Korkeakoulut ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus – Korkeakoulujen arviointineuvoston 2012−2013 loppuraportti

Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiryhmän loppuraportti. Tekijät Veijo Ilmavirta, Hannele Salminen, Markku Ikävalko, Heikki Kaisto, Päivi Myllykangas, Eero Pekkarinen, Hannele Seppälä, Touko Apajalahti. Korkeakoulujen arviointineuvosto 5:2013.

Vaikuttavuuden mittaamisen haasteet

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy monesta eri tekijästä. Kun vaikutukset kertyvät yleensä pitkän aikavälin kuluessa, niiden mittaaminen ja niiden perusteella palkitseminen ovat osoittautuneet pulmalliseksi. Asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Niinpä havaittua kehitystä ei hevin voi laskea yhden toimijan ansioksi tai tappioksi, koska sekä suhdanteet, korkeakoulun strateginen fokus että alueellinen toimintaympäristö tuovat kokonaisuuteen omat erityispiirteensä. Mitkä seikat ja keiden kaikkien panos itse asiassa on vaikuttanut lopputulokseen?

Korkeakoulujen arviointineuvosto toteutti vuosina 2012−2013 yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden teema-arvioinnin. Itse tulosten rinnalla haluttiin tarkastella sitä, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut ylipäätään määrittelevät yhteiskunnallisen tehtävänsä ja mitä tavoitteen toteutumista edistäviä tai ehkäiseviä tekijöitä on tunnistettavissa. Kesäkuussa 2013 julkaistu loppuraportti Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä (KKA 5:2013) on tärkeä puheenvuoro. Se jäsentää yleisellä tasolla vaikuttavuuden asemaa korkeakoulujen tavoitesopimuksissa ja strategioissa. Samalla tarkastellaan myös itse toteuttamisen painopisteitä ja laadunhallintaan liittyviä toimenpiteitä.

Tämän katsauksen näkökulma painottuu ammattikorkeakouluja koskeviin arvioihin ja suosituksiin. Yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja niin sanotun kolmannen tehtävän tarkastelu jää enemmän taka-alalle.

Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallinen identiteetti

Ammattikorkeakoulujen strategioissa yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehittäminen on kuvattu keskenään varsin yhdenmukaisesti. Tavoitteen katsotaan toteutuvan osaamisen siirtämisenä: se on työelämälähtöisen koulutuksen, toiminta-alueelle sijoittuvien valmistuneiden opiskelijoiden sekä aktiivisen kehitys-, innovaatio- ja tutkimustoiminnan yhteisvaikutusta. Koulutusohjelmakokonaisuudet on usein suunniteltu vastaamaan alueen elinkeinorakennetta. Oman toimintaympäristön elinvoiman ja kilpailukyvyn lisääminen on ammattikorkeakoulujen strategioiden auki kirjoitettu ja yhteisesti jaettu yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoite.

Merkittävä ero ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä on myös siinä, millä perusteilla tulevaisuuden strategiset painopisteet halutaan määritellä. Keskustelu työ- ja elinkeinoelämän kanssa oli tärkeintä ammattikorkeakouluille. Yliopistoissa ajateltiin painokkaammin, että sen itse tulee määritellä painopisteensä.

Raportin mukaan vaikuttavuus on yliopistoja selkeämmin ammattikorkeakoulujen sisäisten tulosmittareiden tai arviointien elementti. Yliopistot katsovat valtaosin toteuttavansa kolmatta tehtäväänsä parhaiten tekemällä tutkimus- ja opetustyönsä mahdollisimman hyvin. Vaikuttavuus määrittyy näiden kahden osa-alueen kautta, eikä siitä siten muodostu yliopistoissa selvää tulosaluetta, jota aktiivisesti mitattaisiin tai seurattaisiin.

Arviointiaineistosta käy ilmi, että ammattikorkeakoulut hakevat vaikuttavuudesta suuntaa TKI-toiminnalleen. Siksi ne ovat myös aktiivisia yliopistoyhteistyön etsijöitä. Yliopistot sen sijaan panostavat entistä vahvemmin kansainvälisen tieteellisen arvostuksen ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Vain muutama yliopisto on nostanut esille ammattikorkeakoulun strategisena yhteistyökumppaninaan. Sekä yliopistojen että elinkeinoelämän edustajista 71 % katsoi ammattikorkeakoulujen tarvitsevan yliopistojen tieteellistä osaamista aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Ammattikorkeakoulut ja julkisten palveluiden edustajat näkivät tarpeen huomattavasti pienempänä. Vain 43% arveli yliopistoista olevan hyötyä paljon tai erittäin paljon.

Korkeakoulujen näkemykset roolistaan sen sijaan olivat yhdenmukaisia ulkoisten sidosryhmien toiveiden kanssa. Korkeakoulut rakentavat itselleen merkittävää kehittäjän ja innovaattorin asemaa, jossa ne luovat uusia mahdollisuuksia, tuotteita, markkinoita ja näkökulmia. Elinkeino- ja työelämän korkeakouluille asettamat odotukset liittyvät vastaavasti uusiin avauksiin sekä ajatuksellisella ja henkisellä tasolla että varsinaisena toimintana.

Verkostot ja kumppanuuksien hallinta

Kumppaneiden, sidosryhmien ja erilaisten liittoutumien merkitys korkeakoulujen vaikuttavuudelle nousee esiin niiden strategioissa. Kumppanuuksia tai kumppanuusverkostoja halutaan hyödyntää niin TKI-työssä kuin opetussisältöjen uudistamisessa. Vaikka sidosryhmien edustajista 60 % piti korkeakoulujen kumppanuuksienhallintaa suunnitelmallisena ja palautetta hyödyntävänä, silti useissa korkeakouluissa on käynnissä kumppanuuksien kehittämishankkeita. Niiden avulla yhteydenpitoa sidosryhmiin ja yhteistyötahoihin pyritään tekemään vielä aiempaa säännöllisemmäksi ja systemaattisemmaksi. Samalla on tunnistettu, että työ edellyttää organisointia ja vastuiden määrittelyä, seurantaa, ylläpitoa ja kykyä arvioida kumppanuuksia.

Myös vuorovaikutus ja viestintä sidosryhmien kanssa korostuvat entisestään. Kun enenevässä määrin haetaan dialogia, sosiaalisen median rinnalle ovat nousseet erilliset sidosryhmäportaalit tai pop up-tyyppiset fyysisen tai virtuaalisen kohtaamisen tilat. Dynaamiset vuorovaikutuksen tavat ovat muutenkin nousussa: uniikit yhteiskehittelyn toimintamallit, teknologiatiimit, positiivisen pörinän ylläpito ja jakamisen kulttuuri.

Alueellinen vaikuttavuus toteutuu useissa yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, yliopistokeskusten ja tutkimuslaitosten välisissä yhteistyön muodoissa. Tällaisia voivat olla yhteinen tutkimus, hankkeet, tilat ja laboratoriot. Arviointiryhmä nostaa myös esiin hyvin toimivina esimerkkeinä alueellisia yhden luukun palveluja, joissa kaikki korkeakoulutoimijat tarjoavat osaamistaan työelämälle yhteisen yksikön tai portaalin kautta. Useilla alueilla korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi liittoumiin kuuluu kaupunkeja, kuntia, yrityksiä, kauppakamareita ja yrittäjäjärjestöjä.

Kansainvälisyys ja kilpailukyvyn edistäminen

Korkeakoulut jakavat oman arvionsa mukaan kansainvälisiä verkostojaan alueiden kehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Hyödyt eivät kuitenkaan vaikuta siirtyvän suunnitelmallisesti tai tehokkaasti korkeakoulujen ulkopuolelle, sillä jopa 63 % elinkeinoelämän edustajista oli eri mieltä. He katsoivat, että tarvitaan aiempaa selvästi monipuolisempaa kansainvälistä yhteistyötä nostamaan tutkimuksen ja koulutuksen tasoa niin, että se säteilisi hyvinvointina ja osaamisena koko alueelle.

Aktiivisen opiskelija- ja henkilöstövaihdon sekä kansainvälisten tutkimuslaitosten linkittämisen yrityksiin katsottiin vahvistavan alueen elinkeinoelämän kilpailukykyä. Osaamispääoman kasvattamiseksi kansainväliset rekrytoinnit nähtiin tärkeänä keinona. Elinkeinoelämä ehdotti kansainvälisten opiskelupaikkojen lisäämistä, opintojen jälkeisen yhteyden säilyttämistä kansainvälisiin opiskelijoihin ja heidän parempaa integrointiaan suomalaiseen työelämään. Kaikissa ammattikorkeakouluissa tulisi vähintään yhden kärkialoista tavoitella kansainvälisesti merkittävää tasoa.

Hyvänä mahdollisuutena nähtiin kotikansainvälistyminen ja yhteisöjen monikulttuurinen kehittyminen kansainvälisistä koulutusohjelmista valmistuneiden avulla. Ylipäätään opiskelijat haluttiin aktiiviseen yhteistyöhön yritysten kanssa jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Yhteistyön tulisi ulottua myös toisen asteen oppilaitosten toimintaan esimerkiksi yhteisten tai ristiin valittavien opintojen tai projektien avulla.

Alueellisten kärkiosaamisten tunnistaminen ja korkeakoulujen profiloituminen sekä tutkimuksen että yritysyhteistyön näkökulmasta näille aloille koettiin tärkeäksi. Ennakointityön lisäämistä ja erilaisia alue-ennakointimallien kehittelyä pidettiin tärkeänä. Elinkeinoelämä kehotti korkeakouluja rohkeammin yritysrajapinnassa toimimiseen, osaamisen vahvistamiseen ja liike-elämän ymmärtämiseen. Julkisen sektorin edustajat toivat esiin myös, että yhteistyö etenee usein liiaksi korkeakoulun ehdoilla ja ettei työelämän tarpeita huomioida vielä riittävästi. Käyttämättömäksi voimavaraksi kansainvälistymisessä nähtiin korkeakoulujen välinen strateginen yhteistyö.

Johtopäätökset ja suositukset

Arviointiraportin mukaan korkeakoulut pystyvät kuvaamaan vaikuttavuuteen liittyviä toimenpiteitään, mutta harvoin varsinaisia tuloksia eli sitä, millaista muutosta ja kehitystä on alueella saatu aikaan. Toiminnoista ei tunnu syntyvän systemaattista, pitkäkestoista tai pysyvää yhteiskuntaan vaikuttamisen rakennetta, vaan pikemminkin esiin piirtyy pirstaleinen hankekenttä.

Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä antaa raportin päätösosassa 18 suositusta yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämiseksi. Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvä tehtävä on suositusten mukaan nostettava omaksi tulosalueekseen opetus- ja tutkimustehtävän rinnalle. Siksi korkeakoulujen merkitys tulisi kirjata nykyistä selkeämmin myös erilaisiin koulutus- ja innovaatiopoliittisiin ohjelmiin.

Vaikuttavuuden suurempi painoarvo edellyttää puolestaan tulosten seurantaa ja arviointia. Tästä syystä arviointiin tulee rakentaa malli. Siinä määriteltäisiin osin valtakunnalliset, osin korkeakoulujen erilaisuutta kunnioittavat tuloskriteerit niin, että seurantamittarit voitaisiin jatkossa sisällyttää rahoitusmalleihin. Esimerkiksi sidosryhmäpalaute ja sen muutamat valtakunnallisesti yhdenmukaiset kysymykset voitaisiin sitoa vaikuttavuuden indikaattoriksi.

Eniten yksittäisiä suosituksia raportti kohdistaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön edistämiseen. Niiden pitäisi rakentaa keskinäisiä strategisia kumppanuuksia ja asiakkuuksien hallintajärjestelmiä, jotta monialainen osaaminen voitaisiin hyödyntää paremmin. Erityisen tärkeää olisi esiintyä ja vaikuttaa kansainvälisissä verkostoissa yhdessä. Rahoituksen tulisi palkita yhtenäisenä korkeakouluverkostona toimimisesta.

Elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja toisen asteen oppilaitosten merkitystä yhteistyötahoina tulee raportin mukaan edelleen vahvistaa. Työelämäjaksojen tulisi olla osa korkeakoulujen henkilöstön elinikäistä oppimista. Sekä koulutuksen sisältöjen suunnittelussa että toteutuksessa olisi edelleen varaa tehostaa osaamista, joka nousee työ- ja elinkeinoelämän tarpeista.

Elinkeino- ja koulutuspolitiikkaa tulisi suositusten mukaan edelleen lähentää toisiinsa niin, että korkeakoulut otettaisiin selkeämmin mukaan laatimaan ja toteuttamaan kansallisia ja alueellisia elinkeinostrategioita. Korkeakouluille asetetaan myös kunnianhimoinen tavoite olla maailmanlaajuisten strategisten kontaktien ja kumppanuuksien kehittäjä. Kansainväliset verkostot ja ylipäätään huippuosaamisen siirtäminen maailmalta elinkeinoelämään ovat raportin näkemyksen mukaan korkeakoulujen vahvuus, vaikkakin vielä osin hyödyntämätön potentiaali.

Pohdintaa ja jälkipuintia

Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä ansaitsee kiitosta tärkeän teeman esille nostamisen lisäksi siitä, että ammattikorkeakoulujen ominaislaatu, alueelliset erityispiirteet ja jatkuvien muutosten kohteena olemisen haasteet on siinä tunnistettu. Pääsääntöisesti raportti pystyy välittämään hyvin sen todellisuuden, jossa ammattikorkeakoulut toimivat osana korkeakoulujen ja alueellisten intressitahojen vyyhteä.

Huomiota sen sijaan ei ehkä kiinnitetä riittävästi siihen, kuinka erilaisista koulutusalayhdistelmistä ammattikorkeakoulut koostuvat. Yhteydet yrityksiin ovat vahvemmat tietyillä aloilla. Toisilla voi korostua kehittäjän rooli julkisella puolella, kolmannella sektorilla ja esimerkiksi kulttuurielämässä. Tästä syystä sekä tehtyjen taustakyselyjen että alueellisten seminaarien informanttiryhmien jakaminen vain elinkeinoelämän ja julkisen puolen toimijoihin on voinut kapeuttaa vastausten näkökulmia.

Kansainvälinen kilpailukyky ei nojaa ainoastaan teknisten ja kaupallisten alojen menestykseen, vaan palveluinnovaatioihin, ihmislähtöisesti suunniteltuihin toimintaprosesseihin, vahvaan elämystalouteen ja yhteisöllisyydestä nouseviin luoviin ratkaisuihin. Raportissa ei esimerkiksi noussut esiin lainkaan korkeakoulujen vaikuttavuus paikallisen kulttuuritarjonnan tuottamisessa ja siten alueen attraktiivisuuden lisäämisessä.

Jokseenkin suoraviivaisesti raportin suosituksiin on otettu mukaan myös elinkeinoelämän sinänsä ymmärrettävä toive siitä, että varsinkin ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa tehtäisiin liike-elämän tarpeista käsin. Korkeakoulujen perustehtäviin kuuluu kuitenkin opettaa kriittistä, tutkittuun tietoon perustuvaa ajattelua. Siksi ei liene perusteltua tavoitella ammattikorkeakouluillekaan paikkaa liike-elämän kuuliaisena vasallina vaan yhteistyökumppanina, joka pystyy näkemään myös hetkellisten ilmiöiden yli sen, minkä varaan voi rakentaa pysyvää menestystä ja inhimillistä hyvää.

Raportissa eivät pääkaupunkiseudun erityispiirteet tule huomioiduksi. Mitkä ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden mekanismit ja odotetut tulokset metropolialueella, jossa yhteistyöorganisaatioiden kokoluokka ja määrä ovat jotain aivan muuta kuin maakunnissa? Pääkaupunkiseudulla on poikkeuksellisen paljon aineetonta pääomaa, suuret tutkimus- ja kulttuurilaitokset, järjestöjen keskusorganisaatiot, yritysten pääkonttorit ja globaalit toimijat. Arviointiryhmä, jossa mukana ei käytännössä ollut lainkaan edustajia Helsingin seudun korkeakouluista, ei ole tavoittanut selvityksessään riittävässä määrin metropoliluokan kaupunkiseutujen kilpailukyvyn haasteita. Sen sijaan yliopistokeskusten ja erilaisten maakunnallisten liittoumien painoarvo raportissa on suuri.

Nämä muutamat puutteet eivät kuitenkaan vähennä tehdyn arvioinnin merkittävyyttä. Korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus halutaan raportissa nostaa vuorovaikutuksen itsenäiseksi päämääräksi koulutuksen ja tutkimustehtävän rinnalle. Tällainen selkeytys korkeakoulujen perustehtävään on ammattikorkeakoulujen näkökulmasta enemmän kuin tervetullutta!

Kirjoittaja

Tuire Ranta-Meyer, johtaja, yhteiskuntasuhteet, FT, MuM, dosentti, Metropolia Ammattikorkeakoulu, tuire.ranta-meyer@metropolia.fi

Voimavaroja tukeva moniammatillinen ammattikäytäntö sosiaali- ja terveysalan AMK-koulutuksessa

Johdanto

Lainsäädännön ja erilaisten sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien ohjelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto tulee järjestää ja toteuttaa moniammatillisessa yhteistyössä, jotta sosiaali- ja terveysalalle syntyisi loogisia kokonaisuuksia ja tehokkaita toimintamalleja. Sairaanhoitajilla (AMK), terveydenhoitajilla (AMK) ja sosionomeilla (AMK) tulee olla valmiuksia muuttaa ja uudistaa osaamistaan vastaamaan potilaiden, asiakkaiden ja yhteiskunnan tarpeita. Yrkeshögskolan Novian Turun sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tämä tulevaisuussuuntautuneisuus on tietoisesti huomioitu uusia opintosuunnitelmia kehitettäessä. Vuonna 2010 käyttöön otettujen opetussuunnitelmien ydin muodostettiin analysoimalla ohjeistuksia, työvoima- ja kompetenssiennusteita sekä muita trendejä. Moniammatillinen työnote ja satsaus voimavaroja tukeviin menetelmiin muodostui alan koulutusohjelmien toimintaideaksi Turussa.

Tämä artikkeli kuvaa projektia ”Moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuolto”, joka toteutettiin kahden osaprojektin kautta. Projektin tavoitteena oli kehittää moniammatillisia opetussuunnitelmia, joissa on voimavaroja tukeva painotus. Toisena tavoitteena oli kehittää edellytyksiä uuden opetussuunnitelman toteuttamiseksi eli luoda uusi organisaatio, jossa uudet pedagogiset ratkaisut ja uudet moniammatilliset yhteistyömuodot konkretisoituvat.

Moniammatillinen opetussuunnitelma

Koulutuksella on tärkeä tehtävä luoda konkreettiset edellytykset moniammatillisen työnotteen kehittymiseksi (Nurminen 2008, s. 173). Moniammatillisuuteen ei riitä se, että opiskelijat eri ammattilinjoilta opiskelevat vieretysten esimerkiksi samoille luennoille osallistumalla, vaan että opiskelijat todella oppivat toisiltaan ja toistensa kanssa yhteistyön tehostamiseksi (Carpenter & Dickinson 2008, s. 3–4). Tähän pääsemiseksi tarvitaan opetussuunnitelma, joka järjestelmällisesti erittelee ja kehittää sekä ammattialan omia että moniammatillisia kompetensseja. Myös pedagogisten ratkaisujen on edistettävä moniammatillisen työnotteen kehittymistä (Mann ym. 2009, s. 232, 224).

Näiden periaatteiden ohjaamana aloitti YH Novian Turun yksikön sosiaali- ja terveysala vuonna 2008 kehitysprosessin, joka kohdistui voimavaroja tukevan opetussuunnitelman laatimiseen alan kaikille koulutusohjelmille sekä moniammatillista työnotetta pedagogisesti edistävän moniammatillisen opettajatiimin kehittämiseen. Opetussuunnitelmiin muodostettiin koulutusalalle yhteisiä opintoja, mutta jotta voitiin taata myös kunkin ammatilliset ydinkompetenssit, nämä yhteiset opinnot sijoitettiin ajallisesti aina ammatillisten opintojen jälkeen. Sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteen ja lainsäädännön osaaminen toimii yhteisenä pohjana moniammatilliselle työnotteelle. Muita moniammatillisia teemoja ovat esimerkiksi lasten ja perheiden terveyttä edistävä työ, vanhustenhoito, mielenterveys- ja päihdeongelmien hoito sekä johtajuus. Opinnäytetyöt tehdään moniammatillisissa projekteissa, joissa voimavaroja tukevaa työskentelytapaa kehitetään yhdessä lähialueen työelämäedustajien kanssa.

Yhteiset ohjeistukset ja prosessit

Opetustoiminnan suunnittelemiseksi, toteuttamiseksi, arvioimiseksi ja uudistamiseksi tarvittiin yhteisiä ohjeistuksia ja prosessejaMoniammatillinen työnote opetus- ja projektitiimeissä tarkoittaa uusia toimintamalleja, jotka edellyttivät yhteistä ideointia, ja uudelleenjärjestelyjä ja yhteisiä rutiineja.

Moniammatillisia opetussuunnitelmia suunniteltaessa on olennaista selvittää ja huomioida ammattien vastuualueet ja ammattieettiset kysymykset (Banfield & Lacky 2009, s 613). Tästä syystä yhdeksi ensimmäiseksi kehitystehtäväksi valittiin eettisen manifestin laatiminen. Yhteistä ohjeistusta laadittaessa opettajat reflektoivat samalla omia ja toistensa arvoja.

Opetustoimintaa ohjaavat YH Novian pedagoginen strategia sekä pedagoginen käsikirja. Käsikirjaan on kirjattu sekä oppimiskäsitys että moniammatillisuutta ja voimavaroja tukevat periaatteet.Pienryhmässä oppimista korostetaan ja konstruktivistisen näkemyksen mukaan jokainen opiskelija on vastuussa omasta oppimisestaan. Käsikirjaan sisältyvät myös osaamisen arviointiin, opiskelijaohjaukseen ja kehityskeskusteluihin tehdyt ohjeistukset. Pedagoginen käsikirja pohjautuu eettiseen manifestiin ja korostaa myös työilmapiiriin liittyviä kysymyksiä eli avointa ja vastuullista dialogia.

Muutosprosesseihin liittyvässä kirjallisuudessa (esim. Cepaite 2008, Johansson 2008, Jalava & Matilainen 2010) korostetaan usein dialogisuutta johtajan ja työntekijöiden välillä. Tässä projektissa dialogisuus on ollut perusta yhteisten arvojen, tavoitteiden ja toimintatapojen muodostamisessa. Toiminnan ja ohjeistusten arvioiminen koulutusalamme yksikössä ei ole koskaan anonyymiä, vaan jokaisen edellytetään ilmaisevan mielipiteensä. Arviointia tehdään sekä opiskelija- että opettajaryhmissä, ja arviointien perusteella laaditaan kehittämisehdotus, joka esitetään opiskelijaryhmille. Prosessin päätteeksi tarkastetaan, että kehittämistoimenpiteet on suoritettu.

Moniammatillinen opettajatiimi ja voimavaroja tukeva työnote

Osaprojektin Moniammatillinen opettajatiimi ensimmäinen haaste oli yhteisen opettajatiimin muodostaminen. Ammattiaineiden opettajan identiteetti on usein kaksijakoinen (Marttila 2010, s. 10) eli opettajalla on arvopohja, oppimisnäkemys, ammattirooli ja työkulttuuri, jotka ovat muokkautuneet vahvasti alkuperäisen ammattialan kontekstissa. Seuraavana tehtävänä oli lisätä opettajien edellytyksiä osallistua alueelliseen moniammatilliseen kehittämistoimintaan sekä edistää tietoja ja taitoja voimavarojen tukemisessa.

Voimavaraistavan periaatteen mukaisesti moniammatillisen tiimin muodostuksessa käytettiin aktiviteetteja jotka tukivat yhteenkuuluvuuttaAktiviteetit kohdistuivat ryhmään kuulumisen, luottamuksen ja kunnioituksen harjoitteluun, eli dialogista muodostui toistuva teema. Opettajatiimi otti säännöllisesti osaa työpajoihin, joissa mm. työstettiin edellä mainittuja yhteisiä ohjeistuksia. Työpajoja suunniteltiin ja johdettiin kollektiivisesti eli kaikki vastasivat osaltaan ohjelmasisällöstä ja dokumentoinnista. Toisena menetelmänä käytettiin kommunikaatio- ja vuorovaikutusharjoituksia, joilla oli toiminnallinen tarkoitus.

Huomiota kiinnitettiin myös yhteiseen ajankäyttöön sekä työaikana että sosiaalisissa yhteyksissä – muun muassa kohennettiin yhdessä sosiaalisten tilojen viihtyisyyttä. Sosiaalisen yhdessä viihtymisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen päätavoitteena oli turvallisuuden ja arvostuksen rakentaminen, jotka Rubinowitzin (2011, s. 60–61) mukaan ovat yksilön tarpeita suhteessa yhteenkuuluvuuteen.

Työntekijän näkökulmasta voimavaroja tukeva suhtautumistapa voidaan määritellä positiiviseksi näkemykseksi itsestään, kollegoista ja organisaatiosta sekä näiden voimavaroista, haluksi kehittyä ja kehittää sekä kyvyksi työskennellä strategisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työyhteisössä voimavaroja tukeva näkökulma tarkoittaa yksilöllisten vahvuuksien hyödyntämistä ja kollegoiden sitouttamista omaan ja organisaation kehittämiseen.

Kahden samaan alaan kuuluvan työryhmän yhdistäminen moniammatilliseksi tiimiksi edellyttää muutosjohtamista. Muutosprosessit muodostuvat voimavaroja tukeviksi, jos negatiiviset ilmiöt käännetään mahdollisuuksiksi. Kriittinen mutta luova suhtautumistapa muutosprosesseihin muistuttaa jännitystilaa, jossa konstruktiivisille ratkaisuille ja itsereflektiolle annetaan tilaa muutostyössä hyödynnettäviksi. Ihmisillä on tapana suhteuttaa muutokset aina ensin itseensä ja kokea huolta omasta tulevaisuudestaan. Luova kritiikki sitä vastoin kohdistuu todellisiin ongelmiin eikä niinkään yksilöllisiin tarpeisiin, ja muodostuu voimavaraksi muutostyössä (Ahrenfelt 2001, s. 10–11, 296–298, Svedberg 2012, s.136–137).

Moniammatillinen opettajatiimi edellyttää johtajuutta, jossa tunnistetaan sekä sosiaali- että terveysalan toimintaympäristö ja toimintatavatTämän lisäksi johtajalta odotetaan mm. oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta, suunnittelun ja tiedottamisen koordinointia, arviointi- ja kehityskeskusteluja sekä tukea vaikeissa tilanteissa.

Kokemuksia ja visioita

Opiskelijat ovat muutoskykyisempiä kuin opettajat ja sopeutuvat nopeammin uusiin järjestelyihin. Opiskeluaikana (3,5–4 vuotta) ehtii tapahtua useita muutosprosesseja. Kokemuksemme perustella ensimmäisenä jotakin uutuutta kokeileva opiskelijaryhmä kyseenalaistaa muutoksen ja seuraava ryhmä kokee asian jo vakiintuneena järjestelynä.

Ennen ammattiin valmistumista pidettävissä opiskelija-opettaja-keskusteluissa lähes kaikilla opiskelijoilla on ollut jotain myönteistä sanottavaa moniammatillisuudesta. ”Miksi emme ole saaneet tehdä näin jo aikaisemmin”, sanoi eräs opiskelija, jonka opintoihin moniammatillinen työnote sisältyi vasta opintojen loppuvaiheessa. Opiskelijat, jotka ovat jo opintojensa alusta lähtien tottuneet moniammatilliseen opetussuunnitelmaan, näkevät työnotteen itsestään selvänä – ”Se tulee selkäytimestä”.

Opettajilla puolestaan on pidempi kokemus pedagogisesta toiminnasta ja siten myös enemmän kokemuksia niin vakiintuneista pedagogisista toimintamuodoista kuin muutoksistakin. Opettajat ovat myös olleet osallisia muutoksen suunnittelussa ja siten orientoituneet muutokseen etukäteen. Toisaalta opettajien sopeutumista vaikeuttaa se, että he usein elävät useampaa pedagogista todellisuutta kerrallaan: ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ovat uudistuneet joka viides vuosi, mikä tarkoittaa että yhtaikaa toteutettavana on kaksi opetussuunnitelmaa. Myös samanaikaisten muutosten määrä voi vaikeuttaa opettajien sopeutumista.

Opettajat ovat prosessin aikana nostaneet esille arvostavansa moniammatillisuutta pohjana sekä oman ammattialansa että opettajatiimin kompetenssien kehittymiselle. Tämä antaa varmuutta moniammatillisen voimavaroja tukevan tiimin kehittämisessä jatkossakin.

Yhtenä vahvuutena näemme tiiviin yhteistyön perustutkintojen ja sosiaali- ja terveysalan ylemmän amk-tutkinnon Kehittäminen ja johtaminen kanssa. Vahvuutena näemme myös sen, että koulutusta toteutetaan systemaattisesti moniammatillisissa opiskelijaryhmissä ja että koulutuksen kaikkiin osiin liittyy moniammatillinen aspekti.

Moniammatillisen ja voimavaroja vahvistavan koulutuksen kehittäminen YH Novian Turun yksikön sosiaali- ja terveysalalla jatkuu. Turun sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tullaan kehittämään yhteiset arviointikriteerit moniammatillisen kompetenssin arvioimiseen erilaisiin oppimistilanteisiin kuten pienryhmätyöskentelyyn, laboraatioihin ja ohjattuun harjoitteluun. Kehitteillä on myös järjestelmä, jonka avulla työelämän edustajat voivat arvioida opiskelijoiden moniammatillista osaamista. Lisäksi suunnitteilla on valmistuneiden opiskelijoiden palautejärjestelmä opintojaan ja työllistymistään koskien. Näin voidaan tehostaa urasuunnittelua ja -ohjausta suhteessa täydennyskoulutustarpeisiin, kuten ylempään amk-tutkintoon tai moniammatilliseen kompetenssiin liittyen.

Jotta voidaan taata laadukas moniammatillinen ja voimavaroja vahvistava koulutus pitkän tähtäimen aikavälillä tarvitaan myös opettajien täydennyskouluttautumista. Eräs haaste ja samalla myös mahdollisuus on pedagogisten menetelmien jalostaminen moniammatillisessa opettajatiimissä. Moniammatillisuuteen ja voimavaroja vahvistavaan työnotteeseen liittyvää opetusmateriaalia ja täydennyskoulutusta on tarjolla vähän jos ollenkaan. Siitä syystä Turun yksikön sosiaali- ja terveysalan koulutus pohtii moniammatillisen resurssikeskuksen perustamista – tulevaisuudessa haluamme tarjota koulutusta, täydennyskoulutusta ja konsultointia, moniammatillisuuteen ja voimavarojen vahvistamiseen pohjautuvaa opetusmateriaalia sekä voimavaroja vahvistavaa T&K-toimintaa yhteistyössä työelämäedustajien kanssa.

Kirjoittajat

Eva Juslin, osastopäällikkö, erikoissosiaalityöntekijä, VTL, Yrkeshögskolan Novia, Sosiaali- ja terveysala, eva.juslin@novia.fi

Pia Liljeroth, yliopettaja, kätilö, VTT, Yrkeshögskolan Novia, Sosiaali- ja terveysala, pia.liljeroth@novia.fi

Heli Vaartio-Rajalin, tutkintovastaava lehtori, sh, TtT, Yrkeshögskolan Novia, Hoitotyön koulutusohjelma, heli.vaartio-rajalin@novia.fi

Ahrenfelt, B. (2001). Förändring som tillstånd. Att leda förändrings- och utvecklingsarbete i företag och organisationer. Lund: Studentlitteratur.

Banfield, V. & Lackie, K. (2009). Performance-based competencies for culturally responsive interprofessional collaborative practice. Journal of Interprofessional Care 23(6), 611-620.

Carpenter, J. & Dickinson, H. (2008). Interprofessional education and training. Bristol: The Policy Press.

Cepaite, A. (2008). Kommunikationsklimatets roll vid förändringar. Ingår i: Johansson, C. & Heide, M. (red) (2008). Kommunikation i förändringsprocesser, 55-77. Malmö: Liber.

Jalava, U. & Matilainen, R. 2010. Dynaaminen johtaminen – kohti yhteisöllistä ja näkemyksellistä johtamista. Helsinki: Tammi.

Johansson, C. (2008). Kommunikation mellan chefer och medarbetare. Ingår i: Johansson, C. & Heide, M. (red) (2008). Kommunikation i förändringsprocesser, 79-110. Malmö: Liber.

Marttila, L. (2010). Mistä ammattikorkeakouluopettajuus on tehty? Tampere: Tampereen Yliopisto, Kasvatustietieden tiedekunta, Tampereen opettajankoulutuslaitos. Lisensiaatintutkimus. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/lisuri00111.pdf (hämtat: 18.11.2012).

Nurminen, R. (2008). Erilaisia näkökulmia moniammatilliseen yhteistyöhön. Ingår i: Isoherranen, K., Rekola, L. & Nurminen, R. Enemmän yhdessä – moniammatillinen yhteistyö. Helsingfors: WSOY.

Mann, K.V., McFetridge-Durdle, J., Martin-Misener, R., Clovis, J., Rowe, R., Beanlands, H. & Sarria, M. (2009). Interprofessional education for students of the health professions: the seamless care model. Journal of Interprofessional Care 23(3), 224-233.

Rubenowitz, S. (2011). Organisationspsykologi och ledarskap. Lund: Studentlitteratur.

Svedberg, L. (2012). Gruppsykologi. Om grupper, organisationer och ledarskap. Lund: Studentlitteratur.

CDIO-konsepti – laaja-alaista oppimista tulevaa työelämää varten – Yrkeshögskolan Novia mukana CDIO-kongressissa Yhdysvalloissa

Insinöörikoulutuksiin kehitetty CDIO-konsepti sai alkunsa vuonna 2001 kun mm. mainetta niittäneet Massachusetts Institute of Technology Yhdysvalloissa sekä Ruotsin Kungliga Tekniska Högskolan ja Chalmers perustivat CDIO-verkoston, johon vuosien saatossa on kertynyt yli 100 jäsenkorkeakoulua. Verkoston ja sen piirissä kehitetyn koulutuskonseptin tunnusomaisia teemoja ovat vuorovaikutustaitojen ja henkilökohtaisten taitojen kehittäminen osana päivittäistä opetusta. Tämän lisäksi opiskelijoille ei välitetä vain tietoa vaan myös osaamista mielekkäissä asiayhteyksissä. Opiskelijoiden tulevaa työelämää ajatellen tärkeäksi tekijäksi tunnistettiin myös järjestelmäosaaminen.

CDIO-konsepti rakentuu 12 standardille, jotka toimivat myös viitekehyksenä koulutusohjelman kehittämis- ja arviointityössä. Periaatteet on koottu yhteistyössä korkeakoulujen, yliopistojen, alumnien ja työelämäkumppaneiden kanssa, jotta CDIO-koulutusohjelmat ja niistä valmistuneet opiskelijat saisivat yhdenmukaisen pohjan koulutukselleen.

Kuva 1. CDIO-standardit ja niiden otsikot

CDIO-kongressi Cambridgessa

Yhdeksäs kansainvälinen CDIO-kongressi 9.–13. kesäkuuta 2013 keräsi yli kolmesataa osallistujaa Cambridgen MIT:hin (Massachusetts Institute of Technology) ja Harvardin yliopistolle. Käytännössä molemmat kampukset sijaitsevat Bostonin metropolialueella, saman metrolinjan varrella. Maailmanlaajuisen kongressin teema oli innovaatiot ja design insinöörityön johtamisessa (Engineering Leadership in Innovation and Design). Yliopistojen ja korkeakoulujen opettajien lisäksi myös opiskelijat osallistuivat kongressiin omassa opiskelija-akatemiassaan, Students Academyssä, jonka ohjelma oli osin yhteinen, osin vain opiskelijoille suunnattu.

Aloitusprojekti on tärkeä

Työelämä toivoo tekijöitä, jotka ottavat vastuuta, kykenevät päätöksentekoon myös epävarmoissa tilanteissa ja tekevät työn loppuun saakka. Nopean tiedonsiirron ansiosta muistitiedon merkitys on vähentynyt, kun taas tiedon hankkiminen ja arviointi tärkeää. Ratkaisu näihin toiveisiin on enemmän oppimista mahdollisimman aidoissa tilanteissa, eli projektioppiminen. CDIO-ajatuksen mukaan opiskelijat omaksuvat alusta lähtien aktiivisen työskentelyasenteen ja ottavat vastuun opinnoistaan. Projektioppimisen menetelmiin tutustutaankin heti opiskelujen alkaessa aloitusprojektissa, joka on yksi CDIO-menetelmän tärkeimmistä vaiheista.

CDIO-ajattelu sopii erinomaisesti pohjoismaissa vallitsevaan konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Suomi ja muut pohjoismaat olivatkin runsaasti edustettuina kongressissa. Tapasimme suomalaisia ainakin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta, Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, Turun ammattikorkeakoulusta sekä Aalto-yliopistosta.

Novian opettajat esittelivät posterin Raaseporin kampuksen aloitusprojektista, jossa opiskelijat tekevät ammatillisen projektin oikealle tilaajalle. Tämä luottamuksenosoitus on kansainvälisestikin melko ainutlaatuinen ja on näyttänyt toimivan hyvin. Campus Raseborg kouluttaa teknisten alojen lisäksi myös luonnonvara-alojen sekä ympäristösektorin osaajia. Kaikki opiskelijat osallistuvat aloitusprojektiin ja samaa pedagogiikkaa sovelletaan kaikkiin. Tavoitteena on jatkossa lisätä eri ammattialojen välisiä yhteistyöprojekteja, näinhän työelämäkin toimii.

CDIO-pedagogiikassa opiskelijat ovat keskiössä

YH Novia oli ainoana suomalaisena ilmoittanut kongressiin myös opiskelijaryhmän, jonka edustajat valittiin Campus Raseborgissa järjestetyn kilpailun perusteella. Voittanut ryhmä pääsi kongressiin esittelemään kehitysprojektiaan, Novia-mobiiliapplikaation, jonka avulla opiskelijat löytävät tärkeimmät tarvitsemansa tiedot, kuten päivän ruokalistan, lukujärjestyksen, terveydenhuollon vastaanottoajat tai oppilaskunnan tapahtumat. Mobiiliapplikaation tärkein ominaisuus on kuitenkin opinnonohjauksen tukitoiminnot; ajanvaraus, tuhti tieto- ja apupaketti sekä opinnonohjaajan yhteystiedot. Nämä toiminnot ovat tärkeitä heille, jotka eivät uskalla käydä koputtamassa opinnonohjaajan ovea kun hätä on suurin.

Kuva 2. Novian tietotekniikan opiskelijat Tommy Englund, Heidi Gillberg, Benjamin Ekholm ja Richard Lönnqvist CDIO-kongressin opiskelijanäyttelyssä (valokuva: Elina Regårdh).

CDIO Students Academy-opiskelijatyöt esiteltiin näyttelyssä kongressin osallistujille. Opiskelijat esittelivät töitänsä aktiivisesti, ja keskustelu kävi vilkkaana. Työt olivat kaikkiaan korkealaatuisia ja ammattitaitoisesti esiteltyjä. Teemat vaihtelivat nettipalveluista sairaanhoidon tutkimusvälineisiin ja opetus- ja demonstraatiovälineistä ympäristönsuojeluratkaisuihin.

Yksi tilaisuuden kiinnostavimmista töistä oli Singapore Polytechnicin ryhmän Kamputseaan tulva-alueille suunnittelema kelluva käymälä. Käymälä talteenottaa biokaasua ja kuivajäte voidaan käyttää lannoitteeksi pelloille. Mikä hienointa, ryhmä oli myös rakentanut käymälän paikallisista materiaaleista sekä testannut sen toimivuuden käytännössä.

CDIO-kongressi tarjosi mielenkiintoisia verkostoitumismahdollisuuksia, korkeatasoisia luentoja ja runsaasti käyttökelpoisia vinkkejä opetuksen kehittämiseksi. Kansainvälinen CDIO-verkosto on jakautunut myös alueellisiin ryhmiin. Seuraava täysimittainen kansainvälinen CDIO-kongressi järjestetään Barcelonassa kesäkuussa 2014.

Monilalainen CDIO-sovellus Novian Raaseporin campuksella

Kun Yrkeshögskolan Novian Raaseporin kampus liittyi CDIO-verkostoon, konseptin soveltamiseen perustettu työryhmä käänsi ja räätälöi ensitöikseen suuren osan CDIO-työssä käytettävistä ohjeistuksista sopimaan kampuksen omiin tarpeisiin. Kääntäminen ja termien yhdenmukaistaminen eri aloille sopiviksi oli työläs mutta tärkeä vaihe konseptin pohjustustyössä. CDIO-terminologia rakentuu nimittäin tekniikan alan määritelmille, jotka eivät aina toimi esim. maa- ja metsätieteen aloilla. CDIO ei siis toimi kaavan tavoin – se on ennen kaikkea työkalu ja apuväline joka vaatii mukautusta käyttäjän tarpeisiin. Siksi Raaseporin kampuksen opettajat ja ohjelmavastaavat joutuivat myös miettimään tarkoin, mitkä CDIO-periaatteet ja kompetenssit olivat käypiä mihinkin tarkoitukseen ja millä aikataululla.

Toinen tärkeä osa CDIO:n mukauttamisessa on itsearviointi pisteasteikolla nollasta viiteen. Arvioiden a ja o on aika armoton ja realistinen asenne – mitä rohkeammin totuutta katsotaan silmiin, sitä nopeammin kehitystyö saadaan käyntiin. Ammattikorkeakoulujen missio ja pedagogiikka ovat onneksi osoittautuneet sopivan hyvin CDIO:n perusajatukseen; työ- ja lähestymistavat tähtäävät aika pitkälle samoihin valmiuksiin kuin CDIO:n standardit ja kompetenssit. Siksi itsearviointi saattaakin osoittaa, että tietyillä osa-alueilla on jo päästy aika pitkälle, jolloin mukauttaminen sujuu odotettua helpommin.

Seuraava askel on Campus Raseborgin opettajien CDIO:n tuntemuksen parantaminen ja tämän soveltaminen sekä omaan opetukseen, ohjelmien keskinäiseen yhteistyöhön että opiskelijoiden laaja-alaisempaan osaamiseen. Tähtäimessä on koko kampuksen käsittävä muutosprosessi, jossa opiskelijoiden työelämävalmius ja eri alojen työantajien tarpeet ja toiveet ovat keskiössä.

Kirjoittaja

Martina Österberg, YH Novian julkaisuvastaava ja toimittaja, Pol. kand., Yrkeshögskolan Novia, Campus Raseborg, martina.osterberg@novia.fi

Elina Regårdh, maisemasuunnittelun lehtori, MMM, Yrkeshögskolan Novia, Campus Raseborg, elina.regardh@novia.fi

CDIO-verkostosta ja konseptista: http://www.cdio.org (10.9.2013)
Kesän CDIO-konferenssista: http://laspau.org/cdio2013/ (10.9.2013)
YH Noviasta: http://www.novia.fi/yrkeshogskolan-novia/ (10.9.2013)

Itä-Suomen ammattikorkeakoulujen Venäjä-yhteistyötä koulutuksen saralla – Petroskoin kesäkoulusta Intercultural Schooliin

Itä-Suomen ammattikorkeakoulujen Venäjä-yhteistyössä kehitettiin vuosina 2010–2012 Savonia-ammattikorkeakoulun matkailu- ja musiikin koulutusalojen sekä Karelia-ammattikorkeakoulun matkailun koulutusalan yhteistyötä. Yhteistyön tuloksena syntyi kulttuurimatkailuun liittyvä opintojakso, jota on vuodesta 2011 toteutettu vuosittain. Opintojakson toteutukseen Venäjän puolella ovat osallistuneet Petroskoin valtion yliopisto, Karjalan Matkailuinstituutti ja Petroskoin valtion konservatorio.

Opintojakso toteutettiin ensimmäisen kerran vuoden 2011 kevään ja syksyn aikana, jonka jälkeen opintojaksosta tuli  5 op:n ”International School on Cultural Tourism”.

Kulttuurimatkailu on käsitteenä laaja, joten syksyllä 2013 aloitettiin toteutus, johon osallistui ainoastaan matkailualan opiskelijoita. Opintojakson sisälsi  muita kulttuurimatkailun osa-alueita kuin musiikkia. Opintojakson toteuttiin kahden intensiiviviikon aikana, joista toinen on Petroskoissa ja toinen Joensuussa ja Kuopiossa. Intensiiviviikkojen välillä opiskelijat työskentelevät ryhmissä sosiaalisen median välityksellä.

Petroskoin kesäkoulu 2011

Ensimmäisen piltointiopintojakson tärkein tehtävä oli musiikin ja matkailun integroiminen kulttuurimatkailun konseptiin. Kesäkoulun tavoitteena oli rakentaa kulttuurimatkailun konsepti, jonka keskiössä oli musiikki ja musiikkitapahtumat.

Opintojakson aikana musiikin ja matkailun opiskelijat ideoivat ja suunnittelivat sisällön musiikki-tapahtumalle. Tapahtumakonsepteja syntyi kolme. Opiskelijoiden esityksiä päätösseminaarissa oli arvioimassa sekä matkailumarkkinoinnin ja -myynnin että kulttuuritapahtumien järjestämisen asiantuntijoita.

Kesäkoulukonsepti oli innovatiivinen, sillä pilottiin osallistuville niin suomalaisille kuin venäläisillekin koulutusorganisaatioille tämä oli ensimmäinen kerta, kun matkailun ja musiikin opiskelijat työskentelivät yhdessä tiimeissä. Venäjältä toteutukseen osallistuivat Petroskoin valtion yliopisto, Karjalan matkailuinstituutti ja Petroskoin konservatorio.

International School on Cultural Tourism 2012

Vuonna 2012 kehitettiin laajempi raja-alueen 5 op:n kulttuurimatkailun opintojakso. Ensimmäisen toteutuksen kokemusten pohjalta toteutusaikataulua tiivistettiin siten, että tehtävän tekemiseen opiskelijoilla oli aikaa viisi viikkoa sisältäen intensiiviviikon sekä Suomessa että Venäjällä. Opiskelijoilta saadun palautteen mukaan lyhyt toteutusaika oli hyvä, vaikkakin yhteisen ajan löytäminen etätyöskentelyyn sosiaalisessa mediassa koettiin vaikeaksi.

Opintojakson tapahtumaideoita ja opiskelijoiden esityksiä oli Petroskoissa kommentoimassa venäläisiä matkailualan ja musiikkialan ammattilaisia Karjalan Tasavallan matkailutoimistosta, Matkatoimisto Lukomoriesta, Karjalan matkailuinstituutista ja Petroskoin valtion yliopistosta.

Opiskelijoiden suunnittelemat tapahtumakonseptit ovat toteutettavissa molemmin puolin rajaa. Opintojakson nähdään lisäävän sekä opiskelijoiden osaamistasoa että kulttuuritietoutta. Lisäksi se lisää heidän osaamistaan kansainvälisessä työympäristössä.

Syksyn 2013 toteutus

Tällä hetkellä on käynnissä opintojakson kolmas toteutus, johon osallistuu matkailualanopiskelijoita Savoniasta ja Kareliasta sekä Petroskoin valtion yliopistosta ja Karjalan matkailuinstituutista. Jokaisesta oppilaitoksesta opintojaksolla on kuusi opiskelijaa.

Opintojakson aikana opiskelijat ideoivat ja laativat kahdessa ryhmässä toteutussuunnitelman annettuihin kohteisiin Petroskoissa. Kohteina ovat Petroskoin ranta-alue, karjalaista kulttuuria edustava talo ja sen pihapiiri lähellä Petroskoin keskustaa sekä nukkemuseo ”Small Country”. Neljännen ryhmän tehtävänä on tutustua ja havainnoida Kalevala Fest -tapahtumaa ja laatia tapahtumalle kansainvälinen kehittämissuunnitelma. Opiskelijoiden tuotokset esitellään joulukuussa ja arvioijina toimivat edellisten toteutusten tapaan kulttuurimatkailun ammattilaiset.

Kokemuksia toteutuksista

Monikulttuurisen ja monialaisten opintojakson suunnittelu ja toteutus on haastavaa, mutta myös erittäin mielenkiintoista. Opiskelijoille jakso antaa arvokasta kokemusta ryhmä- ja tiimityöskentelystä monikulttuurisessa ja -alaisessa ympäristössä. Opiskelijoiden on sopeuduttava erilaisiin toiminta- ja ajattelutapoihin ja he pääsevät suunnittelemaan itsenäisesti toimintaa ja menetelmiä sekä soveltamaan aikaisemmin opittua. Toteutuksen pääpaino on käytännön tekemisessä ja tulosten aikaansaamisessa.

Opintojaksojen toteutuksen on mahdollistanut yli kymmenen vuotta kestänyt luottamuksellinen yhteistyö. Sekä Savonialla että Karelialla on pitkäaikaiset suhteet petroskoilaisiin oppilaitoksiin. Ilman aikaisempaa kokemusta ei tällainen toteutus olisi mahdollista.

Opintojaksoyhteistyö tuottaa myös muuta yhteistä tekemistä, kuten esimerkiksi Petroskoin valtion konservatorion opiskelijoiden esiintymisvierailun helmikuussa 2013 Kuopiossa ja Savonia-ammattikorkeakoulun pop-jazz -musiikkiopiskelijoiden esiintyminen Kalevala Fest -tapahtumassa Petroskoissa. Kaikki opintojakson toteutuksessa mukana olevat matkailualan korkeakoulut ovat mukana myös raja-aluematkailua kehittävässä Karelia ENPI -hankkeessa.

Yhteistyöprojektien toteutukset antavat mahdollisuuden tutustua yhteistyötahoihin ja heidän toimintatapoihinsa, luovat uusia yhteisiä hyviä käytänteitä, lisäävät luottamusta ja syventävät yhteistyötä. Tärkeintä on kuitenkin opiskelijoiden osallistuminen, heidän tutustumisensa ja toimimisensa erilaisissa kulttuuri- ja toimintaympäristöissä. Tekemisen kautta oppimalla he saavat arvokkaita kokemuksia niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin mm. ystävyyssuhteiden myötä.

Venäjä on yhä tärkeämpi kauppa- ja yhteistyökumppani Suomelle, joten venäläisen kulttuurin ja liiketoimintaosaamisen hallinta on tulevaisuuden työelämässä tärkeää. Siksi meidän on kannustettava myös opiskelijoita Venäjä-toimintaan.

Kirjoittaja

Jorma Korhonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio, jorma.korhonen@savonia.fi

Korhonen, J., Kupiainen, T. & Huttunen, K. 2013. Koulutusyhteistyö käytännössä. Petroskoin kesäkoulusta International Schooliin. Teoksessa Alanko, P., Neuvonen, L. & Paasivuori, R. (toim.). ISAT – Menestyksen tekijät ja tulevaisuuden taitajat. Karelia-ammattikorkeakoulu julkaisutoiminta. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisutoiminta.

How to keep young people in the Barents region

While young people of the Barents Region move to the southern parts for the better employment and career possibilities, demographic downsizing should serve as a wake-up call to universities and industry in the region. Kemi-Tornio University of Applied Sciences and Rovaniemi University of Applied Sciences (further referred as LapinAMK due to the recent merger) have been for many years on the front line of regional development work in terms of business innovation and human capital growth.

At the beginning of 2012, Lapin AMK in cooperation with partners from Russia, Norway and Sweden launched 3-year project Young Innovative Entrepreneurs (YIE) aimed to address common challenge and to encourage young people to discover wide business opportunities in the Barents region and to inspire them for the entrepreneurship across the border.

In this article we share some of our experiences and achievements:

Building an innovative support structure to make the ideas of young people to happen across the borders

Cross-border INNOBarentsLab (IBL) was established to ensure a full range of resources to provide young people with the support they need to introduce innovative products and services. The IBL includes office space on the base of two universities – LapinAMK in Rovaniemi and International Institute of Business education (MIBO) in Murmansk, Russia. In terms of professional recourses, IBL provides students with the professional support and supervision for real cross-border business development by experts from business and education.

Currently, the operation of the IBL is driven by the cross-border pilot cases worked-out by the test group of students and young entrepreneurs. IBL pilot cases organized within 4 themes: event management, marketing, cross-border development and IBL structure development. By the end of the project the IBL will be integrated into the educational structure of LapinAMK and MIBO and will allow us to test students’ ideas within the study process and turn the best of them into companies.

IBL is truly unique entity for young cross-border business cooperation in the Barents region. In the longer run we expect it to evolve to the broader network which will support young people to challenge the status quo with their ideas and change their regions to the prestigious places to live.

Picture made by Annett Pee, IBL participant

Building capacities and opportunities

It is essential to help young entrepreneurs to build a long-term cooperation network which will support their cross-border interactions and contact development. In this regard the role of the joint event cannot be overestimated. So far we held tree Matchmaking events in Finland, Russia and Norway. We arranged YIE events as arena were regional actors (experienced businessmen, academia and regional authorities) share their experiences and encourage young people. This is also a place where new cross-border business ideas are emerged and new business alliances created.

Previous 3 matchmaking events included pitch presentations and workshops by successful businessmen, business simulation game, pitching training. Feedbacks from the last Matchmaking event in Kirkenes (Norway) indicated that young people have learned a lot about innovation, how to create new products and how to later receive a profit from them, which is an important part of being an entrepreneur.

Picture made by Annett Pee, IBL participant

Sharing responsibilities and encourage initiativeness of young people

From the start, both in Finland and Russia we selected a group of proactive young individuals to be a pilot group for the INNOBarentsLab Lab. Some of them had already built successful businesses and some were just getting started into entrepreneurship. Some had never had business before, but all them had a strong desire to make a difference in the own region.

The first meetings with selected young people showed that the “test group” is too narrow for them. In no time, our IBL participants became and continue to be co-creators and steering force for the development of the IBL and its activities. Understanding that they can make a difference inspired young people to bring up fresh ideas, business projects and new partners.

Ones inspired, young people tend to come up with great innovative business ideas. In this case, our task is to provide support for the actual entrepreneurship and innovative idea development in practice. Increased innovative entrepreneurial activities across the border will also have a great impact on the whole regional socio-economic development. Youth are the future of the Barents region and the foundation that the project will lay for the innovative entrepreneurial activity amongst young people will have a long term impact on the region.

Author

Irina Gerashchenko, Project Manager, Rovaniemi University of Applied Sciences, Irina.gerashchenko@ramk.fi

Alumninäkökulma Venäjä-osaajan kieli- ja kulttuuritaitoon – Miksi kielellä(kin) on väliä

Venäjän kieli valopilkkuna suomalaisten kapenevassa kielivalikoimassa

Kansainvälisissä tehtävissä kielialueen kielen hallinta on tärkeää (EK 2009). Tämä itsestäänselvyys ei kuitenkaan itsestään selvästi ohjaa korkeakoulujen kielikoulutuspolitiikkaa. Tässä artikkelissa tutustutaan kolmeen elävään esimerkkiin siitä, miksi sen kenties pitäisi ohjata.

EK on pitkään peräänkuuluttanut kielenopiskelun monipuolistamista, mutta suomalainen (korkea)koululaitos etenee vastakkaiseen suuntaan. Vuonna 2009 joidenkin korkeakoulujen kielenopetusresurssista 90 % meni englannin ja ruotsin opetukseen (Huhta & Ala-Louko 2011), eikä tilanne liene siitä parantunut. Taloudellisessa kurimuksessa kielitarjonnasta on helppo supistaa, jos kielitaitoa ei nähdä osana ammattitaitoa. Kolmannen kielen pakollisuus osana tutkintoa on harvinaista, ja kieltenopiskelu nähdään pahimmillaan harrastuksena. EK:n näkemykset siitä, että työelämässä pelkkä englanti ei riitä, tai EU:n monikielisyyttä korostavat tavoitteet eivät ole saaneet korkeakouluja tarkastamaan kieli(koulutus)politiikkaansa. (vrt. Ylönen ja Kivelä 2011: 55). Käsitys siitä, että englannilla pärjää kaikkialla, on juurtunut syvään.

Jos suomalaisten kielitaitoprofiilia verrataan EU:ssa kahteen muuhun pienen kielialueen maahan, Alankomaihin ja Ruotsiin, ja valitaan vertailukohteeksi suurimmat kielet pois lukien englanti – eli saksa, venäjä, ranska, espanja – tulos ei suomalaisittain ole mairitteleva (European Commission 2012, 31). Oman arvionsa mukaan keskustelemaan ranskaksi, saksaksi tai espanjaksi pystyy useampi hollantilainen ja ruotsalainen kuin suomalainen, joskin ero ruotsalaisiin on hyvin pieni ranskan ja espanjan kohdalla. Ainoa, missä pärjäämme, on venäjän kielen taito: sentään 2 % suomalaisista katsoo pystyvänsä toimimaan venäjäksi, kun Alankomaissa ja Ruotsissa luku on nolla.

Venäjän suhteen tilanne on siis valtakunnallisestikin valoisampi.  Kyamkissa yksi viidestä strategisesta kehittämislinjasta vuosina 2010–2015 on kansainvälistymisen ja erityisesti Venäjä-osaamisen kehittäminen, ja siksi myös venäjän kielellä on erityisasema. Seuraavassa tutustutaan kolmeen Kyamk-lähtöiseen Venäjä-osaajaan.

Kolme Kyamkista valmistunutta Venäjä-osaajaa: lyhyt esittely

Tradenomi Niina Härkönen on palannut Kyamkiin opiskelemaan ylempää AMK-tutkintoa. Hän työskentelee kotkalaisessa huolintayrityksessä, joka toimittaa kontteja Kotkan kautta Venäjälle. Tätä ennen hänellä on ollut kolme venäläisomisteista työnantajayritystä. Aiemmissa opinnoissan hän oli vaihdossa Kyamkin yhteistyöyliopistossa Engeconissa, Pietarissa. Metsätalousinsinööri Markus Rantavaara asuu Pietarissa ja työskentelee suomalaisessa yhtiössä puuhankinnan piirissä. Hän oli opiskeluaikanaan työharjoittelussa Vologdassa ja valmistuttuan työskenteli Suomen Konsulaatissa Murmanskissa. Liiketoiminnan logistiikan tradenomi Heidi Lehtikangas työskentelee ajojärjestelijänä päivittäistavaroiden logistiikkakeskuksessa pääkaupunkiseudulla. Hän opiskeli Pietarin Engeconissa yhden lukuvuoden. Valmistumisensa jälkeen hän palasi Pietariin 1,5 vuodeksi työskentelemään Suomen Pietarin pääkonsulaatissa, josta hän äskettäin palasi Suomeen.

Venäjäosaajien samankaltaiset ensiaskeleet

Kaikilla kolmella on jossain määrin samankaltaiset ensiaskeleet Venäjä-osaajaksi. Härkönen teki aikanaan rohkean hypyn opiskelijavaihtoon Pietarin Engeconiin käytyään sitä ennen maassa vain kerran. Lehtikangas kertoo saaneensa ensikosketuksen venäläiseen kulttuuriin Kyamkin kulttuurikurssin matkalla Novgorodiin ja Pietariin, johon kuului mm. vierailu Kyamk-alumnin johtamalle vaneritehtaalle. Sen jälkeen Lehtikangas osallistui useille intensiivikursseille Venäjällä. Tällaisia jäänmurtamismatkoja yritys- ja oppilaitosvierailuineen on Kyamkissa järjestetty osana kieli- tai tapakulttuurikurssia. Rantavaara on samaa mieltä: ”Tärkeää oli opiskeluaikana päästä ensimmäiselle matkalle Venäjälle, jotta pääsi karistamaan ennakkoluulonsa. Silloin syntyi polte päästä Venäjälle.”  Lehtikangaskin kertoo, että hänen innostuksensa Venäjälle lähtöön intensiivikursseilla.

Kolmikosta kaikki aloittivat venäjän kielen opiskelun vasta aikuisiällä, alkeiskurssilla Kyamkissa. Härkönen kertoo opiskelleensa myös kansanopistossa ja työantajan järjestämillä kursseilla. Härkönen ja Rantavaara ovat opiskelleet lisäksi venäjää Kyamkissa Tandem-menetelmällä äidinkielenään venäjää puhuvan opiskelijan kanssa.

Kaikki kolme korostavat, että kielenkäyttö käytännön tilanteissa, työssä ja vapaa-aikana, on ollut merkittävää kielen oppimisessa. Lehtikankaan työtehtäviin viisumikeskuksessa kuului mm. asiakaspalvelun ohjausta. ”Venäjän kieltä opin oppitunteja enemmän Pietarissa eläessäni”, toteaa Lehtikangas. Käytännön harjoittelun ohella muodollinen ja systemaattinen opiskelu puolustaa silti paikkansa: Pietarissa asuva Rantavaara ottaa edelleen venäjän yksityistunteja säännöllisesti.

Opetukset Venäjältä

Kielen ohella Venäjän yhteiskuntaan, talouselämään ja arkipäivään voi saada kosketusta Kyamkin Venäjä-moduulin kursseilla. Lehtikangas kertoo lukeneensa muutamia venäläisyyttä käsitteleviä kirjoja, jotka ovat avanneet hänelle joitakin asioita. Kaikki kolme kuitenkin korostavat, että ensiarvoisen tärkeää on päästä tutustumaan venäläiseen mentaliteettiin paikan päällä; Venäjää ei voi oppia kursseilla. Venäläisiin tutustuminen on avannut monta ovea. “Parasta oppia alkaa saada, kun pääsee kielen ymmärryksessä sille tasolle, että ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu”, toteaa Rantavaara.

Kyamkin Venäjä-asiantuntija lehtori Soili Lehto-Kylmänen muistuttaa, että kaikessa Venäjä-osaamisen hypetyksessä Venäjää ei pidä mystifioida, eikä sitä tarvitse kovasti erottaa muusta maailmasta. Venäjä-osaaminen on hyvän ammatillisen osaamisen soveltamista Venäjän oloihin.

Venäjä opetti kolmikolle osin samoja asioita. ”Kärsivällisyys, etenkin aikataulujen suhteen”, oli tärkeä oppitunti Rantavaaralle ja Lehtikankaalle. Härkönen oppi ihailemaan venäläistä yritteliäisyyttä: ”Jos jollakulla on vähänkin toimiva idea, perustetaan yritys”: Rantavaara myös korostaa, että paikan päällä oppi sen miten moni asia on todellisuudessa eri lailla kuin suomalaisen median välittämässä kuvassa. ”Ja perheen merkitys yksilölle”, lisää Härkönen. ”Omasta perheestä huolehditaan. Aina.”

Alumnien kokemusten ja ”kvantitatiivisen”pedagogiikan yhteentörmäys

Kolmikolta kysyttiin, miten AMK voisi paremmin valmentaa kasvattejaan Venäjä-osaajiksi. Rantavaara ja Härkönen korostavat, että venäjää on opetettava jatkuvasti, ympäri vuoden riittävän monipuolisesti ja korkealla tasolla. ”Enemmän, laajempia ja vaativampia kielikursseja”

Tässä tulee jo kaksi yhteentörmäystä suomalaiseen AMK-todellisuuteen. Kun venäjän kielen opinnot eivät muodosta koulutusohjelmassa kokonaisuutta, vaan niitä valitaan opintojakso kerrallaan, lukukausi lukukaudelta opintojaksojen valitsevien määrä vähenee. Kun ”kvantitatiivisen pedagogiikan” (kollegani Martti Kettusen nimitys) periaatteilla ei mitään opetusta pystytä järjestämään pienelle joukolle, tyrehtyy kielen opetus aina ennen kuin päästään ns. itsenäisen kielenkäyttäjän B1-tasolle (mikä on esim. ruotsin opinnoissa minimitaso). Pitkäjännitteisyyttä peräänkuuluttaa myös venäjän kielen lehtori, Pirjo-Liisa Vaittinen, jonka mielestä Venäjä-osaajan polku pitää saada näkyväksi OPSiin.

Ratkaisuja Venäjältä ja verkosta

Venäjällä pitkäjännitteisen kielenopiskelun ongelma on ratkaistu toisin: Pietarissa Valtion teknillisen yliopiston aluetieteiden laitos IMOP kasvattaa suomen, ruotsin ja kiinantaitoisia aluetuntijoita. Opinto-ohjelmassa on alueen kieli, esim. suomen kieli, koko ajan. Pitkäjännitteinen kielenopiskelu on siis leivottu opetussuunnitelmaan. Suomessa Kieliparlamenttikin (2011) totesi kannanotossaan, että kieli- ja viestintätaitojen tärkeys on tehtävä näkyväksi kaikilla aloilla (2011). Opetussuunnitelmassa kielen tulisi voida olla kiinteämpi osa. Kielitaidon merkityksestä osana ammattitaitoa soisi siksi nähtävän avoimempaa keskustelua korkeakoulukentällä laajemminkin, myös esim. ARENE:n taholta.

Pitkälle edistyneitä yleiskielen kursseja vielä vaikeampia toteuttaa ovat ammattialakohtaiset venäjän kurssit; niiden luominen onnistunee vain korkeakoulujen yhteistyöllä esim. verkkokurssien muodossa. Kaikista ei tule Venäjä-osaajia, vaan V/venäjä tulee aina olemaan suhteellisen pienen joukon asia. Vaikka suomalaisväestön venäjäksi keskusteleva 2% kaksinkertaistuisi, puhutaan edelleen jokseenkin pienestä määrästä. On ratkaistava miten pienelle joukolle mahdollistetaan tilaisuus syventyä Venäjään ja venäjään, kun opintojakson toteutumisen ratkaisee osallistujien määrä. Venäjän kielen ja Venäjä-osaamisen juustohöylääminen jokaiselle pienen pakollisen siivun verran lienee pikemmin vähien resurssien tuhlausta. Aiemmin mainittujen muiden maailmankielten kohdalla tilanne on vielä vaikeampi; vaikkapa ranskankielistä maailmaa tuntevien osaajien valmistuminen on joissakin AMK:ssa loppunut, kun kieltä ei enää opeteta.

Mitä muuta valmistuneet toivovat? Kielen lisäksi Rantavaara kannustaisi luomaan kursseja, jotka innostavat ja näyttävät myönteisiä ja mielenkiintoisia puolia Venäjästä.” Ja on hyvä näyttää, että Venäjä on muutakin kuin Pietari”. Härkönen lisää: ”Olisi hyvä jo opiskeluaikana kuulla jonkun pitkään uraa venäläisten kanssa tehnyttä luennoimaan heidän tyylistä hoitaa asioita”

Opiskelijoiden mielipiteet saavat kannatusta venäjän kielen lehtori Marja-Liisa Siren-Huhtiselta, joka haluaa vaalia monipuolisen kielen tarjonnan ylläpitämistä intensiivi­kursseineen, tandem-opiskeluineen ja ekskursioineen. ”Toiminnassa pitää olla porkkanoita” Haastateltu alumnikolmikko on elävä todiste Siren-Huhtisen väitteelle, että opiskelijat, jotka ovat uskaltaneet lähteä Venäjälle ja jatkaa sitkeästi opintoja, ovat edenneet hyvin työelämässä.

Mitä me voisimme oppia venäläisiltä? Härkönen kannustaa röyhistämään rinnan venäläiseen tapaan: ”Itsekunnioitus. Suomalaiset turhaan vähättelevät omaa osaamistaan ja menestymistään. Jos menee hyvin, siitä pitää olla ylpeä.”

Sen venäläiset osaavat. Kuten myös kyamkilaiset Venäjä-osaajat.

Kirjoittaja

Tarmo Ahvenainen, yliopettaja, FL, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, tarmo.ahvenainen@kyamk.fi

EK, Elinkeinoelämän keskusliitto. 2009. Työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä. EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu 2009. Saatavilla: www.ek.fi. Viitattu: 8.11.2013.

European Commission, 2012. Directorate-General for Communication  EUROPEANS AND THEIR LANGUAGES. Special Eurobarometer 386 / Wave EB77.1 Special Eurobarometer.

Huhta, Marjatta & Ala-Louko, Ritva, 2011. Puolueiden kuunneltava työelämän kielitarpeita. Lapin Kansa. 9.4.201.

Kieliparlamentti 2011. Kannanotto työelämän kieli- ja viestintätaidoista. Kielikoulutuspoliittinen verkosto. Saatavilla: http://www.kieliverkosto.fi/materiaalit/. Viitattu: 8.11.2013.

Ylönen, Sabine & Kivelä, Mari. 2011. The role of languages at Finnish universities, University of Jyväskylä. Apples – Journal of Applied Language Studies. Vol. 5, 3 , 2011, 33-61. Saatavilla: http://apples.jyu.fi/ArticleFile/download/195. Viitattu 4.11. 2013.

OVET-hankkeella vietiin Venäjän ja itäisen Euroopan osaamista työelämän käyttöön

Kolme vuotta kestäneen Venäjän ja itäisen Euroopan osaajana työmarkkinoilla (OVET) -hankkeen keskeisiä tavoitteita oli tuottaa työkaluja korkeakoulujen uraohjausta varten, auttaa korkeakouluja luomaan kontakteja työelämään ja kollegoihin toisissa korkeakouluissa sekä
lisäämään korkeakoulujen henkilökunnan tietoa, taitoa ja kiinnostusta opiskelijoiden uraohjaustyöhön. Kaikkien osallistujien toiminnassa Venäjällä on keskeinen sija. Näin ollen tavoitteena oli myös vahvistaa tietoisuutta Venäjän ja itäisen Euroopan alueasiantuntijuuteen liittyvistä erityistarpeista sekä monitieteisen alueosaamisen tarjoamista mahdollisuuksista.

Hankkeessa oli mukana joukko ammattikorkeakouluja (Haaga-Helia, Jamk, Kyamk, Saimia, Tamk), Lapin korkeakoulukonserni ja hankkeen päätoteuttajan, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin, kautta maan kaikki yliopistot.

Hankkeen toiminnoissa keskeistä oli hyödyntää osallistujien kokemuksia yritysyhteistyöstä ja rakentaa malleja korkeakoulujen ja työnantajien yhteistyöhön. Yhteistyö korkeakoulujen ulkopuolisten tahojen kanssa tuli esille kaikissa hankkeen järjestämissä tapahtumissa, seminaareissa, työelämäfoorumeissa ja asiantuntijapäivillä, joissa esiintyi lukuisa joukko yritysmaailman edustajia keskustelemassa paitsi käytännön työtehtävien vaatimasta osaamisesta myös tulevaisuuden työstä ja sen haasteista koulutukselle.

Hankkeen tilaisuuksissa pohdittiin monipuolisesti alueasiantuntijan erityisosaamista. Venäjän ja itäisen Euroopan alueasiantuntijoiden osaamisprofiili on laaja, usein humanistispainotteinen. Valmistuneet itse pohtivatkin, minkä alan asiantuntijaksi heitä voi kutsua ja miten he voivat asiantuntemustaan hyödyntää yrityksissä ja organisaatioissa.

Tilanne voi olla ongelmallinen niin korkeakoulusta valmistuneen kuin työnantajankin kannalta. Siksi on tärkeää, että korkeakoulussa opinto- ja uraneuvonnasta vastaavat tietävät työelämän vaatimuksista ja että työelämälle kerrotaan, miten valmistunut voi hyödyntää osaamistaan yrityksessä ja miten jo opiskeluvaiheessa voidaan osaamista kehittää yhteisvoimin, esim. erilaisin projektein.

Hankkeen tuloksista on erikseen mainittava yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vuoropuhelu. Hanke on erinomainen esimerkki tuloksista, joita saadaan aikaan vilpittömällä mielellä ja avoimella keskustelulla. Miten nuori asiantuntija saa työpaikan, jossa voi hyödyntää osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla? Miten hakutilanteessa osoittaa osaamisensa, kun tutkinto sinänsä ei anna valmiuksia mihinkään ammattiin? Kuinka hankkia tietoa työelämän tarpeista ja vaatimuksista? Näitä pohdittiin yhdessä ja esiin tuli paljon erilaisia ideoita ja uusia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea hanke osoitti, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ei ole järkevää korostaa eroja silloin, kun voidaan oppia toisiltaan ja yhteisin toimin löytää uusia toimintatapoja. Hankkeen päätoteuttajan, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin, rohkeus, avoimuus ja asiantuntemus loivat pysyvää luottamusta eri korkeakoulujen yhteistyömahdollisuuksiin ja toivat hankkeelle merkittävää näkyvyyttä.

Hankkeessa julkaistiin erittäin käyttökelpoista materiaalia niin korkeakoulujen kuin yritysten ja organisaatioidenkin käyttöön. Ammattikorkeakouluilla on runsaasti kokemusta projektiluonteisesta yritysyhteistyöstä ja tämän työtavan merkitys korostuikin monissa tapahtumissa yhtenä keinona edistää osaamisen siirtymistä yritysten ja koulutuksen välillä.

OVET-hankkeen materiaalit osoitteessa: www.ovethanke.fi/julkaisut.html

Kirjoittaja

Soili Lehto-Kylmänen, lehtori, FM, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Kansainvälinen liiketoiminta ja kulttuuri, soili.lehto@kyamk.fi

Rikastava hanketoiminta kansainvälisyysosaamisen edistäjänä

Tunne partnerisi

Sanotaan, että hankeyhteistyö sujuu paremmin, mikäli toimijat ovat entuudestaan tuttuja. Metropolian Venäjä-yhteistyö on alkanut englantilaisten kollegoiden aloitteesta, joiden kanssa on ollut hyviä kokemuksia opettajavaihdosta ja yhteistyöstä Sokrates-hankkeessa. Englantilaiset olivat tehneet koulutusyhteistyötä Pietarissa usean vuoden ajan ja olivat venäläisten partnereidensa kanssa päättäneet anoa Tempus-rahoitusta yhteiselle hankkeelle. Tähän tarvittiin siihen aikaan vähintään kaksi korkeakoulua kahdesta EU-maasta. Hankeyhteistyö on käynnistynyt venäläisten tarpeesta ja tahdosta.

Venäläinen työkulttuuri on johtajakeskeinen. Päätökset tekee ylin johto, joten neuvottelut hankkeen yksityiskohdista on syytä käydä esimiestasolla. Näin varmistetaan osallistujien sitoutuminen hankkeeseen. Kannattaa varautua viivytyksiin, sillä asiat eivät useinkaan ratkea ensimmäisessä neuvottelussa. Suomalaisilla on kuitenkin yleisesti hyvä maine ja he ovat toivottuja yhteistyökumppaneita.

Venäjä on myös monen EU-maan mielestä eksoottinen ja haluttu kumppani. Tärkeää on selvittää, mitä muita hankkeita partnereilla on meneillään, koska tämä vaikuttaa heidän sitoutumiseensa ja yhteistyöverkostojen rakentumiseen. Kokemukset hankkeista ja seminaareista ovat opettaneet ennakoimaan yllättäviä tilanteita. On käynyt esimerkiksi niinkin, että oman workshopin kanssa on tullut päällekkäin ulkomainen luennoitsija, jota puolet partnereistamme on ollut kuulemassa.

Tiedon levittämisen seuraaminen venäläisten partnereiden välillä on avartanut ymmärrystä erilaisista toimintatavoista. Jos haluaa varmistua siitä, että sähköpostiviestit menevät kaikille toimijoille, on syytä lähettää viestit itse. Venäläisessä kulttuurissa ei ole totuttu avoimeen tiedonjakoon ja tietoa voidaan käyttää joskus jopa vallan välineenä.

Venäjällä on tärkeää tuntea ja esittäytyä oikeille henkilöille. Audienssit sovitaan yleensä virallisesti sihteerien kautta. Uusien yhteistyösuhteiden luomisessa kannattaa selvittää tarkasti, kehen kannattaa olla yhteydessä. Suomalaiselle yllättävää näissä tapaamisissa on se, että asiasi ja taustasi tunnetaan jo hyvin ja että tapaamisissa on useita edustajia.

Pitkäjänteiset suhteet ratkaisevia – maltti on valttia

Koulutusyhteistyö venäläisten kanssa saa näkyväksi sen, miten suomalaiset ovat tasavertaisuuteen pyrkiviä asiakaslähtöisiä toimijoita, kun taas venäläisten kulttuuri on enemmän suhdekeskeistä ja kollektiivista. Tämän eron huomaaminen on merkityksellistä, sillä yhteistyön haasteena on venäläisen kulttuurin ymmärtämisen lisäksi oman kulttuurin vaikutuksen tiedostaminen omassa ajattelussa, asenteissa ja yhteistyössä. Venäläisten tapa hoitaa yhteisiä asioita perustuu pitkäjänteiseen luottamuksen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, mikä toteutuu parhaiten tasapainottamalla tehokas työskentely ja kiireetön yhdessäolo.

Suomalaisten voi olla vaikea nähdä tehokkuusajattelun näkökulmasta yhdessäoloa ”luottamus”-investointina, mitä on tarvittu mm. kun EU:n rahoittamassa koulutusyhteistyössä on ratkottu EU:n vahvaan kontrolliin ja ohjaukseen perustuvan hallinnoinnin ja venäläisen hallintotavan paikoin vaikeaa yhteensovittamista ja yhteentörmäyksien selvitystyötä. Erityisesti EU:n rahoittamien hankkeiden taloushallinnon menettelytavat eroavat venäläisten yliopistojen talousrutiineista. Rahoittajan vaatimusten noudattaminen vaatii kirjallisten ohjeiden lisäksi yhteisiä ”kuponkitalkoita”.

Venäläiset arvostavat aitoa välitöntä kohtaamista, yhteistyösuhteiden arvostamista illallispöytäpuheissa, lahjojen antamista sekä kykyä tehdä tarvittaessa päätöksiä nopealla aikataululla. Keskeistä on, että johto on mukana. Sovittujen tekojen yhteiset välitarkistukset vahvistavat yhteistyötä ja -suhteita.

Kouluttajien välistä yhteistyötä edistää organisaatioiden välinen sopimus, jonka voi mieltää luottamuksen ilmaisuna. Tässä prosessissa koetellaan puolin ja toisin asiantuntijuutta, statusta ja mainetta. Suomalaiselle voi riittää hänen oma arvionsa venäläisen yhteistyötahon kompetenssista, mutta suhdekeskeiselle ja kollektiiviselle venäläiselle oman arvion lisäksi yhteistyötä arvioidaan usein laajoissakin verkostoissa, kuten ammattikilloissa.

Venäläisten työn tekemisen kulttuuri ja aikakäsitys eroaa suomalaisesta oleellisesti. Suomalaisilla on länsimaiseen kulttuuriin perustuva aikakäsitys, jonka mukaan aika on rajallista ja esim. tapaamisten tulee olla hyvin suunniteltuja ja tehokkaita. Venäläiset suhtautuvat ajankäyttöön eri tavalla, joten on tärkeää huolehtia hankkeiden deadlineista.

Yhteistyöllä kollektiivista älykkyyttä

Yhteistyössä on siirrytty autoritäärisestä tiedon siirrosta kollektiiviseen tiedon tuottamiseen ja luomiseen, yhteiskehittelyyn (co-creation). Yhdessä tehtävän tiedon luomisen lähtökohdat sopivat erinomaisesti venäläisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Yhteiskehittelyssä toimijoiden esittämiä tarpeita ja tavoitteita ei tyrmätä. Niitä jalostetaan tulevaisuuden tekemistä varten siten, että yhteistyökumppanien kanssa saavutetaan win-win-tilanne.

Toinen merkittävä lähtökohta on se, ettei kehittämisen tulosta – eikä aina prosessin etenemistäkään – voi ennalta ennustaa. Tämä vaatii kykyä sietää epävarmuutta. Tietynlainen suurpiirteisyys siis mahdollistaa innovatiivisen yhteistoiminnan.

Kolmas keskeinen tekijä yhteiskehittelyssä on yhteisöllisyys. Kollektiivisessa älykkyydessä, jossa yhteisöön kuuluvat yksilöt tuottavat näkemyksensä keskusteluun, ja avoimen vuorovaikutuksen avulla muodostuu jaettu ymmärrys asiasta. Yhteiskehittelyn tulokset tiivistetään kaikkien käyttöön esimerkiksi orientaatiokuvan muodossa. Välittömänä hyötynä saadaan tärkeiden asioiden uudistuminen ja asian ytimen kiteytyminen, jolloin turhat rönsyt ja sivujuonteet jäävät pois. Suomalaisessa kehittämistyössä asiat paisuvat usein kaikenkattaviksi malleiksi, jotka eivät enää palvele käytännön työtä.

Yhteisten tavoitteiden haarukoiminen onnistui EHORP-projektissa yllättävän helposti. Palvelujen kehittämisen haasteet ovat ylikansallisia sekä eri alojen rajapinnoilla olevia kysymyksiä: miten kohdataan asiakas hänen omassa elämänpiirissään? Miten johdetaan monimutkaista järjestelmää? Miten osoitetaan toiminnan tuloksellisuus? Kysymykset kuulostavat varmasti kovin tutuilta.

Toisaalta tavoitteiden täsmentyminen ja tavoitteiden saavuttamisen reitin viitoittaminen projektissa olivat hyvin kontekstisidonnaisia ja toteutuivat erilaisissa osaprojekteissa. Osaprojekteissa kehittämisen tulokset implementoituivat suoraan käytäntöön, koska kehittäminen toteutui käyttöympäristössään. Monimuotoisen yhteiskehittelyn ja oppimisen prosessit oli strukturoitava tiukasti – muutoin asia olisi hajonnut ja toteutus jäänyt vaillinaiseksi.

Venäläiset sovelsivat hyvin rohkeasti ja luovasti suomalaisille tuttuja kuntoutuksen työvälineitä, kuten UKK-instituutin liikuntapiirakkaa, WHO:n toimintakyvyn viitekehystä sekä työkyvyn arviointimenetelmiä. Niistä painettiin mm. julisteita, laminoitiin käyttökelpoisia muistikortteja ja tuloksista tehtiin kirja kansalliseen käyttöön. Innovaatiot näyttäytyivät parhaimmillaan parantuneina työvälineiden käytössä uusissa toimintaympäristöissä (Kuvio 1). Voidaan sanoa, että Venäjällä on halu uudistua ruohojuuritasolla, mutta legitimiteetti täytyy tulla korkeimmalta taholta.

Kuvio 1. EHORP-hankkeen tuloksia posteri-esityksenä.

Jaetulla päämäärällä ja riskinotolla tulevaisuuteen

Kansainväliseen yhteistyöhön lähdettäessä organisaation täytyy pohtia, mitä työskentelyltä halutaan, mitä lisäarvoa toivotaan ja mitä yhteistyön rakentamiseksi ollaan valmiit tekemään. Tärkeää on tunnistaa, että yhteistyö vie aikaa ja siinä on oltava valmis sitoutumaan pitkäjänteiseen työskentelyyn. Lisäarvon määrittely on keskeistä, jotta saadaan selkeä motivaatio työskentelyyn. Yhteistyökumppanien etsimisen ydin on löytää sellaiset kumppanit, joilla on samanlaisia intressejä tai ainakin ne ovat toisiaan täydentäviä. Työskentelyn lähtökohtana on oltava molemmin puoleinen arvostus. Kansainvälisen yhteistyön aloittaminen vaatii aina yhteistä pohdintaa siitä, että onko jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joita halutaan samanaikaisesti kehittää. Venäjä-yhteistyössä haasteet nousevat erityisesti esille, sillä yhteiskunnat ovat eritavalla kehittyneet ja koulutustraditiot ovat erilaiset.

Jo erilaisten kulttuurien ja maailmojen kohtaaminen haastaa uudenlaiseen joustavaan rooliin kummankin osapuolen. Yhteistyössä toimiminen läpi linjan edellyttää jaettua ja koordinoitua johtajuutta. On tärkeää, että jokainen huolehtii omasta vastuualueestaan ja tehtävistään. Kokemus on osoittanut, että johdon tuki on tärkeä ja sen tulee olla käytettävissä erityisesti yllättävissä tilanteissa.

Olemme vuosien varrella tehneet erilaisia pieniä ja isoja hankkeita, jotka monimuotoisuudellaan ovat haastaneet toimijat. Tarvitaan vahvaa hankeosaamista, paljon valmisteluaikaa ja saumaton verkosto, sillä yllätyksiä tulee aina. Alkuvaiheessa joudutaan sijoittamaan suurella riskillä resursseja, eikä voida tietää, millaiseen johtopäätökseen päädytään. Toiminnan tuloksellisuutta pitää tarkastella pidemmällä aikavälillä: kuinka sijoitetut resurssit tuottavat uutta osaamispääomaa ja miten ne kehittävät omaa ja yhteistyökumppaneiden toimintaa.

Yli kymmenvuotinen yhteistyö Pietarin alueen toimijoiden kanssa on ollut hyvä ponnahduslauta yhteistyölle, joka on poikinut uusia erilaisia yhteistyön muotoja. Suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä haasteita on hyvän laadukkaan koulutuksen tuotteistaminen ja vienti maailmalle. Tähän Venäjä on yksi varteenotettava kohdemaa.

Pitkäjänteisen yhteistyön tuottamia hankkeita:
Englantilaisten kollegojen kehittämisprojektit (1995–2003)
Tempus-hanke
Development of a physiotherapy curriculum for Russia (2004–2007).
Tempus-hanke
Developing Capability in Orthotic and Prosthetic Education for the Russian federation (2006–2009)
EHORP-hanke
Expertise in Health Promotion and Occupational Health within Rehabilitation Professionals (2008–2009)
Finnish-Russian Student Exchange Programme (FIRST) (2010–2012)
Seminaari
Development of social rehabilitation in Russia – what does this mean? (2010)
Yritysvierailuja (2011–2012)
Ehdotus yhteisestä MA-ohjelmasta
Koulutusvientiä (2011–

Kirjoittaja

Johanna Holvikivi, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi ja toimintakyky -yksikkö, johanna.holvikivi@metropolia.fi

Leena Noronen, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi ja toimintakyky -yksikkö, leena.noronen@metropolia.fi

Pekka Paalasmaa, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi ja toimintakyky – yksikkö, pekka.paalasmaa@metropolia.fi

Salla Sipari, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi ja toimintakyky – yksikkö, salla.sipari@metropolia.fi

Vastavuoroista oppimista venäläisessä sosiaalialan verkostossa

Johdanto

Tässä artikkelissa kohteina ovat venäläisten sosiaalikeskusten työntekijöiden asiantuntijavaihdot Kaakkois-Suomessa sekä Kyamkin sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden oppiminen hankeyhteistyössä. Asiantuntijavaihtojen aikana järjestettiin luentoja, joiden aiheina olivat suomalainen sosiaalityö ja erilaiset työmenetelmät. Lisäksi järjestettiin yhteisiä keskusteluja sekä tutustumista sosiaali- ja koulutusorganisaatioiden käytännön työhön. Oppimisen kannalta tarkastelemme erityisesti vastavuoroisia asiantuntijavaihtoja sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksessa. Opiskelijastatuksensa lisäksi opiskelijat ovat samalla myös sosiaalialan ammattilaisia, ja opintojakso, johon heidän hanketyönsä on liittynyt, on nimeltään Varhainen tuki ja vastuunotto.

Kyselyihin ovat vastanneet opintomatkoille ja vierailuihin osallistuneet työntekijät. Opiskelijat ovat kirjoittaneet lyhyen yhteenvedon opintojakson tuottamasta oppimisesta. Lisäksi käytössä ovat olleet opiskelijoiden laatimat raportit opintomatkoista sekä kirjoittajien kokemukset matkoilla mukana olleilta opettajilta ja hanketyöntekijöiltä.

Artikkeli on yhdistelmä kahdesta erillisestä artikkelista, jotka tullaan julkaisemaan vuoden 2014 alussa Empowerment of Families with Children -hankkeen teoksessa Vastavuoroiset ja voimaantumista tukevat käytännöt perhetyön kehittämisessä. Artikkelin aihe liittyy vahvasti oppimisen sekä asiantuntijuuden kehittämisen tutkimiseen. Yhteistyö Suomen ja Venäjän välillä sosiaalialalla on viime vuosina kasvanut, mutta tutkittua tietoa aiheesta on hyvin vähän. Kokemustiedon kääntäminen tutkimustiedoksi olisi kuitenkin tärkeää, jotta näitä kokemuksia voitaisiin jatkossa hyödyntää.

Vastavuoroinen oppiminen

Empowerment of Families with Children -hankkeessa sekä Suomessa että Venäjällä toimijoiden verkosto muodostui käytännön työntekijöistä, koulutuksen toteuttajista, opiskelijoista, kehittäjistä ja tutkijoista. Osapuolten keskinäinen vastavuoroinen toiminnallinen suhde sisälsi teoriaa, käytäntöä, reflektiota ja toimintaa, jotka ovat edellytyksiä tietoiselle toiminnalle ja maailman muuttamiselle (praksis) (Freire 2005, 139). Sekä hankkeen rakenteet että vierailut mahdollistivat vastavuoroisen oppimisen, jossa asiantuntijat ja opiskelijat pystyivät etäännyttämään oman maailmansa ja reflektoimaan sitä löytääkseen uusia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Yleisesti määriteltynä vastavuoroisuus liitetään ihmisten välisiin suhteisiin, joissa molemmat osapuolet antavat toisilleen jotakin ja saavat toisiltaan jotakin (Törrönen 2012, 185). Oppimisella viitataan taas yleisesti uusien tietojen ja taitojen omaksumiseen sekä uusien ideoiden syntymiseen, sosiaalisen todellisuuden ymmärtämiseen ja oman maailmankuvan laajenemiseen. Näemme, että oppiminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan se on sosiaalinen prosessi, jossa korostuu yhteistyön ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys ja jossa oppija itse luo aktiivisesti merkityksiä (Tynjälä 1999, 148–149). Seuraavassa tarkastelemme niitä elementtejä, jotka mahdollistivat vastavuoroisen oppimisen osallistujien välillä.

Konteksti – sosiaalipalvelujärjestelmien erojen ja yhtäläisyyksien tarkastelu

Yhteiskuntarakenne, sosiaalilainsäädäntö, sosiaalipolitiikka ja sosiaalipalvelujärjestelmä muodostavat kontekstin, jossa käytännön sosiaalityötä tehdään. Konteksti määrittelee myös sosiaalityön sisältöä, ja se on erilainen eri maissa. Ensisijaisen tärkeää on, että kontekstia selvennetään asiantuntijavaihtojen aikana. Näin osallistujien on mahdollista hahmottaa, miksi sosiaalityötä tehdään tietyllä tavalla.

Sosiaalityön yhteneväisyydet luovat asiantuntijavaihdoille ja yhteistyölle mielekkyyden pohjan. Kun koetaan, että on jotain yhteistä, voidaan asettaa yhteisiä tavoitteita ja oppia toisilta. Työntekijöiden vastausten perusteella suomalaisen ja venäläisen työskentelytavan yhteneväisyyksiä ovat perheiden samankaltaiset ongelmat, sosiaalityön vaatimukset kuten työn vastuullisuus sekä ihmissuhdetaitojen, ongelmanratkaisun ja stressinhallintataitojen korostuminen.

Hankkeessa tehdyt matkat poikkesivat tavanomaisista opintomatkoista siten, että ne oli suunniteltu hankkeen tavoitteiden mukaisesti perhetyön käytäntöjen kehittämisen näkökulmasta. Matkojen ohjelma ja järjestelyt lähtivät perhetyöntekijöiden tarpeista, mutta opiskelijoiden oppimistavoitteet olivat opintojakson tavoitteiden mukaisia. Opintomatkoja käytettiin oppimisen paikkoina ja opintomateriaaleina.

Opiskelijat kertoivat, että yksi opintomatkojen keskeisimpiä oppeja oli kulttuurien välisen ymmärryksen lisääntyminen.Työntekijät korostivat vuorovaikutuksen ja vastavuoroisuuden merkitystä oppimisen kannalta. Heidän mukaansa on erityisen tärkeää, että kollegat eri maista tapaavat. Kasvokkainen vuorovaikutuksellisuus onkin tärkeä oppimisprosessiin vaikuttava tekijä, sillä silloin on mahdollista esittää tarkentavia kysymyksiä ja tehdä huomioita syvemmän ymmärryksen saavuttamiseksi. 

Opitut sisällöt – uudet työkalut, ideat ja maailmankuvan laajeneminen

Suomalaiset voisivat oppia venäläisiltä tiiviimmän moniammatillisen yhteistyön malleja, esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja psykologien välillä. Venäläiset taas voisivat oppia suomalaisilta perhetyön ja ryhmätyön metodeja sekä ennaltaehkäisevää perhetyötä. Työntekijöiden mukaan he oppivat sellaisia käytännön taitoja, jotka ovat lähes sellaisenaan siirrettävissä heidän organisaatioihinsa. Perhetyön työmenetelmistä opiskelijat nostivat esille perheiden yhteisten harrastusten tukemisen, terveelliset elämäntavat, työnteon ohjaamisen, taidelähtöiset menetelmät sekä lakitietouden lisäämisen, palveluohjauksen ja valokuvauksen menetelmän.

Työntekijät kertoivat, että heidän ajattelunsa sosiaalityön tavoitteista muuttui. Työntekijöiden vastauksista kävi ilmi, että he kokivat maailmankuvansa ja ammatillisen osaamisensa laajentuneen. Uuden oppimisen myötä tulee myös arvioineeksi vanhoja toimintatapoja ja kiinnittäneeksi huomiota sellaisiin asioihin, joita ei ole aiemmin huomannut. Tällöin tulee mahdollisesti tarkastelleeksi työtään eri näkökulmista. Ammatillisen oppimisen kannalta matkat herättivät myös opiskelijoita arvioimaan omia toimintatapojaan ja työn arvostuksia.

Tavoitteena on, että asiantuntijavaihdot hyödyntävät kokonaisia organisaatioita ja muuttuvat käytännön toiminnaksi. Sosiaalityön tekemisen tapojen siirtäminen sellaisenaan kontekstista toiseen voi olla haastavaa. Vaihtojen ja matkojen tarkoituksena oli antaa osallistujille uusia virikkeitä ja ideoita, jotka mahdollisesti hyödyntäisivät heitä heidän työssään. Ajattelun ja käytännön työkaluja tulisi voida soveltaa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. (ks. Rauste-von Wright ym. 2003, 131.) Vastavuoroinen oppiminen voikin jatkua paikallisesti venäläisten työntekijöiden kesken varsinaisen asiantuntijavaihdon jälkeen, sillä vastaajat kertoivat vievänsä kaiken oppimansa kollegoilleen Venäjälle sekä pohtivansa ja kokeilevansa erilaisia tapoja, joita he voivat soveltaa oppimaansa käytäntöön.

Kuvio 1. Vastavuoroinen oppiminen. Kuviossa esitellään vastavuoroisen oppimisen prosessia työntekijävaihdossa. Prosessin aluksi osallistujille on kerrottu kontekstista, jossa sosiaalityötä tehdään. Tämän jälkeen on seurattu käytännön työtä ja käyty yhteisiä keskusteluita. Lopuksi osallistujat kokivat saaneensa käyttöönsä uusia työkaluja ja ideoita sekä maailmankuvansa laajentuneen.

Lopuksi

Vastavuoroisen oppimisen tärkeimpänä tavoitteena on sellaisten erilaisten toiminta- ja ajattelutapojen esille tuominen ja ideoiden tarjoaminen, joita oppimistilanteisiin osallistuneet voivat jatkossa soveltaa työympäristöönsä heille sopivalla tavalla. Jatkossa olisi pohdittava, miten voidaan paremmin tukea opittujen asioiden siirtämistä osallistujien omiin organisaatioihin vaihtojen jälkeen. Ennen Empowerment of Families with Children -hankkeen päättymistä onkin tarkoitus tuottaa ja käännättää joitakin opetusmateriaaleja, joiden avulla mm. asiantuntijavaihtoihin osallistuneet henkilöt voisivat jatkokouluttaa organisaatioidensa henkilökuntaa, mikä voi tukea opitun levittämistä.

Oppimista tapahtui sekä suhteessa kohdemaan sosiaalipalveluihin että omaan työhön ja suomalaisiin palvelujen järjestämistapoihin. Erojen ja yhtäläisyyksien tarkastelu tekee järjestelmiä ja kulttuureita tutuiksi ja poistaa tietämättömyyden aiheuttamia mielikuvia ja ennakkoasenteita. Tämän vuoksi opintomatkat nimenomaan Venäjälle ovat hyödyllisiä erityisesti kaakkoissuomalaisille sosiaalialan opiskelijoille, jotka valmistuttuaan työskentelevät alueella venäläistaustaisten perheiden kanssa.

Matkoilla korostui mahdollisuus henkilökohtaisten suhteiden luomiseen sekä venäläisten että suomalaisten kollegojen kanssa. Sosiaalityössä onkin tärkeä ymmärtää näiden suhteiden merkitys verkostotuntemuksen lisäksi. Tarkoituksena on kohdata ammatillisesti ”syvissä vesissä”, mikä sosiaalialalla tarkoittaa aina myös jotain persoonaan liittyvää. Henkilösuhteiden kautta rakennetaan niin luottamusta kuin avoimuuttakin. Positiivinen ”oppimisen meininki” voi tarttua opiskelijoista työntekijöihin ja työntekijöistä opiskelijoihin. Voidaan todeta, että näillä opintomatkoilla on saadun palautteen ja kertyneiden kokemusten perusteella käynyt juuri siten.

Vain hanketyö mahdollistaa tällä hetkellä tällaisia oppimiskokemuksia ammattikorkeakouluissa. Niinpä hankkeisiin tulisikin kohdentaa opettajien resursseja suunnitellusti ja johdonmukaisesti siten, että hanketyölle on vahva johdon tuki. Uuden opettajuuden mahdollisuudet hanketyön ja opintomatkojen hyödyntämisessä ovat edelleen ehkä liiankin riippuvaisia opettajien ajankäytön mahdollisuuksista, henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, kielitaidoista sekä sosiaalisista taidoista ja henkilösuhteista.

Olisi tärkeää löytää ne keinot, joilla yhteistyö ja vastavuoroinen oppiminen eri toimijoiden ja organisaatioiden välillä jatkuisi hankkeen loppumisen jälkeen. Vastavuoroista oppimista olisi myös mahdollista syventää tekemällä mahdolliseksi esimerkiksi sähköinen konsultaatio venäläisten ja suomalaisten työntekijöiden välillä. Pidempiaikainen yhteistyö ja vastavuoroisen oppimisen syventäminen vaativat kuitenkin sitoutumista ja resursseja, erityisesti aikaa.

Kirjoittajat

Eveliina Heino, suunnittelija, FM, YTM, Helsingin yliopisto, Palmenia, eveliina.heino@helsinki.fi

Nadezda Kärmeniemi, suunnittelija, PM, Helsingin yliopisto, Palmenia, nadezda.karmeniemi@helsinki.fi

Tuija Suikkanen-Malin, lehtori, YTM,  Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, tuija.suikkanen-malin@kyamk.fi

Minna Veistilä, yliopettaja, VTL, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, minna.veistila@kyamk.fi

Freire, Paulo (2005) Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino.

Rauste-von Wright, M., von Wright, J. & Soini, T. (2003) Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY.

Tynjälä, P. (1999) Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Kirjayhtymä.

Törrönen, M. (2012) Sosiaalityö ja arkinen hyvinvointi – vastavuoroisuuden dialektiikka. Janus, 2(20) 182‒191.

Sosiaali- ja terveysalan yritykset ja yhteisöt verkottuvat rajan taakse

Moving Towards Wellbeing-hanke on Lahden ammattikorkeakoulun vetämä kahden ja puolen vuoden projekti, joka tähtää sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhteen saattamiseen ja uudenlaiseen yhteistyöhön Suomessa ja Venäjällä. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on hankkeen toinen suomalainen koordinaatio-osapuoli. Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen alueiden lisäksi mukana on Venäjältä Pietarin ja Viipurin alueet sekä kehittämisyhtiö Cursor Kotka-Hamina alueelta. Pietaria edustaa Higher economic School HSE (www.hse.ru) ja Viipuria Russian presidental academy of national economy and public administration RANEPA (www.ranepa.ru). Hanke on saanut rahoituksen ENPI CBC 2007–2013 -ohjelmasta.

Hankkeen ensimmäisenä tavoitteena oli saada mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavia pienyrittäjiä tai yhteisöjä kiinnostumaan ja sitoutumaan hankkeeseen. Kymenlaakson, Pietarin ja Viipurin alueilta yrittäjiä saatiin mukaan noin kymmenkunta. Mukana olevat yritykset ja yhteisöt edustavat pk-sektoria, joiden koko vaihtelee yksinyrittäjän yrityksestä reilut sata työntekijää työllistäviin yhteisöihin.

Hankkeen aikana järjestetään useita workshoppeja niin Suomessa kuin Venäjällä sekä iso seminaari Pietarissa kesäkuussa 2013 ja loppuseminaari Lahdessa kesäkuussa 2014.

Kuva 1. Projektihenkilöstöä Viipurissa. Marina Krasnikova, RANEPA, Viipuri (oik.), Tiina Punkanen, Kyamk, Olga Tabelova, HES, Pietari, Leena Nietosvuori, LAMK, Suvi Knaappila, LAMK ja edessä Valentin Galenko, HES, Pietari.

Projektin ensimmäinen workshop pidettiin Viipurissa 18.6.2012. Tunnelma oli varovaisen tunnusteleva ja yhteistä kieltä oli vaikea löytää. Hankkeen oli tarkoitus toimia täysin englanninkielellä, mutta suurin este tälle on venäläisten vanhempien yrittäjien kielitaito. Heillä on kova halu tehdä yhteistyötä, mutta kielimuuri on melko suuri, jotta aitoon yhteistyöhön päästäisiin. Nuoremmat venäläiset yrittäjät ovat sen sijaan hyvin kielitaitoisia ja innostuneita yhteistyön kehittämisestä. Suomalaiset yrittäjät ja yhteisöjen edustajat ovat kaikki englanninkielen taitoisia.

Ensimmäisen workshopin suurin tavoite oli toisiin tutustuminen. Ohjelmassa oli erilaisia kulttuuriin liittyviä leikkimielisiä kilpailuja ja toimintaa. Workshopissa oli hyvä virittäytyä koko hankkeeseen.

Seuraava tapaaminen oli Kymenlaaksossa kahden päivän workshopin merkeissä. Kymenlaaksossa ohjelmassa oli yrittäjyysluentojen lisäksi tutustumiskäyntejä hankkeessa oleviin yrityksiin ja heidän toimintaansa. Iltaohjelmassa avajaissanat oli lausumassa Kyamkin rehtori Petteri Ikonen. Venäläiset yhteistyökumppanit arvostavat kovasti sosiaalista kanssakäymistä ja sitä, että hankkeessa mukana olevien tahojen johto myös osoittaa asian tärkeyden.

Kuva 2. Kyamkin workshop 2013, yrittäjä Marjut Jaakkosela ohjaamassa suomalais-venäläisryhmää tunnepolulla.

Seuraavan kerran tapasimme Päijät-Hämeessä, Lahden ammattikorkeakoulun organisoimassa workshopissa, jossa tutustuttiin monipuolisesti alueen hyvinvointialan yrityksiin, myös sellaisiin, jotka eivät varsinaisesti ole hankkeessa mukana.

The Big Seminar eli pääseminaari Pietarissa vastasi yli odotusten ainakin meidän suomalaisten toiveita siitä, mitä halusimme nähdä ja kokea suuressa metropolissa. Kesäkuussa 2013 saavuimme Allegrolla upeaan, aurinkoiseen Pietariin, jossa meitä odotti tilauslinja-autot heti rautatieasemalla. Pietarin oppilaitoksella ohjelmassa oli kolme luentoa, koskien Venäjän sosiaali- ja terveydenhuollon nykyistä tilaa sekä kehittymisnäkymiä niin Pietarissa kuin sitä ympäröivissä pienemmissä kaupungeissa. Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään ja meidät kuljetettiin tutustumaan kehitysvammaisten lasten ja aikuisten kuntoutuspalveluihin sekä Canis-terapiaan. Canis-terapian tavoitteena on auttaa vammaisia lapsia luomaan kontakti koiraan hänen omilla ehdoillaan, niin että lapsi lähestyy ensin. Tutustuimme luennon muodossa Leningradin alueella sijaitsevaan Opeca-ketjuun, jolla on useampia sosiaaligeriatrisia keskuksia (www.sgc-opeca.ru). Seminaaripäivä huipentui upeaan venäläiseen iltaan, jossa pöydät notkuivat mitä uskomattomampia herkkuja ja nauru raikui.

Seuraava päivä aloitettiin yritysvierailuilla Vsevolozhskin ja Kronshtadin kaupungeissa. Kronshtadissa ryhmäläisiä oli vastassa jopa kaupungin kansanedustajat. Molemmissa paikoissa esiteltiin ylpeänä nykyistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tässä meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa; venäläiset ovat kansallisylpeää kansaa ja meidänkin tulisi olla ylpeitä siitä, mitä meillä on. Iltapäivän kuuntelimme luentoja venäläisestä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmästä. Ilta päätettiin Neva-joella musiikkiristeilyyn.

Kuva 3. Illanviettoa Kyamkin workshopissa 2013.

Reilu vuosi on kulunut siitä, kun yrittäjät ovat ensimmäisen kerran tavanneet toisensa. Tämä näkyy kaikessa kanssakäymisessä: keskustelu on rennompaa, kaikilla on yritystä ymmärtää toisiaan, kädet viuhuvat ja hymyt pysyvät kasvoilla. Yhteisellä kielellä voisimme päästä vaikka mille tasolle yhteisessä toiminnassamme. Yhteistyötä kuitenkin jo tehdään; yrittäjät ovat nähneet mielenkiintoisia ratkaisuja rajan molemmin puolin. Erilainen lainsäädäntö maittemme välillä vaikeuttaa kuitenkin muun muassa erilaisten luontaishoitojen tai riippuvuushoitojen suoran siirron Suomeen.

Lokakuussa 2013 olimme kahden päivän workshopissa Viipurissa, jossa pääpaino oli eri yrityksiin tutustumisessa. Kymenlaaksolaiset matkasivat Viipuriin Vaalimaan ja Torfjanovkan raja-asemien kautta. Allegrolla matkustaminen on yksinkertaista – muutaman kerran täytyy passia ja junalippua näyttää sekä täyttää maahantulo ja -poistumiskaavake. Tämä toistuu myös bussilla kuljettaessa, mutta matkustajan on jalkauduttava useampaan kertaan ulos, jonotettava, vaikka ketään muita ei koko raja-asemalla näkyisi, osattava muutama sana venäjää tai ainakin oltava osaavinaan. Vaikka rajamuodollisuudet ovat ”löystyneet” viimeisten vuosien aikana, on EU:n rajan ylittäminen itään aina yhtä sykähdyttävää. Venäläiset virkailijat ovat tärkeitä koppalakkeineen ja monine merkkeineen rintapielessä, jo tämä saa suomalaisen matkailijan suoristamaan selkänsä ja olemaan hymyilemättä. Itsekin vastasin ”Da, da, da”, useampaan kertaa vaikka en ollut ihan varma mitä myöntelin. Kaikki sujui kuitenkin täysin ongelmitta. Takaisinpäin tullessa osasivat ryhmäviisumilaisemme asettautua aakkosjärjestykseen passi- ja viisumitarkistuksessa, joten saimme pienen hymynhäivähdyksenkin virkailijalta.

Itse workshop oli kaikin puolin onnistunut. Viipurin oppilaitos oli erinomaisesti järjestänyt ohjelman, jossa oli sopivasti luentoja ja runsaasti tutustumisia eri yrityksiin ja niiden toimintaan. Osa ryhmästä pääsi käymään Svetogorskissa, jossa kohteena oli uutuuttaan kiiltelevä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukeskus. Osa meistä tutustui Tapiola-keskukseen (www.tapiola-rus.com), jota hallitsi upea kylpylähotelli ja sen ympäristössä olevat hirsimajat kristallikruunuineen. Tapiolassa ei ollut ketään asiakkaita vierailuhetkellämme. Ihmettelimmekin tätä ääneen ja kysyimme paikan kannattavuutta. Oppaamme keskuksesta vastasi, ettei paikan ole tarkoituskaan tuottaa voittoa, vaan se on omistajansa harrastus. Lähdimme takaisin Viipuriin silmät ymmyrkäisinä ihmetellen kalliin harrastuksen mahdollisuutta.

Iltaohjelmamme oli mukavan rentoa; lauloimme yhdessä ja erikseen sekä venäjäksi että suomeksi. Parasta oli laulu ”Unohtumaton ilta” (= Podmoskovnyje vetshera) (Metsässä ei liikahda lehtikään) -laulettuna niin, että venäläiset lauloivat venäjäksi ja me suomalaiset lauloimme suomeksi, samanaikaisesti. Upeaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vielä muutama vuosi sitten illanvietot venäläisten yhteistyökumppaneiden kanssa saattoivat venyä pikkutunneille, mutta nyt kaikki poistuvat majapaikkoihinsa jo hyvissä ajoin kello yhdeksän tienoissa.

Palasimme Kymenlaakson monta ajatusta ja kokemusta rikkaampina. Kymenlaakson ryhmä on hankkeen aikana verkostoitunut myös keskenään hyvin tiiviisti. Olemme tavanneet säännöllisesti eri yrityksiin tutustuen. Nyt meillä on yhdessä ponnistettavana helmikuun 2014 workshop. Projektipäällikkönä voin olla erittäin ylpeä ryhmästäni, joka on erittäin sitoutunut ja halukas tekemään paljon hankkeemme eteen. Jokainen haluaa olla mukana järjestämässä omaa workshopia, jossa on jo alustavasti niin paljon ohjelmaa ja tutustumispaikkoja, ettei kaksi päivää tahdo riittää.

Hanke on ollut tähän mennessä hyvin antoisa ja sitä tullaan kaipaamaan, kuten yksi yrittäjistämme Riilax Oy:n toimitusjohtaja Viipurista palatessamme sanoi: ”Harmittaa jo nyt, kun tämä hanke päättyy kesäkuussa.” Tarkoitus on kuitenkin, että yrittäjät jatkavat rajan ylittävää yhteistyötä hankkeen jälkeenkin. Aika näyttää kuinka käy, mutta mahdollisuus on annettu.

Kesäkuussa 2014 sanomme toisillemme ”Näkemiin,  До свидания (da svidania)”, mutta emme “Hyvästi, Прощай навсегда (prassai navsigda)”.

Kirjoittaja

Tiina Punkanen, projektipäällikkö, KM, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, tiina.punkanen@kyamk.fi

Sosiaalisen median tutkimusta ja matkailuyritysten kehittämistä lähialueella – Itä-Suomen ammattikorkeakoulujen hankeyhteistyö

RUNAT-hanke

RUNAT – Product development and development of market insight and e-marketing of rural and nature tourism on EU:n Karelia European Neighborhood Partnership Instrument (ENPI) lähialueohjelmaan kuuluva hanke. Hanke tuottaa tutkittua tietoa maaseutumatkailukysynnästä Pietarista ja Moskovasta sekä lisäksi Keski-Euroopasta. Toinen tutkimuskohde on venäläisten kiinnostus sosiaalista mediaa (SOME) kohtaan. Tutkimuskohteena on Venäjän suosituin kanava, VKontakte. Hankkeessa kehitetään tutkimustuloksia hyödyntäen lähialueella toimivien niin venäläisten kuin suomalaistenkin matkailuyritysten tuotteita, palveluja, yhteistyötä ja markkinointia sekä lisätään yritysten tuotekehitys-, verkostoitumis-, ja markkinointiosaamista, varsinkin sähköisen markkinoinnin osalta yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi. (Itä-Suomen yliopisto 2012).

Hankkeen, jonka toteutusaika on 30.6.2012–29.6.2014, hallinnoija on Itä-Suomen yliopisto. Toteutuspartnereina toimivat Karelia-ammattikorkeakoulu ja Savonia-ammattikorkeakoulu. Venäläisiä yhteistyökumppaneita ovat Karjalan matkailuinstituutti Petroskoista ja St.Petersburg State University of Engineering and Economics Pietarista. (Itä-Suomen yliopisto 2012). Karelia-ammattikorkeakoulu ja Savonia-ammattikorkeakoulu vastaavat hankkeen SOME-tutkimuksesta ja yrityskoulutusten järjestämisestä, joiden toteutusta ja tuloksia käsitellään tässä artikkelissa.

SOME-tutkimus

Karelia ammattikorkeakoulu on hankkeen hallinnoijan kanssa vastannut tutkimuksesta, jossa tutkitaan Suomen matkailumarkkinoinnin näkyvyyttä Venäjän suosituimmassa SOME-kanavassa: VKontakte. Tutkimuskohteena ovat lisäksi Vkontakten keskusteluryhmät ja venäläisiä kiinnostavat matkailuaiheet. Tulokset auttavat suomalaisia yrittäjiä suunnittelemaan kohderyhmälähtöisesti osuvaa sähköistä markkinointia ja valitsemaan oikein kohdennetut markkinointikananavat. Keskusteluryhmien tutkimus on yksi osa laajempaa tutkimusta, joka sisältää Karjalan Tasavaltaa koskevan osion.

Venäjällä on noin 80 miljoona internetin käyttäjää (v.2012) ja käyttäjien määrä kasvaa koko ajan.  Venäläiset suosivat kotimaisia internetpalveluita, mikä yritysten on otettava huomioon Venäjälle markkinoitaessa. Googlen osuus Yandexin verrattuna on pieni ja Facebookin voittaa venäläinen yhteisöpalvelin Vkontakte.

VKontakte on SOME-kanava, joka on perustettu ohjelmoija Pavel Durovin aloitteesta vuonna 2006. VKontakten tilastojen mukaan käyttäjämäärä on 190 miljoonaa. Vkontakte toimii Facebookin tavoin. Sieltä pystyy lataamaan vapaasti ja laittomasti musiikkia, elokuvia ja muita materiaaleja.

Tutkimuksen toteutus ja tutkimuksen tuloksia

Tutkimusaineisto on kerätty huhtikuussa ja päivitetty marraskuussa 2013. Tutkimuksen kohteeksi valittiin VKontaktesta ryhmät, joissa on yli 3000 jäsentä (taulukko 1).  Ryhmiä löytyi 13, ja ne voidaan luokitella sisältöjen mukaan seuraaviin neljään ryhmään:

Ryhmä 1.
 Tietoa koko Suomesta: shopping, Sales and Rest in Finland, The Land of Finland, Finland, Finland Guide, Stop in Finland.
Ryhmä 2. Tietoa tietyltä alueelta Suomessa: Finland in Vkontakte – visit Mikkeli, Finland/ Laappeenranta and Imatra Region/ GoSaimaa, About Helsinki, Finland/ Himos
Ryhmä 3. Kiinnostuksen kohteena ostokset ja mainokset: Check in Finland – the best holiday in Finland
Ryhmä 4. Kiinnostuksen kohteena viihde tai muutoin luokittelematon kohde: To conquer Finland, Fuck yeah Finland.

Marraskuussa 2013 suosituimmat ryhmät kuuluivat luokitteluryhmiin 1 ja 2. Luokitteluryhmässä 1 mainonta esiintyy etupäässä artikkeleissa ja blogeissa. Siten voidaan todeta, että yhteistyö alueellisen VKontakte-ryhmän kanssa helpottaa viestinnän kohdentamista oikeille kohderyhmille. Ryhmien yleisimmät aiheet antavat valinnanvaara monille matkailupalveluiden tarjoajalle, kuten ostokset, sesonkiaktiviteetit, kulttuurinähtävyydet ja majoituspalvelut. VKontaktessa käydään keskustelua paljon myös asioista, jotka on järjestetty eri tavalla Suomessa kuin Venäjällä, kuten esimerkiksi autojen pysäköinti, lääkäripalvelut ja lastenhoito.

Sosiaalisen median rooli Venäjällä on erittäin tärkeä ja antaa yritykselle erinomaiset mahdollisuudet tavoittaa asiakkaita. VKontaktea voi käyttää perinteisenä infokanavana, mutta myös asiakaspalvelu voi tapahtua Vkontakten kautta. Tällöin tulee reagoida nopeasti asiakkaiden pyyntöihin ja kysymyksiin, jolloin yritys saavuttaa parhaiten luottamuksellisen ja vahvat asiakassuhteet.

Taulukko 1. Suomen matkailuun liittyvät ryhmät VKontaktessa (vk.ru). Klikkaa kuvasta taulukko suuremmaksi (JPEG-tiedosto).

Yrityskoulutusten toteuttaminen

Karelia-ammattikorkeakoulu ja Savonia-ammattikorkeakoulu ovat hankkeen hallinnoijan kanssa vastanneet yrityskoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Koulutuskokonaisuus on sisältänyt venäläisten matkailuyrittäjien Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon suuntautuneen benchmarking-matkan ja venäläisissä yrityksissä tapahtuneen konsultoinnin. Yrityskoulutukset järjestettiin kahdessa seminaarissa, joiden molempien kesto oli kaksi päivää. Seminaarit toteutettiin joulukuussa 2012 ja huhtikuussa 2013 Petroskoissa, Aunuksessa ja Karhumäessä, jotka ovat RUNAT-hankkeen toiminta-alueita.

Yrityskoulutukset toteuttaneilla molempien ammattikorkeakoulujen opettajilla on pitkä kokemus Venäjän matkailusta, lähialueyhteistyöstä ja sen kehittämisestä.  Kokemukseen perustuen kouluttajat suunnittelivat käytännönläheisen koulutuskokonaisuuden, joka keskittyi osallistuvien yritysten palvelutarjontaan ja toiminnan kehittämistarpeisiin. Sekä seminaarit, benchmarking-matka että konsultointi sisälsivät ennakkotehtäviä ja seminaarien lopussa osallistujat saivat antaa palautetta toteutuksesta.

Ensimmäisen seminaarin aiheina olivat matkailutuotteen rakentuminen, asiakaslähtöisyys ja sen huomioiminen tuotteistamisessa, tuotanto- ja palveluprosessit ja niiden kuvaaminen sekä palvelutuotteen turvallisuus ja laatu. Yritysten olemassa olevia tuotteita sovellettiin Suomessa toimiviksi toteutettuihin perusmalleihin. Kaikilla koulutuspaikkakunnilla yrittäjät olivat aktiivisesti mukana ja palaute koulutuksesta oli erittäin hyvä. Yrittäjät kokivat mallien selkeyttäneen palvelutuotteen sisältöä ja koulutus lisäsi heidän tietämystään matkailutuotteen ja prosessien rakentumisesta sekä palvelun laadusta ja tuoteturvallisuudesta sekä niiden tärkeydestä osana liiketoimintaa. Seminaaripäivien jälkeen yrittäjät lähettivät kouluttajille palvelujen kuvauksia kommentoitavaksi.

Toisessa seminaarissa keskityttiin enemmän joko yritysten olemassa olevien tuotteiden kehittämiseen tai uusien tuotteiden ideointiin ja kehittämiseen. Seminaarissa esiteltiin Itä-Suomen yliopiston tekemän markkinatutkimuksen tuloksia, jotka olivat pohjana asiakaslähtöisten tuotteiden kehittämisessä, paneuduttiin laatu- ja turvallisuusasioihin sekä esiteltiin yrittäjien toivomuksesta jätehuollon järjestämistä Suomessa.

Esimerkkitehtävänä oli mm. suunnitella verkostomainen tuote suomalaiselle matkailijaryhmälle Karjalan Tasavallassa. Ennen toista seminaaria yrittäjät olivat tehneet em. benchmarking-matkan, jonka aikana he olivat tavanneet matkailuyrittäjiä ja saaneet tietoa palveluista ja yritysten välisestä yhteistyöstä Itä-Suomessa. Venäjän Karjalassa yritysten välinen yhteistyö on vähäistä verrattuna Suomeen. Siksi yrittäjät kokivat hyödylliseksi nähdä toimintaa Suomessa, josta saivat myös ideoita seminaarissa tehtyyn kehittämistyöhön. Myös toisen seminaarin jälkeen yrittäjät lähettivät tuotekuvauksiaan kouluttajien arvioitavaksi.

Yrityskoulutusten viimeinen vaihe oli konsultointimatka, jonka aikana konsultointia halunneissa yrityksissä tutustuttiin palveluympäristöön, tuotteisiin ja yrityksen toimintaan. Havainnoinnin ja keskustelujen pohjalta yritykselle annettiin palautetta toiminnasta ja esitettiin kehittämisehdotuksia.

Syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana yrityskoulutukset jatkuvat sähköisen markkinoinnin osalta sekä Karjalan Tasavallassa että Suomessa. Koulutuksista vastaa Itä-Suomen yliopisto. Keväällä 2014 suomalaiset matkailuyrittäjät tekevät tutustumismatkan hankkeen kohdealueen yrityksiin ja hanke päättyy loppuseminaariin Petroskoissa toukokuussa 2014.

Arvioita sosiaalisesta mediasta ja yrityskoulutuksesta lähialuematkailussa

Lähialueyhteistyö on mielenkiintoista ja tarpeellista yritysten yhteistyön lisäämiseksi, palvelujen parantamiseksi ja siten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi. Toiminta sopii siten hyvin ammattikorkeakoulujen toimenkuvaan toimialan kehittäjänä. Tahtotila matkailupalvelujen kehittämiseen Karjalan Tasavallassa on kova. RUNAT-hanke on innovatiivinen, kun tutkittua kohdennettua tietoa matkailijoiden kuluttajakäyttäytymisestä ja sähköisistä markkinakanavista on tuotettu yritysten toiminnan ja palvelujen kehittämiseksi. Siten myös yhteistyökumppaneiden roolit ovat olleet selkeät; Itä-Suomen yliopisto tutkimustiedon tuottajana ja ammattikorkeakoulut tiedon soveltajana kehittämistyössä.

Matkailun kehittämisessä raja-alueella on myös omat haasteensa. Yritysten toimintatavat ovat erilaiset, yrityskulttuuri ja paikallisten yritysten välinen yhteistyö Venäjän Karjalassa on uutta ja siten erittäin vähäistä. Julkisen sektorin toiminta ja mahdollisuudet tukea matkailun kehittämistä ovat erilaiset kuin Suomessa. Myös julkinen infra, kuten tiet ja rakennukset ovat osin heikossa kunnossa, joskin viime aikoina parannusta on tapahtunut. Suomalaisten matkailuyritysten into kehittää tuotteita ja palveluja raja-alueella ja siten tehdä yhteistyötä Venäjän Karjalan matkailuyritysten kanssa on hiipunut koko 2000-luvun ajan. Sosiaalisen median käyttö markkinoinnissa ja varsinkin tietämys venäläisten kuluttajakäyttäytymisestä ja heidän käyttämistään sosiaalisen median välineistä ovat vähäisiä. Tällaiset toimintaympäristöön ja yritysten toimintaan vaikuttavat seikat tulee ottaa huomioon yrityskoulutusta järjestettäessä. Pitkä kokemus raja-aluematkailusta sekä alueen ja yritysten tuntemus auttavat suunnittelutyössä.

Viisumivapaudesta EU:n ja Venäjän välillä puhutaan yhä enemmän. Viisumivapauden toteutuessa Karjalan Tasavallan ja Suomen välinen matkailu nousee huomattavasti nykyisestä ja myös Venäjän Karjala lisää vetovoimaansa erityisesti luonto- ja kulttuurimatkailukohteena niin Suomessa kuin Euroopassakin. Kysyntään ei voida vastata muuten kuin kehittämällä alueen matkailupalveluja eurooppalaisen tason mukaiseksi sekä suunnitella ja toteuttaa asiakasryhmäkohtaista markkinointia tehokkaasti oikeissa kanavissa, sähköisesti. Siinä on vielä paljon tekemistä.

Kirjoittajat

Jorma Korhonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio, jorma.korhonen@savonia.fi

Ekaterina Miettinen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, Joensuu, ekaterina.miettinen@karelia.fi

Itä-Suomen yliopisto 2012. Grant Contract. External Actions of the European Community. Karelia ENPI CBC Programme 2007-2013. Grant contract identification number 2011-02-KA300.

Innolla itää kohden – Venäjä-yhteistyötä Kuopion alueella

Venäjän läheisyys on näkynyt tavalla tai toisella Kuopion historiassa satojen vuosien ajan, mutta erityisesti 2000-luvulla Venäjä-yhteistyötä on alettu kehittää aktiivisesti eteenpäin. Yhteistyö on poikinut hedelmiään niin matkailijamäärien kasvuna kuin yritysten Venäjä-tiedon lisääntymisenä. Yritysten sparraus on lisääntynyt monialaisesti vuosien varrella, matkailualan yritysten kulttuuri- ja palvelu- sekä markkinointikoulutuksina, vientityritysten aktivointi-koulutuksina ja kielikursseina. Yritysten Venäjä-osaamisen tarpeisiin on kohdennettu myös matching -tilaisuuksia, joissa kansainväliset osaajat pääsevät tutustumaan alueemme työnantajiin. Yritysten verkottumisesta hyvänä esimerkkinä on v.2010 Kuopion Asuntomessujen yhteydessä järjestetty suomalaisten ja venäläisten rakennusalan yritysten kohtaaminen.

Kuva 1. Talent Russia-matching -tilaisuus 2012

Kuopion alueen matkailussa puhaltavat uudet tuulet. Uusi yrittäjävetoinen matkailuorganisaatio aloittaa vuoden vaihteessa toimintansa. Kuopion ja Nilsiän kuntaliitoksen myötä Tahkon matkailukeskus on nousemassa yhdeksi Suomen tärkeimmistä matkailukeskittymistä. Kuopion alueella Nilsiä mukaan lukien  yöpyy vuosittain noin 100 000 venäläistä matkailijaa. Ulkomaalaisista yöpyjistä 60 % tulee Venäjältä. Venäjän kielen ja kulttuurin osaamisella on alueen yrityksille kasvava merkitys.

Kuvat 2 ja 3: Tahkon Markkinointi Oy


Kuopion alueella Venäjän kauppaa käy noin 60 yritystä. Venäjä-yhteistyön taustalla on Kuopion kauppakamarin vuosien aktiivinen rooli Venäjän kaupan edistäjänä. Lisäksi Kuopion kauppakamari ja Savon Yrittäjät ovat osakkaina ISBE Oy:ssä (Itä-Suomen Business Edustusto Pietarissa). Vientikauppaa on ollut aktivoimassa alueella myös suomalais-venäläinen kauppakamari, Finpro ja ELY-keskus.

Savonia AMK, Savon ammatti- ja aikuisopisto sekä Itä-Suomen Yliopisto mahdollistavat uuden osaamisen synnyn alueen matkailuyritysten ja vientityritysten tarpeisiin. Alueen peruskouluissa on aloittanut viime vuosina lukuisia uusia venäjän kielen ryhmiä Verraton venäjä -kielihankkeen myötä. Hankkeen tarkoituksena on luoda myönteisiä mielikuvia Venäjästä, sen kulttuurista ja kielestä sekä tiedottaa oppilaita ja vanhempia venäjän kielen osaamisen hyödyistä. Hankkeen yhteistyökumppaneiksi on haettu etenkin yrityksiä, joilla on kokemusta Venäjän-kaupasta tai venäläisistä asiakkaista yrityksissään ja jotka sitä kautta tiedostavat venäjän kielen osaamisen merkityksen Itä-Suomessa. Hanke pyrkii venäjän kielen opiskelun lisäämiseen hankekuntien (Iisalmi, Kuopio, Leppävirta, Siilinjärvi ja Varkaus) peruskouluissa, ja sen tavoitteena on saada 12 uutta venäjän kielen ryhmää vuosittain.

Kuopion kaupunki toimii Venäjä-yhteistyön mahdollistajana. Kuopion ystävyyskaupunki Pihkovan sekä kulttuuritoimijoiden laajat yhteistyösuhteet ovat olleet muidenkin toimijoiden käytössä. Kuopio on ollut mukana aktiivisesti valtakunnallisissa Venäjä-tapahtumissa. Kuopion alueen Venäjä-toiminnoissa mukana olevat organisaatiot kokoontuvat verkosto-hengessä useita kertoja vuodessa käyden läpi ajankohtaisia asioita ja suunnitellen tulevia aktivointitapahtumia. Yhteistyössä on mukana moni taho edellä mainittujen lisäksi. Aktiivisiin toimijoihin kuuluvat niin Suomi-Venäjä-seuran Itä-Suomen osasto kuin kirkkokunnat, kulttuuri- ja urheilutoimijat. Suomi-Venäjä-seura on tehnyt merkittävää työtä tuoden tämän päivän venäläistä nuorisokulttuuria tutuksi ja toteuttaen myös vuosittaista venäläisen kulttuurin viikkoa Kuopiossa. Kuopion kaupungin ystävyyskaupunki Pihkovan kanssa on järjestetty viimevuosina tapaamisia ja isoimpana niistä v. 2011 Suomi-päivät Pihkovassa Pietarin konsulaatin johdolla. Yhteistyötä on tehty kaupunkien välillä jo 40 vuotta kulttuuri- ja opiskelijavaihtojen siivittämänä.

Kuva 4: Junttan Oy

Kirjoittaja

Johanna Liukkonen, yrityskoordinaattori, BBA, Kuopion kaupungin yrityspalvelu, johanna.liukkonen@kuopio.fi

Venäjä-kumppanuudet vaativat panostusta ja sitkeää työtä

Suomalaisten korkeakoulujen yhteydet Venäjälle ovat maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta yllättävän ohuet. Vaikka valtiovallan prioriteeteissa Venäjän merkitys on tunnustettu ja nousussa, niin korkeakoulujen yhteistyössä suuren naapurin kanssa tämä ei vielä ole näkynyt kovin konkreettisina tekoina. Verrattuna moneen muuhun maahan niin liikkuvuus kuin muukin kansainvälinen yhteistyö on vähäistä.

Korkeakoulut näkevät Venäjän kyllä yleisellä tasolla suurena mahdollisuutena ja suopeaa kehittämisen henkeä on ilmassa. Suomen lähialueella oleva suurkaupunki Pietari on lähempänä kuin muut vastaavankokoiset metropolit. Näinhän usein toivorikkaasti sanotaan.

Ehkä maantieteellinen läheisyytemme on luonut meille vaarallistakin näköharhaa.  Käytännön yhteistyössä voidaan monesti nähdä, että etäisyyttä Pietariin ei voi mitata pelkästään kilometreissä. Hyvin monissa asioissa Lontoo tai New York ovat lähempänä.

Jos Venäjä-yhteistyössä halutaan edetä mahdollisuudesta menestykseksi, meidän tulisi ehkä ryhtyä mittaamaan etäisyyttä pikemminkin kulttuurissa ja ajattelussa ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan tuon kuilun yli harppaamiseen. Ennen kuin joskus ammottavilta vaikuttavat aukot venäläisten ymmärtämisessä pystytään kuromaan umpeen, ei korkeakoulujen yhteistyössä päästä tavanomaista opiskelija- tai henkilöstövaihtoa pidemmälle.

Suurin kompastuskivi yhteistyön tiellä on suhtautumisemme venäläisiin korkeakouluihin, sillä sitä tuntuu leimaavan käsitys länsimaalaisten ja sen mukana myös meidän suomalaisten toimintatapojen ja osaamisen ylivertaisuudesta. Ajattelemme, että venäläiset ovat vielä reaalisosialismista toipuessaan jonkin verran meitä jäljessä kehityksessään. Ajattelemme, että ottaa vielä joitakin vuosia aikaa ennen kuin venäläiset ovat samalla tasolla meidän ja muiden eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa. Tunnumme ajattelevan, että jokaisen venäläisen sisällä asuu pieni suomalainen, joka oikein opastettuna ja seuraavassa kehityksensä vaiheessa muuttuu meidän kaltaiseksemme.

Jos haluamme saada tuloksia venäläisten korkeakoulujen kanssa tehtävässä yhteistyössä, meidän tulisi löytää aikaisempaa vastavuoroisempi suhtautuminen yhteistyökumppaneihimme. Näyttää siltä, että korkeakouluissa lähestymme venäläisiä omine yhteistyöaloitteinemme, jotka olemme laatineet omista tavoitteistamme ja lähtökohdistamme. Venäläiset eivät välttämättä aina edes ymmärrä, mihin näillä pyrimme ja miksi heidän kannattaisi olla niissä mukana.

Suomalaisten ammattikorkeakoulujen tulisi pyrkiä aitoon vuorovaikutukseen venäläisten korkeakoulujen kanssa. Se ei synny ilman vuosikausien panostusta ja sitkeää työtä. Venäjällä kaikki joko onnistuu tai kaatuu henkilökohtaisten suhteiden mukana. Hokkuspokkus-konsteja ei tässä yhteistyössä ole olemassa. Ei ole olemassa mallia, jossa muutamassa vuodessa saadaan yhteistyö rullaamaan sujuvasti. Venäjällä pärjää vain aidolla kumppanuudella, jossa luottamuksen ja rehellisen keskusteluyhteyden rakentaminen kestää vuosia.

Kirjoittaja

Anneli Pirttilä, rehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu, anneli.pirttila@saimia.fi