Jaana Lamberg

Aluekehitys edellyttää osallisuutta, alueiden ja aluekehittäjien diversiteetin hyödyntämistä

Kirjoittaja: Jouni Koski.

Jos yliopisto- ja korkeakouluverkoston rakentaminen koko maahan oli merkittävä päätös aluekehityksen näkökulmasta, niin oli myös jo yli neljännesvuosisata sitten tehty päätös vahvistaa korkeakoulusektoria toiminta-alueitaan palvelevilla ammattikorkeakouluilla. Alueet kehittyivät entisestään, kun ammattikorkeakouluille kirjattiin lakiin koulutus- ja TKI-tehtävän (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) rinnalle myös aluekehitystehtävä. Samaan aikaan tai ehkä juuri aluekehitystehtävänkin takia ammattikorkeakoulupedagogiikka on kehittynyt vaikuttavalla tavalla. Toisin kuin joskus aiemmin, pedagogiikka ei ole enää korkeakoulun sisäinen asia vaan siitä on tullut yhteinen asia niin alueen kuin alueella toimivien kumppaneiden kanssa. On kehittynyt korkeakouluja yhteiskuntaan ja alueeseen integroiva ammattikorkeakoulupedagogiikka, joka vahvistaa osallisuutta ja kumppanuutta alueiden kehittämisessä. Näin 6.12.2018 kunnioitettavan 101 vuoden iän saavuttaneen Suomen aluekehitykselle on luotu uusia edellytyksiä kehittää alueita edelleen.

Vaikka Suomi ei ole väkiluvultaan suuri, maamme on pinta-alaltaan iso. Maamme uniikit alueet edellyttävät kehittyäkseen diversiteettiä, joka on duaalisen korkeakoulujärjestelmämme vahvuus myös alueellisesti tarkasteltuna. Eri puolilla maata on kehitetty erilaisia aluekehittämisen menetelmiä ja muotoja, joita esitellään tässä teemanumerossa. Ammattikorkeakoulujen rooli voi olla tulevaisuudessa alueiden uudistamisessa ja elinvoimaistamisessa yhä vaikuttavampi, mikä edellyttää aluekehittämisen menetelmien ja muotojen jatkuvaa kehittämistä. Siinä erilaisten aluekehittämisen menetelmien ja muotojen avoin jakaminen ja benchmarkkaaminen kansainvälisiin verrokkeihin ovat varmasti keskeisiä kehittämisen keinoja. Niin ikään kansalaisten osallistumisen lisääminen asuinalueensa ja elinympäristönsä kehittämiseen tuottaa varmasti tehokkaampia ratkaisuja alueiden ja yhteisöjen ongelmiin, koska ne perustuvat asukkaiden tietoon olosuhteista ja tarpeista.

Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli alueiden kansalaisten osallisuutta tukevien menetelmien ja prosessien kehittäjänä. Ammattikorkeakoulupedagogiikan kehittymisen myötä ammattikorkeakoulut ovat vahvoja yhteiskehittäjiä, jotka osaavat monipuolisin menetelmin osallistaa niin kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä kuin korkeakouluopiskelijoita yhteiseen kehittämistyöhön. Silloin tavoitteena voi olla niin kansalaisten hyvä elämä ja kotoutuminen kuin esimerkiksi alueen elinvoiman vahvistaminen. Osallisuudessa on mittaamaton voima, niin yksilöiden kuin yhteisöjen ja organisaatioiden osallisuudessa, kun jotain kehitetään. Palaan vielä merkittävään päätökseen lisätä aluekehitystehtävä ammattikorkeakoulujen koulutus- ja TKI-tehtävien rinnalle. Jos tätä päätöstä ei olisi tehty, ei ammattikorkeakoulujen osallisuus ja osallistuminen alueiden kehittämiseen olisi sillä tasolla kuin se tänään on.

Ammattikorkeakoulupedagogiikan vahvuus aluekehittämisessä perustuu osallisuuteen, jossa keskeistä on ammattikorkeakouluopiskelijoiden osallisuus. Kun aluekehitystyöhön osallistuvat ammatillista osaamistaan kerryttävät korkeakouluopiskelijat yhdessä henkilöstön kanssa ja oppiminen tapahtuu yhteistyössä kumppaneiden kanssa alueella, on kyseessä volyymiltään valtava kehityspanos ja -voima. Ammattikorkeakoulujen n. 145.000 opiskelijaa ja lähes 10.000 asiantuntijaa ovat merkittävä voimavara maamme aluekehitykseen. On hienoa, että tämä voimavara osataan hyödyntää yhteiskunnassamme koko ajan paremmin.

Kirjoittaja

Jouni Koski, FT, rehtori, toimitusjohtaja, Laurea-ammattikorkeakoulu

Artikkelin pääkuva: Joona Kotilainen.

Opiskelijat jättävät jälkensä alueelle jo opintojensa aikana

Kirjoittajat: Marketta Virta & Sonja Lankiniemi.

Ammattikorkeakoulujen strategioissa toistuu näkemys niiden toimimisesta alueidensa elinvoiman ja kilpailukyvyn lisäämiseksi. Ammattikorkeakoulut katsovat, että ne tukevat alueidensa tavoitteita työelämälähtöisellä koulutuksella, toiminta-alueelle sijoittuvilla valmistuneilla opiskelijoilla ja aktiivisella tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla. (Ranta-Meyer 2013.) Opiskelijat eivät näy alueiden kehitystyössä kuitenkaan vain valmistuneiden opiskelijoiden tuomana osaamisena, vaan he voivat vaikuttaa alueensa kehittämiseen merkittävästi jo opiskeluaikanaan. Turun ammattikorkeakoulussa tätä tuetaan ottamalla opiskelijat vahvasti mukaan TKI-toimintaan jo heti opintojen alussa.

Korkeakoulujen ja yritysten yhteistyö vauhdittaa alueen tavoitteita

Sipilän hallitusohjelman 2025-tavoitteessa Suomi on kiertotalouden edelläkävijä (Valtioneuvosto). Myös Varsinais-Suomi ja Turku pyrkivät kiertotalouden edelläkävijöiksi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Turku myös tavoittelee vuoteen 2029 mennessä hiilineutraaliutta, jota edistetään aktiivisella ilmasto- ja ympäristöpolitiikalla. Strategiat on kirjattu ilmastosuunnitelmaan, ja yhtenä keinona on koko kansalaisyhteiskunnan sitouttaminen mukaan ilmastotyöhön: yhteisöt, yritykset ja korkeakoulut halutaan mukaan toteuttamaan hiilineutraalia Turkua. (Ilmastosuunnitelma 2029.)

Muutos kohti kiertotaloutta on välttämätön, kun puhutaan hiilineutraaliuudesta. Kiertotaloudessa tehostetaan resurssien ja materiaalien käyttöä niin, että sekä arvo että raaka-aineet säilyvät kierrossa entistä pidempään. Näin vähennetään neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja kuljetuksia, hyödynnetään ylijäämä- ja sivuvirtoja paikallisesti. Yritykset hyötyvät kiertotaloudesta monella tavalla: Se tuo uusia liiketoimintamalleja ja mahdollisuuksia pienempiin kustannuksiin, kun ei tarvitse käyttää neitseellisiä raaka-aineita ja jalostaa niitä. Kiertotalouden avulla yritykset voivat myös ansaita enemmän kerralla tuotetusta tuotteesta, esimerkiksi jakamistalouden mallien avulla. (Sitra 2014.)

Kiertotalous on yksi Turun ammattikorkeakoulun osaamiskärjistä. Ammattikorkeakoulu on olemassa Varsinais-Suomen työelämän, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn parantamiseksi, joten ammattikorkeakoululla on velvollisuus ja myös hyvät edellytykset tukea aluettaan saavuttamaan sen tavoitteet. Opiskelijat oppivat kiertotaloutta innovaatiopedagogiikan keinoin esimerkiksi Kiertotalous 2.0 -projektioppimisympäristössä, joka kokoaa ammattikorkeakoulun asiantuntijat, opiskelijat ja yritykset yhteen luomaan uusia kiertotalouden ratkaisuja ja kehittämään yritysten toimintaa kiertotalouden mallin mukaiseksi. Projektioppimisympäristössä opiskelijat osallistuvat alueen kehitykseen konkreettisesti.

Opiskelijat kehittämässä Varsinais-Suomesta kiertotalouden mallialuetta

Turun ja Varsinais-Suomen alueen kehittymistä kiertotalouden mallialueeksi vauhdittaa Turun Metsämäessä sijaitseva Topinpuiston kiertotalouskeskus. Kiertotalouskeskus on muotoutunut entisen kaatopaikan ja lajitteluaseman ympärille. Topinpuiston kiertotalouskeskuksessa sijaitsee yhdeksän yritystä, minkä lisäksi Topinpuiston kiertotalouden yhteistyöverkostoon kuuluu alueen toimijoita, jotka yhdessä haluavat kehittää kiertotaloutta sekä sen mukaista liiketoimintaa. Topinpuiston kiertotalouskeskusta ja verkostoa rakennetaan osana 6Aika: Tulevaisuuden kiertotalouskeskukset (CircHubs) -hanketta ja pääveturina on alueen kuntien omistama jäteyhtiö Lounais-Suomen Jätehuolto Oy (LSJH).

Turun ammattikorkeakoulu on vahvasti mukana Topinpuiston kehityksessä. Erityisesti opiskelijat ovat olleet korvaamaton voimavara, mikä on tunnistettu myös LSJH:n tutkimus- ja kehitystiimissä. Hiljalleen myös Topinpuiston muut yritykset ovat saaneet maistiaisia siitä, kuinka opiskelijoita voi ja kannattaa hyödyntää. Kun etsitään esimerkiksi yritysten materiaalivirroille hyödyntäjää, aktiiviset ja tiedonjanoiset opiskelijat löytävät oikeille tiedonlähteille.

Tulevaisuuden kiertotalouskeskukset -hankkeessa opiskelijat ovat tehneet lukuisia selvityksiä yritysten tarpeisiin vastaten. Selvitysten tavoitteena on esimerkiksi kerätä taustatietoja, jota tarvitaan uusien kiertotalouteen liittyviä liiketoimintamahdollisuuksien syntymiseen. Opiskelijat ovat muun muassa kartoittaneet haastatteluin erilaisten jätteeksi päätyvien muovien määrää ja laatua Varsinais-Suomen alueella. Tätä tietoa tarvitsee toimija, joka valmistaa jätteeksi muuten päätyvästä muovista uusia tuotteita ja miettii, voisiko se sijoittua Varsinais-Suomeen. Samalla tavalla eräs yritys on kiinnostunut jätteeksi päätyvän astiakeramiikan volyymista, ja tälle yritykselle hankkeessa työskentelevät opiskelija-assistentti ja harjoittelija kartoittivat määriä koko Suomen laajuisesti.

Monialainen opiskelijatiimi on tehnyt eräälle varsinaissuomalaiselle jätealan yritykselle selvitystä siitä, millaisia hyödyntämismahdollisuuksia nyt jätteeksi päätyvälle eristevillalle on ja mitkä yritykset sitä voisivat hyödyntää. Opiskelijoiden selvitykset rakentavat ponnahduslautaa yritysten välisiin synergioihin: he kaivavat kiertotalouden luomat mahdollisuudet esille, jotta uutta liiketoimintaa voi syntyä.

Myös Lounais-Suomen Jätehuolto on hyödyntänyt opiskelijoita omien visioidensa kehittämiseen ja toteuttamiseen. Eräs opiskelija on laskenut Topinpuiston alueen yritysten energiataseen sekä antanut suosituksia siihen, millaisilla konkreettisilla ratkaisuilla aluetta voitaisiin viedä kohti energiaomavaraisuutta. Tätä selvitystyötä jatkaa nyt projektipaja, joka tutkii ja kokeilee, voiko Topinpuistossa syntyvää hukkalämpöä hyödyntää alueella tulevaisuudessa.

Opiskelijoiden ottaminen mukaan hankkeisiin sitoo heidät voimakkaasti työelämään heti opintojen alussa. Opiskelija-yritysyhteistyöstä hyötyvät opiskelijat, yritykset ja yritysten toiminta-alue. Opiskelijat saavat mahdollisuuden syventää osaamistaan ja kehittää asiantuntijuuttaan, yritykset voivat vahvistaa ja uudistaa toimintaansa ja yritysten toiminta-alueella voidaan ottaa askeleita kestävämpään ja elinvoimaisempaan tulevaisuuteen.

Tulevaisuuden oppimisympäristö vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa

Kiertotalouden opettamisesta tutkimusta tehneet Webster ja Johnson (2008) toteavat, että koulutus nykymuodossaan näyttäytyy lineaarisena tuotantolaitoksena: opiskelija saa yksisuuntaisesti tietoa, joka vanhenee nopeasti ja on pahimmassa tapauksessa jo vanhentunutta, kun hän pääsee työelämään. Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, ja koulutuksen tulisikin opettaa myös jatkuvaa itsensä kehittämistä. Moderni ammattikorkeakorkeakoulu opettaa opiskelijaa itse etsimään tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti. Opettajan tehtävä on ohjata opiskelija oikeille tiedon lähteille oikeita kysymyksiä kysymällä.

Työelämän käytäntöjä ja tietoja voi oppia työelämää simuloivissa projektioppimisympäristöissä, joissa opiskelijat haastavat itsensä, osaamisensa ja myös toisensa ratkaistessaan yritysten haasteita. Kiertotalous 2.0 -projektioppimisympäristön opiskelijat kokeilevat konsultin saappaita ja työskentelevät alueen ja sen yritysten menestymisen eteen. Esimerkiksi yhteistyö Topinpuiston kanssa avaa mahdollisuuksia erilaisille oppimisen menetelmille. Kiertotalouden opetus voidaan viedä koulun seinien sisältä itse kentälle. Topinpuisto tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi hukkalämmön ja aurinkopaneelien pilotointipaikalle. Tulevaisuudessa oppimisympäristönä voi toimia myös alueella pilotoitava tekstiilien jalostuslaitos. Kun oppimisympäristö viedään tilaan, jossa kokeiluja voi tehdä aidossa ympäristössä, se saa kokonaan uuden merkityksen. Opiskelu ja työelämä kytkeytyvät entistä tiukemmin toisiinsa.

Kiertotalouden ja kestävän kehityksen opettamiseen soveltuu Websterin ja Johnsonin (2008) idea täyden oppimisen yhteisöstä. Tällaisessa yhteisössä opiskelija on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa, ja häntä eivät opeta pelkästään koulujen ja korkeakoulujen henkilökunta, vaan opetusrooli jakautuu muiden sidosryhmien kanssa. Opiskelija saa aktiivisesti tietoa koulun toiminta-alueelta, mutta myös jakaa uutta tietoaan toiminta-alueen hyödyksi. Tällaiseen täyden oppimisen yhteisöön sopii Topinpuisto ja sen yritysverkosto, joka voi toimia opetuksen alustana. Opiskelijat voivat hyödyntää suoraan myös verkoston yritysten henkilökunnan asiantuntijuutta.

Opiskelijoiden tekemä kehitystyö ja välillinen vaikutus aluekehittämiseen jää usein piiloon. Jo opintojensa aikana he kehittävät paitsi itseään myös maakuntia, joissa korkeakoulut sijaitsevat. Turun ammattikorkeakoulussa opiskelijat nähdään henkilökunnan kumppaneina ja yritykset heidän asiakkainaan. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan osallistuessaan he jättävät jälkensä alueiden yrityksiin jo ennen valmistumistaan ja edistävät esimerkiksi hiilineutraaliuden ja kiertotalouden toteutumista.

Artikkelin pääkuva: Marketta Virta.

Kirjoittajat

Marketta Virta, FM, insinööri, projektityöntekijä, Turun ammattikorkeakoulu, marketta.virta(at)turkuamk.fi

Sonja Lankiniemi, Kauppatieteiden maisteri, ekonomi, hankeasiantuntija, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, sonja.lankiniemi(at)turkuamk.fi

Ilmastosuunnitelma 2029. Turun kaupungin kestävä ilmasto- ja energiasuunnitelma 2029. Luonnos 25.4.2018. Luettu 9.10.2018. Saatavilla: https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//ilmastosuunnitelma_2029.pdf

Ranta-Meyer, T. (2013). Korkeakoulut ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus – Korkeakoulujen arviointineuvoston 2012–2013 loppuraportti. AMK-lehti/UAS journal. Luettu 9.10.2018. Saatavilla: https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/korkeakoulut-ja-yhteiskunnallinen-vaikuttavuus-korkeakoulujen-arviointineuvoston-2012%E2%88%922013-loppuraportti/

Sitra. (2014). Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84. Luettu 9.10.2018. Saatavilla: https://media.sitra.fi/2017/02/23221555/Selvityksia84.pdf

Valtioneuvosto. Biotalous ja puhtaat ratkaisut. Luettu 11.10.2018. Saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/biotalous

Virta, M. (2018). Kiertotaloutta oppimassa. Luettu 9.10.2018. Saatavilla: https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/kiertotaloutta-oppimassa/

Webster, K. & Johnson, G. (2008). Sense and sustainability. Educating for a circular economy. Luettu 10.10.2018. Saatavilla: http://www.c2c-centre.com/sites/default/files/Sense%20%26%20sustainability_0.pdf

Teknologiset innovaatiot kylien kehittämisessä

Kirjoittajat: Marika Ahlavuo, Sami Alho, Matti Kurkela, Jussi-Matti Kallio & Hannu Hyyppä.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) Liiketoiminta- ja kulttuuri sekä Ruoka -yksiköt ovat toteuttaneet yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa erilaisia virtuaalisuutta sisältäviä demoja, projekteja ja näyttelyitä. Artikkelissa keskitytään SeAMKin kanssa yhteistyössä tehtyihin digitaalisuutta ja virtuaalisuutta sivuaviin avauksiin ja hankkeisiin, joiden taustalla ovat pääosin SeAMKin virtuaalikylähanke ja kaksi YAMK-opinnäytetyötä. Virtuaalikylät 3D Liiverissä -hankkeessa on toteutettu uuden teknologian hyödyntämistä yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan kylien ja niissä toimivien kyläaktiivien kanssa. Tarkastelemme artikkelissa 3D:n ja teknisten innovaatioiden näkökulmasta, kuinka kylien osaamista ja aktiivisuutta voidaan lisätä virtuaalitekniikalla. SeAMKin ja Aalto-yliopiston yhteistyön tuloksena on saatu ennakoitua tulevaisuuden suuntaviivoja 3D-virtuaalisuuden mahdollisuuksista kylien kehittämisessä.

Kuva 1. 3D-virtuaalisuus ja sen teknologiat mahdollistavat esteettömästi paikallisen historian, tarinoiden ja tiedon jakamisen. © Hyyppä & Ahlavuo.

Taustaa

3D-virtuaalisuudella tarkoitetaan tässä artikkelissa todellista tai mielikuvitusta vastaava kolmiulotteista näkymää.

SeAMK on käyttänyt aluekehittämisen aktivoimisessa virtualisointia kylätoimijoiden kanssa Virtuaalikylät 3D Liiverissä -hankkeessa muun muassa Ämmälänkylässä Seinäjoella ja Jalasjärvellä Kurikan kaupungissa. Haasteena tarkasteluissa on ollut löytää tapauskohtaisesti sopivin teknologia, tallennusmenetelmä, esitystapa ja saada valittu tekoprosessi tallennettua (ks. artikkelin pääkuva: 360-videota kuvattuna hevosen selästä © Ämmälänkylä).

SeAMKin ja Aalto-yliopiston yhteistyö liittyy myös Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeeseen, jota koordinoi SeAMK vastaten hankkeesta yhdessä Laurea ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeeseen kuuluu yli 10 ammattikorkeakoulua ja Aalto-yliopisto. Tavoitteena on lisätä TKI-tiedon avointa liikkumista ammattikorkeakoulujen innovaatioekosysteemeissä, parantaa vuorovaikutusta sekä vähentää tiedon hyödyntämättömyydestä aiheutuvaa osaamis- ja innovaatiovajetta sekä testata aivan uudenlaisia projektit ylittäviä yhteistoimintatapoja.

Teknologiset innovaatiot ja roolit

Tarve oman elinympäristön esittämiseen digitaalisesti on globaali ilmiö. Ympäristöt, rakennukset ja hahmot halutaan esittää visuaalisesti kiinnostavasti ja mahdollisimman kustannustehokkaasti ja myös teollisen internetin käyttö lisää sovellusmahdollisuuksia. Aineistojen mittatarkkuus mahdollistaa niiden laajan hyödyntämisen niin kyläyhteisön arkisissa tapahtumissa kuin simuloinnissa, analysoinnissa ja pelillistämisessä.

Virtualisointi vaikuttaa merkittävästi alueiden kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman elinvoimaistamiseen toimimalla sillanrakentajana aktiivisten kyläläisten ja heidän tarpeisiin soveltuvan visualisoinnin löytämisessä. Aineiston tallentamisen kohteena ovat olleet kylille tärkeiden toimintojen, tulevaisuuden suunnittelun tai kulttuuriperinteen esittely. SeAMK on toteuttanut yhteistyöverkostoissaan 3D-teknologialla toimivia virtuaalikylämalleja aidoista kohteista aktivoimalla virtuaalitoteutukseen monialaisen, organisaatiorajat ylittävän toimijajoukon.

Aalto-yliopiston Laserkeilauksen huippuyksikön (MeMo) kiinnostuksen kohteena ovat 3D-mittaus- ja mallinnusteknologioiden mahdollisuuksien testaaminen aidoissa ympäristöissä ja aluekehittämisessä, ja siellä syntyvän kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman osaamisperusteisen kasvun tunnistaminen ja lisääminen.

3D-teknologioiden kuluttajakäyttösovellukset ovat melko tarkkoja, helppokäyttöisiä ja virtuaalimalleihin sopivia 3D-aineistoja voidaan toteuttaa nopeasti. Esimerkiksi tavallisillakin digitaalikameroilla voidaan tuottaa sisältöä virtuaalimalleihin. Panoraamakuvausta on voinut tehdä kännykällä jo pitkään, mutta 360-kamerat panoraamavideoineen ja laserkeilaus ovat askel eteenpäin. (Ahlavuo ym. 2016.)

Pelinomaiset toteutukset ja avaukset yleistyvät

Monet uusista paikkatietoteknologioista ovat viime aikoina yleistyneet ja sekoittuneet keskenään kuluttajasovelluksiksi. Haasteena on vastata siihen, kuinka 3D-paikkatietopohjaisella visuaalisuudella toteutetaan kestäviä, personoituja ja joustavia palveluita ja ratkaisuja ja voidaanko olemassa olevaa 3D-buumia hyödyntää alueiden hyödyksi. (Hyyppä ym. 2017.)

Lisätyn ja laajennetun todellisuuden sovellukset ovat yleistyneet ja alueiden erityispiirteitä voidaan tuoda esille monialaisissa virtuaalituotannoissa. Esimerkkinä lähihistoriaan sijoittuva ja palkittu multimediateos Svenska Ylen ”Ääniä sielujen huoneista” -virtuaalikuunnelma, jossa kuultiin Lapinlahden mielisairaalan tarinoita osana Suomen historiaa (Yle, 2017.) Toinen virtuaalikuunnelma ”Aikamatka kuoleman selleihin” oli osa 3D-kulttuurihubi-hanketta, jossa näkemällä ja kokemalla virtuaalikuunnelman voi ymmärtää paremmin Suomenlinnan vankilaosaston karuja olosuhteita vuonna 1918 (Yle 2018).

Virtuaalikylät 3D

SeAMKin virtuaalikylät-hankkeessa toteutetaan ratkaisuja, jotka edistävät kylien aktiviteettia, markkinointia, tunnettavuutta ja houkuttelevuutta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Koska nykytekniikalla voidaan mallintaa ja tallentaa esimerkiksi rakennuksia, maisemia ja historiallisia kohteita, hankkeen tehtävänä olikin löytää parhaiten soveltuvat ratkaisut, opastus ja koulutus projektin parissa työskenteleville kylien asukkaille. (Liiveri 2017.)

Virtuaalikylähankkeen työpajoissa kyseltiin kyläläisten sisältötoiveita, aktiiviset kyläläiset haastateltiin, heidän kanssa kierrettiin kohteet ja aloitetiin virtuaalisovellusten rakentaminen. Hanke loppuu varsinaisesti vuoden 2018 lopulla. Tuotteet ovat koekäytössä, jolloin vasta vuoden 2019 alussa nähdään, millaisia virtuaalitoteutuksia alueen kyläkohteista on yhteistyössä saavutettu.

Yhtenä kohteena on kylätalo, johon kyläläiset voivat kokoontua oman tietokoneensa tai mobiililaitteensa kautta. Talo mallinnetaan kolmiulotteisesti ja se sisältää paikallista historiaa, tarinoita ja jakaa tietoa omasta kylästä sekä esimerkiksi siitä, miten kyseinen rakennus liittyy kylän historiaan. (Liiveri 2017.)

SeAMKin opiskelijoita on hyödynnetty rakennusten mallinnuksessa, koska mittauksia varten oli ymmärrettävä rakennuksista olennainen, jotta mallinnus voidaan tehdä tarkasti (Lappalainen 2018).

Virtuaalikylät-hankkeen tavoitteena on ollut uudenlaisen alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, joten voidaan todeta, että tämä tavoite ollaan jo saavutettu tässä hankkeessa.

Virtuaalisuudesta saatuja kokemuksia hyödynnetään tulevassa SeAMKin opinnäytetyössä seuraavaksi Kuninkaantien varrella sijaitsevan Träskändan kartanon kokeilun avulla 2019. Kohteen tunnettavuutta on tarkoitus edistää tuottamalla uudenlaisia virtuaalimalleja ja visuaalisuutta kytkemällä näihin ääntä ja tuottaa kohteesta mm. kolmiulotteinen audiovisuaalinen taideteos ja pelejä. Tavoitteena on, että kartanolla ja sen ympäristössä voidaan järjestää kuntalaisille avointa ja osallistavaa kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa sekä nostaa nuorisohankkeen myötä virtuaalisuus ja sovellukset sekä käyttömahdollisuudet nuorten suomalaisten tietoisuuteen. Tutkimuksessa tuotettua aineistoa hyödynnetään jatkossa alueen kehittämisessä, markkinoinnissa sekä historian dokumentoinnin alustana. (Ahlavuo 2018.)

Digityötapojen yhdessä opettelua

Kehitettäessä aluetta tai kylää on hyödynnetty kansalaisten osallisuutta ja tuotu uusia elementtejä osaamispääomaan. Virtuaalitoteutuksessa yhdistyvät parhaimmillaan huippututkimuksen tieto aktiiviseen kylätoimintaan ja kaupungin aluesuunnitteluun. Osallistamalla, käyttäen mm. työpajoja, eri aluetoimijat on saatu aktiiviseen vuorovaikutukseen keskenään ja oppimaan uusia digitaalisia taitoja (Liiveri 2018). Toisaalta koko teollisen internetin hyödyntämisen potentiaali kylissä, maaseudulla ja yleisesti agroteknologiassa parantaa alueiden elinvoimaisuutta (Kallio 2018).

Nykyään vaikuttavan näköistä 3D-virtuaalisuutta voidaan toteuttaa melko helposti tuottamilla paikkaan sidottuja malleja digitaalikameroilla. Tämä luo pohjaa avoimelle, osallistavalle ja joukkoistavalle aluekehittämiselle pienissäkin kylissä. Kehitys tapahtuu yhteiskehittämisen ja kokeilukulttuurin voimalla.

Ämmälänkylän historiikkia toteutetaankin nyt virtuaalisena. Historiikki toimii alustana tulevaisuuden suunnittelussa ja kulttuuriperinteen tallentamisessa. Painetun historiikin sijaan virtuaalimalliin liitetään kyläläisten tuottamaa tekstiä, videoita ja äänitallenteita. Virtuaalimallin päivitykseen ovat osallistuneet kyläaktiivien lisäksi nuoret. Tavoitteena onkin saada uutta yleisöä osallistumaan produktioon esteettömästi ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi tutkitaan käyttäytymisen muutosta. Tuotoksena on tarinallistettu myös kylän läpi menevän tien ympäristöä, luontoa, rakennuksia ja tarinoita mm. visualisoimalla luontoa ja harrastusmahdollisuuksia esimerkkinä ratsastaen tehty 360-video. (Vinni 2018.)

Jalasjärven alueen matkailunähtävyys on ns. Pirunpesä. Kohde on suljettu talvikaudet, joten digitaalisen mallin toivotaan lisäävän kiinnostusta kohteeseen ja sitä ympäröivään alueeseen virkistäen alueen liiketoimintamahdollisuuksia.

Kuva 2. Pirunpesä mallinnettuna © Matti Kurkela.

Kyläperinteet ja digisukupolvi kohtaavat

Kylien perinnetiedon ja digisukupolven kohtaaminen ja tulevaisuuden suunnittelu ovat mahdollisia virtuaalialustassa. 3D-virtuaalisuus toimii hyvin yhteisöllisenä kokeilualustana ja fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten tilojen ja alueiden kokonaisuutena. Virtuaaliproduktiot mahdollistavat tapahtuman päivittymisen ja sitä avautuu uusia keinoja yhteisöllisyyden rakentamiseen ja alueellisten toimintojen sitomiseen vahvemmin osaksi aluekehittämistä. Historia, nykyisyys ja tulevaisuus esiintyvät virtuaalimaailmojen kohteissa esteettömästi ja helposti saavutettavina. Tekoälyn ja tietokonenäön myötä mallinnusten automaatioaste ja käytettävyys paranevat entisestään.

Kuva 3. Lisätty todellisuus mahdollistaa kylien ja alueiden tulevaisuusvisiot © Henrik Gullmets & Milka Nuikka.

Joukkoistamalla virtuaalitoteutusta voidaan yhdistää paikkaan sidottua tietoa, kokemuksellisuutta ja mediasisältöä historiasta ja tulevaisuudesta. Suuri määrä digitaalista tekniikkaa ja aineistoa kuvineen, tarinoineen, videoineen yhdistettynä interaktiivisuuteen lisätyssä todellisuudessa vaativat onnistuakseen monialaista yhteistyötä. Tuloksena SeAMKin ja Aallon vuosien yhteistyöstä on saatu lupaavia kokemuksia, jotka osoittavat, miten korkeakoulu ja yliopisto voivat tuoda totuttua nopeammin omaa osaamistaan aktiivisen aluekehityksen tueksi. Virtuaalisuus luo myös pohjaa nopealle hiljaisen tiedon visualisoinnille ja nostaa kylien osaamista esille. Virtuaalisuus on parhaimmillaan myös aluedemokratiaa edistävä ja tasapainottava työkalu. Virtuaalitarinoiden toteutus vaihtuvine sisältöineen onnistuu jo nyt myös kylissä, kyläläisten osaamisella.

Kirjoittajat

Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, kulttuurituottaja, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen yhteinen MeMo-instituutti, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Sami Alho, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, sami.alho(at)seamk.fi

Matti Kurkela, 3D-studio manager, TkL, TaM, Aalto-yliopisto, matti.kurkela(at)aalto.fi

Jussi-Matti Kallio, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, jussi-matti.kallio(at)seamk.fi

Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Ahlavuo, M. (2018). 3D- virtuaalisuuden mahdollisuudet alueellisessa kulttuuri- ja tapahtumatuotannossa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Liiketoiminta- ja kulttuuriala. Julkaisematon raportti.

Ahlavuo, M., Hyyppä, H., Virtanen, J-P., Vaaja, M. T., Kurkela, M., Julin, A., Kauhanen, H., Kukko, A., Siirala, H., Kaartinen, H. & Hyyppä. J. (2016). 3D-mittaustekniikoita ja niiden käyttömahdollisuuksia. Teoksessa Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Ahlavuo, M., Hyyppä, H. & Ylikoski, E. (toim.). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 32, 72-84.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hellman, T., Alho, S., Leikkari, E., Virtanen, J-P., Kukko, A., Kurkela, M. & Päällysaho, S. (2017). Kuinka 3D:tä voitaisiin hyödyntää entistä enemmän? 23 marraskuuta 2017 julkaisussa @SeAMK verkkolehti. 11

Kallio, J-M. (2018). Teollisen internetin hyödyntäminen agroteknologiassa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Teknologiaosaamisen johtaminen. Ylempi AMK-työ.

Lappalainen, H. (2018). Haastattelu Heidi Lappalainen, agrologiopiskelija SeAMK 3.10.2018.

Liiveri (2017). Virtuaalikylät 3D -hanke kutsuu Liiverin alueen kylät mukaan kolmiulotteiseen todellisuuteen. Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://www.liiveri.net/artikkelit/virtuaalikylat-3d–hanke-kutsuu-liiverin-alueen-kylat-mukaan-kolmiulotteiseen-todellisuuteen

Vinni, M. (2018). Haastattelu Maarit Vinni, pj. Ämmälä-Seura ry. 3.10.2018.

Yle (2017). Sportreferat, De Eurovisa, nyhetssändningar om terror och Strandbergs videor – Svenska Yle premierar det bästa innehållet 2016 Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://svenska.yle.fi/artikel/2017/06/06/sportreferat-de-eurovisa-nyhetssandningar-om-terror-och-strandbergs-videor

Yle (2018). Röster Ur Dödens Väntrum. Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://svenska.yle.fi/dataviz/2018/sveaborg1918/RosterUrDodensVantrum/Builds/AaniaKuolemanPorstuasta/index.html

Kainutlaatuisella yhteistyöllä virtaa aluekehittämiseen

Kirjoittaja: Tuula Rajander.

Korkeakoulujen pää- ja sivutoimipisteiden verkosto kattaa eteläisen ja keskisen Suomen aina Suomi-neidon vyötärölle saakka kohtalaisen kattavasti. Tätäkin pohjoisempaa löytyvät vielä Rovaniemen korkeakoulukeskittymä sekä Kemin ja Tornion sivupisteet. Vaikka ammattikorkeakoulujen toimipisteiden määrä on viime vuosina vähentynyt, ei niiden merkitys alueiden kehittämiselle ole kuitenkaan pienentynyt. Päinvastoin, voidaan sanoa, että ammattikorkeakoulujen merkitys yhteistyön tekijänä ja moottorina alueiden muiden toimijoiden kanssa on kasvanut.

Ammattikorkeakoulu lisää alueen vetovoimaa

Tässä artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia toimia aluekehityksessä erityisesti muuttotappioseuduilla ja esimerkkinä käytetään Kainuun maakuntaa.

Jos tarkastellaan vuoden 2016 väestötilastoja, suurimpia prosentuaalisen väestön vähenemisen maakuntia olivat Etelä-Savo (muutos -0,88 %), Kainuu (muutos -0,69 %) ja Kymenlaakso (muutos -0,58 %). Esimerkiksi Kainuussa väestö väheni vuodesta 2015 vuoteen 2016 peräti 521 henkilöllä. Selkeästi suurin osa väestöstä Kainuussa kuuluu ikäryhmiin 51–60 ja 61–70 -vuotiaat (kts. Kuvio 1). Nuoremmissa ikäluokissa väestökehityksen trendi näyttää olevan lievästi laskeva, kun taas vanhemmissa ikäluokissa se on päinvastoin nouseva. (Tilastokeskus 2018.)

Kuvio 1. Kainuun maakunnan väestö ikäryhmittäin vuonna 2017 (Tilastokeskus 2018).

Väestökehitys ja -rakenne muuttotappioalueilla aiheuttaa monenlaisia pähkinöitä purtavaksi aluekehityksen saralla. Yksi suurimmista ongelmista tänä päivänä on se, että alueen taloudellista kehitystä jarruttaa työvoimapula. Kainuun maakunnan alueellakin työttömyysluvut ovat kääntyneet laskuun. Työministeriön työllisyyskatsauksen (Työllisyyskatsaus 2018) mukaan työttömien työnhakijoiden määrä Kainuussa oli laskenut yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan. Elokuusta 2017 kuluvan vuoden elokuuhun työttömien työnhakijoiden määrä alueella oli vähentynyt 16 prosenttia eli 617 henkeä. Samaan aikaan avoimien työpaikkojen määrä oli noussut 39 prosenttia eli 178 työpaikalla.

Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että ihmiset muuttavat sinne, missä heillä on töitä. Tänä päivänä työpaikka sinällään ei kuitenkaan riitä vetovoimatekijäksi. Ammattikorkeakoulut voivat kuitenkin toimia osana alueiden brändiä ja yhtenä vetovoimatekijänä. Ammattikorkeakoulut luovat ympärilleen vilkasta pöhinää, joka näkyy muun muassa aktiivisena TKI-toimintana yhdessä alueen yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa.

Ammattikorkeakoulu on usealla alueella ainoa korkeakoulu, joten niihin kohdistuu voimakkaasti aluekehittämisen haaste. Sen vuoksi on tärkeää, että ammattikorkeakoulu näkyy myös alueen markkinoinnissa ja viestinnässä. Oma ammattikorkeakoulu on alueelle muuttoa miettivälle tae siitä, että maakunnassa on energisesti toimiva moottori, joka yhdessä muiden toimijoiden kanssa kasvattaa alueen osaamista ja kehittää sen elinkeinoelämää.

Uutta virtaa opiskelijarekrytoinnista

Kainuun maakuntaohjelmassa mainitaan, että yksi toimenpide osaamisen saatavuuden turvaamiselle on nuorten asiantuntijoiden rekrytointi Kainuuseen (Kainuu-ohjelma 2017, 28). Ammattikorkeakoulut rekrytoivat opiskelijoita myös muualta kuin omasta kotimaakunnastaan. Esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeakoulussa vuonna 2018 alkaneisiin koulutuksiin hakeneista noin 17 prosenttia tuli Kainuusta ja loput Kainuun ulkopuolelta (Vipunen 2018). Ammattikorkeakoulu on siis myös suoraan lisäämässä alueen nuorta ja työikäistä väestöä.

Valmistuneetkin jäävät mielellään maakuntaan, jossa korkeakoulututkinto on suoritettu. Kajaanin ammattikorkeakoulusta valmistuneista noin 51 prosenttia (vuoden 2016 tilasto) on sijoittunut vuosi valmistumisen jälkeen Kainuuseen (Vipunen 2018). Valitettavasti tämä yhtälö toimii myös toisin päin, eli Kainuusta lähdetään muualle opiskelemaan. Erityisesti yliopisto-opintoihin suuntaavat nuoret lähtevät alueelta yliopistopaikkakunnille. Tätä kehitystä tuskin voidaan pysäyttää, eikä siihen ole syytäkään. Onhan oman maakunnan korkeakoulutustarjonta rajallista. Lisäksi nuoruuden elämänvaiheeseen kuuluu, että halutaan tutustua myös oman kotipaikan – ja tänä päivänä yhä enemmän myös kotimaan – ulkopuolisiin mahdollisuuksiin.

Opetuksen voimakas digitalisoituminen on helpottanut väestömäärältään pienten alueiden korkeakoulujen opiskelijarekrytointia. Opiskelujen paikkaan sitomattomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että parhaimmillaan tutkinnon voi suorittaa omalta kotipaikkakunnalta käsin, vaikka oppilaitos olisi toisella puolella Suomea. Pitkien välimatkojen Kainuussa digitalisaatio on helpottanut opiskelijoiden arkea. Toisaalta aluekehityksen kannalta se, että Kainuun ulkopuolelta oleva opiskelija opiskelee Kajaanin ammattikorkeakoulussa verkon välityksellä ei välttämättä kasvata osaamisen tasoa Kainuussa muutoin kuin opetuksen digitalisaation osalta. Onhan hyvin epätodennäköistä, että opiskelija kiinnittyy korkeakoulunsa kotipaikkakuntaan, jos opiskelu tapahtuu pääosin verkon kautta.

Erityisesti maakunnan ulkopuolelta tapahtuvan opiskelijarekrytoinnin kannalta on tärkeää ammattikorkeakoulujen riittävä erikoistuminen ja syvällisen osaamisen kasvattaminen valituilla vahvuusaloilla. Näin kaikki korkeakoulut eivät kilpaile samoista hakijoista. Korkeakoulujen valitsemien kärkien tulee sopia yhteen myös kunkin alueen yleisen kehittämisen painoalojen kanssa. Kainuu-ohjelman (2017, 31) mukaisiin alueen älykkään erikoistumisen painotuksiin kuuluvat teollisuuden innovaatiot. Näillä tarkoitetaan niin teknologiateollisuuden hyödyntämiä innovaatioita kuten esimerkiksi mittaustekniikka tai pelit ja simulaatiot kuin kaivosteollisuuden ja biotalouden innovaatioita, jotka voivat liittyä esimerkiksi metsään, ruokaan tai siniseen biotalouteen. Kajaanin ammattikorkeakoulun valitsemista toiminnan vahvuusaloista näihin tarpeisiin vastaavat keskeisimmin tuotantojärjestelmät sekä peli- ja mittaussovellukset (Keränen & Mursula 2016, 8–9.)

Teollisuuden innovaatioiden lisäksi Kainuu-ohjelma (2017, 31) painottaa hyvinvointi- ja terveysalan innovaatioita eli aktiviteettimatkailua, terveyttä, liikuntaa ja urheilua. Ammattikorkeakoulun strategiassa (Keränen & Mursula 2016, 8–9) vastaavat vahvuusalat ovat elämykselliset aktiviteetit sekä älykäs kotihoito. Lisäksi KAMK ’24 -strategiassa nostetaan esiin yhtenä vahvuusalana liiketoimintapotentiaali, jonka kehittäminen ja vahva osaaminen palvelevat alueen elinkeinoelämää toimialasta riippumatta. Paitsi että valitut alat vahvistavat Kajaanin ammattikorkeakoulun asemaa opiskelijarekrytoinnissa, ne siis toimivat myös alueen elinkeinojen kuten teollisuuden ja liiketoiminnan kehittäjinä. Parhaimmillaan korkeakoulun aluekehitys onkin sitä, että opiskelijat pääsevät tekemään käytännön projekteja, joiden avulla he konkreettisesti paitsi kasvattavat omaa osaamistaan, myös lisäävät alueen elinvoimaa.

Kuva 1. Pelisovellukset on yksi Kajaanin ammattikorkeakoulun vahvuusaloista.

Yhteistyössä alueen hyväksi

Yksi tärkeä ulottuvuus opiskelijarekrytoinnissa ja alueen osaamisen turvaamisessa on eri oppilaitosasteiden välinen saumaton yhteistyö. Kainuussa pyrkimys onkin rakentaa mahdollisimman saumattomia koulutuspolkuja keskeisille elinkeinoaloille. Yhtenä esimerkkinä saumattomuudesta toimivat väyläopinnot, joissa toisen asteen opiskelijat suorittavat ammattikorkeakouluopintoja osana omaa toisen asteen tutkintoaan.

Vaikka Kajaanin ammattikorkeakoulun kampusalue sijaitsee maakunnan keskuksessa, Kajaanissa, se järjestää lähiopetusta myös muualla kotimaakunnassa ja lähialueilla. Esimerkiksi tällä hetkellä käynnissä on sairaanhoitajakoulutus Kuhmossa. Koulutuksella turvataan hoitajatilannetta maakunnan itäosissa. Matkaa Kuhmon keskustasta Kajaaniin opintoja suorittamaan tulisi noin 100 kilometriä, pitäjän itärajalta jopa 150 kilometriä. Pitkien välimatkojen Kainuussa on huomattu, että on helpompaa liikutella yhtä opettajaa kuin 20–30 opiskelijaa.
Paitsi että oppilaitos vie omaa koulutustaan lähialueille, se myös tuo korkeakouluyhteistyön avulla Kainuuseen sellaista koulutusta, johon Kajaanin ammattikorkeakoululla itsellään ei ole koulutusvastuuta. KAMK ’24 -strategiassa todetaankin, että ”KAMKin aluevaikuttavuus on koulutusvastuuta huomattavasti laajempi ja monimuotoisempi” (Keränen & Mursula 2016, 5). Yhtenä esimerkkinä tästä toimii sosionomikoulutusyhteistyö Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Koulutus oli DIAKin toteuttamaa, mutta se järjestettiin Kajaanin ammattikorkeakoulun tiloissa ja hanke sisälsi myös opettajien yhteiskäyttöä. Koulutuksen teki erityisen merkittäväksi Kainuussa vallinnut pula sosiaalialan työntekijöistä.

Jatkokoulutuksella osaavaa työvoimaa

Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen on yksi Kainuun alueen kriittisistä menestystekijöistä, ja sen merkitys on korostunut viime aikoina. Tästä kertovat muun muassa mediassa päivittäin toistuvat uutiset siitä, että alueen yrityksillä on vaikeuksia rekrytoida uutta työvoimaa. Työvoiman saatavuuden turvaamiseen mietitään jatkuvasti uusia keinoja ja niistä koulutus on yksi tärkeimmistä.

Yritysten nopeasti vaihtuviin työvoimatarpeisiin ammattikorkeakoulut pystyvät vastaamaan ketterimmin muunto- ja täydennyskoulutusten avulla. Sen vuoksi joustava täydennyskoulutus on muodostunut yhä tärkeämmäksi osaksi AMK- ja YAMK-tutkintokoulutusten rinnalla. Kajaanissa korkea-asteen täydennyskoulutusta on järjestetty vuodesta 2010 alkaen Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen yhteisessä Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPAssa. Yhteinen toiminta on tuonut runsaasti synergiaetua, ja alueen kehittämisessä AIKOPA on ollut mukana muun muassa tuottamalla rekry- ja täsmäkoulutuksia yhteistyössä TE-palvelujen kanssa. AIKOPA on myös tuonut alueelle tärkeää yliopistotasoista koulutusta, kuten lastentarhanopettaja- ja sosiaalityön maisterikoulutusta.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyöryhmän ehdotus uudeksi ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi (Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia 2018, 18) painottaa jatkuvaa oppimista, joten siihen varmaan tullaan laittamaan lähitulevaisuudessa panoksia myös alueiden tasolla. Kustannustehokkaasti täydennyskoulutusta voidaan toteuttaa esimerkiksi tuotteistamalla tutkintojen osia täydennyskoulutuspaketeiksi kunkin alueen toimijoiden erityistarpeiden mukaisesti. Näiden moduulien suunnittelu yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa tarjoaa myös ammattikorkeakoululle näköalapaikan tarkastella työelämän tarpeita.

Lopuksi

Kainuussa eri organisaatioiden välinen yhteistyö alueen kehittämisessä toimii hyvin. Työtä koordinoi Kainuun liitto, ja maakuntasuunnitelmassa todetaankin, että tavoitteellinen, sujuva ja tuloksellinen yhteistyö alueen toimijoiden kesken tukee parhaiten Kainuun elinvoimaa (Kainuu-ohjelma 2017, 12).

Maakunnat ja alueet tarvitsevat menestyäkseen riittävästi erikoistumista, mutta myös paljon yhteistyötä niin alueen sisällä kuin sieltä ulospäinkin. Organisaatioiden ei pidä kilpailla keskenään; ainoastaan yhteen hiileen puhaltamalla saadaan muuttotappioalueiden elinvoimaan kipinää ja liekkiä!

Artikkelin pääkuva: Ammattikorkeakoulujen opiskelijarekrytointi tuo nuoria ja työikäisiä myös muuttotappioalueille.

Kirjoittaja

Tuula Rajander, KM, FM, suunnittelija, Kajaanin Ammattikorkeakoulu Oy, tuula.rajander(at)aikopa.fi

Kainuu-ohjelma. Maakuntasuunnitelma 2035. Maakuntaohjelma 2018–2021. (2017). Kainuun liitto 2017 A:10. Kajaani: Kainuun liitto.

Keränen, M. & Mursula, T. (toim.). (2016). Teemme nyt, eikä myöhemmin. KAMK ’24 strategia – Suomen älykkäin ammattikorkeakoulu. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 58 / 2016. Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu. Saatavilla 12.10.2018. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/114990/KAMKstrategiajulkaisu_11072016.pdf

Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia. Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. (2018). Mahdollistava ohjaus, resurssit ja rakenteet -ryhmän raportti. Saatavilla 31.10.2018. https://minedu.fi/documents/1410845/4177242/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf/44cd4514-8627-1ba7-029f-4ab712f40763/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf.pdf

Tilastokeskus. (2018). Väestö 31.12. muuttujina Alue, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot. Saatavilla 4.10.2018. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_004.px/?rxid=40992238-99a7-46e2-bb9b-9d5b9dc4fb82

Työllisyyskatsaus. Kainuu. Toukokuu 2018. (2018). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus & TE-toimisto. Saatavilla 4.10.2018. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/31068387/Kainuun+ty%C3%B6llisyyskatsaus+elokuu+2018.pdf/36237f62-910e-4ea4-b874-ba230004a70d

Vipunen. (2018). Ammattikorkeakouluun hakeneet ja paikan vastaanottaneet. Saatavilla 12.10.2018. https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Haku-%20ja%20valintatiedot%20-%20korkeakoulu%20-%20amk%20-%20rekrytointialueet.xlsb

Osallistavaa kehittämistä Lahdessa – kaupunkipalvelut taipuvat myös nuorten palveluiksi

Kirjoittajat: Mirja Kälviäinen, Sara Ikävalko & Kati Kumpulainen.

Nuoret diginatiivit siirtyvät julkisten palvelujen käyttäjiksi

Nuoret diginatiivit sukupolvet kaupungin ja sen julkisten palvelujen käyttäjinä muuttavat niitä vaatimuksia, joita kaupunkien tulee palveluna tai palveluissaan ratkoa. Lahden ammattikorkeakoulun muotoilun painoala on toteuttanut käyttäjälähtöistä kehittämistä liittyen uuden sukupolven tulevaisuuden kaupunkikokemukseen ja -palveluihin Kaupunkitutkimus ja metropolitiikka -ohjelmaan (2017–2018) kuuluvassa Kaupunki nuorten palveluna -hankkeessa. Palvelujen uudelleenajattelua tarvitaan suhteessa diginatiiveihin, heidän motiiveihinsa, tarpeisiinsa, viestinnän kanaviin ja osallistumisen tapoihin. Kiinnostavaa on se, miten nuoret kaupunkilaiset etsivät tietoa ja miten he haluavat edes aloittaa julkisten palvelujen käytön tai miten he antaisivat palautetta palvelujen jälkeen. Tärkeää on nuorten kohdalla ymmärtää myös se, milloin tarvitaan fyysisiä palveluja ja kasvokkain kohtaamista tai milloin digitaaliset ratkaisut ovat mahdollisia. Kaupungin rakenteessa on tärkeää se, missä ja miten nuoret kaupunkilaiset haluavat kaupunkia käyttää.

Palveluita on viime vuosina kuvattu yhteiskuntalähtöisten innovaatioiden ja muutosten mahdollistajana (Meroni & Sangiorgi 2016, 14). Palvelut voivat tukea sosioteknisiä muutoksia, kun niiden suunnittelussa hyödynnetään yhteistoiminnallisia käyttäjätutkimuksen menetelmiä, yhteissuunnittelua ja prototyypeillä kokeilemista orkestroimaan muutosprosesseja ja systeemistä muutosta. Tämä kaikki liittyy käytännölliseen, tilannesidonnaiseen ymmärrykseen siitä, miten yhteisö toimii. (Meroni & Sangiorgi 2016, 158–159). Kaupunki nuorten palveluna -projektissa on tehty etsivää ja osallistavaa käyttäjätutkimusta, palveluaihioiden protypointia, kokeiluja ja testauksia nuorten 16–30 -vuotiaiden kaupunkilaisten kanssa.

Osallistavaa käyttäjätutkimusta Lahdessa

Palvelumuotoilulähestymistavalle on tyypillistä käyttäjäempatia, jossa käyttäjät toimivat näkemyksellisyyden lähteenä yhteistoiminnan kautta. Kun tehdään päätöksiä nuorten kaupunkilaisten kokemustodellisuudesta pitäisi aikuisten oletuksia poistaa suhteessa siihen, mitä nuoret tarvitsevat. (Groundwater-Smith ym. 2014, 151). Kehittämislähtökohdat Kaupunki nuorten palveluna -hankkeessa heijastivat empaattisuuden ja osallistamisen vaatimuksia, kun hanke järjesti kevättalvesta syksyyn 2017 etsivää ja osallistavaa käyttäjätutkimusta tuottaakseen näkemyksellisyyttä nuorten uusiin kaupunkipalveluihin.

Muotoilun käyttäjätutkimuksen traditio perustuu etnografiaan, joka painottaa kokonaisvaltaista, arvottamisvapaata ymmärtämystä kulttuurisen jäsenen jokapäiväisistä tilanteista ja todellisuudesta toimijoiden näkökulmista käsin. Lisäksi osallistava traditio antaa tasa-arvoisen lähtökohdan erilaiselle tietämykselle, yhteiselle oppimiselle, päämäärien ja tarkoitusten neuvottelemiselle ja helpottaa eri keinon osallistumista ja yhteistä suunnittelua. (Blomberg & Karasti 2013, 87–90). Kaupunki nuorten palveluna -hankkeessa nuoret kaupunkilaiset ovat osallistuneet hankkeen käyttäjätutkimukseen juuri oman arkisen elämänsä asiantuntijoina.

Osallistava kaupunkipalvelujen käyttäjätutkimus on soveltanut mosaiikkimaista lähestymistapaa Groundwater-Smithin tutkimusryhmän (2014, 128–129) käyttämän nimityksen mukaan: käyttänyt monia eri menetelmiä kuvastamaan nuorten kaupunkilaisten näkemyksiä ja kokemuksia. Menetelmiin on kuulunut käyttäjätyöpajoja, havainnointia, lyhyitä haastatteluja, itseraportointia empatiaan pyrkivien luotainmateriaalien avulla (kuva 1), nuorten itsensä tuottamia teemallisia materiaaleja ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Laadullista ja osallistavaa tutkimusta on tehty lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa, kesäfestivaaleilla, järjestöjen kerhotapaamisissa sekä nuorten omien sosiaalisten verkostojen kautta. Käyttäjätutkimusta on toteutettu Lahden alueella, mutta tuloksia on levitetty koko Suomen metropolialueelle esimerkiksi nuorten urapalveluja kehittäneen Ohjaamo-verkoston kautta.

Kuva 1. Luotain-työpaketteja aktivoimaan nuoria oman arkensa osallistavaan itseraportointiin.

Päämääränä on ollut tarkastella nuorten kaupunkilaisten elämysmaailmoja kokonaisvaltaisesti ja erityisesti selventää, missä nuoret aikuiset liikkuvat ja toimivat, miten he etsivät tietoa ja miten he haluaisivat aloittaa käyttämään kaupungin palveluja. Huomiota on kiinnitetty myös mahdollisiin käytännöllisiin ja henkisiin esteisiin suhteessa julkisiin palveluihin. Nuoret tuottivat itse aineistoja ja kuvallista materiaalia omista jokapäiväisistä kaupunkikokemuksistaan, elämänhaasteistaan ja siitä, millaista tukea he saattaisivat tarvita. Eniten osallistamista tehtiin lukiolaisten kanssa, joiden aineistoista tehtiin myös erillistä analyysiä (kuvio 1). Tarkoitus on ollut kerätä rikasta aineistoa, joka tarjoaisi mahdollisuuksia pohtia nuorten todellisia palvelutarpeita ja antaisi näkemyksiä palvelujen tarjoamiin kokonaisvaltaisiin kokemuksiin yksittäisten ja käytännöllisten kosketuspisteiden yli.

Kuvio 1. Lukiolaisten kokemusteemoja osallistavan käyttäjätutkimuksen pohjalta.

Tuloksissa korostuu tieto nuorille kiinnostavista asioista, arvoista, haasteista sekä kaupunkipaikoista ja niihin sijoittuvista aktiviteeteista. Tulokset kattavat myös arvoperustaisia ja tärkeitä nuorten toiminnan alueita ja heidän sosiaalisen median käyttöä. Pinnalle nousseita asioita ovat olleet muun muassa 16–30 -vuotiaiden tarve aikuistumisen äärellä elämänhallintaa liittyviin perusasioihin, huoli tulevasta maailmasta, yksinäisyys ja käytännön asioina nuorille omistettujen tilojen puute tai digitalisaation hyödyntämiseen liittyvä nopea, reaaliajassa tapahtuva kommunikoinnin tyyli.

Tuloksista kokeiluihin ja tuottajaverkostoitumiseen

Käyttäjätieto visioidaan osallistavassa toiminnassa palveluaihioiksi ja konkretisoidaan prototyypeiksi. Todellisen elämän toimijoiden kanssa testaaminen on osa yhteistoiminnallista prosessia. Prototyypit mahdollistavat edelleen yhteisen ratkaisujen rakentamisen ja oppimisen jaettujen, todellisten kokemusten kautta. Prosessi siis osallistaa käyttäjät aktiivisina subjekteina myös kokeilevaan ja arvioivaan analyysiin. (Bratteteig ym. 2013, 120, 128–135) Nuorten kaupunkipalvelujen hankkeen toteutus ammattikorkeakoulussa on sallinut sen, että projektin työryhmään on osallistunut sekä pidemmän että lyhyemmän aikaa kohderyhmän ikäluokkaan kuuluvia projektiassistentteja ja opiskelijaryhmiä myös palveluja suunnittelemaan ja prototyyppien avulla kokeilemaan ja testaamaan niitä todellisissa käyttökonteksteissa.

Lahden kaupungin tulevaisuuden strategia korostaa palveluja, jotka tukevat kaupunkilaisten omaa vastuuta ja osallistumista. Lahden kaupunki haluaa myös kehittää toimintojaan palvelemaan yhä paremmin juuri nuoria kaupunkilaisia. Näistä syistä monet osallistavan tutkimuksen toimista on toteutettu Lahden seudulla. Käyttäjätiedon pohjalta syntyneiden palveluaihioiden valintaa käytännön kokeiluiksi on myös jäsentänyt paikallinen palveluihin liittyvä ekosysteemi. Verkostoituminen todellisten palveluntarjoajien kanssa on ollut tärkeää tulosten käytäntöön implementoimiseksi sekä tulosten skaalautumisen saavuttamiseksi.

Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa yhteistyötä on sovittu tehtäväksi valtakunnallisen nuorten urapalveluja tarjoavan Ohjaamo-verkoston kanssa metropolialueella. Ohjaamot ovat kehittäneet monialaisia julkisen sektorin palveluja nuorille erityisesti työllistymisen ja muiden urapalvelujen osalta, mutta myös yleiseen elämänhallintaan ja arjen järjestelyihin liittyvällä tuella. Yhteistyötä on käytännön kokeiluissa kehitetty lisäksi muun muassa Lahden Marttojen sekä Lahden kaupungin yhdyskuntasuunnittelun, ympäristötoimen ja koulujen kuvataideopetuksen kanssa.
Kokeiluja on tehty ohjaamopalvelujen somemarkkinoinnista ja palveluihin liittyvästä pikapalautteesta kuten vessanseinäpalaute ja iPad-käyttöinen äänipalaute. Syvän palautetiedon kokeiluna merkittävistä urapolun löytymisen kokemuksista on toteutettu Ohjaamo-passi. Marttojen kanssa on kokeiltu nopeita käsillä tekemisen ohjauspalveluja tarjoavia Kässäkahviloita (kuva 2) ja keittiötarvikkeiden kierrätystapahtumaa. Yhdyskuntasuunnittelussa on osallistettu nuoria kaupunkilaisia suunnitteluprosesseihin ja erityiskohteena suunniteltu hankkeen käyttäjätiedon pohjalta uutta opiskelija-asuntola-aluetta. Ympäristötoimen kanssa on kehitetty nuorten ohjaamista ympäristötehokkaaseen kuluttamisen muutokseen sekä ympäristöviikon kampanjana että koulujen kuvataideopetukseen vietävänä muotoiluajattelutyöpajasarjana. Tila nuorille -tapahtumassa järjestettiin kaupungin tyhjillään olevissa tiloissa mahdollisuus viettää vapaa-aikaa.

Kuva 2. Nuorten osallistumista Marttojen Kässäkahvilassa.

Kokemuksia kokeiluista

Kokeilut ovat olleet osin onnistuneita, osin oppimista ja ratkaisujen edelleen kehittämistä ohjaavia. Kiinnostaviin oppimistuloksiin kuuluu se, että nuorten tiedon hankintaa voi tukea heille luontaisia reittejä ja tapoja käyttämällä: mobiilisovellukset, -laskurit, nopea, visuaalispainotteinen, autenttinen viestintä. Tapahtumien vieminen nuorten kulkureiteille heille tutkimuksen kautta tärkeiksi osoittautuneissa asioissa on tuottoisaa. Nuoret tarvitsevat tukea ja tuuppaamista vaikeaksi koettujen asioiden äärellä. Myös vanhempien ihmisten kohtaaminen on nuorille tärkeää ja antoisaa. Kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen ja tuen tarvetta ei pidä poistaa digitaalisten ratkaisujen käyttöön oton myötä. Nuoret ovat arkoja osallistumaan konkreettisesti, jos järjestäjät ovat tuntemattomia. Toisaalta anonyymin viestinnän merkitys on nuorille tärkeä, koska nimettömyyden suojan alla he harjoittavat sosiaalisen median viestintää jopa aroissa asioissa, kuten yksinäisyys tai mielenterveyskysymykset. Anonymiteetti on tärkeää myös palautetta annettaessa. Konkreettiset ja tutun tuntuiset palautteenantokanavat toimivat paremmin kuin oudoiksi koetut ja vierailla laitteilla tehdyt digitaaliset.

Diginatiivit toimintatapoineen palvelujen asiakaskuntana muodostavat kiinnostavan kokeilukentän virtuaalisen ja todellisen ympäristön sekä näiden vuorovaikutustapojen vaihtelussa. Se tuottaa paljon mahdollisuuksia ja kanavia järjestää palveluja, mutta myös hankaluuksia valita sopivia vuorovaikutuksen tapoja eri palveluihin. Kysymys on siitä, milloin kannattaa käyttää digitaalisia ratkaisuja, mitkä niistä ovat milloinkin toimivia, millaista visuaalista viestintää tarvitaan, miten asioita pitäisi sanoittaa, miten tehdä vuorovaikutuksesta reaaliaikaista ja milloin tarvitaan todellisia kohtaamisia. Autenttisuuden haasteen edessä julkisen sektorin tulisi tuottaa mahdollisuuksia nuorten itsensä järjestämään toimintaan ja nuorten suorittamaan vertaisviestintään. Konkreettisen ja virtuaalisen vuorovaikutuksen sekä autenttisuuden vaatimusten keskellä nuorten osallistaminen palvelujen suunnitteluun on tärkeää.

Kirjoittajat

Mirja Kälviäinen, Muotoiluinstituutti, Lahden ammattikorkeakoulu, yliopettaja, mirja.kalviainen(at)lamk.fi

Sara Ikävalko, Muotoiluinstituutti, Lahden ammattikorkeakoulu, lehtori, sara.ikavalko(at)lamk.fi

Kati Kumpulainen, Muotoiluinstituutti, Lahden ammattikorkeakoulu, TKI-asiantuntija, kati.kumpulainen(at)lamk.fi

Blomberg, J. & Karasti, H. (2013). Ethnography. Positioning ethnography within Participatory Design. Teoksessa Routledge International Handbook of Participatory Design. Simonsen, J & Robertson, T. (toim.). New York :Routledge. 87–116.

Bratteteig, T., Bodker, K., Dittrich, Y., Mogensen, P. H. & Simonsen, J. (2013). Methods. Organising principles and general guidelines for Participatory Design projects. Teoksessa Routledge International Handbook of Participatory Design. Simonsen, J & Robertson, T. (toim.). New York: Routledge. 117–144.

Groundwater-Smith, S. & Dockett, S. & Bottrell, D. (2014). Participatory Research with Children and Young People. London: Sage Publication Ltd.
Meroni, A. & Sangiorgi, D. (2016). Design for Services. Abingdon: Routledge.

Talkoilla ympäristötaidetta Leppävaaraan

Kirjoittaja: Martta Pirttioja.

Elokuussa Espoon Leppävaaran kaupunginosassa sijaitsevan kauppakeskus Gallerian parkkitalon puusäleaitaan ilmaantui värikäs lepänlehdistä aiheensa ammentava maalaus. Maalaustalkoot keräsivät runsaasti positiivista huomiota lähialueen asukkailta, ja kuva valmiista teoksesta koristaa nyt Leppävaara-seura ry:n Facebook-sivua. Projekti oli usean toimijan yhteistyön tulos: aktiivisten leppävaaralaisten, Espoon kaupungin, parkkitalon omistajan ja Laurea ammattikorkeakoulun. Tämän esimerkin kautta luodaan silmäys Espoon kaupungin ympäristömuotoilun tiimin toimintaan.

Asukkaan ajatuksesta yhteiseksi projektiksi

Leppävaaralainen asukasaktiivi oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että Lintuvaarantien ja Läkkisepänkujan kulmassa sijaitseva kevyen liikenteen jakaja on epäsiistissä kunnossa. Hän otti yhteyttä Espoon kaupungin kaupunkitekniikan keskukseen huhtikuussa 2018 perustettuun ympäristömuotoilun tiimiin. Ympäristömuotoilun tiimin vetäjä oli aiemmin ollut yhteydessä Leppävaaran Laurean toimipisteeseen opinnäytetyöyhteistyöstä. Leppävaaralaisen asukkaan osoittaman kohteen katsottiin muodostavan kestoltaan ja laajuudeltaan opinnäytetyötä vastaavan projektin, joten Laurean lehtori ehdotti sitä aiheeksi liiketalouden opiskelijalle, joka on erityisen kiinnostunut kunta-alalla työskentelystä ja palvelumuotoilusta. Hän toimi ympäristömuotoilun tiimin kanssa kaikissa projektin vaiheissa.

Projekti alkoi kaupungin katukunnossapidon kanssa tehdystä maastokäynnistä kohteeseen. Käynnin tarkoituksena oli pohtia reunaehtoja kevyen liikenteen jakajan muutoksille ja havainnoida samalla muita kohteessa ilmenneitä epäkohtia, kuten maassa olevia suuria kuoppia. Huomio kiinnittyi kevyen liikenteen jakajan lisäksi viereisen parkkitalon seinässä olevaan puusäleikköön, josta maali oli suurelta osin kulunut pois. Puusäleikkö päätettiin ottaa osaksi projektia, koska se loi nykyisessä kunnossaan vilkkaalle bussipysäkille nuhjuisen taustan. Seuraavaksi selvitettiin parkkitalon omistava taho, jonka edustaja tulikin mielellään katsomaan kohdetta. Päädyttiin toimintamalliin, jossa kiinteistön omistajat järjestivät puusäleikön pesun ja rahoittivat maalaustarvikkeet, kun taas teoksen suunnittelusta ja itse maalaamisesta vastasivat asukkaat ja ympäristömuotoilun tiimi.

Teoksesta haluttiin leppävaaralaisten asukkaiden näköinen, joten suunnittelua jatkettiin kaikille avoimen työpajan merkeissä paikallisessa kirjastossa. Työpajaa markkinoitiin julisteella kirjaston ilmoitustaululla ja verkossa sekä ympäristömuotoilun tiimin että paikallisten ryhmien Facebook-sivuilla. Työpajan tulokset asetettiin kommentoitaviksi Leppävaara-seuran Facebook-sivuille laajemman asukasnäkemyksen saamiseksi. Luonnoksista työstettiin tarkempi toteutussuunnitelma ja itse maalaaminen vaati kaksi neljän tunnin talkoorupeamaa. Syyskuussa katukunnossapito toi kevyen liikenteen jakajaan lisää maisemointikiviä ja laittoi paikalleen suunnitellut maalausteoksen värejä toistavat seipäät.

Mikä ihmeen ympäristömuotoilun tiimi?

Ympäristömuotoilun tiimi toimii organisatorisesti kaupunkitekniikan keskuksen alla, mutta on varsinaisesti Osallistuva Espoo -kehitysohjelman toiseen hyötytavoitteeseen liittyvä toimenpide (Espoo 2018c). Vuoden kokeilun ajaksi perustetun monialaisen tiimin tavoitteena on kehitysohjelman ohjelmasuunnitelman (Espoo 2018b) mukaisesti lisätä lähitekemisen tukea ja poistaa sen esteitä. Ympäristömuotoilun tiimi pyrkiikin edistämään asukkailta lähtöisin olevia lähiympäristön kehittämistoimenpiteitä kaikin mahdollisin tavoin.

Ympäristömuotoilun tiimissä on kokeiluvaiheessa kolme henkilöä. Tiimiä vetää Niko Riepponen, joka on tällä hetkellä tiimin ainoa vakituinen työntekijä. Riepponen on taustaltaan puuseppä sekä Lahden muotoiluinstituutista valmistunut taideteollinen muotoilija, joka on työskennellyt Espoon kaupungilla erilaisissa tehtävissä jo yli kymmenen vuotta. Lisäksi tiimissä on kaksi Espoon kaupungin juniorimallilla (Espoo 2018a) palkattua työntekijää. Martta Pirttioja valmistui työsuhteen alussa Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi suuntautumisalanaan suunnittelumaantiede. Iira Niemeläinen viimeistelee opintojaan Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa pääaineenaan vastuullinen liiketoiminta.

Tiimin juuret ovat Riepposen (2011) muotoilun opinnäytetyössä, jonka hän teki yhteistyöhankkeena Espoon kaupungin kanssa. Opinnäytteessä kuvattiin Muotoile!maa-prosessi, jossa muotoilutyöpajan kautta osallistettiin esikoululaisia leikkivälineen suunnitteluun. Sittemmin konseptin avulla on tehty lukuisia parannuksia espoolaisten päiväkotien, koulujen ja palvelutalojen lähiympäristöön. Vuonna 2014 Riepposen nimikkeeksi vaihdettiin ympäristömuotoilija. Myös Helsingin Sanomat (Sevänen 2015) noteerasi Suomen silloin ainoan kyseisen tittelin haltijan. Organisatorisesti Riepponen toimii kaupunkitekniikan keskuksen alla, mutta projektit ovat olleet poikkihallinnollisia. Siksi toiminnan kirjaaminen yhdeksi toimenpiteeksi osallisuuteen kytkeytyvässä poikkihallinnollisessa kehitysohjelmassa sopi hyvin. Toimintaa päätettiin laajentaa paitsi koskemaan kaikkia kaupungin asukkaita pelkkien julkisten laitosten sijaan myös kasaamalla kolmen hengen tiimi vuoden ajaksi.

Kuva 1. Talkoolaiset ja ympäristömuotoilun tiimi maalaushommissa. Valmiissa teoksessa näkyvät inspiraationa toimineiden lepänlehtien muodot.

Muotoilun keinoin kaupunkilaislähtöistä toimintatapaa luomassa

Ympäristömuotoilun tiimin toiminnassa on jo nimen mukaisesti taustalla vahva muotoiluideologia. Tarkoituksena on hyödyntää kaupunkilaisten arkisia havaintoja toimivamman ja viihtyisämmän kaupunkiympäristön luomisessa. Tiimi toimii matalan kynnyksen linkkinä kaupunkilaisten ja kaupunkiorganisaation välillä ja pyrkii edistämään asukasyhteisöjen ja muiden kaupungissa toimivien tahojen välisten verkostojen muodostumista. Pääasiallisena tavoitteena on, että kaupunkilaiset saisivat eväitä toteuttaa projektejaan ja löytäisivät uusia kumppaneita. Leppävaaran esimerkissä ammattikorkeakoulun paikallisen toimipisteen opiskelija tarjosi aikaansa ja osaamistaan projektiin, yksityinen kiinteistön omistaja rahoitti hankkeen ja asukkaat hoitivat ideoinnin ja osallistuivat talkootöihin. Ympäristömuotoilijoiden roolina oli lähinnä suunnittelun ja toteutuksen fasilitointi sekä viestintä.

Koska kyseessä on vuoden mittainen kokeilujakso, jonka perusteella pysyvämpää toimintamallia on tarkoitus suunnitella, on myös itse palvelua tarve muotoilla käyttäjäpalautteen kautta. Tiimin toiminnassa onkin jatkuvasti läsnä kaksi päällekkäistä muotoilutasoa: yksittäisissä projekteissa tapahtuva kaupunkiympäristön elementtien muotoilu ja tiimin tarjoaman palvelun muotoilu yksittäisistä projekteista saatujen kokemusten kautta.

Kokeilun lopputuotteena saadaan ajatuksia siitä, millä tavalla osallisuutta omaan lähiympäristöön ja sen kehittämiseen pitäisi toteuttaa. Tähän mennessä on jo käynyt selväksi, että ei ole tarkoituksenmukaista luoda tiukasti määriteltyä toimintamallia ympäristömuotoilijoiden tarjoamalle palvelulle. Jokainen tiimin pöydälle saapunut projekti tai yhteydenotto on ollut hyvin erilainen mittakaavaltaan ja luonteeltaan sekä sen osalta, kuinka paljon tukea yhteydenottaja on sen edistämiseen tarvinnut. Tärkeintä tiimin toiminnassa on ollut palvelumuotoilulle ominainen kuunteleminen ja kuhunkin tapaukseen parhaiten sopivien ratkaisujen etsiminen yhdessä.

Mukana Leppävaaran projektissa ollut opinnäytetyöntekijä koki, että ympäristömuotoilijat täydentävät hyvin kaupungin palautekanavia ja antavat kaupunkiorganisaatiolle kasvot välttämällä turhaa virallisuutta. Projektissa mukana olonsa aikana hänelle tuli hyvin selväksi, että kaupungissa päätösvalta on jaettu, eikä mitään päätöksiä voi tehdä yksin. Tätä voi asukkaan olla hankala hahmottaa, ja siksi moni projektiaihio tai idea voi juuttua byrokratian hampaisiin. Tiimi toimii sillanrakentajana ja lisää molemminpuolista ymmärrystä.

Opiskelijan mukaan tiimin monialaisuus näkyi työskentelyssä voimakkaasti. Erilaiset opintotaustat toivat projektiin eri näkökulmia, jotka paransivat lopputulosta. Myös tämä on palvelumallin jatkokehittelyn kannalta olennainen huomio. Tiimi toimii sitä ketterämmin, mitä enemmän erilaista osaamista ja tietoa sen jäsenillä on.

Artikkelin pääkuva: Asukastyöpajassa syntynyt luonnos parkkitalon säleaitaan maalattavasta teoksesta.

Kirjoittaja

Martta Pirttioja, Filosofian maisteri, ympäristömuotoilija, Espoon kaupunki, martta.pirttioja(at)espoo.fi

Espoo (2018a). Juniorimalli. Espoon kaupunki. Haettu 7.11.2018 osoitteesta https://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen/Espoo_tyonantajana/Opiskelija_ja_harjoittelija/Juniorimalli

Espoo (2018b). Ohjelmasuunnitelma: Osallistuva Espoo –poikkihallinnollinen kehitysohjelma (2018). Espoon kaupunki. Haettu 7.11.2018 osoitteesta https://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina/Osallistuva_Espoo

Espoo (2018c). Osallistuva Espoo -kehitysohjelman hyötytavoitteet. Espoon kaupunki. Haettu 7.11.2018 osoitteesta http://espooprodfi.oncloudos.com/kokous/2017425469-7-2.PDF

Riepponen, N. (2011). Muotoile!maa – osallistava muotoilutyöpaja esikoululaisille. Lahden ammattikorkeakoulu, muotoilu- ja taideinstituutti. Haettu 7.11.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/31643/Riepponen_Niko.pdf

Sevänen, S. (2015). Suomen ainoalla ympäristömuotoilijalla on unelma Espoossa: pesäkoloja kaikille. Helsingin Sanomat. Haettu 7.11. osoitteesta https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002868427.html

Nuoret aktiivisia toimijoita kehitystyössä eri asuinalueilla

Kirjoittaja: Jukka Piippo.

PAD – Positive Attitude Development

Artikkeli perustuu Arcada ammattikorkeakoulun ja Tallinnan yliopiston yhteiseen PAD – Positive Attitude Development projektiin. Projekti oli Central Baltic Interreg -ohjelman rahoittama hanke, jonka tarkoituksena oli edistää alueellisesti nuorten ja nuorten aikuisten, joilla on mielenterveysongelmia, mahdollisuuksia työllistymiseen. Hankkeessa pyrittiin myös vaikuttamaan asenteisiin koskien mielenterveysongelmia sekä lieventämään stigmaa. Hankkeen pääasialliset toiminnot alueilla koostuivat niin sanotuista face-to-face -tapahtumista joissa hankkeessa toimivat nuoret ja nuoret aikuiset osallistuivat julkisiin paneelikeskusteluihin, joissa mietittiin mielenterveyden ongelmia. Keskusteluihin osallistui myös Arcadan henkilökuntaa, opiskelijoita, kokemusasiantuntijoita, työnantajien edustajia sekä Kolmannen sektorin järjestöjen henkilöstöä. Hankkeessa toteutettiin myös työnantaja tapaamisia sekä muita julkisia aktiviteetteja. Yksi merkittävä kommunikaatio kanava oli sosiaalinen media, jossa hankkeen näkyvyys oli laajaa (PAD-Facebook). Hanke toteutettiin 1.5.2015–30.4.2017 aikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (Aaltonen ym. 2015) mukaan vuonna 2014 Suomessa oli 56.000 alle 25 vuotiasta nuorta työttömänä ja luku vaikuttaa kasvavan. Joko työelämän tai opiskelun ulkopuolella oli 5 prosenttia 18–29-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista. Suurin syy nuorten ulkopuolisuuteen ja syrjäytymiseen on mielenterveysongelmat. Työterveyslaitoksen raportin mukaan 5–8 nuorta aikuista jää päivittäin työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyshäiriön vuoksi (Ahola & Holappa 2015). Mielenterveysongelmat ja niistä johtuvat kustannukset, ehkä erityisesti koskien nuoria ja nuoria aikuisia, ovat kansallinen ongelma, johon tulisi pyrkiä vaikuttamaan monella eri tavalla. Arvioiden mukaan nuorten ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset nousevat lähes miljoonaan euroon/vuosi.

Hankkeen aikana järjestettiin Suomessa noin viisitoista face-to-face -tapaamista Helsingin alueella, joista ensimmäinen yhteistyössä Lapinlahden Lähde-toiminnan kanssa. Yksi suurimmista tällaisista tapahtumista järjestettiin Esplanadin lavalla. Tässä tapahtumassa oli mukana työnantajan edustajia, psykiatrian asiantuntijoita, opiskelijoita sekä kokemusasiantuntijoita. Tapahtumia järjestettiin myös Sello-kauppakeskuksen aukiolla, Tikkurilan aseman aukiolla, Narinkkatorilla, Arabianrannassa sekä useissa julkisissa tapahtumissa pääkaupunkiseudulla. Arvioiden mukaan yli 4.000 henkilöä seurasi tapahtumia, joissa keskusteltiin avoimesti mielenterveysongelmista, niiden mahdollisista syistä sekä siitä, kuinka nuorten ja nuorten aikuisten tilannetta voidaan parantaa. Keskustelut saattoivat olla hyvin ristiriitaisia riippuen siitä, millaisia mielipiteitä paneelissa esitettiin. Myös katsojilla oli mahdollisuus kommentoida keskustelua, ja useat yksityishenkilöt tarttuivat tilaisuuteen kertoakseen omia näkemyksiä mielenterveysongelmiin liittyen.

Yksi tärkeä vaihe hankkeessa oli se, kun hankkeeseen kytkettiin mukaan kokemusasiantuntijoita. Näillä henkilöillä on omakohtaisia kokemuksia mielenterveysongelmista, alueellisesta psykiatrisesta hoidosta ja palvelujärjestelmän toiminnasta. Kokemusasiantuntijoiden avulla hankkeen voidaan katsoa nousseen uudelle tasolle. Hankkeen alkuvaiheessa toiminnassa oli mukana Arcadan henkilöstöä sekä opiskelijoita. Hyvä näin, mutta kokemusasiantuntijoiden liittyminen hankkeeseen toi sille uudenlaista perustaa.

Nuoret

Hankkeessa oli useita haasteita, joista suurimmaksi nousi nuorten mukaan saaminen. Nuoret lähtevät hitaasti mukaan ja jäävät nopeasti pois. Kun ammattilaiset ajattelevat tietävänsä, miten tehdä nuorille suunnattua toimintaa, toiminnasta tulee helposti teknistä. Toimivuus vaatii, että nuoret itse suunnittelevat ja myös uskovat toimintaan. Myös selkeä tieto, mihin on lähtemässä mukaan ja mitä etuja siitä on, on tärkeää.

Ne nuoret, jotka halusivat lähteä mukaan, eivät useinkaan halunneet enää identifioitua psyykkisesti sairaisiin työnhaun yhteydessä. He halusivat olla työntekijöitä eivätkä mielenterveyskuntoutujia, sillä hyvääkin tarkoittava toiminta voi tuntua heistä halventavalta. Kohderyhmästä puhuminen voi myös esimerkiksi olla leimaavaa mutta asennemuutoksen aikaan saaminen oli silti heillekin tärkeää. Pitää myös kyetä huomaamaan, että hankkeet ja projektit eivät pysty samalla tavalla auttamaan kaikkia nuoria. Tällaisissa projekteissa tulisi ottaa vahvasti huomioon jokaisen yksilön henkilökohtaiset tarpeet, jotka voivat projektinkin aikana olla muuttuvia ja niihin muutoksiin pitäisi pystyä vastaamaan. Kaikki nuoret, joille projekti on ensimmäinen askel kohti työpakkaa, tarvitsevat kuitenkin paljon tukea ja se vie projektityöntekijältä aikaa. Mukana olevan ammattilaisen täytyy olla sellainen, jota nuori kunnioittaa. Tekeminen vaatii myös nuorten kanssa olemista ja puhumista. Nuoren pitää pystyä luottamaan projektiin ja siihen, että hän saa tukea, kun hän uskaltaa lähteä mukaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys, sillä muutoin on vastuutonta ottaa nuoria mukaan.

Nuorelta odotettavissa olevan työpanoksen tulee olla realistinen, mikä tarkoittaa sitä, ettei se myöskään saa sitoa nuorta liiaksi. Tavoitteiden pitää olla konkreettisia ja mahdollisia saavuttaa, koska suuriakin haaveita voidaan pilkkoa konkreettisiksi ja toteutettavissa oleviksi palasiksi. Kaikille on tärkeää kuulua johonkin ja tuntea itsensä tärkeäksi. Projektin sisällä pitää olla aikaa tutustua ja ryhmäytyä. Yhteenkuuluvuuden tunne voi lisätä projektissa pysymistä, mikä itsessään toimii tukikeinona ja on siksi hyvin tärkeä. Hierarkia tulee unohtaa, sillä kaikki projektiin osallistuvat tuovat pöytään yhtä arvokkaan panoksen. Jos ajatellaan että hanke on sellainen, että nuoret ”tarvitsevat” sitä niin silloin myös hanke ”tarvitsee” nuoria.

Yhteistyökumppanit

Yhteistyökumppanit Suomessa olivat Mielenterveyden keskusliitto sekä Uudenmaan Omaisten järjestö FinFami. Tämä yhteistyö oli merkittävää ja juuri mielenterveyteen keskittyneiden kolmannen sektorin osallisuus toi myös uutta virikettä hankkeeseen. Hankkeen aikana järjestettiin yhteisiä tapahtumia Tallinnan yliopiston kanssa. Suomessa toiminnoista ja aktiviteeteistä vastuullisia olivat pääasiassa Arcadan henkilöstö ja hankkeeseen liittyneet edellä mainitut tahot.

Tuloksista

Hankkeen tuloksia mitattiin kyselyiden avulla. Kyselyt toteutettiin hankkeen alussa sekä lopussa ja perustuivat CAMI-kyselyyn (Community Attitudes towards Mental Illness, Taylor & Dear, 1981). CAMI-kysely puolestaan perustuu OMI- ja CMHI-kyselyihin (Opinions about Mental Illness, Cohen & Struening, 1962; Community Mental Health Ideology, Baker & Schulberg, 1967). Alkuperäinen CAMI-kysely koostuu 40 väittämästä koskien asenteista mielenterveysongelmista. Tämän hankkeen kyselyyn valittiin 20 väittämää Ruotsissa Hjärnkoll-hankkeessa käytetyn CAMI-kyselyn mukaan.

Yleisesti ottaen kyselyihin vastanneiden asenteet paranivat lähes kaikissa kysymyksissä korkeintaan 10 prosenttia. Vastausten mukaan ihmisten asenteet ovat siis muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Vastanneet ovat sitä mieltä, että yhteiskunnassa olisi omaksuttava hyväksyvämpi asenne sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on psykiatrinen sairaus, ja että osallisuus yhteiskunnassa on parasta hoitoa henkilöille, joilla on mielenterveys ongelmia. Vastanneiden mukaan psykiatrinen toiminta tulisi järjestää niin avoimissa muodoissa kuin mahdollista, myös asumalähiöissä, sillä vastaajien asenteen muutos osoittaa, että psykiatrisista ongelmista kärsivät henkilöt eivät häiritse muita.

Asenteiden muutos on myös huomattavaa, kun on kyse psykiatrian potilaiden vaarallisuudesta. Vastanneet pitävä potilaita vähemmän vaarallisina kuin ihmisiä yleensä. On mielenkiintoista, että tulos koskien kysymystä ” Psykiatrisen toiminnan ulkoistaminen asuinalueille ei aiheuta vaaraa lähiöiden asukkaille” oli negatiivinen, siis muuttunut huonompaan suuntaan, ja siten myös ristiriidassa muihin kysymyksiin koskien hyväksyvämpää asennetta, vaarallisuutta ja kohderyhmän integroitumista yhteiskuntaan.

Lopuksi

Aktiivisilla ja varsinkin osallistavilla alueellisilla kehityshankkeilla on mahdollista vaikuttaa kansalaisiin ja yhteiskunnan kehitykseen ja pyrkiä parantamaan elinolosuhteita ihmisille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Tällaisissa hankkeissa osallisuuden merkitys on erittäin suuri, sillä niiden henkilöiden, joiden tilannetta pyritään vahvistamaan, on saatava oma aito äänensä kuulumaan. Asiantuntijoiden ajatukset poikkeavat usein asianomaisten ajatuksista ja tästä syystä avoin vuorovaikutus näiden ryhmien välillä on tärkeää, jotta toiminta vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla asianomaisten tarpeisiin.

Kirjoittajat

Jukka Piippo, FT, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, erityistason psykoterapeutti, mielenterveyden yliopettaja, Arcada Ammattikorkeakoulu, jukka.piippo(at)arcada.fi

Aaltonen, S. Berg, P. & Ikäheimo, S. (2015). Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Haettu 21.09.2016 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125695/URN_ISBN_978-952-302-442-7.pdf

Ahola, K. & Holappa, P. (2015). Nuorten työkyvyttömyyseläkkeen syynä yhä useammin mielenterveysongelmat. Haettu 16.10.2016 https://www.uutistamo.fi/nuorten-tyokyvyttomyyselakkeen-syyna-yha-useammin-mielenterveysongelmat/

Baker, F. & Schulberg, HC. (1967). The development of a community mental health ideology scale. Community Ment Health J. Sep; 3(3): 216–25.

Cohen, J. & Struening, E. L. (1962). Opinions about mental illness in the personnel of two large mental hospitals. The Journal of Abnormal and Social Psychology, 64(5), 349–360.

PAD-Facebook: Haettu 20.08.2018 https://www.facebook.com/PADprojekti/?modal=composer&notif_t=page_fan_growth_drop&notif_id=1504602591270127

Taylor, S. M. & Dear, M. J. (1981). Scaling community attitudes toward the mentally ill. Schizophrenia Bulletin, 7(2), 225–240.

Assets based community participation and place making

Authors: Kate Miller, Ronald McIntyre & Gary McKenna.

This paper discusses how processes of community development and community education tend to be dominated by a deficit discourse that is influenced by neoliberal political and economic forces. It provides an example of how a community outreach programme can turn the tide on these processes by implementing assets based approaches to place making and working with young people. Assets based approaches value the resources that exist in the community and build on the strengths and affordances of communities. We identify that there are a parallels between deficit models of community development and deficit or ‘banking models’ of education. We argue that a strong assets based approach that emphasises and values the experience of community members is an effective way to empower communities to make positive change.

Introduction

This paper arises from an Erasmus + project funded to share innovative practice of assets based approaches to community participation and develop collaborations across Higher Education Institutions and community groups across Europe. The University of the West of Scotland, in collaboration with our partners at Laurea University of Applied Sciences in Finland, University of Bologna in Italy, University of Maribor in Slovenia and The University of Southern Denmark have been working with community stakeholder groups that are implementing assets based approaches to working with communities. The work done by our community partners emphasises the importance of valuing the lived experiences of community members and also valuing community places and how these are made.

All of our partners have found that implementing an assets based approach is often working in opposition to a dominant narrative in community development and neoliberal policy discourses that emphasises a widely deficit view of communities. This deficit view extends beyond the purely economic aspects of community life. We argue that this deficit view of communities if not challenged can lead to the implementation of practices that accentuates the negative aspects of communities and can further disempower community members hindering the process of making positive change.

What we call a deficit model of place has been challenged on a number of levels, from the tendency to treat economic inclusion in the neoliberal economy as a proxy for inclusion more generally, and in particular from those working within participatory approaches to community development (Macintyre 2016; Shaw & Mayo 2016). There is a parallel between deficit models of community development and deficit or ‘banking models’ of education. Deficit models have been challenged with educators emphasising the need to move from viewing education as a matter of pouring knowledge in, to one recognising people as experts in their own lives.

Deficit Models of Place

This paper focuses on the UK, specifically Scotland, while Scotland has a degree of political autonomy within the UK as a devolved nation, political discourses within the “Public Sphere” are shaped at the UK level (e.g. Mooney & Scott 2016). As one of the first countries to industrialise, the UK then became one of the first to deindustrialise, the communities, which had built up around those industries suffered the loss of these jobs (Harvey 2006). Many of these industries were based in the West of Scotland, in Glasgow and its surrounding area.

The sense that these places were “left behind” as the economy moved on was further developed through the structure of programmes aimed at supporting the economic regeneration of these areas. These policies came to the fore in the UK under the Labour Government of Blair in 1997 through its work on Social Exclusion/Inclusion. Levitas et al. (2007) identified three main themes within social exclusion, the first theme relates to lack of resources, the second looks at social cultural aspects, and has been called the moral underclass discourse (MUD), the third embraced by Labour was the social integration discourse. It suggested that poverty in these communities was not so much a material problem relating to a lack of resources but a social one.

Deficit models of Education

Freire (2007) argued that mainstream education operates using the ‘banking model’ where learners are considered to be empty vessels and educators the providers of knowledge. Many young people in these ‘left behind’ communities struggle to succeed in mainstream education. In some places community outreach organisations (NGOs) are developing in order to provide alternative educational spaces that young people can access and where they can participate in dialogical and creative activities in ways that most mainstream educational contexts are not able to support.

Giroux (2005) argues that there is no such thing as a neutral educational process. Education either operates as a means to facilitate the integration of the younger generation into the logic of the present system and bring about conformity to it, or it becomes ”the practice of freedom,” the means by which men and women deal critically and creatively with reality and discover how to participate in the transformation of their world. Freire always viewed history as possibility, ”recognizing that History is time filled with possibility and not inexorably determined,” (Freire 2000, 26). Communities change through place making processes that are connected to political and economic processes. It is important to draw attention to pedagogical practices that can empower communities to make positive change.

Place Making Through Arts Outreach

Below we provide an extract from an interview with a practitioner from an arts outreach programme situated in a community that has suffered effects of deindustrialisation. It illustrates how engagement that draws on the resources of the local community can challenge deficit models of communities and empower community members to make positive changes.

Researcher: How might thinking about your community identity help with your professional practice?

Community worker: A lot of the people we see will maybe have quite a low opinion of themselves, of their communities; their perception of the community might be that they are not the best place to be. I would actually completely turn that on its head. I do not see it that way at all. I see everywhere as an opportunity to be amazing places and I would really encourage folk (people) to think about where they are in those terms, because I think that these are communities that have got long histories of amazing people that have achieved incredible things that have been formally recognised… You know, that is where working with young people is an incredible thing because we can turn that on its head and say: well did you know that this is where the first edition of Robert Burns’ poems was published? You know which is an international and universal book that everybody knows you know “Auld Lang Syne” (meaning times long past). These songs were all published in this town. People think this town has a heavy industries background and it does, but it actually had a creative industries before it had a heavy industries background…We are about to move into a former school which we have taken on as a transfer and that school had two Nobel Peace Prize winners come out of it. The only school anywhere that had two Nobel Peace Prize winners out of it – I mean that is an incredible fact in itself .., it is not a coincidence.

Researcher: Is it about the potential of the community?

Community worker: It is about recognising the potential and it is about understanding where it came from and it is also about the whole thing about the potential of it becoming alive again, or well, it has always been alive and it has always been here. So it is about recognising that and then giving that place opportunity to think about it in those terms going forward and having no parameters at all – it is up to you. It is over to you guys actually you can decide how this goes, you have got that empowerment to take it forward (he is talking about the young people).

Researcher: What opportunities does this open or indeed close off for you as a practitioner?

Community worker: Speaking personally I think the amazing thing that we have done is some fantastic pieces of work with a community facing aspect. The Council and the Government had offered money for our participatory budgeting programme …and the young people were able to secure funding to run a small gallery space in the Burns Mall – which is the local shopping centre… That all came about from a family engagement workshop that I was running with families, a visual art workshop. .. the kids themselves secured the funds to make this happen….we had a gallery preview the way you would have in any gallery. The local press came along and gave us two pages. It was great publicity mothers and fathers; grandparents; and brothers and sisters all came to see it. We sold work and one of the young people created a book and we sold the whole edition and it was really exciting stuff. Drawings and paintings and a digital offer [we showed] all kinds of art. We had fashion and we had other pieces of work as well. So that was an example of how we could look at our community in a positive light and through our professionalism and through our practice we were able to engage with families. We have incredible opportunities to do that kind of a thing on a national scale. I would actually like to see it happening on an international scale. I think we should be having artists and musicians coming to see us from around the world because I think that suddenly becomes again about putting our place on a global map. We are a wee (small) town near to Glasgow and sometimes kids come here and this is the biggest place they have been to. They have never been to Glasgow….but it is about blowing all that out of the water and saying we are actually a town in Europe in the world and I think it is really crucial that we celebrate that. We always have been and we always will be – so why do we not just run with that? Instead of deciding that we have to think that we have to go somewhere else to be a creative person and we have to be somewhere else to be important.

Fig.1. Centerstage wall of strengths-based art produced by local youths as a way of giving them a voice.
Fig.2. Centerstage paper mache tree for pinning the leaves containing young children’s strengths and statements of what they have learned.

Towards a More Radical Approach to Assets Based Community Development

This paper suggests a strong parallel between deficit models in education and approaches to local economic development; this can be traced from the political rhetoric to how this is articulated through policy and practice on the ground. In both we see a tendency to treat people and places as “left behind”, as missing something, this something might be tangible assets such as modern school buildings or it might be intangible like confidence or social capital. We offer an alternative assets based approach, as implemented by the specific arts outreach programme discussed above, as a way of resisting dominant narratives (Negt, Kluge, ([1993] 2016) that treat places which have not been folded into neoliberal capitalism as left behind, and therefore lacking something. It resists a reading from ABCD light, where ideas around assets as commodities become folded into neoliberalism either through support to exploit them or through questions around how and why people are not exploiting them, which itself fits into a deficit model of place. We suggest a deeper more radical engagement with ABCD. This draws on our own work on participatory action research and design (Macintyre 2016), and our engagement with inclusive pedagogies in adult education (Cannell & Macintyre 2017). These approaches reject deficit models of education emphasising the need to recognise people as experts in their own lives and their own communities.

Acknowledgements

We would like to acknowledge the funding from the Erasmus + programme which made the project ‘Designing Collaborative Educational Resources (COERS) for Assets Based Community Participation (ABCP) across Europe’ (Assets com) (ref. 2016-1-UK01-KA203-024403) on which this paper is based possible. We would also like to acknowledge the work of our colleagues in our partner Higher Education Institutions and all of the community stakeholders participating in the project.

Authors

Kate Miller, The University of the West of Scotland, Lecturer in Education, PHD, kate.miller(at)uws.ac.uk

Ronald McIntyre, The Open University, Designer, Executive Masters in Business Studies, ronald.macintyre(at)open.ac.uk

Gary McKenna, The University of the West of Scotland, Research Fellow, PhD, gary.mckenna(at)uws.ac.uk


Cannell P. & Macintyre R. (2017). Free open online resources in workplace and community settings – a case study on overcoming barriers, Widening Participation and Lifelong Learning, 19(1), pp. 111–122.

Freire, P. (2000). Pedagogy of Freedom: Ethics, Democracy, and Civic Courage, Rowman & Littlefield: London.

Freire, P. (2005). Pedagogy of the Oppressed, Continuum: London.

Freire, P. (2006). [1970] ”The banking model of education”. In Provenzo, Eugene F. Critical issues in education: an anthology of readings. Thousand Oaks, CA: Sage Publications. pp. 105–117.

Freire, P. (2007). Pedagogy of the Oppressed. New York: Continuum.

Giroux, H. (2005). Border Crossings: Cultural Workers and the Politics of Education, Routledge.

Harvey D. (2006). Spaces of Global Capitalism: Towards a Theory of Uneven Economic Development, Verso: London.

Levitas R., Pantazis C., Fahmy E., Gordon D., Lloyd E., & Patsios D. (2007). The Multidimensional analysis of social exclusion Project Report by Bristol Institute of Public Affairs for the Department of Communities and Local Government, http://roar.uel.ac.uk/1781/1/multidimensional.pdf last accessed 27th of August 2015.

Macintyre R. (2016). Approaching Participatory Design in ”Citizen Science”. In Design for Learning: 5th International Conference designing new learning ecologies, 18th -20th of May, Copenhagen. http://oro.open.ac.uk/id/eprint/46337

Mooney, G. & Scott, G. (2016). Welfare, equality and social justice: Scottish independence and the dominant imaginings of the ’New’ Scotland. Ethics and Social Welfare, 10(3) pp. 239–251.

Negt O. & Kluge A. ([1993] 2016) Public Sphere of Experience: Analysis of the Bourgeois and Proleterian Public Sphere. Verso: London.

Paton, K., McCall, V. & Mooney, G. (2017). Place revisited: Class, stigma, urban restructuring in the case of Glasgow’s Commonwealth Games. Sociological Review, 65(4) pp. 578–594.

Shaw M. & Mayo M. (2016) Class Inequality and community development, Policy Press: Bristol.

Creative Campus Arabia – muotoilu muuttaa kaupunkia

Kirjoittajat: Tiina Laurila, Petra Lassenius & Päivi Keränen.

Korkeakoulut haluavat pois omista siiloistaan, mikä on myös välttämätöntä nopeasti kehittyvässä maailmassa. Projekteille on tunnusomaista Living Lab -tyyppinen toimintatapa, jolloin osallistavan suunnittelun ja yhteiskehittämisen menetelmin saadaan erilaisia toimijoita mukaan kehitystyöhön. Ammattikorkeakouluille tyypillinen yhteys käytäntöön tukee luontevana ja välttämättömänä osana tutkimusta. Korkeakoulujen muuttuva rooli, jossa innovaatioiden tuottaminen käy koulutuksen rinnalla yhä tärkeämmäksi, vahvistaa niiden painoarvoa myös kaupunkien ja alueiden kehittämisessä. Monialaisissa oppimisprojekteissa vetäjinä ovat usein arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, kiinteistötalouden ja muotoilun tutkinto-ohjelmat.

Tässä artikkelissa esitellään kaksi Metropolia Ammattikorkeakoulun muotoilun tutkinto-ohjelman koordinoimaa projektia, joita yhdistää kaupunkikehittäminen muotoilun menetelmiä käyttäen. Kansainvälinen EU-rahoitteinen kuuden Itämeren alueen korkeakoulun Live Baltic Campus -hanke (2015-2018) keskittyi korkeakoulujen kampusten kehittämiseen yhteistyössä kaupunkien kanssa. Helsingin kaupungin elinkeino-osaston rahoittama ja Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoima Creative Campus Arabia -projekti (2017-2018) auttoi korkeakoulua siirtymävaiheessa kaikkien kulttuurin alojen keskittäessä toimintansa Arabian kampukselle. Metropolia toimi myös sisällöllisenä asiantuntija- ja kehittämiskumppanina Helsingin kaupungille.

Tunnistettuja kehittämisteemoja

Korkeakoulujen ja kaupunkien suhteessa voidaan tunnistaa seuraavia rakenteita ja dynamiikkaa: kampus on erillään kaupungista, kampus on suljettu alue kaupungin sisällä tai kampus on integroitu osa kaupunkia (Magdaniel 2013, 4). Metropolian Helsingissä sijaitsevat Myllypuron kampus ja Arabian kampus Toukolan kaupunginosassa nivoutuvat sijainniltaan osaksi kaupunkia ja ovat siksi jo lähtökohtaisesti luonteva osa alueen toimintoja.

Tämän artikkelin hankkeista Live Baltic Campus oli laajin ja siinä oli mukana Metropolian lisäksi Turun, Tukholman, Uppsalan, Tarton ja Latvian yliopistot sekä kaupunki- ja aluekehittämisorganisaatioita. Yhteistyöverkoston ja kuuden kampussuunnitelman lisäksi projektin tuloksena syntyi kuuden kaupungin kokemuksia kokoava Development Ideas Book. Hankkeen kumppanikaupungeissa tuotetusta suunnittelumateriaalista tunnistettiin 44 yhteistä kehittämisteemaa, joista voitiin ryhmitellä kuusi pääteemaa. Yhdessä pääteemat muodostavat kokonaisvaltaisen kuvan, miten kestävä ja kiinnostava kampus voidaan rakentaa sekä miten kampuksen toiminnat voivat edistää kestävää kaupunkisuunnittelua. Kuusi kehittämisteemaa edustavat jokaisen korkeakoulun hankkeessa havaittua vahvuusaluetta tai painopistettä, joita muut voivat soveltaa omaan ympäristöönsä sopivin tavoin (taulukko 1).

KehittämisteematSisältö
1. Kaupunki-yliopisto symbioosiPositiivinen, erottamaton riippuvuus kaupungin ja kampuksen toimintojen välillä
2. Jatkuva muutosDigitalisaatio, ilmastoasiat, talous ja sosiaalinen kehitys
3. PalvelutHybridiratkaisut tiloille parantavat käyttöastetta sekä monipuolistavat palveluita asukkaille ja opiskelijoille
4. Kokoavat tilatMonikäyttötila – alueen sydän – taiteelle, tieteelle ja innovaatioille. Paikka, jossa yliopisto ja kansalaisyhteiskunta kohtaavat
5. KasvuTestialusta uusille innovaatioille. Kampuksen toiminta on piristysruiske alueen toiminnoille, taloudelle ja sosiaaliselle kehitykselle
6. Monialainen/ monitasoinen yhteistyöMaanomistajien, yrittäjien, asukkaiden, kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien yhteistyö kampuksen luomisessa

Metropolian Arabian kampuksen kehittämisessä uusien palveluiden luominen (kohta 3) ja yhteiskäyttötilojen suunnittelu (kohta 4) nousevat tällä hetkellä keskeisiksi. Tulevat yhteiskäyttötilat ovat uudella Arabian kampuksella eri toimijoille avoimia työskentelytiloja. Näitä tiloja testataan osana kehitteillä olevan Helsinki XR-Centerin toimintaa. XR-Center tarjoaa toiminta-alustan lisätyn todellisuuden kehitys-, tutkimus- ja yritystoiminnalle. Keskiössä ovat tapahtumatila, kahvila sekä VR-demotila. Keskuksen ympärille rakentuvat työvyöhykkeet eri toiminnoille kuten neuvottelutilat, startup-toiminta tai hiljaisen työskentelyn tilat. Oleellista on, että eri toimijat oppilaitoksista yrityksiin voivat hyödyntää yhteisiä tiloja, teknologiaa ja toistensa osaamista.

Muutosta muotoilun menetelmin

Arabian kampus sijaitsee Toukolan kaupunginosassa, jossa on koteja monelta vuosikymmeneltä, yrityksiä, kauppakeskuksia, korkeakouluja ja asukastoimintaa katufestivaaleista kuorolauluun. Helsingin syntypaikkana Arabia on historiallisesti tärkeä osa koko maan ja etenkin suomalaisen taideteollisuuden historiaa. Arabian keramiikkatehdas lopetti toimintansa nopealla aikataululla pari vuotta sitten ja kesällä 2018 Aalto ARTS siirtyi Espooseen. Arabian uudistunut designkeskus museoineen ja keramiikkataiteilijoiden studioineen sekä Metropolia AMK:n muotoilun tutkinto-ohjelman siirtyminen Arabiaan säilytti alueen maineen ja toiminnan muotoilun keskittymänä.

Creative Campus Arabia -projekti tarjosi Metropolialle lisäresursseja muutoksessa sen siirtäessä kesällä 2017 muotoilun, viestinnän, vaatetusalan ja konservoinnin tutkinto-ohjelmat Arabian kampukselle, jossa muut Metropolian kulttuurialojen tutkinto-ohjelmat musiikki, televisio- ja elokuva sekä kulttuurituotanto jo toimivat. Myös Metropolian sovelletun elektroniikan tutkimus- ja kehitysyksikkö Electria siirtyi samaan aikaan Arabian kampukselle. Vuoden päästä muutosta syksyllä 2018 Metropoliassa alkoi uusi 3D-visualisointia ja AR- ja VR-teknologioita hyödyntävä XR-designkoulutuksen suuntautumisvaihtoehto, joka toi uuden muuttujan toimintojen dynamiikkaan.

Metropolian opiskelijat ja opetushenkilöstö ovat olleet tiiviisti mukana uuden kampuksen suunnittelussa. Muotoilun tutkinto-ohjelman muutto Arabian kampukselle ja osaltaan myös Creative Campus Arabia -projekti antavat puitteet vastata muuttuviin työelämätarpeisiin. Jo ennen muuttoa tilasuunnitteluprojektit tarjosivat opiskelijoille tilaisuuksia osallistua kampustilojen ja -kalusteiden suunnitteluun. Samoin Metropolian kaikille neljännen vuosikurssin opiskelijoille pakollisen Innovaatiokurssin aiheet saatiin yhteistyökumppaneilta, mikä on osaltaan tukenut Arabian alueen kehittämistä. Yhteisopinnot alueella olevien korkeakoulujen kanssa ovat olleet mahdollisia kesä- tai verkko-opintoina. Suomen ammattikoreakoulujen opettajien virtuaaliopetusosaamista on kehitetty eAMK-verkostohankkeessa. Metropolia, Diakonia ja Arcada ammattikorkeakoulut toteuttivat yhteistyössä pilottina Developing communities in neighbourhoods -kurssin. Kurssi yhdisti monialaisesti eri korkeakoulujen osaamista ja joustava verkko-opintojakso mahdollisti opiskelijan osallistumisen hänelle sopivana ajankohtana.

Jatkuva muutos on kestävää

Live Baltic Campus -projekti toimii esimerkkinä kansainvälisyyden tärkeydestä. Projektissa toteutettiin erilaisia kampusten ja kaupunkien kehitysprojekteja sekä saatiin esiin laaja valikoima yhteistyösuhteita, joita voidaan käyttää mallina eri maiden korkeakoulujen kampusten kehittämisessä. Creative Campus Arabia on projektin nimi, mutta se myös kertoo, miten muotoiluosaamisella voidaan vaikuttaa alueiden kehittämiseen. Projektina Creative Campus Arabia kertoo lisäresurssien merkityksestä muutosvaiheessa, jolloin vanhat toimijat saadaan paremmin näkemään uudet mahdollisuudet ja verkostot. Edellä mainitut muutokset ja projektit ovat sekä erikseen että yhdessä rakentaneet, vahvistaneet ja uudistaneet Metropolian muotoilun tutkinto-ohjelmaa. Jo nyt voidaan sanoa, että yhteistyö kaupungin kanssa on muodostunut tiiviiksi osaksi kampuksen toimintaa sekä Arabian alueella että laajemmin.

Ammattikorkeakoulu voi toimia keskustelun avaajana, eri toimijoiden yhteen tuojana, kokeilujen toteuttajana sekä muutosprosessien vauhdittajana ja arvioijana. Hyödyt tästä ovat moninaiset: opetuksen linkittämisen kaupunkikehitykseen lisäksi projektit ovat vahvistaneet Metropolian kansainvälistä yhteistyötä ja yritysyhteistyötä. Projektit ovat auttaneet tunnistamaan uusia kehittämiskohteita kuten teknologian kasvava vaikutus ja sen mahdollisuudet, joita jo kehitetäänkin kansainvälisessä Augmented Urbans -projektissa. Sen tarkoituksena on kehittää menetelmiä, joilla usein monimutkaiset kaupunkisuunnitteluprojektit saadaan helpommin ymmärrettäviksi eri ryhmille käyttämällä visualisointiin uusia AR/VR -teknologioita.

Aika on muuttanut muotoilun käsitteen merkitystä esinemuotoilusta palveluiden ja systeemien suunnitteluun. Suomalaisten maine luovana kansana ei ole muuttunut, mutta sen sisältö on laajentunut muotoilijan ammattiroolin kehittymisen myötä. Nyt tarvitaan ammattilaisia, jotka osaavat fasilitoida muutosta ja käyttää luovuutta ja teknologiaa kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen.

Artikkelin pääkuva: Milka Toikkanen.

Kirjoittajat

Tiina Laurila, FM, TaM, Projektituottaja, Metropolia AMK, tiina.laurila(at)metropolia.fi

Petra Lassenius, TaM, Projektipäällikkö, Metropolia AMK, petra.lassenius(at)metropolia.fi

Päivi Keränen, TaM Projektipäällikkö Metropolia AMK, paivi.keranen(at)metropolia.fi


Magdaniel, F.C (2013). The university campus and its urban development in the context of the knowledge economy. Conference Paper. EURA Conference: Cities as Seedbeds for Innovation. Delft University of Technology, Enschede, Netherlands.
Uusikaupunki Oy ja Live Baltic Campus (2017). Live Baltic Campus Development Ideas Book. Central Baltic Interreg, Finland. Saatavilla osoitteesta http://livebalticcampus.eu/wp-content/uploads/2017/12/LBC_Development-Ideas-Book.pdf

3D-kaupunkimallit ja virtuaalisuus aluekehityksen työkaluiksi

Kirjoittajat: Juho-Pekka Virtanen, Kaisa Jaalama, Arttu Julin, Matti Kurkela, Mikko Maksimainen, Matti T. Vaaja & Hannu Hyyppä.

3D-kaupunkimallien kehitys etenee kohti vuorovaikutteista ja älykästä kaupunkiympäristön digitaalista kaksosta, jonka kautta kaupunkiympäristön toimijat voivat saada tietoa älykkään kaupungin toiminnasta, suunnitelmista ja infrastruktuurista. Tiedon hyödyntämisen lisäksi kansalaiset, viranomaiset, yhteisöt ja yritystoimijat voivat myös viestiä omasta toiminnastaan ja tarpeistaan, joko suoran osallistumisen tai muiden palveluiden käytön kautta kertyvän tiedon muodossa. Tulevaisuuden 3D-kaupunkimallit palvelevat monipuolisesti niin kaupunkeja, asukkaita kuin liike-elämääkin.

Kaupunkiympäristön uudet haasteet

Kaupunkiympäristöihin kohdistuu lähitulevaisuudessa useita suuria haasteita: Ilmastonmuutos ja ekologinen kestävyys edellyttävät nykyistä energiatehokkaampaa ja resurssiviisaampaa toimintaa. Digitalisaation myötä kaupunkien pitäisi pystyä toimimaan alustana myös digitaalisessa maailmassa. Työnteon pirstaloituminen ja palvelusektorin korostuminen osana elinkeinorakennetta puolestaan edellyttävät kaupunkiympäristöltä joustavuutta ja mukautettavuutta. Kaupungin sosiaalisen ja fyysisen ympäristön muutoksen lisäksi myös teknologinen kehitys asettaa paineita kaupunkien infrastruktuurille: kaupunkien pitäisi pystyä valmistautumaan esimerkiksi tiheiden 5G-verkkojen pystyttämiseen ja autonomisten ajoneuvojen aiheuttamiin muutoksiin liikkumisessa.

Näihin muutospaineisiin vastaaminen edellyttää yhteistoimintaa: kehitystyössä pitää pystyä ylläpitämään vuoropuhelua kaupunkiympäristön lukemattomien eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa tarpeiden ja intressien huomioimiseksi. Tavoitteena tulisi olla teknologian mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ja yhteiskehittämisen optimointi, jotta rajallisista resursseista saadaan paras mahdollinen hyöty. Kaupunkiympäristön kehittäjät pitäisi saada pelaamaan aiempaa vahvemmin yhteen, jotta energiatehokkuuden, sosiaalisen kestävyyden ja monikäyttöisyyden tarpeisiin pystytään vastaamaan.

Työkaluja ja tietolähteitä

Kaupunkimallit lähestyvät osallistavaa kaupunkikehittämistä: Visiona on, että 3D-kaupunkimallista tulee tulevaisuudessa käyttöliittymä kaupunkiympäristöön ja osallistumista entisestään tukeva vuorovaikutteinen alusta, jonka kautta käyttäjät pääsevät tarkastelemaan sekä kaupunkiympäristön nykytilaa että suunnitelmia tulevista muutoksista (Virtanen ym. 2017). Erityisesti suuremmat kaupungit ovat Suomessa heränneet kehittämään kaupunkimallinnustoimintaansa systemaattisesti (Julin ym. 2018), monesti yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Yksi esimerkki tästä on hiljattain päättynyt Oulun yliopiston, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen 6Aika-projekti “AKAI”, jossa erityisesti pyrittiin kehittämään avoimia alustoja moniaineistoisille, mittatarkoille ja yksityiskohtaisille 3D-kaupunkimalleille (6Aika 2018).

Osana digitalisaatiota pelillistämisestä on tullut keskeinen osa palvelusuunnittelua. Tiedon visualisoinnin ja vuorovaikutuksen lisäksi kaupunkimalleja hyödyntävät sovellukset voivatkin tulevaisuudessa entistä useammin sisältää myös pelillisiä komponentteja. Esimerkiksi EAKR-rahoitteisessa Soludus -projektissa Aalto-yliopisto ja Metropolia kehittivät menetelmiä paikkatietoaineistojen, yksityiskohtaisten sisätilamallien ja energiatiedon hyödyntämiseksi pelimoottorialustalla (Virtanen ym. 2018).

Kuva 1. Digitaalisia malleja ja niitä hyödyntäviä sovelluksia voidaan tuoda älylaitteisiin ja jakaa internetin yli. Käyttäjän näkökulmasta aineistot itsessään eivät ole arvokkaita, hyöty syntyy aineistoja hyödyntävien sovellusten kautta.

Osallistavan kaupunkikehittämisen kannalta kolmas merkittävä tutkimussuunta on joukkoistettu kartoitus. Kaupunkiympäristöstä voidaan kerätä tietoa esimerkiksi paikkatietoa hyödyntävien kyselyiden kautta. Tällä PPGIS (Public Participation Geographic Information System) -lähestymistavalla on menestyksekkäästi kartoitettu esimerkiksi kaupunkien palveluverkon aukkoja ja parannusta vaativia julkisia tiloja. Tietolähteeksi voivat muodostua myös erilaiset palvelut, joissa paikkatietoa syntyy palvelun käytön sivutuotteena. Konkreettinen esimerkki tästä on Uber-palvelun keräämä data, joka tarjoaa ennennäkemättömän yksityiskohtaista, aikaan ja paikkaan sidottua tietoa kaupungissa liikkumisesta.

Tarpeita tutkimukselle ja kehitykselle paikkatietoteknologian alueella

Uusien työkalujen ja aineistolähteiden hyödyntäminen edellyttää koulutusta, tutkimusta, innovaatioita ja yhteistyötä kaupunkien ja korkeakoulujen kanssa. Paikkatietoteknologian alueella selkeitä tutkimustarpeita ovat uusien datavirtojen yhdistäminen olemassa oleviin aineistoihin. Dataintegraatiota tarvitaan sekä uusien sensoreiden tuottamien tietojen, että joukkoistamalla tuotetun, kokemuksellisen tiedon yhdistämiseksi jo olemassa olevien aineistojen kanssa. On epärealistista kuvitella, että kaikki kaupunkiympäristön eri aineistolähteet pystyttäisiin keräämään yhteen paikkaan yksittäisen toimijan puolesta. On kuitenkin varmistettava, että mikäli tietoja halutaan yhdistää, se on tarvittaessa mahdollista. Tämä edellyttää sovellusnäkökulman huomioon ottamista kaupunkien paikkatietoa kehitettäessä. Tältä osin on myös tärkeää kehittää kaupunkien prosesseja enemmän yhteismitallista, paikkaan sidottua tietoa tuottavaksi. Kaupungin tulisi toimia tiedon kerääjänä, jakelijana ja uusien tietoaineistojen innovoijana, enemmän kuin siilomaisesti tuotettujen rajoitettujen aineistojen vartijana.

Sensoriteknologian kehityksen myötä kaupunkiympäristöä pystytään myös mittaamaan yhä monipuolisemmin. Esimerkkejä kaupunkiympäristön mittausmahdollisuuksista ovat laajojen alueiden lämpökamerakuvaukset, valaistuskartoitukset (Kurkela ym. 2017) ja maankäytön luokittelun automatisointi. Sensoriteknologian ja älykkäiden kuluttajalaitteiden kehitys voi myös tehdä kansalaisesta 3D-kartoittajan (Hyyppä ym. 2017). Myös itseajavat autot, joissa joka tapauksessa on 3D-kartoituksen mahdollistavia sensoreita, voivat muodostua kaupunkiympäristön lähes reaaliaikaiseksi tietolähteeksi. Rikastamalla perinteisiä paikkatietoaineistoja näillä uusilla ulottuvuuksilla pystytään tekemään tarkempia tulkintoja kaupunkien toimivuudesta ja kestävyydestä, esimerkiksi luomaan lisäarvoa kaupunkien viherympäristöjen monitorointiin (Jaalama ym. 2017).

Kuva 2. Kaupunkiympäristöä pystytään mittaamaan yhä kattavammin ja monipuolisemmin. Kuvassa esimerkki 3D-kartoitukseen yhdistetystä valaistusolosuhteiden mittauksesta, jonka pohjalta katuvalaistuksen toimivuutta pystytään arvioimaan aiempaa tarkemmin.

Kaupunkianalyytikkaa (urban analytics) käytetään terminä kuvaamaan kaupungin havainnointia usean eri tason, tietolähteen ja joskus myös reaaliaikaisuuden kautta (Kitchin 2014). Uuden, monipuolisemman tiedon hyödyntäminen edellyttää uusia lähestymistapoja kaupunkitiedon käsittelyyn. Monesti tämä tarkoittaa suuria tietoaineistoja hyödyntävien analyysimenetelmien kehittämistä, koska käsin tehtävät analyysit eivät skaalaudu tiedon yksityiskohtatason noustessa.

3D-teknologiaa hyödyntävät tulevaisuuden kaupungissa niin kaupalliset toimijat kuin asukkaat

Yksityiskohtaista, moniulotteista tietoa sisältävä kaupunkimalli tarjoaa yhteisen alustan kaupunkisuunnitteluun ja asukasvuorovaikutukseen. Kansalaisten ja viranomaisten lisäksi myös erilaiset yritykset voivat hyödyntää virtuaalisia ympäristöjä. Virtuaalisten kokemusten avulla paikalliset tuottajat tavoittavat asiakkaita myös muilta alueilta: esimerkiksi kasvukeskusten ulkopuolella sijaitsevat kulttuuriproduktiot hyötyvät tällaisesta paikasta riippumattomasta kokemisesta. Virtuaaliset kokemukset myös tukevat esteettömyyttä ja helpottavat osallistumista. Virtuaalimalleihin liittyvät ansaintalogiikat voivat monipuolistua, jos 3D-teknologiaa osataan hyödyntää liiketoiminnassa.

Korkeakoulut ovat alueiden kehittämistyössä tärkeitä toimijoita, sillä ne ovat paikallisesti keskeisessä asemassa kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman välittäjänä. Aalto-yliopiston tutkijat ovat viime vuosina osallistuneet ammattikorkeakoulujen kanssa alueiden kehittämistyöhön erityisesti 3D-kaupunkimallien käytön edistäjänä. Tutkijat ovat kehittäneet 3D-kaupunkimalleja kohti digitaalista kaksosta, jonka kautta kaupunkiympäristön eri toimijat, kuten aluesuunnittelijat, päättäjät ja asukkaat, voivat osallistua alueiden uudistamiseen.

Interaktiivisen 3D-kaupunkimallin tarkoituksena onkin saattaa eri toimijat yhteen ja tukea vuoropuhelua osana aluekehittämistä. Todelliseen kaupunkiin perustuva mittatarkka 3D-malli mahdollistaa muun muassa aluekehittämisen vaikutusten virtuaalisen tarkastelun ja simuloinnin. Näkymänä on, että tulevaisuuden 3D-paikkatieto palvelee monipuolisesti niin kaupunkeja, asukkaita kuin liike-elämääkin.

Artikkelin pääkuva: 3D-kaupunkimallien kehitys etenee kohti vuorovaikutteista ja älykästä kaupunkiympäristön digitaalista kaksosta, jonka kautta kaupunkiympäristön toimijat voivat saada tietoa ympäristön toiminnasta, suunnitelmista ja infrastruktuurista. 3D-malli: Helsingin kaupunki.

Kirjoittajat

Juho-Pekka Virtanen, TaM, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, juho-pekka.virtanen(at)aalto.fi

Kaisa Jaalama, HtM, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, kaisa.jaalama(at)aalto.fi

Arttu Julin, DI, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, arttu.julin(at)aalto.fi

Matti Kurkela, TkL, TaM, studio manager, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, matti.kurkela(at)aalto.fi

Mikko Maksimainen, TkT, tutkijatohtori, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, mikko.maksimainen(at)aalto.fi

Matti T. Vaaja, TkT, professori, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, matti.t.vaaja(at)aalto.fi

Hannu Hyyppä, TkT, professori, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

6Aika-strategia­toimisto (2018). Tuloksia: Avoin kaupunkimalli avoimena innovaatioalustana (AKAI). Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://6aika.fi/tuloksia-avoin-kaupunkimalli-avoimena-innovaatioalustana-akai/

Hyyppä, J., Virtanen, J.P., Jaakkola, A., Yu, X., Hyyppä, H. & Liang, X. (2017). Feasibility of Google Tango and Kinect for crowdsourcing forestry information. Forests 9(1). Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://doi.org/10.3390/f9010006

Jaalama, K., Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Räty, S., Julin, A., Virtanen, J-P., Kurkela, M. & Vaaja, M. (2017). Viherrakenteen 3D-mittauksella hyvinvointia elinympäristöstä. AMK-lehti/UAS Journal 2/2017. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/2-2017/viherrakenteen-3d-mittauksella-hyvinvointia-elinymparistosta/

Julin, A., Jaalama, K., Virtanen, J.P., Pouke, M., Ylipulli, J., Vaaja, M., Hyyppä, J. & Hyyppä, H. (2018). Characterizing 3D City Modeling Projects: Towards a Harmonized Interoperable System. ISPRS International Journal of Geo-Information 7(2). Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://doi.org/10.3390/ijgi7020055

Kitchin, R. (2014). The real-time city? Big data and smart urbanism. GeoJournal 79(1).

Kurkela, M., Maksimainen, M., Vaaja, M.T., Virtanen, J.P., Kukko, A., Hyyppä, J. & Hyyppä, H. (2017). Camera preparation and performance for 3D luminance mapping of road environments. Photogrammetric Journal of Finland 25(2). Haettu 2.11.2018 osoitteesta https://foto.aalto.fi/seura/julkaisut/pjf/pjf_e/2017/PJF2017_Kurkela_et_al.pdf

Virtanen, J-P., Julin, A., Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. (2017). Tulevaisuuden avoimet kaupunkimallit. Maankäyttö 4. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk417/mk417_2015_virtanen_julin_et_al.pdf

Virtanen, J-P., Jaalama, K., Julin, A., Hahkala, H., Vaaja, M. & Hyyppä, H. (2018). Pelillistäminen, paikkatieto ja uusiutuva energia – energiankäytön seurannan ja visualisoinnin mahdollisuuksista. AMK-lehti/UAS Journal 1/2018. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/1-2018/pelillistaminen-paikkatieto/

Kan yrkeshögskolan bidra till regionutvecklingen i skärgården?

Författare: Rasmus Karlsson.

Yrkeshögskolan Novia är för tillfället delaktig i flera projekt som på olika sätt berör företag och företagsamhet i Åbolands skärgård. Företagsverksamheten bedrivs ofta på hemgården, kanske i den miljö man växt upp. Sjunkande lönsamhet i traditionella skärgårdsnäringar som fiske och en önskan att upprätthålla en levande skärgård med nya möjligheter för företagsamhet driver på en förändring av näringslivet. Två Interreg Central Baltic-projekt, St. Olav Waterway och Smart Marina, kretsar kring turism. Mer specifikt att möta en efterfrågan på högre servicenivå och försök att förlänga den korta säsongen. Ett annat projekt, Archipelago Business Development, strävar till att utveckla businessmodeller och nya samarbeten mellan många olika typer av företag.

I de nu pågående projekten stärks lokalsamhället främst genom stöd för att bedriva företagsverksamhet som man kan livnära sig på i skärgården. Projekten är i högsta grad lokalt förankrade då företagen som nås och är verksamma i projekten är lokala aktörer i skärgården. Även de direkta investeringar som görs under projektens gång har potential att nyttja lokala entreprenörer som besitter den specialkunskap och utrustning som ibland behövs för att verka i skärgårdsförhållanden.

Projekttrötthet

Projektverksamhet är ingenting nytt i den åboländska skärgården. Tvärtom kan man påstå att projektverksamhet och fondfinansiering sedan länge är vardag i trakten. Dels har Pargas stad, och dess föregångare innan kommunsammanslagningen som gjorde en stor del av Åbolands skärgård till en kommun år 2009, länge haft projektverksamhet på agendan. Också den lokala Leader-gruppen I samma båt – samassa veneessä har länge varit verksam i skärgården. En viss projekttrötthet kan skönjas bland många aktörer. Känslan av att projekt kommer och går, men problemen består. Det kommer nya företagare med ny iver och idéer, men när man samtalar med de verksamma på gräsrotsnivå hittar man ibland en skepsis till att projekten skulle medföra bestående positiva effekter. James Simpson, projektledare för Novias partner Pargas Stad, i projektet St. Olav Waterway, känner igen problematiken. Han upplever att företagen gärna tar en avvaktande roll, åtminstone i början av projekten. Detta kan vara problematiskt då projektets förutsättningar ofta bestäms redan i ansökningsskedet. Denna avvaktande inställning kan vara resultat av tidigare projekt som varit misslyckade eller intetsägande, åtminstone ur företagarens perspektiv. Simpson menar ändå att man genom aktiv dialog lyckats bemöta några företags önskemål under projektet St. Olav Waterways gång, men att rörelseutrymmet kan vara litet då ett projekt väl är godkänt.

När specifika, lokala behov utkristalliseras i ett regionalt program som Interreg-programmen, kan lokala punktinsatser som Leader-finansiering vara ett alternativ. Emil Oljemark, verksamhetsledare i Leader-gruppen I samma båt, är också bekant med begreppet projekttrötthet och menar att det ibland kan bero på att man i målgruppen förväntar sig snabbare resultat än vad som alltid är möjligt. I allmänhet uppfattas ändå projekten som meningsfulla då de har förankring på gräsrotsnivå och där uppfattas som nödvändiga. Det är viktigt att de konkreta projektåtgärderna känns meningsfulla hos målgruppen och motsvarar de behov som finns.

Nätverk av aktörer i fokus

Vad är det då en yrkeshögskola kan göra för att upprätthålla optimismen man känner i inledningen av ett projekt? Visionerna är klara och slutmålet med projektet känns både realistiskt och som att det kommer att leda till en verklig förändring och en förbättring av den rådande situationen, men när man går ner på detaljnivå brukar ofta frågorna vara fler än svaren. För att upprätthålla engagemanget och ivern krävs att förtroendet för att man kommer att uppnå goda resultat hålls vid liv.

Att visa ett långsiktigt engagemang i regionen är antagligen viktigt. Att i lokalpressen regelbundet kunna visa upp nya initiativ och formidabla, konkreta resultat. Öronmärkta pengar avsedda för direkta investeringar för att utveckla en verksamhet fungerar som en morot för att få aktörerna intresserade. Att sammanföra aktörer med liknande utmaningar inom samma bransch har också visat sig vara väldigt inspirerande och givande. Projektet Smart Marina sammanför 32 gästhamnar i Central Baltic-området som ges möjlighet att göra studiebesök hos varandra för att få idéer att ta med sig för att utveckla sin egen hamn. De första erfarenheterna har varit enbart positiva. Där man i vardagen konkurrerar med varandra, finns ändå en insikt om att en enskild hamn inte i sig utgör den attraktiva båtturismregion som centrala Östersjön är. Det är nätverket av hamnar som gör regionen attraktiv för båtsemestrare. Centrala Östersjön bjuder på ett fantastiskt nätverk av vackra hamnar i genuin skärgårdsmiljö. Ett mål i projektet är att föra detta budskap vidare utanför programområdet genom att hamnarna synliggörs som ett nätverk. För detta krävs regional sammansvetsning och satsningar som syns utåt som en attraktiv helhet och ett nätverk av garanterat god service, god mat, tydlig och enhetlig information och goda förbindelser. I Smart Marina sammanförs kunskapsutbyte och -utveckling med konkreta investeringar i infrastruktur såsom bryggor och servicehus.

Alla rör sig inte heller med båt, åtminstone inte egen båt. Det krävs också möjligheter att röra sig över landytorna med tillgång till service och information. Där har projektet St. Olav Waterway en viktig roll. I projektet skapas en pilgrimsled från Åbo över Åland och vidare till Sverige där den sammanlänkar med existerande pilgrimsleder som för vidare till slutmålet Nidaros, alltså Trondheim. I projektet försöker man sammanlänka de aktörer som erbjuder service längs med vägen så att en pilgrimsvandrare kan planera sin rutt och kunna försäkra sig om att få mat och tak över huvudet för natten, samt transport över vattnet där det behövs. Man rör sig i gränslandet mellan kommersiell och spirituell verksamhet och samarbetar med församlingar och Franciskusföreningen på Kökar. Resan kan företas av olika själ, men grundförutsättningarna för att den ska lyckas är de samma. Leden är en konkret möjlighet för aktörer i regionen att samarbeta kring samma produkt, ett tankesätt som kanske inte riktigt slagit rot i regionen. Ofta sneglar man avundsjukt mot Lappland, och där finns säkert mycket att lära. Även samarbete, t.ex. kring arbetskraft, diskuteras.

Nätverk av små aktörer är en gemensam faktor för de Central Baltic-projekt Novia deltar i. Novias medverkan möjliggör att mindre aktörer, som själva inte skulle ha resurser att sköta den administration som projektdeltagande som partner medför, ändå kan ta del av projektverksamheten.

Yrkeshögskolan som professionell projektpartner

För att yrkeshögskolan ska kunna bedriva regionala utvecklingsprojekt krävs att det kontinuerligt finns finansiering att söka som kan användas för projekt i regionen, och att man gör väl ifrån sig för att upprätthålla förtroendet hos finansiärerna. Den första delen, finansieringen, är ingen omöjlighet i dagsläget då flera finansieringsformer är geografiskt riktade till specifika regioner, även skärgården. För den åboländska skärgårdens del finns exempelvis Interreg-programmen Central Baltic och Baltic Sea Region, samt Leaderfinansiering.

Den andra delen, att upprätthålla förtroendet hos finansiärerna, kräver att yrkeshögskolan lyckas upprätthålla en professionell FoU-organisation som proaktivt tar sig an utmaningar i projekten. Styrkan i en organisation som kontinuerligt deltar i, och driver projektverksamhet är att man redan i de inledande faserna i projekten kan identifiera och undvika fallgropar som gör att den dyrbara projekttiden går till spillo. En professionell projektorganisation ska också kunna leverera korrekta rapporter till finansiären, utan fördröjningar som leder till att andra projektpartner måste vänta på sin finansiering. Man ska också visa att man har ett ramverk för att sprida resultaten i projektet, och när det gäller regional utveckling ska denna rapportering gärna vara synlig både på lokal och regional nivå.

Kontinuitet genom lyckade projekt

Kommunernas, NTM-centralernas och andra regionala förvaltningsorgans roll är förstås centrala i många aspekter av den regionala utvecklingen, men Yrkeshögskolan kan ha en stark roll som en aktör med nära kontakt med lokalsamhället över kommungränserna. Yrkeshögskolan kan bidra med den sakkunskap som man har genom de ämnen man utbildar i, men även i allra högsta grad genom expertis i projektledning som man bygger upp genom kontinuerlig projektverksamhet och de nätverk som byggts genom denna. Yrkeshögskolan kan uppnå en position som bestående regionutvecklare genom att marknadsföra sig som en pålitlig partner som har kunskap om finansieringsformerna och lösningar på de krav om rapportering, arkivering och spridning av projektresultat som finansiärerna kräver. Lyckade projekt bygger grunden för kontinuitet istället för projekttrötthet, och öppnar möjligheter för förnyade projektpartnerskap i följande programperiod.

Artikeln baserar sig på projekten nedan

Central Baltic-projekt där Novia är partnerPartner
St. Olav Waterway
I projektet upprättas en pilgrimsled, från Åbo genom skärgården och Åland till Hudiksvall https://stolavwaterway.com

Åbo Akademi, Yrkeshögskolan Novia, Föreningen Pilgrimstid, Franciskusföreningen på Kökar, Sottunga kommun, Östhammars kommun, Söderhamns kommun, Pargas stad
Archipelago Business Development
I projektet skapas nya affärsmodeller och kunskapsutbyte i Åbolands, Ålands och Stockholms skärgård www.archipelagobusiness.eu

Åbo akademi, Yrkeshögskolan Novia, Södertörns universitet, Drivhuset
Smart Marina
Målsättningen i projektet är att utveckla klimatsmarta lösningar och höja servicenivån i 32 gästhamnar i centrala Östersjöregionen www.smartmarina.eu

Ålands utvecklings Ab, Östhammars kommun, Valdemarsviks kommun, Dagö kommun, Skärgårdsstiftelsen i Stockholm, Yrkeshögskolan Novia

För artikeln intervjuades:
Emil Oljemark – Leadergruppen ”I samma båt – samassa veneessä”, www.sameboat.fi
James Simpson – Pargas stad

Tiivistelmä suomeksi:
Novia ammattikorkeakoulu osallistuu tällä hetkellä useaan alueelliseen kehittämisprojektiin lounaissaaristossa. Hankkeissa ollaan tiiviissä yhteystyössä paikallisten yrittäjien kanssa. Hankkeet koskevat yritysten ja matkailun kehittämistä. Yrittäjien mukaantulo projektin suunnitteluun jo ennen sen alkua auttaa projektin onnistumisessa. Toisaalta vasta projektin alkamisajankohdan jälkeen ilmenneitä tarpeita ja toivomuksia on usein hankalaa sovittaa projektin budjettiin ja päämäärään. Ammattikorkeakoulu voi toimia yhdistävänä tekijänä ja projektiosaajana kuntarajat ylittävissä projekteissa.

Författare

Rasmus Karlsson, Pol. mag., Projektledare, Yrkeshögskolan Novia, rasmus.karlsson(at)novia.fi

Yhteistyö tukee Itämeren kehittämistä yhtenäiseksi matkakohteeksi

Kirjoittaja: Sanna-Mari Renfors.

Itämeri-strategian toteutuminen edellyttää maiden välistä yhteistyötä

Itämeri-strategian (Euroopan Komissio 2015) tavoitteena on luoda alueesta yhtenäinen matkakohde. Strategiassa Itämeri nähdään yhdeksi markkina-alueeksi, mikä edellyttää palvelujen yhteiskehittämistä ja -markkinointia. Erityisesti ns. Keskisellä Itämerellä eli Suomessa, Virossa ja Latviassa matkailuelinkeinon kansainvälinen kasvu on ollut nopeaa. Tämä on tuonut mukanaan erilaisia liiketoiminnan kehittämisen haasteita.

Keskisen Itämeren alueella matkailuelinkeino kärsii erityisesti dynaamisten yrittäjien ja osaavan henkilökunnan puutteesta. Maiden matkailustrategiat ja toimenpideohjelmat (Latvian elinkeinoministeriö 2017; Työ- ja elinkeinoministeriö 2018; Visit Estonia 2017) painottavatkin osaamisen työelämävastaavuutta ja työntekijöiden ammattitaidon vahvistamista kasvuun vastaamiseksi. Maissa halutaan myös edistää alan työntekijöiden liikkuvuutta, sillä työ ja näiden tekijät eivät kohtaa.

Alueen yhteisten, elinkeinosta ja sen kehittämisstrategioista nousevien osaamisvajeiden ja -tarpeiden vuoksi neljä Keskisen Itämeren korkeakoulua kehitti Satakunnan ammattikorkeakoulun johdolla uuden matkailuliiketoiminnan opintokokonaisuuden opetussuunnitelmineen (33 opintopistettä). Kyseisen “Boosting Growth of Tourism Business – Supporting the Development of the Central Baltic Area as a Coherent Tourism Destination” -opintokokonaisuuden tavoitteena on vahvistaa erityisesti alueen kansainvälisen matkailun kasvua ja kilpailukykyä. Opintokokonaisuuden lähtökohta nousee siten Itämeri-strategiasta.

Osaamisen yhteiskehittäminen merkittävässä roolissa

Opintokokonaisuus luotiin osallistamalla matkailuelinkeino mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnittelun taustalla oli ajatus siitä, että ne toimijat ovat mukana sisällön määrittämisessä, joihin opetussuunnitelma suoraan vaikuttaa. Osaamistarpeiden hahmottamiseksi Suomessa, Virossa ja Latviassa haastateltiin siten yhteensä 103 matkailuelinkeinon toimijaa. Osa haastatteluista tehtiin fokusryhmissä, osa yksilöhaastatteluina. Haastateltavat edustivat laajasti erilaisia sektoreita ja toimijoita, jotka kytkeytyvät matkailupalvelujen tuottamiseen ja matkailun edistämiseen. Lisäksi suunnitteluvaiheessa kartoitettiin alueellisten ja kansallisten matkailustrategioiden sekä erilaisten toimialaraporttien näkökulmia aiheesta.

Kuva 1. Kansainvälinen tiimi haastatteli yli 100 matkailuelinkeinon toimijaa kolmessa maassa.

Laajan tutkimustiedon perusteella tunnistettiin ja linjattiin yhteiset, elinkeinolähtöiset osaamistarpeet Suomessa, Virossa ja Latviassa sekä valittiin näihin pohjautuvat opintojaksojen teemat. Uusi opintokokonaisuus sisältää kolme kuuden opintopisteen ydinopintojaksoa ja viisi kolmen opintopisteen osaamista täydentävää opintojaksoa, jotka yhdessä vastaavat ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Opintojaksotarjontaa rakennettaessa huomioitiin myös käynnissä olevat opetussuunnitelmat ja verrattiin elinkeinon tarpeita näiden sisältöihin.

Yhteistyössä syntyneet opintojaksot pilotoidaan englanniksi verkko-opintoina sekä yhteisenä innovaatioleirinä lukuvuonna 2018–2019. Tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden lisäksi opintojaksoille on ilmoittautunut runsaasti matkailualalla toimivia asiantuntijoita täydentämään osaamistaan.

Opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi verkon välityksellä kansainvälisissä opiskelijatiimeissä. Elinkeino kytketään opiskeluun erityisesti case-työskentelyn kautta. Opiskelijat perehtyvät yhdessä Keskisen Itämeren matkakohteiden ja yritysten ajankohtaisin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä esittelevät ratkaisujaan elinkeinolle. Opiskelijat myös hankkivat itse tietoa esimerkiksi haastattelemalla alan toimijoita omassa maassaan ja vertailevat tiedon perusteella yhdessä eri maiden toimintamalleja toisiinsa. Opiskelijat tapaavat myös kasvokkain viikon kestävällä innovaatioleirillä Virossa, jonka aikana tuotteistetaan Keskisen Itämeren yhteisiin luonto- ja kulttuuriresursseihin pohjautuvia matkailutuotteita ja tutustutaan paikalliseen matkailuelinkeinoon.

Lopuksi

Tämän prosessin merkittävin oppimiskokemus on ymmärryksen lisääntyminen siitä, miten matkailu toimialana ja sen käytänteet eroavat maittain. Vaikka Itämeri on maantieteellisesti suhteellinen pieni alue, matkailuala ja sen ilmiöt käsitetään sitoen ne omaan toimintaympäristöön ja kulttuuritaustaan. Jotta elinkeinoa voidaan kehittää maiden välisenä yhteistyönä, on ensin ymmärrettävä toisten sille antamat merkitykset.

Elinkeinon tarvitseman ydinosaamisen voidaan kuitenkin väittää olevan sama eri maissa. Matkailu on globaali bisnes, johon Itämeren maissa vaikuttavat samat muutostekijät. Tämän vuoksi elinkeinon haastattelujen tuloksissa ei ollut suuria eroja maittain – yhteiset osaamistarpeet hahmottuivat selkeästi. Näissä osaamistarpeissa ja käynnissä olevien opetussuunnitelmien sisällöissä huomattiin kuitenkin selkeitä eroavuuksia. Tämä osoittaa elinkeinon osallistamisen merkityksellisyyden.

Tässä katsauksessa mainittu opintokokonaisuus on kehitetty Interreg Central Baltic -rahoitteisesta hankkeessa. Opintokokonaisuudesta ja yhteisistä osaamistarpeista on saatavilla lisätietoa nettisivuilla: www.projectboosted.eu

Kirjoittaja

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Euroopan Komissio. (2015). European Union Strategy for the Baltic Sea Region. Action Plan, Commission Staff Working Document, Brussels.

Latvian elinkeinoministeriö. (2017). Regional Survey of Tourism Development of Latvia. Haettu https://www.interregeurope.eu/fileadmin/user_upload/tx_tevprojects/library/file_1508254284.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2018). Matkailu 4.0 toimenpideohjelma. Haettu https://tem.fi/matkailu-4.0-toimenpideohjelma

Visit Estonia. (2017). Tourism in Estonia in 2016. Haettu https://static1.visitestonia.com/docs/3024432_tourism-in-estonia-2016.pdf

Gynnar internationellt samarbete lokala sociala innovationer?

Författare: Susanne Jungerstam & Annika Wentjärvi.

Inledning

Social innovation är ett knepigt koncept, liksom interprofessionellt samarbete, som väldigt ofta förknippas med utvecklingen av sociala innovationer i en lokal och regional kontext. Addera därtill internationellt samarbete, som ofta betraktas som en rikedom och styrka med utgångspunkt i är att det internationella samarbetet bidrar till oprövade möjligheter och ”nytänk” i en regional utvecklingsprocess. Samtidigt kan vi inte bortse från att nämnda element också medför många hinder som måste överbryggas före sociala innovationer är utvecklade i teori och därtill tillämpbara i praktiken i en lokal kontext. Processen kräver både interprofessionella och internationella kommunikationskompetenser, och en förmåga att utvärdera idéer och innovationer samt anpassa dem till en lokal verksamhetsmiljö.

Syftet med denna artikel är att diskutera resultaten av det Interreg-finansierade projektet Social Empowerment in Rural Areas (SEMPRE), ur ett interprofessionellt och gränsöverskridande (internationellt) perspektiv. Frågan är: kan vi slå tre flugor i en smäll och utveckla sociala innovationer, som är tillämpbara i en lokal och regional kontext, inom ramen för ett interprofessionellt och internationellt samarbete? Avsikten är att lyfta fram både SEMPRE-projektets framgångsfaktorer och de utmaningar som bromsat projektets utveckling.

Social innovation, interprofessionellt lärande och internationellt samarbete

Sociala innovationer kan definieras som nya strategier, idéer (inklusive produkter, service, metoder, modeller och organisationsformer) som svarar mot sociala behov och skapar nya sociala relationer och samarbete. Sociala innovationer avser ofta att stärka det civila samhället. Sålunda skriver EU:s Bureau of European Policy Advisors (BEPA) att sociala innovationer “are not only good for society but also enhance society’s capacity to act.” (BEPA 2011, 33). Sociala innovationer utgår i allmänhet från de lokala gemenskapernas delaktighet och ett bottom-up perspektiv.

Internationellt samarbete betonas ofta som en eftersträvansvärd möjlighet att utveckla innovationer, vetenskaplig förnyelse och attraktionskraft. I praktiken omfattar de finländska riktlinjerna för främjandet av internationalisering i högskoleutbildning och forskning ändå inte några konkreta målsättningar som tar fasta på möjligheten att omsätta god praxis från andra länder till en finländsk kontext (jfr UKM 2017). Inom ramen för EU:s interregionala finansieringsprogram Baltic Sea Region (BSR) återfinnes dock målsättningen att tillsammans, över landsgränser, utveckla produkter och service som stöder social innovation (BSR 2014, 10).

Interprofessionell kommunikation förutsätter i sin tur att parterna besitter kommunikativa kompetenser (se Woods 2008, 859–860) som gör samarbetet begripligt och hanterbart för samtliga parter. Den interprofessionella kommunikationskompetensen omfattar begreppslig kompetens och förståelse för vad den andra avser med de ord, termer och begrepp som används. I samarbetet både mellan discipliner, professioner och olika nationella kontexter är det ändå inte alls så lätt att förstå vad som avses, som vi kanske tror. Både olika discipliner och kulturer har något olika traditioner och formalia, både informella och formella. Därför behöver vi också inneha förmågan att diskutera oss fram till en gemensam förståelse eller innebörd.

SEMPRE-projektet

Det BSR Interreg-finansierade projektet SEMPRE har som mål “to equip social service providers in rural areas of the Baltic Sea Region with better tools for service innovation.” (SEMPRE-projektet u.å.) Projektet leds av Diakonie Schleswig-Holstein i norra Tyskland. Det hade inledningsvis sammanlagt 17 parter i åtta länder och en sammanlagd budget på nästan fem miljoner euro. Under projektets gång har dock två parter lämnat projektet och en ny part har inkluderats, så att projektet under projektets sista rapporteringsperiod är aktivt i sju länder. Tre av parterna är yrkeshögskolor, två är universitet och en part är folkhögskola. Fem parter är nära anknutna till kyrkan, medräknat diakonala organisationer och församlingar. Övriga parter är tjänsteproducerande organisationer med olika organisationsbakgrund.

Projektparterna har under projektets gång arbetat utgående ifrån olika s.k. slutanvändares eller brukares behov. Med slutanvändare avses i detta projekt grupper av individer som enas av att de står utanför arbetslivet eller har ett kortsiktigt eller långsiktigt intresse av socialt resursförstärkande arbete. Projektparterna arbetar med olika grupper i sina egna regioner, bl.a. med ensamstående mödrar, seniorer samt personer med invandrar- eller flyktingbakgrund. Yrkeshögskolan Novia fokuserar på samarbetet med seniorer, samtidigt som Novia har ett koordinerande ansvar för utvärderingen av projektets olika aktiviteter. Projektets arbetspaket fokuserar särskilt på (1) utvecklandet av redskap för brukarorienterad social innovation, (2) implementering av resursförstärkande lösningar, (3) omprövning av sociala serviceproducenters roll och (4) utvärdering av redskap för empowerment och mikroprojekt.

Framgångar och utmaningar i den sociala innovationsprocessen

SEMPRE-projektet har öppnat ögonen för flera av de involverade parterna för nya, resursförstärkande lösningar som tillämpas i andra regioner i Östersjöområdet. Nya dörrar har också öppnats för bilaterala samarbeten mellan olika parter i Östersjöländerna, och flera nya projektidéer och -samarbeten har fötts under SEMPRE-projektets gång. Därtill har BSR-medfinansieringen medfört aktiviteter både på det lokala och regionala planet som vi aldrig skulle ha haft möjlighet att genomföra utan den externa finansieringen.

EU-projekt medför alltid en kraftigt reglerad administration. Detta var alla parter väl medvetna om då projektet inleddes, och för de finländska parternas del förorsakade detta inte några större hinder. För en del projektparter var det dock inte så enkelt att svara mot krav på upphandling, dokumentation, nationella granskningar etc. – men tack vare en synnerligen effektiv tysk konsultbyrå har projektet rätt väl lyckats fullfölja administrativa tidsramar och överenskommelser.

I ett utvärderingsperspektiv måste samtidigt tillstås att goda resultat inte uppnåtts med lätthet. I projektets slutfas har vi identifierat olika hinder som försvårat den regionala utvecklingspotential som BSR-projektfinansiering medför. De två främsta utmaningarna har utan tvekan varit just de två frågor som togs upp tidigare i artikeln: interprofessionell kommunikation och det internationella – gränsöverskridande – samarbetet.

De utmaningar som här avses manifesterades redan tidigt, bl.a. i det att parterna tolkade de intentioner som formulerats i projektansökan mycket olika. Parter med varierande professionell bakgrund och olika förankring i skilda modeller för välfärdstjänster, tolkade betydelsen av social innovation och utvecklandet av service helt olika. Före vi kunde börja tala om ett gränsöverskridande utbyte av idéer och god praxis behövde grundläggande frågor om välfärdsstatens organisering redas ut, samtidigt som olika projektparters värdegrund diskuterades och parternas olika förståelse för redskap inom innovation och utvärdering uppmärksammades.

De språkliga och kulturella komponenterna har också bidragit till att projektparter ibland talat förbi varandra. Med tiden har projektparterna ändå lärt sig förstå varandra ”rätt” då de träffas. Vid behandlingen av data insamlat i de olika länderna tillsammans med lokala samarbetsparter som naturligtvis inte har engelska som gemensamt språk, har de språkliga olikheterna ändå lett till en del praktiska hinder som parterna inte alltid tänkt på då projektet inleddes. T.ex. alla enkäter, intervjufrågor, material etc. måste översättas flera ggr, först från en projektparts språk till engelska, och sedan från engelska till övriga projektparters språk. I somliga fall behövdes ytterligare en tolk som översatte frågorna till ett fjärde språk om slutanvändaren inte behärskade engelska eller landets språk. Därefter skulle svaren översättas i omvänd ordning. Detta tar självfallet tid och det kräver både planering och resurser att anlita språkkunnig personal eller språktjänster.

En tredje faktor som påverkat arbetet mycket beror på de tidsramar som ett projekt alltid medför. Ett projekt har definitionsmässigt en början och ett slut, men det är rätt vanligt att projekt är något försenade i starten, då avtal, kommunikation och skapandet av en gemensam förståelse, nyanställningar etc. ofta tar längre tid än man planerat. Detta reflekteras ofta senare i projektet i det att olika parter kommit olika långt i processerna – och då parterna i ett stort projekt inte hela tiden följs åt i utvecklingen är det också rätt vanligt att en del parter aldrig hinner ikapp slutfasens utvärderingsaktiviteter. Därigenom kan projektresultaten som helhet se magrare ut än de varit på det lokala planet.

Slutord

Syftet med denna artikel var att diskutera, utgående ifrån det Interreg-finansierade projektet SEMPRE, om vi kan utveckla sociala innovationer som är tillämpbara i en lokal och regional kontext med hjälp av både interprofessionellt och internationellt samarbete. Svaret på frågeställningen är kort och gott: ”ja”. Likväl föreligger utmaningar som gör att dylika projekt inte nödvändigtvis uppvisar så goda resultat som kunde förväntas. Trösklarna är ändå överkomliga, givet en god interprofessionell och interkulturell kommunikationskompetens. Men utvecklingen av dessa tar tid – och de underlättas avsevärt om en del av processen kan utföras medels fysisk närvaro. Givet att projektpersonalen har tillräckligt med tid, och tillräckliga resurser för resor också till avlägsna platser, kan vi utveckla den interkulturella och interprofessionella kommunikationskompetensen så att den också betjänar utvecklingen av sociala innovationer i en lokal och regional kontext.

Tiivistelmä suomeksi: Edistääkö kansainvälinen yhteistyö paikallisia sosiaalisia innovaatioita?

Sekä kansainvälisen yhteistyön että moniammatillisen työn odotetaan molempien lisäävän sosiaalisia innovaatioita. Sosiaalisten innovaatioiden taas tavallisesti odotetaan olevan paikallisesti kehitettyjä läheisessä yhteistyössä käyttäjien, organisaatioiden ja toimijoiden kanssa. BSR Interreg -hankkeessa Social Empoverment in Rural Areas (SEMPRE) tavoitteena on ollut yhdistää kansainvälisen ja moniammatillisen yhteistyön elementit ja sosiaaliset innovaatiot alueellisella ja paikallisella tasolla. Tämän artikkelin tarkoituksena oli pohtia sekä hankkeen mahdollisuuksia että sen kohtaamia haasteita keskittyen ensisijaisesti kansainväliseen ja moniammatilliseen osaamiseen. Päätuloksiin kuuluvat positiiviset kokemukset sekä hyvistä käytännöistä että rajat ylittävästä oppimisesta, ja haasteet hankkeen toiminnassa liittyen ennen kaikkea moniammatillisen ja kansainvälisen viestintäosaamisen kehittämiseen, samoin kuin hankkeen tarkoitukseen kehittää paikallisia sosiaalisia innovaatioita kansainvälisessä ympäristössä.

Artikelns huvudbild: Serviceproducenter och lokalbefolkning möter upp inom SEMPRE mikroprojektet ”Lokalt producerad livsglädje” i Österbotten. (Foto: Ann-Britt Pada)

Författare

Susanne Jungerstam, PD, överlärare, samhällsvetenskapliga ämnen, Yrkeshögskolan Novia, susanne.jungerstam(at)novia.fi
Annika Wentjärvi, PM, forskningsledare, hälsa och välfärd, Yrkeshögskolan Novia, annika.wentjarvi(at)novia.fi


BEPA (Bureau of European Policy Advice). European Communities (2011). Empowering people, driving change. Social innovation within the European Union. Luxembourg: Publication Office of the European Union. Hämtat 25.9.2018 http://www.ess-europe.eu/sites/default/files/publications/files/social_innovation_0.pdf

BSR (Interreg Baltic Sea Region) (2014). Priority 1 description. Capacity for innovation. Extract of the Cooperation Programme. Hämtat 8.10.2018 https://www.interreg-baltic.eu/fileadmin/user_upload/about_programme/Innovation_Interreg_Baltic_Sea_Region_priority_description.pdf

SEMPRE-projektet (u.å). Objectives. Hämtat 25.9.2018 http://www.sempre-project.eu/about-the-project/objectives

Undervisning- och kulturministeriet (2017). Riktlinjer för att främja internationaliseringen av finländsk högskoleutbildning och forskning 2017–2025. Hämtat 8.10.2018 https://minedu.fi/documents/1410845/4154572/YMP-sv-net.pdf/995fd2e2-14ff-4c07-aff6-7abf72db27b5/YMP-sv-net.pdf.pdf

Woods, C. (2008). Researching and developing interdisciplinary teaching: towards a conceptual framework for classroom communication. High Educ 54, 853–866.

Merialalle tehokkuutta Satakunnassa ja eteläisessä Afrikassa

Kirjoittajat: Teija Järvenpää, Nina Savela & Minna Keinänen-Toivola.

Muuttuva ympäristö, teknologian nopea kehittyminen ja ilmaston muuttuminen lisäävät painetta tuottaa moniosaavaa henkilökuntaa Satakuntaan. Lisäksi alueen monipuolinen elinkeino- ja toimialarakenne edellyttää korkeakoululta muun muassa laajaa tekniikan ja liiketalouden koulutusta ja tutkimusta. Satakunnan ammattikorkeakoulussa koulutetaan osaajia monipuolisesti muun muassa merenkulkuun, energia- ja ympäristötekniikkaan sekä liiketalouteen. Merenkulun koulutusta on tarjottu Raumalla jo vuodesta 1880, josta nykypäivänä korostuu alan digitalisoituminen. Merenkulun koulutukseen sisältyy muun muassa simulointia, luotsitutkintoja ja jäänavigointia. Uudet simulaattorit ovat osoittautuneet luotettaviksi koulutuksen apuvälineiksi ja ne ovat mukana uusissa hankkeissa ja täydennyskoulutuksessa. Valmistuneista jopa 75 prosenttia työllistyy Satakuntaan.

Koulutuksen lisäksi SAMKilla on laajat verkostot useisiin meriklusterin toimijoihin, Satakunnan alueen päättäjiin ja elinkeinoelämän toimijoihin. Yrityksiä ja yhteisöjä, jotka tekevät yhteistyötä SAMKin kanssa, on yli 500. Yhteistyö on myös maantieteellisesti läheistä, esimerkiksi Rauman SAMKin kampuksella ikkunasta näkyvät tärkeät yhteistyökumppanit, SeaSide Industry Park ja Rauman sataman alue. Laajojen verkostojensa, koulutusvalikoimansa ja kansainvälisyytensä vuoksi SAMK toimii tärkeässä roolissa Rauman tehokkaan meriklusterin kehittämisessä koulutuksen ja osaavan henkilökunnan avulla.

Energiatehokkuutta meriklusteriin

Meriteollisuudessa energiaa kuluu paljon niin sähkön, lämmön, veden kuin polttoaineidenkin muodossa. Kun energiankulutus on suurta, on myös energiansäästöpotentiaali suuri. Energiatehokkuustoimien taloudellinen vaikutus voi olla merkittävä, sillä säästetty energia on säästettyjä euroja. Energiatehokkuus kulkee käsikädessä ympäristöystävällisyyden kanssa, ja energiaa säästävät ratkaisut säästävät myös luonnonvaroja ja vähentävät päästöjä. On yhä tärkeämpää ottaa huomioon energian säästö, päästöjen vähennys ja ympäristön huomiointi kaikessa toiminnassa. Energiatehokas toiminta ja ympäristöystävällisyys ovat myös kilpailuetuja.

Satakunnan meriklusterissa on tarve energiatehokkuuden lisäämiselle ja SAMKin EAKR-rahoitteinen SataMari-projekti (2018–2020) vastaa tähän kehittämistarpeeseen. Projektissa keskitytään erityisesti löytämään käytännön toimia meriklusterin energiatehokkuuden parantamiseksi Satakunnassa. Kiristyvään ympäristösääntelyyn vastaaminen sekä energiatehokkuuden kehittäminen lisäävät alueen osaamista ja mahdollistavat uuden liiketoiminnan syntymisen. Hankkeessa energiatehokkaita ratkaisuja pilotoidaan meriteollisuudessa teknologian, kustannustehokkuuden ja lainsäädännön näkökulmista. Hankkeessa osallistetaan pilottikohteita (SeaSide Industry Park, Rauman Satama Oy sekä Euroports Rauma Oy) sekä alueen yrityksiä energiatehokkuuden kehittämiseen. Lisäksi opiskelijat osallistuvat hanketoimintaan edistäen opintojaan, saaden kokemusta sekä yrityskontakteja. Parhaillaan energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat tekevät selvitystä valaistuksen muuttamisesta energiatehokkaammaksi sekä rakentavat anturinauhoja lämpötilaerojen mittaamiseksi pilottikohteen halleissa. Hankkeeseen on toteutettu myös jo opinnäytetyö liittyen aurinkoenergian hyödyntämiseen meriklusterissa (Granfors 2018). Yhtenä SataMari-projektin tuloksena kehitetään ohjeistus- ja päätöksentekotyökalu yritysten avuksi energiatehokkuuden parantamiseksi. Rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa, laitteita voidaan uusia vähemmän energiaa kuluttaviksi ja toimintatapoja voidaan optimoida (Kuva 1).

Kuva 1. Yksi esimerkki energiatehokkaasta ratkaisusta on Raumalla SeaSide Industry Parkiin valmistuva aurinkosähkövoimala. Kuva: Kristiina Kortelainen.

Yhteistyöllä Satakunnan meriklusteriyritysten kanssa muodostetaan kuva alueen nykyisestä tilanteesta ja tarpeista energiatehokkuuteen liittyen. Nykytilanteen ja tarpeiden kartoittaminen mahdollistavat käytännön ratkaisujen luomisen. SataMarin ideana on nimenomaan vastaaminen tähän tarpeeseen, ratkaisujen löytäminen ja sitä kautta energiatehokkuuden parantaminen meriklusterissa. Kun energialasku pienenee, voi säästyneet varat käyttää liiketoiminnan kehittämiseen. Satakunnassa meriklusterin toiminnasta tulee kannattavampaa, kilpailukyky paranee ja alueen elinvoimaisuus lisääntyy. Visiona SataMari-hankkeessa on, että Satakunta on Euroopan johtava alue meriteknologia-alan energiatehokkuusosaamisessa vuoteen 2022 mennessä.

Vientiä eteläiseen Afrikkaan

Elinvoimainen maakunta edesauttaa yritysten liiketoiminnan laajentumista. Energiatehokkuuden kehittäminen satakuntalaisissa meriklusteriyrityksissä tukee myös yritysten vientiä ulkomaille. Satakunnan meriklusteri on vahvasti vientivetoinen. Vuoden 2017 yritysbarometrin mukaan yli 40 prosenttia maakunnan kansainvälisillä markkinoilla toimivista yrityksistä aikoo kasvattaa panostusta kansainvälistymiseen. Halu kasvuun näiden yritysten keskuudessa on kova. Satakunnassa on runsaasti suhteellisen pieniä, innovatiivisia ja menestyviä pk-kasvuyrityksiä, joilla on potentiaalia lähimarkkinoiden lisäksi ulkomaalaisille markkinoille (Satakunnan yrittäjät 2017). Kasvuhalukkuus edesauttaa työpaikkojen luontia, pk-yritysten kasvua sekä lisää alueen kansainvälistä tunnettavuutta, ideoiden vaihtoa ja teknologioiden kehitystä.

Tulevaisuudessa eteläinen Afrikka (SADC-alue, Southern African Development Community) tulee olemaan yhä kasvavien investointien kohde. Markkinat muodostuvat jopa 300 miljoonan kuluttajan alueesta. Monissa SADC-maissa liiketalouden mahdollisuudet maiden sosioekonomisessa kehityksessä on jo huomioitu ja kehitys on jossain maissa jopa huomattavan nopeaa. Moni maista on vasta hiljattain toipumassa historiallisista sisällissodista sekä poliittisista ja sosiaalisista epävakauksista. Satakunnan ammattikorkeakoulun vetämä Central Baltic -rahoitteinen projekti SME Aisle (2018-2021) tukee pk-yritysten vientiä Suomesta, Virosta, Latviasta ja Ruotsista eteläisen Afrikan markkinoille käyttäen Namibiaa porttina tälle alueelle. SAMKilla on kokemusta yhteistyöstä namibialaisten toimijoiden kanssa jo vuodesta 2012. SME Aislen hanketoiminnassa on mukana projektitutkijoiden lisäksi mm. yrittäjyyttä, johtamista, kansainvälistä kauppaa opettava lehtori, jonka asiantuntemusta hyödynnetään yritysten ohjaamisessa ja valmentamisessa kohdemarkkinoille. Kontaktien luomisen lisäksi projekti edesauttaa tietämyksen lisäämistä sekä Namibian, että laajemmin SADC-alueen liiketoimintamahdollisuuksista. Lisäksi paikalliset verkostot ovat tärkeitä, sillä yritykset toimivat SADC-maissa etupäässä paikallisten kumppanien kautta (Kuva 2).

Kuva 2. SME Aisle -tiimiä ja suurlähettiläs Pirkko Kyöstilä Doing Business with Finland -tapahtumassa Namibiassa huhtikuussa 2018. Kuva: Minna Keinänen-Toivola.

Eteläisessä Afrikassa potentiaalisia tulevaisuuden sektoreita Satakunnan pk-yrityksille ovat muun muassa meriteollisuus, cleantech ja kiertotalouden mahdollisuudet. Monissa SADC-maissa on tarvetta myös koulutukselle, sillä koulutetun työvoiman puute heikentää talouskasvua. Tämä tarjoaa vientimahdollisuuksia oppilaitoksille sekä opetusalan yrityksille. Pitkään valmistellut merkittävät laivanrakennusprojektit satamakaupungeissa SADC-alueella vaativat ulkomaalaisten toimittajien panosta. Uusiutuvaan energiaan sekä vesivarantojen hallinnointiin ja tehokkaampaan käyttöön liittyville ratkaisuille tulee olemaan tarvetta monessa alueen maassa.

Osaaminen, digitaalisuus ja ympäristöystävällisyys ovat nouseva trendejä Satakunnan meriklusterin aluekehittämisessä, SAMKin ja alueen yritysten ja muiden toimijoiden yhteistyönä.

Artikkelin pääkuva: Energiatehokkuutta kehitetään SataMari-hankkeen pilottikohteissa SeaSide Industry Parkissa (vas.) ja Rauman Satama Oy:ssä sekä Euroports Rauma Oy:ssä (oik.). Kuva: Minna Keinänen-Toivola.

Kirjoittajat

Teija Järvenpää, insinööri (AMK), projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, teija.jarvenpaa(at)samk.fi

Nina Savela, VTM, projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, nina.savela(at)samk.fi

Minna Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, minna.keinanen-toivola(at)samk.fi

Granfors, A. (2018). Aurinkoenergia hyödyntäminen Euroports Rauma Oy:llä. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 9.11.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110616745

Satakunnan yrittäjät. (2017). Satakunnan pk-vientiyritykset hakevat voimakasta kasvua. Satakunnan Yrittäjät. Haettu 11.10.2018 osoitteesta https://www.yrittajat.fi/satakunnan-yrittajat/a/uutiset/562217-satakunnan-pk-vientiyritykset-hakevat-voimakasta-kasvua

SataMari. (2018). Smart Urban Business. Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://smarturbanbusiness.samk.fi/fi/satamari/

SME Aisle. (2018). Smart Urban Business. Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://smarturbanbusiness.samk.fi/smeaisle/

Alueellista hyvinvointia edistävän tiedontuotannon haaste

Kirjoittajat: Erkki Saari & Leena Viinamäki.

Kun pohdimme korkeakoulujen roolia maan eri alueilla asuvien hyvinvointia edistävän tiedon tuottajina, otamme lähtökohdaksi hyvinvointijohtamisen osana tapahtuvaksi tarkoitettujen kuntien hyvinvointikertomusten laatimisen. Hyvinvointikertomuksilla tuotettuun tietoon perustuvilla poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa maan polarisoitumiseen kuten siihen, eriytyvätkö sen eri alueet muuttovoitto- ja muuttotappioalueiksi tai niiden väestöt hyvä- ja huono-osaisiksi. Perusteltujen hyvinvointipoliittisten päätösten tekemiseen tarvitaan alueiden hyvinvointia kuvaavia tilastotietoja ja viranomaisten sekä väestön näkemys- ja kokemustietoa väestön hyvinvoinnista ja käytettävissä olevista hyvinvointipalveluista. Kuntien laatimiksi tarkoitetut hyvinvointikertomukset olisi kuitenkin syytä korvata em. tietoja sisältävillä alueellisilla hyvinvointikertomuksilla, joita voisivat laatia eri alueilla sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta vastaavien korkeakoulujen, sosiaalialan osaamiskeskusten ja tutkimuslaitosten muodostamat tutkijaryhmät.

Tarkastelemme artikkelissamme hyvinvointibarometrien, -selontekojen ja -kertomusten laatimisesta saamiemme kokemusten1 perusteella kuntien ja maakuntien mahdollisuuksia vastata sosiaali- ja terveydenhuoltolakien (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014; Terveydenhuoltolaki 1326/2010) ja esityksen laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (KORJATTU VERSIO… 2016.) mukaisiin velvoitteisiin laatia hyvinvointikertomuksia (Taulukko 1). Jos sote-uudistukseen liittyvä esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä hyväksytään, on kuntien ja alueellisten hyvinvointikertomusten laatimisessa huomioitava, mikä on niiden toisiinsa nähden tuoma lisäarvo kunnalliselle ja alueelliselle hyvinvointipoliittiselle päätöksenteolle (THL 2018a; THL 2018b; THL 2018c). Pohdimme artikkelissamme erityisesti korkeakoulujen mahdollisuuksia osallistua kuntien ja alueellisten hyvinvointikertomusten laatimiseen.

Yliopistolaki 558/2009, 2 §”Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”
Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 12 §”Kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus.”
Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 4§”Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa.”
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7 §”Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.
Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu:
1) sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista; …”
Esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 8 §”Maakunnan on valmisteltava omalta osaltaan valtuustokausittain alueellinen hyvinvointikertomus väestön hyvinvoinnista, terveydestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä. Kertomus laaditaan yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Hyvinvointikertomus on julkaistava julkisessa tietoverkossa.”

Sosiaali- ja terveysalan opetusta antavien sekä aluevaikuttamista ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa toteuttavien korkeakoulujen osallistuminen kuntien vastuulla jo nyt olevien ja maakuntien vastuulle ehkä jatkossa tulevien hyvinvointikertomusten laatimiseen sopii hyvin osaksi niiden lakisääteisten tehtävien hoitamista. Siihen niitä kannustaa myös Opetusministeriön korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen linjauksissa korostama tarve lisätä korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä (esim. Korkeakoulut 2009; Pelkonen & Nieminen 2015).

1 Hyvinkää 2013, 2014, 2015, 2016, 2017; Saari & Viinamäki 2006; Viinamäki 2007, 2011, 2014a, 2014b, 2014c, 2014d, 2014e, 2014f.

Hyvinvointikertomus hyvinvointijohtamisessa

Kun pohdimme, millainen rooli korkeakouluilla voisi olla kunnallisten ja alueellisten hyvinvointikertomusten laatimisessa, otamme lähtökohdaksi hyvinvointikertomusten roolin hyvinvointijohtamisessa. Esimerkiksi THL:n mukaan hyvinvointikertomus on konkreettinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työkalu ja seurantaväline (THL 2018b). Kuntalaisten hyvinvointia kuvaava tieto seurantajärjestelmineen ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiatyön, johtamisen, suunnittelun, päätöksenteon ja toimeenpanon seurannan perusta (THL 2018d).

Hahmotamme kuviolla 1 hyvinvointikertomuksen roolia hyvinvointijohtamisessa osana työvälineitä, joita käyttäen kunnassa/maakunnassa tulee hankkia ja jäsentää tietoa alueella asuvien hyvinvoinnista, kun niissä tehdään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiatyöhön, johtamiseen, suunnitteluun, toimeenpanoon ja seurantaan liittyviä päätöksiä. Kunnassa/maakunnassa laadittavaan hyvinvointikertomukseen tulee koota paikallista/alueellista hyvinvointipoliittista päätöksentekoa tukevaa tietoa, joka koostuu asiantuntijoiden ja tutkijoiden tuottamasta sekä alueella asuvilta hyvinvointipalvelujen käyttäjiltä kerätyistä tiedoista (Viinamäki 2007, 220–223; Viinamäki 2014a, 36; Vesanen 2015, 16).

Kuvio 1. Hyvinvointikertomuksen rooli kunnan/maakunnan hyvinvointijohtamisessa (vrt. Viinamäki 2007, 220).

Kunnan/alueellisen hyvinvointikertomuksen laatimisessa tulee huomioida lainsäädäntö ja sen toimeenpanon vaikutus siihen, miten alueella käytettävissä olevat hyvinvointipalvelut kohtaavat määrällisesti (mm. henkilöstömitoitus) ja laadullisesti (mm. henkilöstön osaaminen) palveluja käyttävien tarpeet (Viinamäki & Pohjola 2016). Hyvinvointikertomuksen laatiminen on osa kunnan/maakunnan hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä, josta alueella asuvien tulee hyötyä niin, että hyvinvointipalvelut ovat heidän jokaisen saatavilla ja että tosiasiallisen tasa-arvon toteutumiseksi niiden tuottamisessa turvaudutaan tarpeen vaatiessa positiiviseen erityiskohteluun (THL 2018b).

Kun kunnassa/maakunnassa päätetään hyvinvointikertomuksen laatimisesta, tulee tiedostaa hyvinvointipoliittisten päätösten vaikutukset maassa asuvien eriytymiseen koulutus-, työ-, hyvinvointi- ja digimarkkina-osallisuuden perusteella hyvä- ja huono-osaisiin sekä alueiden polarisoitumiseen muuttovoitto- ja muuttotappioalueisiin (Aro 2016; Kelan tilastollinen vuosikirja 2017; Viestintävirasto 2017; Nieminen 2018). Kuvio 2 hahmottaa, miten Suomi eriytyi vuonna 2016 väestön terveydellisen ja taloudellisen hyvinvoinnin osalta paremmin voivaan lounaiseen ja huonommin voivaan koilliseen Suomeen pääpiirteittäin Pähkinäsaaren rauhan ja pettuleivän alueen rajoja myötäillen ja kuinka suuret olivat kuntien ulkomaan kansalaisten osuudet väestöstä vuoden 2016 lopussa sekä valokuitupohjaisen laajakaistaverkoston kattavuudet vuoden 2017 lopussa (Palo ym. 2009; Honkanen 2016, 39; Sotkanet n.d.).

Kuvio 2. Alueiden eriytymistä kolmella vuosisadalla ja eri perusteilla.

Kuvion 2 perustana oleva historian huomioiva tarkastelu on perusteltua, kun pyritään ymmärtämään eri alueilla asuvien hyvinvointia ja päättämään keinoista, joilla siihen voidaan vaikuttaa. Hyvinvointipoliittisia päätöksiä tehtäessä tarvitaan alueen väestön hyvinvointia, rakennetta ja elämisen edellytyksiä kuvaavien tilastollisten trenditarkastelujen lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten näkemys- ja kokemustietoa hyvinvointipalvelujen toimivuudesta sekä alueella asuvien näkemys- ja kokemustietoa hyvinvoinnistaan ja käyttämistään hyvinvointipalveluista (Saari ym. 2014). Näin toimittiin esimerkiksi Lapin korkeakoulukonsernin Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa, jossa tehtiin kuntalaiskysely, haettiin kuntia, maakuntaa ja koko maata kokevia tilastotietoja sekä pyydettiin kuntien ja aluehallintoviranomaisten asiantuntija-arvioita toiminta-alueidensa väestön hyvinvoinnista (Viinamäki 2014, 36).

Summa summarum

Hyvinvointibarometrien, -selontekojen ja kertomusten laatimisesta saamiemme kokemusten perusteella katsomme olevan aiheellista pohtia, onko sekä kuntien että maakuntien tarpeen laatia hyvinvointikertomuksia vai olisiko parempi, että vain maakunnat laatisivat alueellisia hyvinvointikertomuksia, jotka sisältäisivät myös ko. maakunnan muodostavien kuntien tarkastelut. Tämä mahdollistaisi mm. sen, että alueelliset hyvinvointikertomukset olisivat tasalaatuisempia kuin kuntien hyvinvointikertomukset, koska eri kunnilla on niiden laatimiseen käytettävissä hyvin erilaiset resurssit (raha, henkilöstö, osaaminen jne.). Esityksemme perustuu mm. havaintoomme, että kuntien hyvinvointikertomukset eroavat tosistaan paljon niin laajuuden kuin niissä tarkasteltavien asioidenkin suhteen. Alueellisia hyvinvointikertomuksia voisivat laatia maan eri puolilla sijaitsevien sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta vastaavien korkeakoulujen, sosiaalialan osaamiskeskusten ja tutkimuslaitosten muodostamat tutkijaryhmät. Tämä mahdollistaisi maakunnassa asuvien hyvinvoinnista kertovan tilasto-, kysely- ja haastatteluaineiston keruun ja analysoinnin niin, että kuntakohtaisesti kerätyt aineistot olisivat nykyistä yhteismitallisempia. Samalla formaatilla kerätyt tilasto-, kysely- ja haastatteluaineistot mahdollistaisivat tutkittuun tietoon perustuvan maakunta- ja kuntakohtaisen hyvinvointipoliittisen johtamisen ja kehittämisen. Myös sosiaali- ja terveysalojen korkeakouluopiskelijat voisivat integroida opinnäytetöidensä teon hyvinvointikertomusten laatimiseen nykyistä paremmin siten, että he voisivat keskittyä kuntakohtaisiin tiedon tarpeisiin vastaamiseen ja ilmiöperustaisen hyvinvointiosaamisensa syventämiseen.

Kirjoittajat

Erkki Saari, HTM, YTT, TKI-lehtori (sosiaaliala), Laurea-ammattikorkeakoulu, Erkki.Saari(at)laurea.fi

Leena Viinamäki, YTT, yliopettaja (sosiaaliala), Lapin ammattikorkeakoulu, Leena.Viinamaki(at)lapinamk.fi

Ammattikorkeakoululaki (932/2014). Haettu 11.10.2018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Aro, T. (2016). MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, VÄLIINPUTOAJAT JA HÄVIÄJÄT. Asuntomarkkinaseminaari 2016 26.1.2016. Helsinki. Haettu 31.10.2018 osoitteesta https://www.slideshare.net/TimoAro/muuttoliikkeen-voittajat-vliinputoajat-ja-hvijt

Honkanen, M. (2016). Alue, politiikka ja laki. Analyysi eduskunnan aluepoliittisen lainsäädännön keskusteluista vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993. DEPARTMENT OF GEOSCIENCES AND GEOGRAPHY A47. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos. Haettu 15.10.2018 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/168816/ Alue_pol.pdf

Kelan tilastollinen vuosikirja 2016 (2017). Suomen virallinen tilasto. Sosiaaliturva 2017. Helsinki, Kansaneläkelaitos. Haettu 18.8.2018 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228883/Kelan_tilastollinen_vuosikirja_2016.pdf

Korkeakoulut 2009 (2009). Yliopistot ja ammattikorkeakoulut korkeakoulupolitiikan toteuttajina. Opetusministeriön julkaisuja 2009:49. Opetusministeriö. Haettu 13.10.2018 osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75638/opm49.pdf

KORJATTU VERSIO 1.9.2016. Korjaukset maakuntalain pykäliin 4, 6, 9, 37, 43, 52 – 55, 90, 102, 104, 112 124 ja 139. (2016). Haettu 11.10.2018 osoitteesta https://alueuudistus.fi/documents/1477425/3118184/HE+Lakiehdotukset+31.8.2016.pdf/875ad9a5-0c76-45a9-8c24-50c5aae90133

Nieminen, J. (toim.) (2018). Alueelliset kehitysnäkymät. Kevät 2018. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. TEM raportteja 11/2018. Helsinki, Työ- ja elinkeinoministeriö. Haettu 18.8.2018 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160786/TEMrap_11_2018_Alueelliset_kehitysnakymat.pdf

Palo, J. U., Ulmanen, I., Lukka, M., Ellonen, P. & Sajantila, A. (2009). Genetic markers and population history: Finland revisited. The European Journal of Human Genetics 17 (10), 1336–1346. National Center for Biotechnology Information. Haettu 15.10.2018 osoitteesta https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2986642/

Pelkonen, A. & Nieminen, M. (2015). Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyö ja yhteistyön esteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:7. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto. Haettu 13.10.2018 osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75124/okm07.pdf

Saari, E. & Viinamäki, L. & Antikainen, J. (2014). Miten tuotamme luotettavaa kokemustietoa? Teoksessa Nieminen, A. & Vuorio, E. (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 177, 54–71. Turku, Turun ammattikorkeakoulu. Haettu 13.10.2018 osoitteesta http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164353.pdf

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

Sotkanet (n.d.). Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2018. Haettu 15.10.2018 osoitteesta https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

Terveydenhuoltolaki (1326/2010). Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326

THL (2018a). Alueellinen hyvinvointikertomus. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-maakunnassa/alueellinen-hyvinvointikertomus

THL (2018b). Hyvinvointijohtaminen. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen

THL (2018c). Kunnan hyvinvointikertomus. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/kunnan-hyvinvointikertomus

THL (2018d). Tiedon hyödyntäminen. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/tiedon-hyodyntaminen

Viestintävirasto (2017). Valokuitu takaa pääsyn nopeaan laajakaistaverkkoon. Haettu 31.10.2018 osoitteesta https://www.viestintavirasto.fi/tilastotjatutkimukset/katsauksetjaartikkelit/2017/valokuitutakaapaasynnopeaanlaajakaistaverkkoon.html

Vesanen, T. (2015). Hyvinvointierojen seurannan kehittäminen. Työryhmän loppuraportti ja toimenpide-ehdotukset. Työpapereita 2015:2. Helsinki, Helsingin kaupungin tietokeskus. Haettu 9.10.2018 osoitteesta https://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/15_08_27_Tyopapareita_2_Vesanen.pdf

Viinamäki, L. & Pohjola, A. (2016). Sosiaalialan T-osaaminen Sote-uudistuksessa. AMK-lehti // UAS journal 2016, 2. Haettu 10.10.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/tyoelama/sosiaalialan-t-osaaminen-sote-uudistuksessa/

Yliopistolaki (558/2009). Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558

Alaviitteessä 1 mainittujen julkaisujen bibliografiset tiedot

Hyvinkää (2013). Terveydenhuoltolain mukainen Hyvinkään laaja hyvinvointikertomus 2013–2016. 28.10.2013. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://temp.hyvinkaa.fi/Tiedostot/Hankkeet%20ja%20raportit/Hyvinvointikertomus%202013_28.10.2013.pdf

Hyvinkää (2014). Hyvinkään hyvinvointikertomus 2014. 13.11.2014. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://195.165.32.152/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=0&docid=3334363133303a31&dalid=13.11.2014%2011:36:37:000&extension=pdf

Hyvinkää (2015). Hyvinkään hyvinvointikertomus 2015. 19.11.2015. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kaupunki-ja-hallinto/hallinto-ja-organisaatio/ohjeet-julkaisut/muut-julkaisut/hyvinvointikertomus_2015_19.11.2015.pdf

Hyvinkää (2019. VUOSITTAINEN RAPORTTI 2016 . SÄHKÖINEN HYVINVOINTIKERTOMUS. VAIKUTUSTEN ENNAKKOARVIOINTI. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.hyvinvointikertomus.fi/#/document/preview/78300322

Hyvinkää (2017). LAAJA HYVINVOINTIKERTOMUS 2017 – 2021. SÄHKÖINEN HYVINVOINTIKERTOMUS. VAIKUTUSTEN ENNAKKOARVIOINTI. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.hyvinvointikertomus.fi/#/document/preview/507547117 Luettavissa pdf-muodossa nimellä ”Laaja hyvinvointikertomus 2017-2021. Hyvinvointisuunnitelma vuodelle 2018. Hyvinkään kaupunki.” linkistä https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kaupunki-ja-hallinto/hallinto-ja-organisaatio/ohjeet-julkaisut/muut-julkaisut/laaja-hyvinvointikertomus-2017-2020.pdf

Saari, E. & Viinamäki, L. (2006). Kemi-Tornion seutukunnan hyvinvointibarometri 2005. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 4/2006. Kemi. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://www3.tokem.fi/kirjasto/tiedostot/Saari_Viinamaki_A_4_2006.pdf

Viinamäki, L. (toim.) (2007). Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2007. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 6/2007. Kemi, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://www3.tokem.fi/kirjasto/tiedostot/Viinamaki_A_6_2007.pdf

Viinamäki, L. (toim.) (2011). Utsjoen kunnan hyvinvointiselonteko (2011) Kemi-Tornien ammattikorkeakoulun julkaisuja sarja A. Tutkimukset 2/2011. Kemi, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-952-5897-10-4

Viinamäki, L. (toim.) (2014a). Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 1/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-009-5

Viinamäki, L. (toim.) (2014b). Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 2/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-010-1

Viinamäki, L. (toim.) (2014c). Rovaniemen seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 3/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-011-8

Viinamäki, L. (toim.) (2014d). Tunturi-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 4/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-012-5

Viinamäki, L. (toim.) (2014e). Kemi-Tornion seutukunnan hyvinvointiselonteko 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 5/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-013-2

Viinamäki, L. (toim.) (2014f). Tornionlaakson seutukunnan hyvinvointiselonteko 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 6/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-014-9

Aluekehittäminen ja tulevaisuuden osaaminen kunnissa

Kirjoittajat: Jaana Laitio, Saara Jäämies & Sanna Juvonen.

Maapallon väestö keskittyy kaupunkeihin tulevaisuudessa yhä voimakkaammin. Kaupunkialueiden kehittämisellä onkin merkittävä vaikutus Euroopan unionin ja sen kansalaisten tulevaisuuden kestävään kehitykseen, niin taloudellisesta, ekologisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta. Kaupunkialueet ovat samaan aikaan myös paikkoja, joihin erilaiset haasteet, eriarvoisuus, työttömyys ja köyhyys keskittyvät. Kuntien ja kaupunkien kehittyminen ja niiden työntekijöiden osaaminen tuleekin varmistaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tulevaisuuden kuntatyöntekijöiden keskeisimpiä haasteita ja samalla kompetensseja ovat digitaalisten palveluiden parissa työskentely, asukkaiden osallisuuden vahvistaminen ja ihmiskeskeisen työotteen vaaliminen muuttuvassa toimintaympäristössä.

Aluksi

Sanotaan, että maailma muuttuu. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana olemme ottaneet valtavan teknologisen loikan. Seuraava loikka tulee olemaan vielä suurempi. Globaalin trendin mukaisesti kaupunkien ja esimerkiksi maakuntien rooli kasvaa. Tällä hetkellä yli 70 prosenttia Euroopan kansalaisista asuu kaupungeissa (United Nations 2018). Kaupunkien asema tuotannon ja kulutuksen keskuksina tulee vahvistumaan entisestään lähitulevaisuudessa (Helsinki 2017). Millaisessa maailmassa tulevaisuudessa elämme? Millaisissa paikoissa asumme, kuka järjestää meille palveluita ja millaisia ne tulevat olemaan? Tulevina vuosina nämä asiat ovat muutoksen alla, kun siirrymme suurella todennäköisyydellä palveluiden tuottamisessa maakuntamalliin. Miten kuntien rooli tulee tällöin muuttumaan ja mihin kuntia jatkossa enää tarvitaan? Artikkelissa kuvataan Laurean-ammattikorkeakoulun Kunta2020 -kehitysprojektiin liittyvän projektiopinnon tuloksia. YAMK-opiskelijat ovat selvittäneet tulevaisuuden kuntien tarpeita ja mitä nykyiset kunnan työntekijät ajattelevat tulevaisuuden kunnan tehtävistä ja omasta roolistaan siinä.

Tulevaisuuden muutokset toimintaympäristössä

Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kunnat järjestävät melko itsenäisesti peruspalvelut asukkailleen. Samaan aikaan palveluiden saatavuudessa ja laadussa on eroja eri kuntien ja alueiden välillä. Julkisten palveluiden järjestämistä tulee tarkastella maaseudun autioituessa, väestön ikääntyessä ja palveluntarpeiden kasvaessa, jolloin kuntien on entistä haastavampaa rahoittaa palveluitaan julkisin varoin. Tämä luo paineita toimintojen tehostamiseen ja palvelujen nykyaikaistamiseen. Maakuntauudistuksen tavoitteena on luoda moderni ja kustannustehokas julkinen hallinto, joka palvelee kaikkia asukkaita, turvaa tärkeät palvelut ja sujuvoittaa asiointia. Palveluja uudistetaan digitaalisiksi, asiakaslähtöisiksi ja kustannustehokkaiksi. Muutokset koskevat myös julkista terveydenhuoltoa, jonka jokainen kunta järjestää tällä hetkellä itse. Tavoitteena on, että vuodesta 2021 lähtien maakunnat vastaavat kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista. Kuntia tullaan tarvitsemaan kuitenkin myös tulevaisuudessa, koska sivistyspalvelut, kuten kulttuuripalvelut, opetus ja varhaiskasvatus, jäävät sen omana toimintana järjestettäväksi. Toimintojen turvaaminen vaatii myös hallinnon työtä kuten elinkeinopalveluita, osallisuustyötä ja yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa.

Kunnat visioivat strategioissaan tulevaisuuden roolejaan ja sitä, mihin kuntaa ja sen palveluita tarvitaan ja millaisia palvelut jatkossa ovat. Visioissa puhutaan mm. ihmisläheisestä toiminnasta, palvelukeskeisyydestä, asukkaan osallistamisesta, sekä digitalisaation ja teknologioiden hyödyntämisestä. Kuntaliitto (2017) pitää kuntalaisten, asukkaiden osallistamista päätöksentekoon tärkeänä demokratian vahvistamisessa ja osallistamisen sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia halutaan edistää.

Asiakaskeskeinen työote asiakkaiden arjen parhaaksi digitaalisten palveluiden rinnalla

Tässä artikkelissa esitellään kesän 2018 aikana toteutettujen Kunta2020 -kehitysprojektiin kuuluvien teemahaastattelujen tuloksia. Kunta2020 on ollut yksi Laurea-ammattikorkeakoulun strategisista kehittämishankkeista vuonna 2018. Sen tavoitteena on ollut korkeakoulun ja alueen kuntien yhteistyön vahvistaminen kuntien elinvoimaisuuden kehittämisessä. Teemahaastattelujen avulla kartoitettiin kuntien työntekijöiden näkemyksiä tulevaisuuden kuntien työpaikoista ja työntekijöiden rooleista muuttuvassa kuntatyössä.

Haastatteluihin osallistui kahdeksan työntekijää Espoosta, Helsingistä ja Jyväskylästä. Haastateltaviin kuuluu kuntien henkilöstöä työntekijätasolta ylempiin päättäviin virkamiehiin, jotka työskentelevät kunnan keskushallinnossa sekä sivistystoimen ja sosiaali-ja terveysalan toimialoilla. Kysymykset liittyivät tulevaisuuden kuntatyöntekijöiden osaamiseen, jolla esimerkiksi Hyrkäs (2009) tarkoittaa yksilöön, työhön ja organisaatioon liittyvää osaamista sekä yhteisöllisiä tekijöitä kuten yhteistoimintaa.

Teemahaastattelun kysymykset:

  1. Millaisena näet kaupungin/kunnan työntekijöiden roolin tulevaisuuden kunnassa/kaupungissa?
  2. Mitkä ovat keskeiset tulevaisuuden kuntatyöntekijän osaamisalueet ja kompetenssit?
  3. Millaisia ovat tulevaisuuden kunnan työpaikat ja niissä tarvittava osaaminen?
  4. Miten voidaan vahvistaa työntekijöiden kompetenssia toimia muutosagentteina omissa organisaatioissaan?

Haastatteluaineistosta löytyi kuusi teemaa tulevaisuuden kuntien osaamiseen liittyen: Asiakaskeskeinen työtapa, Oman osaaminen kehittäminen, Tulevaisuuden kunnan työpaikat ja ajattelutapa, Digitalisaation vaikutukset kuntatyöhön, Kunnan työntekijän tulevaisuuden kompetenssit ja Muutosagenttiuden vahvistamisen keinot.

“Työntekijöiden tehtävä miettiä, etsiä ja toteuttaa asukkaiden ideoita yhdessä heidän kanssa.”

Kartoituksen perusteella voidaan todeta, että tulevaisuuden kunnan työntekijöiden työssä korostuu entistä vahvemmin asiakaskeskeisyys. Työnkuvissa nähdään korostuvan asiakaskeskeisyyden lisäksi paikallisuus ja sen tukeminen sekä moniammatillisuus. Useat haastateltavat puhuivat palvelutehtävästä ja asiakaskeskeisestä ajattelusta, riippumatta siitä onko työ suoraan asukkaiden parissa, hallinnollista tai koordinoivaa kuntatyötä.

“Monet ammattialat tekevät työtä yhdessä samoissa tiloissa.”

Monet haastateltavat nostivat moniammatillisuuden tulevaisuuden kuntatyön kannalta keskeiseksi tekijäksi. Moniammatillisuutta korostettiin sekä kunnan sisäisessä ekosysteemissä kuin sen ulkopuolellakin. Kuntatyön nähtiin jalkautuvan ulos toimistoista alueille asukkaiden pariin sekä yhteiskäyttötiloihin muiden toimijoiden keskelle.

“Ihmiset koneen käyttäjinä ja koneiden valvojina.”

Digitaalisuuden mukaantulo kuntatyöhön nähtiin vääjäämättömänä, mutta siihen suhtauduttiin pääsääntöisesti positiivisesti. Digitaalisten palveluiden koettiin mahdollistavan tehokkaampaa yhteistyötä kuntaekosysteemin sisäisten ja ulkoisten toimijoiden ja kumppanien kanssa. Tekoälyn käyttöönottoa odotettiin. Työntekijöiden, tekoälyn ja digitaalisuuden välistä suhdetta kuvattiin tiiviiksi, mutta ihmisohjatuksi. Haastatellut toivat esiin esimerkiksi muutoksia työntekijöiden rooleissa, joita tulee tapahtumaan tiettyjen suorittavaa työtä tekevien työssä, kun digitalisoinnin kautta työsuoritusten tekijästä tulee koneen tekemien suoritusten valvoja ja ohjaaja.

“Itsensä johtaminen, vastuu omasta tekemisestä ja työstä.”

Tulevaisuuden kunnan roolissa korostettiin paljon työntekijöiden oman osaamisen, omanosaamisen tunnistamisen ja itsensä johtamisen osa-alueita. Jatkuva uuden tiedon
omaksuminen ja soveltaminen työhön nähtiin tärkeänä. Toivottiin, että tulevaisuudessa kunta työnantajana myös tukisi vahvemmin työntekijöiden kouluttautumista ja osaamisen uudistamista. Muuttuvaan toimintaympäristöön vastaaminen vaatii monenlaisia taitoja ja uudenlaista ajattelutapaa. Asiakaspalvelu- ja yhteistyötaitojen lisäksi korostettiin erityisesti digitaitoja, viestintäosaamista, fasilitointiosaamista sekä ekosysteemiosaamista ja -ajattelua. Moni haastatelluista totesi, että tulevaisuudessa oma työ tulee nähdä entistä vahvemmin osana isompaa kokonaisuutta, eikä voi vain ajatella suorittavansa omaa tehtävää.

“Uusien ideoiden toteuttamista rohkaistaan, annetaan ääni kaikille, myös kriittisille.”

Tulevaisuuden kunnan osaaminen perustuu työntekijöiden kykyyn uusiutua ja työn orgaaniseen muuttumiseen muuttuvan toimintaympäristön myötä. Muutoksiin vastaaminen kunnissa vaatii koko työntekijätason osallistumista muutosprosesseihin. Muutosagenttiuden vahvistamisen työkaluina haastatellut näkivät työnantajan rohkaisua kokeilukulttuurin käyttöönottoon arjen tasolla, hierarkioiden madaltamisen ja vastuun sekä päätöksenteon jakamisen myös organisaation alemmille tasoille. Myös työntekijän oman kouluttautumisen ja ammatillisen kasvun tukeminen työnantajan toimesta nähtiin tärkeänä elementtinä muutosagenttien voimaannuttamiseksi. Jos haastatellut saisivat muokata tulevaisuuden kuntatyön ympäristöä, verkostoituisivat he entistä enemmän organisaation rajojen yli. Muutosagenttien keskinäinen vertaistuki nähtiin erittäin tärkeänä, ellei välttämättömänä, etteivät muutosagentit jää yksin omiin yksikköihinsä.

Pohdinta

Kuntien työntekijät tiedostavat, että työ ja työnkuvat tulevat tulevaisuudessa muuttumaan. Kuntatyöpaikat vähentyvät ja ainakin osittain poistuvat, kun osa tehtävistä siirtyy maakuntiin. Kunnat eivät kuitenkaan tule kokonaan poistumaan, vaan niitä tarvitaan jatkossakin tuottamaan osa palveluista. Esimerkiksi sivistystoimen palvelut, varhaiskasvatus ja perusopetus etunenässä tulevat olemaan vielä pitkään sen kaltaisia aloja, joissa tarvitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja empatiataitoja, joita ainakaan nykytiedon valossa ei voi hoitaa sähköisesti tai robottien välityksellä.

Haastatteluissa ilmeni, että kuntatyöntekijät olivat pohtineet tulevaisuutta, digitalisaatiota ja sen vaikutuksia omaan työhön. Digitalisaation koetaan mahdollistavan yhteistyötä ja nopeuttavan työskentelyä muuttuvassa monialaisessa työkentässä. Myös Syväjärvi ja Kivivirta (2017) ovat tuoneet esiin digitalisaation merkityksen. Digitaalisuuden aktiivinen käyttö voi parhaimmillaan mahdollistaa kuntalaisen osallistamisen kunnan hoitamiin asioihin ja palveluiden yhteissuunnitteluun, mutta samalla edellytetään kunnan ja kuntalaisten valmiuksien ja osaamisen kehittämistä hyödyntää digitaalisuutta osana perustoimintaa. Digitalisoituneessa kunnassa kunnallishallinnon käytänteet muuttuvat asiakaslähtöiseksi, jolloin kuntalaisen rooli siirtyy kuluttajasta aktiiviseksi yhteistoimijaksi sekä tuottajaksi ja kuntalainen voi osallistua alueensa toimintaan uudella tavalla.

Asiakaskeskeisyys, ihmisten välinen vuorovaikutus ja kuntalaisten osallistaminen tulevat korostumaan tulevaisuuden kuntatyössä. Haastatteluissa esiin nousseet tulevaisuuden kompetenssit sekä asiakaskeskeinen ajattelutapa mahdollistavat kuntalaisten valtaistumisen ja osallistumisen oman asuinalueensa kehittämiseen ja heitä koskevien päätösten tekemiseen. Muuttuvassa toimintaympäristössä tämä vaatii kaikkien työntekijöiden motivoitunutta osaamisen kehittämistä, sitoutumista ja osallistumista muutostyöhön, joka osaltaan vahvistaa tulevaisuuden aluekehittämistä ja omaleimaisten alueiden syntymistä.

Kirjoittajat

Jaana Laitio, Sosiaalialan työn asiakaslähtöinen kehittäminen YAMK-koulutusohjelman opiskelija, Laurea ammattikorkeakoulu, jaana.laitio(at)student.laurea.fi

Saara Jäämies, Palvelumuotoilun YAMK -koulutusohjelman opiskelija, Laurea ammattikorkeakoulu, saarasiskojaamies(at)gmail.com

Sanna Juvonen, KM, Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu, sanna.juvonen(at)laurea.fi

Espoo. (2017). Espoo-tarina. Viitattu 5.7.2018. https://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina

Helsinki (2017). Kaupunkistrategia. Viitattu 5.7.2018. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/kaupunkistrategia/

Helsinki. (2017). Megatrendit 2030. Toimintaympäristöraportti 2017. Viitattu 25.8.2018. http://toimintaymparisto.hel.fi/megatrendit_2030

Hyrkäs, E. (2009) Osaamisen johtaminen Suomen kunnissa. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Digipaino.

Jyväskylä. (2017). Kaupunkistrategia. Viitattu 6.8.2018. https://www.jyvaskyla.fi/kaupunkistrategia

Kunnat 2021 -kehittämisohjelma. (2018). Tulevaisuuden kunta. Viitattu 31.10.2018. https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/demokratia-ja-hallinto/johtaminen-ja-kehittaminen/tulevaisuuden-kunta

Syväjärvi, A. & Kivivirta V. (2017). Tulevaisuuden kunta ja digitalisaatio – kohti digikuntaa ja digikuntalaista teoksessa (Toim. Inga Nyholm, Arto Haveri, Kaija Majoinen & Marianne Pekola-Sjöblom) Tulevaisuuden kunta. Suomen kuntaliitto. Kuntatalon paino. Helsinki.

United Nations. (2018). Department of Economic and Social Affairs. Viitattu 5.10.2018. https://www.un.org/development/desa/en/news/population/2018-revision-of-world-urbanization-prospects.html

Valtioneuvosto. Maakuntauudistus. (2018). Viitattu 25.8.2018. https://alueuudistus.fi/mika-on-maakuntauudistus

Valtioneuvosto. Sote-uudistus. (2018). Viitattu 25.8.2018. https://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus

No 4/2018 Abstracts

Editorial: Regional development requires participation and utilisation of the diversity of regions and regional developers

Jouni Koski, Ph.D., President, Managing Director, Laurea University of Applied Sciences

If the decision to construct a network of universities across the whole country was a significant one for regional development, then so also was the decision made over a quarter of a century ago to strengthen the higher education sector through universities of applied sciences which serve different areas of economic life. Regional development was further boosted with legislation that added the task of regional development to the duties of universities of applied sciences, in addition to the tasks of education and RDI (research, development and innovation). At the same time, or perhaps precisely because of this regional development task, the pedagogy of universities of applied sciences has seen impressive development. In contrast to how things were before, pedagogy is no longer a school’s internal matter, but it has become a shared issue for the region and the partnering organisations operating in it. A form of pedagogy has developed which integrates universities of applied science with society and with their region and which strengthens participation and partnership and regional development. In this way, new foundations have been laid down for further advancing regional development in Finland, which reached the grand age of 101 on 6 December 2018.

Although Finland is not large in population, it does cover a large area. In order to develop well, our country’s varied, unique regions require diversity, which is one of the strengths of our dual university system – also when considered from the regional perspective. Different kinds of regional development methods and models have been developed in different parts of the country, and a number of these will be presented in this theme issue. In the future, the role of universities of applied science in regional renewal and vitalisation may become more and more significant, and this requires the continual development of regional development methods and models. In this process, the open sharing and international benchmarking of different regional development methods and models are, without doubt, key factors for moving forward. Similarly, increasing the participation of local citizens in the development of their residential areas and living environments will certainly bring more effective solutions to regional and social problems because they are based on residents’ knowledge of their conditions and needs.

Universities of applied sciences have a significant role as developers of methods and processes for supporting civil participation. Through their pedagogic development, universities of applied sciences have become strong joint developers that know how to use diverse methods to engage citizens, businesses, communities and university students in joint development work. In this way, the objectives can include a good life for Finnish people, integration, and also, for example, the strengthening of regional vitality. When seeking to develop things, participation is of immeasurable value, whether it involves individuals or whole communities and organisations. I would like to return to consider again that significant decision to add the task of regional development alongside the universities of applied sciences’ tasks of education and RDI. If this decision had not been made, the involvement and participation of universities of applied sciences in regional development would not be at the level that it is today.

The strength of the pedagogy of universities of applied sciences for regional development is founded on participation, in which the involvement of students plays a central role. When university students, who are accumulating professional expertise, participate in regional development work together with employees, and when the learning takes place in cooperation with regional partners, the result is a huge and powerful contribution to development. The 145,000 students and around 10,000 experts at universities of applied sciences are a significant resource for the regional development of our country. It is excellent that we are learning all the time to make better use of this resource in our society.

 

Students as circular economy accelerators

Marketta Virta, M.A., Engineer, Project Assistant, Turku University of Applied Sciences
Sonja Lankiniemi, MBA, M.Sc.(Econ.), Project Specialist, Project Manager, Turku University of Applied Sciences

Students influence the development of their area already during their studies. In Turku University of Applied Sciences (TUAS), the students are strongly involved in RDI activities from the beginning of the studies. Students have been an important asset e.g. in the development of Topinpuisto, circular economy hub located in Southwest Finland. Topinpuisto develops the value chains of circular economy and accelerates the transition to circular economy in Turku and in Southwest Finland.
Among other things, students have researched the opportunities of a circular economy to create a new business.

At TUAS, students are not seen as clients but as partners. Student-business cooperation is beneficial for students, companies and their regions. Students can deepen and develop their expertise and companies can take steps towards a more sustainable future. When participating in RDI, students have an impact on their region even before their graduation and promote, for example, the realization of carbon neutrality and circular economy.

Keywords: circular economy, project study environment, RDI activities, technology

 

Technological innovations in the developing of villages

Marika Ahlavuo, Science Producer, Cultural Producer, The Research Institute of Modeling and Measuring for the Built Environment (MeMo), Aalto University 
Sami Alho, Project Manager, Seinäjoki University of Applied Sciences, SeAMK
Matti Kurkela, 3D-studio Manager, Lic.Tech., M.A., Aalto University
Jussi-Matti Kallio, Project Manager, Seinäjoki University of Applied Sciences, SeAMK
Hannu Hyyppä, Professor, Dr. Tech., Docent, Aalto University

At Seinäjoki University of Applied Sciences (known as SeAMK), the School of Business and Culture, together with the School of Food and Agriculture, have carried out jointly with Aalto University various demos, projects and exhibitions centering on the theme of virtuality. This article focuses on the work applied in collaboration with SeAMK that has made headways and created joint ventures related to a Virtual Village Project and to two Master level theses in the field of digitalisation and virtual reality. New technology was used in a particular 3D virtual reality project (the so-called ’Virtuaalikylät 3D Liiverissä’ project) that was a joint effort with the villages of Southern Ostrobothnia and their active inhabitants. In the article, we examine from a 3D and technical innovations perspective how the cultural and knowledge resources present in the villages could be enhanced through virtual technology. As an important result from the co-operation between SeAMK and Aalto University, we have been able to predict future trends in the possibilities offered through the use of 3D virtual reality in assisting the development of villages.

Keywords: regional development, 3D, virtuality, cooperation, inclusion, culture, food and agriculture

 

Unique cooperation to boost regional development

Tuula Rajander, M.Ed., M.A., Planning Officer, Kajaani University of Applied Sciences

This article considers universities of applied sciences as a regional developer in sparsely populated areas such as Kainuu region. The joint problem of these areas is a lack of workforce, which obstructs economic development. Education is one of the most efficient ways to affect the supply of workforce.

Universities of applied sciences are part of the brand and attraction of their regions. Student recruiting brings more young people and people of working age to the area. Graduated students also like to stay in the area where they have studied. Digitalization of education has facilitated student-recruiting challenges of the UASes in sparsely populated areas.

From the student-recruiting point of view, it is important that UASes specialize in their own strong lines and subjects. The chosen lines should also match the general focus areas of the region. Focus areas in Kainuu region are innovations of technology and mining industry, bioeconomy, wellbeing and health. Corresponding strengths of Kajaani UAS are production systems, game and measurement applications, adventure activities, intelligent home care and business potential.

Keywords: continuous learning, developing of regions, lack of workforce, sparsely populated areas, student recruiting

 

Participative development in Lahti, Finland

Mirja Kälviäinen, Principal Lecturer, Institute of Design, Lahti University of Applied Sciences
Sara Ikävalko, Lecturer, Institute of Design, Lahti University of Applied Sciences
Kati Kumpulainen, RDI Specialist, Institute of Design, Lahti University of Applied Sciences

New digital native generations set new requirements for the city services and environments. In the City as a Service for Young Citizen project, young adults from 16 to 30 years of age have been participating in a mosaic of explorative user research methods to produce a rich picture of the possible use and needs of services by young citizens. The exploration-based methods have included user workshops, self-reporting design probes and theme-based material produced by users. The results have provided user empathy for envisioning service experiments to be tested in real user contexts and environments in the city of Lahti and with an ecosystem of local service providers. The participative user information and real life participatory experiments have produced evidence for the need of special service solutions for young citizen. These should be crossing the physical, face-to-face and digital realms and aligning with young users’ special requirements for authenticity and anonymity.

Keywords: design, participation, service design, young citizen, user driven research, experimentation

 

Co-creating urban art in Leppävaara with local volunteers

Martta Pirttioja, MSc, Environmental Designer, City of Espoo

In August this year, a colourful piece of art appeared on the wooden wall of the Galleria shopping centre’s parking area in northern Leppävaara. The artwork, was inspired by alder leaves, was co-created by multiple actors: active residents in the neighbourhood, the City of Espoo, the owner of the property and the Laurea University of Applied Sciences.

The project is an example of the work of the Environmental Design team which was established in April 2018 under a cross-administrative development program ‘Participatory Espoo’. The team’s principal task is to function as an easily approachable representative of the city and to boost the projects the inhabitants or other actors want to further. The ultimate goal is a network of active inhabitants, local businesses as well as third- and fourth-sector actors working together to create an Espoo they like. In an ideal case, the city’s role would be to enable these projects and to work as an equal partner.

Keywords: servicedesign, urbandesign, laureauas, Espoo, involvement

 

Youth, active part in development within different living areas

Jukka Piippo, PhD, Nurse specialized in psychiatry, Psychotherapist in specialist level, Principal Lecturer within Mental health, Arcada University of Applied Sciences

PAD – Positive Attitude Development project was a joint project between Arcada University of Applied Sciences and Tallinn University. The main aim with the project was to increase possibilities for young and young adults with mental health problems to get access to labor market within defined areas in the countries. This was done by decreasing stigma and influence attitudes towards mental health to become better. The main activities during the project were face-to-face meetings with citizens and employers. At the meetings, panel discussions were organized, in which issues concerning mental health problems were discussed between employers, professionals, members of target group and educational instances. One of important points during the project was when experts-by-experience become involved at the project. Their participation lead to many significant and positive developments of the projects activities.

Keywords: mental health, youth, cooperation, Helsinki, Tallinn, health and welfare

 

Assets based community participation and place making

Kate Miller, The University of the West of Scotland, Lecturer in Education, PHD
Ronald McIntyre, The Open University, Designer, Executive Masters in Business Studies
Gary McKenna, The University of the West of Scotland, Research Fellow, PhD

This paper discusses how processes of community development and community education tend to be dominated by a deficit discourse that is influenced by neoliberal political and economic forces. It provides an example of how a community outreach programme can turn the tide on these processes by implementing assets based approaches to place making and working with young people. Assets based approaches value the resources that exist in the community and build on the strengths and affordances of communities. We identify that there are a parallels between deficit models of community development and deficit or ‘banking models’ of education. We argue that a strong assets based approach that emphasises and values the experience of community members is an effective way to empower communities to make positive change.

Keywords: assets based approaches, community empowerment, critical pedagogy, education, place making

 

Creative Campus Arabia – Design Changes Cities

Tiina Laurila M.Sc., M.A., Project Producer, Metropolia UAS
Petra Lassenius, M.A., Project Manager, Metropolia UAS
Päivi Keränen, M.A., Project Manager, Metropolia UAS

This article presents how design discipline can contribute to the city and campus development. Two projects are introduced: Live Baltic Campus project (2015–2018) brought together city planners, government representatives, campus developers and stakeholders in utilizing the campuses of the Metropolia University of Applied Sciences in Helsinki and 5 partner universities in Turku, Uppsala, Stockholm, Riga and Tartu as labs and developing them as innovation hubs. Creative Campus Arabia Project (2016–2018) focused on identifying stakeholders, vitalizing the neighborhood and providing services like a planned coworking space and XR Centre, new networks that support creative fields and the Arabia-Toukola area in Helsinki. At the same time the new XR Design degree program was founded by Design and Media Degree Program. Collaboration between educational institutes is also part of the development towards digitalization where technology-based solutions are utilized in designing future cities.

Keywords: campus development, city development, design

 

3D City models and virtuality as tools in regional development

Juho-Pekka Virtanen,  M.F.A., Doctoral Student, Aalto University
Kaisa Jaalama, Doctoral Student, M.Sc. (Admin.), Aalto University
Arttu Julin, M.Sc. (Tech.), Doctoral Student, Aalto University
Matti Kurkela, Lic.Tech., M.A., Studio Manager, Aalto University
Mikko Maksimainen, Dr.Sc. (Tech.), Research Professor, Aalto University 
Matti T. Vaaja, Dr.Sc. (Tech.), Professor, Aalto University
Hannu Hyyppä, Professor, Dr.Sc. (Tech.), Associate Professor, Aalto University

The development of 3D city models is progressing towards an interactive, smart digital twin of the urban environment. This allows the stakeholders of the urban environment to obtain information concerning the functions, planned changes and infrastructure. In addition to receiving data, citizens, officials and commercial actors can also communicate their own needs and actions, either via direct participatory actions, or indirectly, by accumulation of data to various services. Future 3D city models offer a multitude of benefits for cities, citizens and business.

Keywords: 3D, city model, urban environment, digital twin, engineering, geospatial data

 

Can a university of applied sciences contribute to regional development in the archipelago?

Rasmus Karlsson, M.Pol.Sc., Project Manager, Novia University of Applied Sciences

Can a university of applied sciences contribute to regional development in the archipelago? Novia UAS is involved in several regional development projects in the archipelago between Finland and Sweden. All these projects connect to local entrepreneurship. Regional development projects have a long history in the archipelago. Projects that are considered failures, or not leading to change for the better on a local level, might lead to distrust in project efficiency and lower interest in future project participation from the local community. Mapping local level needs and wishes in the application phase is important to make sure sufficient funds are allocated.

A university of applied sciences has a role as project partner not bound by municipal borders, providing a professional project organization, a wide network of contacts on different levels of the society including financing frameworks, and professional knowledge in a variety of subjects.

Keywords: regional development, archipelago, interreg, project leadership

 

Stakeholder informed curriculum development in the Central Baltic Area

Sanna-Mari Renfors, PhD, Researching Principal Lecturer, Satakunta University of Applied Sciences

This article presents a case of international curriculum development in higher tourism education in the Central Baltic Area. The aim of the curriculum is to provide an aligned and relevant skillset for the area to grow as a coherent and competitive tourism destination. In practice, the curriculum aligns higher tourism education with the needs of the tourism industry and the labour market in Finland, Estonia, and Latvia into a new, joint curriculum and a study programme. As Europeanisation enables cooperation between the higher education institutions in a broader geographical context, the curriculum is designed and delivered by four universities situated in three countries in cooperation with the tourism industry.

Keywords: tourism industry, regional development, curriculum development, Central Baltic Area

 

Does international cooperation enhance local social innovation?

Susanne Jungerstam, D.Pol.Sc., Principal Lecturer, Novia University of Social Sciences
Annika Wentjärvi, M.Soc.Sc., Research Manager, Novia University of Social Sciences

International cooperation and interprofessional work are both expected to enhance social innovation. Social innovation, in turn, is often expected to be locally developed in close cooperation with end users, organisations and stakeholders. In the BSR Interreg-project Social Empowerment in Rural Areas (SEMPRE), the aim has been to combine the elements of international and interprofessional cooperation and social innovation in a regional and local context. The aim of the article was to discuss both opportunities and challenges that the project encountered, primarily focussing on international and interprofessional competences. The main findings include both positive experiences of good practices and learning across borders, and challenges related to project activities primarily related to the development of both interprofessional and international communication competences, as well as to the project format of developing local social innovation in an international setting.

Keywords: social innovation, interprofessional, international cooperation, project, social services

 

Efficiency in maritime business both in Satakunta, Finland, and in Southern Africa

Teija Järvenpää, B.Eng.,  Project Researcher, Satakunta University of Applied Sciences
Nina Savela, M.Pol.Sc., Project Researcher, Satakunta University of Applied Sciences
Minna Keinänen-Toivola, D.Phil., Research Manager, Satakunta University of Applied Sciences

The changing environment, rapid development of technology and climate change will increase pressure to produce multiskilled personnel in Satakunta, Finland. The efficient maritime cluster in Satakunta constitutes of knowledge, energy efficiency and export actions. Maritime training in Satakunta dates back to 1880 and today, digitalization is emphasized in maritime training. Energy efficient solutions, developed in shipbuilding and port operations in Rauma, generate new business opportunities. The maritime cluster in Satakunta is strongly export-orientated. For example, in Southern Africa, potentials for SMEs include the maritime industry, cleantech, and opportunities in the circular economy. The sector’s eagerness to grow opens up possibilities for job creation and SME growth. This increases international recognition, enables the exchange of ideas, and the development of technologies. Know-how, digitalization and environmental friendliness are uprising accelerating trends in the maritime cluster in Satakunta as well as in export markets.

Keywords: maritime cluster, energy efficiency, export, Satakunta, Southern Africa, technology

 

The challenge of producing information that promotes regional welfare

Erkki Saari, MAdSc, DSocSc, RDI Senior Lecturer (social services), Laurea University of Applied Sciences
Leena Viinamäki, DSocSc, Principal Lecturer (social services), Lapland University of Applied Sciences

When we think about the role of higher education institutions as producers of information that promotes the welfare of those living in the various regions of the country, we take as our starting point the drawing up of welfare reports that are intended to be part of the welfare management of municipalities. Political decisions based on information provided by welfare reports can influence the polarisation of the country, e.g. whether its regions differentiate in terms of migration gain or loss or well-off and disadvantaged populations. In order to make justifiable political decisions concerning welfare, there is a need for statistical data that describes the welfare of the areas and the view and experience information of the authorities and of the population about the welfare of the population and the functionality of welfare services it can use. However, the welfare reports intended to be drawn up by municipalities should be replaced by regional welfare reports containing the above-mentioned information and drawn up by researcher groups formed by the higher education institutions responsible for the education in health care and social services, the Centres of Excellence in Social Welfare and the research institutions operating in different regions.

Keywords: regional development, welfare barometer, welfare account, welfare report, service system, social services, health care

 

Regional development and future knowledge in municipalities

Jaana Laitio, Degree Programme in Customer-Oriented Development in Social Service Work, Laurea University of Applied Sciences
Saara Jäämies,Degree Programme in Service Innovation and Design , Laurea University of Applied Sciences
Sanna Juvonen, Master of Education, Senior Lecturer, Laurea University of Applied Sciences

In the future, the population of the world centralizes more and more in cities. The development of urban areas has a major impact on sustainable development of the European Union and its citizens from the economical, ecological, and social point of view. At the same time, urban areas are places where different challenges, inequalities, unemployment and poverty are concentrated. The development of municipal and urban areas and the skills of employees working there need to be ensured in a changing environment. The key challenges and at the same time competences of experts in the future municipalities are to work with digital services and to strengthen the inclusion of residents, as well as to promote human-centered work in changing environment.

Key words: public sector, municipality, employee, future, competence, Social Service Degree Programme, Degree Programme in Service Innovation and Design

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 2/2019 Digitalisaatio ja tietohallinnon uusi rooli – ammattikorkeakoulujen AAPA-verkosto 20 vuotta

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 2/2019 teemana on Digitalisaatio ja tietohallinnon uusi rooli – ammattikorkeakoulujen AAPA-verkosto 20 vuotta.

Tietohallintojen rooli ammattikorkeakouluissa on digitalisaation edetessä muuttunut yhä enemmän ydintoimintaa mahdollistavaksi tekijäksi sekä korkeakoulun johtamisen kumppaniksi pelkän teknisen infran ylläpitämisen sijaan. Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon – johtajien, päälliköiden ja avainhenkilöiden – yhteistyöverkosto AAPA on ollut toiminnassa 20 vuotta. Sen viimeisimmässä kehittämisohjelmassa tietohallinnon uudenlainen rooli on määritelty seuraavasti: ”Tietohallinto on tiedon, tietovarantojen, hallinnon ja johtamisen toimintaprosessien sekä informaatioteknologian hallintaa”.

Vastaavasti moniselitteistä näkymää digitalisaatioon on ammattikorkeakoulujen tietohallinnoissa haluttu selkeyttää yhteisesti linjaamalla, että digitalisaatiolla ymmärretään ”toimintatapojen asiakaslähtöistä uudistamista teknologiaa hyödyntämällä”.

Tässä teemanumerossa halutaan tuoda monipuolisesti esiin tietohallinnon rooli ammattikorkeakoulujen erilaisten palveluiden ja toimintojen mahdollistajana.

Teemanumeroon toivotaan sekä AMK:eista että niiden ulkopuolelta artikkeleita siitä, miten tietohallinto on ollut ja miten se voisi jatkossa olla edistämässä prosessien muutosta, datan muuttamista jalostetuksi tiedoksi, uusien teknologisten ratkaisujen toteuttamista taikka kokonaisuuksien hallintaa arkkitehtuurien avulla, yms. kysymysten ratkaisemista.

Tekstit voivat käsitellä esimerkiksi kokemuksia eri toimintaprosessien digitalisaatiosta, tietohallinnon palveluista ja organisointimalleista sekä yhteistyöhön ja kumppanuuteen liittyviä näkemyksiä. Toki myös teknisten innovatiivisten palveluiden kuvaukset ovat tervetulleita.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja puheenvuoron 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Numeron 2/2019 aikataulu

  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää osoitteeseen jaakko.riihimaa (at) haaga-helia.fi viimeistään viikon 6 loppuun mennessä
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 10
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 15
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 21

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi!

Ystävällisin terveisin,

Teematoimittajaryhmä (AAPA-työvaliokunta)
yhteyshenkilönä Jaakko Riihimaa, AAPA IT-pääsihteeri, Haaga-Helia AMK

UAS Journal Workshop in the EAPRIL 2018 Conference

In the workshop ”International Collaboration Promoting Publishing Practice-oriented Articles in Higher Education”, given by Jaana Lamberg, Ilkka Väänänen, Mervi Friman and Mauri Kantola from the UAS Journal, there was discussion on what a good PBR (practice-based research) article is from the author’s, referee’s and reader’s perspectives. We also received theme ideas for the next international issue both in this workshop and in the session earlier today. The discussion was very active in both spoken and written form, as via the Padlet platform.

UAS Journal at the EAPRIL 2018 Conference

Members of the UAS Journal editorial board and the editor-in-chief gave a presentation in the EAPRIL 2018 conference in Portorož – Piran, Slovenia.

Ilkka Väänänen, Mervi Friman and Mauri Kantola gave a presentation ”The impact of the publication activities of practice-based research”. After the presentation, there was interesting discussion e.g. on the significance of national (mother tongue) publishing versus international publishing. The participants perceived it is important to share ideas internationally.