Jaana Lamberg

Call for papers: 1/2021, Current Issues

AMK-lehti / UAS Journal issue 1/2020 is themed with current topics and the diverse functions and different roles of universities of applied sciences in cooperation with companies, as well as in research and development activities.

How do universities of applied sciences develop their cooperation services to promote cooperation with companies and the world of work? How can R&D activities help create permanent service and cooperation models to support communities, and support teaching facilities?

We are also looking for concrete examples of cooperation between universities of applied sciences and the world of work, as well as sustainability and effective results in R&D.

We wish to receive article manuscripts both from universities of applied sciences and other organisations. In addition to articles, we welcome reviews and summaries concerning research, development and innovations in universities of applied sciences, as well as news and literary reviews in the field. You may also submit audiovisual content.

The maximum length of the article is 10.000, a review 4,000 and other categories approximately 3,000 characters (spaces included). Instructions for writers can be found in uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers. Please read them carefully before submitting your text.

Guest editors:
Mauri Kantola, Senior Adviser, M.Soc. (Econ., Sociology), Turku University of Applied Sciences
Mervi Friman, Head of Development, Ph.D. (Ed.), Häme University of Applied Sciences

  • Send an abstract of approximately 200 words to mervi.friman(at)hamk.fi by 14 December 2020
  • Response based on the abstract will be sent by 21 December 2020
  • Send the article manuscripts to the theme editors at mervi.friman(at)hamk.fi during the week 4 (by 30 January 2021).
  • Feedback will be sent to the responsible author during the week 7.
  • Send your final version during the week 9.

The issue will be published during the week 11.

Please share this call for papers!

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 1/2021, Ajankohtaista

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 1/2021 teemana ovat ajankohtaiset aiheet sekä ammattikorkeakoulujen monipuoliset toiminnot ja erilaiset roolit yritysyhteistyössä ja tki-työssä.

Millä tavalla ammattikorkeakoulut kehittävät yhteistyötoimintojaan ja palvelujaan edistääkseen yritys- ja työelämäyhteistyötä? Miten tutkimus- ja kehittämistyöllä voidaan luoda eri yhteisöjä tukevia pysyviä palvelu- ja yhteistyörakenteita sekä tukea opetustyötä?

Haemme myös konkreettisia esimerkkejä ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyöstä sekä tki-työn kestävistä, vaikuttavista tuloksista.

Teemanumeroon toivotaan asiantuntija-artikkeleita sekä ammattikorkeakouluista että niiden ulkopuolelta. Tarjottavat tekstit voivat olla artikkelien ohella myös vapaamuotoisempia katsauksia, puheenvuoroja, haastatteluja, ajankohtaisia aiheita kommentoivia asiantuntijatekstejä sekä esimerkkejä ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä yritysten, kv-kumppanien tai muiden toimijoiden kanssa. Numeroon voi tarjota myös audiovisuaalisia sisältöjä.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Amk-lehti / UAS Journal on saanut kuluneena vuonna artikkelitarjouksia enemmän kuin voidaan julkaista. Tämän vuoksi kokeilemme nyt kaksivaiheista menettelyä. Pyydämme ensimmäisessä vaiheessa abstraktin (200 sanaa) ja kokoamme niiden perusteella lehden kokonaisuuden. Sen jälkeen pyydämme valituiksi tulleilta koko tekstin.

Teematoimittajina:
Mauri Kantola, erityisasiantuntija, VTM, Turun amk
Mervi Friman, tutkimuspäällikkö, KT, Hämeen amk

  • Noin 200 sanan abstraktit tulee lähettää teematoimittajille osoitteeseen mervi.friman(at)hamk.fi viimeistään 14.12.2020
  • Abstraktien kirjoittajille lähetetään vastaus 21.12.2020
  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää teematoimittajille osoitteeseen mervi.friman(at)hamk.fi viimeistään viikolla 4 (30.1.2021).
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 7.
  • Viimeistellyt versiot artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 9.
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 11 (16.3.2021).

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi!

Kuvituskuva: YK:n päämajan edusta lippuineen

Yhdessä enemmän

Kirjoittajat: Silja Kostia, Kaija Saramäki & Tove Holm.

Suomi on sitoutunut kaikkia maita koskevaan Agenda2030-toimintaohjelmaan, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2015. Se pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joista monet koskettavat sosiaalista kestävyyttä (Ympäristöministeriö, 2020). Näitä ovat Agenda2030 tavoitteista etenkin seuraavat: ei köyhyyttä (1), ei nälkää (2), terveys ja hyvinvointi (3), hyvä koulutus (4), sukupuolten tasa-arvo (5), ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (8), eriarvoisuuden vähentäminen (10), kestävät kaupungit ja yhteisöt (11), rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto (16) sekä yhteistyö ja kumppanuus (17).

Suomessa Agenda 2030-toimintaohjelman toimeenpano- ja seurantavastuu on hallituksella. Tavoitteena on luoda ratkaisuja kestävän kehityksen haasteisiin ja tarjota opiskelijoille sellainen osaamispääoma, jota työmarkkinoilla tarvitaan (Finnish Prime Minister’s Office, 2020). Suomi raportoi kesällä 2020 toistamiseen Agenda2030 toimeenpanosta. Raportissa nostetaan esille korkeakoulut, jotka edistävät toiminnallaan Suomen kilpailukykyä, hyvinvointia, monipuolista koulutusta ja kestävää kehitystä. Useat korkeakoulut ovat työskennelleet järjestelmällisesti integroidakseen kestävän kehityksen eri tutkimusaloihin. Monet tarjoavat myös monitieteisiä sivuainemoduuleja kestävässä kehityksessä.

Artikkeleita meille saapui arvioitavaksi yhteensä 21 ja kirjoittajat olivat 15 eri korkeakoulusta ja kolmesta sidosryhmästä. Mielestämme tämä alleviivaa korkeakoulujen tärkeää roolia sosiaalisen kestävyyden edistämisessä koulutuksen, tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan sekä aluekehittäjän roolin kautta. Nämä kestävyyden edistämisen tavat kietoutuvat artikkeleissa toisiinsa monin eri tavoin ja sosiaalisen kestävyyden edistämisen mittakaavat vaihtelevat globaalista hyvinkin paikallisiin.

Yhdessä tekemisen näkökulma nousi esiin sosiaalisen kestävyyden edistäjänä. Käytännössä se tarkoittaa sidosryhmien, opiskelijoiden ja/tai korkeakoulujen henkilökunnan välistä yhteistyötä. Yhdessä tekeminen on mukana niin opetuksen kehittämisessä ja toteuttamisessa, opiskelijoiden vertaistuessa ja matkailun kehittämisessä. Monet artikkelit sisältävät joko suoraan tai epäsuoraan ajatuksen opiskelijoiden työelämätaidoista (tiimityö, vuorovaikutus, yms.), joiden hallitseminen edistää sosiaalista kestävyyttä opintojen jälkeen. Myös kierto- tai biotalouden edistäminen on esillä sosiaalisen kestävyyden sisällä.

Naumanen ym. (2019) ovat selvittäneet Valtioneuvostolle tekemässään tutkimuksessa, että lähes 90 prosenttia kaikista tämän vuosikymmenen suomalaisista innovaatioista tukee kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksessa havaittiin, että kestävän kehityksen innovaatiot tuottavat lisäarvoa yrityksille. Tämä vaatii laajaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyötä. ”Suomessa on pystyttävä muodostamaan osaamisen verkostoja, joiden avulla voidaan tarjota kokonaisratkaisuja kohdemaiden tarpeisiin, ja pystyttävä konseptoimaan tarjoama niin, että se toimii tehokkaasti ja ymmärrettävästi ratkaisuna tarpeeseen”.

Kirjoittajakutsussa halusimme kannustaa kertomaan myös epäonnistuneista kokeiluista ja haasteista ja joissakin artikkeleissa niitä tuotiinkin esiin. Amy Edmondson, Harvardin ylipoistosta on havainnut, että eniten omia virheitä raportoivat työyhteisöt menestyvät parhaiten. ”Tiimeissä, joissa keskinäinen luottamus ja arvostus oli suurta, uskallettiin myös avoimesti kertoa tehdyistä virheistä. Nämä samat työryhmän ominaisuudet lisäsivät innovatiivisuutta, sitoutumista ja työtekijöiden motivaatiota ja nostivat sen menestykseen” (Saarinen, 2020).

Työskentely teematoimittajana on ollut antoisaa ja haluamme suositella sitä jokaiselle. Sen lisäksi, että on mahdollista oppia toimittamisesta ja kirjoittamisesta, teematoimittajana on mahdollista laajentaa verkostoaan ja saada nopeasti kokonaiskuvan aiheen kehittämisestä korkeakouluissa. Rohkeasti siis mukaan!

Kirjoittajat

Silja Kostia, FT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, silja.kostia(at)tuni.fi

Kaija Saramäki, M.Sc. (Environmental forestry), lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu, kaija.saramaki(at)karelia.fi

Tove Holm, FT, Itämerihaasteen koordinaattori, Turun kaupunki; Associate Researcher, University of Gävle, tove.holm(at)turku.fi

Finnish Prime Minister’s Office, 2020. The Voluntary National Review 2020 Finland. Report on the Implementation of the 2030 Agenda for Sustainable Development.

Naumanen, M., Heimonen, R., Koljonen, T., Lamminkoski, H., Maidell, M., Ojala, E., Sajeva, M., Salminen, V., Toivanen, M., Valonen, M., Wessberg, N., 2019. Kestävän kehityksen innovaatiot: Katsaus YK:n Agenda 2030 kehitystavoitteisiin ja vastaaviin suomalaisiin innovaatioihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:62. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-795-6

Saarinen, M., 2020. Yllättävä tutkimustulos: Eniten omia virheitä raportoivat työyhteisöt menestyvät parhaiten. Tekniikka ja Talous 30.8.2020.

Ympäristöministeriö, 2020. https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys, haettu 5.2.2020.

 

Retkeilijöitä luonnossa

Kestävää liiketoimintaa ja hyvinvointia luonnosta

Kirjoittaja: Satu Välijärvi.

Luonto hyvinvoinnin lähteenä on Covid-19-pandemian ja hyvän marja- ja sienisadon myötä noussut keskustelunaiheeksi mediassa ja etäkahvitauoilla. Jaamme luontokokemuksiamme ja pidämme ehkä itsestään selvänä, että ”kaikki” ymmärtävät, mikä merkitys luonnossa liikkumisella on hyvinvoinnillemme.

Tosiasiassa meitä on moneksi, eikä kokemus luonnon elvyttävistä vaikutuksista ole yksilötasolle mentäessä tietenkään itsestäänselvyys. Ihmisellä voi olla luontoon liittyviä pelkoja, jollekin luontokohteet ovat vaikeasti saavutettavissa ja jotkut vain kokevat olonsa paremmaksi kotisohvalla kirja kädessä huopaan kääriytyneenä kuin metsässä.

Luonnon hyvinvointivaikutuksia käsittelevä tutkimus on kuitenkin monin tavoin osoittanut, miten toiminta luonnossa ja luontoon liittyvät asiat tukevat ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja kognitiivisia toimintoja. Tutkimuksissa on selvitetty jopa sisätiloissa koettujen luontokokemusten, esimerkiksi ikkunasta avautuvan luontonäkymän ja luontovideoiden merkitystä, ja niilläkin on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin. Luonnon hyviä vaikutuksia voi siis tuoda kotisohvallekin. (Ks. GC Finland: Vaikuttavuustutkimusta, GC Finland: Vaikuttavuus, Lipponen 2019, 96–97.)

Luontoperustaiset hyvinvointipalvelut

Green care on jo monelle tuttu käsite. Green care Finland ry:n mukaan se on ”luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua.” Toiminta on tavoitteellista, vastuullista ja ammatillista, ja erilaisia luonto- ja eläinavusteisuuden menetelmiä käytetään monipuolisesti palveluntarjoajan osaamisen ja koulutuksen sekä asiakkaan tarpeiden mukaisesti. (GC Finland: Mitä on Green care?)

Green care -toiminta tapahtuu tyypillisesti luontoympäristössä tai maatilalla, mutta sitä voidaan toteuttaa kaupunkipuistoissa tai sisätiloissakin, jonne luontoa voidaan viedä heidän luo, jotka eivät itse voi mennä luontoympäristöön. Olennaista toiminnassa on mahdollisuus vuorovaikutukseen, osallistumiseen ja omakohtaisiin luontokokemuksiin. (GC Finland: Mitä on Green care?)

Green carea yleisemmin voidaan puhua luontoperustaisista palveluista, mikä kattaa sellaistenkin palveluntarjoajien tuottamat palvelut, joilla ei esimerkiksi ole Green care -peruskoulutusta tai -sertifiointia, mutta jotka tarjoavat luonnon hyvinvointivaikutuksia hyödyntäviä palveluja vaikkapa osana maatilamatkailua tai psykoterapiapalvelua.

Luontoperustaisia hyvinvointipalveluja on kehitetty useissa hankkeissa, joissa tavoitteena on ammatillistaa toimialaa ja jakaa tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja siitä, millaista on vastuullinen, turvallinen ja laadukas luontoperustainen hyvinvointipalvelu. Usein näitä palveluja tarjoavat yritykset ovat maaseudulla toimivia pienyrityksiä tai palveluja tuotetaan sivuelinkeinona maatiloilla. Esimerkiksi monella hevos- tai lammastilalla voi olla hyvät lähtökohdat eläinavusteisten palvelujen tarjoamiseen, ja on tärkeää, että yrittäjät saavat ohjausta ja tukea laadukkaiden ja turvallisten hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Useilla hankkeilla onkin lisätty tietoa siitä, mitä hyvä luontoperustainen hyvinvointipalvelu edellyttää ja tuettu yrityksiä palvelujen ja liiketoimintaosaamisen vahvistamisessa. (Esim. Enlund ym. 2018, Pylkkänen & Skyttä 2016, Santala ym. 2019.)

Pohjoismaista yhteistyötä palvelujen kehittämiseksi

Nordic NaBS – New Nordic Nature Based Service Models – on Interreg Pohjoisen rahoittama ja Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoima hanke, jota toteuttavat lisäksi Oulun ammattikorkeakoulu, Vaasan yliopisto ja Luulajan teknillinen yliopisto. Hankkeeseen osallistuu myös norjalaisia kumppaneita. Nordic NaBS tukee yrittäjiä pohjoisen olosuhteisiin soveltuvien luontoperustaisten hyvinvointipalvelujen ja liiketoiminnan kehittämisessä. Hanketta toteutetaan yhteistyössä yrittäjien sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatustoimijoiden kanssa. Suomessa hanke toimii Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla, ja Ruotsissa hankealue on Norrbotten ja osa Västerbottenia.

Pohjoismaisuus tuo Nordic NaBSiin tärkeän lisäulottuvuuden. Yhteinen lähtökohtamme on, että pohjoiselle ihmiselle luonnon merkitys on edelleen suuri. Opimme toisiltamme, miten ymmärrys luonnon hyvinvointivaikutuksista on vaikuttanut esimerkiksi eri maiden sosiaali- ja terveysalan tai kasvatusalan palveluiden sisältöön tai miten luontoperustaisten palvelujen laatu käsitetään ja miten sitä kehitetään. Jaamme hyviä käytäntöjä, ja selvitämme keinoja soveltaa niitä eri maissa.

Hyvä esimerkki on norjalainen Inn på Tunet, johon pääsimme tutustumaan Nordic NaBSin työpajamatkalla Mo i Ranaan lokakuussa 2019. Hoivamaatilatoiminnalla on Norjassa pitkät perinteet, ja sitä kehitetään muun muassa Inn på Tunet -yhteistyöllä. Kyse on osuuskuntamallisesta yhteistyöstä, joka kehittää toiminnan laatua ja yhteisiä pelisääntöjä ja konkreettisesti tukee maatiloja julkisen sektorin asiakkaiden löytämisessä ja palvelujen hinnoittelussa, markkinoinnissa ja laskutuksessa. (Ks. Inn på Tunet Norge, Lindstrøm 2019.)

Voisiko vastaavaa toimintamallia kehittää Suomessa tukemaan alan yrittäjyyttä ja Green care -periaatteiden juurruttamista luontoperustaisiin hyvinvointipalveluihin? Olisiko tällä tavoin koordinoitua toimintaa helpompi tuoda osaksi julkisia sote-palveluja ja näin saada luontoon perustuvat palvelut uusien asiakkaiden saataville ja valittavaksi? Esimerkiksi vaikeassa elämäntilanteessa olevia nuoria tai mielenterveyskuntoutujia luontoympäristö tai eläinten hoitaminen voi auttaa avautumaan vaikeista asioistaan paremmin kuin keskustelu terapeutin kanssa sisätiloissa. Monet Nordic NaBSissakin kuullut kokemukset kertovat vaikkapa muistisairaista vanhuksista, joiden mieliin maatilalla työskentely on tuonut vahvoja muistoja ja taitoja, joiden oli luultu jo unohtuneen.

Mitä olemme oppineet

Työn taustaksi Nordic NaBSissa on tehty selvitys pohjoismaisista luontoperustaisista palvelumalleista ja palvelujen mahdollisuuksista ja haasteista Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Selvityksen mukaan yrittäjät kokevat tärkeiksi kehittämiskohteiksi esimerkiksi palvelujen hinnoittelun ja markkinoinnin sekä yhteistyön rakentamisen julkisen sektorin asiakastahojen kanssa. Tässä tärkeää osaamista on hankintakäytäntöjen ymmärtäminen, sopimusasiat ja sote-alan kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvät viranomaiskäytännöt. Yrittäjät kaipaavat myös yhteistyötä ja kokemusten jakamista muiden yrittäjien kanssa. Tärkeäksi koetaan hankkeen mahdollisuudet jakaa tietoa luontoperustaisista palveluista suurelle yleisölle ja ennen kaikkea potentiaalisille asiakastahoille ja päättäjille. (Ks. Nordic NaBS Materiaaleja.)

Nordic NaBSin työpajoissa ja muissa tilaisuuksissa on syntynyt hienoja kohtaamisia ja kuultu kokemuksia siitä, mitä vaikutuksia toiminnalla luontoympäristössä tai eläinten kanssa on asiakkaille ollut. Uskomme, että nämä kohtaamiset ja kokemusten jakamiset rohkaisevat sekä yrittäjiä että sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan käytännön tekijöitä ja päättäjiä kehittämään yhdessä palveluja ja yhteistyötä. Käytännön esimerkkejä tästä on jo nähty, kun hankkeen tilaisuudet ovat saaneet kuntien edustajia innostumaan ja viemään eteenpäin luontoalan yritysten, maatilojen ja kuntapalvelujen yhteistyötä.

Tärkeä toimintamuoto NaBSissa on palvelujen pilotointi, jossa yrittäjät saavat kokemusta palvelujen muotoilusta, sopimusten teosta ja palvelun käytännön toteutuksesta. Palveluja testaavat asiakkaat pääsevät kokeilemaan ja palautteensa kautta kehittämään palveluja yhdessä yritysten kanssa. Pilotoinneista kootaan asiakaspalautetta, ja niin asiakastahon, yrityksen kuin hankkeenkin edustajat dokumentoivat kokemuksensa ja tekevät kehittämisehdotuksia palvelun ja yhteistyön kehittämiseksi. Hanke tukee pilotointiin osallistuvia yrityksiä myös rahallisesti. Tärkein tavoite on, että pilotoinneissa syntyvän yhteistyön pohjalta yritys ja asiakastaho jatkaisivat yhteistyötä myös hankkeen jälkeen.

Sosiaalisesti kestävän kehityksen ytimessä

Kun laitetaan yhteen luonto, hyvinvointi, pienyrittäjyys, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kasvatus, syntyy kokonaisuus, jossa mukana ovat kaikki kestävän kehityksen näkökulmat: ympäristö, talous ja sosiaalinen kestävyys. Nordic NaBSissa pohjoismainen näkökulma tuo esiin myös kulttuurisen kestävyyden. Pohjoismaisissa kulttuureissamme ja yhteiskunnissamme on paljon luontosuhdetta ylläpitäneitä tekijöitä, kuten jokaisenoikeudet ja vahvana säilynyt tapa liikkua luonnossa ja hyödyntää sen antimia. Maissamme on laajoja harvaan asuttuja alueita, kuntakeskukset ja kaupungitkin ovat metsien ja soiden ympäröimiä ja luontoon on suhteellisen helppo päästä.

Paljon luontoymmärrystä on Pohjoismaissakin kadonnut, mutta vahva ja kasvava kiinnostus luonnon hyvinvointivaikutuksiin ja niitä hyödyntäviin palveluihin osoittaa, että peliä ei ole menetetty. Luontoperustaisia hyvinvointipalveluja voidaan ja kannattaa kehittää kaikkialla, mutta ehkä pohjoisten alueiden ihmisten ”arkinen luonnonläheisyys” ja nuorempi kaupungistuminen tekevät luontoperustaisten palvelujen kehittämisen, käytön ja niiden hyödyn perustelemisen helpommaksi.

Sosiaalista kestävyyttä luontoperustaisten hyvinvointipalvelujen ja niiden tunnettuuden ja saatavuuden vahvistaminen edistävät monin tavoin. Luonnon, eläinten ja ihmisten hyvinvointi, pienyrittäjyys erityisesti maaseudulla, yritysten, julkissektorin ja yhdistysten yhteistyö laadukkaiden palvelujen kehittämiseksi ja palvelujen saatavuus niin erityisryhmille, heikossa työmarkkina-asemassa oleville kuin työuupuneillekin ovat kaikki sosiaalisen kestävän kehityksen ytimessä. Palvelujen käyttäjille luontoperustaiset hyvinvointipalvelut tuovat tukea kuntoutumiseen ja paranemiseen ja tarjoavat mahdollisuuksia virkistymiseen, osallistumiseen, voimaantumiseen ja yhdessä kokemiseen sekä turvan ja hyväksynnän tunteisiin (Vrt. THL Sosiaalisesti kestävä kehitys, STM 2020.).

Kirjoittajat

Satu Välijärvi, YTM, FM, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-ala, satu.valijarvi(at)oamk.fi


Enlund L., Hökkä M., Iijolainen M., Jaakonaho A., Kantanen M., Kihlström-Lehtonen H., Leskinen M., Matikainen L., Mynttinen R., Mäkitalo T., Mäntymaa S., Piirainen A., Ruoho J., Santala K., Sipola R., Suomi A., Vinblad S. & Vänskä K. 2018: Green Care Pro: Koulutusmalli yhdenmukaisen Green Care -osaamisen tuottamiseksi. Iijolainen M., Sipola R. & Vinblad S. (toim.)., Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-245-7 Viitattu 19.8.2020.

GC Finland: Mitä on Green care? https://www.gcfinland.fi/green-care-/ Viitattu 19.8.2020.

GC Finland: Vaikuttavuus https://www.gcfinland.fi/aineistot/vaikuttavuus/ Viitattu 19.8.2020.

GC Finland: Vaikuttavuustutkimusta. Green Care Finland. https://www.gcfinland.fi/green-care-/vaikuttavuus/ Viitattu 20.8.2020.

Inn på Tunet Norge www.innpatunet.no Viitattu 21.8.2020.

Lindstrøm, Hege 2019: Inn på tunet (Green Care), esitys työpajassa. https://nordicnabs.com/wp-content/uploads/2019/11/Green-care-Hege-Lindstr%C3%B8m-Mo-i-Rana-08.10.19-english.pdf Viitattu 21.8.2020.

Lipponen, Maija 2019: Luonto tekee hyvää – entä digiluonto? Teoksessa Ylilauri, Martta & Yli-Viikari Anja (toim.): Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen, 94–102. Levón-instituutin julkaisuja, 143. Vaasan yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-861-0 Viitattu 19.8.2020.

Nordic NaBS Materiaaleja 2020: https://www.nordicnabs.com/materiaalia/, Raportteja ja selvityksiä. Viitattu 21.8.2020.

Pylkkänen P., Skyttä T. 2016: Tienviittoja hoivamaatilatoimintaan. Pylkkänen P. & Skyttä T. (toim.), D: Vapaamuotoisia julkaisuja – Free-From Publications 87, Mikkelin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-588-584-5 Viitattu 19.8.2020.

Santala K., Jokela L., Välimaa L., Huhta E., Uusitalo M., Tuulentie S., Nivala V., Hallikainen V., Kelloniemi K. & Matero S. 2019: Yhteinen luonto kotouttaa. Jokela L. & Uusitalo M. (toim.)., Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset, Lapin ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-306-5 Viitattu 19.8.2020.

STM 2010: Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3106-0 Viitattu 21.8.2020.

THL Sosiaalisesti kestävä kehitys https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/sosiaalisesti-kestava-kehitys Viitattu 21.8.2020.

Kuvituskuva: Kiinalaisten metsäalan maisteriopiskelijoiden kesäkoulun päätösjuhlassa Suomen ja Kiinan lipun alla Karelia-ammattikorkeakoululla.

Kiinalaiset opiskelijat kesäkoulussa Pohjois-Karjalassa

Kirjoittajat: Tanja Kähkönen, Ulla Asikainen, Liisa Timonen & Paavo Pelkonen.

Karelia-ammattikorkeakoulu toteutti kolmen kuukauden pituisen kansainvälisen kesäkoulun 24 kiinalaiselle maisterivaiheen opiskelijalle kesä–elokuussa 2019. Kesäkoulun yhteistyökumppaneina olivat Itä-Suomen yliopisto, Finland University, Riveria ja EduSilva ry. Kesäkoulu oli ensimmäinen avaus yhteistyöstä kiinalaisen Northwest A&F Universityn (NWAFU) kanssa. Opintojen teemana oli kestävä biotalous ja luonnonvarojen käyttö. Opiskeluohjelmaan sisältyi luentoja, ohjattuja ja itsenäisiä ryhmätöitä, maasto-opiskelua metsässä sekä organisaatio- ja yritysvierailuja. Kesäkoulu toteutettiin pääasiassa Joensuussa ja sen lopussa kiinalaiset opiskelijat pääsivät tutustumaan myös kestävään metsätalouteen ja luonnonvarojen käyttöön Kainuussa ja Lapissa. Kurssin järjestämisestä Karelia-ammattikorkeakoulussa kiitos kuuluu Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Paavo Pelkoselle, jonka lähes 20 vuotta jatkunut yhteistyö kiinalaisen NWAFU-korkeakoulun kanssa konkretisoitui tällä kertaa kesäkoulun muodossa.

YK:n Agenda 2030:n mukaisista kestävän kehityksen tavoitteista kesäkoulu edisti erityisesti tavoitetta 17 ”Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta”. Kesäkoulu edisti laajasti kestävän kehityksen valmiuksien kehittämistä erityisesti metsäalaan ja luonnonvarojen käyttöön liittyen juuri sellaisten opiskelijoiden parissa, joilla on näihin aito vaikuttamismahdollisuus kotimaassaan tulevaisuudessa. Kiinassa metsien käyttöä edistetään erityisesti ympäristönäkökulmista. Kesäkoulun laaja metsiin liittyvä sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulma tukee globaalia kumppanuutta kestävän kehityksen edistämisessä.

Useiden sidosryhmien kumppanuutta

Kesäkoulussa toteutui onnistuneesti useiden sidosryhmien välinen kumppanuus Agenda 2030:n mukaisesti, koska sen toteutukseen osallistui niin julkisen ja yksityisen sektorin kuin kansalaisyhteiskunnan toteuttajia oman asiantuntijuutensa kautta. Agenda 2030:ssa useiden sidosryhmien kumppanuudet on mainittu erityiseksi haasteeksi. Karelia-ammattikorkeakoulun koordinoimassa kesäkoulussa sidosryhmien välinen kumppanuus maakunnallisten koulutusalan toimijoiden välillä oli saumatonta. Kesäkoulun toteutuksessa konkretisoitui myös se, että kestävän kehityksen edistämisessä tarvittavaa asiantuntijuutta löytyy yhteiskunnassa laajasti eri toimijoiden parista. Kesäkoulu myös osoitti, että kumppanuuksien etsinnässä kannattaa olla avoin yritysten lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan toimijoiden suuntaan, joiden asiantuntijuus voi olla hyvinkin laajaa taustahenkilöidensä osaamisen kautta.

Kokemusten kautta kestävän kehityksen konkretian edistämiseen

Kiinalaisille opiskelijoille opiskelu Pohjois-Karjalan puhtaan luonnon ja rauhallisen kaupunkiympäristön keskellä vahvisti konkreettisten esimerkkien kautta oppimiskokemuksia, joita opiskelijat kykenivät havainnoimaan lähiympäristössään myös vapaa-ajalla. Opiskelijat kiinnostuivat esimerkiksi jokamiehen oikeuksiin kuuluvasta marjojen poiminnasta tutustumalla tekemisen kautta konkreettisesti kestävän metsäbiotalouden käytäntöihin. Kiinassa jokamiehen oikeuksia ei metsien käytön osalta ole, joten opiskelijat kykenivät Suomessa tutustumaan maailmaanlaajuisestikin ainutlaatuiseen tapaan hyödyntää metsiä yhteiseksi hyväksi. Kesäkoulu mahdollisti oppimisen ja ajattelun monipuolistamisen suomalaisista kestävän kehityksen kokemuksista. Kestävän kehityksen konkretia on erilainen eri maissa, eivätkä suomalaiset mallit ole sellaisenaan siirrettävissä maiden välillä vaan toimivat oppimiskokemuksina, joita opiskelijat voivat myöhemmin työelämässään ollessaan käyttää mahdollisen inspiraation lähteenä kestävän kehityksen edistämiseksi.

Opiskelijoiden ja toimijoiden kokemuksia

Vaikka laajan kesäkoulun suunnittelu ja monipuolisen, usean toimijan ja kansainvälisen opiskelijaryhmän koordinointi lyhyellä valmisteluajalla oli haastava työ, lopputulos tyytyväisten opiskelijoiden ja kumppaneiden muodossa oli erittäin palkitseva Karelia-ammattikorkeakoulun kannalta tarkasteltuna. Kesäkoulun järjestäminen on myös toiminut konkreettisena esimerkkinä Pohjois-Karjalan alueen koulutustoimijoiden välisestä yhteistyöstä monipuolisen kokonaisuuden tuottamisen ja toteuttamisen osalta ollen samalla tärkeä askel kansainvälisen yhteistyön ja koulutusviennin yhteiseen alueelliseen kehittämiseen. Juuri tämän tyyppisiä ponnisteluja myös alueellisesti tarvitaan enemmän kestävään kehitykseen liittyvien kumppanuuksien edistämiseksi.

Opiskelijoilta pyydettiin kurssin lopussa kirjallista palautetta, jonka vastauksia analysoitiin teemoittain. Opiskelijoiden kokemuksissa korostui erityisesti suomalaisteen metsäbiotalousketjuun tutustuminen, joka oli opiskelijoille täysin uutta. Myös osallistava keskustelu ryhmässä oli opiskelijoille uusi oppimismenetelmä, josta Karelia-ammattikorkeakoulu sai positiivista palautetta opiskelijoilta. Kestävän kehityksen edistäminen voi siis tapahtua myös melko pienin opetusmenetelmiin liittyvin valinnoin. Karelia-ammattikorkeakoulu on valmis toteuttamaan vastaavantyyppisen kesäkoulun myös muista, kestävää kehitystä ja globaalia vastuuta tukevista teemoista kesäkoulun oppeja hyödyntäen.

Kirjoittajat

Tanja Kähkönen, Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ulla Asikainen, Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, koulutuspäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Liisa Timonen, Yhteiskuntatieteiden maisteri, Kasvatustieteiden tohtori, kansainvälisten asioiden päällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Paavo Pelkonen, Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopisto ja EduSilva ry

Nuori lukee kirjaa maski kasvoillaan

Miten korona vaikutti nuorten hyvinvointiin?

Miten nuoret voivat ammattilaisten kokemana?

Suomessa suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Yhä useampi ei kuitenkaan voi hyvin, sillä fyysinen, henkinen ja materiaalinen pahoinvointi tuntuvat kasaantuvan. Erityisenä haasteena ovat eriarvoistumiseen liittyvä huono-osaisuus sekä köyhyys. Lisäksi byrokratia- ja kannustinloukut voivat aiheuttaa väliinputoamisia, palvelujärjestelmän päällekkäisyyttä ja tehottomuutta. Laaja yhteiskunnallinen ongelma on sukupolvelta toiselle periytyvä hyvinvoinnin vaje ja huono-osaisuus. Tutkimusten mukaan syrjäytymisvaara kasvaa merkittävästi, jos nuoren mahdollisuudet ja omat resurssit ovat jo alun perin muita heikommat. (Tuuva-Hongisto 2019, 6–7.) Nuorten syrjäytymisen määrästä on esitetty erilaisia lukuja. Yksi luku on 60 000 nuorta, 15–29 vuotiaista. Nuorten syrjäytyminen on Suomessa vakava ongelma, jota voidaan ehkäistä osallistamalla nuoria ja mahdollistamalla heidän kiinnittyminen ansiotyöhön.

Lapin ammattikorkeakoulu on yhtenä toteuttajana Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa, joka on ESR:n rahoittama, rahoitukseen osallistuu myös STEA. Hankkeen kohderyhmänä on yli 15-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Hankkeen päätoteuttaja on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys ry, osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulun lisäksi ovat Tornion kaupungin sosiaalitoimi ja Pohjankodit Oy. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää erityisosaamista, jota nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat peruskoulun loppuvaiheessa olevien nuorten kasaantuvien ongelmien tunnistamiseen ja niiden sanoittamiseen.

Syksyn 2019 aikana Lapin ammattikorkeakoulu toteutti sähköisesti kyselyn Meri-Lapin alueen nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Kysely lähettiin 94 eri alojen ammattilaiselle ja vastauksia tuli 37. Ammattilaiset kertoivat nuorten haasteista ja ongelmista, joista suurimpina huolina nousivat esille nuorten psyykkiset ongelmat mm. masennus, ahdistus, haasteet tunnetaidoissa sekä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Alla oleva taulukko kuvaa ammattilaisten esille tuomia asioita, jotka heidän mielestään ovat nuorten haasteiden taustalla olevia tekijöitä. Suurimpina huolina ovat mielenterveyden haasteet, sosiaaliset tekijät, kiusaaminen, syrjäytyminen ja oppimisvaikeudet. (Vastaajilla oli mahdollisuus valita useampi vastausvaihtoehto.)

Taulukko 1. Nuorten haasteiden taustalla olevat tekijät

 n%
Sosiaaliset tekijät3595
Mielenterveyden haasteet3595
Kiusaaminen3389
Oppimishaasteet3184
Syrjäytyminen3184
Päihteet2978
Erityisen tuen tarve2773
Psyykkinen kaltoinkohtelu2465
Kehityshäiriöt2157
Sopeutumisvaikeudet1951
Fyysinen kaltoinkohtelu1951
Talousongelmat12
Lapsen kasvatus12

Lapsen tai nuoren kokeman haasteiden ylittäessä hänen osaamisensa ja resurssinsa, seurauksena voi olla stressiä, ahdistusta ja elämänhallinnan ongelmia. Nämä puolestaan voivat aiheuttaa uupumusta, masennusta ja nuoren kehityksen hidastumista. Sosiaalisten suhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen ovat monelle lapselle ja nuorelle haaste. Jos siinä ei onnistu, voi jäädä yksin. Sosiaaliset taidot ovat keskeisiä elämänhallinnan resursseja. Yksinäisyyden seurauksena voi ilmetä myöhempiä tunne- ja käyttäytymisongelmia. Nämä voivat vaikuttaa sosiaaliseen pärjäämiseen, psyykkisiin sairauksiin ja fyysiseen terveyteen sekä näkyä koulutus- ja työuran häiriöinä. Yksinäisyyden ja psyykkisten oireiden välinen yhteys vahvistuu iän myötä. (Hämäläinen 2019.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL (2020) mukaan monet mielenterveyshäiriöt ilmaantuvat ensi kertaa jo nuoruudessa, ollen nuorten aikuisten tavallisempia terveysongelmia. On esitetty, että jopa 20–25 % nuorista kärsisi jostain mielenterveyden häiriöstä. Mielenterveyteen liittyvien oireiden ja häiriöiden varhainen tunnistaminen on tärkeää. Kyselyn mukaan ammattilaiset ovat valmiita kehittämään omaa osaamistaan. Nuorten mielenterveyteen ja päihteisiin liittyvän osaamisen tarve on vahva ammattilasten keskuudessa. Tällä hetkellä nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat pirstoutuneet hajallaan olevan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän johdostakin. Tämä vaikeuttaa myös nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten työskentelyä ja nuorten avun saamista. Nuorten parissa työskentelevien ammatillista osaamista haastaa myös psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien kasaantuminen nuorille.

Miten nuoret voivat koronakeväällä 2020?

Koronaviruksen aiheuttama tauti COVID-19 alkoi levitä Kiinassa tammikuun 2020 alussa ja levisi Suomeen helmikuusta 2020 alkaen, aiheuttaen erilaisia toimenpiteitä. Yksittäisinä lapsiin ja nuoriin kohdennettuina toimenpiteitä koulut sulkeutuvat 18.3.2020 ja opetus tapahtui etupäässä etäopetuksena. Suomessa tehtiin myös rajoituksia kokoontumisiin liittyen, joka vaikutti lasten ja nuorten harrastuksiin. Suurin osa harrastuksista loppui kokonaan mm. urheilutilojen mentyä kiinni. Peruskoulut aukesivat uudestaan 14.5. ja kokoontumisrajoituksiin tuli lievennyksiä kesän 2020 alussa. Lapin ammattikorkeakoulu toteutti Yhtymäpinnassa nuori -hankkeen toimesta nuorille Webropol-kyselyn toukokuussa 2020 sosiaalista mediaa hyödyntäen. Kysely sisälsi myös avoimia kysymyksiä ja näin nuorilla oli mahdollisuus tuoda esille mm. Korona-ajan myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia heidän elämäänsä, kuten opiskeluun, sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kyselyyn vastasi kahden viikon aikana 107 nuorta, joista suurin osa oli 16–17-vuotiaita lukiolaisia.

Nuorilta tiedusteltiin esimerkiksi koronan vaikutuksia heidän sosiaalisiin suhteisiinsa sekä psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Kaikki kyselyyn vastanneet nuoret vastasivat näihin kysymyksiin, joista he pystyivät valitsemaan useamman vaihtoehdon.

Taulukko 2. Koronan vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen hyvinvointiin

 n%
Olen tavannut kavereita vähemmän6359
Olen ollut enemmän perheeni kanssa5450
Olen tuntenut pahaa oloa/mieltä koronan aikana5148
Olen kokenut yksinäisyyttä4946
Olen tuntenut itseni masentuneeksi korona-
aikana
4037
Olen ollut eristäytyneenä kotiini3533
Olen tavannut kavereita riittävästi2927
En ole tavannut kavereita lainkaan 2019
Korona on tuonut arkeeni myönteisiä asioita2019
En ole kokenut yksinäisyyttä1817
Korona ei ole vaikuttanut yhdessäoloon per-heeni kanssa1817
Korona ei ole vaikuttanut mielialaani1312
Olisin toivonut enemmän aikuisen läsnäoloa55
Muu, mikä?33

Vastausten perusteella positiivista oli, että yli puolet nuorista koki yhdessäolon lisääntyneen perheen kanssa. Toisaalta suurin osa nuorista koki koronan vaikuttaneen kaverisuhteisiin. Tuloksista tuli vahvasti esille nuorten masentuneisuus, sillä noin puolet vastaajista kertoi kokeneensa pahaa oloa ja mieltä. Nuorten psyykkinen pahoinvointi on suuri huoli.

Eräs nuori kuvaili tilannettaan näin:

”Mielialani on ollut aika alakuloinen ja viime päivinä olen kokenut eristämisen aina vaan ahdistavammaksi. Vanhempani eivät anna nähdä kavereita, joten olen ollut 2kk kokonaan eristyksissä pelkästään perheeni kanssa. Tämä on vaikuttanut aika paljon mielialaani ja olen niin sanotusti kohta hermoromahduksen partaalla, kun tuntuu että kotona oleminen eristyksissä menee kohta yli. Netin kautta yhteyden pitäminen ei ole sama asia kuin näkeminen kasvotusten., ja tätä asiaa vanhemmat eivät tajua. Lisäksi kun yleensä kavereita näkee koulussa, ei vapaa-ajalla ole niin suurta tarvetta nähdä. Tajuan tietenkin rajoitukset ja niiden arvon, mutta täydellinen eristäminen moneksi kuukaudeksi menee mielestäni vähän yli. Koska jos kavereita (tai pikemminkin yhtä kaveria kerrallaan) näkisi ulkona ja pitäisi määrätyn etäisyyden ja muutenkin rajoitusten mukaan, eikä tietenkään joka päivä tapaisi, en näkisi siinä kovinkaan suurta ongelmaa. Yhteenvetona kärsin aika paljon henkisesti.”

Melkein puolet nuorista kokivat yksinäisyyttä kevään 2020 aikana. Etäkoulu ja harrastusten loppuminen lisäsivät nuorten sosiaalista eristäytymistä, masennusta ja yksinäisyyden kokemusta. Nuoret kokivat myös pelkoa ja epätietoisuutta. Yksinäisyys on iso asia nuoren elämässä ja voi vaikuttaa nuoren itsetuntoon. Nuori voi kokea itsessään olevan jopa jotain vikaa. Nuoret vertailevat helposti itseään muihin ajatellen, että asiat ovat muilla paremmin. Kokemus yksinäisyydestä voi olla ahdistava ja tuskallinen. Nuoruuteen kuuluu ryhmään kuuluminen, jossa voi jakaa kokemuksia, tuntea yhteenkuuluvuutta ja tehdä asioita yhdessä. Osalla kyselyyn vastannaista nuorista sosiaaliset kontaktit vähenivät, jopa lakkaisivat.

”Olen entistä yksinäisempi ja koulu on erittäin haastavaa.”

Alla nuorten ajatuksia:

”En ole varma onko minulla kavereita.”
”Yksinäisyyttä, joukkoon kuulumattomuutta.”
”Pelkoa, yksinäisyyttä ja tylsyyttä.”

Miten tästä eteenpäin?

Lapin ammattikorkeakoulu toteutti muutaman kuukauden sisällä kaksi erilaista kyselyä, joista toinen kohdentui nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille ja toinen nuorille. Erityisesti nuorten avoimia vastauksia lukiessa ja tulkittaessa nousee suuri huoli nuorten psyykkisestä hyvinvoinnista. Näihin avoimiin kysymyksiin tuli paljon vastauksia. Nuoret halusivat selkeästi äänensä kuuluville, kuvaillen omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Nuorten tuottamat tekstit ja ilmaisut olivat tunteikkaita ja voimakkaita. Nuoret käyttivät vastauksissaan sanoja kuten; ahdistus, väsymys, pelokas, yksinäisyys, eristyneisyys.

Syksyn 2019 aikana ammattilaisille kohdennettu kysely toi esille huolen nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista ja ammattilaisten osaamisen tarpeesta tähän huoleen vastaamiseen liittyen. Kyselyjen perusteella voidaan pohtia, miten ammattilaiset kykenevät vastaamaan nuorten psyykkiseen pahoinvointiin korona-aikaan liittyen? Julkisuudessa käydyissä keskusteluissa on tuotu esille kysymys, miten ammattilaisten osaaminen ja resurssit tulevat jatkossa riittämään. Pystytäänkö jo ennakoimaan minkälaisia pitkäkestoisia vaikutuksia, erimerkiksi nuorten eristäytyneisyydestä ja voimakkaasta pahoinvoinnista seuraa? Tähän haasteeseen Lapin ammattikorkeakoulu vastaa järjestämällä kyselyjen tuloksena saatuihin teemoihin koulutusta, täsmentämällä koulutusten teemat saatujen toiveiden ja tarpeiden mukaan. Lapin ammattikorkeakoulu on järjestänyt ensimmäisen seminaaripäivän syyskuussa 2020 ja tulee vielä järjestämään seminaareja ja koulutuspäiviä syksyn 2020 sekä kevään 2021 aikana. Nuorten parissa työskentelevät voivat täydentää omaa ammatillista osaamista hyödyntämällä eri ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintoja sekä muuta täydennyskoulutusta esimerkiksi avoimen ammattikorkeakouluopintojen kautta. Yhtymäpinnassa nuori -hanke kohdentaa toimenpiteitä myös suoraan nuorten tarpeisiin, mm. kehittämällä ja kokeilemalla erilaisia nuorten kanssa käytettäviä menetelmiä sekä tapaamalla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Lopuksi yhden nuoren toive:

”Tsemppausta jaksamiseen ja puhumista muutenkin.”

Kirjoittajat

Johanna Majala, YTM, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky (Sosiaaliala), Lapin ammattikorkeakoulu, johanna.majala(at)lapinamk.fi

Merja Hjulberg, YTM, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky (Sosiaaliala), Lapin ammattikorkeakoulu, merja.hjulberg(at)lapinamk.fi

Hämäläinen, T. (2019). Juurisyyanalyysi: Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys. https://www.sitra.fi/julkaisut/juurisyyanalyysi-nuorten-elamanhallinta-ja-mielenterveys/#haasteiden-ja-voimavarojen-tasapaino Haettu 17.8.2020.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2020). Nuorten mielenterveyshäiriöt. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot Haettu 13.8.2020.

Tuuva-Hongisto, S. (2019). Nuorten syrjäytyminen ja alueellisen eriytymisen vähentäminen. Tutkimuskirjallisuuteen ja -raportteihin pohjautuva kartoitus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-157-6

Författarinbjudan: UAS Journal 3/2020, Yrkeshögskolan som befrämjare av social hållbarhet

Vi bjuder in alla som är intresserade av social hållbarhet att skriva i UAS Journal 3/2020. Tidskriftens tema är yrkeshögskolan som befrämjare av social hållbarhet.

Hållbar utveckling definierades för första gången i FN:s Brundtlandkommision år 1987. Kommissionens arbete ledde till en process som har fortskridit internationellt och nationellt såväl på statlig nivå som inom olika samhällssektorer.

I Finland har man främjat hållbar utveckling sedan år 1993, då Finlands kommission för hållbar utveckling bildades som den första i världen. Kommissionen definierade hållbar utveckling på följande sätt: ”Hållbar utveckling är en fortgående och styrd samhällelig förändring som sker globalt, regionalt och lokalt, och som har som mål att trygga goda levnadsförhållanden för nuvarande och kommande generationer. Detta innebär också att man i beslutsfattandet och verkställandet tar hänsyn till miljön, människan och ekonomin på ett likvärdigt sätt. (Miljöministeriet, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Finland har förbundit sig att följa handlingsprogrammet Agenda2030 som gäller alla länder, vilket godkändes på FN:s toppmöte för hållbar utveckling år 2015. Agenda2030 innefattar 17 mål för hållbar utveckling, varav många gäller social hållbarhet (https://um.fi/agenda-2030-de-globala-malen-for-hallbar-utveckling), särskilt målen 1: utrota fattigdom, 2: utrota hunger, 3: hälsa och välfärd, 4: bra utbildning, 5: jämställdhet mellan könen, 8: anständiga jobb och ekonomisk tillväxt, 10: minska ojämlikheter 11: hållbara städer och samhällen, 16: fred, rättvisa och god förvaltning, 17: samarbete och partnerskap.

Yrkeshögskolorna befrämjar social hållbarhet genom utbildning, projekt, samarbete inom arbetslivet samt andra praktiska åtgärder. Dessa sätt att befrämja hållbarhet kan också kombineras på många olika sätt och skalan av att befrämja social hållbarhet kan variera från global till mycket lokal. Nu välkomnar vi även artiklar om yrkeshögskolornas och deras intressenters (t.ex. föreningar och företag) internationella projekt (inklusive utbildning, FUI-projekt). Vi prioriterar artiklar som handlar om redan genomförda projekt och experiment av vilka andra yrkeshögskolor kan ta lärdom. Utöver lyckade projekt är vi även intresserade av misslyckade experiment!

En expertartikel får vara högst 10 000 tecken, ett sammandrag högst 4 000 tecken och informellare texter ca 3 000 tecken (inkl. mellanslag). Närmare instruktioner för författarna (tyvärr bara på finska eller engelska) finns på webbadressen https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Redaktörerna för temanumret är Tove Holm/Åbo stad, Silja Kostia/TAMK och Kaija Saramäki/Yrkeshögskolan Karelia.

Tove har 18 års erfarenhet av kvalitets- och miljöstyrning samt hållbar utveckling inom yrkeshögskola och vuxenläroanstalt. År 2014 disputerade Tove vid Åbo universitet i ämnet miljövetenskap. Hennes forskning var tvärvetenskaplig: möjliggörande av förändring i högskolor, framför allt främjande av utbildningen inom hållbar utveckling. De senaste åren har hon arbetat med städerna Helsingfors och Åbos Östersjöutmaning, vars vision är ett rent, produktivt och gemensamt Östersjön.

Silja arbetar som överlärare vid Tammerfors yrkeshögskola och dessförinnan arbetade hon som överlärare och chef för ingenjörsutbildningen vid Lahtis yrkeshögskola i drygt 17 år sammanlagt. Under sin karriär har Silja i stor utsträckning arbetat för att främja hållbar utveckling genom utbildning samt forskning och utveckling, inom såväl nationella som internationella nätverk. År 2000 disputerade Silja vid Helsingfors universitet i ämnet biologi.

Kaija arbetar som lektor vid Yrkeshögskolan Karelia samt deltar aktivt i ENO-skolnätverkets verksamhet. Kaijas expertområde är hållbar utveckling, samarbete och nätverk, hållbart utnyttjande av naturresurser och internationalism. Till sin utbildning är Kaija Skogsbruksingenjör (YH) med inriktning på marknadsföring och kommunikation samt M.Sc, Environmental Forestry med huvudsaklig inriktning på sociala aspekter inom användningen av naturresurser.

Artikelförslagen ska skickas till temaredaktörerna på adressen kaija.saramaki@karelia.fi senast vecka 34 (23.8.2020). Som rubrik på ditt e-postmeddelande skriver du: UAS3 artikel. Kom ihåg att följa skrivanvisningarna och benämn din artikel efter den huvudansvariga författarens efternamn.

  • Skicka artikelförslagen till temaredaktörerna senast den 30.8.2020.
  • Feedback på artiklarna skickas till den huvudansvariga författaren under vecka 37.
  • En korrigerad version av artiklarna lämnas in senast vecka 39.
  • Temanumret utkommer vecka 41.

Call for papers: UAS Journal 3/2020, Universities of applied sciences promoting social sustainability

We invite all those interested in the topic of social sustainability to submit articles for issue 3/2020 of the UAS Journal. The theme for the issue is ‘Universities of applied sciences promoting social sustainability’.
Sustainable development was first defined by the UN Brundtland Commission in 1987. The work of the commission initiated a process that has continued to develop at both the international and national level, involving both governments and different sectors of society.

In Finland, sustainable development has been promoted since 1993, at which point Finland became the first country in the world to establish a national commission on sustainable development. This commission defined sustainable development as follows: ‘Sustainable development is a globally, regionally and locally ongoing process of continuous and targeted change in society. It aims at safeguarding opportunities for a good life to current and future generations. This requires that the environment, people and the economy are equally taken into account in decision-making and activities.’ (Ministry of the Environment, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Finland is committed to the 2030 Agenda for Sustainable Development, which was approved at the UN Sustainable Development Summit in 2015. The 2030 Agenda includes 17 sustainable development objectives of which many relate to social sustainability (https://um.fi/agenda-2030-sustainable-development-goals). These include in particular goal 1: no poverty, 2: zero hunger, 3: good health and well-being, 4: quality education, 5: gender equality, 8: decent work and economic growth, 10: reduced inequalities, 11: sustainable cities and communities, 16: peace, justice and strong institutions, 17: partnerships.

Universities of applied sciences promote social sustainability through their education, projects, cooperation with employers and other practical measures. These methods for promoting sustainability can also connect with and support each other in many ways, and their scope and scale can vary from globally-orientated actions to very local ones. We also very much hope to receive articles that relate to the international projects (including educational, RDI projects etc.) of universities of applied sciences and their stakeholder groups, (e.g. associations and companies). We will give priority to articles that tell of projects and trials that have already been carried out and which offer valuable lessons for universities of applied sciences and their stakeholders. Furthermore, we are interested in hearing both about successful projects and unsuccessful ones!

The maximum length of a specialist article is 10,000 characters, a review 4,000 characters and less formally structured texts about 3,000 characters (incl. spaces). Detailed instructions for authors can be found on https://uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers/

The editors for this themed issue are Tove Holm from the City of Turku, Silja Kostia from Tampere University of Applied Sciences and Kaija Saramäki from Karelia University of Applied Sciences.

Tove has worked for 18 years in universities of applied sciences and adult education centres in the areas of quality management, environmental management, and promotion of sustainable development. She completed her PhD in environmental science at the University of Turku in 2014. The subject of her research was cross-disciplinary: enabling change in universities and enhancing sustainable development education. In recent years, she has been working for the Baltic Sea Challenge project initiated by the cities of Helsinki and Turku, which has cast a vision for a clean, productive and shared Baltic Sea.

Silja works as a principal lecturer at the Tampere University of Applied Sciences, and before that she was a principal lecturer and Dean of the Faculty of Technology at Lahti University of Applied Sciences. During her career, Silja has participated extensively in the promotion of sustainable development through educational and R&D activities involving both national and international networks. She completed her PhD in biology at the University of Helsinki in 2000.

Kaija works as a Senior Lecturer at the Karelia University of Applied Sciences and is actively involved in the activities of the ENO online school. Her areas of expertise include sustainable development, cooperation and networks, sustainable use of natural resources and internationalisation. By training, Kaija is a Forestry Engineer (BSc) specialised in marketing and communications, and she is also a Master of Science in Environmental Forestry who has specialised in the social questions relating to the use of natural resources.

Please send your proposed articles to the editors at kaija.saramaki(at)karelia.fi no later than week 34 (23 August 2020). Use the following subject for your email: UAS3 article. Please remember to follow the writing instructions and title your article according to the lead author’s surname.

  • Article proposals to be sent to the editors by 30 August 2020 at the latest.
  • Feedback on the articles will be sent to the lead authors by week 37.
  • The revised version of the articles should be delivered by week 39 at the latest.
  • The themed issue will be published in week 41.

Ammattikorkeakoulut edistävät kestävyyttä ekologisesti monin tavoin

Kirjoittajat: Eveliina Asikainen & Tove Holm.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin (World Commission on Environment and Development, 1987).

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta koostuu hallituksen lisäksi laajasta joukosta yhteiskunnallisia toimijoita. Toimikunta aloitti toimintansa määrittelemällä kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, 2020).

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat eläneet ja täsmentyneet ajan kuluessa. Vuonna 2015 YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksyttiin Agenda2030-toimintaohjelma, johon myös Suomi on sitoutunut (Ympäristöministeriö, 2020). Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goal, SDG), joista monet koskettavat ekologista kestävyyttä, etenkin tavoitteet puhdas vesi ja sanitaatio (6), ilmastotekoja (13), vedenalainen elämä (14) ja maanpäällinen elämä (15). Myös tavoitteisiin kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja (9), kestävät kaupungit ja yhteisöt (11) sekä vastuullista kuluttamista (12) sisältyy vahva ekologisen kestävyyden ulottuvuus.

Yhä useammat korkeakoulut ovat viimeisten vuosikymmenten ajan keskittäneet opetuksensa ja tutkimuksensa kestävän kehityksen ratkaisuihin etenkin paikallisyhteisöissään. Tällaisen keskittymisen edistämiseksi tarvitaan siirtymävaiheita kaikissa toiminnoissa: opetussuunnitelmissa, opintojaksojen sisällöissä ja pedagogiikassa, kampusten hallinnassa sekä tutkimuksessa ja yhteisötyössä (Asikainen ym. 2017; Holm ym. 2016). Nyt korkeakoulut saavat tähän työhönsä tukea myös opetus- ja kulttuuriministeriön huhtikuussa 2020 julkaisemasta hallintoalansa kestävän kehityksen linjauksesta. Siinä yhtenä tavoitteena on vahvistaa tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan mahdollisuuksia tukea Agenda 2030 tavoitteiden toteuttamista. (OKM, 2020).

Tämän teemanumeron artikkelit esittelevät monipuolisesti ammattikorkeakoulujen työtä ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Esittelemme tässä lyhyesti, miten artikkelit liittyvät ammattikorkeakoulujen tehtäviin (Ammattikorkeakoululaki, 2014) ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Artikkeleissa esitetään näkemyksiä siitä, miten ammattikorkeakoulujen koulutus voitaisiin saada vahvemmin edistämään ekologisesti kestävää kehitystä. Niemi hahmottelee ekologisesti kestävän kehityksen opetussuunnitelman mallia ammattikorkeakouluille. Konstin & Scheininin mielestä koulutuksen pitäisi perustua kokonaisvaltaisesti kestävälle arvopohjalle. Laine ym. esittelevät kiertotalouden oppimisympäristöä ja Virta ym. tapoja, joilla ammattikorkeakoulun kiertotalousosaamista viedään myös toisen asteen opiskelijoille. Näiden periaatteellisten artikkelien lisäksi koulutus on osa jotain alakohtaista ratkaisua monissa teksteissä.

Ekologisesti kestävää kehitystä on mahdollista painottaa myös ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Tutkimusstrategian, yhteistyön ja vaikuttavuuden taso on vahvasti esillä Mishran ym. ja Kostian ym. artikkeleissa. Hyviä esimerkkejä paikallisista kehittämis- ja innovaatiohankkeista tarjoavat Hendrikssonin ym. ja Maljamäen esimerkit, jotka sijoittuvat laajasti resurssien tehokkaan käytön (SDG tavoitteet 9, 11 ja 12) alueelle. Kallio & Asikainen sekä Savela & Keinänen-Toivola esittelevät koulutus- ja kehittämishankkeita, joilla lisätään ekologista kestävyyttä toisaalta Venäjällä ja Kazakstanissa, toisaalta eteläisessä Afrikassa.

Kestävän kehityksen ja digitalisaation suhde on monimutkainen. Salmisen & Ruotsalaisen artikkelissa yhdistyy pedagoginen kehittäminen ja yritysten digitaalisten palveluiden negatiivisten ympäristövaikutusten vähentäminen. Asad & Andersson hahmottelevat mahdollisuuksia käyttää keinoälyä apuna muovien lajittelussa.

Ilmastotekojen (SDG 13) teema on vahvasti esillä teemanumeron artikkeleissa. Esimerkiksi Kujala & Lindgren käsittelevät niitä kestävän rakentamisen ja asumisen hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta. Puhtaan veden ja sanitaation (6) tavoitetta käsittelevät Kääriä ym. Turun kaupungin ja Turun AMK:n yhteistyöstä kertovassa artikkelissaan sekä Viskari & Kämäri purkaessaan uskomuksia, jotka liittyvät ihmisperäisten ravinteiden käyttöön viljelyssä. Aarrevaara & Viluksela käsittelevät tavoitteen 11, kestävät kaupungit, edistämistä koulutuksen keinoin.

Useassa artikkelissa käsitellään myös vastuullinen kuluttamisen tavoitetta (12), jolla pyritään ekologisen jalanjäljen pienentämiseen kulutus- ja tuotantotapojen muuttamisen kautta. Renfors & Ruoho esittelevät täydennyskoulutuskokonaisuutta, jossa liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen. Heikkilä & Lindell käsittelevät samaa aihetta ruokapalveluissa.

Vastuullinen kulutus ja ilmastoteot kytkeytyvät monin tavoin myös kestävän kehityksen edistämiseen ammattikorkeakouluissa. Puukko & Tyni kuvaavat hyvin Lapin AMK:n kestävän kehityksen ohjelman alkuvaiheita. Puurula esittelee HAMKin ilmastotyötä ja siitä viestimistä. Routaharju sekä Laasasenaho & Routaharju ovat laskeneet käytännön esimerkkejä päästövähennyksistä ammattikorkeakoulun arjen käytäntöjen kautta. Haapasalo käsittelee monipuolisesti ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia lisätä kestävää liikkumista, ja Vuoksi pohtii kestäviä tilaratkaisuja.

Kokonaisuutena artikkelit muodostavat monipuolisen näytteen ammattikorkeakouluissa tehtävästä työstä, jolla ekologisesti kestävää kehitystä edistetään ennakkoluulottomasti. Nämä tekstit luovat toivoa ja valavat rohkeutta siihen, että ammattikorkeakouluissa rakennetaan kestävää tulevaisuutta olosuhteista riippumatta.

Kirjoittajat

Eveliina Asikainen, HT, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Tove Holm, FT, Itämerihaasteen koordinaattori, Turun kaupunki ja associate researcher, University of Gävle, tove.holm(at)turku.fi

Ammattikorkeakoululaki. (2014). Hallituksen esitys 2014/932. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Asikainen, E., Hellman, S., Parjanen, L., Puputti, M., Raatikainen, S & Schroderus, M. (2017). Unipoli Green—Four Universities. Working Together for Sustainability. Teoksessa Leal Filho, W., M. Mifsud, C. Shiel & R. Pretorius (Toim.), Handbook of Theory and Practice of Sustainable Development in Higher Education. Volume 3, ss. 257–273. Springer, Berlin.

Holm, T., Sammalisto, K., Caeiro, S., Rieckmann, M., Dlouhá, J., Wright, T., Ceulemans, K., Benayash, J. & Lozano, R. (2016). Developing sustainability into a golden thread throughout all levels of education. Journal of Cleaner Production 117(20), 1–3. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.01.016

OKM. (2020). Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kestävän kehityksen linjaus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:9. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162183, haettu 3.5.2020.

World Commission on Environment and Development. (1987). Our Common Future. Oxford University Press, Oxford. https://archive.org/details/ourcommonfuture00worl, haettu 3.5.2020.

Ympäristöministeriö. (2020). https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys, haettu 5.2.2020.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 3/2020, Ammattikorkeakoulu sosiaalisen kestävyyden edistäjänä

Kutsumme kaikkia sosiaalisesta kestävyydestä kiinnostuneita kirjoittamaan UAS Journalin numeroon 3/2020. Lehden teemana on ammattikorkeakoulu sosiaalisen kestävyyden edistäjänä.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin.

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta määritteli kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Suomi on sitoutunut kaikkia maita koskevaan Agenda2030-toimintaohjelmaan, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joista monet koskettavat sosiaalista kestävyyttä (https://kestavakehitys.fi/agenda-2030), etenkin tavoitteet

1: ei köyhyyttä,
2: ei nälkää,
3: terveyttä ja hyvinvointia,
4: hyvä koulutus,
5: sukupuolten tasa-arvo,
8: ihmisarvoista työtä ja talouskasvua,
10: eriarvoisuuden vähentäminen,
11: kestävät kaupungit ja yhteisöt,
16: rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto,
17: yhteistyö ja kumppanuus.

Ammattikorkeakoulut edistävät sosiaalista kestävyyttä koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Nämä kestävyyden edistämisen tavat voivat myös kietoutua toisiinsa monin eri tavoin ja sosiaalisen kestävyyden edistämisen mittakaavat voivat vaihdella globaalista hyvinkin paikallisiin. Artikkeleita toivotaan myös ammattikorkeakoulujen ja niiden sidosryhmien (esim. yhdistykset ja yritykset) kansainvälisistä projekteista (ml koulutus, TKI-hankkeet). Asetamme etusijalle artikkelit, jotka kertovat jo toteutuneista hankkeista ja kokeiluista, joista ammattikorkeakouluyhteisö voi oppia. Onnistuneiden hankkeiden lisäksi olemme kiinnostuneita myös epäonnistuneista kokeiluista!

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Teemanumeron toimittajina toimivat Tove Holm/Turun kaupunki, Silja Kostia/TAMK ja Kaija Saramäki/Karelia-ammattikorkeakoulu.

Tove on työskennellyt 18 vuotta ammattikorkeakoulussa ja aikuisoppilaitoksessa laadun- ja ympäristöjohtamisen sekä kestävän kehityksen edistämisen kanssa. Vuonna 2014 Tove on väitellyt Turun yliopistosta, ympäristötieteestä. Hänen tutkimuksensa oli poikkitieteellinen: muutoksen mahdollistamista korkeakouluissa, etenkin kestävän kehityksen koulutuksen edistämistä. Viimeiset vuodet hän on työskennellyt Helsingin ja Turun kaupunkien Itämerihaasteessa, jonka visio on puhdas tuottava ja yhteinen Itämeri.

Silja työskentelee yliopettajana Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja sitä ennen hän toimi yliopettajana ja insinöörikoulutuksen johtajana Lahden ammattikorkeakoulussa yhteensä yli 17 vuotta. Uransa aikana Silja on osallistunut laajasti kestävän kehityksen edistämiseen koulutuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta sekä kansallisissa että kansainvälisissä verkostoissa. Silja on väitellyt Helsingin yliopistosta vuonna 2000 biologian alalta.

Kaija työskentelee lehtorina Karelia-ammattikorkeakoulussa sekä on aktiivisesti mukana ENO-verkkokoulun toiminnassa. Kaijan osaamisalaa ovat kestävä kehitys, yhteistyö ja verkostot, kestävä luonnonvarojen käyttö ja kansainvälisyys. Kaija on koulutukseltaan Metsätalousinsinööri (AMK) pääpainona markkinointi ja viestintä sekä M.Sc, Environmental forestry, pääpainona sosiaaliset kysymykset luonnonvarojen käytössä.

Artikkeliehdotukset tulee lähettää teematoimittajille osoitteeseen kaija.saramaki(at)karelia.fi viimeistään viikolla 34 (23.8.2020). Otsikoi sähköpostiviestisi seuraavasti: UAS3 artikkeli. Muistathan noudattaa kirjoitusohjeita ja nimetä artikkelisi vastuukirjoittajan sukunimen mukaan.

  • Artikkelin lähetys teematoimittajille viimeistään 30.8.2020
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 37
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 39
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 41

Call for papers: UAS Journal 2/2020, Universities of applied sciences promoting ecological sustainability

We invite education planners, teachers, specialists, researchers and developers to contribute to UAS Journal issue 2/2020. The theme of the issue is Universities of applied sciences promoting ecological sustainability.

Sustainable development was first defined in the Brundtland commission in the United Nations, in 1987. From that point a process started, which has proceeded both internationally and nationally, as well as in governmental and other sectors in the society.

In Finland, sustainable development has been promoted since 1993, when the Finnish National Commission on Sustainable Development was established, as the first such commission in the world. The commission involves a large group of societal actors in addition to the government. The first task of the national commission was to define sustainable development as a continuing, organised societal change happening globally, regionally and locally, the goal of which is to secure good life for current and future generations. This also means that the environment, human and economy will equally be taken into account in decision-making and actions (Ministry of the Environment, https://www.ym.fi/en-US/The_environment/Sustainable_development).

Finland is committed to Agenda2030 that was accepted in the UN summit for sustainable development in 2015. Agenda2030 consists of 17 Sustainable Development Goals, many of which concern ecological sustainability, especially goals 6: Clean Water and Sanitation, 13: Climate Action, 14: Life below Water, and 15: Life on Land.

Universities of applied sciences can promote ecological sustainability through various practical measures such as education, projects, and collaboration with actors in the world of work. Various ways of promoting sustainability may also be intertwined, and the scales of promoting ecological sustainability may vary from global to very local.

Article proposals for this themed issue may concern e.g. solutions in teaching the natural scientific basis or applications (e.g. circular or green economy) of ecological sustainability, various projects in monitoring or improving the state of the environment, or developing the sustainability of the acts of the university. In addition to successful projects, we are interested in unsuccessful experiments, through which everyone of us has the opportunity learn a lot.

The maximum length of a specialist article is 10,000 characters, a review 4,000 characters and less formally structured texts about 3,000 characters (incl. spaces). Detailed instructions for authors can be found on  uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers

The editors of the themed issue are Eveliina Asikainen/TAMK and Tove Holm/City of Turku.

Eveliina works as a lecturer in Tampere University of Applied Sciences (TAMK), and one of her duties there is to promote sustainable development there. She has worked in positions related to environmental education and promoting sustainable development in various educational institutes for twenty years.  She is a biologist, with doctoral degree in 2014. She has been largely involved in forest economy, circular economy, urban planning and participation.

Tove worked with topics of quality, environmental management and promoting sustainable development in a university of applied sciences for 15 years, and thereafter, for three years as an education manager in a unit of sustainable development and management in an adult education institution. For the past couple of years she has been working in the Baltic Sea Challenge in Helsinki and Turku, aiming to engage towns, cities, municipalities and organisations in committing to the Baltic Sea protection  The Baltic Sea Challenge has grown into an international network with over 300 actors around the Baltic Sea region, including universities of applied sciences. Tove has a doctoral degree in environmental science in the University of Turku in 2014. Her research is cross-disciplinary: enabling change, and especial promoting sustainable development in education, in universities of applied sciences, with the use of quality assurance.

  • Send your article proposal by e-mail to eveliina.asikainen(at)tuni.fi during week 14 (beginning of April).
  • Feedback will be sent to the responsible author in week 16.
  • Send your final version in week 18 (beginning of May).
  • The themed issue will be published in week 20.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 2/2020, Ammattikorkeakoulu ekologisen kestävyyden edistäjänä

Kutsumme koulutuksen suunnittelijoita, opettajia, asiantuntijoita, tutkijoita ja kehittäjiä kirjoittamaan UAS Journalin numeroon 2/2020. Lehden teemana on ammattikorkeakoulu ekologisen kestävyyden edistäjänä.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin.

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta koostuu hallituksen lisäksi laajasta joukosta yhteiskunnallisia toimijoita. Toimikunta aloitti toimintansa määrittelemällä kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys).

Suomi on sitoutunut kaikkia maita koskevaan Agenda2030-toimintaohjelmaan, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2015. Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joista monet koskettavat ekologista kestävyyttä, etenkin tavoitteet 6: puhdas vesi ja sanitaatio, 13: ilmastotekoja, 14: vedenalainen elämä ja 15: maanpäällinen elämä.

Ammattikorkeakoulut voivat edistää ekologista kestävyyttä koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Nämä kestävyyden edistämisen tavat voivat myös kietoutua toisiinsa monin eri tavoin ja ekologisen kestävyyden edistämisen mittakaavat voivat vaihdella globaalista hyvinkin paikallisiin.

Teemanumeroon tarjottavat kirjoitukset voivat käsitellä esimerkiksi ekologisen kestävyyden luonnontieteellisen perustan tai sovellusten (esim. kierto- tai vihreä talous) opettamiseen liittyviä ratkaisuja, erilaisia ympäristön tilan seurannan tai parantamisen projekteja tai korkeakoulun toimintojen kestävyyden kehittämistä. Onnistuneiden hankkeiden lisäksi olemme kiinnostuneita myös epäonnistuneista kokeiluista, niiden kautta kaikkien on mahdollista oppia paljon.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Teemanumeron toimittajina toimivat Eveliina Asikainen/TAMK ja Tove Holm/Turun kaupunki.

Eveliina on työskennellyt erilaisissa oppilaitoksissa ympäristökasvatukseen ja kestävän kehityksen edistämiseen liittyvissä tehtävissä noin 20 vuotta. Hän työskentelee lehtorina TAMKissa, ja vuodesta 2012 hänen tehtäviinsä on kuulunut kestävän kehityksen edistäminen ammattikorkeakoulussa. Pohjakoulutukseltaan Eveliina on biologi ja hän on väitellyt ympäristöpolitiikasta vuonna 2014. Hänen opetustehtävänsä ja hankkeensa ovat liittyneet laajasti metsätalouteen, kiertotalouteen, kaupunkisuunnitteluun ja osallisuuteen.

Tove on työskennellyt 15 vuotta ammattikorkeakoulussa laadun ja ympäristöjohtamisen ja kestävän kehityksen edistämisen kanssa. Sen jälkeen hän työskenteli kolme vuotta aikuisoppilaitoksessa, kestävän kehityksen ja johtamisen yksikön koulutuspäällikkönä, jossa tehtiin paljon yhteisiä hankkeita ammattikorkeakoulujen kanssa. Viimeiset pari vuotta hän on työskennellyt Helsingin ja Turun kaupunkien Itämerihaasteessa, jonka tavoite on sitouttaa kaupunkeja, kuntia ja organisaatioita vapaaehtoisiin Itämeren suojelutoimenpiteisiin. Itämerihaaste on kasvanut kansainväliseksi verkostoksi, johon kuuluu noin 300 eri toimijaa Itämeren alueelta, myöskin ammattikorkeakouluja. Vuonna 2014 Tove on väitellyt Turun yliopistosta, ympäristötieteestä. Hänen tutkimuksensa oli poikkitieteellinen: muutoksen mahdollistamista korkeakouluissa, etenkin kestävän kehityksen koulutuksen edistämistä, laadunvarmistustyökalujen avulla.

  • Tarjoa artikkeliehdotusta sähköpostilla teemanumeron toimittajille eveliina.asikainen(at)tuni.fi viimeistään viikolla 14 (huhtikuun alku).
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 16.
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 18 (toukokuun alku).
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 20.

Call for papers: UAS Journal 4/2020, Using data from work-related studies

We invite education planners, teachers, specialists, researchers and developers to contribute to UAS Journal issue 4/2020. The theme of the issue is using data from work-related studies in teaching, education planning and education systems development.

Universities of applied sciences have a great deal of information about careers and employment, which they obtain from various stakeholders, employment networks and the universities of applied sciences’ own career monitoring and other feedback surveys.

This information is not, however, used to the full in teaching, education planning or national school systems development. Analysing and using career and employment data in a greater variety of ways would benefit both education organisers, teachers and students, as well as employment and public operators.

Subject of the call for papers

We are interested in how the results of national career monitoring surveys conducted by universities of applied sciences are used and implemented, but articles may also be based on other reviews concerning the impact of higher education, alumni employment and career paths or labour market development.

The articles may be related to the following subjects or questions:

  • What kind of work-related data are UASs using? What kind of data is still needed?
  • What kind of data is used systematically, and how is it used? What kind of data should definitely receive more attention than it currently does?
  • Can/should work-related studies be viewed critically? What does this mean in practice?
  • Work-related studies in proactive education and management development work
  • Work-related studies as a tool for pedagogical development
  • Employment quality and measuring this
  • Access to work-related studies by different UAS user groups.
  • Work-related studies in assessing and developing educational quality and impact
  • The principle of continuing education and using information from work-related studies.

Proposed articles based on research or investigational work take priority, but disseminating comprehensive and multifaceted work-related studies and cases from practice are also of interest, especially because nationwide career monitoring surveys have only been conducted twice.

Schedule and practical guidelines

  • Send your article proposal to uraseurannat(at)turkuamk.fi by Sept. 15, 2020.
  • Feedback on the articles will be sent to the responsible author by Oct. 15, 2020.
  • Send your final version of the article by Oct. 31, 2020.
  • The themed issue will be published during the week 50.

The maximum length of a specialist article is 10,000 characters, a review 4,000 characters and less formally structured texts about 3,000 characters (incl. spaces). Detailed instructions for authors can be found on  uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers

The editors of the themed issue are Liisa Marttila/TAMK, Jaana Kullaslahti/HAMK, Anne Rouhelo/ Turku AMK, Arja Räinä-Räsänen/Oamk, Taina Kilpinen/Laurea and Tina Lauronen/ Education and Training Research Foundation, ESR project, From UAS to Career – Career Data for All.

 

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 4/2020, Työelämätiedon hyödyntäminen

Kutsumme koulutuksen suunnittelijoita, opettajia, asiantuntijoita, tutkijoita ja kehittäjiä kirjoittamaan UAS Journalin numeroon 4/2020. Lehden teemana on työelämätiedon hyödyntäminen opetuksessa, koulutuksen suunnittelussa ja koulutusjärjestelmän kehittämisessä.

Ammattikorkeakouluilla on paljon ura- ja työelämätietoutta, jota saadaan eri sidosryhmiltä ja työelämäverkostoilta sekä ammattikorkeakoulujen omilla uraseurannoilla ja muilla palautekyselyillä (kuvio 1).

Tietoja ei kuitenkaan vielä hyödynnetä täysimääräisesti opetuksessa, koulutuksen suunnittelussa tai valtakunnallisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Ura- ja työelämätietojen entistä monipuolisempi analysointi ja käyttö hyödyttäisi sekä koulutuksen järjestäjiä, opettajia ja opiskelijoita että työelämää ja julkisia toimijoita.

Kuvio 1. Työelämä- ja työllistymistiedon lähteet ammattikorkeakouluissa
Kuvio 1. Työelämä- ja työllistymistiedon lähteet ammattikorkeakouluissa (AMKista uralle -hanke 2017).

Kirjoituskutsun aihe

Olemme kiinnostuneita ammattikorkeakoulujen valtakunnallisen uraseurantakyselyn tulosten hyödyntämisestä ja jalkauttamisesta, mutta artikkelit voivat pohjautua myös muihin korkeakoulutuksen vaikuttavuutta, alumnien työllistymistä ja urapolkuja tai työmarkkinoiden kehittymistä koskeviin kartoituksiin.

Artikkelit voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin aiheisiin tai kysymyksiin:

  • Mitä työelämä- ja työllistymistietoa AMK:lla on käytettävissään? Millaista tietoa vielä tarvittaisiin?
  • Millaista tietoa hyödynnetään systemaattisesti ja miten? Millainen tieto pitäisi ehdottomasti huomioida nykyistä paremmin?
  • Voiko/täytyykö työelämätietoon suhtautua kriittisesti? Mitä se käytännössä tarkoittaa?
  • Työelämätieto koulutuksen ja sen johtamisen ennakoivassa kehittämistyössä
  • Työelämätieto pedagogisen kehittämisen välineenä
  • Työllistymisen laatu ja sen mittaaminen
  • Työelämätiedon saatavuus eri käyttäjäryhmille AMK:ssa
  • Työelämätieto koulutuksen laadun tai vaikuttavuuden arvioinnissa ja kehittämisessä
  • Jatkuvan oppimisen periaate ja työelämätiedon hyödyntäminen.

Tutkimukseen tai selvitystöihin pohjautuvat artikkeliehdotukset ovat etusijalla, mutta myös työelämätiedon kattavan ja monipuolisen levittämisen sekä käytön esimerkit kiinnostavat — erityisesti, koska valtakunnallinen uraseurantakysely on toteutettu vasta kaksi kertaa.

Aikataulu ja käytännön ohjeet

  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää osoitteeseen uraseurannat(at)turkuamk.fi 15.9. mennessä.
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle 15.10.2020 mennessä.
  • Korjattu versio artikkelista tulee toimittaa viimeistään 31.10.2020.
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 50.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/

Teemanumeron toimittajat ovat Liisa Marttila/TAMK, Jaana Kullaslahti/HAMK, Anne Rouhelo/ Turku AMK, Arja Räinä-Räsänen/Oamk, Taina Kilpinen/Laurea ja Tina Lauronen/Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö AMKista uralle – uraseurantatiedot käyttöön -ESR-hankkeesta.

Ennätysmäärä artikkeliehdotuksia // An overwhelming amount of article suggestions sent to us

Tänä vuonna ensimmäisen kerran kokeiluun otettu ajankohtaisnumero keräsi ennätysmäärän artikkeliehdotuksia, joita on saapunut teematoimittaja Johanna Wartiolle tai toimitukseen yhteensä yli kuusikymmentä kappaletta. Artikkeliehdotusten läpikäyminen on jo alkanut mutta se vienee lukumäärästä johtuen ymmärrettävästi aikaa. Kirjoittajat voivat odottaa saavansa ensimmäisen yhteydenoton viimeistään viikon 6 loppuun mennessä.

Kiitos ehdotuksensa lähettäneille!

//

Our call for papers with current topics resulted in an overwhelming amount of article suggestions, over 60. Theme editor Johanna Wartio has started browsing through them but this requires a lot of time due to the sheer amount of texts. The authors may expect to be contacted latest in the end of week 6.

We want to thank all the authors for their contribution so far!

Call for papers: UAS Journal 1/2020, Current topics

AMK-lehti / UAS Journal issue 1/2020 is themed with current topics and the diverse functions and different roles of universities of applied sciences in cooperation with companies, as well as in research and development activities.

How do universities of applied sciences develop their cooperation services to promote cooperation with companies and the world of work? How can R&D activities help create permanent service and cooperation models to support communities, and support teaching facilities?

In this themed issue we want to bring forward varied current topics in higher education, such as developing higher education pedagogy and career guidance, cooperation with the world of work, developing services, and possibilities in R&D and work-based learning.

We are also looking for concrete examples of cooperation between universities of applied sciences and the world of work, as well as sustainability and effective results in R&D.

We wish to receive article manuscripts both from universities of applied sciences and other organisations. In addition to articles, we welcome reviews and summaries concerning research, development and innovations in universities of applied sciences, as well as news and literary reviews in the field. You may also submit audiovisual content.

The maximum length of the article is 10.000, a review 4,000 and other categories approximately 3,000 characters (spaces included). Instructions for writers can be found in uasjournal.fi/in-english/instructions-for-writers. Please read them carefully before submitting your text.

Guest editor:
Johanna Wartio, Lecturer, Project Manager, M.A.

  • Send your article proposal to the guest editor at johanna.wartio (at) metropolia.fi during the week 4 (by January 24, 2020).
  • Feedback will be sent to the responsible author during the week 7.
  • Send your final version during the week 9.
  • The themed issue will be published during the week 12.

Please share this call for papers!

Kind regards

Guest editor Johanna Wartio
Metropolia University of Applied Sciences

Schedule updated Feb 11, 2020.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 1/2020, Ajankohtaisia aiheita

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 1/2020 teemana on ajankohtaiset aiheet ja ammattikorkeakoulujen monipuoliset toiminnot ja erilaiset roolit yritysyhteistyössä ja tutkimus- ja kehittämistyössä.

Millä tavalla ammattikorkeakoulut kehittävät yhteistyötoimintojaan ja palvelujaan edistääkseen yritys- ja työelämäyhteistyötä? Miten tutkimus- ja kehittämistyöllä voidaan luoda eri yhteisöjä tukevia pysyviä palvelu- ja yhteistyörakenteita sekä tukea opetustyötä?

Tässä teemanumerossa halutaan tuoda monipuolisesti esiin ammattikorkeakoulujen erilaisiin toimintoihin liittyviä ajankohtaisia aiheita kuten korkeakoulupedagogiikan ja opintojen ohjauksen kehittäminen, työelämäyhteistyö ja palvelujen kehittäminen sekä tutkimus- ja kehittämistyön ja opinnollistamisen mahdollisuudet.

Haemme myös konkreettisia esimerkkejä ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyöstä sekä tutkimus- ja kehittämistyön kestävistä ja vaikuttavista tuloksista.

Teemanumeroon toivotaan asiantuntija-artikkeleita sekä ammattikorkeakouluista että niiden ulkopuolelta. Tarjottavat tekstit voivat olla artikkelien ohella myös vapaamuotoisempia katsauksia, puheenvuoroja, haastatteluja, ajankohtaisia aiheita kommentoivia asiantuntijatekstejä sekä esimerkkejä ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä yritysten, kv-kumppanien tai muiden toimijoiden kanssa. Numeroon voi tarjota myös audiovisuaalisia sisältöjä.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Teematoimittajana:
Johanna Wartio, lehtori, projektipäällikkö, TM

  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää teematoimittajalle osoitteeseen johanna.wartio (at) metropolia.fi viimeistään viikolla 4 (24.1.2020).
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 7.
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 9.
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 12.

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi!

Ystävällisin terveisin teematoimittaja
Johanna Wartio
Lehtori, projektipäällikkö
Metropolia Ammattikorkeakoulu

Muokattu kirjoittajakutsun aikataulua 11.2.2020.

Vuoden 2020 teemanumerot

UAS Journalin toimituskunta on syyskokouksessaan päättänyt vuoden 2020 teemanumeroista.

Vuoden ensimmäinen numero avataan ajankohtaisille aiheille eli sillä ei ole tiettyä kohdistettua teemaa. Numerot 2/2020 ja 3/2020 mukailevat YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n tavoitteita. Vuoden viimeisessä numerossa käsitellään työelämätietoa.

1/2020 Ajankohtaista (teematoimittajahaku avoinna, ota yhteyttä toimitus@uasjournal.fi)

2/2020 Ekologinen kestävyys (teematoimittajahaku avoinna, ota yhteyttä toimitus@uasjournal.fi)

3/2020 Sosiaalinen kestävyys (teematoimittajahaku avoinna, ota yhteyttä toimitus@uasjournal.fi)

4/2020 Työelämätieto käyttöön

Abstracts 3/2019

Editorial: Getting more from artificial intelligence through cooperation

Katri Kulmuni, Minister of Economic Affairs

When did you last look up information from a book, buy a travel ticket from the ticket desk, or send someone a letter? It’s probably been a while. These were everyday things when we were children, but now they seem remote. Digitalisation, artificial intelligence and the data-based information economy have shaped our society massively and continue to shape it at a staggering rate.

Changes become possibilities when one knows how to take hold of them and use the new tools available in an effective way. Finland has committed to promoting a sustainable and competitive digital economy in a humane and ethical way. For example, we want to harness artificial intelligence for the task of mitigating climate change, as part of our journey towards a carbon neutral economy.

Technological expertise has a key role in these developments. In addition, cooperation between different sectors is needed for the implementation of both services which utilise artificial intelligence and broad, society-wide operational reforms. Artificial intelligence must not simply remain as a concept which is added to different projects to make them look good or because it is assumed that it is needed in everything new. The objectives must be clear: technical improvements that make it into production, business models that bring added value to trade and industry and greater well-being for society, and different kinds of self-learning algorithms which can be used to support work tasks in different professional fields.

We need developer communities which are committed to shared objectives and which see the opportunities of artificial intelligence through the lens of a society which is healthy and environmentally sustainable. At their best, such communities give birth to whole ecosystems which bring together developers from many different fields. Developers get energy from creatively solving problems. The development work brings together expertise from the different stages of the service value chain under construction, from the technical implementation right through to the user experience.

In all this, one key group of actors are universities of applied sciences which serve as catalysts within their region. Indeed, I want to challenge all universities of applied sciences to bring together multidisciplinary developer communities from within their region of operations and to promote the rapid implementation of digital technology in the public and private sectors and the different spheres of civil society. I believe that far more can be obtained that at present through cooperation between companies and institutes of higher education.

Data-based, digital ecosystems must be bold in their approach. They must create an operating culture which supports data-sharing, joint use and integration. They must also be able to recognise whether data is reliable and be able to assess the data’s generalisability and explanatory power. For this reason, it is all the more essential for institutes of higher education to be providing workplaces with experts that have strong media literacy skills and are able to engage in critical reflection on the use of data and artificial intelligence programs as part of decision-making and in guiding their own work.

The authentic energy of a developer culture is created by bringing together people from many fields. By drawing on their expertise within their own field, they can recognise the key challenges and then find solutions for them which also make use of artificial intelligence or big data. Likewise, as cleaner solutions are being developed, for example, in the heating and transport sectors, it is essential that user-orientated thinking is integrated right from the beginning in order to support the implementation of these solutions. The utilisation of artificial intelligence requires, therefore, both technological expertise and people skills. By succeeding in the art of combining solutions from different sectors to create something new, Finland can offer also to other countries the keys to a globally sustainable future.

 

Are we overestimating the effect that AI will have on the labour market?

Alexander Törnroth, M.Sc. (Econ.), AI Accelerator Chief at Finland’s AI Accelerator, HQ at Teknologiateollisuus, alexander.tornroth(at)teknologiateollisuus.fi

During the past years we have seen several pessimistic predictions about artificial intelligence (AI) and the destruction of jobs that an increased adoption of these technologies will bring.

This article suggests, when the four basic rules of digital illusion, heavy capital investments, the difference between performance and competence as well as overestimating current and future AI capabilities are considered, that the predicted effects on the labour market may not be as grand and swift as technological achievements may suggest.

Key words: AI, artificial intelligence, investments, employment, digitalisation

 

Humans in the loupe

Katri Halonen, Dr.Soc.Sc., Lic.Ph., Principal Lecturer, Metropolia University of Applied Sciences, katri.halonen(at)metropolia.fi
Tuire Ranta-Meyer, PhD, Adjunct Professor, Director, Metropolia University of Applied Sciences, tuire.ranta-meyer(at)metropolia.fi

This is an interview of Ville Tuulos who is a software architect in the Machine Learning Infrastructure team at Netflix. He sees AI as a consultant helping us make decisions. In the process, AI can be a tool for creativity but creativity itself can not be automatized.

Key words: data analytics, machine learning, machine learning infrastructure

 

How to distinguish AI from pseudo-AI?

Cimmo Nurmi, Vice President at Satakunta University of Applied Sciences; Adjunct Professor of computational intelligence at the University of Turku; Entrepreneur at CI Computational Intelligence Oy, cimmo.nurmi(at)samk.fi

As the years go by, new buzzwords and industry jargon evolve and their meaning will change. Artificial Intelligence is a good epitome of this. The term AI truly emerged in the early ‘80s when the first academic AI conferences were held. The expectations were high but the results were not that convincing. The public interest soon faded. Artificial intelligence, data analytics and big data rose to public awareness again some three years ago. As an immediate consequence, a huge number of software, IoT and robotics companies changed their marketing vocabulary. Now they are all AI experts in their business area. Their web page once advertised their ERP software to support business growth. Now their artificial intelligence solutions optimally secure and guide the business growth. We should be aware of marketing jargon and carefully study the difference between (real) artificial intelligence and artificial artificial intelligence.

Key words: algorithms, artificial intelligence, computational intelligence, data analytics, education

 

About AI and its ethics in study and career counselling

Mikko Lampi, B. Eng., Chief Development Officer at Metatavu Oy, mikko.lampi(at)metatavu.fi
Piia-Elina Ikonen, M.H.S., Project Manager at South-Eastern Finland University of Applied Sciences, Piia-Elina.Ikonen(at)xamk.fi

This article takes a realistic but optimistic approach in discussing artificial intelligence (AI) in higher education. Finland has declared itself as a future leader in applications of AI as part of a government initiative (2017-2019) by former minister of economic affairs. A multidisciplinary dialogue is critical in understanding AI and in guiding its use and development. The impacts of AI are connected to complex and multidimensional phenomena. Moreover, there are important ethical questions regarding use and development of AI; influenced by coexisting techno-bliss and skepticism. In this article, we discuss the recent developments of AI, related ethical questions and possible future trajectories in context of higher education. There are no easy solutions and answers to provide. However, we encourage and call for discussion, research, and experiments that contribute to better understanding and perspectives in AI and its applications. Finally, we conclude by introducing two projects, in which South-Eastern Finland University of Applied Sciences is involved in exploring the possibilities of AI and its realistic applications in study and career counselling.

Key words: AI, career, guidance, education development, ethics, RDI, study guidance

 

AI and change in the authorship of art – impacts on the education in cultural management

Laura-Maija Hero, PhD (Ed.), Senior Lecturer in Cultural Management and Project Manager at Metropolia University of Applied Sciences, laura-maija.hero(at)metropolia.fi
Satu Lautamäki, PhD (Marketing), Principal Lecturer in Business for Creative Industries at Seinäjoki University of Applied Sciences, satu.lautamaki(at)seamk.fi
Sanna Pekkinen, Lic. Phil., Senior Lecturer in Cultural Management, Humak University of Applied Sciences, sanna.pekkinen(at)humak.fi
Oona Tikkaoja, MA (Sculpture), MA (Media&Comm.), Senior Lecturer in Cultural Management, Humak University of Applied Sciences, oona.tikkaoja(at)humak.fi
Tomas Träskman, Lic. Phil., Degree Programme Director in Cultural Management, Arcada University of Applied Sciences, tomas.traskman(at)arcada.fi

Technologies enabling and developing artificial intelligence (AI) are difficult to conceive. For creative industries, AI will offer new ways of organizing work, ways of doing and communicating creative work, tools, business models, content, as well as changing consumer behaviour. Therefore, AI is a significant trend for creative intermediaries and creates pressure to redesign the pedagogical curriculum for cultural producers.

In this article, we seek to understand the conditions of cultural management and their relation to the technology by examining art-related cases based on artificial intelligence. This analysis is part of the ESF-funded Creathon-project, which aims to strengthen technological know-how in the creative industries and to develop interfaces between the cultural and ICT sectors at universities of applied sciences. We ask: How can artificial intelligence as an ever-increasing phenomenon affect the pedagogical programme of cultural production? We can conclude that AI brings several competence development needs that should be taken into consideration while designing curricula. Cultural manager students should gain the ability to evaluate the opportunities and constraints of AI, understand the characteristics of software development processes, be trained in multidisciplinary R&D collaboration, understand IPR and copyright law and be prepared for ethics and moral communication.

Key words: AI, art, culture production, University of Applied Sciences

 

Artificial intelligence and screenwriting

 Timo Lehti, MA (Art History), PhD Student, Senior Lecturer in Screenwriting at Metropolia University of Applied Sciences, timo.h.lehti(at)metropolia.fi

Timo Lehti, senior lecturer in screenwriting, discusses the possibilities of artificial Intelligence (AI) writing an original screenplay. There are several examples of AI making art: composing music, doing visual arts and writing short films. But what is the point of using AI in the arts? What is the added value, or problem that AI could solve for humans in screenwriting?

Key words: AI, artificial art, movies, screenplay

 

How to link the added value generated by AI with the society?

Matti Sarén, PhD., President/CEO, Kajaani University of Applied Sciences, matti.saren(at)kamk.fi

Artificial intelligence (AI) and machine learning (ML) are considered to be next major game-changers in the global scale. Finnish national higher-education system supports scientific research and innovation at universities, but the role of universities of applied sciences needs to be recognized more clearly for implementing scientific findings in every-day applications. In this paper the success-story of game education is reflected as a benchmark to build up a degree program education in the field of artificial intelligence and machine learning. The role and the impact of value-adding networks, systematically fostered by universities of applied sciences, are argued to be the means for integrating new technologies for the benefit of our society.

Key words: AI, diversity, network of companies, University of Applied Sciences, value chain

 

Will robots and bot-whisperers displace study counsellors?

Jouni Soitinaho, Principal Lecturer, Head of Master’s Degree Programme at Haaga-Helia University of Applied Sciences

Chat and chatbots are becoming increasingly applicable and successful in customer service jobs across industries. Study guidance and counselling has traditionally relied on personal contacts. The article reflects the application of a chatbot in supporting study counsellors in their routine tasks.

Key words: AI, chatbot, robot, study counsellor, study guidance

 

What parts of your job should be outsourced to a chatbot?

Sakari Koivunen, M.Sc., Senior Lecturer, Turku University of Applied Sciences, sakari.koivunen(at)turkuamk.fi

Dialogue and discussion can be seen as a powerful method for learning. Still, it is rarely possible for the teacher to have one-to-one discussions with students, as study groups tend to be large and schedule is tight. Chatbots are one possible solution to this problem: teachers can outsource simple discussions to bots. When asked, via a chatbot, during an online course, none of the students had previus experience of chatbots in education. The sample was small, but diverse: 16 students from 9 UASs and 3 high schools. Students felt that chatbots are a welcome addition to education and suggested several uses for bots: giving course feedback, getting feedback about assignments, general Q&A and course enrolment. Surprisingly, there is quite little academic research available on the use of chatbots in education.

Key words: chatbot, higher education, technology

 

How Does Artificial Intelligence (AI) Change Future Competence Demands?

Maarit Virolainen, PhD, Post-Doctoral Researcher in the Finnish Institute for Educational Research at the University of Jyväskylä, maarit.ha.virolainen(at)jyu.fi

Artificial intelligence will change the world of work and occupational profiles in the future. It will be combined with various forms of service production and industry. It may become vital even in unexpected jobs, like for a violin player of an orchestra through the co-operation with robots or utilization of software when looking for sheets related to specific tunes. In particular, the combinations of various new technologies may produce unexpected outcomes. The broad societal change is often referred to by the term Industry 4.0. It challenges educational institutions to anticipate competence demands and provide adult education to help adaptation. In the field of technology, many studies have already been completed to explore future competencies. In the article, the identified competence demands are presented and discussed to inspire the curriculum development of the Finnish UAS.

Key words: AI, Industry 4.0, skills anticipation, skills needs, technology

 

On yhteistyön aika

Kirjoittaja: Tapio Varmola.

Digitalisaatio muuttaa korkeakoulujen toimintaa monin tavoin. Se vaikuttaa tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa. Hyvin paljon on tehtävissä myös opetuksessa ja sen tukipalveluissa.

Iso-Britanniassa luotiin 1970-luvulla unelma avoimesta yliopistosta – Open University. Sen pääidea – ajasta ja paikasta riippumattomaton korkeakouluopetus – on nyt teknisen kehityksen myötä tullut mahdolliseksi toteuttaa. Monet korkeakoulut Suomessa pohtivat tätä ideaa uudistaessaan nyt strategioitaan.

Suomessa on 23 ammattikorkeakoulua ja 13 yliopistoa. Yhdistämällä niiden voimia ja osaamista Suomesta voidaan tehdä joustavan opiskelun mallimaa, modernin korkeakouluopiskelun edelläkävijä.

Tämä vaatii uudenlaista yhteistyötä korkeakoulujen kesken, johon niin korkeakoulujen johdon, opettajien ja keskeisten tietohallinnon toimijoiden on sitouduttava. Muutamia esimerkkejä tästä:
Opiskelijoiden liikkuvuus ja korkeakoulujen yhteistyö edellyttävät yhteentoimivia prosesseja, ehkä myös yhteisiä alustoja. Opintohallinnossa tarvitaan uusia digitaalisia toimintamalleja, jotka edistävät opiskelijoiden liikkuvuutta. Korkeakoulujen yhteistyötä verkko-opetuksen ja sen pedagogiikan kehittämisessä tulee kaikin tavoin kannustaa ja palkita opettajia siitä. Digitaalisen opetuksen tehokkuutta on myös syytä tutkia.

Suomessa on opetuksessa paljon kansallisia tietovarantoja, jotka tulisi saada käyttöön, ja joita tulee kehittää edelleen – opiskelijoiden hyväksi. Tästä voisi syntyä myös kansainvälisesti ainutlaatuista kilpailuetua.
Nykytila on sirpalemainen: meillä on käytössä noin 150 opetuksen ja opintohallinnon tietojärjestelmää tai sovellusta. Pitkäjänteisellä yhteistyöllä voidaan sirpaleista päästä ainakin rakeisiin ja suurentaa raekokoa.

Korkeakouluihin kohdistuu uusia odotuksia jatkuvan koulutuksen alueella. Se luo opetukseen sekä mahdollisuuksia että haasteita. Työelämässä olevien aikuisten osaaminen vaihtelee, mutta ainakin osa heistä toimii jo nyt digitaalisessa, globaalissa toimintaympäristössä. Miten vastaamme tähän kysyntään?

Korkeakouluissa on monenlaisia kokemuksia opetuksen ja opintoasianhallinnon kansallisista yhteistyöhankkeista. Niiden jäljet eivät aina innosta. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Meidän on luotava 2020-luvulla uusi yhteinen oppimisen digivisio, toteutettava se kunnianhimoisesti ja arvostettava jo saatuja yhteistoiminnan kokemuksia.

Kirjoittaja

Tapio Varmola, rehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, puheenjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE