Valmentajana digiympäristön nelikentässä
Titta Pohjanmäki
Humanistisen ammattikorkeakoulun valmennuspedagoginen ajattelu pohjautuu integratiivisen pedagogiikan malliin (Tynjälä 2010). Oppimisprosessissa vahvistetaan samanaikaisesti teoreettista, käytännöllistä, sosiokulttuurista ja itsesäätelytietoa. Työelämässä tapahtuvaa oppimista pidetään yksilöllisen oppimisen ja yhteisöllisen oppimisen välisenä suhteena, jossa yksilön tavoitteet ja kokemukset jalostuvat yhteisön vuorovaikutuksessa ja verkostoissa. (Nyman 2015, 29.)
Valmennuspegogisen ajattelun myötä myös lehtorin ja opiskelijan roolit ovat muuttuneet. Opinnot integroidaan mahdollisuuksien mukaan opintojen alusta alkaen oppilaitoksen ja sen sidosryhmien hanketoimintaan sekä muuhun työelämäyhteistyöhön. Taito työskennellä tavoitteellisesti ja tuottavasti vahvistuu työelämän aidoissa tehtävissä. Sosiaalisesti jaettu osaaminen ja tiedon tuottaminen korostuvat. Tavoitteena on valmentaa opiskelijoita tavoitteelliseen, innostavaan, luovaan ja tuottavaan yhteisölliseen toimintaan ja oppimiseen läpi opintojen. Opintojen aikana kehitetään opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja sosiaalista kyvykkyyttä, jolloin keskinäinen kommunikaatio toisten opiskelijoiden, työelämän edustajien, asiakkaiden ja valmentajan kanssa on avainasemassa oppimisen edistäjänä. (Nyman 2015, 25-32.)
Päivi Timonen esittelee osuudessaan Humakin digikampuksen digiympäristön nelikentän suhteessa aikaan ja paikkaan. Mitä haasteita ja mahdollisuuksia nämä oppimisympäristön eri ulottuvuudet asettavat digiympäristössä toimiville valmentajille? Kuinka mahdollistetaan valmennuspedagoginen lähestymistapa digikampuksen eri digiympäristöissä?
Digioppimisympäristöjen moninaisuus koettelee valmentajan asiantuntijuutta ja asettaa hänet uusien haasteiden eteen mm.:
- vuorovaikutuksen monen suuntaisuus
- ajallisesti ja paikallisesti hajautettu läsnäolo
- alati kehittyvä teknologia
- digitaalisten työkalujen kirjo
- epäonnistumisen pelko.
Digitalisaatio haastaa lehtorin asiantuntijuuden ja edellyttää uudenlaista osaamista verrattuna samanaikaisesti ja samassa paikassa tapahtuvaan perinteiseen opetukseen. Jos valmentajalla ei ole aikaisempaa kokemusta verkko-opintojaksojen suunnittelusta ja toteutuksesta, niin haasteet voivat tuntua ensi alkuun ylitsepääsemättömiltä eikä ensimmäistä askelta verkkototeutuksen suuntaan oikein uskalleta ottaa. Valmentajan huomio keskittyy lähinnä tekniseen toteuttamiseen ja pelkoon siitä, ettei oma osaaminen ja tekninen tieto ole riittävällä tasolla. (ks. Kullaslahti, Karento & Töytäri 2015; Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020)
Kullaslahden (2011, 159) mukaan ammattikorkeakoulun verkko-opettajalla on neljä toisiinsa liittyvää kompetenssia, jotka sisältävät sekä teoreettisen että kokemuksellisen tietämyksen ja kyvykkyyden toimia käytännössä. Verkko-opettajan kompetenssi rakentuu tiiviisti toisiinsa kietoutuneisiin kompetenssiosa-alueisiin: ammattialaspesifinen, pedagoginen, tieto-ja viestintätekninen ja persoonalliset ominaisuudet, joka pitää sisällään motivaation, persoonallisuuden piirteet ja minäkäsityksen.
Verkko-opettajan kova ydin löytyy näiden kolmen osa-alueen leikkauspinnasta, jossa yhdistyy vahva alan pedagoginen tietämys ja työelämän toimintakulttuurin tuntemus, pedagoginen monipuolisuus sekä näihin liitettävä jatkuvasti päivitettävä tieto- ja viestintätekninen ymmärrys ja tarkoituksenmukaisuus. Oleellista on kuitenkin verkko-opettajan näkemyksellisyys, jolloin opettajalta vaaditaan pedagogisen, tieto ja viestintäteknisen sekä ammatillisen tietämyksen luovaa yhdistämistä uusien oppimismahdollisuuksien löytämiseksi ja toimintatapojen kehittämiseksi työkalujen ja ympäristöjen kehittyessä. (Kullaslahti 2011, 170.)
Digivalmennusoppimisympäristö mahdollistaa oppimisen ja vuorovaikutuksen myös työelämän ja muiden verkostojen kanssa. Verkostojen kontaktoinnista vastaavat digivalmentajat. Oppimisympäristö elää ja muotoutuu toteutuksen aikana niin opiskelijoiden, valmentajan kuin työelämäntoimijoiden toimesta. Digivalmentajan roolina on toimia ennen kaikkea tiedonhankinnan valmentajana, ohjaajana ja tukijana. Tukijana hän erityisesti vahvistaa opiskelijan uskoa omaan kyvykkyyteen, itseohjautuvuuteen ja vastuullisuuteen – opiskelija uskaltaa osallistua tiedon jalostamiseen sekä tiedon jakajan että vastaanottajan roolissa. Digivalmentaja voi toimia yhteisöllisen, oivaltavan oppimisen ja yrittäjämäisen asenteen edistäjänä valmennusmallin mukaisesti. Ohjaajan roolissa digivalmentaja tarpeen tullen ohjaa opiskelijaa syventämään asian käsittelyä ja osallistuu keskusteluun tuomalla sisällöllistä osaamistaan mukaan keskusteluun.
Digiympäristöjen mahdollisuudet tukea oppimista
Päivi Timonen
Miten on ylipäätään mahdollista toteuttaa kunnianhimoisia verkko-opintoja ja luoda monipuolisia oppimista edistäviä e-tivities-oppimistehtäviä ja verkko-oppimisaihioita? Onko työelämän toimintaympäristönä digitaalisen työelämän oppimisympäristö? Vaiko perinteinen? Tarjoaako joustava monipuolinen digitaalinen oppimisympäristö riittävästi välineitä digivalmennuspedagogiikan toteuttamiselle?
Me kehitämme Humakissa verkko-oppimista ja valmistelemme digikampusta. Tavoitteena on, että vuodesta 2018 eteenpäin voi yhteisöpedagogin, kulttuurituottajan ja viittomakielen ja tulkin koulutuksen suorittaa myös lähes kokonaan verkko-opintoina digikampuksella. Humakin digikampus2018 -kehittämisessä luodaan Humakin valmennuspedagogiikalle digiympäristöjä.
Esimerkiksi yhteisöpedagogiksi kouluttautuva tarvitsee työssään osaamista pienryhmätoiminnasta, työn kehittämisestä eri toimintaympäristöissä, osallistavasta yhteiskehittämisestä jne. Siis varsin paljon ryhmien toiminnan kehittämisen taitoja. Digioppimisessa joustavien ja monipuolisten oppimisympäristöjen avulla oppijaa tuetaan saavuttamaan tulevassa ammatissa tarvittavia taitoja.
Yksi Humakin digikampus2018:n tavoitteista on luoda joustava digitaalinen ympäristö opiskelijalle mahdollistamaan hyvin eri tyyppistä oppimista. Pyrin avaamaan tätä neljän eri ulottuvuuden avulla.
Nämä digioppimista edistävät joustavat verkko-oppimisympäristön ulottuvuudet ovat:
- Eri digipaikka – sama aika – verkko-oppiminen
- Eri digipaikka – eri aika – eli ajasta ja paikasta riippumaton verkko-oppiminen
- Sama digipaikka, oppiminen samassa digitaalisessa ympäristössä – samaan aikaan
- Samassa digipaikassa – eri aikaan tapahtuva verkko-oppiminen
1. Eri digipaikka – sama aika – riippuvuus
Eri digitaalisessa oppimisympäristössä samaan aikaan tapahtuva oppiminen on mielestäni oppimista yksilönä ryhmässä tai ryhmänä yhteisesti sovitusti. Oppija ei voi valita oppimista silloin kuin se hänelle parhaiten sopisi. Tavoitteena voikin olla joustavien oppimissessioiden mahdollistaminen pienryhmien yhteisölliseen oppimiseen.
2. Eri digipaikka – eri aika eli ajasta ja paikasta riippumaton oppiminen
Kun opiskelija oppii yksilönä, oppimisprosessi voidaan suunnitella ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Tämä oppimisen ajattelu on lähinnä ehkä hyvin perinteistä oppimiskäsitystä ja ”kirjekurssimaista” tapaa organisoida digioppimista. Opiskelija perehtyy oppimateriaaleihin itsenäisesti ja palauttaa oppimistehtävän oppimisympäristössä tehtävänpalautusalueelle. Lehtori lukee ja arvioi opiskelijan oppimistehtävän sekä antaa palautteen. Opiskelijat eivät ehkä näe toistensa palautuksia.
3. Sama digipaikka, oppiminen samassa digitaalisessa ympäristössä – samaan aikaan
Kolmannessa ulottuvuudessa oppiminen on ryhmänä tapahtuvaa oppimista ja pienryhmissä oppimista. Verkko-opintojaksolle sisältyy reaaliaikaisia oppimisaihioita. Esimerkiksi reaaliaikaiseen webinaariin osallistuva suurempi ryhmä jaetaan välillä pienryhmiin työstämään omaa ryhmän oppimistehtävää.
Tämä ulottuvuus mahdollistaa laajemmat tavat toteuttaa yhteisöllistä oppimista erilaisille oppijoille ja tukee Humakin digivalmennuspedagogiikan tavoitteita. Pyrkimyksenä on verkkoläsnäolo.
Opiskelija on aktiivinen oppija reaaliaikaisesti verkossa:
- verkkowebinaarit oppimisympäristössä
- valmennusryhmien oppimistehtävät
- ohjaus
- opintoasiaintoimiston palvelut
- opiskelijakunta Humakon verkkopalvelut
- valmentaja + opiskelija: kehityskeskustelut verkossa
4. Samassa digipaikassa – eri aikaan tapahtuva oppiminen
Yksilön oppimista edistetään samassa digipaikassa ryhmässä toteutuvien oppimistehtävien avulla. Ryhmä suunnittelee ja sopii oppimistehtävän tavoitteista ja etenemisestä. Oppija voi ryhmän sopimissa raameissa edistää omia vastuualueitaan. Oppimistehtävän toteutumispaikkana on ryhmäläisille sama digitaalinen ympäristö, jossa he toimivat siis eri aikoihin.
Lopuksi
Titta Pohjanmäki tiivistää Kullaslahden (2011) jäsentelyn pohjalta, että siirtyminen digioppimisympäristön nelikentälle vaatii digivalmentajalta ennen kaikkea:
- Näkemyksellisyyttä: Mukautumista, jatkuvaa soveltamista, totutusta luopumista sekä uuden kehittämistä yksin ja yhdessä kollegioiden, opiskelijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Se vaatii pedagogisen, teknisen ja ammatillisen näkemyksen luovaa ja ennakkoluulotonta yhdistämistä. Näkemyksellisyys syntyy vain kokeilun, erehdyksen, onnistumisen ja näiden reflektoinnin tuloksena.
- Motivaatioita: Digitaalinen oppimisympäristö kyllä tukee ja antaa mahdollisuuden toteuttaa valmennusmallin mukaista pedagogiikkaa, jos valmentajalla on motivaatiota suunnitella se sellaiseksi – motivaatioita kokeilla ja kehittää valmennusta digitaalisissa oppimisympäristöissä.
- Koulutusta ja teknistä tukea: Kokeilun rinnalle tarvitaan oikea-aikaista teknistä tukea ja ohjausta. Oppilaitoksen tarjoamat koulutukset/työpajat, käyttötuki sekä strategiset linjaukset mahdollistavat ja tukevat valmentajaa tässä kehitystyössä.
Opetusteknologian käyttäminen ei tee oppimisesta tehokkaampaa tai parempaa, vaan valmentajan täytyy kohdentaa huomio niihin oppimisprosesseihin, joihin teknologian avulla osallistutaan digioppimisympäristön nelikentällä.
Kirjoittajat
Titta Pohjanmäki, yliopettaja, KL, Humanistinen ammattikorkeakoulu, titta.pohjanmaki(at)humak.fi
Päivi Timonen, lehtori, verkkopedagogi, yhteisöpedagogi (YAMK), Humanistinen ammattikorkeakoulu, paivi.timonen(at)humak.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Nyman, T. 2015. Pedagogisen ajattelun kehittämisen perusteita. Teoksessa Määttä, J., Sirkkilä, H., Hoffrén, J., Lämsä, T. & Nyman, T. Opettaja valmentajana Humakissa. Työelämälähtöistä, ryhmäperustaista pedagogiikkaa kehittämässä. (25-34). Humanistinen ammattikorkeakoulu ja tekijät.
Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020. Parempaa laatua, tehokkaampaa yhteistyötä ja avoimempaa vuorovaikutusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:12. Luettu 4.2.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr12.pdf?lang=fi.
Kullaslahti, J. 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Luettu 4.2.2016. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66752/978-951-44-8452-0.pdf?sequence=1.
Kullaslahti, J., Karento, H. & Töytäri, A. Opettajien digipedagoginen osaaminen FUAS-liittoutuman ammattikorkeakouluissa. 2015. HAMKin e-julkaisuja 35/2015. Luettu 4.2.2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/103253/fuas_opetajien_digipedagoginen_osaaminen_2015_ekirja.pdf?sequence=1.
Tynjälä, P. 2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikka. Teoksessa Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (toim.). Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. (79–95). Helsinki: WSOYpro Oy.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
