Elina Wathén

Opinnäytetyö osissa

Opinnäytetyö osissa: mörkö pienempinä palasina?

Oulun ammattikorkeakoulun informaatioteknologian osastolla aloitettiin keväällä 2015 kokeilu 15 op:n opinnäytetyön osittamista kolmeksi 5 op:n osuudeksi. Tämä toteutus oli tarjolla kahdelle vuosikurssille ohjelmistokehityksen, laite- ja tuotesuunnittelun ja hyvinvointiteknologian opiskelijoita. Tänä syksynä työskentelyä päätettiin olla aloittamatta seuraavan vuosikurssin kanssa. Mitä kokeilulla on saatu selville?

Pala kerrallaan kohti julkaistavaa opinnäytetyötä

Kun opinnäytetyökokeilulle oli saatu Oulun ammattikorkeakoulun opetuksesta vastaavan vararehtorin hyväksyntä, osastolla suunniteltiin ja ohjeistettiin 5 + 5 + 5 -malli. Siinä opinnäytetyön osat tehdään 2.–4. opiskeluvuosina joko toisiinsa liittyvänä jatkumona tai erillisinä aiheina tai toimeksiantoina (kuva 1). Tiedonhankinnan ja raportoinnin käytänteet harjoiteltiin ensimmäistä osaa työstettäessä. Seuraavissa opinnäytteen tekijä pystyi keskittymään täysipainoisemmin ammatilliseen aiheeseen.

Hopeavuori kuva 1
Kuva 1. Osaopinnäytetöiden jatkumo Theseuksessa julkaistavaksi koosteopinnäytetyöksi.

Opinnäytetyö valmistumisen pullonkaulana

Oulun ammattikorkeakoulun tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat ovat opintojensa viimeiset lukukaudet yrityksissä tuotekehitysprojekteissa. Opinnäytetyö tehdään usein projektien jatkoksi. Joskus opiskelijoilla on vaikeuksia löytää 15 op:n laajuinen aihe yritystoimeksiantona, ja tekemiseen täytyy joka tapauksessa varata kuukausia aikaa. Osittamisella haluttiin antaa mahdollisuus siirtyä nopeammin projekteista työsuhteeseen.

Ensimmäisen 5 op:n osan toivottiin hyödyttävän erityisesti niitä toisen vuoden opiskelijoita, joilla opintopistekertymä jäi eri syistä alle 55 opintopisteeseen. Pienemmillä kokonaisuuksilla pyrittiin vaikuttamaan ennakoivasti myös siihen, ettei 15 op:n itsenäistä otetta edellyttävä opinnäytetyö koituisi myöhemmin pullonkaulaksi valmistumiselle.

Kokeilun kohderyhmäksi tunnistettiin lisäksi opiskelijat, joilla viimeisenä opintovuonna kaikki muu on valmiina, mutta opinnäytetyö unohtuu, kun työelämä kutsuu. Opinnäytetyön aiheeksi sovittu käytännön osuus saattaa olla jo tehtynä, mutta dokumentaatio jää kirjoittamatta ja valmistuminen venyy. Osaopinnäyteprosessissa kehittynyt kirjoittamisen rutiini nopeuttaisi tuolloin raportin valmistumista.

Perusosaamisen kautta mukaan ammattialan kehittämiseen

Ensimmäistä 5 op:n osaa tehtäessä ryhmille varattiin lukujärjestysaika atk-luokkaan. Viikoittain vietiin eteenpäin opinnäyteprosessin tyypillisiä vaiheita, kuten aiheen rajausta, tiedonhankintaa ja tieteellisen tekstin käytänteitä. Ohjaajiksi nimetyt ammattiaineen opettaja ja viestinnän opettaja keskustelivat säännöllisesti ohjattaviensa kanssa erilaisista ratkaisuisista ja seuraavista vaiheista. Osan 1 aiheeksi opiskelijat valitsivat esimerkiksi Android-sovellusten ansaintamallit, magneettikuvauksen perusteet tai LTE:N kehityksen 4G-matkapuhelinverkkoteknologiaksi.

Toinen osa käynnistettiin ohjatusti korkeakoulun tiloissa, mutta työskentely jatkui huomattavasti itsenäisempänä. Aihe oli parhaimmillaan jo soveltava tai jopa sovittuun yritysprojektiin liittyvä. Opiskelijan tuli vastata projektinsa etenemisestä, pitää yhteyttä ohjaajiin sekä palauttaa säännöllisesti uusi versio. Kolmas osa oli tarkoitus tehdä tilaajalle toimeksiantona yritysprojekteissa heränneiden tarpeiden mukaan.

Opettajatunteja resursoitiin kokeiluun saman verran kuin 15 op:n opinnäytetöiden ohjaukseen opiskelijaa kohti. Yliopettaja auttoi kakkososaa aloittavia hyvinvointiteknologian opiskelijoitaan löytämään yrityksistä tai hankkeista kehittämisaiheita, jotka sopisivat teoriapainotteisen 1. osan jatkoksi. Esimerkiksi magneettikuvaukseen liittyvän, lopulta 5 + 10 op:n toteutukseen päätyneen koosteopinnäytetyön laatija pohti lopputulosta seuraavasti: ”Teorian opiskelu ensimmäistä osaa varten helpotti huomattavasti toisen osan tekoa. Ensimmäisen osan tekeminen oli raskasta, minkä vuoksi sen valmistuminen venyi odotettua pidemmälle. Toinen osa taas oli jouhevaa kirjoittaa, luultavasti ensimmäisestä osasta kertyneen kokemuksen ansiosta. [Oulun yliopistollisen sairaalan] Fyysikoiden vinkkien ja opastuksen avulla sain myös lisättyä tietämystäni syvemmin ensimmäisen osan asioista. Opinnäytetyön tekeminen antoi kokonaisuudessaan paljon tietotaitoa sekä harjoittelupaikan OYS:n kuvantamisen yksikössä.

Mikä kokeilussa onnistui?

 Tähän mennessä mukana olleiden ryhmien kokonaisvahvuudesta noin neljäsosa teki osan 1 toisen vuoden keväällä. Hieman pienempi osuus jatkoi seuraavana vuonna osaan 2. Opiskelijalle osat kerryttivät opintopisteitä opintorekisteriin osasuorituksen verran kummallekin vuodelle.

Melko moni päätyi lopulta 5 + 10 -kokonaisuuteen, josta 10 op:n osuus on käynnistynyt vasta 4. vuoden syksyllä. Ensimmäinen koosteopinnäytetyö tallennettiin Theseukseen toukokuussa 2016. Kaksi seuraavaa on juuri valmistumassa.

Opiskelijat pitivät hyvänä osan 1 omavalintaista aihetta. Osa halusi tehdä jo silloin teorian rinnalle soveltavan osan, kuten yksikertaisen pelin. Muutamalla aiheena oli oman työpaikan kehittämistehtävä, joten jo ensimmäisellä osalla oli työelämän tilaaja.

Me ohjaajat olemme todenneet, että jo osassa 1 työskentely kehitti juuri halutulla tavalla ammatissa keskeistä kiinnostumisen, asioiden selvittämisen, kokeilemisen ja uuden opiskelun kykyä sekä pitkäjännitteisyyttä. Vastuu työskentelyn etenemisestä kehitti myös projektinhallinnan taitoja. Arviointipalavereissa oli mukava vetää koko rupeama yhteen opiskelijan, sisällönohjaajan ja tekstinohjaajan kesken ja antaa palautetta puolin ja toisin.

Mikä ei onnistunut?

Kokeiluun ei saatu mukaan alkuperäistä kohderyhmää eli niitä, joita ohjattu ja vaiheiksi jaettu työskentely olisi hyödyttänyt. Kokeilun vapaaehtoisuus aiheutti sen, että jotkut aloittaneet keskeyttivät työskentelyn, kun sen työmäärä ja itseohjautuvuus alkoivat tuntua liian haastavilta. Mukana pysyneet sen sijaan suoriutuivat urakasta hyvin.

Osaopinnäytetyö tuli kokeilun takia toisen vuoden kevään opinto-ohjelmaan ylimääräisenä. Kevät oli työläs, sillä samalle jaksolle osui muutamia isoja projekteja rinnakkain. Niinpä jotkut jättivät osaopinnäytetyön kesken ja päättivät tehdä perinteisen 15 op:n opinnäytetyön opintojen lopussa.

Langattomiin laitteisiin suuntautuva opiskelija totesi 5 + 5 + 5 op:n työnsä koostamisvaiheessa, että viimeinen 5 opintopistettä ei ollut riittävä laajuus kiinnostavimman aiheen raportointiin. Ammatillista mielenkiintoa olisi ollut osan 3 sisällön tarkentamiseen enemmän kuin tuntimäärään kannatti tehdä. Kyseinen opiskelija mainitsee kuitenkin hyvän puolena sen, että opinnäytetyö kokonaisuudessaan tarjosi mukavasti erilaisia työskentelytapoja osien erityyppisten aiheiden ansiosta.

Osaopinnäytetyön mallia kehitellään vielä

Lopputulemana kokeilu osoitti, että opinnäytetyön osittaminen on mahdollista ja että opinnäytetyön osaamistavoitteet toteutuvat. Yhteen laskettuna se synnyttää hyvinkin saman osaamisen kuin suoraan 15 op:n laajuisena tehty työ. Aloittaminen jo toisena opiskeluvuotena kehittää aitoa ammattitaitoa. Tiedonhankinnan ja itsenäisen perehtymisen taidot lisääntyvät ja kirjoittaminen rutinoituu. Myös ammatillinen uteliaisuus saa hyvää sytykettä.

Aloittaminen jo toisena opiskeluvuotena kehittää aitoa ammattitaitoa. Tiedonhankinnan ja itsenäisen perehtymisen taidot lisääntyvät ja kirjoittaminen rutinoituu. Myös ammatillinen uteliaisuus saa hyvää sytykettä.

Kokeilu antoi konkreettisia kokemuksia siitä, miten ositettu opinnäytetyö toimii tutkinto-ohjelman opetussuunnitelman rinnalla. Erilaisia malleja aiotaan edelleen suunnitella ja kokeilla. Yhdistelmällä 5 + 10 op loppuvaiheen kehittämistehtävä saisi enemmän painoarvoa myös loppuarvosanassa. 3 + 3 + 9 op:n malli hyvin suunniteltuine tavoitteineen eri osille voisi tukea muita opintoja uudella tavalla. Toimiva resepti tuntuu olevan kehitettävissä.

Kirjoittajat

Tuula Hopeavuori, suomen kielen ja viestinnän lehtori, FM, Oulun ammattikorkeakoulu, tuula.hopeavuori(at)oamk.fi
Eero Nousiainen, tiimipäällikkö, ohjelmistokehityksen lehtori, FM, Oulun ammattikorkeakoulu, eero.nousiainen(at)oamk.fi

Kielikahvilassa

Aina kannattaa kokeilla! – Kielenopetuskokeiluja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa

Jyväskylän ammattikorkeakoulun kielikeskus on ollut aktiivisesti mukana JAMKin nopeissa kokeiluissa. Kieltenopetusta on ollut haluttu kehittää opiskelijalähtöisempään ja elinikäistä oppimista korostavaan suuntaan, ja JAMKin sisäisen kehityksen hankkeet ovat tarjonneet siihen hyvän mahdollisuuden. Opiskelijalähtöisessä oppimisessa opettaja nähdään valmentajana, ohjaajana tai jopa kätilönä (Weimer 2013, 60–62). Sen sijaan, että opettaja loisi valmiita oppimisrakenteita, hän tukee opiskelijaa tekemään itse arviointia, valintoja ja rakentamaan itselleen sopivia oppimisen tapoja (mts. 59–60). Opiskelijalähtöisyys on varsinkin monelle kansainväliselle opiskelijalle uudenlainen oppimisen tapa. Innovaatioita kehitettäessä on hyvä muistaa, että asiakas ei aina osaa arvioida, mitä tarvitsee, koska hän tarkastelee asioita aiemman kokemuksensa ja oman tietotasonsa raameissa (ks. esim. Cooper, Vlaskovits & Ries 2013, 111, 113). Opettajan asiantuntemus on tärkeä tavoitteita ja toimintatapoja luodessa. Seuraavassa kuvataan neljää kokeilua, jotka on toteutettu vuosina 2013–2016 osana JAMKin pedagogisia kehityshankkeita.

Language Café – kieliä ja kahvia

Language Café -kokeilun tarkoituksena on tarjota sekä JAMKin opiskelijoille että henkilökunnalle mahdollisuus harjoittaa kielitaitoaan rennossa ja epämuodollisessa ympäristössä. Tapaamisia järjestetään kerran viikossa opiskelijakunta JAMKOn kahvilassa, jossa osallistujat keskustelevat eri kielillä, enimmäkseen kuitenkin suomeksi ja englanniksi, erilaisten pelien, tehtävien ja kahvikupin äärellä. Paikalla on myös kieltenopettaja, jonka rooli on kuitenkin vain tarvittaessa aktivoida keskustelua ja avustaa mahdollisten kysymysten kanssa ilman varsinaista opettajajohtoista opetusta.

Language Café

Kieli- ja kulttuurivaihtoa verkossa

Tandem-hankkeessa suomalaiset ja ranskalaiset opiskelijat keskustelevat verkon välityksellä englanniksi. Hankkeessa ovat olleet mukana Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Aix-Marseille Université. Tavoitteena on kannustaa opiskelijoita viestimään suullisesti englannin kielellä vertaistensa kanssa aidoissa tilanteissa. Kaikki hankkeessa mukana olevat opiskelijat opiskelevat englantia vieraana kielenä. Tilanne vastaa suurimman osan opiskelijoista tulevaisuuden kielitarpeita, sillä englantia käytetään työelämässä usein viestittäessä ei-syntyperäisten kielenkäyttäjien kanssa.

Työelämän viestintää projektiopintoina verkossa

Työelämän viestinnän verkko-opiskelun haasteisiin vastattiin projektityöskentelymallilla. Hankkeen tavoitteena oli opiskelijoiden asiantuntijuuden ja työelämän viestintäkokemusten nostaminen esille, verkko-opetuksen haasteisiin, kuten ryhmäytymiseen, opiskeluun sitouttamiseen ja vuorovaikutteisuuteen, vastaaminen sekä verkkoteknologian tehokas hyödyntäminen ja projektimuotoinen työskentely. Opiskelijat ovat olleet innostuneita työskentelytavasta. Opiskelijalähtöisyys, vuorovaikutteisuus ja koulutusteknologian tarvelähtöinen hyödyntäminen onnistuivat hankkeessa.

Alakohtaisuutta ja autonomiaa portfoliotyöskentelyllä

Portfoliomallilla opetusta vietiin alakohtaiseen, opiskelija- ja työelämälähtöiseen sekä elinikäistä oppimista korostavaan suuntaan. Portfoliossaan opiskelijat asettavat itselleen kehittymistavoitteita sekä arvioivat taitotasoaan ja oppimistaan. Tavoitteidensa saavuttamiseksi opiskelijat joko valitsevat tehtäviä opettajan tarjoamista tehtävistä tai luovat itse tehtävänantoja. He saavat palautetta työskentelystään ja voivat kehittää sitä saamansa palautteen pohjalta. Malli tukee elinikäistä oppimista, koska tehtävien avulla voi löytää motivoivia tapoja oppia kieltä arkielämässä luokkahuoneen ulkopuolella.

Kokeiluista käytänteiksi

Kaikki neljä kokeilua ovat tuottaneet JAMKin kieltenopiskeluun uusia opiskelijalähtöisiä toimintatapoja. Työelämän viestinnän opinnot jatkuvat projektimuotoisina verkossa ja monimuotokursseina. Opiskelijat saavat oman valintansa mukaan käyttää keskinäiseen viestintäänsä esimerkiksi Whatsappia, sähköpostia tai oppilaitoksen Yammeria. Yhteisiä tehtäviä voidaan toteuttaa vaikkapa Word Onlinessa. Koko ryhmän käytössä ovat esimerkiksi verkkoneuvotteluohjelma Adobe Connect Pro ja mahdollisuuksien mukaan myös kasvokkain tapaamiset. Opettajien tekemät ohjevideot auttavat opiskelijoita kirjallisen materiaalin lisäksi omaksumaan kurssin asioita. Ryhmäytymiseen on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota varsinkin kurssin alussa, jolloin on järjestetty tapaamisia joko verkossa tai kasvokkain.

Portfoliomalli on käytössä suomi toisena kielenä -opinnoissa Kirjoita suomeksi -kurssilla sekä Työelämän englanti -kurssilla. Haasteena on koettu opiskelijoiden itsearviointi ja omien opintojen suunnittelu oman tason mukaisiksi. Opiskelijan tulisi valita portfoliotehtävät siten, että ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla omaa oppimista. Oppimista ja itsearviointia tuetaan henkilökohtaisen ohjauksen avulla.

Language Café -toiminnan hyötyjä ovat olleet esimerkiksi tutustuminen eri maista ja kulttuureista oleviin opiskelijoihin, mahdollisuus käyttää kieltä aidoissa vuorovaikutustilanteissa sekä opiskelijoiden omaehtoisuus tapaamisten ja keskustelujen toteuttamisessa. Keskustelukielenä on ollut pääsääntöisesti englanti ja jossakin määrin suomi, ja kehittämiskohteena toiminnalle jatkossa olisikin kielivalikoiman monipuolistaminen.

Tandem-hankkeemme opiskelijapalautteiden perusteella suurimmat hyödyt ovat olleet uusien, kansainvälisten tuttavuuksien luominen, ymmärryksen lisääntyminen toisesta maasta ja kulttuurista sekä itsevarmuuden kasvu, kun opiskelijat huomaavat pystyvänsä kommunikoimaan englanniksi melko haastavassakin tilanteessa. Suurimmat hankaluudet ovat liittyneet esimerkiksi hitaisiin verkkoyhteyksiin sekä kaikille sopivien keskusteluajankohtien löytämiseen. Opiskelijapalaute on kannustanut meitä sekä jatkamaan mallien käyttöä että kehittämään niitä edelleen. Opiskelijat ovat nostaneet palautteessa esille, että oppimiskokemukset ovat vastanneet työelämän autenttisia kielenkäyttötilanteita. Olemme tulleet kokeilujemme myötä siihen lopputulokseen, että aina kannattaa kokeilla!

Kirjoittajat

Jaana Oinonen, FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kielikeskus jaana.oinonen(at)jamk.fi
Suvi Uotila, FM, englannin ja ruotsin kielen lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kielikeskus suvi.uotila(at)jamk.fi
Paula Vuorinen, FM, englannin ja ruotsin kielen lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kielikeskus paula.vuorinen(at)jamk.fi

Cooper, B., Vlaskovits, P. & Ries, E. 2013. The Lean Entrepreneur : How Visionaries Create Products, Innovate with New Ventures, and Disrupt Markets. Wiley. ProQuest ebrary. Viitattu 30.8.2016. http://site.ebrary.com.ezproxy.jyu.fi/lib/jyvaskyla/reader.action?docID=10650972

Weimer, M. 2013. Learner-Centered Teaching : Five Key Changes to Practice. 2. p. San Francisco: Jossey-Bass. ProQuest ebrary. Viitattu 30.8.2016. http://site.ebrary.com.ezproxy.jyu.fi/lib/jyvaskyla/reader.action?docID=10653948

Lisätietoa

Language Café: suomen kielen ja viestinnän lehtorit Anu Mustonen ja Jaana Oinonen, englannin ja espanjan kielen lehtori Petteri Ruuska sekä englannin ja ruotsin kielen lehtorit Suvi Uotila ja Paula Vuorinen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu)
Kieli- ja kulttuurivaihtoa verkossa: Suvi Uotila ja Paula Vuorinen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu) sekä Alexis Bachelart ja Lauriane Ouvrier (Aix-Marseille Université)
Työelämän viestintää projektiopintoina verkossa: suomen kielen ja viestinnän lehtorit Tarja Ahopelto ja Jaana Oinonen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu)
Ahopelto, T. & Oinonen, J, 2015. Työelämän viestintätaitoja hankitaan projektimaisesti opiskellen. Koulutuksen kehittämisen katsaus 2015 – Airuet aallonharjalla (JAMK). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/101180/JAMKJULKAISUJA2092015_web.pdf?sequence=1
Portfoliomalli: Jaana Oinonen, Suvi Uotila ja Paula Vuorinen
Oinonen, J. Uotila, S. & Vuorinen, P. 2015. Portfolio as a tool for enhancing learner autonomy and life-long learning. Language Teaching Tomorrow. http://verkkolehdet.jamk.fi/languageteachingtomorrow/
Oinonen, J. Uotila, S. & Vuorinen, P. 2015. Monialaisuutta ja opiskelijalähtöisyyttä. Portfoliomalli ammattikorkeakoulun kieltenopetuksessa. Tempus 4/2015.
Oinonen, J. Uotila, S. & Vuorinen, P. 2015. Portfoliotyöskentely osaksi ammattikorkeakoulun kieliopintoja. Koulutuksen kehittämisen katsaus 2015 – Airuet aallonharjalla (JAMK). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/101180/JAMKJULKAISUJA2092015_web.pdf?sequence=1

Pelastetaan maailma annos annokselta – lähiruokakokeilu

Mitä, missä, milloin                

Lähiruokaa resurssiviisaasti julkisiin keittiöihin -hankkeessa pilotoitiin lähiporkkanan ja -kalan käyttöä Jyväskylän kaupungin ruokapalvelussa. Pilotoijina olivat päiväkoti-ikäiset ja koululaiset Jyväskylän Vesangassa syksyn 2014 aikana. Kokeiluprojekti kesti vajaan vuoden, 9 kuukautta. Budjetti oli noin 100 000 € ja henkilöresursseja käytettiin melkein 8 htkk. Projektin aikana järjestettiin useita tiedotustilaisuuksia niin sidosryhmille (kaupungin hallitus, valtuusto, kuluttajat) kuin ammattikeittiöiden henkilökunnalle ja pilottiin osallistuville.

 

Kuva 1 ja 2 Lähiruokapostikortit. Kuvat Anu Raulo.

Erinomaisia tuloksia

Porkkanan menekki lisääntyi pilotointikohteessa 20 % syksyn aikana ja särkijalosteella korvattiin onnistuneesti tuontikalaa sekä todistettiin pilotin kautta, että lähiruoan käyttö on mahdollista kaupungin ruokapalveluissa. Kokeilun ansiosta särkijaloste jäi päiväkotilasten ja nousi myös vanhusten ruokalistoille Jyväskylän kaupungin ruokapalveluissa. Aihe oli myös ajassa kiinni ja kiinnosti mediaa niin hankkeen aikana kuin sen jälkeenkin.

Kokeilulla pystyttiin osoittamaan ruokapalvelun toimijoille ja päättäjille, että lähikalan käyttö on myös aluetaloudellisesti merkittävää ja ympäristöystävällistä. Särjen ilmastovaikutus oli alle puolet pienempi kuin seillä ja alle kuudennes siitä, mitä tonnikalalla. Norjassa tuotetun lohen ilmastovaikutus on yli kuusinkertainen verrattuna särkeen. Seillä ja tonnikalalla on pienet ja norjalaisella lohella merkittävät vesistöä rehevöittävät vaikutukset. Särjen kalastus puolestaan pienentää järvien rehevöitymistä reilusti enemmän (-60 g PO4-ekv/kg) kuin norjalainen sitä suurentaa (40 g PO4-ekv/kg). Tämän hetkinen kalastus Päijänteestä poistaa noin puolet siitä fosforin määrästä, jolla Jyväskylän puhdistamo kuormittaa vesistöä. Kalastusta voisi helposti lisätä, työllistää kalastajia ja samalla puhdistaa vesistöä.

 

Heikkilä, Ilmastovaikutus
Kuva 3. Kalaosuuden ilmastovaikutus kg CO2-ekv/kg.

 

Heikkilä, kuva 4
Kuva 4. Kalaosuuden rehevöittävä vaikutus g PO4-ekv/kg.
Kuva 5. Tonnikalan ja särjen ympäristövaikutusten vertailu.

 

Tartu mahdollisuuksiin ja kokeile!

Hankkeessa kehitetty kokeilumalli on esimerkkinä lähiruoan käytön edistämisestä

  1. Haluan kokeilla – vain mielikuvitus ja halu ovat rajana. Etsi mahdollisuudet! Verkostoidu, keskustele ja etsi samanhenkisiä ihmisiä.
  2. Tutustu, tapaa ja kartoita – tee pohjatyö, suunnitelkaa yhdessä.
  3. Suunnittele kokeilu – aloita pienestä, anna itsellesi lupa epäonnistua, opi käytännössä, pienennä ennakkoluuloja, sovi selkeät tavoitteet ja aikataulu.
  4. Järjestä koulutuksia – tiedota, sitouta ja motivoi!
  5. Tee tuotekehitystä – anna palautetta, ole avoin ja innovatiivinen, kuuntele muita.
  6. Toteuta kokeilu – viestitä, selkeä vastuutus, keskustele, kerää palautetta ja opi.
  7. Laajenna kokeilut käytäntöön – kilpailutuskriteerit ja hankinta.

 

Kokeilun elinkaari
Kuva 6. Kokeilun elinkaari.

Onnistuneen kokeilun pohjana yhteinen tahtotila ja tarve                           

Kokeilu todettiin toimivaksi ja hyväksi vaihtoehdoksi silloin kun aihe on rajattu ja tavoitteet konkreettiset ja selvät. Onnistumisen edellytyksenä oli kaikkien osapuolien tahto, motivaatio ja innostus viedä kokeilu päätökseen. Yhteinen suunnittelu, ajantasainen ja jatkuva seuranta takasi mahdollisuuden reagoida nopeasti ja muuttaa toimintaa tilanteeseen sopivaksi. Projektin hallinta tiimityönä ja luottamus toimijoiden kesken edesauttoi kokeilun onnistumista. Nopean kokeilun aikana haasteeksi nousi esiin eri osapuolien aikataulujen erilaisuudet ja mahdollisuudet vaikuttaa esim. hankinnan aikatauluihin.

Tämän kokeilun tuloksena särkijaloste jäi päiväkotilasten ja nousi myös vanhusten ruokalistoille Jyväskylän kaupungin ruokapalveluissa. Samalla lähiruokavalikoimaa on laajennettu ja tullaan laajentamaan muillakin osa-alueilla: esim. viljat ja marjat.

Kokeilumallilla kannattaa lähteä liikkeelle!

Kokeilun periaatteet ja malli ovat sovellettavissa erilaisiin tilanteisiin, joissa löytyy innostus ja halu kokeilla. Malli kannustaa aktiiviseen viestintään, kehittämiseen pienin askelin, tuotekehitykseen asiakasta kuunnellen ja verkostoitumiseen, jotka edesauttavat kokeilun toteutumisen onnistumista.

Haasteena kokeilumallissa on pilkkoa tavoitteet tarpeeksi pieniksi, mutta toteutettaviksi palasiksi ja löytää sopiva tavoiteaikataulu. On myös hyvä muistaa itse ja muistuttaa esim. sidosryhmiä luvasta ja mahdollisuudesta myös epäonnistua.

Lisätietoa hankkeesta ja toteuttajista

http://ruokacentria.com/index.php/lahiruokaa-resurssiviisaasti-julkisiin-keittioihin/
http://www.sitra.fi/hankkeet/lahiruokaa-resurssiviisaasti-julkisille-keittioille

Tämä projekti sai kunniamaininnan ja oli Suomen kolmen parhaan projektin joukossa Projektiyhdistyksen Vuoden projekti 2015 – kilpailussa. Kilpailun tuomaristo arvioi projektin ”mutkattomaksi ja maukkaasti paketoiduksi”.

Kirjoittajat

Hilkka Heikkilä, filosofian lisensiaatti, projektipäällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, hilkka.heikkila(at)jamk.fi
Leena Pölkki, restonomi amk, projektipäällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, leena.polkki(at)jamk.fi

Pölkki, L., Heikkilä, H and Raulo, A, (2014). Lähiruokaa resurssiviisaasti julkisiin keittiöihin, loppuraportti.  Haettu 9.9.2016 osoitteesta http://ruokacentria.com/wpcontent/uploads/2015/01/Loppuraportti.pdf

Pölkki, L., Heikkilä, H and Raulo, A, (2014): Matkalla kohti lähiruokaa – opas. Haettu 9.9.2016 osoitteesta http://ruokacentria.com/wp-content/uploads/2015/03/Matkalla-kohti-l%C3%A4hiruokaa_Opit-Jyv%C3%A4skyl%C3%A4n-l%C3%A4hiruokakokeilusta-2014.pdf

Drake pääkuva

MOOC-sisältöjä AgileAMK-mallilla

Lähes nollarakentamiseen ja energiatehokkuuteen oppia MOOCista

Työtehtävissä vaadittavat taidot muuttuvat vauhdilla eikä vähiten digitalisoitumisen vuoksi. Monilla on tarve ymmärtää, miten digitaalisuutta voi hyödyntää omalla toimialalla, ja toiset joutuvat jopa kouluttautumaan aivan uusiin tehtäviin. Joskus uuden oppimisen tarve voi johtua myös lainsäädännöstä tai EU:n asettamista tavoitteista.

Esimerkiksi rakennusala valmistautuu noudattamaan uudisrakentamisessa lähes nollarakentamisen periaatteita. Lainsäädäntötyö on käynnissä, ja jo vuonna 2020 kaikkien uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia. Rakennusala tarvitsee pikaisesti täydennyskoulutusta. Voisivatko MOOCit eli avoimet online kurssit (Massive Open Online Course) olla vastaus koulutustarpeeseen?

Kymmenen ammattikorkeakoulun ESR-rahoitetussa kolmivuotisessa yhteishankkeessa Uutta avointa energiaa suunnitellaan ja testataan malli (AgileAMK), jonka avulla tuotetaan yhteisesti sisältöjä kahteen pilotti-MOOCiin: Kestävät energiaratkaisut, Hållbara energilösningar ja Lähes nollarakentaminen, Närä-nolenergibyggande.  AgileAMK mallin avulla yhteissisällöntuotannosta halutaan tehdä nopeaa, kustannustehokasta ja laadukasta samalla yrityselämä mukaan osallistaen.

Ketterää sisällöntuotantoa

Kuten nimikin AgileAMK kertoo, mallin tavoitteena on sisällöntuotannon ketteryys ja ammattikorkeakoulujen tiivis yhteistyö uusia MOOCeja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Projektissa AgileAMK malli kehitettiin ohjelmistokehittäjien hyvin tuntemien ketterien agile, scrum, kanban ja lean kehittämismenetelmien pohjalta. Ketterien kehittämismenetelmien tavoitteena on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman pikaisesti pilotoitava tuote ilman pitkiä suunnittelu- ja toteutusvaiheita.  Ketterien menetelmien filosofiaan kuuluu, että asiakas on kiinteästi mukana koko prosessin ajan. Hankkeessa todettiin, että ketteriä menetelmiä voidaan hyvin hyödyntää myös koulutussisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

AgileAMK mallin ytimessä on tehokas, useiden ammattikorkeakoulujen edustajista koottu moniammatillinen tuotantotiimi, jossa on jäsenenä toteutettavan MOOCin sisällön asiantuntijoita. Työtä johtaa MOOCin nimetty omistaja.  MOOCin suunnittelu lähtee liikkeelle MOOCin kehitysjonosta eli pitkän aikavälin suunnitelmasta kuten kuviosta 1 käy ilmi. Tuotantotiimi suunnittelee sisältörakenteen, kartottaa AMKien olemassa olevat kurssisisällöt ja suunnittelee sisällöntuotannon riittävän pieniin, nopeasti julkaistaviin osiin. Asiakkaiden ja kohderyhmien mukanaan saaminen suunnitteluun on erittäin tärkeää. Koska rakennusalan ammattilaisia ei projektin alkuvaiheessa saatu mukaan tuotantotiimien kokouksiin, asiakkailta hankittiin tietoa kyselyn avulla. Lisäksi jokaiselle MOOCille on hankittu ”yrityskumppani”, joka osallistuu sisältöjen jatkojalostukseen ja antaa palautetta.

AgileAMK-malli
Kuvio 1. AgileAMK-malli, josta käy ilmi kehittämisen eri vaiheet.

MOOCin osia toteutetaan lyhyissä 1-4 viikkoa kestävissä sprinteissä eli työrupeamissa, joiden aikana tuotantotiimi asettaa sisällölliset tavoitteet, laatii aikataulut ja tuottaa yhteistyönä sovitut sisällöt sekä hyödyntämällä jo olemassa olevaa materiaalia että luomalla uusia sisältöjä.

Työkalut ja alustat testissä ja opiskeltavana

Projektissa on testattu paljon sisällöntuotantoon ja jakeluun liittyviä työkaluja. Sisällön jakelualustan vaihtoehtoina olivat mm. Moodle ja Eliademy. Lopulta todettiin Moodlen taipuvan paremmin suunniteltujen sisältöjen julkaisuun kuin Eliademy. Lisäksi Eliademystä puuttui osaamiskartoituksiin sopiva työkalu. Muita testattavia ja opiskeltavia työkaluja olivat muun muassa Camstasia studio ja Office Mix videoiden tekemiseen, Ylen käsikirjoituskone videon suunnitteluun, osaamiskartoituksiin tarvittavat ohjelmistot kuten Webropol, eLomake, ZefSurvey, GoogleDocs, MindMap ohjelmistoja sekä projektihallintatyökalu Trello. Sisällöntuottajille on tehty opetusvideoita ja ohjeita työkalujen käytöstä. Ne löytyvät Moodlesta ja ovat kaikkien sisällöntuottajien käytössä.

Tuotantotiimin jäsenet hyödynsivät ilmaista projektinhallintajärjestelmää Trelloa sisällön ideoinnissa, töiden jakamisessa ja aikataulutuksissa. Kuten kuvasta 1 käy ilmi, Trellosta myös näkee, missä vaiheessa sisällöntuotanto on, kuka mistäkin sisältöosasta tai kuvien käsittelystä vastaa ja milloin tehtävät on tehty.

Trello-näkymä
Kuva 1. Trello-näkymä Kestävät energiaratkaisut MOOCin suunnitelmaan ja aikataulutukseen. Näkymä on julkinen ja siitä voi kuka tahansa seurata MOOCin valmistumista. Lähes 0-energiarakemisen MOOCilla on oma Trello-näkymänsä.

Välittömästi kunkin sprintin eli sisällöntuotanto-osioiden päätyttyä käydään läpi tehdyt kurssisisällöt ja tarkistetaan sisältöjen laatu. Tarvittaessa tuotantotiimi tekee sisältöihin tarvittavat korjaukset ja täydennykset. Heti tämän vaiheen jälkeen MOOCin toteutettu osa voidaan avata opiskeltavaksi eli yhden MOOCin osan sisällöntuotanto kestää noin neljä viikkoa. Koko MOOCin ei siis tarvitse olla valmiina ennen sen avaamista.

AgileAMK mallin rakentaminen alkoi syksyllä 2015 ja se valmistui alkukeväästä 2016. Pilotti-MOOCien sisällöntuotanto AgileAMK mallilla alkoi toukokuussa ja jo kesäkuussa 2016 avattiin Kestävät enegriaratkaisut MOOCin ensimmäinen osio Yleistä aurinkoenergiasta ja Lähes nollarakentaminen MOOCin osa Rakennusten energiatehokkuus. Ruotsinkielisistä Närä-nollenergibyggande MOOCin osio Byggnaders energieffektivitet ja Hållbara energilösningar MOOCin osa Allmänt om solenergi avattiin syyskuussa. Sisällöntuotannon nopeuden osalta malli toimi erittäin hyvin. Kuviosta 2 näkyy, miten eri osiot avautuvat vaiheittain.

Drake, kuvio 2, iso
Kuvio 2.

Tätä kirjoittaessa syyskuun lopussa 2016 MOOC opiskelijoita on jo vajaa 100 eli sisällöille on ollut tarvetta. Opiskelijat osallistuvat omalta osaltaan sisältöjen jatkuvaan kehittämiseen antamalla palautetta.

AgileAMK malliin kuuluu toiminnan jatkuva evaluoiminen. Sisällöntuotannon prosessien toimivuuden varmistamiseksi järjestetään sprintin jälkikatselmus, jonka aikana keskustellaan prosessin sujuvuudesta, kehittämiskohteista ja mahdollisista haasteista. Näin tuotantotiimi pystyy korjaamaan välittömästi toimimattomat työtavat. AgileAMK malli perustuu yhdessä suunnitteluun, tekemiseen ja töiden jakamiseen. Ensimmäisen sprintin jälkikatselmuksessa suurin osa sisällöntuottajista oli sitä mieltä, että yhdessä tekeminen on hyödyllistä ja yhdessä tekemällä oppii. Yksi tiimin jäsen oli kuitenkin sitä mieltä, että yksin sisällöt valmistuvat nopeammin ja että hänen oli mahdotonta saada omasta oppilaitoksestaan muiden opettajien sisältöjä. Mallin jalkauttamisessa oppilaitoksiin riittää siten tekemistä

Laatukortit sisällöntuotannon tukena

MOOC-opiskelussa opiskelijan oppiminen on hyvin itseohjautuvaa, siksi MOOCin sisältöjen tulee olla laadukkaita ja tukea oppimisprosessia mahdollisimman paljon. Tuotantotiimin tavoitteena on niin ikään rakentaa sisällöistä teknisesti mahdollisimman korkealaatuisia ja nykypedagogiikan vaatimusten mukaisia. Projektin laaturyhmä laati tämän vuoksi viisi laatukorttia sisällöntuottajien tueksi: tuotanto, MOOC-pedagogiikka, sisältö, käytettävyys ja saavutettavuus. Laatukortit on laadittu sekä kirjallisena että videomuodossa ja ne löytyvät projektin sivustolta uusiavoinenergia.fi kohdasta Materiaalit ja tuotokset. Laatukorttien käytöstä järjestettiin koulutus tuotantotiimin jäsenille ja muille projektiin osallistuville henkilöille. Projektin laatutiimi kehittää laatukortteja edelleen projektin edetessä.

Ensimmäisten sprinttien jälkikatselmuksessa todettiin, että laatukortteja olisi voinut hyödyntää paremmin sisällöntuotannon tukena. Sprintin tiukka aikataulu ja kevään muut työkiireet aiheuttivat sen, että ensimmäisessä sprintissä keskityttiin saamaan sisällöt pilotoitavaksi. Siksi laatukortteja kehitetään edelleen tukemaan tuotantotiimien sisällöntuotantoa.

Laatukorteista oli pidetty kaikille halukkaille koulutus ennen sisällöntuotannon aloittamista, joten osa sisällöntuottajista koki, että opit olivat hyvin mielessä, vaikka itse laatukortti ei ollutkaan koko ajan käsillä. Saavutettavuuteen sisällöntuottajat kiinnittivät erityisesti huomiota. Lisäksi he kertoivat olettaneensa, että videoiden tekstitykseen kuluisi paljon aikaa. Itseasiassa se sujui jouhevasti, koska videoista oli valmiina hyvä käsikirjoitus. Lisäksi valmis käsikirjoitus nopeuttaa tekstin kääntämistä toiselle kielelle. Videoiden tekstityksessä YouTuben tekstitystyökalu on hyvä apuväline. Puheen saa myös nauhoitettua suoraan tekstiksi dictation.io ohjelmistolla.

Avoimeen julkaisemiseen CC lisenssit

Jotta materiaalit voivat olla kaikille avoimena verkossa, kaikki hankkeessa tuotetut MOOC materiaalit julkaistaan Creative Commons lisenssillä CC BY-SA. Tämän vuoksi suuri osa ”valmiiden” sisältöjen kuvista piti tehdä uudelleen. Kuvien työstäminen vei sisällöntuottajien mukaan suunniteltua enemmän aikaa, eikä siihen oltu etukäteen riittävästi varauduttu. Koska asia tuli esille jo ensimmäisen osion jälkeisessä arviointikeskustelussa, voitiin tähän varautua seuraavissa sisällöntuotantoponnistuksissa.

Projekti jatkuu vuoden 2018 loppuun ja tavoitteena on, että AgileAMK mallilla tuotetaan jatkossa useita korkealaatuisia MOOCeja eri ammattikorkeakoulujen yhteisvoimin.

Lue lisää: uusiavoinenergia.fi
MOOCit digmassa: https://moodle.amk.fi/course/index.php?categoryid=19

Kirjoittaja

Merja Drake, FT, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, merja.drake(at)haaga-helia.fi

Tiihonen

Ketterien työtapojen kokeilu HR-työssä

Industrial approach is 1. Plan 2. Action. Post-industrial approach is 1. Experience. 2. Reflection.”
(Young, 2016)

Työelämässä on meneillään käsin kosketeltava muutos, jota ajaa erityisesti teknologian kiihtyvä kehitystahti. Muutostaajuus ja kompleksisuus lisääntyvät ja tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennustaa. Ja oli meneillään muutosta tai ei, työlle asetetuilla tavoitteilla on varsin tavallista muuttua kesken projektin tai tavoitejakson. Työssä tarvitaan yhä enemmän kykyä ja keinoja reagoida hallitusti nopeastikin tapahtuviin toimintaympäristön muutoksiin. Uutta syntyy ideoista, oivalluksista ja eri osaamisten yhdistymisestä: vaikka yksittäisiä huippuosaajiakin edelleen tarvitaan, entistäkin keskeisempää on sujuva ja toimiva tiimityö. Miten tukea tämän muutoksen keskellä työhyvinvointia ja rakentaa luottamuksellista ja myönteistä ilmapiiriä, jota uudet ideat ja oivallukset tarvitsevat kasvualustakseen?

Tämä haastaa miettimään keinoja, joilla lisätä työn sujuvuutta, kehittää tiimityötä ja edistää työn hallinnan tunnetta – keskeisiä tekijöitä työhyvinvoinnin kannalta.

Lean ja ketterät menetelmät avuksi työn organisointiin

Olin pitkään pohtinut, taipuisivatko lean ja ketterät menetelmät myös muuhun kuin ohjelmistokehitystyöhön, jossa ne ovat kovasti nosteessa. Sillä, miten työ organisoidaan, on valtava merkitys työhyvinvoinnin kokemukselle. Työterveyslaitoksen ja Turun yliopiston toteuttamassa ketterien menetelmien käsikirjassa todetaan ketterien menetelmien edistävän hyvin toteutettuna myös hyvinvointia. Konsulttiyritys Codento puolestaan tutki lean-menetelmiä käyttävien suomalaisten organisaatioiden kokemuksia näistä menetelmistä. Vastaajajoukko oli painottunut IT-alaan. Kyselytutkimuksen mukaan lean-menetelmien käyttäjät kokivat saavansa enemmän aikaiseksi ja työtyytyväisyys lisääntyi. Päätin kokeilla, toimisiko Toyotalla kehitetty kanban-menetelmä myös HR-työn organisointiin.

Lisää työn hallinnan tunnetta

Työn hallinnan tunteen kannalta on merkitystä sillä, että isoja tavoitteita pureskellaan pienemmiksi, töitä priorisoidaan ja tehdään valintoja: mihin keskitymme juuri nyt ja voimmeko jättää jotain tekemättä. Toimintaympäristössä voi tapahtua toiminnan kannalta niin keskeinen muutos, että alkuvuodesta asetettu tekemisen painopiste vaatii uudelleen punnitsemista ja keskittymistä johonkin sellaiseen, jota ei ole voitu aiemmin ennakoida. Siksi tarvitsemme jatkuvaa yhteistä keskustelua työn priorisoimiseksi ja suunnan tarkistamiseksi. Jos tilalle tulee jotain uutta, jätetään jokin muu odottamaan tai kokonaan tekemättä.

Kanbania HR-tiimissä

Tähän ketterät menetelmät tarjoavat hyviä työkaluja. Kokeilimme tiimissämme kanban-taulun soveltumista HR-työhön: muutaman isomman tavoitteen tai projektin vaiheistamiseen.  Käytimme isoa fläppipaperia, tusseja ja Post it -lappuja. Sama toimii myös sähköisenä esimerkiksi Trello-työkalulla, joka on helposti jaettavissa virtuaalisesti.

Idea on yksinkertainen: listasimme yhteisesti tiiminä kaikki yhteen isoon tavoitteeseen tai tehtäväkokonaisuuteen liittyvät yksittäiset tehtävät. Mikä on tavoitteemme ja mitä meidän tulee konkreettisesti tehdä päästäksemme siihen? Nämä yksittäiset tehtävät kirjoitimme yksittäisille Post it -lapuille.

Fläppipaperille piirsimme kolme saraketta: odottavat tehtävät, työn alla olevat tehtävät ja tehdyt tehtävät ja jokaiselle vastuuhenkilölle lisäksi oma rivinsä.

Ensimmäisessä vaiheessa kaikki yksittäiset tehtävät ovat odottamassa olevien tehtävien sarakkeessa. Seuraava vaihe on priorisoida: mitä meidän on tärkeintä tehdä juuri nyt? Nämä tehtävät siirtyvät työn alla olevien sarakkeeseen ja muut tehtävät jäävät odottavien sarakkeeseen.

Hallittua mukautumista muutokseen

Olennaista on, että kaikkia tehtäviä ei perinteisen projektisuunnittelun tapaan ole tarkoitus aikatauluttaa heti. Tilanteet ja tavoitteet muuttuvat usein matkan varrella. Siksi suunnitteluakin tehdään projektin edetessä ja kaikkea ei tarvitse osata huomioida projektin alkuvaiheessa. Uusia tehtäviä voidaan lisätä odottavien listalle sitä mukaa kun niiden tarve huomataan. Tämä tuo valmiutta reagoida muutoksiin hallitusti, kun projektia ei ole suunniteltu ja aikataulutettu tukkoon jo alkuvaiheessa.

Hallinnan tunnetta tukee se, että projekti elää tilanteen mukana eikä työntekijälle tule epäonnistumisen kokemuksia siitä, että alkuperäinen, sen hetkisen tiedon perusteella parhaan mukaan tehty projektisuunnitelma ei toteudukaan aiotusti vaan esimerkiksi tehtäviä voidaan priorisoida uudelleen tai tavoitekin tarkentua. Tavoitteena on ennen kaikkea toimiva lopputulos, ei projektisuunnitelman orjallinen noudattaminen sen itsensä vuoksi.

Töitä kestävällä työtahdilla ja työn näkyväksi tekemistä

Koska työn alle -sarakkeeseenkaan ei ihan konkreettisestikaan mahdu kovin monta Post it -lappua, ohjaa kanban tekemään valintoja ja olemaan realisti sen suhteen, mitä on mahdollista saada aikaan esimerkiksi yhden viikon aikana. Työn tahdin määrää se, miten aikaisemmat tehtävät tulevat tehdyksi, eikä se miten paljon odottavien sarakkeessa on tulevaa työtä. Se että töitä tehdään kestävällä työtahdilla, on myös työhyvinvoinnin näkökulmasta todella keskeistä.

Kanban toimii hyvin isompien tehtäväkokonaisuuksien tai projektien hahmottamisessa. Se pakottaa pureskelemaan epämääräiseltä näyttävän tavoitteen pienemmiksi ja konkreettisiksi tekemisiksi. Erityisesti työn näkyväksi tekeminen vähentää stressin tunnetta. Tiedossa olevat työt on listattu selkeänä kokonaisuutena ylös, jolloin sekalaiset to do -laput eivät kuormita mieltä. Palkitsevaa on myös nähdä tehtävien siirtyvän hallitusti tehtyjen sarakkeeseen. Kanban ohjaa käymään jatkuvaa yhteistä keskustelua tiimin kesken ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä.

Oikea osaaminen oikealla paikalla

Työhyvinvoinnin kokemuksen kannalta keskeistä on myös se, että osaaminen on oikealla paikalla. Kanban on myös toimiva osaamisen johtamisen työkalu: projektiin sisältyvät tehtävät voidaan jakaa tiimissä vaihe vaiheelta sen mukaan, kenellä on juuri siihen oleva paras osaaminen, ketä se kiinnostaa eniten tai kenellä on siihen juuri sillä hetkellä parhaiten aikaa. Tehtäviä ei tarvitse jakaa jäykästi olemassa olevien vastuualueiden mukaan vaan joustavasti tilanteen ja yksittäisen tehtävän mukaan.

Mielen ergonomiaa

Kanban on vain yksi työkalu, mutta uskon, että lean- ja ketterillä menetelmillä on paljon annettavaa työhyvinvoinnin näkökulmasta. Veikkaan, että aivojen hyvinvointi on asia, johon tulemme kiinnittämään tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota. Ketterät menetelmät tuovat työhön ennen kaikkea mielen ergonomiaa: yhteinen tavoite on selkeä, vastuut ja työnjako sovittu, työn määrä kohdillaan ja työhyvinvointia nakertavaa epävarmuutta poistetaan jatkuvalla yhteisellä keskustelulla ja sillä, että muutoksiin pystytään reagoimaan. Onnistumisen tunteita tuovat mahdollisuus keskittyä selkeään kokonaisuuteen ja se, että työssä kokee saavansa enemmän aikaiseksi.

Artikkelin kuva: Metropolia Ammattikorkeakoulun kuvapankki

Kirjoittaja

Sanna Tiihonen, yhteiskuntatieteiden maisteri, henkilöstösuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sanna.tiihonen(at)metropolia.fi

Denise Young, 2016, Academia and exponential organizations, Perspectives on new work, julkaisussa Sitra Studies 114, Sitra. Haettu 1.9.2016 osoitteesta http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia114.pdf

Teijo Lehtonen et al. 2014, Sulautettujen järjestelmien ketterä käsikirja: Haettu 1.9.2016 osoitteesta http://trc.utu.fi/embedded/kasikirja

Codento, 2016, Lean-menetelmät Suomessa 2016 -raportti. Haettu 21.4.2016 osoitteesta http://codento.fi/2016/04/selvitys-lean-menetelmat-suomessa/

Trello, https://trello.com/ 1.9.2016

Meyer pääkuva

Kokeiluilla kohti pyöräilevää pääkaupunkiseutua: case Liikkuvan Arjen Design

Johdanto

Tämän case-tyyppisen esittelyn tarkoituksena on havainnollistaa valokuvin ja videoin, miten kestävää kaupunkiliikkumista on lähdetty edistämään muotoilun opein Helsingissä ja Vantaalla. Metropolia on koonnut kumppaniverkoston ja tuonut monivuotisessa hankkeessaan design-ajattelun työtavat julkisten palveluiden kehittämiseen. Liikkuvan arjen design on ollut urbaanien liikkumismuotojen suunnittelua kokeilukulttuurin keinoin. Silloin ratkaisujen merkitys käyttäjälle korostuu: miten tuloksista tulee osa arjen rutiineja, miten käyttäjä itse voi muokata lopputuotetta kehittelyprosessin aikana.  Tässä hankkeessa on opittu, että tekemisen ja tulosten tarkastelun säännöllisesti toistuva vuorottelu on muotoilun työtapojen voima.

Pyöräilijäystävällisempään kaupunkiin liittyvät kokeilut aloitettiin Metropolia-ammattikorkeakoulussa Liikkuvan Arjen Design -projektin myötä vuonna 2011. Toiminta käynnistyi pyöräilijäprofiilien ja erilaisten matkareittien määrittelyllä. Niiden pohjalta suunniteltiin ensimmäiset palvelukonseptit. Useita näistä päästiin myös testaamaan käytännössä ainakin jossain muodossa. Opiskelijat ovat alusta asti olleet projektin keskeisiä toimijoita, ideoijia ja avauksentekijöitä.

Ensimmäisten pilottien jälkeen uudet palveluideat ja tarpeet ankkuroitiin pääosin edellisissä kokeiluissa tehtyihin huomioihin ja väliarvioihin. Ne ovat nousseet esiin keskusteluissa eri toimijoiden kanssa. Osa kokeilujen sadosta näkyy edelleen kaupunkikuvassa; osassa ideat tai ratkaisut eivät lopulta nousseet siivilleen. Ne jäivät mahdollisen testauksen jälkeen syrjään, mutta samalla opiksi tulevaan. Kaupunkiliikkumisen teemasta on jo tehty kaksi uutta isompaa hanketta, ja sekä kaupunkikumppaneista että muista pyöräilytoimijoiden verkostosta löytyy edelleenkin vahvaa innostusta tulevien hankeideoiden kehittelyyn. Kokeilukulttuurin hedelmät näkyvät, paitsi pysyviksi jääneissä uusissa ratkaisuissa, myös motivoivan yhteistyön jatkumisena.

Tässä kuvakatsauksessa nostetaan esiin kolme hankkeeseen liittynyttä kokeilua.

Kokeilu 1: Pyöräkeskus

Kuva 1. Pyöräkeskuksen esittelyteksti tilan takaseinässä. Kuva: Markku Lempinen

Suomen ensimmäinen urbaani pyöräkeskus Kampin Narinkkatorilla, pääkaupungin julkisen liikenteen todellisessa risteyskohdassa, avautui kesäkuussa 2012. Se tarjosi pyörän kunnossapitoon liittyviä käytännön neuvoja ja pienimuotoisia pikahuoltoja keskellä kaupunkia. Metropolian opiskelijat vastasivat sen sisustus- ja kalustesuunnittelusta. Ensimmäisen kesän keskus toimi niin sanottuna elävänä laboratoriona, ja palvelukonseptista saadun palautteen pohjalta opiskelijat toteuttivat jatkokehittämisen tueksi laajemman käyttäjätutkimuksen. Keskuksen toiminta jatkuu edelleen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) koordinoimana.

Kuva 2. Maan ensimmäinen pyöräkeskus avautui elävänä laboratoriona kesällä 2012. Metropolian opiskelijoilla on ollut keskeinen rooli käyttäjänäkökulman esiin nostajana Helsingin kaupungin apuna. Kuva: Markku Lempinen

Kokeilu 2: Tour de Lippakioski ja pyörän huoltoasema

 

Kuva 3. Tour de Lippakioski käynnistyy Arabianrannasta. Kuva: Mika Seppälä

Kesällä 2012 hankkeessa testattiin Pyörän huoltoasema -konseptia. Siihen kytkettiin Helsingin kaupunkikuvaan kuuluvat puurakenteiset lippakioskit. Kaupungilla oli halu säilyttää ne osana elävää kaupunkikulttuuria, mutta ideoida niihin uutta toimintaa.  Siksi Kampin pyöräkeskus ja viisi valittua lippakioskia eri puolilla kantakaupunkia varustettiin pyörän itsehuoltoon tarvittavilla välineillä.

Kokeilusta poiki ajatus alueellisista pyöräkeskuksista. Ne huomioitiin myös keväällä 2013 laaditussa Helsingin kaupungin pyöräilyn edistämisohjelmassa. Palvelun lanseeraukseen järjestettiin Tour de Lippakioski -tapahtuma: lippakioskien reiteillä kulkeva pyöräily- ja taidekierros. Sen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Metropolian kulttuuri-tuotannon, viestinnän ja muotoilun opiskelijat yhteistyössä Helsingin kaupungin ja muiden toimijoiden kanssa (esimerkiksi Bassoradio, FutureShorts, Huntteri Oy, TivoliAudio, Tunturi-Hellberg Oy ja Valtakunnallinen pyöräilyviikko). Opiskelijoiden ideoima, WDC-vuoteen alun perin liittynyt testaus verkostomaisesta pyöräkeskustoiminnasta näkyy edelleen tänä päivänä alueellisina pyöräkeskuksina Helsingin pyöräilyn edistämisohjelmassa.

Tour de Lippakioski 2012 from Liikkuvan Arjen Design on Vimeo.

Kuva 4. Videokuvaa Tour de Lippakioskilta. Kuvaus ja editointi Andreas Wargh, musiikki DJ Cufool.

 

Konseptikuva Lippakioskista
Kuva 5. Konseptikuva Lippakioskin pyöränhuoltoasemista. Katso tekijät täältä.

 

Pyörähuoltoasema
Kuva 6. Pyörähuoltoaseman testausta. Kuva: Marja Amgwerd

 Kokeilu 3: Vantaan Vierumäen XCO ­– pysyvät opasteet maastopyöräilyreitille

Maastopolku
Kuva 7. Maastopolun testaus. Kuva: Päivi Keränen

Muotoilun opiskelijat toteuttivat yhteistyössä Vantaan kaupungin ja Korson kaiku -urheiluseuran kanssa pysyvästi opastetun maastopyöräilyreitin. Idea opastusjärjestelmästä syntyi Metropolian innovaatioprojekti -kurssilla, mutta reitti oli pitkään ollut myös urheiluseuran haaveena ja tavoitteena. Yhteistyö oli siksi kaikille osapuolille hedelmällistä. Suunnittelu eteni kahden testauspäivän ja kerätyn käyttäjäpalautteen perusteella pysyvään toteutukseen. Samalla rataa tehtiin tutuksi alueen asukkaille ja lajista kiinnostuneille tapahtumien ja opastettujen kierrosten kautta.

Maastopolun opasteet
Kuva 8. Maastopolun opasteet käytäntöön vietynä. Kuva: Päivi Keränen
Opasteet
Kuva 9. Maastopyöräreitille suunnitellut opasteet. Katso tekijät täältä.

 

Lisätietoa:

Liikkuvan Arjen Design
Vierumäen XCO-rata – Korson Kaiku ry
Pyöräkeskus
Tour de Lippakioski

Kirjoittaja

Aleksandra Meyer, FM, projektituottaja, Metropolia, aleksandra.meyer(at)metropolia.fi

abstract_paakuva

No 3 (2016) Abstracts

The culture of experimentation is an art

Riitta Konkola, Managing Director and President, Metropolia University of Applied Sciences

People at universities of applied sciences are enthusiastic about agile experimentation. A good example of this is the current theme issue on the culture of experimentation you are holding right now, not to mention the wide range of related articles from a variety of fields.

During the past 25 years, we have established ourselves as a provider of higher education and a partner in working life. In addition to this, we have also served as an example in improving our own organisational processes. We want to practice what we preach. This is one way to earn the trust of our students, our local community and our partners. Indeed, this magazine contains not only expert articles and reviews on various educational fields, but also–gratifyingly–on pieces related to such topics as security management at universities of applied sciences and the development of work organisation for people doing information work.

Due to complicated cause-effect relationships, the reform of society by means of political decision-making has become more difficult. This is why strengthening the culture of experimentation is one of the key projects of the current Government Programme: first testing solutions intended for national implementation on a smaller scale makes it possible to render decisions on their broader and more permanent implementation. In addition to this, universities of applied sciences that recognise the approaches used in working life have begun to openly apply the principles of a culture of experimentation, conducting the agile testing of new operating approaches for the benefit of society as a whole.

At the core of all agility, it is good to keep in mind that not all conventional development work or projects based on long-term planning should be lumped together within the inspiring concept of a culture of experimentation. Experiments should be openly defined in our organisation and differentiated from from other development methods. It is vital that we always take a moment to think about what the difference is between a project and experimentation. And, there is no reason to think that experimental designs, test cycles and sudden changes in course during a process would meet all development needs. The culture of experimentation is one strong link in a chain of many, but it is not suitable as the linchpin, not even for for universities of applied sciences.

Fortunately, we here in the educational field are very adept at expressing our thoughts on what we are striving for in individual experiments and how to advance from that point toward achieving greater influence in higher education. If we want to assess the real results of experimentation, such as by using a control group, we can obtain more information than by merely using an opinion survey aimed at those participating in a new function. We also need supervisory work related to the culture of experimentation in order to co-ordinate, harmonise and orient experiments toward achieving common goals. Without proper management and common organisational operating models, it will not be possible for even the most promising experiments to be brought to the next, more comprehensive level at universities of applied sciences.

The culture of experimentation is naturally suited to the people working at universities of applied sciences. When reading the articles in this theme issue, we might notice that we are at a very early stage in creating models that promote the development and co-ordination of experimentation methods. On the other hand, what if we looked at this collection of articles as being the first iteration cycle of many, publishing a similar theme issue in, for example, two years? What are all the things we could already do better? What kinds of things would we be proud to say that we had made progress from individual experiments to more comprehensive implementation to social influence?

Developing an experimentation ecosystem: innovation commissions as a bridge

Anu Kurvinen, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ), Saimaa University of Applied Sciences
Pasi Juvonen, Senior Lecturer, Team Coach, D.Sc. (Tech), Saimaa University of Applied Sciences

Experimental development is currently a renowned topic but utilising the possibilities of it within organisations is still in its starting phase. At the same time companies are expected to create groundbreaking innovations in fast pace. One way of creating the first steps for an organisational culture that encourages experimental development is cooperation between education and business. Saimaa University of Applied Sciences is involved in several research and development projects using the tools of experimental development. This operating model is a proven way to reach the goals set for the projects. At the same time it also emphasizes the role of universities of applied sciences as business and working life driven regional trainers and influencers. Experimental development can be conducted as a practically oriented innovation work with relatively small resources that is positive news to participating organisations. The development work done may first appear as minor changes but exactly those minor changes can have a drastic effect in the big picture.

Culture of experimentation as a design process working method

Mirja Kälviäinen, Ph.D, Principal Lecturer, docent, Lahti University of Applied Sciences

Design process and design thinking as functionally similar to the culture of experimentation are applied as a process solution to various challenges at the same time as the culture of experimentation has gained influence. Design thinking as a working method is better suited in wicked, multidimensional and uncertain situations than mere logic-systematic thinking styles. The search for multiple alternatives and quick experimentation, the critical observation of the problem space, the possibility for uncertainty and failure represent the explorative inner through process and concrete experimentation. By experimentation it is possible to research and put under doubt the originally set problems and challenges. The solutions are built as a synthesis from the best features that the experimenting research reveals. Especially in the currently typical multidisciplinary work the application of design thinking means that abstract, verbally expressed and multidimensional development ideas are transferred into visual and concrete synthesis. In this way the holes and the solutions in the borderlines of the different disciplines can be observed and it is possible to come to joint conclusions where to lead the development work. The experimentations and prototypes also force to redesign the holes left in the solutions when just discussing about them by words and to define the role and nature of the different parts in the solution. When the design process is producing experimentation and prototypes about different ideas and solutions it is possible to evaluate and test them much easily than verbal plans with the stakeholders and especially with the users of the solution.

OAMK LAB model emphasises boldness, trust and learning

Ulla-Maija Seppänen, M.Sc. (Health Sciences), Senior Lecturer, Oulu University of Applied Sciences
Kari-Pekka Heikkinen, M.Sc. (Eng), Senior Lecturer, Oulu University of Applied Sciences
Jussi Haukkamaa, M.A., Senior Lecturer, Oulu University of Applied Sciences

A new way of teaching does not necessarily start automatically or through force. In this article, key factors of success in a culture of experimentation are described from a teachers’ point of view and defined through the concepts of trust, care, courage and learning. These factors represent the main elements of the LAB Studio Model (hereafter LAB Model) – a new learning model developed at the Oulu University of Applied Sciences (Oamk LABs). These elements can be observed in LAB studies on a daily basis. Currently, Oamk LABs include three separate LAB learning environments each targeting their own industries: Oulu Game LAB, Oulu DevLAB and Oulu EduLAB. It is suggested that the LAB students and staff are enabling a culture of experimentation, which challenges them in a new positive way. By being inspired, we inspire others.

Mission Possible: Student Integration through Involvement

Tarja (Terry) Ahonen, Senior Lecturer, Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences
Sami Heikkinen, Senior Lecturer, Faculty of Business and Hospitality Management, Lahti University of Applied Sciences

The article introduces the student integration through involvement model implemented at Lahti University of Applied Sciences. The case described is a project for new incoming students. The students started it already on the third day of their studies. They were expected to create a new product or service within one week. At the end of the week, they were selling their products at a trade fair held for businesses and business people. The aim was to familiarize the students to their studies and to their classmates. According to the feedback received from the students, the project was seen as a great way to learn new things about business practices. In addition, the students considered this a great way to start their studies at a university of applied sciences.

A culture of experimentation refines media learning environments

Milla Järvipetäjä, M.Soc., Project Manager, Turku University of Applied Sciences
Samuel Raunio, M.A., Lecturer, Turku University of Applied Sciences
Arja Tulonen, M.A., Head of Education and Research, Turku University of Applied Sciences

In the Degree Programme of Film and Media at Turku University of Applied Sciences (TUAS) learning is based on learning environments and our culture of experimentation. There is a growing demand for learning environment experiments, as the field of media is in transition and versatile know-how is needed. Recent studies show that there is a need for more courage and tools at workplaces to adopt new working methods. At TUAS, the framework of guidance enables the students to assign their independent projects and spontaneous work. Students are encouraged to find their limits and courageously try something new. Roles, limits and procedures by the Degree Programme form a structure within which students have the courage to go beyond their limits. An essential part of learning is the evaluation of the action, including the analysis of possible failures. An important part is also the supportive ambience for the culture of experimentation – the adasptive and spontaneous attitude of teachers.

Culture of experimentation brings new expertise to the security management of educational organisations

Soili Martikainen, M.Sc. (Health Sciences), Senior Lecturer, Laurea University of Applied Sciences
Tiina Ranta, KM, Head of Safety and Security, Laurea University of Applied Sciences

Experimental culture was used to produce new information and build new capabilities on safety and security management for the management of the municipal education department located in Southern Finland. Experiment showed that safety and security of municipal educational institutions can be developed by auditing their municipal education department. We strongly recommend that this audit process would be used as a national model to support safety and security management of educational institutions and universities in a more comprehensive and systematic direction.

SERPA: ”Here, everything should really start with youth”

Janne Laitinen, M.A., R&D Specialist, JAMK University of Applied Sciences
Katja Raitio, M.Sc. (Health Sciences), Senior Lecturer, JAMK University of Applied Sciences

How to involve youth? How to support them to find their own pathways? How to make it possible for young people to try different things and learn by experience? “SERPA – experimentation for young people to resolve problems of unemployment by inclusive culture of experimentation” – project is an experiment which aims to involve youth to solve their problems of education and employment by themselves with the support of the group in Central Finland. According to interviews of young project managers, who piloted SERPA-groups, genuine young-oriented action is rewarding but also challenging. Group offers possibilities for peer support, ideas and learning, but at the same time voluntary based participation, lack of courage and youths’ activity and contradiction of own role brought up challenges. Group pilots need to have orientation and support, but at the same time opportunities to work truly by the principles of the culture of experimentation.

Joint simulation – interplay of several actors

Emilia Laapio, Senior Lecturer in Nursing, M.Sc. (Health Sciences), SH (AMK), Saimaa University of Applied Sciences
Päivi Rimpioja, Head of Degree Programme in Nursing, M.Ed., Nursing Education, Nurse, Metropolia University of Applied Sciences

This article describes the experiment of joint simulation education between two universities of applied sciences in Finland. The joint simulation was conducted online. The experiment revealed that timing and the cooperation with the IT-services is crucial in developing web-based education. Time and effort in planning are key points also in quick experiments.

Experimentation as part of experimental research at the Kajaani University of Applied Sciences

Tero Luukkonen, Ph.D, Project Researcher, Kajaani University of Applied Sciences
Kimmo Kemppainen, Eng. (M.Sc, (Eng), Project Manager, Kajaani University of Applied Sciences
Antti Rimpiläinen, M.A., Project worker, Kajaani University of Applied Sciences

A culture of experimentation is a characteristic part of experimental research. At Kajaani University of Applied Sciences, experimentation is implemented for instance in the geopolymer technology research which is related to several fields including building and environmental engineering. Geopolymers are novel materials which can be used for example as water treatment filter media. In practice, the culture of experimentation has been realized as a rapid and low-threshold testing of ideas at laboratory-scale. Furthermore, to maximize the utilization of research results, the working hours of project researchers have been flexibly divided between participating companies, university of applied science and/or science university.

Capacity to absorb and take responsibility – observations on the educational method experiment

Anu Nuutinen, M.Soc., ABM, Senior Lecturer, Saimaa University of Applied Sciences

Is it easier to take one exam that contains all the topics of study module worth 4 credits or would it be easier to divide topics into several small units? Many students thought that the former is an easier option even though results show that the latter gives much better results. What is the level of realism if students claim that it’s unfair that no points are given from the examination for them – and the fact is that those students didn’t even attend the examination.

This experiment of educational method was developed in order to help students with higher risk of failing. Results were different than pursued or expected. Students with good studying skills were able to utilize the given opportunity while others didn’t. Therefore, distribution of grades included mostly excellent or failed ones.

Incremental thesis work: the bogeyman in smaller bits?

Tuula Hopeavuori, Senior Lecturer in Finnish language and Communications, M.A., Oulu University of Applied Sciences
Eero Nousiainen, Team Manager, Senior Lecturer in Software development, M.A., Oulu University of Applied Sciences

Since spring 2015 the ICT Department of Oulu University of Applied Sciences has carried out an experiment where writing a bachelor’s thesis of 15 ECTS credits was divided into three parts, each consisting of 5 ECTS credits. The aim was to find out in practice how dividing a bachelor’s thesis into parts would work with the other courses of the curriculum. For a part of the students, writing the first document of 5 ECTS credits during the second study year was too much and they decided to do a 15-credit thesis later. The first three theses finalized during the experiment showed each in a different way how students’ professional knowledge deepened part by part. Different models will be tested in future, too. The combination of 5 + 10 ECTS credits would give more emphasis on the development task of the final stage of the thesis as well as on the final grade of the thesis. On the other hand, the model of 3 + 3 + 9 ECTS credits, based on well planned objectives, would support other studies of the curriculum in a new way.

It’s always good to experiment! – Language instruction experiments at the Jyväskylä University of Applied Sciences

Jaana Oinonen, M.A., Senior Lecturer in Finnish language and Communications, JAMK University of Applied Sciences
Suvi Uotila, M.A., Senior Lecturer in English and Swedish, JAMK University of Applied Sciences
Paula Vuorinen, M.A., Senior Lecturer in English and Swedish, JAMK University of Applied Sciences

JAMK University of Applied Sciences has encouraged pedagogical experiments through its internal development projects to find new teaching and learning methods. JAMK Language Centre has started several experiments following learner-centered approach and the principles of lifelong learning. All the projects focus on working life based communication. The article describes four different experiments in teaching English as a Foreign Language, Communication Skills and Finnish. All four projects have contributed to new working methods used in the courses to date.

Save the world one serving at a time – local food experiment

Hilkka Heikkilä, Lic.Ph, Project Coordinator, JAMK University of Applied Sciences
Leena Pölkki, B.HM, Project Manager, JAMK University of Applied Sciences

Jyväskylä University of Applied Sciences pilot project was successful in promoting the use of local food in Jyväskylä city food services. At the same time the business conditions for local fisheries, fish processing, and local food online shopping were improved. Project was able to show the decision makers that the use of local fish in public services is not only possible but also economically significant for the area. This was done with the calculations of pilot product roach production costs and effects on regional economy as well as environment. Project served also as an example in piloting the use of local food and it yielded new recipes and experimental model how to proceed when you want to increase the use of local food in other public food services.

MOOC content using the AgileAMK model

Merja Drake, Principal Lecturer, Ph.D, Haaga-Helia University of Applied Sciences

Working life skill requirements are changing rapidly, and therefore the education organization should provide education to full fill the competence gap. Ten Universities of Applied Sciences co-ordinated by Online University of Applied Sciences Network / TAMK the ESR-funded three-year joint project The New Open Energy will design and test AgileAMK model. The model is based on flexible customization of existing degree education modules to serve the needs of continuing education. The model is intended to ensure the rapid, yet high quality content co-production and get the content as soon as possible for students to use. The core of the model is a powerful multi-professional content production team. The model helps to combine professional expertise from Finnish UASs and industries, as well as to discover any regional and local needs for enhancing skills.
The project partners will produce common content in the two pilot-MOOC: Sustainable energy, the Hållbara energilösningar and Almost zero construction, Närä-nolenergibyggande. MOOC Massive Open Online Course refers to a course that is freely open to anyone and online courses can be studied at the same time up to thousands of students.
The project will test a variety of tools and platforms for content production and distribution. The project will collect feedback from content producers, students and is inclusive of the target groups of the ideas and content development.

Agile work methods experiment in HR work

Sanna Tiihonen, M.Soc., Personnel Coordinator, Metropolia University of Applied Sciences

We need capabilities to react quickly and gracefully when our operational environment changes. Wellbeing at work is greatly influenced by how work is being organised. Splitting large tasks into smaller chunks and making prioritised choices has an impact on how we perceive our workload. Continuous priorisation and alignment of goals requires an ongoing dialogue.

In our Human Resources team, we experimented using a kanban board for managing a few larger tasks and projects. Kanban enables us to react to changes, as the project phases and schedule have not been fixed already in the very beginning. Kanban facilitates a dialogue within the team and gives practical tools for everyone to manage their workload. Agile methods, of which kanban is one example, bring about the ergonomics of the mind: Everyone agrees on a common goal, the responsibilities have been agreed on, workload is sustainable and the ongoing dialogue helps to avoid any feelings of insecurity that might affect the wellbeing at work.

Experiments toward making a cycling capital region – Case: The Design for Everyday Mobility

Aleksandra Meyer, Project Coordinator, M.A., Metropolia University of Applied Sciences

The Design for Everyday Mobility project has been addressing the challenge of sustainable urban transportation through the means of design. The objective has been to create novel service concepts and quick prototypes to spark the public discussion as well as to see the corresponding student handiwork realised in the cityscape. This article presents three cases in which the quick and agile testing of ideas led to successful implementation.