Sirpa Elina Tulirinta

Eväät kestävän työelämän edistämiseen ammattikorkeakouluista?

Kirjoittaja: Sari Niemi.

Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen kestämättömän käytön pysäyttämiseen tulisi pyrkiä kaikin keinoin. Mutta kuinka kokonaisvaltaisesti yritämme ammattikorkeakouluissa pysäyttää ekologisen kestävyyskriisin? Artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia ekologisen kestävyyden edistäjinä työelämän kehityksen viitekehyksestä. Lopuksi pohditaan, mitä näkökulmia opetuksessa tulisi huomioida työelämän ekologisen kestävyyden kannalta.

Ekologisella kestävyyskriisillä tarkoitetaan ympäristön tilan huonontumista ja maapallon kantokyvyn rajojen ylittymistä. Kyse ei ole yksin ilmastonmuutoksesta, vaan luonnon eliölajien ja multavan maaperän kuluttamisesta loppuun, jätteiden määrän hallitsemattomasta kasvusta sekä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä. Uhkana on maailmanlaajuisia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, väestöpakoa ja yhteiskunnallista epävakautta sekä taloudellisia ongelmia. (Dufva 2020.) Ihmisille elintärkeitä ekosysteemejä on jo pysyvästi vaurioitunut, mutta luonnonvaroja käytetään edelleen kestämättömällä tavalla. Emme enää voi täysin välttää muutosta, vaan kyse on pitkälti sopeutumisesta (Dufva 2020, Räikkönen 2016).

Paitsi että ihminen ei ole kyennyt pysäyttämään muutosta, se ei ole pystynyt sopeuttamaan omaa toimintaansa maapallon kantokykyyn (Räikkönen 2016, 21). Muun muassa Sitran Megatrendi-raportissa korostetaan reiluuden ja tasapuolisuuden merkitystä siirryttäessä kestävään yhteiskuntaan, mutta toisaalta todetaan, että muutoksella on kiire. Tulisi sietää myös epätäydellisiä ratkaisuja, koska täydellisen yksioikoisia ratkaisuja ei ole.

Ammattikorkeakouluilla tulisi olla roolinsa kestävän työelämän rakentamisessa

Suomi on työyhteiskunta, jossa useimpien länsimaisten yhteiskuntien tavoin palkkatyö tai yrittäjyys määrittää pitkälti ihmistä, hänen hyvinvointiaan ja menestystään. Tavoittelemme korkeaa työllisyyttä ja talouskasvua ja pidämme kaikkea työtä arvokkaana (Räikkönen 2016, 14; Järvensivu ym. 2012, 104), vaikka työ olla voi ristiriidassa maapallon ekologisen kestävyyden kanssa. Toisaalta juuri työelämästä voisi löytyä ratkaisuja ekologiseen kestävyyteen.

Räikkönen määrittelee väitöskirjassaan (2016) työelämän ekologisen kestävyyden tarkoittavan, että työstä aiheutuva ympäristökuorma pyritään rajaamaan luonnon kantokyvyn rajoihin mutta myös varautumaan ylilyönteihin ja romahdukseen liittyviin riskeihin. Kuitenkin työelämän kestävyyden tavoittelu edustaa heikkoa kestävyyttä. Se tapahtuu kompromissein ja vähittäisin muutoksin eli esimerkiksi tavoittelemalla vihreämpää talouskasvua tai parantamalla organisaatioiden ekotehokkuutta (emt.). Vahvan kestävyyden mukaisesti työtä voisi arvioida tehokkuuden sijaan laadun, kestävyyden tai elinvoimaisuuden näkökulmista käsin (Järvensivu ym. 2012, 111). Työelämän kestävässä kehittämisessä on kyse myös siitä, miten globaaleja ja monitieteisiä ongelmia lähestytään. Tarkastelua kannattaa tehdä myös ammattikorkeakouluista käsin.

Tarkastelu on tarpeellista vähintäänkin seuraavista näkökulmista: Ensinnäkin työelämää ja sen kehittämistä ei tulisi asemoida ekologisen kestävyyden ulkopuolelle, koska työelämän toiminnalla ja valinnoilla vaikutetaan keskeisesti ekologiseen kestävyyteen. Ammattikorkeakouluista siirtyy työelämään vuosittain noin 20 000 amk-tutkinnon suorittanutta (Vipunen 2020). Ei siis ole yhdentekevää, millaisia kestävän kehityksen valmiuksia ammattikorkeakoulut antavat. Ammatillisten taitojen lisäksi kyse on esimerkiksi kyvystä arvioida kriittisesti työn yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviä seurauksia (Heikkinen & Kukkonen 2019).

Toisekseen kun ekologisessa kestävyyskriisissä – tai pandemioissa – selviytymistä ja siihen sopeutumista on tarkasteltu sosio-ekologisen resilienssiajattelun näkökulmasta (Räikkönen 2016), keskeisiksi tekijöiksi on noussut mm. oppimis- ja innovaatiokyvystä huolehtiminen. Resilienssiajatteluun kuuluu myös sosiaalinen pääoma, jolla tarkoitetaan esimerkiksi vahvoja paikallisuuteen perustuvia yritysten ja kehittäjäorganisaatioiden verkostoja. Lisäksi alueen yritystoiminnan monimuotoisuus ja riippuvuussuhteiden vaihdettavuus ovat resilienssiajattelun keskeisiä ominaispiirteitä. (esim. Räikkönen 2016; Walker & Salt 2006) Näille löytyy yhtymäkohtia ammattikorkeakoulujen perustehtävistä.

Katsaus opetussuunnitelmiin

Seuraavassa tarkastellaan, miten kestävyysajattelu ilmenee amk-tutkintojen opetussuunnitelmissa. Opetussuunnitelmat ovat korkeakoulujen työväline määrittää tutkintojen osaamistavoitteet ja sisällöt. Koulutuksen osalta tutkittiin sosionomi-, sairaanhoitaja- ja tradenomikoulutuksia sekä konetekniikan ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmia seitsemässä eri ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen valossa. Ylempiä tutkintoja tai englanninkielisiä ohjelmia ei tarkasteltu. Alat valikoitiin siten, että niistä valmistuu eniten tutkintoja. Ammattikorkeakoulut valittiin eri puolilta Suomea.

Tarkastelu tehtiin lukemalla edellä mainittujen koulutusohjelmien uusimmat opetussuunnitelmat kurssien otsikkotasolla. Myös sisältö luettiin, jos otsikko antoi viitteitä kestävään kehitykseen liittyvästä sisällöstä tai siinä olisi voinut sitä ajatella olevan; esim. laatujohtaminen, yrittäjyys, yhteiskunnan muutos. Tarkastelu tehtiin niiden tietojen valossa, jotka olivat saatavilla ammattikorkeakoulujen julkisilla verkkosivuilla.

Kestävä kehitys nousi esiin vähän tai ei ollenkaan. Vaihtelua kuitenkin oli, koska yhden amk:n yleisiin opintoihin kuului kestävän kehityksen 2 op:n laajuinen pakollinen kurssi. Yhdessä amk:ssa kestävä kehitys mainittiin kaikissa opetussuunnitelmissa tavoitteena Arenen suosituksen (2010) mukaisesti, mutta sitä ei konkretisoitu kurssitasolla. Sosionomikoulutuksista kahdella varhaiskasvatuksen kurssilla tavoitteena oli osata tukea lasta kestäviin elämäntapoihin, mutta kestävyyttä ei määritelty tarkemmin. Kahdessa opetussuunnitelmassa tavoitteena oli yhteiskunnallisen muutoksen käsittely, mutta kuvauksesta ei ilmennyt, käsitelläänkö myös kestävyysnäkökulmaa. Sairaanhoitajaopinnoissa kestävä kehitys loisti lähes poikkeuksetta poissaolollaan. Vain yhdellä yrittäjyyden kurssilla tavoitteisiin kuului talouden seurannan indikaattoreiden kuvaaminen kestävän kehityksen näkökulmasta. Tradenomien opetussuunnitelmista löytyi yhteensä kolme kurssia (joista kaksi vapaaehtoista), joilla johtamista tai liiketoimintaa käsiteltiin eettisyyden tai kestävyyden näkökulmista. Tietojenkäsittelyssä kestävyysnäkökulmaa ei löytynyt mistään ja konetekniikassa se oli vain kaivostoiminnan suuntautumisvaihtoehdossa.

On huomattava, että opetuksessa kestävän kehityksen teemat voivat tulla näkyviin, vaikka niitä ei opetussuunnitelmissa esiintyisi. Opintoihin kuuluu myös projekteja ja valinnaisia kursseja, jotka voivat antaa mahdollisuuden perehtyä kestävään kehitykseen – tai olla perehtymättä. Lähes poikkeuksetta vähäisetkin löydökset edustivat Räikkösen (2016) määritelmän mukaista heikkoa kestävyyttä.

Pohdinta

Maailmanlaajuisesti koulutuksen keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjänä on julistettu jo 1990-luvun alussa ja Suomessa korkeakouluja on ohjattu tavoitteiden edistämiseen vuosikymmenten ajan (Jäppinen 2006). Myös Arene suositteli jo vuonna 2010 ammattikorkeakoulututkintojen yhteisiin kompetensseihin yhtenä ”osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita”. Kymmenen vuotta myöhemmin opetussuunnitelmatasolla tarkasteluna tilanne näyttää heikolle, vaikka parannuksiakin on tehty. Useat ammattikorkeakoulut ovat juuri yhdessä kehittäneet KiertotalousAMK-hankkeessa useita kiertotalouden opintosisältöjä, jotka osaltaan laajentavat tarjontaa.

Erityisesti ekologisen kestävyyden globaalia merkittävyyttä ja kiireellisyyttä ajatellen yksin kiertotalouteen fokusoituminen tai kestävän kehityksen käsittely yleisissä opinnoissa on tuskin riittävää. Tarvittaisiin monialaista, integroitua ja pitkäjänteistä kestävän kehityksen sisällyttämistä opintoihin (myös Sammalisto ym. 2016). Kestävyyskriisi ei välitä toimialarajoista, joten sitä ei pitäisi rajata myöskään koulutusaloilla yksin kiertotalouden asiaksi. Kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet tulisi ulottaa kaikille aloille.

Työelämän nopeissa käänteissä ja matalien organisaatioiden yleistyessä yhä useampi voi joutua vastaamaan hankinnoista, kertomaan asiakkaalle organisaation vastuullisuudesta ja olemaan mukana eettisissä päätöksissä. Työelämässä tarvitaan paitsi teknologisia ratkaisuja, myös ymmärrystä ja vastuuntuntoa toimia ympäristön ja yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Tähän ammattikorkeakoulujen tulisi antaa eväitä.

Työelämän ekologista kestävyysosaamista lisäisi esimerkiksi ymmärrys yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä, hankintojen ja toimitusketjujen kestävyydestä sekä lokaaliuden ja globaaliuden suhteista. Myös dialogin perusteita, kriittistä ajattelua sekä epävarmuuden ja hallitsemattomuuden sietokykyä olisi syytä harjoittaa, koska niillä voidaan edes jotenkin vastata ekologisesta kriisistä seuraaviin äkillisiin ja arvaamattomiinkin muutoksiin.

Tarvitaan myös kykyä ymmärtää ja edistää ympäristöongelmista kumpuavien yhteiskunnallisten ongelmien ratkomista. Opetussuunnitelmien lisäksi tuleekin tarkastella, miten korkeakoulujen oppimis- ja innovaatioympäristöt taipuvat monialaiseen oppimiseen ja ilmastonmuutoksen kaltaisten pirullistenkin ongelmien käsittelyyn. Yhtenä pienenä kehitysaskeleena mainittakoon monialainen simulaatio-oppimisympäristön kehittäminen ja etenkin ilmiösimulaatio, joka on toimintakonsepti kompleksisten ilmiöiden vuorovaikutukselliseen käsittelyyn (Niemi, Kräkin, Ikävalko & Kantonen 2020).

Tätä artikkelia varten ei ollut tarkoitus tehdä kattavaa analyysia ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen opetuksesta, mutta tämän suppean tarkastelun perusteella tarvetta sellaiseen voisi olla. Luonnonvarojen hupenemisen näkökulmasta aikaa ei olisi enää selvityksiin. Kansallisia suosituksia ja tavoitteita on ollut jo kauan käytössä (esim. Kaivola & Rohweder 2006; Virtanen & Kaivola 2009) ja kestävän kehityksen tavoitteita on lähestytty myös korkeakoulujen laadunvarmistuksen kautta (Holm 2014). Pitäisi myös hahmottaa, ettei korkeakoulujen kestävän kehityksen opetus ole itsetarkoitus, vaan keskeinen väline työelämän ja laajemmin koko yhteiskunnan toiminnan muovaamiseksi ekologisesti kestävämmäksi.

Kirjoittaja

Sari Niemi, YTM, TKI-asiantuntija, LAB-ammattikorkeakoulu sari.niemi(at)lab.fi


Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene (2010). Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (nqf) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. Haettu 23.3.2020 osoitteesta: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_nqf.pdf

Dufva, M. (2020). Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Helsinki: Sitra.

Heikkinen, H. & Kukkonen, H. (2019) Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Osaaminen, sivistys ja tiedonintressit. Aikuiskasvatus, 39(4). 262–275.

Holm, T. (2014). Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja AII, osa 289.

Jäppinen, A. (2006) Kestävän kehityksen edistäminen korkeakouluissa – kansalliset ja kansainväliset toimintaa ohjaavat sitoumukset ja linjaukset. Teoksessa T. Kaivola & L. Rohweder (toim.), Korkeakouluopetus kestäväksi. Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriön julkaisuja 2006:4.

Järvensivu, T., Järvensivu, P., Schmidt, T. & Palmu, P. (2012) Työ ekologisesti ja sosiaalisesti kestävässä tulevaisuudessa. Teoksessa T. Helne & T. Silvasti (toim.), Yhteyksien kirja. Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 104–112.

Kaivola, T. & Rohweder, L. 2006 (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten Opetusministeriön julkaisuja 2006:4. Haettu 3.5.2020 osoitteesta: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80076/opm04.pdf

Niemi, S., Kräkin, M., Ikävalko, S. & Kantonen, M. (2020). Työyhteisösimulaatio. Käytäntölähtöisiä toimintatapoja yritysten yhteisölliseen kehittämiseen ja innovointiin. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 1. Haettu 1.5.2020 osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-328-1

Räikkönen, T. (2016). Työtä luonnon ehdoilla? Resilienssiajattelu ja kestävä työ. Acta Universitatis Tamperensis 2161. Tampere: Tampere University Press.

Sammalisto, K., Sundström, A., von Haartman, R., Holm, T. & Yao, Z. (2016). Learning about Sustainability—What Influences Students’ Self-Perceived Sustainability Actions after Undergraduate Education? Sustainability, 510(8).

Turun ammattikorkeakoulu. (2020). Kiertotalousamk-hanke. Haettu 14.3.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/

Walker, B. & Salt, D. (2006). Resilience Thinking: Sustaining Ecosystems and People in a Changing World. Washington DC: Island Press.

Vipunen. (2020). Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen. Opetushallituksen tilastopalvelu. Haettu 23.3.2020 osoitteesta: https://vipunen.fi/fi-fi/amk/Sivut/Tutkinnon-suorittaneiden-sijoittuminen.aspx

Virtanen, A. & Kaivola, T. (2009). Globaalivastuu ja kestävä kehitys koulutuksessa: Kehittämisen ja seurannan tietopohja. Helsinki: Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-804-5

Uudistuva korkeakoulutus 5.0 – mistä on kyse?

Kirjoittajat: Taru Konst & Minna Scheinin.

Koulutuksen muutostarpeet

Koulutus 4.0 (Education 4.0) on viime vuosina ollut suosittu aihe koulutuskeskusteluissa myös korkeakoulutuksen yhteydessä. Termillä viitataan siihen, miten koulutuksen on muututtava maailman muuttuessa.  Muutosta koulutukseen ja koulutuksen aiempaa aktiivisempaa roolia muutoksen suunnan ohjaajana edellyttävät useat tekijät globaalissa toimintaympäristössä ja niitä peräänkuuluttavat niin kansalliset kuin kansainväliset koulutuspoliittiset aloitteet ja kannanotot. Termillä koulutus 4.0 ei ole yksimielistä määritelmää tai eksaktia tieteellistä kuvausta, mutta yhtä kaikki sillä viitataan tiettyihin toimintaympäristön tekijöihin kuten globalisaatioon tai digitalisaatioon, jotka edellyttävät koulutuksen toimivan uusilla tavoilla, esimerkiksi ajasta tai paikasta riippumattomin ratkaisuin. Koulutus 4.0 korostaa usein myös koulutuksen ja työelämän läheisen yhteistyön tärkeyttä sekä uudenlaisen opettajuuden tarvetta painottaen tiedonjakamisen sijasta oppijan oppimisen ohjausta ja tukemista (Schwab 2016; Hussin 2018; World Economic Forum 2020).

Miksi koulutus 4.0 ei riitä

Koulutuksen 4.0 yhteydessä mainitaan hyvin harvoin kestävyyskriisiä tai ilmastonmuutosta, vaikka nämä saattavat olla suurimpia muutostekijöitä myös koulutuksessa. Digitalisaatio ja globalisaatio varmasti toimivat koulutuksen muutoksen ajureina, mutta kun mukaan liittyy ilmastokatastrofin uhka sekä tarve nykyistä kestävämmille sosiaalisille ja taloudellisille järjestelmille, tarvitaan suurempia muutoksia kuin mitä koulutus 4.0 edellyttää.

Koulutuspoliittisissa tavoitteissa mainitaan kyllä kestävä kehitys, mutta se ei näy korkeakoulutuksen toiminnassa ja arjessa. Tutkimukset osoittavat, että kestävä kehitys ei näyttäydy korkeakoulutuksessa joko ollenkaan (Alaniska 2017) tai se mainitaan lähinnä koulutuksen yleisissä tavoitteissa, mutta käytännön toiminnassa ja opetuksessa sitä ei ole havaittavissa (Carvalho ym. 2019; Friman 2019; Konst & Kairisto-Mertanen 2020a, 2020b).

YK:n jäsenmaiden sopima Kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda 2030) tähtää kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Yhtenä Agenda 2030:n toteuttamisen haasteena on osin etäisten tavoitteiden konkretisoiminen niin, että ihmiset löytävät kannustavia ja merkityksellisiä tapoja osallistua. Agenda 2030:n koulutukseen liittyvänä tavoitteena on varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot (Suomen YK-liitto 2020). Tähän haasteeseen myös korkeakoulutuksen on aika reagoida voimakkaammin ja tuoda kestävä kehitys mukaan osaksi niin opintoja kuin korkeakoulujen jokapäiväistä toimintaa.

Termiä koulutus 5.0 on käytetty koulutuskeskusteluissa jonkin verran, mutta sen käyttö on moniselitteistä eikä sitä ole määritelty. Tässä artikkelissa kuvaamme miten koulutuksen 4.0 tärkeisiin tavoitteisiin tulisi yhdistää kestävä kehitys ja sen edellyttämä arvopohja sekä miten tässä voidaan edetä. Käytämme lähestymistavastamme nimitystä koulutus 5.0, koska koulutuksen kehittämisessä on edellytettävä uutta ajattelua kestävän tulevaisuuden mahdollistamiseksi.

Ajattelun muutos

Millaisia muutoksia kestävän kehityksen toteutus sitten korkeakoulutuksessa edellyttää? Ennen toiminnan muutosta tarvitaan ajattelun muutosta. Koulutuksen tulee tukea oppijan osaamisen ja ominaisuuksien kehittymistä sekä edistää arvopohjaa, joka mahdollistaa oppijan oman maailmankuvan rakentamista ja toimimista kestävän tulevaisuuden luomiseksi. Oppimisen sisältö auttaa ymmärtämään luonnon, yhteiskunnan ja talouden yhteyksiä ja pyrkii kehittämään ratkaisuja kestävään tulevaisuuteen. Opetussuunnitelman tehtävänä on organisoida oppimisen mahdollisuudet tähän.

Koulutusajattelussa voidaan edetä perinteisestä humanismin ajattelutavasta posthumanismin suuntaan: luonto tulee huomioida kaikissa toimissa, eikä ihmisellä ole oikeutta tuhota luontoa tai asettaa itseään sen yläpuolella (mm. Wolfe 2009). Meillä ei ole enää aikaa luottaa varhaiskasvatuksen tai peruskoulutuksen kehittävän asenteita ja ajattelutapoja ja varmistavan siten että seuraava sukupolvi on tietoisempi ja vastuullisempi päätöksenteossaan. Kansainvälisen ilmastopaneelin raportin (IPCC 2018) mukaan on toimittava nyt, ja siksi nykyiset korkeakouluopiskelijat —  lähitulevaisuuden toimijat ja päätöksentekijät yhteiskunnassamme — ovat avainasemassa, kun teemme päätöksiä tarvittavista muutoksista elintavoissamme.

Oppimisen tavoitteet ja tavat

Työelämän vaateet ohjaavat oppimisen tavoitteita korkeakoulutuksessa. Työelämän edellyttämä osaaminen on tärkeä tavoite koulutukselle, mutta se ei voi olla koulutuksen ainoa päämäärä; koulutuksen tulee pyrkiä tukemaan oppijoiden kasvua vastuullisiksi kansalaisiksi, jotka osaavat kriittisesti arvioida ja uudistaa omaa toimintaansa. Oppijan tahto ja kyky kyseenalaistaa asioita ja etsiä ratkaisuja perinteisten ajattelumallien ulkopuolelta ovat oppimisen tavoitteita uudistuvassa korkeakoulutuksessa.

Tämä edellyttää suuntaa kohti transformatiivista oppimista, ts.  kykyä nähdä asiat toisin, ”helikopterinäkökulmasta” tai holistisesti, hahmottaen lukuisia vaihtoehtoja ja uudistaen perusolettamuksia (Laininen 2018; Sterling 2010). Pedagogisissa ratkaisuissa tämä voi tarkoittaa päivittäisen toimijuuden vahvistamista: oppijat kyseenalaistavat olemassa olevia käytäntöjä, analysoivat niitä kriittisesti sekä mallintavat uudenlaisia toimintoja ja käytänteitä toimien yhteistyössä muiden kanssa.

Ominaisuuksien, kuten vastuullisuus, eettisyys tai uteliaisuus, kehittyminen edellyttää ekologisen kasvatusnäkökulman tuomista myös korkeakoulutukseen. Jotta ymmärrys ihmisten, luonnon, yhteiskunnan ja talouden yhteyksistä kehittyisi, tarvitaan oppimismenetelmien ja -ympäristöjen uudistamista. Keinoja ovat mm. aitojen ongelmien ratkaiseminen autenttisissa ympäristöissä, monialainen yhteistyö yli oppiainerajojen sekä dialogiset ja osallistavat oppimistilanteet (mm. Värri 2019).

Opetuksesta

Kun koulutusta uudistetaan, on keskiössä opettajien oppiminen. Jos opettajat eivät omaksu uudistuksia tai vastustavat niitä, uudistus epäonnistuu (Lonka 2018). Opettajat tarvitsevat tukea ja koulutusta, kun koulutusta pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan. Kuten muutosprosesseissa aina, tarvitaan muutoksen johtamista, jotta osallistujat itse havaitsevat tarpeen muutokselle ja syntyy tahto tehdä asioita toisin, uudistetulla tavalla. Tämä vaatii yleensä aikaa ja runsaasti keskustelua ja osallistamista. Korkeakoulutuksessa muutosprosessilla alkaa olla kiire, kuten aiemmin totesimme, ja keskustelun herättäminen muutostarpeesta ja lisäkoulutuksen järjestäminen opetushenkilöstölle on ensimmäisiä tarvittavia askelia kohti kestävän kehityksen integroimista opetuksen ja oppimisen arkeen.

Opetukseen liittyy läheisesti myös opetussuunnitelma, jolla on valtava potentiaali niin kasvatuksellisesti kuin käsitteellisesti, välittämällä arvoja, asenteita ja ajattelutapoja. Lähtökohtana on, että niin opiskelija, opettaja kuin muu korkeakoulun henkilöstö ymmärtää kestävyyskriisin ja ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia ja niiden välisiä riippuvuussuhteita, tunnistaa ilmastonmuutoksessa myös mahdollisuuksia ja tiedostaa pystyvänsä vaikuttamaan kestävän tulevaisuuden luomiseen omalla ja yhteisellä toiminnallaan. Opetussuunnitelman tavoitteisiin voidaan kuvata tällöin esimerkiksi erään korkeakoulun tavoin, että valmistuvalla opiskelijalla on työelämässä tarvittavan osaamisen lisäksi kyky kriittiseen ajatteluun, edellytykset hyvään elämään sekä tiedot, taidot ja asenteet osallistua kestävän tulevaisuuden luomiseen.

Opetussuunnitelmaan voidaan sisällyttää perustiedot kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta integroimalla ne opintoihin ja/tai tarjoamalla erillisiä aiheen opintoja. Vaikuttavuuden takia tämä olisi syytä tehdä kaikilla koulutusaloilla. Tutkimukset osoittavat tiedon luovan perustan paitsi ilmastoymmärrykselle, myös ilmastovastuulle. Kasvava ymmärrys ilmastonmuutoksesta kannustaa ilmastotekoihin ja vahvistaa halua toimia ilmaston hyväksi (Vaasan yliopisto 2019).

Keskustelua

Tutkimusten mukaan korkeakoulutus Suomessa ei ole vielä uudistanut toimintojaan tarvittavissa määrin edistääkseen kestävää kehitystä. Uudistuksia tarvitaan, mutta on hyvä muistaa, että koulutus ei uudistu vain opetusta ja oppimista muuttamalla. Todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää muutoksia myös korkeakoulujen rakenteissa, prosesseissa ja toimintatavoissa. Tarvitaan strategista päätöksentekoa, johdon sitoutumista sekä käytännön tekoja arjessa kestävän tulevaisuuden edistämiseksi.

Muutokseen tarvitaan aina myös ajattelutavan muutosta ja kykyä nähdä asioita uudella tavalla, jotta toimintatapoja pystytään kehittämään. Siksi muutoksen hallinta ja sen johtaminen ovat tärkeässä roolissa. Koulutusorganisaatioissa muutosten edellytyksenä on opettajien uudistuva ajattelu ja työkaluina muutoksessa toimivat myös opetussuunnitelmat, jotka antavat viitekehystä uudistumisen tiellä.

Mielestämme koulutuskeskustelussa on aika siirtyä eteenpäin kohti koulutusta 5.0, joka liittäisi koulutuksen 4.0 tärkeät tavoitteet kestävään viitekehykseen ja arvopohjaan. Koulutusta ja maailmaa eivät muuta käsitteet vaan toiminta, mutta toimintaa ohjaamaan tarvitaan uudistunut ajattelu koulutuksesta. Kestävä tulevaisuus edellyttää nopeaa muutosta korkeakoulutuksessa niin ajattelumalleissa kuin käytännön toiminnassa.

Kirjoittajat

Taru Konst, FT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, taru.konst(at)turkuamk.fi

Minna Scheinin,  FL, MA(ODE), koulutuksen kehittämisen päällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, minna.scheinin(at)turkuamk.fi


Alaniska, H. (2017). Mitä kuuluu korkeakoulujen pedagogiikalle? Tuloksia KOPE-hankkeen vierailuista. OAMK blogit 30.11.2017. https://blogi.oamk.fi/2017/11/30/2903/ 1.3.2020

Carvalho, C., Friman, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. (2019). Pedagogy in Finnish Higher Education: A case example of Häme University of Applied Sciences. Revista Prâksis | Novo Hamburgo | a. 16 | n. 3 | set./dez. 2019.

Friman, M. (2019). Higher education responding to national/European challenges – case of UAS. Presentation in Pedaforum 2019, Helsinki University.

Hussin, A. A. (2018). Education 4.0 Made Simple: Ideas For Teaching. International Journal of Education and Literacy Studies 6(3):92. July 2018.

IPCC (2018). Global warming of 1,5 dgrs. http://www.ipcc.ch/sr15/ 26.10.2019

Konst, T. & Kairisto-Mertanen, L. (2020a). Developing Innovation Pedagogy Approach. On the Horizon, 29.1.2020. http://dx.doi.org/10.1108/OTH-08-2019-0060

Konst, T. & Kairisto-Mertanen, L. (2020b, in print). Redesigning education – Visions and Practices. Turku: Turku University of Applied Sciences.

Laininen, E. (2018) Transforming Our Worldview Towards a Sustainable Future. Sustainability, Human Well-Being & The Future of Education, pp. 161–200. Helsinki: Sitra.

Lonka, K. (2018). Phenomenal learning from Finland. Keuruu: Otava.

Schwab, K. (2016). The Fourth Industrial Revolution: What it means, how to respond. World Economic Forum, 14 January. https://www.weforum.org/agenda/2016/01/the-fourth-industrial-revolution-what-it-means-and-how-to-respond 12.1.2020

Sterling, S. (2010) Transformative Learning and Sustainability. Learning and Teaching in Higher Education, Issue 5, pp. 17–33. http://dl.icdst.org/pdfs/files/0cd7b8bdb08951af53e5927e86938977.pdf 12.2.2019

Suomen YK-liitto. (2020). Kestävä kehitys. https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestava-kehitys 15.4.2020

Vaasan yliopisto. (2019). Ilmassa ristivetoa – löytyykö yhteinen ymmärrys? -tutkimushanke. https://www.univaasa.fi/fi/research/projects/ilmassaristivetoa/ 31.10.2019

Värri, V.-M. (2019). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Wolfe, C. (2009). What is Posthumanism? Minneapolis, Minnesota: University of Minnesota Press.

World Economic Forum (2020). Education 4.0. https://www.weforum.org/projects/learning-4-0 2.2.2020

Insinööri innostuu innovaatiokeskittymässä

Kirjoittajat: Pia Laine, Riitta Lehtinen, Hannu Turunen & Antti Tohka.

Innovaatiokeskittymässä Metropolian kumppanit, opiskelijat ja henkilöstö työskentelevät yhdessä

Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä on yksi Metropolian viidestä ilmiölähtöisestä innovaatiokeskittymästä, joissa Metropolian TKI-toiminta toteutuu hankkeina, asiakastöinä ja palveluina (Kuvio 1). Opiskelijoille ja opettajille innovaatiokeskittymien haasteiden tarjoaminen on herättänyt Metropoliassa valtavasti kiinnostusta, erityisesti Urban Farm Labiksi (UFL) nimetty sisäruokatuotannon kehittämiseen keskittyvä alusta. UFL-tilassa Siukkula Oy kasvattaa aeroponisia perunoita, Redono Oy vesiviljeltyä levää ja humalaa, EntoCube Oy ruokahyönteisiä, Helsieni Oy osterivinokkaita sekä Little Garden Oy kerrosviljeltyjä yrttejä, versoja ja salaatteja. Näiltä kehitystyötä tekeviltä yrityksiltä opiskelijat ovat saaneet erilaisia haasteita, jotka on integroitu opintoihin.   Syksyllä 2019 yli 200 Metropolian opiskelijaa suoritti opintojaan tuolla monialaista osaamista vaativalla oppimisalustalla. Tämä herätti suurta kansallista ja kansainvälistä huomiota. Lehdistöä kävi vierailulla Etelä-Amerikasta asti.

Kuvio 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeessa luotu kuvaus UFL -oppimisympäristöstä.
Kuvio 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeessa luotu kuvaus UFL -oppimisympäristöstä.

Monialaisuus on valttia UFL -oppimisympäristössä

Innovaatiokeskittymä mahdollistaa ratkaisujen tuottamisen, asiantuntemuksen kehittymisen ja opintojen etenemisen uudella tavalla. Toimintamalli edesauttaa eri alan opiskelijoiden sekä yritysten edustajien kohtaamisia ja yhteistyötä. Myös oppituntien sisältöjä on ollut mahdollista rikastaa yrittäjien pitämillä mielenkiintoisilla luennoilla tai vierailukäynneillä oppimisympäristössä.

UFL-toiminnassa näkyi vuonna 2019 edustavasti koko Metropolian opetuksen kirjo. Tekniikan insinööriopiskelijat (kiinteistö-, automaatio-, sähkö-, kone-, energia- ja ympäristö- sekä bio- ja kemiantekniikasta) saivat seurakseen liiketalouden, digitaalisen viestinnän ja laboratorioanalytiikan opiskelijoita. Osa opiskelijoista tutki eri ravinneliuoksia ja kehitti niihin ravintoaineiden analyysimenetelmiä, kun taas toiset kehittivät analysointiin mittaus- ja säätöjärjestelmää. Innovaatiokeskittymien hankkeiden kautta on tarjottu myös monia muita haasteita kiertotaloustapahtumasuunnittelusta erilaisiin kenttämittauksiin ja selvitystöihin.

Bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat saivat ratkottavakseen useamman haasteen innovaatiokeskittymässä. Opiskelijoita pyydettiin pienissä ryhmissä ideoimaan ratkaisuja siihen, miten UFL-tiloissa toimivat yritykset voisivat edistää kiertotaloutta omassa toiminnassaan. Erityisesti oltiin kiinnostuneita siitä, miten yritykset voisivat hyödyntää toistensa toiminnasta syntyviä sivuvirtoja ja jätteitä (Kuvio 2). Yhtenä näkökulmana visioitiin UFL–tyylisen kiertotalouskokonaisuuden skaalautuvuutta suurempaan mittakaavaan (Kuvio 3). Sama opiskelijaryhmä teki toisella kurssilla selvitystä Euroopan ruokahyönteismarkkinoista ja kolmannella kurssilla he miettivät kestävän kehityksen mukaisia pakkausratkaisuja tuoreyrteille ja salaateille.

Kuvio 2. UFL-tilan toimijoiden virrat.
Kuvio 2. UFL-tilan toimijoiden virrat (kuvion tehneet kurssityönä S. Pietikäinen, N. Savonen ja N. Tolonen 2019).

 

Kuvio 3. UFL-tilan idean tuominen suurempaan mittakaavaan.
Kuvio 3. UFL-tilan idean tuominen suurempaan mittakaavaan (kuvion tehneet kurssityönä J. Helin, M. Montell ja H. Paavola 2019).

Millaisia asioita olisi hyvä miettiä, jos haluaa perustaa UFL:n tapaisen oppimisympäristön?

Innovaatiokeskittymän suunnitteluvaiheeseen kannattaa ottaa tutkinto-ohjelma tai -ohjelmia mukaan kyseiseen ilmiöön liittyvän oppimisympäristön rakentamiseen. Lähtökohtana kannattaa olla ilmiö, jonka kehittymistä halutaan edistää. Yhteisesti olisi hyvä pohtia sitä, mitä yrityksiä ja/tai tutkimuslaitoksia halutaan koota yhteen. Olisi hyvä, jos alusta lähtien olisi tunnistettavissa toimijoiden keskinäisiä synergiahyötyjä. Suunnitteluun voidaan toisaalta lähteä myös tutkinto-ohjelman oppimistavoitteiden tarpeista, jolloin opetuksen integrointi kehittämistoimintaan luonnistuu helpommin.

Jatkokuviot Urban Farm Labissa

Tällä hetkellä Urban Farm Labissa on alkamassa kaksi eri tutkimushanketta. Toisessa niistä keskitytään liittämään alusta laajempaan kansalliseen tutkimusinfrastruktuuriin ja toisessa käytetään jo hankittuja kokemuksia kaupunkiruoantuotantoalan kehittämiseen. Lyhyessä ajassa tästä TKI-alustasta on tullut merkittävä avoin oppimis- ja innovaatioympäristö ja osa kestävän ruokatuotannon tutkimus- ja kehitysinfrastruktuuria.

Kirjoittajat

Pia Laine, ETM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, pia.t.laine(at)metropolia.fi

Riitta Lehtinen, TkL, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, riitta.lehtinen(at)metropolia.fi

Hannu Turunen, FM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, hannu.turunen(at)metropolia.fi

Antti Tohka, TkL, innovaatiojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymä, antti.tohka(at)metropolia.fi


Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä (2020). Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 30.4.2020 osoitteesta https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/innovaatiokeskittymat/puhtaat-ja-kestavat-ratkaisut#8e015634.

Urban Farm Lab -Urban Indoor Food Platform (2019). Haettu 30.4.2020 osoitteesta https://www.metropolia.fi/en/rdi/innovation-services/urban-farm-lab

KiertotalousAMK (2018). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankesivusto. Haettu osoitteesta https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/

Kiertotalouden osaajat kylvetään tänään

Kirjoittajat: Marketta Virta, Ella Rasimus & Saara Ahtaanluoma.

Jos halutaan muuttaa yhteiskuntaa, on koulutuksella tärkeä merkitys. Koulutukseen tehdyt panostukset vaikuttavat suoraan tulevaisuuteen: sitä niittää, mitä kylvää. Turun ammattikorkeakoulussa vaikutetaan tulevaisuuden yhteiskuntaan kouluttamalla muun muassa tulevia kiertotalouden osaajia. Koulutus ei pääty ammattikorkeakoulun seinien sisälle, sillä osaamista jaetaan myös yläkoulu- ja lukioikäisille MyTech-yhteistyön kautta. Kiertotalouden periaatteita eivät opi siis pelkästään korkeakouluopiskelijat, vaan myös nuoret, jotka päätyvät tulevaisuudessa opiskelemaan monenlaisia aloja jopa ympäri maailmaa.

Maailmanlaajuiset haasteet, kuten käsillä oleva ilmastokriisi, eivät ole ratkaistavissa vain yhden tieteenalan avulla. Monitahoisten ongelmien ratkaisuun tarvitaan osaamista monilta eri aloilta, kuten yhteiskuntatieteistä ja taloustieteistä sekä tietotekniikan aloilta. Koulutuksessa pitäisi olla mahdollisuus ongelmalähtöiseen oppimiseen, ja opiskelijoiden tulee myös kehittää kykyjä tuoda omaa osaamistaan esille niin, että se on yhteisesti käytettävissä. (Lundgren 2012.)

Turun ammattikorkeakoulussa monialaista ongelmalähtöistä oppimista tarjotaan muun muassa erilaisissa projektioppimisympäristöissä (POY). POY:t ovat kuin pieniä yrityksiä, joissa eri aloilta tulevat opiskelijat ratkovat työelämästä tai TKI-hankkeista tulevia haasteita. Kiertotaloutta voi oppia muutamassa projektioppimisympäristössä, joista erityisesti kiertotalouden liiketoimintamalleihin keskittyviä oppimiskokemuksia tarjoaa Kiertotalous 2.0. Kiertotalous 2.0:ssa työskentely laajentaa käsitystä kiertotaloudesta ja opettaa toimimaan sen monia eri näkökulmia hyödyntäen.

Kiertotalous 2.0:ssa työskentelevät opiskelijat pääsevät hyödyntämään monia eri taitoja ja harjoittelemaan oman asiantuntijuutensa jakamista, mikä on edellytys moniulotteisten ympäristöongelmien ratkaisuun. Monialaisen luonteensa vuoksi projektioppimisympäristöt ovat oivia paikkoja synnyttää kiertotalouden asiantuntijoita. Kiertotaloudessa kiertävät nimittäin tuotteiden ja materiaalien lisäksi myös monialaiset tiedot ja taidot. (Virta 2018.) Projektioppimisympäristöstä kiertotalouden taidot virtaavat useille eri koulutusaloille.

Innovaatiopedagogiikasta eväitä muuttuvan maailman haasteisiin

Projektioppimisympäristöt toteuttavat Turun ammattikorkeakoulun kehittämää innovaatiopedagogiikkaa, joka nivoo yhteen oppimisen, uuden tiedon tuottamisen ja soveltamisen. Innovaatiopedagogiikan mukaisesti oppimista ja opetusta lähestytään työelämälähtöisestä, tutkimus- ja kehittämisosaamista painottavasta näkökulmasta. (Penttilä ym. 2009.)

Innovaatiopedagogiikka toimii mainiosti myös edistettäessä ekologista kestävyyttä. Sen avulla autetaan innovaatioiden syntymiselle välttämättömien taitojen kehittymistä, mitä kautta voidaan tukea entistä paremmin aluekehitystä (Penttilä ym. 2009). Näin voidaan tukea esimerkiksi hiilineutraaliustavoitteiden täyttämistä.

Projektioppimisympäristöissä opiskelijat voivat substanssiosaamisen lisäksi kehittää sellaisia yhteiskunnan muutospaineita huomioon ottavia tietoja, taitoja ja asenteita, joita innovatiiviseen ammattitaitoon voidaan katsoa kuuluvan (Penttilä ym. 2009). Opiskelija on osa maailmaa, joka muuttuu. Hänelle on tarjottava eväät mukautua maailmaan, ja samalla hän oppii keinoja vastata ekologisen kestävyyden haasteisiin.

Kiertotalous 2.0 tekee tiivistä yhteistyötä alueiden yritysten kanssa. Oikeat yrityskontaktit antavat mahdollisuuden luoda tärkeitä verkostoja, jakaa osaamista yrityksiin ja hyödyntää ammattikorkeakoulun ulkopuolisten asiantuntijoiden osaamista. Opiskelijat vievät oppinsa työelämään, mutta voivat ohjata yrityksiä kestävämpään suuntaan jo opintojensa aikana yritysyhteistyön kautta.

MyTech-yhteistyö tutustuttaa nuoret kiertotalouteen

Koska kiertotalous on systeeminen muutos, joka läpileikkaa koko yhteiskunnan, ei auta, että sen parissa puurretaan vain korkeakouluissa tai yrityksissä. Kiertotalous vaatii kaikilta ajattelu- ja kulutustapojen kytkemistä eri suuntaan kuin ennen. Se, mitä opiskelijat oppivat korkeakoulujen seinien sisällä, on syytä jakaa myös muulle maailmalle. Turun ammattikorkeakoulussa opiskelijat ovat päässeet jakamaan osaamistaan perus- ja toiselle asteelle muun muassa osana MyTech-ohjelmaa vuodesta 2017 lähtien.

Teknologiateollisuus ry:n ylläpitämän MyTech-ohjelman päätavoitteena on tutustuttaa yläkoulu- ja lukioikäiset opiskelijat matemaattis-luonnontieteelliseen ja teknologiseen osaamiseen ja innostaa heitä valitsemaan teknologia-ala. Ohjelmaan kuuluu toiminnallinen opintokäynti teknologiayritykseen ja korkeakouluun. Kiertotalous 2.0 on mukana MyTech-ohjelmassa tutustuttamassa nuoria kiertotalouteen ja ilmastonmuutokseen.

MyTech-vierailuilla paneudutaan moniin erilaisiin kestävyyshaasteisiin. Kuva: Marketta Virta.
MyTech-vierailuilla paneudutaan moniin erilaisiin kestävyyshaasteisiin. Kuva: Marketta Virta.

Opiskelija-assistentit ja harjoittelijat ohjaavat noin 5–6 MyTech-yhteistyöpäivää lukukauden aikana. Opintovierailujen järjestely ja suunnittelu ovat opiskelijoiden vastuulla, mikä jo itsessään opettaa opiskelijoille esimerkiksi oman osaamisen jakamista ja jäsentämistä. MyTech-yhteistyössä toteutuu näin myös opi opettamalla -menetelmä. Opiskelijat ovat asiantuntijoita, jotka ammentavat kokemusta ja oppeja sekä omasta koulutuksestaan että arjesta. Käytännönläheiset, opiskelijalähtöiset esimerkit ja yhteinen käsitteellinen kieli tukevat nuorten oppimista. Opiskelijat toimivat samalla tärkeinä esikuvina ja roolimalleina nuorille. (Keinänen 2017.)

Innostusta ja uusia ajatuksia

Kiertotaloutta opetetaan nuorille jo ennestään tuttujen yritys- tai palveluesimerkkien avulla. Jokaiseen MyTech-päivään halutaan tuoda jotain uutta, joten esimerkeiksi etsitään aina uusia kiertotalouden mukaista liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä. Opintovierailuja vetävät opiskelijat pysyvät näin ajan hermolla yrityksistä ja voivat samalla tukea paikallista yritystoimintaa.

Nuorten suhtautuminen kiertotalouteen on useimmiten positiivista, ja he ymmärtävät kiertotalouden merkityksen ja mahdollisuudet. Nuoret ovat tietoisia ympäristöasioista, ja heille herää paljon uusia hyviä ideoita ja näkökulmia ympäristöasioihin liittyen. Nuorten ajatukset ja kysymykset antavat myös korkeakouluopiskelijoille uusia näkökulmia, mikä lisää tiedonjanoa kiertotaloudesta.

MyTech-opintovierailujen kautta on saatu hyvä kuva nuorten osaamisesta liittyen ilmastonmuutoksen ja kiertotalouden teemoihin. Vierailuja pitävät opiskelijat ovat oppineet viestimään kiertotaloudesta ja ilmastonmuutoksesta ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla. (Ahokas & Ahonen 2019.) Viestiminen ekologiseen kestävyyteen liittyvistä aihepiireistä on äärimmäisen tärkeä taito hälyisessä maailmassa, joten sen harjoittelu opiskeluaikana on arvokasta. Myös viestin sovittamista eri kohderyhmille on hyvä harjoitella – nuorille asioista on puhuttava eri tavalla kuin esimerkiksi kurssiesitelmässä muille opiskelijoille.

Yhteistyöstä oppivat kaikki

Yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja alempien asteiden oppilaitosten kanssa on hedelmällistä kaikille osapuolille. Oppimista tapahtuu molempiin suuntiin. MyTech-luokkien oppilaat oppivat kiertotaloudesta ja omista vaikutusmahdollisuuksistaan ekologisen kestävyyden edistämisessä. Samalla he tutustuvat opintomahdollisuuksiin, sillä MyTech-vierailujen yhtenä tarkoituksena on myös saada nuoret kiinnostumaan matemaattis-luonnontieteellisestä koulutuksesta ja teknologian aloista. Ammattikorkeakouluille vierailut ovatkin oiva näyteikkunapaikka, sillä potentiaalisia, uravalinnan kanssa arpovia opiskelijoita on edessä luokallinen.

Vierailuja suunnittelevat ja vetävät korkeakouluopiskelijat pääsevät hyödyntämään osaamistaan käytännössä. He joutuvat muotoilemaan ja tiivistämään viestiään tietylle kohderyhmälle ja miettimään, minkälaisia eri keinoja kiertotalouden esittämiseen ja opettamiseen on hyvä käyttää. Nuorten kriittisiin kysymyksiin vastauksia etsiessä tulee pakostikin opittua uutta myös itse. Kiperät kysymykset opettavat myös varautumaan yllätyksiin – kaikkea ei aina voi suunnitella etukäteen, mutta varautua voi, niin kriittisiin kysymyksiin kuin teknologisiin ongelmiin tai vaikkapa vierailuja vetävien opiskelijoiden sairastumisiin.

Monesti MyTech-ryhmät ja opettajat inspiroituvat MyTech-päivistä niin, että haluavat jatkaa kiertotalousteeman parissa myös omassa koulussaan. Vierailut siis havahduttavat kiertotalouteen ja kestävyysteemaan laajemminkin. Yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat herkkiä vaikutuksille, ja korkeakouluopiskelijat voivat toimia heille hyvänä esimerkkinä kestävän elämäntavan saavuttamisessa. Kiertotalous valuu parhaimmassa tapauksessa näin myös muualle kouluun, ja aikuistuessaan nuorilla on jo ajattelutavan muutos valmiiksi kytketty suotuisaan asentoon. Kiertotalouden osaajat on kylvetty.

Kirjoittajat

Marketta Virta, FM, Insinööri (AMK), hankeasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu, marketta.virta(at)turkuamk.fi

Ella Rasimus, opiskelija-assistentti, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija, Turun ammattikorkeakoulu, ella.rasimus(at)turkuamk.fi

Saara Ahtaanluoma, opiskelija-assistentti, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija, Turun ammattikorkeakoulu, saara.ahtaanluoma(at)turkuamk.fi


Ahokas, L. & Ahonen, K. (2019). Kiperiä kysymyksiä. Uusiouutiset 7/19, s. 42.

Keinänen, M. (2017). Luokkahuoneista Logomon lavoille. Nuorten myyntiosaamista kasvattamassa uusia opiskelijalähtöisiä menetelmiä kehittämällä. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://milli.turkuamk.fi/files/LUOKKAHUONEISTA_LOGOMON_LAVOILLE_Meiju_Keinanen.pdf

Lundgren, K. (2012). Ympäristöosaajat 2025 – Kuinka tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastataan. Suomen ympäristöopisto SYKLI. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://sykli.fi/wp-content/uploads/2016/09/ymparisto-osaajat2025.pdf

Mytechohjelma.fi

Penttilä, T., Kairisto-Mertanen, L. & Putkonen, A. (2009). Innovaatiopedagogiikka – viitekehys uutta osaamista luovalle oppimiselle. Teoksessa L. Kairisto-Mertanen, H. Kanerva-Lehto & T. Penttilä (toim.) Kohti innovaatiopedagogiikkaa. Uusi lähestymistapa ammattikorkeakoulujen opetukseen ja oppimiseen. Turun ammattikorkeakoulu raportteja 92, s. 9–24.

Virta, M. (2018). Kiertotaloutta oppimassa. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/kiertotaloutta-oppimassa/

Sustainability as a driver of impact creation

Authors: Amit Kumar Mishra, Jaana Seikkula-Leino & Eeva-Liisa Viskari.

Universities of Applied Sciences need to make an impact in society

Universities of applied sciences (UAS) have existed in Finland since 1990’s. The statutory task of UAS’ is to provide professional higher education and promote the industry, business and regional development and regenerate the industrial structure of the region (Universities of Applied Sciences Act 932/2014). In recent years UASs have been actively seeking alternative ways of making an impact in the society both in terms of education and applied research and development activities.

Understanding impact creation – presenting IC1.0

There is a growing opinion that higher education institutes have to create impact. Tampere University of Applied Sciences has adopted a new approach and started to increase its impact in three strategic fields: sustainability, new technologies and future competencies and learning. These fields interact through the activities, and the team working together, thus creating impact in the society.  Based on this, the authors suggest a Venn diagram (Figure 1) of these strategic fields, which may create impact, and call it the map of impact generation – IC1.0.

Real lasting impact is created by a consolidated effort in at least three domains, namely sustainability, new and emerging technologies, and future competencies and learning. Each of these three domains affects each other in a symbiotic manner.

  • New technologies for sustainability and sustainability for new technologies (T4S4T)

Most of the goals listed in UN’s Sustainable Development Goals (SDGs) need major contributions from emerging technologies. At the same time, SDGs give motivations and challenges for technological innovations.

  • Future competencies and learning and economy for sustainability and sustainability for future competencies and learning (L4S4L)

Be it learning or competency creation, the effect of sustainability is conspicuous. Universities and UASs can expand their business and education material and pedagogy by delivering materials, learning environments and other pedagogical initiatives in the domain of sustainability. Similarly, competencies and learning for technology, and technology for learning and economy (L4T4L) interact (Figure 1).

Figure 1. The map of impact generation IC1.0 as suggested by the authors.
Figure 1. The map of impact generation IC1.0 as suggested by the authors.

How is Tampere University of Applied Sciences creating an impact?

Tampere University of Applied Sciences is implementing a new approach in increasing its societal and educational impact. At the beginning of 2020, three new Impact Leaders have started their targeted work to increase the role of the university in research and development, build networks and strengthen the visibility and recognizability of the university as an R&D player, both nationally and internationally. The three strategic impact areas are:

  1. Adaptation of emerging technologies and 4IR
  2. Learning capabilities in modern work environments and international networks
  3. Ecological innovations and socio-cultural challenges.

Since the target of impact, creation involves a multidisciplinary approach of different domains, continuing knowledge creation, and specific procedures. To begin with, we are aiming to find a more particular understanding of the impact and its nature. What is impact, especially in UAS context? What will be our processes and ways to promote impact? With whom do we create an impact? What are the indicators? How to evaluate and assess the outcomes? These are the questions to be focused on. It cannot, however, be a task of one single UAS only. Therefore, fundamental discussion, both in national and regional level needs to be initiated; what has been the impact of universities of applied sciences in Finland nationally and regionally, and these days even more – internationally?

Authors

Amit Kumar Mishra, PhD, Impact Leader – Emerging Technologies and 4IR, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, amit.india(at)gmail.com

Jaana Seikkula-Leino, PhD, Impact Leader – Future Competencies and Learning, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, jaana.seikkula-leino(at)tuni.fi

Eeva-Liisa Viskari, PhD, Impact Leader – Sustainability, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi

New research group wants to promote sustainability of future circular bioeconomy society

Authors: Silja Kostia, Ulla Häggblom, Erkki Kiviniemi, Mikael Lindell, Riitta Vihuri & Eeva-Liisa Viskari.

New research group promoting sustainable solutions and business

Four research groups started at Tampere University of Applied Sciences (TAMK) in the beginning of February 2020. TAMK is an acknowledged actor in the research, development and innovation (RDI) activities and an attractive multidisciplinary educator with over 10 000 students and over 40 degree programmes. The Master’s degree programme in Risk Management and Circular Economy (RIMCE) is a forerunner. This is an excellent basis for the developmental actions.

Target of the “Next level circular bioeconomy actions” research group is to strengthen TAMK’s impact as a promoter in future sustainable solutions and business. It originates from the existing expertise and research projects, and meets the challenge of a multidisciplinary team sharing a common goal. In this article we describe TAMK’s research topics and achievements in circular bioeconomy, and aims and actions of the new research group. TAMK’s role in the regional innovation ecosystem is also discussed.

From table to table – research closing nutrient and material loops

No food is grown without fertilization and energy input in agriculture. Due to diminishing phosphorus reserves, nutrient recovery and reuse is essential in the future. Promising results have been achieved in terms of using, for example, source-separated urine as such, or nutrients recovered from urine, as a fertilizer. Tampere University of Applied Sciences has coordinated in 2015–2019 several research projects related to nutrient recovery and reuse (Viskari et al., 2018, Malila et al., 2019b), and therefore has a lot of experience in promoting circularity and sustainable livelihoods. The research and development also aim at raising discussion about the acceptability, safety and administrative challenges of these fertilizer products. Furthermore, different technological solutions, like a mobile nutrient-recovering toilet unit in the field use have been tested (Malila et al., 2019a).

Food production, including the whole value chain, is one of the key factors in lowering carbon emissions. Also, the source of protein in our diet has importance. Concrete outcomes of the research projects are for example the initiation of Tampere Hall roof plantations and edible park of the Lielahti Manor, in the project where urban agriculture was implemented and pilot plantations established in the city of Tampere (Asikainen et al., 2017). Use of local and seasonal food has been promoted by recipe development and piloting, with special emphasis on seasonal ingredients and local foodstuffs (Elinvoimaa lähiruoasta, 2018). In addition, new sustainable food products, menus and business models have been created to Särkänniemi area as an outcome of carbon-neutral food chains development, which is more widely described also in this journal (Heikkilä & Lindell, 2019; Heikkilä & Lindell, 2020). Together with five research partners, know-how of economically feasible insect production has been developed. Towards insect bioeconomy project, in which TAMK participated, searched for the latest know-how on biomass, that could be utilized in insect rearing systems, profitability of production, and the cornerstones of the economy, new business models, insect product development, consumer preferences, and the health and welfare effects of insect products (Vihuri & Wickman-Viitala, 2020).

Food and packaging industries aim at using sustainable packages and replacements for plastics in packaging. In Finland, oat paper is the first circular economy package application utilizing side streams of the food industry (Häggblom & Viitaharju, 2020). Other side streams like barley shells, mash, peels of carrots and potatoes are the next target of the research (Ecodesigncircle, 2020). Alongside technical development of innovative materials, an important activity has been a dialogue between creative industries and multidisciplinary student teams. This has resulted in bio-based package and service innovations commissioned by the industry (Häggblom et al., 2017). To promote low carbon bio-based society, a testing environment for biodegradability and compostability of materials and products is important. A testing environment has been built and is available for research and testing of biodegradable materials and products (PIHI, 2020).

Figure 1. How would it sound to you to purchase an oat bread which is packed in a bag partly made of oat shell waste? This might be possible in near future, while first pilot bags have already been manufactured.
Figure 1. How would it sound to you to purchase an oat bread which is packed in a bag partly made of oat shell waste? This might be possible in near future, while first pilot bags have already been manufactured.

Actions are needed to reach the next level

Frølund and coworkers have studied key elements of collaboration between universities and companies for a long time. They underline that collaboration between companies and universities is a critical driver of the innovation economy, and that even smaller, more regionally oriented companies have come to believe that universities are key ecosystem stakeholders in supporting and shaping their regional economies. However, the distributed governance of expertise at universities is recognized one of the key problems in university-industry collaboration (Frølund et al., 2018). To tackle the challenge of distributed governance, need for regular stakeholder meetings in the Campus was identified but also the need to walk off campus. Universities of applied sciences are in the core of regional innovation ecosystems, and although there is never enough communication and interaction, regular and jointly agreed meetings make stakeholder collaboration systematic.

Four types of actions were identified to increase the impact of the research and development in the field of circular economy:

  1. Better communication of present RDI strengths and competences
  2. Strengthening stakeholder relationships and analysis of their needs
  3. Strengthening relationships with international partners and customers
  4. Conceptualizing ideas based on the needs of the stakeholders.

To sum up, mapping of one’s own expertise and experts, more communication and interaction with national and international stakeholders, and development of one’s own processes to support flexible collaboration are key factors. This might look self-evident but still needs a systematic approach and resources, which are now available at TAMK.

The next level in practice

Previous projects and studies have revealed that there is a lot of unused potential in Pirkanmaa region to promote circular economy in several fields of industry (Halonen et al., 2017; Ramboll, 2016). Also, there is a lot of opportunities to develop circular economy service business, while so far the focus has been mostly on material circulation and less on services (Ramboll, 2016). Coordination of FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) regional workshops is not yet organized in Pirkanmaa region, which is an opportunity for TAMK to take the leading role. Purpose of the workshops is to find companies and other actors in the region, which have exploitable waste and side streams to be used as a resource for new products and services. Regionally, industrial symbiosis put circular economy in practice.

Construction industry is a significant field of business in the national economy. TAMK is one of the biggest and strongest construction and civil engineering educator in Finland. For promotion of sustainable circular bioeconomy, there are already research actions, for example in monitoring and measurement of hazardous substances in construction materials, which is crucial in demolition and renovation projects, in terms of occupational and environmental health (Viskari et al., 2018, 2019). Further actions will include research and development in carbon neutral construction, promotion of wood construction and taking sustainable housing and human viewpoint into focus. New initiatives have already been mapped and cooperation with construction companies, urban development actors and cities are initiated.

Combining nutrient recycling with new nutrient recovery technologies in an urban environment, creating and initiating sustainable food systems and packaging materials, and promoting new entrepreneurship, products and business opportunities around these themes will be key drivers in the future actions of the research group. For example, in the city of Tampere the new housing area of Hiedanranta and development of Särkänniemi Theme Park sustainable food street offer extremely innovative live labs for the development.

Figure 2. Implementation of alternative sanitation technologies and nutrient recovery in Hiedanranta area in the City of Tampere (Photo: Trung Dang).
Figure 2. Implementation of alternative sanitation technologies and nutrient recovery in Hiedanranta area in the City of Tampere (Photo: Trung Dang).

The way forward

The research group approach is a development project as such. One of the goals is to create continuity of research topics instead of separate projects. Collecting TAMK’s circular bioeconomy projects together made existing capacity “visible”. Analysis of the content of the projects resulted in identification of “from table to table” research theme, presented in this article. Further, six different internal stakeholder groups have been identified also promoting sustainability. TAMK’s role in the regional innovation ecosystem is important not only through RDI activities but also because of the capacity of international networks and collaboration.

The aims, actions and opportunities we have described here do not correspond with the traditional research group. We have deliberately chosen the strategy with strong stakeholder involvement, both inside and outside the organization. We want to strengthen TAMK’s impact as a promoter of circular bioeconomy, which we associate with proactivity, co-creation and even crazy multidisciplinary ideas with a strong involvement of students as innovators. In our vision, solutions for challenges in the future circular society are not conventional, and that is why new multidisciplinary and multi-stakeholder platforms are needed.

Authors

Silja Kostia, Principal Lecturer, Ph.D., Tampere University of Applied Sciences, silja.kostia(at)tuni.fi

Ulla Häggblom, Principal Lecturer, Dr. Sc. (Tech.), Tampere University of Applied Sciences, ulla.haggblom(at)tuni.fi

Erkki Kiviniemi, Senior Lecturer, M.Sc. (Tech.), Tampere University of Applied Sciences, erkki.kiviniemi(at)tuni.fi

Mikael Lindell, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ.), mikael.lindell(at)tuni.fi

Riitta Vihuri, Tampere University of Applied Sciences, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ.), Tampere University of Applied Sciences, riitta.vihuri(at)tuni.fi

Eeva-Liisa Viskari, Impact Leader, Ph.D., Tampere University of Applied Sciences, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi


Asikainen, E., Björkman, F., Grobler, G., Haapamäki, S., Kloet, M., Mattila, A.-M., Pakula, S., Tuukkanen, K., Viskari, E.-L. (2017). Kunnioitusta raaka-ainetta kohtaan – viljeltyjä tarinoita ruokapöytiin. KIVIREKI-hankkeen julkaisu. Käymäläseura Huussi ry, Tampere. Available at: http://www.huussi.net/wp-content/uploads/2015/09/KIVIREKI_julkaisu_2017.pdf

Ecodesigncircle. (2020). Project’s www pages https://www.ecodesigncircle.eu/17-spotlight/56-heraeae-pahvi-a-cardboard-to-wake-up-finland (read 30.4.2020)

Elinvoimaa lähiruoasta. (2018). Lähiruokareseptejä. Elinvoimaa lähiruoasta – kumppanuudet lähiruoan hankinnoissa –hanke. Available at: https://www.virrat.fi/client/virrat/userfiles/elinvoimaa-lahiruoasta-valmis-versio-002.pdf

Frølund, L., Murray, F. & Riedel, M. (2018). Developing Successful Strategic Partnerships With Universities. MIT Sloan Management Review. Magazine Winter 2018, Issue Research Feature.

Halonen, E., Alakerttula, J., Lanz, M., & Seppänen, M. (2017). Pirkanmaan kiertotalouden innovaatiotoiminnan nykytila. Pirkanmaan liitto. Available: https://tutcris.tut.fi/portal/files/13175134/Pirkanmaan_liiton_selvityksi_2017_Pirkanmaan_kiertotalouden_innovaatiotoiminnan_nykytila_p_2.pdf

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2019). Kestävän matkailun hub – Uusi Särkänniemi. Teoksessa A. Mäntysaari, A. Törn-Laapio & H. Siltanen (toim.),  Yhteiskehittämisestä kilpailuetua matkailu- ja ravitsemisalalla. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 270.

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2020). Kestävää liiketoimintaa ruokapalveluissa. UAS Journal 2/2020.

Häggblom, U., Damski, V. & Vepsäläinen, A. (2017). Hiilinielu Design Studio – Muotoilu kohtaa biotalouden. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja B:96. Available: http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/B/96-Hiilinielu-Design-Studio.pdf

Malila, R., Viskari, E.-L., Kallio, J. (2019a). Virtsan ravinteet kiertoon – MORTTI -hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 49/2019. ISBN 978-952-11-5107-1, ISSN 1796-1726. Available: http://hdl.handle.net/10138/307654

Malila, R., Viskari, E.-L., Lehtoranta, S. (2019b). The role of source separation in nutrient recovery – comparison of alternative wastewater treatment systems. Journal of Cleaner Production. 219: 350-358. 10 February 2019. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2019.02.024

PIHI. (2020). Project’s www-pages. https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/pihi-pirkanmaan-vahahiiliset-kalvoratkaisut (read 30.4.2020)

Ramboll. (2016). Bio- ja kiertotalouden hankkeet, osaaminen ja haasteet Tampereen kaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. End-of-project report. Available: http://www.pirkanmaa.fi/wp-content/uploads/Bio-ja-kiertotalousselvitys_Loppuraportti_21_09_16_logoilla.pdf

Vihuri, R. & Wickman-Viitala, T. (2020). Hyönteistoimialan liiketoiminnan kehittäminen. TAMKjournal 24.4.2020. Available: http://tamkjournal.tamk.fi/hyonteistoimialan-liiketoiminnan-kehittaminen/

Viskari, E.-L., Grobler, G., Karimäki, K., Gorbatova, A., Vilpas, R. & Lehtoranta, S. (2018). Nitrogen Recovery With Source Separation of Human Urine—Preliminary Results of Its Fertiliser Potential and Use in Agriculture. Frontiers in Sustainable Food Systems. 2:1-14, 28 June 2018. https://doi.org/10.3389/fsufs.2018.00032

Viskari, E.-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E.-L. & Honkala, I. (2018). Palosuoja-aine HBCD rakennuseristeissä ja pakkausmateriaaleissa ‒ esiintyminen, tunnistaminen ja turvallinen käsittely. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 111. Tampere 2018. Available: https://www.tamk.fi/-/palosuoja-aine-hbcd-rakennuseristeissa-ja-pakkausmateriaaleissa-esiintyminen-tunnistaminen-ja-turvallinen-kasittely

Viskari, E.-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E.-L. & Honkala, I. (2019). Palonsuoja-aine on kierrättäjän pulma. Uusiouutiset 2/2019, 36–37.

Teollisuutta, matkailua, vihreyttä – mahdollisuus?

Kirjoittajat: Katri Hendriksson, Mirva Tapaninen & Satu Valli.

Matkailu on globaali ja sen myötä suhdanneherkkä toimiala. Kuluttajakäyttäytyminen on muuttumassa ryhmissä matkustavista matkailijoista yksilömatkailijoiksi, erilaisiksi ”heimoiksi”, jotka hakevat elämyksiä sekä laadukkaita palveluita. Globaalissa kilpailussa menestyminen edellyttää perifeeriseltä matkailualueelta syvää asiakasymmärrystä sekä yhteistyössä kehitettyjä, erottuvia ja alueen omiin erityispiirteisiin ja kulttuuriperintöön pohjautuvia palveluita. Teollisuusmatkailun näkökulman mukaan ottaminen matkailubisnekseen kasvattaa Meri-Lapin alueen kokonaistaloutta ja tuo ennen kaikkea uutta sisältöä ympärivuotiseen matkailuun sekä lisää yritysten moninaista verkostoitumista yli toimialojen. (Ruokamo 2018; Miettunen 2018.)

Lapin ammattikorkeakoulusta nostetta vihreämpään matkailuun

Teollisuusmatkailun konseptointi -hankkeen tarve on lähtenyt liikkeelle Kemin kaupungin aloitteesta kehittää Meri-Lapin alueen matkailua ja reagoida muuttuvaan kuluttajakäyttäytymiseen. Matkailu Meri-Lapissa on pääasiassa kansainvälistä talvimatkailua, jossa matkailijoiden vierailut suunnataan kohti alueen isoja vetonauloja.

Ympärivuotista matkailua tarvitaan koko vuodelle, eritoten hiljaisille ajoille. Kesätuotteiden kehittämiseen löytyy potentiaalia, kuten mm. kokous- ja kongressimatkailun kehittäminen, jonka kautta kesämatkailuun voitaisiin innovoida uusia, kiinnostavia sisältöjä. (Lapin matkailustrategia 2020). Teollisuusmatkailu mahdollistaa koko alueen näkemisen uudesta ja erilaisesta suunnasta, tarjoten loputtomasti mahdollisuuksia alueen omista vahvuuksista ammentaen, esimerkiksi kulttuuriperinnön, arktisen teollisuuden ja tieteellisen turismin yhdistäen. Teollisuusmatkailun kehittäminen edistää ympärivuotisten matkailupalveluiden tarjontaa ja toimii keinona laajentaa alueelle saapuvaa kansainvälistä asiakaspohjaa (Kuva 1.). (Miettunen 2018; Lapin Yrittäjät 2020.) Kiinnostus matkailua kohtaan tulee säilymään. Lähi-, luonto- ja virtuaalimatkailun uskotaan kasvavan tulevaisuudessa (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, XAMK 2020).

Teollisuusmatkailulle tulee luoda konsepti, joka kuvaa aluetta. Raahessa on suunniteltu teollisuusmatkailun konseptille termiä Ruukki experience. Vastaavanlainen myyvä termi voisi herättää kiinnostusta myös Meri-Lapin matkailua kohtaan. Maiseman ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan elinympäristön kunnioittaminen, jonka avulla lisätään matkailijoiden kulttuurituntemusta, edistää arvokkaalla tavalla kestävää kehitystä luoden ympärilleen vihreää matkailua (Teollisuusmatkailun kehittämissuunnitelma n.d.).

Kuva 1. Kemin risteilyalus Sampo on erityisesti kansainvälisten matkailijoiden suosiossa elämysten kokemisen osalta.
Kuva 1. Kemin risteilyalus Sampo on erityisesti kansainvälisten matkailijoiden suosiossa elämysten kokemisen osalta. Lähde: Kemin Matkailu Oy / Experience365.

Lapin AMKin rooli matkailua koskevan tiedon tuottajana kasvaa kehitettäessä uusia matkailupalveluita. Teollisuusmatkailun konseptointi -hankkeessa Lapin AMK hyödyntää vahvuuksiaan erityisesti kehitettäessä palveluiden laatua, turvallisuutta ja aitouden tuottamista. Matkailun moninainen kenttä kiinnittyy luontevasti osaksi ammattikorkeakoulun roolia alueellista työelämää palvelevana tutkimus- ja kehittämisorganisaationa. Meri-Lapin alueella oleva erityisosaaminen ja kehittämisympäristöt (mm. metsä-, bio- ja kiertotalous) on tehty näkyväksi osaksi matkailupalveluita (Lapin matkailustrategia 2020). Hankkeessa kehitetty malli teollisuusmatkailutuotteille on hyödynnettävissä ammattikorkeakouluissa laajemmin hankkeen päättymisen jälkeen.

Teolliset symbioosit sivuvirtojen hyödyntämisen keskiössä

Kiertotalouden toteutuminen materiaalien ja tuotteiden uusien ratkaisujen innovoinnissa tulisi miettiä jo niiden elinkaaren alkuvaiheessa. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää prosessiteollisuudesta saatavaa sivuvirtamateriaalia; elinkaaren eri vaiheiden ylijäämämateriaalit kerätään ja sijoitetaan uudelleen prosessin kiertoon, jolloin elinkaaren lopussa materiaalisekoitteet saadaan hyödynnettyä uusissa tuotteissa. Kiertotalous toteutuu teollisuuden osalta silloin, kun luonnonvaroja säästetään ja tuotteista saadaan pitkäikäisiä ja niille on mahdollista tehdä korjaustoimenpiteitä. Meri-Lapin alueella ja erityisesti Kemin ja Tornion teollisuusalueilla teollisten kiertojen ydin on hukan vähentämisessä prosessiteollisuudessa (kuva 2). Meri-Lapin alueella teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämistä on kehitetty jatkuvasti ja kehitetty samalla myös Suomen vahvaa teknologiaosaamista kiertojen tehostamisen suhteen. (Sitra, Teollinen kiertotalous 2020.)

Teollisesta symbioosista puhuttaessa muodostuu kokonaisuus, joka on useamman yrityksen muodostama ja siinä toisiaan täydentävät yritykset tuottavat toisilleen lisäarvoa. Yhteiskehittämisen avulla teollisista symbiooseista saadaan uusia ja tehokkaita tapoja ideoida, kehittää ja testata erilaisia tuote- ja palveluinnovaatioita. Teollisten symbioosien yksi positiivisista vaikutuksista tulee esille myös uuden osaamisen rakentumisessa liiketoiminnan yhteydessä. Teolliset symbioosit pitävät sisällään teollista toimintaa, energiantuotantoa, alkutuotantoa ja jätteen käsittelyä sekä näitä kaikkia tukevia palveluita, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Teollinen symbioosi kukoistaa erityisesti teollisuusmatkailun saralla, koska esimerkiksi Meri-Lapin alueen suuryritykset ja pienemmät alueen toimijat luovat yhdessä suurempaa kokonaisuutta, jota voidaan turisteille kohdentaa (Sitra, Teolliset symbioosit 2020).

Kuva 2. Stora Enso Kemin Veitsiluodon tehdas on yksi Meri-Lapin teollisuustoimijoista.
Kuva 2. Stora Enso Kemin Veitsiluodon tehdas on yksi Meri-Lapin teollisuustoimijoista. Lähde: Taisto Saari.

Teollisuusmatkailun konseptointi –hankkeesta ideoita Meri-Lapin alueelle

Euroopassa teollisuuteen liittyvä matkailu kasvattaa suosiotaan ja matkailussa on hyödynnetty teollisuuden olemassa olevia kohteita ja perintökohteita. Tämä mahdollistaa myös Meri-Lappiin näkymät, jolloin voidaan hyödyntää teollisuuskohteiden potentiaalia tuottaen alueelle mielenkiintoisia matkailuelämyksiä. Hyvänä esimerkkinä Kemijoki, joka on ollut Pohjanlahden tuottoisin lohijoki ennen vuotta 1949, jonka jälkeen joki padottiin sähköntuotantoon. Ennen patoamista Kemijoki tarjoili antimiaan lähes 400 000 kiloa vuosittain. Kehittämällä teollisuusmatkailuun liittyviä palveluita säilytetään palanen historiaa ja historian esiintuonti matkailijoille edesauttaa turistien kiinnostusta alueen potentiaalia kohtaan (Meri-Lapin kehittämiskeskus 2020).

Teollisuusmatkailun konseptointi -hankkeen tarkoituksena on kehittää teollisuusmatkailupalveluita, jolloin voidaan kehittää samalla myös Meri-Lapin aluetta laajentamalla palvelutarjontaa. Palveluiden tarjonnan laajentamisella parannetaan myös alueen ympäristön yleisilmettä entisöimällä vanhoja teollisuusalueita. Alueen potentiaalisiin teollisuusmatkailukohteisiin voisikin kuulua esimerkiksi Tornion Panimolla oluen valmistukseen tutustuminen, vanhan Kemi Oy:n pääkonttorilla sellunvalmistuksen ja sahatoiminnan historiaan tutustuminen tai Keminmaan Myllyniemen rannassa jokisuulla harrastettava tukkijuoksu nokipannukahvien tuoksuun yhdistettynä. Matkailijoille halutaan tarjota elämyksiä ja historian havinaa, teollisuusmatkailun kehittyminen on onnistunut silloin kun saadaan historia ja nykyisyys kohtaamaan mielenkiintoisella tavalla.

Kestävästi matkaillen

Kemin kaupunki on profiloitunut ekologisempien toimintatapojen aktiivisena kehittäjänä. Kemin kaupungille on myönnetty kansainvälinen ISO 14001 -ympäristösertifikaatti ensimmäisenä kuntana Manner-Suomessa.  Kemissä on tuotu kestävät arvot osaksi kaupungin strategiaa ja päätöksentekoa.  Vihreä ja kestävä Kemi -toimintamalli sisältyy myös kaupunkistrategiaan (Digipolis 2020).

Kestävä matkailu huomioi ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen sekä kulttuurillisen kestävyyden ja näin ollen tasapainottaa näiden osa-alueiden kehitystä. Esimerkiksi ekologista kestävyyttä voidaan parantaa säilyttämällä teollisuusympäristön monimuotoisuus ja pyrkimällä parantamaan ympäristöä viihtyisäksi virkistyskäyttöä varten. Tällöin huolehditaan alueen teollisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja siirretään historiaa tuleville sukupolville. Kestävä matkailu ja ekologinen kestävyys kohdentuvat erityisesti teollisuusmatkailun kehittämiseen niin Kemissä kuin kokonaisuudessaankin Meri-Lapin alueella. Teollisuusmatkailun kehittäminen vastaa Kemin vihreään ja kestävään toimintamalliin ja yhteistyön mahdollisuudet kasvavat. Kestävän kehityksen määritelmä soveltuu matkailun osalta erityisesti olemassa olevien alueiden hyödyntämiseen monipuolisesti ja kytkeytyen teolliseen toimintaan. (Digipolis 2020; Sustainable Travel Finland 2020.)

Yhteenveto

Teollisuusmatkailusta on hyvää vauhtia kehittymässä yksi tulevaisuuden matkailualan kehittäjistä, innovatiivisuus ja elämyksien tarjoaminen on nousussa matkailijoiden kohdalla. Matkailijoiden suosimat kohteet tarjoavat erilaisia palveluita ja Meri-Lapin alueen yritykset, toimijat ja teollisuudenalat haluavat vastata tarpeeseen erityisesti kehittämällä omia palveluitaan sekä toteuttamalla symbioosia muiden toimijoiden kanssa.

Teollisuusmatkailun konseptointi -hankkeen yksi tavoitteista on tuottaa hankeaikana Meri-Lapin alueelle erilaisia konsepteja, jotka toteutetaan yhdessä alueen matkailuyritysten, teollisuuden ja sidosryhmien kanssa. Erilaisten konseptien ja toimenpiteiden avulla edistetään teollisuusmatkailun kehittämistä, joka on vielä tällä hetkellä puuttunut Lapin alueelta.

Teollisuusmatkailun konseptointi -hanke on rahoitettu Lapin liiton myöntämällä Euroopan aluekehitysrahaston Vipuvoimaa EU:lta -tuella (276 853 €), kokonaisbudjetin ollessa 346 069 €. Hanke on alkanut 8/2019 ja päättyy 12/2021. Hankkeen päätoteuttajana on Lapin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajana Lapin yliopisto.

Kirjoittajat

Katri Hendriksson, Insinööri (YAMK), Projektipäällikkö, Lapin AMK, katri.hendriksson(at)lapinamk.fi

Mirva Tapaninen, Restonomi (YAMK), Projektipäällikkö, Lapin AMK, mirva.tapaninen(at)lapinamk.fi

Satu Valli, HTM, Lehtori, Lapin AMK, satu.valli(at)lapinamk.fi


Digipolis artikkelit. (2020). Vihreä ja kestävä Kemi -hankkeessa tehdään toimenpiteitä, joita tarvittaisiin meiltä kaikilta –artikkeli. Haettu osoitteesta 30.3.2020
https://www.digipolis.fi/artikkelit/vihre%C3%A4-ja-kest%C3%A4v%C3%A4-kemi-hankkeessa-tehd%C3%A4%C3%A4n-toimenpiteit%C3%A4-joita-tarvittaisiin-meilt%C3%A4-kaikilta

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, XAMK. (2020). Miltä matkailu näyttää koronan jälkeen –webinaari. Haettu osoitteesta 23.4.2020. https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitystoiminnan-blogi/xamkin-digifoorumi-valoi-uskoa-matkailun-tulevaisuuteen/

Lapin matkailustrategia 2020–2023. (2020). Haettu osoitteesta 24.4.2020 http://www.lappi.fi/c/document_library/get_file?folderId=18283&name=DLFE-35916.pdf

Lapin Yrittäjät. (2020). Haettu osoitteesta 23.4.2020. https://www.yrittajat.fi/lapin-yrittajat/a/blogit/teollisuusmatkailu-matkailun-seuraava-megatrendi

Meri-Lapin Kehittämiskeskus. (2020). Haettu osoitteesta 30.3.2020 http://www.meri-lappi.fi/fi/asuminen/historia/alueen-teollisuuden-historia/

Miettunen, M. (2018). Meri-Lapin Teollisuusmatkailu esiselvitys.

Ruokamo, O. (2018). Teollisuusmatkailusta kilpailuetua Kemiin – opinnäytetyö.

Sitra. (2020). Kiertotalous teollisuudessa. Haettu osoitteesta 31.3.2020 https://www.sitra.fi/hankkeet/kiertotalous-teollisuudessa/#mista-on-kyse

Sitra. (2020). Teolliset symbioosit. Haettu osoitteesta 30.3.2020 https://www.sitra.fi/aiheet/teolliset-symbioosit/#mista-on-kyse

Sustainable Travel Finland. (2020). Haettu osoitteesta 29.3.2020 https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/matkailun-edistaminen/vastuullisuus/sustainable-travel-finland/

Teollisuusmatkailun kehittämissuunnitelma. (n.d.). Visit Raahe – Raahen matkailuneuvonta. Haettu osoitteesta 24.04.2020 https://www.visitraahe.fi/sites/visitraahe.fi/files/Teollisuusmatkailun_kehittamissuunnitelma.pdf

Energiatehokasta lunta

Kirjoittaja: Elisa Maljamäki.

Vuosi 2020 ei ole edes lopuillaan, mutta silti uskallan väittää sen olevan monella tapaa historiallinen. Ennen kuin covid-19 -tauti kaikkine vaikutuksineen muutti arkemme ja valtasi uutiset, puhuimme jostain tutummasta. Keskustelimme säästä, talvesta tai sen puuttumisesta. Mennyt talvi oli sään puolesta tiiviisti otsikoissa eri puolella Suomea. Eteläisessä Suomessa talven pisin yhtäjaksoinen pakkaskausi kesti vain viisi vuorokautta, mikä aiheutti päänvaivaa myös termisen talven määrittämiseen. Missä vaiheessa terminen syksy muuttuu kevääksi, jos vaadittua kymmenen vuorokauden pakkasjaksoa ei tulekaan? (Kortelainen 2020). Myös lumipeitteestä sai Etelä-Suomessa lähinnä haaveilla. Talven lumiennätys rikottiin Helsingin Kaisaniemessä huhtikuussa, kun maahan satoi lunta 3 cm (Nironen 2020). Lapissa lunta satoi senkin edestä ja esimerkissä Sodankylässä tehtiin koko mittaushistorian lumiennätys lumen syvyyden ollessa yli 120 cm (Hiltunen 2020). Koko maan osalta talven keskilämpötila oli mittaushistoriamme lämpimin. Paikkakuntia ja alueita tarkasteltaessa Lapissa jäätiin ennätyksistä lämpötilojen kivutessa silti 2–3 astetta keskiarvoa korkeammiksi (Ilmatieteenlaitos 2020). Tätä kirjoitettaessa jännitetään, rikommeko kevään aikana vielä uusia ennätyksiä jokien tulviessa sulamisvesistä. Sää ja vuodenajat ovat luonnonvoimia. Ne luovat mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tuuli ja auringonpaiste tuottavat sähköä, mutta myös myrskyvaurioita ja kuivuutta. Talvi mahdollistaa pohjoisen Suomen lumimatkailun, mutta asettaa myös merkittäviä vaatimuksia rakentamiselle.

Ihmisen tekemää lunta

Suomalaiset ovat tottuneet vuosisatojen saatossa liikkumaan lumessa monin eri tavoin. Nykyisin emme tarvitse hiihtotaitoa pystyäksemme liikkumaan riistan perässä. Silti monet meistä kiinnittävät edelleen sukset jalkoihinsa ja suuntaavat ladulle jahtaamaan hiihtokilometrejä. Olemme säilyttäneet kykymme nauttia lumen suomista liikuntamahdollisuuksista ja elämyksistä. Ilmaston muuttuessa myös tämä osa kulttuurihistoriaamme ja arkea on vaarassa poistua tai ainakin muuttua. Yhä useammin sivakoimme luonnonlumen sijaan ihmisen tekemän valkean materiaalin päällä. Lumella ja sen tuottamisella on merkittävä rooli monen yrityksen toiminnassa. Sillä, miten lunta tehdään, on merkitystä myös ympäristölle.

Harva tulee syksyllä ensilumen ladulla sivakoidessaan ajatelleeksi, että ”ensilumen” asemesta alla onkin menneen talven lumia. Rovaniemellä, kuten myös muissa hiihtourheilun keskittymissä, lumilajien kausi avataan säilölumen turvin. Sen lisäksi, että säilölumi on toistaiseksi varmin tapa saada hiihtokausi avattua suunnitellussa aikataulussa, vuodesta riippumatta, sen käyttöön on muitakin syitä. Lähes kaikki Suomen kaupalliset laskettelurinteet luottavat keinolumeen. Lumitykeillä tehdyn lumen ominaisuudet poikkeavat luonnonlumesta merkittävästi ja siitä saadaan helpommin tasalaatuista. Taivaalta satavan, kevyen pakkaslumen ominaisuudet ovat aivan erilaisia kuin kosteassa +1 °C:n säässä sataneen lumen. Toki myös ”tykkilumen” ominaisuudet vaihtelevat mm. käytetyn veden mukaan. Vesijohtoveden lisäaineet ja puhtaus vaikuttavat syntyvään lumeen, kuten myös joki- tai järviveden seassa olevat mineraalit ja epäpuhtaudet. Keinolumen laatua on silti helpompi ennakoida ja sen ominaisuudet tunnetaan. Keinolumi on pienikiteistä ja tiivistä materiaalia, joka paikoilleen laitettuna kestää hyvin erilaisia sääolosuhteita (Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry 2017).

Kuvio 1. Talvella 2019–2020 Ounasvaaralla tykitettiin lunta 50 000 m3. Lumi säilötään kevään ja kesän yli peitteen alla. Syksyllä 2020 lumesta pitäisi olla jäljellä 40 000 m3.
Kuvio 1. Talvella 2019–2020 Ounasvaaralla tykitettiin lunta 50 000 m3. Lumi säilötään kevään ja kesän yli peitteen alla. Syksyllä 2020 lumesta pitäisi olla jäljellä 40 000 m3.

Talvella 2019–2020 Rovaniemen Ounasvaaralla lunta tehtiin tykkien voimin 50 000 m3. Tavoitteena on, että tästä lumesta olisi jäljellä marraskuussa 2020 jopa 40 000 m3. Tämän lumimäärän turvin saadaan Rovaniemelle rakennettua muun muassa noin 2 km ensilumenlatua. Lunta säilöttäessä merkittävä tekijä on se, miten ja millä syntynyt lumikasa peitetään. Toki myös lumikasan sijainnilla on merkitystä, mutta käytettävän peitteen valinnalla on suuri merkitys lumen säilymiseen. Jos kasan peittämiseen käytetään muhaa, kansanomaisemmin sahanpurua, päästään parhaimmillaan 10 prosentin hävikkiin. Erilaisia peitteitä käytettäessä hävikin määrä vaihtelee ollen 10–40 %. Energiankäytön ja talouden näkökulmasta ero on merkittävä! Jos hävikki kasvaa 5 %, tulee lunta tehdä lähes 7 % enemmän. 50 000 m3 lisäksi pitäisi tehdä vielä 3500 m3 lisää lunta. Energiankulutuksessa tämä tarkoittaisi 24,1 megawattitunnin sijaan 25,8 megawattituntia, 20 485 € sijaan 21 919 € (Motiva 2010). Kun lunta tarvitsee tehdä vähemmän, säästyy tietenkin myös vettä ja muita resursseja. Sähkön säästyminen konkretisoituu suoraan säästettyinä euroina ja on helppo mittari. Mutta sen ei pitäisi olla ainoa tai tärkein mittari. Säästetty sähkö, vesi ja muut resurssit tarkoittavat säästettyjä luonnonvaroja ja pienempää hiilijalanjälkeä. Ne auttavat meitä takaamaan, että myös tulevat sukupolvet voivat päästä nauttimaan lumesta ja lumisesta talvesta.

Kuvio 2. Kuutiomallit kolmesta eri lumimäärästä.
Kuvio 2. Talvella 2019–20 lunta tehtiin 50 000 m3 (keskellä). Jos lumesta tekisi 36 x 35 metrin kokoisen särmiö, se olisi 40 metriä korkea. Syksyllä 2020 lunta pitäisi olla jäljellä 40 000 m3 (oik.), särmiö on madaltunut 32 metriin. Jos hävikki lumen säilömisessä kasvaa 5 %, lunta täytyisi tehdä 53 500 m3 (vas), jolloin särmiöllä olisi korkeutta 42,5 metriä.

Energiatehokkaampaa toimintaa, yhdessä

Energiatehokas arktinen lumi -hanke pyrkii tukemaan lappilaisia yrityksiä ja muita toimijoita lumen energiatehokkaassa käytössä ja valmistamisessa sekä luomaan kestävää, omavaraista lumiosaamista Lappiin. Tavoitteiden saavuttamiseksi Lapin ammattikorkeakoulun vetämässä hankkeessa hyödynnetään useita erilaisia keinoja: käytännön tutkimusta, verkostoja ja niissä olevaa tietoa ja osaamista sekä viestinnän erilaisia keinoja. Käytännön tutkimuksen osalta ammattikorkeakoulu pystyy hyödyntämään omien asiantuntijoidensa lumeen liittyvää osaamista ja alueen lumitoimijoiden yhteistyötä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi Ounasvaaran hiihtokeskuksen alueelle tykitettyjen lumikasojen seurantaa ja mittaamista. Tavoitteena on saada uutta, mitattua tietoa eri peitemateriaalien vaikutuksesta lumen säilymiseen kevään ja kesän yli. Verkostojen kautta pystytään varmistamaan, millaisia todellisia tarpeita alueen yrityksillä ja organisaatioilla on ja mitä jo olemassa olevaa tietoa voimme saattaa hyötykäyttöön.

Yksi hankkeen merkittävä toimenpide on viestintä. Arktisilla alueilla asuville lumi on arkipäiväinen asia, jonka taloudellisia ulottuvuuksia ei aina tulla ajatelleeksi. Lumi voi näyttäytyä lähinnä parkkipaikan tukkeena tai odotettuna valontuojana syksyn pimeään. Toki alueella tiedostetaan monien alojen riippuvuus lumesta. Matkailun huippusesonki keskittyy edelleen pääosin lumiseen aikaan ja autovalmistajien lumitestaustakin on hankala toteuttaa kesällä. Lumen käyttöön ja sen tekemiseen liittyy monia ekologisia ja ekonomisia ulottuvuuksia, joita on tärkeä viestiä hankkeen kohderyhmille. Yrityksille tarjotaan tietoa ja apua energiatehokkuuteen liittyvissä asioissa. Verkostojen muille toimijoille, kuten lunta käyttäville seuroille ja muille organisaatioille mahdollistetaan osaamisen jakamista ja kannustetaan luomaan uutta yhteistyötä. Viestinnässä tärkeäksi tavoitteeksi on nostettu sen konkreettisuus ja ymmärrettävyys. Kun lunta valmistavan toimijan kanssa puhutaan megawattitunneista ja tuhansista kuutioista lunta, ei samaa informaatiota voi sellaisenaan tarjota ”suurelle yleisölle”. On syytä asettaa asiat konkreettiseen, tuttuun viitekehykseen ja huomioida kohderyhmä: jos 50 000 m3 lunta levitetään jalkapallokentän kokoiselle alueelle, lopputuloksena on 7 metriä paksu kerros. Isomman mallinen pihatrampoliini taas on halkaisijaltaan noin 4 metriä. Jos lumesta muotoiltaisiin tällaisen trampoliinin kokoisia sylintereitä, niitä tarvittaisiin 1475 kappaletta jotta lunta olisi 50 000 m3.

Kuvio 3. 50 000 m3 lunta mahtuisi samaan tilaan, jonka vie 1475 isohkoa trampoliinia.
Kuvio 3. 50 000 m3 lunta mahtuisi samaan tilaan, jonka vie 1475 isohkoa trampoliinia.

Tulevaisuuden lumiasiantuntijat

Ilmastonmuutoksen myötä nykyiset nuoret ja tulevat sukupolvet tulevat toimimaan hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä kuin mihin me tällä hetkellä olemme tottuneet. Ilmaston lämmetessä erityiset vuodet ja vuodenajat Suomessa lisääntyvät. Erityisen lämpimät, erityisen lumiset, erityisen kylmät ja erityisen sateiset kaudet yleistyvät ja vaikuttavat eri tavoin myös moniin elinkeinoihin. Talvesta ja lumesta riippuvaisille urheilulajeille ja elinkeinoille tämä tarkoittaa epävarmuuden ja riskien kasvua. Jos haluamme nauttia lumilajeista ja tarjota esimerkiksi lumisia matkailuelämyksiä myös tulevaisuudessa, tarvitsemme innovaatioita ja uusia oivalluksia lumeen ja energiatehokkuuteen liittyen. Tässä luotamme nykyisten toimijoiden lisäksi myös tämän hetken lapsiin ja nuoriin.

Alkuvuodesta 2020 Arktinen lumi -hankkeessa käynnistyi yhteisen toiminnan suunnittelu kahden rovaniemeläisen peruskoulun kanssa. Ideana on yhdessä koulujen oppilaiden ja opettajien kanssa tutustua lumeen, sen eri ominaisuuksiin ja käyttöön. Ilmiöoppimisen periaatetta hyödyntäen koululaisille pyritään tarjoamaan mahdollisuutta tarkastella tätä valkeaa ainetta ja siihen liittyviä ilmiöitä ja ulottuvuuksia eri oppiaineiden näkökulmista. Voimme yhdessä mitata lumen painoa ja tiivistymistä, seurata sään vaikutusta lumen sulamiseen, pohtia mitä kaikkea lumesta voi rakentaa ja miten se liittyy eri ammatteihin ja elinkeinoihin. Yhdessä oppimalla voimme tehdä osallistavaa viestintää, joka parhaimmillaan jättää muistijäljen pitkälle tulevaisuuteen. Innostamalla oppilaita tutustumaan lumeen, energiaan ja vähähiilisyyden mahdollisuuksiin toivomme onnistuvamme istuttamaan osaan heistä kipinän, joka kantaa myös seuraavina vuosikymmeninä. Kun nyt koulun penkkiä kuluttavat sukupolvet siirtyvät työelämään, energiatehokkuuden vaatimus ja hiilitehokkuus ovat luultavasti arkipäivää. Parhaimmillaan ne eivät näyttäydy vain rajoitteina ja esteinä, vaan myös mahdollisuuksina uuteen. Lumen tekeminen ja säilöminen kehittyvät myös tulevina vuosina. Jos saamme alan pariin motivoituneita nuoria, voidaan lumen monista mahdollisuuksista nauttia myös vuosikymmenten päästä, energiatehokkaasti ja vastuullisesti. Ammattikorkeakoulun toimijoina olemme tottuneet toimimaan yritysten ja aikuisten ihmisten kanssa. Tulevaisuutta meidän on syytä tehdä yhdessä myös nuorten ja lasten kanssa, kaikki yhdessä oppien.

 

Energiatehokas arktinen lumi -hanke tutkii ja kehittää lumen energiatehokasta ja taloudellista käyttöä. Hankkeessa vastataan ennakoivasti lumettomiin syksyihin ja talviin. Hanke tuottaa arktista olosuhdeosaamista ja verkostoi alan yrityksiä. Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR).

Kirjoittaja

Elisa Maljamäki, TaM, projektisuunnittelija, Lapin AMK, elisa.lahti(at)lapinamk.fi


Hiltunen, V-P. 2020. Sodankylässä rikottiin paikan kaikkien aikojen lumiennätys, Kittilässä satanut silti vielä enemmän – lisää lunta tupruttaa miltei koko viikon. Lapin Kansan Digi 13.4.2020. Haettu 29.4. osoitteesta https://www.lapinkansa.fi/sodankylassa-rikottiin-paikan-kaikkien-aikojen-lum/782844

Ilmatieteenlaitos, 2020. Lauha helmikuu päätti ennätyksellisen lauhan talven. Tiedote päivätty 2.3.2020. Haettu 20.3.2020 osoitteesta https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/1254769397

Kortelainen, M. 2020. Meteorologi Kerttu Kotakorpi: ”Tämä talvi oli meille järkytys”. HS Digi 24.3. Haettu 29.4.2020 osoitteesta https://www.hs.fi/koti/art-2000006450878.html

Motiva 2010. Energiatehokas hiihtokeskus. Julkaisu saatavilla verkossa. Haettu 13.4.2020.
https://www.motiva.fi/files/3227/Energiatehokas_hiihtokeskus.pdf

Nironen, S. 2020. Vuoden lumiennätys rikottiin pääkaupunkiseudulla – lumeton talvi muuttui lumiseksi kevääksi. Yle Uutiset verkossa 16.4.2020. Haettu 16.4.2020 osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-11307709?fbclid=IwAR1ugGoXRy2uIpSPlHWgpS8fVG6fSH-nmCUTyQMh496rKNUUG9emPIgolL0

Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry 2017. Tykkilumi mahdollistaa pitkän talven – mutta vaatii aikaa. Artikkeli Ski.fi sivustolla, päivätty 29.12.2017. Haettu 29.4. osoitteesta https://www.ski.fi/artikkelit/tykkilumi-mahdollistaa-pitkan-talven-mutta-vaatii-aikaa/

Kohti kestävää jätehuoltoa Venäjällä ja Kazakstanissa

Kirjoittajat: Ella Kallio & Eveliina Asikainen.

Venäjän ja Kazakstanin jätehuolto on kehittynyt viime vuosina. Samaan aikaan tapahtuva elintason nousu tuo kuitenkin uusia vaatimuksia sekä jätehuollon järjestämiselle että alan koulutukselle. Erasmus+ kapasiteetin vahvistamisprojekti EduEnvi on keskittynyt vahvistamaan venäläisten ja kazakstanilaisten partneriyliopistojen valmiuksia järjestää kestävän jätehuollon maisteritasoisia opintoja verkkoympäristössä. Kolmivuotisessa projektissa on kehitetty ja pilotoitu 20 osaamisperustaista maisteritason verkkokurssia, yhteensä 60 opintopistettä. Hankkeen aikana paikallisten opettajien ymmärrys kestävästä jätehuollosta on syventynyt ja laajentunut. Samalla henkilökohtaiset ja organisaatioiden valmiudet verkko-opetukseen ovat vahvistuneet merkittävästi. TAMK on saanut arvokasta kokemusta haastavien monikulttuuristen hankkeiden koordinoinnista ja kestävien yhteiskuntien rakentumisen tukemisesta. Tällaiset hankkeet ovat antoisia, mutta niiden onnistuminen vaatii halua kohdata partnerit tasapuolisina kumppaneina.

Lähtökohtana pula jätehuollon ammattilaisista

Ympäristön tilan parantaminen tehokkaan jätehuollon sekä materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen avulla kuuluu Venäjän ja Kazakstanin prioriteetteihin. Ympäristön tilan parantamiseen on herätty lainsäädännön ja rakenteiden tasolla, esimerkiksi Venäjän jätelaki uudistettiin 2014 (Berezyuk ym. 2016). Elintason noustessa tuotetun jätteen määrä kasvaa, mutta jätehuollon infrastruktuuri, koulutus ja osaaminen laahaavat perässä. Tämä tuli selvästi esille Tampereen ammattikorkeakoulun tekemässä esiselvityksessä ja EduEnvi-projektin alkuvaiheessa toteutetuissa sidosryhmätapaamisissa Venäjällä ja Kazakstanissa. (EduEnvi-projektisuunnitelma 2017, 56–57; EduEnvi 2019).

EduEnvi-projektin tavoitteena on olla mukana rakentamassa pysyvää ratkaisua korkeatasoisen kestävän jätehuollon koulutuksen järjestämiseen tukemalla paikallisia yliopistoja maisteritasoisten opintojaksojen kehittelyssä. Projekti saa rahoitusta Erasmus+ Capacity Building in Higher Education -ohjelmasta. Ohjelman linjausten mukaisesti tavoitteena on tukea kumppanimaiden korkeakoulutuksen nykyaikaistamista, saavutettavuutta ja kansainvälistymistä (esim. Euroopan Komissio 2020, 160). Tarkoitus on, että osallistuvat yliopistot pystyvät järjestämään opintoja itsenäisesti projektin jälkeen ja laajentamaan opintotarjontaa toteuttamalla uusia opintojaksoja. Eurooppalaisilla partnereilla on projektissa mentorin, tukijan rooli. TAMK, Universidad Valladolid Espanjasta ja UCL University College Tanskasta toimivat kestävän jätehuollon, verkkokoulutuksen ja pedagogisen kehittämisen kapasiteettien vahvistajina.

Kuva 1. Kazakstanilaiset partnerit TAMKissa järjestetyssä workshopissa.
Kuva 1. Kazakstanilaiset partnerit TAMKissa järjestetyssä workshopissa.

Projektissa järjestettyjen koulutusten ja työpajojen tuella on syntynyt kahdeksan moduulia ja 20 opintojaksoa (yhteensä 60 op), jotka käsittelevät kestävän jätehuollon järjestämisen kysymyksiä laaja-alaisesti (taulukko 1). Opintojaksojen piloitteihin osallistui lukuvuonna 2019-2020 yhteensä noin 160 opiskelijaa. Pilotoinnin loputtua järjestimme yliopistokohtaiset videohaastattelut, joissa selvitimme muun muassa opettajien kestävään jätehuoltoon liittyvää oppimista ja heidän tapojaan viedä tätä asiaa käytäntöön.

Taulukko 1. Projektissa kehitetyt opintojaksot.

Module 1Comprehensive risk assessment in waste management
Course 1Introduction to environmental risks
Course 2Environmental, social and economic risks
Course 3Solid wastes and environmental risks
Module 2Biotechnologies for waste utilization
Course 1Basics of ecological biotechnologies
Course 2The applied aspects of using biotechnological methods for waste utilization
Module 3Non-energy technologies for waste utilization
Course 1Basics of waste utilization
Course 2Reuse of side products and outputs
Course 3Physico-chemical treatment methods in waste management
Module 4Energy technologies for waste utilization
Course 1Waste-to-energy plants and technologies
Course 2Energy efficient technologies in waste treatment
Module 5Development of business and entrepreneurship for sustainable waste management
Course 1Modeling of business processes in the field of waste management
Course 2Business planning for sustainable waste management projects
Module 6Public administration and municipal governance in sustainable waste management
Course 1Institutional approach to SWM decision-making
Course 2Public and municipal governance in SWM
Course 3Budget and financial base of SWM
Module 7Environmental management and waste prevention
Course 1Waste prevention: sustainable business models, tools and good practicies
Course 2Application of ISO 14001 for waste prevention
Course 3Theory and practice of waste management in companies
Module 8Life cycle assessment and life cycle costing
Course 1Introduction to LCA based on ISO 14040 series
Course 2Application of LCA for waste prevention

Eurooppalainen ja venäläinen ymmärrys jätehuollosta eroavat

Eurooppalaisen jätepolitiikan keskiössä on jätteen määrän vähentäminen ja kiertotalous (Euroopan komissio 2019). Venäjälläkin pyritään yhtenäistämään jätehuollon tavoitteita Euroopan unionin kanssa. Vuonna 2014 annetun jätelain tavoitteena on vähentää syntyvän jätteen määrää ja lisätä kierrätetystä materiaalista tuotettujen tuotteiden osuutta. Samalla tunnustetaan se, että kunnallinen jätehuoltoinfrastruktuuri on monin osin puutteellista ja vaatisi modernisointia. (esim. Neubauer 2007; Berezyuk ym. 2016). Esimerkiksi Moskova pyrkii ratkomaan kaatopaikkojen haju- ja myrkkykaasuongelmat perustamalla jättimäisen kaatopaikan Arkangeliin (esim. Hakala 2018, Saksa 2018) ja kierrätyskeskukset toimivat lähinnä vapaaehtoisten voimin (esim. Peiponen 2019).

Projektin alkuvaiheessa tuli selväksi, että kumppaniyliopistojemme näkökulmasta koulutuksellisia prioriteetteja ovat kaatopaikkojen turvallinen perustaminen ja hoito, tehokas jätelogistiikka sekä erilaiset polttoteknologiat. Eurooppalaisesta näkökulmasta nämä ovat jätehuollon keinohierarkian alimmilla tasoilla olevia toimenpiteitä (Euroopan komissio 2008). Aiheesta käytiin välillä kiivaitakin keskusteluja. Erityisesti espanjalaiset kumppanimme olivat sitä mieltä, että he eivät voi olla mukana kehittämässä sellaista koulutusta, joka ei täysin vastaa Euroopan Unionin jätepoliittisia tavoitteita. Lopulta päädyimme kuitenkin toteamaan, että meidän täytyy kunnioittaa paikallista tilannetta. Kun esimerkiksi lajitteluun ja kierrätykseen tarvittava infrastruktuuri tai jäteraaka-aineiden markkinat puuttuvat suurelta osin, on näiden asioiden käsittely koulutuksessakin hankalaa.

Osallistujat tuntevat olevansa edelläkävijöitä

Projektin koordinaattorina haastattelimme venäläisiä ja kazakstanilaisia partnereitamme tarkoituksena analysoida syksyllä toteutettuja verkko-opintojaksojen pilotteja ja selvittää, mitä partnerit kokevat oppineensa projektissa tähän mennessä. Haastattelimme partnereista viiden yliopiston tiimejä. Haastatteluihin osallistuivat kunkin tiimin projektipäällikkö sekä yliopiston opettajia, jotka vastaavat projektissa verkko-opintojaksojen kehittämisestä. Yhteensä haastatteluihin osallistui 20 henkilöä partnerimaista.

Haastattelut pyrittiin tekemään englanniksi, mutta usein kieli vaihtui venäjäksi. Projektissa työskentelevä natiivi venäläinen tulkkasi tilanteessa haastatteluja suomeksi. Tämä tuo jonkinasteista epävarmuutta tuloksiin. Pyrimme kuitenkin haastattelutilanteessa varmentamaan ymmärtämistä kysymällä selventäviä kysymyksiä useaan kertaan. Toisaalta kulttuurisen ymmärryksen kannalta on ollut erittäin tärkeää, että projektissa on työskennellyt syntyperäinen venäläinen, joka ymmärtää paikallista kulttuuria ja on kyennyt seuraamaan ajoittain vilkkaitakin venäjänkielisiä keskusteluita.

Haastatteluissa opettajat toivat esille, että oli ollut todella hyödyllistä päästä tekemään yhteistyötä näin ison konsortion kanssa. Heille on ollut arvokasta päästä tutustumaan konkreettisiin esimerkkeihin jätehuollon ja kierrätyksen organisoimisesta Euroopassa. Osa partnereista ilmaisi myös, että eurooppalaisten partnereiden lisäksi pietarilaisten kollegoiden kanssa keskusteleminen on ollut hyödyllistä. Pietarissa moni asia on kehityksessä edellä, esimerkiksi valmius suunnitella kiertotalouden toimintamalleja on suurempaa kuin Kazakstanissa tai muualla Venäjällä. Benchmarkkaus Pietariin on koettu hyödylliseksi, koska kulttuurieroja ei juurikaan ole ja lainsäädännöllinen ympäristö on samankaltainen.

Osa opettajista kokee olevansa alueellaan edelläkävijöitä ympäristön suojelun alalla. He kuvailivat, miten voivat hyödyntää projektin aikana oppimaansa ja olla näin mukana kehittämistoiminnassa. Partnerit Tyumenista Venäjältä kertoivat, että alueellinen jätehuoltojärjestelmä on vasta muotoutumassa ja nyt heillä on mahdollisuus olla kriittisinä asiantuntijoina mukana kehitystyössä.

Lisäksi opettajat kokivat, että heidän osaamisensa opetettavista aihepiireistä on syventynyt ja laajentunut. Verkkokurssien suunnittelu ja toteuttaminen vaati opetettavan aineksen ja oppimisprosessin uudelleen jäsentämistä. Lisäksi kursseja oli aina suunnittelemassa opettajia vähintään kahdesta yliopistosta. Näin omaa osaamista tuli arvioitua uudelleen. Moni kertoi oppineensa nostamaan esille opetettavan teeman tärkeimmät asiat ja ajattelemaan konkreettisesti opiskelijan näkökulmasta.

Projektiin sisältyi myös työelämäyhteistyön rakentamista ja mm. projektimaisen opiskelun ja tapausten käyttämistä opetuksessa (Houmoller & Agerbaek 2019). Osallistuneet yliopistot ovat löytäneet projektin aikana mielenkiintoisia jätehuollon alalla toimivia yritysyhteistyökumppaneita: yrityksiä, kunnallisia toimijoita ja yhdistyksiä. Tämä tarkoittaa myös mielekkäämpiä tehtävänantoja ja käytännönläheisempiä opintoja opiskelijoille.

Kuva 2. Partnereiden posteri ympäristövaikutusten arvioinnista.
Kuva 2. Partnereiden posteri ympäristövaikutusten arvioinnista. Tekijä maisteriopiskelija Boken Adilbek yliopisto-opettaja Aygul Kurmanbaevan kolmen opintopisteen opintojaksolla Introduction to Environmental Risks, Department of Geography, Ecology and Tourism, Shokan Ualikhanov Kokshetau State University.

Osaaminen on uudistunut, laajentunut ja syventynyt

Partnerien mukaan on tärkeää opettaa kussakin teemassa ajankohtaisia ja konkreettisia asioita, jotka liittyvät vallitsevaan tilanteeseen. Materiaalien ja tarkasteltavien esimerkkien tulee olla tuoreita, jotta kehitystä tapahtuu. Maisteritasoissa opinnoissa on myös tärkeää tarjota opiskelijoille tarpeeksi haastavia tehtäviä ja materiaaleja. Näin ollen opiskelijat saavat valmiuksia toimia kehittäjinä ja asiantuntijoina työelämän haasteissa.

Projekti on selvästi vaikuttanut opintojen sisältöihin. Esimerkiksi riskinarvioinnin opintojaksolla on aiemmin käsitelty pelkästään taloudellisia riskejä. Projektin tuloksena opintojaksolla käsitellään nyt myös ympäristöriskejä (Kuva 2). Kazakstanilainen partneri kertoi, että riskien arviointi ja esille tuominen on tällä hetkellä maassa ajankohtainen aihe ja hankkeen kautta ympäristön suojeluun on havahduttu laajemminkin.

Ammatillisten näkökulmien lisäksi partnerit kertoivat ympäristökasvatuksellisen näkökulman syventymisestä. Partnerit näkevät tärkeänä roolinsa kouluttajina ja kasvattajina. Heidän tavoitteenaan on viedä teemaa vahvemmin eri alojen opiskelijoille ja yliopistojen lisäksi myös perusopetukseen. Kazakstanilainen partneri tekee asiassa opetusministeriön kanssa yhteistyötä. Kaikki partnerit totesivat suhtautuvansa ympäristön tilaan nyt vakavammin kuin aikaisemmin ja osa opettajista kertoi tämän kaltaisten projektien olleen heidän yliopistossaan lähtökohta ympäristönäkökohtien huomioimiselle.

Oppeja meille ja muille

EduEnvi-projekti ei muuta Venäjän tai Kazakstanin jätehuollon tilaa yhdessä yössä tai edes yhdessä vuosikymmenessä. Projekti on kuitenkin tuottanut ajattelun muutosta, jonka kautta jätehuollon keinohierarkiassa korkeammalla olevat toimenpiteet, kuten lajittelun ja kierrättämisen edistäminen, jätevalistus ja ympäristökasvatus ovat vahvistuneet partneriyliopistoissa. Projekti on saanut opettajat näkemään itsensä ympäristökasvattajina, synnyttänyt uusia yhteistyöverkostoja ja auttanut modernisoimaan koulutuksen sisältöjä paremmin eurooppalaista jätepolitiikkaa vastaavaksi. Olemme haastaneet paikallisia yliopistoja miettimään uudestaan käsityksiään jätepolitiikasta ja niistä kompetensseista, joita opiskelijoilla pitäisi olla toimiessaan tällä alalla.

Samalla EduEnvi-projekti on lisännyt TAMKin kykyä toimia vaativissa kansainvälisissä hankkeissa, joissa tarvitaan paikallista kulttuurin tuntemusta, monipuolista kielitaitoa sekä ymmärrystä siitä, että kehittämistä täytyy tehdä paikallisista lähtökohdista. Projektin aikana on myös syntynyt pohjaa koulutusviennin kehittämiselle. Näemme, että Erasmus+ kapasiteetin vahvistamishankkeiden kautta ammattikorkeakouluilla on hieno mahdollisuus tukea kestävien yhteiskuntien kehittymistä. Onnistuminen vaatii kuitenkin halua kohdata partnerit tasapuolisina kumppaneina ja joustavuutta monenlaisissa kulttuurien kohtaamisissa.

Kirjoittajat

Ella Kallio, projektipäällikkö, TKI-palvelut, Tampereen ammattikorkeakoulu

Eveliina Asikainen, lehtori, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu


Berezyuk, M., Rumyantseva, A. & Lapina, A. (2016). Municipal solid waste management in a new legislation: comprehensive approach. E3S Web of Conferences, Les Ulis Vol. 6. Haettu 18.4.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1051/e3sconf/20160601006

EduEnvi projektisuunnitelma. (2017). Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Haettu 14.5.2020 osoitteesta http://eduenvi.tamk.fi/files/2020/05/EduEnvi-detailed-project-description-en_0-2017.pdf

EduEnvi (2019). Needs Analysis Report. Haettu 7.1.2020 osoitteesta http://eduenvi.tamk.fi/files/2019/09/Needs-Analysis-Report_0919.pdf

Euroopan komissio 2008. Directive 2008/98/EC on waste Haettu 7.1.2020 osoitteesta https://ec.europa.eu/environment/waste/framework/

Euroopan komissio (2019). Waste. Haettu Viitattu 7.1.2020 osoitteesta https://ec.europa.eu/environment/waste/target_review.htm

Euroopan komissio. (2020). Erasmus+ -ohjelmaopas. Haettu 7.1.2020 osoitteesta https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/erasmus-plus-programme-guide-2020_fi.pdf

Hakala, P. (2018). Kymmenien lapsien nenät vuosivat verta, kun kaatopaikkahöyryt tupsahtivat kouluun – Miljoonien moskovalaisten jätehuolto on kaaoksessa, ja nyt päättäjien on pakko ottaa protestit tosissaan. Helsingin Sanomat 21.4.2018. Haettu 19.3.2020 osoitteesta https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005650348.html

Houmoller, E. & Agerbaek, E. (2019). A manual on How to cooperate with industry on a problem within Sustainable Waste Management. Odense: UCL – University of Applied Science. Haettu 7.1.2020 osoitteesta http://eduenvi.tamk.fi/files/2019/12/Handbook.pdf

Neubauer, A. (2007). Convergence with EU Waste Policies – Short Guide for ENP Partners and Russia. Berlin: Ecologic – Institute for International and European Environmental Policy. Haettu 7.1.2020 osoitteesta https://ec.europa.eu/environment/enlarg/pdf/pubs/waste_en.pdf

Peiponen, P. (2019). Vastassa massiivinen jätevaltio. YLE 2.7.2019. Haettu 19.3.2020 osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-10851350

Saksa, P. (2018). Moskovan jätteitä aletaan kuskata tuhannen kilometrin päähän taigalle – paikallisväestö kuuli jättikaatopaikasta vasta rakennustöiden alettua. Aamulehti 15.12.2018. Haettu 19.3.2020 osoitteesta https://www.aamulehti.fi/a/201360173

Kestävää liiketoimintaa eteläisen Afrikan markkinoilla

Kirjoittajat: Nina Savela & Minna M. Keinänen-Toivola.

Eteläisen Afrikan maat ovat erityisen haavoittuvassa tilassa ilmastonmuutoksen edessä. Namibiaa, Sambiaa ja Etelä-Afrikkaa vaivaavat yhä paheneva kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt. Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) on vetänyt useampia projekteja, joiden tarkoituksena on ollut edesauttaa kestävää kehitystä paikallisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä SAMK vetää keskisen Itämeren alueen pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan edistämiseen ja eteläisen Afrikan markkinoille tähtäävää SME Aisle -hanketta (2018–2021) yhdessä suomalaisten, ruotsalaisten, virolaisten ja latvialaisten partnerien kanssa.

Kestävyys koetuksella eteläisen Afrikan maissa – miksi se kiinnostaa?

Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt luovat jo valmiiksi haavoittuviin yhteiskuntiin vaikeita ja toistuvia poikkeusolosuhteita. Monet eteläisen Afrikan maat ovat taloudessaan edelleen keskittyneet lähinnä raaka-aineiden tuottamiseen, joka on erityisen herkkä talouden osa sääolosuhteiden vaihtelulle. Lisäksi vaihtelut sääolosuhteissa ovat vieneet ja tulevat viemään elinkeinon monilta paikallisilta. Työttömyysprosentit ovat monessa eteläisen Afrikan maassa korkeat jo nyt. Etenkin nuorten osuus työttömistä on hälyttävä. Eri lähteissä on arvioitu, että ilmastopakolaisuuden ja työttömyyden seurauksena 100–200 miljoonaa ihmistä tulee jättämään maansa heikentyneiden elinolosuhteiden vuoksi vuoteen 2050 mennessä. Suurimman osan tästä väestöstä arvioidaan tulevan Afrikasta. Kurjistuvat olosuhteet maanosassa uhkaavat siis eteläisen Afrikan maiden lisäksi pahimmillaan myös meitä eurooppalaisia ennennäkemättömän pakolaiskriisiin muodossa.

Monessa eteläisen Afrikan maassa vesistöt ovat pilaantuneet kestämättömien teknologiaratkaisujen ja vaillinaisten ympäristölakien noudattamisen vuoksi. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvien muutosten lisäksi myös luonnon monimuotoisuus on näiden vuoksi maissa erityisen altis menetyksille.

Historia on kuitenkin osoittanut sen, että globaaleihin ympäristöuhkiin voidaan puuttua varsin tehokkaasti sekä resurssein että yhteistyöllä. Vuonna 2015 solmittujen kestävän kehityksen tavoitteiden ja valtioiden vastuun rinnalla on viime vuosina nähty entistä enemmän yksityisen sektorin toimijoita ympäristökysymysten ratkaisevina osatekijöinä. Yritysyhteistyö on ollut myös tiivis osa SAMKin vetämiä projekteja eteläisessä Afrikassa.

Kestävyyteen tähtääviä projekteja eteläisessä Afrikassa

SAMK on toiminut Namibiassa jo vuodesta 2012. Aiemmin kestäviä yhteiskuntia on tuettu muun muassa kestävää kaupunkikehitystä tutkineessa NAMURBAN -projektissa, josta on kirjoitettu AMK-lehdessäkin vuosina 2016 ja 2018 (Keinänen-Toivola & Savela 2016; Järvenpää ym. 2018). Muita SAMKin vetämiä kestävän kehityksen projekteja ovat olleet muun muassa vihreään ja turvalliseen logistiikkaketjuun painottunut NAMHUB -hanke (2016) sekä merenkulun koulutukseen keskittynyt MARIBILIS -hanke (2017–2020). Ajatuksena projektien toimeenpanemisessa on ollut se, etteivät projektien kautta tarjotut teknologiat ja toimintatavat ole riittäviä sellaisinaan kohdealueen tilanteen parantamiseksi, vaan niiden tueksi edellytetään koulutusta ja tuotteiden sopeuttamista paikallisten yhteiskuntien oloihin. Parhaimmassa tapauksessa kokonaisvaltaisella lähestymistavalla maita voidaan tukea hyppäämään suoraan kiertotalouden ja uusiutuvan energian ajatusmalleihin.

Projekteissa lähdetään siitä ajatuksesta, että niiden toimintatavat tukevat ekologista kestävyyttä. Tämän lisäksi projektien toteutuksessa on tärkeää sosiaalinen kestävyys, mikä konkreettisesti tarkoittaa sitä, että paikallisten ihmisten koulutusta ja työllisyyttä pyritään tukemaan. Lisäksi SAMKin hankkeissa on otettu huomioon sukupuolten välinen tasa-arvo. Projekteissa korostuu vahvasti paikallinen omistajuus. Paikalliset ovat oman ympäristönsä parhaita asiantuntijoita ja SAMKin kumppanit jakavatkin kestävän kehityksen arvot hyvässä yhteisymmärryksessä. Haasteita kestävän kehityksen näkökulmasta tuovat projektihenkilöstön matkat kohdealueille ja niistä aiheutuvat päästöt. Eteläisen Afrikan toimijoiden keskuudessa kasvokkain tapaaminen on edelleen kaikkein merkittävin yhteistyön muoto ja tätä yhteistyötä on haasteellista korvata täysin etäyhteyksillä.

Tulevaisuudessa kestävien projektien avainteemana tulee olemaan syy-seuraussuhteiden laajempi ymmärtäminen. Esimerkiksi keskusteluun on vasta viime aikoina noussut yhteiskuntien digitalisoituminen ja tästä seuraava energiankäytön lisääntymisen ja kasvavien hiilidioksidipäästöjen välinen suhde. Ympäristö- ja ilmastokysymyksillä onkin tapana olla niin sanottuja häijyjä ongelmia (eng. wicked problems), jolloin yhden ongelman ratkaiseminen tuo esiin monta uutta. Nämä ongelmat konkretisoituvat etenkin eteläisen Afrikan maissa, joissa valtiot pyrkivät samalla kitkemään kasvavaa työttömyyttä, kasvattamaan taloutta ja siirtymään uusiutuvan energian ratkaisuihin. Kestävän kehityksen teknologiat ja ratkaisut ovat potentiaalisia työvoiman luojia pitkälle tulevaisuuteen. Parhaimmassa tapauksessa ne nostavat kohdemaiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten instituutioiden kestokykyä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. On siksi ensisijaisen tärkeää, että teknologiaan sisältyvät mahdollisuudet tulevat selvästi perustelluiksi paikallisille kumppaneille. Ratkaisujen tulee olla laajalti sekä paikallisen väestön hyväksymiä että paikallisiin olosuhteisiin sopivia.

Tiivis yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa on korostunut SAMKin vetämissä projekteissa eteläisessä Afrikassa. Esimerkkejä yhteistyöstä ovat muun muassa olleet lukuisat vierailut puolin ja toisin alueilla, lukemattomat epäviralliset keskustelut toimijoiden välillä, tutkimusyhteistyö sekä molemminpuolisen koulutuksen tarjoaminen toimintaympäristöistä.

SAMKin vetämässä SME Aisle -projektissa pienet ja keskisuuret yritykset vievät tuotteitaan ja osaamistaan eteläisen Afrikan markkinoille. Yritykset tulevat keskisen Itämeren alueelta Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta. SME Aislen kantava periaate on, että kaikki eteläiseen Afrikkaan suuntautuva liiketoiminta perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin. Projekti keskittyy Namibian, Etelä-Afrikan ja Sambian markkinoille. Tähän mennessä mukana olevat yritykset ovat muun muassa auttaneet toimittamaan matkapuhelimia Sambiaan osana väestön digitaalista osallistamista, tarjonneet uusiutuvaa energiaa tehokkaasti hyödyntäviä ja energiaa tehokkaasti varastoivia akkuteknologioita Namibiaan ja Sambiaan, vieneet aurinkopaneeleita Namibiaan sekä aloittaneet vettä säästävän lannoitteen tarjoamisen maanviljelijöille Sambiassa. Neuvotteluja käydään parhaillaan esimerkiksi logistiikkaketjuja tehostavista ratkaisuista, automaattisesta jätteidenlajitteluasemasta Namibiassa ja Etelä-Afrikassa sekä elektronisen hallinnon ratkaisuista Namibiassa ja Sambiassa.

Keskeisenä toimintatapana ovat säännölliset partnerien ja pk-yritysten yhteiset delegaatiomatkat Namibiaan, Etelä-Afrikkaan ja Sambiaan.  Kun ihmiset tuntevat toisensa, se on pohja luottamuksellisille väleille ja kestävälle liiketoiminnalle. Lisäksi projekti on tukenut paikallisten toimijoiden vierailuja keskisen Itämeren alueelle (Kuva 1), julkaissut videomateriaalia paikallisille toimijoille keskisen Itämeren alueen yritysten liiketoimintatavoista sekä puolestaan valmentanut projektissa mukana olevia yrityksiä liittyen paikallisiin olosuhteisiin, kulttuuriin, ympäristöön ja liiketoimintamahdollisuuksiin. Projektissa on tehty lukuisia avoimesti netissä saatavilla olevia julkaisuja eteläisen Afrikan markkinoista.

Kaiken kaikkiaan seitsemän yritystä on solminut tähän mennessä kauppasopimuksen paikallisten kumppanien kanssa ja kolme on perustanut yhteisyrityksen paikallisilla markkinoilla. SME Aisle -projektissa tehtävä työ on osoittanut, että vastuullinen liiketoiminta on yksi peruspilari kestävän kehityksen edistämisessä eteläisessä Afrikassa.

Vastaavanlaisia hankkeita suunnitteleville ammattikorkeakouluille on tärkeää kartoittaa aihepiiriin liittyvää osaamista ja kohdemaan tuntemusta. Projektien suunnitteluvaiheessa hyödyllisiä asiantuntijaverkostoja kannattaa Suomessa etsiä ottamalla selvää tietyn aihepiirin verkostoitumistapahtumista ja seminaareista. Kohdemaissa hyvinä yhteyksinä toimivat Suomen suurlähetystöt ja Team Finland -verkostot. Verkostojen kartoittaminen ei pelkästään auta löytämään potentiaalisia yhteistyökumppaneita, vaan myös tarjoaa hyviä keskusteluyhteyksiä maissa jo olleille toimijoille. Maissa olevat toimijat osaavat kertoa kokemuksiaan hanketoiminnasta kohdemaassa. Päätöksenteko voi lisäksi kohdemaissa olla nopeudeltaan hyvinkin erilaista kuin mihin suomalaiset toimijat ovat kotimaassa tottuneet, eikä yllätyksiltä yleensä vältytä projektityössä. Täten projektisuunnitelmassa olisi hyvä luoda riskiarvio hankkeesta ja varata suunnitelmaan riittävää joustoa. Parhaimmassa tapauksessa hankkeiden avulla luodut suhteet edistävät kestävää yhteistyötä vuosiksi eteenpäin.

Kuva 1. Namibialainen yritysdelegaatio vieraili Ruotsissa, Latviassa, Virossa ja Suomessa marraskuussa 2019. Viikko huipentui Raumalla, Satakunnan ammattikorkeakoulun vieraana. Artikkelin kirjoittajat kuvassa: keskellä Savela ja toinen oikealta Keinänen-Toivola.
Kuva 1. Namibialainen yritysdelegaatio vieraili Ruotsissa, Latviassa, Virossa ja Suomessa marraskuussa 2019. Viikko huipentui Raumalla, Satakunnan ammattikorkeakoulun vieraana. Artikkelin kirjoittajat kuvassa: keskellä Savela ja toinen oikealta Keinänen-Toivola.

Kirjoittajat

Nina Savela, VTM, projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, nina.savela(at)samk.fi

Minna M. Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, minna.keinanen-toivola(at)samk.fi


Järvenpää, T., Savela, N., Keinänen-Toivola, M. (2018). Uusiutuva energia kiertotalouden ratkaisijana. AMK-lehti/UAS Journal, 2018;1. Haettu 2.4.2020 https://uasjournal.fi/1-2018/uusiutuva-energia/

Keinänen-Toivola, M. & Savela, N. (2016). Kestävä kaupunkikehitys avainasemassa kehittyvillä markkinoilla. AMK-lehti/UAS Journal, 2016;4. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/kestava-kaupunkikehitys-avainasemassa-kehittyvilla-markkinoilla/

Opiskelijat ja yritykset yhteen hackathonilla

Kirjoittajat: Risto Salminen & Marja-Liisa Ruotsalainen.

Informaatioteknologian aiheuttamia ympäristövaikutuksia ei ole helppoa visualisoida siten, että ne huomioisivat kaikki olennaiset ympäristön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Samalla, kun it-ala luo ympäristöä säästäviä innovaatioita, vie it-palveluiden käyttö jatkuvasti enemmän energiaa (Morley, Widdick & Hazas 2018). Lisäksi käytettävissä työkaluissa hyödynnetään työtä ja luonnonvaroja ympäri maailmaa, mikä tuo lisää muuttujia setvittäessä koko toiminnan vaikutuksia vastuulliselle liiketoiminnalle.

Tästä lähtökohdasta oli luontevaa aloittaa Karelia-ammattikorkeakoulun ja Joensuun alueen it-yritysten yhteinen hackathon, jonka tavoitteena oli selvittää, kuinka yritykset voivat vähentää digitaalisten palveluidensa negatiivisia ympäristövaikutuksia. Hackathon valittiin opiskelumuodoksi, sillä ratkaisuehdotuksiin tarvittiin eri koulutusaloilta osaamista, josta olisi hyötyä sekä yrityksille että opiskelijoille.

Korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyön kytkeminen opetukseen on tärkeää mutta usein työlästä. Edellä mainitun haasteen äärellä halusimme yhdistää hanketoteutuksen samanaikaisesti monen koulutusalan kanssa. Näin saimme myös hyviä eväitä ammattikorkeakoulumme koulutukseen ja palveluliiketoimintaan unohtamatta hankkeen varsinaisia kohderyhmiä. Tämän vuoksi näimme parhaaksi vaihtoehdoksi yritysyhteistyön hackathonin merkeissä, sillä hackathonin avulla voisimme jatkossa käsitellä matalammalla kynnyksellä ajankohtaisia aiheita etenkin mukana olevien koulutusalojen osalta.

Uusi ja hyödyllinen kokemus opiskelijoille ja yrityksille

”Sustainable digital services”-hackathonin järjesti Digi2Market-hanke (http://digi2market.karelia.fi/), joka auttaa uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä markkinoinnissa ja markkinoiden laajentamisessa.

Hackathonin valmistelu aloitettiin viime toukokuussa aiheen ideoinnilla ja projektiryhmän kokoamisella. Syksyllä etsittiin yritys- ja asiantuntijakumppaneita ja sovitettiin hackathonia osaksi opintoja. Suunnittelussa hyödynnettiin Turun ammattikorkeakoulun tuoretta ”Avaimet avoimen datan hackathoniin – opas korkeakouluille ja kehittäjille” -hackathon-opasta (Malve-Ahlroth ym. 2019).

Kevätlukukauden alussa aloitettiin opiskelijoiden houkuttelu ja päätettiin hackathonin aikataulu ja ennakkotehtävät. Kansainvälinen opiskelijajoukko koostui tietojenkäsittelyn, median, liiketoiminnan sekä energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoista, jotka jaettiin ryhmiin tarkoituksenaan ratkaista jonkin yksittäisen yrityksen ongelma.

Opiskelijat saivat tietoja ja taitoja muun muassa digitaalisten palveluiden ympäristönäkökulmista koko elinkaaren aikana sekä esitystyökalujen käytöstä. Yrityksiä kannustettiin mukaan sillä, että ne saisivat ideoita siitä, kuinka viestiä nykyisistä vastuullisuusteoista, ja kuinka he voisivat pienentää hiilijalanjälkeään. Juuri nämä yrityksen toimet ovat Digi2Market-hankkeen tärkeimpiä tavoitteita.

Hackathon-opiskeluun kuului ennakkotehtävä, kuusi asiantuntijaluentoa ja kaksipäiväinen hackathon. Ensimmäinen hackathon-tapaaminen opiskelijoiden ja yritysten kesken järjestettiin maaliskuussa vielä kasvotusten, mutta koronaviruksen muuttaneissa olosuhteissa yritysyhteistyö ja yhteinen ongelmanratkaisu jouduttiin lopulta jättämään pois toteutuksesta sen sotkiessa etenkin vaihto-opiskelijoiden ja yritysten osallistumista. Opiskelijoiden osalta alkaneet opinnot jatkettiin loppuun lisätehtävien ja ennakkotehtävien esitelmien avulla. Toteutumatta jääneet hackathon-suunnitelmat ovat hyödynnettävissä onneksi jo ensi lukuvuoden aikana.

Opiskelijoiden koostama tieto kansainvälisille kumppaneille

Opiskelijoiden töissä esiin tulleet ympäristöriskit ja -haitat perustuivat tieteellisiin lähteisiin, ja ongelmiin esitettiin ratkaisuja muun muassa elinkaarianalyysiin keskittyvän LCA-foorumin erinomaisiin aineistoihin pohjautuen (LCA Forum 2019). Töiden tuloksia esiteltiin ja jaettiin myös NPA-ohjelman rahoittaman Digi2Market-hankkeen kansainvälisille kumppaneille Irlantiin, Pohjois-Irlantiin ja Islantiin.

Vaikka poikkeustilanteessa hackathonin toteutus jäi puolitiehen, nähtiin jo tapahtuneen yhteisen tekemisen tuoneen monipuolista osaamista sekä yrityksille, opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle.

Hackathon suunnittelun eteneminen kaaviokuva
Kuva 1. Hackathon-suunnittelun eteneminen.

Kirjoittajat

Risto Salminen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, risto.salminen(at)karelia.fi

Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)karelia.fi


Morley, J., Widdicks, K. & Hazas, M. (2018). Digitalisation, energy and data demand: The impact of Internet traffic on overall and peak electricity consumption. Energy Research & Social Science 38, 128–137. https://doi.org/10.1016/j.erss.2018.01.018

Malve-Ahlroth, S., Helo, T., Jukka, M., Klemetti, A., Parikka, V., Säisä, M. & Vermanen, M. (2019). Avaimet avoimen datan hackathoniin : opas korkeakouluille ja kehittäjille. Turun ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102234213

LCA Forum (2019). DF 73 — Digital transformation: LCA of digital services, multifunctional devices and cloud computing. Sähköinen lähde, haettu 30.4.2020. http://www.lcaforum.ch/Forum/tabid/57/Default.aspx

Artificial intelligence for ecological sustainability – New machine learning applications for sorting of plastic waste?

Authors: Faizan Asad & Mirja Andersson.

The year 2020 has brought great sustainability challenges as the world is facing the pandemics of COVID-19, that has been causing great suffering in term of loss of lives and financial incomes. Artificial intelligence (later AI) is helping to present smart solutions for prevention and diagnosis of this new virus (Alimadadi et al. 2020). However, AI is not going to solve the problem itself, it would need creative and inventive approaches from humans (Hollister 2020). AI is still, after ca. 30 years of existing, an emerging field with great potential to help in globally shared challenges in ecological sustainability such as fighting the climate change, preserving biodiversity and healthy oceans, securing clean water and air, and in being resilient in conditions of extreme weather and disasters (World Economic Forum 2018). Integration of AI / machine learning into systems of plastic recycling, and by that helping the cause of ecological sustainability, could result in innovative and smart solutions too.

Arcada University of Applied Sciences participated during 2014–2016 in a national strategic research program, Material Value Chains (in Finnish Materiaalien Arvovirrat, later ARVI) financed by The Finnish Funding Agency for Technology and Innovation (currently known as Business Finland, previously TEKES) together with nearly 30 organisations including universities, research institutes and companies. The objective of the ARVI research program was to build a mutual understanding of future business opportunities related to recycling of materials, as well as required know-how and abilities for their utilisation. This interdisciplinary research program offered a unique opportunity for Finnish industry and research institutes to carry out long-term strategic research cooperation and launch the circular economy nationally in the field of plastic recycling and waste management (Clic Innovation 2017).

Recycling of plastic waste, even in Finland with well-developed waste management system, would still require more resources (YLE News 2020). To continue our previous applied research work with plastic recycling (Mylläri et al. 2016; Clic Innovation 2017; Andersson et al. 2018; Jönkkäri et al. 2020) as well as our development work with ecological sustainability themes in engineering education (Andersson and Makkonen-Craig 2017), we are launching a new research aim to explore the improvement of sorting processes through suitable applications of AI and machine learning together with collaborating universities and companies. In this article we will briefly introduce this aim by reviewing the current knowledge and status around the topic.

Towards the era of AI by applied research in combination with materials technology

Optimised and smart new technologies, such as a robotic arm equipped with AI for automatic sorting and a machine learning image classifier model for reliable item detection, could assist to keep the plastic materials longer in circulation for improved ecological sustainability. We have applied research financing recently for our research aim on new machine learning applications for plastic recycling from Arcada Foundation. In general, the research topic of plastic recycling at Arcada is also supported by recently granted 2-year financing by Business Finland for co-innovation with private sector. The “All in for Plastics Recycling’’ (later PLASTIn) project is established to support the plastic industry actors to develop systemic, and environmentally optimized recycling concepts. This is achieved with the new knowledge gained about recycling processes and technologies such as sorting, pre-treatment, mechanical and chemical treatment and reject handling, and about system level understanding, allowing improved business opportunities based on recycling.

The project aims to focus on the recycling of challenging plastics, and turn the challenges into new business opportunities of the plastic cluster in Finland and promote the circular economy. The research organisations participating in the PLASTIn project consortium are Finnish Environment Institute, Lappeenranta Lahti University of Technology, Tampere University, VTT Technical Research Centre of Finland and Arcada University of Applied Sciences together with several industrial partners. The research consortium in PLASTIn project will offer a readily available platform to discuss the pros and cons of proposed machine learning applications to benefit plastic recycling.

Challenges with plastic waste and potential improvement by AI

Earlier studies on plastic recycling accomplished for example at ARVI research programme, have confirmed many practical challenges (Clic Innovation 2017). As systems are partially developing, new challenges may arise with the development. According to a recent article by YLE, Finland has ended up with a, in a way, positive problem with increased plastic sorting by the households (YLE News 2020). This problem reflects the willingness of households to sort their waste, which is good, but as a consequence the capacity of mechanical plastic recycling appears to be the limiting factor in the system. The leading professionals and companies in the field have worked to develop the material circulation of plastics for years, but still systemic change caused by the sorting habits of the households in Finland was unexpected.

How is AI currently helping in waste sorting? The use of machine learning in waste sorting through a robotic arm is not an unrealistic or new concept. There are companies around the world that are using this type of AI application already. However, optimally working and affordable solutions for all possible sorting lines do not exist. In Sweden, a company Lundstams Återvinning AB is using a heavy robotic arm to sort construction and demolition waste (Lundstams 2020). In Switzerland, another company SORTERA sort mixed construction and industrial waste. Both companies use the same technology developed by ZenRobotics Ltd., an AI solution company having roots in Finland (ZenRobotics 2019). However, there is high potential of AI research and optimization also in waste sorting applications, remembering that also AI technologies develop in selection, and solutions are getting smaller, faster and more mobile.

Fig 1. A part of machine learning model (Faizan Asad).
Fig 1. A part of machine learning model (Faizan Asad).

The core idea in our research is to use vision detection for sorting plastic waste. This can be achieved by using image identifier ML models e.g. neural network for identification of objects in real time. Another example is RetinaNet model, that has been used for pedestrian detection from the aerial images. OpenCV – another ML model could also be trained for this particular application. The ML model will be trained on open source data and will be tested and optimized. In the second stage of the project, the model will be trained on real life data and adjusted for final application. The final result will be a robotic arm equipped with sophisticated AI to sort plastic waste, of later defined type, since the types of waste and plastics are numerous. However, working applications will need cooperation on a systemic level, with other researchers and companies, and will need the enthusiastic engineering students with their thesis projects to contribute.

Summary

AI is an emerging field that offers creative and innovative applications by assisting in finding solutions in several fields of life. It has brought out of the box remedies to industrial problems, and has tackled daily life issues with ease. AI has been employed already for numerous ecological solutions. However, more resources, more hands and clever heads would be needed to develop AI for ecological sustainability. The year 2020 has brought great sustainability challenges with the world facing the COVID-19 pandemic. AI is providing creative solutions, for both current challenges and on a longer perspective, for example by help in analysing medical data and also assisting in finding solutions for improvement (Rao et al. 2020). It may very well be that AI will become more important in the world after the pandemic than before it. Open data and thorough research are in demand for the sustainable use of AI, and the sustainable decision making based on proven facts and figures, for ecological reasons, too. The world is certainly moving towards AI applications. It is high time the universities of applied sciences take more systematic steps towards the new technological era. This work has only just begun.

Acknowledgements

Arcada University of Applied Sciences wishes to acknowledge the association Svenska Folkskolans Vänner rf. (SFV), as financer of current development project TEKNETIUM that has enabled writing this article.

Authors

Faizan Asad, M.Sc. (Tech.), Project Researcher, Arcada University of Applied Sciences/Department of Energy and Materials Technology, faizan.asad(at)arcada.fi

Mirja Andersson, D.Sc., Head of Department, Arcada University of Applied Sciences/Department of Energy and Materials Technology, mirja.andersson(at)arcada.fi


Alimadadi, A., Aryal, S., Manandhar, I., Munroe, P.B., Joe, B., & Cheng, X. (2020). Artificial intelligence and machine learning to fight COVID-19. Physiological Genomics, 52(4), 200–202. https://doi.org/10.1152/physiolgenomics.00029.2020.

Andersson, M., & Makkonen-Craig, S. (2017). Sustainable values in future engineering education. In N. Hyde-Clarke & C. Wikström-Grotell (Eds.), A Culture of Sustainability and Innovation in Professional Higher Education. Arcada Publication 1, 2017. Online. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5260-84-7. Accessed 7.4.2020.

Andersson, M., Makkonen-Craig, S., Holm, M., & Lehtonen, K. (2018). Muoviosaamista tarvitaan kiertotaloudessa. UAS Journal 1/2018. https://uasjournal.fi/1-2018/muoviosaamista-kiertotaloudessa/. Accessed 7.4.2020.

Clic Innovation. (2017). Material Value Chains. Final report. Online. Available at: http://arvifinalreport.fi/ Accessed 7.4.2020

Hollister, M. (2020). AI can help with the COVID-19 crisis. Article. World Economic Forum. Online. https://www.weforum.org/agenda/2020/03/covid-19-crisis-artificial-intelligence-creativity/. Accessed 7.4.2020

Jönkkäri, I., Poliakova, V., Mylläri, V., Anderson, R., Andersson, M., & Vuorinen, J. (2020). Compounding and characterization of recycled multilayer plastic films. Journal of Applied Polymer Sciences. Online. https://doi.org/10.1002/app.49101. Accessed 7.4.2020.

Lundstams Återvinning. (2020). News. Online. https://www.lundstams.se/robotisering. Accessed 7.4.2020.

Mylläri, V., Hartikainen, S., Poliakova, V., Anderson, R., Jönkkäri, I., Pasanen, P., Andersson, M. & Vuorinen, J. (2016). Detergent impurity effect on recycled HDPE: Properties after repetitive processing, Journal of Applied Polymer Science, 133(31), 43766. https://doi.org/10.1002/app.43766

Rao, A., & Vazquez, J. (2020). Identification of COVID-19 Can be Quicker through Artificial Intelligence framework using a Mobile Phone-Based Survey in the Populations when Cities/Towns Are Under Quarantine. Infection Control & Hospital Epidemiology, 1-18. https://doi.org/10.1017/ice.2020.61

World Economic Forum. (2018). Harnessing Artificial Intelligence for the Earth. Report. Online. http://www3.weforum.org/docs/Harnessing_Artificial_Intelligence_for_the_Earth_report_2018.pdf. Accessed 7.4.2020.

YLE News. (2020). Struggling to keep up, Finland exports plastic waste. News. Online. https://yle.fi/uutiset/osasto/news/struggling_to_keep_up_finland_exports_plastic_waste/11224544. Accessed 7.4.2020.

ZenRobotics. (2019). Robots Ready and Set at SORTERA. News. Online. https://zenrobotics.com/news/robots-ready-and-set-at-sortera/. Accessed 7.4.2020.

Tulevaisuuden talo on energiatehokas ja vähähiilinen

Kirjoittajat: Mari Kujala & Sanna Lindgren.

Mikä on rakennuksen hiilijalanjälki?

Oletko koskaan miettinyt, että rakennusmateriaalin tai rakennuksen lämmitysjärjestelmän valinnalla on merkitystä myös ympäristön kannalta? Nämä molemmat vaikuttavat siihen, kun tutkitaan rakennuksen elinkaaren tai energiankulutuksen hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälkiajattelu on nyt paljon esillä, sillä esimerkiksi uudessa hallitusohjelmassa tavoitteena on ohjata hiilijalanjäljen pienentämistä rakentamisessa ja asumisessa sekä parantaa jo olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuutta sekä päästötöntä lämmöntuotantoa (Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019).

Vähähiilisyys, hiilineutraali, hiilijalanjälki… Hiilidioksidilla ja muilla kasvihuonekaasuilla on vaikutusta ilmastonmuutokseen. Tätä muutosta yritetään konkretisoida erilaisilla mittauksilla ja laskelmilla, joiden perusteella voi arvioida esimerkiksi oman toimintansa vaikutusta hiilidioksidin määrään. Yksi keino tähän vertailuun on hiilijalanjäljen laskeminen. Hiilijalanjälki kuvaa rakennuksen elinkaaren aikaista vaikutusta ilmastoon. Hiilijalanjälki siis tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Hiilijalanjäljen laskemisessa huomioidaan rakennuksen elinkaaren aikana syntyneet kasvihuonekaasupäästöt laskemalla niistä hiilidioksidiekvivalentti, joka kuvastaa kaikkien kasvihuonekaasujen yhteisvaikutusta. Rakennusten hiilijalanjäljessä tarkastellaan sekä rakennusmateriaalien että rakennuksen energiankulutuksen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin (Ympäristöministeriön Vähähiilisen rakentamisen www-sivut).

Ihmisen neljä suurinta hiilijalanjälkeen vaikuttavaa toimintaa ovat asuminen, ruokailu, liikkuminen sekä tavaroiden ja palveluiden kulutus (WWF:n www-sivut). Näihin vaikuttamalla vaikutamme eniten omaan hiilijalanjälkeemme. Asumiseen kuuluu sekä rakentaminen että energiankulutus. Rakennuksen suunnitteluvaiheen ratkaisuilla vaikutetaan rakentamisen kustannuksiin ja hiilijalanjälkeen. Energia- ja käyttökustannukset määräytyvät suurelta osin suunnittelun aikaisten valintojen perusteella.

Suunnittelijan on hyvä tietää, mitkä asiat vaikuttavat vähähiiliseen rakentamiseen. Kuitenkin viime kädessä tilaaja tekee päätöksen, painotetaanko suunnittelussa vähähiilisiä ratkaisuja vai ei. Sen vuoksi on tärkeää, että rakentamisen ympäristövaikutuksista puhutaan monille erilaisille kohderyhmille. Vähähiilisyysteema on tärkeää nostaa esille jo hankesuunnitteluvaiheessa, jolloin tehdään tärkeimmät valinnat, jotka vaikuttavat rakennuksen suunnitteluun ja itse rakentamiseen. Lisäksi on tärkeää, että rakennuksen käyttäjiä opastetaan energiatehokkaaseen asumiseen, jolloin koko elinkaaren aikaisten päästöjen minimoiminen on mahdollista.

Kuva 1. Hiilijalanjälkilaskennan avulla saadaan kierrätysajattelu mukaan kaikkiin rakennushankkeen vaiheisiin tarveselvityksestä eteenpäin.
Kuva 1. Hiilijalanjälkilaskennan avulla saadaan kierrätysajattelu mukaan kaikkiin rakennushankkeen vaiheisiin tarveselvityksestä eteenpäin.

Porin asuntomessualueen omakotitalot toimivat pilottikohteina

Satakunnan ammattikorkeakoulussa oli kaksivuotinen Vähähiiliset ratkaisut nollaenergiarakentamisessa eli Vähä0-hanke, joka päättyi kesällä 2019. Vähä0-hankkeessa päätavoitteena oli tiedon tuottaminen eri rakennusmateriaali- ja energiavaihtoehtojen vaikutuksesta energiatehokkaaseen rakentamiseen ja rakennuksen hiilijalanjälkeen. Tutkimuksessa käytettiin pilottikohteina Porin vuoden 2018 asuntomessualueen omakotitaloja. Pilottikohteisiin laskettiin hiilijalanjälki sekä tutkittiin eri materiaalien, rakenteiden ja lämmitysjärjestelmien vaikutusta rakentamisen ja asumisen hiilijalanjälkeen. Laskennat toteutettiin yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi hiilijalanjälkilaskennassa tarvittavia rakennusmateriaalien määriä laskettiin Rakennusmateriaalit-opintojaksolla ja Talonrakennus-opintojaksolla laskettiin koko rakennuksen hiilijalanjälki. Työntekijöinä hankkeessa oli SAMKin Teknologia-osaamisalueen henkilökuntaa sekä rakennus- ja LVI-tekniikan opiskelijoita. Näin opiskelijat pääsivät mukaan todellisiin rakennushankkeisiin ja tekemään käytännössä todellisia laskelmia. Opiskelijat kohtasivat käytännön laskennan haasteet. Tämänkaltainen lähestymistapa herätti keskustelua, kyseenalaistamista ja kehitysideoita vähähiilisen rakentamisen ohjauksen suhteen. Opiskelijoiden kautta alan uusinta tietoa saadaan vietyä alan yrityksiin, joissa opiskelijat voivat tulevaisuudessa olla suunnannäyttäjinä ympäristötietoiseen rakentamiseen. Lisätietoa Vähä0-hankkeessa tehdyistä laskelmista on hankkeen blogissa.

SAMK jatkaa yhä työtään vähähiilisen rakentamisen parissa vieden tietämystä vähähiilisestä rakentamisesta rakennusalan toimijoille Satakunnassa. SAMKissa käynnistyy kesällä 2020 uusi EU-rahoitteinen KOHISTEN – Kohti hiilineutraalia rakentamista Satakunnassa -hanke. Hankkeen päätavoitteena on jalkauttaa hiilijalanjälkilaskennan osaaminen alueen yrityksiin sekä edistää energiatehokasta rakentamista ja asumista Satakunnassa.

Kuva 2. Lisää vähähiilisestä rakentamisesta voit lukea SAMKin rakennustekniikan blogista https://tulevaisuudenrakentaminen.samk.fi/

Miten voit pienentää asumisen hiilijalanjälkeä?

Lämmitysjärjestelmän valinta on yksi tärkeimmistä asioista, kun mietitään rakentamista vähähiilisyyden kannalta. Rakennuksen lämmitysjärjestelmän valinnalla pystyy suoraan vaikuttamaan käytön aikaiseen hiilijalanjälkeen, sillä veden ja rakennuksen lämmitys aiheuttavat suurimman osan rakennuksen käytön kokonaishiilijalanjäljestä. Seuraavassa on kuva postikortista, jossa on listattuna vinkkejä, joiden avulla jokainen voi omassa kodissaan pienentää asumisen hiilijalanjälkeä. Postikortti toteutettiin SAMKissa Vähä0-hankkeessa reilu vuosi sitten ja sitä on sen jälkeen jaettu kävijöille eri tilaisuuksissa esim. rakennusmessuilla Porissa ja koululaisvierailuissa Raumalla.

Kuva 3. Vähä0-hankkeessa tuotettiin postikortti, jossa on listattuna ideoita oman asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseen.
Kuva 3. Vähä0-hankkeessa tuotettiin postikortti, jossa on listattuna ideoita oman asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Rakennuksen käyttöikä vaikuttaa rakennuksen aiheuttamiin päästöihin. Oleellista on miettiä rakennusten muuntojoustavuutta, jolloin rakennus palvelee mahdollisimman pitkään. Rakennuksen elinkaaren loppuvaiheessa on hyvä miettiä rakennusmateriaalien kierrätyksen toteutus ja se, että rakennusjätteestä päätyy mahdollisimman vähän kaatopaikalle. Tavoitteena on, että purkuvaiheessa mahdollisimman suuri osa rakennusmateriaaleista saadaan kierrätettyä tai hyödynnettyä uusiokäyttöön. Hiilijalanjälkilaskennan avulla saadaan kierrätysajattelu mukaan kaikkiin rakennushankkeen vaiheisiin tarveselvityksestä eteenpäin.

Hiilijalanjälki- ja hiilikädenjälkilaskelmat tulossa mukaan kaikkeen rakentamiseen

Ympäristöministeriön tavoitteena on, että rakennusten hiilijalanjälki otetaan huomioon rakentamisen säädöksissä 2020-luvun puoliväliin mennessä. Uutena käsitteenä mukaan on tullut hiilikädenjälki. Hiilikädenjälki kuvaa sellaisia ilmastohyötyjä, joita voidaan saavuttaa rakennuksen elinkaaren aikana. Hiilikädenjälkeen sisältyy muun muassa materiaalien uusiokäyttö, materiaaleihin varastoitunut eloperäinen hiili sekä elinkaaren aikana materiaaleihin mahdollisesti sitoutuva hiilidioksidi. Tällaisia hyötyjä voidaan saavuttaa esimerkiksi käyttämällä puuta. Puu sitoo kasvaessaan hiilidioksidia, jolloin käyttämällä puuta rakennusmateriaalina saavutetaan ilmastohyötyjä.  Jo nyt pitäisi julkisissa hankinnoissa ottaa ympäristöasiat huomioon valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Ympäristöministeriö on kehittänyt uuden laskentamallin ja luonut työkalun rakennusten hiilijalanjäljen laskentaan. Tämä uusi malli on tällä hetkellä pilotointivaiheessa (Ympäristöministeriön Vähähiilisen rakentamisen www-sivut). Myös Satakunnan ammattikorkeakoulu osallistuu vuoden 2020 aikana tämän uuden laskentamallin testaamiseen laatimalla hiilijalanjälkilaskelmat MVR-Yhtymä Oy:n rakenteilla olevaan Porin Karhukorttelin As Oy Karhunpesään.

Yhteenveto

Hiilijalanjälkiajattelu tulee nostaa osaksi rakentamista ja panostaa tiedottamiseen. Me kaikki voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa rakennuksen ja sen käytön hiilijalanjälkeen ja hiilikädenjälkeen. On tärkeää tutkia eri ohjausmenetelmien käytettävyyttä, valintojen vaikuttavuutta ja sitä, miten kaiken saa sujuvaksi osaksi rakennuksen suunnittelu- ja rakennusprosessia. Tärkeää on myös muistaa rakennuksen käytön aikaisten toimien eli energiankulutuksen suuri merkitys vähähiilisen rakentamisen toteutumisessa.

Kirjoittajat

Mari Kujala, lehtori DI, Satakunnan ammattikorkeakoulu, mari.kujala(at)samk.fi

Sanna Lindgren, projektityöntekijä LVI-tekniikan opiskelija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna.k.lindgren(at)samk.fi


Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Haettu 21.4.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-808-3.

Tulevaisuuden rakentaminen -blogi. Haettu 21.4.2020 https://tulevaisuudenrakentaminen.samk.fi/

WWF:n www-sivut. Haettu 21.4.2020 osoitteesta https://wwf.fi/uhat/ilmastonmuutos/

Ympäristöministeriön Vähähiilisen rakentamisen www-sivut. Haettu 21.4.2020 osoitteesta https://www.ym.fi/vahahiilinenrakentaminen.

Water protection co-operation between a city and a university

Authors: Juha Kääriä, Piia Leskinen & Tove Holm.

Cities are centers of production and consumption as well as emissions and the use of natural resources. Many cities are located by the coast, rendering them more vulnerable to extreme weather events, which will become more common with climate change. However, cities have, even on a global scale, good possibilities for improving energy efficiency and water consumption, developing circular economy, reducing the carbon footprint and developing a sustainable societal structure. The significance of cities and their practical level collaboration has been ground breaking in many international cases, where national governments have found it difficult to strengthen their cooperation or find solutions. Cities are flexible actors that can, in addition to their role as a local authority, also quickly test new practices and implement pilot projects.

The Baltic Sea Challenge

The Baltic Sea Challenge is a network initiative that invites cities and other organisations to commit to protect the Baltic Sea and their local waters by building their own action plan and implementing it. It was initiated by the Mayors of Helsinki and Turku in 2006. They wanted the cities to commit to work for the Baltic Sea and to be pioneers in strategic water protection. The first joint action plan of the cities was published in 2007. In 2020, already over 300 organizations from countries around the Baltic Sea have joined the network. The goals of the Baltic Sea Challenge are in line with the United Nations Sustainable Development Goals (SDGs). The one most obviously related to the Baltic Sea is number 14, conserve and sustainably use the oceans, seas and marine resources (The Baltic Sea Challenge, 2018). Based on the evaluation carried out using the SDG Impact Assessment Tool, also the objectives 4, 6, 9, 11, 12, 13 and 17 are essential to the Baltic Sea Challenge and the cities’ Baltic Sea action plans (The Baltic Sea Challenge, 2020). In 2018, New York City, as the first city in the world, submitted a Voluntary Local Review (VLR) of its work for the SDGs, which is modeled after the Voluntary National Review that countries are invited to submit each year. Since then, several cities have followed the example and the City of Turku will submit its VLR in 2020 (City of Turku, 2020).

Saving the sea is also one of the main objectives of the EU Strategy for the Baltic Sea Region (EUSBSR, 2020). In 2017, the government endorsed a resolution on Finland’s Strategy for the Baltic Sea Region. Interest groups were engaged in the preparation of the strategy, with the cities of Helsinki and Turku participating in the work. Finland’s strategy is based on a clean Baltic Sea and viable marine environment, and the goal is to become a global pioneer of bio-economy, circular economy and solutions for safe and clean shipping. In parallel, the strategy aims at developing competence and innovation, networking and competitiveness. The strategy emphasizes the role of regions, cities, businesses, higher educational institutes (HEIs) and civil society organizations in the Baltic Sea work (Prime Minister’s Office, 2017). In South-West Finland, these actors have already a long history of collaboration towards a cleaner Baltic Sea. In the following paragraphs we present some examples of how the City of Turku and Turku University of Applied Sciences (TUAS) have collaborated to carry out different activities of the city’s Baltic Sea Action plan.

Implementing storm water management programme

As extreme rain events have become increasingly common, the City of Turku, among many other cities, has recognized the importance of developing climate proof stormwater management that would allow reducing stormwater floods as well as pollution. The task is huge and systematic realization of sustainable stormwater management structures in new development areas, as well as existing cityscape, will require, in addition to substantial financial resources, the change of mindset of all city officials linked with city planning, construction and maintenance. City organization and operation modes are large, complex and slow to change. As a mobile and initiative research group, TUAS water and environmental engineering group has come in handy, as it has carried out different practical developments, such as identification of stormwater pollution hotspots, developing water management instructions for construction sites and realization of pilot sites. TUAS students have participated in all developments, which has allowed many of them to find employment as stormwater experts after their graduation.

Figure 1. Students from Turku University of Applied Sciences monitoring stormwater quality in the City of Turku. Photo by Water and Environmental engineering group in Turku University of Applied Sciences.
Figure 1. Students from Turku University of Applied Sciences monitoring stormwater quality in the City of Turku. Photo by Water and Environmental engineering group in Turku University of Applied Sciences.

Structural liming project

Mitigating phosphorus (P) leaching from arable land is critical for improving water quality and reducing undesirable eutrophication of lakes and seas (Ulen et al., 2017). Agricultural practices affect P leaching less than meteorological conditions, but P transport through the soil is also strongly dependent on soil structure. Structure liming (applying quicklime (CaO) or slaked (hydrated, (Ca(OH)2 lime) to the entire topsoil can effectively improve  water infiltration over the whole field area. Structure liming is widely used and studied in Sweden but in Finland there is very limited amount of information available about the effects of structural liming. TUAS and the City of Turku with other project partners started (from 2019 to 2021) a project to investigate the effects of structural lime in agriculture. One case study is in the fields owned by the City of Turku. Structural liming is one of the most potential tools to reduce phosphorus load from agriculture to the Baltic Sea. Reduction effects can last tens of years with one treatment.

Figure 2. In structural liming it is important that the lime will be tilled quickly into the field in dry and warm conditions. Photo by Sakari Malmilehto.
Figure 2. In structural liming it is important that the lime will be tilled quickly into the field in dry and warm conditions. Photo by Sakari Malmilehto.

Supplementary training on harmful substances for ecosupporters

In the Baltic Sea Challenge action plan the City of Turku has committed to arrange supplementary training on harmful substances for ecosupporters. Ecosupporters are city employees, whose role is to act in their own units to make small changes and increase awareness on green choices. Increasing the awareness of ecosupporters is seen as a means of bringing the green action to the grass roots level. In previous years TUAS had collaborated with different units of the City of Turku to reduce the use of hazardous chemicals, in the NonHazCity project. As a continuation of these activities, TUAS suggested to the city that they could produce an online training material for ecosupporters on hazardous substances as a part of the project. This was welcomed by the city, as TUAS has both good infra and expertise for producing online education materials. The training material is currently being prepared and at the end of year 2020 it will be available for ecosupporters nationwide.

The Protection Fund for the Archipelago Sea

The Protection Fund for the Archipelago Sea offers funding for private business, NGOs and people, for reducing the nutrient load to the Archipelago Sea. Grants are awarded for the projects that have, after expert evaluation, the best potential for reducing the phosphorus and nitrogen loads in the Archipelago Sea in practice. In the evaluation team there are experts e.g. from the City of Turku and TUAS. The fund has already funded over 50 projects since 2007.

Conclusion

The cities have the mandate and the potential for making a significant change and contributing to sustainable development by implementing new green solutions. However, middle-sized cities, such as Turku, often do not have sufficient capacity to carry out piloting projects, which require special scientific expertise and know-how of international project funding. The City of Turku has tackled this challenge by collaborating with the local universities. TUAS has become a “task force”, that has in recent years prepared and implemented numerous EU-funded environmental projects in collaboration with the city. This collaboration has been mutually beneficial; it has allowed the city to carry out its ambitious action plan for saving the Baltic Sea, whereas TUAS staff and students have benefited from the opportunity to work with practical real-world cases.

Authors

Juha Kääriä, PhD, Manager of Climate Affairs, Turku University of Applied Sciences, Engineering and Business, juha.kaaria(at)turkuamk.fi

Piia Leskinen, PhD, Research Group Leader, Turku University of Applied Sciences, Engineering and Business, piia.leskinen(at)turkuamk.fi

Tove Holm, PhD, Coodinator, The Baltic Sea Challenge, the City of Turku, Associate researcher, University of Gävle, tove.holm(at)turku.fi


The Baltic Sea Challenge. (2018). Joint Baltic Sea Action Plan of Helsinki and Turku for 2019–2023, http://www.itamerihaaste.net/files/2087/Baltic_Sea_Action_Plan_Helsinki_Turku_2019-2023_ENG_210x210_FINAL_290119_WEB.pdf, retrieved 27.4.2020

The Baltic Sea Challenge. (2020). Itämerihaasteen seuraavan vuosikymmenen päämääränä on edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita [The goal of the Baltic Sea Challenge for the next decade is to advance the UN Sustainable Development Goals], http://www.itamerihaaste.net/ajankohtaista/uutiset/itamerihaasteen_seuraavan_vuosikymmenen_paamaarana_on_edistaa_yk_n_kestavan_kehityksen_tavoitteita.1975.news, retrieved 27.4.2020

The City of Turku. (2020). Turun kaupunki toteuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kaupunkitasoisen arvioinnin [The City of Turku carries out a city-level assessment of the UN Sustainable Development Goals], https://www.turku.fi/uutinen/2020-03-04_turun-kaupunki-toteuttaa-ykn-kestavan-kehityksen-tavoitteiden-kaupunkitasoisen, retrieved 27.4.2020

EUSBSR. (2020). EUSBSR in a nutshell. Basic facts about the EU Strategy for the Baltic Sea Region, https://www.balticsea-region-strategy.eu/about/about, retrieved 27.4.2020

Prime Minister’s Office. (2017). Finland’s Strategy for the Baltic Sea Region. Prime Minister’s Office Publications 15c/2017

Ulen, B., Larsbo, M., Koestel, J., Hellner, Q., Blomberg, M. & Geranmayeh, P. (2018). Assessing strategies to mitigate phosphorus leaching from drained clay soils. Ambio 2018,47(Supp. 1):S114-S

Puhdistamolietteiden kierrätyksen sietämätön kestävyys

Kirjoittajat: Eeva-Liisa Viskari & Tiiti Kämäri.

Ongelma?

Suomessa syntyy kaikkiaan noin 21 miljoonaa tonnia runsaasti ravinteita sisältäviä ja kierrätysravinteiden raaka-aineiksi soveltuvia biomassoja, kuten kotieläinten lantaa, ylijäämänurmia, asutuksen ja teollisuuden puhdistamolietteitä sekä biojätteitä. Vuositasolla suomalaiset yhdyskunnat tuottavat puhdistamolietteisiin (0,7 miljoonaa tonnia) ravinteita määrän, joka vastaa 26 % siitä epäorgaanisesta fosforista (2 900 t) ja noin 2,4 % typestä (3 700 t), jota käytetään lannoittamiseen. (Marttinen ym., 2017).

Puhdistamolietepohjaisten kierrätysravinteiden käyttö maataloudessa on kuitenkin haastavaa, eikä aihetta voi tarkastella yksinomaan ekologisen kestävyyden näkökulmasta, koska myös sosiaaliset ristiriidat astuvat kuvaan. Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana useissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joissa on törmätty ravinteiden kierrätyksen haasteisiin erityisesti ihmisperäisten jakeiden osalta. Seuraavassa aihepiiriä pohditaan viimeisimmän tutkimustiedon valossa.

Jätevesi, puhdistamoliete, kierrätyslannoite … mikä?

Puhdistamoliete on teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistusprosessissa syntyvää lietettä, joka sisältää ravinteita ja kiintoainesta. Puhdistamoliete sisältää niukkaliukoiseksi saostettua fosforia, mutta typpi siitä on valtaosin poistettu ilmaan (Berninger ym., 2017). Fosforivarantojen huvetessa ja kierrätysvaatimusten kasvaessa fosfori on tulevaisuudessa tärkeää ottaa hyötykäyttöön kaikin mahdollisin tavoin. Taulukossa 1 on esitetty puhdistamolietteen ominaisuuksia ja Taulukossa 2 laskettu lietteisiin sitoutuneiden pääravinteiden vuosittaiset määrät.

Puhdistamoliete on noussut viime vuosina esille ongelmallisena kierrätyslannoitteiden raaka-aineena. Huoli ympäristön pilaantumisen riskistä ja mahdollisesta lietteiden sisältämien haitta-aineiden kulkeutumisesta ravintoketjussa ihmisiin on noussut ravinteiden kierrätykseen liittyvän keskustelun rinnalle. Lisäksi uutena huolena ovat esille nousseet mikromuovit, joita jätevesissä myös esiintyy (esim. Vieno, 2018). Näistä syistä esimerkiksi suomalaiset suuret elintarvike- ja rehuteollisuuden viljanostajat ovat asettaneet puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttökiellon sopimusviljelijöilleen. Kieltoa teollisuuden edustajat perustelevat lietteiden imagohaitalla ja sillä, että heidän asiakkaansa ja kuluttajat eivät halua ostaa tuotteita, joiden raaka-aineet on kasvatettu puhdistamolietepohjaisilla lannoitevalmisteilla (esim. YLE Uutiset 7.4.2017, 11.4.2018). Myös viljelijöiden etujärjestön MTK:n kanta puhdistamolietepohjaisiin kierrätyslannoitteisiin on kielteinen.

Suomen lainsäädännön mukaan puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttö maataloudessa on kuitenkin sallittua, mikäli ne on asianmukaisesti käsitelty (esim. mädätys, kompostointi) ja täyttävät asetuksen vaatimukset (MMa 24/11). Käsiteltyjä puhdistamolietteitä voi periaatteessa käyttää viljojen, sokerijuurikkaan ja öljykasvien lannoittamiseen tai sellaisten kasvien lannoittamiseen, joita ei käytetä suoraan ihmis- tai eläinravinnoksi (esim. energiakasvit). Vilpasen ja Toivikon (2017) mukaan Suomessa käsitellyn puhdistamolietteen kokonaismäärästä hyödynnettiin vuonna 2016 viherrakentamisessa noin 50 %, maataloudessa noin 40 % ja maisemoinnin ja varastoinnin osuudet olivat alle 10 %.

Taulukko 1. Puhdistamolietteen ominaisuuksia.

 Käsittelemätön puhdistamoliete*)
Tuotto vuosittain (t)667 000
Tuotto vuosittain (t ka)160 000
Kuiva-aine (%)12–23
Kokonaistyppi (g/kg ka)35–55
Liukoinen typpi (g/kg ka)2,4–13
Kokonaisfosfori (g/kg ka)15–25
Liukoinen fosfori (g/kg/ka)0,19–0,26
Kalium (g/kg ka)2–6
pH7–8

*) Laitinen ym., 2014, Vesilaitosyhdistys, 2014

Taulukko 2. Pääravinteiden määrät puhdistamolietteessä vuositasolla.

 Käsittelemätön puhdistamoliete (tonnia vuodessa) *)
Kokonaistyppi5 600–9 000
Liukoinen typpi400–2 000
Kokonaisfosfori2 400–4 000
Liukoinen fosfori30–40
Kalium300–1 000
*) Laitinen ym., 2014, Vesilaitosyhdistys, 2014

 

Puhdistamolietteiden ympäristövaikutuksia on tutkittu

Puhdistamolietteissä esiintyy haitallisia metalleja, orgaanisia haitta-aineita ja taudinaiheuttajia, jotka ovat peräisin kotitalouksien ja teollisuuden kemikaaleista, käytetyistä lääkkeistä ja jätöksistä. Näitä haitta-aineita esiintyy pieninä määrinä myös muissa orgaanisissa jakeissa, kuten lannoissa ja biojätteissä (Fjäder 2016, Marttinen ym. 2014, Marttinen ym., 2017, Vieno ym., 2018).  Jätevesiin päätyy jätösten ja vesien mukana myös lääke- ja haitta-aineita ja niistä osa myös jätevesilietteeseen (Vieno, 2015, Vieno ym., 2018). Vienon ym. (2018) mukaan haitta-aineita on myös muissa orgaanisissa lannoitevalmisteissa ja jopa väkilannoitteissa. Näin ollen olisi tärkeää verrata puhdistamolietteiden laatua myös muiden lannoitevalmisteiden kanssa. Puhdistamolietteiden osalta lääke- ja haitta-aineiden kertymistä maaperään tai viljakasveihin ei ole paljoa tutkittu, mutta ei myöskään toistaiseksi havaittu (esim. Winker ym., 2010, Dalkmann ym., 2012).  Asia kuitenkin puhututtaa etenkin nyt, kun esimerkiksi mikromuovien esiintyminen ympäristössä on noussut esille.

Toistaiseksi Suomessa tai muissa Pohjoismaissa tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu haitallisten metallien tai haitta-aineiden kertymistä kasveihin, eikä haitallisia muutoksia maaperän ominaisuuksissa lietepohjaisten lannoitevalmisteiden pitkäaikaisen maatalouskäytön seurauksena (López-Rayo ym., 2016, Rutgersson ym., 2020). Esimerkiksi Tanskassa simuloitiin peltojen lietekuormitusta vastaamaan 100-200 vuoden puhdistamolietteen käyttöä, eikä havaittu haitallisten metallien kertymistä viljakasveihin. Maaperässä havaittiin ainoastaan lievästi kohonneita pitoisuuksia sinkkiä ja kuparia (López-Rayo ym., 2016). Kiristynyt ympäristölainsäädäntö ja -valvonta on tehnyt tehtävänsä, joten jätevesilietteissäkään ei enää esiinny raskasmetalleja samaan tapaan kuin aiemmin. Viimeisen 30 vuoden aikana puhdistamolietteiden lyijy-, kadmium- ja elohopeapitoisuudet ovat pudonneet alle kymmenesosaan ja alittavat selvästi lannoitevalmisteita koskevan asetuksen raja-arvot (Olofsson, ym. 2012, Pitkäaho 2018). Ruotsissa jo vuodesta 1981 tehdyssä pitkäaikaistutkimuksessa puhdistamolietteen lannoituskäyttö ei aiheuttanut antibioottien kertymistä maaperään, muutoksia maaperän mikrobikannassa tai antibioottiresistenssin lisääntymistä (Rutgersson ym., 2020). Suomessa Luonnonvarakeskus on tekemänsä selvityksen perusteella Suomen osalta yksiselitteisesti myös todennut, että jätevesilietteiden käyttö lannoitteena ei ole uhka ruokaturvalle (LUKE, 2018).

Kuva 1. Puhdistamolietepohjaiset kierrätyslannoitteet ovat kompostoinnin jälkeen olomuodoltaan lantaa muistuttavia tuotteita, joiden levitys peltoon onnistuu kuivalannan levittimellä.
Kuva 1. Puhdistamolietepohjaiset kierrätyslannoitteet ovat kompostoinnin jälkeen olomuodoltaan lantaa muistuttavia tuotteita, joiden levitys peltoon onnistuu kuivalannan levittimellä.

Kuluttaja on kuningas – mitä mieltä hän on?

Puhdistamolietteiden käytön kieltoa perustellaan ympäristöriskien lisäksi kuluttajien ja asiakkaiden kielteisellä suhtautumisella. Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana toteuttamassa haastattelututkimuksia kuluttajille kierrätyslannoitteiden käytöstä (Hynynen, 2018, Haikonen, 2019). Kyselytutkimusten avulla selvitettiin kuluttajien suhtautumista kierrätyslannoitteisiin ja ruoan kasvattamiseen mm. lietepohjaisilla lannoitevalmisteilla tai erilliskerätyllä virtsalla. Tutkimuksen tulosten perusteella kuluttajien suhtautuminen mm. lietepohjaisten kierrätyslannoitteiden käyttöön on valtaosin positiivista, joskin samalla havaittiin, että kuluttajien tieto kierrätyslannoitteista ja lannoituksesta oli vajavaista ja osin myös virheellistä. Maaseudun Tulevaisuus -lehden teettämässä kyselyssä vuonna 2013 (MT 12.7.2013) kuluttajilta kysyttiin mielipidettä siihen, millaisilla lannoitteilla ja kasvinsuojeluaineilla kasvatettua ruokaa he pitävät turvallisena. Turvallisimpana pidettiin karjanlantaa (yli 80 % vastaajista). Yhdyskuntalietteellä (kyselyssä käytetty termi) kasvatettua ruokaa piti täysin tai melko turvallisena vain noin 25 % vastaajista. Noin viidesosa vastaajista ei osannut sanoa kantaansa.

Kyse näyttäisi olevan pitkälti siitä, mitä kuluttajat tietävät ja kuinka hyvin he tietävät ja tuntevat maataloutta, tuotantomenetelmiä ja lannoitusta yleensä. On muistettava, että puhdistamoliete ei enää ole ulosteita tai WC-paperia ja lietteen käsittelyn jälkeen kyseessä ovat puhdistamolietepohjaiset lannoitevalmisteet tai maanparannusaineet, joissa ei ole enää sellaisenaan tunnistettavissa alkuperäisiä jäteveden aineksia. Jostain syystä puhdistamolietteet käsitetään kuitenkin usein suoraan jätöksinä, mikä on omiaan vahvistamaan mielikuvaa niiden vaarallisuudesta ja vastenmielisyydestä. Esimerkiksi uutisoinnissa ”Kuluttajien epäluulot purivat – lahtelaisten kakka ei enää kelpaa lannoitteeksi” (YLE 11.4.2018) oli kyse biokaasulaitoksessa mädätetyn puhdistamolietteen lannoituskäytön kieltämisestä. Me myös kulutamme Suomen rajojen ulkopuolella lannoitteensa saaneita hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, joiden kasvatusolosuhteista ja käytetyistä lannoitteista meillä ei aina ole tietoa.

Tieto lisää tuskaa – vai voisiko se poistaa sitä?

Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa puhdistamolietepohjaisten kierrätyslannoitteiden käytölle maataloudessa ei ole esteitä. Meillä on myös voimassaoleva lainsäädäntö raja-arvoineen, jonka puitteissa kierrätyslannoitteita valmistetaan ja niitä voidaan käyttää. Näyttää siltä, että elämme mielikuvien ja vanhentuneeseen tietoon perustuvien oletusten ja käsitysten varassa ja jätämme huomioimatta puhdistamolietepohjaisten kierrätyslannoitteiden ruokaturvaa ja ravinteiden kierrätystä tukevan potentiaalin. Ekologisen kestävyyden kannalta meidän tulisi pyrkiä aitoon ravinteiden kiertoon, eikä käyttö viherrakentamisessa tai maisemoinnissa ole kestävin ratkaisu. Haasteena on se, kuinka tutkimustiedolla voidaan vaikuttaa vahvasti iskostuneisiin mielipiteisiin ja uskomuksiin. Tässä on haastetta koulutus- ja tutkimusorganisaatioille, joiden on vahvemmin tultava näkyviin ja vaikutettava – kestävästi!

Kirjoittajat

Eeva-Liisa Viskari, FT, Impact Leader, Tampereen ammattikorkeakoulu, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi

Tiiti Kämäri, MMM, Pt. tuntiopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, tiiti.kamari(at)tuni.fi


Berninger, K., Pihl, T., Kasanen, P., Mikola, A., Tynkkynen, O ja Vahala, R. 2017. Jätevesien fosfori hyötykäyttöön – teknologioita ja ohjauskeinoja. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 62/2017. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80670/62_Jatevesienfosforihyotykayttoon_30082017.pdf

Dalkmann, P., Dresemann, T., Siebe, C., Mansfeldt, T., Amelung, W. & Siemens, J. 2014. Release of Pharmaceuticals under Reducing Conditions in a Wastewater-Irrigated Mexican Soil Journal of Environmental Quality 43(6):1926-1932 DOI: 10.2134/jeq2013.11.0475

Fjäder, P. 2016. Yhdyskuntajätevesilietteiden maatalouskäytön ja viherrakentamisen riskit. RUSSOA I-III Loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2016. 65 s.

Haikonen, J. 2019. Asenteet vaihtoehtoista käymälätekniikkaa ja ihmisperäisiä ravinteita kohtaan: case: Hiedanranta. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120424720

Hynynen, T. 2018. Kuluttajatutkimus kierrätysravinteiden hyväksyttävyydestä.
Saatavissa: https://ekokumppanit.fi/hierakka/materiaalipankki/

Laitinen, J., Alhola, K, Manninen, K. & Säylä, J. 2014. Puhdistamolietteen ja biojätteen käsittely ravinteita kierrättäen. Hankeraportti. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa:
http://www.syke.fi/download/noname/%7B75C943EE-6205-42AA-B130-1105133D5FFF%7D/105713

López-Rayo, S., Laursen, K.H., Lekfeldt, J.D.S., Delle Grazie, F., Magid, J. 2016. Long-term amendment of urban and animal wastes equivalent to more than 100 years of application had minimal effect on plant uptake of potentially toxic elements. Agriculture, Ecosystems & Environment, 231: 44-53. https://doi.org/10.1016/j.agee.2016.06.019

LUKE. 2018. Jätevesilietteiden käyttö lannoitteena ei ole uhka ruokaturvalle. Luke-uutinen 10.4.2018. Saatavissa: https://www.luke.fi/uutinen/jatevesilietteiden-kaytto-lannoitteena-ei-ole-uhka-ruokaturvalle/

Marttinen, S., Suominen, K. Lehto., M., Jalava, T. & Tampio, E. 2014. Haitallisten orgaanisten yhdisteiden ja lääkeaineiden esiintyminen biokaasulaitosten käsittelyjäännöksissä sekä niiden elintarvikeketjuun aiheuttaman vaaran arviointi. BIOSAFE-hankkeen loppuraportti. MTT Raportti 135. MTT, Jokioinen. 87 s.

Marttinen, S. ym. 2017. Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa. Nykytila ja suositukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Suomessa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2017. Luonnonvarakeskus. Saatavissa: http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/540214/luke-luobio_45_2017.pdf?sequence=12

MMa 24/11. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista.

MT 12.7.2013. Maaseudun Tulevaisuus. Suomalaiset eivät halua yhdyskuntalietettä ruokapelloille.

Olofsson, U., Bignert, A. & Haglund, P. 2012. Time-trends of metals and organic contaminants in sew-
age sludge. Water Research 46: 4841–4851. https://doi.org/10.1016/j.watres.2012.05.048

Rutgersson, C. ym. 2020. Long-term application of Swedish sewage sludge on farmland does not cause clear changes in the soil bacterial resistome. Environment International 137, 105339. https://doi.org/10.1016/j.envint.2019.105339

Van der Hoek, J.P., Duijff. R. and Reinstra, O. 2018. Nitrogen Recovery from Wastewater: Possibilities, Competition with Other Resources, and Adaptation Pathways. Sustainability. 0 (12), 4605, https://doi.org/10.3390/su10124605

Vesilaitosyhdistys. 2014. Puhdistamolietteen käyttö maataloudessa. Saatavissa: https://www.proagria.fi/sites/default/files/attachment/puhdistamolieteopas_201320032014s.pdf

Vieno, N. 2015. Haitta-aineet puhdistamo- ja hajalietteissä. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 73/2015.

Vieno, N. ym. 2018. Puhdistamolietteiden sisältämien haitta-aineiden aiheuttamat riskit lannoitekäytössä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 58/2018. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/543281/luke-luobio_58_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vilpanen, M., Toivikko, S. 2017. Yhdyskuntalietteen käsittelyn ja hyödyntämisen nykytilannekatsaus. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 46. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Saatavissa: https://www.vvy.fi/site/assets/files/1621/yhdyskuntalietteen_ka_sittelyn_ja_hyo_dynta_misen_nykytilannekatsaus_26092017.pdf

Winker, M. ym., 2010. Ryegrass uptake of carbamazepine and ibuprofen applied by urine fertilization. Science of the Total Environment, 408:1902–1908.

YLE uutiset 7.4.2018. Keränen, T. Puhdistamolietteellä kasvatettu ruoka ei mene enää kaupaksi – kuluttaja ei halua syödä viemäriin laskemiaan aineita. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10148145

YLE uutiset 11.4.2018. Ojanperä, S. Kuluttajien epäluulot purivat – lahtelaisten kakka ei enää kelpaa lannoitteeksi. Saatavissa:. https://yle.fi/uutiset/3-10153976

Sustainable community – utopia of our time?

Authors: Eeva Aarrevaara & Pentti Viluksela.

Sustainability of cities and communities has just recently become a major issue, considering the impact of the globally spreading COVID-19 pandemic. This was not anticipated when preparing a learning package considering sustainable communities was started last year. Health issues are not even very clearly articulated in the particular sustainability development goal considering communities. However, the material aiming to deconstruct main features of sustainable communities opens challenging viewpoints, especially when comparing solutions of different international cities. This material was produced to benefit all universities of applied sciences in circular economy education.

Mission impossible – sustainable community?

Sustainable community was chosen as one sub theme in the project Circular Economy for Universities of Applied Sciences. Principal lecturer Pentti Viluksela produced the introductory material for the topic in Spring 2019, and his colleague Eeva Aarrevaara was utilizing, developing further and piloting the material in her lectures in Autumn 2019. The starting point of this field was goal number 11 in the UN Sustainability Goals, Sustainable Cities and Communities (United Nations 2020). The authors argue that although working under the large umbrella of circular economy, one might consider, that urban planning is the area where the crucial decisions are carried out to create positive circumstances to support and enable circular economy actions. In other words, without suitable urban planning, it will be far more challenging to achieve the goals circular economy actions need.

The general goal of SDG 11 is to make cities and human settlements inclusive, safe, resilient and sustainable by 2030, which is divided into sub goals as presented in figure 1.

Figure 1. The UN Sustainability Goal 11 contains the above mentioned sub-goals (United Nations 2020).
Figure 1. The UN Sustainability Goal 11 contains the above mentioned sub-goals (United Nations 2020).

The previous Finnish government founded the committee for sustainable development in 2016 and launched the website Commitment 2050 (Sitoumus 2050), where several private and public organisations have published their commitments dealing with sustainability goals. In April 2020, over 2200 commitments were published. There are eight objectives, one of them being Sustainable society and local communities. Several of the objectives are connected with circular economy. (Sitoumus 2050, 2020)

How to combine livability and sustainability in Finland

The students participating in the pilot course were asked to produce a poster of the issue “Sustainable community”, which proved to be a successful task, a couple of examples of the student posters are included in this article (figure 2).

Figure 2. Examples of the students’ posters dealing with Sustainable Community (Posters by U. Helenius, M. Rissanen and K. Pennanen, Lahti University of Applied Sciences 2019).

As an adaptation of SDG 11 goals, separate examples of urban development were evaluated in Finland, especially in Helsinki region – what kinds of new development are taking place, what is their connection with the public transportation network and how do they identify other sustainability goals in practice. Helsinki provides multiple examples to study critically how sustainability aspects are expressed and realized (Helsingin kaupunki 2019).

Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland, together with other central governmental bodies, has made so called growth agreements with the largest cities. New agreements are under preparation and possibly covering also city regions with over 100 000 inhabitants. The agreement procedure for land use, housing and transport (MAL) aims to support the development of cities, and especially their residential policy and production. According to Vatilo (2018) the following viewpoints are important in the new agreement period: Enough land should be reserved for residential construction. Traffic infrastructure should support especially sustainable transport and moving, and the emissions of land use, living and traffic should decline by 50% by 2030.

Although the economical growth has concentrated in cities, also the smaller towns and rural localities, as well as villages, are important factors in the national and regional networks, and provide local citizens functional environments. The report of The Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland has introduced two alternative scenarios for the future development until 2030. The first one is ”Finland as a network of regions in which different urban and rural regions are livable” and the second: ”Livability is concentrated on the big urban regions ”. (Ponto, Kuhmonen & Osenius 2018, 18–20).

Learning from forerunner cities – how sustainability change is managed

Students in Lahti University of Applied Sciences were collecting information in groups from so called forerunner cities, meaning cities, which at least have created an image to be advanced in sustainability issues. Cities of Amsterdam, Berlin, Vancouver, Oslo and Copenhagen were explored concerning sustainability factors, like green areas, new developments, mobility and energy use.

Except Berlin, these cities are quite similar by size, only Amsterdam is slightly bigger compared to Oslo, Copenhagen and Vancouver, which all have more than 600 000 inhabitants. Berlin has the population of 3,7 million inhabitants. All cities are presenting agendas to increase the greenery inside the urban area with different kinds of actions. The area of green space will be raised into 15% in the inner city of Oslo, and in urban regions, into 20% of the area. Vancouver has a goal to increase the canopy cover to 22% by 2050, which will increase the cooling effect of trees in urban areas. Berlin has launched the goal to have 30% of urban areas for green infrastructure.

New urban developments of the cities demonstrate transition processes from an old use to a new one. Several waterfront areas are developed as Fjord City in Oslo which changes the waterfront areas in the city from industrial use into a residential, commercial and recreational area (Nordregio 2020). Another example of a new sustainable residential district is Buckow in Berlin, containing energy-efficient buildings, a large landscape park, limited car traffic, a close network of pedestrian and cycle paths, parking spaces for car sharing, and charging spaces for electric cars.

Most of the cities have the goal to become carbon neutral in 2050, except Copenhagen, which is aiming to be the first carbon-neutral capital by 2025. Amsterdam will permit only emission-free vehicles in the city centre in 2030. Berlin limits currently the access to inner city only for low-emission cars. The share of public transportation is already relatively high in all the cities, and in Oslo the number of trips using public transport has increased by 63 percent during the past ten years. The share of private cars is in most cities around 30% of all the trips. Amsterdam, Oslo and Copenhagen have also set the same goal to move into carbon-free public transportation in 2020s.

By 2030, 55% of the energy used in Vancouver is derived from renewable sources, and the goal is to increase the use to 100% by 2050. In Oslo most of the energy is derived from hydropower, and only small shares of wind and thermal power are used in energy production. Copenhagen is mostly based on wind energy (55%) and the share of biomass is 18%, coal 17% and gas 6%. Berlin faces the biggest challenges in the use of renewable energy, because in 2015 only 4% was based on renewable sources and the goal for 2033 is 65% of energy production from renewable sources.

Comparing international examples in Metropolia

A similar assignment was given to the students of Metropolia University of Applied Sciences, in the course Towards sustainable society. Student groups had free hands to select interesting or important sustainability issues. The chosen cities were Vancouver, Amsterdam, Singapore, Melbourne and the commune of Ii in Finland.

The findings were very similar to the ones presented above. Vancouver and Copenhagen have quite similar sustainability priorities and activities, while Singapore and Melbourne, much bigger cities, and located in different geographies, show other concerns, e.g. water supply and green buildings. Many student groups highlighted city actions to improve urban air quality and waste management, including circular economy and waste to energy solutions. Additional sustainability topics brought up by the student groups included climate change mitigation, political decision-making, housing, culture, education and healthcare.

Municipality of Ii, with a population of 10 000, stands in stark contrast with the big cities. Ii has won acclaim for its climate action, waste management, and community participation. Ii shares the notion observed in all forerunners: they have far more ambitious sustainable strategies, and faster and more effective actions than those of national or federal governments.

Unpredictable challenges of urbanisation

The Finnish context of living has lately strongly concentrated in urbanization, but in the light of the recent global pandemic, as a phenomenon the attitude towards urbanization might change, at least for a while, from mostly positive to more skeptical (see also Rosling, Rosling & Rönnlund 2019). The vulnerability of the densely built areas seems obvious, not only to natural disasters and climate change but also to health issues. Obviously the scale of urbanization in Finland is very different from the Central European context, and especially from the most growing mega cities and regions in Asian countries, which are anticipated to dominate the future urbanization. Although attention was paid to bigger cities in this context, it is obvious that also villages and rural localities have strengths as sustainable communities, and there is a need to look closer at them in the future.

As the COVID-19 pandemic impacts densely populated urban areas most, there might be a need to redefine the sub-goals of SDG 11. Health-related hazards might be added to sub-goal 11.5, which now concentrates on natural disasters. The role of cities in achieving SDG3 (Ensure healthy lives and promote well-being for all at all ages; especially sub-goals 3.3 and 3B, C and D) should also be strengthened.

Authors

Eeva Aarrevaara, LAB University of Applied Sciences, Principal lecturer, DSc (Arch.), eeva.aarrevaara(at)lab.fi

Pentti Viluksela, Metropolia University of Applied Sciences, Principal lecturer, DSc (Tech.), pentti.viluksela(at)metropolia.fi


Helsingin kaupunki. (2019). Uutta Helsinkiä. Available at: https://www.uuttahelsinkia.fi/fi. [accessed 15 September 2019].

Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland. (2020). Growth agreements.. Available at: https://tem.fi/en/growth-agreements . [accessed 29th March 2020]

Ministry of the Environment. (2020). Agreements on land use, housing and transport. Available at: https://www.ym.fi/en-US/Land_use_and_building/Steering_of_land_use_planning/Landuse_housing_and_transport_letters_of_intent [accessed 29th March 2020].

Nordregio. (2020). Fjord City: A waterfront urban renewal project. Available at: https://nordregio.org/sustainable_cities/fjordbyen/ [accessed 1 April 2020].

Ponto, H., Kuhmonen, H.-M. & Osenius, J. (Eds.). (2018). Keskustelunavauksia alueiden Suomeen. Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland. Raportti 23/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-315-3

Rosling, H., Rosling, O. & Rosling Rönnlund, A. (2019). Faktojen maailma. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Sitoumus 2050. (2020). Available at https://www.sitoumus2050.fi/en_US/web/sitoumus2050/home#/ [accessed 4 April 2020].

United Nations. (2020). Sustainable Development Goal 11 – Make cities and human settlements inclusive, safe, resilient and sustainable. Available at: https://sustainabledevelopment.un.org/sdg11 [accessed 4 April 2020].

Vatilo, M. (2018). Presentation in RASTI seminar.

Vihreä yrittäjyys kukoistaa liiketoimintaosaamista kasvattamalla

Kirjoittajat: Sanna-Mari Renfors & Jaana Ruoho.

Vihreät yrittäjät tarvitsevat kohdennettua liiketoimintaosaamista

Vihreän talouden kasvu synnyttää uutta liiketoimintaa ja luo hyvinvointia. Se tarjoaa ns. vihreille mikroyrittäjille uusia liiketoimintamahdollisuuksia korkean arvonlisän tuotteiden ja palvelujen kasvavan kysynnän myötä. Esimerkiksi luonnonkosmetiikan kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti ja kiinnostus luonnonvaraisten kasvien hyödyntämiseen elintarvikkeina on viime vuosina lisääntynyt Suomessa nopeasti (kts. Pro luonnonkosmetiikka ry, 2019; Työ- ja elinkeinoministeriö, 2019). Kuluttajat arvostavat yhä enemmän kestäviä liiketoimintakonsepteja, kuten vastuullista vaatetuotantoa ja kierrätysmuotia, ilmastoystävällisiä ravintoloita ja ekokampaamoja.

Vihreällä yrittäjyydellä tarkoitetaan luontoa kestävästi resurssinaan hyödyntävää mikroyrittäjyyttä. Tämä sisältää erilaisia luonnontuotteisiin ja -palveluihin liittyviä toimialoja: luontomatkailu, luonnonkosmetiikka, luontoon pohjautuvat hyvinvointipalvelut, elintarvikkeiden ja juomien valmistus sekä  tekstiileihin liittyvät innovaatiot.

Vihreälle liiketoimintamallille ominaista on se, että toiminta vaikuttaa myönteisesti kestävyyden eri osa-alueisiin ja vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vihreät mikroyrittäjät hyötyisivät rohkeiden ja raikkaiden liiketoimintamallien kehittämisestä alan hyvin perinteisten liiketoimintamallien rinnalle. Erilaiset digitaaliset ja osuustoiminnalliset liiketoimintamallit, vuokraaminen ostamisen sijaan, kierrätysmateriaalien tehokkaampi hyödyntäminen sekä erilaiset voittoa tavoittelevan ja yleishyödyllisen toiminnan yhdistelmät ovat esimerkkejä toimialalle sopivista kestävistä liiketoimintamalleista, joita ei ole täysimittaisesti hyödynnetty.

Tällä hetkellä vihreiden yrittäjien kapea liiketoimintaosaaminen estää kuitenkin jalostamasta innovatiivisia ideoita kannattavaksi ja kestäväksi liiketoiminnaksi sekä kysyntään vastaavaksi tuotetarjonnaksi. Vihreitä arvoja ei ole integroitu osaksi liiketalouden koulutusta, eikä luonnonvara- tai ympäristöalan koulutus pureudu syvällisesti liiketoiminnan kehittämiseen. Tämän vuoksi ammatillista koulutusta tulee uudistaa ja tätä kautta vahvistaa vihreiden yrittäjien tarvitsemaa liiketoimintaosaamista.

Uusi täydennyskoulutuskokonaisuus vastaa yrittäjien tarpeisiin

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) edistää ekologista kestävyyttä keskisen Itämeren yhteisessä Interreg NatureBizz -hankkeessa (1.3.2018–31.10.2020). SAMKin koordinoima hanke lisää vihreiden mikroyrittäjien räätälöityä ja kohdennettua koulutustarjontaa, joka mahdollistaa näiden yrittäjien liiketoiminnan kehittämisen heidän omien luontoarvojensa mukaisesti. Tällöin liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen.

Ensimmäiseksi hankkeessa tunnistettiin vihreiden yrittäjien liiketoiminnan osaamistarpeet haastattelemalla yrittäjiä ja alan kehittäjäorganisaatioita (n=73) Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Tämän jälkeen yhteisten osaamistarpeiden pohjalta luotiin uusi täydennyskoulutuskokonaisuus. Koulutuskokonaisuus pilotoidaan keväällä 2020 neljässä maassa vihreää yrittäjyyttä suunnittelevien tai jo toimivien yrittäjien kanssa.

Vihreät arvot ovat tärkeä osa uutta koulutuskokonaisuutta

Yrittäjien ja kehittäjäorganisaatioiden mukaan vihreässä yrittäjyydessä ja liiketoiminnassa korostuu liiketoiminta, jossa yhdistyvät luonnonvarat, talous ja yhteiskunta. Yrittäjillä on vahva kiinnostus yhteiskunnan ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan, ja liiketoimintaan liittyy vahvasti luonnonarvojen korostaminen, hyvinvoinnin tuottaminen ja kaupallinen tavoite. Ihmisten fyysinen ja henkinen hyvinvointi sekä luonnonmukainen elämä ovat vihreille yrittäjille tärkeitä arvoja, myös eläinten hyvinvointiin kiinnitetään huomiota.  Lisäksi yritysten työtekijät ja jopa jälleenmyyjät jakavat samat arvot.

Vahvan arvopohjan vuoksi yritysten tuotteet heijastavat ekologisia ja eettisiä arvoja. Yrittäjät jatkojalostavat luonnon raaka-aineista tuotteita, jotka tekevät hyvää fyysisesti ja henkisesti sekä vahvistavat laajemmin yhteiskunnan hyvinvointia. Innovatiiviset erikoistuotteet kuten puuvedet käyvät kaupaksi, marjajauheet maistuvat maailmalla ja uusin hittiraaka-aine räjähdysmäisesti kasvavan luonnonkosmetiikan valmistuksessa on männynkaarna.

Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).
Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).

Haastatteluiden mukaan tärkeimmät liiketoiminnan osaamistarpeet kohdistuvat näin ollen erityisesti korkean arvonlisän tuotteiden kehittämiseen, kuluttajaviestintään, jakeluketjun hallintaan ja brändin kehittämiseen.  Yrittäjien tulisi jatkojalostaa raaka-aineista kestäviä tuotteita, erilaistaa tuotetarjontaansa hyödyntämällä erilaisia luontoresursseja ja brändätä sekä itsensä, yrityksensä että tuotteensa vahvemmin. Toimiva jakeluketju on puolestaan avain sekä tarvittavien raaka-aineiden saatavuuden takaamiseksi että tuotteiden toimittamiseksi kuluttajien saataville. Kuluttajaviestinnän avulla yritykset kouluttavat kuluttajia tuotteidensa hyödyistä ja käytöstä sekä motivoivat heitä vastuullisiin valintoihin.  Merkittävä osa yritystoimintaa on kuluttajien ohjaaminen ja informointi siitä, miten kestävä elämäntyyli luodaan ja miten hyvinvointia kasvatetaan.

Tunnistettujen osaamistarpeiden pohjalta luotu uusi täydennyskoulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan eri moduulia. Moduulit käsittelevät vihreää yrittäjyyttä, kestävää ja eettistä kuluttamista, tuotteen ja brändin kehittämistä, kuluttajaviestintää, jakeluketjun- ja laadunhallintaa sekä vientiä. Jokainen moduuli sisältää käytännön työkalun liiketoiminnan kehittämiseksi. Moduulikuvaukset ja muut hankkeen tuottamat materiaalit, kuten raportit osaamistarpeista ja käsikirja moduulien sisällöistä, ovat muiden koulutusorganisaatioiden hyödynnettävissä ja ladattavissa hankkeen nettisivuilla.

Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).
Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).

Koulutuskokonaisuuden pilotointiin osallistui noin 60 yrittäjää tai yrittäjyyttä suunnittelevaa neljässä eri maassa. Palaute koulutuksesta oli erittäin positiivista. Avainsana kerätyssä palautteessa oli inspiraatio: liiketoimintaosaamisen lisääntymisen lisäksi osallistujat kokivat inspiroituneensa koulutuksessa ja saaneensa motivaatiota omaan yrittäjyyteensä erilaisten yritysesimerkkien kautta.

Kirjoittajat

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Jaana Ruoho, KTM, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu, jaana.ruoho(at)samk.fi


Pro luonnonkosmetiikka ry. (2019). Luonnonkosmetiikka-alan kasvu kiihtyy. Tiedote 20.3.2019.

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2019). Luonnontuotealan toimialaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Toimialaraportti 2019:32.

Kestävää liiketoimintaa ruokapalveluissa

Kirjoittajat: Tuija Heikkilä & Mikael Lindell.

Tampereella ollaan rakentamassa mahdollisimman vähähiilistä Särkänniemen aluetta. Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana tähän liittyvässä hankkeessa kehittämässä alueen tulevia ruokapalveluja teemalla Vähähiiliset ruokaketjut. Artikkelissa tarkastellaan tämän teeman osalta saatuja keskeisiä tuloksia ja esitellään Food Market 2.0 -liiketoimintamallia. Tarkastelun näkökulmana on ruokatuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutukset.

Ruokatuotanto vaikuttaa ilmastoon

Ruokatuotanto on merkittävä ilmastovaikutusten aiheuttaja (Notarnicola, Tassielli, Renzulli, Castellani & Sala 2015). Koska ruokatuotannon logistinen prosessi on usein pitkä ja monimutkainen, päästöjä syntyy useassa liiketoiminnan vaiheessa. Päästöjä voidaan vähentää monin eri keinoin. Tarkasteltaessa ekologisen liiketoiminnan arvoketjua, voidaan todeta, että pienilläkin toimenpiteillä voi olla suuri vaikutus kokonaisuuteen. (Hasan, Nekmahmud, Yajuan & Patwary 2019).

Elintarvikkeista suurimpia ympäristövaikutuksia on liha- ja maitotuotteilla. Ruoanvalmistus ja logistiikka ovat seuraavat tärkeimmät ympäristövaikutusten aiheuttajat. Lisäksi koko elinkaaren aikana tapahtuvat ruokahäviöt alkutuotannosta kuluttajalle voivat olla jopa 60 prosenttia elintarvikkeiden alkuperäisestä painosta. Ilmastomuutoksen ehkäisemiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksiin kaikilla tasoilla. (Notarnicola, Tassielli, Renzulli, Castellani & Sala 2015.) Vähähiilisten ruokaketjujen keskeisimpänä tavoitteena on ravintolapalveluiden tuottaminen kestävästi koko logistinen prosessi ja liiketoiminnan arvoketju huomioiden.

Suomessa pyritään kestävyyteen ruokapalveluissa

Ilmastoystävällisiä ruokareseptejä on kehittänyt muun muassa Arkea oy yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa; tuotoksena on syntynyt kaikille avoin vegaaninen reseptipankki (Arkea oy 2019).  Hyviä käytänteitä kehitetään, samoin tutkitaan myös uusia, lihaa korvaavia raaka-aineita proteiinien lähteiksi. (Pihlanto ym. 2018, 15−21). Julkisten ruokapalvelujen kestävyyteen on kehitteillä myös mittareita, joiden avulla tehtyjä ratkaisuja voidaan todentaa ja vertailla (Innovatiivisia strategioita julkisille ruokapalveluille: Kestävyystyökalu Itämeren alueelle StratKit 2019).

Yrityksissä on nostettu kestävyys keskeiseksi liiketoiminnan strategiaksi. Ravintola Nolla on pohjoismaiden ensimmäinen jätteetön eli zero waste -periaatteella toimiva ravintola. Sen toiminta perustuu Bea Johnsonin viiden K:n sääntöön: kierrätä, karsi, kieltäydy, käytä uudelleen, kompostoi. Käytännössä näihin tavoitteisiin päästään suosimalla kotimaista lähiruokaa ja miettimällä tarkkaan hankintoja ja niiden ympäristöä kuormittavia seikkoja. Yritys on tuonut kompostorin ravintolasaliin (Kiviluoma 2019, 14−19.) Kotimaisuutta tukee myös uudistunut lainsäädäntö, jonka mukaan lihan alkuperämerkintä tarjoilupaikoissa on ilmoitettava asiakkaalle (Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta 2019). Tällä hetkellä ravintolat kiinnittävätkin huomiota toimintansa ympäristövaikutuksiin (Hesburger 2019). Suurelta osin tämä johtuu kuluttajien muuttuneista arvoista ja asenteista ympäristöä kuormittavaa toimintaa kohtaan. Panostaminen kestävyyteen voi näin samalla olla myös liiketoiminnallisesti kannattavaa.

Särkänniemen alueelle kehitetään kestäviä ruokapalveluja

Tampere on hiilineutraali strategiansa mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Särkänniemen alue matkailun kotimaisena kärkikohteena voi toimia suunnannäyttäjänä tähän pyrittäessä. Kestävän matkailun hub -hankkeessa tavoitteena on laatia kestävyyden tiekartta Särkänniemen alueelle. Tätä Pirkanmaan Liiton hallinnoimaa EAKR-ohjelmasta rahoitettua hanketta koordinoi Visit Tampere Oy ja osatoteuttajina ovat Ekokumppanit Oy, Suomen Itämeri-instituutti, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) sekä Tampereen yliopisto. Hankkeen keskeiset yhteistyötahot ovat Tampereen Särkänniemi Oy ja Tampereen kaupunki. TAMK kehittää hankkeessa vähähiilisiä ruokaketjuja ja kestäviä liiketoimintamalleja alueelle suunnitellun ravintolakadun ruokapalveluihin.

Food Market 2.0 − ”Luonto kuluu ravintolaan”

Hankkeen keskeisin tulos TAMKin osalta oli Food market 2.0 -liiketoimintamallin prototyypin rakentaminen. Taustakartoitus tehtiin kirjoituspöytätutkimuksella, benchmarkingilla, asiantuntijahaastatteluilla, kyselyillä ja työpajoilla yhteistyössä toimialan yritysten ja muiden yhteistyötahojen kanssa (Heikkilä & Lindell 2019, 82-91). Food Market 2.0:ssa tukku voisi toimia lähiruoan ”hubina” tarjoten kunkin sesongin mukaista mahdollisimman vähähiilistä tuotevalikoimaa alueen toimijoille. Ansaintalogiikkana tässä mallissa on yksi ylläpitäjä, joka vuokraa tiloja toimijoille. Toimijat sitoutuvat laaditun tiekartan mukaisiin toimintamalleihin ja kestävyystavoitteisiin. Liiketoimintamalli edellyttää pitkälle vietyä yhteistyötä, avoimuutta ja jakamistaloutta. Liiketoimintamallissa keskeisenä tavoitteena on koko logistisen prosessin ympäristövaikutusten vähentäminen. Tämä edellyttää kaikenlaisen hukan minimoimista ja toiminnan optimoimista prosessin jokaisessa vaiheessa. Kaikki ravintolakadun toimijat voisivat sitoutua yhteiseen toimintamalliin esimerkiksi hävikkiruoan suhteen. Eväspussien myymien alueella aikaansa viettäville sekä sieltä poistuville voisi olla yksi hyvä esimerkki kestävän kehityksen mukaisesta ajattelusta. Näin pienuuden ja suuruuden ekonomia voisivat yhdistyä.

Kestävyyttä edistävä tiedottaminen vaikuttaa mielikuviin, asenteisiin ja ruokavalintoihin

Food Market 2.0:ssa voidaan toteuttaa Ruokaa ilolla -konsepti.  Konseptin suunnittelussa määriteltiin, mitä tarkoittaisi ruoka, joka on iloista, nopeasti ja tehokkaasti valmistettua sekä kestävien periaatteiden mukaisesti tuotettua. Samalla otettiin huomioon ruoan ravitsemuksellinen, elämyksellinen ja sosiaalinen merkitys sekä muut ruoan ulottuvuudet, kuten maut, värit ja palvelumaisema. Pyrkimyksenä oli päästä eroon kasvisruokaan liittyvistä kielteisistä ennakkoasenteista. Konseptia rakennettiin muun muassa lapsiperheiden, kansainvälisten asiakkaiden, ruokafestarien, yritysten työhyvinvointiin liittyvien tapahtumien ja juhlia viettävien yksityisasiakkaiden näkökulmista. Konsepteja esiteltiin pilottita-pahtumassa Särkänniemen edustajille TAMKin Catering Studiolla.

Parhaaksi toteutukseksi valikoitui Sharing is Caring -konsepti (kuva 1), jossa esiteltiin lapsiperheille suunnattuja kestävän kehityksen mukaisia ruokaratkaisuja, jotka sopisivat käytettäviksi Särkänniemen alueen tulevaisuuden ruokapalveluissa.

Kuva 1. Sharing is Caring -konsepti (kuva: Anna Suhonen).
Kuva 1. Sharing is Caring -konsepti (kuva: Anna Suhonen).

Lapsiperheille suunnatun ravintolan pääajatukseksi muotoutui perheen yhdessäolo, annosten jakaminen sekä tuoreet ja pääosin kotimaiset raaka-aineet. Ravintolan esitteessä tuotiin ravintolan pääidea selkeästi esille. Kuvassa 2 on esitetty Sharing is Caring -konseptin ruokakuvia.

Kuva 2. Sharing is Caring -konseptin menusta kuvia; broileria, lehtikaalia ja appelsiinia (vas.); kurpitsaa, juustoa ja salaattia; kvinoaa, kukkakaalia ja coleslawta; kuhaa, yrttejä ja tomaatteja.
Kuva 2. Sharing is Caring -konseptin menusta kuvia; broileria, lehtikaalia ja appelsiinia (vas.); kurpitsaa, juustoa ja salaattia; kvinoaa, kukkakaalia ja coleslawta; kuhaa, yrttejä ja tomaatteja.

Osana Ruokaa ilolla -konseptin rakentamista selvitettiin ruoan kestävyyteen liittyviä mielikuvia sekä kestävyyttä edistäviä viestinnän keinoja. Tulokset esiteltiin minimessutyyppisesti TAMKin Catering Studiolla järjestetyssä gaalassa. Kuvassa 3 on esitetty, miltä näyttää vähähiilisyys, kestävä kehitys ja lähiruoka.

Kuva 3. Vähähiilisyys mielikuvina.
Kuva 3. Vähähiilisyys mielikuvina.

Hiilijalanjälki ja vähähiilisyys ovat kuluttajille merkityksellisiä asioita ja niistä tiedottaminen vaikuttaa monen ostopäätökseen varsinkin, jos tiedot ovat helposti ja vaivattomasti saatavilla. Elintarvikkeille ei ole vielä määritelty yhtenäisiä kestävyyskriteereitä. Ilmastokuormitukset, vesijalanjälki ja ympäristövaikutusluokat ovat tärkeitä selvityskohteita pyrittäessä kestävyyteen tuotannossa ja käytössä (Vähähiilinen talous 2019.)

Food Market 2.0:ssa pöydissä olevat menunäytöt voisivat tuoda lisäarvoa asiakkaalle. Näytöissä voitaisiin kertoa muun muassa raaka-aineiden alkuperästä, hiilijalanjäljestä ja jopa ohjata asiakasta kestäviin ruokavalintoihin.  Tiedottamisessa korostui tutkimusten mukaan hyvien, mobiililaitteisiin skaalautuvien nettisivujen merkitys erillisten applikaatioiden sijaan. Ikäryhmästä riippumatta nettisivut nähtiin parhaana tiedottamisen kanavana. Tulevaisuudessa tekoäly voidaan valjastaa tiedottamiseen. ”Hiili-Hartsa” -tekoälyrobotti vastaa asiakkaiden kysymyksiin. Saatu tieto voidaan hyödyntää ravintolassa asiakasymmärryksen hankintaan.

Kestävyystyö Särkänniemen alueella jatkuu

Kestävän matkailun hub -hankkeessa tavoitteena oli laatia kestävyyden tiekartta Särkänniemen alueelle.  Hankkeessa rakennetun vision mukaan uudistuva Särkänniemen alue on ilmastopositiivisten elämysten ja kestävän matkailun edelläkävijä. Hankkeen osa-alueita olivat kestävät energiaratkaisut, liikkumisen palvelut, vähähiiliset ruokaketjut ja digitaaliset yhteisratkaisut. Tiekartassa pyritään siihen, että Särkänniemen alueen toimijat ovat sitoutuneet yhteistyöhön ilmaston ja kestävän tulevaisuuden puolesta (Visit Tampere 2020).

Vähähiilisten ruokaketjujen osa-alueessa keskeiseksi tulokseksi muodostui Food Market 2.0 -liiketoimintamalli, joka tarjoaa ratkaisun alueelle suunnitellulle ravintokadulle. Liiketoimintamalliin kytkeytyvät kaikki ruoan kestävyyteen liittyvät elementit kokonaisvaltaisesti. Jatkossa tämän hankkeen tulokset tarjoavat hyvän lähtökohdan suunnitteilla oleville uusille kansainvälisille ruokapalveluihin liittyville hankkeille ja projekteille. Opiskelijoiden ottaminen mukaan hankkeisiin mahdollistaa uuden oppimisen samalla kun luodaan uusia käytänteitä ja toimintakulttuuria. Näin sekä opiskelijat että työelämä hyötyvät.

Kirjoittajat

Tuija Heikkilä, FM, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, Palveluliiketoiminta, tuija.heikkila(at)tuni.fi

Mikael Lindell, KTM, valmentaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, Proakatemia, mikael.lindell(at)tuni.fi


Arkea oy. (2019). Vegaaninen reseptipankki. Luettu 8.11.2019.
https://www.arkea.fi/fi/vegaaninen-reseptipankki-n%C3%A4kynyt-jo-helmi-maaliskuusa-meid%C3%A4n-ravintoloissamme-%E2%80%93-helsingin

Hasan, M., Nekmahmud, Yajuan, L. & Patwary, M. (2019). Green business value chain: a systematic review. Sustainable Production and Consumption 20, 326–339. Luettu 23.10.2019. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2352550919300612

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2019). Kestävän matkailun hub – Uusi Särkänniemi. Teoksessa A. Mäntysaari, A. Törn-Laapio & H. Siltanen (toim.), Yhteiskehittämisestä kilpailue-tua matkailu- ja ravitsemisalalla. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 270.

Hesburger. (2019). Vastuullisuus. Luettu 26.11.2019. https://www.hesburger.fi/hesburger-yrityksena/vastuullisuus

Innovatiivisia strategioita julkisille ruokapalveluille: Kestävyystyökalu Itämeren alueelle (StratKit). (2019). Hanke Luettu 25.11.2019. Itämeren alueen kehittämishanke.
https://researchportal.helsinki.fi/fi/projects/innovative-strategies-for-public-catering-sustainability-toolkit-

Kiviluoma, M. (2019). Ravintola Nolla elää täydellisessä kiertotaloudessa. Vitriini 5, 14−19.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta. 154/2019. 22.1.2019.

Notarnicola, B., Tassielli,G., Renzulli, Castellani, P. & Sala, S. (2017). Environmental Impact of the European Food Basket using LCA. Journal of Cleaner Production 140, 753–776.

Pihlanto, A., Kuhmonen, T., Rinne, M., Keskitalo, M., Mattila, P., Silvasti, T., Kurppa, S., Tahvonen, R., Pajari, A.-M. & Isokangas, A. (2018). Uusia proteiinilähteitä ruokaturvan ja ympäristön hyväksi. Teoksessa J. Heikkilä, S. Rokka & T. Tapiola (toim.), ScenoProt -hankeraportti. Luonnonvarakeskus.

Visit Tampere. (2020). Uudistuva Särkänniemi. Ilmastopositiivinen elämystalouden edelläkävijä. Luettu 1.4.2020 https://visittampere.fi/kestavan-matkailun-hub/uudistuva-sarkanniemi-ilmastopositiivinen-elamystalouden-edellakavija/

Vähähiilinen talous. (2019). Luettu 29.11.2019. https://www.maaseutu.fi/maaseutuverkosto/teemat/vahahiilinen-talous/

Askelmerkit Lapin ammattikorkeakoulun kestävyystoimintaan

Kirjoittajat: Saila Puukko & Sanna Tyni.

Kestävä kehitys ja kiertotalous ovat nousseet globaalilla tasolla teemoiksi, joiden kautta valtiot ovat heränneet tarkastelemaan toimintaansa entistä kriittisemmin. Suomi on ollut vahva edelläkävijä bio- ja kiertotalouden jalkauttamisessa eri yhteiskunnan sektoreille mm. Sitran laatiman kiertotalouden tiekartan (Sitra, 2016) kautta. Tiekartta päivitettiin keväällä 2019 (Sitra, 2020) tuoden konkretiaa kiertotalouden toimenpiteiden toteuttamiseen.

Koulutusorganisaatiot ovat omalta osaltaan merkittäviä vaikuttavuuden levittäjiä kouluttamalla työvoimaa yhteiskunnan eri sektoreille. Kestävyyden ja kiertotalouden kytkeminen osaksi korkeakoulujen koulutus- sekä TKI-toimintaa ovat yksi tapa edistää tietoisuutta kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteista. Syksyllä 2019 ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene linjasi kestävän kehityksen ja vastuullisuustoiminnan osaksi strategiaansa (Arene, 2019). Linjauksella Arene halusi osoittaa kuinka merkittävä rooli ammattikorkeakouluilla on kestävään kehitykseen liittyvän tiedon ja osaamisen siirtämisessä työelämään.

Kestävän kehityksen tavoitteet Lapin ammattikorkeakoulussa

Lapin ammattikorkeakoulun keskeisiä strategisia teemoja ovat luonnonvarojen älykäs käyttö sekä etäisyyksien hallinta. Bio- ja kiertotalousteeman vahvistuminen osana toimintaa käynnisti myös pohdinnan kestävän kehityksen tilasta organisaatiossa yleisellä tasolla. Vuonna 2019 Lapin AMKiin perustettiin kestävän kehityksen työryhmä kartoittamaan korkeakoulutoiminnan kestävyys sekä laatimaan toimintasuunnitelma kestävyyden edistämiseksi.

Lähtökartoitus osoitti, että kestävä kehitys on kytköksissä koulutus- ja TKI-toimintaan, mutta koko organisaation osalta puuttuivat selkeät tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Vuosille 2020-2022 laadittuun Lapin AMKin ensimmäiseen kestävän kehityksen ohjelmaan kiinnitettiin muutamia keskeisiä ydinteemoja, joiden kautta kehitystyö käynnistettiin. Ohjelman tavoitteita ovat organisoida kestävän kehityksen työ osaksi Lapin AMKin toimintaa, pienentää hiilijalanjälkeä vähentämällä hävikkiä ja kulutusta sekä edistää hyvien käytäntöjen ja toiminnan näkyvyyttä opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa. Ohjelman toteutumista seurataan ja päivitetään jatkossa vuosittain. Lapin AMKin tavoitteena on edistää konkreettisten toimenpiteiden kautta toiminnan kestävyyttä ja sitouttaa myös opiskelijoita ja henkilökuntaa edistämään kestävyyttä omalla toiminnallaan.

Toimenpiteet ja tulosten mittaaminen

Ohjelman toteutus käynnistyi vuoden 2020 alusta. Kevään aikana on kartoitettu nykytilannetta erityisesti organisaation hiilijalanjälkeen vaikuttavien tietojen osalta sekä asetettu konkreettisia tavoitteita vuodelle 2020. Lapin AMKin kestävän kehityksen ohjelma koostuu neljästä pääteemasta (Kuvio 1): 1) kestävän kehityksen työn organisoituminen, 2) ravintola- ja kiinteistöasiat, 3) yleinen kestävän kehityksen edistäminen sekä 4) viestintä ja tapahtumat. Toiminnassa on alkuvaiheessa keskitytty erityisesti kiinteistöjen, ravintolapalveluiden ja matkustamisen hiilijalanjäljen alentamiseen sekä kestävän kehityksen tietoisuuden kasvattamiseen henkilöstön ja opiskelijoiden osalta viestinnän kautta.

Kuvio 1. Lapin AMKin kestävän kehityksen toimintasuunnitelman aikajana ja keskeiset toimenpiteet vuodelle 2020.
Kuvio 1. Lapin AMKin kestävän kehityksen toimintasuunnitelman aikajana ja keskeiset toimenpiteet vuodelle 2020.

Kiinteistöjen hiilijalanjälki

Yksi toteutetuista toimenpiteistä on ollut tiedonkeruu kiinteistöjen energiankulutuksesta. Arvioinnin pohjana käytettiin mm. suurten yritysten energiakatselmointia, jossa on tarkasteltu energiankulutusprofiilia ammattikorkeakoulun kiinteistöissä. Katselmointiin koottiin energiatiedot vuodesta 2015 lähtien. Taustatiedon kartoituksella on konkreettinen vaikutus tavoitteiden asetteluun sekä todellisen tilannekatsauksen arviointiin.

Energiakatselmoinnin osalta havaittiin ongelmaksi kulutustietojen puuttuminen vuosilta 2015–2017. Tämä esti vuosittaisen kulutusprofiilin muutosten tarkemman analysoinnin kyseiseltä ajanjaksolta. Vuodesta 2018 lähtien tulokset kulutusprofiileista edustivat todenmukaisempia lukemia. Tulosten osalta todettiin kiinteistöjen lämmönkulutuksen olevan Motivan asettamia vertailuarvoja suurempaa. Lapin AMKissa suurin osa CO2 -päästöistä muodostuu lämmityksestä ja sähkön kulutuksesta. Jatkossa hiilijalanjäljen alentaminen näiden osalta on yksi keskeisistä toimenpiteistä. Kevään aikana toteutettu siirtymä vesivoimalla tuotetun vihreän sähkön käyttöön, jonka päästöluokka on 0, alentaa jo osaltaan hiilijalanjälkeä. Jatkotoimenpiteiden kartoitus on käynnissä, esim. kuinka jatkossa kiinteistöjen osalta huomioidaan hiilijalanjälkeen vaikuttavat tekijät esimerkiksi remonttien suunnittelun yhteydessä.

Ravintolapalvelut ja ruokahävikki

Ruokahävikin alentamiseksi Lapin AMKin Rovaniemen ja Kemin toimipisteissä otettiin käyttöön Hävikkimestaripalvelu (Lassila & Tikanoja Oyj n.d.) helmikuussa 2020. Palvelun kautta seurataan ruokailijoiden jättämää lautashävikkiä sekä ruoka-ainekohtaisesti ruoan valmistuksessa muodostuvaa biojätehävikkiä. Rovaniemen ja Kemin ravintolapalvelut muodostivat työryhmän, joka seuraa hävikkiä ja kehittää toimintoja hävikin vähentämiseksi. Palvelua hyödynnetään myös koulutustyökaluna ravintoloiden henkilöstölle hävikin seurantaan liittyen.

Vuoden 2020 osalta oli tarkoitus luoda kokonaiskuva ruokahävikin suhteen, mutta koronaviruksen aiheuttama ravintoloiden sulkeutuminen katkaisi seurannan maaliskuussa. Kuviossa 2 on koottu esimerkki seurantatiedoista helmi- ja maaliskuun ajalta 2020 ennen poikkeustilan vaikutusta ravintolapalveluihin. Tällä aikavälillä suurin hävikki vaikuttaa muodostuneen lautashävikistä sekä tarjolla olevasta ruoasta eli nämä voisivat olla potentiaalisia toimenpiteiden kohteita tilanteen normalisoituessa.

Kuvio 2. Hävikkimestari tuottaa visuaalisia raportteja hävikin määrästä.
Kuvio 2. Hävikkimestari tuottaa visuaalisia raportteja hävikin määrästä.

Ravintolapalveluiden osalta on toteutettu pieniä, lyhyellä aikavälillä vaikuttavia toimenpiteitä mm. järjestämällä kasvisruokavaihtoehto ruokalinjaston ensimmäiseksi ruokalajiksi. Toimenpide toteutettiin vain Rovaniemen kampuksella, koska Kemin ja Tornion kampuksella toteutus ei ollut mahdollista johtuen ravintolatilojen ja toimintojen sijoitteluista tiloihin. Rovaniemellä toimenpiteiden tuloksena havaittiin nopeasti kasvisruoan menekin kasvaneen 2–3-kertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna (esim. syksy 2018: n. 10–60 ruoka-annosta/päivä vrt. syksy 2019: n. 30–128 ruoka-annosta/päivä). Ruokahävikin vähentämisen haasteeksi taas on havaittu opiskelijoiden vaihteleva läsnäolo kampuksilla etäopiskelumahdollisuuksien lisääntyessä sekä toimipistekohtaiset erot ravintolapalveluiden suhteen. Toteutettavat toimenpiteet on siis suunniteltava kampuskohtaisesti ja huomioitava suunnittelussa erilaisia toteutukseen vaikuttavia tekijöitä.

Viestinnällä vaikuttavuutta

Kestävän kehityksen ohjelman yksi keskeisistä teemoista on viestintä, koska sen avulla voidaan kasvattaa kohderyhmien ymmärrystä kestävästä kehityksestä ja siihen liittyvistä arjen ratkaisuista. Viestinnän tukena voidaan käyttää erilaisia havainnoinnin ja visualisoinnin työkaluja, kuten infograafeja (esim. lajitteluohjeita tai hävikkiruokatempauksiin liittyviä materiaaleja). Viestinnällä on siis rooli tiedon popularisoinnissa ja datan ymmärrettäväksi tekemisessä.

Erityisen tärkeää on organisaation sisäinen viestintä, sillä kestävän kehityksen toimenpiteet kohdistuvat erityisesti henkilöstöön ja opiskelijoihin. Toisaalta ulkoinen viestintä on tärkeä osa vaikuttavuutta. Ulkoisen viestinnän merkitys konkretisoituu saavutettujen tulosten myötä, kun pystytään arvioimaan toimenpiteiden hyöty organisaatiolle. Kestävän kehityksen edistäminen toiminnan eri osa-alueilla ja selkeästi esille nostetut tulokset konkretisoivat toimenpiteiden merkitystä.

Kestävän kehityksen ohjelman myötä Lapin AMK tulee huomioimaan kestävyysnäkökulmat mm. tapahtumasuunnittelussa, toiminnasta viestimisessä sekä organisaation toiminnan raportoinnissa. Kestävän kehityksen jalkautuessa osaksi toimintaa entistä vahvemmin, se tulee myös todennäköisesti näkymään entistä enemmän myös koulutus- ja TKI-toiminnassa ja niiden sisällöissä.

Yhteenveto

Lapin ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma on saanut ensimmäisen muotonsa ja työskentely ohjelman jalkauttamiseksi osaksi korkeakoulun toimintaa on aloitettu. Vuosi 2020 on Lapin AMKin kestävän kehityksen toiminnan käynnistämisen ja pohjatyön vaihe. Keskeisiä jo saavutettuja tuloksia ovat siirtyminen vihreään sähköön, hiilijalanjäljen arviointiin tarvittavan tiedon keruu, joka tosin jatkuu edelleen, ravintolapalveluissa käyttöön otettu Hävikkimestari-palvelun hyödyntäminen sekä viestintätoimenpiteiden käynnistäminen kestävän kehityksen toiminnasta.

Toiminnan alkuvaiheessa keskeiseen roolin on noussut datan keräys sekä valittujen mittareiden toimivuuden arviointi. Kerätyn aineiston avulla voidaan asettaa tarkempia suuntaviivoja ja indikaattoreita tulevalle kehitystyölle ja strategisille linjauksille. Viestinnän osalta on tärkeää saattaa henkilöstö ja opiskelijat tietoisiksi tehdyistä toimenpiteistä ja saavutetuista tuloksista. Tietoisuuden kasvattaminen ja toimintaan sitouttaminen ovat keskeisimpiä tavoitteita vuodelle 2020.

Kestävän kehityksen toiminnan käynnistymisen alkuvaiheessa on jo havaittu, että kolmelle eri paikkakunnalle sijoittuvat toimipisteet tuovat omat haasteensa toimenpiteiden toteuttamiselle. Kestävän kehityksen ohjelmat ja niihin sisällytetyt toimenpiteet on syytä tarkastella organisaatio- tai jopa toimipaikkakohtaisesti.

Lapin AMKin kestävän kehityksen ohjelma on laadittu ensimmäisessä vaiheessa vuosille 2020–2022. Vuosittaisen arvioinnin yhteydessä on syytä tarkastella kriittisesti toteutuneiden toimenpiteiden onnistumista ja tarvittaessa päivittää toimenpiteitä sekä niiden tavoitteita. Tulevat vuodet muokkaavat varmasti ohjelmaa mutta ensimmäiset askeleet tiellä kohti kestävämpää korkeakoulutoimintaa on nyt otettu Lapin AMKin osalta.

Kirjoittajat

Saila Puukko, KM, Kestävän kehityksen koordinaattori, Lapin AMK, saila.puukko(at)lapinamk.fi

Sanna Tyni, FT, Erityisasiantuntija, Lapin AMK, sanna.tyni(at)lapinamk.fi


Arene. (2019). Kestävyys ja vastuullisuus, vetovoima sekä digitalisaatio Arenen painopisteinä vuonna 2020. Haettu 24.4.2020 osoitteesta: http://www.arene.fi/ajankohtaista/kestavyys-ja-vastuullisuus-vetovoima-seka-digitalisaatio-arenen-painopisteina-vuonna-2020/

Lassila & Tikanoja Oyj. (n.d.). Hävikkimestari. Haettu 13.5.2020 osoitteesta https://havikkimestari.lassila-tikanoja.fi/

Sitra. (2016). Kierrolla kärkeen, Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025. Sitran selvityksiä 117. Haettu 24.4.2020 osoitteesta: https://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

Sitra. (2020). Kriittinen siirto Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0. Haettu 24.4.2020 osoitteesta: https://www.sitra.fi/hankkeet/kriittinen-siirto-kiertotalouden-tiekartta-2/#toimenpiteet

Osaavatko ammattikorkeakoulut viestiä ilmastoteoistaan?

Kirjoittaja: Juuso Puurula.

Ilmastonmuutoskeskustelusta on tullut arkipäivää niin Suomessa kuin maailmalla. Keskustelun innoittamina (tai pakottamina) erityyppiset organisaatiot ovat ottaneet ilmastoasiat agendalleen ja yhä useampi toimija julistaa olevansa hiilineutraali vuoteen x mennessä. Yliopistot ovat Suomessa tehneet jo useiden vuosien ajan tavoitteellista ilmastotyötä, mistä todistaa vaikkapa kestävyystieteiden instituutti HELSUS, joka toimii Helsingin yliopiston yhteydessä tai Aalto yliopiston Sustainability Hub (Helsingin yliopisto, n.d.; Aalto-yliopisto, n.d.). Mutta mitä ammattikorkeakoulut ovat tehneet ilmaston saralla?

Kynttilä vakan alla?

Tutkin opinnäytetyössäni (Puurula, 2020) suomalaisten ja pohjoismaisten korkeakoulujen toimia niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä havaitsin, kuinka eri tavalla korkeakoulut viestivät omista ilmasto- tai kestävän kehityksen toimistaan. Tai lähinnä havaitsin, kuinka yliopistot viestivät omasta kestävyydestään hyvin aktiivisesti, mutta kuinka ammattikorkeakouluista julkista tietoa oli erittäin vähän saatavilla.

Tästä viestinnällisestä epäsuhdasta voisi päätellä, että ammattikorkeakouluissa ei tehdä yhtä aktiivista työtä kestävän kehityksen, kiertotalouden tai ilmastonmuutoksen ehkäisemisen eteen kuin yliopistoissa. Todellisuudessa tilanne ei ole tämä. Myös ammattikorkeakoulut tekevät aktiivista työtä edellä mainituilla osa-alueilla, mistä todistavat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun hiilineutraaliustavoite vuodelle 2029 tai Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma (Kääriä & Castrén-Harju, 2019; Friman, Salminen & Salonen, 2020). Työ ei vain ole tarpeeksi näkyvää.

Opinnäytteessäni vertailin yhteensä 20 pohjoismaista korkeakoulua, joista seitsemän oli suomalaisia yliopistoja. Näistä kuudella oli omat kestävän kehityksen internet-sivunsa, jotka toimivat niiden pääviestintäkanavina yliopistojen kestävyydestä. Vastuullisuusraportit, sitoumukset ja kestävyyttä edistävät toimet olivat kaikki helposti löydettävissä näiltä sivuilta. Yhdelläkään ammattikorkeakoululla ei ole vastaavia kokoavia kestävän kehityksen sivuja. Ja tämä on ongelma.

Miksi viestiminen on tärkeää?

Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu epätietoisuus. Kun ammattikorkeakoulujen kestävyydestä ei löydy tietoa, tiedon etsijä jää siihen käsitykseen, että kestävyys ei ole ammattikorkeakoulujen prioriteettilistan kärjessä. Tällöin jää helposti käsitykseen, että ammattikorkeakoulut eivät koe kestävyyttä tai ilmastonmuutosta tärkeiksi tai niitä koskettaviksi teemoiksi. Kuitenkin jo vuonna 2008 tilatussa Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että suomalaiset tiedostavat ilmastonmuutoksen uhan, mutta toimintaan heitä motivoi eri toimijoiden ”ilmastojohtajuus” ja esimerkki (Kuittinen, Neuvonen, Mokka, Riala & Sivonen, 2008). Voisiko ammattikorkeakoulujen aktiivisesti harjoittama ilmastoviestintä siis kannustaa korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kestävämpään elämäntapaan?

Toisena ongelmaksi muodostuu vaikuttavuus tai lähinnä sen puute. Jos ammattikorkeakoulujen sidosryhmissä ei olla tietoisia, millaista kestävään kehitykseen tai ilmastonmuutokseen liittyvää työtä korkeakouluissa tehdään, ei sidosryhmäyhteistyötä voida hyödyntää täydellisesti. Jos yrityksellä on halua tehdä yhteistyötä esimerkiksi ilmastoon liittyvissä kysymyksissä korkeakoulun kanssa, mutta se ei tiedä kehen ottaa yhteyttä, kuinka yhteistyö lähtee rakentumaan. Crazy townin tuottamassa selvityksessä havaittiin, että 80 % ammattikorkeakoulujen tekemästä yritysyhteistyöstä on aktiivisen henkilöstön varassa, joita on vain 15–20 % kaikesta korkeakoulujen henkilöstöstä (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman, 2018). Kokoamalla kestävyyteen liittyvän informaation yhteen paikkaan ja tuottamalla sitä aktiivisesti, voidaan pyrkiä ehkäisemään tätä henkilöriippuvuutta, joka vaivaa sidosryhmäyhteistyötä.

Kolmanneksi Milttonin tuottaman vastuullisuustutkimuksen (2017) mukaan 67,8 % suomalaisista piti vastuullisuutta tärkeänä tai erittäin tärkeänä kriteerinä kulutuksessa vuonna 2017. Vuonna 2015 vastaava luku oli 52,9 % eli nousua oli noin 15 % kahden vuoden aikana. Tänään, vuonna 2020, vastaava luku voi olla vielä suurempi. Mutta mitä väliä tällä on? Vastuullisuus on nouseva kuluttajatrendi ja se heijastuu laajemminkin yhteiskuntaan. Lähitulevaisuudessa, kun korkeakoulut joutuvat kilpailemaan opiskelijoista, vastuullisuus voi korostua myös korkeakoulun valinnassa. Jos tradenomiksi voi opiskella melkein missä vain, valitsisinko mieluummin sellaisen koulun, joka on satsannut vastuullisuuteen? Johdonmukaisella viestinnällä korkeakoulu voi vaikuttaa myös imagoonsa eli siihen, kuinka vastuullisena tai kestävänä se nähdään mahdollisten hakijoiden tai sidosryhmien keskuudessa.

Kun vastuullisuus on jatkuvasti kasvava kuluttajatrendi, yhteiskunta kuuluttaa ilmastotekojen perään ja yliopistot julistavat omaa ilmastoerinomaisuuttaan, mitä ammattikorkeakoulut tekevät? Ottavatko ne aktiivisen viestijän roolin ja kertovat rohkeasti tekemästään tutkimuksesta ja koulutuksesta kestävän kehityksen saralla? Vai jääkö niiden tekemä työ unohduksiin, pölyttymään mappiin ö? Valinnan paikka on nyt.

Kirjoittaja

Juuso Puurula, Opiskelija, Kestävän kehityksen koulutusohjelma, Hämeen ammattikorkeakoulu, juuso.puurula(at)hamk.fi


Aalto-yliopisto. (n.d.) Aalto Sustainability Hub. Haettu 2.4. osoitteesta https://www.aalto.fi/fi/kestava-kehitys/aalto-sustainability-hub

Friman, M., Salminen, J. & Salonen, T. (2020). HAMKin kestävän kehityksen ohjelmaa laatii koko korkeakouluyhteisö. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://blog.hamk.fi/kuulumisia-hamkista/hamkin-kestavan-kehityksen-ohjelmaa-laatii-koko-korkeakouluyhteiso/

Helsingin yliopisto. (n.d.). HELSUS. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/helsus-kestavyystieteen-instituutti

Jääskö, P., Korpela, M., Laaksonen, M., Pienonen, T., Davey, T. & Meerman, A. (2018). KORKEAKOULUJEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖN TILANNEKUVA. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://www.crazytown.fi/wp-content/uploads/2019/02/UBC-Finland-FINAL-010219.pdf?utm_source=ActiveCampaign&utm_medium=email&utm_content=Korkeakoulujen+ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4yhteisty%C3%B6n+tilannekuva+%28UBC+Finland%29+on+nyt+julkaistu+-+lataa+raportti%21&utm_campaign=Crazy+Consultingin+uutiskirje%2C+helmikuu+2019

Kuittinen, O., Neuvonen, A., Mokka, R., Riala, M. & Sivonen, R. (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://vnk.fi/documents/10616/622954/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf/e6a1768a-f8bc-43b9-ad35-5f84f8dcac6c/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf?version=1.0

Kääriä, J. & Castrén-Harju, K. (2019). Mitä vastuullisuus tarkoittaa Turun ammattikorkeakoulussa? Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/mita-vastuullisuus-tarkoittaa-turun-ammattikorkeakoulussa/

Miltton. (2017). Milttonin vastuullisuustutkimus 2017. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://www.miltton.fi/wp-content/uploads/2017/05/Miltton_vastuullisuustutkimus_2017_yhteenvetoraportti2.pdf

Puurula, J. (2020). Korkeakoulu kohti hiilineutraaliutta – Case Hämeen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Kestävä kehitys. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004034407