Jaana Lamberg

Projektisalkunhallinta mahdollistaa tiedolla johtamisen

Kirjoittajat: Outi Pelkonen, Johanna Krappe & Juha Venho.

Kuinka montaa tutkimusprojektia teemme yhdessä saksalaisten kanssa? Mitkä projektit toteuttavat strategiassa määriteltyä kiertotalouden painopistealuetta? Montako projektia meillä on yhdessä paikallisten suuryritysten kanssa? Paljonko meidän pitää osoittaa omarahoitusta tälle 5G-projektille ensi vuonna? Montako henkilötyövuotta projektien toteuttamiseen tarvitaan tänä vuonna?

Vastaako sinun organisaatiosi projektisalkunhallintajärjestelmäsi tämänkaltaisiin kysymyksiin? Meidän järjestelmämme ei vastannut, mutta nyt vastaa.

Digitalisaatiolla salkunhallintaan

Vuonna 2014 Turun ammattikorkeakoulussa oltiin umpikujassa. Turun AMK:n projektisalkunhallinta oli sirpaleista. Yleinen huolenaihe oli, tiedetäänkö organisaatiossa riittävästi projekteista, niiden etenemisestä, haasteista ja ylipäänsä siitä, millaisia projekteja on käynnissä tai mikä projektien taloudellinen tilanne on. Turun AMK:n projektisalkun- ja projektinhallinnan prosessit sekä näihin liittyvät toimintakäytännöt eivät tukeneet riittävästi projektien toteuttamista eivätkä salkun johtamista.

Projektitoiminnan tiedonhallinnan kehittämiseksi teetettiin organisaation sisäinen esiselvitys (Kuusela ym. 2014). Esiselvityksessä todettiin, että Turun AMK:n projektitoiminta kokonaisuudessaan kaipaa toimintatavoista ja projektien toteuttajien tarpeista lähtevää kehittämistä. Muutostyöhön ryhdyttiin vuonna 2015 uuden, keskitetyn TKI-palvelut -yksikön perustamisen yhteydessä.

Valtiovarainministeriö on määritellyt, että digitalisaatio on toimintatapojen asiakaslähtöistä uudistamista teknologiaa hyödyntämällä (Rissanen 2016, 2). Projektisalkunhallinnan uudistaminen nähtiinkin merkittäväksi Turun AMK:n digitalisaation kehittämishankkeeksi. Uudistuksessa oli kyse pääosin muutosjohtamisesta, jossa teknologia nähtiin muutoksen mahdollistajana.

Tavoitteeksi asetettiin TKI-prosessien kehittäminen sekä sitä tukevan nykyaikaisen ja helposti lähestyttävän projektisalkunhallintajärjestelmän hankinta. Uudistuksella haluttiin erityisesti helpottaa projektitoimijan jokapäiväistä työskentelyä, virtaviivaistaa prosesseja, vähentää käytössä olevien järjestelmien ja Excel-taulukoiden määrää sekä antaa työkalu tiedolla johtamiseen.

Toiveiden tynnyri

Muiden korkeakoulujen käyttämät tietojärjestelmät olivat projektiryhmän tiedossa ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajien verkoston (AAPA) ja yliopistojen tietohallintojohtajien verkoston (FUCIO) toteuttaman systeemikyselyn ansiosta. Olisikin ollut turvallinen, helppo sekä houkutteleva etenemistapa hankkia joku ammattikorkeakouluissa laajalti käytössä oleva tietojärjestelmä ja lähteä uudistamaan omaa toimintaa sen pohjalta.

Projektiryhmä ei kuitenkaan hakenut helppoa ratkaisua, vaan lähti liikkeelle eri käyttäjäryhmien tarpeiden kartoittamisesta ja niiden pohjalta optimaalisimman ratkaisun etsimisestä. Tämä linjaus valittiin, vaikka sen tiedostettiin olevan työläämpi ja sisältävän mahdollisesti useita riskitekijöitä. Projektiin sitoutettiin kaikissa sen vaiheissa laaja joukko yhdessä tunnistettuja käyttäjäryhmiä: projektipäälliköitä, projektitalouden asiantuntijoita, sektoreiden TKI-koordinaattoreita, tutkimusvastaavia, koulutus- ja tutkimuspäälliköitä, johtoryhmän jäseniä sekä taloushallinnon, HR-palveluiden ja TKI-palveluiden henkilöstöä.

Toiveita, tarpeita ja vaatimuksia koottiin useissa työpajoissa. Vaatimusmäärittely haluttiin toteuttaa huolellisesti. Erityisenä painopisteenä olivat käyttäjien tarpeista lähtevät toiminnalliset vaatimukset. Uuteen toimintatapaan ja tietojärjestelmään kohdistui parisataa vaatimusta. Kaikkiin toiveisiin yksi järjestelmä ei kykene vastaamaan: vaatimusmäärittelyssä päädyttiin 61 toiminnalliseen vaatimukseen.

Projektiryhmä jatkoi työtä tutustumalla lukuisiin tietojärjestelmiin. Hankintaprosessin lopputuloksena Turun AMK teki hankintapäätöksen joulukuussa 2016. Valittu järjestelmä toteutti kattavasti toiminnalliset vaatimukset ja oli projektiryhmän mielestä käytettävyydeltään ja ulkoasultaan miellyttävin sekä hankinta- ja käyttökustannuksiltaan kohtuullinen.

Nopea käyttöönotto, pitkä muutos

Pitkän esiselvitysvaiheen jälkeen varsinainen käyttöönottoprojekti oli nopea. Toiminnallisia ominaisuuksia otettiin käyttöön portaittain.

  • Tietojärjestelmän käyttöönoton kick-off -tilaisuus yhdessä järjestelmätoimittajan kanssa järjestettiin helmikuussa 2017. Käyttöönottoon kuului kolme suunnittelun ja määrittelyn työpajaa, joissa järjestelmän ominaisuuksien lisäksi kehitettiin projektiprosesseja ja toimintatapoja.
  • Muutosten ja nimikilpailun jälkeen TEPPO-järjestelmä ja sen myötä uudet projektiprosessit ja toimintatavat otettiin käyttöön 1.6.2017.
  • Projektit syötettiin järjestelmään kesän aikana.
  • Projektisalkunhallinta aloitettiin syyskuussa. Projektin elinkaaren alkuvaiheen työkalu “ideaportfolio” otettiin käyttöön samaan aikaan.
  • Resursointi- ja tuntikirjaustyökaluja testattiin TKI-palveluissa marras-joulukuun aikana. Tammikuusta 2018 alkaen AMK:n henkilöstön työaika on resursoitu ja palkat kohdistettu järjestelmän avulla.

Järjestelmää käyttää kuukausittain reilusti yli 400 AMK:n työntekijää. Tästä syystä uuden järjestelmän käyttöönotossa koulutuksella ja ohjeistuksilla oli merkittävä rooli. Järjestelmän käyttöä helpottamaan tehtiin manuaali, yhden sivun pikaohje, ohjevideoita sekä jokaiseen järjestelmän näkymään liittyvä täsmäohje.

Muutosten tiedottamisessa AMK:n intranet on ollut keskeinen. Käyttöönoton jälkeen on tehty kohdennettua tiedottamista sähköpostilla ja järjestelmän aloitusnäkymän bannerissa. Pääkäyttäjät kouluttivat sektoreiden johtoryhmät ja tutkimusvastaavat sekä laajemmin henkilöstöä henkilöstökokouksissa ja 26:ssa yksikkö- ja tutkimusryhmäkohtaisessa koulutuksessa. HR-palvelut on järjestänyt lisäksi pop up -koulutusta tuntien kirjaamiseen. Projektipäälliköt ja controllerit ovat saaneet täsmäkoulutuksia.

Koulutukset jatkuvat tulevaisuudessakin sekä uusille käyttäjille että kokeneille konkareille, koska uusien toimintatapojen omaksuminen on nopeaa käyttöönottoa huomattavasti pidempi prosessi. Ylimmän johdon vankkumaton tuki on ollut muutoksen johtamisessa erityisen tärkeää.

Kuva 1. Käyttöönoton yhteydessä järjestettävät koulutukset nopeuttavat muutoksen sisäistämistä. (Kuvaaja: Antti Ala-Könni)

“Miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Keväällä 2018 AMK:n johtoryhmä halusi toteuttaa TEPPO-järjestelmän käyttöönotosta sisäisen arvioinnin. Arvioinnilla haluttiin kuulla käyttäjien näkemyksiä käyttöönotosta järjestelmän jatkokehitystä ja tulevia järjestelmähankintoja varten.

Arviointiraportissa (Haajanen ym. 2018, 2) todetaan, että uudistus oli suunniteltu laajaa asiantuntijajoukkoa kuunnellen, tosin opettajien osallistuminen oli jäänyt melko vähäiseksi. Uudistuksen myötä:

  • tiedon laatu ja luotettavuus on parantunut merkittävästi,
  • järjestelmän käyttökokemus on positiivinen,
  • käyttöliittymä on helppo omaksua ja looginen käyttää,
  • koulutusta on ollut saatavilla kattavasti,
  • käyttäjätuki on ollut kiitettävää.

TKI-työtä tekevät pitivät TEPPO-järjestelmää erittäin hyvänä työkaluna, vähemmän TKI-toimintaan osallistuvat opettajat suhtautuivat asiaan kriittisemmin. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota tarpeeseen edelleen kehittää yhtenäisiä toimintatapoja ja -käytänteitä järjestelmän rinnalla. (Haajanen ym. 2018, 2-3.)

Tyypillisesti ison organisaation krooninen akilleen kantapää on viestintä. Raportissa todetaan, että viestintään on kiinnitettävä tulevissa järjestelmähankinnoissa korostuneesti huomiota. Käyttäjille on perusteltava, miksi uusi toimintatapa ja tietojärjestelmä otetaan käyttöön, kuka tietoa hyödyntää ja kenen työtä se helpottaa (Haajanen ym. 2018, 4.)

Vuoden 2019 alussa tehtiin TEPPO-järjestelmän käyttökokemuksiin liittyvä kysely sellaisille käyttäjäryhmille, jotka käyttävät järjestelmää projektin- tai projektisalkunhallinnan näkökulmista. Kyselyn tavoitteena oli selvittää muun muassa, mihin tarkoitukseen järjestelmää käytetään, minkälaisena käytettävyys koetaan, miten järjestelmä palvelee projektisalkunhallintaa, miten sitä tulisi kehittää sekä millaisia koulutus- ja neuvontatarpeita käyttöön liittyy.

Kyselyn mukaan järjestelmää käytetään pääasiassa henkilöstön resursointiin, palkkojen kohdistamiseen ja projektien tuntien sekä talouden seurantaan. Vastaajista 68 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että järjestelmä tukee hyvin Turun ammattikorkeakoulun projektisalkunhallintaa ja että järjestelmä on parantanut tiedon saantia ja viestintää.

Kuva 2. Organisaation johto hyödyntää etenkin suunniteltuja ja toteutuneita tunteja vertaavaa raporttia.

TEPPO tiedon valtatiellä

Viestinnän parantumisen ja organisaation oppimisen sanotaan olevan toimivan projektisalkunhallinnan ensimmäiset hyödyt (Lehtonen ym. 2006, 14). TEPPO poisti tieltään manuaalisesti päivitettävät Excelit, aikaisemmin käytössä olleen projektisalkunhallinnan tietojärjestelmän ja opettajien resursointityökalun sekä lukuisia palkankohdistus- ja muita lomakkeita. TEPPO-järjestelmän ideaportfolio on tuonut läpinäkyvyyttä ja avoimuutta projektien suunnitteluvaiheeseen. TEPPO kertoo, mihin tunnit on kohdistettu ja mikä on projektisalkun taloustilanne reaaliaikaisesti. TEPPO myös kohdistaa palkat suoraan taloushallinnon samaan aikaan rakentaman ”palkkamyllyn” kautta. Mylly jauhaa automaattisesti TEPPO-järjestelmän työajankohdistusraportin sopivaan muotoon ja säästää etenkin taloushallinnon resursseja merkittävästi. Uudistuksen myötä tiedon laatu ja luotettavuus ovat parantuneet, mikä mahdollistaa tiedolla johtamisen.

Kuva 3. Dashboard luo nopean näkymän projektisalkkuun.

“Mä joka päivä töitä teen”

Organisaatiomme kehittää aktiivisesti prosesseja ja toimintatapoja. TEPPO-järjestelmä tukee näitä muutoksia, ja järjestelmää kehitetään koko ajan muutosten vaatimaan suuntaan. Pääkäyttäjäryhmä kokoaa kehittämisehdotuksia, jotka priorisoidaan ennen niiden toteuttamista. Samaa järjestelmää käyttävät organisaatiot tekevät yhteistyötä ja hyödyntävät esille tulevia parhaita käytänteitä omassa kehittämistyössään. Kalmarin mukaan käyttäjien mielestä on hyödyllistä nähdä, minkälaiseksi muut ovat räätälöineet järjestelmänsä (Kalmari 2019, 38). Artikkelin kirjoittamishetkellä Turun ammattikorkeakoulun kehittämislistalla ovat resursoinnin ja tuntikirjausten prosessin kehittäminen, raporttien selkeyttäminen, visualisointi ja karsiminen sekä sähköisen allekirjoituksen hankinta. TEPPO elää vahvasti nykyajan ja prosessien hektisessä muutoksessa, se on ikivihreä eikä sammaloidu koskaan.

Kirjoittaja

Outi Pelkonen, Tradenomi, suunnittelija, Turun ammattikorkeakoulu, outi.pelkonen@turkuamk.fi

Johanna Krappe, FM, TKI-palvelupäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, johanna.krappe@turkuamk.fi

Juha Venho, Insinööri (ylempi AMK), tietohallintopäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, juha.venho@turkuamk.fi


Haajanen, K.; Venho, J.; Lakka, U-M.; Helmi, S. & Storti, A. 2018. TEPPO-tietojärjestelmän käyttöönoton teema-arviointi. AMK:n sisäinen raportti.

Kalmari, R. 2019. The role of C2C relationships in B2B brand community – Case: Thinking Portfolio. Master’s Thesis. Helsinki: Aalto University School of Business. Viitattu 12.3.2019 https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/36393/master_Kalmari_Reeta_2019.pdf

Kuusela, J.; Vikberg, S. & Nurmi P. 2014. Turun ammattikorkeakoulun projektitoiminnan tiedonhallinnan esiselvitys. AMK:n sisäinen raportti.

Lehtonen, P.; Lindblom, L.; Korpinen, S. & Simonen, J. 2006. Projektisalkunhallinta – kehitystoiminnan strateginen johtaminen. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Rissanen, O-P. 2016. Digitalisaation toimeenpano julkisessa hallinnossa: kokonaiskuva etenemisestä ja tavoitetila. Viitattu 31.1.2019 http://vm.fi/documents/10623/3547588/Digitalisaation+toimeenpano+marras+2016+%2B+suomidigi.pptx/46beec16-3a48-422e-8be3-b19cf3ef2363

Data käyttöön – näkökulmia ammattikorkeakoulujen datanhallintaan

Kirjoittajat: Seliina Päällysaho & Jaana Latvanen.

Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa syntyvän datan käsittelyä ja tuoda esiin etenkin yritysyhteistyössä toteutettavien hankkeiden datanhallinnan erityispiirteitä ja niissä esiin nousevia mahdollisia haasteita.

Datanhallinnan kysymykset ovat nousseet merkittävään asemaan niin julkisessa hallinnossa, tutkimuksessa kuin liiketoiminnassakin. Dataa on käytettävissä enemmän kuin koskaan. Sitä kertyy runsain määrin erilaisten digitaalisten palvelujen ja esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä. Datan avulla voidaan luoda uutta ja sitä jalostamalla voidaan tuottaa lisäarvoa. Puhutaankin datataloudesta, millä tarkoitetaan sellaista taloudellista toimintaa, jossa digitaalisesta raakadatasta jalostettuja hyödykkeitä vaihdetaan markkinoilla. Raijaksen ym. (2019, 11) mukaan vuonna 2016 EU:n datatalouden arvo oli 300 miljardia euroa eli noin kaksi prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.

Datan käsittelyyn liittyvät asiat ovat nousseet keskeisiksi myös tiedeyhteisössä. Julkisin varoin tuotetun tiedon avaamisella pyritään edistämään tutkimuksen laatua, todennettavuutta sekä nopeuttamaan tutkimusta. Dataa avataan perustutkimuksen edistämiseksi, mutta sen avaamisella pyritään myös laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja uusien elinkeinoelämää edistävien ja kilpailukykyä kasvattavien innovaatioiden mahdollistamiseen. Ammattikorkeakoulujen rooli vahvana tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimijana (TKI) ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kumppanina on tässä keskeinen (Arene 2017a).

Ammattikorkeakoulujen data-aineistot

TKI-hankkeiden yleisimpiä aineistoja ovat erilaiset kysely- ja haastatteluaineistot. Niitä kerätään esimerkiksi nettipohjaisten työkalujen tai audiovisuaalisten menetelmien avulla, joten ne ovat yleensä digitaalisessa muodossa. Aineistojen tallentaminen ja säilyttäminen tietoturvallisesti esimerkiksi organisaation omalla verkkolevyllä tai kansallisissa säilytyspalveluissa on teknisesti vaivatonta, mutta voi vaatia tietosuojaan liittyviä, joskus haastaviakin toimenpiteitä. TKI-hankkeissa syntyy paljon myös mittaus- ja mallinnusaineistoja sekä kuva- ja äänitallenteita. Myös tämän tyyppiset aineistot on helppo tallentaa datatiedostoiksi, joskin niiden tallentaminen voi vaatia paljon levytilaa.

Edellä mainittujen aineistotyyppien ohella TKI-hankkeissa yleisiä ovat myös erilaisissa työpajoissa syntyvät aineistot, koska työpajat ja niissä tapahtuva yhteiskehittäminen ovat ammattikorkeakouluille tyypillinen TKI-toiminnan muoto. Työpaja-aineistot kerätään usein post-it -lappujen tai fläppipapereiden avulla. Tämän tyyppisten konkreettisten aineistojen säilyttäminen ja tallentaminen ei aina ole kovin järjestelmällistä puhumattakaan siitä, että ne systemaattisesti tallennettaisiin digitaaliseen muotoon.

Osa aineistoista syntyy yritysyhteistyöhankkeissa

Myös yritysyhteistyöhankkeiden tyypillisimpiä aineistoja ovat jo edellä mainitut kysely- ja haastatteluaineistot. Lisäksi yrityksiltä kerätään paljon erilaisia palautteita. Melko usein kyselyt ja haastattelut voivat sivuta yritykselle strategisesti tärkeitä aiheita tai liittyä esimerkiksi uusien tuotteiden tai palvelujen kehitystyöhön. Täten yrityslähtöisten aineistojen hallinnassa törmätään helposti myös kysymykseen luottamuksellisuudesta ja niiden suojaamisessa on noudatettava erityistä huolellisuutta myös silloin, kun ne on kerätty ilman varsinaisia tunnistetietoja.

Yritysaineistoihin liittyy usein henkilötietojen suojaamista, mutta tyypillisesti myös sellaisia tietoja, jotka voivat vaatia suojaamista liikesalaisuuden näkökulmasta. Yritysaineistojen anonymisointi on haastavaa, sillä yritykset voivat olla helpommin ja laajemman joukon tunnistettavissa kuin yksittäiset henkilöt. Siksi tulee erityisen tarkasti huolehtia siitä, että aineistosta ei tietoja yhdistämälläkään pysty päättelemään, mistä yrityksestä on kyse.

Myös aineistoja kuvailevien tietojen eli metatietojen tallentamiseen voi liittyä tietosuojaongelmia, sillä liian yksityiskohtainen tieto voi yllättäen paljastaa yritysten liikesalaisuuksiin tai strategisesti tärkeisiin tietoihin liittyviä asioita. Yritysyhteistyöhankkeissa syntyy myös sellaisia aineistoja, joista ei välttämättä ole hankkeen ulkopuolisille toimijoille kovin paljon hyötyä.

Organisaatioiden tulee tarjota palveluja ja kehittää prosesseja

Datan ja muun tietoaineiston hallinta on moniulotteinen kokonaisuus, jossa jo ennen datan keräämistä tehdyt ratkaisut vaikuttavat siihen, miten dataa voidaan säilyttää ja jakaa. Lainsäädäntö, tutkimusetiikka, sopimukset ja organisaatioiden politiikat muodostavat reunaehtoja, joiden puitteissa aineistojen tekninen tallentaminen, säilyttäminen ja jakelu tapahtuvat. Onnistunut datanhallinta ja datan tehokas jatkohyödyntäminen vaativat selkeitä prosesseja, osaamista, hyvää infrastruktuuria ja tukipalveluita. Ammattikorkeakouluissa tulisi huolehtia siitä, että datanhallinnan kehittämiseen ja tukipalvelujen tarjoamiseen on riittävät resurssit.

Organisaatioissa ollaan edelleen melko heikosti selvillä siitä, kuinka paljon ja mitä aineistoja TKI-hankkeissa on syntynyt. Tämän vuoksi organisaatiot eivät ole osanneet tarjota riittävän kattavia infra- ja tukipalveluja. Toisaalta datanhallintapalvelujen kehittäminen ei vielä ole päässyt kunnolla vauhtiin, koska TKI-toimijatkaan eivät tunnista tarpeitaan tai osaa vaatia tarvittavia palveluja. Epävarmuutta on myös sen suhteen, mitä palveluja on tuotettava itse ja missä tilanteissa voidaan tukeutua organisaation ulkopuolisiin palveluihin. Monessa ammattikorkeakoulussa tuntuu pohdittavan, tarvitaanko datan tallentamiseen organisaation omia palveluita vai ohjeistetaanko kansallisten tai kansainvälisten palvelujen käyttöön. Ammattikorkeakoulujen datanhallinnan kehittämiseksi on tärkeää, että tietohallinnosta vastaavat tekevät omat ratkaisunsa ja suosituksensa siitä, miten datanhallinta organisoidaan.

Datanhallinta vaatii paljon erilaista työtä datan elinkaaren eri vaiheissa. Koska aineistoja kertyy runsaasti, on osattava arvioida niiden arvoa ja hyödyllisyyttä. Voi olla haastavaa valita tärkeimmät aineistot ja pohtia, riittääkö niiden säilyttäminen organisaation sisällä vai tulisiko niitä tarjota kansallisiin tai kansainvälisiin säilytyspalveluihin. Pohdittavaksi tulee myös aineistojen säilytysajat eli päätökset siitä, missä vaiheessa jokin aineisto tulisi siirtää pitkäaikaissäilytykseen ja kuinka kauan sen tulisi olla saatavana. Kun aineistoista on olemassa useampia versioita, täytyy kiinnittää huomiota myös kattaviin ja selkeisiin metatietoihin sekä pysyviin tunnisteisiin. Keskeistä on, että mahdollisen jatkokäyttöön tarjottavan datan tulee myös täyttää korkeat laatuvaatimukset niin varsinaisen datan kuin sen kuvailutiedonkin osalta.

Aineistojen metatietojen julkistaminen on perusedellytys aineistojen löydettävyydelle, mutta se on myös eräänlaista aineistojen avaamista. Käytettävissä on monia kansallisia ja kansainvälisiä kuvailutyökaluja, joihin tallentaminen mahdollistaa aineistojen näkyvyyden.  Ammattikorkeakoulujen tulisi varmistaa, että aineistojen kuvailutiedot tulevat tallennetuiksi ja haettaviksi vähintään organisaatiotasolla sekä valita ja kehittää omat ratkaisunsa niiden keräämistä ja julkaisemista varten.

Onko data uusi öljy?

Ammattikorkeakoulujen tuottama data voi tarjota yrityksille hyvän mahdollisuuden kehittää liiketoimintaa ja uusia tuotteita, mutta toistaiseksi niitä ei ole tarjolla kovin paljon. Arenen 2016 (Arene 2017b) ja 2017 (Arene 2018) keräämistä tilastoista voi päätellä, että tilanne on kohentumassa. Tätä havaintoa tukevat myös valtakunnalliset Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttamat korkeakoulujen avoimen toimintakulttuurin kypsyystasoa koskevat selvitykset (Avoin tiede ja tutkimus 2015; Open Science and Research Initiative 2016).

Datan hyödyntämisen ja jatkokäytön mahdollistaminen vaatii paljon työtä ja osaamista sen tuottajalta. Datan jatkokäytön näkökulmasta kiinnostavaa on, riittääkö potentiaalisten loppukäyttäjien osaaminen sen hyödyntämiseen. Esimerkiksi pienillä yrityksillä ei ole välttämättä tarvittavaa osaamista tai työkaluja raakadatan käyttöön ja jalostamiseen. Joissain tapauksissa saattaakin olla parempi tarjota yritysten käyttöön jalostetumpaa dataa sopivilla alustoilla.

Data-asioita ajatellaan pääsääntöisesti ammattikorkeakoulujen oman datantuotannon näkökulmasta, koska omissa hankkeissa tuotetun datan hallinnan kehittäminen on yksi avoimen TKI-toiminnan keskeisistä tavoitteista. Välillä saattaa unohtua, että TKI-toiminnan datanhallintaa voi ajatella myös jo olemassa olevan datan uudelleenkäytön näkökulmasta. Täten voi myös kysyä, hyödynnetäänkö TKI-hankkeissa tarpeeksi tehokkaasti sitä dataa, jota erilaisista data-arkistoista ja rekistereistä on jo saatavana. Tarjolla olevan datan jalostaminen esimerkiksi yritysyhteistyöhankkeissa voi avata uusia mahdollisuuksia. Olemassa olevan datan käyttökokemusten myötä lisääntyy myös ymmärrys siitä, miten dataa pitäisi tallentaa ja jakaa, jotta sen jatkokäyttö on sujuvaa.

Viime aikoina on herännyt keskustelu myös siitä, että yksityisen sektorin keräämää dataa tulisi tarjota myös korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten käyttöön. Yhtenä keskustelun herättäjänä on toiminut Euroopan komission tiedonanto, Kohti eurooppalaista data-aluetta. Tiedonannossa nostetaan esille datan saatavuus laajasti yritysten kesken ja toisaalta yritysten ja julkisten toimijoiden kesken, mutta siinä ei selkeästi oteta kantaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten mahdollisuuteen hyödyntää yksityisen sektorin hallussa olevaa dataa. (ks. SiVL 13/2018 vp – E 27/2018 vp). Esimerkiksi digitaalisten palveluiden käytöstä kerätty data on noussut merkittäväksi tuotannontekijäksi ja sillä olisi myös valtava potentiaali korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyölle.

Haluamme kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä Ammattikorkeakoulujen avoin TKI, oppiminen & innovaatioekosysteemi -hankkeen ja tämän artikkelin kirjoittamisen rahoittamisesta.

Kirjoittajat

Seliina Päällysaho, FT, KTM, Tutkimuspäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, seliina.paallysaho(at)seamk.fi

Jaana Latvanen, YTM, Informaatikko, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, jaana.latvanen(at)seamk.fi


Arene. 2017a. Innovaatioita, kehittämistoimintaa ja tutkimusta: Kaikki kirjaimet käytössä ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Helsinki: Arene. Saatavana: http://arene.fi/sites/default/files/PDF/2017/TKI-RAKE/Innovaatioita%2C%20kehitt%C3%A4mistoimintaa%20ja%20tutkimusta_raportti_22032017.pdf

Arene. 2017b. TKI-toiminnan vaikuttavuus 2016. Julkaisematon.

Arene. 2018. TKI-toiminnan vaikuttavuus 2017. Julkaisematon.

Avoin tiede ja tutkimus -hanke. 2015. Avoin tiede ja tutkimus Suomessa: Toimintakulttuurin avoimuus korkeakouluissa vuonna 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavana: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016122731708

Open Science and Research Initiative (2014–2017). 2016. Evaluation of Openness in the Activities of Research Organisations and Research Funding Organisations in 2016. Ministry of Education and Culture. Saatavana: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016111829246

Raijas, A., Rosendahl, R., Saastamoinen, M. & Vuorinen, J. 2019. Kilpailun ja kuluttajansuojan kysymyksiä datataloudessa. Helsinki: Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksiä 1/2019.Satavana: https://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/julkaisut/selvitykset/2019/kkv-selvityksia-1-2019-kilpailun-ja-kuluttajansuojan-kysymyksia-datataloudessa.pdf

SiVL 13/2018 vp – E 27/2018 vp. Valiokunnan lausunto. Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto: Kohti yhteistä eurooppalaista data-aluetta. Saatavana:https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/SiVL_13+2018.aspx

Opitaan digikampuksella – niin missä?

Kirjoittajat: Matti Sarén, Jaakko Riihimaa, Jukka Ivonen, Petri Silmälä & Sonja Merisalo.

Lähitulevaisuuden oppimisympäristö

Aamu kotikampuksella: ”Huomenta Kaino-Vieno, nukuit vain kuusi tuntia ja neljä minuuttia, mutta on aika nousta ylös. Kotiapulaisella on sinulle valmiina terveyskriteerit täyttävä aamiainen”. Muisto 1960-luvulta? Ei, vaan visio vuodesta 2030. Sisäkkönä palvelualtis kyborgi, ja äidin sijaan herättelemässä on eMutsi.

Älyrannekkeestaan Kaino-Vieno näkee, että tiedossa on liikeneuvottelu Tokioon sekä kognitiivisen psykologian ryhmätyöaika. ”Universaaliin opintopooliin on tullut tarjolle pätevyydestäsi puuttuvan ’sosiaaliset taidot ihmiskontakteissa’ -moduulin toteutuksia. Ilmoitanko sinut hologrammitilassa suoritettavaan Barcelonan-vaihtoehtoon, vai Espooseen, jossa on kolme tapaamista fyysisessä luokassa?”. ”Barcelona, kiitos”. eMutsi lisää välittömästi kohteen Kaino-Vienon professioluettelon meneillään oleviin opintoihin. Kaino-Vieno lopettelee aamiaisensa hipaisten älyrannekkeelta holoyhteyden auki Japaniin.

Esimerkistä käy ilmi, miten ammatillinen pätevyys on 2030 lokeroitunut osaamisten portfolioksi, jonka osia voi suorittaa globaalisti. Opintoja tarjotaan digitaalisilla alustoilla, mutta yhä myös fyysisillä kampuksilla. Tekoäly huolehtii rutiininomaisista ja teknisistä tehtävistä, ja ihmisten sosiaalisella osaamisella on suuri painoarvo.

Digitaalinen disruptio on hävittänyt perinteisen koulutusrakenteen ja on siirrytty tarvelähtöisiin yksilön oppimispolkuihin. Visiotyö 2030:n pohjalta on virtualisoituun korkeakoululaitokseen luotu opintiellä auttava tekoälypohjainen eMutsi, joka jatkuvasti muistuttaa ja huolehtii kunkin elinikäisen jatkuvan oppimisen osaamisvaatimuksista. Kaikki osaamistavoitteet on mallinnettu eMutsin datavarantoon moduuleina ja oppilaitosten ansaintalogiikka perustuu moduulien toteutusten managerointiin.

Digikampukset ovat täällä

Kyseisiä, vuosikymmenen päässä häämöttäviä innovaatioita kehiteltäessä tässä artikkelissa kuvataan niiden sijaan digitaalisten kampusten lähemmän ajan näkymiä. Digikampuksilla tarkoitamme uusia digin muotoja parantaa oppimisen kokemusta ja mahdollisuuksia sekä pedagogista ja teknistä sopeutumista muutokseen. Oppijan näkökulma on lähtökohtana.

Digikampukset alkoivat muotoutua, kun sosiaalinen media ja mobiilipalvelut löivät itsensä läpi 2005 tienoilla. Tämän mahdollisti aiempi perustavan laatuinen murros, eli tietoverkkojen ja selainteknologioiden standardoituminen 1990-luvun alkupuolella. Nyt oppilaitosmaailmaan tekevät tuloaan virtuaalinen ja lisätty todellisuus sekä tekoälyyn ja datamassoihin pohjaavat sovellukset niiden kypsyttyä suuremmille joukoille soveltuvaan käyttöön.

Sosiaalisen median johtavat palvelut kuten yli kahden miljardin käyttäjän Facebook tyydyttävät käyttäjiensä uteliaisuutta. Ne kertovat, mitä ystävät ja läheiset puuhaavat. Sama koukuttava mekanismi on siirrettävissä digikampuksen konseptiin. Esimerkiksi 3AMK:n Kahvilassa käyttäjät näkevät, ketkä ovat kulloinkin linjoilla ja valmiita yhteiselle tauolle.

Teknologinen kehitys johtaa siihen, että oppijaa ohjaavat ja osaamista mittaavat tekoälyn ja koneoppimisen algoritmit. Esimerkkeinä voi mainita kansainväliset oppimisympäristöt kuten Coursera. Ne tarjoavat alustan itseoppimiselle sekä yksinkertaisen yhteydenpitotyökalun sosiaalisen verkoston rakentamiseksi oppijoiden välille.

Oppiminen virtualisoituu

Virtuaalitodellisuus on jo nyt varhaisvaiheessa näyttänyt potentiaalinsa osallistavassa ja vuorovaikutteisessa oppimisessa. Sairaanhoitajan ammatti on esimerkki paljon käytännön harjoittelua ja siten lähiopetusta edellyttävästä, vaativasta työstä. Anatomian ja fysiologian oppimistulokset ovat merkittävästi parantuneet ryhmillä, jotka interaktiivisesti soveltavat virtuaalitodellisuutta. Ryhmä tuodaan oppijan ohjaamaan simulaatiotilaan, jossa virtuaalinen ihmishahmo voidaan avata. Teknologia mahdollistaa vaikkapa luurangon tai verisuoniston tutkimisen joko osana hahmoa tai siitä irrotettuna. Muu ryhmä näkee simulaation tilaan projisoituna, näkökentän täyttävänä kuvana. He voivat keskustella ohjaajan kanssa ja pyytää häntä suorittamaan toimenpiteitä.

Seuraava askel simulaatioihin on jo otettu mallintamalla ensiapupotilaan elvytystilanne. Yhdestä neljään oppijaa soveltaa ensiaputaitoja ryhmänä tietoverkon yli. He pukevat ylleen 3D-lasit sekä haptisen palautteen antavat käsineet. Oppijat voidaan yhdistää simulaattoriin, vaikka eivät fyysisesti jakaisi samaa tilaa. Elvytystoimet kuten sydänhieronta tai oikea-aikainen lääkeannostus palautetaan numeerisiksi tuloksiksi, jotka kertovat, miten potilaan virvoitus on onnistunut. Perinteisessä kateederipedagogiassa vastaava olisi edellyttänyt muovisia malleja ja pientä ryhmää.

Vastaavia esimerkkejä voidaan tunnistaa lähes mistä tahansa oppialasta. Digitaaliset ympäristöt mahdollistavat sen, että oppijan rooli muuttuu passiivisesta havainnoijasta aktiiviseksi toimijaksi. Fyysinen tila ei rajoita mallien kokoa tai määrää, niiden dynaamisen toiminnan seuraamista tai vuorovaikutusta. Virtuaalisuus mahdollistaa myös yhden ja saman tilan käyttämisen vaikkapa sairaanhoidon ohella konemekaniikan oppimiseen. Tosin laadukkaan opetusaineiston, siihen liittyvien ympäristöjen ja teknologian hinta kasvaa.

Katse ihmiseen

Jatkuvan oppimisen kyvykkyys edellyttää itseohjautuvuutta, jolloin sillä, onko ympäristö fyysinen tai digitaalinen, ei ole niin isoa merkitystä. Oppijoista kuitenkin vain kolmasosan voidaan katsoa olevan itseohjautuvia. Kolmasosa kaipaa ohjattua ja tuettua opetusta ja kolmasosalla on vaikeuksia tuesta huolimatta.

Oheisessa kuvassa on hahmotettu erityyppisten oppimisympäristöjen ja oppijoiden suhdetta. Sen neljässä digikampusprofiilissa on esimerkit pedagogisista, tietohallinnollisista ja teknisistä piirteistä sekä johdolta odotettavista (strategisista) linjauksista. Sopiva ympäristö riippuu aina niin oppijasta, koulun valmiuksista kuin aineen tai opintojakson ominaisuuksista.

Kuvio 1: Digikampusten tyypittely

Virtuaalitodellisuuden pedagogia

Opetustilanne voidaan lähitulevaisuudessa tuottaa aidosti paikasta riippumattomana. Haptisen palautteen antaminen ja 3D-kokemuksen luominen on jo nyt mahdollista pelikonsolien avulla. Jatkossa yhä aidompi holografinen tila vapauttaa oppijat kaapeleista ja parantaa kokemuksen immersiota. Tällöin virtuaalisen harjoittelun määrää koulutuksessa voidaan optimoida kunkin oppijan tarpeisiin ja siirtää harjoittelu lähemmäksi työelämää.

Opiskelijan tukea voidaan parantaa modernilla oppimisanalytiikalla. Oppimisongelmia paikallistetaan jo lähes reaaliaikaisesti 2010-luvulla yleistyneellä teknologialla, kuten tapahtuu Ville-oppimisympäristössä. Opinto-ohjauksessa (ja itseopiskelussa) pystytään pian hyödyntämään tekoälyn louhimaa laajaa oppilasdataa, kunhan siihen liittyvät oikeudelliset ja eettiset kysymykset otetaan huomioon.

Pedagoginen rooli joudutaan miettimään uudestaan; opettaja muuntuu kanssaoppijaksi ja -ohjaajaksi, jota teknologia tukee. On tosin osattava valita oikeat teknologiat. Opintojen yksilöllisempi tarjoaminen helpottuu myös, kun toimenpiteitä voidaan kokeilla ja toistaa – virtuaalitodellisuuden potilaat ovat väsymättömiä.

Osaaminen koostetaan paremmin ja osuvammin yhä hienojakoisempien opintosisältöjen kautta. Uuden tiedon ja teknologian tullessa käyttöön sisältöjen päivittäminen onnistuu ilman, että koko opintosuunnitelma uusitaan.

Oppijan digitaalinen polku seuraa häntä työelämäänkin. Uuden oppiminen ja ammatillinen kehittyminen rakentuvat aiemmin opitun päälle. Siksi eMutsin tulee olla läsnä myös työelämässä uutta opittavaa tarjoamassa ja osaamista tallentamassa.

Tietohallinnon vaatimukset kasvavat

Virtuaalisen oppimisen lisääntyessä kasvavat tietohallinnon vaatimukset. Ennen sillä oli vastuullaan vain teknologia, kuten palvelimet, tietoliikenne ja tallennusjärjestelmät. Nykyinen painopiste on hankintasopimuksissa, projektien hallinnassa ja kokonaisarkkitehtuurissa sekä management- ja leadership-kysymyksissä. Selainpohjaisten sovellusten ja käyttäjien omiin mobiililaitteisiin perustuvan ns. BYOD-periaatteen yleistymisen myötä työvälineiden kirjo ja tukitarve on moninkertaistunut. Tulevaisuudessa on hallittava data kaikkine tekoäly- ja sensori-ilmentymineen, käyttökohteineen ja liiketoimintasovellutuksineen. Aikaisemmin korostui teknologinen linjakkuus, nykyään linjakkuus ydintoiminnan kanssa. Palataan tavallaan ATK:n alkuperäiseen ajatukseen.

Silti vastuu teknologian toiminnallisuudesta, saatavuudesta ja vaikkapa tietoturvan toteutumisesta on edelleen tietohallinnolla. Esimerkiksi ristiinopiskelu- ja MOOC-palvelut asettavat sille korkeita vaatimuksia, koska opiskelija- ja opintotietojen pitää liikkua tietoturvallisesti organisaatioiden välillä. Infrastruktuuri pysyy, vaikka se muuttaa muotoaan ja on yhä vaikeammin hallittavaa, sillä digikampus sisältää ”kaiken” – esimerkiksi labran kotisohvalla taikka opintopalvelut ja oppimisalustat. Merkittävä huomio on, että oli digikampus millainen tahansa, se voi rakentua vain toimivien tietoverkkoyhteyksien varaan.

Kohti tulevaisuutta

Tietohallintoa vastaava tilanne on syntynyt myös muissa oppimista mahdollistavissa palveluissa. Koska digiteknologia kehittyy eksponentiaalisella nopeudella, palveluiden fokus ja osaamisvaatimukset niiden tarjoamiseksi laajentuvat. Valintoja ja linjauksia on lisäksi tehtävä tulevaisuudessa entistä enemmän. Tämä vaade koskee etenkin johtoa ja opettajia.

Yksi tulevaisuuden avainkysymyksiä on, millaisen digikampuksen kukin korkeakoulu valitsee ja miten monimuotoisiin virtuaalipalveluihin kullakin on mahdollisuuksia. Oppijat kuitenkin valitsevat polkunsa yhä eriytyvämmin ja yksilöllisemmin; he hankkivat osaamista omiin valmiuksiinsa ja tarpeisiinsa soveltuvina. Ja pian ehkä eMutsin opastamana.

Ovatko korkeakoulut valmiita nojaamaan yhteistyöhön ja yhteisiin prosesseihin, materiaaleihin ja pedagogiikkaan? Uskallammeko luopua näennäisestä vallasta ”omiin” opiskelijoihimme, jotta digitaalinen kampus toteutuisi oppijalle lisäarvoa tuottavana?

Kirjoittajat

Matti Sarén, FT, eMBA, rehtori, Kajaanin ammattikorkeakoulu, matti.saren(at)kamk.fi

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, AAPA-verkosto, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Jukka Ivonen, FK, tietohallintopäällikkö, Haaga-Helia AMK, jukka.ivonen(at)haaga-helia.fi

Petri Silmälä, FM, suunnittelija, Metropolia AMK, petri.silmala(at)metropolia.fi

Sonja Merisalo, MScEng, UX Designer/Trimico Oy, sonja.merisalo(at)trimico.fi

CampusOnline.fi – The National Portal for Online Studies in the Finnish Universities of Applied Sciences – some results

Author: Minna Scheinin.

This article focuses on the changes in the learning environments and how the higher education institutions have reacted to digitalization. We discuss some of the results of the eAMK project (www.eamk.fi/en), which has been conducted in Finland in cooperation with 23 universities of applied sciences.

The rationale for changing the educational models in higher education comes from the surrounding world and the global drivers for change. It is widely discussed that the education system cannot remain the same. For example, the concept of Education 4.0. relies on the industrial change and the concept of Economy 4.0., where the virtual world and the reality are blended and which is described as an era of creating innovative knowledge (Puncreobutr, 2016, p. 93). According to The Organisation for Economic Cooperation and Development (OECD, 2016), learning to learn and flexibility are the key competences in the future work. Education should train students to manage in a world, where they continuously need to adapt to new working methods, new technologies and new business models (Konst et al. 2018).

Education 4.0. caters to the needs of the society in ‘innovative era’. Learning management has an important role to help the learner to grow with knowledge, skills and attitude for the life ahead. Models for such skills are many. Based on a long-term development work the Fincoda model includes such skills as creativity, critical thinking, initiative teamwork and networking (Keinänen et al. 2019, p.21) Education 4.0. also has features, such as flexible delivery, anywhere anytime, student ownership, personal, peers and mentors (Fisk 2017) and it predicts the end of the predominance of the lecture (Feldman 2018). Finally, the buzz trend of digitalization is radically remodeling the educational design.

One of the main trends in all educational sectors is to transfer the teaching online. This can cater to the need for education to remodel both education and the innovative society. However, a lot of pedagogical work has to be done in order to wisely support learning and to exploit digitalization to its full potential. Firstly, it is not always clear what we mean by online learning. The crucial points are, for example, whether online learning means that the learning takes place only online or if there are also face-to-face meetings with the learning group. Does it mean that the learning process is independent or tutored and are there online meetings, which are preset for a certain timeslot or not? Or, is the learning totally independent without any interaction between the peers or the teacher (Joshi 2018). In CampusOnline, the prerequisite is that the students are able to carry on the studies 100 percent online. Other attributes can vary. Secondly, how are we able to support the development of such future work skills, which we know little about today? The methods used must support the learning of the skills described above.

The national online study portal CampusOnline.fi – getting there

In Finland, we have foreseen the change in the digitalized education and have developed a national portal for all Finnish universities of applied sciences (UASs). The UASs can offer their online courses on the year-round basis for all students. This has been developed within the framework of the eAMK project. A lot of background work was executed in order to reach the final results. A mapping was carried out as how the UASs would profit from specialising in some areas while at the same time some basic courses need to be offered by several universities for the need of a vast amount of students (Kosonen, R., & Sjöholm, T. 2018).

Digitalization is one of the social drivers to change the practices in education. When transferring teaching online, the teachers have to adapt the teaching practices bearing in mind that the next generation is constantly in multimodal social environments (Konst et al. 2018, p 4.). A scanning was made about the teachers’ work and a possible change in the teacher work load when the teaching is transferred online in the summer semester (Scheinin, M. 2017). The main result was that there were no major challenges in the workload online, neither did the summer semester disrupt the teachers’ holiday period. We also studied the students’ expectations about the prerequisites of an online course, which would support deep learning. Such qualities are a clear design of the course, the course content to be relevant to learning and challenge the student and the learning process must be socially active (Forss 2017). The master’s degree students reported that they would need more non-stop courses, where students can hop on and off according to their own timetable. Additionally, these students expressed that the courses must meet the quality criteria and the content must be relevant to the working life context. (Böckelman et al. 2018). The Quality criteria for online learning were also developed in order to support the teachers in designing good quality online courses (Varonen et al. 2018, eAMK 2017).

CampusOnline.fi is launched

The main aim of the project was to develop the portal for the year-round online offering of all universities of applied sciences in Finland. This aim was reached in the autumn of 2018 as the portal CampusOnline.fi (www.campusonline.fi) was launched. The experience gained and feedback gathered from the pilot version of the summer semester portal (summers 2016, 2017 and 2018) was of valuable help when designing the portal. The CampusOnline.fi was extended in autumn 2018. The spring term of 2019 offered 380 courses and the summer term of 2019 altogether 600 courses.

The portal was designed to be user-friendly and easy to use. The student can search for studies for example according to the field or level of study, the language of instruction, semester or the university offering the course. The student can then scroll the list of courses and make acquaintance with the short description of each course. When he/she chooses to enroll to the course, he/she is directed to the enrollment system of the offering institution. This means that the main function of the Campusonline.fi -portal is to bring the visibility of all online courses to one site, where the student can learn what is offered and when. This design alone has demanded a lot of work and cooperative will to serve the students in the best possible way in their search for online studies.

Cross-institutional studies and information management – challenges to be solved

The main focus in CampusOnline.fi has been to develop a user-friendly portal for showing the online studies of UASs in Finland In CampusOnline.fi. However, the cross-institutional studies have been recognized as a national technology challenge. A lot of work is being done to find technical solutions. This is coordinated by another national project funded by the Ministry of Education and Culture. The information and student management challenges still remain to be solved. These are, for example, access permission issues, the student enrollments as well as the credits transfer system. As we expect the volume of the studies to increase in the future, the present solutions will not be sufficient. In the framework of another project, the aim is to develop the technical infrastructure and the interoperability of the different interfaces and platforms. This would enable automated information and student management process between the institutions. The vision is that, in the future, students can enroll to and access the cross-institutional courses as well as get the credits transferred to the home institution by automated processes between the institutions.

What has changed?

Every project should be able to answer the question: what is the impact of the project? According to the statistics and student feedback from summer 2018 and autumn 2018 the change is evident. In the summer of 2018, 529 courses were offered nationally and over 55 000 credits were gained through cross-institutional studies. As for autumn 2018, the students were mainly very happy about the usability of the portal as well as the study offering. The reasons to select studies from other universities of applied sciences are many: students want to choose courses that are not available in their home university. Online courses also enable studies for those who are in the working life and not able to attend lectures. Also family commitments may be difficult to combine with studies and students report that online studies are then the only possibility to carry on studies. The cross-institutional studies have also made it possible to learn about the studies of other universities and to study in multidisciplinary groups.

To conclude, the national online course offering has so far had a recognised impact on the possibility for the students to choose studies from all universities of applied sciences. The students also report that online studies have enabled them to flexibly gain missing credits for the graduation. Flexible studies are one focus area in the vision roadmap of the Ministry of Education and Culture. Therefore we think that by enlarging the study offerings also more widely for the working life as well as ensuring the good quality of the courses we work in line with the expectations for flexible studies and lifelong learning.

Author

Minna Scheinin, Lic. Phil., MA(ODE), Head of Future Learning Design, Turku University of Applied Sciences, minna.scheinin(at)tuas.fi


Böckelman, T., Forsell, M., Komonen, K., Paaso, L., Tuomi, S., & Pilli-Sihvola, M. 2018. Kysely YAMK-opiskelijoille ja -alumneille verkko-opinnoista. Blog.  https://www.eamk.fi/fi/digipolytys/kysely-yamk-opiskelijoille-ja–alumneille-verkko-opinnoista. Retrieved 5 January 2019.

EAMK. 2017. Quality criteria for Online Implementations. https://www.eamk.fi/en/courses-offering/quality-criteria. Retrieved 7 March 2019.

Feldman, P. 2018. The potential of Education 4.0 is huge – the UK must take the lead, now. https://www.jisc.ac.uk/blog/the-potential-of-education-4-is-huge-the-uk-must-take-the-lead-now-12-sep-2018. Retrieved 6 March 2019.

Fisk, P. 2017. http://www.thegeniusworks.com/2017/01/future-education-young-everyone-taught-together. Retrieved 5 March 2019.

Forss, M. 2017. 5 saker studenter behöver i digitala kurser. Blog.  https://www.eamk.fi/fi/digipolytys/5-saker. Retrieved 5 January 2019.

Joshi, M. 2018. Verkkotutkintojen termiviidakossa – Riippumatonta opiskelua riippumatossa? Blog. https://www.eamk.fi/fi/digipolytys/verkkotutkintojen-termiviidakossa—riippumatonta-opiskelua-riippumatossanew-page. Retrieved 1 March 2019.

Keinänen, M. & Kairisto-Mertanen, L. 2109. Reseaching learning environments and students’ innovation competences. Education + Training, Vol. 61 Issue 1, pp. 17-30., https://doi.org/10.1108/ET-03-2018-0064. Retrieved 12 Feb 2019.

Konst, T. & Scheinin, M. 2018. “The changing world has implications on the higher education and the teaching profession”, On the Horizon, 26: 1, 1-8.

Kosonen, R. & Sjöholm, T. 2018. Miten eri ammattikorkeakoulut voisivat profiloitua verkko-opetuksessa? Blog.  https://www.eamk.fi/fi/digipolytys/miten-eri-ammattikorkeakoulut-voisivat-profiloitua-verkko-opetuksessa. Retrieved 5 March 2019.

OECD Forum. 2016. Paris May 31st-June 1st, available at: www.oecd.org/forum/home. Retrieved 12 June 2016.

Puncreobutr, V. 2016. Education 4.0: New Challenge of Learning. St. Teresa Journal of Humanities and Social Sciences, 2: 2. http://www.stic.ac.th/ojs/index.php/sjhs/article/view/Position%20Paper3. Retrieved 6 January 2019.

Scheinin, M. 2017. Towards year-around studies. Blog. https://www.eamk.fi/fi/digipolytys/towards-year-around-studies. Retrieved 1 March 2019.

Varonen M. & Tyrväinen P. 2018. eAMK Quality Criteria for Online Implementations. Blended and Online Learning: “Changing the Educational Landscape”, Overview of papers on Higher Education for the Future as presented during the Online, Open and Flexible Higher Education Conference in Aarhus, October 2018. https://conference.eadtu.eu/previous-conferences. Retrieved 7 March 2019.

IT-förvaltning, digitalisering och pedagogik

Författare: Tore Ståhl.

Vilken är IT-förvaltningens roll då högskolorna digitaliseras? Denna artikel är avsedd att ge den vanliga användaren en förståelse för IT-förvaltningens roll i högskolan generellt, och att presentera några reflektioner runt digitalisering, pedagogik och lärande (oppiminen). Reflektionerna härrör ur flera perspektiv, dvs. mina 10 år som ”adb-ansvarig”, 14 år som nätpedagogisk utvecklare och en 4 års sejour som IT-chef.

IT-förvaltning

Hör du till dem som tänker att IT-förvaltning handlar om att köpa in och tillhandahålla IT-utrustning, och se till att det trådlösa nätet fungerar? En rätt vanlig uppfattning, som dock bygger på bara det som syns. Det viktiga försiggår de facto i bakgrunden.

IT-förvaltning (tietohallinto) kan granskas som förvaltning av ”data, datareserver, informationsteknologi samt verksamhetsprocesser för administration och ledning” (Ihalainen, 2010, s. 16, fritt översatt), en syn som man enats om inom AAPA (nätverket för yrkeshögskolornas IT-chefer). IT-förvaltningens roll är alltså att stöda högskolans kärnuppdrag och de övriga stödfunktionerna.

För den vanliga användaren kan det vara praktiskt att gestalta IT-förvaltningen som två grundpelare, nämligen data- och användarförvaltning.

Dataförvaltning (≈datahallinto) handlar om att organisera hanteringen av data så, att data är korrekta, kompletta, aktuella, hela, säkrade och tillgängliga.

Användarförvaltning (käyttäjähallinto) handlar om att organisera hanteringen av användare så, att användarrättigheter och tillgångar baserar sig på ett uppdrag eller en roll i organisationen och att användarna är fysiska personer som kan identifieras. Användarförvaltningen bygger på information om användarna, och för dessa data gäller samma kriterier som inom dataförvaltningen.

Genom att data- och användarförvaltningen samverkar kan vi ge varje användare tillgång till de data och de tjänster som behörigheten vid den tidpunkten tillåter. Därmed är organisationens alla data även skyddade för obehöriga användare. Allt det övriga som IT-förvaltningsenheter gör kan dels ses som metoder för att förverkliga data- och användarförvaltningen, dels som tjänster som utnyttjar de ramar data- och användarförvaltningen ger.

T.ex. HR-system förverkligar data- och användarförvaltningen, då det utgör källan för information om användarnas (tidsbundna) behörigheter som sedan förmedlas till bl.a. högskolans inloggningstjänster.

Exempel som utnyttjar data- och användarförvaltningen är högskolans studieadministrativa system, som låter användaren hantera endast viss information på basis av den behörighetsinformation som förmedlats i samband med inloggningen.

Digitalisering

Digitalisering har länge varit ett aktuellt fenomen och förekommer bl.a. i Undervisnings- och kulturministeriets Vision 2030 (UKM 2019). Digitalisering som begrepp kan definieras som ”att förnya verksamhetsprocesser från en användarorienterad utgångspunkt och genom utnyttjande av (informations-)teknologi” (Rissanen, 2017), även denna definition antagen av AAPA-nätverket.

Digitalisering är idag på allas läppar och ingår i liturgin i olika strategier och festtal. Retoriken runt digitalisering avslöjar dock en viss vilsenhet och att man inte alltid är på det klara med vad man avser eller vad man vill med digitalisering.

Undervisnings- och kulturministeriets vision 2030 med dess fem utvecklingsprogram lanserades i januari 2019. I presentationsmaterialet (UKM 2019) gällande det andra utvecklingsprogrammet – Förnyad högskoleutbildning och digital serviceomgivning – förekommer följande (fritt översatta) formuleringar som framställer digitaliseringen som en kraft utom vår kontroll:

  • Digitaliseringen är en betydande förändringskraft i samhället. Den förutsätter att högskolorna förändrar sin verksamhetspraxis samt hur de lägger upp undervisningen och utbildningsinnehållet.
  • Digitaliseringen i högre utbildning förutsätter en ny pedagogik.
  • Utbildningen digitaliseras, blir mera modulär och undervisningen förnyas.

Formuleringarna i nationella projekt, strategier och visioner är inte oviktiga, speciellt med tanke på att vi i Finland har en benägenhet att följa olika myndighetsdokument till punkt och pricka. Citaten ovan förtjänar därför några reflektioner och jag vill här föreslå följande alternativa formuleringar för att tydligare signalera det jag menar borde vara den bakomliggande tanken:

  • Digitaliseringen är en resurs som möjliggör en förändring i högskolorna.
  • Inom pedagogiken öppnas nya möjligheter genom digitaliseringen.
  • Utbildningen kan utvecklas genom utnyttjande av digitalisering.

Lärande och pedagogik

Informationstekniken gjorde sitt intåg i utbildningssektorn på 1980-talet, i början med tydlig koppling till den behavioristiska pedagogiken. I och med internet i mitten på 1990-talet öppnades möjligheterna för studier utan bindning till tid och rum, och för utbyte av kurser och studiehelheter.

Idag kan vi se att eamk-projektets första tema, ett gemensamt digitalt utbildningsutbud, handlar om en fortsättning på 2000-taletes VirtualYH-projekt. I och med den utveckling som skett inom AV-verktyg, nätbaserad video samt nätbaserade lär- och kommunikationsmiljöer är förutsättningarna för nätbaserade studier idag avgjort bättre. Tidigare studieadministrativa utmaningar kommer att underlättas av den nationella OPI-referensarkitekturen och det nationella studerandenumret1.

En meningsfull digitalisering förutsätter att vi utgår från och sammanjämkar pedagogikens och studenternas förväntningar. Sedan våren 2016 har ett ökande antal finländska yrkeshögskolor och universitet deltagit i de internationella ECAR-studierna2. De senaste resultaten antyder att nätbaserade lärmiljöer används i rätt lämplig omfattning, men uttrycker en ökning av dem som förespråkar ytterligare ökad användning. År 2017 efterlyste två tredjedelar mer videobandade föreläsningar, men samtidigt visar resultaten att studenterna inte vill studera helt on-line; endast en femtedel föredrog att studera helt eller nästan helt on-line, medan två tredjedelar föredrog kurser med hälften eller några komponenter on-line (Figur 1).

Figur 1. Studenternas önskemål gällande on-line-studier i ECAR-studien 2017.

Siffrorna ovan bör även tolkas mot bakgrunden av studenternas IT-och mediefärdigheter. Tidigare generaliseringar om att alla är digitala infödingar och IT-kompetenta har skrotats (se t.ex. Ståhl, 2017). I utvecklingen av nätbaserade undervisnings- och studieaktiviteter bör vi beakta att studentgrupperna är heterogena, och att denna heterogenitet förekommer både mellan olika utbildningar och inom grupperna. Studenternas varierande förmåga till självstyrning utgör en utmaning speciellt i on-line-studier (jfr. Lepp et al., 2019).

Learning analytics

Avståndet mellan deltagarna i on-line-studier förändrar grundförutsättningarna för kommunikationen (Ståhl, 2014). En utmaning i on-line-studier är avsaknaden av visuell och non-verbal kommunikation, vilket försvårar återkopplingen. Detta är en av orsakerna till uppkomsten av learning analytics, som kan definieras som ”mätning, insamling, analys och rapportering av data om studerande och deras kontext, i avsikt att förstå och optimera lärandet och de miljöer där det förekommer” (Ferguson, 2012).

I och med att andelen on-line-aktiviteter ökar, ökar även kraven på självstyrning, samtidigt som studentens kontaktyta till medstudenter och lärare avtar och läraren har allt svårare att ”se” vad som pågår. Learning analytics kan hjälpa oss att tackla dessa utmaningar. Studie- och läraktiviteter försiggår till övervägande del i högskolans olika informationssystem, vilket innebär att stora mängder loggdata kumuleras i informationssystemen. Dessa data har potentialen att beskriva studenternas beteendemönster och förmedla information t.ex. om självstyrdhet eller hurdana lärstigar de följer (Lepp et al., 2019). På denna punkt efterlyser bl.a. Ferguson (2012) en starkare peagogisk koppling och analysverktyg som kan fånga upp och visualisera mönster och trender på ett tolkningsbart sätt.

Även i learning analytics är utgångspunkten en tillförlitlig användaridentifiering, som möjliggör att olika logg- och andra data kan ackumuleras till big data som karaktäriseras av att det, förutom att vara omfattande, även härstammar från olika källor.

Big data är i grunden personuppgifter, men om de används endast för s.k. enkel analytik eller anonymiseras, kan hanteringen av data betraktas som normal hantering av personuppgifter. Om personuppgifter används för profilerande analytik gäller dock dataskyddsförordningens specifika bestämmelser gällande profilering. (Hannula, 2018; GDPR, 2016)

IT-förvaltning och lärande

Kopplingen mellan IT-förvaltning, digitalisering, pedagogik och lärande ligger i att IT-förvaltningen tillhandahåller strukturen, medan de övriga komponenterna ger innehållen som alla återkopplar till varandra.

IT-infrastrukturen utgör en förutsättning för digitaliseringen, men bör inte vara den styrande faktorn. I diskussionen runt digitalisering behöver det teknokratiska imperativet dämpas – det finns gott om lyckade exempel på digitalisering men även exempel som visar att digitalisering inte alltid leder till något bättre för alla. Digitaliseringen bör anta en mer kritisk hållning, dvs. utgå från studenternas och pedagogikens behov, och man bör överväga kritiskt om verksamheten faktiskt kan förbättras genom digitalisering. Den svåraste biten är att konsekvensbedöma med fokus inte enbart på den aktuella verksamheten och dess direkta användare, utan med ett brett fokus som även omfattar användare som indirekt kan beröras. Digitaliseringen liksom även learning analytics (Ferguson, 2012) har som gemensam utmaning att få in brukarperspektivet, vilket även innefattar att beakta individers olika förutsättningar att utnyttja digitaliserade tjänster.

Sammanfattningsvis kan vi konstatera att både högskoleutbildningen och digitaliseringen står och faller med IT-förvaltningen, även om ingendera skall styras med IT som utgångspunkt. Mycket vilar på tillförlitlig användaridentifiering och -administration som bygger på de regler högskolorna förbundit sig till som medlemmar i den nationella Haka-federationen3. Ökande internationalisering och utbildningsexport ställer förväntningar på ”distansidentifiering” av utländska användare. Högskolornas trovärdighet hänger till stor del på IT-förvaltningen, där det väl etablerade samarbetet inom IT-chefernas AAPA och Fucio-nätverk spelar en avgörande roll.

1 https://wiki.eduuni.fi/pages/viewpage.action?pageId=72528173 och https://confluence.csc.fi/display/VIRTA/Tietovarannon+tiedot
2 https://www.educause.edu/ecar/
3 https://www.csc.fi/fi/haka-kayttajatunnistusjarjestelma

Författare

Tore Ståhl, PeM, pedagogisk forskare, Yrkeshögskolan Arcada, tore.stahl(at)arcada.fi


Ferguson, R. 2012. ”Learning analytics: drivers, developments and challenges”, International Journal of Technology Enhanced Learning, vol. 4, no. 5, pp. 304-317.

GDPR. 2016. General Data Protection Regulation of 27.4.2016.

Hannula, H. 2018. ”Oppimisanalytiikka ja tietosuoja-asetus”, Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tietosuojavastaavien verkoston kokoontuminen, Helsinki, 19.9.2018.

Ihalainen, H. 2010. Tietohallinto osana julkishallinnon sähköistyvää muutosta, Lapin yliopisto.

Lepp, A., Barkley, J.E., Karpinski, A.C. & Singh, S. 2019. ”College Students’ Multitasking Behavior in Online Versus Face-to-Face Courses”, SAGE Open, vol. 9, no. 1, pp. 1-9.

Rissanen, O. 2017. Digitalisoidaan julkiset palvelut (ja siinä sivussa vähän yksityisiäkin), JulkICT, Tilannekatsaus 1.2.2017, Valtiovarainministeriö, Helsinki.

Ståhl, T. 2014. ”Bakom eller framför katedern? Utmaningar i nätstödd flerformspedagogik”. I: Pedagogiska steg mot en kompetensbaserad studieplan, aktivt lärande och samhällsorienterad nyttoforskning, eds. C. Wikström-Grotell & C. Tigerstedt, Arcada, Helsingfors, pp. 91-102. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5260-59-5

Ståhl, T. 2017. ”How ICT savvy are Digital Natives actually?” Nordic Journal of Digital Literacy, 12: 3, 89-108.

UKM 2019. Sivistys, osaaminen tiede ja teknologia ihmisen ja ihmiskunnan hyväksi. Presentationsmaterial 31.1.2019, Korkeakouluvision tiekartta ja kehittämisohjelmat julkistettiin. Helsingfors: Undervisnings- och kulturministeriet. Tillgängligt: https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korkeakouluvision-tiekartta-ja-kehittamisohjelmat-julkistettiin

Tietohallintopalveluiden ja kirjaston yhteistyö digitaalisten palveluiden tuottamisessa

Kirjoittajat: Minna Kivinen & Sinikka Luokkanen.

Kirjaston palvelut käytettäviksi kirjaston ja tietohallintopalveluiden vahvalla yhteistyöllä

Opiskelutapojen monimuotoistuminen, korkeakoulujen kaupallisen koulutuksen lisääntyminen sekä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen 2030 visiossa (Visiotyön 2030 valmistelu) oleva tavoite lisätä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia korkeakouluissa tuovat palveluiden ja aineistojen tarjoamiseen lisää haastetta korkeakoulukirjastoille. Korkeakoulukirjastot ovat avoimia kaikille ja tarjoavat oman kokoelmansa aineiston käytettäväksi myös muille kuin oman korkeakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle. Painetun aineiston kohdalla kirjaston on helppo palvella kaikkia asiakasryhmiä, mutta digitaalisten palveluiden ja sähköisen aineiston tarjonnan kohdalla tilanne on toinen.

Tietohallintopalvelut huolehtii verkkoyhteyksistä ja kirjasto sisältöjen saataville asettamisesta. Kirjaston näkökulmasta tarkastellaan käyttäjäryhmien oikeuksia tiettyyn aineistoon, tietohallintopalveluiden näkökulmasta tarkastellaan myös käyttäjän verkko-oikeuksia. Jotta palvelu saadaan toimimaan eri asiakasryhmille eri paikoista toivotulla tavalla, tarvitaankin kirjaston ja tietohallintopalveluiden vahvaa yhteistyötä ja jatkuvaa vuoropuhelua.

Sähköisten aineistojen lisenssisopimukset

Sähköisten lehtiaineistojen tarjonta kirjastoissa alkoi jo parikymmentä vuotta sitten, kun lisenssejä neuvotteleva FinElib-konsortio perustettiin. Suuri osa lisensseihin liittyvistä oikeuksista neuvotellaan keskitetysti, mutta kirjastot hankkivat aineistoa myös suoraan toimittajilta ja kustantajilta. Lisenssien hinnoittelu ja sopimukset perustuvat laskentamalleihin, joissa olennaisena kriteerinä ovat käyttäjämäärät. Sopimukset ovat organisaatiokohtaisia ja niissä edellytetään, että aineistoihin pääsy sallitaan vain niin sanotuille auktorisoiduille käyttäjille sekä kirjaston tiloissa kaikille asiakkaille (niin sanotut walk-in-user -asiakkaat).

Auktorisoituihin käyttäjiin kuuluvat oman organisaation opiskelijat ja henkilökunta. Heille sähköisten aineistojen tulee olla käytettävissä käyttötavasta (korkeakoulun työasema – oma mobiililaite) riippumatta. Muille käyttäjille aineistot eivät saa olla käytettävissä millään tavalla, ainoa poikkeus on walk-in-user-käyttö. Tyypillisesti aineistojen käyttöoikeudet rajataan IP-osoitteen perusteella. Esimerkiksi korkeakoulun Eduroam-verkkoon liittyneistä käyttäjistä osan kuuluu auktorisoituihin käyttäjiin ja osa ei.

Korkeakoulun eri opiskelijaryhmät

Korkeakoulun kokopäiväisten opiskelijoiden lisäksi korkeakoulun opiskelijoita ovat mm. ammatillisen työvoimakoulutuksen opiskelijat, täydennyskoulutettavat, polkuopiskelijat ja opetusviennin opiskelijat. Esimerkiksi usealla korkeakoululla on jo erilaisia koulutusviennin opiskelijaryhmiä, jotka korkeakoulun kannalta ovat opiskeluaikana korkeakoulun omia opiskelijoita.

Muiden kuin tutkinto-opiskelijoiden kuuluminen auktorisoituihin käyttäjiin riippuu siitä, onko ao. opiskelijaryhmiä ollut otettavissa ja myös otettu mukaan lisenssisopimuksissa käytettyjen käyttäjämäärien laskentaan. Jokin korkeakoulukirjasto sisällyttää työvoima- ja ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijat omien opiskelijoiden käyttäjämäärälaskentaan ja toinen ei. Silloin ensin mainitussa korkeakoulussa ao. opiskelijat saavat käyttää lisensioituja aineistoja samalla tavalla kuin tutkinto-opiskelijat, mutta jälkimäisessä tapauksessa eivät.

Koulutuskonsernit

Usean organisaation yhteenliittymissä lisenssisopimusehdot rajaavat aineiston vapaan käytön vain sopimuksen tehneeseen organisaatioon (oikeushenkilöön). HAMK-konserniin kuuluvat Hämeen ammattikorkeakoulu Oy (HAMK) ja Hämeen ammatti-instituutti Oy (HAMI). Moni palvelu HAMK-konsernissa tuotetaan HAMKin yhteisissä palveluissa samanlaisena molemmille osakeyhtiöille. HAMKIn FinELib-aineistojen lisenssejä ei kuitenkaan voida laajentaa kattamaan HAMIa, vaikka HAMKin kirjasto tuottaa kirjastopalvelut ammatti-instituutille, ja se toimii samoissa kiinteistöissä ammattikorkeakoulun kanssa. Sama tilanne on muidenkin korkeakoulukonsernien kohdalla (esim. LUT-konserni ja Tampereen korkeakouluyhteisö). Selvityksiä on tehty ja tehdään, mutta vielä ei ole ratkaisuja olemassa organisaatiorajat ylittävistä lisenssisopimuksista.

Avoimet ja modulaariset järjestelmät

Ammattikorkeakouluilla on jo pitkä kokemus avoimen lähdekoodin järjestelmien käytöstä ja modulaarisista järjestelmäkokonaisuuksista. Arenen tarjoama Theseus julkaisuarkisto on toteutettu avoimen lähdekoodin DSpace-järjestelmällä, asiakasliittymä Finnassa on hyödynnetty mm. VuFind-järjestelmää. Asiakasliittymä Finna palvelee asiakkaiden tiedonhakukanavana, joka tarjoaa aineistot kirjaston omasta tietojärjestelmästä, Theseus-julkaisuarkistosta ja kansainvälisestä PCI indeksistä.

Korkeakouluilla on pitkään ollut sama kirjastojärjestelmä käytössä. Sen uusimista on tavoiteltu useammassakin hankkeessa. Viime vuonna korkeakoulukenttä jakautui kahteen ryhmään, joista toinen lähti kilpailuttamaan järjestelmää ja toinen aloitti avoimen lähdekoodin Koha-järjestelmän käyttöönottoprojektin. Hämeen ammattikorkeakoulu otti ensimmäisenä suomalaisena korkeakouluna avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä KOHAn käyttöön lokakuussa 2018. HAMKin kirjastojärjestelmä vaihtui, mutta asiakasliittymä Finna ei vaihtunut. Avoimet ja dokumentoidut rajapinnat mahdollistivat järjestelmien saumattoman integroimisen ja modulaarisuus mahdollisti taustajärjestelmän vaihtamisen ilman, että asiakkaille juuri näkyi muutoksia.

Modulaarisuuden myötä kirjastoilla on käytössä useampia järjestelmiä, joista kukin tuottaa tietyn osan palvelukokonaisuudesta. Ongelmatilanteissa ei ole aina selvää missä vika on, joten ongelmatilanteessa tarvitaan kirjaston ja tietohallintopalveluiden sujuvaa yhteistyötä. Tietohallintopalveluissa voi olla haastetta hahmottaa kirjastopalveluiden modulaarisen järjestelmät osat ja niiden suhteet toisiinsa.

Digitaaliset palvelut

Ajasta ja paikasta riippumattomat palvelut vaativat panostamista digitaalisiin palveluihin. Asiakasliittymä Finna tarjoaa asiakkaalle pääsyn kirjaston sähköisiin aineistoihin ajasta ja paikasta riippumatta. Finnassa asiakas voi myös uusia lainansa, tehdä varauksia ja maksaa maksujaan verkkomaksuna.

Finna-asiakasliittymän lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulun kirjasto tarjoaa kirjastopalveluita mobiililiittymän kautta. Tietohallintopalvelut on toteuttanut HAMKin mobiilipalveluun HAMK Appiin sähköisen kirjastokortin, lainojen uusimisen ja varausten tekemisen. Kevään aikana saadaan käyttöön myös opiskelijoille asiakkaaksi ilmoittautuminen mobiilipalvelun kautta. Opiskelija kirjautuu mobiilipalveluun ja pyytää sitä kautta kirjaston asiakkuutta. Mobiilipalvelu hakee opiskelijan yhteystiedot korkeakoulun järjestelmistä ja tuo ne rajapinnan kautta kirjaston tietojärjestelmään, mikä nopeuttaa kirjastossa uusien asiakkaiden aktivoimista. Yhteistietoja ei enää tuoda massatuontina kirjaston järjestelmään, eikä järjestelmään jää aktivoitumattomia asiakastietoja.

Kuva 1. HAMK App -mobiililiittymä tarjoaa kirjaston asiakkaalle sähköisen kirjastokortin ja helpot itsepalvelutoiminnot.

HAMKin kirjaston avoimen lähdekoodin KOHA-järjestelmälle toteutettiin asiakastoiminnot rajapintaan kirjaston ja tietohallintopalveluiden yhteistyössä. Kirjaston roolina on määritellä haluttu toiminnallisuus, tuotavat tiedot ja toteuttaa testaaminen. Tietohallintopalveluiden vastuulla on itse järjestelmän integroinnin toteuttaminen.

Uusia mahdollisuuksia osalle asiakkaista

Digitaalisuus tuo asiakkaille mahdollisuuden palveluiden käyttöön joustavasti itselleen sopivalla tavalla. Palveluita ei kuitenkaan erilaisista teknisistä ja sopimuksellisista syistä voida tarjota erilaisille asiakkaille samalla tavalla. Uusien digitaalisten palveluiden lisääminen saattaa lisätä verkkoaineistojen myötä alkanutta asiakasryhmien palveluiden eriytymistä. Kirjaston henkilökunnan tulee tuntea kirjaston asiakasryhmät ja niihin liittyvät mahdollisuudet käyttää kirjaston tarjoamia palveluita.

Kirjoittaja

Minna Kivinen, FM, Tietojärjestelmäasiantuntija, Hämeen ammattikorkeakoulu, minna.kivinen(at)hamk.fi

Sinikka Luokkanen, FM, Tietopalvelupäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, sinikka.luokkanen(at)hamk.fi


Visiotyön 2030 valmistelu. 2017. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030; Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavana: https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030a>

Tiedon hallitsijat yhteistyössä

Kirjoittaja: Marjo Valjakka.

Opettajat tuskailevat lukuisten tietojärjestelmien kanssa, kaapit pursuavat varmuuden vuoksi säilytettäviä mappeja, tietojen etsimiseen käytetään tuntikausia aikaa ja luottamuksellista tietoa ei ole suojattu kunnolla. Arkipäivän esimerkkejä monesta ammattikorkeakoulusta. Korkeakouluissa jos missä olisi kuitenkin ymmärrettävä, että digitaalisten toimintatapojen pohjana on tieto ja tapa millä sitä hallitaan. Samalla kun kaiken tarvittavan tiedon täytyy olla helposti hyödynnettävissä, on sen oltava myös suojeltu ja turvassa. Tämä vaatii yhteisesti läpikäytyjä tiedonhallinnan käytänteitä ja järjestelmiä, jotka pitävät sisällään koko tiedon elinkaaresta huolehtimisen alkaen sen luomisesta ja käytöstä päättyen joko arkistoimiseen tai turvalliseen hävittämiseen.

Tietohallinnon tehtävänä on perinteisesti ollut luoda edellytykset ja turvalliset välineet ammattikorkeakoulun käsittelemälle tiedolle, kun taas eritysesti asiakirjallisen tiedon sisällöllisessä määrittelyssä on luotettu asiakirjahallinnon asiantuntijoihin. Työtä on tehty varsin eriytettynä toisistaan, vaikka käytännössä tietoarkkitehtuuri ja tiedon käyttötarkoitusten määrittely muodostavat yhteisen perustan tiedonhallinnalle. Koska asiakirjat ovat siirtyneet yhä sähköisempään muotoon, ovat tietohallinnon ja asiakirjahallinnon tehtävät kuitenkin selkeästi lähestyneet toisiaan. Tiedonhallinnan kehittäminen ei silti ole vain yksittäisten henkilöiden vastuulla, vaan siihen on osallistettava koko asiantuntijaorganisaatio tiedon käsittelijöistä raportointia hyödyntävään johtoportaaseen. Jokaisen on ymmärrettävä oma roolinsa tiedon hallitsijana, jotta arkityömme olisi todellisen digiajan mukaista.

Korkeakoulut kohti sähköistä asiakirjahallintaa

Asiakirjoja luodaan kirjoittamalla tietoa tietojärjestelmiin tai ne muodostuvat tietojärjestelmien tallenteista erilaisilla yksilöivillä hakutekijöillä. Oli asiakirjallisen tiedon syntytapa mikä tahansa, ovat ne varsin oleellinen osa ammattikorkeakoulujen toimintaa, sillä niihin dokumentoituu kaikki ammattikorkeakoulun lakisääteiset tehtävät. Lisäksi asiakirjojen avulla voidaan todentaa toiminnan jatkuvuus, jäljitettävyys ja todistusvoima sekä julkisuuslain mukainen asiakirjajulkisuus. Koska asiakirjallinen tieto on lähtökohtaisesti sähköistä, tavoitteena on, että nämä samat tavoitteet saavutetaan, vaikka tieto ei päädy paperille missään vaiheessa.

Myös tuleva tiedonhallintalaki on antanut sähköiseen asiakirjahallintaan yhä vahvemman sykäyksen. Vaikka aihe keskusteluttanut myös ammattikorkeakouluyhteisöissä jo useita vuosia, ovat yhteiset kehittämishankkeet jääneet aiemmin vain suunnitteluasteelle. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että aika on oikea yhteistyölle. Ensimmäiset korkeakoulujen asiakirjahallinnon päivät järjestettiin IT-päivien yhteydessä Jyväskylässä vuonna 2017, ja CSC:n koordinoimana yhteistyönä on vuoden 2019 alusta ideoitu asiakirjahallinnan kehittämiseksi viisi eri polkua, joihin jokainen korkeakoulu voi halutessaan antaa panoksensa. Asiakirjahallinnon toimintaympäristöanalyysin tarkoituksena on koota yhteen korkeakoulujen asianhallinnan juridiset reunaehdot. Yhteinen tehtäväluokitus yhdenmukaistaa asiakirjallista tietoa synnyttävien tehtävien kuvaukset ja tiedonohjaussuunnitelmatyön avulla voidaan yhteisesti kehittää myös sähköisiä prosesseja. Tietojärjestelmien osalta yhteisinä kehittämispolkuina ovat lisäksi asianhallintajärjestelmän ja arkistointiratkaisun määritelmät, jotka ovat moniulotteisia yhteistyön mahdollistajia niin nykyisiin kuin tuleviin tarpeisiin. Eri kehittämislinjausten vastuuttaminen on kuitenkin seuraava tärkeä askel, jotta ne etenevät arkityöhön asti.

Poisoppiminen ja muita tiedonhallinnan kehittämisen haasteita

Tiedonhallinnan kehittämisprojektien haasteina on, että ne ovat usein pitkiä ja vievät paljon resursseja alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Vaikka moni kokee tiedonhallinnan jollain tasolla ongelmalliseksi, on riskinä, että kehittämistoimenpiteiden käytäntöjä ei oteta tosiasiallisesti käyttöön. Piintyneistä tavoista ei osata päästää irti, eikä uusien tuomia hyötyjä nähdä. Onkin tärkeää, että kehittämishankkeisiin sitoudutaan johdosta alkaen, jotteivat ne jää vain ideatasolle.

Mäkinen (2013) on todennut väitöstyössään, että asiakirjahallintoa on arvosteltu takertumisesta katoaviin toimintamalleihin ja että asianhallintajärjestelmät koetaan osin kömpelöinä ja vaikeasti saavutettavina. Kun tiedot on tallennettu asiakirjahallinnon ammattilaisten määräämiin paikkoihin ja ohjeistukset on laadittu heidän näkökulmistaan, on asiakirjahallinnon ollut helpompi hallita omaa työtään. Mobiilisti ja maailmalla työskenteleville tärkeintä on kuitenkin vain päästä käsiksi tarvitsemaansa tietoon ajasta ja paikasta riippumatta. Modernit ja käyttäjälähtöiset asiakirjajärjestelmät ovat silti parhaimmillaan organisaation asiakirjallisen tiedon tuki ja turva, ja hyödyntämällä niitä läpi organisaation saadaan autenttista, eheää, luotettavaa ja käytettävää tietoa ja tiedon löytäminen on helpompaa jälkikäteen (Henttonen 2015). Jotta asiakirjahallinta ja asiakirjajärjestelmät tukevat toimintaa, on tietojen kulku siis oltava aidosti mukana toimintaprosesseissa ja järjestelmien käyttöön on sitoutettava koko henkilöstö. Avainasemassa niin järjestelmien määrittelytyössä kuin käyttöönotossa onkin yhteisen ymmärryksen jakaminen ja yhteistyö niin prosessien omistajien kuin substanssiosaajien kesken. Koko henkilöstö on osallistettava oman asiantuntemuksensa puitteissa tiedonhallinnan kehittämiseen, jotta he näkevät uudet toimintatavat hyötyinä myös itselleen.

Yhdessä luodut toimintamallit laadukkaan tiedonhallinnan mahdollistajina

On selvää, että tiedonhallintaa kehittämällä saadaan aikaan huomattavia hyötyjä. Ammattikorkeakouluissa se edistää muun muassa asiakirjallisten tietojen haltuun ottoa, prosesseissa liikkuvien henkilötietojen tunnistamista, tutkimustiedon avoimuutta sekä aitoja digitaalisia palveluprosesseja. Kun prosessien tieto on kuvattu, pystytään tunnistamaan ne osa-alueet, joiden tiedonhallinta vaatii tehostamista tai mitä prosesseja voidaan jopa poistaa kokonaan esimerkiksi tiedon automatisoinnin avulla. Samalla se edistää tietojen elinkaaren hallintaa, kun tiedot ohjautuvat tiedonohjausjärjestelmässä määriteltyjen säilytysaikojen mukaisesti. Kun tieto on yhteisesti sovituissa paikoissa, saa myös johto paremman kokonaiskuvan toiminnasta, palveluista ja tietoturvallisuudesta. Näin se pystyy raportoimaan ja kehittämään toimintaa sekä tekemään päätöksiä oikeisiin tietoihin pohjautuen. Tiedonhallinnalla on myös tärkeä merkitys ammattikorkeakoulujen maineen hallinnalle. Jos tiedon luottamuksellisuus, eheys tai saatavuus pettää, näkyvät ongelmat nopeasti ulospäin.

Yhdessä luodut ja ammattikorkeakoulujen strategioihin kytkeytyvät toimintamallit toimivat hyvänä pohjana tiedonhallinnan käytänteiden jalkauttamiselle ja vastuiden jakamiselle. Ymmärtämällä asiantuntijatiimien tavoitteita ja ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia voidaan vaikuttaa myös motivaatioon ja asenteeseen. Tämä vaatii koulutusta, sitouttamista ja ennen kaikkea keskustelevaa otetta yhteisen hyödyn takaamiseksi. Koko toimintaan juurtunut, pitkäjänteinen ja laadukkaasti johdettu tiedonhallinta palkitsee lopulta koko ammattikorkeakouluyhteisön.

Kirjoittaja

Marjo Valjakka, Tradenomi, YAMK (Sähköinen asiointi ja arkistointi), Suunnittelija, tiedonhallinta, tietosuojavastaava, Laurea-ammattikorkeakoulu, marjo.valjakka(at)laurea.fi


Henttonen, P. 2015. Johdatus asiakirjahallinnan tutkimukseen. Vantaa: Hansaprint.

Mäkinen, S. 2013. Records Management in Mobile Work. Tampereen yliopisto. Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitos. Väitöskirja.

Tekoälyn hyödyntämismahdollisuudet palveluorganisaatioiden asiakaspalvelutoiminnoissa

Kirjoittajat: Sebastian Fagerström & Keijo Varis.

Tekoälyllä ja ohjelmistorobotiikalla tarkoitetaan tietokoneohjelmia, jotka kykenevät analysoimaan tietoa, tekemään johtopäätöksiä itsenäisesti ja suorittamaan annettuja monimutkaisiakin tehtäviä omatoimisesti. Tekoälyä hyödyntäviä ohjelmia on ollut olemassa jo kauan, mutta viimeisten vuosien aikana niiden ominaisuudet ja kyky oppia uutta ovat kehittyneet merkittävästi.

Tämä kirjoitus pohjautuu MBA-opinnäytetyötutkimukseen tekoälyn käyttömahdollisuuksista vakuutusalan asiakaspalvelutoiminnoissa (Fagerström 2017). Vakuutusalan asiakaspalvelussa erilaiset järjestelmät ominaisuuksineen ja niiden käyttäminen ovat keskeinen osa jokapäiväistä työskentelyä. Vakuutuksia ylläpidetään ja hallinnoidaan järjestelmien kautta ja enenevässä määrin asiakaskohtaamiset ja -yhteydenotot tapahtuvat sähköisiä kanavia ja järjestelmiä hyödyntäen. Asiakkaiden odotukset palvelun sujuvuutta, nopeutta ja saavutettavuutta kohtaan kasvavat ja samaan aikaan uusien vakuutustoimijoiden tulo markkinoille lisää kilpailua asiakkaista. Nämä tekijät kasvattavat perinteisten vakuutusyhtiöiden kustannuspaineita, jolloin kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää investointeja toiminnan tehokkuuden ja palvelun laadun parantamiseksi.

Tekoäly ja ohjelmistorobotiikka tarjoavat mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää paitsi vakuutusyhtiöiden, myös muiden palvelualojen toimijoiden, asiakaspalvelutoiminnoissa. Ratkaisujen avulla on mahdollista parantaa kustannustehokkuutta, nopeuttaa asiakkaiden palvelua ja kehittää palvelun laatua.

Esimerkkinä asiakaspalvelutoimintoihin sopivasta tekoälysovelluksesta on virtuaalinen asiakaspalvelija, chatbot. Chatbot kykenee palvelemaan asiakkaita osittain tai kokonaan ilman ihmisen apua. Se ymmärtää kirjoitetussa muodossa olevaa vapaata tekstiä poimimalla tekstistä oleellisia asiasanoja. Chatbot voi palvella asiakasta esimerkiksi chat-viestikanavan kautta vastaamalla asiakkaan esittämiin kysymyksiin ja neuvomalla asiakkaalle sopivan tavan asioida palveluorganisaation kanssa. Näin ollen chatbot auttaa asiakasta löytämään suuren tietomäärän joukosta oleellisen tiedon helposti ja nopeasti ilman, että asiakaspalvelussa työskentelevien henkilöiden on puututtava palveluun.

Asian ollessa liian monimutkainen tai vaikea chatbotin ratkaistavaksi, chatbot voi ohjata keskustelun oikean asiakaspalvelijan hoidettavaksi. Chatbot voi helpottaa ja nopeuttaa asiakaspalvelijoiden työtä tarjoamalla aiempiin keskusteluihin perustuvia valmiita vastausmalleja asiakkaiden esittämiin kysymyksiin. Tällöin asiakaspalvelijalta säästyy viestien kirjoittamiseen kuluvaa aikaa ja mahdollisten kirjoitusvirheiden määrä vähenee. Chatbot voi myös koostaa asiakkaiden kysymistä asioista tilastoja, joita voidaan hyödyntää tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä.

Virtuaalista asiakaspalvelijaa voidaan hyödyntää asiakaspalvelussa myös muilla tavoin. Se voi esimerkiksi auttaa asiakasta täyttämään tarjouspyyntö- tai sopimusmuutoslomakkeita neuvomalla mitä lomakkeisiin tulee täyttää, tai jopa korvata lomakkeita kokonaan kysymällä asiakkaalta tarvittavat tiedot dialogin muodossa ja tallentamalla asiakkaan antamat vastaukset asiakaspalvelijoiden jatkokäsittelyä varten.

Virtuaalisen asiakaspalvelijan lisäksi ohjelmistorobotiikka mahdollistaa asiakaspalvelussa useiden taustatöiden automatisoimisen. Ohjelmistorobotille voidaan opettaa monimutkaisienkin tehtäväkokonaisuuksien suorittaminen mallintamalla asiakaspalveluprosessit vaihe vaiheelta. Ohjelmistorobotiikka on tehokas keino pienentää taustatehtäviin tarvittavan henkilöstöresurssin määrää sekä parantaa palveluprosessien laatua poistamalla tehtävien suorittamiseen liittyvän inhimillisen virheen mahdollisuuden.

Tekoälyn hyödyntäminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Tekoälyn yleisenä ongelmana ja rajoitteena on vaikeus ohjelmoida tekoälyä tulkitsemaan ihmisten tunnetiloja. Tekoälysovellukset keskittyvät usein tietyn tehtävän tai asian ratkaisemiseen, mutta empaattisuus puuttuu niiden käymästä dialogista asiakkaiden kanssa. Ongelma koskettaa asiakaspalvelua, jossa kyky ymmärtää ja huomioida asiakkaiden tunnetiloja on usein tärkeä osa hyvän asiakaskokemuksen syntymistä.

Empatiakyvyn puuttumisen lisäksi tekoälyn ongelmana voidaan nähdä tekoälyn ymmärryksen rajoittuminen tiettyyn rajattuun aihealueeseen. Tekoälyä on nykyisellään mahdotonta ohjelmoida ymmärtämään isoja asiakokonaisuuksia ja maailmassa vallitsevia syy-seuraussuhteita. Tekoälyn kyky oppia ja omaksua uutta ja laajentaa omaa ymmärrystään kehittyy kuitenkin jatkuvasti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että oikein hyödyntämällä tekoäly mahdollistaa asiakaspalvelutoimintojen kehittämisen sekä kustannustehokkuuden että palvelun laadun näkökulmasta. Sekä asiakkaan että palvelualan organisaation näkökulmasta tarkasteltuna tekoälysovellusten ja ihmisten yhteistyössä tuottama palvelukokonaisuus vastaa parhaiten tarkoitustaan. Tekoälysovellusten avulla voidaan automatisoida yksinkertaisia ja rutiininomaisia asiakaspalvelutilanteita ja -tehtäviä, jolloin asiakaspalveluhenkilöstön aikaa vapautuu tunneälyä sekä laajaa ymmärrystä ja syvällistä osaamista vaativien tilanteiden ja tehtävien hoitamiseen. Kokonaisuutena palvelu nopeutuu ja laatu paranee. Tekoälyn hyödyntäminen palvelualan organisaatioiden asiakaspalvelussa edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista tekoälystrategian luontia ja sen yhteensovittamista yrityksen kilpailustrategian, asiakaspalvelustrategian sekä tietohallintostrategian kanssa.

Mielestämme tekoälyn käyttöä liiketoiminnassa pitäisi kyetä opettamaan Suomen ammattikorkeakouluissa ja tekoälyän käyttöä kannattaisi kokeilla myös ammattikorkeakoulujen opiskelijapalveluissa ja oppimisjärjestelmissä.

Kirjoittajat

Sebastian Fagerström, MBA, Head of Sales, SME, Finland, If Vakuutus, sebastian.fagerstrom(at)gmail.com

Keijo Varis, KTT, Yliopettaja (johtaminen ja talousjohtaminen), School of Leadership, Master School of Engineering and Business, Turku University of Applied Sciences, keijo.varis(at)turkuamk.fi


Fagerström, S. 2017. UTILIZATION OF ARTIFICIAL INTELLIGENCE IN CUSTOMER SERVICE OPERATIONS: A Case Business Center Finland, Turku University of Applied Sciences

PEPPI – Koulutuksen toiminnanohjauksen kokonaispalvelu

Kirjoittaja: Virve Peltoniemi.

Peppi on avoin, ns. SOA-menetelmin (Service Oriented Architecture, palvelukeskeinen arkkitehtuuri) rakennettu järjestelmäkokonaisuus, joka tukee koulutusorganisaatioiden opetukseen ja koulutukseen liittyviä prosesseja. Se yhdistää opiskelijoiden, opettajien sekä opintohallinnon tehtävät saman kokonaisuuden alle. Peppi-järjestelmäkokonaisuutta kehittää järjestelmän ympärille muodostunut konsortio, joka on hankintayksikköstatuksen omaavien koulutusorganisaatioiden yhteenliittymä. Pepin kehittäminen on käyttäjälähtöistä, sillä konsortion jäsenet vastaavat uusien versioiden sisällöistä.

Peppi on tällä hetkellä suunniteltu palvelemaan yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja myös toisen asteen oppilaitoksia. Järjestelmä on tarjolla mainitulla konsortiomallilla, johon voivat liittyä lain määritelmän mukaiset hankintayksiköt.

Peppi on kasvanut muutamassa vuodessa merkittävimmäksi korkeakoulujen koulutuksen toiminnanohjausjärjestelmäksi ja palvelukokonaisuudeksi. Se tarjoaa sähköiset työvälineet opiskelijalle, koulutusten suunnitteluun ja toteutukseen, opetuksen resursointiin, ajoittamiseen ja arviointiin sekä opiskelijatietojen ylläpitoon.

Toiminnallisuudet on jaettu roolikohtaisille työpöydille organisaatiossa määriteltyjen käyttöoikeuksien mukaisesti. Peppi-palvelukokonaisuudessa on omat työpöydät opiskelijalle, suunnittelijalle, opettajalle sekä korkeakoulupalveluille. Esimerkiksi opiskelija löytää tarvitsemansa sähköiset palvelut omalta työpöydältään kootusti.

Peppiä ympäröi merkittävä lisäpalveluiden eli liitännäisten joukko, joka edelleen täydentää palvelukokonaisuutta. Liitännäiset ovat eri toimijoiden kuten korkeakoulujen tai ohjelmistotalojen itsenäisesti kehittämiä palveluita, jotka toimivat Pepin kanssa yhteensopivasti. Liitännäisiä ja integraatioita kehitetään usein myös korkeakoulujen yhteiskehitysprojekteissa, jonka jälkeen niitä voidaan tarjota tai myydä muiden korkeakoulujen käyttöön. Liitännäisistä ovat esimerkkejä opinto- opas, opintojaksopalaute, sähköinen allekirjoitus ja opiskelijan työjärjestyksen suunnittelu. Integraatioita on esimerkiksi läsnäoloilmoittautumispalvelu OILIin, VIRTA-tietovarantoon, Tuudomobiilisovellukseen taikka projektinhallintaohjelmisto Repotroniciin.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 (Visiotyön 2030 valmistelu) ja useat vuosina 2017 ja 2018 kärkihankerahoitusta saaneet korkeakoulutuksen kehittämishankkeet tavoittelevat työkaluja ja ratkaisuja mm. ristiinopiskeluun, oppimisanalytiikkaan, saavutettavuuteen ja esteettömyyteen sekä muidenkin korkeakoulutuksen palveluiden digitalisointiin.

Visio 2030 toisen kehittämisohjelman tavoitteena on rakentaa ns. digitaalinen palveluympäristö, joka koostuu korkeakoulujen omista ja yhteisistä digitaalisista palveluista.

Peppi vastaa tähän haasteeseen useilla eri tavoilla. Sen kehitysmalli uudistui vuonna 2018, ja nyt kehityksestä vastaavat korkeakoulujen asiantuntijoista koostuvat temaattiset työryhmät. Pepin piirissä on käynnistetty kansallista ristiinopiskelun palvelua tukevien toiminnallisuuksien kehitysprojekti. Opiskelijan työpöydän osalta toteutetaan saavutettavuustestaus vuonna 2019. Maksullisen koulutuksen julkaisu- ja hallinnointipalvelu on myös juuri julkaistu. Tämä parantaa maksullisen koulutuksen, esimerkiksi täydennyskoulutuksen ja avoimen amk-opetuksen, tavoitettavuutta ja hakeutujan digitaalisia palveluita. Käynnissä on kaiken tämän ohella kiinnostavia oppimisanalytiikkaan ja osaamisen tunnistamiseen liittyviä kehitysprojekteja.

Jo noin 80 % Suomen korkeakouluista käyttää Peppi-palveluita. Suomen 25 ammattikorkeakoulusta 21 käyttää Peppiä. Yliopistoissa käyttäjiä on 10. Yhteensä siis 31 korkeakoulussa on Peppi-palvelut jossain muodossa käytössä. FTE-opiskelijamäärällä mitattuna käyttäjäluku on noin 180 000. Ammatillista koulutusta tarjoavista oppilaitoksista toistaiseksi vasta yhdellä on Peppi.

Peppi-konsortiossa seuraamme innolla myös Pepin kansainvälistymistä ja kehitämme Peppiä tukemaan koulutusvientiä entistä paremmin. Peppi on jo ensimmäisen merimatkansa tehnyt ja rantautunut Islantiin, Reykjavikin yliopistoon, jossa Peppi-palveluita testataan parhaillaan. Afrikan mantereella, Namibiassa, Peppiin ovat tutustuneet useat koulutustoimijat.

Tampereen ammattikorkeakoulu aloittaa syksyllä 2019 Egyptin Alexandriassa International Business ja Media and Arts -tutkinto-ohjelmat uuden yksityisen yliopiston kanssa. TAMKin opettajat opettavat tutkinnosta puolet ja Suomessa koulutettavat egyptiläiset opettajat puolet. Egyptiläiset ovat käyneet opintomatkalla TAMKissa ja tutustuneet Peppi-palveluihin sekä testanneet Pepin toiminnallisuuksia. Mielenkiinnolla odotamme, toteutuuko Pepin matka Egyptiin ja missä laajuudessa.

Kirjoittaja

Virve Peltoniemi, MBA, ICT-päällikkö, Tampereen AMK, virve.peltoniemi(at)tuni.fi


Visiotyön 2030 valmistelu. 2017. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030; Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavana: https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030

Funet uudistuu

Kirjoittajat: Harri Kuusisto, Maria Virkkula & Matti Laipio.

Korkeakoulujen digitalisoituva arki nojaa yhä enenevissä määrin nopeaan ja luotettavaan verkkoon: Suomen internetiin liittänyt verkko uudistuu.

Funetin 35-vuotisen historian aikana tietoliikennetekniikka ja verkko ovat käyneet läpi monta suurta murrosta. Muutaman kymmenen kilobitin sekuntivauhdilla toimineet modeemiyhteydet ovat kasvaneet yli miljoonakertaisesti kymmenien tai jopa satojen gigabittien valopoluiksi.

Funet-verkko mahdollistaa opiskelijoille sujuvan surffailun nopeassa ja luotettavassa kampusverkossa – se on kaiken verkon yli tapahtuvan toiminnan perusta. Nykymaailmassa korkeakoulujen arki käytännössä pysähtyisi täysin ilman toimivia verkkoyhteyksiä.

Nopean verkon hyödyt korostuvat varsinkin tutkijoiden kohdalla, kun he voivat siirtää massiivisia data-aineistoja silmänräpäyksessä vaikkapa toiselle puolelle maailmaa.

Nyt meneillään olevalla Funet-verkon sukupolvipäivityksellä pyritään vastaamaan verkkoa koskeviin tulevaisuuden tarpeisiin.

– Uusi verkko on paljon vikasietoisempi, ja meillä on lisää yhteyssuuntia, kuten Tampereelta Turkuun, kuvailee Funet-verkon kehityspäällikkö Matti Laipio CSC:ltä.

– Uusi verkko on myös nopeampi kuin vanha. Pystymme tarjoamaan kustannustehokkaammin entistä nopeampia yhteyksiä, Laipio jatkaa.

Kehitykselle ei näy rajoja

Yhden Funet-verkkosukupolven ikä on perinteisesti noin 10–15 vuotta. Nyt meneillään oleva Funet 2020 -niminen projekti aloitettiin vuonna 2016, ja työ on edennyt hankinnasta rakentamiseen ja käyttöönottoihin.

Uusi verkko on jo valmis pääkaupunkiseudulla, Lahdessa, Tampereella ja Porissa, ja alueilla näiden välissä. Koko Suomen mittakaavassa valmista on ensi vuoden loppuun mennessä, kun hiljalleen vanhasta verkosta siirrytään uuteen.

Yleisesti tunnetun Mooren lain mukaan tietokoneen transistoreiden lukumäärä kaksinkertaistuu noin kahden vuoden välein. Laipion mukaan verkon yhteyksien kehitys noudattaa hyvin samankaltaista trendiä ja nopeus tuplaantuu tietyin määräajoin.

– Aikanaan videosuoratoistopalvelut vaikuttivat tähän paljon. Liikenne lisääntyi huomattavasti, kun ihmiset siirtyivät käyttämään niitä.

Valokuituyhteyksien aikakautena kehitys ei tunne rajoja.

– Kun aikaisemmassa verkossa oli mahdollisuuksia toteuttaa 10 gigabittiin sekunnissa kykeneviä yhteyksiä, uudessa on mahdollista toimittaa jopa 200–400 gigabitin yhteyksiä, jatkossa jopa terabittiin asti, Laipio selventää.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 4K-laatuinen luentotallenne siirtyisi 100 gigabitin yhteydellä käyttäjältä toiselle Funet-verkon yli huimassa viidessä sekunnissa.

Luotettavuuden merkitys kasvaa

Nopeuden lisäksi verkolta odotetaan kuitenkin nykyään myös jo paljon muuta. Ennen hankintaa verkon käyttäjiltä selvitettiin, millaisia yhteyksiä he tarvitsevat. Datansiirtotarpeiden lisäksi tärkeäksi kriteeriksi nousi erityisesti verkon luotettavuus.

– Verkkoyhteydet ovat arkipäiväistyneet. 80-luvulla se on ollut ihan erityyppinen asia kuin nykyään. Ennen on kokeilumielessä lähdetty testaamaan ja tutkimaan asioita. Nykyään kaiken täytyy toimia, se on itsestäänselvyys.

Verkon toimintavarmuus olikin yksi keskeisimmistä seikoista seuraavan sukupolven päivitystä suunniteltaessa. Oleellista oli myös se, että liikennemäärien jatkuvasti lisääntyessä verkon tulee tarjota ratkaisu kasvaviin yhteystarpeisiin.

– Ja tietysti tekniikka muuttuu aina aika paljon. Katsoimme, että laitteisto ja yhteydet vastaavat täysin siihen, mitä jäsenistö tarvitsee. Eli emme tehneet hankintaa omista lähtökohdistamme vaan perustimme sen Funet-jäsenistöltä saatuihin vaatimuksiin.

Päivitys etenee vaiheittain

Marssijärjestys oli selvä. Ensin lähdettiin päivittämään Funet-yhteyksiä, niin että nykyiset gigan tai 10 gigabittiä sekunnissa yhteydet päivitetään kymmenen tai sadan gigan yhteyksiin. Lisäksi Funet tarjoaa mahdollisuutta erillisiin valopolkuyhteyksiin paikkakuntien välillä tai vaikkapa CSC:n Kajaanin datakeskukseen.

Nopeita yhteyksiä voidaan tarjota myös ulkomaille.

– Korkeakouluille päivitys yritetään tehdä mahdollisimman saumattomasti. Korkeakoulut voivat halutessaan nopeuttaa Funet-yhteyttä. Heidän on myös mahdollista käyttää nykyistä yhteyttä, jolloin päivitys ei edellytä korkeakouluilta sen kummempia toimenpiteitä.

Jos korkeakoulu kuitenkin haluaa nopeamman yhteyden, on ensimmäinen askel olla yhteydessä Funetin asiakaspalveluun.

– Sitten suunnitellaan yhdessä sen nopeutuksen käyttöönotto ja mitä se teknisesti vaatii. Yleensä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että jäsenen laitteet verkon reunalla tulee päivittää, Laipio selittää.

Uusi verkko näkyy entistä parempana laatuna, joka vaikuttaa kaikkiin Funet-verkon käyttäjiin yhteyksien päässä. Uudistuksesta hyötyvät niin korkeakoulut, korkeakoulujen henkilökunta, opiskelijat kuin tutkijat.

Verkko toimii monen palvelun selkärankana

Funet-verkkoon kytkeytyvät oleellisesti myös sen maksulliset ja maksuttomat lisäpalvelut.

Noin 10 vuotta sitten korkeakoulujen IT-johtajien kokouksessa pöytäkirjaan merkittiin yhdessä tuumin lausunto: ”suosittelemme eduroamin käyttöönottamista kaikissa korkeakouluissa”.

Vuoden 2019 alussa tämä maaliviiva ylitettiin – kaikissa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimivissa korkeakouluissa voi nyt kirjautua verkkoon yhdellä tunnuksella Funetin tuottaman kansainvälisen eduroam-verkkovierailupalvelun avulla.

Myös Funetin tarjoamat valokuitupalvelu ja vuoden alussa lanseerattu Funet Kampus -palvelu ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Jälkimmäisessä verkkolaitteet toimitetaan palveluna asiakkaan päähän ja se korvaa aikaisemmin käytössä olleen reititinpalvelun aiempaa laajempana.

Laipion mukaan onkin hyvä muistaa, että monen arkea helpottavan palvelun pohjalla on usein näkymättömän apulaisen rooliin jäävä vahva verkko.

– Kyllähän se verkko siellä alla aina on. Sen päälle voi rakentaa palveluita, mutta se tarkoittaa sitä, että pohjalla olevan verkon täytyy olla mahdollisimman hyvä.

Pilvipalveluiden myötä korkeakoulut ulkoistavat yhä enenevissä määrin palveluitaan pois kampukselta.

– Verkon rooli kasvaa, koska kriittiset sähköpostit tai jokin muu elintärkeä asia tai työkalu ei välttämättä enää sijaitse kampuksella vaan jossain kauempana.

Verkosta tehdään tulevaisuuden kestävä

Suomen internetin alkuhetkenä voidaan pitää torstaita 1.12.1988. Tuolloin tehtiin ensimmäinen reititystesti, jolloin IP-paketteja saatiin kulkemaan Pohjoismaiden ja sen hetkisen internetin välillä, eli käytännössä NSFNETin ja Arpanetin verkkoihin.

Korkeakoulujen yhteisen verkon kautta Suomelle avautui täysin uusi ovi kaupalliseen verkkoon. Siitä lähtien Funet on ollut verkon kehityksen edelläkävijä ja suunnannäyttäjä.

Tästä ei tavoite ole miksikään muuttunut. Funet halutaan jatkossakin pitää kansainvälisesti kilpailukykyisenä ja arvostettuna tutkimus- ja koulutusverkkona. Tietoliikenneyhteyksiä kehitetään niin, että uusista teknologioista otetaan kaikki hyödyt irti, ja jo ennestään tiivistä pohjoismaista yhteistyötä alalla syvennetään alati.

– Yritämme olla pohjoismaisesti esimerkinnäyttäjä eurooppalaisille toimijoille, Laipio kertoo.

Seuraavaksi päivitetään ulkomaan yhteydet.

– Tulossa on mahdollisesti myös aivan uusia yhteyksiä. Ja koska ulkomaan yhteyksien merkitys kasvaa koko ajan, yritämme tehdä niistä aivan yhtä vikasietoiset ja luotettavat, Laipio väläyttää.

Tavoitteena on ”future-proof”, tulevaisuuden kestävä.

Fakta:

  • Funet-verkossa on noin 80 organisaatiota ja yli 370 000 loppukäyttäjää
  • Funet-verkkoa koskevat yhteystiedot löytyvät osoitteesta wiki.eduuni.fi/display/funet/Yhteystiedot

Kirjoittajat

Harri Kuusisto, kehittämispäällikkö (Funet), CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, harri.kuusisto(at)csc.fi

Maria Virkkula, viestintäasiantuntija, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, maria.virkkula(at)csc.fi

Matti Laipio, kehittämispäällikkö, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, matti.laipio(at)csc.fi

Tietoturvaa kohennettiin harjoittelemalla

Kirjoittajat: Matti Kuosmanen, Olavi Pesonen & Kari Kataja.

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (JUHTA) ja julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmä (VAHTI) järjestivät 2017–2018 kaksi tietosuojan yhteishanketta. Yhteishankkeeseen osallistumalla organisaatio sai hyvät valmiudet tulevan tietosuojalainsäädännön tuomiin muutoksiin. Yhteishankkeissa tuotettiin tietosuojakoulutusvideoita, nettitestejä ja järjestettiin työpajatilaisuuksia. Työpajoissa käsiteltiin tietosuoja-asetukseen eri osa-alueita, riskienhallintaa ja tietoturvallisuutta julkishallinnon näkökulmasta. (Arjen tietosuoja 2018).

Näihin hankkeisiin liittyen Väestörekisterikeskus järjesti tietoturva- ja tietosuojaloukkausten hallinnan harjoituksen (TAISTO18) marraskuussa 2018 (Rousku 2018). Harjoituksen tavoitteena oli kehittää organisaatioiden valmiuksia tietoturvaloukkausten hallintaan. Harjoitukseen osallistui noin 235 julkishallinnon organisaatiota, joista ammattikorkeakouluja oli seitsemän ja yliopistoja kahdeksan (VRK 2018). Korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunta suositteli osallistumista kaikille korkeakouluille.

Harjoitukseen valmistauduttiin väestörekisterikeskuksen TAISTO18-käsikirjan mukaisesti: tarvittavat henkilöt koottiin päiväksi samaan tilaan, jossa tehtävät ratkaistiin. Ulkopuolinen kirjaaja kirjasi havainnot lokiin. Tyypillisesti harjoituksessa oli mukana tietoturva- ja tietosuoja-asiantuntijoita, palvelimien ylläpitoon liittyviä henkilöitä, viestinnän asiantuntijoita ja ylintä johtoa.

Harjoituksen rungon muodosti kuvitteellinen tilanne, jossa Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus oli julkaissut punaisen varoituksen, joka liittyi useita eri käyttöjärjestelmiä koskettavaan nollapäivähaavoittuvuuteen. Useimmat käyttöjärjestelmä- ja sovellusvalmistajat olivat julkaisseet päivityksen. Haavoittuvuuden avulla oli mahdollista varastaa henkilötietoja sisältäviä aineistoja. Viestintävirasto oli saanut alustavia havaintoja, että tätä haavoittuvuutta oli todennäköisesti hyödynnetty. Harjoituspäivä jakaantui 10 erilaiseen tehtävään. Osana harjoitusta tehtiin ilmoitus tietosuojavaltuutetun toimistolle, täytettiin rikosilmoitus, sekä lähetettiin ilmoitus Viestintävirasto / Kyberturvallisuuskeskukselle. Harjoituksessa valmisteltiin myös tiedotteita ja vastattiin median kyselyihin. Lisäksi harjoituksen aikana palautettiin tehtäviä kyselytyövälineellä. Näistä vastauksista saatiin harjoituksen jälkeen organisaatiokohtainen palaute, joka on tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön.

TAISTO18-harjoituksen aikana HAMKissa, Savoniassa ja Kareliassa tehtiin seuraavia havaintoja:

  • Etukäteen harjoittelu on tärkeää ja sen pitäisi olla vuosittaista.
  • Harjoittelun avulla voidaan saada varmuutta todellisen tilanteen tilannejohtamiseen, joka tässä harjoituksessa koettiin osittain haasteelliseksi.
  • Kriisiviestinnän ohje on tärkeä tuntea ja olla saatavilla.
  • Tiedottaminen pitää olla suunniteltu etukäteen. Pystyykö johto/viestintä antamaan lausuntoja vakuuttavasti tietoturva-asioissa, vai delegoidaanko tiedottaminen tietoturvapäällikölle?
  • Korkeakoulun kriisityöryhmän rooli kyberturvallisuuteen liittyvissä asioissa olisi hyvä määritellä etukäteen.
  • Mahdollisiin median esittämiin kysymyksiin on hyvä valmistautua etukäteen, esimerkiksi harjoittelemalla vastaamista yhdessä ICT-alan termistöä tuntevien henkilöiden kanssa.
  • Palveluna ostettavien tietojärjestelmien palveluntarjoajilta saattaa olla vaikea saada tietoja laajoissa ongelmatilanteissa esimerkiksi tietoturvapäivitysten ajantasaisuudesta. Tämä korostuu erityisesti pilvipalveluissa.
  • Ongelmatilanteisiin reagoiminen saattaa olla haastavaa silloin, jos kaikki asiantuntijat eivät ole paikalla. Tämä tarkoittaa riskienhallinnan kannalta varahenkilöjärjestelyjen luomista.
  • Erilaisten laitteiden (palvelimet, tietokoneet, tabletit, matkapuhelimet) hallinnassa on parantamisen varaa.
  • Tietoturvapäivitykset kannattaa varmistaa niiden laadun toteamisen ja varmistamisen takia esimerkiksi käyttämällä sopivaa pilottiryhmää.

Kaikkiaan harjoitus onnistui hyvin ja osallistuminen koettiin hyödylliseksi. Kriisitilanteita on tarpeen harjoitella jatkossakin. Tähän vastaa ensi syksynä toteuttava TAISTO19. Lisätietoja TAISTOsta löytyy väestörekisterikeskuksen sivulta, https://vrk.fi/taisto.

Kirjoittajat

Matti Kuosmanen, FL, Tietosuojavastaava, tietohallinto- ja tietoturvapäällikkö, Savonia-amk. matti.kuosmanen(at)savonia.fi

Olavi Pesonen, FM, Informaatiotekniikan insinööri (AMK), Tietohallinto- ja tietoturvapäällikkö, tietosuojavastaava, Karelia-ammattikorkeakoulu, olavi.pesonen(at)karelia.fi

Kari Kataja, DI, FM, KTM, KM, Tietosuojavastaava ja tietojärjestelmäpäällikkö, korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunnan puheenjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.kataja(at)hamk.fi


Arjen tietosuoja 2018. Arjen tietosuojaa videokoulutukset ja nettitestit. https://arjentietosuoja.fi

Rousku 2018. Miten Suomen julkisen hallinnon organisaatiot pärjäisivät tietoturvan ja tietosuojan ollessa uhattuna? TAISTO18-harjoitus. https://vrk.fi/documents/2252790/9592142/TAISTO+tiiviisti+-esitys/72eaedff-4498-d66f-fbc8-588c3973170e/TAISTO+tiiviisti+-esitys.pdf?version=1.1 .

VRK 2018. Taisto18 osallistujalista. https://vrk.fi/documents/2252790/9592142/TAISTO18-osallistujalista/f18006cd-ea06-ff35-8582-51065c11d4ae/TAISTO18-osallistujalista.pdf?version=1.1

VRK 2019. TAISTO-harjoitus. https://vrk.fi/taisto

Helpotusta EU:n tietosuoja-asetuksen tulkintahaasteisiin: yhteistyötä ja käytännesääntöjä

Kirjoittajat: Maria Rehbinder, Ulla Virranniemi & Kari Kataja.

EU:n tietosuoja-asetuksen (2016/679) siirtymäaika päättyi 25.5.2018. Tämän jälkeen odotettiin pitkään Suomen kansallista lainsäädäntöä. Vaikka EU-asetus onkin suoraa sovellettavaa lainsäädäntöä, tietosuoja-asetus on jättänyt kansallista liikkumavaraa. Eräs tällainen alue, josta tulee säätää kansallisesti, on henkilötietojen käyttö tieteelliseen tutkimukseen. Vihdoin 1.1.2019 astui voimaan Suomen tietosuojalaki (1050/2018). Tietosuojalaissa täsmennetään muun muassa, että tieteellinen tutkimus on tietosuoja-asetuksen tarkoittama yleisen edun mukainen tehtävä, jolloin yleisen edun mukainen tieteellinen tutkimus voi olla käsittelyperuste henkilötiedoille. Tietosuoja-asetuksessa (resitaali 159) tutkimuksen käsitettä tulkitaan laajasti, eli se kattaa myös TKI-toiminnan.

Kansallisen lainsäädännön viivästyminen vaikeutti korkeakouluissa tapahtuvan tutkimusdataan sisältyvien henkilötietojen käsittelyn ohjeistamista, etenkin vuoden 2018 aikana. Työtä on myös ollut määrällisesti paljon. Esimerkiksi kaikkien henkilötietoja käsittelevien alihankkijoiden kanssa on pitänyt tehdä sopimus (tai sopimusliite) henkilötietojen käsittelystä.

Onneksi valmistelutyötä ei kuitenkaan ole tarvinnut tehdä yksin. Korkeakoulujen tietosuojavastaavat muodostavat korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston, jossa on jaettu hyviä käytäntöjä, keskusteltu henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä asioista ja valmisteltu materiaaleja yhdessä. Verkoston vahvuutena ovat eritaustaiset tietosuojavastaavat: osalla tietosuojavastaavista on vahva juridinen tausta, osalla tietohallintotausta, muutamilla opetukseen, laatuun tai tutkimukseen liittyvä tausta. Verkosto on myös järjestänyt seminaaritilaisuuksia, joihin on kutsuttu verkoston ulkopuolisia asiantuntijoita. Verkoston toimintaa koordinoi työvaliokunta. Tällä hetkellä verkosto valmistelee käytännesääntöjä.

Käytännesäännöt ovat johonkin osa-alueeseen kohdistuvia henkilötietojen käsittelyyn liittyviä ohjeita, tulkintoja ja suosituksia. EU:n tietosuoja-asetuksen (2016/679, artikla 40) mukaisesti on mahdollista tehdä käytännesääntöjä, joiden avulla tuetaan tietosuoja-asetuksen soveltamista. Valvontaviranomainen antaa lausunnon siitä, onko käytännesääntöjen luonnos tietosuoja-asetuksen mukainen ja hyväksyy käytännesäännöt, jos se katsoo, että käytännesäännöt tarjoavat riittävät asianmukaiset takeet tietosuoja-asetuksen mukaisesta henkilötietojen käsittelystä.

Jo aikaisemmin, ennen tietosuoja-asetusta, korkeakoulut ovat yhdessä laatineet korkeakoulujen opintotietojen tietosuojan käytännesäännöt (2017), jotka tietosuojavaltuutetun toimisto tarkasti 2.5.2017. Nämä käytännesäännöt ovat vapaasti ladattavana eDuunissa.

On kuitenkin syytä huomata, että näissä käytännesäännöissä ei vielä ole otettu huomioon 2018 täysimääräisesti voimaan tulleen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia, eikä 2019 alusta voimaan tullutta kansallista tietosuojalakia. Tietosuojavastaavien verkosto onkin päivittämässä opintotietojen käytännesääntöjä tietosuoja-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaiseksi. Työ on edennyt hyvin: perusrunko ja tärkeimmän kokonaisuudet alkavat olla valmiina. Käytännesääntöihin pyritään sisällyttämään myös esimerkkejä selkeyttämään arkipäivän työssä vastaan tulevia tilanteita. Käytännesäännöt palvelevat kaikkia, jotka käsittelevät opiskelijoiden henkilötietoja, opettajista opiskelijapalveluihin. Opintotietojen käytännesäännöt parantavat opiskelijoiden oikeusturvaa, luomalla kaikille korkeakouluille yhteiset tulkintaperiaatteet opiskelijoiden tietojen käsittelyyn.

Myös tutkimuksen käytännesääntötyö on käynnissä. Korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkosto on ollut myös tässä työssä aloitteellinen ja aktiivinen. Valmistelutyössä on hyödynnetty muun muassa Hollannin VSNU (2018) käytännesääntötyötä. Käytännesäännöt voivat suuresti helpottaa erilaisia tieteelliseen tutkimukseen liittyviä tietosuojalainsäädännön tulkinnan ongelmia. Myös korkeakoulujen tutkimusyhteistyö helpottuu, kun noudatetaan yhteisiä sääntöjä. Hienoa olisi, jos ajan kanssa saadaan luoduksi EU-tason käytännesääntöjä European Research Area tutkimukselle. Tällainen työ on käytössä terveyttä koskevan tutkimuksen osalta ks.  Code of Conduct for Health Research (2018).

Käytännesäännöille on suuri tarve, joten ne yritetään saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi. On kuitenkin mahdotonta kertoa tarkkaa aikataulua, koska linjausten löytäminen hankaliin asioihin vie oman aikansa. Yhteistyöllä nämä kuitenkin saadaan tehtyä.

Kirjoittaja

Maria Rehbinder, OTK, Certified Information Privacy Professional (CIPP/E), Senior Legal Counsel, Academic Legal Services, Aalto-yliopisto, Vice Chairman of LIBER Working Group on Legal Matters

Ulla Virranniemi, OTK, FM, Tietosuojavastaava ja lehtori, korkeakoulujen opintotietojen käytännesääntöjä valmistelevan työryhmän puheenjohtaja, Oulun ammattikorkeakoulu, ulla.virranniemi(at)oamk.fi

Kari Kataja, DI, FM, KTM, KM, Tietosuojavastaava ja tietojärjestelmäpäällikkö, korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunnan puheenjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.kataja(at)hamk.fi


Code of Conduct for Health Research 2018, https://code-of-conduct-for-health-research.eu

EU:n yleinen tietosuoja-asetus 2016/679, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0679

Korkeakoulujen opintotietojen tietosuojan käytännesäännöt 2.5.2017, https://wiki.eduuni.fi/display/CSCKOOTUKI/Korkeakoulujen+opintotietojen+tietosuojan+kaytannesaannot

Tietosuojalaki 1050/2018, https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181050

VSNU 2018. Gedragscode voor gebruik van persoonsgegevens in wetenschappelijk onderzoek (Henkilötietojen käyttöä tieteellisessä tutkimuksessa koskevat käytännesäännöt), https://www.vsnu.nl/code-pers-gegevens.html

Ideapankki – yhteistyötä, näkyvyyttä ja ketteriä kokeiluja

Kirjoittajat: Antti Mäki, Outi Tasala, Jussi Auvinen & Karoliina Ahtiainen.

Ideapankki on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen digitalisoitumista eteenpäin vievien kehitysideoiden keräämiseen, jakamiseen ja edistämiseen tarkoitettu palvelu. Yhteistyötarpeesta noussut Ideapankki on korkeakoulujen AAPA- ja FUCIO-tietohallintoverkostojen ja CSC:n yhdessä muotoilema.

Ideapankin kautta saadaan kehitystoiveet avoimesti kaikkien näkyville ja yhteiseen keskusteluun sekä pyritään löytämään oikeat tahot edistämään näitä kehitysideoita.

Ideatoimikunta, eli tietohallintoverkostojen työvaliokunnat yhdessä CSC:n edustajien ja kulloisenkin aihealueen asiantuntijoiden kanssa käsittelevät kehitysideoita kahden viikon välein ja ehdottavat niitä edelleen eri tahoille esiselvitettäväksi. Ideat ovat jättämishetkestään alkaen kaikkien seurattavissa ja kommentoitavissa: tietoja ideoiden käsittelyn etenemisen tilanteesta pidetään yllä avoimesti Ideapankissa.

Ideapankki on keväällä 2019 ollut kokeilukäytössä noin vuoden ajan. Sinne on talletettu yli 50 ehdotusta, joista monet ovat ideatoimikunnan ehdotuksesta edenneet onnistuneesti esiselvityksiin ja tuotantoon asti.

Ideapankkiin jätetyt kehitysideat ovat syntyneet yksittäisen henkilön, tiimin, koulutusalan tai organisaation tarpeesta saada jokin ajankohtainen tai tulevaisuuden haaste ratkaistuksi – kuka tahansa korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen edustaja voi julkaista uuden kehitysidean.

Esimerkkinä mainittakoon idea hologrammien hyödyntämisestä opetuksessa. Englannissa on jo toteutettu korkeakoululuentoja, joissa luennoitsijat esiintyivät valtameren takaa samalla, kun heidän hologrammihahmonsa ottivat Lontoossa vastaan yleisökysymyksiä paikalla olevilta opiskelijoilta.

Ideatoimikunta ehdotti ajatusta DigiCampus-kehittämishankkeelle, joka tarttui asiaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman hankkeen suunnitelmaan kuului etäläsnäolon kehittäminen. Hologrammien opetuskäytön mahdollisuudet saatiin näin yhteiseen keskusteluun ja taustatietoa hologrammiteknologiasta saatiin jaettua koko suomalaiselle koulutus- ja tutkimusyhteisölle. Lisätietoa on luvassa vielä kevään kuluessa.

Ideamuotoilua ja nopeita kokeiluja tulevaisuuteen

Ideapankista löydetään tyypillisesti idealle sen edistämisestä ja selvittämisestä kiinnostuneita tahoja. Joskus ideat edustavat tarpeita, joiden ratkaisuavaruudet ovat suuria, jäsentymättömiä kokonaisuuksia, ja esiselvityksiin on mahdollista ryhtyä vasta, kun yhdessä ymmärretään, mitä esiselvitettäisiin. Tässä vaiheessa prosessia, niin kutsutussa ideamuotoilussa, kartoitetaan korkeakoulujen yhteisenä ponnistuksena tarpeita ja jäsennetään ilmiötä riittävän monipuolisen yhteisen ymmärryksen saamiseksi – eli toisin sanoen luodaan yhteistä kieltä: mitä oikeastaan tulisi esiselvittää.

Ensimmäinen kokeilu ideamuotoilun hyödyntämisestä tehtiin korkeakoulujen asianhallinnan, tiedonohjauksen ja sähköisen arkistoinnin ymmärtämiseksi. Kolme viikkoa kestäneen ideamuotoilun aikana yhteen koottu monialainen virtuaalityöryhmä työsti kokonaisuutta, loi yhteistä ymmärrystä ja jatkokeskustelua tukevaa materiaalia. Lopputuloksessa tunnistettiin viisi mahdollista toimenpidettä varsinaisiksi esiselvityksiksi.

Tulokset esiteltiin avoimesti saatavilla olevassa webinaarissa, ja tietohallintojohtajat ryhtyivät kartoittamaan korkeakoulujensa halukkuuksia osallistua eri toimenpiteisiin.

Ideamuotoiluun osallistuu aiheesta riippuen korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista eri näkökulmia edustavia henkilöitä, esimerkiksi strategisen johtamisen näkökulman sekä korkeakoulutuksen, tutkimus- ja TKI-toiminnan asiantuntijoita. Korkeakoulujen strategista näkökulmaa ideamuotoilussa edusti rehtori Vesa Taatila, Turun ammattikorkeakoulusta.

”Ideamuotoilu toi yhteen oikeat henkilöt, ja toimintamalli onnistui nopeasti selkiyttämään asianhallinnan kysymyksiin liittyviä näkökulmia. Ilmeni, että erilaisia yhteistyön paikkoja sekä korkeakoulun kannalta tärkeitä vaihtoehtoja on odottamaani enemmän”, Taatila pohtii.

Korkeakoulujen tietohallintoverkostot ovat yhdessä sopineet jaetusta rahoitusvastuusta ideamuotoilulle ja muille ketterille kokeiluille Ideatoimikunnan valitsemien ideoiden edistämiseksi vuoden 2019 loppuun saakka.

Ideapankki auttaa myös CSC:n ohjaamisessa

CSC on suomalaisten korkeakoulujen ja valtion omistama, voittoa tavoittelematon erityistehtäväyhtiö, jonka rooliin kuuluu synergioiden löytäminen ja yhteistyön mahdollistaminen. CSC:n omistajista koostuva neuvottelukunta on luonut vuosille 2018–2021 omistajastrategian, joka tarkentaa CSC:n ja omistajien välistä osakassopimusta, asettaa tavoitteita sekä linjaa yhtiön keskeiset perustehtävät ja toimintaperiaatteet. Omistajastrategiassa korostuu asiakasohjautuvuus ja läpinäkyvä toimintamalli kolmella alueella: yhtiön strategiaprosessiin vaikuttamisessa, palveluiden elinkaaren ohjaamisessa ja uusia avauksia koskevassa päätöksenteossa.

Omistajastrategian pohjalta yhtiön hallitus on määritellyt asiakaslähtöisyyttä edistävän ohjausmallin, jonka tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja niiden verkostojen kanssa. Ideapankki on CSC:lle myös uusia avauksia koskevaan päätöksentekoon ja priorisointiin liittyvän asiakasohjauksen väline. Ideapankin avoimuuden ja osallistamisen kautta CSC:llä, korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on mahdollisuus tehdä useamman toimijan näkökulmasta parempia ja myös kokonaiskustannuksiltaan tehokkaampia ratkaisuja, kun käytettävissä on yhteistä tietoa asiakkaiden ja omistajien tarpeista ja mahdollisuuksista.

Ideapankin kautta on esitetty toive roolista CSC:lle sekä sen omien että ulkopuolisten tarjoajien pilvipalvelutarjooman kokoamisessa ja käytön seurannan järjestämisessä. Tarpeen keskiössä on saada eri pilvipalvelut tutkijan, TKI-toimijan, opettajan ja oppijan käytettäviksi kulloisenkin henkilökohtaisen käyttötarpeen mukaisesti. Pistemäisten, korkeakoulukohtaisten ratkaisujen sijaan on lähdetty hakemaan yhteistyötä ja kansallisella tai suuremmalla korkeakoulujoukolla tehtävää ratkaisua. Ideapankin vaikutuksesta CSC lähti selvittämään mahdollisuutta järjestää näitä palveluita korkeakouluille Géantin vuoden 2019 alusta alkaneen projektin yhteydessä. Géant on Euroopan koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkojen yhteenliittymä, johon korkeakoulut kuuluvat CSC:n ja NORDUnetin kautta.

Géantin hankkeen lisäksi CSC on saman idean edistämiseksi käynnistänyt korkeakouluyhteistyössä pilottikokeilun ja selvityksen korkeakoulujen julkisen pilven käyttötarpeista. Mahdolliset samalla työpöydällä henkilökohtaisesti valittavissa olevat, paikallisesti, CSC:n tai kaupallisten toimijoiden tarjoamat palvelut korkeakoululle, ovat vielä kangastus tulevaisuudesta. Yhteinen ymmärrys ilmiöstä, mahdollisista palvelumalleista ja eurooppalaisesta yhteistyöstä kuitenkin kehittyy.

Kotimaisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä ideasta toteutukseen

Korkeakoulujen kirjastojärjestelmäyhteistyön päättyminen luo haasteen korkeakoulurajat ylittävän tietojenvaihdon sujuvuudelle. Ideapankkiin esitettiin idea yhteentoimivuuden varmistamisesta myös jatkossa. Idea nousi nopeasti esiselvitykseen osana OKM:n korkeakouluille CSC:ltä hankkimia palveluita.

Asia todettiin yhteisesti tärkeäksi niin yksittäisen opiskelijan, opettajan, tutkijan kuin kirjastonkin näkökulmasta. Yhteistyötarvetta haluttiin selvittää kirjastojärjestelmien sen hetkisessä kehitystilanteessa, jotta vältettäisiin irralliset kehitystoimet eri palvelujen osalta. Selvityksessä kartoitettiin korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa keskeisimmät yhteiset kirjastojärjestelmien yhteentoimivuutta edellyttävät opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen prosessit ja niissä liikkuvat tiedot. Työ jatkuu varmistamalla yhteentoimivuus korkeakoulujen tutkimuksen ja opiskelun ja opetuksen yhteisten arkkitehtuurien kehittämisen osana.

Nopeasti tuotantoon pääsi myös Ideapankkiin tullut ehdotus korkeakoulujen mediatuotantoa tukevasta videojulkaisujärjestelmästä. Korkeakoulut ovat tuottaneet videomuotoista materiaalia mittavissa määrin, ja asia oli ajankohtainen usean korkeakoulun osalta. Pyrittiin löytämään useampaa tahoa palveleva ratkaisumalli. Asia ehdotettiin Funet-yhteisön eli koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkoja ylläpitävän konsortion hoidettavaksi. Konsortion päätösvaltaa käyttävä korkeakoulujen tietohallinto- ja ICT-ohjausryhmä päätti ottaa idean vastaan. Funetin ja sen pohjoismaisten sisarten yhteisyrityksen, NORDUnetin yhteispohjoismaisen kilpailutuksen lopputulemana uudeksi ratkaisuksi muotoutui Panopto-videojulkaisujärjestelmä osana Funetin erillismaksullisia lisäpalveluita.

Ideapankkia kehitetään edelleen kaikille avoimeksi korkeakoulujen digitaalisten kehittämisideoiden kanavaksi. Ideapankkiin voit tutustua osoitteessa ideapankki.csc.fi. Sivulta löydät ohjeet uusien ehdotusten lisäämiselle ja Ideapankissa olevien ideoiden seuraamiselle. Lämpimästi tervetuloa jättämään kehitysideasi!

Avoimuutta, yhteistyötä ja suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen parempaa tulevaisuutta rakentaen,
Ideapankki

Kirjoittajat

Antti Mäki, johtaja, CSC, antti.maki(at)csc.fi

Outi Tasala, asiakasratkaisupäällikkö, CSC, outi.tasala(at)csc.fi

Jussi Auvinen, sovellusasiantuntija, CSC, jussi.auvinen(at)csc.fi

Karoliina Ahtiainen, asiakkuusharjoittelija, CSC, karoliina.ahtiainen(at)csc.fi

Abstracts 2/2019

It’s time to work together

Tapio Varmola, President, Seinäjoki University of Applied Sciences, Chairman, The Rectors Conference of Universities of Applied Sciences (ARENE)

Digitalisation is bringing many changes to the way that higher education institutions operate. It impacts both research and innovation activities, and raises the need for many changes in both teaching and support services.

In the UK, a dream was born in the 1970s to build an Open University. Thanks to technological developments, the principal idea behind this – higher education teaching that is independent of time and place – can now be made a reality. Many higher education institutions in Finland are now pondering this idea as they work on reshaping their strategies.

Finland has 23 universities of applied sciences and 13 universities. By bringing together the strengths and expertise of all of these, Finland could become a model country for flexible study, a forerunner in modern higher education studies.

This requires new kinds of cooperation between higher education institutions, to which their boards, teachers, and key data management personnel and partners must be committed. Here are a few examples:

Student mobility and cooperation in higher education require compatible processes and perhaps also shared platforms. New digital operating models are needed in study administration in order to promote student mobility. Higher education collaboration in online teaching and pedagogical development should be encouraged in every way possible, and teachers should be rewarded for it. There is also a need to study the effectiveness of digital teaching.

In Finland there are many national data resources for teaching which should be put to use and further developed for the benefit of students. This could also generate a unique competitive advantage at the international level.

The current state of affairs is a fragmented one: we currently have in use around 150 different teaching and study administration data systems and applications. Through long-term collaboration, we can at least get from fragments to building blocks, and then gradually put these blocks together.

New expectations are being placed on higher education institutions in the area of continuing education. This creates both challenges and opportunities for teaching. The competencies of adults in the workplace are at varying levels, but at least some of them are already acting in a digital, global operating environment. How do we respond to this demand?

Higher education institutions have had a wide variety of experiences with national collaboration projects relating to teaching or study administration. They do not always leave people hungry for more. But let’s not indulge those that gripe about the past. We must shape for the coming decade a new digital vision for joint learning, implement it ambitiously, and value the experiences of working together which we already have.

 

AAPA and FUCIO: Collaboration of universities in digitalization for decades

Jaakko Riihimaa, IT General Secretary, AAPA (Human network of CIOs in Universities of Applied Sciences), jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi
Teemu Seesto, IT General Secretary, FUCIO (Human network of CIOs in Universities), teemu.seesto(at)utu.fi

In Finland both universities and UASes (Universities of Applied Sciences) have a human network of CIOs (chief information officers). Although all universities compete with each other, these networks cooperate closely with each other and share knowledge. In both networks there is a ”stooge”, an IT General Secretary working full time. Common expert groups in the fields such as cyber security, privacy issues, enterprise architecture, contract management as well as identity management, work efficiently within that framework. A wide variety of data is also collected and the results are shared annually.

Key words: CIO (chief information officer), knowledge sharing, co-operative networks, digitalization

 

The new role of IT in digitalization

Anssi Hietaharju, M.Sc. (Admin.), Advisor, Sofigate Oy, anssi.hietaharju(at)sofigate.com
Mari Nyrhinen, D.Ed., ICT Manager, Diaconia University of Applied Sciences, mari.nyrhinen(at)diak.fi

Digitalization has created a wave of change in many industries. Organizations now invest increasingly on digitalization in pursuit of innovations, increased effectiveness and modern customer experiences.

As new information technologies infiltrate to a variety of activities the organization is engaged with, it generates a risk that digital development becomes fragmented and every digital service composes an independent entity. Therefore, it is crucial that the IT functions and core functions in the organization work in close cooperation to ensure that the services in the organization produce the highest possible added value for both its internal and external customers.

This article presents the mindset of the Business Technology standard (BT standard) that was published by the Business Technology Forum in January 2019. BT standard offers a strategy, including a set of best practices, tools and structures, for organizing and coordinating technology management as whole across the entire organization. Moreover, this article shows how technologies in BT standard have been categorized in different technology areas.

In addition to the point of views of the BT standard, the article provides some tips on how to get started in building a BT mindset in your own organization.

Key words: Business Technology standard, digitalization, information technologies

 

Framework for Digitally-Competent Educational Organisations: DigCompOrg

Kari Helenius, M.Sc. (Tech.), CIO, Häme University of Applied Sciences, kari.helenius(at)hamk.fi
Lotta Linko, M.A., Quality Manager, Häme University of Applied Sciences, lotta.linko(at)hamk.fi
Henna Pirttilä, M.A., Development Manager, Häme University of Applied Sciences, henna.pirttila(at)hamk.fi

New technologies are changing education at organisational and pedagogical level. New digital competencies are required from students, staff and support functions. This article discusses how DigCompOrg (Kampylis, Punie & Devine 2015) has been utilised at three different levels at HAMK: to promote strategic development, structure enterprise architecture and organise team work.
DigCompOrg is a European framework for the digital competence of an educational organisation. It covers leadership and governance, teaching and learning, professional development, assessment, content and curricula, collaboration and networking, and infrastructure.

At strategic level DigCompOrg provides a frame for developing the core competences of HAMK’s (Häme University of Applied Sciences) ICT: facilitating digitalisation, information management and automation, data-driven decision-making and agile service development. Embedded in enterprise architecture, DigCompOrg reveals the interdependencies between development projects that affect skills, processes, data, information systems, technologies and digital infrastructure. HAMK’s learning development team have structured their operational roadmap, action plan, targets and tasks in accordance with DigCompOrg.

A shared framework ensures parallel activity at strategic, tactic and operational level.

Key words: digital competencies, enterprise architecture, action plan, digitalization, development

 

A common path towards the future – The Lapland University Consortium’s shared CIO Office and ICT Services

Manu Pajuluoma, M.A., CIO, University of Lapland & Lapland University of Applied Sciences, Manu.Pajuluoma(at)ulapland.fi
Markku Taipale, M.A., CIO, University of Lapland & Lapland University of Applied Sciences, Markku.Taipale(at)lapinamk.fi

Lapland has over ten years of successful contract-based cooperation in providing ICT services for higher education institutions.

The introduction of the Lapland University Consortium’s shared CIO Office and ICT Services at the beginning of 2019 marks the next major step forward in the consortium’s strategic development efforts. In connection with the reorganization, sixteen employees of the Lapland UAS made a transition to the new Group CIO Office and ICT Services organization operating at the University of Lapland.

The organizational change process was co-designed with the employees involved in the change. During the initial stages of the development work, descriptions of the current state of the operations were produced and the vision of the Group CIO Office and ICT Services was outlined. The results of audits and evaluations carried out in our work community were utilized in the process. Based on the initial investigations, working groups of experts were set to develop the organizational structure and to define the core tasks, roles and responsibilities.

The activities of the Group CIO Office and ICT Services of the Universities are based on shared policies and services. Development is guided by a common enterprise architecture, common information security policies and a shared customer care model.

Key words: Information management, ICT Services, change management, collaboration, joint planning, University Consortium

Karelia is led by information

Mikko Penttinen, Quality Coordinator, Karelia University of Applied Sciences, mikko.penttinen(at)karelia.fi
Lauri Hänninen, ICT-planning Officer, Karelia University of Applied Sciences, lauri.hanninen(at)karelia.fi

Changes in the higher education funding model and the reductions of funding have resulted in the need for systematic monitoring and anticipation of higher education operations and economy. A large amount of real-time data is available in many different systems and the challenge has been the management of this amount of data and the use of the information as a support for the management in decision-making. Based on this need, Karelia University of Applied Sciences started to develop a knowledge management tool, Karelia-Vipunen. The success of the development work was based on cooperation between IT and other units at the higher education institution. This article describes the development history of Karelia-Vipunen as well as the use of its data in the monitoring of operations and economy.

Key words: Karelia University of Applied Sciences, knowledge management, data administration, Karelia-Vipunen, cooperation

IT benchmarking for better knowledge management

Tuomo Rintamäki, M.Pol.Sc., M.Sc. (Econ.), CIO, Metropolia University of Applied Sciences, tuomo.rintamaki(at)metropolia.fi
Juha Venho, M. Eng., CIO, Turku University of Applied Sciences, juha.venho(at)turkuamk.fi
Teemu Seesto, IT General Secretary, FUCIO (Human network of CIOs in Universities), teemu.seesto(at)utu.fi

How digitalization in universities of applied sciences (UAS) correlates with their spending on IT resources?
How much are we spending on IT? How does our spending on IT compare with other UASs?
If we know the structure of our IT costs can we improve the impact of IT on core functions?

Most Finnish UAS are participating in BenchHEIT survey (BM) with the aim to find answers to these questions and to be able to provide recommendations to UAS management to improve the impact of IT resources.

BM is a survey on IT costs and volumes of higher education institutes. Its participation is voluntary and free of charge. The survey has been invented and is being developed and managed as a EUNIS Task Force.

From the BM analysis we can find out that IT costs in relation to student FTE have decreased about 7% during the last five years. During 2013–2017 the share of IT expenditure out of total expenditures of the Finnish UASes has remained fairly stable, about 6.5% . According to these figures there has not been heavy inputs on digitalization. On the other hand, the space allocated to IT classrooms have decreased 38%.

In the BM analysis it is possible to pick up other universities and put them in comparison by all indicators. E.g. the top management of Turku UAS prefers to be compared with other big Finnish UASes. Regular, annual participation in BM survey makes it possible to draw time series and to find out core development trends. IT chiefs of Finnish UAS have introduced permanent process to improve the reliability of BM data and thus improve its value in comparison.

Key words: Benchmarking, IT-costs, digitalization

 

Project portfolio management enables data management

Outi Pelkonen, BBA, Planner, Turku University of Applied Sciences
Johanna Krappe, M.A., Head of Research, Development and Innovation Services, Turku University of Applied Sciences
Juha Venho, Master of Engineering, CIO, Turku University of Applied Sciences

In the year 2014, TUAS faced severe problems in project portfolio management. The portfolio and project management system did not support the processes nor the information management. TUAS decided to start a digitalization project where the project processes would be developed and a new project portfolio management system would be purchased. The aim was to enhance portfolio management, streamline the processes and decrease the number of systems and Excel files in use. After extensive internal planning and requirement phase and a short deployment phase, the TEPPO system was implemented on the 1st of June 2017. Roll-out was made progressively in line with the changes in processes and different functionalities were taken into use monthly during the first half a year. There have been over 400 monthly users, which means more emphasis needs to be given to the training and instruction. Trainings will be organized continuously for new and advanced users in order to ensure the adoption of the new system and procedures. A crucial prerequisite for success in these kind of changes is the clear support and commitment of the management board. Evaluation of the implementation shows that other critical factors are communication and engaging a wide range of the users in the planning phase. TEPPO is now a permanent part of TUAS’ continuous development cycle.

Key words: Project portfolio management, RDI-projects, Digitalization, Information systems

 

Using data – perspectives on data management in University of Applied Sciences

Seliina Päällysaho, PhD, M.Sc. (Econ.), Research Manager, Seinäjoki University of Applied Sciences, seliina.paallysaho(at)seamk.fi
Jaana Latvanen, M.Soc.Sc., Information Specialist, Seinäjoki University of Applied Sciences, jaana.latvanen(at)seamk.fi

The questions relating to the data management have arisen to a significant role in R&D work, public administration as well as in business. The collected data can be used to create new ideas but also provide the companies a good opportunity to develop their business and new products. The most common datasets in research, development and innovation projects of the universities of applied sciences are often collected by inquiries and interviews. The data management is very complex. The processes of storing and opening the data sets are still undeveloped and need to be improved.

This article represents the handling of the data which is created in the Finnish UAS (Universities of Applied Sciences) and brings out the special characteristics of the data management especially of the projects which are carried out in the company cooperation.

Key words: open R&D, open science, universities of applied sciences

 

Let’s learn in digicampus – meaning Where?

Matti Sarén, PhD, eMBA, President/CEO, Kajaani University of Applied Sciences, matti.saren(at)kamk.fi
Jaakko Riihimaa, PhD, IT General Secretary, AAPA (Human network of CIOs in Universities of Applied Science), jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi
Jukka Ivonen, B.A., CIO, Haaga-Helia University of Applied Sciences, jukka.ivonen(at)haaga-helia.fi
Petri Silmälä, M.A., Coordinator, Metropolia University of Applied Sciences, petri.silmala(at)metropolia.fi
Sonja Merisalo, MScEng, UX Designer/Trimico Oy, sonja.merisalo(at)trimico.fi

Wake up to the future world, where a helpful kyborg is a housemaid and instead of mom there is an eMommy reminding you to go to the next lecture. To be precise, the lecture has changed to a global module which is held in a hologram space online. Actually, the whole concept of education has evolved: professional qualification has compartmented to a portfolio of know-how. AI takes care of the routine and technical issues. In learning, person´s self-direction is still important. Digitalization has changed the traditional educational structure: a resource-driven individual´s knowledge path is the way to learn. VR enables different kind of simulations and AR makes it easy to learn e.g. human anatomy. The best learning environment depends on the student, demands of the educational institute and features of the subject and the course. New technologies bring machine learning and AI algorithms to student guidance. Teacher is more of a “with learner” or “with supervisor” supported by technology.

Key words: learning, digital campus, virtual reality, learning environment, know-how, pedagogy, information management

 

IT management, digitalization and pedagogy

Tore Ståhl, M.Ed., Educational Researcher, Arcada University of Applied Sciences, tore.stahl(at)arcada.fi

End-users often think of IT management as distributing gadgets and maintaining network connections. The most crucial management, however, happens in the background in terms of data and user management.

Digitalization is the buzzword of this century, although it is often unclear what it includes, and what we want to achieve through digitalization. Within higher education, digitalization should be student and learning oriented.

Higher education pedagogy and learning is characterized by an increasing portion of activities on-line, which decreases or at least alters several aspects of communication, such as the lack of visual cues. Partly due to this, learning analytics has become interesting since it can provide us with cues regarding student behaviour.

Digitalization, on-line learning and learning analytics are connected by their dependence on the user identification provided by the IT management. Although IT infrastructure is a prerequisite for digitalization, it should be subordinate in relation to learning and pedagogy.

Vilken är IT-förvaltningens roll då högskolorna digitaliseras? Denna artikel är avsedd att ge den vanliga användaren en förståelse för IT-förvaltningens roll i högskolan generellt, och att presentera några reflektioner runt digitalisering, pedagogik och lärande (oppiminen). Reflektionerna härrör ur flera perspektiv, dvs. mina 10 år som ”adb-ansvarig”, 14 år som nätpedagogisk utvecklare och en 4 års sejour som IT-chef.

Key words: information management, user management, learning, digitalization, learning analytics

 

The co-operation between an academic library and IT services in producing digital services

Minna Kivinen, M.A., Information Systems Specialist, Häme University of Applied Sciences, minna.kivinen(at)hamk.fi
Sinikka Luokkanen, M.A., Information Services Manager, Häme University of Applied Sciences, sinikka.luokkanen(at)hamk.fi

Diversification of studying styles and an increase in commercial higher education form an additional challenge for university libraries when providing services and materials. In the case of printed materials, it is easy for the library to serve all customer groups, but there are challenges in the field of digital services and the supply of electronic material. Libraries acquire licensed e-materials both via FinELib consortium and by themselves. Contracts are made for each individual organization and costs depend on the volume of users. Access to e-materials stem from network settings; users who have rights for using e-materials should be able to connect to materials on campus as well as off-campus. Mobile and digital services are designed to serve university’s own students and staff. Finnish university libraries are open to the public and library staff must be aware of which services can be offered to different customer groups. Library staff have ongoing dialogue with university’s IT services to maintain library services and to find solutions to overcome technical barriers.

Key words: academic libraries, licensing, user groups, digital services

 

Information managers in co-operation

Marjo Valjakka, MBA (eServices and Digital Archiving), Planner, Data Management, Data Protection Officer, Laurea University of Applied Sciences, marjo.valjakka(at)laurea.fi

Information management is a legislated obligation for the universities of applied sciences but also an essential part of digital processes, securing the operations and management of reputation. Still problems in information management can be found in all the universities of applied sciences.

IT department has traditionally taken care of technical requirements of data management whereas the content and quality of information has been the responsibility area of records management professionals. The digital world needs, however, more cooperation between these two units as well as between the whole personnel. Every employee has to understand their role in handling the data.

Due to the requirements of legislation and digitalization, it seems that the time is now right for the concrete development of information management internally but also between the universities of applied sciences. One example of cooperation are CSC’s five idea paths concerning digital record management methods and digital archiving.

Every development project requires resources. That is why it is essential that the administration is committed for the development procedures and that the employees can see their benefits for themselves. Collaborative working methods, strategy based operational models as well as consistent training are the means to achieve high-quality managed information management and genuinely digital service processes in all the universities of applied sciences.

Key words: information management, record management, co-operation between UASes

 

Possibilities of utilizing artificial intelligence in customer service operations of service organizations

Sebastian Fagerström, MBA, Head of Sales, SME, Finland, If Insurance, sebastian.fagerstrom(at)gmail.com
Keijo Varis, D.Sc. (Business Administration and Economics: Management and Leadership), Principal Lecturer, School of Leadership, Master School of Engineering and Business, Turku University of Applied Sciences, keijo.varis(at)turkuamk.fi

This article discusses the possibilities of utilizing artificial intelligence in customer service activities in the service sector, especially in the insurance sector. To sum up, by utilizing correctly, artificial intelligence enables the development of customer service functions, both in terms of cost efficiency and quality of services. From the point of view of both the customer and the service organization, the combination of artificial intelligence applications and services provided by people is best suited to a customer-oriented and cost-effective service organizations. Artificial intelligence applications can automate simple and routine customer service situations and tasks, leaving more time for customer service personnel to handle situations and tasks that require emotional intelligence and extensive understanding and profound knowledge. As a whole, the service speeds up and the quality improves. However, the exploitation of artificial intelligence in the service sector of customer service organizations requires the creation of a comprehensive artificial intelligence strategy and its coordination with the service organization’s competition strategy, customer service strategy and IT strategy.

Keywords: Artificial intelligence, customer service, artificial intelligence strategy, learning systems

 

PEPPI – Digital Service Environment for Higher Education Institution management

Virve Peltoniemi, MBA, ICT Manager, Tampere University of Applied Sciences, virve.peltoniemi(at)tuni.fi

Peppi-ecosystem has expanded into the most significant ERP Service for Higher Education Institution (HEI) management. Peppi provides role-specific desktops and e-services for students, teachers, planners, higher education services and administrators.

Peppi offers interfaces for integration and there are also many plugins made by universities or commercial operator. Universities can acquire these plugins from the owner (HEI) or commercial operator.

Vision for Higher Education and research in Finland 2030 also set the sights on the Digital Service Environment consisting of digital services by HEI’s themselves and also shared digital services. How Peppi supports all this digital transformation?

Firstly, Peppi development model was improved in 2018. Six thematic groups of HEI-specialists drive forward system and service development. Secondly, service for Cross-Institutional Studies development project has started. Thirdly also accessibility testing of Student Desktop in on the way in 2019. In addition to all that new digital Peppi-service for the Management of Further Education, Extension Studies and studies in the Open University of Applied Sciences (UAS) has been released. As well there are some interesting Learning Analytics and Recognition of Prior Learning services in progress.

Key words: ERP Service, Peppi-ecosystem, digital service environment

 

The digitalisation of higher education institutions increasingly relies on a fast and reliable network

Harri Kuusisto, Funet Development Manager, CSC – IT Center for Science, harri.kuusisto(at)csc.fi
Maria Virkkula, Communications Specialist, CSC – IT Center for Science, maria.virkkula(at)csc.fi
Matti Laipio, Development Manager, CSC – IT Center for Science, matti.laipio(at)csc.fi

Can you imagine life without the internet? The university and research network serves as a backbone of everyday lives of students.

Functioning network connections facilitate smooth web surfing for students in a fast and reliable campus network. In today’s world, the day-to-day work of higher education institutions would practically come to a grinding halt without functioning network. Throughout its history Funet, higher education institutions’ common network, has aimed at breaking boundaries and records. It opened the door to the global internet for Finland 30 years ago. Since then, the network has been updated regularly. In the planning of the current update of the network, the aim has been to find a solution for the all future needs of students and personnel of higher education institutions.

Key words: internet, Funet, data communications, success story

Data protection was enhanced by training

Matti Kuosmanen, Lic.Phil., Data Protection Officer, Savonia University of Applied Sciences, matti.kuosmanen(at)savonia.fi
Olavi Pesonen, M.A., B. Eng. (Information Technology), IT Manager, Karelia University of Applied Sciences, olavi.pesonen(at)karelia.fi
Kari Kataja, M.Sc. (Eng.), M.A., M.Sc. (Econ.), M.Ed., Information Systems Manager, Data Protection Officer, Häme University of Applied Sciences, kari.kataja(at)hamk.fi

In 2017-2018, the Public Administration Information Management Advisory Board (JUHTA) and the Public Administration Digital Security Steering Group (VAHTI) organized two joint data protection projects.

In connection with these projects, the Population Register Center organized a security and data protection management training (TAISTO18) in November 2018. The aim of the exercise was to develop organizations’ capabilities to manage security breaches. About 235 public administration organizations participated in the exercise, of which seven were universities of applied sciences and eight were universities.

The exercise was successful and participation was felt to be useful. It is necessary to continue training in crisis situations. This is what TAISTO19 will do next autumn.

Key words: privacy, data security, TAISTO18, GDPR

 

Facilitating challenges for the interpretation of the EU Data Protection Regulation: cooperation and codes of conduct

Maria Rehbinder, LL.M., Certified Information Privacy Professional (CIPP/E), Senior Legal Counsel, Academic Legal Services, Aalto-yliopisto, Vice Chairman of LIBER Working Group on Legal Matters
Ulla Virranniemi, LL.M., M.A., Data Protection Officer, Lecturer, Oulu University of Applied Sciences, ulla.virranniemi(at)oamk.fi
Kari Kataja, M.Sc. (Eng.), M.A., M.Sc. (Econ.), M.Ed., Information Systems Manager, Data Protection Officer, Häme University of Applied Sciences, kari.kataja(at)hamk.fi

Codes of conduct makes easier to contribute to the proper application of GDPR, taking account of the specific features of Finnish universities. Data protection officers of Finnish universities co-operate to create codes of conduct for research and student administration. Common codes of conduct reduces the need for local interpretation.

Key words: data protection, GDPR, codes of conduct, Higher education

 

Bank of Ideas – Collaboration, Visibility and Agile Experiments

Antti Mäki, Director, CSC, antti.maki(at)csc.fi
Outi Tasala, Customer Solution Manager, CSC, outi.tasala(at)csc.fi
Jussi Auvinen, Data Administration Contact, CSC, jussi.auvinen(at)csc.fi
Karoliina Ahtiainen, Customer Solution Trainee, CSC, karoliina.ahtiainen(at)csc.fi

Ideapankki, ”Bank of Ideas”, is a service with the intention of collecting, sharing and progressing development ideas to further the digitalisation of higher education and research in Finland. The service was developed in cooperation between AAPA and FUCIO, networks for Finnish Universities’ and Universities of Applied Sciences’ Chief IT Officers, and CSC – IT Center for Science. Ideapankki brings forth and discloses development needs and ideas to everyone in order to enable discussion on these while aiming to find the right body to progress and do pre-studies on these development ideas. Ideapankki has been in a trial use for about a year at the time of the publication, and experiences gained from this have been encouraging. Over 50 ideas have been submitted to the Ideapankki, and the idea committee, selected CIO’s from the CIO networks together with CSC have proposed ideas to different tracks for furthering them. Any representative of higher education or research institutions can propose a new development idea for Ideapankki.

Key words: Ideapankki, digitalisation, development ideas, cooperation, agile experiments, idea modelling, CSC

 

 

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 4/2019, Luovat alat ja innovaatiotoiminta

Luovista aloista puhutaan nyky-yhteiskuntamme uutena tähtenä. Peliala on tuottanut innovaatioita ja tehnyt isoa tulosta maamme veronmaksajana, media-alan merkitys on laajentunut kattamaan kaikkea sisältötuotannosta sähköisten palvelujen konseptointiin. Luovat alat ovat tulevaisuuden suunnannäyttäjä. Luovilla aloilla syntyy uusia liiketoimintamalleja, mm. verkostomaisen liiketoiminnan ja media-alojen konvergenssin myötä. Luovien alojen merkitys muiden alojen kilpailukyvyn ja yhteiskunnan hyvinvoinnin vahvistamisessa näkyy esim. AV- ja mediatuotantojen tarpeisiin kehitettyjen uusien teknologioiden (VR, AR yms.) hyödyntämisessä muilla sektoreilla (lääketiede, autoteollisuus ja muut teolliset alat).

Luovien alojen asema ja tehtävät yhteiskunnassa ovat murroksessa, mutta tämä murros on hankalasti hahmotettava kokonaisuus, jonka taustalla on perinteistä taidetta, käsillä tekemistä, arvopohjaista toimintaa, sisältötuotantoa ja elämyksellisyyttä sekä tarve luoda innovaatioita, uutta liiketoimintaa ja kannattavuutta kasvattavia palveluita muille aloille. Taiteen ja innovaatiotoiminnan yhteys kiinnostaa, mutta niitä yhdistäviä konkreettisia toimintatapoja ei aina tunnu löytyvän.

Tässä UAS Journalin teemanumerossa tarkastelemme luovia aloja ja innovaatioita laajasti ja monialaisesti. Toivommekin kirjoituksia luovien alojen lisäksi myös muilta luovien alojen osaamista hyödyntäviltä aloilta. Toivomme teemanumeroon kirjoituksia muun muassa seuraavista teemoista:

1) Tulevaisuuden osaamisperusta ja välineet: Millaista osaamista ja välineitä luovuuteen ja innovaatiotoimintaan perustuvat toimialat tarvitsevat? Miten luovia ihmisiä ja prosesseja johdetaan, alalla kuin alalla? Miten luova tekeminen ja osaaminen muokkaavat ajattelua ja sitä kautta innovaatiotoimintaa? Miten korkeakoulujen opetus ja kehittämistyö pystyvät vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeisiin?

2) Luovat alat ja liiketoiminnan haasteet ja mahdollisuudet: Miten luovat alat määritellään ja miten niitä mitataan? Miten tekijänoikeudet turvataan ja luovan työn tekijälle taataan toimeentulo, kun työn ja ansainnan logiikat muuttuvat digi-, keikka- ja jakamistalouden mukana? Miten luovien alojen osaamista sovelletaan muilla aloilla? Mikä on luovan osaamisen ja luovan työn tekijän itseisarvo ja lisäarvo? Miten korkeakoulujen opetuksessa ja kehittämistyössä otetaan huomioon tulevaisuuden liiketoiminnan haasteet ja mahdollisuudet?

3) Taide & elämä: Mikä on taiteen ja luovan osaamisen henkinen ulottuvuus yksilön ja yhteisön arvojen, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan näkökulmasta? Miten taide toimii maailman tulkkina, merkityksellisyyden tuottajana ja tulevaisuuden ennakoijana? Miten taidetta ja luovuutta voidaan käyttää viestinnän ja kommunikaation välineenä? Pelastaako kulttuuri diplomatian? Millaista on arjen luovuus? Miten taiteen ja luovan osaamisen merkitykset otetaan huomioon korkeakoulujen opetuksessa ja kehittämistyössä?

Teemanumeroon toivotaan artikkeleita sekä ammattikorkeakouluista että niiden ulkopuolelta. Tarjottavat tekstit voivat olla artikkelien ohella myös vapaamuotoisempia katsauksia, puheenvuoroja, haastatteluja sekä kehitystä kommentoivia asiantuntijatekstejä.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja puheenvuoron 3 000 merkkiä. Tutustu huolellisesti kirjoitusohjeisiin ja julkaisuehtoihin osoitteessa https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/

Numeron 4/2019 aikataulu

  • Artikkeliehdotukset: viikon 37 loppuun (15.9.2019) mennessä.
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikon 41 loppuun (13.10.2019) mennessä.
  • Korjattu versio artikkelista tulee toimittaa viimeistään viikon 43 loppuun (27.10.2019) mennessä.
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 49.

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi.

Kysy rohkeasti lisätietoa teematoimittajilta!

Silja Suntola, projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, silja.suntola(at)xamk.fi
Mervi Rajahonka, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, mervi.rajahonka(at)xamk.fi

//

Call for papers for our themed issue 4/2019 is open

Briefly in English (if you need more information, please contact uasjournal@hamk.fi):

Creative  fields and innovations

The themed issue discusses creativity and innovations widely.  You can concider following aspects when writing your article:

1) Future competences and instruments: What kind of competences and instruments do the fields based on creativity and innovations need? How are creative people and processes managed in any field? How do creative workings and competences change thinking and thereafter innovations?

2) Creative fields and business challenges and opportunities: How will we define and measure creative fields? How are copyright and earning secured to people working in creative fields when the working and earning logic are changing in the era of digitalisation, ”temp” and sharing economy? Are creative competences and creative authors or makers valuable per se and do they bring added value?

3) Art & life: What is the intellectual scope of art and creativity from the perspectives of individual and societal values and wellbeing? How does art interpret the world, anticipate future and generate meaning? How art and creativity can be used as an instrument of communication? Does culture save diplomacy? What is everyday creativity like?

General instructions for writers can be found here.

Send your draft by September 15, 2019 (week 37) to the associate theme editors Silja Suntola or Mervi Rajahonka (firstname.surname@xamk.fi).

You will receive feedback in the week 41. Deadline for final papers is in the week 43. The themed issue will be published in the week 49.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 3/2019, Tekoäly

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 3/2019 teemana on tekoäly ja miten se kohtaa käytännössä ammattikorkeakoulun ja sitä kautta työelämän − vai kohtaako?

Millä tavalla tekoäly tulee muuttamaan työelämää ja vaikuttaa tulevaisuuden osaamistarpeisiin, joihin vastaamme ammattikorkeakoulujen nykyisillä opetussuunnitelmilla? Millaisia asioita ammattikorkeakoulujen arjessa näkyy tällä hetkellä meneillään olevasta muutoksesta?

Tässä numerossa keskitytään ns. kapeaan eli heikkoon tekoälyyn, joka toimii rajoitetuissa tehtävissä tyypillisesti koneoppimisen alueella. Suurin osa tekoälyn sovelluksista on juuri tällaisia. Tässä teemanumerossa ei käsitellä vahvan tekoälyn myötä syntyviä visioita tai ilmiöitä, joissa tekoäly ohittaa ihmisen kyvykkyyden.

Haemme konkreettisia esimerkkejä tekoälyn käytöstä erityisesti muiden alojen kohtaamispinnoilla.

  • Miten ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja kehittämistyössä huomioidaan tekoälyn käyttömahdollisuudet eri koulutusaloilla?
  • Millaisia uusia tutkinto-ohjelmia on syntymässä tekoälyn ympärille?
  • Miten vaikka terveysteknologian tekoälykehitys näkyy hoitotyön opiskeluarjessa tai alan työpaikoilla?
  • Onko konenäkö jo mukana röntgenkuvien analysoinnin opetuksessa?
  • Kuinka tradenomikoulutuksessa ja tuotantotaloudessa huomioidaan tekoälyn soveltamisen ja hyödyntämisen mukanaan tuomat uudet liiketoimintamahdollisuudet?
  • Millaisia näkökulmia tekoäly avaa luovan alan opetukselle, kun koneet säveltävät, kirjoittavat ja maalaavat jo nyt uusia kulttuurisisältöjä?
  • Millaista keskustelua käydään tekoälyn eettisestä perustasta ihmislähtöisillä aloilla?
  • Ollaanko kehityksessä mukana kritiikittömästi, vai tuoko juuri työelämälähtöinen ammattikorkeakoulutus arjen realismia vastapainona teknologiahuumaan?

Teemanumeroon toivotaan artikkeleita sekä ammattikorkeakouluista että niiden ulkopuolelta. Tarjottavat tekstit voivat olla artikkelien ohella myös vapaamuotoisempia katsauksia, puheenvuoroja, haastatteluja sekä kehitystä kommentoivia asiantuntijatekstejä. Numeroon voi tarjota myös koneoppimiseen liittyviä konkretisoivia audiovisuaalisia tai taiteellisia sisältöjä.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja vapaamuotoisemmat tekstit noin 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Teematoimittajat:
Tuire Ranta-Meyer, johtaja, FT, MuM, tekoälyskeptikko
Katri Halonen, yliopettaja, YTT, FL, tekoälyentusiasti

Artikkeliehdotukset tulee lähettää teematoimittajille osoitteeseen etunimi.sukunimi@metropolia.fi viimeistään viikolla 33 (16.8.2019).

  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 35
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 37
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 40

Call for papers for our themed issue 3/2019 is open

Briefly in English (if you need more information, please contact uasjournal@hamk.fi):

What has AI (artificial intelligence) to do in higher education?  How will it change the relationship between education and work? Do you see AI in the everyday life in higher education?

The themed issue focuses on the weak or narrow AI, working in limited tasks in machine learning. We are looking for tangible examples on how AI is used, especially when interfacing various fields and disciplines.

Send your draft by August 16, 2019 (week 33) to the associate theme editors Tuire Ranta-Meyer or Katri Halonen (firstname.surname@metropolia.fi).

You will receive feedback in the week 35. Deadline for final papers is in the week 37. The themed issue will be published in the week 40.

Vahvaa osaamisperusteisuutta korkeakouluihin

Kirjoittaja: Asko Karjalainen.

Kun puhutaan tai kirjoitetaan korkeakoulujen osaamisperusteisuudesta, käytetään usein A-kirjainta. Sana esiintyy siis akateemisessa toimintaympäristössä muodossa osaamisperustaisuus. Mitään loogista selitystä tälle konventiolle ei ole. Eikä siitä taida mitään haittaakaan koitua. Osaamisperusteisuutta on kuitenkin monen tasoista. Korkeakoulusektorilla sanalla on tähän saakka tarkoitettu lähinnä Bolognan prosessissa opittua osaamistavoitteiden muotoilua tutkinto-ohjelmiin. Ammatillisen toisen asteen koulutuksessa käsitteellä on aivan toinen syvyys. Ammatillisen koulutuksen reformissa osaamisperusteisuus tarkoittaa koulutuksen toteuttamista niin, että opiskelija etenee oman osaamisensa lähtötasoon suhteutettua henkilökohtaista opinpolkua pitkin. Opiskelijalla jo olemassa oleva osaaminen tunnistetaan ja kaikki tutkintoon kelpaava tunnustetaan. Opetusta ja ohjausta tarjotaan osaamisen täydentämiseen tutkinnon osaamistavoitteita vastaavaksi. Osaaminen osoitetaan näytöillä aidoissa työtehtävissä tai niitä jäljittelevissä tilanteissa. Tätä menettelytapaa nimitän vahvaksi osaamisperusteisuudeksi.

Vahvalla osaamisperusteisuudella on Suomessa pitkä historia. Tarina alkoi vuonna 1994, kun näyttötutkintojärjestelmä käynnistyi ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Tällä hetkellä kaikki ammatillinen koulutus on näyttöön pohjautuvaa ja henkilökohtaistettua toteuttaen vahvaa osaamisperusteisuutta. Kokemusta ja myös tutkittua tietoa on siten runsaasti tarjolla, ja korkeakoulujen kannattaa siihen tutustua. Vahva osaamisperusteisuus tarjoaa haasteita sekä oppilaitokselle että opetushenkilökunnalle. Suuri haaste on sekä opettajan että opiskelijan toimintatavan muutoksessa. Vastapainona menetelmä avaa koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja kehittämiseen lähes kumouksellisia näkymiä. Käsitys osaamisesta syventyy, samoin kuin käsitys opettajan työn ytimestä ja opiskelijan vastuusta. Koulutuksen työelämäyhteyden pedagoginen merkittävyys käy ilmeiseksi ja kehittämiseen johdattavaksi.

Vahva osaamisperusteisuus sisältää oikeaan osuvaa oppimisen psykologiaa. Menetelmä toteuttaa erinomaisesti oppimisen perustavaa lainalaisuutta, että kaikki uusi opittu pohjautuu aiemmin opittuun. Vaikka tämä periaate on tiedetty jo kauan, sen toteuttaminen on ollut perinteisessä mallissa opettajan pedagogisesta mielenmaailmasta riippuvaa. Osaamisperusteisessa koulutuksessa opiskelijan lähtötaso-osaaminen selvitetään aina ja havaitut puutteet korjataan ennen uuden asian opettamista. Uuteen osaamiseen edetään opiskelijan edellytysten mukaisesti. Jos näin nyt alettaisiin tehdä, uskoisin korkeakouluopetuksen pääsevän nykyistä parempiin laadullisiin tuloksiin, ja helposti ministeriön sille asettamiin määrällisiin tavoitteisiin.

Sopiiko vahva osaamisperustaisuus korkeakouluopetukseen? Näyttäisi se soveltuvan ainakin ammatilliseen opettajankoulutukseen ja ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin. Molemmista on saatu myönteisiä kokemuksia. Tarjolla on jo esimerkkejä hyvistä käytänteistä. Mitään rakenteellista tai toiminnallista estettä sille ei ole, että korkeakoulujen toimintamalli muuttuisi täysin osaamisperustaiseksi. Vanha tapa opettaa ja opiskella on syvällä kulttuurissa, ja sieltä voi seurata rajoitteita. Juupasta ja eipästä. Paras lääke uudistumiseen on kokeileminen ja kehittäminen. Vahvaa osaamisperustaisuutta täytyy opiskella käytännössä, jotta oppisimme sen mahdollisuudet korkeakoulujen tutkinnoissa. Väittely ilman omakohtaista kokemusta tuskin vie mitään käytäntöä eteenpäin. Jos kaikki suomalaiset ammattikorkeakoulut viivyttelemättä kokeilisivat vahvaa osaamisperustaisuutta, vaikka vain yhdessä tutkinto-ohjelmassaan, saisimme tuota pikaa paljon aineksia rakentavaan keskusteluun ja opasteita aitoon kehittämiseen. Ryhdytäänkö tuumasta toimeen? Haastetaan yliopistot mukaan kokeiluun.

Kirjoittaja

Asko Karjalainen, KT, johtaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, asko.karjalainen(at)oamk.fi

Osaamisperustaisuuden perusteet: Ammattikorkeakoulu ja tiedon tarkoitus

Kirjoittaja: Hannu L. T. Heikkinen.

Tässä teemanumerossa pohditaan, mitä on osaamisperustainen korkeakoulutus. Osaamisperustaisuudesta on tullut uusi mantra. Kun puheita hiukan raaputtaa, yhteistä tulkintaa ei näytä kuitenkaan helposti löytyvän. Erityisen hankala on osaamisen suhde tietoon. Onko osaaminen eri asia kuin tietäminen? Tai jopa vastakohta? Voiko osata, jos ei tiedä?

Nämä kysymykset johdattelevat pohtimaan syvemmin ammattikorkeakoulujen toiminnan taustalla olevaa käsitystä tiedosta. Usein ajatellaan, että tiedeyliopistojen toiminta on teoreettisesti painottunutta, kun ammattikorkeakoulujen tehtävä on antaa käytäntölähtöistä (ja osaamisperustaista) koulutusta. Perusta jaottelulle löytyy toki ammattikorkeakoululaista. Sen mukaan ammattikorkeakoulututkimus on pääosin työelämän tarpeista lähtevää soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä, joka kytkeytyy korkeakoulun sijaintialueen elinkeinorakenteeseen ja sen kehittämiseen. (mm. Kallioinen 2014; Kukkonen 2018; Saari & Viinamäki 2018; OKM 2019).

Ero vaikuttaa aluksi selkeältä, mutta osoittautuu ongelmalliseksi. Ammattikorkeakoulututkimus on ensinnäkin laaja ja hajanainen kenttä (Mutanen 2003; Salo & Friman 2006; Rauhala et al. 2016). Ammattikorkeakoulujen toiminnan pitäisi myös perustua pätevään, tutkittuun ja perusteltuun tietoon. Toisaalta yliopistoiltakin odotetaan nykyään alueyhteistyötä, joten työnjako ei ole itsestään selvä. Lisäksi kokonaistilanne sumenee korkeakoulujen fuusioiden ja yhteenliittymien myötä.

Tämän teoreettisen artikkelin lähtökohtana ovat Aristoteleen klassiset tiedon muodot, jotka integroidaan Jürgen Habermasin näkemykseen tiedon yhteiskunnallisista intresseistä. Näkemys perustuu Stephen Kemmisin esittämään synteesiin, joka on tiiviistetty taulukoon 1. Osaamisperustaisuus liitetään kahteen keskimmäiseen sarakkeeseen, johon kuuluvat tekniset ja käytännölliset tarpeet saada tietoa. Tätä näkemystä kutsumme rajatuksi näkemykseksi ammattikorkeakouluista (Heikkinen & Kukkonen 2019).

TAULUKKO 1. Rajattu ja laaja näkemys ammattikorkeakouluista Aristoteleen ja Jürgen Habermasin tietonäkemysten valossa (Heikkinen & Kukkonen 2019). Alkuperäisestä taulukosta (Kemmis & Smith 2008) muokattu (Heikkinen & Huttunen 2017; Mahon, Heikkinen & Huttunen 2018; Heikkinen, Kiilakoski, Kaukko, Huttunen & Kemmis 2018).

Tiedeyliopistojen tehtävä liittyy perinteisesti tiedolliseen asenteeseen, jota kutsutaan Aristoteleen filosofiassa käsitteellä episteme. Se voidaan kiteyttää nykykäsitteellä ilmaistuna teoreettiseksi tietämiseksi. Tämä dispositio eli tiedollinen asenne, jonka mukaan asiat pyritään näkemään matkan päästä ja mielellään hiukan yläviistosta, on länsimaisten tiedeyliopistojen ideaali. Sitä toiminnan muotoa, joka tähtää pyyteettömään, neutraaliin ja pätevään tietoon, kutsutaan Aristoteleen jaottelussa käsitteellä theoria. Sana juontuu alun perin verbistä, joka tarkoittaa näkemistä. Tällöin tavoitellaan objektiivista katsetta todellisuuteen ja yleispätevää tietoa, joka on totta ajasta ja paikasta riippumatta.

Nykyisessä puheessa osaamisperustaisuudesta näyttävät painottuvan käytännölliset tietämisen muodot (tekne ja fronesis). Ne muodostavat taulukon kaksi keskimmäistä saraketta. Toisaalta esiin tulee vahvasti pyrkimys luonnon tai luonnonvoimien hallintaan (tekne), toisaalta käytännöllinen viisaus (fronesis), jonka avulla pyritään ymmärtämään ihmisten ja ihmisyhteisöjen toimintaa.

Fronesis-tieto on käytännöllistä siinä mielessä, että sen hyöty punnitaan ihmisen välisessä kanssakäymisessä eli sosiaalisessa toiminnassa. Fronesiksen päämääränä on ihmisen onnellisuuden edistäminen laajassa merkityksessä (eudaimonia). Kyseessä ei ole pelkkä onnellisuuden tunne, vaan joskus elämään liittyy myös ponnisteluja ja jopa kärsimystä sellaisten päämäärien hyväksi, jotka tuntuvat arvokkailta. Siksi eudaimonia voitaisiin kääntää myös elämisen arvoiseksi elämäksi. Se on joskus käännetty myös ihmisen kukoistukseksi: ihminen tulee onnelliseksi toteuttaessaan parhaat kykynsä, taipumuksensa tai potentiaalinsa. Jokaisella meistä on oma tapansa realisoida ne mahdollisuudet, jotka ovat idullaan meissä ainutkertaisella tavalla. Parhaimmillaan potentiaalit puhkeavat kukoistukseensa flow-tilassa, jossa ihminen uppoutuu tekemiseen unohtaen kaiken muun (Csikszentmihalyi 1997). Toimintaa, joka tähtää ihmisen kukoistuksen ja ihmisarvoisen elämän edistämiseen, kutsutaan praksikseksi. (Heikkinen, Kiilakoski, Huttunen, Kaukko & Kemmis 2018.)

Tekneä vastaava toiminnan muoto on poiesis, aineellisten aikaansaannosten tekeminen. Sanasta tekne juontuu myös käsite tekniikka. Tekninen tieto ei ole arvokasta sinänsä, vaan sen arvo syntyy tuottamisen kautta. Tekne on laajentunut modernin yhteiskunnan kehittyessä ihmisten hallintaan. Teknisen intressin pohjalta syntyvät tuotteet voivat olla siis myös palveluita tai asiakasprosesseja, joiden avulla tehdään taloudellista tulosta. Tällöin toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä kohdellaan välineen tavoin. Tekninen intressi edustaa välineellistä suhdetta tietoon: päämäärät ovat tietämisen kannalta ulkoisia. (Heikkinen, Kiilakoski, Huttunen, Kaukko & Kemmis 2018.)

Aristoteleen näkemystä täydentävä tietämisen kriittinen dispositio hahmoteltiin varsin myöhään länsimaisessa tieteenfilosofiassa. Ajatuksen kiteytti 1960-luvulla kriittis-emansipatorisen tiedonintressin muotoon saksalainen filosofi Jürgen Habermas. Hänen mukaansa yhteiskunnat tarvitsevat kehittyäkseen myös tietoa, jonka avulla voidaan vapautua epärationaalisten uskomusten kahlitsevista pakoista, esimerkiksi taikauskosta tai ideologioista. Habermas tarkastelee tiedon tarvetta yhteiskunnallisesta eikä yksilön näkökulmasta, mistä juontuu myös avainkäsite tiedon yhteiskunnallinen intressi. Kriittis-emansipatorisen tiedonintressin tarkoitus on arvioida ideologioita ja uskomuksia, joiden avulla käytetään valtaa. Pyrkimys järkiperäiseen, argumentoivaan ja kriittiseen ajatteluun antaa intressille sen nimen alkuosan (kriittinen), ja pyrkimys väärästä vallasta vapautumiseen sen nimen jälkiosan (emansipatorinen). Koska maailma ymmärretään valtataistelun kenttänä, tietäjän näkökulma ei voi olla neutraali, vaan jokainen ottaa kantaa omasta näkökulmastaan. Pyrkimys on tarkastella kriittisesti ja reflektiivisesti tiedon, uskomusten ja vallankäytön perusteita sekä niiden välisiä suhteita. (Heikkinen, Kiilakoski, Huttunen, Kaukko & Kemmis 2018.)

Näyttää siltä, että ammattikorkeakouluilta ei juurikaan odoteta teoreettisen tiedon tuottamista eikä kriittis-emansipatorista toimintaa. Nykykeskustelussa näyttävät korostuvan teknis-välineelliset pyrkimykset: miten voidaan tehostaa tuotantoa ja taloutta. Osaamisperustaisuus yhdistyy usein myös vaatimukseen koulutuksen työelämäyhteistyön tai työelämärelevanssin edistämisestä (mm. Aittola, Siekkinen, Hakanurmi & Karjalainen 2018). Tuotannon ja talouden näkökulmien korostuminen viittaa siihen, että ajattelua ohjaa lähinnä tekninen tiedonintressi (tekne). Koulutus nähdään tuotteina tai potentiaalisina tuotantovälineinä, jolloin koulutuksestakin tulee osa tekemisen prosessia, poiesista. Ihmisetkin voidaan nähdä koulutuksen tuotteena: tavoitteena on tuottaa koulutuksen avulla työntekijöitä, yrittäjiä tai ylipäänsä yhteiskunnan ja talouden toimijoita, jotka ovat tehokkaita tuotantovälineitä ja kuluttajia. Tieto ajatellaan pääomaksi ja lisäarvoksi. Tällaista näkökulmaa koulutukseen ovat arvostelleet viime aikoina etenkin kognitiivisen kapitalismin kriitikot (mm. Brunila, Onnismaa & Pasanen 2015; Heikkinen 2018; Peters & Bulut 2011).

Fronesis-tieto on joutunut alisteiseksi tekne-tiedolle: tuotannosta ja taloudesta (tekne) on tullut itseisarvo. Froneettisesta näkökulmasta koulutusta pitäisi ohjata kysymys siitä, miten se tuottaa hyvää elämää (eudaimonia), jolloin tekne olisi alisteinen fronesikselle. Ilmiö ei kuitenkaan koske vain ammattikorkeakouluja, vaan samansuuntainen siirtymä on havaittu myös yliopistoissa. Tämä merkitsee sitä, että sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen toiminta ymmärretään rajatusta näkökulmasta. Laaja näkökulma ammattikorkeakouluihin merkitsisi, että koulutuksessa ja tutkimuksessa on sijansa sekä teoreettisille päämäärille että kriittis-emansipatoriselle toiminnalle (Heikkinen & Kukkonen 2019).

Olennaista on tunnistaa ne uskomusjärjestelmät, jotka ohjaavat yhteiskunnallista toimintaa vahingolliseen suuntaan. Meidän on helppo osoittaa natsi-Saksan tai Stalinin Neuvostoliiton ideologioiden pakottava voima, joka esti aikalaisten asettumisen niiden ulkopuolelle. Sitä vastoin voi olla vaikea erottaa, mitkä ovat tämän ajan itsestään selvinä pidettyjä ideologioita. Siksi tutkimuksessa ja kehittämistyössä pitäisi olla tilaa erilaisille äänille, etenkin nykytilan kritiikille ja parannusehdotuksille. Ammattikorkeakouluissa onkin mainioita esimerkkejä lähestymistavoista, jotka tukevat kriittis-emansipatorista intressiä (mm. Karvinen & Laine 2015; Piippo 2018).

Kenties voimakkain ihmisten toimintaa ohjaava ideologia nykyisin on uskomusjärjestelmä, joka on länsimaisen fossiilisen energian käyttöön perustuvan elämänmuodon taustalla. Tämän itsestään selvänä pidetyn elämäntavan tuhoisat skenaariot on alettu hahmottaa yhä selvemmin. Kriittis-emansipatorinen intressi saakin muotonsa nykyisin esimerkiksi kiertotaloutta, vaihtoehtoisia energiamuotoja ja kestävää kehitystä tukevan koulutus- ja kehittämistoiminnan muodossa (mm. Tolppi 2016).

Selvää on kuitenkin, että toimet ekokriisin estämiseksi ovat vasta alussa. Siksi suurin haaste ammattikorkeakouluille – kuten kaikelle koulutukselle – on ekologisen sivistyksen (Värri 2018) edistäminen. Jotta siinä voidaan onnistua, edellytyksenä on laaja näkemys ammattikorkeakouluista, jota ei ohjaa tekne, vaan pikemminkin fronesis. Vain laajan ja syvällisen ymmärryksen avulla kehityksen suunta voidaan muuttaa kestävään suuntaan. Syvällinen osaaminen edellyttää myös kykyä teoreettiseen ajatteluun. Osaaminen tulee näkyväksi erityisesti silloin, kun tilanteet edellyttävät kriittis-emansipatorista toimintaa asioiden parantamiseksi. Parhaimmillaan eri tiedon muodot täydentävät näin toisiaan ammattikorkeakoulututkimuksessa ja -opetuksessa.

Kirjoittaja

Hannu L. T. Heikkinen, Koulutuksen ja työelämän tutkimuksen professori, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, hannu.l.t.heikkinen@jyu.fi


Aittola, H., Siekkinen, T., Hakanurmi, S. & Karjalainen, M. (2018). Miten työelämälähtöinen avoin korkeakouluopetus vastaisi paremmin työelämän osaamistarpeisiin? Avot-hanke kehitti toimintamallin. Yliopistopedagogiikka 2/2018. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2018/12/20/miten-tyoelamalahtoinen-avoin-korkeakouluopetus-vastaisi-paremmin-tyoelaman-osaamistarpeisiin-avot-hanke-kehitti-toimintamallin/. Luettu 4.2.2019.

Brunila, K., Onnismaa, J., & Pasanen, H. (2015). Koko elämä töihin. Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino.

Csikszentmihalyi, M. (1997). Flow and the psychology of discovery and invention. HarperPerennial, New York.

Heikkinen, H. (2018). Education, Work and Life. Teoksessa C. Edwards-Groves, P. Grootenboer, & J. Wilkinson (toim.), Education in an Era of Schooling : Critical perspectives of Educational Practice and Action Research. A Festschrift for Stephen Kemmis. Dortrecht: Springer, 79–90.

Heikkinen, H., & Huttunen, R. (2017). ”Mitä järkeä?”: kasvatuksen tietoperusta ja rationaalisuus. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen, & J. Tähtinen (toim.), Toiveet ja todellisuus: kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa. Suomen kasvatustieteellinen seura, 31–58.

Heikkinen, H., Kiilakoski, T., Huttunen, R., Kaukko, M. & Kemmis, S. (2018). Koulutustutkimuksen arkkitehtuurit. Kasvatus, 49 (5), 368–383.

Heikkinen, H. & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulutus toisin ajateltuna. (Käsikirjoitus.)

Kallioinen, O. (2014). Ammattikorkeakoulujen vaikutus alueidensa kilpailukykyyn ja yritystoimintaan. UAS Journal 1/2014. https://uasjournal.fi/category/aluekehitys/page/2/ Luettu 22.1.2019.

Karvinen, I. & Laine, E. (2015). Trialogi-seminaari pedagogisen muutoksen mahdollistajana. UAS Journal 4/2015. https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/trialogi-seminaari-pedagogisen-muutoksen-mahdollistajana/ Luettu 22.1.2019.

Kemmis, S. & Smith, T. J. (2008). Praxis and praxis development: About this book. Teoksessa S. Kemmis & T. J. Smith (toim.), Enabling praxis: Challenges for education. Pedagogy, Education and Praxis, Volume 1. Rotterdam: Sense, 3–13.

Kukkonen, H. (2018). Aristoteles ammattikorkeakoulussa. Osa 1. TAMK Journal 8.8.2018. http://tamkjournal.tamk.fi/aristoteles-ammattikorkeakoulussa-osa-1-kaytantosuuntautuneen-tutkimuksen-lahtokohdat-ja-paamaarat/ Luettu 22.1.2019.

Mahon, K., Heikkinen, H. & Huttunen, R. (2018). Critical educational praxis in university eco-systems: Enablers and constraints. Pedagogy, Culture and Society. doi: 10.1080/14681366.2018.1522663

Mutanen, A. (2003). Ammattikorkeakoulututkimuksesta: teoreettista tarkastelua. Kever 4/2003. https://arkisto.uasjournal.fi/kever_2003-4/56368b5ec1d81a3fc2256df6005b1f8a.htm

OKM (2019). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulutus ja tiede. Tiede ja tutkimus. https://minedu.fi/tiede-ja-tutkimus Luettu 22.1.2019.

Peters, M. A., & Bulut, E. (Toim.) (2011). Cognitive capitalism, education, and digital labor. New York: Peter Lang.

Piippo, J. (2018) Nuoret aktiivisia toimijoita kehitystyössä eri asuinalueilla. UAS Journal 4/2018. https://uasjournal.fi/4-2018/nuoret-aktiivisia-toimijoita-kehitystyossa/ Luettu 22.1.2019.

Rauhala P., Kantola M., Friman, M. & Huttula, T. (2016). Ammattikorkeakoulutus tutkimuksen kohteena. Tiedepolitiikka 41(3), 57–68.

Saari, E. & Viinamäki, L. (2018). Alueellista hyvinvointia edistävän tiedontuotannon haaste. UAS Journal 4/2018. https://uasjournal.fi/4-2018/alueellista-hyvinvointia-edistava-tiedontuotanto Luettu 22.1.2019.

Salo, K. & Friman, M. (2006). Katsaus akateemiseen kasvatustieteelliseen ammattikorkeakoulututkimukseen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 8(3), s. 71–84.

Tolppi, R. (2016). Ylikulutus kuriin kiertotaloudella. UAS Journal 4/2016. https://uasjournal.fi/puheenvuoro/ylikulutus-kuriin-kiertotaloudella/ Luettu 22.1.2019.

Värri, V. – M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Arvioimmeko kriteereillä osaamistavoitteiden saavuttamista?

Kirjoittaja: Anna Nykänen.

Laurea-ammattikorkeakoulussa otettiin käyttöön tammikuussa 2019 uudet arviointikriteerit. Tavoiteltavan osaamisen laatua kuvaavat arviointikriteerit ovat kaikissa opinnoissa opinnäytetyötä lukuun ottamatta yhteiset sen sijaan, että ne olisivat osaamistavoitekohtaiset. Kriteereitä tehdessämme vertailimme muiden ammattikorkeakoulujen arvioinnin perusteita ja peilasimme sanoitusta suhteessa sekä eurooppalaiseen (EQF) että kansalliseen (NQF) tutkintojen viitekehykseen.

Päädyimme määrittämään osaamisen laadulle kaksi vaatimustasoa: ensimmäinen vaatimustaso (I) sopii alkuvaiheen tai asiaa ensikertaa käsitteleviin opintoihin. Toinen taso (II) on selvästi vaativampi ja sen saavuttaminen hyvin arvosanoin tuottaa ammattikorkeakoulutasolla vaaditun osaamisen (EQF taso 6).  ̶  Aina voi toki pohtia, tulisiko arvioinnissa olla tätäkin tiukempi osaamistason saavuttamiseksi. Voit arvioida asiaa tutustumalla kriteereihin.

Laureassa arviointikriteereitä sovelletaan sellaisenaan. Niitä ei ole tarkoitus sanoittaa uudestaan, eikä myöskään omia opintokohtaisia kriteereitä ole ohjeistuksen mukaan sallittua tehdä. Opintoon sopimattomia kriteereitä voi sen sijaan jättää halutessaan pois.

Opettajilla iso vastuu eurooppalaisten laatuvaatimusten täyttämiseksi

Eurooppalaista koulutusta ohjaavan ECTS Users’ Guiden näkökulmasta Laurean opetussuunnitelmat ovat väljiä jättäen paljon opettajien päätettäväksi. Eurooppalaisten laatukriteereiden täyttymiseksi opintojen toteutussuunnitelmat ovat osa opetussuunnitelmaa, joten niiden sisältöön on syytä panostaa. Tästä syystä toteutussuunnitelmien laatu onkin otettu Laureassa vuoden 2019 kehittämisteemaksi.

Arviointikriteereiden osalta olemme linjaamassa, kumpaa vaatimustasoa (I vai II) kullakin opinnolla käytetään. Tämä tasa-arvoistaa opiskelijoiden arviointia jatkossa. Aiemmin arviointikriteeristömme on ollut erikseen alkuvaiheen ja valmistumisvaiheen opiskelijoille, mutta yhteisesti ei ole ollut sopimusta siitä, kumpaa kriteeristöä opinnossa käytetään – olivathan opetussuunnitelmatkin aikoinaan kampuskohtaisia.

Yleiset arviointikriteerit sanoittavat osaamisen laadun

Suunnittelijana olin mukana työstämässä uusia arvioinnin perusteitamme. Tästä huolimatta koen, että yhteiset arviointikriteerit ovat haastavia sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmasta. Oleellista on opinnon osaamistavoitteiden saavuttaminen niin, että arviointikriteerit määrittävät tavoiteltavan osaamisen laadun. Toimivatko yhteiset arviointikriteerit kuitenkaan näin?

Esimerkiksi alkuvaiheen opinnolle Projektinhallinta ja viestintä on kirjattu neljä osaamistavoitetta, joiden arvioinnissa käytettäneen vaatimustasoa yksi. Opinnon suoritettuaan opiskelija osaa mm. ”suunnitella, toteuttaa ja arvioida käytännöllisen projektin moniammatillisessa yhteistyössä” ja ”toimia tarkoituksenmukaisesti monikulttuurisissa organisaatioissa ja verkostoissa” (Liiketalouden koulutuksen opetussuunnitelma 2019). Arviointikriteeristö on jaettu kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat 1) ammatillinen tietoperusta, tiedonhaku ja raportointi, 2) ammatillinen toiminta ja työelämän kehittäminen sekä 3) ryhmätyötaidot, johtaminen ja vastuullisuus. Arvosanan kolme (3) kohdalla on kymmenen kriteeriä. Näiden lisäksi on huomioitava, että ohjeiden mukaan arvosanan yksi (1) tasolla olevien kriteerien on täytyttävä arvosanan kolme saamiseksi (katso taulukko 1).

Taulukko 1. Esimerkkinä vaatimustason yksi yleiset arviointikriteerit arvosanan tasolle yksi ja kolme (Liiketalouden koulutuksen opetussuunnitelma 2019).

 AMMATILLINEN TIETOPERUSTA, TIEDONHAKU JA RAPORTOINTI AMMATILLINEN TOIMINTA JA TYÖELÄMÄN KEHITTÄMINEN Arvioidaan soveltuvin osin: RYHMÄTYÖTAIDOT, JOHTAMINEN JA VASTUULLISUUS
Arvosana 3 Opiskelija osaa… käyttää johdonmukaisesti ammattikäsitteitä eri työkäytänteitä ja tilanteita selittäessääntoimia opittuja taitoja ja menetelmiä käyttäen toimia tavoitteellisesti ryhmässä
koota tietoa ja hyödyntää tietoperustaansa toimia ammatillisesti asiakkaiden ja/tai yhteistyötahojen kanssa ja tunnistaa heidän tarpeensa suunnitella ja hallita oman työn etenemistä ja ajankäyttöä
raportoida sovitulla tavallaosallistua ohjaukseen ja hyödyntää sitähavaita turvallisuuteen liittyviä riskejä
perustella toimintaansa ammattieettisten periaatteiden mukaisesti
Arvosana H/1 Opiskelija osaa… käyttää keskeisiä ammattikäsitteitä eri työkäytänteitä ja –tilanteita selittäessään toimia ohjattuna opiskeltavia taitoja ja menetelmiä käyttäen toimia ryhmän jäsenenä
etsiä tietoa eri tietolähteistätoimia asiakkaiden ja/tai yhteistyö-tahojen kanssasuunnitella ohjatusti oman työn etenemistä ja ajankäyttöä
raportoida ottaa vastaan ohjaustatoimia turvallisesti ja ammattieettisten periaatteiden mukaisesti
noudattaa annettuja ohjeita ja sääntöjä

Projektiosaamisen näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista arvioida ammattikäsitteiden käyttöä, kun opiskelija selittää eri työkäytänteitä ja -tilanteita. Lisäksi tulisi varmistaa, että opiskelija on koonnut tietoa projektien hallinnasta ja osoittaa hyödyntävänsä sitä. Sen sijaan monikulttuurisuuteen työskentelyyn liittyvän tavoitteen saavuttamisen arvioimisen menetelmäksi sopisi esimerkiksi erilaisista opiskelijoista koostuvan ryhmän itsearviointi. Kaikissa osaamistavoitteissa ei voi arvioida samoilla kriteereillä. Kaikki kriteerit eivät sovellu kaikkiin osaamistavoitteisiin, vaan opettajan tulee valita, mikä tai mitkä kriteereistä sopivat osaamistavoitteen saavuttamisen arviointiin.

Osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien yhteensopivuudessa on myös muita ongelmia. Opiskelijan tulisi esimerkiksi osata hyödyntää ohjausta sekä suunnitella ja hallita ajankäyttöään, mitä ei ole mainittu opinnon osaamistavoitteissa. Osaamisperustaisuutta ajatellen olemme eettisen kysymyksen äärellä: onko oikein, että näiden kriteerien toteutumattomuus voi estää ylemmän arvosanan? Ajankäytön hallinta haluttiin kuitenkin mukaan perusteluksi sille, että myöhässä palautetusta tehtävästä ei voi saada parasta arvosanaa.

Ongelmallista on, että osaan osaamistavoitteista arviointikriteeristö sopii huonosti. On asioita, jotka joko osaa, tai ei osaa, tai joissa vaaditaan korkeaa osaamista. Esimerkiksi lääkelaskut tulee hallita virheettömästi.

Yleisten arviointikriteereiden vaara on mielestäni se, että esimerkiksi käsitteiden käyttöä ja teoriaosaamista arvioidessa unohtuu, että osaamisperustaisesti arvioimme opinnon osaamistavoitteen saavuttamista, emme sitä, kuinka montaa tai mitä lähteitä opiskelija on käyttänyt, tai onko raportti ohjeistuksen mukaan laadittu. Raportti toki toimii yhtenä mahdollisena osaamisen tunnisteena tehden osaamisen näkyväksi ja siten arvioitavaksi. Opettajan tulee kuitenkin olla tarkkana, että hän arvioi tavoitteeksi asetettua osaamista.

Työkalu opintojaksokohtaisten kriteereiden työstöön olemassa, mutta onko resursseja?

Yleisten arviointikriteerien soveltaminen spesifeihin osaamistavoitteisiin on vaikeaselkoista ja väärinkäsityksille altistavaa. Yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi malli on johtaa kriteerit suoraan opintojen osaamistavoitteista, kuten osassa korkeakouluista ja kaikessa ammatillisessa koulutuksessa on tehty.

Kun opinnon osaamistavoitteet on kuvattu arvosanan kolme (3) osaamiselle, on arvosanan yksi (1) ja viisi (5) tasoinen osaaminen suhteellisen helppoa johtaa yleistä arviointikriteeristöä hyödyntäen. Tämä on kuitenkin suuri työ ja vaatii kehittämisresursseja: esimerkiksi Laureassa opintojaksoja on noin 800. Kehittämistyö vaatisi vähintään viiden kuukauden työpanosta.

Opintojaksojen lisäksi Laureassa opiskellaan projektimuotoisesti. Projektien tuottamaa osaamista arvioitaessa voimme törmätä osaamiseen, jota emme ennalta arvanneet saavutettavan (Raij 2019, 23). Työtä opinnollistettaessa voi myös käydä näin. Näissä tilanteissa yhteiset yleiset arviointikriteerit ovat tarpeelliset.

Jatketaan keskustelua arvioinnin perusteista koulutuksen laadun edistämiseksi

Edellä olen pyrkinyt osoittamaan, että osaamisen arviointi on monitulkintaista yhteisten kriteereiden määrittelemisestä huolimatta. Keskustelua arvioinnin perusteista tarvitaan, jotta arviointi toteutuu oikeudenmukaisesti ja opiskelija – ja opettaja – ymmärtävät, mihin arviointi perustuu. Arvioinnin kehittäminen on edellytys aidosti osaamisperustaiseen osaamisen tunnistamiseen ja tätä kautta koulutuksen laadukkuuteen.

Kirjoittaja

Anna Nykänen, KM, suunnittelija (koulutuksen kehittäminen), Laurea-ammattikorkeakoulu, anna.nykanen(at)laurea.fi


Liiketalouden opetussuunnitelma. (2019). Laurea-ammattikorkeakoulu. https://ops.laurea.fi/index.php/fi/212701/fi/209690/HLY219SY/20/year/2019. Haettu 24.1.2019

Raij, K. (2019). Teoksessa Juvonen S., Marjanen P. & Meristö T. (toim.) Learning by Developing 2.0 – Case Studies in Theory and Practice. Laurea Julkaisut 101, 16–29.