Innovaatiovuosi Forssan seudulla

VIHI – Forssan seudun yritysten vihreän kilpailukyvyn ja innovaatioiden kehittäminen -hankkeessa toteutettiin erilaisia innovaatiokokeiluja vuosien 2012–2013 aikana. Hankkeen rahoittajina olivat Euroopan aluekehitysrahasto, Forssan seudun kunnat ja Hämeen ammattikorkeakoulu. Hankkeessa toteutettiin muun muassa innovaatiovuotta. Järkivihreä Forssan seutu etsi innovaatiovuoden (2013) aikana uusia ideoita maaseutumaisen ympäristönsä sekä uusien tuote- ja palveluinnovaatioiden kehittämiseen.

– Bright Green Network -verkoston toiminnassa olivat mukana muun muassa seudulliset oppilaitos- ja kehittäjäorganisaatiot. Ideana oli, että kaikki verkostossa mukana olevat toivat vuoden aikana innovaatioajatusta omissa tapahtumissaan esille, Vihi-hankkeen projektipäällikkö Laura Vainio kertoo.

VIHI-hankkeessa järjestettiin keväällä 2013 Järkivihreä-innovaatiokisa. Kisaan jätettiin 25 ideaa, joista kolme parasta palkittiin. Osa ideoista ohjattiin idean jatkokehittelyyn kolmen päivän innovaatioleirille Mustialaan.

Innovaatioleiri

Hämeen ammattikorkeakoulu sai Maaseutuverkostoyksikön innovaatioleirin toteutusvastuun Forssan seudulle. Järkivihreä-innovaatioleiri järjestettiin Tammelan Mustialassa 11.–13.9.2013. Leirille kutsuttiin kaksi ideaa VIHI-projektin järjestämästä Järkivihreästä ideakisasta. Kutsutut ideat olivat ”Rakkaudesta hirssiin” ja ”Koulujen ylijäämäruuat hyötykäyttöön”. Yksi yrittäjävetoinen idea tuli Hämeen ammattikorkeakoulun INNOVAATTORI-projektin kautta. Yritysideassa etsittiin liiketoimintamallia yksityiseen diabetesneuvontaan. Neljäntenä ideana oli Poistari-hankkeen toimeksianto, jonka puitteissa leiriläisten tuli keksiä poistotekstiilille uusia käyttökohteita.

– Innovaatioleirin osallistujissa, joita oli yhteensä n. 30, oli edustajia sekä Bright Green Networkin oppilaitos- ja kehittäjäporukoista että HAMKin opiskelijoista. Ajatuksena oli hioa ryhmissä erilaisia ideoita eteenpäin, jotta niistä tulisi jossain vaiheessa liiketoimintaa. Useinhan on niin, että keksijä jää yksin keksintönsä kanssa ja homma pysähtyy siihen. Forssan seudulla eri toimijat ovat yhdistäneet voimansa niin, että tukea voidaan antaa monelta eri taholta, Laura Vainio toteaa.

Keksijän kehä

Uudet innovaatiot, liikeideat ja keksinnöt tarvitsevat yleensä alkuvaiheessa ulkopuolista rahoitusta. Hämeen ammattikorkeakoulun VIHI-hankkeessa kokeiltiinkin syksyllä Keksijän Kehä -toimintaa yhdessä sijoittajien ja keksijöiden kanssa.

Kuva 1. Kuva Keksijän kehä markkinointiesitteestä.

– Jos olet joskus katsellut televisiosta Leijonan kita tai Leijonan luola -ohjelmia saat idean siitä miten Forssassa Keksijän kehä toteutettiin. Valtakunnallinen Keksijän kehä tapahtumassa haettiin uutta liiketoimintaa Forssan seudulle. Keksijät ympäri maata saivat esitellä keksintöjään Forssan seudun sijoittajille. Aikaa kunkin keksinnön esittelyyn oli 15 minuuttia. Tapahtumaan ilmoittautui yhdeksän keksijää ja kolme sijoittajaa (kuva 1), toteaa Vihi-hankkeen projektipäällikkö Laura Vainio.

– Keksijän kehä sai positiivista palautetta ja yhteistyökumppanina toiminut Keksijäin keskus-liitto suunnitteli toteuttavansa konseptia tulevaisuudessa muuallakin Suomessa. Jotkut keksinnöistä olivat niin houkuttelevia, että keksijät pääsivät sijoittajien kanssa jatkokeskusteluihin, innostuu Laura Vainio kertomaan.

Forssan seudun innovaatiovuosi 2013 jatkuu, vaikka vuosi on vaihtunut. Hämeen ammattikorkeakoulun INNOVAATTORI-hanke jatkaa innovaatiotoiminnan ponnisteluja seudulla. Uusi Innovaattori ideakilpailu 2014 on jo käynnissä. Kisaan voi ottaa osaa osoitteessa: www.hamk.fi/innovaattori/ideakilpailu2014.

Kirjoittaja

Kirsi Sippola, aluekehityspäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, kirsi.sippola@hamk.fi

Epressi.com. Forssan seudun innovaatiovuosi starttaa ideakisalla. Osoitteessa. http://www.epressi.com/tiedotteet/tiede-ja-tutkimus/forssan-seudun-innovaatiovuosi-2013-starttaa-ideakisalla

Innovaattori. Hämeen ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: www.hamk.fi/innovaattori 

Järkivihreä Forssan seutu. Forssan Seudun Kehittämiskeskus Oy. www.brightgreen.fi

Suomen keksijäin keskusliitto KEKE ry. Osoitteessa: http://kekery.fi/ 

VIHI – Forssan seudun yritysten vihreän kilpailukyvyn ja innovaatioiden kehittäminen. Hämeen ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: www.hamk.fi/vihi

Monialainen ja kattava innovaatioverkosto bioalan innovaatioiden vauhdittajana – kokemuksia Biotuli-hankkeesta

Biotaloussiirtymää voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä liiketoiminnan murroksista sitten teollistumisen. Ilmiötä ajavat useat megatrendit mm. uusiutumattomien resurssien hupenemiseen, ympäristön tilaan, ympäristöarvoihin ja kestävän kehityksen tavoitteluun, poliittiseen tahtotilaan ja kansainvälisiin (ympäristö)sopimuksiin ja lainsäädäntöön liittyvät ilmiöt, jotka merkittävästi muovaavat yritysten toimintaedellytyksiä ja -ympäristöä. Nykyisten toimialarajojen rikkoutuessa ja uusien kestävän kehityksen periaatteita noudattavien arvoverkostojen muotoutuessa yritysten pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti ja sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön ja vastaamaan sen tarpeisiin.

Biotaloussiirtymä tarjoaa yrityksille mittaamattomasti uusia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen kuitenkin edellyttää paitsi tuoteinnovaatioita usein myös toimintamallin muuttamista mm. liiketoimintainnovaatioiden kautta. Toimialarajojen murtuessa innovointi usein edellyttää uudenlaisia osaamisyhdistelmiä. Ilman kokonaisvaltaista biotalouden ja bioliiketoiminnan ymmärrystä loistavankin teknologian hyödyntäminen voi muodostua äärimmäisen haasteelliseksi.

Biotalousinnovaatioille asetetaan paljon odotuksia sekä yhteiskunnan että talouden uudistumisen näkökulmasta. Biotaloudessa pyrkimyksenä on hyödyntää raaka-aine ja tuotannon sivuvirrat mahdollisimman täydellisesti ja tehdä tuotannosta energiatehokasta ja ympäristöystävällistä. Parhaimmillaan prosessikokonaisuus tuottaa tarvitsemansa energian ja hyödyntää raaka-aineet kokonaisuudessaan tuottamatta lainkaan loppujätettä. Materiaali- ja energiavirtojen hallinnan lisäksi tarvitaan innovaatioverkosto, joka mahdollistaa eri organisaatioiden yhteistyön ja teollisten symbioosien syntymisen. Innovaatiojohtamisen rooli on biotalousverkoston rakentamisessa ja hallinnassa merkittävä.

Korkeakouluilla ja tutkimusorganisaatioilla on merkittävä asema innovaatioverkostossa mm. uusien mahdollisuuksien tunnistamisessa, biotalouteen linkittyvässä tutkimus- ja kehitystyössä perustutkimuksesta kaupallistamiseen sekä biotalouden kokonaiskuvan luomisessa. Biotaloussiirtymän eteneminen vaatii kuitenkin ensisijaisesti toimia yrityksiltä. Eritoten pk-yrityksiltä kuitenkin usein puuttuu kokonaiskuva biotaloudesta sekä siitä, miten niiden kannattaisi muodostaa yhteistyöverkostoja ja kehittää osaamistaan ja viestintäänsä muuttuvassa toimialakentässä. Tässä innovaatiojärjestelmän ja verkoston tuki on kehityksen kannalta tärkeää.

Hanketoiminnalla voidaan edesauttaa biotaloussiirtymää ja verkostojen muodostumista. Kaakkois-Suomessa tästä hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa esille Biotuli (biojalostamon uudet tuotteet ja liiketoimintamallit) -hanke. Lappeenrannan teknillisen yliopiston koordinoimassa hankkeessa olivat mukana Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu, StoraEnso, UPM-Kymmene, Andritz, Kouvola Innovation, Kotka-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor, Imatran Seudun Kehitysyhtiö ja Wirma Lappeenranta. Hankkeen tuloksiin voi tutustua osoitteessa www.biotuli-hanke.fi. Työnjako eri toimijoiden välillä toimi Biotuli-hankkeessa luontevasti ja yhteistyö hankkeessa oli erittäin tuottoisaa. Yliopiston ja ammattikorkeakoulujen välistä tutkimusyhteistyötä tehtiin antibakteeristen aineiden tunnistamisen lisäksi liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi ja liittyen lämpöyrittäjyyteen ja jalostusprosessien sivutuotteiden hyödyntämiseen torrefiointi-prosessilla. Alueellisten kehittämisyhtiöiden rooli tulosten jalkauttamisessa ja yrityskentän tarpeiden tunnistamisessa koettiin hyvin arvokkaaksi ja yritysten mukanaolon tärkeyttä ei voine liikaa korostaa.

Biotalouden innovaatioiden sekä bioliiketoiminnan syntyminen edellyttää uudenlaista osaamista, mikä puolestaan vaatii toimialojen rajapintojen välistä yhteistyötä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rooli biotaloussiirtymässä voi olla merkittävä, mutta yksin korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten toimesta tehtävä tutkimus ei riitä. Parhaat tulokset saadaan kattavalla kokoonpanolla yrityksiä, tutkimusorganisaatioita ja tukitoimintoja. Yhteistyön toimivuuden edellytyksenä on selkeä tehtävänjako ja vastuut sekä aito yhteistoiminta eri organisaatioiden ja osaamisalueiden välillä.

Kirjoittaja

Melina Maunula, nuorempi tutkija, DI, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, melina.maunula@lut.fi

Poistotekstiili luo mahdollisuuksia uusille innovaatioille

Tekstiilijätteen määrä yhdyskuntajätteestä on ollut kasvussa 2000-luvun loppupuolella. Suomessa kulutettiin kodintekstiilejä vuonna 2010 noin 70 000 tonnia. Uudelleenkäyttöön ohjautuu kulutuksesta noin 30 % ja kierrätykseen noin 14 %.  Lisääntyvien tekstiileiden määrä ei ole yksin Suomen ongelma. Tekstiilikuitujen kulutus kasvoi myös maailmalla 35 % vuodesta 2000 vuoteen 2007. (Dahlbo et al 2013, 12.)

Kuva 1. Poistotekstiilien määrä kasvaa. Kuva: Milla Valkonen/ HAMK.

Pakko luo myös mahdollisuuksia

Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen lajittelututkimuksen mukaan sekajätteessä oli tekstiilijätettä enimmillään noin 8 %. Suurin osa tekstiilijätteestä sijoitetaan tällä hetkellä kaatopaikoille. (Dahlbo et al 2013, 12.) Vuonna 2016 voimaan tuleva kaatopaikka-asetus kieltää lähes kaiken eloperäisen jätteen hautaamisen kaatopaikoille. Asetus koskee pääosaa kulutusjätteistä, kuten paperia, pahvia, muoveja, biojätteitä ja tekstiilejä. (Toivanen 2014.)

Hämeen ammattikorkeakoulussa on tutkittu poistotekstiilejä vuodesta 2010. Työn aloitti Helena Hinkkala (nyk. Käppi), joka teki esiselvityksen poistotekstiileistä vuonna 2011 Velog-hankkeelle. Hinkkalan esiselvityksessä kartoitettiin poistotekstiilien käsittelyä Suomessa sekä tutustuttiin erilaisiin alan toimijoihin. Esiselvityksessä huomattiin, että toimijat eivät ole verkostoituneet eivätkä tiedä toistensa toiminnasta juuri mitään. Hämeen ammattikorkeakoulun Vihi-hanke aloittikin valtakunnallisen verkoston keräämisen ja toimijatapaamiset. Tapaamisissa on keskusteltu alan tarpeista ja poistotekstiilien uusista hyödyntämismahdollisuuksista.

Kuva 2. Poistari-hankkeen ideointityöpaja 17.1.2013. Kuva: Milla Valkonen/ HAMK.

Uusi jätelaki pakottaa toimimaan eri lailla kuin ennen. Uusia toimintamalleja on haettu HAMKissa erilaisilla kokeiluilla ja hankkeilla. POISTARI-hanke oli käynnissä vuosina 2012–2013. POISTARI-projektilla selvitettiin erilliskerääjien, eko-ompelijoiden, kuntien nuorten työpajojen ja jo alalla toimivien yritysten kiinnostusta liittyä mukaan valtakunnalliseen materiaalipankkiin. Samalla pyrittiin viestimään virkamiehille ja Euroopan parlamentin jäsenille tuotevastuulain tarpeellisuudesta myös poistotekstiilien osalta. Hankkeessa järjestetyt innovatiiviset poistotekstiilityöpajat keräsivät runsaasti osallistujia (kuva 2). Työpajoissa kehitettiinkin poistotekstiilille uusia hyödyntämiskohteita yli 800. Osa poistotekstiilin hyödyntämisideoista suuntautui uusille toimialoille, kuten eristeiksi rakennuksiin, viherrakentamiseen tai energiatuotantoon biopolttoaineen raaka-aineeksi. Osaa ideoista oli pohdittu tuotannollisista ja asiakaspalvelullisista näkökohdista. Jotkut ideat olivat tuoteideoita, joissa ei vielä ollut mietitty toteuttamista tai tuotantoa, kuten poistotekstiilin avulla kevennetty kelluva betoni.

Ideointiseminaareissa huomattiin, että asioita pitää myös kokeilla. Hämeen ammattikorkeakoulun VIHI-hanke käynnistikin ensimmäisen materiaalipankin Humppilassa helmikuussa 2013. Kokeilu sai nimekseen TEXVEX.

TEXVEX-pilotti Humppilassa

Puolen vuoden TEXVEX-pilottikokeilu järjestettiin yhteistyössä Humppilan nuorten työpajan, Loimi-Hämeen Jätehuollon, Suomen poistotekstiilit ry:n, UFF:n , Globe Hope Oy:n ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Pilotin avulla pyrittiin luomaan kopioitava materiaalipankkikonsepti, joka voidaan viedä myös muihin kuntiin ja kaupunkeihin. TEXVEX-poistotekstiilien käsittelykokeilun tavoitteena oli vähentää kaatopaikalle menevän tekstiilin määrää sekä luoda uutta tekemistä Humppilan Nuorten työpajalle. Kokeilun aikana kerättiin puhtaita, kuivia poistotekstiileitä kuten vaatteita, verhoja, kenkiä, laukkuja, vöitä, päiväpeittoja, lakanoita ja mattoja Humppilan Varikolle. Humppilan kunnan Nuorten työpaja toimi poistotekstiileiden vastaanottajana ja lajittelijana. Osa poistomateriaalista lajiteltiin Globe Hope Oy:n ja EcoCenter JykaTuotteen lajittelukriteereiden mukaan. Osan materiaalista haki UFF ja lopuista huolehti Loimi-Hämeen jätehuolto Oy. Pilotin aikana nuoret lajittelivat tekstiilejä neljä tuntia päivittäin (kuva 3).

Kuva 3. TEXVEXin toimintakaavio. Kuva: Milla Valkonen/ HAMK.

Humppilan TEXVEX-pilotti päättyi kesällä 2013. TEXVEX osoitti, että poistotekstiilien osalta materiaalitehokkuutta voidaan olennaisesti parantaa tehokkaamman kierrätyksen avulla. TEXVEX-pilottikokeilun aikana lajitelluista tekstiileistä vain 9 % päätyi Loimi-Hämeen Jätehuollon käsiteltäväksi. (HAMK VIHI, 2013). Tulos on merkittävä, sillä tällä hetkellä kaatopaikalle kulkeutuvan yrityksistä ja kuluttajilta poistuvan tekstiilimateriaalin määrä on 90 000 tonnia eli noin 17 kiloa per henkilö (Hinkkala 2011). TEXVEX-pilotti herätti paljon kiinnostusta eri kunnissa ja kaupungeissa. Myös media oli kiinnostunut uudesta toiminnasta ja teki useita uutispätkiä televisioon sekä juttuja lehtiin.

Mitä ajankohtaista tapahtumassa juuri nyt?

Kiinnostus tekstiilikierrätykseen on heräämässä myös yritystaholla. Nykyään kaupoista löytyy yhä useammin tekstiilituotteita, joissa on hyödynnetty kierrätyskuituja. Kauppaketjuissa on myös alettu järjestää erilaisia tekstiilien keräyskampanjoita. Esimerkiksi H&M oli ensimmäinen muotiketju koko maailmassa, joka järjesti globaalin vaatekeräyksen myymälöissään. Keräyskampanjan tulokset näkyvät helmikuussa 2014 kun H&M lanseeraa kierrätyskuiduista valmistetun vaatekokoelman. Kokoelman perustana ovat denimkuidut esimerkiksi farkuista. (Salo 2014.)

Hämeen ammattikorkeakoulussa jatketaan mielenkiintoista hanketoimintaa poistotekstiilien parissa. HAMK on mukana Suomen Ympäristökeskuksen, Kuluttajatutkimuskeskuksen sekä UFF:n kanssa Tekstiilien kierrättämisen mahdollisuudet ja esteet -hankkeessa (TEXJÄTE). Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa tekstiilien uudelleenkäytön ja lisäämispotentiaalin arvioimisessa. Määrien lisäksi kartoitetaan nykyisin kaatopaikalle päätyvän tekstiilijätteen laatua, mm. lajittelukokeilla ja haitallisten aineiden tarkastelulla. (Dahlbo et al 2013.)

HAMK jatkaa myös työpajamuotoisten poistotekstiilipankkien kehittämistä. Poistaripaja-hankkeessa on perustettu kevään 2014 aikana Texvex-nimiset poistotekstiilipankit Forssaan ja Loimaalle osaksi kaupunkien nuorten työpajojen toimintaa. Näissä pilottikohteissa kokeillaan erilaisia toimintamalleja liittyen siihen, kuinka tekstiilikierrätystä voidaan kehittää, mitä kaikkea kuntien ja kaupunkien nuorten työpajat voivat tehdä tekstiilikierrätyksen parissa ja toisaalta kuinka vaikeassa työllisyystilanteessa oleville nuorille voidaan tarjota monipuolisia työpaja-, työkokeilu- ja kuntouttavan työtoiminnan paikkoja poistotekstiilipankeissa.

Uusia hankeavauksia on myös suunnitteilla. HAMKissa ei puhuta poistotekstiilistä jätteenä vaan raaka-aineena. HAMK onkin VTT:n rinnalla mukana konsortiossa, jossa valmistellaan EU-tasoista poistotekstiilihanketta Horizon 2020 -hakuun.

Kirjoittajat

Kirsi Sippola, aluekehityspäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, kirsi.sippola@hamk.fi

Milla Valkonen, projektipäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, milla.valkonen@hamk.fi

Dahlbo, H. Aalto, K., Sippola, K., Ojanen, S. (2013). Tekstiilijätteen kierrätykselle etsitään mahdollisuuksia. Ympäristö ja Terveys lehti 7:2013, 44, vsk. ss. 12-16.

Hinkkala, H. (2011). Tekstiilikierrätyksen esiselvitys – poistotekstiilimassojen hyödyntämistapojen edistäminen jätehierarkian mukaisesti. Osoitteessa: http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Tutkimus_ja_kehitys/Hankkeet/velog/opinnaytetyot (7.4.2014)

Salo, I. (2014). Markkinointi&Mainonta. Hennes&Mauritz lanseeraa kierrätysmalliston. http://www.marmai.fi/uutiset/hennesmauritz+lanseeraa+kierratysmalliston/a2229707 (7.4.2014)

Toivanen, J. (2014). Roskapusseja ei enää haudata kaatopaikalle. Helsingin Sanomat. 6.4.2014. Sanoma Media Finland Oy. Sivut: A10-11.

Lisätietoja hankkeista, joilla on edistetty poistotekstiileihin liittyvää kehittämistoimintaa

Velog – Vetovoimaa logistiikalla Forssan seudulle www.hamk.fi/vihi (poistotekstiilien esiselvitys) HAMK.

Vihi-Forssan seudun yritysten vihreän kilpailukyvyn ja innovaatioiden kehittäminen –hanke (TEXVEX-kokeilu ja verkostoituminen). HAMK.

Poistari – Poistotekstiilien materiaalipankkiselvitys -hanke (EU-vaikuttaminen, materiaalipankki ja ideointitapahtumat). HAMK.

Poistaripaja – Työpajamuotoisten poistotekstiilipankkien kehittäminen valtakunnalliseksi toimintamalliksi -hanke www.hamk.fi/poistaripaja HAMK, LAMK, Forssan kaupunki ja Loimaan kaupunki.

Suomen Poistotekstiilit ry. www.poistotekstiilit.fi

Tekstiilijätteen kierrätyksen mahdollisuudet ja esteet. Suomen Ympäristökeskus, HAMK, Kuluttajatutkimuskeskus ja UFF. Osoitteessa: http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Tekstiilijatteen_kierratyksen_mahdollisuudet_ja_esteet_TEXJATE

Lavia – Green Longboards: How UASes can aid young startups to takeoff

It’s the first days of Sochi and a Finnish snowboarder Enni Rukajärvi has just won silver in women’s slope style. Immediately, a few month old picture of Enni holding a longboard i.e. longish skateboard mostly used by girls and young women, gets shared on one particular Facebook page.

World’s most beautiful longboards

Picture 1: Jaakko Kukkonen (left) and Tuomas Davidsson, picture by Jussi Ratilainen (2013)

The page belongs to Lavia – Green Longboards a small and very cool startup creating “world’s most beautiful longboards” as one Helsinki area fashion blogger stated. Besides of looking nice, these longboards also happen to be the most environmentally friendly out there. It started with natural fiber composite structure glued together with best on the market bio epoxies. Lavia’s two young entrepreneurs Jaakko Kukkonen and Tuomas Davidsson however, didn’t stop there. In the past 12 months they’ve e.g. experiment with methods to attach recycled fabrics in the boards making them really stand out from others out there.

It begins with an idea

Viewed from the perspective of universities of applied sciences, Lavia’s story is of particular interest. It exemplifies the many small ways how a university ecosystem can aid young and talented entrepreneurs in their journey.

In early 2012 Karelia UAS’s research and international relationship office had developed a practice of co-working with lecturers from different fields. In practice, lecturers and innovation specialists organized so called activation workshops fitted in with the normal lectures. After being introduced to various types of examples, students were then asked to think their own personal interests and skills and then write down their own ideas. Finally, at the end of the workshop, the visiting innovation specialist collected all the idea papers. And so it was with Jaakko, who then was a first year student in environmental technology engineering (though he later changed to media studies) and Tuomas who was just finishing his 3rd year in industrial design. On two different workshops, without any prior knowledge of each other, both of them wrote down an idea related to longboards – Jaakko with general interest and experience in longboard design, and Tuomas writing about possibility of doing natural fiber composite longboards. This shared interest was spotted by people at the RDI offices and the two guys were introduced and asked to discuss and see if they could join forces. Luckily, which is not often the case, Jaakko and Tuomas formed a team and started working on their idea.

Draft program

From Karelia’s perspective, second step came when Team Lavia applied for access to the Draft program, a then new initiative at Karelia with a mission to help teams with innovative projects. Jaakko and Tuomas were among the 12 teams selected and received a pledge to have various types development work related purchases made by Karelia (who in turn was receiving funds from Finnish foundation). As part of the program, regular workshops were organized, during which Team Lavia could learn and gain feedback from other teams doing projects of their own (http://draft.karelia.fi/en/teams/2012-fall).

With first patch of materials received, Jaakko and Tuomas got access to Karelia’s wood and metal workshops at the Centre for Creative Industries. Wisely they started building their first prototypes and at the same time experimenting with ways to cut the production time of one board to minimum paving way for a viable business model.

Facebook visibility

Almost from day one, Lavia’s been using Facebook as their main form of web presence. Jaakko and Tuomas have openly shared images of their on-going development work and treated their “likers” with high appreciation. This paid of early on because national media spotted their efforts providing Jaakko and Tuomas free publicity. From Karelia’s perspective Lavia’s Facebook efforts have been a very positive thing. Firstly, any media visibility Lavia manages to gain is also good PR for the school. Secondly and most importantly, Lavia became a perfect example for other students encouraging them to pursue their dreams. When Jaakko and Tuomas shared pictures of their very first prototypes, it considerably lowers the threshold of entrepreneurship in the minds of others. As opposed to situation where only the stories of the big and successful get shared.

Integration to studies

Yet another way, how Lavia has been collaborating with the school, has been the way how Tuomas and Jaakko have been able to integrate Lavia in to their studies. Prime example was the thesis focusing on Lavia made by Tuomas, who graduated in spring 2013 (Davidsson, 2013). Also, other students not part of the Lavia core team, have been eager to do smaller study related projects, internships and lately theses, too. This is of course more than ok for Karelia, since Lavia offers a more multi-faceted learning opportunity as compared to a more established company, who typically give students narrower tasks.

As Lavia’s journey continues, their integration in to the local startup ecosystem has been deepening. Recently, Jaakko and Tuomas pitched for angel funding at local event organized by a local business incubator. This is all good and well for Karelia, as the school can take genuine credit for being able do its part in helping young teams to pursue their dreams.

Author

Heikki Immonen, Innovation coordinator, Karelia University of Applied Sciences, heikki.immonen@karelia.fi

Rukajärvi takes slopestyle silver, http://yle.fi/uutiset/rukajarvi_takes_slopestyle_silver/7077856, viewed 14.2.2014

Picture of Enni Rukajärvi, https://www.facebook.com/photo.php?fbid=584501991634857&set=a.384771108274614.93256.384720581613000, viewed 14.2.2014

Lavia – Green Longboards, https://www.facebook.com/LaviaLongboards, viewed 14.2.2014

Maailman kaunein lonkkari: Lavia Green Longboards, http://aamukahvilla.bellablogit.fi/2013/07/maailman-kaunein-lonkkari-lavia-green-longboards/, viewed 14.2.2014

Draft program for teams, http://draft.karelia.fi/en/, viewed at 14.2.2014

Syksyllä 2012 Draft-ohjelmaan valitut tiimit, http://draft.karelia.fi/en/teams/2012-fall, viewed 14.2.2014

Picture of a prototype, https://www.facebook.com/photo.php?fbid=395737257177999&set=a.384736121611446.93248.384720581613000, viewed 14.2.2014

Davidsson, Tuomas, 2013, Lavia Green Longboards –tuotekehitysprojekti, https://www.theseus.fi/handle/10024/61310, viewed 14.2.2014

Ammattikorkeakoulu synnyttämässä radikaaleja innovaatioita – Metropolian opiskelijoiden spinoff-yritys mullistamassa kolikko-toimialaa

Metropolia Ammattikorkeakoulun Electria-tutkimusyksikössä ratkotaan yritysten ja yhteiskunnan haastavia ongelmia. Yritysten esittämiin haasteisiin pyritään löytämän ensisijaisesti ratkaisu kaupallisesti saatavilla olevia ratkaisuja soveltamalla. Usein ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, joihin tällä hetkellä saatavilla olevasta tarjonnasta ei saa sovellettua ratkaisua ja silloin pitää etsiä täysin uusia menetelmiä.

Suomen Rahapajan tuotekehitys oli kuullut Electrian osaamisesta RFID-teknologian osalta. Rahapaja oli hakemassa langatonta arvomitalien tunnistusmenetelmää ja halusi ymmärtää millaisia erilaisia teknologioita on käytettävissä. Keskusteluissa käytiin Rahapajan tarve kokonaisvaltaisesti lävitse ja pyrittiin löytämään toteutustapa, joka olisi tarpeeseen nähden optimaalinen.

Rahapajan hakema ratkaisu oli haastava, koska menetelmän oli kyettävä tunnistamaan kohde yksilöllisesti ja kosketuksettomasti ilman näkyvää jälkeä mitalissa. Mitään perinteistä langatonta tunnistusmenetelmää ei voitu hyödyntää, koska metalli estää radiosignaalien etenemisen. Vaikka ongelma vaikutti fysiikan lakien perusteella mahdottomalta, haaste otettiin vastaan. Electriassa mottona on ollut, että kaikkeen löytyy ratkaisu, osassa kestää vain enemmän aikaa. Ongelman osalta toteutettiin kattavan selvitys tutkimusartikkelien ja patenttikantojen osalta. Selvityksessä törmättiin mielenkiintoiseen 70-luvulla patentoituun EMAT-teknologiaan, jota on hyödynnetty hitsauksen laadun analysoinnissa. Kyseisellä teknologialla voidaan sähkömagneettisella kentällä luoda johtaviin kappaleisiin akustinen aalto, jonka eteneminen aineessa on luettavissa. Konsepti vaikutti lupaavalta ja Rahapajan kanssa päätettiin selvittää asiaa lisää.

Samaan aikaan Metropolian yliopettaja Kari Vierinen oli käynyt lävitse EMAT-teknologiaa ja Electrian haastetta oppitunnilla. Metropolian automaation opiskelija Ilari Järvinen innostui aiheesta. Ilari otti yhteyttä Electriaan ja asian osalta päätettiin käynnistää insinöörityö, jossa olisi tarkoitus selvittää konseptin toimivuus käytännössä. Insinöörityön tulokset olivat onnistuneet. EMAT-teknologian avulla oli todellakin mahdollista lukea pienen metallikappaleen rakenteellisia ominaisuuksia. Samalla tajuttiin että teknologialla on vielä mitaleja suurempi potentiaali käyttörahan puolella. Sen avulla olisi mahdollista tuottaa kolikoihin vaikeasti väärennettävä yksilöivä koodi. Konsepti oli niin lupaava, että sen eteenpäin viemiseen ja patentoitavuuden selvittämiseen haettiin Keksintösäätiöstä apua. Konsepti sai säätiön rahoituksen, jonka turvin voitiin valmistella patentti sekä aloittaa prototyypin kehittäminen. Keksintö sai myös kansallisen Runar Bäckströmin säätiön palkinnon, josta saadun pääomin turvin voitiin perustaa uusi startup-yritys. Sitä luotsaamaan lähtivät Metropolian opiskelijat Ilari Järvinen ja Jari Juoksukangas. Samalla solmittiin yhteistyösopimus Suomen Rahapajan kanssa.

Tekesin ja Suomen Rahapajan rahoittaman vuoden intensiivisen tuotekehitysvaiheen jälkeen anturi ja kolikkoprototyyppi saatiin viimein valmiiksi. Tuotantotestien tulokset anturille ja kolikoille olivat erinomaiset. Kolikoihin pystyttiin kirjoittamaan konseptin mukainen koodi ja se oli äärimmäisen halpa toteuttaa. Koska teknologia hyödyntää akustista signaalia kolikoiden sisällä, teknologialla päätettiin antaa kuvaava CoinTune -nimi. Sen avulla on mahdollista luoda jokaiselle kolikolle oma äänensävy. Kirjoituksen tekemiseen pystyttiin hyödyntämään nykyisiä tuotantolaitteita ja toimenpide voitiin upottaa nykyiseen valmistusprosessiin. Tähän saakka uudet turvapiirteet kolikoissa ovat tarkoittaneet lisäkuluja, mikä on estänyt hyvien turvapiirteiden tuomisen kolikoihin. Nyt olisi mahdollisuus kustannustehokkaasti nostaa kolikoiden turvaominaisuuksia ja lähteä jopa kilpailemaan pienimpien seteleiden kanssa. Kolikko-alan asiantuntijat olivat hämmästyneitä ja pitivät CoinTune -teknologiaa erittäin merkittävänä. Se olisi ehkä jopa kolikkoalan yksi merkittävimmistä innovaatioista. Halvat mutta erittäin turvalliset piirteet mahdollistavat nykyistä halvempien materiaalien hyödyntämisen kolikoissa, joista on arvioitu tulevan miljardiluokan säästöjä keskuspankeille.

CoinTune -teknologian ensimmäinen tuotantopilotti oli 2014 vuoden alussa, jolloin Suomen Rahapaja valmisti kiertoon 200 000 uutta kahden euron kolikkoa, jotka olivat varustettu CoinTune -teknologialla. Koska euro on maailman edistyneimpiä kolikoita, referenssi on kova ja herättänyt kovasti kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Lupaava pilotti on myös aiheuttanut sen, että EU-tasolla on aloitettu valmistella teknologian ottamista mukaan kaikkiin jatkossa valmistettaviin yhden ja kahden euron kolikoihin. On jännittävää seurata miten suomalaisen innovaation maailmanvalloitus pikku hiljaa lähtee liikkeelle. Projekti on ollut myös hyvä opetus siitä, kuinka sinnikkyydellä ja suomalaisella insinööriosaamisella voidaan muuttaa maailmaa.

Kirjoittaja

Sami Kalliokoski, Electria-tutkimusyksikön osaamisaluepäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sami.kalliokoski@metropolia.fi

Ammattikorkeakoulut yrittämisen, yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan ytimessä

Suomesta ollaan hartiavoimin tekemässä maailman osaavinta kansakuntaa. Osaaminen lienee sitä, että oikeita asioita tehdään oikein. Osaamista tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa. Suomalaista koulujärjestelmää on kehitetty ja kehitetään edelleen tuottamaan yhteiskunnan tarvitsemia osaajia erilaisiin tarpeisiin eri puolille maailmaa.

Ammattikorkeakouluissa tarjottavan ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) merkitys yritys- ja elinkeinoelämän kehittämisessä on laajalti tunnistettu ja tunnustettu. Osaaminen, terve itsetunto ja halu mennä eteenpäin ovat ammattikorkeakouluista valmistuneiden ominaispiirteitä – hienoa!

Korkeakoulujen merkitys yhteiskunnan kehittämisen moottoreina on kiistaton. Koko suomalaisen koululaitoksen tulee asennoitua riittävällä vakavuudella siihen, että tulevaisuuden tekijät ovat parhaillaan kasvamassa organisaatioissamme. Määrärahojen vähentyminen näyttää valitettavalta todellisuudelta, johon meidän on pystyttävä reagoimaan.

Yhteistyötä on tehtävä, omaan napaan katsominen ei rakenna Suomea kohti maailman osaavinta kansakuntaa. Resurssit on pystyttävä käyttämään tehokkaasti, oikein ja yhteistyössä. Koulutus on pitkän aikavälin yhteiskunnallinen investointi.

Vaikka korkeakoulujen yritys- ja elinkeinoelämäyhteistyöstä on puhuttu pitkään, haasteita on matkan varrella riittänyt. Perinteisesti yliopistot ovat tehneet tuloksellista yhteistyötä suurten yritysten kanssa. Pienet ja keskisuuret (PK) sekä aloittelevat yritykset (start-upit) ovat erityisesti ammattikorkeakouluille mielenkiintoisia yhteistyötahoja.

Tiedämme, että tulevaisuuden työpaikat syntyvät nimenomaan PK-sektorille. Jatkossa kasvava määrä korkeakouluista valmistuvista opiskelijoista toteuttaa haaveitaan perinteisiin työsuhteisiin nähden poikkeavin tavoin, mm. yrittäjinä. Hyvinvointi syntyy työstä.

Tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi ammattikorkeakouluilla on useita keinoja vastata PK-sektorin ja aloittavien yritysten tarpeisiin. Erillis- ja täydennyskoulutuspalveluiden avulla pystymme vastaamaan äkillisiin, mittakaavaltaan rajattuihin osaamistarvevajeisiin kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan vahvuutena on kyky kohdentaa resurssit yksittäisten yritysten ongelmista laajojen, jopa globaalien verkostojen ja ongelmien ratkaisuun. TKI:n avulla korkeakoulut synnyttävät ja siirtävät viimeisintä tietoa yritys- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Kehittämistoiminnan integroinnista opintoihin ja siten opiskelijoiden arkeen on erinomaisia esimerkkejä eri puolilta Suomea.

Suomalaisen korkeakoululaitoksen ns. duaalimallin mukainen työnjako näkyy korkeakoulusektoreiden toisistaan poikkeavina rahoitusperusteina. Toisin kuin yliopistoilla, ammattikorkeakoulujen keskeisin tehtävä on tuottaa työ- ja elinkeinoelämälle tulevaisuuden osaajia. Koulutuksen osuus ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoituksesta on 85 %. Nykyisen rahoitusmallin mukaisesti TKI-toiminnan osuus perusrahoituksesta on 15 %.

Korkeakoulujen ja yritysten yhteistyö on pinnalla kaikkialla. Esimerkiksi Britanniassa ollaan perustamassa uudelleen suomalaista AMK-järjestelmää vastaavaa sektoria. Keskeisimpänä perusteena on yritys- ja elinkeinoelämän huutava tarve ammatillisesti orientoituneelle, korkeasti koulutetulle työvoimalle.

Toinen keskeinen peruste sektorin tarpeelle on nimenomaan PK-sektorin kehittämistarpeisiin vastaaminen. Britanniassa on huomattu, että korkeakoulujen ja PK-yritysten yhteistyö on muodoiltaan hyvin monimuotoista. Yritystoiminta on monesti vasta kehittymässä, jolloin toimintamallien kirjo, tavoitteet yms. vaihtelevat runsaasti. Yhtä tapaa toimia ei siten kannata yrittääkään, joka itse asiassa on monelle korkeakoululle suuri haaste.

Toinen Britanniassa havaittu periaate korkeakoulujen ja yritysten yhteistyössä on, että yhteistyö ei voi olla vain yhdensuuntaista. Molempien osapuolten tulee aidosti hyötyä yhdessä tekemisestä. Luottamus ja yhteinen tahtotila on oleellista, koska toimintasyklit ovat erilaisia. Sitoutumisen kautta haasteet esimerkiksi tekijänoikeuksiin liittyen pystytään ratkaisemaan.

Edellä kuvatuissa havainnoissa ei sinällään ole mitään uutta. Suomessa ammattikorkeakoulujen tehtävänä on erityisesti PK-sektorin kehittäminen ja kansainvälistäminen. Vallitsevan duaalimallin mukaisesti tiedekorkeakoulujen, yliopistojen, pääasiallisena tehtävänä on akateeminen tutkimus. Toisin sanoen yliopistot tuottavat akateemista tietoa, jota ammattikorkeakoulut oman tehtävänsä mukaisesti soveltavat yritys- ja elinkeinoelämän tarpeisiin luoden uusia innovaatioita, palvelukonsepteja sekä yrittäjyyttä.

Ammattikorkeakoulujen toiminta tukeutuu vahvasti alueperustaisuuteen. Laaja-alainen yritysyhteistyö on korkeakoulujen yksi keskeisimmistä tavoista palvella yhteiskuntaa. Vaikka erityisesti tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisessä tulee katsoa aivan akuuttien työelämätarpeiden lisäksi pitkälle tulevaisuuteen, työelämän tarjoamia mahdollisuuksia tulisi pystyä hyödyntämään nykyistä tehokkaammin.

Useissa Euroopan maissa on esimerkiksi menestyksellisesti hyödynnetty matalan byrokratian Innovaatioseteliä, jonka avulla yritykset ovat voineet hyödyntää korkeakoulujen osaamista omien tuotteiden, palveluiden ja innovaatioiden kehittämisessä. Innovaatio- ja yritystoiminnan kehittämisen edistämisessä myös ministeriöiden välisen yhteistyön kehittäminen on oleellista. Suomessa olisi otollinen aika siirtyä myös lainsäädännöllisesti mahdollistavaan aikakauteen sääntelyn ja rajoitteiden lisäämisen sijaan.

Erilaisuus on huono tekosyy olla paneutumatta toistemme kehittämistarpeisiin ja -haasteisiin. Yhteinen ymmärrys, erityisesti oikein ymmärrys syntyy vain keskustelemalla. Maailman paras integraattori – kupillinen kuumaa kahvia – toimii tässäkin suhteessa!

Kirjoittaja

Turo Kilpeläinen, Rehtori, toimitusjohtaja, KTT, Kajaanin ammattikorkeakoulu, turo.kilpelainen@kamk.fi