Jaana Lamberg

Kan yrkeshögskolan bidra till regionutvecklingen i skärgården?

Författare: Rasmus Karlsson.

Yrkeshögskolan Novia är för tillfället delaktig i flera projekt som på olika sätt berör företag och företagsamhet i Åbolands skärgård. Företagsverksamheten bedrivs ofta på hemgården, kanske i den miljö man växt upp. Sjunkande lönsamhet i traditionella skärgårdsnäringar som fiske och en önskan att upprätthålla en levande skärgård med nya möjligheter för företagsamhet driver på en förändring av näringslivet. Två Interreg Central Baltic-projekt, St. Olav Waterway och Smart Marina, kretsar kring turism. Mer specifikt att möta en efterfrågan på högre servicenivå och försök att förlänga den korta säsongen. Ett annat projekt, Archipelago Business Development, strävar till att utveckla businessmodeller och nya samarbeten mellan många olika typer av företag.

I de nu pågående projekten stärks lokalsamhället främst genom stöd för att bedriva företagsverksamhet som man kan livnära sig på i skärgården. Projekten är i högsta grad lokalt förankrade då företagen som nås och är verksamma i projekten är lokala aktörer i skärgården. Även de direkta investeringar som görs under projektens gång har potential att nyttja lokala entreprenörer som besitter den specialkunskap och utrustning som ibland behövs för att verka i skärgårdsförhållanden.

Projekttrötthet

Projektverksamhet är ingenting nytt i den åboländska skärgården. Tvärtom kan man påstå att projektverksamhet och fondfinansiering sedan länge är vardag i trakten. Dels har Pargas stad, och dess föregångare innan kommunsammanslagningen som gjorde en stor del av Åbolands skärgård till en kommun år 2009, länge haft projektverksamhet på agendan. Också den lokala Leader-gruppen I samma båt – samassa veneessä har länge varit verksam i skärgården. En viss projekttrötthet kan skönjas bland många aktörer. Känslan av att projekt kommer och går, men problemen består. Det kommer nya företagare med ny iver och idéer, men när man samtalar med de verksamma på gräsrotsnivå hittar man ibland en skepsis till att projekten skulle medföra bestående positiva effekter. James Simpson, projektledare för Novias partner Pargas Stad, i projektet St. Olav Waterway, känner igen problematiken. Han upplever att företagen gärna tar en avvaktande roll, åtminstone i början av projekten. Detta kan vara problematiskt då projektets förutsättningar ofta bestäms redan i ansökningsskedet. Denna avvaktande inställning kan vara resultat av tidigare projekt som varit misslyckade eller intetsägande, åtminstone ur företagarens perspektiv. Simpson menar ändå att man genom aktiv dialog lyckats bemöta några företags önskemål under projektet St. Olav Waterways gång, men att rörelseutrymmet kan vara litet då ett projekt väl är godkänt.

När specifika, lokala behov utkristalliseras i ett regionalt program som Interreg-programmen, kan lokala punktinsatser som Leader-finansiering vara ett alternativ. Emil Oljemark, verksamhetsledare i Leader-gruppen I samma båt, är också bekant med begreppet projekttrötthet och menar att det ibland kan bero på att man i målgruppen förväntar sig snabbare resultat än vad som alltid är möjligt. I allmänhet uppfattas ändå projekten som meningsfulla då de har förankring på gräsrotsnivå och där uppfattas som nödvändiga. Det är viktigt att de konkreta projektåtgärderna känns meningsfulla hos målgruppen och motsvarar de behov som finns.

Nätverk av aktörer i fokus

Vad är det då en yrkeshögskola kan göra för att upprätthålla optimismen man känner i inledningen av ett projekt? Visionerna är klara och slutmålet med projektet känns både realistiskt och som att det kommer att leda till en verklig förändring och en förbättring av den rådande situationen, men när man går ner på detaljnivå brukar ofta frågorna vara fler än svaren. För att upprätthålla engagemanget och ivern krävs att förtroendet för att man kommer att uppnå goda resultat hålls vid liv.

Att visa ett långsiktigt engagemang i regionen är antagligen viktigt. Att i lokalpressen regelbundet kunna visa upp nya initiativ och formidabla, konkreta resultat. Öronmärkta pengar avsedda för direkta investeringar för att utveckla en verksamhet fungerar som en morot för att få aktörerna intresserade. Att sammanföra aktörer med liknande utmaningar inom samma bransch har också visat sig vara väldigt inspirerande och givande. Projektet Smart Marina sammanför 32 gästhamnar i Central Baltic-området som ges möjlighet att göra studiebesök hos varandra för att få idéer att ta med sig för att utveckla sin egen hamn. De första erfarenheterna har varit enbart positiva. Där man i vardagen konkurrerar med varandra, finns ändå en insikt om att en enskild hamn inte i sig utgör den attraktiva båtturismregion som centrala Östersjön är. Det är nätverket av hamnar som gör regionen attraktiv för båtsemestrare. Centrala Östersjön bjuder på ett fantastiskt nätverk av vackra hamnar i genuin skärgårdsmiljö. Ett mål i projektet är att föra detta budskap vidare utanför programområdet genom att hamnarna synliggörs som ett nätverk. För detta krävs regional sammansvetsning och satsningar som syns utåt som en attraktiv helhet och ett nätverk av garanterat god service, god mat, tydlig och enhetlig information och goda förbindelser. I Smart Marina sammanförs kunskapsutbyte och -utveckling med konkreta investeringar i infrastruktur såsom bryggor och servicehus.

Alla rör sig inte heller med båt, åtminstone inte egen båt. Det krävs också möjligheter att röra sig över landytorna med tillgång till service och information. Där har projektet St. Olav Waterway en viktig roll. I projektet skapas en pilgrimsled från Åbo över Åland och vidare till Sverige där den sammanlänkar med existerande pilgrimsleder som för vidare till slutmålet Nidaros, alltså Trondheim. I projektet försöker man sammanlänka de aktörer som erbjuder service längs med vägen så att en pilgrimsvandrare kan planera sin rutt och kunna försäkra sig om att få mat och tak över huvudet för natten, samt transport över vattnet där det behövs. Man rör sig i gränslandet mellan kommersiell och spirituell verksamhet och samarbetar med församlingar och Franciskusföreningen på Kökar. Resan kan företas av olika själ, men grundförutsättningarna för att den ska lyckas är de samma. Leden är en konkret möjlighet för aktörer i regionen att samarbeta kring samma produkt, ett tankesätt som kanske inte riktigt slagit rot i regionen. Ofta sneglar man avundsjukt mot Lappland, och där finns säkert mycket att lära. Även samarbete, t.ex. kring arbetskraft, diskuteras.

Nätverk av små aktörer är en gemensam faktor för de Central Baltic-projekt Novia deltar i. Novias medverkan möjliggör att mindre aktörer, som själva inte skulle ha resurser att sköta den administration som projektdeltagande som partner medför, ändå kan ta del av projektverksamheten.

Yrkeshögskolan som professionell projektpartner

För att yrkeshögskolan ska kunna bedriva regionala utvecklingsprojekt krävs att det kontinuerligt finns finansiering att söka som kan användas för projekt i regionen, och att man gör väl ifrån sig för att upprätthålla förtroendet hos finansiärerna. Den första delen, finansieringen, är ingen omöjlighet i dagsläget då flera finansieringsformer är geografiskt riktade till specifika regioner, även skärgården. För den åboländska skärgårdens del finns exempelvis Interreg-programmen Central Baltic och Baltic Sea Region, samt Leaderfinansiering.

Den andra delen, att upprätthålla förtroendet hos finansiärerna, kräver att yrkeshögskolan lyckas upprätthålla en professionell FoU-organisation som proaktivt tar sig an utmaningar i projekten. Styrkan i en organisation som kontinuerligt deltar i, och driver projektverksamhet är att man redan i de inledande faserna i projekten kan identifiera och undvika fallgropar som gör att den dyrbara projekttiden går till spillo. En professionell projektorganisation ska också kunna leverera korrekta rapporter till finansiären, utan fördröjningar som leder till att andra projektpartner måste vänta på sin finansiering. Man ska också visa att man har ett ramverk för att sprida resultaten i projektet, och när det gäller regional utveckling ska denna rapportering gärna vara synlig både på lokal och regional nivå.

Kontinuitet genom lyckade projekt

Kommunernas, NTM-centralernas och andra regionala förvaltningsorgans roll är förstås centrala i många aspekter av den regionala utvecklingen, men Yrkeshögskolan kan ha en stark roll som en aktör med nära kontakt med lokalsamhället över kommungränserna. Yrkeshögskolan kan bidra med den sakkunskap som man har genom de ämnen man utbildar i, men även i allra högsta grad genom expertis i projektledning som man bygger upp genom kontinuerlig projektverksamhet och de nätverk som byggts genom denna. Yrkeshögskolan kan uppnå en position som bestående regionutvecklare genom att marknadsföra sig som en pålitlig partner som har kunskap om finansieringsformerna och lösningar på de krav om rapportering, arkivering och spridning av projektresultat som finansiärerna kräver. Lyckade projekt bygger grunden för kontinuitet istället för projekttrötthet, och öppnar möjligheter för förnyade projektpartnerskap i följande programperiod.

Artikeln baserar sig på projekten nedan

Central Baltic-projekt där Novia är partnerPartner
St. Olav Waterway
I projektet upprättas en pilgrimsled, från Åbo genom skärgården och Åland till Hudiksvall https://stolavwaterway.com

Åbo Akademi, Yrkeshögskolan Novia, Föreningen Pilgrimstid, Franciskusföreningen på Kökar, Sottunga kommun, Östhammars kommun, Söderhamns kommun, Pargas stad
Archipelago Business Development
I projektet skapas nya affärsmodeller och kunskapsutbyte i Åbolands, Ålands och Stockholms skärgård www.archipelagobusiness.eu

Åbo akademi, Yrkeshögskolan Novia, Södertörns universitet, Drivhuset
Smart Marina
Målsättningen i projektet är att utveckla klimatsmarta lösningar och höja servicenivån i 32 gästhamnar i centrala Östersjöregionen www.smartmarina.eu

Ålands utvecklings Ab, Östhammars kommun, Valdemarsviks kommun, Dagö kommun, Skärgårdsstiftelsen i Stockholm, Yrkeshögskolan Novia

För artikeln intervjuades:
Emil Oljemark – Leadergruppen ”I samma båt – samassa veneessä”, www.sameboat.fi
James Simpson – Pargas stad

Tiivistelmä suomeksi:
Novia ammattikorkeakoulu osallistuu tällä hetkellä useaan alueelliseen kehittämisprojektiin lounaissaaristossa. Hankkeissa ollaan tiiviissä yhteystyössä paikallisten yrittäjien kanssa. Hankkeet koskevat yritysten ja matkailun kehittämistä. Yrittäjien mukaantulo projektin suunnitteluun jo ennen sen alkua auttaa projektin onnistumisessa. Toisaalta vasta projektin alkamisajankohdan jälkeen ilmenneitä tarpeita ja toivomuksia on usein hankalaa sovittaa projektin budjettiin ja päämäärään. Ammattikorkeakoulu voi toimia yhdistävänä tekijänä ja projektiosaajana kuntarajat ylittävissä projekteissa.

Författare

Rasmus Karlsson, Pol. mag., Projektledare, Yrkeshögskolan Novia, rasmus.karlsson(at)novia.fi

Yhteistyö tukee Itämeren kehittämistä yhtenäiseksi matkakohteeksi

Kirjoittaja: Sanna-Mari Renfors.

Itämeri-strategian toteutuminen edellyttää maiden välistä yhteistyötä

Itämeri-strategian (Euroopan Komissio 2015) tavoitteena on luoda alueesta yhtenäinen matkakohde. Strategiassa Itämeri nähdään yhdeksi markkina-alueeksi, mikä edellyttää palvelujen yhteiskehittämistä ja -markkinointia. Erityisesti ns. Keskisellä Itämerellä eli Suomessa, Virossa ja Latviassa matkailuelinkeinon kansainvälinen kasvu on ollut nopeaa. Tämä on tuonut mukanaan erilaisia liiketoiminnan kehittämisen haasteita.

Keskisen Itämeren alueella matkailuelinkeino kärsii erityisesti dynaamisten yrittäjien ja osaavan henkilökunnan puutteesta. Maiden matkailustrategiat ja toimenpideohjelmat (Latvian elinkeinoministeriö 2017; Työ- ja elinkeinoministeriö 2018; Visit Estonia 2017) painottavatkin osaamisen työelämävastaavuutta ja työntekijöiden ammattitaidon vahvistamista kasvuun vastaamiseksi. Maissa halutaan myös edistää alan työntekijöiden liikkuvuutta, sillä työ ja näiden tekijät eivät kohtaa.

Alueen yhteisten, elinkeinosta ja sen kehittämisstrategioista nousevien osaamisvajeiden ja -tarpeiden vuoksi neljä Keskisen Itämeren korkeakoulua kehitti Satakunnan ammattikorkeakoulun johdolla uuden matkailuliiketoiminnan opintokokonaisuuden opetussuunnitelmineen (33 opintopistettä). Kyseisen “Boosting Growth of Tourism Business – Supporting the Development of the Central Baltic Area as a Coherent Tourism Destination” -opintokokonaisuuden tavoitteena on vahvistaa erityisesti alueen kansainvälisen matkailun kasvua ja kilpailukykyä. Opintokokonaisuuden lähtökohta nousee siten Itämeri-strategiasta.

Osaamisen yhteiskehittäminen merkittävässä roolissa

Opintokokonaisuus luotiin osallistamalla matkailuelinkeino mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnittelun taustalla oli ajatus siitä, että ne toimijat ovat mukana sisällön määrittämisessä, joihin opetussuunnitelma suoraan vaikuttaa. Osaamistarpeiden hahmottamiseksi Suomessa, Virossa ja Latviassa haastateltiin siten yhteensä 103 matkailuelinkeinon toimijaa. Osa haastatteluista tehtiin fokusryhmissä, osa yksilöhaastatteluina. Haastateltavat edustivat laajasti erilaisia sektoreita ja toimijoita, jotka kytkeytyvät matkailupalvelujen tuottamiseen ja matkailun edistämiseen. Lisäksi suunnitteluvaiheessa kartoitettiin alueellisten ja kansallisten matkailustrategioiden sekä erilaisten toimialaraporttien näkökulmia aiheesta.

Kuva 1. Kansainvälinen tiimi haastatteli yli 100 matkailuelinkeinon toimijaa kolmessa maassa.

Laajan tutkimustiedon perusteella tunnistettiin ja linjattiin yhteiset, elinkeinolähtöiset osaamistarpeet Suomessa, Virossa ja Latviassa sekä valittiin näihin pohjautuvat opintojaksojen teemat. Uusi opintokokonaisuus sisältää kolme kuuden opintopisteen ydinopintojaksoa ja viisi kolmen opintopisteen osaamista täydentävää opintojaksoa, jotka yhdessä vastaavat ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Opintojaksotarjontaa rakennettaessa huomioitiin myös käynnissä olevat opetussuunnitelmat ja verrattiin elinkeinon tarpeita näiden sisältöihin.

Yhteistyössä syntyneet opintojaksot pilotoidaan englanniksi verkko-opintoina sekä yhteisenä innovaatioleirinä lukuvuonna 2018–2019. Tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden lisäksi opintojaksoille on ilmoittautunut runsaasti matkailualalla toimivia asiantuntijoita täydentämään osaamistaan.

Opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi verkon välityksellä kansainvälisissä opiskelijatiimeissä. Elinkeino kytketään opiskeluun erityisesti case-työskentelyn kautta. Opiskelijat perehtyvät yhdessä Keskisen Itämeren matkakohteiden ja yritysten ajankohtaisin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä esittelevät ratkaisujaan elinkeinolle. Opiskelijat myös hankkivat itse tietoa esimerkiksi haastattelemalla alan toimijoita omassa maassaan ja vertailevat tiedon perusteella yhdessä eri maiden toimintamalleja toisiinsa. Opiskelijat tapaavat myös kasvokkain viikon kestävällä innovaatioleirillä Virossa, jonka aikana tuotteistetaan Keskisen Itämeren yhteisiin luonto- ja kulttuuriresursseihin pohjautuvia matkailutuotteita ja tutustutaan paikalliseen matkailuelinkeinoon.

Lopuksi

Tämän prosessin merkittävin oppimiskokemus on ymmärryksen lisääntyminen siitä, miten matkailu toimialana ja sen käytänteet eroavat maittain. Vaikka Itämeri on maantieteellisesti suhteellinen pieni alue, matkailuala ja sen ilmiöt käsitetään sitoen ne omaan toimintaympäristöön ja kulttuuritaustaan. Jotta elinkeinoa voidaan kehittää maiden välisenä yhteistyönä, on ensin ymmärrettävä toisten sille antamat merkitykset.

Elinkeinon tarvitseman ydinosaamisen voidaan kuitenkin väittää olevan sama eri maissa. Matkailu on globaali bisnes, johon Itämeren maissa vaikuttavat samat muutostekijät. Tämän vuoksi elinkeinon haastattelujen tuloksissa ei ollut suuria eroja maittain – yhteiset osaamistarpeet hahmottuivat selkeästi. Näissä osaamistarpeissa ja käynnissä olevien opetussuunnitelmien sisällöissä huomattiin kuitenkin selkeitä eroavuuksia. Tämä osoittaa elinkeinon osallistamisen merkityksellisyyden.

Tässä katsauksessa mainittu opintokokonaisuus on kehitetty Interreg Central Baltic -rahoitteisesta hankkeessa. Opintokokonaisuudesta ja yhteisistä osaamistarpeista on saatavilla lisätietoa nettisivuilla: www.projectboosted.eu

Kirjoittaja

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Euroopan Komissio. (2015). European Union Strategy for the Baltic Sea Region. Action Plan, Commission Staff Working Document, Brussels.

Latvian elinkeinoministeriö. (2017). Regional Survey of Tourism Development of Latvia. Haettu https://www.interregeurope.eu/fileadmin/user_upload/tx_tevprojects/library/file_1508254284.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2018). Matkailu 4.0 toimenpideohjelma. Haettu https://tem.fi/matkailu-4.0-toimenpideohjelma

Visit Estonia. (2017). Tourism in Estonia in 2016. Haettu https://static1.visitestonia.com/docs/3024432_tourism-in-estonia-2016.pdf

Gynnar internationellt samarbete lokala sociala innovationer?

Författare: Susanne Jungerstam & Annika Wentjärvi.

Inledning

Social innovation är ett knepigt koncept, liksom interprofessionellt samarbete, som väldigt ofta förknippas med utvecklingen av sociala innovationer i en lokal och regional kontext. Addera därtill internationellt samarbete, som ofta betraktas som en rikedom och styrka med utgångspunkt i är att det internationella samarbetet bidrar till oprövade möjligheter och ”nytänk” i en regional utvecklingsprocess. Samtidigt kan vi inte bortse från att nämnda element också medför många hinder som måste överbryggas före sociala innovationer är utvecklade i teori och därtill tillämpbara i praktiken i en lokal kontext. Processen kräver både interprofessionella och internationella kommunikationskompetenser, och en förmåga att utvärdera idéer och innovationer samt anpassa dem till en lokal verksamhetsmiljö.

Syftet med denna artikel är att diskutera resultaten av det Interreg-finansierade projektet Social Empowerment in Rural Areas (SEMPRE), ur ett interprofessionellt och gränsöverskridande (internationellt) perspektiv. Frågan är: kan vi slå tre flugor i en smäll och utveckla sociala innovationer, som är tillämpbara i en lokal och regional kontext, inom ramen för ett interprofessionellt och internationellt samarbete? Avsikten är att lyfta fram både SEMPRE-projektets framgångsfaktorer och de utmaningar som bromsat projektets utveckling.

Social innovation, interprofessionellt lärande och internationellt samarbete

Sociala innovationer kan definieras som nya strategier, idéer (inklusive produkter, service, metoder, modeller och organisationsformer) som svarar mot sociala behov och skapar nya sociala relationer och samarbete. Sociala innovationer avser ofta att stärka det civila samhället. Sålunda skriver EU:s Bureau of European Policy Advisors (BEPA) att sociala innovationer “are not only good for society but also enhance society’s capacity to act.” (BEPA 2011, 33). Sociala innovationer utgår i allmänhet från de lokala gemenskapernas delaktighet och ett bottom-up perspektiv.

Internationellt samarbete betonas ofta som en eftersträvansvärd möjlighet att utveckla innovationer, vetenskaplig förnyelse och attraktionskraft. I praktiken omfattar de finländska riktlinjerna för främjandet av internationalisering i högskoleutbildning och forskning ändå inte några konkreta målsättningar som tar fasta på möjligheten att omsätta god praxis från andra länder till en finländsk kontext (jfr UKM 2017). Inom ramen för EU:s interregionala finansieringsprogram Baltic Sea Region (BSR) återfinnes dock målsättningen att tillsammans, över landsgränser, utveckla produkter och service som stöder social innovation (BSR 2014, 10).

Interprofessionell kommunikation förutsätter i sin tur att parterna besitter kommunikativa kompetenser (se Woods 2008, 859–860) som gör samarbetet begripligt och hanterbart för samtliga parter. Den interprofessionella kommunikationskompetensen omfattar begreppslig kompetens och förståelse för vad den andra avser med de ord, termer och begrepp som används. I samarbetet både mellan discipliner, professioner och olika nationella kontexter är det ändå inte alls så lätt att förstå vad som avses, som vi kanske tror. Både olika discipliner och kulturer har något olika traditioner och formalia, både informella och formella. Därför behöver vi också inneha förmågan att diskutera oss fram till en gemensam förståelse eller innebörd.

SEMPRE-projektet

Det BSR Interreg-finansierade projektet SEMPRE har som mål “to equip social service providers in rural areas of the Baltic Sea Region with better tools for service innovation.” (SEMPRE-projektet u.å.) Projektet leds av Diakonie Schleswig-Holstein i norra Tyskland. Det hade inledningsvis sammanlagt 17 parter i åtta länder och en sammanlagd budget på nästan fem miljoner euro. Under projektets gång har dock två parter lämnat projektet och en ny part har inkluderats, så att projektet under projektets sista rapporteringsperiod är aktivt i sju länder. Tre av parterna är yrkeshögskolor, två är universitet och en part är folkhögskola. Fem parter är nära anknutna till kyrkan, medräknat diakonala organisationer och församlingar. Övriga parter är tjänsteproducerande organisationer med olika organisationsbakgrund.

Projektparterna har under projektets gång arbetat utgående ifrån olika s.k. slutanvändares eller brukares behov. Med slutanvändare avses i detta projekt grupper av individer som enas av att de står utanför arbetslivet eller har ett kortsiktigt eller långsiktigt intresse av socialt resursförstärkande arbete. Projektparterna arbetar med olika grupper i sina egna regioner, bl.a. med ensamstående mödrar, seniorer samt personer med invandrar- eller flyktingbakgrund. Yrkeshögskolan Novia fokuserar på samarbetet med seniorer, samtidigt som Novia har ett koordinerande ansvar för utvärderingen av projektets olika aktiviteter. Projektets arbetspaket fokuserar särskilt på (1) utvecklandet av redskap för brukarorienterad social innovation, (2) implementering av resursförstärkande lösningar, (3) omprövning av sociala serviceproducenters roll och (4) utvärdering av redskap för empowerment och mikroprojekt.

Framgångar och utmaningar i den sociala innovationsprocessen

SEMPRE-projektet har öppnat ögonen för flera av de involverade parterna för nya, resursförstärkande lösningar som tillämpas i andra regioner i Östersjöområdet. Nya dörrar har också öppnats för bilaterala samarbeten mellan olika parter i Östersjöländerna, och flera nya projektidéer och -samarbeten har fötts under SEMPRE-projektets gång. Därtill har BSR-medfinansieringen medfört aktiviteter både på det lokala och regionala planet som vi aldrig skulle ha haft möjlighet att genomföra utan den externa finansieringen.

EU-projekt medför alltid en kraftigt reglerad administration. Detta var alla parter väl medvetna om då projektet inleddes, och för de finländska parternas del förorsakade detta inte några större hinder. För en del projektparter var det dock inte så enkelt att svara mot krav på upphandling, dokumentation, nationella granskningar etc. – men tack vare en synnerligen effektiv tysk konsultbyrå har projektet rätt väl lyckats fullfölja administrativa tidsramar och överenskommelser.

I ett utvärderingsperspektiv måste samtidigt tillstås att goda resultat inte uppnåtts med lätthet. I projektets slutfas har vi identifierat olika hinder som försvårat den regionala utvecklingspotential som BSR-projektfinansiering medför. De två främsta utmaningarna har utan tvekan varit just de två frågor som togs upp tidigare i artikeln: interprofessionell kommunikation och det internationella – gränsöverskridande – samarbetet.

De utmaningar som här avses manifesterades redan tidigt, bl.a. i det att parterna tolkade de intentioner som formulerats i projektansökan mycket olika. Parter med varierande professionell bakgrund och olika förankring i skilda modeller för välfärdstjänster, tolkade betydelsen av social innovation och utvecklandet av service helt olika. Före vi kunde börja tala om ett gränsöverskridande utbyte av idéer och god praxis behövde grundläggande frågor om välfärdsstatens organisering redas ut, samtidigt som olika projektparters värdegrund diskuterades och parternas olika förståelse för redskap inom innovation och utvärdering uppmärksammades.

De språkliga och kulturella komponenterna har också bidragit till att projektparter ibland talat förbi varandra. Med tiden har projektparterna ändå lärt sig förstå varandra ”rätt” då de träffas. Vid behandlingen av data insamlat i de olika länderna tillsammans med lokala samarbetsparter som naturligtvis inte har engelska som gemensamt språk, har de språkliga olikheterna ändå lett till en del praktiska hinder som parterna inte alltid tänkt på då projektet inleddes. T.ex. alla enkäter, intervjufrågor, material etc. måste översättas flera ggr, först från en projektparts språk till engelska, och sedan från engelska till övriga projektparters språk. I somliga fall behövdes ytterligare en tolk som översatte frågorna till ett fjärde språk om slutanvändaren inte behärskade engelska eller landets språk. Därefter skulle svaren översättas i omvänd ordning. Detta tar självfallet tid och det kräver både planering och resurser att anlita språkkunnig personal eller språktjänster.

En tredje faktor som påverkat arbetet mycket beror på de tidsramar som ett projekt alltid medför. Ett projekt har definitionsmässigt en början och ett slut, men det är rätt vanligt att projekt är något försenade i starten, då avtal, kommunikation och skapandet av en gemensam förståelse, nyanställningar etc. ofta tar längre tid än man planerat. Detta reflekteras ofta senare i projektet i det att olika parter kommit olika långt i processerna – och då parterna i ett stort projekt inte hela tiden följs åt i utvecklingen är det också rätt vanligt att en del parter aldrig hinner ikapp slutfasens utvärderingsaktiviteter. Därigenom kan projektresultaten som helhet se magrare ut än de varit på det lokala planet.

Slutord

Syftet med denna artikel var att diskutera, utgående ifrån det Interreg-finansierade projektet SEMPRE, om vi kan utveckla sociala innovationer som är tillämpbara i en lokal och regional kontext med hjälp av både interprofessionellt och internationellt samarbete. Svaret på frågeställningen är kort och gott: ”ja”. Likväl föreligger utmaningar som gör att dylika projekt inte nödvändigtvis uppvisar så goda resultat som kunde förväntas. Trösklarna är ändå överkomliga, givet en god interprofessionell och interkulturell kommunikationskompetens. Men utvecklingen av dessa tar tid – och de underlättas avsevärt om en del av processen kan utföras medels fysisk närvaro. Givet att projektpersonalen har tillräckligt med tid, och tillräckliga resurser för resor också till avlägsna platser, kan vi utveckla den interkulturella och interprofessionella kommunikationskompetensen så att den också betjänar utvecklingen av sociala innovationer i en lokal och regional kontext.

Tiivistelmä suomeksi: Edistääkö kansainvälinen yhteistyö paikallisia sosiaalisia innovaatioita?

Sekä kansainvälisen yhteistyön että moniammatillisen työn odotetaan molempien lisäävän sosiaalisia innovaatioita. Sosiaalisten innovaatioiden taas tavallisesti odotetaan olevan paikallisesti kehitettyjä läheisessä yhteistyössä käyttäjien, organisaatioiden ja toimijoiden kanssa. BSR Interreg -hankkeessa Social Empoverment in Rural Areas (SEMPRE) tavoitteena on ollut yhdistää kansainvälisen ja moniammatillisen yhteistyön elementit ja sosiaaliset innovaatiot alueellisella ja paikallisella tasolla. Tämän artikkelin tarkoituksena oli pohtia sekä hankkeen mahdollisuuksia että sen kohtaamia haasteita keskittyen ensisijaisesti kansainväliseen ja moniammatilliseen osaamiseen. Päätuloksiin kuuluvat positiiviset kokemukset sekä hyvistä käytännöistä että rajat ylittävästä oppimisesta, ja haasteet hankkeen toiminnassa liittyen ennen kaikkea moniammatillisen ja kansainvälisen viestintäosaamisen kehittämiseen, samoin kuin hankkeen tarkoitukseen kehittää paikallisia sosiaalisia innovaatioita kansainvälisessä ympäristössä.

Artikelns huvudbild: Serviceproducenter och lokalbefolkning möter upp inom SEMPRE mikroprojektet ”Lokalt producerad livsglädje” i Österbotten. (Foto: Ann-Britt Pada)

Författare

Susanne Jungerstam, PD, överlärare, samhällsvetenskapliga ämnen, Yrkeshögskolan Novia, susanne.jungerstam(at)novia.fi
Annika Wentjärvi, PM, forskningsledare, hälsa och välfärd, Yrkeshögskolan Novia, annika.wentjarvi(at)novia.fi


BEPA (Bureau of European Policy Advice). European Communities (2011). Empowering people, driving change. Social innovation within the European Union. Luxembourg: Publication Office of the European Union. Hämtat 25.9.2018 http://www.ess-europe.eu/sites/default/files/publications/files/social_innovation_0.pdf

BSR (Interreg Baltic Sea Region) (2014). Priority 1 description. Capacity for innovation. Extract of the Cooperation Programme. Hämtat 8.10.2018 https://www.interreg-baltic.eu/fileadmin/user_upload/about_programme/Innovation_Interreg_Baltic_Sea_Region_priority_description.pdf

SEMPRE-projektet (u.å). Objectives. Hämtat 25.9.2018 http://www.sempre-project.eu/about-the-project/objectives

Undervisning- och kulturministeriet (2017). Riktlinjer för att främja internationaliseringen av finländsk högskoleutbildning och forskning 2017–2025. Hämtat 8.10.2018 https://minedu.fi/documents/1410845/4154572/YMP-sv-net.pdf/995fd2e2-14ff-4c07-aff6-7abf72db27b5/YMP-sv-net.pdf.pdf

Woods, C. (2008). Researching and developing interdisciplinary teaching: towards a conceptual framework for classroom communication. High Educ 54, 853–866.

Merialalle tehokkuutta Satakunnassa ja eteläisessä Afrikassa

Kirjoittajat: Teija Järvenpää, Nina Savela & Minna Keinänen-Toivola.

Muuttuva ympäristö, teknologian nopea kehittyminen ja ilmaston muuttuminen lisäävät painetta tuottaa moniosaavaa henkilökuntaa Satakuntaan. Lisäksi alueen monipuolinen elinkeino- ja toimialarakenne edellyttää korkeakoululta muun muassa laajaa tekniikan ja liiketalouden koulutusta ja tutkimusta. Satakunnan ammattikorkeakoulussa koulutetaan osaajia monipuolisesti muun muassa merenkulkuun, energia- ja ympäristötekniikkaan sekä liiketalouteen. Merenkulun koulutusta on tarjottu Raumalla jo vuodesta 1880, josta nykypäivänä korostuu alan digitalisoituminen. Merenkulun koulutukseen sisältyy muun muassa simulointia, luotsitutkintoja ja jäänavigointia. Uudet simulaattorit ovat osoittautuneet luotettaviksi koulutuksen apuvälineiksi ja ne ovat mukana uusissa hankkeissa ja täydennyskoulutuksessa. Valmistuneista jopa 75 prosenttia työllistyy Satakuntaan.

Koulutuksen lisäksi SAMKilla on laajat verkostot useisiin meriklusterin toimijoihin, Satakunnan alueen päättäjiin ja elinkeinoelämän toimijoihin. Yrityksiä ja yhteisöjä, jotka tekevät yhteistyötä SAMKin kanssa, on yli 500. Yhteistyö on myös maantieteellisesti läheistä, esimerkiksi Rauman SAMKin kampuksella ikkunasta näkyvät tärkeät yhteistyökumppanit, SeaSide Industry Park ja Rauman sataman alue. Laajojen verkostojensa, koulutusvalikoimansa ja kansainvälisyytensä vuoksi SAMK toimii tärkeässä roolissa Rauman tehokkaan meriklusterin kehittämisessä koulutuksen ja osaavan henkilökunnan avulla.

Energiatehokkuutta meriklusteriin

Meriteollisuudessa energiaa kuluu paljon niin sähkön, lämmön, veden kuin polttoaineidenkin muodossa. Kun energiankulutus on suurta, on myös energiansäästöpotentiaali suuri. Energiatehokkuustoimien taloudellinen vaikutus voi olla merkittävä, sillä säästetty energia on säästettyjä euroja. Energiatehokkuus kulkee käsikädessä ympäristöystävällisyyden kanssa, ja energiaa säästävät ratkaisut säästävät myös luonnonvaroja ja vähentävät päästöjä. On yhä tärkeämpää ottaa huomioon energian säästö, päästöjen vähennys ja ympäristön huomiointi kaikessa toiminnassa. Energiatehokas toiminta ja ympäristöystävällisyys ovat myös kilpailuetuja.

Satakunnan meriklusterissa on tarve energiatehokkuuden lisäämiselle ja SAMKin EAKR-rahoitteinen SataMari-projekti (2018–2020) vastaa tähän kehittämistarpeeseen. Projektissa keskitytään erityisesti löytämään käytännön toimia meriklusterin energiatehokkuuden parantamiseksi Satakunnassa. Kiristyvään ympäristösääntelyyn vastaaminen sekä energiatehokkuuden kehittäminen lisäävät alueen osaamista ja mahdollistavat uuden liiketoiminnan syntymisen. Hankkeessa energiatehokkaita ratkaisuja pilotoidaan meriteollisuudessa teknologian, kustannustehokkuuden ja lainsäädännön näkökulmista. Hankkeessa osallistetaan pilottikohteita (SeaSide Industry Park, Rauman Satama Oy sekä Euroports Rauma Oy) sekä alueen yrityksiä energiatehokkuuden kehittämiseen. Lisäksi opiskelijat osallistuvat hanketoimintaan edistäen opintojaan, saaden kokemusta sekä yrityskontakteja. Parhaillaan energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat tekevät selvitystä valaistuksen muuttamisesta energiatehokkaammaksi sekä rakentavat anturinauhoja lämpötilaerojen mittaamiseksi pilottikohteen halleissa. Hankkeeseen on toteutettu myös jo opinnäytetyö liittyen aurinkoenergian hyödyntämiseen meriklusterissa (Granfors 2018). Yhtenä SataMari-projektin tuloksena kehitetään ohjeistus- ja päätöksentekotyökalu yritysten avuksi energiatehokkuuden parantamiseksi. Rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa, laitteita voidaan uusia vähemmän energiaa kuluttaviksi ja toimintatapoja voidaan optimoida (Kuva 1).

Kuva 1. Yksi esimerkki energiatehokkaasta ratkaisusta on Raumalla SeaSide Industry Parkiin valmistuva aurinkosähkövoimala. Kuva: Kristiina Kortelainen.

Yhteistyöllä Satakunnan meriklusteriyritysten kanssa muodostetaan kuva alueen nykyisestä tilanteesta ja tarpeista energiatehokkuuteen liittyen. Nykytilanteen ja tarpeiden kartoittaminen mahdollistavat käytännön ratkaisujen luomisen. SataMarin ideana on nimenomaan vastaaminen tähän tarpeeseen, ratkaisujen löytäminen ja sitä kautta energiatehokkuuden parantaminen meriklusterissa. Kun energialasku pienenee, voi säästyneet varat käyttää liiketoiminnan kehittämiseen. Satakunnassa meriklusterin toiminnasta tulee kannattavampaa, kilpailukyky paranee ja alueen elinvoimaisuus lisääntyy. Visiona SataMari-hankkeessa on, että Satakunta on Euroopan johtava alue meriteknologia-alan energiatehokkuusosaamisessa vuoteen 2022 mennessä.

Vientiä eteläiseen Afrikkaan

Elinvoimainen maakunta edesauttaa yritysten liiketoiminnan laajentumista. Energiatehokkuuden kehittäminen satakuntalaisissa meriklusteriyrityksissä tukee myös yritysten vientiä ulkomaille. Satakunnan meriklusteri on vahvasti vientivetoinen. Vuoden 2017 yritysbarometrin mukaan yli 40 prosenttia maakunnan kansainvälisillä markkinoilla toimivista yrityksistä aikoo kasvattaa panostusta kansainvälistymiseen. Halu kasvuun näiden yritysten keskuudessa on kova. Satakunnassa on runsaasti suhteellisen pieniä, innovatiivisia ja menestyviä pk-kasvuyrityksiä, joilla on potentiaalia lähimarkkinoiden lisäksi ulkomaalaisille markkinoille (Satakunnan yrittäjät 2017). Kasvuhalukkuus edesauttaa työpaikkojen luontia, pk-yritysten kasvua sekä lisää alueen kansainvälistä tunnettavuutta, ideoiden vaihtoa ja teknologioiden kehitystä.

Tulevaisuudessa eteläinen Afrikka (SADC-alue, Southern African Development Community) tulee olemaan yhä kasvavien investointien kohde. Markkinat muodostuvat jopa 300 miljoonan kuluttajan alueesta. Monissa SADC-maissa liiketalouden mahdollisuudet maiden sosioekonomisessa kehityksessä on jo huomioitu ja kehitys on jossain maissa jopa huomattavan nopeaa. Moni maista on vasta hiljattain toipumassa historiallisista sisällissodista sekä poliittisista ja sosiaalisista epävakauksista. Satakunnan ammattikorkeakoulun vetämä Central Baltic -rahoitteinen projekti SME Aisle (2018-2021) tukee pk-yritysten vientiä Suomesta, Virosta, Latviasta ja Ruotsista eteläisen Afrikan markkinoille käyttäen Namibiaa porttina tälle alueelle. SAMKilla on kokemusta yhteistyöstä namibialaisten toimijoiden kanssa jo vuodesta 2012. SME Aislen hanketoiminnassa on mukana projektitutkijoiden lisäksi mm. yrittäjyyttä, johtamista, kansainvälistä kauppaa opettava lehtori, jonka asiantuntemusta hyödynnetään yritysten ohjaamisessa ja valmentamisessa kohdemarkkinoille. Kontaktien luomisen lisäksi projekti edesauttaa tietämyksen lisäämistä sekä Namibian, että laajemmin SADC-alueen liiketoimintamahdollisuuksista. Lisäksi paikalliset verkostot ovat tärkeitä, sillä yritykset toimivat SADC-maissa etupäässä paikallisten kumppanien kautta (Kuva 2).

Kuva 2. SME Aisle -tiimiä ja suurlähettiläs Pirkko Kyöstilä Doing Business with Finland -tapahtumassa Namibiassa huhtikuussa 2018. Kuva: Minna Keinänen-Toivola.

Eteläisessä Afrikassa potentiaalisia tulevaisuuden sektoreita Satakunnan pk-yrityksille ovat muun muassa meriteollisuus, cleantech ja kiertotalouden mahdollisuudet. Monissa SADC-maissa on tarvetta myös koulutukselle, sillä koulutetun työvoiman puute heikentää talouskasvua. Tämä tarjoaa vientimahdollisuuksia oppilaitoksille sekä opetusalan yrityksille. Pitkään valmistellut merkittävät laivanrakennusprojektit satamakaupungeissa SADC-alueella vaativat ulkomaalaisten toimittajien panosta. Uusiutuvaan energiaan sekä vesivarantojen hallinnointiin ja tehokkaampaan käyttöön liittyville ratkaisuille tulee olemaan tarvetta monessa alueen maassa.

Osaaminen, digitaalisuus ja ympäristöystävällisyys ovat nouseva trendejä Satakunnan meriklusterin aluekehittämisessä, SAMKin ja alueen yritysten ja muiden toimijoiden yhteistyönä.

Artikkelin pääkuva: Energiatehokkuutta kehitetään SataMari-hankkeen pilottikohteissa SeaSide Industry Parkissa (vas.) ja Rauman Satama Oy:ssä sekä Euroports Rauma Oy:ssä (oik.). Kuva: Minna Keinänen-Toivola.

Kirjoittajat

Teija Järvenpää, insinööri (AMK), projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, teija.jarvenpaa(at)samk.fi

Nina Savela, VTM, projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, nina.savela(at)samk.fi

Minna Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, minna.keinanen-toivola(at)samk.fi

Granfors, A. (2018). Aurinkoenergia hyödyntäminen Euroports Rauma Oy:llä. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 9.11.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110616745

Satakunnan yrittäjät. (2017). Satakunnan pk-vientiyritykset hakevat voimakasta kasvua. Satakunnan Yrittäjät. Haettu 11.10.2018 osoitteesta https://www.yrittajat.fi/satakunnan-yrittajat/a/uutiset/562217-satakunnan-pk-vientiyritykset-hakevat-voimakasta-kasvua

SataMari. (2018). Smart Urban Business. Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://smarturbanbusiness.samk.fi/fi/satamari/

SME Aisle. (2018). Smart Urban Business. Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://smarturbanbusiness.samk.fi/smeaisle/

Alueellista hyvinvointia edistävän tiedontuotannon haaste

Kirjoittajat: Erkki Saari & Leena Viinamäki.

Kun pohdimme korkeakoulujen roolia maan eri alueilla asuvien hyvinvointia edistävän tiedon tuottajina, otamme lähtökohdaksi hyvinvointijohtamisen osana tapahtuvaksi tarkoitettujen kuntien hyvinvointikertomusten laatimisen. Hyvinvointikertomuksilla tuotettuun tietoon perustuvilla poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa maan polarisoitumiseen kuten siihen, eriytyvätkö sen eri alueet muuttovoitto- ja muuttotappioalueiksi tai niiden väestöt hyvä- ja huono-osaisiksi. Perusteltujen hyvinvointipoliittisten päätösten tekemiseen tarvitaan alueiden hyvinvointia kuvaavia tilastotietoja ja viranomaisten sekä väestön näkemys- ja kokemustietoa väestön hyvinvoinnista ja käytettävissä olevista hyvinvointipalveluista. Kuntien laatimiksi tarkoitetut hyvinvointikertomukset olisi kuitenkin syytä korvata em. tietoja sisältävillä alueellisilla hyvinvointikertomuksilla, joita voisivat laatia eri alueilla sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta vastaavien korkeakoulujen, sosiaalialan osaamiskeskusten ja tutkimuslaitosten muodostamat tutkijaryhmät.

Tarkastelemme artikkelissamme hyvinvointibarometrien, -selontekojen ja -kertomusten laatimisesta saamiemme kokemusten1 perusteella kuntien ja maakuntien mahdollisuuksia vastata sosiaali- ja terveydenhuoltolakien (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014; Terveydenhuoltolaki 1326/2010) ja esityksen laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (KORJATTU VERSIO… 2016.) mukaisiin velvoitteisiin laatia hyvinvointikertomuksia (Taulukko 1). Jos sote-uudistukseen liittyvä esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä hyväksytään, on kuntien ja alueellisten hyvinvointikertomusten laatimisessa huomioitava, mikä on niiden toisiinsa nähden tuoma lisäarvo kunnalliselle ja alueelliselle hyvinvointipoliittiselle päätöksenteolle (THL 2018a; THL 2018b; THL 2018c). Pohdimme artikkelissamme erityisesti korkeakoulujen mahdollisuuksia osallistua kuntien ja alueellisten hyvinvointikertomusten laatimiseen.

Yliopistolaki 558/2009, 2 §”Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”
Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 12 §”Kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus.”
Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 4§”Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa.”
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 7 §”Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.
Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu:
1) sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista; …”
Esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 8 §”Maakunnan on valmisteltava omalta osaltaan valtuustokausittain alueellinen hyvinvointikertomus väestön hyvinvoinnista, terveydestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä. Kertomus laaditaan yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Hyvinvointikertomus on julkaistava julkisessa tietoverkossa.”

Sosiaali- ja terveysalan opetusta antavien sekä aluevaikuttamista ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa toteuttavien korkeakoulujen osallistuminen kuntien vastuulla jo nyt olevien ja maakuntien vastuulle ehkä jatkossa tulevien hyvinvointikertomusten laatimiseen sopii hyvin osaksi niiden lakisääteisten tehtävien hoitamista. Siihen niitä kannustaa myös Opetusministeriön korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen linjauksissa korostama tarve lisätä korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä (esim. Korkeakoulut 2009; Pelkonen & Nieminen 2015).

1 Hyvinkää 2013, 2014, 2015, 2016, 2017; Saari & Viinamäki 2006; Viinamäki 2007, 2011, 2014a, 2014b, 2014c, 2014d, 2014e, 2014f.

Hyvinvointikertomus hyvinvointijohtamisessa

Kun pohdimme, millainen rooli korkeakouluilla voisi olla kunnallisten ja alueellisten hyvinvointikertomusten laatimisessa, otamme lähtökohdaksi hyvinvointikertomusten roolin hyvinvointijohtamisessa. Esimerkiksi THL:n mukaan hyvinvointikertomus on konkreettinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työkalu ja seurantaväline (THL 2018b). Kuntalaisten hyvinvointia kuvaava tieto seurantajärjestelmineen ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiatyön, johtamisen, suunnittelun, päätöksenteon ja toimeenpanon seurannan perusta (THL 2018d).

Hahmotamme kuviolla 1 hyvinvointikertomuksen roolia hyvinvointijohtamisessa osana työvälineitä, joita käyttäen kunnassa/maakunnassa tulee hankkia ja jäsentää tietoa alueella asuvien hyvinvoinnista, kun niissä tehdään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategiatyöhön, johtamiseen, suunnitteluun, toimeenpanoon ja seurantaan liittyviä päätöksiä. Kunnassa/maakunnassa laadittavaan hyvinvointikertomukseen tulee koota paikallista/alueellista hyvinvointipoliittista päätöksentekoa tukevaa tietoa, joka koostuu asiantuntijoiden ja tutkijoiden tuottamasta sekä alueella asuvilta hyvinvointipalvelujen käyttäjiltä kerätyistä tiedoista (Viinamäki 2007, 220–223; Viinamäki 2014a, 36; Vesanen 2015, 16).

Kuvio 1. Hyvinvointikertomuksen rooli kunnan/maakunnan hyvinvointijohtamisessa (vrt. Viinamäki 2007, 220).

Kunnan/alueellisen hyvinvointikertomuksen laatimisessa tulee huomioida lainsäädäntö ja sen toimeenpanon vaikutus siihen, miten alueella käytettävissä olevat hyvinvointipalvelut kohtaavat määrällisesti (mm. henkilöstömitoitus) ja laadullisesti (mm. henkilöstön osaaminen) palveluja käyttävien tarpeet (Viinamäki & Pohjola 2016). Hyvinvointikertomuksen laatiminen on osa kunnan/maakunnan hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä, josta alueella asuvien tulee hyötyä niin, että hyvinvointipalvelut ovat heidän jokaisen saatavilla ja että tosiasiallisen tasa-arvon toteutumiseksi niiden tuottamisessa turvaudutaan tarpeen vaatiessa positiiviseen erityiskohteluun (THL 2018b).

Kun kunnassa/maakunnassa päätetään hyvinvointikertomuksen laatimisesta, tulee tiedostaa hyvinvointipoliittisten päätösten vaikutukset maassa asuvien eriytymiseen koulutus-, työ-, hyvinvointi- ja digimarkkina-osallisuuden perusteella hyvä- ja huono-osaisiin sekä alueiden polarisoitumiseen muuttovoitto- ja muuttotappioalueisiin (Aro 2016; Kelan tilastollinen vuosikirja 2017; Viestintävirasto 2017; Nieminen 2018). Kuvio 2 hahmottaa, miten Suomi eriytyi vuonna 2016 väestön terveydellisen ja taloudellisen hyvinvoinnin osalta paremmin voivaan lounaiseen ja huonommin voivaan koilliseen Suomeen pääpiirteittäin Pähkinäsaaren rauhan ja pettuleivän alueen rajoja myötäillen ja kuinka suuret olivat kuntien ulkomaan kansalaisten osuudet väestöstä vuoden 2016 lopussa sekä valokuitupohjaisen laajakaistaverkoston kattavuudet vuoden 2017 lopussa (Palo ym. 2009; Honkanen 2016, 39; Sotkanet n.d.).

Kuvio 2. Alueiden eriytymistä kolmella vuosisadalla ja eri perusteilla.

Kuvion 2 perustana oleva historian huomioiva tarkastelu on perusteltua, kun pyritään ymmärtämään eri alueilla asuvien hyvinvointia ja päättämään keinoista, joilla siihen voidaan vaikuttaa. Hyvinvointipoliittisia päätöksiä tehtäessä tarvitaan alueen väestön hyvinvointia, rakennetta ja elämisen edellytyksiä kuvaavien tilastollisten trenditarkastelujen lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten näkemys- ja kokemustietoa hyvinvointipalvelujen toimivuudesta sekä alueella asuvien näkemys- ja kokemustietoa hyvinvoinnistaan ja käyttämistään hyvinvointipalveluista (Saari ym. 2014). Näin toimittiin esimerkiksi Lapin korkeakoulukonsernin Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa, jossa tehtiin kuntalaiskysely, haettiin kuntia, maakuntaa ja koko maata kokevia tilastotietoja sekä pyydettiin kuntien ja aluehallintoviranomaisten asiantuntija-arvioita toiminta-alueidensa väestön hyvinvoinnista (Viinamäki 2014, 36).

Summa summarum

Hyvinvointibarometrien, -selontekojen ja kertomusten laatimisesta saamiemme kokemusten perusteella katsomme olevan aiheellista pohtia, onko sekä kuntien että maakuntien tarpeen laatia hyvinvointikertomuksia vai olisiko parempi, että vain maakunnat laatisivat alueellisia hyvinvointikertomuksia, jotka sisältäisivät myös ko. maakunnan muodostavien kuntien tarkastelut. Tämä mahdollistaisi mm. sen, että alueelliset hyvinvointikertomukset olisivat tasalaatuisempia kuin kuntien hyvinvointikertomukset, koska eri kunnilla on niiden laatimiseen käytettävissä hyvin erilaiset resurssit (raha, henkilöstö, osaaminen jne.). Esityksemme perustuu mm. havaintoomme, että kuntien hyvinvointikertomukset eroavat tosistaan paljon niin laajuuden kuin niissä tarkasteltavien asioidenkin suhteen. Alueellisia hyvinvointikertomuksia voisivat laatia maan eri puolilla sijaitsevien sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta vastaavien korkeakoulujen, sosiaalialan osaamiskeskusten ja tutkimuslaitosten muodostamat tutkijaryhmät. Tämä mahdollistaisi maakunnassa asuvien hyvinvoinnista kertovan tilasto-, kysely- ja haastatteluaineiston keruun ja analysoinnin niin, että kuntakohtaisesti kerätyt aineistot olisivat nykyistä yhteismitallisempia. Samalla formaatilla kerätyt tilasto-, kysely- ja haastatteluaineistot mahdollistaisivat tutkittuun tietoon perustuvan maakunta- ja kuntakohtaisen hyvinvointipoliittisen johtamisen ja kehittämisen. Myös sosiaali- ja terveysalojen korkeakouluopiskelijat voisivat integroida opinnäytetöidensä teon hyvinvointikertomusten laatimiseen nykyistä paremmin siten, että he voisivat keskittyä kuntakohtaisiin tiedon tarpeisiin vastaamiseen ja ilmiöperustaisen hyvinvointiosaamisensa syventämiseen.

Kirjoittajat

Erkki Saari, HTM, YTT, TKI-lehtori (sosiaaliala), Laurea-ammattikorkeakoulu, Erkki.Saari(at)laurea.fi

Leena Viinamäki, YTT, yliopettaja (sosiaaliala), Lapin ammattikorkeakoulu, Leena.Viinamaki(at)lapinamk.fi

Ammattikorkeakoululaki (932/2014). Haettu 11.10.2018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Aro, T. (2016). MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, VÄLIINPUTOAJAT JA HÄVIÄJÄT. Asuntomarkkinaseminaari 2016 26.1.2016. Helsinki. Haettu 31.10.2018 osoitteesta https://www.slideshare.net/TimoAro/muuttoliikkeen-voittajat-vliinputoajat-ja-hvijt

Honkanen, M. (2016). Alue, politiikka ja laki. Analyysi eduskunnan aluepoliittisen lainsäädännön keskusteluista vuosina 1966, 1975, 1988 ja 1993. DEPARTMENT OF GEOSCIENCES AND GEOGRAPHY A47. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos. Haettu 15.10.2018 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/168816/ Alue_pol.pdf

Kelan tilastollinen vuosikirja 2016 (2017). Suomen virallinen tilasto. Sosiaaliturva 2017. Helsinki, Kansaneläkelaitos. Haettu 18.8.2018 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228883/Kelan_tilastollinen_vuosikirja_2016.pdf

Korkeakoulut 2009 (2009). Yliopistot ja ammattikorkeakoulut korkeakoulupolitiikan toteuttajina. Opetusministeriön julkaisuja 2009:49. Opetusministeriö. Haettu 13.10.2018 osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75638/opm49.pdf

KORJATTU VERSIO 1.9.2016. Korjaukset maakuntalain pykäliin 4, 6, 9, 37, 43, 52 – 55, 90, 102, 104, 112 124 ja 139. (2016). Haettu 11.10.2018 osoitteesta https://alueuudistus.fi/documents/1477425/3118184/HE+Lakiehdotukset+31.8.2016.pdf/875ad9a5-0c76-45a9-8c24-50c5aae90133

Nieminen, J. (toim.) (2018). Alueelliset kehitysnäkymät. Kevät 2018. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. TEM raportteja 11/2018. Helsinki, Työ- ja elinkeinoministeriö. Haettu 18.8.2018 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160786/TEMrap_11_2018_Alueelliset_kehitysnakymat.pdf

Palo, J. U., Ulmanen, I., Lukka, M., Ellonen, P. & Sajantila, A. (2009). Genetic markers and population history: Finland revisited. The European Journal of Human Genetics 17 (10), 1336–1346. National Center for Biotechnology Information. Haettu 15.10.2018 osoitteesta https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2986642/

Pelkonen, A. & Nieminen, M. (2015). Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyö ja yhteistyön esteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2015:7. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto. Haettu 13.10.2018 osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75124/okm07.pdf

Saari, E. & Viinamäki, L. & Antikainen, J. (2014). Miten tuotamme luotettavaa kokemustietoa? Teoksessa Nieminen, A. & Vuorio, E. (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 177, 54–71. Turku, Turun ammattikorkeakoulu. Haettu 13.10.2018 osoitteesta http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164353.pdf

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

Sotkanet (n.d.). Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2018. Haettu 15.10.2018 osoitteesta https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

Terveydenhuoltolaki (1326/2010). Haettu 11.10.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326

THL (2018a). Alueellinen hyvinvointikertomus. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-maakunnassa/alueellinen-hyvinvointikertomus

THL (2018b). Hyvinvointijohtaminen. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen

THL (2018c). Kunnan hyvinvointikertomus. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/kunnan-hyvinvointikertomus

THL (2018d). Tiedon hyödyntäminen. Haettu 14.10.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/tiedon-hyodyntaminen

Viestintävirasto (2017). Valokuitu takaa pääsyn nopeaan laajakaistaverkkoon. Haettu 31.10.2018 osoitteesta https://www.viestintavirasto.fi/tilastotjatutkimukset/katsauksetjaartikkelit/2017/valokuitutakaapaasynnopeaanlaajakaistaverkkoon.html

Vesanen, T. (2015). Hyvinvointierojen seurannan kehittäminen. Työryhmän loppuraportti ja toimenpide-ehdotukset. Työpapereita 2015:2. Helsinki, Helsingin kaupungin tietokeskus. Haettu 9.10.2018 osoitteesta https://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/15_08_27_Tyopapareita_2_Vesanen.pdf

Viinamäki, L. & Pohjola, A. (2016). Sosiaalialan T-osaaminen Sote-uudistuksessa. AMK-lehti // UAS journal 2016, 2. Haettu 10.10.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/tyoelama/sosiaalialan-t-osaaminen-sote-uudistuksessa/

Yliopistolaki (558/2009). Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558

Alaviitteessä 1 mainittujen julkaisujen bibliografiset tiedot

Hyvinkää (2013). Terveydenhuoltolain mukainen Hyvinkään laaja hyvinvointikertomus 2013–2016. 28.10.2013. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://temp.hyvinkaa.fi/Tiedostot/Hankkeet%20ja%20raportit/Hyvinvointikertomus%202013_28.10.2013.pdf

Hyvinkää (2014). Hyvinkään hyvinvointikertomus 2014. 13.11.2014. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://195.165.32.152/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=0&docid=3334363133303a31&dalid=13.11.2014%2011:36:37:000&extension=pdf

Hyvinkää (2015). Hyvinkään hyvinvointikertomus 2015. 19.11.2015. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kaupunki-ja-hallinto/hallinto-ja-organisaatio/ohjeet-julkaisut/muut-julkaisut/hyvinvointikertomus_2015_19.11.2015.pdf

Hyvinkää (2019. VUOSITTAINEN RAPORTTI 2016 . SÄHKÖINEN HYVINVOINTIKERTOMUS. VAIKUTUSTEN ENNAKKOARVIOINTI. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.hyvinvointikertomus.fi/#/document/preview/78300322

Hyvinkää (2017). LAAJA HYVINVOINTIKERTOMUS 2017 – 2021. SÄHKÖINEN HYVINVOINTIKERTOMUS. VAIKUTUSTEN ENNAKKOARVIOINTI. Haettu 5.10.2018 osoitteesta https://www.hyvinvointikertomus.fi/#/document/preview/507547117 Luettavissa pdf-muodossa nimellä ”Laaja hyvinvointikertomus 2017-2021. Hyvinvointisuunnitelma vuodelle 2018. Hyvinkään kaupunki.” linkistä https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kaupunki-ja-hallinto/hallinto-ja-organisaatio/ohjeet-julkaisut/muut-julkaisut/laaja-hyvinvointikertomus-2017-2020.pdf

Saari, E. & Viinamäki, L. (2006). Kemi-Tornion seutukunnan hyvinvointibarometri 2005. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 4/2006. Kemi. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://www3.tokem.fi/kirjasto/tiedostot/Saari_Viinamaki_A_4_2006.pdf

Viinamäki, L. (toim.) (2007). Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2007. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 6/2007. Kemi, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://www3.tokem.fi/kirjasto/tiedostot/Viinamaki_A_6_2007.pdf

Viinamäki, L. (toim.) (2011). Utsjoen kunnan hyvinvointiselonteko (2011) Kemi-Tornien ammattikorkeakoulun julkaisuja sarja A. Tutkimukset 2/2011. Kemi, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-952-5897-10-4

Viinamäki, L. (toim.) (2014a). Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 1/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-009-5

Viinamäki, L. (toim.) (2014b). Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 2/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-010-1

Viinamäki, L. (toim.) (2014c). Rovaniemen seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 3/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-011-8

Viinamäki, L. (toim.) (2014d). Tunturi-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 4/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-012-5

Viinamäki, L. (toim.) (2014e). Kemi-Tornion seutukunnan hyvinvointiselonteko 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 5/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-013-2

Viinamäki, L. (toim.) (2014f). Tornionlaakson seutukunnan hyvinvointiselonteko 2013. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Tutkimukset 6/2014. Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 5.10.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-014-9

Aluekehittäminen ja tulevaisuuden osaaminen kunnissa

Kirjoittajat: Jaana Laitio, Saara Jäämies & Sanna Juvonen.

Maapallon väestö keskittyy kaupunkeihin tulevaisuudessa yhä voimakkaammin. Kaupunkialueiden kehittämisellä onkin merkittävä vaikutus Euroopan unionin ja sen kansalaisten tulevaisuuden kestävään kehitykseen, niin taloudellisesta, ekologisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta. Kaupunkialueet ovat samaan aikaan myös paikkoja, joihin erilaiset haasteet, eriarvoisuus, työttömyys ja köyhyys keskittyvät. Kuntien ja kaupunkien kehittyminen ja niiden työntekijöiden osaaminen tuleekin varmistaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Tulevaisuuden kuntatyöntekijöiden keskeisimpiä haasteita ja samalla kompetensseja ovat digitaalisten palveluiden parissa työskentely, asukkaiden osallisuuden vahvistaminen ja ihmiskeskeisen työotteen vaaliminen muuttuvassa toimintaympäristössä.

Aluksi

Sanotaan, että maailma muuttuu. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana olemme ottaneet valtavan teknologisen loikan. Seuraava loikka tulee olemaan vielä suurempi. Globaalin trendin mukaisesti kaupunkien ja esimerkiksi maakuntien rooli kasvaa. Tällä hetkellä yli 70 prosenttia Euroopan kansalaisista asuu kaupungeissa (United Nations 2018). Kaupunkien asema tuotannon ja kulutuksen keskuksina tulee vahvistumaan entisestään lähitulevaisuudessa (Helsinki 2017). Millaisessa maailmassa tulevaisuudessa elämme? Millaisissa paikoissa asumme, kuka järjestää meille palveluita ja millaisia ne tulevat olemaan? Tulevina vuosina nämä asiat ovat muutoksen alla, kun siirrymme suurella todennäköisyydellä palveluiden tuottamisessa maakuntamalliin. Miten kuntien rooli tulee tällöin muuttumaan ja mihin kuntia jatkossa enää tarvitaan? Artikkelissa kuvataan Laurean-ammattikorkeakoulun Kunta2020 -kehitysprojektiin liittyvän projektiopinnon tuloksia. YAMK-opiskelijat ovat selvittäneet tulevaisuuden kuntien tarpeita ja mitä nykyiset kunnan työntekijät ajattelevat tulevaisuuden kunnan tehtävistä ja omasta roolistaan siinä.

Tulevaisuuden muutokset toimintaympäristössä

Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kunnat järjestävät melko itsenäisesti peruspalvelut asukkailleen. Samaan aikaan palveluiden saatavuudessa ja laadussa on eroja eri kuntien ja alueiden välillä. Julkisten palveluiden järjestämistä tulee tarkastella maaseudun autioituessa, väestön ikääntyessä ja palveluntarpeiden kasvaessa, jolloin kuntien on entistä haastavampaa rahoittaa palveluitaan julkisin varoin. Tämä luo paineita toimintojen tehostamiseen ja palvelujen nykyaikaistamiseen. Maakuntauudistuksen tavoitteena on luoda moderni ja kustannustehokas julkinen hallinto, joka palvelee kaikkia asukkaita, turvaa tärkeät palvelut ja sujuvoittaa asiointia. Palveluja uudistetaan digitaalisiksi, asiakaslähtöisiksi ja kustannustehokkaiksi. Muutokset koskevat myös julkista terveydenhuoltoa, jonka jokainen kunta järjestää tällä hetkellä itse. Tavoitteena on, että vuodesta 2021 lähtien maakunnat vastaavat kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista. Kuntia tullaan tarvitsemaan kuitenkin myös tulevaisuudessa, koska sivistyspalvelut, kuten kulttuuripalvelut, opetus ja varhaiskasvatus, jäävät sen omana toimintana järjestettäväksi. Toimintojen turvaaminen vaatii myös hallinnon työtä kuten elinkeinopalveluita, osallisuustyötä ja yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa.

Kunnat visioivat strategioissaan tulevaisuuden roolejaan ja sitä, mihin kuntaa ja sen palveluita tarvitaan ja millaisia palvelut jatkossa ovat. Visioissa puhutaan mm. ihmisläheisestä toiminnasta, palvelukeskeisyydestä, asukkaan osallistamisesta, sekä digitalisaation ja teknologioiden hyödyntämisestä. Kuntaliitto (2017) pitää kuntalaisten, asukkaiden osallistamista päätöksentekoon tärkeänä demokratian vahvistamisessa ja osallistamisen sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia halutaan edistää.

Asiakaskeskeinen työote asiakkaiden arjen parhaaksi digitaalisten palveluiden rinnalla

Tässä artikkelissa esitellään kesän 2018 aikana toteutettujen Kunta2020 -kehitysprojektiin kuuluvien teemahaastattelujen tuloksia. Kunta2020 on ollut yksi Laurea-ammattikorkeakoulun strategisista kehittämishankkeista vuonna 2018. Sen tavoitteena on ollut korkeakoulun ja alueen kuntien yhteistyön vahvistaminen kuntien elinvoimaisuuden kehittämisessä. Teemahaastattelujen avulla kartoitettiin kuntien työntekijöiden näkemyksiä tulevaisuuden kuntien työpaikoista ja työntekijöiden rooleista muuttuvassa kuntatyössä.

Haastatteluihin osallistui kahdeksan työntekijää Espoosta, Helsingistä ja Jyväskylästä. Haastateltaviin kuuluu kuntien henkilöstöä työntekijätasolta ylempiin päättäviin virkamiehiin, jotka työskentelevät kunnan keskushallinnossa sekä sivistystoimen ja sosiaali-ja terveysalan toimialoilla. Kysymykset liittyivät tulevaisuuden kuntatyöntekijöiden osaamiseen, jolla esimerkiksi Hyrkäs (2009) tarkoittaa yksilöön, työhön ja organisaatioon liittyvää osaamista sekä yhteisöllisiä tekijöitä kuten yhteistoimintaa.

Teemahaastattelun kysymykset:

  1. Millaisena näet kaupungin/kunnan työntekijöiden roolin tulevaisuuden kunnassa/kaupungissa?
  2. Mitkä ovat keskeiset tulevaisuuden kuntatyöntekijän osaamisalueet ja kompetenssit?
  3. Millaisia ovat tulevaisuuden kunnan työpaikat ja niissä tarvittava osaaminen?
  4. Miten voidaan vahvistaa työntekijöiden kompetenssia toimia muutosagentteina omissa organisaatioissaan?

Haastatteluaineistosta löytyi kuusi teemaa tulevaisuuden kuntien osaamiseen liittyen: Asiakaskeskeinen työtapa, Oman osaaminen kehittäminen, Tulevaisuuden kunnan työpaikat ja ajattelutapa, Digitalisaation vaikutukset kuntatyöhön, Kunnan työntekijän tulevaisuuden kompetenssit ja Muutosagenttiuden vahvistamisen keinot.

“Työntekijöiden tehtävä miettiä, etsiä ja toteuttaa asukkaiden ideoita yhdessä heidän kanssa.”

Kartoituksen perusteella voidaan todeta, että tulevaisuuden kunnan työntekijöiden työssä korostuu entistä vahvemmin asiakaskeskeisyys. Työnkuvissa nähdään korostuvan asiakaskeskeisyyden lisäksi paikallisuus ja sen tukeminen sekä moniammatillisuus. Useat haastateltavat puhuivat palvelutehtävästä ja asiakaskeskeisestä ajattelusta, riippumatta siitä onko työ suoraan asukkaiden parissa, hallinnollista tai koordinoivaa kuntatyötä.

“Monet ammattialat tekevät työtä yhdessä samoissa tiloissa.”

Monet haastateltavat nostivat moniammatillisuuden tulevaisuuden kuntatyön kannalta keskeiseksi tekijäksi. Moniammatillisuutta korostettiin sekä kunnan sisäisessä ekosysteemissä kuin sen ulkopuolellakin. Kuntatyön nähtiin jalkautuvan ulos toimistoista alueille asukkaiden pariin sekä yhteiskäyttötiloihin muiden toimijoiden keskelle.

“Ihmiset koneen käyttäjinä ja koneiden valvojina.”

Digitaalisuuden mukaantulo kuntatyöhön nähtiin vääjäämättömänä, mutta siihen suhtauduttiin pääsääntöisesti positiivisesti. Digitaalisten palveluiden koettiin mahdollistavan tehokkaampaa yhteistyötä kuntaekosysteemin sisäisten ja ulkoisten toimijoiden ja kumppanien kanssa. Tekoälyn käyttöönottoa odotettiin. Työntekijöiden, tekoälyn ja digitaalisuuden välistä suhdetta kuvattiin tiiviiksi, mutta ihmisohjatuksi. Haastatellut toivat esiin esimerkiksi muutoksia työntekijöiden rooleissa, joita tulee tapahtumaan tiettyjen suorittavaa työtä tekevien työssä, kun digitalisoinnin kautta työsuoritusten tekijästä tulee koneen tekemien suoritusten valvoja ja ohjaaja.

“Itsensä johtaminen, vastuu omasta tekemisestä ja työstä.”

Tulevaisuuden kunnan roolissa korostettiin paljon työntekijöiden oman osaamisen, omanosaamisen tunnistamisen ja itsensä johtamisen osa-alueita. Jatkuva uuden tiedon
omaksuminen ja soveltaminen työhön nähtiin tärkeänä. Toivottiin, että tulevaisuudessa kunta työnantajana myös tukisi vahvemmin työntekijöiden kouluttautumista ja osaamisen uudistamista. Muuttuvaan toimintaympäristöön vastaaminen vaatii monenlaisia taitoja ja uudenlaista ajattelutapaa. Asiakaspalvelu- ja yhteistyötaitojen lisäksi korostettiin erityisesti digitaitoja, viestintäosaamista, fasilitointiosaamista sekä ekosysteemiosaamista ja -ajattelua. Moni haastatelluista totesi, että tulevaisuudessa oma työ tulee nähdä entistä vahvemmin osana isompaa kokonaisuutta, eikä voi vain ajatella suorittavansa omaa tehtävää.

“Uusien ideoiden toteuttamista rohkaistaan, annetaan ääni kaikille, myös kriittisille.”

Tulevaisuuden kunnan osaaminen perustuu työntekijöiden kykyyn uusiutua ja työn orgaaniseen muuttumiseen muuttuvan toimintaympäristön myötä. Muutoksiin vastaaminen kunnissa vaatii koko työntekijätason osallistumista muutosprosesseihin. Muutosagenttiuden vahvistamisen työkaluina haastatellut näkivät työnantajan rohkaisua kokeilukulttuurin käyttöönottoon arjen tasolla, hierarkioiden madaltamisen ja vastuun sekä päätöksenteon jakamisen myös organisaation alemmille tasoille. Myös työntekijän oman kouluttautumisen ja ammatillisen kasvun tukeminen työnantajan toimesta nähtiin tärkeänä elementtinä muutosagenttien voimaannuttamiseksi. Jos haastatellut saisivat muokata tulevaisuuden kuntatyön ympäristöä, verkostoituisivat he entistä enemmän organisaation rajojen yli. Muutosagenttien keskinäinen vertaistuki nähtiin erittäin tärkeänä, ellei välttämättömänä, etteivät muutosagentit jää yksin omiin yksikköihinsä.

Pohdinta

Kuntien työntekijät tiedostavat, että työ ja työnkuvat tulevat tulevaisuudessa muuttumaan. Kuntatyöpaikat vähentyvät ja ainakin osittain poistuvat, kun osa tehtävistä siirtyy maakuntiin. Kunnat eivät kuitenkaan tule kokonaan poistumaan, vaan niitä tarvitaan jatkossakin tuottamaan osa palveluista. Esimerkiksi sivistystoimen palvelut, varhaiskasvatus ja perusopetus etunenässä tulevat olemaan vielä pitkään sen kaltaisia aloja, joissa tarvitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja empatiataitoja, joita ainakaan nykytiedon valossa ei voi hoitaa sähköisesti tai robottien välityksellä.

Haastatteluissa ilmeni, että kuntatyöntekijät olivat pohtineet tulevaisuutta, digitalisaatiota ja sen vaikutuksia omaan työhön. Digitalisaation koetaan mahdollistavan yhteistyötä ja nopeuttavan työskentelyä muuttuvassa monialaisessa työkentässä. Myös Syväjärvi ja Kivivirta (2017) ovat tuoneet esiin digitalisaation merkityksen. Digitaalisuuden aktiivinen käyttö voi parhaimmillaan mahdollistaa kuntalaisen osallistamisen kunnan hoitamiin asioihin ja palveluiden yhteissuunnitteluun, mutta samalla edellytetään kunnan ja kuntalaisten valmiuksien ja osaamisen kehittämistä hyödyntää digitaalisuutta osana perustoimintaa. Digitalisoituneessa kunnassa kunnallishallinnon käytänteet muuttuvat asiakaslähtöiseksi, jolloin kuntalaisen rooli siirtyy kuluttajasta aktiiviseksi yhteistoimijaksi sekä tuottajaksi ja kuntalainen voi osallistua alueensa toimintaan uudella tavalla.

Asiakaskeskeisyys, ihmisten välinen vuorovaikutus ja kuntalaisten osallistaminen tulevat korostumaan tulevaisuuden kuntatyössä. Haastatteluissa esiin nousseet tulevaisuuden kompetenssit sekä asiakaskeskeinen ajattelutapa mahdollistavat kuntalaisten valtaistumisen ja osallistumisen oman asuinalueensa kehittämiseen ja heitä koskevien päätösten tekemiseen. Muuttuvassa toimintaympäristössä tämä vaatii kaikkien työntekijöiden motivoitunutta osaamisen kehittämistä, sitoutumista ja osallistumista muutostyöhön, joka osaltaan vahvistaa tulevaisuuden aluekehittämistä ja omaleimaisten alueiden syntymistä.

Kirjoittajat

Jaana Laitio, Sosiaalialan työn asiakaslähtöinen kehittäminen YAMK-koulutusohjelman opiskelija, Laurea ammattikorkeakoulu, jaana.laitio(at)student.laurea.fi

Saara Jäämies, Palvelumuotoilun YAMK -koulutusohjelman opiskelija, Laurea ammattikorkeakoulu, saarasiskojaamies(at)gmail.com

Sanna Juvonen, KM, Lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu, sanna.juvonen(at)laurea.fi

Espoo. (2017). Espoo-tarina. Viitattu 5.7.2018. https://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina

Helsinki (2017). Kaupunkistrategia. Viitattu 5.7.2018. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/kaupunkistrategia/

Helsinki. (2017). Megatrendit 2030. Toimintaympäristöraportti 2017. Viitattu 25.8.2018. http://toimintaymparisto.hel.fi/megatrendit_2030

Hyrkäs, E. (2009) Osaamisen johtaminen Suomen kunnissa. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Digipaino.

Jyväskylä. (2017). Kaupunkistrategia. Viitattu 6.8.2018. https://www.jyvaskyla.fi/kaupunkistrategia

Kunnat 2021 -kehittämisohjelma. (2018). Tulevaisuuden kunta. Viitattu 31.10.2018. https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/demokratia-ja-hallinto/johtaminen-ja-kehittaminen/tulevaisuuden-kunta

Syväjärvi, A. & Kivivirta V. (2017). Tulevaisuuden kunta ja digitalisaatio – kohti digikuntaa ja digikuntalaista teoksessa (Toim. Inga Nyholm, Arto Haveri, Kaija Majoinen & Marianne Pekola-Sjöblom) Tulevaisuuden kunta. Suomen kuntaliitto. Kuntatalon paino. Helsinki.

United Nations. (2018). Department of Economic and Social Affairs. Viitattu 5.10.2018. https://www.un.org/development/desa/en/news/population/2018-revision-of-world-urbanization-prospects.html

Valtioneuvosto. Maakuntauudistus. (2018). Viitattu 25.8.2018. https://alueuudistus.fi/mika-on-maakuntauudistus

Valtioneuvosto. Sote-uudistus. (2018). Viitattu 25.8.2018. https://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus

No 4/2018 Abstracts

Editorial: Regional development requires participation and utilisation of the diversity of regions and regional developers

Jouni Koski, Ph.D., President, Managing Director, Laurea University of Applied Sciences

If the decision to construct a network of universities across the whole country was a significant one for regional development, then so also was the decision made over a quarter of a century ago to strengthen the higher education sector through universities of applied sciences which serve different areas of economic life. Regional development was further boosted with legislation that added the task of regional development to the duties of universities of applied sciences, in addition to the tasks of education and RDI (research, development and innovation). At the same time, or perhaps precisely because of this regional development task, the pedagogy of universities of applied sciences has seen impressive development. In contrast to how things were before, pedagogy is no longer a school’s internal matter, but it has become a shared issue for the region and the partnering organisations operating in it. A form of pedagogy has developed which integrates universities of applied science with society and with their region and which strengthens participation and partnership and regional development. In this way, new foundations have been laid down for further advancing regional development in Finland, which reached the grand age of 101 on 6 December 2018.

Although Finland is not large in population, it does cover a large area. In order to develop well, our country’s varied, unique regions require diversity, which is one of the strengths of our dual university system – also when considered from the regional perspective. Different kinds of regional development methods and models have been developed in different parts of the country, and a number of these will be presented in this theme issue. In the future, the role of universities of applied science in regional renewal and vitalisation may become more and more significant, and this requires the continual development of regional development methods and models. In this process, the open sharing and international benchmarking of different regional development methods and models are, without doubt, key factors for moving forward. Similarly, increasing the participation of local citizens in the development of their residential areas and living environments will certainly bring more effective solutions to regional and social problems because they are based on residents’ knowledge of their conditions and needs.

Universities of applied sciences have a significant role as developers of methods and processes for supporting civil participation. Through their pedagogic development, universities of applied sciences have become strong joint developers that know how to use diverse methods to engage citizens, businesses, communities and university students in joint development work. In this way, the objectives can include a good life for Finnish people, integration, and also, for example, the strengthening of regional vitality. When seeking to develop things, participation is of immeasurable value, whether it involves individuals or whole communities and organisations. I would like to return to consider again that significant decision to add the task of regional development alongside the universities of applied sciences’ tasks of education and RDI. If this decision had not been made, the involvement and participation of universities of applied sciences in regional development would not be at the level that it is today.

The strength of the pedagogy of universities of applied sciences for regional development is founded on participation, in which the involvement of students plays a central role. When university students, who are accumulating professional expertise, participate in regional development work together with employees, and when the learning takes place in cooperation with regional partners, the result is a huge and powerful contribution to development. The 145,000 students and around 10,000 experts at universities of applied sciences are a significant resource for the regional development of our country. It is excellent that we are learning all the time to make better use of this resource in our society.

 

Students as circular economy accelerators

Marketta Virta, M.A., Engineer, Project Assistant, Turku University of Applied Sciences
Sonja Lankiniemi, MBA, M.Sc.(Econ.), Project Specialist, Project Manager, Turku University of Applied Sciences

Students influence the development of their area already during their studies. In Turku University of Applied Sciences (TUAS), the students are strongly involved in RDI activities from the beginning of the studies. Students have been an important asset e.g. in the development of Topinpuisto, circular economy hub located in Southwest Finland. Topinpuisto develops the value chains of circular economy and accelerates the transition to circular economy in Turku and in Southwest Finland.
Among other things, students have researched the opportunities of a circular economy to create a new business.

At TUAS, students are not seen as clients but as partners. Student-business cooperation is beneficial for students, companies and their regions. Students can deepen and develop their expertise and companies can take steps towards a more sustainable future. When participating in RDI, students have an impact on their region even before their graduation and promote, for example, the realization of carbon neutrality and circular economy.

Keywords: circular economy, project study environment, RDI activities, technology

 

Technological innovations in the developing of villages

Marika Ahlavuo, Science Producer, Cultural Producer, The Research Institute of Modeling and Measuring for the Built Environment (MeMo), Aalto University 
Sami Alho, Project Manager, Seinäjoki University of Applied Sciences, SeAMK
Matti Kurkela, 3D-studio Manager, Lic.Tech., M.A., Aalto University
Jussi-Matti Kallio, Project Manager, Seinäjoki University of Applied Sciences, SeAMK
Hannu Hyyppä, Professor, Dr. Tech., Docent, Aalto University

At Seinäjoki University of Applied Sciences (known as SeAMK), the School of Business and Culture, together with the School of Food and Agriculture, have carried out jointly with Aalto University various demos, projects and exhibitions centering on the theme of virtuality. This article focuses on the work applied in collaboration with SeAMK that has made headways and created joint ventures related to a Virtual Village Project and to two Master level theses in the field of digitalisation and virtual reality. New technology was used in a particular 3D virtual reality project (the so-called ’Virtuaalikylät 3D Liiverissä’ project) that was a joint effort with the villages of Southern Ostrobothnia and their active inhabitants. In the article, we examine from a 3D and technical innovations perspective how the cultural and knowledge resources present in the villages could be enhanced through virtual technology. As an important result from the co-operation between SeAMK and Aalto University, we have been able to predict future trends in the possibilities offered through the use of 3D virtual reality in assisting the development of villages.

Keywords: regional development, 3D, virtuality, cooperation, inclusion, culture, food and agriculture

 

Unique cooperation to boost regional development

Tuula Rajander, M.Ed., M.A., Planning Officer, Kajaani University of Applied Sciences

This article considers universities of applied sciences as a regional developer in sparsely populated areas such as Kainuu region. The joint problem of these areas is a lack of workforce, which obstructs economic development. Education is one of the most efficient ways to affect the supply of workforce.

Universities of applied sciences are part of the brand and attraction of their regions. Student recruiting brings more young people and people of working age to the area. Graduated students also like to stay in the area where they have studied. Digitalization of education has facilitated student-recruiting challenges of the UASes in sparsely populated areas.

From the student-recruiting point of view, it is important that UASes specialize in their own strong lines and subjects. The chosen lines should also match the general focus areas of the region. Focus areas in Kainuu region are innovations of technology and mining industry, bioeconomy, wellbeing and health. Corresponding strengths of Kajaani UAS are production systems, game and measurement applications, adventure activities, intelligent home care and business potential.

Keywords: continuous learning, developing of regions, lack of workforce, sparsely populated areas, student recruiting

 

Participative development in Lahti, Finland

Mirja Kälviäinen, Principal Lecturer, Institute of Design, Lahti University of Applied Sciences
Sara Ikävalko, Lecturer, Institute of Design, Lahti University of Applied Sciences
Kati Kumpulainen, RDI Specialist, Institute of Design, Lahti University of Applied Sciences

New digital native generations set new requirements for the city services and environments. In the City as a Service for Young Citizen project, young adults from 16 to 30 years of age have been participating in a mosaic of explorative user research methods to produce a rich picture of the possible use and needs of services by young citizens. The exploration-based methods have included user workshops, self-reporting design probes and theme-based material produced by users. The results have provided user empathy for envisioning service experiments to be tested in real user contexts and environments in the city of Lahti and with an ecosystem of local service providers. The participative user information and real life participatory experiments have produced evidence for the need of special service solutions for young citizen. These should be crossing the physical, face-to-face and digital realms and aligning with young users’ special requirements for authenticity and anonymity.

Keywords: design, participation, service design, young citizen, user driven research, experimentation

 

Co-creating urban art in Leppävaara with local volunteers

Martta Pirttioja, MSc, Environmental Designer, City of Espoo

In August this year, a colourful piece of art appeared on the wooden wall of the Galleria shopping centre’s parking area in northern Leppävaara. The artwork, was inspired by alder leaves, was co-created by multiple actors: active residents in the neighbourhood, the City of Espoo, the owner of the property and the Laurea University of Applied Sciences.

The project is an example of the work of the Environmental Design team which was established in April 2018 under a cross-administrative development program ‘Participatory Espoo’. The team’s principal task is to function as an easily approachable representative of the city and to boost the projects the inhabitants or other actors want to further. The ultimate goal is a network of active inhabitants, local businesses as well as third- and fourth-sector actors working together to create an Espoo they like. In an ideal case, the city’s role would be to enable these projects and to work as an equal partner.

Keywords: servicedesign, urbandesign, laureauas, Espoo, involvement

 

Youth, active part in development within different living areas

Jukka Piippo, PhD, Nurse specialized in psychiatry, Psychotherapist in specialist level, Principal Lecturer within Mental health, Arcada University of Applied Sciences

PAD – Positive Attitude Development project was a joint project between Arcada University of Applied Sciences and Tallinn University. The main aim with the project was to increase possibilities for young and young adults with mental health problems to get access to labor market within defined areas in the countries. This was done by decreasing stigma and influence attitudes towards mental health to become better. The main activities during the project were face-to-face meetings with citizens and employers. At the meetings, panel discussions were organized, in which issues concerning mental health problems were discussed between employers, professionals, members of target group and educational instances. One of important points during the project was when experts-by-experience become involved at the project. Their participation lead to many significant and positive developments of the projects activities.

Keywords: mental health, youth, cooperation, Helsinki, Tallinn, health and welfare

 

Assets based community participation and place making

Kate Miller, The University of the West of Scotland, Lecturer in Education, PHD
Ronald McIntyre, The Open University, Designer, Executive Masters in Business Studies
Gary McKenna, The University of the West of Scotland, Research Fellow, PhD

This paper discusses how processes of community development and community education tend to be dominated by a deficit discourse that is influenced by neoliberal political and economic forces. It provides an example of how a community outreach programme can turn the tide on these processes by implementing assets based approaches to place making and working with young people. Assets based approaches value the resources that exist in the community and build on the strengths and affordances of communities. We identify that there are a parallels between deficit models of community development and deficit or ‘banking models’ of education. We argue that a strong assets based approach that emphasises and values the experience of community members is an effective way to empower communities to make positive change.

Keywords: assets based approaches, community empowerment, critical pedagogy, education, place making

 

Creative Campus Arabia – Design Changes Cities

Tiina Laurila M.Sc., M.A., Project Producer, Metropolia UAS
Petra Lassenius, M.A., Project Manager, Metropolia UAS
Päivi Keränen, M.A., Project Manager, Metropolia UAS

This article presents how design discipline can contribute to the city and campus development. Two projects are introduced: Live Baltic Campus project (2015–2018) brought together city planners, government representatives, campus developers and stakeholders in utilizing the campuses of the Metropolia University of Applied Sciences in Helsinki and 5 partner universities in Turku, Uppsala, Stockholm, Riga and Tartu as labs and developing them as innovation hubs. Creative Campus Arabia Project (2016–2018) focused on identifying stakeholders, vitalizing the neighborhood and providing services like a planned coworking space and XR Centre, new networks that support creative fields and the Arabia-Toukola area in Helsinki. At the same time the new XR Design degree program was founded by Design and Media Degree Program. Collaboration between educational institutes is also part of the development towards digitalization where technology-based solutions are utilized in designing future cities.

Keywords: campus development, city development, design

 

3D City models and virtuality as tools in regional development

Juho-Pekka Virtanen,  M.F.A., Doctoral Student, Aalto University
Kaisa Jaalama, Doctoral Student, M.Sc. (Admin.), Aalto University
Arttu Julin, M.Sc. (Tech.), Doctoral Student, Aalto University
Matti Kurkela, Lic.Tech., M.A., Studio Manager, Aalto University
Mikko Maksimainen, Dr.Sc. (Tech.), Research Professor, Aalto University 
Matti T. Vaaja, Dr.Sc. (Tech.), Professor, Aalto University
Hannu Hyyppä, Professor, Dr.Sc. (Tech.), Associate Professor, Aalto University

The development of 3D city models is progressing towards an interactive, smart digital twin of the urban environment. This allows the stakeholders of the urban environment to obtain information concerning the functions, planned changes and infrastructure. In addition to receiving data, citizens, officials and commercial actors can also communicate their own needs and actions, either via direct participatory actions, or indirectly, by accumulation of data to various services. Future 3D city models offer a multitude of benefits for cities, citizens and business.

Keywords: 3D, city model, urban environment, digital twin, engineering, geospatial data

 

Can a university of applied sciences contribute to regional development in the archipelago?

Rasmus Karlsson, M.Pol.Sc., Project Manager, Novia University of Applied Sciences

Can a university of applied sciences contribute to regional development in the archipelago? Novia UAS is involved in several regional development projects in the archipelago between Finland and Sweden. All these projects connect to local entrepreneurship. Regional development projects have a long history in the archipelago. Projects that are considered failures, or not leading to change for the better on a local level, might lead to distrust in project efficiency and lower interest in future project participation from the local community. Mapping local level needs and wishes in the application phase is important to make sure sufficient funds are allocated.

A university of applied sciences has a role as project partner not bound by municipal borders, providing a professional project organization, a wide network of contacts on different levels of the society including financing frameworks, and professional knowledge in a variety of subjects.

Keywords: regional development, archipelago, interreg, project leadership

 

Stakeholder informed curriculum development in the Central Baltic Area

Sanna-Mari Renfors, PhD, Researching Principal Lecturer, Satakunta University of Applied Sciences

This article presents a case of international curriculum development in higher tourism education in the Central Baltic Area. The aim of the curriculum is to provide an aligned and relevant skillset for the area to grow as a coherent and competitive tourism destination. In practice, the curriculum aligns higher tourism education with the needs of the tourism industry and the labour market in Finland, Estonia, and Latvia into a new, joint curriculum and a study programme. As Europeanisation enables cooperation between the higher education institutions in a broader geographical context, the curriculum is designed and delivered by four universities situated in three countries in cooperation with the tourism industry.

Keywords: tourism industry, regional development, curriculum development, Central Baltic Area

 

Does international cooperation enhance local social innovation?

Susanne Jungerstam, D.Pol.Sc., Principal Lecturer, Novia University of Social Sciences
Annika Wentjärvi, M.Soc.Sc., Research Manager, Novia University of Social Sciences

International cooperation and interprofessional work are both expected to enhance social innovation. Social innovation, in turn, is often expected to be locally developed in close cooperation with end users, organisations and stakeholders. In the BSR Interreg-project Social Empowerment in Rural Areas (SEMPRE), the aim has been to combine the elements of international and interprofessional cooperation and social innovation in a regional and local context. The aim of the article was to discuss both opportunities and challenges that the project encountered, primarily focussing on international and interprofessional competences. The main findings include both positive experiences of good practices and learning across borders, and challenges related to project activities primarily related to the development of both interprofessional and international communication competences, as well as to the project format of developing local social innovation in an international setting.

Keywords: social innovation, interprofessional, international cooperation, project, social services

 

Efficiency in maritime business both in Satakunta, Finland, and in Southern Africa

Teija Järvenpää, B.Eng.,  Project Researcher, Satakunta University of Applied Sciences
Nina Savela, M.Pol.Sc., Project Researcher, Satakunta University of Applied Sciences
Minna Keinänen-Toivola, D.Phil., Research Manager, Satakunta University of Applied Sciences

The changing environment, rapid development of technology and climate change will increase pressure to produce multiskilled personnel in Satakunta, Finland. The efficient maritime cluster in Satakunta constitutes of knowledge, energy efficiency and export actions. Maritime training in Satakunta dates back to 1880 and today, digitalization is emphasized in maritime training. Energy efficient solutions, developed in shipbuilding and port operations in Rauma, generate new business opportunities. The maritime cluster in Satakunta is strongly export-orientated. For example, in Southern Africa, potentials for SMEs include the maritime industry, cleantech, and opportunities in the circular economy. The sector’s eagerness to grow opens up possibilities for job creation and SME growth. This increases international recognition, enables the exchange of ideas, and the development of technologies. Know-how, digitalization and environmental friendliness are uprising accelerating trends in the maritime cluster in Satakunta as well as in export markets.

Keywords: maritime cluster, energy efficiency, export, Satakunta, Southern Africa, technology

 

The challenge of producing information that promotes regional welfare

Erkki Saari, MAdSc, DSocSc, RDI Senior Lecturer (social services), Laurea University of Applied Sciences
Leena Viinamäki, DSocSc, Principal Lecturer (social services), Lapland University of Applied Sciences

When we think about the role of higher education institutions as producers of information that promotes the welfare of those living in the various regions of the country, we take as our starting point the drawing up of welfare reports that are intended to be part of the welfare management of municipalities. Political decisions based on information provided by welfare reports can influence the polarisation of the country, e.g. whether its regions differentiate in terms of migration gain or loss or well-off and disadvantaged populations. In order to make justifiable political decisions concerning welfare, there is a need for statistical data that describes the welfare of the areas and the view and experience information of the authorities and of the population about the welfare of the population and the functionality of welfare services it can use. However, the welfare reports intended to be drawn up by municipalities should be replaced by regional welfare reports containing the above-mentioned information and drawn up by researcher groups formed by the higher education institutions responsible for the education in health care and social services, the Centres of Excellence in Social Welfare and the research institutions operating in different regions.

Keywords: regional development, welfare barometer, welfare account, welfare report, service system, social services, health care

 

Regional development and future knowledge in municipalities

Jaana Laitio, Degree Programme in Customer-Oriented Development in Social Service Work, Laurea University of Applied Sciences
Saara Jäämies,Degree Programme in Service Innovation and Design , Laurea University of Applied Sciences
Sanna Juvonen, Master of Education, Senior Lecturer, Laurea University of Applied Sciences

In the future, the population of the world centralizes more and more in cities. The development of urban areas has a major impact on sustainable development of the European Union and its citizens from the economical, ecological, and social point of view. At the same time, urban areas are places where different challenges, inequalities, unemployment and poverty are concentrated. The development of municipal and urban areas and the skills of employees working there need to be ensured in a changing environment. The key challenges and at the same time competences of experts in the future municipalities are to work with digital services and to strengthen the inclusion of residents, as well as to promote human-centered work in changing environment.

Key words: public sector, municipality, employee, future, competence, Social Service Degree Programme, Degree Programme in Service Innovation and Design

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 2/2019 Digitalisaatio ja tietohallinnon uusi rooli – ammattikorkeakoulujen AAPA-verkosto 20 vuotta

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 2/2019 teemana on Digitalisaatio ja tietohallinnon uusi rooli – ammattikorkeakoulujen AAPA-verkosto 20 vuotta.

Tietohallintojen rooli ammattikorkeakouluissa on digitalisaation edetessä muuttunut yhä enemmän ydintoimintaa mahdollistavaksi tekijäksi sekä korkeakoulun johtamisen kumppaniksi pelkän teknisen infran ylläpitämisen sijaan. Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon – johtajien, päälliköiden ja avainhenkilöiden – yhteistyöverkosto AAPA on ollut toiminnassa 20 vuotta. Sen viimeisimmässä kehittämisohjelmassa tietohallinnon uudenlainen rooli on määritelty seuraavasti: ”Tietohallinto on tiedon, tietovarantojen, hallinnon ja johtamisen toimintaprosessien sekä informaatioteknologian hallintaa”.

Vastaavasti moniselitteistä näkymää digitalisaatioon on ammattikorkeakoulujen tietohallinnoissa haluttu selkeyttää yhteisesti linjaamalla, että digitalisaatiolla ymmärretään ”toimintatapojen asiakaslähtöistä uudistamista teknologiaa hyödyntämällä”.

Tässä teemanumerossa halutaan tuoda monipuolisesti esiin tietohallinnon rooli ammattikorkeakoulujen erilaisten palveluiden ja toimintojen mahdollistajana.

Teemanumeroon toivotaan sekä AMK:eista että niiden ulkopuolelta artikkeleita siitä, miten tietohallinto on ollut ja miten se voisi jatkossa olla edistämässä prosessien muutosta, datan muuttamista jalostetuksi tiedoksi, uusien teknologisten ratkaisujen toteuttamista taikka kokonaisuuksien hallintaa arkkitehtuurien avulla, yms. kysymysten ratkaisemista.

Tekstit voivat käsitellä esimerkiksi kokemuksia eri toimintaprosessien digitalisaatiosta, tietohallinnon palveluista ja organisointimalleista sekä yhteistyöhön ja kumppanuuteen liittyviä näkemyksiä. Toki myös teknisten innovatiivisten palveluiden kuvaukset ovat tervetulleita.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja puheenvuoron 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Numeron 2/2019 aikataulu

  • Artikkeliehdotukset tulee lähettää osoitteeseen jaakko.riihimaa (at) haaga-helia.fi viimeistään viikon 6 loppuun mennessä
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 10
  • Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 15
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 21

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi!

Ystävällisin terveisin,

Teematoimittajaryhmä (AAPA-työvaliokunta)
yhteyshenkilönä Jaakko Riihimaa, AAPA IT-pääsihteeri, Haaga-Helia AMK

UAS Journal Workshop in the EAPRIL 2018 Conference

In the workshop ”International Collaboration Promoting Publishing Practice-oriented Articles in Higher Education”, given by Jaana Lamberg, Ilkka Väänänen, Mervi Friman and Mauri Kantola from the UAS Journal, there was discussion on what a good PBR (practice-based research) article is from the author’s, referee’s and reader’s perspectives. We also received theme ideas for the next international issue both in this workshop and in the session earlier today. The discussion was very active in both spoken and written form, as via the Padlet platform.

UAS Journal at the EAPRIL 2018 Conference

Members of the UAS Journal editorial board and the editor-in-chief gave a presentation in the EAPRIL 2018 conference in Portorož – Piran, Slovenia.

Ilkka Väänänen, Mervi Friman and Mauri Kantola gave a presentation ”The impact of the publication activities of practice-based research”. After the presentation, there was interesting discussion e.g. on the significance of national (mother tongue) publishing versus international publishing. The participants perceived it is important to share ideas internationally.

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 1/2019 – Osaamisperustaisuus ammattikorkeakouluissa

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 1/2019 teemana on osaamisperustaisuus ammattikorkeakouluissa.

Vuonna 2005 aloitettu Bologna-prosessi viitoitti tietä kohti kansainvälisesti yhtenäisiä korkeakoulujen tutkintorakenteita. Uudistuksen myötä myös opintojen tavoitteet määriteltiin uudella tavalla, opiskelijan osaamisina tutkintojen opintokokonaisuuksissa. Ryhdyttiin puhumaan osaamisperustaisesta korkeakoulutuksesta.

UAS-journalin 1/2019 teemanumerossa tarkastellaan kysymystä, missä ammattikorkeakoulujen osaamisperustaisuus on nyt. Onko se vain lisääntynyttä osaa-sanan viljelyä opetussuunnitelmissa, vailla vaikutusta koulutuksen toteutukseen, osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, opiskelija-arviointiin, työelämäläheisyyteen?

Teemanumeroon toivotaan kirjoituksia osaamisperustaisuudesta ja sen toteutumisesta mitä moninaisimmissa muodoissaan korkeakoulussanne. Teksti voi käsitellä opiskelijan osaamisperustaisen oppimisprosessin vaiheita tai jotain osaa siitä, osaamisperustaisen koulutuksen työelämäläheisyyttä tai TKI-yhteyttä, kansainvälistä ulottuvuutta jne.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja puheenvuoron 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoitusohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Numeron 1/2019 aikataulu

  • Tarjoa artikkeliehdotusta sähköpostilla teemanumeron toimittajalle (esa.virkkula(at)oamk.fi) viimeistään viikolla 4
  • Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 6
  • Julkaistava versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 8
  • Teemanumero ilmestyy viikolla 11

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi.

Ystävällisin terveisin teematoimittaja
Esa Virkkula
Yliopettaja
Ammatillinen opettajakorkeakoulu/
Oulun ammattikorkeakoulu

Toimituskunta on päättänyt vuoden 2019 teemoista

UAS Journalin toimituskunta on kokouksessaan 25.9.2018 päättänyt vuoden 2019 teemat, jotka asettuvat seuraaviin aihepiireihin:

1/2019: Osaamisperusteisuus ammattikorkeakoulussa
2/2019: Tietohallinnon uusi rooli digitalisaatiossa
3/2019: Tekoäly
4/2019: Luovien alojen uudet innovaatiot

Kirjoittajakutsu: UAS Journal 4/2018 – Osallistava aluekehittäminen

AMK-lehti / UAS Journalin numeron 4/2018 teemana on osallistava aluekehittäminen.

Tähän teemanumeroon toivomme kirjoituksia korkeakoulujen osallistumisesta alueiden kehittämistyöhön. Kirjoituksissa voidaan kuvata erilaisia aluekehittämisen menetelmiä ja yhteistyömuotoja. Aluekehittämistä voi tarkastella taloudellisten, teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden näkökulmasta tai muista erilaisen katsomisen tavoista käsin. Kirjoituksessa on mahdollista tarkastella sitä, millä tavoin alueiden kulttuurista ja sosiaalista pääomaa voidaan kasvattaa ja millä tavoin se kytkeytyy aluekehittämisen. Kirjoituksia toivotaan myös siitä, mikä voisi olla ammattikorkeakoulujen rooli alueiden uudistamisessa ja elinvoimaistamisessa.

Kansalaisten osallistumista asuinalueensa ja elinympäristönsä kehittämiseen korostetaan ja sen uskotaan tuottavan tehokkaampia ratkaisuja alueiden ja yhteisöjen ongelmiin, koska ne perustuvat asukkaiden paikalliseen tietoon. Alueiden kehittäminen edellyttää kansalaisten osallisuutta tukevia menetelmiä. Aluekehittämiseen liittyvät kaupunkisuunnittelu ja aluepolitiikan kysymykset. Alueet voivat olla maita, kaupunkeja, seutukuntia tai vaikkapa julkisia tiloja. Tärkeää on se, että määrittelee alueen itse. Aluekehittämisen tavoitteena voi olla kansalaisten hyvä elämä ja kotoutuminen sekä alueen kukoistuksen kaikinpuolinen edistäminen.

Asiantuntija-artikkelin enimmäispituus on 10 000 merkkiä, katsauksen 4 000 merkkiä ja puheenvuoron 3 000 merkkiä (sis. välimerkit). Tarkemmat kirjoittajaohjeet löytyvät www-osoitteesta https://uasjournal.fi/kirjoita-lehteen/kirjoitusohjeet/. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti.

Numeron 4/2018 aikataulu
Artikkeliehdotukset tulee lähettää osoitteeseen virpi.lund(at)laurea.fi viimeistään viikolla 41
• Palaute artikkeleista lähetetään vastuukirjoittajalle viikolla 44
• Korjattu versio artikkeleista tulee toimittaa viimeistään viikolla 46
• Teemanumero ilmestyy viikolla 49

Välitäthän kutsua eteenpäin omassa organisaatiossasi ja omissa verkostoissasi!

Ystävällisin terveisin,

Teematoimittajaryhmä (Sun Idea-hankkeen tutkijaryhmä)
Virpi Lund, Soile Juujärvi ja Ossi Salin Laureasta

Resurssitehokkuus vaatii ajattelun muutosta

Kirjoittaja: Sirpa Pietikäinen.

Resurssien käyttö kasvaa jatkuvasti. Maailmassa on entistä enemmän ihmisiä, joilla on koko ajan suhteellisesti enemmän käytettävissä olevaa tuloa, eli mahdollisuutta hankkia tavaroita jatkuvasti kasvavan tavaramäärän valikoimasta. Samalla tuotteiden käyttöiät lyhenevät koko ajan joko keinotekoisella vanhentamisella, muotisesonkien vaihtuessa tai teknologian uusiutuessa.

Yhtälö on maapallon resurssien kannalta kestämätön. Tällä hetkellä kulutamme 1,5 maapallon verran resursseja joka vuosi. Ennusteiden mukaan raaka-aineiden kysyntä kolminkertaistuu maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä.

Resurssitehokkuus on tärkein ilmastonmuutoksen ratkaisija. Käyttöön tulee ottaa ”kymppikerroin”: sama tuotanto ja hyvinvointi kymmenyksellä nykyisistä resursseista, kymmenyksellä nykyisistä päästöistä. Vasta sitten olisi kunnianhimo tarpeeksi korkealle, että sillä olisi todellista merkitystä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja resurssien käytön tasaamiseksi maapallon kantokyvyn rajoihin.

Tarvittavat askeleet on suunniteltava sen mukaan, missä meidän tulee resurssitehokkuuden suhteen olla. Jos meidän tulee vuonna 2050 tuottaa kymmenyksellä sama hyvinvointi, on meidän pääteltävä tästä mitä toimenpiteitä meidän tulee tehdä päästäksemme tuohon. Ei kannata harjoitella aitajuoksua, jos oikeassa kisassa pitää selviytyä seiväshypystä. Toimien tehokuutta on mitattava. Mikäli arvioidaan, että tulokset eivät ole riittäviä tai oikeanlaisia, tulee toimia mukauttaa.

Kiertotalouden keskeisin päämäärä on jätteen pois-suunnittelu. Kaikki tuotteet ja tavarat tulisi suunnitella niin, ettei niiden käytöstä synny jätettä, vaan edelleen kierrätettävää materiaalia.

Suunnitteluvalinnoilla voidaan edistää tuotteiden paranneltavuutta, korjattavuutta ja uudelleen käytettävyyttä, jotta kallisarvoiset raaka-aineet pysyvät mahdollisimman pitkään juuri siinä käytössä, mihin ne on otettu tai päätyvät arvokkaampaan tai pitempiaikaisempaan käyttöön. Kiertoon menevät raaka-aineet tulee säilyttää korkeantasoisena kierrosta toiseen, kuten tällä hetkellä panttipullojen osalta tehdään.

Samaan aikaan talouden rakenteen pitää muuttua tukemaan kiertotaloutta. Kaikesta mahdollisesta on luotava vuokrattavaa, lainattavaa, jaettavaa. Hyviä malleja on jo kehitetty toimistojen kalusteista, valaistuksesta, mattohuollosta ja tulostimien mustekaseteista vuokrattaviin rakennuskoneisiin.

Modulaarista ajattelutapaa tulee kehittää, jossa laitteiden ja rakennusten osat ovat yhteensopivia, vaihdettavissa ja kierrätettävissä asiakkaan tarpeiden ja halujen mukaisesti. Tätä myös kuluttajat haluavat. Vuoden 2014 Eurobarometri -tutkimuksen mukaan 77 prosenttia eurooppalaisista haluaisi mieluummin korjata vanhat laitteensa kuin ostaa uuden.

Kysymys ei ole vain ympäristö- ja ilmastopolitiikasta. Kiertotaloudessa piilee suuri taloudellinen mahdollisuus. Eurooppa on riippuvaisempi tuontiraaka-aineista, kuin mikään muu talousalue. Kilpailu niukentuvista resursseista vain kiihtyy — voittaja on se, joka osaa tehdä vähemmästä enemmän. Kiertotalouden toteuttaminen voisi luoda Eurooppaan arvioidut 1,2–3 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

Resurssitehokkuutta tulee tukea oikein kannustimin. On väliä, tuetaanko jätteiden polttolaitoksia vai biopohjaisten pakkausmateriaalien kehittämistä. Tänä keväänä parlamentissa keskustellaan kestävyysmittareiden ja ympäristövastuullisuutta suosivien kannusteiden tuomisesta finanssisektorille. Julkisen hallinnon tulee olla suunnanosoittaja ja tehdä ympäristökriteereistä pakollisia julkisissa hankinnoissa.

Käsi kädessä kehittyvän säännöstelyn kanssa kulkevat yksittäisten ihmisten toiminta ja valinnat. Osana muovistrategiaa etsitään oikeita kannustimia niin tuottajiin kuin kuluttajiin vaikuttamiseksi. Kuluttajan valinnoilla – laatua, luomua, läheltä – voi vaikuttaa koko ruokajärjestelmän ketjuun ruoka-aineksien alkuperästä ruokahävikkiin saakka. Kiertotaloutta tulisi opettaa kaikilla koulutusasteilla peruskoulusta yliopistoihin, kunnes siitä tulee kuin mantra ja uuden kehittäminen kumpuaa automaattisesti ajatuksesta ”kestävää, korjattavaa, kierrätettävää”. Erityisen tärkeää tämä on ammattikorkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, joista valmistuvat arjen tekijät.

Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä. SITRA:lla on oikea asenne strategiatyössään ja hankkeissaan. Lisää yhteistyötä suomalaisten toimijoiden kesken kaivataan myös rahoitushankkeiden kehittämiseksi mm. Euroopan strategisten investointien rahastoon ESIR:iin.

Kirjoittaja

Sirpa Pietikäinen, KTM, Europarlamentaarikko, AMK-lehti // UAS Journalin toimituskunnan jäsen, sirpa.pietikainen(at)europarl.europa.eu

Waste Management Collaboration between Brazilian and Finnish Students in the SCALA project

Authors: Annica Isacsson, Mirva Hyypiä, Minna-Maari Harmaala and Elias Goulart.

Haaga-Helia School of Vocational Teacher education is coordinating a BEAM-funded Tekes project, Scalable Mobile Learning Services for Global Markets (SCALA), which aims at researching and localizing Finnish digital learning solutions for the Brazilian market. The SCALA project is executed jointly with Lappeenranta University of Technology, three Finnish companies SMEs, and a Brazilian partner from the Municipal University of Sae Caetano do Sul. All of the Finnish companies’ learning solutions have been tested in Brazil, developed further in Finland and piloted in Brazil. The virtual learning environment, however, proved to be difficult to test and pilot without a meaningful content. Hence, a joint Finnish /Brazilian waste management learning module was co-created between a Finnish business college and three Brazilian upper secondary institutes for the purpose of piloting. This article elaborates on the pedagogical need for a virtual environment, the need for waste management content, and the need for a mutual learning module including both Finnish and Brazilian students.

The need for new learning in a virtual flexible environment

Mattila et al. (2013) argue that there are pedagogical needs to develop socio-technically engaging learning environments. According to Mattila and Silander (2015, 2) inclusive virtual 3D learning and educational environments enable ubiquitous learning and distance education that enrich projects and enable boundary-crossing learning.

Furthermore, Mattila and Silander (2015, 2) state that the strength of technology is in supporting social interaction and making it possible to see, experience and learn things that would not otherwise be possible in education. Such environments make it possible to conduct interesting joint modules between countries. Imagine yourself as a teacher in the middle of a classroom, wishing that you could change the learning environment simply by clicking your fingers, in order to better demonstrate the issue to be learned. In a virtual environment, this is already possible, i.e. the learning situation can be changed very quickly from a rainforest into a desert and further into the pyramids of Egypt or space (Mattila 2015, 116). A virtual learning environment supports formal teaching, but it also enables informal and non-formal ways of interaction and learning. In a virtual environment you can learn with peer learners from anywhere in the world.

In 3D learning environments such as in Finpeda, FSV users can customize their avatars to look exactly how they want. Generally, an avatar is the embodiment of a person or idea. However, in the computer world, an avatar specifically refers to a character that represents an online user. Avatars are commonly used in multiplayer gaming, online communities, and Web forums (Avatar n.d.). Avatars make it possible to try out different roles, such as gender or nationality. In addition to roles, simulations and role playing games can also be arranged in environments that suit different themes.

The need for sustainability

Students at Haaga-Helia were involved in the SCALA project by doing a PESTEL analysis for the benefit of the project. A PESTEL analysis is a framework or tool used by marketers to analyze and monitor the macro-environmental (external marketing environment) factors that have an impact on an organization. PESTEL stands for political, economic, social, technological, environmental and legal (Professional Academy n.d.).

The students produced a report (Sorokins et al. 2017) on the Brazilian market. One of the conclusions in their analysis was that the Brazilian Government considers environmental education as one of the important factors that has significantly influenced the development of the country. Therefore, creating contents related to environmental education could be a strategy for Finpeda to enter the local market. However, as the Brazilian Ministry of Environment has already conducted several courses for environmental e-learning courses, perhaps SCALA/Finpeda should focus on content and learning environments that can bring added-values to the existing ones.

Inspired by Haaga-Helia students’ findings and experts in Brazil waste management, educational content was integrated into the Finpeda 3D virtual FSV environment. The course content has been produced by a Haaga-Helia Principal lecturer responsible for teaching and enhancing knowledge related to sustainable development. The course content consists of four themes and topics, of which specifically waste management will be dealt with during the joint module. The description of content can be found below.

Table 1. Waste Management course content

TopicContentObjectives
Recycling and reuse of wasteThe recycling business (recycling centers, second-hand shops)Recognize the significance of recycling and reuse
The possibilities for reuse Identify the business potential of recycling and reuse
Producer responsibilityDescribe the principle and operation of producer responsibility
Utilization of waste as material and energyIndustrial utilization of wasteList the material and energy utilization potential of different types of waste
Utilization of construction and demolition wasteDescribe the waste management and sorting process
Utilization of organic wasteExplain the basic principles of waste material recovery and utilization
Utilization of recycled fuelsList examples of commonly used waste utilization methods
Utilization of waste in energy production
Production of new goods using recycled materials
Final disposal of wasteFinal disposal sites: principles, structures and operating proceduresDescribe the structures and operating procedures of final disposal sites
The future of final disposal sitesExplain the order of priority of waste and the place of final disposal in it
Estimate the future importance of final disposal
Present ways of reducing the need for the final disposal of waste
From waste to resources Future prospects in the worldRecognize the value of waste as a resource
Utilization of landfill waste (landfill mining)Recognize the growth and significance of the waste management business in the future
End-of-waste success storiesRecognize the need for new innovations

The pilot survey

The empirical data used in this article come from a wider research and development based SCALA project (September 2016–April 2018). The three Finnish case companies are small and medium-sized organizations operating nationally and internationally in the online learning business. Viope provides learning solutions for mathematics, Promentor for language skills and Finpeda for the virtual environment.
The upcoming Finpeda pilot involves a Finnish vocational business school and sixteen students, as well as three Brazilian upper secondary institutes with six students per school. Each school will design their own avatar. The implementation of the joint learning module is planned to take place during six weeks in February–March 2018, and the plan is to arrange six FSV video conferences, one each week. One avatar per group from different schools will participate in the weekly meetings.

The pilot involves a survey phase, during which the Finnish and Brazilian students get acquainted both with the learning environment and the Waste Management content. In the next phase, the students observe their daily waste management practices, and compare and document them through pictures, audiovisual and written material. The third phase contains sharing of findings and demonstrations in the Finpeda FSV Waste Management space.

Due to the results of the pilot study last year (2017) in Brazil, significant challenges for the upcoming pilot are recognized. First, most online learning systems require continuous Internet access, which is not available in Brazil as readily as it is in Finland. In addition, the infrastructure of Brazilian school buildings is not designed for mobile learning devices. For example, the possibility of recharging their batteries is not always guaranteed; there is a shortage of sockets in the classrooms. Furthermore, the virtual learning environment is not optimized for smartphone use. Most students use their own smartphones as availability of tablets or laptops in different schools are rather limited. It was also noted that a Portuguese language option is needed in the initial learning solutions and in the manuals. Video-based instructions for different solutions were highly recommended. Moreover, the pedagogical skills and educational systems differ between Finland and Brazil; for example, in the Nordic region, problem-based learning methods or self-directed group work is commonly used in various disciplines and at many levels of education whereas in Brazil a more teacher-oriented approach is more common.

The SCALA pilot study is interested in researching how waste management and mobile learning, as well as collaboration in the virtual environment take place between Brazilian and Finnish education. Additionally, the information and experiences of users are of crucial importance in order to develop the virtual learning environment further, as well as for the benefit of approaching the emerging markets.

Discussion

To test and pilot a joint Waste Management course implemented in a digital 3D environment within the SCALA project, is a brilliant idea, and a challenging venture. The idea of integrating Finnish and Brazilian students for learning and interacting in a virtual environment through waste management content is a globally important. The challenges are related to a five hour difference in time, different learning cultures, mobile accessibility and connections.

The pilot implementation has just started, so we cannot say much about the results at this state, other than the fact that everybody seems very eager and enthousiastic to be part of the project. Both in Brazil and Finland both teachers and students are motivated, and find not only the theme and topic to be important, but also the co-learning and global dimension of the pilot.

Authors

Annica Isacsson, Ph.D. (Econ.), Research Manager, Haaga-Helia University of Applied Sciences, annica.isacsson(at)haaga-helia.fi
Mirva Hyypiä, D.Sc. (Tech.), Senior Researcher, Lappeenranta University of Technology, LUT Lahti, mirva.hyypia(at)lut.fi
Minna-Maari Harmaala, Ph.D. (Econ.), Principal lecturer, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, minna-maari.harmaala(at)haaga-helia.fi
Elias Goulart, Ph.D. (Tech..), Professor, Municipal University of Sae Caetano do Sul, elias.goulart(at)uscs.edu.br

Avatar (n.d.). Retrieved on 15 March 2018 from https://techterms.com/definition/avatar

Mattila, P. (2015). New educational technology. In Mattila, P. & Silander P. (eds). How to create the School of the Future – revolutionary thinking and design from Finland, 113-122. Retrieved 16 March 2018 from http://nebula.wsimg.com/57b76261c219f5e7083e9978cd2cd66d?AccessKeyId=3209BE92A5393B603C75

Mattila, P., Arhippainen, L., & Ryymin, T. (2013). Towards Innovative and User-Friendly Future Learning Spaces. 2013. Teacher Education Policy in Europe Conference, 16–18 May 2013, Helsinki, Finland.

Mattila, P., Silander, P., (2015). Introduction. In Mattila, P. & Silander P. (eds). How to create the School of the Future – revolutionary thinking and design from Finland, 1–2. Retrieved 16 March 2018 from http://nebula.wsimg.com/57b76261c219f5e7083e9978cd2cd66d?AccessKeyId=3209BE92A5393B603C75

Professional Academy (n.d.). Marketing Theories – PESTEL Analysis. Retrieved 15 March 2018 from https://www.professionalacademy.com/blogs-and-advice/marketing-theories—pestel-analysis

Soronkis, A., Huynh, A., Ten, D., & Barbosa, R. (2017). Scalable Mobile Learning Services for Global Markets. Haaga-Helia Degree Programme in International Business student report.

Kiertotalouskoulutusta – yhteistyöllä osaamista opiskelijoille ja yrityksille

Kirjoittajat:  Henna Knuutila, Pia Haapea, Marketta Virta, Piia Nurmi ja Ulla Häggblom.

Suomi haluaa olla kiertotalouden kärkimaa. Suomessa luodaan kilpailukykyisiä ja kestäviä ratkaisuja, joiden kautta syntyy uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja vientiä. Tähän tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja uudenlaista ajattelumallia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. (Sitra 2014.) Koska tulevat ammattilaiset, asiantuntijat ja päätöksentekijät ovat ratkaisevassa asemassa, ovat koulutus ja tutkimus merkittävässä roolissa. Kiertotalouden edistämiseksi onkin tärkeää kehittää osaamista ja toimintamalleja sekä eri alojen, toimijoiden (yritykset, julkinen sektori, koulutus, järjestöt) ja toiminnan tasojen välistä poikkitieteellistä yhteistyötä. Koulutussektori on avainasemassa siiloista pois pääsemisessä ja yhteistyön fasilitoinnissa.

Ammattikorkeakouluissa on tunnistettu kiertotalouden merkitys ja sen vaatima monialainen yhteistyö (Malve-Ahlroth ym. 2016). Esimerkiksi Turun ja Lahden ammattikorkeakouluissa on toteutettu 15 opintopisteen laajuisia kiertotalousmoduuleja jo muutaman kerran. Niihin on osallistunut satoja opiskelijoita eri aloilta, niissä on tehty kymmeniä aluekehityksen kannalta tärkeitä kehittämishankkeita ja suoritettu tuhansia opintopisteitä. Tampereen ammattikorkeakoulussa kiertotalous on ollut kaksivuotisen Hiilinielu Design Studio -hankkeen keskeisiä teemoja. Hankkeessa monialaiset opiskelijatiimit ovat innovoineet muun muassa kiertotaloutta edistäviä uudenlaisia kuluttajatuotteita.

Tässä artikkelissa kuvataan kiertotalouskoulutukseen liittyvän yhteistyön kehittymistä yhteisten kehittämishankkeiden kautta. Erityisesti tässä kuvataan par’aikaa käynnissä olevaa Lahden, Turun, Tampereen, Oulun, Vaasan ja Savonian ammattikorkeakoulujen yhteistyöhanketta, joka kantaa nimeä #kiertotalous. Nämä korkeakoulut ponnistavat yhdessä luodakseen vuoden 2018 aikana menetelmäpaketit kiertotalouden opettamiseen.

Yhdessä enemmän

Ammattikorkeakoulujen kiertotalouskoulutuksen yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen käynnistyi keväällä 2016, jolloin Turun ammattikorkeakoulun aloitteesta käynnistettiin eri ammattikorkeakoulujen väliset tapaamiset kiertotalouskoulutuksen kehittämiseksi. Yhteistyö syveni, kun Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra avasi keväällä 2017 rahoitushaun, jossa etsittiin hankeaihioita muun muassa ammattikorkeakoulujen yhteiselle opintokokonaisuus kiertotalouden eri näkökulmista.

Hankkeiden tarkoituksena on synnyttää kiertotalouteen liittyvää opetustarjontaa, joka olisi tarjolla opiskelijoille alasta riippumatta. Keväällä ja kesällä vuonna 2017 ammattikorkeakoulujen kiertotalouteen perehtyneet asiantuntijat kokoontuivat eri kokoonpanoilla myös Sitran kutsumana työpajoihin, joissa suunniteltiin yhdessä erilaisia koulutuspaketteja. Erilaisten teemojen (menetelmällinen, sisällöllinen) lisäksi saatiinkin aikaiseksi monia uusiakin yhteistyömuotoja. Yhteistyö laajeni vielä tästäkin: edustajat yhdeksästätoista eri ammattikorkeakoulusta valmistelivat yhdessä hankkeen Opetus- ja kulttuuriministeriön syksyn kärkihankehakuun. Päätökset siitä tulevat keväällä 2018, mutta jo itse hakuprosessi oli tärkeä askel kiertotalouden monialaisen koulutuksen kehittämisessä.

Monialaista tiimityötä kiertotalousosaamisen lisäämiseksi

Kiertotalousosaamisessa nousee usein esiin kysymys opetuksen malleista. Millaisia ajattelun malleja kiertotalouden ammattilaiseksi kehittyvä korkeakouluopiskelija tarvitsee? Kiertotalouteen siirtyminen vaatii koulutusalojen välisten raja-aitojen mataloittamista ja tieteiden välistä systeemiajattelua. Toinen avoin kysymys on kiertotalouden opettamisen konteksti (Heinrich 2016, De Wold 2016). Osa kasvatusalan ammattilaisista on sitä mieltä, että oppimisen tavat ovat yhtä tärkeitä kuin opitut faktat (Vare & Scott 2007). Tarvitaan uudenlaista, kriittiseen systeemiajatteluun rohkaisevaa oppimista, joka tukee tulevaisuuden kiertotalousasiantuntijaksi kasvamisessa.

Useiden tutkimusten mukaan oppiminen ja erityisesti ymmärtävä oppiminen on tehokkainta silloin, kun oppija pääsee itse tekemään ja etsimään perustellusti tietoa asetettuihin haasteisiin (Oivallus 2011, Malve-Ahlroth ym. 2016). Tähän osaltaan liittyy myös learning by doing -konsepti. Koska kiertotalous käsittää aihealueita hyvin monelta osa-alueelta, on tiukkaan rajattujen materiaalipakettien valmistaminen haasteellista. Oppimisen tulisikin keskittyä ennen kaikkea tekemiseen. Edellä mainitut asiat tarkoittavat sitä, että erityisesti opiskelijoiden ryhmätyötaitoja sekä oppimisen ja tiedonhaun valmiuksia tulee edistää. Monialaisuutta edistää myös eri koulutusalojen osaamisen yhdistäminen. Nämä toteutuvat jo nyt esimerkiksi Lahden, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen kiertotalousmoduuleissa. Kertynyttä osaamista tulisi jakaa myös muiden hyödyksi.

Käytännön kokemuksen kautta #kiertotalous-hankkeessa mukana olevissa korkeakouluissa on tehty, pohdittu ja kehitetty erilaisia tapoja oppia ja ohjata eritaustaisia ja erilaisen osaamistason omaavia opiskelijaryhmiä. LAMKin Kiertotalousväylällä alusta asti mukana ollut liiketalouden opiskelijan Kaisa Tuomisen kommentti kiteyttää hyvin kiertotalousväylän: ”Mikäli sinua kiinnostaa kestävä kehitys, jätteettömyys, ekologinen ajattelutapa tai haluat tutustua muiden alojen opiskelijoihin, tule opiskelemaan kiertotalousväylälle – kiertotalous tarvitsee kaikkien alojen osaajia!” Tuominen toimi kolmannessa väylässä omien projektiensa lisäksi myös muiden opiskelijoiden sparraajana ja työskentelee tällä hetkellä Lahden kaupungin palveluksessa edistämässä resurssitehokkaita käytänteitä.

Kuvassa 1 on esitetty LAMKin, Turku AMKn ja TAMKin kiertotalousopintojen lähtökohdat, joissa on huomioitu monialaisuus ja yhteistyö sidosryhmien kanssa niin koulutuksen kehittämisessä kuin erilaisissa kehittämishankkeissa.  Seuraavana askeleena on verrata olemassa olevia hyviä käytänteitä, kehittää niitä ja löytää uusia, entistä parempia menetelmiä.

Kuva 1. Kiertotalousosaamisen kokonaisuus

Malleja kiertotalousosaamiseen

Ammattikorkeakouluissa, jotka ovat mukana #kiertotalous-hankkeessa, erityisesti Lahdessa, Turussa ja Tampereella on tehty jo pitkään työtä, jotta on saatu integroitua tutkimus- ja kehittämistoiminta opintoihin kiertotalouden yrityslähtöisten ratkaisujen kehittämiseksi. Erityisen hyviä malleja kiertotalouden saralla tehtävään yritysyhteistyöhön on olemassa innovaatioleirien, monialaisten pajojen ja muiden innovaatiomenetelmien suhteen. Sitran myöntämä rahoitus mahdollistaa olemassa olevien hyvien opetusmenetelmien jakamisen myös muiden kouluttajien käyttöön sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Menetelmien toimivuutta testataan hankkeeseen osallistuvissa partneriammattikorkeakouluissa (Oulu, Vaasa ja Savonia).

Vuoden 2018 aikana tullaan kehittämään ja systematisoimaan olemassa olevaa kiertotalousosaamista ja pedagogisia menetelmiä monialaisissa ryhmissä yhteistyössä sidosryhmien ja mukana olevien ammattikorkeakoulujen kanssa. Hankkeen tarkoituksena on tarjota kiertotalouden vaatimia työelämä- sekä monialaisen yhteistyön vaatimia kompetensseja. Tavoitteena on integroida kiertotalousosaaminen ja ajattelu osaksi kaikkia aloja ja toimintoja sekä mahdollistaa ja edistää yhteistyötä ja oppimista eri alojen ja toimijoiden välillä. Ensimmäisessä vaiheessa pääkohderyhmänä on mukana olevien ammattikorkeakoulujen eri alojen opiskelijat ja opiskelijoiden ohjaajat. Jatkossa hyviä käytänteitä, menetelmiä ja materiaaleja hyödynnetään myös muilla koulutusasteilla ja toimialoilla sekä Suomessa että muissa maissa.

Hankkeessa evaluoidaan myös kansainvälisten verkostojen kiertotalousosaamista ja tarpeita. Selkeästi on nähtävissä, että kiertotalous, cleantech ja suomalainen koulutusosaaminen sekä yhteistyön vahva henki herättävät maailmalla paljon mielenkiintoa.

Lue lisää aiheesta osoitteessa https://resurssitehokkuus.turkuamk.fi/kiertotalous/kiertotalous

Kirjoittajat

Henna Knuutila, insinööri (ylempi AMK), lehtori, projektipäällikkö, Turku AMK, henna.knuutila@turkuamk.fi
Pia Haapea, TkL, yliopettaja, LAMK, pia.haapea@lamk.fi
Marketta Virta, FM, insinööri (AMK), projektityöntekijä, Turku AMK, marketta.virta@turkuamk.fi
Piia Nurmi, KTM, koulutus- ja tutkimusvastaava, Turku AMK, piia.nurmi@turkuamk.fi
Ulla Häggblom, koulutuspäällikkö, TAMK, ulla.haggblom@tamk.fi


De Wolf, M. 2016. ThreeC: Creating competencies for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/06/threec-creating-competencies-for-a-circular-economy

Heinrich, S. 2016. Learning not just about but for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/05/learning-not-just-about-but-for-a-circular-economy

Malve-Ahlroth, S, Suominen, J., Nurmi, P. (2016) Ongelmalähtöinen projektioppiminen on avain kiertotalouteen, UAS Journal 04/2016, https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/ongelmalahtoinen-projektioppiminen-on-avain-kiertotalouteen

Oivallus-raportti (2011). Elinkeinoelämän keskusliitto. Oivallus-hankkeen loppuraportti. Haettu 24.1.2018 osoitteesta https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus_loppuraportti.pdf

Sitra 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia84.pdf

Vare, P. & Scott, W. 2007. Learning for change. Exploring the Relationship Between Education and Sustainable Development. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.bath.ac.uk/cree/resources/LEARNING_FOR_A_CHANGE_xJESDx.pdf

”Mitä vain, mistä vain!” – kierrätysmateriaalit käyttöön ilman tuotedesignrajoituksia

Kirjoittajat: Reijo Heikkinen ja Kirsti Cura.

Tässä artikkelissa kerrotaan digiValmistus – Tulevaisuuden valmistusteknologioiden mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä -projektista, joka toteutetaan Lahden ammattikorkeakoulussa ajalla 1.9.2017–31.12.2019. Projektin tavoitteena on saada uutta liiketoimintaa Päijät-Hämeeseen kehittämällä robotisaatiota hyödyntävää 3D-tulostusteknologiaa ja -materiaaleja. Tulostusraaka-aineena käytetään erilaisia jäte- ja sivuvirtamateriaaleja. Pursottimen ohjaamisessa käytetään kuusiakselista robottia ja moniakselista tulostusalustaa. Tämä mahdollistaa tuotteiden valmistamisen lähes ilman rajoituksia tuotteen muodolle ja rakenteelle. Projektissa kehitetään myös robottiohjelmisto pursotusratojen luomiseksi sekä tutkitaan mahdollisuuksia lisätä esim. antureita ja sensoreita tuotteeseen yhtä aikaa materiaalin pursotuksen kanssa.

Kohderyhmänä ovat alueen pk-yritykset, jotka voivat olla esim. 3D-tulosteiden loppukäyttäjiä, joiden toiminta tuottaa sivu- ja/tai jätevirtana 3D-tulostuksen raaka-aineeksi soveltuvaa kierrätysmateriaalia, tuottavat 3D-tulostuspalveluja ja toimijat, jotka valmistavat ja/tai myyvät 3D-tulostimia, niihin liittyviä ohjelmistoja ja robotiikkaa joko muille yrityksille tai kotitalouksille. Tuloksena saadaan uudenlainen teknologia, joka mahdollistaa tähän asti 3D-tulostukseen soveltumattomien jäte- ja sivuvirtojen hyötykäytön. Tavoitteena on myös löytää uusia 3D-tulostuksen sovelluskohteita ja uutta 3D-tulostukseen perustuvaa palvelu- ja tuotantoliiketoimintaa.

Muovi- ja kierrätysmuovituotteiden valmistusta 3D-tulostuksen avulla

Ainetta lisäävän valmistuksen eli 3D-tulostuksen teknologiakehitys alkoi jo 1980-luvulla, kun ensimmäiset pikavalmistukseen soveltuvat tulostimet tulivat markkinoille. Vallitseva tulostusmateriaali oli muovi. Tulostettujen kappaleiden laatu parani 1990- ja 2000-luvulla, ja vähitellen myös muut edut kuin itse teknologian hyödyt alkoivat tulla enemmän esille. Suunnittelun vapaus ja kappaleiden räätälöinti olivat ja ovat yhä näistä tärkeimpiä. Lämpöä kestävät polymeerit ja metalliseokset yleistyivät tulostusmateriaaleina 2000-luvulla, ja pikamuotit tulivat mahdollisiksi. Kun 2010-luvun alkupuolella useat patentit raukesivat, 3D-tulostus on tullut jokaisen kuluttajan saataville, sillä jo muutamalla sadalla eurolla voi kotikäyttäjä ostaa oman 3D-tulostimen. (Rayna & Striukova 2016.)

Erilaisten kierrätysmuovien soveltuvuutta 3D-tulostukseen on testattu esim. peruskouluprojekteissa, ja myös useassa Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijaprojektissa. Teknologia on tyypillisesti FDM (Fused Deposition Modelling), josta käytetään suomeksi termiä pursotus. Tässä 3D-tulostusmuodossa kierrätysmuovista valmistetaan ensin filamenttia eli tulostuslankaa suulakepuristimen avulla, jonka jälkeen digitaalisessa muodossa olevan 3D-tiedoston avulla tulostetaan kappale käyttäen FDM-tulostusteknologiaa. Suurimpana haasteena on erilaisten muovilaatujen määrä, joten tulostusmateriaalin heterogeenisyys ja laadun hallinta on haastavaa. Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) digiValmistus-projektissa tämä ongelma on ajateltu ratkaistavaksi pursottimella, joka on vakaa eri materiaaleille. Kriteerinä materiaalille on pursotettavuus ja kohtuullisessa ajassa tapahtuva jähmettyminen.

Monipuolinen pursotin monenlaisille materiaaleille

Tulostin voi sisältää periaatteessa hyvinkin monta ladattavaa tulostuspäätä, jotka robotti ottaa tarttujaansa tarpeen mukaan tulostamista varten. Täten erilaisten materiaalien yhdistäminen onnistuu samanaikaisesti. Kun yksi tulostuspää on käytössä, muita ladataan samaan aikaan.

Tulostuspäiden lataaminen tehdään suulakepuristimien avulla. Nämä suulakepuristimet ovat periaatteessa normaaleja yksi- tai kaksiruuviekstruudereita, mutta ne ovat valmistettu erityisesti käsittelemään monia erilaisia materiaaleja. Johtuen materiaalien laajasta ominaisuuskirjosta materiaalien pursottaminen ei välttämättä olisi kovin tarkkaa suoraan suulakepuristimesta rakennettavaan tulosteeseen. Lisäksi suulakepuristimen on oltava suhteellisen kookas ja painava yksikkö toimiakseen tehokkaasti. Tämän takia varsinainen pursotus tuotteeseen tehdään kevyemmällä pursotuspäällä, joka on suunniteltu antamaan tarkalleen tietty säädettävissä oleva materiaalivirta.

Suulakepuristimia valmistetaan aluksi kaksi kappaletta eri kokoisina ja hieman erilaisilla ominaisuuksilla testikäyttöä varten. Vaikeasti sekoittuvista materiaaleista valmistettavat komposiitit vaativat enemmän prosessointia massan pursotettavuuden takaamiseksi. Lyhyemmällä suulakepuristimella voidaan prosessoida puhtaat muovit ja helpommin sekoittuvat muoviseokset. Lopullisessa laitteessa voi toki olla vielä useita suulakepuristimia lisää. Erilaisten materiaalien toimivuus tullaan testaamaan jo etukäteen laboratoriossa yhdistämällä erilaisia kierrätysmuoveja erilaisten kiinteiden materiaalien kanssa.

Kun suulakepuristin on ladannut pursottimen täyteen, se on valmis tulostusta varten. Tulostusta tekevä robotti tulee tarvittaessa ottamaan tulostusohjelman mukaisen pään työkaluksi. Varsinainen pursotus 3D-tulosteeksi alkaa tulostusalustalta, joka on tarvittaessa lämmitettävä tiettyyn lämpötilaan tarttuvuuden parantamiseksi ja tulosteen jäähtymisen aiheuttamien jännitysten minimoimiseksi. Myös tietyn ilmaston luominen tulosteen ympärille on mahdollista. Tulostus voidaan kuitenkin tehdä työn edetessä erilaisiin suuntiin perinteisen z-tasojen asemasta. Rakenteen kasvaessa voidaan materiaalin pursotus aloittaa lähes mistä kohdasta tahansa olemassa olevasta rakenteesta. Tämä mahdollistaa myös aikaisemmin tehtyihin kappaleisiin tehtävät täydennykset erilaisilla materiaaleilla. Koska FDM-menetelmällä tulostetuilla kappaleilla on ongelmallista saada lujuusominaisuuksiltaan täysin isotrooppisia rakenteita, kannattaa tämänkin takia tulostustasot tehdä aina siihen suuntaan, missä saavutetaan paras tulos rasituksiin nähden.

Kuva 1. Suunnittelukuva rakennettavasta 3D-tulostimesta. (Kuva: Reijo Heikkinen.)

Tulostusratojen generointia varten tullaan kehittämään ohjelmistoja, jotka muuttavat 3D-mallin robotin liikeradoiksi ennalta vaadittujen kappaleominaisuuksien perusteella. Tällöin tulevat huomioiduksi pursotuksen suunnan ja rasitusten välinen yhteys. Robotin liike on myös tarkasti sidottu materiaalin pursotukseen. Tämän takia pursotus on synkronoitava robotin liikenopeuteen ja sen on oltava yhteensopiva materiaalin ominaisuuksien kanssa. Pursotetun materiaalin tulee tarttua tiukasti kiinni edelliseen pursotteeseen, mutta kuitenkin sen on jähmetyttävä riittävän nopeasti kantaakseen rakenteen massan aiheuttamat rasitukset. Tämä vaatii rakennettavaksi pursotuspäähän erilaisia lämmitys- ja jäähdytyselementtejä. Vaihdettavat tulostuspäät tuovat mukanaan vielä yhden edun. Robotin tarttujaksi voidaan vaihtaa myös lähes mikä tahansa tavanomainen tarttuja, jos tulostettavaan kappaleeseen halutaan valmistuksen aikana asentaa erilaisia komponentteja, jotka jäävät tulosteen sisään.

Tulostimen fyysinen rakentaminen on jo aloitettu suulakepuristimien ja pursotuspäiden suunnittelulla ja valmistuksella. Laite on tarkoitus kokoonpanna ja käyttöönottaa LAMK:n uusissa tiloissa syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana. Samalla testataan ja kehitetään materiaalien käsittelyä ja ohjelmistoja. Tulostimella aiotaan kokeilla erilaisten geometrioiden tulostamista eri suuntiin erilaisista materiaaleista. Projektissa on mukana alueen yrityksiä, joilla on käyttämätöntä muovin sivuvirtaa sekä 3D-tulostusrityksiä. Suunnitteilla on sekä julkisia testauksia että yrityskohtaisia tapaustutkimuksia.

Artikkelin pääkuva: DigiValmistus-projektissa rakennetaan 3D-tulostin, jonka tulostusmateriaaleina käytetään teollisuuden jäte- ja sivuvirtoja. (Kuva: Oona Rouhiainen.)

Kirjoittajat

Reijo Heikkinen, TkL, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu, reijo.heikkinen(at)lamk.fi
Kirsti Cura, PhD, kehittämispäällikkö, Lahden ammattikorkeakoulu, kirsti.cura(at)lamk.fi

 


Rayna, T. & Striukova, L. (2016). From rapid prototyping to home fabrication: How 3D printing is changing business model innovation. Technological Forecasting & Social Change 102, 214–224.

Kiertotalouden mahdollisuudet ja haasteet Lapissa: Kiertotalouskeskus maakunnan kehittämistyössä 

Kirjoittajat: Sanna Tyni ja Juha-Pekka Snäkin.

Lapin raskas teollisuus ja sivuvirrat

Lapissa on kolme toimivaa metallikaivosta, joista vanhin on Elijärven kromikaivos Keminmaalla. Kittilän ja Sodankylän kaivoksilla louhitaan kultaa, nikkeliä ja kuparia. Maakunnassa on useita kaivoshankkeita vireillä odottaen metallien maailmanmarkkinahintojen nousua, ja myös Savukosken Soklin fosfaattiesiintymä on toistaiseksi hyödyntämättä.

Elijärven kromikaivos käynnistettiin 1968 ja samalla rakennettiin Tornioon ferrokromitehdas. Terästuotanto Tornion Röyttässä aloitettiin 1976. Vuosituhannen vaihteen laajennuksen jälkeen Outokumpu Oyj:n ruostumattoman teräksen integroitu tuotantolaitos on lajissaan maailman suurin hyödyntäen pääraaka-aineena kierrätysterästä. Kaivosteollisuuteen liittyvä metalliteollisuus on myös kasvussa, ja Lapissa sijaitsee yli puolet Suomen kaivosalaa palvelevasta teollisuudesta.

Lapin metsäteollisuus alkoi Kemi Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n sellutehtaiden ja sahan perustamisesta 1920- ja 1930-luvuilla. Kemissä puuta jalostavat nyt StoraEnso Oyj ja MetsäFibre. Kemijärvellä sellutehdas toimi vuosina 1965–2008. Lakkautetun tehtaan alueelle on investoitu mekaaniseen puunjalostukseen, ja Keitele Timber Oy:llä on siellä saha ja liimapalkkitehdas. Yhtiö on vastikään päättänyt rakentaa alueelle myös pellettitehtaan. Samalle tehdasalueelle valmistui viime vuonna raakapuuterminaali, joka on Suomen suurimpia. Kiinalaisten investoijien päätöksiä biojalostamosta ja biopolttoainetehtaasta odotetaan Kemijärvellä ja Kemissä.

Lapin teollisuuden kokonaisliikevaihto on nykyisin n. 7,6 miljardia euroa ja työllistettyjen määrä on yli 20 000 henkilöä. Kemi-Tornion seutukunnan osuus tästä on viisi miljardia euroa ja 8 000 työntekijää. Laajemmassa tarkastelussa koko Perämeren kaaren alueella puhutaan kertaluokkaa suuremmista luvuista ja samalla maailman pohjoisimmasta raskaan teollisuuden alojen suurkeskittymästä.

Lapin raskaan teollisuuden vuotuiset materiaalisivuvirrat (ilman kaivosten sivukiveä) ovat nykyisin noin 1,7 miljoonaa tonnia vuodessa koostuen pääasiassa erilaisista kuonista, tuhkista sekä metsäteollisuuden sivuvirroista. Kiertotalouteen liittyvien sivuvirtojen määriä arvioitiin ensi kerran vuonna 2012, jolloin Kemin Digipolis Oy kokosi yhteen ensimmäiset raskaan teollisuuden sivuvirtaselvitykset. Sittemmin sivuvirtoja on selvitetty myös muilta toimialoilta kuten pk-yrityksistä, yhdyskunnista ja maaseutuelinkeinoista.

Kiertotalouskeskuksen perustaminen

Lappiin on kuluvalla vuosikymmenellä syntynyt elinkeinoelämän, kehittäjien ja hankkeiden muodostama toimijaverkosto, joka laajenee edelleen kasvavan yhteistyön myötä. Tähän kehitykseen liittyy myös bio- ja kiertotalouden nousu aluekehityksen ja elinkeinoelämän agendalle ja lopulta aivan sen ytimeen. Kesällä 2017 Sitra ilmoitti rahoittavansa Kemiin perustettavaa valtakunnallista bio- ja kiertotalouskeskusta, joka toteutetaan Kemin Digipolis Oy:n, Lapin ammattikorkeakoulu Oy:n ja Kemin kaupungin yhteistyönä (Sitra 2017).

Kiertotalouskeskuksen tavoitteena on luoda Lappiin systemaattinen toimintamalli, jossa yhden luukun periaatteella palvellaan alueen yrityksiä toteuttamalla pilotteja, skaalauksia, investointeja, rahoituksen hankintaa, yhteistyötä ja kiertotalousratkaisujen benchmarkingia Skandinaviassa ja muualla Euroopassa. Sitran tiekartan valtakunnallisina tavoitteina ovat mm. kasvava vienti ja yritysten kasvu, toimivat kotimarkkinat sekä kiertotalouden valtavirtaistuminen.

Ajatus kiertotalouskeskuksesta pohjautuu Kemin Digipolis Oy:n luomaan Kemi-Tornion alueen raskaan teollisuuden kiertotalouden innovaatioalustaan, jonka puitteissa on selvitetty yritysten sivuvirtoja ja jätteiden määriä. Sitran kärkihankestatuksen lisäksi Euroopan Unionin komissio valitsi Lapin vuonna 2014 yhdeksi modernin klusterikehittämisen Euroopan mallialueeksi luonnonvarojen kestävässä jalostamisessa. Lähin vastaavanlainen malliklusteri löytyy Ruotsista Tukholman seudulta. Pohjoismainen ministerineuvosto valitsi puolestaan Kemin Digipolis Oy:n mukaan Best Nordic Bioeconomy Cases -listalle koskien Kemi-Tornion alueen teollisuuspalveluiden kehittämistä.

Kemin Digipolis Oy ja Lapin AMK muodostavat keskuksen ytimen, joka toimii hankeyhteistyössä Lapin yliopiston (omistaa Lapin AMKin osakekannan), LUKE:n, GTK:n, Pro Agria Lapin, Suomen Metsäkeskuksen, toisen asteen ammatillisten oppilaitosten sekä Lapin liiton ja Lapin ELY- keskuksen kanssa. Yrityksiä palvelevat myös kuntien kehitysyhtiöt sekä Lapin leader-ryhmät. Hankeyhteistyötä laajennetaan aktiivisesti yli maakuntarajojen, naapurimaihin sekä Eurooppaan Horizon 2020 -hankkeissa.

Kiertotalouskeskus osana klustereiden, organisaatioiden ja hankkeiden toimijaverkkoa

Muutama vuosi sitten Lapin elinkeinotoiminnan hankkeita päätettiin koota yhteen klustereiksi. Lapin liiton alullepaneman ja Lapin yliopiston koordinoiman Arctic Smartness Excellence (ASE) -hankkeen tavoitteeksi asetettiin elinkeinoelämän vahvistaminen parantamalla yritysten toimintaympäristöä, alueen kilpailukykyä ja innovaatiopotentiaalia. Muodostettiin viisi arktista klusteria: Teollisuus ja kiertotalous, Älykäs maaseutuverkosto, Turvallisuus, Kehittämisympäristöt ja Muotoilu. Kemin Digipolis Oy koordinoi Teollisuus ja kiertotalous -klusteria ja Lapin AMK Kehittämisympäristöt -klusteria. ASE-hanke päättyy helmikuussa 2018. Työn jatkamista turvaa kiertotalouskeskuksen perustamispäätöksen aikoihin käynnistynyt Arctic Business Concept -hanke, jonka rahoittaja on maakuntaliitto ja toteuttaja Kemin Digipolis Oy.

Lapin AMK, joka toimii Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä, on ollut aktiivinen hanketoimija erityisesti tekniikan ja luonnonvarojen osaamisalalla, jossa työntekijöistä suurin osa toimii hankkeissa. Lapin AMKissa on käynnissä vuoden 2018 alussa yli kolmekymmentä kiertotaloutta sivuavaa koulutus- ja tki-hanketta. Lisäksi useita hankkeita on valmistelu- ja arviointivaiheissa.

Lappilainen kiertotalouden toimijaverkko on laaja ja maantieteelliset etäisyydet pitkiä. Kiertotalouskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa haasteeksi nousee kaikkien näiden toimijoiden ja hankkeiden muodostaman kokonaisuuden haltuunotto sekä se, kuinka aloittaa yritysyhteistyö ilman, että tehdään päällekkäistä työtä. Kovin monta kertaa ei samaan yritykseen voi mennä saman tyyppisiä tietoja kyselemään. Toisaalta yritysten puolelta tulevat toimeksiannot tulee ottaa napakasti haltuun ja osoittaa ne nopeasti ja varmasti oikeaan organisaatioon ja oikeille henkilöille. Tässäkään ei voida lipsua ilman kielteisiä seuraamuksia.

Kiertotaloudessa korostuu monitieteisyys ja systeemisyys, joten Arktisten klustereiden perusajatus ja tavoite on tarpeellinen; ”…[tki]-organisaatioiden muodostama [tki]-verkosto, joka mahdollistaa monitieteisen rajapinnassa syntyvän maakunnallisen osaamisen kehittymisen…”, kuten Lapin liitto asian ilmaisee (Lapin liitto 2018). Edelleen liitto näkee, että ”Tämä palvelee… koko maakuntaa ja luo kansallista ja kansainvälistä uskottavuutta.”

Laaja toimijaverkosto vaatii konkreettista työtä mainitun uskottavuuden turvaamiseksi. Jo kiertotalouskeskuksen perustamisvaiheessa ydintoimijoiden Lapin AMK:n ja Kemin Digipolis Oy:n yhteistyön sujuvuuteen kiinnitettiin huomiota ja panostettiin suunnitteluun, toiminnan tehokkuuteen sekä molemmin puoliseen joustavuuteen. Yhteistyöhön vaikuttavat organisaatioiden erilaiset työkulttuurit, ansaintalogiikat sekä kokoerot: kymmenen hengen Kemin Digipolis Oy toimii yritysmaailman toimeksiantojen pohjalta. Lapin AMK:ssa on noin 500 työntekijää.

Keskuksen toiminnassa korostuu avoimuus, jota myös Sitra rahoittajan roolissaan edellyttää. Tämä voi aiheuttaa pohdittavaa erityisesti teollisuudelle – ja yrityskehittäjille – joiden toiminnassa liikesalaisuuksista ei voida tinkiä. Toisaalta taas julkisilla rahoituksilla kustannettavien AMK-hankkeiden tuloksien tulee olla lähtökohtaisesti avoimia. Tasapainon löytäminen näiden kahden ääripään välillä vaatii yhteisten toimintalinjojen määrittelyjä, joka onnistuessaan hyödyttää kaikkia osapuolia.

Kirjoittajat

Sanna Tyni, FT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu Oy, sanna.tyni@lapinamk.fi
Juha-Pekka Snäkin, MMT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu Oy, juha-pekka.snakin@lapinamk.fi


Lapin liitto. 2018. Arctic Smartness Exellence (ASE). http://www.lappi.fi/lapinliitto/arctic-smartness-exellence-ase. Luettu 22.2.2018.

Sitra. 2017. Kiertotalouden teollisen osaamisen valtakunnallinen keskus perustetaan Kemiin. https://www.sitra.fi/uutiset/kiertotalouden-teollisen-osaamisen-valtakunnallinen-keskus-perustetaan-kemiin/
Luettu 22.2.2018.

Muoviosaamista tarvitaan kiertotaloudessa

Kirjoittajat: Mirja Andersson, Stewart Makkonen-Craig, Maiju Holm ja Kristo Lehtonen.

Muovien kierrätys ja 3D-tulostus – kohti kiertotaloutta ja kestävää tuotantoa

Ammattikorkeakoulu Arcadan energia- ja materiaalitekniikan osastolla on viime vuosina panostettu muovin kierrätyksen soveltavaan tutkimukseen useiden kumppaneiden kanssa. Tutkimusaihe liittyy myös käynnissä oleviin englannin- ja ruotsinkielisiin muovitekniikan / prosessi- ja materiaalitekniikan koulutusohjelmiin. Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti Arcadan TKI-projekteista, jotka kytkeytyvät materiaalikiertojen hallintaan ja kiertotalouteen.

Muoveja tuotetaan globaalisti noin 300 miljoonaa tonnia vuosittain. Euroopan alueella muoviteollisuus työllistää suoraan noin 1,5 miljoonaa henkilöä (PlasticsEurope 2016). Muovimateriaalien käytön tunnetuin globaali ympäristöhaitta on roskaantuminen. Kierrätyksellä voidaan pääsääntöisesti säästää luonnonvaroja ja vähentää muitakin ympäristövaikutuksia, mikäli kierrätysmateriaaleilla ja -tuotteilla korvataan neitseellisiin raaka-aineisiin pohjautuvaa tuotantoa (Eskelinen ym. 2016). Ympäristön mikromuovit (alle 5 mm:n kokoisia muovihiukkasia) ovat peräisin lukuisista kuluttajatuotteista, teollisista prosesseista, maataloudesta sekä liikenteestä ja suurempien muovikappaleiden hajoamisesta luonnossa (Auta ym. 2017). Globaalisti, arvioiden mukaan, noin 1,5 miljoonaa tonnia mikromuovia päätyy vesistöihin vuosittain. (Boucher & Friot 2017.)

Muovien kierrättäminen materiaalina kiertotalousmallin (Ellen MacArthur Foundation 2015) mukaisesti on maassamme vasta kehittymässä (Eskelinen ym. 2016, Seppälä ym. 2016). Suomen ensimmäinen teollisen mittakaavan kierrätysmuovijalostamo käynnistyi 2016 osana Ekokem Oyj:n (nykyisin Fortum Waste Solutions Oy) kehittämää Kiertotalouskylää (Fortum 2017). Arcadan Energia- ja materiaalitekniikan osasto osallistui kierrätysmuovijalostamon tutkimus- ja kehitystyöhön lukuisia insinööriopiskelijoita työllistäneiden projektien ja opinnäytetöiden kautta vuosina 2013–2016.

Arcada oli vuosina 2014-2016 mukana kansallisessa strategisessa tutkimusohjelmassa (CLEEN/CLIC shok) nimeltä ’’Materiaalien arvovirrat /ARVI’’ yhdessä noin 30 kierrätysalan keskeisen tutkimuslaitos- ja yritystoimijan kanssa. Tämä strateginen tutkimusohjelma loi pohjaa kiertotalouden tutkimuksellisena avauksena, materiaalikierron liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Eri jätemateriaaleja koskevat tutkimustulokset on koottu tutkimusohjelman loppuraporttiin, joka on verkossa vapaasti saatavilla (ARVI 2017a).

Arcada osallistui ARVI-tutkimusohjelmassa muovien kierrätykseen erikoistuneeseen työryhmään, ja mukaan saatiin myös ilahduttavan suuri joukko aiheesta kiinnostuneita insinööriopiskelijoita projekti- ja opinnäytetöineen (ARVI 2017b). Muovien kierrätyksen suuria ongelmia ovat muovilaatujen suuri määrä ja kuluttajaperäisten muovien likaisuus. Yleisesti voidaan todeta, että muovien huolellinen lajittelu ja puhdistus ovat edellytyksiä laadukkaan kierrätysmuovin aikaansaamiseksi (Mylläri ym. 2016). Pakkaukset ovat merkittävin muovin käyttökohde, ja siten myös merkittävin muovijätteen lähde maassamme (Dahlbo ym. 2018). Materiaalikierrätyksen kannalta haasteellisimpia pakkausmateriaaleja ovat tyypillisesti kemiallisesti useampaa eri muovia sisältävät elintarvikepakkaukset (Häsänen 2016).

Hajautettuna tuotantomallina 3D-tulostuksella on mahdollisuuksia parantaa tuotteiden valmistuksen kestävyyttä ympäristönäkökulmasta (Gebler ym. 2014, SYKE 2017), mutta nopeasti kehittyvään teknologiaan liittyvää tutkimusta myös ympäristönäkökulmasta tarvitaan lisää (Kohtala, 2014). Arcadassa 3D-tulostukseen liittyvä tutkimustyö käynnistyi vuonna 2013 ensin immateriaalioikeuksiin liittyen, koska teknologia mahdollistaa myös tuotteiden nopean kopioimisen (Enqvist & Andersson 2013). ARVI-tutkimusohjelman materiaalikierrätysteeman ansiosta Arcadassa kiinnostuttiin kuitenkin erityisesti kierrätysmuovien käytöstä 3D-tulostuksen raaka-aineena. Vuosina 2016–2017 toteutetussa Kierrätysmuovien 3D-tulostuksen sovelluslaboratorio -projektissa tutkittiin kierrätysmuovien käyttöä 3D-tulostuksessa Arcadan, Turun Ammattikorkeakoulun ja Suomen Ympäristökeskuksen sekä yritysten yhteistyönä. Loppuraportti julkaistiin projektin verkkosivuilla sähköisessä muodossa (3DPlast 2017). Tutkimusaihe kiinnosti insinööriopiskelijoita, joiden projekteja ja opinnäytetöitä valmistui useita (Arcada 2017).

Kierrätysmuovien 3D-tulostuksen sovelluslaboratorio -projektin aikana Arcadassa valmistettiin 3D-tulostuksessa raaka-aineena käytettävää muovilankaa erilaisista kierrätysmuovieristä. Muovilankaa käyttävän 3D-tulostimen raaka-ainekierron päävaiheet on esitetty kuvassa 1. Mikäli kierrätysmuovimateriaalina oli useamman eri muovityypin seos tai jos se sisälsi sekoittumattomia epäpuhtauksia, tulostuslangan laadun hallinta oli haasteellista. Tulos vastaa aiempia tutkimuksia, joiden mukaan muovien huolelliseen lajitteluun ja epäpuhtauksien poistamiseen kannattaa panostaa (Mylläri ym. 2016.)

Kuva 1. 3D-tulostuksessa syntynyttä hylkymuovia (vasemmalla), hylkymuovista valmistettua uutta tulostuslankaa/kierrätysfilamenttia (keskellä) ja kierrätetystä muovista 3D-tulostettuja esineitä. Kuvan käyttöoikeudet omistaa Arcada.

Arcadan insinööriopiskelijoiden ’’kierrätin’’-projekti start up -yrityksen kanssa

Insinööriopiskelijat motivoituvat teknisistä ja käytännönläheisistä haasteista. Kaksi Arcadassa opiskelevaa tulevaa muovitekniikan insinööriä yhdisti osaamisensa startup-yritys 3DBear Oy:n kanssa ja tuloksena syntyi 3D-tulostettavan muovin kierrätyslaitteisto, jonka toiminta perustuu kuvassa 1 esitetyn kierron tapaan uuden muovilangan valmistamiseen muovijätteestä (kts. laitteiston prototyyppi kuvassa 2). Kompaktin kierrätyslaitteiston konsepti julkistettiin lokakuussa 2017 (3DBear 2017a, HS 2017). Konsepti sekä laitteiston osaluettelo avattiin vapaasti kaikkien saataville ja edelleen hyödynnettäväksi yrityksen englanninkielisten verkkosivujen kautta (3DBear 2017b). Yrityksen julkistaman kierrätyslaitteiston ja 3D-tulostuksen avulla soveltuvia, pieniä muovimateriaalieriä voidaan kierrättää tehokkaasti uusiksi tulosteiksi.

Kuva 2. 3DBear Oy:n julkistaman laitteiston prototyyppi (3DBear 2017b). Kuvan käyttöoikeudet omistaa 3DBear Oy.

Kierrätyksestä kiertotalouteen insinöörikoulutuksella

Kasvavien ympäristöongelmien lisäksi yhteiskuntaamme haastaa työelämän muutos digitalisaation ja tekoälyn vaikutuksesta (World Economic Forum 2016). Arcadassa käynnissä olevan kolmevuotisen TEKNETIUM -projektin (2016–2019) tavoitteena on yhtäältä kehittää energia- ja materiaalitekniikan koulutusohjelmia vahvistaen ympäristötietoisempaa ajattelutapaa ruotsinkielisten insinöörien keskuudessa, ja toisaalta vastata huimaan teknologiseen kehitykseen (Arcada 2016).

Tulevaisuuden työelämässä kestävän teknologian kokonaisvaltainen ja yhteistoiminnallinen kehittäminen vaatii insinööreiltä modernin oppimisen, työskentelyn ja viestinnän taitojen hallintaa. Globaalien verkostojen merkitys kasvaa teknologian kehityksen synnyttäessä uutta tietoa, joka leviää digitaalisena ja langattomasti nopeammin kuin koskaan aiemmin. Se edellyttää tulevilta insinööreiltä kykyä analysoida nopeasti suuriakin tietomääriä sekä tehdä tietojen pohjalta kestäviä valintoja ja päätöksiä (Andersson & Makkonen-Craig 2017). Käynnissä olevan neljännen teollisen vallankumouksen vaikutukset useissa voimakkaasti kehittyvissä sovelluksissa ja teknologioissa (Schwab 2015, Maynard 2015) vaativat kehittämään perinteistä insinööriosaamista uudenlaista työelämää varten (World Economic Forum 2016).

Yhteenveto

Tutkimus- ja innovaatiotoiminta ovat kiertotalouden kehittämisessä avainasemassa. Uudenlaista kokeilutoimintaa tarvitaan kaikilla sektoreilla, sosiaalisilla, teknologisilla ja kaupallisilla tasoilla (Seppälä ym. 2016). Muovien materiaalikierron hallintaan liittyy vielä paljon kysymyksiä, joihin vastaaminen vaatii runsaasti tutkimusta. Muovien poistaminen kokonaan käytöstä ja korvaaminen muilla materiaaleilla ei ole nykyisillä teknologioilla toistaiseksi realistinen vaihtoehto. Lyhytikäisten muovituotteiden kuten elintarvikepakkausten suunnittelu kierrätettävyys edellä ja jätehuollon parempi hallinta ongelmamaissa voisivat tuoda hieman helpotusta roskaantumiseen.

Kaikki muovit eivät välttämättä sovellu kierrätettäväksi ongelmallisten lisäaineiden vuoksi. Kierrätyskelvottomat muovit ohjataan energiahyödyntämiseen siihen soveltuvissa polttolaitoksissa (Myllymaa ym. 2015). Pidemmällä aikavälillä nykyisiä valtamuoveja voisi ajatella korvattavan muilla kevyillä materiaaleilla kuten puupohjaisilla materiaaleilla pakkaus- ja rakennusteollisuuden tarpeisiin (Setälä ym. 2017). Mielenkiinto vaihtoehtoisia, esimerkiksi sellupohjaisia biohajoavia materiaaleja kohtaan on yleisesti kasvussa. Materiaalien soveltava tutkimus tarvitsisi kipeästi lisää rahoitusta, koska pienillä projekteilla on mahdotonta menestyä valtavirrassa (YLE 2018).

Tuotesuunnittelijat ja teknologiakehittäjät ovat avainasemassa materiaalivirtojen hallinnan kehittämisessä kohti kiertotaloutta. Tuotteet tulee suunnitella ja valmistaa kestäviksi, korjattaviksi ja kierrätettäviksi materiaalivalinnasta riippumatta. Neljättä teollista vallankumousta ja avointa dataa voisi laajemminkin hyödyntää kiertotalouden hyväksi panostamalla ensisijaisesti kestäviksi arvioituihin teknologioihin. Tähän kaikkeen tarvitaan osaavia kiertotaloustietoisia insinöörejä.

Ammattikorkeakoulu Arcada kiittää TKI-rahoittajia:

Tekes (shok-ohjelma, CLEEN/CLIC), Materiaalien arvovirrat / ARVI; Tekes/EAKR (Innovatiiviset kaupungit-ohjelma), Kierrätysmuovien 3D-tulostuksen sovelluslaboratorio; Svenska Folkskolans Vänner rf. (SFV), TEKNETIUM

Kirjoittajat

Mirja Andersson, FT, yliopettaja, Ammattikorkeakoulu Arcada/Energia- ja materiaalitekniikan osasto, mirja.andersson(at)arcada.fi
Stewart Makkonen-Craig, FM, vanhempi lehtori, Ammattikorkeakoulu /Arcada Energia- ja materiaalitekniikan osasto, stewart(at)arcada.fi
Maiju Holm, Ins. (AMK), tutkimusinsinööri, Ammattikorkeakoulu Arcada/ Energia- ja materiaalitekniikan osasto, maiju.holm(at)arcada.fi
Kristo Lehtonen, DI, KTM, toimitusjohtaja, 3DBear Oy, kristo(at)3dbear.fi

Andersson, M. & Makkonen-Craig, S., (2017). Sustainable values in future engineering education. In publication: A Culture of Sustainability and Innovation in Professional Higher Education. Arcada Publikation 2017, 1, s. 108-118. Arcada University of Applied Sciences. Haettu 20.1.2018 osoitteesta http://dspace.arcada.fi:8080/xmlui/bitstream/handle/123456789/54/AP_1-2017_ISBN_978-952-5260-84-7.pdf

Arcada, (2016). Tutkimus/koulutusuutinen. Arcada 11.5.2017. Haettu 21.1.2018 osoitteesta https://www.arcada.fi/en/news/teknetium-development-project-will-give-arcadas-engineers-sustainable-values

Arcada, (2017). Tutkimusuutinen. Arcada 26.9.2017. Haettu 21.1.2018 osoitteesta https://www.arcada.fi/fi/ajankohtaista/kierratysmuovi-uusiokayttoon-3d-tulostuksessa

ARVI, (2017a). ARVI Final Report (2017). Clic Innovation Oy. Haettu 22.1.2018 osoitteesta http://arvifinalreport.fi

ARVI, (2017b). ARVI Final Report (2017)/Plastic Recycling. Clic Innovation Oy. Haettu 22.1.2018 osoitteesta http://arvifinalreport.fi/content/plastic-recycling

Auta, H.S., Emenike, C.U. and Fauziah, S.H. (2017). Distribution and importance of microplastics in the marine environment: A review of the sources, fate, effects, and potential solutions. Environment International 102, pp. 165-176.

Boucher, J. and Friot D. (2017). Primary Microplastics in the Oceans: A Global Evaluation of Sources. Gland, Switzerland: IUCN. 43pp.

Dahlbo, H., Poliakova, V., Mylläri, V., Sahimaa, O., & Anderson, R., (2018). Recycling potential of post-consumer plastic packaging waste in Finland, Waste Management, 71, pp. 52-61

3DBear (2017a). Press Release. 3DBear Oy. Haettu 22.1.2018 osoitteesta http://3dbear.io/blog/2017/11/28/press-release-28th-november-3dbear-and-arcada-university-built-a-revolutionary-innovation-that-recycles-plastic-into-3d-printable-filament

3DBear (2017). Recycler by 3DBear. 3DBear Oy. Haettu 22.1.2018 osoitteesta http://3dbear.io/recycler

3DPlast, (2017). Kierrätys 3D. Projektin kotisivu ja sähköinen loppujulkaisu. Turun Ammattikorkeakoulu. Haettu 20.1.2018 osoitteesta https://resurssitehokkuus.turkuamk.fi/uutta-liiketoimintaa/kierratys-3d

Ellen MacArthur Foundation, (2015). Growth within: a circular economy vision for a competitive Europe. Report. Haettu 20.1.2018 osoitteesta https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/growth-within-a-circular-economy-vision-for-a-competitive-europe

Ellen MacArthur Foundation, (2016). The New Plastics Economy: Rethinking the future of plastics. Report. Haettu 21.1.2018 osoitteesta https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/the-new-plastics-economy-rethinking-the-future-of-plastics

Enkvist, J. and Andersson, M. (2013). Immaterialrättsliga utmaningar i samband med 3D-printning. In publication: BITA’13 – Proceedings of Seminar on Current Topics in Business, Information Technology and Analytics. Arcada Publikation, 2, pp. 26-29. Arcada University of Applied Sciences. Haettu 20.1.2018 osoitteesta https://www.arcada.fi/sites/default/files/documents/bita_13.pdf

Eskelinen, H., Haavisto, T., Salmenperä, H., Dahlbo, H., (2016). Muovien kierrätyksen tilanne ja haasteet, Raportti NRO D4.1-3 Helsinki, ARVI Tutkimusohjelma, Clic Innovation Oy. Haettu 22.1.2018 osoitteesta http://arvifinalreport.fi/files/D4.1-3_Eskelinen_ym_Muovien_kierratyksen_tilanne_ja_haasteet_11042016.pdf

Fortum, (2017). Circular economy village. Media Room. Haettu 21.1.2018 osoitteesta https://www3.fortum.com/media/2017/11/circular-economy-village-riihimaki-finland

Gebler, M., Schoot Uiterkamp A.J.M, & Visser, C., (2014). A global sustainability perspective on 3D printing technologies, Energy Policy, 74, pp.158–167

HS, (2017). Vanha Barbie kierrättimeen ja muovista uusia leluja – suomalaisyritys etsii ratkaisua muovijätteeseen, katso miten kierrätin toimii. Talousuutinen 24.11.2017. Helsingin Sanomat. Haettu 21.1.2018 osoitteesta https://www.hs.fi/talous/art-2000005462411.html

Häsänen, E. (2016). Composition analysis and compatibilization of post-consumer recycled multilayer plastic films, Master of Science Thesis, Tampere University of Technology, Haettu 22.1.2018 osoitteesta http://arvifinalreport.fi/files/hasanen_multilayer_plastics_DI_2016.pdf

Kohtala, C. (2015). Addressing sustainability in research on distributed production: an integrated literature review, Journal of Cleaner Production, 106, pp. 654-668

Maynard, A.D., (2015). Navigating the fourth industrial revolution. Nature Nanotechnology, 10, pp. 1005-1006.

Myllymaa, T. (toim.), Moliis, K., Häkkinen, E., Seppälä, T. (2015). Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) esiintyvyys, tunnistaminen ja erottaminen muovijätteistä. Ympäristöministeriön raportteja 25/2015. Haettu 23.1.2018 osoitteesta http://hdl.handle.net/10138/157416

Mylläri, V., Hartikainen, S., Poliakova, V., Anderson, R., Jönkkäri, I., Pasanen, P., Andersson, M., Vuorinen, J. (2016). Detergent impurity effect on recycled HDPE – properties after repetitive processing, Journal of Applied Polymer Science 133, 31, 43766

PlasticsEurope, (2016). Plastics-the Facts 2016. An analysis of European latest plastics production, demand and waste data. PlasticsEurope – Association of Plastics Manufacturers. Haettu 20.1.2018 osoitteesta https://issuu.com/plasticseuropeebook/docs/plastics_the_facts_2016_final_versi

Schwab, K., (2015). Will the fourth industrial revolution have a human heart? World Economic Forum.

Seppälä, J. Sahimaa, O., Honkatukia, J., Valve, H., Antikainen, R., Kautto, P., Myllymaa, T., Mäenpää, I., Salmenperä, H., Alhola, K., Kauppila, J., & Salminen, J. (2016). Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, politiikkatoimet ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2016, Valtioneuvoston kanslia, 23.5.2016

Setälä, O., Fjäder, P., Hakala, O., Kautto, P., Lehtiniemi, M., Raitanen, E., Sillanpää, M., Talvitie, J., & Äystö, L. (2017). Mikromuovit riski ympäristölle, Näkökulma ympäristöpolitiikkaan, SYKE Policy Brief 21.3.2017.

SYKE, (2017). Kierrätysmuovin käyttö 3D-tulostuksessa tukee kestävää tuotantoa. Tiedote 27.11.2017. Suomen Ympäristökeskus. Haettu 23.1.2018 osoitteesta http://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kierratysmuovien_kaytto_3Dtulostuksessa_(45142)

World Economic Forum, (2016). The Future of Jobs. Employment, Skills and Workforce Strategy for the Fourth Industrial Revolution. Global Challenge Insight Report.

YLE, (2018). Näin suomalaisyritykset pelastavat maailman meriä muovilta: kelmujen gore-tex ja 5 muuta innovaatiota. Uutinen 23.1.2018. Suomen Yleisradio. Haettu 25.1.2018 osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-10036369

Avoimuus uusille yhteistyötavoille mahdollistaa kiertotalouden

Kirjoittaja: Virpi Käyhkö.

Oulun ammattikorkeakoulu hakeutui keväällä 2017 Motivan hallinnoimaan Teollisten symbioosien edistämisen toimintamallin, FISS:n (Finnish Industrial Symbiosis System), mukaiseen toimintaan. Tätä kiertotaloutta ja yhdyskuntien vähähiilisyyttä edistävää toimintaa toteutamme Teolliset symbioosit Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeen puitteissa. Vastaavaa alueellista FISS-toimintaa on tällä hetkellä neljäntoista maakunnan alueella. Hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihto muiden alueellisten organisoijien kanssa mm. Motivan järjestämissä toimijatapaamisissa on auttanut meitä FISS-toiminnan sisällön kehittämisessä Pohjois-Pohjanmaalla.

Koulutus- ja kehittäjäorganisaation keskeinen tehtävä yritysten ja yhteisöiden kiertotalouden edistäjänä on toimia taustavaikuttajan roolissa. Tavoitteena on luoda uusille kestävän kehityksen mukaisille tavoille toimia mahdollisimman otolliset olosuhteet. Käytännössähän kiertotalous pohjautuu toimijoiden tarpeeseen löytää uusia toimintatapoja, joilla tavoitellaan omien resurssien aiempaa tehokkaampaa käyttöä. Tämä voi toteutua vaikkapa sopimalla tuotantoprosessin sivuvirtana syntyvän materiaalin hyödyntämisestä toisen yrityksen raaka-aineena. Kiertotalouteen pohjautuvan yhteistyön käynnistyminen edellyttää kuitenkin avoimuutta ja innovatiivisuutta, johon me taustatoimijat voimme osaltamme olla vaikuttamassa.

Kiertotaloudesta on muodostunut osa yrityksen jokapäiväistä toimintaa, kuten taloushallinto tai laatujohtaminen. Eri viestintävälineissä kiertotaloudesta kirjoitetaan ja puhutaan jo lähes päivittäin, joten terminä se on tullut useimmissa yrityksissä jo tutuksi. Käytännön toimenpiteitä kiertotalouden edistämiseksi on yrityksissä mietitty kuitenkin vähemmän, ehkä jätehuolto- tai sähkölaskun maksun yhteydessä. Meidän taustatoimijoiden tehtävänä on etsiä ja valmistella näitä käytännön toimenpiteitä yritysten ja toimijoiden apuna. Yritysten myönteinen suhtautuminen niin aihealueeseen kuin meihin hankkeen toimijoihin on ollut merkittävä motivaation lähde ja kannustin suunnitella ja toteuttaa kiertotaloutta tukevaa toimintaa.

Pohjois-Pohjanmaalla teollisessa toiminnassa sivuvirtoja syntyy metsä- ja terästeollisuudessa, energian tuotannossa, rakentamisessa, elintarviketeollisuudessa sekä yhdyskuntien jätevesilaitosten toiminnassa. Näihin materiaalivirtoihin ja hukkalämpöjen kierrättämiseen ja hyödyntämiseen liittyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin niiden tuottajille kuin hyödyntäjille. Suurin haaste liittyy siihen, kuinka eri toimijat ja asiantuntijat löytävät toisensa ja tunnistavat mahdollisuutensa. Me Oamkissa olemme järjestäneet eri sivuvirtoihin liittyviä teemoittaisia tilaisuuksia, joissa alan asiantuntijat, yhdistykset sekä yritykset ovat esimerkein avanneet puheenvuoroissaan aihealueita. Puheenvuorojen sisältöjen suunnittelussa olemme hakeneet toki tiedon ja kokemusten jakamista, mutta ennen kaikkea kiinnostuksen herättämistä kiertotalouden mahdollisuuksiin. Tilaisuuksien teemat ovat pohjautuneet maakunnan tarpeisiin; teollisuuden mineraalisiin sivuvirtoihin, rakentamisessa syntyviin ja hyödynnettäviin sivuvirtoihin, kierrätysravinteisiin, energiatehokkuuteen. Antoisissa keskusteluissa yritysten kanssa olemme saaneet parhaimmat ideat tilaisuuksissa käsiteltyihin aiheisiin.

Motivan kautta saimme opastusta mm. FISS-mallin mukaisten työpajojen toteutukseen, joita olemme järjestäneet kiertotaloustilaisuuksien yhteydessä. Työpajoissa toimijat kirjaavat vihreille ja keltaisille lapuille resursseja, joita voisivat tarjota muiden käyttöön, ja toisille lapuille taas niitä resursseja, joille heillä olisi käyttöä. Jokainen kertoo vuorollansa ääneen ”Haluamme” ja ”Tarjoamme” resurssinsa, joiden perusteella löytyy potentiaalisia symbiooseja, kiertotalouden yhteistyömuotoja. Työpajan vetäjän ryhdikkäällä tasapuolisella toiminnalla olemme varmistaneet niin yksinyrittäjän kuin ison konserniyrityksen yhdenvertaisen kohtelun. Näiden työpajojen ja tilaisuuksien kautta yrityksille ja asiantuntijoille on avautunut uusia kumppanuuksia ja mahdollisuuksia uudenlaiseen resurssien käyttöön. Avoimuus yhteistyölle mahdollistaa kiertotalouden mukanaan tuomat hyödyt kuten kustannussäästöt eikä ainoastaan jätehuollossa. Miksi investoida uuteen kuorma-autoon, jos lähialueen yrityksessä on käyttämätöntä soveltuvaa kapasiteettia kuljetusten järjestämiseen jakamistalouden hengessä?

Kiertotalouden uusien aloitteiden löytäminen sekä niihin liittyvät kokeilut ja demonstraatiot ovat haastaneet myös hankkeessa mukana olevien osatoteuttajien (Oulun seudun ammattiopisto, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus) edustajien luovuuden lentoon. Tähän motivoituneeseen ryhmään ovat kuuluneet opettajien ja tutkijoiden lisäksi myös opiskelijat, joiden luovalla ennakkoluulottomalla toiminnalla on saavutettu tuoteaihioitakin. Kun yliopistolla tutkittua ja kehitettyä osaamista voidaan hyödyntää ammattiopiston opiskelijoiden oppimisympäristössä vaikkapa eristevillajätteiden geopolymerisoinnissa tai erilaisten sivuvirtojen rakeistamisessa, voidaan toimijoiden välisen yhteistyön todeta täydentäneen hyvin toisiaan. Paperin valmistuksen sivutuotteena muodostuvalle kuitusavelle ja voimalaitoksissa syntyvälle tuhkalle on koerakeistuksissa saavutettu onnistuneita tuloksia. Ympäristölainsäädäntö asettaa kuitenkin rajaehtoja kiertotalouden tuoteinnovaatioille, mikä hidastaa niiden siirtymistä myytäväksi tuotteeksi ja liiketoiminnaksi.

Pohjois-Pohjanmaalla lähdimme liikkeelle kiertotalouden edistämis- ja kehittämistyössä muita maakuntia myöhemmin, mutta hyväksi todetuilla toimintatavoilla kirinemme takamatkaa kiinni. Teolliset symbioosit Pohjois-Pohjanmaalla-hankkeessa käynnistyy juuri toinen puolisko, jossa tulemme keskittymään yrityskäynneillä, työpajoissa ja tilaisuuksissa esille tulleiden symbioosien edistämiseen.

Kirjoittaja

Virpi Käyhkö, DI, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-alan osasto, virpi.kayhko(at)oamk.fi