Jaana Lamberg

Författarinbjudan: UAS Journal 3/2020, Yrkeshögskolan som befrämjare av social hållbarhet

Vi bjuder in alla som är intresserade av social hållbarhet att skriva i UAS Journal 3/2020. Tidskriftens tema är yrkeshögskolan som befrämjare av social hållbarhet.

Hållbar utveckling definierades för första gången i FN:s Brundtlandkommision år 1987. Kommissionens arbete ledde till en process som har fortskridit internationellt och nationellt såväl på statlig nivå som inom olika samhällssektorer.

I Finland har man främjat hållbar utveckling sedan år 1993, då Finlands kommission för hållbar utveckling bildades som den första i världen. Kommissionen definierade hållbar utveckling på följande sätt: ”Hållbar utveckling är en fortgående och styrd samhällelig förändring som sker globalt, regionalt och lokalt, och som har som mål att trygga goda levnadsförhållanden för nuvarande och kommande generationer. Detta innebär också att man i beslutsfattandet och verkställandet tar hänsyn till miljön, människan och ekonomin på ett likvärdigt sätt. (Miljöministeriet, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Finland har förbundit sig att följa handlingsprogrammet Agenda2030 som gäller alla länder, vilket godkändes på FN:s toppmöte för hållbar utveckling år 2015. Agenda2030 innefattar 17 mål för hållbar utveckling, varav många gäller social hållbarhet (https://um.fi/agenda-2030-de-globala-malen-for-hallbar-utveckling), särskilt målen 1: utrota fattigdom, 2: utrota hunger, 3: hälsa och välfärd, 4: bra utbildning, 5: jämställdhet mellan könen, 8: anständiga jobb och ekonomisk tillväxt, 10: minska ojämlikheter 11: hållbara städer och samhällen, 16: fred, rättvisa och god förvaltning, 17: samarbete och partnerskap.

Yrkeshögskolorna befrämjar social hållbarhet genom utbildning, projekt, samarbete inom arbetslivet samt andra praktiska åtgärder. Dessa sätt att befrämja hållbarhet kan också kombineras på många olika sätt och skalan av att befrämja social hållbarhet kan variera från global till mycket lokal. Nu välkomnar vi även artiklar om yrkeshögskolornas och deras intressenters (t.ex. föreningar och företag) internationella projekt (inklusive utbildning, FUI-projekt). Vi prioriterar artiklar som handlar om redan genomförda projekt och experiment av vilka andra yrkeshögskolor kan ta lärdom. Utöver lyckade projekt är vi även intresserade av misslyckade experiment!

En expertartikel får vara högst 10 000 tecken, ett sammandrag högst 4 000 tecken och informellare texter ca 3 000 tecken (inkl. mellanslag). Närmare instruktioner för författarna (tyvärr bara på finska eller engelska) finns på webbadressen https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Redaktörerna för temanumret är Tove Holm/Åbo stad, Silja Kostia/TAMK och Kaija Saramäki/Yrkeshögskolan Karelia.

Tove har 18 års erfarenhet av kvalitets- och miljöstyrning samt hållbar utveckling inom yrkeshögskola och vuxenläroanstalt. År 2014 disputerade Tove vid Åbo universitet i ämnet miljövetenskap. Hennes forskning var tvärvetenskaplig: möjliggörande av förändring i högskolor, framför allt främjande av utbildningen inom hållbar utveckling. De senaste åren har hon arbetat med städerna Helsingfors och Åbos Östersjöutmaning, vars vision är ett rent, produktivt och gemensamt Östersjön.

Silja arbetar som överlärare vid Tammerfors yrkeshögskola och dessförinnan arbetade hon som överlärare och chef för ingenjörsutbildningen vid Lahtis yrkeshögskola i drygt 17 år sammanlagt. Under sin karriär har Silja i stor utsträckning arbetat för att främja hållbar utveckling genom utbildning samt forskning och utveckling, inom såväl nationella som internationella nätverk. År 2000 disputerade Silja vid Helsingfors universitet i ämnet biologi.

Kaija arbetar som lektor vid Yrkeshögskolan Karelia samt deltar aktivt i ENO-skolnätverkets verksamhet. Kaijas expertområde är hållbar utveckling, samarbete och nätverk, hållbart utnyttjande av naturresurser och internationalism. Till sin utbildning är Kaija Skogsbruksingenjör (YH) med inriktning på marknadsföring och kommunikation samt M.Sc, Environmental Forestry med huvudsaklig inriktning på sociala aspekter inom användningen av naturresurser.

Artikelförslagen ska skickas till temaredaktörerna på adressen kaija.saramaki@karelia.fi senast vecka 34 (23.8.2020). Som rubrik på ditt e-postmeddelande skriver du: UAS3 artikel. Kom ihåg att följa skrivanvisningarna och benämn din artikel efter den huvudansvariga författarens efternamn.

  • Skicka artikelförslagen till temaredaktörerna senast den 30.8.2020.
  • Feedback på artiklarna skickas till den huvudansvariga författaren under vecka 37.
  • En korrigerad version av artiklarna lämnas in senast vecka 39.
  • Temanumret utkommer vecka 41.

Call for papers: UAS Journal 3/2020, Universities of applied sciences promoting social sustainability

We invite all those interested in the topic of social sustainability to submit articles for issue 3/2020 of the UAS Journal. The theme for the issue is ‘Universities of applied sciences promoting social sustainability’.
Sustainable development was first defined by the UN Brundtland Commission in 1987. The work of the commission initiated a process that has continued to develop at both the international and national level, involving both governments and different sectors of society.

In Finland, sustainable development has been promoted since 1993, at which point Finland became the first country in the world to establish a national commission on sustainable development. This commission defined sustainable development as follows: ‘Sustainable development is a globally, regionally and locally ongoing process of continuous and targeted change in society. It aims at safeguarding opportunities for a good life to current and future generations. This requires that the environment, people and the economy are equally taken into account in decision-making and activities.’ (Ministry of the Environment, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Finland is committed to the 2030 Agenda for Sustainable Development, which was approved at the UN Sustainable Development Summit in 2015. The 2030 Agenda includes 17 sustainable development objectives of which many relate to social sustainability (https://um.fi/agenda-2030-sustainable-development-goals). These include in particular goal 1: no poverty, 2: zero hunger, 3: good health and well-being, 4: quality education, 5: gender equality, 8: decent work and economic growth, 10: reduced inequalities, 11: sustainable cities and communities, 16: peace, justice and strong institutions, 17: partnerships.

Universities of applied sciences promote social sustainability through their education, projects, cooperation with employers and other practical measures. These methods for promoting sustainability can also connect with and support each other in many ways, and their scope and scale can vary from globally-orientated actions to very local ones. We also very much hope to receive articles that relate to the international projects (including educational, RDI projects etc.) of universities of applied sciences and their stakeholder groups, (e.g. associations and companies). We will give priority to articles that tell of projects and trials that have already been carried out and which offer valuable lessons for universities of applied sciences and their stakeholders. Furthermore, we are interested in hearing both about successful projects and unsuccessful ones!

The maximum length of a specialist article is 10,000 characters, a review 4,000 characters and less formally structured texts about 3,000 characters (incl. spaces). Detailed instructions for authors can be found on https://uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers/

The editors for this themed issue are Tove Holm from the City of Turku, Silja Kostia from Tampere University of Applied Sciences and Kaija Saramäki from Karelia University of Applied Sciences.

Tove has worked for 18 years in universities of applied sciences and adult education centres in the areas of quality management, environmental management, and promotion of sustainable development. She completed her PhD in environmental science at the University of Turku in 2014. The subject of her research was cross-disciplinary: enabling change in universities and enhancing sustainable development education. In recent years, she has been working for the Baltic Sea Challenge project initiated by the cities of Helsinki and Turku, which has cast a vision for a clean, productive and shared Baltic Sea.

Silja works as a principal lecturer at the Tampere University of Applied Sciences, and before that she was a principal lecturer and Dean of the Faculty of Technology at Lahti University of Applied Sciences. During her career, Silja has participated extensively in the promotion of sustainable development through educational and R&D activities involving both national and international networks. She completed her PhD in biology at the University of Helsinki in 2000.

Kaija works as a Senior Lecturer at the Karelia University of Applied Sciences and is actively involved in the activities of the ENO online school. Her areas of expertise include sustainable development, cooperation and networks, sustainable use of natural resources and internationalisation. By training, Kaija is a Forestry Engineer (BSc) specialised in marketing and communications, and she is also a Master of Science in Environmental Forestry who has specialised in the social questions relating to the use of natural resources.

Please send your proposed articles to the editors at kaija.saramaki(at)karelia.fi no later than week 34 (23 August 2020). Use the following subject for your email: UAS3 article. Please remember to follow the writing instructions and title your article according to the lead author’s surname.

  • Article proposals to be sent to the editors by 30 August 2020 at the latest.
  • Feedback on the articles will be sent to the lead authors by week 37.
  • The revised version of the articles should be delivered by week 39 at the latest.
  • The themed issue will be published in week 41.

Ammattikorkeakoulut edistävät kestävyyttä ekologisesti monin tavoin

Kirjoittajat: Eveliina Asikainen & Tove Holm.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin (World Commission on Environment and Development, 1987).

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta koostuu hallituksen lisäksi laajasta joukosta yhteiskunnallisia toimijoita. Toimikunta aloitti toimintansa määrittelemällä kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, 2020).

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat eläneet ja täsmentyneet ajan kuluessa. Vuonna 2015 YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksyttiin Agenda2030-toimintaohjelma, johon myös Suomi on sitoutunut (Ympäristöministeriö, 2020). Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goal, SDG), joista monet koskettavat ekologista kestävyyttä, etenkin tavoitteet puhdas vesi ja sanitaatio (6), ilmastotekoja (13), vedenalainen elämä (14) ja maanpäällinen elämä (15). Myös tavoitteisiin kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja (9), kestävät kaupungit ja yhteisöt (11) sekä vastuullista kuluttamista (12) sisältyy vahva ekologisen kestävyyden ulottuvuus.

Yhä useammat korkeakoulut ovat viimeisten vuosikymmenten ajan keskittäneet opetuksensa ja tutkimuksensa kestävän kehityksen ratkaisuihin etenkin paikallisyhteisöissään. Tällaisen keskittymisen edistämiseksi tarvitaan siirtymävaiheita kaikissa toiminnoissa: opetussuunnitelmissa, opintojaksojen sisällöissä ja pedagogiikassa, kampusten hallinnassa sekä tutkimuksessa ja yhteisötyössä (Asikainen ym. 2017; Holm ym. 2016). Nyt korkeakoulut saavat tähän työhönsä tukea myös opetus- ja kulttuuriministeriön huhtikuussa 2020 julkaisemasta hallintoalansa kestävän kehityksen linjauksesta. Siinä yhtenä tavoitteena on vahvistaa tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan mahdollisuuksia tukea Agenda 2030 tavoitteiden toteuttamista. (OKM, 2020).

Tämän teemanumeron artikkelit esittelevät monipuolisesti ammattikorkeakoulujen työtä ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Esittelemme tässä lyhyesti, miten artikkelit liittyvät ammattikorkeakoulujen tehtäviin (Ammattikorkeakoululaki, 2014) ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Artikkeleissa esitetään näkemyksiä siitä, miten ammattikorkeakoulujen koulutus voitaisiin saada vahvemmin edistämään ekologisesti kestävää kehitystä. Niemi hahmottelee ekologisesti kestävän kehityksen opetussuunnitelman mallia ammattikorkeakouluille. Konstin & Scheininin mielestä koulutuksen pitäisi perustua kokonaisvaltaisesti kestävälle arvopohjalle. Laine ym. esittelevät kiertotalouden oppimisympäristöä ja Virta ym. tapoja, joilla ammattikorkeakoulun kiertotalousosaamista viedään myös toisen asteen opiskelijoille. Näiden periaatteellisten artikkelien lisäksi koulutus on osa jotain alakohtaista ratkaisua monissa teksteissä.

Ekologisesti kestävää kehitystä on mahdollista painottaa myös ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Tutkimusstrategian, yhteistyön ja vaikuttavuuden taso on vahvasti esillä Mishran ym. ja Kostian ym. artikkeleissa. Hyviä esimerkkejä paikallisista kehittämis- ja innovaatiohankkeista tarjoavat Hendrikssonin ym. ja Maljamäen esimerkit, jotka sijoittuvat laajasti resurssien tehokkaan käytön (SDG tavoitteet 9, 11 ja 12) alueelle. Kallio & Asikainen sekä Savela & Keinänen-Toivola esittelevät koulutus- ja kehittämishankkeita, joilla lisätään ekologista kestävyyttä toisaalta Venäjällä ja Kazakstanissa, toisaalta eteläisessä Afrikassa.

Kestävän kehityksen ja digitalisaation suhde on monimutkainen. Salmisen & Ruotsalaisen artikkelissa yhdistyy pedagoginen kehittäminen ja yritysten digitaalisten palveluiden negatiivisten ympäristövaikutusten vähentäminen. Asad & Andersson hahmottelevat mahdollisuuksia käyttää keinoälyä apuna muovien lajittelussa.

Ilmastotekojen (SDG 13) teema on vahvasti esillä teemanumeron artikkeleissa. Esimerkiksi Kujala & Lindgren käsittelevät niitä kestävän rakentamisen ja asumisen hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta. Puhtaan veden ja sanitaation (6) tavoitetta käsittelevät Kääriä ym. Turun kaupungin ja Turun AMK:n yhteistyöstä kertovassa artikkelissaan sekä Viskari & Kämäri purkaessaan uskomuksia, jotka liittyvät ihmisperäisten ravinteiden käyttöön viljelyssä. Aarrevaara & Viluksela käsittelevät tavoitteen 11, kestävät kaupungit, edistämistä koulutuksen keinoin.

Useassa artikkelissa käsitellään myös vastuullinen kuluttamisen tavoitetta (12), jolla pyritään ekologisen jalanjäljen pienentämiseen kulutus- ja tuotantotapojen muuttamisen kautta. Renfors & Ruoho esittelevät täydennyskoulutuskokonaisuutta, jossa liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen. Heikkilä & Lindell käsittelevät samaa aihetta ruokapalveluissa.

Vastuullinen kulutus ja ilmastoteot kytkeytyvät monin tavoin myös kestävän kehityksen edistämiseen ammattikorkeakouluissa. Puukko & Tyni kuvaavat hyvin Lapin AMK:n kestävän kehityksen ohjelman alkuvaiheita. Puurula esittelee HAMKin ilmastotyötä ja siitä viestimistä. Routaharju sekä Laasasenaho & Routaharju ovat laskeneet käytännön esimerkkejä päästövähennyksistä ammattikorkeakoulun arjen käytäntöjen kautta. Haapasalo käsittelee monipuolisesti ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia lisätä kestävää liikkumista, ja Vuoksi pohtii kestäviä tilaratkaisuja.

Kokonaisuutena artikkelit muodostavat monipuolisen näytteen ammattikorkeakouluissa tehtävästä työstä, jolla ekologisesti kestävää kehitystä edistetään ennakkoluulottomasti. Nämä tekstit luovat toivoa ja valavat rohkeutta siihen, että ammattikorkeakouluissa rakennetaan kestävää tulevaisuutta olosuhteista riippumatta.

Kirjoittajat

Eveliina Asikainen, HT, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Tove Holm, FT, Itämerihaasteen koordinaattori, Turun kaupunki ja associate researcher, University of Gävle, tove.holm(at)turku.fi

Ammattikorkeakoululaki. (2014). Hallituksen esitys 2014/932. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Asikainen, E., Hellman, S., Parjanen, L., Puputti, M., Raatikainen, S & Schroderus, M. (2017). Unipoli Green—Four Universities. Working Together for Sustainability. Teoksessa Leal Filho, W., M. Mifsud, C. Shiel & R. Pretorius (Toim.), Handbook of Theory and Practice of Sustainable Development in Higher Education. Volume 3, ss. 257–273. Springer, Berlin.

Holm, T., Sammalisto, K., Caeiro, S., Rieckmann, M., Dlouhá, J., Wright, T., Ceulemans, K., Benayash, J. & Lozano, R. (2016). Developing sustainability into a golden thread throughout all levels of education. Journal of Cleaner Production 117(20), 1–3. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.01.016

OKM. (2020). Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kestävän kehityksen linjaus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:9. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162183, haettu 3.5.2020.

World Commission on Environment and Development. (1987). Our Common Future. Oxford University Press, Oxford. https://archive.org/details/ourcommonfuture00worl, haettu 3.5.2020.

Ympäristöministeriö. (2020). https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys, haettu 5.2.2020.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 3/2020, Ammattikorkeakoulu sosiaalisen kestävyyden edistäjänä

Kutsumme kaikkia sosiaalisesta kestävyydestä kiinnostuneita kirjoittamaan UAS Journalin numeroon 3/2020. Lehden teemana on ammattikorkeakoulu sosiaalisen kestävyyden edistäjänä.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin.

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta määritteli kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Suomi on sitoutunut kaikkia maita koskevaan Agenda2030-toimintaohjelmaan, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joista monet koskettavat sosiaalista kestävyyttä (https://kestavakehitys.fi/agenda-2030), etenkin tavoitteet

1: ei köyhyyttä,
2: ei nälkää,
3: terveyttä ja hyvinvointia,
4: hyvä koulutus,
5: sukupuolten tasa-arvo,
8: ihmisarvoista työtä ja talouskasvua,
10: eriarvoisuuden vähentäminen,
11: kestävät kaupungit ja yhteisöt,
16: rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto,
17: yhteistyö ja kumppanuus.

Ammattikorkeakoulut edistävät sosiaalista kestävyyttä koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Nämä kestävyyden edistämisen tavat voivat myös kietoutua toisiinsa monin eri tavoin ja sosiaalisen kestävyyden edistämisen mittakaavat voivat vaihdella globaalista hyvinkin paikallisiin. Artikkeleita toivotaan myös ammattikorkeakoulujen ja niiden sidosryhmien (esim. yhdistykset ja yritykset) kansainvälisistä projekteista (ml koulutus, TKI-hankkeet). Asetamme etusijalle artikkelit, jotka kertovat jo toteutuneista hankkeista ja kokeiluista, joista ammattikorkeakouluyhteisö voi oppia. Onnistuneiden hankkeiden lisäksi olemme kiinnostuneita myös epäonnistuneista kokeiluista!

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Teemanumeron toimittajina toimivat Tove Holm/Turun kaupunki, Silja Kostia/TAMK ja Kaija Saramäki/Karelia-ammattikorkeakoulu.

Tove on työskennellyt 18 vuotta ammattikorkeakoulussa ja aikuisoppilaitoksessa laadun- ja ympäristöjohtamisen sekä kestävän kehityksen edistämisen kanssa. Vuonna 2014 Tove on väitellyt Turun yliopistosta, ympäristötieteestä. Hänen tutkimuksensa oli poikkitieteellinen: muutoksen mahdollistamista korkeakouluissa, etenkin kestävän kehityksen koulutuksen edistämistä. Viimeiset vuodet hän on työskennellyt Helsingin ja Turun kaupunkien Itämerihaasteessa, jonka visio on puhdas tuottava ja yhteinen Itämeri.

Silja työskentelee yliopettajana Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja sitä ennen hän toimi yliopettajana ja insinöörikoulutuksen johtajana Lahden ammattikorkeakoulussa yhteensä yli 17 vuotta. Uransa aikana Silja on osallistunut laajasti kestävän kehityksen edistämiseen koulutuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta sekä kansallisissa että kansainvälisissä verkostoissa. Silja on väitellyt Helsingin yliopistosta vuonna 2000 biologian alalta.

Kaija työskentelee lehtorina Karelia-ammattikorkeakoulussa sekä on aktiivisesti mukana ENO-verkkokoulun toiminnassa. Kaijan osaamisalaa ovat kestävä kehitys, yhteistyö ja verkostot, kestävä luonnonvarojen käyttö ja kansainvälisyys. Kaija on koulutukseltaan Metsätalousinsinööri (AMK) pääpainona markkinointi ja viestintä sekä M.Sc, Environmental forestry, pääpainona sosiaaliset kysymykset luonnonvarojen käytössä.

Artikkeliehdotukset tulee lähettää teematoimittajille osoitteeseen kaija.saramaki(at)karelia.fi viimeistään viikolla 34 (23.8.2020). Otsikoi sähköpostiviestisi seuraavasti: UAS3 artikkeli. Muistathan noudattaa kirjoitusohjeita ja nimetä artikkelisi vastuukirjoittajan sukunimen mukaan.

  • Artikkelin lähetys teematoimittajille viimeistään 30.8.2020
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 37
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 39
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 41

Call for papers: UAS Journal 2/2020, Universities of applied sciences promoting ecological sustainability

We invite education planners, teachers, specialists, researchers and developers to contribute to UAS Journal issue 2/2020. The theme of the issue is Universities of applied sciences promoting ecological sustainability.

Sustainable development was first defined in the Brundtland commission in the United Nations, in 1987. From that point a process started, which has proceeded both internationally and nationally, as well as in governmental and other sectors in the society.

In Finland, sustainable development has been promoted since 1993, when the Finnish National Commission on Sustainable Development was established, as the first such commission in the world. The commission involves a large group of societal actors in addition to the government. The first task of the national commission was to define sustainable development as a continuing, organised societal change happening globally, regionally and locally, the goal of which is to secure good life for current and future generations. This also means that the environment, human and economy will equally be taken into account in decision-making and actions (Ministry of the Environment, https://www.ym.fi/en-US/The_environment/Sustainable_development).

Finland is committed to Agenda2030 that was accepted in the UN summit for sustainable development in 2015. Agenda2030 consists of 17 Sustainable Development Goals, many of which concern ecological sustainability, especially goals 6: Clean Water and Sanitation, 13: Climate Action, 14: Life below Water, and 15: Life on Land.

Universities of applied sciences can promote ecological sustainability through various practical measures such as education, projects, and collaboration with actors in the world of work. Various ways of promoting sustainability may also be intertwined, and the scales of promoting ecological sustainability may vary from global to very local.

Article proposals for this themed issue may concern e.g. solutions in teaching the natural scientific basis or applications (e.g. circular or green economy) of ecological sustainability, various projects in monitoring or improving the state of the environment, or developing the sustainability of the acts of the university. In addition to successful projects, we are interested in unsuccessful experiments, through which everyone of us has the opportunity learn a lot.

The maximum length of a specialist article is 10,000 characters, a review 4,000 characters and less formally structured texts about 3,000 characters (incl. spaces). Detailed instructions for authors can be found on  uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers

The editors of the themed issue are Eveliina Asikainen/TAMK and Tove Holm/City of Turku.

Eveliina works as a lecturer in Tampere University of Applied Sciences (TAMK), and one of her duties there is to promote sustainable development there. She has worked in positions related to environmental education and promoting sustainable development in various educational institutes for twenty years.  She is a biologist, with doctoral degree in 2014. She has been largely involved in forest economy, circular economy, urban planning and participation.

Tove worked with topics of quality, environmental management and promoting sustainable development in a university of applied sciences for 15 years, and thereafter, for three years as an education manager in a unit of sustainable development and management in an adult education institution. For the past couple of years she has been working in the Baltic Sea Challenge in Helsinki and Turku, aiming to engage towns, cities, municipalities and organisations in committing to the Baltic Sea protection  The Baltic Sea Challenge has grown into an international network with over 300 actors around the Baltic Sea region, including universities of applied sciences. Tove has a doctoral degree in environmental science in the University of Turku in 2014. Her research is cross-disciplinary: enabling change, and especial promoting sustainable development in education, in universities of applied sciences, with the use of quality assurance.

  • Send your article proposal by e-mail to eveliina.asikainen(at)tuni.fi during week 14 (beginning of April).
  • Feedback will be sent to the responsible author in week 16.
  • Send your final version in week 18 (beginning of May).
  • The themed issue will be published in week 20.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 2/2020, Ammattikorkeakoulu ekologisen kestävyyden edistäjänä

Kutsumme koulutuksen suunnittelijoita, opettajia, asiantuntijoita, tutkijoita ja kehittäjiä kirjoittamaan UAS Journalin numeroon 2/2020. Lehden teemana on ammattikorkeakoulu ekologisen kestävyyden edistäjänä.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin.

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta koostuu hallituksen lisäksi laajasta joukosta yhteiskunnallisia toimijoita. Toimikunta aloitti toimintansa määrittelemällä kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Suomi on sitoutunut kaikkia maita koskevaan Agenda2030-toimintaohjelmaan, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joista monet koskettavat ekologista kestävyyttä, etenkin tavoitteet 6: puhdas vesi ja sanitaatio, 13: ilmastotekoja, 14: vedenalainen elämä ja 15: maanpäällinen elämä.

Ammattikorkeakoulut voivat edistää ekologista kestävyyttä koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Nämä kestävyyden edistämisen tavat voivat myös kietoutua toisiinsa monin eri tavoin ja ekologisen kestävyyden edistämisen mittakaavat voivat vaihdella globaalista hyvinkin paikallisiin.

Teemanumeroon tarjottavat kirjoitukset voivat käsitellä esimerkiksi ekologisen kestävyyden luonnontieteellisen perustan tai sovellusten (esim. kierto- tai vihreä talous) opettamiseen liittyviä ratkaisuja, erilaisia ympäristön tilan seurannan tai parantamisen projekteja tai korkeakoulun toimintojen kestävyyden kehittämistä. Onnistuneiden hankkeiden lisäksi olemme kiinnostuneita myös epäonnistuneista kokeiluista, niiden kautta kaikkien on mahdollista oppia paljon.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Teemanumeron toimittajina toimivat Eveliina Asikainen/TAMK ja Tove Holm/Turun kaupunki.

Eveliina on työskennellyt erilaisissa oppilaitoksissa ympäristökasvatukseen ja kestävän kehityksen edistämiseen liittyvissä tehtävissä noin 20 vuotta. Hän työskentelee lehtorina TAMKissa, ja vuodesta 2012 hänen tehtäviinsä on kuulunut kestävän kehityksen edistäminen ammattikorkeakoulussa. Pohjakoulutukseltaan Eveliina on biologi ja hän on väitellyt ympäristöpolitiikasta vuonna 2014. Hänen opetustehtävänsä ja hankkeensa ovat liittyneet laajasti metsätalouteen, kiertotalouteen, kaupunkisuunnitteluun ja osallisuuteen.

Tove on työskennellyt 15 vuotta ammattikorkeakoulussa laadun ja ympäristöjohtamisen ja kestävän kehityksen edistämisen kanssa. Sen jälkeen hän työskenteli kolme vuotta aikuisoppilaitoksessa, kestävän kehityksen ja johtamisen yksikön koulutuspäällikkönä, jossa tehtiin paljon yhteisiä hankkeita ammattikorkeakoulujen kanssa. Viimeiset pari vuotta hän on työskennellyt Helsingin ja Turun kaupunkien Itämerihaasteessa, jonka tavoite on sitouttaa kaupunkeja, kuntia ja organisaatioita vapaaehtoisiin Itämeren suojelutoimenpiteisiin. Itämerihaaste on kasvanut kansainväliseksi verkostoksi, johon kuuluu noin 300 eri toimijaa Itämeren alueelta, myöskin ammattikorkeakouluja. Vuonna 2014 Tove on väitellyt Turun yliopistosta, ympäristötieteestä. Hänen tutkimuksensa oli poikkitieteellinen: muutoksen mahdollistamista korkeakouluissa, etenkin kestävän kehityksen koulutuksen edistämistä, laadunvarmistustyökalujen avulla.

  • Tarjoa artikkeliehdotusta sähköpostilla teemanumeron toimittajille eveliina.asikainen(at)tuni.fi viimeistään viikolla 14 (huhtikuun alku).
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 16.
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 18 (toukokuun alku).
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 20.

Call for papers: UAS Journal 4/2020, Using data from work-related studies

We invite education planners, teachers, specialists, researchers and developers to contribute to UAS Journal issue 4/2020. The theme of the issue is using data from work-related studies in teaching, education planning and education systems development.

Universities of applied sciences have a great deal of information about careers and employment, which they obtain from various stakeholders, employment networks and the universities of applied sciences’ own career monitoring and other feedback surveys.

This information is not, however, used to the full in teaching, education planning or national school systems development. Analysing and using career and employment data in a greater variety of ways would benefit both education organisers, teachers and students, as well as employment and public operators.

Subject of the call for papers

We are interested in how the results of national career monitoring surveys conducted by universities of applied sciences are used and implemented, but articles may also be based on other reviews concerning the impact of higher education, alumni employment and career paths or labour market development.

The articles may be related to the following subjects or questions:

  • What kind of work-related data are UASs using? What kind of data is still needed?
  • What kind of data is used systematically, and how is it used? What kind of data should definitely receive more attention than it currently does?
  • Can/should work-related studies be viewed critically? What does this mean in practice?
  • Work-related studies in proactive education and management development work
  • Work-related studies as a tool for pedagogical development
  • Employment quality and measuring this
  • Access to work-related studies by different UAS user groups.
  • Work-related studies in assessing and developing educational quality and impact
  • The principle of continuing education and using information from work-related studies.

Proposed articles based on research or investigational work take priority, but disseminating comprehensive and multifaceted work-related studies and cases from practice are also of interest, especially because nationwide career monitoring surveys have only been conducted twice.

Schedule and practical guidelines

  • Send your article proposal to uraseurannat(at)turkuamk.fi by Sept. 15, 2020.
  • Feedback on the articles will be sent to the responsible author by Oct. 15, 2020.
  • Send your final version of the article by Oct. 31, 2020.
  • The themed issue will be published during the week 50.

The maximum length of a specialist article is 10,000 characters, a review 4,000 characters and less formally structured texts about 3,000 characters (incl. spaces). Detailed instructions for authors can be found on  uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers

The editors of the themed issue are Liisa Marttila/TAMK, Jaana Kullaslahti/HAMK, Anne Rouhelo/ Turku AMK, Arja Räinä-Räsänen/Oamk, Taina Kilpinen/Laurea and Tina Lauronen/ Education and Training Research Foundation, ESR project, From UAS to Career – Career Data for All.

 

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 4/2020, Työelämätiedon hyödyntäminen

Kutsumme koulutuksen suunnittelijoita, opettajia, asiantuntijoita, tutkijoita ja kehittäjiä kirjoittamaan UAS Journalin numeroon 4/2020. Lehden teemana on työelämätiedon hyödyntäminen opetuksessa, koulutuksen suunnittelussa ja koulutusjärjestelmän kehittämisessä.

Ammattikorkeakouluilla on paljon ura- ja työelämätietoutta, jota saadaan eri sidosryhmiltä ja työelämäverkostoilta sekä ammattikorkeakoulujen omilla uraseurannoilla ja muilla palautekyselyillä (kuvio 1).

Tietoja ei kuitenkaan vielä hyödynnetä täysimääräisesti opetuksessa, koulutuksen suunnittelussa tai valtakunnallisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Ura- ja työelämätietojen entistä monipuolisempi analysointi ja käyttö hyödyttäisi sekä koulutuksen järjestäjiä, opettajia ja opiskelijoita että työelämää ja julkisia toimijoita.

Kuvio 1. Työelämä- ja työllistymistiedon lähteet ammattikorkeakouluissa
Kuvio 1. Työelämä- ja työllistymistiedon lähteet ammattikorkeakouluissa (AMKista uralle -hanke 2017).

Kirjoituskutsun aihe

Olemme kiinnostuneita ammattikorkeakoulujen valtakunnallisen uraseurantakyselyn tulosten hyödyntämisestä ja jalkauttamisesta, mutta artikkelit voivat pohjautua myös muihin korkeakoulutuksen vaikuttavuutta, alumnien työllistymistä ja urapolkuja tai työmarkkinoiden kehittymistä koskeviin kartoituksiin.

Artikkelit voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin aiheisiin tai kysymyksiin:

  • Mitä työelämä- ja työllistymistietoa AMK:lla on käytettävissään? Millaista tietoa vielä tarvittaisiin?
  • Millaista tietoa hyödynnetään systemaattisesti ja miten? Millainen tieto pitäisi ehdottomasti huomioida nykyistä paremmin?
  • Voiko/täytyykö työelämätietoon suhtautua kriittisesti? Mitä se käytännössä tarkoittaa?
  • Työelämätieto koulutuksen ja sen johtamisen ennakoivassa kehittämistyössä
  • Työelämätieto pedagogisen kehittämisen välineenä
  • Työllistymisen laatu ja sen mittaaminen
  • Työelämätiedon saatavuus eri käyttäjäryhmille AMK:ssa
  • Työelämätieto koulutuksen laadun tai vaikuttavuuden arvioinnissa ja kehittämisessä
  • Jatkuvan oppimisen periaate ja työelämätiedon hyödyntäminen.

Tutkimukseen tai selvitystöihin pohjautuvat artikkeliehdotukset ovat etusijalla, mutta myös työelämätiedon kattavan ja monipuolisen levittämisen sekä käytön esimerkit kiinnostavat — erityisesti, koska valtakunnallinen uraseurantakysely on toteutettu vasta kaksi kertaa.

Aikataulu ja käytännön ohjeet

  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää osoitteeseen uraseurannat(at)turkuamk.fi 15.9. mennessä.
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle 15.10.2020 mennessä.
  • Korjattu versio artikkelista tulee toimittaa viimeistään 31.10.2020.
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 50.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Teemanumeron toimittajat ovat Liisa Marttila/TAMK, Jaana Kullaslahti/HAMK, Anne Rouhelo/ Turku AMK, Arja Räinä-Räsänen/Oamk, Taina Kilpinen/Laurea ja Tina Lauronen/Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö AMKista uralle – uraseurantatiedot käyttöön -ESR-hankkeesta.

Ennätysmäärä artikkeliehdotuksia // An overwhelming amount of article suggestions sent to us

Tänä vuonna ensimmäisen kerran kokeiluun otettu ajankohtaisnumero keräsi ennätysmäärän artikkeliehdotuksia, joita on saapunut teematoimittaja Johanna Wartiolle tai toimitukseen yhteensä yli kuusikymmentä kappaletta. Artikkeliehdotusten läpikäyminen on jo alkanut mutta se vienee lukumäärästä johtuen ymmärrettävästi aikaa. Kirjoittajat voivat odottaa saavansa ensimmäisen yhteydenoton viimeistään viikon 6 loppuun mennessä.

Kiitos ehdotuksensa lähettäneille!

//

Our call for papers with current topics resulted in an overwhelming amount of article suggestions, over 60. Theme editor Johanna Wartio has started browsing through them but this requires a lot of time due to the sheer amount of texts. The authors may expect to be contacted latest in the end of week 6.

We want to thank all the authors for their contribution so far!

Call for papers: UAS Journal 1/2020, Current topics

AMK-lehti / UAS Journal issue 1/2020 is themed with current topics and the diverse functions and different roles of universities of applied sciences in cooperation with companies, as well as in research and development activities.

How do universities of applied sciences develop their cooperation services to promote cooperation with companies and the world of work? How can R&D activities help create permanent service and cooperation models to support communities, and support teaching facilities?

In this themed issue we want to bring forward varied current topics in higher education, such as developing higher education pedagogy and career guidance, cooperation with the world of work, developing services, and possibilities in R&D and work-based learning.

We are also looking for concrete examples of cooperation between universities of applied sciences and the world of work, as well as sustainability and effective results in R&D.

We wish to receive article manuscripts both from universities of applied sciences and other organisations. In addition to articles, we welcome reviews and summaries concerning research, development and innovations in universities of applied sciences, as well as news and literary reviews in the field. You may also submit audiovisual content.

The maximum length of the article is 10.000, a review 4,000 and other categories approximately 3,000 characters (spaces included). Instructions for writers can be found in uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers. Please read them carefully before submitting your text.

Guest editor:
Johanna Wartio, Lecturer, Project Manager, M.A.

  • Send your article proposal to the guest editor at johanna.wartio (at) metropolia.fi during the week 4 (by January 24, 2020).
  • Feedback will be sent to the responsible author during the week 7.
  • Send your final version during the week 9.
  • The themed issue will be published during the week 12.

Please share this call for papers!

Kind regards

Guest editor Johanna Wartio
Metropolia University of Applied Sciences

Schedule updated Feb 11, 2020.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 1/2020, Ajankohtaisia aiheita

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 1/2020 teemana on ajankohtaiset aiheet ja ammattikorkeakoulujen monipuoliset toiminnot ja erilaiset roolit yritysyhteistyössä ja tutkimus- ja kehittämistyössä.

Millä tavalla ammattikorkeakoulut kehittävät yhteistyötoimintojaan ja palvelujaan edistääkseen yritys- ja työelämäyhteistyötä? Miten tutkimus- ja kehittämistyöllä voidaan luoda eri yhteisöjä tukevia pysyviä palvelu- ja yhteistyörakenteita sekä tukea opetustyötä?

Tässä teemanumerossa halutaan tuoda monipuolisesti esiin ammattikorkeakoulujen erilaisiin toimintoihin liittyviä ajankohtaisia aiheita kuten korkeakoulupedagogiikan ja opintojen ohjauksen kehittäminen, työelämäyhteistyö ja palvelujen kehittäminen sekä tutkimus- ja kehittämistyön ja opinnollistamisen mahdollisuudet.

Haemme myös konkreettisia esimerkkejä ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyöstä sekä tutkimus- ja kehittämistyön kestävistä ja vaikuttavista tuloksista.

Teemanumeroon toivotaan asiantuntija-artikkeleita sekä ammattikorkeakouluista että niiden ulkopuolelta. Tarjottavat tekstit voivat olla artikkelien ohella myös vapaamuotoisempia katsauksia, puheenvuoroja, haastatteluja, ajankohtaisia aiheita kommentoivia asiantuntijatekstejä sekä esimerkkejä ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä yritysten, kv-kumppanien tai muiden toimijoiden kanssa. Numeroon voi tarjota myös audiovisuaalisia sisältöjä.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Teematoimittajana:
Johanna Wartio, lehtori, projektipäällikkö, TM

  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää teematoimittajalle osoitteeseen johanna.wartio (at) metropolia.fi viimeistään viikolla 4 (24.1.2020).
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 7.
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 9.
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 12.

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi!

Ystävällisin terveisin teematoimittaja
Johanna Wartio
Lehtori, projektipäällikkö
Metropolia Ammattikorkeakoulu

Muokattu kirjoittajakutsun aikataulua 11.2.2020.

Vuoden 2020 teemanumerot

UAS Journalin toimituskunta on syyskokouksessaan päättänyt vuoden 2020 teemanumeroista.

Vuoden ensimmäinen numero avataan ajankohtaisille aiheille eli sillä ei ole tiettyä kohdistettua teemaa. Numerot 2/2020 ja 3/2020 mukailevat YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n tavoitteita. Vuoden viimeisessä numerossa käsitellään työelämätietoa.

1/2020 Ajankohtaista (teematoimittajahaku avoinna, ota yhteyttä toimitus@uasjournal.fi)

2/2020 Ekologinen kestävyys (teematoimittajahaku avoinna, ota yhteyttä toimitus@uasjournal.fi)

3/2020 Sosiaalinen kestävyys (teematoimittajahaku avoinna, ota yhteyttä toimitus@uasjournal.fi)

4/2020 Työelämätieto käyttöön

Abstracts 3/2019

Editorial: Getting more from artificial intelligence through cooperation

Katri Kulmuni, Minister of Economic Affairs

When did you last look up information from a book, buy a travel ticket from the ticket desk, or send someone a letter? It’s probably been a while. These were everyday things when we were children, but now they seem remote. Digitalisation, artificial intelligence and the data-based information economy have shaped our society massively and continue to shape it at a staggering rate.

Changes become possibilities when one knows how to take hold of them and use the new tools available in an effective way. Finland has committed to promoting a sustainable and competitive digital economy in a humane and ethical way. For example, we want to harness artificial intelligence for the task of mitigating climate change, as part of our journey towards a carbon neutral economy.

Technological expertise has a key role in these developments. In addition, cooperation between different sectors is needed for the implementation of both services which utilise artificial intelligence and broad, society-wide operational reforms. Artificial intelligence must not simply remain as a concept which is added to different projects to make them look good or because it is assumed that it is needed in everything new. The objectives must be clear: technical improvements that make it into production, business models that bring added value to trade and industry and greater well-being for society, and different kinds of self-learning algorithms which can be used to support work tasks in different professional fields.

We need developer communities which are committed to shared objectives and which see the opportunities of artificial intelligence through the lens of a society which is healthy and environmentally sustainable. At their best, such communities give birth to whole ecosystems which bring together developers from many different fields. Developers get energy from creatively solving problems. The development work brings together expertise from the different stages of the service value chain under construction, from the technical implementation right through to the user experience.

In all this, one key group of actors are universities of applied sciences which serve as catalysts within their region. Indeed, I want to challenge all universities of applied sciences to bring together multidisciplinary developer communities from within their region of operations and to promote the rapid implementation of digital technology in the public and private sectors and the different spheres of civil society. I believe that far more can be obtained that at present through cooperation between companies and institutes of higher education.

Data-based, digital ecosystems must be bold in their approach. They must create an operating culture which supports data-sharing, joint use and integration. They must also be able to recognise whether data is reliable and be able to assess the data’s generalisability and explanatory power. For this reason, it is all the more essential for institutes of higher education to be providing workplaces with experts that have strong media literacy skills and are able to engage in critical reflection on the use of data and artificial intelligence programs as part of decision-making and in guiding their own work.

The authentic energy of a developer culture is created by bringing together people from many fields. By drawing on their expertise within their own field, they can recognise the key challenges and then find solutions for them which also make use of artificial intelligence or big data. Likewise, as cleaner solutions are being developed, for example, in the heating and transport sectors, it is essential that user-orientated thinking is integrated right from the beginning in order to support the implementation of these solutions. The utilisation of artificial intelligence requires, therefore, both technological expertise and people skills. By succeeding in the art of combining solutions from different sectors to create something new, Finland can offer also to other countries the keys to a globally sustainable future.

 

Are we overestimating the effect that AI will have on the labour market?

Alexander Törnroth, M.Sc. (Econ.), AI Accelerator Chief at Finland’s AI Accelerator, HQ at Teknologiateollisuus, alexander.tornroth(at)teknologiateollisuus.fi

During the past years we have seen several pessimistic predictions about artificial intelligence (AI) and the destruction of jobs that an increased adoption of these technologies will bring.

This article suggests, when the four basic rules of digital illusion, heavy capital investments, the difference between performance and competence as well as overestimating current and future AI capabilities are considered, that the predicted effects on the labour market may not be as grand and swift as technological achievements may suggest.

Key words: AI, artificial intelligence, investments, employment, digitalisation

 

Humans in the loupe

Katri Halonen, Dr.Soc.Sc., Lic.Ph., Principal Lecturer, Metropolia University of Applied Sciences, katri.halonen(at)metropolia.fi
Tuire Ranta-Meyer, PhD, Adjunct Professor, Director, Metropolia University of Applied Sciences, tuire.ranta-meyer(at)metropolia.fi

This is an interview of Ville Tuulos who is a software architect in the Machine Learning Infrastructure team at Netflix. He sees AI as a consultant helping us make decisions. In the process, AI can be a tool for creativity but creativity itself can not be automatized.

Key words: data analytics, machine learning, machine learning infrastructure

 

How to distinguish AI from pseudo-AI?

Cimmo Nurmi, Vice President at Satakunta University of Applied Sciences; Adjunct Professor of computational intelligence at the University of Turku; Entrepreneur at CI Computational Intelligence Oy, cimmo.nurmi(at)samk.fi

As the years go by, new buzzwords and industry jargon evolve and their meaning will change. Artificial Intelligence is a good epitome of this. The term AI truly emerged in the early ‘80s when the first academic AI conferences were held. The expectations were high but the results were not that convincing. The public interest soon faded. Artificial intelligence, data analytics and big data rose to public awareness again some three years ago. As an immediate consequence, a huge number of software, IoT and robotics companies changed their marketing vocabulary. Now they are all AI experts in their business area. Their web page once advertised their ERP software to support business growth. Now their artificial intelligence solutions optimally secure and guide the business growth. We should be aware of marketing jargon and carefully study the difference between (real) artificial intelligence and artificial artificial intelligence.

Key words: algorithms, artificial intelligence, computational intelligence, data analytics, education

 

About AI and its ethics in study and career counselling

Mikko Lampi, B. Eng., Chief Development Officer at Metatavu Oy, mikko.lampi(at)metatavu.fi
Piia-Elina Ikonen, M.H.S., Project Manager at South-Eastern Finland University of Applied Sciences, Piia-Elina.Ikonen(at)xamk.fi

This article takes a realistic but optimistic approach in discussing artificial intelligence (AI) in higher education. Finland has declared itself as a future leader in applications of AI as part of a government initiative (2017-2019) by former minister of economic affairs. A multidisciplinary dialogue is critical in understanding AI and in guiding its use and development. The impacts of AI are connected to complex and multidimensional phenomena. Moreover, there are important ethical questions regarding use and development of AI; influenced by coexisting techno-bliss and skepticism. In this article, we discuss the recent developments of AI, related ethical questions and possible future trajectories in context of higher education. There are no easy solutions and answers to provide. However, we encourage and call for discussion, research, and experiments that contribute to better understanding and perspectives in AI and its applications. Finally, we conclude by introducing two projects, in which South-Eastern Finland University of Applied Sciences is involved in exploring the possibilities of AI and its realistic applications in study and career counselling.

Key words: AI, career, guidance, education development, ethics, RDI, study guidance

 

AI and change in the authorship of art – impacts on the education in cultural management

Laura-Maija Hero, PhD (Ed.), Senior Lecturer in Cultural Management and Project Manager at Metropolia University of Applied Sciences, laura-maija.hero(at)metropolia.fi
Satu Lautamäki, PhD (Marketing), Principal Lecturer in Business for Creative Industries at Seinäjoki University of Applied Sciences, satu.lautamaki(at)seamk.fi
Sanna Pekkinen, Lic. Phil., Senior Lecturer in Cultural Management, Humak University of Applied Sciences, sanna.pekkinen(at)humak.fi
Oona Tikkaoja, MA (Sculpture), MA (Media&Comm.), Senior Lecturer in Cultural Management, Humak University of Applied Sciences, oona.tikkaoja(at)humak.fi
Tomas Träskman, Lic. Phil., Degree Programme Director in Cultural Management, Arcada University of Applied Sciences, tomas.traskman(at)arcada.fi

Technologies enabling and developing artificial intelligence (AI) are difficult to conceive. For creative industries, AI will offer new ways of organizing work, ways of doing and communicating creative work, tools, business models, content, as well as changing consumer behaviour. Therefore, AI is a significant trend for creative intermediaries and creates pressure to redesign the pedagogical curriculum for cultural producers.

In this article, we seek to understand the conditions of cultural management and their relation to the technology by examining art-related cases based on artificial intelligence. This analysis is part of the ESF-funded Creathon-project, which aims to strengthen technological know-how in the creative industries and to develop interfaces between the cultural and ICT sectors at universities of applied sciences. We ask: How can artificial intelligence as an ever-increasing phenomenon affect the pedagogical programme of cultural production? We can conclude that AI brings several competence development needs that should be taken into consideration while designing curricula. Cultural manager students should gain the ability to evaluate the opportunities and constraints of AI, understand the characteristics of software development processes, be trained in multidisciplinary R&D collaboration, understand IPR and copyright law and be prepared for ethics and moral communication.

Key words: AI, art, culture production, University of Applied Sciences

 

Artificial intelligence and screenwriting

 Timo Lehti, MA (Art History), PhD Student, Senior Lecturer in Screenwriting at Metropolia University of Applied Sciences, timo.h.lehti(at)metropolia.fi

Timo Lehti, senior lecturer in screenwriting, discusses the possibilities of artificial Intelligence (AI) writing an original screenplay. There are several examples of AI making art: composing music, doing visual arts and writing short films. But what is the point of using AI in the arts? What is the added value, or problem that AI could solve for humans in screenwriting?

Key words: AI, artificial art, movies, screenplay

 

How to link the added value generated by AI with the society?

Matti Sarén, PhD., President/CEO, Kajaani University of Applied Sciences, matti.saren(at)kamk.fi

Artificial intelligence (AI) and machine learning (ML) are considered to be next major game-changers in the global scale. Finnish national higher-education system supports scientific research and innovation at universities, but the role of universities of applied sciences needs to be recognized more clearly for implementing scientific findings in every-day applications. In this paper the success-story of game education is reflected as a benchmark to build up a degree program education in the field of artificial intelligence and machine learning. The role and the impact of value-adding networks, systematically fostered by universities of applied sciences, are argued to be the means for integrating new technologies for the benefit of our society.

Key words: AI, diversity, network of companies, University of Applied Sciences, value chain

 

Will robots and bot-whisperers displace study counsellors?

Jouni Soitinaho, Principal Lecturer, Head of Master’s Degree Programme at Haaga-Helia University of Applied Sciences

Chat and chatbots are becoming increasingly applicable and successful in customer service jobs across industries. Study guidance and counselling has traditionally relied on personal contacts. The article reflects the application of a chatbot in supporting study counsellors in their routine tasks.

Key words: AI, chatbot, robot, study counsellor, study guidance

 

What parts of your job should be outsourced to a chatbot?

Sakari Koivunen, M.Sc., Senior Lecturer, Turku University of Applied Sciences, sakari.koivunen(at)turkuamk.fi

Dialogue and discussion can be seen as a powerful method for learning. Still, it is rarely possible for the teacher to have one-to-one discussions with students, as study groups tend to be large and schedule is tight. Chatbots are one possible solution to this problem: teachers can outsource simple discussions to bots. When asked, via a chatbot, during an online course, none of the students had previus experience of chatbots in education. The sample was small, but diverse: 16 students from 9 UASs and 3 high schools. Students felt that chatbots are a welcome addition to education and suggested several uses for bots: giving course feedback, getting feedback about assignments, general Q&A and course enrolment. Surprisingly, there is quite little academic research available on the use of chatbots in education.

Key words: chatbot, higher education, technology

 

How Does Artificial Intelligence (AI) Change Future Competence Demands?

Maarit Virolainen, PhD, Post-Doctoral Researcher in the Finnish Institute for Educational Research at the University of Jyväskylä, maarit.ha.virolainen(at)jyu.fi

Artificial intelligence will change the world of work and occupational profiles in the future. It will be combined with various forms of service production and industry. It may become vital even in unexpected jobs, like for a violin player of an orchestra through the co-operation with robots or utilization of software when looking for sheets related to specific tunes. In particular, the combinations of various new technologies may produce unexpected outcomes. The broad societal change is often referred to by the term Industry 4.0. It challenges educational institutions to anticipate competence demands and provide adult education to help adaptation. In the field of technology, many studies have already been completed to explore future competencies. In the article, the identified competence demands are presented and discussed to inspire the curriculum development of the Finnish UAS.

Key words: AI, Industry 4.0, skills anticipation, skills needs, technology

 

On yhteistyön aika

Kirjoittaja: Tapio Varmola.

Digitalisaatio muuttaa korkeakoulujen toimintaa monin tavoin. Se vaikuttaa tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa. Hyvin paljon on tehtävissä myös opetuksessa ja sen tukipalveluissa.

Iso-Britanniassa luotiin 1970-luvulla unelma avoimesta yliopistosta – Open University. Sen pääidea – ajasta ja paikasta riippumattomaton korkeakouluopetus – on nyt teknisen kehityksen myötä tullut mahdolliseksi toteuttaa. Monet korkeakoulut Suomessa pohtivat tätä ideaa uudistaessaan nyt strategioitaan.

Suomessa on 23 ammattikorkeakoulua ja 13 yliopistoa. Yhdistämällä niiden voimia ja osaamista Suomesta voidaan tehdä joustavan opiskelun mallimaa, modernin korkeakouluopiskelun edelläkävijä.

Tämä vaatii uudenlaista yhteistyötä korkeakoulujen kesken, johon niin korkeakoulujen johdon, opettajien ja keskeisten tietohallinnon toimijoiden on sitouduttava. Muutamia esimerkkejä tästä:
Opiskelijoiden liikkuvuus ja korkeakoulujen yhteistyö edellyttävät yhteentoimivia prosesseja, ehkä myös yhteisiä alustoja. Opintohallinnossa tarvitaan uusia digitaalisia toimintamalleja, jotka edistävät opiskelijoiden liikkuvuutta. Korkeakoulujen yhteistyötä verkko-opetuksen ja sen pedagogiikan kehittämisessä tulee kaikin tavoin kannustaa ja palkita opettajia siitä. Digitaalisen opetuksen tehokkuutta on myös syytä tutkia.

Suomessa on opetuksessa paljon kansallisia tietovarantoja, jotka tulisi saada käyttöön, ja joita tulee kehittää edelleen – opiskelijoiden hyväksi. Tästä voisi syntyä myös kansainvälisesti ainutlaatuista kilpailuetua.
Nykytila on sirpalemainen: meillä on käytössä noin 150 opetuksen ja opintohallinnon tietojärjestelmää tai sovellusta. Pitkäjänteisellä yhteistyöllä voidaan sirpaleista päästä ainakin rakeisiin ja suurentaa raekokoa.

Korkeakouluihin kohdistuu uusia odotuksia jatkuvan koulutuksen alueella. Se luo opetukseen sekä mahdollisuuksia että haasteita. Työelämässä olevien aikuisten osaaminen vaihtelee, mutta ainakin osa heistä toimii jo nyt digitaalisessa, globaalissa toimintaympäristössä. Miten vastaamme tähän kysyntään?

Korkeakouluissa on monenlaisia kokemuksia opetuksen ja opintoasianhallinnon kansallisista yhteistyöhankkeista. Niiden jäljet eivät aina innosta. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Meidän on luotava 2020-luvulla uusi yhteinen oppimisen digivisio, toteutettava se kunnianhimoisesti ja arvostettava jo saatuja yhteistoiminnan kokemuksia.

Kirjoittaja

Tapio Varmola, rehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, puheenjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE

AAPA ja FUCIO: Korkeakoulujen digitalisaation yhteistyötä jo vuosikymmenien ajan

Kirjoittajat: Jaakko Riihimaa & Teemu Seesto.

Kun ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa, niiden tietohallintojen avainhenkilöt perustivat viipymättä yhteistyöverkoston nimeltään AAPA. Nimi juontuu ajalta, jolloin skandinaaviset merkit eivät olleet diginimissä sallittuja: ”Ammattikorkeakoulujen AtkPAallikot”. Suomen yliopistoissa IT-yhteistyö oli alkanut yli 30 vuotta aiemmin ensimmäisiä tietokoneita käyttöön otettaessa. Silloiset atk-päälliköt muodostivat jo verkoston, nykyiseltä nimeltään FUCIO. Tavoitteena verkostoissa on ollut jakaa tietoa avoimesti. Vaikka ammattikorkeakoulut ja yliopistot kilpailevatkin hyvistä opiskelijoista, rahoituksesta ja resursseista keskenään, on kummankin tietohallintoverkoston toiminnassa vallalla monipuolinen ja monen tasoinen yhteistyö sekä tiedonvaihto niin verkostojen sisällä kuin välilläkin. Yhä harvempi tietohallinnollinen haaste kohdentuu vain amk- tai yliopisto-sektoriin.

Tietohallintojen yhteistyö on noussut jälleen uudelle tasolle, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot eri tavoin pyrkivät saamaan synergiaetuja alueellisten yhteenliittymien avulla. Esimerkiksi Lapissa, Tampereella ja Lappeenrannassa on luotu ja luodaan korkeakoulukonserneja. Yhteenliittymien taustalle tarvitaan yhteentoimivat tieto- ja järjestelmäarkkitehtuuriin nojaavat ratkaisut. Paikallisen korkeakouluyhteistyön lisäksi kansainvälistyminen ja koulutusviennin tavoitteet asettavat uusia vaatimuksia tietohallinnon työkaluille ja palveluille, puhumattakaan opiskelijoille tarjottavista korkeakoulujen rajat ylittävistä uusista mahdollisuuksista kuten ristiinopiskelusta.

Sekä ammattikorkeakoulujen AAPA että yliopistojen FUCIO ovat jo useiden vuosien ajan koordinoineet toimintaansa täysipäiväisen pääsihteerinsä avustamana. Pääsihteeri toimii käsikassarana verkostojen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Hän osallistuu erilaisiin korkeakoulusektoriin liittyviin tapahtumiin, kerää ja välittää tietoa verkostolle ja luo kokonaiskuvaa meneillään olevista aktiviteeteista korkeakouluissa ja yliopistoissa. Pääsihteerin työtä ohjaa kummassakin verkostossa tietohallintojohtajista muodostettu työvaliokunta.

Eräs em. tiedonkeruista on vuosittainen korkeakoulujen IT-barometri. Tietohallintojohtajia pyydetään arvioimaan seuraavan puolentoista vuoden näkymä ja siihen vaikuttavat tärkeimmät tekijät. Viimeisten vuosien ajan resurssien riittävyys on ollut vahvasti esillä. Muutokset korkeakoulujen rahoituksessa ovat olleet julkisen hallinnon taloustilanteen vuoksi nopeita. Tietohallinnon kaltaiselle toiminnolle, joka mm. vastaa korkeakoulun infrastruktuurista, tällaiset ennakoimattomat heilahdukset ovat myrkkyä, eikä vähiten korkeakoulujen kaltaisissa vahvasti tietointensiivissä organisaatioissa. Palvelun pitää pelata häiriöttömästi.

Vuodesta 2010 alkaen korkeakoulut ovat osallistuneet yhteiseen IT-palveluiden kvantitatiiviseen analyysiin nimeltä BencHEIT. Kyseessä on kattava selvitys korkeakoulujen talouden ja volyymien tunnusluvuista. Merkittävää on, että luvut jaetaan toisten osallistuvien korkeakoulujen kanssa täysin avoimesti. Alun perin suomalaisten korkeakoulujen tarpeesta lähtenyt kartoitus kattaa kuluvanakin vuonna noin 60 korkeakoulua ympäri Euroopan. Pohjoismaisilla korkeakouluilla on tässä kyselyssä vahva edustus. Kansainvälinen taso tuo mahdollisuuden esimerkiksi teknillisen alan korkeakoululle verrata omia indikaattoreitaan vastaaviin kansainvälisiin teknillisiin korkeakouluihin nähden.

Alusta lähtien on tietohallintojen yhteistyö korkeakoulusektorilla kanavoitunut erityisesti asiantuntijoiden välillä. Esimerkiksi tietoturva-, tietosuoja-, kokonaisarkkitehtuuri-, lisenssi- ja identiteetinhallinnan asiantuntijat ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Näin syntyy mahdollisuuksia paitsi osaamisen jakamiseen myös yhteishankintojen toteuttamiseen. Julkishallinnon hankinnat ovat usein haasteellisia ja yhteistyöllä kerätään enemmän asiantuntemusta mukaan. Samalla hankintavolyymit nousevat ja veroeuroja saadaan säästetyksi.

Eräs asiantuntijayhteistyön ilmentymä on korkeakoulujen IT-päivät. Tämä konferenssi kerää vuosittain 400–500 korkeakoulujen IT-asiantuntijaa yhteen akuuttien teemojen pariin. Tänä vuonna IT-päivät pidetään marraskuun alussa Helsingissä.

Yhteinen haaste korkeakouluilla on vastata digitalisaation vaatimuksiin. On ollut hienoa huomata, että monessa korkeakoulussa ylin johto on ottanut tämän asian työlistalleen.

Kirjoittajat

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon verkosto AAPA, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto FUCIO, teemu.seesto(at)utu.fi

Tietohallinnon uusi rooli digitalisaatiossa

Kirjoittajat: Anssi Hietaharju & Mari Nyrhinen.

Usealla eri toimialalla on tällä hetkellä käynnissä digitalisaation tuoma suuri toimintaympäristön muutosaalto, jossa organisaatioiden tulee jatkuvasti parantaa toimintaansa ja pyrkiä innovoimaan uutta pysyäkseen aallon harjalla. Digitalisaatio tarjoaa organisaatioille uusia mahdollisuuksia muun muassa tehostaa toimintaa ja parantaa palvelukokemusta asiakkaille ja loppukäyttäjille. Monien organisaatioiden johto miettiikin kuumeisesti sitä, miten pysyä mukana alati nopeutuvissa muutoksissa ja miten ottaa ketterästi käyttöön nopeasti kehittyvää teknologiaa. Digitalisaation hyödyntämismahdollisuuksia mietitään tällä hetkellä myös korkeakoulukentällä useammalla tasolla: valtakunnallisesti OKM 2030 vision jatkotyössä ja yhteistyöverkostoissa sekä paikallisesti yksittäisissä ammattikorkeakouluissa.

Tietohallinnon rooli muutoksessa

Digitalisaatiota halutaan nykypäivänä hyödyntää mahdollisimman laajasti osana organisaatioiden erilaisia prosesseja ja palveluita. Business Technology Forum julkaisi tammikuussa 2019 uuden BT-standardin (ent. tietohallintomalli), jossa organisaation teknologian johtaminen ja kehittäminen on määritelty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Teknologian tunkeutuessa kaikkialle on tietohallinnon asiantuntijuutta hyödyntäen mahdollisuus kehittää koko organisaation toimintoja. Tietohallinnon rooliin kuuluu tuntea eri teknologiat ja digitalisaation toteutukseen soveltuvat erilaiset kehittämismenetelmät sekä koordinoida ja hallita kokonaisarkkitehtuuria. Tietohallintoa ei siis enää tule nähdä omassa siilossa toimivana yksikkönä, vaan yhdessä organisaation ydintoimintojen kanssa toimivana kokonaisuutena. Näin varmistetaan, että organisaatio tuottaa palveluillaan mahdollisimman suurta lisäarvoa sekä sisäisille että ulkoisille asiakkaille. Tätä ajattelua tukee BT-standardi (kuvio 1).

Kuvio 1. BT-standardin ajattelumalli (www.managebt.org)

Digitalisaation hyödyntäminen organisaatiossa

BT-standardissa kerrotaan myös teknologiasta, joka tulee terminä tässä yhteydessä ymmärtää laveasti. Se sisältää esimerkiksi ohjelmistot ja tietojärjestelmät, joilla organisaation palvelut toteutetaan. BT-standardissa teknologia on jaoteltu alla olevan kuvan mukaisesti neljään eri alueeseen. Nämä alueet on edelleen jaettu kahteen kategoriaan: asiakkaalle näkyvät teknologia-alueet (vihreällä) ja sisäisten toimintojen teknologia-alueet (sinisellä). Jokainen neljästä teknologia-alueesta pitää sisällään laajan valikoiman erilaisia teknologioita kuten ohjelmistorobotiikkaa tai käyttäjien identiteetin hallintaa. Kaikkia teknologia-alueita tukee perinteiset IT-tukitoiminnot: infrastruktuuri, data ja tietoturva.

Kuvio 2. Teknologia-alueet (www.managebt.org)

Opetusalalla erilaiset asiakasrapajapintateknologiat (vrt. Peppi, Opintopolku.fi) ovat viime vuosina olleet paljon esillä. Markkinoilta löytyy nykyisin useita palveluntarjoajia, jotka mainostavat helposti käyttöönotettavia ratkaisuja opetuksen ja oppimisen tueksi. Organisaation erilaiset digitaaliset tarpeet ja mahdollisuudet synnyttävätkin riskin kehittämisen sirpaloitumisesta yksittäisiin ja samalla toisistaan erillisiin digipalveluiden hankintoihin. Siksi digitalisaatiota ja sen tuottamia hyötyjä tuleekin arvioida kokonaisuutena muun muassa organisaation strategisten tavoitteiden ja kokonaisarkkitehtuurin avulla.

Kuinka lähteä liikkeelle?

Yhtenäisen kokonaisuuden rakentamiseksi BT-standardi tarjoaa teknologiajohtamisen parhaita käytäntöjä, selkeitä konsepteja ja rakenteita sekä konkreettisia työkaluja. Muutosta ja sen toteuttamista suunniteltaessa voi lähteä liikkeelle pohtimalla seuraavia kysymyksiä:

  • Minkälaisia tavoitteita ammattikorkeakoulumme strategia asettaa digitaalisille palveluillemme?
  • Minkä teknologia-alueen kehitystarpeita meillä erityisesti on?
  • Tukeeko nykyinen toimintamallimme tietohallinnon ja ydintoiminnan palvelualueiden yhteistyötä ja monisyklistä kehitystä?

Kirjoittajat

Anssi Hietaharju, HTM, Advisor, Sofigate Oy, anssi.hietaharju(at)sofigate.com

Mari Nyrhinen, KTT, ICT-päällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, mari.nyrhinen(at)diak.fi

 

Viitekehys digikyvykkyyden jäsentämiseksi: DigCompOrg

Kirjoittajat: Kari Helenius, Lotta Linko & Henna Pirttilä.

IT on arkipäiväinen, mutta kriittinen osa korkeakoulujen kaikkia eri toimintoja. Hallinto- ja tukipalvelut toteutetaan yhä useammin ajasta ja paikasta riippumattomina itsepalveluina. Tekoälypohjaisia avustajia ja ohjaajia suunnitellaan ja kokeillaan eri toiminnoissa yhä useammassa korkeakoulussa. Mutta merkittävimmin tietotekniset ratkaisut alkavat muuttaa opetusta. Monissa korkeakouluissa jo arkipäiväistyvien luentotallenteiden ja laajennetun luokkahuoneen toteutusten rinnalle on tulossa itsenäiset, digitaaliset ja laajat verkkototeutukset, jotka vaativat uudenlaisia taitoja, menetelmiä ja myös teknisiä ratkaisuja – niin opettajilta kuin korkeakoulujen tietohallinnoilta.

Peruspalvelun toimittajasta toiminnan kehittämisen kumppaniksi

HAMKin (Hämeen ammattikorkeakoulu) tietohallinnon roolia mietittiin uudelleen vuonna 2017. HAMKin IT-johtamisen periaatteeksi vahvistettiin tahtotila, jossa tietohallinto on aktiivinen kehittämisen kumppani, joka tuo tietoisesti esille uusia mahdollisuuksia ja toimintamalleja. Tämän toteuttamiseksi todettiin, että tietohallinnon kyvykkyyksien kehittämisen tulee jatkossa painottua digitalisaation edellytysten rakentamiseen, tiedonhallintaan ja automatisointiin, tiedolla johtamiseen sekä nopeaan järjestelmäkehitykseen. IT-ratkaisujen sulautuessa osaksi organisaation prosesseja ja palveluja kokonaisarkkitehtuurin tulee jatkossa olla johtamisen väline HAMKin arjessa, ei pelkkä kokoelma tietohallinnon käyttämiä menetelmiä.

Tietohallinnon uuteen rooliin alettiin valmistautua kyvykkyyksien kautta. HAMKin tietohallinnon vahvaa teknistä ICT-osaamista alettiin systemaattisesti laajentaa palvelumuotoilun ja kokonaisarkkitehtuurin suuntaan. Koodaustaitoiset asiantuntijat pääsivät hyödyntämään ja kehittämään taitojaan laajemmin sovelluskehityksen parissa. Opetuksen teknologisia ratkaisuja ylläpitävät ja kehittävät asiantuntijat koottiin omaksi tiimikseen, jota vahvistettiin opetuksen parista tulevilla asiantuntijoilla.

Tietohallinnon uusia tehtäviä kuvasivat osaltaan myös uudet nimikkeet ratkaisuasiantuntija ja sovelluskehittäjä. Aktiivisen kehittämisen kumppanina olemisen todettiin vaativan myös tietohallinnon viestinnän ja yhteistyön johtamisen käytäntöjen kehittämistä. Tietohallinnossa sovelletaankin jo CRM-tyyppisiä käytäntöjä sekä rakennetaan käytänteitä systemaattiselle yhteistyölle HAMKin eri toimintojen kanssa ja kesken.
Tietojärjestelmiä uusittaessa pyritään ensisijaisesti SaaS-ratkaisuun. Teknisen ylläpitotyön määrää vähennetään ulkoistamalla tietojärjestelmäkokonaisuuksia, joihin vaadittavan kyvykkyyden ylläpitäminen ei ole kokonaisuuden kannalta kriittistä. Kaiken taustalla vaikuttavaa IT-arkkitehtuuria ja teknisiä taustajärjestelmiä on alettu uudistaa ja yksinkertaistaa kokonaisarkkitehtuurimenetelmin. Tietohallinnon rooliin muuttumiseen valmistauduttiinkin miettimällä kokonaisarkkitehtuurityön tavoitteet uudelleen. Tietohallinnon kehittämisen taustalle kytkettiin DigCompOrg-viitekehys.

DigCompOrg tarkastelee digikyvykkyyttä holistisesti

DigCompOrg (Kampylis, Punie & Devine 2015) on eurooppalainen viitekehys oppilaitoksen digikyvykkyydelle. ”Digiajan tehokasta oppimista edistämässä. Eurooppalainen viitekehys digikykyisille oppilaitoksille” on EU:n yhteisen tutkimusyksikön viitekehys, jossa tarkastellaan oppilaitoksen digitaalista toimintaa monesta näkökulmasta. Malli ottaa kantaa

  • johtamiseen ja hallintoon
  • opetukseen ja opiskeluun
  • ammatilliseen kehittymiseen
  • arviointiin
  • opetussuunnitelmiin ja -sisältöihin
  • verkostoitumiseen ja viestintään
  • infrastruktuuriin.

DigCompOrg on tarkoitettu itsearvioinnin ja ohjauksen välineeksi, ja sen painopiste on digipedagogiikassa ja oppimisteknologioiden käytössä. Viitekehyksen avulla on mahdollista jäsentää toimintaa kokonaisvaltaisesti, ja se toimii erilaisia toimintoja yhdistävänä kokonaiskehikkona.

Malli ei ole laatumittaristo eikä suoraan sovellu suomalaisessa korkeakoulussa käytettäväksi, vaan siitä pitää rakentaa yksi väline organisaation omien tavoitteiden saavuttamisen työkalupakkiin.

Kuvio 1: DigCompOrg-viitekehys (Kampylis, Punie & Devine 2015).

Case: kehittämisen projektisalkku osana kokonaisarkkitehtuuria

HAMKissa tehtävä kehittämistyö tulee olemaan entistä enemmän laaja-alaista toiminnan, prosessien, palveluiden ja tietojärjestelmien yhteistä parantamista. Strategisille tavoitteille on määritelty vuosittaiset tavoitteet, jotka osaltaan ohjaavat kehittämisprojektien määrittelyä ja aikataulusta. Strategiset tavoitteet vaativat kokonaisvaltaisia toiminnan kehittämisen muutosprojekteja, joilla on vaikutusta osaamiseen, prosesseihin, tietoon, tietojärjestelmiin, teknologioihin ja digitaaliseen infrastruktuuriin.

Kehittämisprojektit eivät siis enää ole yksittäisiä tietojärjestelmien käyttöönottoprojekteja, joiden tekemisessä on mukana vain pieni projektiryhmä, vaan niitä tullaan yhä systemaattisemmin keräämään ja kuvaamaan yhteiseen kehittämissalkkuun. Salkuttamalla saadaan kehittämisprojektien sisällöt, aikataulu, eteneminen ja vastuutahot näkyville. Lisäksi kehittämisprojekteille määritellään kytkennöillä, mitä strategisia tavoitteita, prosesseja, palveluita, tietojärjestelmiä ja digikyvykkyyden osa-alueita ne kehittävät. Näin eri osa-alueiden väliset yhteydet saadaan paremmin näkyville ja eri osioihin vaikuttavia muutoksia pystytään hallitsemaan. Tämä osaltaan edesauttaa projektien laajuuden ja vaikuttavuuden näkyväksi tekemistä eri toimintojen ja palveluiden kehittymisen näkökulmista.

Kuvio 2: eAHOT-moduulin kehittämiskohteen kokonaisarkkitehtuurin kytkennät

DigCompOrg tuo kokonaisvaltaisen näkökulman digitaalisuuteen

DigCompOrg-viitekehys luo hyvät tarkastelun raamit HAMKin kehittämistoiminnalle. Sen avulla kehittämistoimintoja tarkastellaan kattavasti organisaation eri toimintojen kautta. Tämä osaltaan helpottaa kehittämisprojektien laaja-alaista toteuttamista ja vaikutusta toiminnan kehittämiseen, kun projektit eivät näyttäydy vain yhden toiminnon kehittämisprojektina. Kun strategisiin tavoitteisiin kytketään viitekehyksen osa-alueet ja sama tehdään myös strategiasta johdetuille kehittämisprojekteille, nähdään, mitkä toiminnan osa-alueet kehittyvät eri projektien myötä. Samalla myös nähdään, mitkä osa-alueet jäävät vähemmälle huomiolle, ja tämä helpottaa toiminnan panostuksen arviointia: edistetäänkö suunniteltuja osa-alueita tarkoituksenmukaisesti?

Viitekehys toimii hyvin myös kehittämistoiminnan itsearvioinnin työkaluna. Sen kuvaajien avulla pystytään arvioimaan kehittämisprojektien tuloksien vaikuttavuutta koko organisaation digikyvykkyyden kehittymisessä. Viitekehyksen vahvuus on erityisesti siinä, että se huomioi melko kattavasti – tki-toimintaa lukuun ottamatta – koko organisaation toimintakentän.

TKI-toiminta punotaan mukaan

Toistaiseksi DigCompOrg-viitekehyksessä ei siis ole valmiita teemoja tai kuvaajia tutkimukselle, joka on korkeakoulun toinen päätehtävä. Me olemme HAMKissa lähteneet itse määrittelemään tutkimus- ja kehitystyölle olennaisia kuvaajia osaksi kokonaisuutta: Käymme läpi jokaisen digikyvykkyyden osion ja suhteutamme kuvaajat tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Täsmennämme ja täydennämme kuvauksia, jotta voimme arvioida esim. johtamisen, ammatillisen kehittymisen, verkostoitumisen tai infrastruktuurin teemoja paitsi koulutuksen myös TKI-toiminnan kannalta. Olemassa olevien osioiden täydentämisen lisäksi luomme viitekehykseen uudet kuvaajat, joiden avulla voimme arvioida ja kehittää tutkimuksen ja kehityksen kentällä tehtävää työtä. Nämä uudet kuvaajat koskevat esim. hanketoimintaa, julkaisemista tai aineistohallintaa.

Case: Viitekehyksestä johdettu tiekartta, toimintasuunnitelma, tavoitteet ja tehtävät ohjaavat tiimin toimintaa

HAMKin tietohallinnossa toimiva oppimismuotoilun tiimi on rakentanut toimintaansa DigCompOrg-viitekehyksen päälle. Viitekehyksen valittuja osioita kuljetetaan läpi koko toiminnan strategisista tavoitteista yksittäisiin tehtäviin.

Tiimi on tehnyt itselleen tiekartan kolmen vuoden päähän. Tässä kartassa on tunnistettu DigCompOrgista ne teemat ja kuvaajat, jotka kuuluvat tiimin toimenkuvaan ja joihin tiimi voi toiminnallaan vaikuttaa. Tiekartta on jäsennetty DigCompOrgin eri teemojen mukaisesti, ja jokaiselle lukuvuodelle on määritelty tuohon teemaan kuuluvat päätavoitteet.

Jokaiselle lukuvuodelle tehdään toimintasuunnitelma, jossa nämä teemoitetut päätavoitteet puretaan konkreettisemmiksi osatavoitteiksi. Tavoitteet ovat aina mitattavia.
Osatavoitteet puolestaan saadaan aikaiseksi aikataulutetuilla ja vastuutetuilla tehtävillä ja tehtäväkokonaisuuksilla.

Ketju strategisen tason tavoitteista yksittäisen henkilön arkeen saadaan kulkemaan arvioimalla tekemistä ja tavoitteita ylhäältä alas ja alhaalta ylös: DigCompOrgin teemoista on mahdollista johtaa seurattavia tavoitteita. Yksittäisiä toimeksiantoja taas pystyy suhteuttamaan osatavoitteiden kautta suurempaan kokonaisuuteen.

Kun tiekartta, toimintasuunnitelma ja tehtävät on jäsennetty saman rakenteen kautta kuin kehittämisprojektit, voidaan varmistaa toiminnan yhdensuuntaisuus ja kiinnittyminen samaan kontekstiin.

Kirjoittaja

Kari Helenius, DI, tietohallintopäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.helenius(at)hamk.fi

Lotta Linko, FM, laatupäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, lotta.linko(at)hamk.fi

Henna Pirttilä, FM, kehittämispäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, henna.pirttila(at)hamk.fi


Kampylis, P., Punie, Y. & Devine, J. (2015), Promoting Effective Digital-Age Learning: A European Framework for Digitally-Competent Educational Organisations; EUR – Scientific and Technical Research Reports, Publications Office of the European Union. ISBN 978-92-79-54005-9 (online), 978-92-79-63944-9 (ePub). https://ec.europa.eu/jrc/en/publication/eur-scientific-and-technical-research-reports/promoting-effective-digital-age-learning-european-framework-digitally-competent-educational, noudettu 8.2.2019

Yhteisellä polulla kohti tulevaisuutta – Lapin korkeakoulukonsernin yhteinen tietohallinto ja IT-palvelut

Kirjoittajat: Manu Pajuluoma & Markku Taipale.

Lapissa on yli kymmenen vuotta tehty menestyksekästä sopimuspohjaista yhteistyötä korkeakoulujen IT-palveluiden tuotannossa. Nyt olemme ottaneet seuraavan strategisen kehitysloikan, kun Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston yhteinen tietohallinto ja IT-palvelut aloittivat vuoden 2019 alussa. Miksi ja miten se tehtiin ja minne olemme matkalla?

Historiaa

Meillä Lapissa on yli kymmenen vuotta tehty menestyksekästä sopimuspohjaista yhteistyötä IT-palveluiden tuotannossa Lapin korkeakoulukonsernin (LUC) IT-palvelualueella. Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK), Lapin yliopisto (LY) sekä Rovaniemen koulutuskuntayhtymä (REDU) ovat yhdessä tuottaneet ja kehittäneet opetuksen, tutkimuksen sekä TKI-toiminnan tarvitsemia ICT-palveluita sekä infrastruktuuria. Tavoitteenamme on ollut auttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta oppilaitosten välillä ja tuottaa laadukkaita palveluita. Samalla on huolehdittu kustannustehokkuudesta, osaamisesta ja riskienhallinnasta. Nyt olemme ottaneet seuraavan strategisen kehitysloikan, kun Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston tietohallinnon ja IT-palveluiden henkilöstö siirtyi vuoden vaihteessa 2019 liikkeenluovutuksella yhteiseen organisaatioon.

Miksi?

Vuonna 2015 toteutettiin arviointitutkimus, joka koski Lapin korkeakoulukonsernin kirjastoa ja palvelukeskusta. Arviointitutkimuksessa selvitettiin Lapin korkeakoulukonsernin yhteistyöverkoston rakentumisen ja organisoitumisen vaiheita. Lisäksi arviointitutkimuksen tarkoituksena oli tuoda soveltuvin osin lisäarvoa ja vaikuttavuutta kehittämistarpeisiin ja -toimenpiteisiin. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 3)

Arviointitutkimuksessa arvioitiin yhteistyöverkoston rakentumista nelivaiheisella kypsyystasomallilla. Kypsyystasomallissa IT-palvelualueen toiminta arvioitiin arviointikohteista kehittyneimmäksi ja sijoitettiin ”kumppanuusperustaisen yhteistyön” tasolle. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 79)

Kuvio 1. Kehittyneisyyden tasot verkostomaisen, vuorovaikutteisen konserniyhteistyön organisoitumiselle ja toteutukselle. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 78)

Arviointitutkimuksen keskeisinä suosituksina IT-palvelualueelle oli, että ”palvelualueeseen voisi liittää tietoista riskiä, mutta riskienhallinnallisesti. Esimerkiksi yhteistyön toteuttamista voisi kehittää konsernitasoisen palkkiojärjestelmän kokeilulla ja itsenäisemmällä organisoitumisella, riippumattomammin tilaajaorganisaatioista. Yhden johdon alle sijoittuva kokonaisuus vastuineen on kokeilunarvoinen ja voisi viedä tietohallinnollisen strategiaotteen avulla lähes saumattomaan ja toiminnalliseen yhteistyöhön.” (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 82–83)

Myös Korkeakoulujen arviointineuvoston (KARVI) toteuttamassa Lapin yliopiston auditoinnissa vuonna 2016 tunnistettiin, että ”Lapin korkeakoulukonserni näyttäytyy edelläkävijänä siinä, miten yliopistot, ammattikorkeakoulut ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset voivat tiivistää yhteistyötään tukipalveluiden organisoinnissa ja koulutuksen kehittämisessä”. (Hildén, Mononen, Nykänen, Otala, Räsänen, Apajalahti & Moitus 2016, 65.)

Lapin ammattikorkeakoulu toteutti 2018 sisäisen teema-auditoinnin, jossa kohteena oli muun muassa IT-palvelut oppimisen, opetuksen ja TKI-toiminnan kannalta. Auditoinnin johtopäätöksissä IT-palveluiden vahvuudeksi nousi konserniyhteistyö ja tietohallinnon toiminnan systemaattinen kehittäminen. Sen nähtiin johtaneen aiempaa parempaan palvelutuotantoon. IT-palveluiden kehittämiskohteiksi nimettiin asiakkuuden hoitomallin, projektisalkun hallinnan sekä asiakaspalautejärjestelmän kehittäminen. (Kähkölä, Forest, Juola, Löytänen & Tiirola, 8.)

Näistä lähtökohdista korkeakoulumme ovat rakentamassa yhteistä entistä tiiviimpää tulevaisuutta käynnissä olevalla Lapin korkeakoulunkonsernin strategiatyöllä. Strategiatyössä selkiytetään johtamista ja päätöksentekoa sekä otetaan käyttöön yhteiset palvelut. Pyrimme tällä muutoksella vastaamaan entistä paremmin digitalisaation haasteisiin ja rakentamaan yhdessä Lapin korkeakoulukonsernia yhteisömme parhaaksi. Tietohallinnossa ja IT -palveluissa tämä on tarkoittanut 1.1.2019 toteutettua liikkeenluovutusta.

Miten?

Lapin korkeakoulunkonsernin kehittämistä on ohjannut LUC2020-kehittämisohjelma. Kehittämistoimet on projektoitu, aikataulutettu ja resursoitu tiiviissä yhteistyössä. Kerrallaan käynnissä on ollut noin kymmenen projektia.

Tietohallinto ja IT-palvelut -muutosprojekti käynnistyi vuoden 2018 tammikuun lopussa. Laatimassamme projektisuunnitelmassa asetimme tavoitteeksemme strategisen toimintaotteen ja saumattoman toiminnallisen yhteistyön. Tunnistimme, että tavoite on mahdollista saavuttaa, mikäli pystymme mahdollistamaan työn mielekkyyden ja työtyytyväisyyden kokemuksen sekä parantamaan työn sujuvuutta. Pyrimme selkeyttämään organisoitumista, vastuunjakoa ja kehittämään erityisesti henkilöstön osallistumista.

Valitsimme muutoksemme työkaluksi yhteissuunnittelun. Halusimme, että työyhteisömme pääsee vaikuttamaan oman arkensa muuttamiseen. Näin saamme muutostyöhön mukaan myös työyhteisömme näkökulman parhaalla mahdollisella tavalla. Organisaatiomme rakenne on syntynyt palvelemaan sitä, että ihmiset voisivat auttaa toisiaan suorittamaan yhteistä tehtävää tuloksellisesti. Organisaation tarkoituksena on luoda siihen kuuluville ihmisille ympäristö, jossa oman osaamisen hyödyntäminen onnistuu paremmin.

Kehittämistyön pohjaksi kuvasimme toimintamme nykytilan sekä yhteisen tietohallinnon ja IT-palvelujen vision. Hyödynsimme visioinnissa yhteisössämme toteutettujen auditointien ja arviointien tuloksia sekä havaitsemiamme onnistumisia ja kehittämiskohteita. Niiden pohjalta lähdimme kehittämään organisaatiorakennetta, ydintehtäviä, rooleja sekä vastuita yhteissuunnittelun menetelmin asiantuntijoiden työryhmissä.

Tapasimme henkilökohtaisesti jokaisen työyhteisön jäsenen. Keskusteluissa tarkastelimme visiota, alustavaa organisaatiorakennetta sekä henkilön omia työtehtäviä ja niiden sijoittumista uudessa tavoitetilan organisaatiossa. Keskusteluissa nousi esille monia erilaisia ideoita ja huomioita toimintamme kehittämiseksi, mutta myös huolia ja pelkoa tulevasta. Ajatuksemme oli, että osallistumalla muutoksen tekemiseen syntyy myös omistajuutta muutoksen lopputuloksista.

Tarkoituksenamme oli, että tarvittavat päätökset tehdään yhteissuunnittelun pohjalta parhaalla käytettävissä olevalla ymmärryksellä. Siksi työyhteisömme kaikki jäsenet ovat osaltaan pääsivät mukaan muutostyöhön. Niinpä yhdessä laadimme myös toimeenpanosuunnitelmat muutosten toteuttamiseksi sekä riskianalyysit riskien hallitsemiseksi. Samalla suunnittelimme myös tulevan vuoden budjettia ja henkilöstösuunnitelmaa yhdessä.

Molempien korkeakoulujen hallitukset tekivät kesäkuussa liiketoimintapäätökset tietohallinnon ja IT -palveluiden liikkeenluovutuksesta. Lapin ammattikorkeakoulun tietohallinnon ja IT-palveluiden henkilöstö siirtyi yhden johdon alaisuuteen saman työnantajan palvelukseen Lapin yliopistoon uuteen Lapin korkeakoulukonsernin yhteiseen Tietohallinto ja IT-palvelut -organisaatioon. Korkeakoulujen toimintojen asiakasohjaus näkyy niin tietohallinnon ja IT -palveluiden tuottamisessa kuin organisaation muutosta tukevien IT-projektien toteuttamisessa ja IT-investointien kohdentamisessakin.

Palveluiden laadukkuus, kustannustehokkuus, riskienhallinta sekä jatkuva parantaminen varmistetaan asiakkuuden hoitomallin avulla, jonka viitoittamana käydään vuoropuhelua asiakkaiden kanssa, kartoitetaan käyttäjätarpeita sekä huolehditaan molemmin puolisesta palautteesta. Olemme sopineet vastuuhenkilöistä ja yhteisistä toimintatavoista substanssiyksiköiden kanssa sekä laatineet vuosikellon rytmittämään yhteistyötä niin strategisella, taktisella kuin operatiivisellakin tasolla. Asiakastyytyväisyys on tärkein toimintaamme ohjaava mittari.

Korkeakoulujen toiminnan kehittämistä tuetaan toimintalähtöisellä ICT-projektisalkun hallintamallilla. Sen tavoitteena on priorisoida ja projektoida ICT-kehittämisinvestoinnit ICT-projektisalkkuun yhdessä korkeakoulujen substanssitoimijoiden kanssa, jotta kehittämisen resurssit saadaan ohjattua strategisesti merkittävimpiin hankkeisiin sekä varmistettua niiden läpimeno. Toimintaa fasilitoidaan ICT-projektisalkun ohjausryhmässä, jossa substanssitoiminta sekä opiskelijat ovat vahvasti edustettuna molemmista korkeakouluista. Kokoonnumme neljä kertaa vuodessa päättämään kehittämisen painotuksista sekä käynnistettävistä projekteista.

Tietohallinto ja IT-palvelut on sisäisesti organisoitunut toiminnallisiin ryhmiin, joille on määritetty selkeät ydintehtävät, roolit sekä vastuut. IT-palvelutuotannossa teemme yhä tiivistä yhteistyötä Rovaniemen koulutuskuntayhtymän kanssa ja olemme yhdessä sopineet infrastruktuurimme kehittämisestä tulevaisuuteen suuntaavan teknologisen tiekartan avulla.

Minne olemme matkalla?

Kaikkia aloja läpileikkaava digitalisaatio on tehnyt kehittämis- ja tietohallinto-osaamisesta entistä merkityksellisempää kaikissa organisaatioissa. Digitalisaation tavoitteena on uudistaa sekä toimintatapoja että sisäisiä prosesseja ja sähköisiä palveluita uutta teknologiaa hyödyntämällä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan radikaalistikin muuttaa tieto- ja viestintäteknologian avulla.
Lapin korkeakoulukonserni määrittelee tällä hetkellä yhteistä strategiaansa kohti vuotta 2030. Digitalisaatio nousee tärkeänä mahdollistajana tulevaisuuden korkeakoulujen toiminnassa. Samalla arvioidaan, mitkä kehittämishankkeet ja ICT-projektit ovat organisaation kannalta strategisesti merkittäviä. Tietohallinto ja IT -palvelut toimivat organisaation johdon ja ydintoimintojen tukena niin muutosten suunnittelussa kuin toteuttamisessakin. IT-palvelut ovat mahdollistaja.

Tietohallinto ja IT-palvelut on aina ollut uusien asioiden oppimisen äärellä ja toimintamme on kehittymässä IT-palvelutuotannon pyörittämisestä kohti strategista toimintaotetta. Tämä painopisteen muutos viitoittaa tulevien vuosien polkua osaamisen kehittämisessä.

Kirjoittajat

Manu Pajuluoma, TaM, Tietohallintojohtaja, Lapin yliopisto & Lapin ammattikorkeakoulu, Manu.Pajuluoma(at)ulapland.fi

Markku Taipale, FM, Tietohallintopäällikkö, Lapin yliopisto & Lapin ammattikorkeakoulu, Markku.Taipale(at)lapinamk.fi


Hildén, Kaarlo; Mononen, Mikko; Nykänen, Marjo; Otala, Leenamaija; Räsänen, Petri; Apajalahti, Touko ja Moitus, Sirpa 2016. Lapin yliopiston auditointi 2016. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 7:2016.

Kähkölä, Hannu; Forest, Merja; Juola, Veli; Löytänen, Oona ja Tiirola, Jouko 2018. Sisäinen teema-auditointi IT-palvelut oppimisen, opetuksen ja TKIn kannalta -raportti. Lapin ammattikorkeakoulu, 17.4.2018.

Syväjärvi, Antti ja Tyvitalo, Jenni 2015. Kohti konsernia – Lapin korkeakoulukonsernin kirjaston ja palvelukeskuksen arviointi. Lapland University Press, 2015.

Kareliassa johdetaan tiedolla

Kirjoittajat: Mikko Penttinen & Lauri Hänninen.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on ollut jatkuvassa muutoksessa viimeisten kuuden vuoden aikana. Mallia on uudistettu vuosina 2014, 2017 ja uusin muutos astuu voimaan 2021. Rahoitusmallin muutokset sekä perusrahoituksen väheneminen ovat korostaneet toiminnan ja talouden systemaattisen seurannan ja ennakoinnin merkitystä. Reaaliaikaista dataa on saatavilla paljon eri järjestelmistä ja haasteena on ollut suuren datamäärän jalostaminen tiedoksi, joka tukisi johtoa päätöksenteossa. Datan jalostaminen manuaalisesti monesta eri järjestelmästä on aikaa vievää ja riippuvaista yksittäisten henkilöiden osaamisesta ja resursseista. Tämän seurauksena Karelia-ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään tiedolla johtamisen työkalua Karelia-Vipusta.

Vuoteen 2014 saakka toiminnan arvioinnissa ja seurannassa hyödynnettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämän opetushallinnon tilastopalvelun Vipusen tuottamaa aineistoa. Tämän aineiston pohjalta sai hyvän kokonaiskuvan ammattikorkeakoulun tuloksista suhteessa muihin ammattikorkeakouluihin, mutta se ei mahdollistanut reaaliaikaista tiedolla johtamista. OKM-Vipunen toimi mallina, kun Kareliassa lähdettiin kehittämään omaa reaaliaikaista toiminnan seurantatyökalua. Tietohallinto vastasi työkalun teknisestä kehittämisestä ja sisällölliset sekä toiminnalliset vaatimukset tulivat käyttäjiltä. Kehittämistyön onnistumisen mahdollistajana oli eri toimijoiden välinen sujuva vuorovaikutus ja yhteistyö.

Ensimmäisessä vaiheessa Karelia-Vipunen tuotti tietoa opintopistekertymistä, tutkinnoista, eronneista sekä 55 op suorittaneista opiskelijoista. Lähdejärjestelminä toimivat Virta-aineisto ja opiskelijahallintajärjestelmä Winha. Karelia-Vipusen raportit päivittyivät alusta lähtien kerran vuorokaudessa ja sen tuottamaa tietoa hyödynnettiin aktiivisesti toiminnan seurannassa. Viimeisten vuosien aikana koulutustoiminnan raportointia on kehitetty yhä ennakoivampaan suuntaan. Kuvassa 1 on Karelia-Vipusen tämänhetkinen toiminnan tulokset -osio.

Kuva 1. Karelia-Vipusen toiminnan tulokset -osio.

Karelia-Vipunen saavutti vakiintuneen aseman koulutustoiminnan tulosten seuranta- ja ennakointityökaluna ja sen vaikuttavuudesta oli selkeää näyttöä toiminnan kehittymisessä. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttamassa ulkoisessa laatujärjestelmän auditoinnissa (v. 2018) Karelia-Vipunen nimettiin hyväksi käytänteeksi. Auditointiraportissa todetaan, että: “Karelia-Vipunen: tiivistää jalostetun tulosmittaritiedon yhteen paikkaan, kaikkien saataville” (Taatila, Kanniainen, Mahlamäki-Kultanen, Paalanen, Sievänen, Kolhinen & Apajalahti 2018, 59).

Vuoden 2018 syksyllä nähtiin tarpeelliseksi laajentaa Karelia-Vipusen sisältöä kattamaan myös talouden seuranta ja ennakointi. Tätä varten perustettiin moniammatillinen yhteistyöryhmä, joka lähti miettimään Karelia-Vipusen talousosion sisällöllisiä vaatimuksia. Ryhmässä oli edustus tietohallinnosta, laskentapalveluista, TKI-toiminnasta, palveluliiketoiminnasta, sekä rehtorin toimistosta. Ryhmän tehtävänä oli luoda uusi toimintatapa talouden seurantaan ja ennakointiin. Karelia-Vipusen talousosio otettiin käyttöön vaiheittain lokakuusta 2018 alkaen. Sen lähdejärjestelminä toimivat kirjanpito-, henkilöstöhallinto-, opetuksen suunnittelu- ja työajanseurantajärjestelmät. Samalla kehitettiin uusi toimintatapa talouden seurannalle ja ennakoinnille. Moniammatillinen ryhmä tekee Karelian johtoryhmälle kuukausittain tilannekatsauksen talouden tunnusluvuista. Johtoryhmä käy läpi tunnusluvut ja linjaa keskeiset toimenpiteet. Tämän jälkeen johtoryhmän linjauksista keskustellaan koulutuspäälliköiden ja hallinnon esimiesten kanssa yhteisissä tapaamisissa. Näiden tapaamisten tarkoituksena on luoda yhteinen tilannekuva Karelian toiminnallisesta ja taloudellisesta tilanteesta sekä sopia tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta.

Karelian hallinto- ja talousjohtaja Susanna Rosell toteaa johtamisen olevan jatkuvassa muutoksessa ja ilman tietoa on mahdotonta johtaa. Karelia-Vipusen avulla ei ole vain saatu tietoa, vaan on saatu ymmärrettävää ja oikeaa tietoa toiminnasta. Toimintaa pystytään johtamaan niin, että taloustiedot eivät ole pelkkiä numeroita, vaan tiedostetaan niiden tausta ja sekä toiminnan ja talouden vaikutukset toisiinsa. Koulutuspäällikkö Jyrki Kankkunen näkee Karelia-Vipusen vahvuutena sen tuottaman ennakointitiedon. Erityisesti siitä on ollut merkittävää hyötyä valmistuneiden määrän ennakoinnissa. Lisäksi talousosion uusi raportti, jolla voidaan ennakoida koulutuksille kohdennettujen tuntien kustannuksia riittävän tarkasti, on erinomainen lisäys ja auttaa koulutuspäällikköä koulutuksen suunnittelussa ja resurssien kohdentamisissa.

Karelia-Vipusta ylläpidetään ja kehitetään säännöllisesti. Uutena kokonaisuutena on aloitettu rakentamaan henkilöstöosiota, joka kokoaa henkilöstöön liittyvät tunnusluvut ja niiden seurannan Karelia-Vipuseen. Tietomäärän lisääntyessä tiedon hallinnan ja käytettävyyden parantamiseksi, on aloitettu luomaan Karelian omaa tietovarastoa. Yhdeksi kehittämiskohteeksi on tunnistettu myös raporttien visuaalisen ilmeen parantaminen. Karelia-Vipusen kehitystyö on vaatinut yhteistyötä yli organisaation yksiköiden rajojen ja yhteistyön merkitys tulee korostumaan jatkossa yhä enemmän. Karelia-Vipusen kehitystyö ja sen tuottama tieto ovat vahvistaneet yhteistyötä ja tiedolla johtamisen kulttuuria Kareliassa.

Kirjoittajat

Mikko Penttinen, laatukoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu, mikko.penttinen(at)karelia.fi

Lauri Hänninen, Ict-suunnittelija, Karelia-ammattikorkeakoulu, lauri.hanninen(at)karelia.fi


Taatila V, Kanninen J-P, Mahlamäki-Kultanen S, Paalanen R, Sievänen T, Johanna K & Apajalahti T. 2018. Karelia-ammattikorkeakoulun auditointi 2018. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 1:2018.

IT-benchmarkkauksella parempaa tiedolla johtamista

Kirjoittajat: Tuomo Rintamäki, Juha Venho & Teemu Seesto.

Miten digiloikka näkyy korkeakoulujen IT-resursseissa? Paljonko käytämme korkeakoulussamme IT-kustannuksiin? Miten korkeakoulumme vertautuvat muihin korkeakouluihin? Kun tiedämme IT-kustannuksemme, voimmeko parantaa IT:n vaikuttavuutta korkeakoulumme ydintoiminnoille?

Vertaisarviointia vuodesta 2010

Näitä kysymyksiä pohtivat muutaman suomalaisen yliopiston tietohallintojohtajat, kun he aloittivat IT kustannuksia vertailevan BencHEIT-kyselyn (jatkossa BM) vuonna 2010. Suuri osa suomalaisista ammattikorkeakouluista on ollut mukana vuodesta 2011. Vuonna 2017 BM toimii eurooppalaisen EUNIS- järjestön (www.eunis.org) alaisuudessa ja kattaa 60 korkeakoulua 11 maasta mahdollistaen kansainvälisen vertailun. BM-kysely on korkeakouluille maksuton.

Kysely kolmessa dimensioissa

Korkeakoulusta kysytään taustatietoja mm. korkeakoulun talouteen, henkilöstöön ja opiskelijoihin liittyvää numeerista kokonaisdataa. Näin osanottajat voivat helpommin vertailla IT-dataansa esim. löytämällä samankokoiset ja -tyyppiset korkeakoulut, joihin verrata omaa korkeakouluaan.

Kuvio 1: Kyselyn kolme dimensiota

Kustannukset käsitellään kassaperusteisina, eli kustannuksia ei jaksoteta, joten poistoja ei huomioida. Kustannukset kohdennetaan kolmessa dimensiossa. Ensimmäinen dimensio on karkea tiliryhmäjako: laite-, ohjelmisto-, palkka-, toimitila ja ulkoistusmenot. Sen lisäksi menot eritellään palvelujen mukaan: IT-infrastruktuuri, työasemat, lähituki tietoliikenne- ja verkko, tietojärjestelmäpalvelut, AV-palvelut ja yleinen IT:n johtaminen sekä tietoturva.

Kolmas luokitteludimensio on organisaatiotaso:

  • keskitetty IT-yksikkö (esim. tietohallintopalvelut tai tietotekniikkakeskus)
  • muu keskitetty palveluyksikkö (esim. kirjasto, taloushallinto)
  • koulutuksen ja tutkimuksen toiminnot (esim. tiedekunnat, laitokset, osaamisalueet, koulutusohjelmat)

Myös IT-infrastruktuurista esim. työasemista, palvelimista, tietoverkosta, tietoliikenteestä, IT-opetustilojen pinta-aloista kerätään volyymitietoja. Keräämällä IT-resurssien tiedot muunkin kuin keskitetyn IT:n osalta, nähdään IT-palveluiden keskityksen ja hajautuksen aste. Tämä lisää myös korkeakoulujen keskinäistä vertailtavuutta.

Yhteismitallisuudella luotettavuutta vertaisarviointiin

Talousluvut kerätään raportointivuoden kirjanpidosta, tilinpäätöksestä ja muista korkeakoulujen tietovarannoista. Yksittäisessä ammattikorkeakoulussa tiedonkeruuseen kuluu 5–10 henkilötyöpäivää. Tiedonkeruu onnistuu sitä helpommin mitä paremmin kustannukset on kohdennettu korkeakoulun kirjanpidossa ja mitä enemmän tietohallinnolla on käytettävissään taloushallinnon tukea.
BM-data jaetaan luottamuksellisesti kaikkien kyselyyn osallistujien kesken. Luottamuksellisuus tarkoittaa, ettei dataa luovuteta kaupallisille toimijoille, esim. IT-palveluja tai laitteita myyville yrityksille. Vastaavan tyyppisissä kaupallisissa vertailukyselyissä vastaaja ei välttämättä näe verrokkiorganisaatioiden tietoja eikä edes nimiä. BM-kysely antaa tässä mielessä huomattavasti paremmat lähtökohdat vertaisarvioinnin toteuttamiselle.

BM:n yhteenvetoraportti mahdollistaa oman korkeakoulun tarkemman analysoinnin. Analyysiä voi myös tehdä korkeakoulun itse verrokikseen valitsemien korkeakoulujen suhteen. Samalla saa poimittua hyviä ja täsmällisiä vertailuja korkeakoulun johdolle päätöksenteon pohjaksi.

Pitkittäisanalyysiä – eli tuliko digiloikasta läpijuoksu?

Kaikki tehdyt tulkinnat on tehty laskennasta, jossa mukana ovat vain korkeakoulut, jotka ovat osallistuneet BM-kyselyyn kaikkina analyysivuosina 2013–2017 (ammattikorkeakoulut: Haaga-Helia, HAMK, JAMK, Karelia, Laurea, Metropolia, OAMK, Saimia, Savonia, SeAMK, TAMK, Turun AMK, yliopistot: Aalto, HY, LUT, LY, TaY, TTY). Tämän artikkelin kustannustiedoissa on IT-tilakustannukset jätetty huomioimatta, koska korkeakoulujen tapa kohdentaa tilakustannukset vaihtelee suuresti.

Kysely on kassaperustainen, joten yhden vuoden korkeakoulukohtaiset heilahdukset tasoittuvat pitkän aikavälin analyysissä.

IT-kustannukset suhteessa opiskelija- ja henkilökuntamäärään

Ammattikorkeakoulusektorin IT-kustannukset suhteutettuna opiskelija-FTE:hen ovat pudonneet viiden viimeisen vuoden aikana noin 7 %. Kehitys on ollut verraten tasaista parin prosentin luokkaa vuodessa. Tosin opiskelijoiden sisäänotto ja FTE-luku selittävät yli puolet em. näennäisestä pudotuksesta. Samaan aikaan yliopistosektorin IT-kustannukset kasvoivat opiskelija-FTE:hen suhteutettuna lähes 12 %. Suurin osa tästä selittyy vuoden 2013 IT-kustannusten vaatimattomasta tasosta. Sen jälkeen kustannukset ovat pysyneet lähes samalla tasolla.

Kuvio 2: IT-kustannukset suhteessa opiskelijamäärään

Kustannuskehitys näyttäytyy kuitenkin aivan toisenlaisena, jos vertailukohdaksi otetaan korkeakoulun henkilökuntamäärä. Tällöin kummankin sektorin IT-kustannuskehitys on lähes samansuuruinen ja -suuntainen. IT-kustannusten kasvu suhteessa henkilökuntaan voi selittyä henkilökunnan määrän vähenemisellä. Iso osa IT-palveluiden kustannuksista ei ole määrän suhteen alaspäin joustava. Esimerkiksi tietoturva, HR-järjestelmä ja opintorekisteri on oltava, vaikka niiden kohderyhmän koko muuttuisi.

Kuvio 3: IT-kustannukset suhteessa henkilöstömäärään

Panostukset IT-resursseihin

Tarkastelujaksolla 2013–2017 IT-menojen osuus koko korkeakoulun budjetista on pysynyt hyvinkin samantasoisena: AMK-sektorilla 6,5 % (YO-sektorilla 5,6 %). Prosenttiosuudet ovat niin vakaita vuodesta toiseen, että tämän perusteella korkeakoulusektorilla ei voida puhua digiloikasta tai erityisen voimallisesta panostuksesta digitalisaatioon.

Kaikkien vuoden 2017 BM-kyselyyn osallistuneiden pohjoismaisten korkeakoulujen kohdalla IT:n osuus koko organisaation budjetista on juuri osapuilleen 6 %.

MaaSuomi (n=29) Norja (n=7) Ruotsi (n=4) Tanska (n=3)
IT-menot budjetista 5,9 % 5,8 % 6,1 % 5,4 %

IT-työtä tekevän henkilöstön osuus koko korkeakoulun henkilökunnasta on vuosien 2013–2017 aikana ollut lähes vakio: ammattikorkeakouluissa 5,1 % ja yliopistoissa 4,0 %

Atk-luokista oppimisympäristöihin

Teknologinen kehitys on vuosien 2013–2017 aikana vienyt kohti mobiliteettia. Pitkään on puhuttu opiskelijoiden omien tietokoneiden käyttämisestä opetuksessa. Opiskelijoiden omien tietokoneiden käyttö (BYOD, Bring Your Own Device) antaa mahdollisuuden vähentää korkeakoulujen omia perinteisiä atk-luokkia. Tämä kehitys näkyy amk-sektorilla 15 % vähennyksenä 20000 laitteesta 17200 laitteeseen v.2017. Sen sijaan yo-sektorilla ei muutosta ole käytännössä yhtään. Tosin laitemäärät ovat merkittävästi vähäisemmät.

Kuvio 4: Atk-luokkien tilamäärän kehitys

Onko atk-luokiksi määriteltävien tilojen määrä vähentynyt? BM-kyselyssä kerätään atk-luokiksi osoitettujen tilojen neliömääriä. Neliömäärä näyttää amk-sektorin osalta suorastaan romahtaneen. Vuonna 2013 atk-luokkia oli yli 51000 m², kun vuonna 2017 niitä oli enää 32000 m². Pudotusta on noin 38 %. Muutoksen pitäisi näkyä myös työmäärän ja kustannusten merkittävänä vähenemisenä, koska atk-luokat edellyttävät omat sähkö-, tietoliikenne- ja muut laiteasennukset sekä niiden tekniset ja ohjelmistoylläpidot.

Edellä esitetyn tietojen perusteella nähdään korkeakoulujen oppimisympäristöissä tapahtuneen selkeä muutos.

BM-tuloksista konkreettisia muutoksia toimintaan

Turun ammattikorkeakoulu on ollut alusta asti mukana kaikissa BM-kyselyissä. Näiden tietojen pohjalta on raportoitu vuosittain korkeakoulun johdolle. Vertailuun voidaan vapaasti valita halutut korkeakoulut. Turun AMK:n johto on halunnut vertaisarviointia erityisesti muihin isoihin monialaisiin ammattikorkeakouluihin.

Korkeakoulujen kattava osallistuminen BM-kyselyyn mahdollistaa usean vuoden mittaiset aikasarjat ja kehitystrendit. Ammattikorkeakoulujen kesken on vuosittain käyty keskusteluja kyselyn tietojen yhteismitallisuudesta ja tämä on omalta osaltaan parantanut tietojen luotettavuutta ja vertailtavuutta.

BM-kyselyssä kerättävät tiedot tarjoavat myös paljon hyödyllistä oman korkeakoulun sisäistä informaatiota. Turun AMK:ssa on seurattu erityisesti IT-kustannusten kehitystä palveluittain ja kustannuslajeittain.

Kuvio 5: Turun AMK:n IT-kustannukset palveluittain 2017

Ammattikorkeakoulujen keskinäinen ja oman AMK:n sisäinen IT-kustannusten vertailutieto on tarjonnut Turun AMK:n johdolle arvokasta taustatietoa esimerkiksi seuraavan vuoden IT-budjetin ja tietohallinnon strategisten painopistealueiden suunnitteluun.

Johdolle tuotettujen raporttien lisäksi tietoja on hyödynnetty aktiivisesti myös tietohallinnon sisällä. Esimerkiksi vuoden 2014 tietojen perusteella havaittiin, että Turun AMK:n puhepalveluiden kustannukset olivat korkeammat kuin useimmilla muilla ammattikorkeakouluilla. Tämän seurauksena käynnistettiin toimenpiteet puhepalveluiden uudistamiseksi. Turun AMK:n puhepalveluiden kustannukset ovat pudonneet vuoteen 2017 mennessä yli 50 %.

Turun ammattikorkeakoulun näkökulmasta mielenkiintoinen vertailukohde on Tampereen ammattikorkeakoulu. Oheisessa kuvassa on Turun AMK:n ja Tampereen AMK:n keskinäistä vertailua IT-menojen osuudesta AMK:n koko budjetista vuosina 2013–2017.

Kuvio 6: Turun ja Tampereen ammattikorkeakoulujen IT-menojen osuus korkeakoulun budjetista

Turun AMK:ssa on kohdennettu vuodesta 2015 lukien merkittäviä lisäpanostuksia erityisesti IT-laitehankintoihin. Tämä on nostanut IT-menojen osuutta koko budjetista noin yhden prosenttiyksikön verran vertailujakson aikana. Tampereen ammattikorkeakoulun IT-menojen osuus budjetista on noussut vertailujakson aikana hieman enemmän. BM-dataa analysoimalla olemme havainneet, että myös Tampereen AMK:ssa tämä johtuu pääosin IT-laitekustannusten kasvusta.

Kirjoittajat

Tuomo Rintamäki, VTM, ekonomi, tietohallintojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, tuomo.rintamaki@metropolia.fi

Juha Venho, Insinööri (ylempi AMK), tietohallintopäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, juha.venho@turkuamk.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto, teemu.seesto@utu.fi


EUNIS (2017) Public analysis for BM2017, Viitattu 31.1.2019, http://www.eunis.org/bm2017/