Korkeakoulujohtaminen edellyttää jatkuvaa uudistumista

Ammattikorkeakoulu-uudistus on haastanut kehittämään myös korkeakoulujohtamista. Perinteisesti hallinnollisesta johtamisesta siirrytään modernin asiantuntijaorganisaation johtamiseen. Uusi korkeakoulujohtaminen edellyttää mm. vahvaa strategista ajattelukykyä, kykyä viedä strategiat käytäntöön, osaavaa talousjohtamista, innostavaa henkilöstöjohtamista, muutosjohtamisosaamista sekä kykyä uudistaa johtamisosaamista kunkin henkilökohtaisella tasolla.

Tähän haasteeseen Metropolia Ammattikorkeakoulu tarttui jo vuonna 2009. Auditointipalautteen pohjalta kehitimme Metropolia Akatemia ohjelmat vahvistamaan johdon ja henkilöstön osaamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Ohjelmien ideana oli tuoda uudenlainen näkökulma ammattikorkeakoulun strategiseen johtamiseen, viedä eteenpäin strategisia päämääriä dialogisen toimintakulttuurin avulla ja vahvistaa hyvää henkilöjohtamista. Ohjelmat toteutettiin monialaisesti eri ohjelmina eri kohderyhmille: ylin johtoryhmä, Metropolian esimiehet, opetus- ja muu henkilöstö. Vuosien 2009–2013 Metropolia Akatemioista on koottu julkaisu, jossa eri toimijoiden näkökulmasta on pohdittu ohjelmien vaikuttavuutta, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Aiempia kokemuksia hyödyntäen käynnistimme uudet Metropolia Akatemia ohjelmat syksyllä 2014. Ohjelmat on suunnattu esimiehille, KIT-toimijoille ja liiketoimintaa Metropoliassa kehittäville. Ensi vuonna käynnistämme opetushenkilöstölleOpettajana Oppijan polussaMetropolia Akatemian. Ohjelmat toimivat muutosjohtamisen työkaluna, jonka avulla valitut strategiat saadaan vietyä käytäntöön. Johtamisen muutoshaasteet ammattikorkeakoulussa ovat moninaiset. Strategisessa johtamisessa siirrytään ”kaikille kaikkea” ajattelusta strategisiin valintoihin ja strategian toimeenpanon vahvistamiseen. Henkilöstöjohtamisessa siirrytään opetushenkilöstön työaikasuunnitelmien johtamisesta yksilöiden tuloksellisuuden johtamiseen. Talousjohtamisessa siirrytään rahajaon johtamisesta analyyttiseen johdon laskentatoimen maailmaan. Työtyytyväisyyden johtamisesta siirrytään ihmisten innostuksen ja luovuuden johtamiseen. Oman organisaationi kokemukset Metropolia Akatemioista ovat olleet kannustavat. Tärkeimpinä asioina on pidetty osaamisen kehittymistä, yhteistä dialogia ja positiivisen ilmapiirin vahvistumista seminaaripäivien aikana.

Metropolia Akatemia työ johti vuonna 2012 valtakunnallisen Korkeakoulujohtamisen ohjelman toteutukseen Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Ohjelman suunnittelussa hyödynnettiin Metropolia Akatemioista saatuja oppeja, mutta sisällöllisesti ja toimintatavaltaan ohjelma toteutettiin osallistujien tarpeisiin pohjautuen. Mukaan lähtivät Poliisiammattikorkeakoulu, Diakonia ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu ja Kajaanin ammattikorkeakoulu johtoryhmineen. Vuoden aikana kävimme läpi strategisen, operatiivisen johtamisen ja henkilöstöjohtamisen uusia ajatuksia sekä jaoimme osaamista ja hyviä käytäntöjä eri organisaatioiden välillä. Hyvien palautteiden johdosta käynnistimme syksyllä 2014 toisen ohjelman neljän ammattikorkeakoulun kanssa. Toimintatapana ohjelma on ainutlaatuinen: eri organisaatioiden johtoryhmät jakavat muille omaa osaamistaan ja samalla luodaan merkittävä oppimisfoorumi ammattikorkeakoulun johdolle työstää omia ajatuksiaan.

Työtämme on ohjannut unelma jatkuvasti uudistuvasta korkeakoulujohtamisesta sekä intohimo osaamisen kehittämiseen. Tällä hetkellä käymme keskustelua Higher Education Leadership Academyn perustamisesta koko korkeakoulusektorille varmistamaan menestystä globaalissa kilpailussa. Uskon siihen, että määrätietoisella työllä tämäkin hanke saadaan eteenpäin ja innovatiivinen työmme voi jatkua. Jatkuva osaamisen kehittäminen on aineettoman pääoman investointi, jota pitää arvioida kuten mitä tahansa panostusta tulevaisuuteen. Osaaminen on tie menestykseen myös ammattikorkeakoulusektorilla.

Kirjoittaja

Helena Kuusisto-Ek, kehittämisjohtaja, KTM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, helena.kuusisto-ek@metropolia.fi

Media sosiaalisessa mediassa opiskelijoiden silmin

Taustaa

Mediamaisema muuttuu valtavalla vauhdilla eikä mediamurroksen loppua näy; muutoksessa ovat jakelutavat, printtimedian digitalisoituminen, journalistiset työprosessit sekä liiketoimintamallit. Media on aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa, mutta millaista lisäarvoa se medialle tuo?

Vielä vuonna 2000 uskottiin, että online-media voi tarjota interaktiivisia, multimediallisia sisältöjä kuten erilaisia yhteisöjä, suuria arkistoja ja jatkuvia juttupäivityksiä, jotka houkuttelevat lukijoita (Chyi & Sylvie 2000). Reilu vuosikymmen myöhemmin tilanne on totaalisesti muuttunut. Esimerkiksi Mitchell & Rosentiel (2012) arvioivat, että sosiaalinen media ja mobiilisuus ovat perusteellisesti muuttamassa uutismedian rakenteita. Online-yleisöt ovat kyllä lisääntyneet, mutta samaan aikaan printin levikit ovat supistuneet, eivätkä bannerimainonnan tulot yllä läheskään printin tasolle. Lukijat eivät myöskään ole halukkaita maksamaan online-sisällöistä (Thurman & Myllylahti 2009), joten nykyiset median liiketoimintamallit eivät toimi. Erityisesti nuoret eivät ole halukkaita maksamaan online-sisällöistä, eivätkä he tilaa printtilehtiä. Mediatalot ovat joutuneet irtisanomaan lukemattoman määrän toimittajia. Medioiden lukumäärän vähentyminen on uhka vapaalle tiedonvälitykselle ja demokratialle.

Printin suosion laskuun on jossain määrin vaikuttanut Internetin suosion lisääntyminen. Kun vuonna 2000 verkossa kulutettu viihdeaika oli noin 20 minuuttia päivässä, vuonna 2009 se on kasvanut lähes 90 minuuttiin päivässä. Uudet älypuhelimet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että verkkoon on yhä helpompi mennä. Mitchell, Rosentiel, Houston Santhanam & Christian (2012) arvioivat, että mobiilikäytöllä tulee olemaan suuri vaikutus uutisteollisuudelle. Tosin Chan-Olmsted, Rim & Zerba (2013) ovat osoittaneet, että vaikka nuorilla on yhä useammin käytössään älypuhelimet, he eivät ole innokkaita online-uutisten lukijoita ja ovat samalla myös haluttomia printin kuluttajia.

Sosiaalinen media käsitteenä

Mitä me tiedämme nuorten sosiaalisen median käytöstä ja sen vaikutuksesta uutisten lukemiseen? Sosiaalinen media on melko tuore ilmiö, vaikka siitä on puhuttu paljon. Sosiaalisen median käsite on sekin yhä kiistanalainen. Yhtäältä sitä on kuvattu konseptina tai mallina, joka sisältää osallistumista, verkostoitumista, jakamista, sisältöjen yhteistuottamista yhtälailla kuin ajan viettämistä erilaisissa nettiryhmissä tai innovoimista yhteisvoimin. (Kietzmann, Hermkens, McCarthy & Silvestre 2011; Aunesluoma, Majava & Wilenius 2010; Kaplan & Haenlein 2010; Kim, Jeong & Lee 2010; Boyd & Ellison 2008; Castells 2007; Lietsala & Sirkkunen 2008.) Toisaalta esimerkiksi journalismissa yleisön osallistumista median sisällöntuotantoon sosiaalisen median välityksellä on kutsuttu osallistuvaksi mediaksi, me mediaksi (We media), osallistuvaksi journalismiksi, avoimen lähteen journalismiksi (Deuze 2006; Gillmor 2006; Rosen 2005; 2004; Bowman & Willis 2003; Pavlik 2001). Se voi merkitä myös joukkoistamista, yhteistuotantoa ja yhteisrahoitusta (Aitamurto 2012; 2011). Burnsin (2008) mukaan aktiiviset lukijat muuttavat journalisteja portinvartijoista portinpitäjiksi. Domingo ym. (2008) väittävät, että osallistuva journalismi johtuu ulkoisista tekijöistä, kuten teknologian kehittymisestä, taloudesta ja kulttuurisesta muutoksesta. Sosiaalisesta mediasta ja lukijoiden osallistumisesta on tullut tärkeä osa journalismia ja mediamaisemaa.

Kietzmann ym. (2011) ovat kuvanneet sosiaalista mediaa hunajakennoksi, joka sisältää seitsemän erilaista osiota, joiden avulla sosiaalista mediaan voidaan tarkastella: identiteetti, keskustelut, jakaminen, läsnäolo, suhteet, maine ja ryhmät. Kieztmann ym. (2011) mukaan ihmiset ryhmittyvät eri tavoin sosiaalisen median areenoille; yhdellä areenalla rakennetaan identiteettiä, toisella ollaan läsnä ja keskustellaan. Läsnäolo ja ystävien saavutettavuus ovat sosiaalisen median keskeisimpiä elementtejä. Sosiaalisen median paikat ja alustat eivät ole pysyviä, vaan ystävien perässä muutetaan alustalta toiselle. (Drake, Gumse & Koivusalo 2013.)

Kaikki eivät pidä sosiaalisen median käyttöä pelkästään hyvänä asiana. Carrin (2011) mukaan yksilöllinen luovuus alistetaan nyt ryhmän luovuudelle, ja sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisten aivojen kehittymiselle.

Tässä tutkimuksessa pidämme sosiaalisena mediana yhtäältä ajatusmallia, jonka mukaan yhdessä tekemällä, ideoimalla, tutkimalla, kirjoittamalla, kuvaamalla ja jakamalla saavutamme enemmän kuin yksin tekemällä, ja toisaalta kaikkia niitä alustoja, applikaatioita ja sivustoja, jotka tekevät tuon ajatusmallin mahdolliseksi.

Sosiaalisen median moninaisuus on muuttanut mielenkiintoisella tavalla internetin käyttöä ja hyödyntämistä myös liiketoimintatarkoituksiin. Yksi tapa tutkia näiden muutosten merkitystä on lähestyä tutkittavaa kohdetta käyttämällä erilaisia malleja ja mallinnuksia. Esimerkiksi Rossing, DeVries & Vollerbroek (2012) ovat tutkineet sosiaalista mediaa juuri mallinnuksen avulla (Social Media Patterns). Heidän mukaansa sosiaalisen median malli on kuvaus sosiaalisen median käytön prosesseista, jotka muodostuvat sen käytöstä, tavoitteista, interaktiosta tai rajapinnoista, joissa prosesseja luonnehditaan kontekstuaalisiksi, tavoite-orientoituneiksi ja interaktiivisiksi.

Tutkimuksen taustalla vaikuttava Pattern apporach teoria eli mallintaminen

Erilaisten mallien ja mallinnusten käyttö teoreettisen pohdiskelun tukena ei ole mikään uusia asia. Arkkitehti Christopher Alexander (1977) esitteli teoksessaan Timels Way of Building mallien kielen (Pattern language). Mallien kielen Alexander (1977) määritteli näin:

”Network of patterns that call upon one another and helps us remember insight and knowledge about the design and can be used in combination to create solutions.”

Alexanderin perimmäisenä ajatuksena oli, ettämallien kieli auttaa käyttäjiä ja asukkaita suunnittelemaan omat asuinrakennuksensa ja -ympäristönsä. Kun asukkailla on käytössään hierarkkinen kokoelma arkkitehtuurisia mallinnuksia, kuten esimerkiksi: missä ovet voivat sijaita, kuinka säilytystilat toimivat parhaiten, miten ikkunat antavat valoa, asukkaat voivat tehdä tulevaisuuden rakennuksista aiempaa käytettävimpiä. Aivan kuten nykyään sosiaalisessa mediassa yhteisöllisyys, mukanaolo ja yhdessä tekeminen on tärkeää, myös Alexander (1977) ajatteli, että asukkaat tulee ottaa mukaan suunniteltuprosesseihin, ja heidän täytyy voida vaikuttaa niihin jokaisella tasolla. Johnson (1992) puolestaan katsoo, että mallit toimivat erilaisina ratkaisuina arkkitehtuurisiin ongelmiin ja ne kuvaavat ongelmia, joita esiintyy yhä uudelleen jossain tietyssä kontekstissa. Malli kertoo myös, miten ongelma voidaan ratkaista. Schuler (2008) on kuvannut mallinnusta seuraavasti:

  • mallit ratkaisevat ongelmia annetussa kontekstissa
  • mallit ovat nähtävissä olevia tekoja, empiirisiä löydöksiä, hypoteeseja tai parhaita käytänteitä
  • malleja on joka tasolla, ne voivat olla globaaleja tai paikallisia, teoreettisia tai käytännönläheisiä
  • mallit ovat ponnahduslauta keskustelulle, tutkimukselle ja aktivismille.

Mallintamisen avulla voidaan ratkaista ongelmia, ja ratkaisumallit voidaan kuvata ja yhdistää toisiinsa. Ratkaisumallit kytkeytyvät toinen toisiinsa ja niistä muodostuu Schulerin (2008) mukaan mallien kieli. Nykyään myös muut tieteenalat, kuten matematiikka ja tietotekniikka sekä myös vaateteollisuus ja muodinluojat, ovat hyödyntäneet mallien kieltä.

Schuler (2008) korostaa, että mallin tarkoitus on keskittyä tiettyyn suunnitteluongelmaan ja kertoa, miten se ratkaistaan. Mallien käyttö perustuu siihen, että ne antavat pikaisia ratkaisuja. Malleja käytettäessä on kuitenkin huomioitava ympäristön vaikutus eli mallin käyttäjän objektiivisuus.

Olemme hyödyntäneet tässä tutkimuksessa tätä arkkitehtien luomaa mallinnusideaa kuvataksemme sosiaalisen median hyödyntämistä uutismediassa sekä sen tuottamaa interaktiota online-kontekstissa. Loimme sosiaalisen median mallit, joiden kautta pyysimme opiskelijoita tarkastelemaan medioiden sosiaalisen median käyttöä. Mielestämme tärkeimpiä tarkastelun kohteita olivat: 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys.

Yhteyksillä tarkoitamme sitä, miten paljon media kannustaa lukijoitaan keskinäiseen kanssakäymiseen, mm. perustamaan yhteisöjä median verkkosivustoille tai yhdistämään lukijoita muuten keskenään. Jakamisella ja postauksilla tarkoitamme tässä tutkimuksessa sitä, että media sallii jakaa omaan sisältöään eri tavoin. Tällä mallilla tarkoitamme sitä, miten sisältöjä tuotetaan yhdessä median edustajien kanssa. Kommentoinnilla puolestaan tarkoitamme sitä, että median eri sisältökohdissa lukija voi kommentoida uutista, blogia tai juttua. Keskustelu eroaa kommentoinnista siten, että yleensä keskustelussa viedään aihetta eteenpäin eli kun yksi keskustelija aloittaa aiheesta, toinen keskustelija täydentää sitä. Keskustelua voidaan käydä myös tulevista jutuista tai antaa toimittajille juttuaiheita. Luomisella tarkoitamme toimittajien ja lukijoiden yhdessä tekemistä, mikä voi olla sisällön luomista, kuvia, logoja tai joukkoistamalla kerättyä materiaalia. Äänestämisellä tarkoitamme sitä, että lukija arvioi toimittajien tai lukijoiden tekemää sisältöä.

Media ja journalismi – avointa vai suljettua? Deuzen teoria tutkimuksen taustalla

Median mukanaoloa sosiaalisessa mediassa voidaan tarkastella yhtäältä juuri mallintamisen välityksellä ja toisaalta siitä näkökulmasta, miten hyvin media tosiasiassa sallii lukijoiden mukanaolon – yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen kun ovat sosiaalisen median tärkeitä tunnuspiirteitä. Taustateoriaksi tälle tarkastelulle otamme Deuzen (2003) jaon avoimeen ja suljettuun journalistiseen kulttuuriin. Deuze (2003) tekee jaon avoimen ja suljetun journalistisen kulttuurin välillä tarkastelemalla mukanaoloa neljästä eri näkökulmasta; orientoivasta, monitoroivasta, instrumentaalisesta ja dialogisesta näkökulmasta. Nämä näkökulmat hän on sijoittanut nelikenttään (kuva 1), jossa sisällöntuotanto on pääasiassa toimittajavetoista silloin, kun lukijoille tarjotaan lähinnä orientoivaa materiaalia tai pelkästään linkkejä muihin lähteisiin. Kun lukijoiden sallitaan tulla mukaan, mutta toimittavat moderoivat heidän tuottamiaan sisältöä, on kyse monitoroidusta näkökulmasta. Dialogista sisältö on silloin, kun toimittajat ja lukijat ovat aidossa dialogissa keskenään, eli toimittajat vastaavat heille kirjoitettuihin kommentteihin tai he suunnittelevat ja toteuttavat sisältöjä yhdessä lukijoiden kanssa. Nelikentässä orientoiva ja monitoroiva näkökulma edustavat suljettua journalistista kulttuuria ja instrumentaalinen ja dialoginen näkökulma edustavat avointa journalistista kulttuuria. (Deuze 2003). Jako instrumentaaliseen ja orientoivaan näkökulmaan on alun perin Bardoelin (1996). Deuze on jalostanut hänen ideaansa sosiaalisen median aikakaudelle sopivaksi.

Kuva 1. Deuzen (2003) jako avoimeen ja suljettuun journalistiseen kulttuuriin orientoivan, instrumentaalisen, monitoroivan ja dialogisen sisällön näkökulmista.

Tutkimuksen analyysivaiheessa sijoitimme sosiaalisen median mallit 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys Deuzen (2003) nelikenttää ja pohdimme, miten hyvin media ottaa lukijat huomioon, jos tarkastelunäkökulmana on avoin tai suljettu journalistinen kulttuuri.

Tutkimuskysymykset, -aineisto ja analyysi

Nuoret ovat usein ensimmäisten käyttäjien joukossa, kun uusia innovaatioita ja tuotteita tulee markkinoille. Tässä tutkimuksessa olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten nuoret – tulevaisuuden median kuluttajat – käyttävät tällä hetkellä sosiaalista mediaa ja sosiaalisen median kautta levitettyjä uutisia, ja kuinka heidän toimintatapansa voivat muuttaa mediamaisemaa yhä edelleen. Koska tutkimuksen kohteena on nuoria eri puolelta maailmaa, olemme myös kiinnostuneita siitä, millaisia kulttuurisia ja eettisiä eroja eri maiden medioiden välillä on, ja miten nuoret näitä eroja tutkijoille selittävät.

Tutkimuskysymyksiä ovat:

  • Mitä sosiaalisen median malleja uutismedia eri maissa käyttää ja millaista tarkoitusta varten niitä käytetään?
  • Miten nuoret arvostavat näitä käytettyjä malleja?
  • Millaisia kulttuurisia ja eettisiä eroja voidaan löytää eri maiden ja eri medioiden välillä?

Tutkimusaineistoa on kerätty laadullisin menetelmin havainnoimalla, haastattelemalla ja benchmarkkaamalla.

Tutkimusaineiston keruuta on ohjannut teoria malleista ja mallien kielistä (Patterns and Pattern Languages) (Alexander 1977; Schuler 2008) siten, että aineistoa kerätessä on keskitytty malleihin 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys sekä Deuzen ajatus avoimesta ja suljetusta journalistisesta kulttuurista.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa keräsimme tutkimusaineistoa syksyllä 2012 Hollannissa NHL University of Applied Sciences oppilaitoksessa 20 kansainväliseltä vaihto-oppilaalta. Vaihto-oppilaat tulivat Hongkongista, Italiasta, Espanjasta ja Etelä-Koreasta. Aineiston keruu ja oman aineiston esittely muille opiskelijoille sisällytettiin kurssiin Intercultural Communications. Halusimme liittää aineiston keruun tälle kurssille, koska se tuki kurssin oppimistavoitteiden saavuttamista ja samalla saimme riittävästi dataa eri maista. Vertailun vuoksi keräsimme tutkimusdataa myös hollantilaisten opiskelijoiden kanssa.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa keräsimme aineistoa keväällä 2013 Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa englanninkielisissä koulutusohjelmissa yhteensä 86 opiskelijalta ja 12 eri maan mediasta: Belgia, Brasilia, Kazakstan, Kiina, Iso-Britannia, Liettua, Saksa, Suomi, Unkari, Venezuela, Venäjä ja Viro. Aineistojen keruu oli osa kurssitehtäviä Information Retrieval ja Net Publishing kursseilla. Aineistojen keruu ja opiskelijoiden keskinäinen tiedonvaihto omasta kulttuurista sisältyi myös osaksi näiden kurssien ohjelmaa.

Lisäksi kurssilla Sisällöntuotanto muuttuvassa mediassa kolme journalismiopiskelijaa keräsi haastatteluaineistoa 16 toimittajalta ja toimitusten esimiehiltä.

Aineistoja oli keräämässä yhteensä 106 opiskelijaa, 17 eri maasta ja he tutkivat 87 eri median sosiaalisen median käyttöä. Aineiston keräämiseksi olimme laatineet lomakkeen, joka on liitteenä.

Lisäsimme kulttuurien välistä tiedonvaihtoa siten, että Hollannissa tutkimuksessa mukana olleet opiskelijat esittelivät omia tutkimustuloksiaan kolmelle suomalaiselle journalismiopiskelijalle ja päinvastoin. Näin opiskelijat saivat käsityksen eri maiden mediakulttuureista. Lisäksi teimme yhteisen tutustumismatkan hollantilaiseen Leeuwarden Courant -lehteen ja haastattelimme siellä toimittajia sosiaalisen median käytöstä. Opiskelijavaihdon rahoitimme Erasmus-ohjelmasta.

Ohjeistimme opiskelijat keräämään aineistoa pääasiassa oman kotimaansa mediasta siten, että he tarkastelevat millaisena valittu media opiskelijan silmin näyttää, millaisia sosiaalisen median malleja media hyödyntää ja mihin käyttötarkoituksiin. Pyysimme opiskelijoita pohtimaan, miten hyvin heidän mielestään mediat onnistuvat tavoittamaan lukijoitaan ja saamaan uusia yleisöjä. Toivoimme heidän arvioivan onko media perinteinen printti vai pelkästään online-media, uutislehti, aikakauslehti, radio, TV, vai näitä kaikkia; paikallinen, alueellinen vai valtakunnallinen; milloin media on perustettu; millaista linjaa esimerkiksi konservatiivinen tai liberaali media edustaa; onko se kooltaan (lukijamäärältään) pieni, keskikokoinen vai suuri ja millainen on median kohdeyleisö.

Medioista osa oli sellaisia, että kielitaitomme ei riittänyt varmistamaan, että käytetyt aineistot ovat valideja, siksi käytimme aineistojen tarkistamisessa apuna oppilaitosten muun muassa Kiinan ja Venäjän kieltenopettajia.

Medioiden läpileikkaus

Opiskelijat kävivät läpi 87 eri mediasivustoa. Opiskelijoilla oli joissain tapauksissa hankaluuksia luokitella, minkä tyyppinen media on. Tämä luokittelu on meidän tekemämme opiskelijoiden antamien tietojen ja omien tekemiemme tarkistusten perusteella.

  • 22 kansallista päivälehteä
  • 10 alueellista päivälehteä
  • 4 paikallista päivälehteä
  • 4 paikallista viikkolehteä, julkaisutiheys kerran tai kaksi kertaa viikossa
  • 4 talouspäivälehteä
  • 3 uutistoimistoa
  • 11 online uutissivustoa, ei printtiä
  • 6 aikakauslehteä
  • 3 iltapäivälehteä
  • 1 talousonline-sivusto
  • 4 ilmaisjakelulehteä
  • 2 urheilulehteä
  • 13 radio- ja tv-asemaa

Kuvassa 3 tutkittujen medioiden maantieteellinen jakauma

Taulukossa 1 on eriteltynä mediat (27), jotka NHL ammattikorkeakoulun vaihto-oppilaat kävivät läpi syksyllä 2012 ja taulukossa 2. Haaga-Helian englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoiden keväällä 2013 läpikäymät mediat (60).

Taulukko 1
Hong Kong/5
Apple Daily, national daily
MingPao News, regional daily
Oriental Daily, national daily
Sharp Daily, regional daily
Yahoo Hong Kong News, online newssiteItaly/5
Corriere della Sera, national daily
Il sole 24 ore, national daily
Il Mattino, national daily
La Gazzetta dello Sport, sport magazin
La Repubblica, national daily

South-Korea/3
MBC, Radio and TV
Nate Pan, online website
KBS, radion and TV

Taulukko 1
Netherlands/9
AD, regional daily
De Telegraaf, national daily
De Volkskrant, national daily
Leeuwarder Courant, Local daily
Metro, free newspaper
NRC Handelsblad, business daily
Nu.nl, online website
Het Parool, regional daily
Spits, free newspaperSpain/5
El Mundo, national daily
El Pais, national daily
La Razón , national daily
Marca, sport magazine
PÚBLICO, national daily
Taulukko 2
Belgium/1
Radio-télévision Belge de la Coummunauté (RTBF) Radio and television broadcasterBrazil/1
Revista veja, Magazine

China/1
Sohu, National Daily

Estonia/4
EER Uutised, Radio and television broadcaster
EEsti Uutised, Online news site
Delfi, Online News Site
Postmees, National Daily

Finland/19
Akaan Seutu, Local
City, Free newspaper
Helsingin Sanomat, National Daily
Huvudstadsbladet, National Daily
Iltalehti, Tabloid
Ilta Sanomat, Tabloid
Kaleva, Regional Daily
Metro, Free Newspaper
MTV3, Radio and TV broadcaster
Nelonen, Radio and TV broadcaster
Pohjalainen, Regional Daily
Rannikkoseutu, Local Weekly
Savon Sanomat, Regional Daily
Sotkamo-Lehti, Local weekly
Talous Sanomat, Business Daily
Talouselämä, Business Daily
Turun Sanomat, Regional Daily
Valkeakosken Sanomat, Local Daily
Yle, Radio and TV broadcaster

Great Britain/1
BBC, Radio and TV broadcaster

 

Taulukko 2
Germany/6
Bild, Tabloid
Die Welt, National Daily
Der Spiegel Online, Magazine
Freie Presse, Local Daily
Tagblatt, Local Daily
Weser Kurier, Local WeeklyHungary/2
Magyar Nemzet, National Daily
Origo, Online news site

Kazakhstan/1 
Ivest, Business portal

Latvia/4
Delfi, Online News Site
IR, Magazine
KasJauns, Magazine
TVNET, Radio and TV broadcaster

Russia/18
Bolshoy Gorod, Magazine
Delovoy Petersburg, Business Daily
Echo of Moscow, Radio broadcaster
Fontanka.ru, Regional Daily
Gazeta, National Daily
Interfax, News agency
ITAR TASS, News Agency
Kompravda,
Lenta, Online news site
Pervyy kanal, TV broadcaster
RAMBLER, Online news site
RBC, Radio and TV broadcaster
Ria, National Daily
Ria Novosti, News Agency
Rossiiskaya Gazeta, National Daily
Russian Reporter, Magazine
Vesti, Radio and TV broadcaster
Yandex, Search engine and news site

Venezuela/2
Elsoldemargarita, Regional Daily
El Universal , National Daily

Opiskelijat liittivät heille annettuun tutkimuslomakkeeseen linkit kustakin tutkitusta mediasta. Lisäksi pyysimme heitä ottamaan kuvakaappauksia heidän löytämistään sosiaalisen median malleista. Tarkistimme linkit ja kävimme läpi opiskelijoiden kuvakaappaukset kuva kuvalta.

Tutkimuksen rajoitukseksi on mainittava, että tutkimusaineisto vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mistä maasta opiskelijat ovat, ja kuinka aktiivisesti opiskelijat ovat tutkimuslomakkeita täyttäneet. Esimerkiksi aasialaiset opiskelijat täyttivät kaikki kohdat erittäin huolellisesti ja kävivät laajasti läpi löytämiään tuloksia lomakkeen pohdintaosassa. Sen sijaan osa hollantilaisista ja suomalaisista opiskelijoista tyytyi vain kopiomaan linkin mediaan ja ottamaan yhden kuvakaappauksen sen kummemmin asiaa pohtimatta. Eroja oli myös opiskelijoiden valitsemissa medioissa, mm. eteläkorealaiset opiskelijat valitsivat ainoastaan tv- ja radioasemia ja online-medioita, kun taas eteläeurooppalaiset opiskelijat valitsivat valtakunnallisia ja paikallisia päivä- ja viikkolehtiä tutkimuksensa kohteeksi. Venäläisillä opiskelijoilla medioiden valinta oli monipuolista päivälehdistä aikakautisiin lehtiin, online-sivustoista uutistoimistoihin. Minkään muun maalaiset opiskelijat eivät valinneet uutistoimistojen sivustoja tutkimuskohteikseen. Baltian maista Virosta ja Latviasta tulleet opiskelijat suosivat online-uutispalveluja ja radio- ja televisiokanavia. Tutkimusjoukossa mukana olleet kaksi brittiä valitsivat molemmat BBC:n, eikä lainkaan printtimediaa, jolla on perinteisesti ollut vahva asema Iso-Britanniassa

Kaikki jakavat uutisia vai jakavatko?

Käytimme analyysissämme seuraavia sosiaalisen media malleja 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys, joista yhdistimme samaan kategoriaan jakamisen ja postaukset sekä kommentoinnin ja keskustelut, koska opiskelijoiden oli hankala tehdä eroja näiden mallien välillä.

Jakamisella ja postauksilla tarkoitamme tässä tutkimuksessa sitä, että media sallii jakaa omaan sisältöään eri tavoin. Sisällön voi linkittää esimerkiksi omaan Facebook-statuspäivitykseen tai sisältölinkin voi lähettää kaverinsa sähköpostiin sitä sen kummemmin kommentoimatta. Sisältöjä voi jakaa myös kommenttien kera. Yleisimmät tavat jakaa sisältöjä olivat Facebook, Twitter ja YouTube, joiden ikonit löytyivät lähes jokaiselta tutkitulta sivustolta. Mediat olivat jossain määrin myös Google+:ssa, mutta osan profiilit olivat siellä tyhjiä. Jako Pinterestin tai Foursquaren kautta ei tutkimusvaiheessa ollut kovinkaan suosittua, vaikkakin medioilla oli myös tämä vaihtoehto käytettävänään. Esimerkiksi hollantilaisen Leeuwarden Courant -lehden toimittajat kertoivat, että he ovat Pinterestissä, mutta eivät tiedä vielä miksi ja mitä siellä pitäisi tehdä.

Useimmissa maissa oli myös omia sosiaalisen median sivustoja, joiden kautta mediat jakoivat sisältöjään ja joissa sisältöjä kulutetaan. Esimerkiksi Hollannissa mediat ovat Hyves.nl -sivustolla ja Espanjassa El Pais lehden toimittajien luomalla ESCUP-sivustolla. Mediat käyttivät Hong Kongissa ahkerasti Yahoon uutisaggregaattia, Etelä-Koreassa taas Nate ’pan sivustoa. Venäjällä ahkerasti käytetyt sosiaalisen median sivustot olivat Vkontakte.ru, Odnoklassniki.ru ja MoiMir.ru, Kiinassa RenRen.com, Virossa ja Latviassa Draugiem.lv., Brasiliassa ja Venezuelassa puolestaan Googlen Orkut.com oli varsin suosittu sosiaalisen median sivusto. Suomalaiset opiskelijat eivät maininneet suomalaisia sosiaalisen median yhteisöjä.

Opiskelijoiden mukaan mediat sallivat sisältöjen jakamisen, koska se on halpa keino tavoitella uusia yleisöjä ja suuria ihmismassoja. Lisäksi opiskelijat arvelivat, että mediatalot testaavat, mitkä artikkelit ovat suosittuja, ja mitä luetaan vähemmän kuin muita. Etelä-Korean opiskelijoiden mukaan mediatalot sallivat sisältöjen jakamisen, koska näin he kiillottavat omaa brändiään tehokkaina uutistuottajina. He haluavat myös kilpailijoiden näkevän millaisia uutisia he tuottavat.

Opiskelijoiden käsityksen mukaan uusien lukijoiden tavoittelu on kuitenkin pääsyy siihen, miksi mediatalot sallivat sisältöjen jakamisen. Jotkut mainitsivat, että ehkä mediatalot haluavat olla yhteydessä lukijoihinsa ja tuottaa heille reaaliaikaista uutisvirtaa. Jos jakamismallia ja sen merkityksiä mediataloille tarkastellaan Deuzen avoimen ja suljetun journalismin näkökulmasta, jakamista voisi ehkä parhaiten luonnehtia instrumentaaliseksi. Mediatalot ovat laittaneet sivuilleen mahdollisuuden sisältöjen jakamiseen, mutta se ei vielä tarkoita, että mediatalot heittäytyisivät aitoon dialogiin lukijoiden kanssa. Viestintä on ikään kuin mediatalosta ulos ja mahdollisimman monelle. Journalistit ovat tuottaneet jaettavat sisällöt, eivät lukijat.

Kun opiskelijoilta tiedusteltiin, miten paljon he jakavat lukemiaan uutisia, oli vastaus mediatalouden näkökulmasta melko ankea – hyvin vähän. Suuri osa vastaajista ilmoitti, että heidän mielestään on hyvä, että jakamismahdollisuus on olemassa, mutta että he vain hyvin harvoin käyttävät tätä sosiaalisen median mallia. Vain kohut, mielenkiintoiset juorut ja tapahtumat saavat heidät painamaan Share-kuvaketta. Opiskelijat eivät uskoneet, että näillä sosiaalisen median malleilla mediat saavat uusia maksavia lukijoita.

Opiskelijoiden paikallislehdille tekemissä haastatteluissa kävi ilmi, että esimerkiksi Suomessa on vielä paljon paikallislehtiä, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa lainkaan. Syyksi he ilmoittivat, että heidän lukijakuntansakaan ei siellä ole.

Kommentointi ja keskustelut sekoittuivat

Kommentoinnilla tarkoitamme sitä, että median eri sisältökohdissa on lukijoille annettu mahdollisuus kommentoida tiettyä uutista, blogia tai juttua normaalisti alkuperäisen sisällön perään. Kommentointi ei ole siis täysin uuden sisällön luomista, vaan olemassa olevaan sisältöön reagoimista. Kommentoinnin jakaminen ei ole mahdollista ilman alkuperäistä sisältöä.

Keskustelu eroaa kommentoinnista siten, että yleensä keskustelussa viedään aihetta eteenpäin eli kun yksi keskustelija aloittaa aiheesta, voi toinen keskustelija täydentää, olla eri mieltä tai kommentoida edellistä kommentoijaa ilman, että kommentoi alkuperäistä sisältöä. Keskusteluja voidaan virittää myös tulevista juttuaiheista, jolloin alkuperäistä sisältöä ei ole edes olemassa.

Nämä kaksi mallia yhdistettiin sen vuoksi, että opiskelijoiden oli välillä vaikea erottaa, milloin on kyse kommentoinnista ja milloin keskusteluista. Yksi syy tähän lienee se, että molempia tarkoituksia varten käytettiin sekä Facebookia, Twitteriä, YouTubea, Google+-sivustoa, Pinterestiä ja Yahoota. Mediatalojen näkökulmasta sosiaalisen median sivustojen käyttö kommentintiin ja keskusteluun on kätevää, koska käyttäjät kirjautuvat niihin omilla tunnuksillaan, jolloin kommentoijat ja keskustelijat ovat periaatteessa tunnistettavissa. Osalla mediataloista oli tiettyjen juttujen jälkeen kommentointimahdollisuus, mutta se edellytti kirjautumista median omille sivuille. Osalla, mutta ei läheskään kaikilla, oli myös erilliset keskusteluosiot, joissa lukijat keskustelivat joko median antamista aiheista, jutuista tai tulevien juttujen sisällöistä. Vain yksi media salli kommentoinnin anonyymisti ja yksi ei sallinut sitä lainkaan. Kaikki mediat ilmoittivat, että kommentteja ja keskusteluja tarvittaessa moderoidaan eli asiattomat kommentit ja keskustelut poistetaan.

Opiskelijoiden näkökulmasta on erittäin tärkeää, että sisältöjä voi kommentoida ja niistä voi keskustella. He ilmoittivat, että eivät kuitenkaan kovin usein kommentoi saati keskustele. Kiinalaiset ja etelä-korealaiset opiskelijat kertoivat, että kommentointi ja keskustelu ovat kyllä sallittuja, mutta kiinalaiset korostivat, että on oltava hyvin varovainen, mitä ja miten kommentoi. Kiinalaiset opiskelijat kertoivat, että he ovat ikään kuin kehittäneet ”uuden internet-kielen” eli verkossa puhutaan asioista eri nimillä, mutta suuri osa tietää, mitä niillä tarkoitetaan. Näin halutaan välttää se, että kommentit ja keskustelut joutuvat sensuroitaviksi. Eteläkorealaiset opiskelijat korostivat, että heille on tärkeää tulla ”näkyväksi” sosiaalisessa mediassa. Siksi myös nuoret kommentoivat ahkerasti ja mediat palkitsevat parhaita kommentteja. Yleensä parhaat kommentit ovat joko humoristisia, nasevia tai kielellisesti oivallisesti tehtyjä. Eurooppalaiset opiskelijat tuskailivat sen sijaan sitä, että kommenteissa on hyvin paljon vihapuhetta ja huonosti kirjoitettuja tekstejä.

Yhdessä tekeminen ja luominen (create)

Tällä mallilla tarkoitamme sitä, miten sisältöjä tuotetaan yhdessä median edustajien kanssa. Tyypillisesti tällaiset sisällöt voivat olla tekstiä, juttuaiheita, kuvia, logoja tai videoita, jotka voivat olla joko kokonaan lukijoiden tekemiä tai ne on tehty esimerkiksi joukkoistamalla. Tällöin lukijat voivat käydä läpi tietomassoja toimittajien puolesta tai he voivat kerätä juttua varten erilaista dataa. Lukijat voivat myös itse olla tiedonlähteinä, jolloin toimittajat pyytävät heitä toimittamaan erilaista tietoa. Lukijoiden tekemät jutut voivat olla esimerkiksi raportteja vaikkapa rikospaikalta, jonne lukija on ehtinyt ennen toimittajia.

Etenkin aasialaiset opiskelijat raportoivat aktiivisesta lukijoiden osallistumisesta. Heidän mukaansa erityisesti kuvien, videoiden ja animaatioiden tekeminen ja jakaminen median sivustolla on suosittua. Hongkongilaiset opiskelijat näyttivät esimerkin (kuva 4) lukijan tekemästä animaatiosta. Animaation aiheena olivat tekemättömät läksyt. Koululainen on saanut sakon, koska kotitehtävät ovat jääneet tekemättä. Animaatio on julkaistu Apple Daily lehden sivuilla.

Kuva 4. lukijan tekemä animaatio Apple Daily -lehden verkkosivuilla.

Hongkongilaiset opiskelijat kertoivat, että lukijat voivat ottaa kantaa medioiden sivuilla eri tavoin. Esimerkkinä he mainitsivat Kiinan ja Japanin välisen nahistelun saariryhmästä, jonka kumpikin katsoo kuuluvansa itselleen. Kiistan seurauksena Kiina asetti japanilaiset tuotteet boikottiin. Tämä kirvoitti monissa lukijoissa reaktioita. Mm. yksi lukija julkaisi Apple Daily -lehden sivulla kuvan, jossa japanilainen kamera oli kääritty Kiinan lippuun. Opiskelijoiden mukaan kuva oli hyvin suosittu, ja sitä jaettiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa.

Kuva 5 japanilainen kamera käärittynä Kiinan lippuun Apple Dailyn sivuilla.

Myös erilaisia logoja tehdään paljon median tarjoamilla välineillä. Aasialaiset opiskelijat mainitsivat, että erityisesti animaatioiden tekeminen ja katseleminen on hyvin suosittua. Apple Daily lehti tarjoaa myös mahdollisuuden rintamerkkien tekemiseen, myös tätä pidettiin erityisen suosittuna. Kuvassa 6 esimerkki lehden sivuilta.

Kuva 6 Apple Daily tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden taiteilla myös rintamerkkejä.

Eurooppalaiset opiskelijat mainitsivat, että mediat kyllä tarjoavat mahdollisuuden juttuaiheiden kertomiseen ja niistä keskustelemiseen, ja jossain määrin lukijat myös kirjoittavat omia juttuja medioihin. Opiskelijat myös kertoivat, että he käyttävät tätä mallia hyvin harvoin. Joukkoistamalla juttujen tekoa ei maininnut kukaan, ei myöskään sitä, että he olisivat olleet keräämässä dataa juttujen pohjaksi.

Tämä yhdessä tekeminen ja luominen ovat mallina sellaisia, jotka Deuzen (2003) mallissa edustavat avointa journalistista kulttuuria. Tässä mallissa lukijat ja toimitukset käyvät avointa dialogia keskenään siitä, millaisia sisältöjä lukijoille tulisi tarjota. Lukijoiden omia juttuja ja kuvia myös julkaistaan ja niitä jaetaan sosiaalisen median välityksellä.

Äänestäminen, arviointi ja suosittelu (vote, rate and recommend)

Tällä mallilla tarkoitamme sitä, että lukija voi äänestää, arvioida tai suositella erilaisia sisältöjä. Malli ei erittele sitä, kuka sisällön on tehnyt, journalisti vai lukija. Yleensä malli esiintyy medioiden sivuilla siten, että juttujen perään on liitetty esimerkiksi ”peukutus-nappula” tai sisältöä voi peukuttaa sosiaalisessa mediassa. Joissain medioissa arviointi on toteutettu siten, että sivuilla on sisällön perässä mahdollisuus antaa tähtiä tai plussia tai miinuksia. Esimeriksi Aasiassa myös äänestettiin paras juttu tai paras kommentti. Eurooppalaiset opiskelijat eivät juuri maininneet näiden mallien käyttöä tutkimissaan medioissa, vaikka ne tutkittujen medioiden sivuilta löytyivätkin.

Pohdintoja: Jakaminen yleisin malli – kulttuurisia erojakin löytyi

Tutkimuksemme aluksi kysyimme, mitä sosiaalisen median malleja mediat käyttävät ja mihin tarkoituksiin. Me kävimme opiskelijoiden avustamina 87 eri median verkkosivustoa läpi ja totesimme, että jakaminen on ehdottomasti eniten käytetyin malli. Lukijat voivat jakaa median sisältöjä lukemattomin eri tavoin. Vaikka maiden välillä on joitakin eroja ja suuressa osassa maita oli myös omia sosiaalisen median palveluja, niin käytetyin palvelu tämän tutkimuksen aineiston perusteella on Facebook ja toiseksi suosituin Twitter. Eurooppalaiset, brasilialaiset, venezuelalaiset ja venäläiset opiskelijat mainitsivat myös Google+ ja Pinterest palvelut, aasialaiset eivät. Facebookin kautta on myös mahdollista peukuttaa, suositella, kommentoida ja keskustella. Opiskelijoista oli vaikea välillä arvioida, mistä mallista on kyse, koska mallit heidän mielestään eroavat toisistaan vain vähän.

Opiskelijoiden mielestä sosiaalista mediaa käytetään lähinnä uusien yleisöjen saavuttamiseksi ja sen arvioimiseksi, mitkä jutut kiinnostavat ja mitkä eivät. Yksikään opiskelijoista ei arvellut, että medialla olisi halua käydä aitoa keskustelua lukijoidensa kanssa. Kysyimme myös, minkä verran nuoret arvostavat median tarjoamia sosiaalisen median malleja. Suurin osa oli sitä mieltä, että on hyvä, että uutisia ja juttuja voi jakaa, kommentoida, peukuttaa, arvioida ja juttuaiheita voi ehdottaa, mutta vain hyvin harva kertoi, että käyttää näitä mahdollisuuksia. Opiskelijat huomauttivat, että mallista puuttuu kokonaan taggaaminen, eli juttujen sisältöjen kategoriointi aiheiden mukaisesti. Tagit otettiin mukaan mallien tarkasteluun loppuyhteenvedon aikana.

Yksi tutkimuskysymyksistämme koski eri maiden kulttuurisia ja eettisiä eroja. Kulttuurisia eroja on jossain määrin, sillä opiskelijoiden kertomusten ja havaintojen mukaan Aasian mediat ovat visuaalispainotteisempia kuin eurooppalaiset tai venäläiset. Aasialaisten opiskelijoiden mukaan mediat tuottavat itse ja toivovat myös lukijoidensa tuottavat videoita ja animaatioita. Aasialaiset opiskelijat korostivat, että heistä on helpompi katsoa uutiset videolta tai animaationa, kuin lukea ne sivuilta. Kuvassa 7 onkin esimerkki uutisesta, joka on toteutettu animaationa. Aasialaisten visuaalista painotusta selittää osaltaan se, että heidän kirjoitettu kielensä perustuu kuville. Wolfin (2007) mukaan aivokuvat paljastavat, että ihmiset, joiden kirjakieli käyttää logograafisia symboleja, aivot kehittyvät eri tavalla kuin ihmisten, joiden kirjakielessä ovat foneettiset aakkoset. Logograafiset järjestelmät aktivoivat aivojen alueita, joissa kehittyy motorisen muistin taitoja. Carrin (2011) mukaan aivot myös muovautuvat hyvin nopeasti käyttämään aivojen eri osia samanaikaisesti kun toiset aivojen osat heikkenevät. Näin käy kun esimerkiksi nuoret siirtyvät lukemisen sijaan katsomaan videoita. Sen sijaan on todettu, että videopelien pelaaminen parantaa radikaalisti aivojen kykyä tehdä visuaalisia havaintoja. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun mediat suunnittelevat uusia maksavia lukijoita kouluttavia sisältöjä.

Kuva 7. Uutisanimaatio MBC televisioaseman verkkosivuilla.

Aasialaiset opiskelijat korostivat myös mobiiliviestinnän tärkeyttä. Eurooppalaiset ja venäläiset eivät niinkään korostaneet visualisuutta tai mobiilisuutta. Mobiilin ”unohtaminen” voi johtua osittain siitä, että se on jo niin kiinteä osa arkipäivää, että sitä ei tarvitse erikseen mainita. Mobiilikaan ei näytä mediaa kuitenkaan pelastavan, sillä kuten artikkelin alussa totesimme, Chan-Olmstedin ym. (2013) mukaan ei edes mobiilius houkuttele nuoria uutissisältöjen lukemiseen eivätkä he liioin ole halukkaita maksamaan sisällöistä.

Espanjalaiset, italialaiset, venäläiset ja Baltian maiden opiskelijat kertoivat, että he eivät aina luota median tuottamiin uutisiin, koska ne voivat olla puoluepoliittisesti vääristyneitä. Lehden julkaisijan perusteella tietää, mitä puoluetta lehti kannattaa. Virolaiset opiskelijat mainitsivat, että maassa on myös juopa venäjänkielisten ja vironkielisten lehtien välillä. Mediat jopa mustamaalaavat toinen toisiaan. Lisäksi italialaiset ja espanjalaiset opiskelijat kertoivat havainneensa, että jotkut mediat suorastaan vääristelevät asioita. Kun mediat uutisoivat esimerkiksi mielenosoituksesta, kuvista on selvästi poistettu ihmisiä, jotta näyttäisi siltä, ettei asiaa kannateta. Kun kuvat oli huonosti käsitelty eli ihmisiä oli niistä poistettu, kuvissa näytti leijuvan ylimääräisiä ruumiinosia. Joihinkin kuviin oli liitetty ihmisiä heidän tietämättään, koska mediat halusivat, että tietyt ihmiset esitetään lukijoille huonossa valossa.

Kulttuurisia eroja selittää osittain se, että lukemisen tavat eroavat eri maissa – niissä maissa, joissa lehtiä luetaan enemmän, myös juttuja jaetaan enemmän. Esimerkiksi suomalaiset käyttivät sanomalehtien lukemiseen keskimäärin 40 minuuttia päivässä, virolaiset 38, hollantilaiset 35 kun esimerkiksi espanjalaiset vain 17 minuuttia (Elvestad & Blekesaune 2008). Nämä luvut ovat jo jossain määrin vanhentuneita, eikä vertailukohtaa venäläisten ja aasialaisten lukutottumuksiin ollut tutkimuksen tekoaikaan saatavissa. Italialaisten ja espanjalaisten kielteiset ajatukset lehtien vääristelyistä voivat aiheuttaa sen, että lehtiä ei edes haluta lukea.

Myös se, miten vapaaksi lehdistö koetaan, vaikuttaa siihen, miten mediaa kulutetaan joko printtinä tai sosiaalisen median välityksellä. Esimerkiksi Suomi on World Press Freedom indeksissä sijalla yksi ja Hollanti sijalla kaksi, kun taas Italia on sijalla 49. ja Venäjä sijalla 148. (World Press Freedom Index 2014). On selvää, että jos journalismi koetaan luotettavaksi, sitä kulutetaan enemmän kuin jos sitä pidetään ei-riippumattomana.

Kulttuurisesta näkökulmasta myös Venäjän median kehitys näyttää mielenkiintoiselta. Venäjällä on käynnissä selkeä mediareformi, joka suitsii valtaapitäviä arvostelevien ja kritisoivien medioiden oikeuksia sekä rajoittaa kansainvälisten yhtiöiden medioiden omistusoikeuksia. Venäjän tilanne vaatisi ehdottomasti lisätarkastelua, sillä tässä tutkimuksessa siitä saatiin vain pintaraapaisu.

Halusimme myös testata, miten hyvin valitut sosiaalisen median mallit sopivat Deuzen (2003) ajatuksiin avoimesta ja suljetusta journalistisesta kulttuurista. Tagit ovat selkeästi orientoivia, vaikka niitä voivat lisätä juttujen ja sisältöjen perään sekä toimittajat että lukijat. Orientoivia ne ovat siksi, että ne antavat lukijalle viitteitä siitä, millaiseen aihepiiriin juttu tai sisältö kuuluu – tagit eivät anna mahdollisuutta kahdensuuntaiseen viestintään. Jakaminen, postaus ja yhteydenpito malleina ovat instrumentaalisia. Ne mahdollistavat viestinnän mediasta ulospäin, mutta ei takaisin mediataloon. Ne eivät anna sijaa keskustelulle toimittajien ja lukijoiden välillä. Kommentointi, äänestys ja suosittelu ovat monitoraalisia, mutta niillä on jo jossain määrin osallistava vaikutus, sillä joissakin medioissa toimituksellinen henkilöstö vastaa kommentteihin. Medioiden edustajat myös voivat katsoa, millaisia arvioita sisällöt ovat saaneet ja muuttaa tarpeen vaatiessa toimituspolitiikkaansa. Keskustelut ja yhdessä luominen ovat luonteeltaan dialogisia. Tällöin medialle ja lukijoille on syntynyt syvempi lukijasuhde, jota jatkuvasti ylläpidetään. Lukijoiden halutaan ja toivotaan aktiivisesti osallistuvan median sisällöntuotantoon.

Mutta se median businessmalli – se näyttää aika toivottomalta. Opiskelijat eivät kokeneet, että heidän pitäisi maksaa netin sisällöistä, sillä aina joku sen ilmaiseksi kuitenkin julkaisee. Eikä tämä opiskelijajoukko kokenut olevansa sitoutunut mediaan sillä tavoin kuin printtilehtien tilaajat ovat. Medioiden pyrkimykset uusien yleisöjen houkuttelemiseksi sosiaalisen median avulla eivät ainakaan tämän tutkimusjoukon keskuudessa ole onnistuneet. Uutisia jaetaan harvoin ja muuhunkin yhteisölliseen toimintaan osallistutaan mieluiten oman kaveripiirin kanssa. Sosiaalinen media on pääasiassa nuorten omia sisältöjä ja yhdessäoloa, sinne ei perinteisellä medialla toistaiseksi ole kovinkaan paljon asiaa.

Kirjoittaja

Merja Drake, yliopettaja, FT, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, merja.drake@haaga-helia.fi

Aitamurto, T. & Lewis, S. 2012. Open innovation in digital journalism: Examining the impact of Open APIs at four news organizations. New Media and Society. OnlineFirst version of Record. DOI: 10.1177/1461666812450682.

Aitamurto, T. 2011. The Impact of crowdfunding on journalism. Journalism Practice Vol 5. No 4, pp. 429–445.

Alexander, C. 1977. The timeless way of building. New York: Oxford University Press.

Aunesluoma, A. Majava, J. & Wilenius, W. 2010. Sosiaalisen median opas. Helsingin yliopiston wikipalvelu. Retrieved 24.2.2010 from <http://wiki.helsinki.fi/display/sosmedia/Opas>.

Bowman, B. & Willis C. 2003. We Media. How audiences are shaping the future of news and information. The Media Center. Online in PDF retrieved from <http://www.hypergene.net/wemedia> 10.9. 2008.

Boyd, d. & Ellison, N. 2008. Social Network Sites: Definition, History, and Scholarship. Journal of Computer-Mediated Communication 13/2008, pp. 210–230.

Burns, A. 2008 The active audience: transforming journalism from gatekeeping to gatewatching. In Making online News. The ethnography of new media production.(eds. Paterson & Domingo. New York: Peter Lang.

Carr, N. 2010. The Shallows. What the Internet is doing to our brains. W. W. Norton & Company, Inc. New York.

Castells, M. 2007. Communication, power and counter-power in the network society. International Journal of Communication 1 (2007), pp. 238–266.

Chan-Olmsted, S., Rim, H. & Zerba, A. 2013. Mobile News Adoption among Young Adults: Examing the Roles of Perceptions, News Consumption, and Media Usage. Journalism & Mass Communication Quarterly 90: DOI 10.1177/1077699012468742.

Deuze, M. 2003. The web and its journalisms: considering the consequences of different types of newsmedia online. New Media & Society Vol. 5 (2), pp. 203–230.

Deuze, M. 2006. Participation, Remediation, Bricolage: Considering Principal Components of a Digital Culture. The Information Society, 22, pp. 63–75.

Domingo, D & Heinonen, A. 2008. Weblogs and journalism. A typology to explore the blurring boundaries. Nordicom Review 29 (2008) 1, pp. 3–15.

Drake, M., Gumse, T-L. & Koivusalo, R. 2013. Muuttoliikkeitä ja kaverisuhteita. Nuoret aikuiset sosiaalisessa mediassa. HAAGA-HELIA tutkimuksia 2/2013. Helsinki.

Elvestad, E & Blekesaune, A. 2008- Newspaper Readers in Europe: A Multilevel Study of Individual and National Differences. European Journal of Communication 23:425-447.

Feasibility study <http://ec.europa.eu/justice/contract/files/feasibility_study_final.pdf>

Gillmor, D. 2006. We the media. Grassroots journalism by the people, for the people. Sebastopol: O`Reilly Media Inc.

Jarvis. J. Newspapers in 2020. An Essay written of the World Association of Newspapers. [elektroninen aineisto] Löytyy: http://buzzmachine.com/newspapers-in -2020/> Linkki luettu 14.11.2008.

Kaplan, A. & Haenlein, M. 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities of Social Media. Business Horizons 53, pp. 59–68.

Kieztmann, J., Hermkens, K., McCarthy I. & Silvestre, B. 2011. Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media. Business Horizons. Vol 54, pp. pp. 241–251.

Kim, W., Jeong, O-K. & Lee, S-W. 2010. On social Web sites. Information Systems, 35, pp. 215–236.

Lietsala, K. & Sirkkunen, E, 2008. Social Media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Hypermedia Laboratory Net Series 17. Tampere: University of Tampere.

Mitchell, A. & Rosenstiel, T. 2012. The State of the News Media 2012. An Annual Report on American Journalism. The Pew Research Center for Excellence in Journalism.

Mitchell, A., Rosenstiel, T., Houston Santhanam, L. & Christian, L. 2012. Future of Mobile News. The Pew Research Center for Excellence in Journalism.

Noppari, E. 2014. Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos, osa 3. Comet Journalismin ja viestinnän tutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto. Tampere.

Pavlik, J. 2001. Journalism and new media. New York: Columbia University Press.

Rosen, J. 2005. Bloggers vs. journalists is over. Blogging, journalism & creability conference. Cambridge, Ma 21–22.1.2005.

Rosen, J. 2004. The weblog: An extremely democratic form in journalism. In Extreme democracy. (ed. Lebkowsky, Ratcliffe). Sebastopol: O´Reilly Books.

Rossing, C., de Vries, S. & Vollenbroek, W. 2012. Describing social media patterns, an example in the online news context.

Schuler, D. 2008. Liberating voices: A pattern language for communication revolution. London: The MIT Press.

Strauss, A. & Corbin, J. 1998. Basics of qualitative research. Techniques and procedures for developing Grounded Theory. London: Sage.

Thurman, N. & Myllylahti, M. 2009. Taking the paper out of news: a case study of Taloussanomat Europe’s first online-only newspaper. Journalism Studies 10(5): pp. 691-708.

Wolff, M. 2007. Proust and Squid; The Story and Science of the Reading Brain. Harper Collins: New York.

World Press Feedom Index 2014. http://rsf.org/index2014/en-index2014.php Linkki luettu 26.6.2014.

Laadullista ennakointia monialaisesta ja moniammatillisesta tulevaisuudesta

Johdanto

Diakonia-ammattikorkeakoulu toteutti yhteistyössä opetushallituksen kuntoutus-, liikunta-, sosiaali- sekä terveysalan koulutustoimikuntien kanssa laadullisen ennakointihankkeen 1.9.2012–31.10.2013 moniammatillisesta ja -alaisesta osaamisesta. Hankkeen vastuuhenkilöt olivat Diakonia-ammattikorkeakoulun kolme tutkijakoulutuksen saanutta henkilöä. (Katisko ym. 2014). Työelämän ja toimintaympäristön suuria kehityssuuntia ovat talouden globalisoituminen, teknologistuminen, digitalisoituminen, väestön ikääntyminen ja monikulttuuristuminen. Ympäristöongelmat lisääntyvät, verkostoitumisen merkitys kasvaa, sosiaalisen eriarvoisuuden ohella yksinäistymisen ja yksilöllistyminen lisääntyy. (Haltia ym. 2011; Sosiaali- ja terveysministeriö 2011; Heinonen 2010; Manka & Mäenpää 2010; Elinkeinoelämän keskusliitto 2006.). Näkymät ovat samansuuntaisia koko Euroopassa. Useat maat kamppailevat kestävyysvajeen kanssa, palvelujen ja koulutuksen kehittäminen sekä laadun varmistaminen ovat yhteisiä haasteita.

Ennakointihankkeet ovat tärkeä osa tulevaisuuteen suuntautumista. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksessa (STM 21014) todetaan, että teknologian ja tiedon mahdollisuudet on hyödynnettävä. Se mahdollistaa ihmisten roolin muuttumisen aktiivisemmaksi ja palvelujen vuorovaikutteisuus lisääntyy. Asiakkuudelle, palvelujen saatavuudelle ja liikkuvuudelle asetetaan uudenlaisia haasteita, joissa teknologiset ratkaisut voivat olla hyödyksi.

Tarvetta muutokseen vahvistaa meneillään oleva sote-uudistus, jonka keskeisenä tavoitteena ja keinona on sosiaali- ja terveydenhuollon mahdollisimman laaja integraatio. Perus- ja erikoispalveluiden tulee muodostaa ehjä palvelukokonaisuus. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja madaltuu ja palvelujen parempi yhteensovittaminen on mahdollista, kun sosiaalipalvelut integroidaan kokonaisuuteen. Ihmisten palvelutarpeet huomioidaan kokonaisuutena ja heidän lähipalvelunsa varmistetaan. (Sillanaukee 24.3.2014 i.a.) Lisäksi useassa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa rakennetaan uusia opetussuunnitelmia. Yksi osaamisen tarve tulevaisuudessa on yhteistyö- ja verkosto-osaaminen, johon tutkimushankkeen tuloksia on mahdollista hyödyntää.

Opetushallitus ennakoi valtakunnallisia pitkän aikavälin työvoima- ja koulutustarpeita. Selvityksiä on tehty useita, mutta monialaisuuden ja moniammatillisuuden osalta ennakointitarvetta oli selvästi olemassa. Ennakoinnin taustalla oli laaja yhteistyöverkosto, jonka muodostivat eri ministeriöt, tutkimuslaitokset, alueviranomaiset sekä työmarkkinajärjestöt. Niillä oli vaikutusta sekä opetussuunnitelmien uudistamiseen että koulutuspaikkamäärien suunnitteluun.

Artikkelissa kuvataan kuntoutus-, liikunta-, sosiaali- sekä terveysalan ennakointitutkimuksessa syntyneitä tuloksia suhteessa ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistarpeisiin. Lisäksi kuvaamme hankkeessa syntynyttä mallia moniammatillisen ja -alaisen työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten.

Moniammatillisuus ja yhteinen työ

Kuntoutus- ja liikunta- sekä sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöissä moniammatillista ja monialaista yhteistyötä voidaan tarkastella potilaan, asiakkaan, perheenjäsenen ja työntekijöiden näkökulmista. Tarkastelukulmaksi voidaan valita myös moniammatilliset ja monialaiset työryhmät eri organisaatioissa toimivien työntekijöiden välillä tai tiimityössä. Moniammatillisessa työssä korostuu työn koordinointi ja informaation jakaminen (Collin ym. 2012). Monialainen yhteistyö mielletään usein hallinnon- ja tieteenalat yhdistäväksi toiminnaksi (Isoherranen 2008; 2012).

Yksittäisen asiantuntijan asiantuntemus harvoin riittää kattamaan ihmisten tai ihmisryhmien hoidon, hoivan ja tuen tarpeen holistisen tarkastelun. Tarvitaan rajojen ylittämistä, rajapinnoilla toimimista, sekä trans- että interprofessionaalista ammatillisuutta. Pärnän (2012, 30) mukaan asiakastyön yhteistoiminnallisuuden merkityksen oivaltaminen ja tiedostaminen ovat olennaisia. Hänen mukaansa postmoderneille professioille tyypillisiä piirteitä ovat käytäntölähtöisen tiedon arvostuksen nousu. Siten moniammatillisuus ja monialaisuus käsitetään myös asiakkaan osallisuutena. Metterin (2012, 218) mukaan ajankohtaista osaamista on holistinen työskentely, joka edellyttää, että ammattilaiset tunnistavat ja osaavat käyttää toisten ammattilaisten asiantuntemusta sekä asiakkaan ja hänen omaistensa tietoa. Edwards (2010) mukaan ammattien sisällöt kehittyvät, luovat käytäntönsä ja muuttuvat suhteessa toisiinsa.

Moniammatillisen ja -alaisen yhteistyön tavoitteena ja edellytyksenä on asiakaslähtöinen työ, joka sisältää kaikkien siihen osallistuvien osallisuuden, osaamisen, vastuun ja vallan. Vuorovaikutus on parhaimmillaan dialogia (Haarakangas 2008, Seikkula 2005, 2011, Vuokila-Oikkonen 2002, 2012), joka tarkoittaa kuuntelemista ja oman puheenvuoron rakentamista vastauksena toisen esittämiin ajatuksiin. Dialogissa myös rakennetaan uutta yhteistä, jaettua ymmärrystä, tietoa ja näkemyksiä.

Moniammatillisen yhteistyön edellytykset ovat myös sen haasteita. Keskeisimpiä haasteita ovat joustavat roolit, vastuukysymysten määrittely, yhteisen tiedon luomisen käytännöt sekä tiimityön ja vuorovaikutustaitojen oppiminen (Isoherranen 2012, 126). Haasteista tärkein on asiakkaan tiedon ja kokemuksen merkityksen oivaltaminen. Rakenteet eivät aina näytä mahdollistavan yhteisen tiedon rakentamista ja yhteisen toimintamallin kehittämistä. Organisaatio osoittautuu nykytekniikan mahdollisuuksista huolimatta vaikeasti ylitettäväksi rajaksi pyrittäessä asiakas- tai potilaslähtöiseen työskentelyyn. (Isoherranen 2012, 131; Pärnä 2012, 208.)

Moniammatillisen ja -alaisen osaamisen laadullinen ennakointitutkimus

Tutkimus toteutettiin laadullisena ennakointitutkimuksena. Tutkimus perustuu pehmeään systeemi-metodologiaan, joka muodostaa joustavan kehikon erilaisten laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien kokonaisuudelle. Se on Checklandin (1985) kehittämä ja soveltuu yleiskehikoksi ongelmanratkaisulle inhimillisissä systeemeissä, jossa perusideana on olla mahdollisuus todellisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen.

Metodilla tarkoitetaan tässä ”joukkoa metodisia periaatteita”, jotka ovat erilaisissa vaiheissa palautettavissa tilanteeseen soveltuvaksi metodiksi tai tekniikaksi. (Mannermaa 1992, 259–260) Pehmeä systeemimetodologia kehitettiin laajojen ja kompleksisten ongelmien ymmärtämiseksi. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että muun muassa yhteiskunnalliset ongelmat eivät johdu ainoastaan ongelma-alueen sisäisestä logiikasta tai syistä. Niihin vaikuttaa aina myös yhteiskunnallinen muutos ja siihen liittyvä päätöksenteko. (Rubin 2004.)

Tutkimuksen lähestymistapa oli tulevaisuudentutkimus. Ilmiön luonne määrittää lähestymistapoja, mutta aineistojen keruu ja käsittely tapahtuvat tutkimuksen tarkoituksen edellyttämällä tavalla. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla (11 kpl). Se painottaa mielipiteen ja näkemyksen muodostumista vuorovaikutuksessa, jossa toisten mielipiteitä kuunnellaan yhteisen näkemyksen synnyttämiseksi. (Marshalla & Rossman 1994, 84–85).

Ryhmähaastatteluun osallistujat olivat eri aloilla toimivia moniammatillisia ja -alaisia verkostoja. Fokusryhmät muodostuivat luonnollisista asiantuntija- ja työryhmistä, jotka tunsivat toisensa ja tekivät käytännön työtä yhdessä päihde- ja mielenterveyspalveluissa, monialaisissa vanhuspalveluissa, lasten ja perheiden tukipalveluissa ja monialaisessa ennaltaehkäisevässä koulujen mielenterveystyössä. Haastateltavat olivat koulutukseltaan sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, sosionomeja, lääkäreitä, psykologeja ja sote-palveluiden hallinnon edustajia. Peruste ja haastateltavia yhdistävä tekijä oli asiantuntemus monialaisesta ja moniammatillisesta työstä. Ryhmät toimivat eri puolilla Suomea. Haastateltavilta pyydettiin lupa tutkimukseen.

Fokusryhmiä pyydettiin keskustelun aluksi kuvaamaan, mitä on moniammatillinen työ vuonna 2020 ja miltä se nyt havaittavissa olevien muutostrendien näkökulmasta näytti. Fokusryhmähaastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Jokainen niistä tuotti 22–37 sivua tekstiä (fontti 12, riviväli 1,0).

Analyysin tuloksena syntyi tulevaisuuden skenaarioita moniammatillisesta työn sisällöstä, toimintaympäristöstä, yhteiskunnasta, asiakkuudesta ja osaamistarpeista. Skenaariot auttoivat kuvittelemaan, mikä on mahdollista, ja analysoimaan sen, mikä on todennäköistä. Ne toimivat myös perustana valittaessa haluttavaa ja toteutettavaa tulevaisuutta (Meristö 1993, 215).

Pehmeä systeemimetodologia antoi mahdollisuuden tutkimuksen etenemisen kannalta tarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Haastattelut kestivät useamman kuukauden ajan, joten meillä oli mahdollisuus tehdä analyysityötä koko prosessin ajan. Prosessin puolivälissä tuotimme alustavat skenaariot, joita hankkeen ohjausryhmä kommentoi. Ne olivat seuraavien haastatteluiden lähtökohtana. Niissä haastateltavat saivat täsmentää kuvaansa tulevaisuudesta ja tuottaa niihin uutta sisältöä. Haastateltavat tarkensivat myös syntyneiden alustavien skenaarioiden tulkintaa.

Tuotettujen kolmen alustavan tulevaisuusskenaarion analyysin viitekehyksenä toimi Customer, Actors Transformation process, Worldview, Owners, Environmental constraints (CATWOE) prosessi (Ceckland 1985, Rubin 2004). Sen avulla syntyi jäsennys tulevaisuuden skenaarioiksi. Alustavat skenaariot olivat outlet, bulevardi ja palvelusateliitti.

Outlet -skenaario perustuu nykytilanteesta kehitettyihin uhkakuviin, joissa palvelut polarisoituvat ja yhteiskunnalliset palvelut marginalisoituvat. Asiakas pääsääntöisesti odottaa hoidon tai palvelun piiriin pääsemistä ja hän on toiminnan kohde. Työn lähtökohtana on byrokraattinen lähetekäytäntö. Työntekijät ovat tietäjiä asiakkaan tilanteessa ja toiminta on tiedon jakamista asiakkaalle. Organisaatio on suljettu systeemi, johon asiakkaan on vaikea löytää. Työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, koska myös ammattikuvat ja tehtävät ovat jäykkiä. Mallin vahvuutena ovat huolellisesti vuosikymmenten kuluessa muotoillut työprosessit, joiden varassa esimerkiksi akuuttitilanteissa toiminta on tehokasta ja tuloksellista. (Katisko ym. 2014, 34–35.)

Bulevardi -skenaariossa markkinoille tuotetaan runsaasti laadukkaita palveluita, joissa kysyntä määrää tarjonnan ja palvelut ovat kilpailtuja. Kokonaisvastuun puute on suurin haaste ja uhka jatkuvuudella. Palvelu on vaikeasti tuotteistettavaa ja hinnoiteltavaa. Liiketaloudellisin perustein toimittaessa arvolähtöinen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ohenee. Hoivan markkinaistuminen ja muuttuminen liiketoiminnaksi vaatii sellaisia kilpailuttamismekanismeja, joita ei vielä ole osattu luoda. Sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta riski kohdentuu tällöin haavoittuvimpiin asiakasryhmiin. Parhaassa tapauksessa palveluihin kertyy erityisasiantuntemusta ja erityisasiantuntemuksen muodostavia verkostoja, jolloin tieto ja tutkimus syvenevät. Tämän pohjalta on mahdollista tuottaa huipputason erityisosaamista. Se tosin edellyttää panostusta tutkimukseen ja kehittämiseen. (Katisko ym. 2014, 37–38.)

Palvelusateliitti -skenaario edustaa tulevaisuuden ihannemallia. Palvelut tuotetaan kustannustietoisesti julkisin verovaroin. Ennakoivalla suunnittelulla voidaan palveluita tuottaa taloudellisesti ja inhimillisesti. Yhteiskunnassa ja palveluissa tapahtuvat muutokset ovat samanaikainen systeeminen prosessi, johon osataan reagoida ja voidaan myös vaikuttaa. Luonnolliset verkostot ja vertaisuus ovat tärkeitä, mutta taustalla on ymmärrys luonnollisten verkostojen erilaisista kyvyistä kannatella silloin, kun tukea tarvitaan. Malli on herkkä eroille ja kykenee reagoimaan intensiivisen tuen tarpeeseen. Kansalaisten keskinäinen tasa-arvo on tärkeä, kuitenkin se nähdään hoidon, hoivan tai huolenpidon tarpeeseen perustuvana. Asiakkaan tieto ja kokemus ovat merkittäviä tutkimustiedon ohella. Prosessissa korostuu osallisuus, joka samalla merkitsee vastuun ottamista. Toimintaa perustellaan ja kehitetään vaikuttavuustutkimusten avulla. Palvelut ovat joustavia, henkilökohtaisia ja lähipalveluita. (Katisko ym. 2014, 40.)

Tulevaisuusskenaariota testattiin myös opettajaopiskelijoiden learning cafe -työskentelyn avulla. Sen tuottama aineisto kuvasi nykytilannetta ja hahmotti erilaisia tulevaisuuksia. Aineistot käsiteltiin sisällön analyysillä ja sen eri vaiheita reflektoitiin kuntoutus- ja liikunta-alan sekä sosiaali- ja terveysalan koulutustoimikunnissa. Monissa yhteyksissä kerätyt aineistot edellyttivät huolellista aineistotriangulaatiota, joka varmensi tuloksia ja toi ilmiön monipuolisesti tarkasteltavaksi.

Tutkimusprosessia voidaan kuvata monivaiheiseksi. Syntynyttä tietoa analysoitiin ja se syventyi uusissa haastatteluissa. Luotettavuutta lisäsi myös tutkimustoimikuntien ja työryhmien kommentoinnit tutkimuksen aikana. Tutkimustoimikunnat ja työryhmät tarkensivat ja korjasivat tulkintojamme. Prosessi varmisti tulkinnan onnistumista ja koko tutkimusprosessin luotettavuutta.

Tavoiteltava tulevaisuuden skenaario

Edellisessä luvussa kuvatuista kolmesta vaihtoehtoisesta skenaariosta muodostettiin yksi tavoiteltava skenaario, joka nimettiin Dynamoksi. Kuvaamme sitä seuraavaksi tarkemmin, koska se muodostaa toivotun tulevaisuuden, jossa moniammatillinen ja -alainen työ voi toteutua. Lisäksi kuvaamme moniammatillisen ja -alaisen harjoittelun osaamisvaatimuksia ja tunnuspiirteitä.

Dynamo on metafora, jonka perusta on holistisessa ihmiskäsityksessä ja asiakaslähtöisyydessä. Kuntoutus-, liikunta-, sosiaali-, terveyspalvelut tuottavat dynamon tavoin voimia ja voimaantumista siitä huolimatta, että palvelujen tarve hetkittäin voi olla hyvinkin intensiivistä. Palveluprosessit ovat mallinnettuja ja sensitiivisiä. Asiakas ja asiakkaan tieto on lähtökohta suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Asiakas tulee kuulluksi oman elämänsä asiantuntijana ja vastuullisena toimijana. Kokemus- ja käyttäjätutkimus muodostaa luontevan osan palveluiden laadun arviointia.

Rakenteellisesti malli perustuu keskitettyihin, isoihin yksiköihin. Ne edellyttävät kuitenkin toimivia tietojärjestelmiä ja sellaisia työtapoja, joissa pienet paikalliset tai liikkuvat palveluyksiköt saavuttavat palvelun tarvitsijan ja siten saavat asiantuntijatiedon käyttöönsä. Tällöin mahdollistuu myös jalkautuminen lähelle palvelujen tarvitsijaa tai käyttäjää. Näistä hajautetuista tai liikkuvista yksiköistä konsultoidaan asiantuntijoita ja kyetään reagoimaan tilanteisiin varsin nopeasti ja ilman kuormittavia läheteprosesseja. Tästä on kokemusta Tanskassa, jossa kotona hoivaa tai hoitoa toteuttava työntekijä voi lähettää mobiililaitteella kuvan esimerkiksi hoidettavasta haavasta. Lääkäri voi kuvan perusteella ottaa kantaa hoitoon tai lääkitykseen keskusteltuaan asiakkaan ja hoitajan kanssa. (Digitaliseringsstyrelsen 2013, 12.)

Erilaisten asiantuntijoiden transprofessionaalinen osaaminen, tietäminen ja toiminta kehittyvät yhteistyössä. Rajapinnoilla osataan toimia joustavasti ja tehokkaasti. Havainnosta syntyy ajatus osaamisen kehittymisen vastavuoroisuudesta tai prosessimaisuudesta, jolloin yhteistyössä kaikkien osapuolten tietämys lisääntyy. Peruspalveluissa voidaan kehittää kykyä reagoida asiakkaiden tai/ja potilaiden palvelutarpeisiin entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin.

Palvelut tuotetaan tai organisoidaan kustannustietoisesti pääosin julkisin verovaroin. Tätä luonnollisesti määrittää se, millaiseksi yhteiskuntaa poliittisella päätöksenteolla ohjataan. Hyvinvointiyhteiskunta -ajattelulla on Suomessa vankka kannatus ja se merkitsee tulevaisuudessa varojen suuntaamista kansalaisten hyvinvointia edistäviin palveluihin kestävällä tavalla.

Palvelutoimintaa perustellaan ja kehitetään muun muassa vaikuttavuustutkimusten avulla. Ennakoivalla ja asiakkaita osallistavalla suunnittelulla palvelu tuotetaan eettisesti kestävästi, taloudellisesti ja inhimillisesti. Yhteiskunnassa ja palveluissa tapahtuvat muutokset ovat samanaikainen systeeminen prosessi, jossa sen eri osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Skenaario perustuu siihen, että palvelurakenneuudistus on pystytty viemään läpi tavalla, joka poistaa kuntien erilaisten voimavarojen kautta syntyvää kansalaisten eriarvoisuutta. Monialaisen ja -ammatillisen työn yhtenä merkittävänä funktiona on vaikuttaminen. Poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen pohjaksi tuotetaan myös kokemustietoa. Toiminnassa tähdätään kansalaisten yhdenvertaisuuteen, ja siinä korostuvat luonnolliset verkostot ja vertaisuus.

Dynamossa palvelujen tarjonta on tunnistettua, ja tietoa on saatavilla monikanavaisesti. Palvelut ovat laadukkaita, eivätkä ne perustu asiakassegmentointiin. Asiakkaiden palvelujen tarve on hyvin erilaista, mutta yhä enemmän palvelut toteutuvat asiakkaan kotona, hänen tarpeistaan lähtien. Asiakas valitsee palvelun tuottajan varallisuudestaan riippumatta, mutta hänellä on myös mahdollisuus yksityisiin, itse kustannettuihin palveluihin.

Tietojärjestelmien kehittyminen mahdollistaa liikkuvat ja lähellä palvelujen käyttäjää toteutuvat ratkaisut. Ne ovat entistä helpommin saatavilla ja ne myös saavuttavat käyttäjänsä yhä paremmin. Palvelut ovat ikä-, kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisiä. Tärkeätä on huomata palveluiden saavuttamiseen liittyvät moniulotteiset tekijät. Yhtä hyvin köyhyys, matala koulutustaso, vammaisuus kuin korkea ikä tekevät palveluprosesseista ja niihin pääsystä erilaisia. Palveluratkaisut eivät saa olla rakenteellisesti diskriminoivia.

Välitöntä reagointia ja akuutteja toimenpiteitä vaativat palvelut toimivat Dynamossa, koska niistä on sovittu yhteiskunnallisesti. Institutionaaliset, universaalit palvelut (äitiyshuolto, kouluterveydenhuolto) ovat kehittyneet koko perhettä osallistavaksi. Sosiaalisen pääoman ja ihmisten omien voimavarojen merkitys on tunnistettu hyvinvoinnin peruselementiksi. Asiantuntijoiden verkostot rakentuvat tai joustavat asiakkaan tarpeen mukaan. Moniammatillista työtä kuvaavan dialogin tuloksena syntyy moniäänisyyttä ja monenlaisia ratkaisuja, joiden laatu viimekädessä todentuu asiakkaan kokemuksena saadusta avusta tai tuesta.

Osaamisen dialektinen kehittyminen

Tulosten perusteella yhteinen työ kehittää kaikkien osapuolten osaamista ja työtä. (Katisko ym. 2014.) Tutkimuksessa tuotettiin käsite asiantuntijuuden dialektinen kehittyminen. Sillä viitataan yhteiseen oppimisen prosessiin. Lisäksi esimerkiksi hajautettujen palvelujen mahdollisuus käyttää konsultaatioapua monipuolisesti ja asiakkaan oman tiedon hyödyntäminen tuottavat yhteisen osaamispääoman vahvistumista. Erityisen selkeästi se näkyy rajapintatyöskentelyn tehostumisena ja kehittävänä otteena omaan työhön.

Monialaiseen ja -ammatilliseen työhön liittyy olennaisesti opiskelijoiden ohjaus, joka mahdollistaa monialaisen ja -ammatillisen työkulttuurin vahvistumisen. Opiskelija on resurssi, työpari ja kehittämiskumppani, jonka kanssa on mahdollista keskustella työstä ja oppia yhdessä. Yhteisenä tavoitteena on kulttuurisensitiivinen ymmärrys yhteiskunnan muutoksista ja niiden vaikutuksista yksilöiden ja yhteisöjen elämään. Tätä osaamista nimitettiin yhteiskunnalliseksi lukutaidoksi. Ihmettely ja yhteisöllinen tietämyksen tuottaminen ovat keinoja säilyttää luova ja kysyvä suhde työhön.

Monialainen ja -ammatillinen osaaminen oppimisen näkökulmasta

Tulosten mukaan moniammatillinen osaaminen tarkoittaa sitä, että oman ammatin tietoperustan ja siihen liittyvän osaamisen ohella hallussa on kehittävä suhde omaan työhön, kyky reflektoida sekä taito toimia yhdessä. Johtaminen on yhteistyön väline ja siinä painottuvat osaamisen, yhteistyön, ihmisen, kehittämisen ja talouden johtaminen. Johtamisen haasteina ovat jatkuva muutos, joka saattaa tuottaa myös työhön sitoutumisen ongelmia.

Sähköiset palvelut ovat yhä merkittävämmässä roolissa, mutta vuorovaikutusta ja kohtaamista edellyttävien palveluiden monikanavainen saavutettavuus on tärkeää. Tanskassa toteutetussa digitalisaatioprosessissa oli todettu, että sekä ikääntyvät että nuoret tarvitsevat apua saadakseen digitalisaation tuottaman edun. Nuoret eivät vielä hahmota yhteiskunnallisia järjestelmiä, vaikka ovat taitavia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ikääntyvien yhteiskunnallinen tietämys on laajempaa, mutta sähköisten välineiden käyttö tai esimerkiksi muistihäiriöt saattavat tuottaa pulmaa. Heillä onkin tavoitteena saattaa 80 % palveluista sähköisiksi. He korostavat sähköisten palvelujen vuorovaikutuksellisuutta. Asiakkaan on saatava tieto siitä, että hänen kysymyksensä tai tieto hänen tarpeestaan on mennyt perille. Tämä vuorovaikutuksellisuus säästää viimekädessä resursseja ja tuo asiakastyytyväisyyttä. (Digitaliseringsstyrelsen 2011,15.)

Monialaisen ja -ammatillisen osaamisen kehittyminen vaatii tukea ja ohjausta. Sen perustana ovat arvot, jotka todentuvat eettisessä toiminnassa. Harjoittelussa toimitaan, kehitetään, reflektoidaan ja kyseenalaistetaan yhdessä tiimeissä ja työryhmissä. Tällaisessa kulttuurissa asiakkaat ja eri alojen ammattilaiset voivat kokea olevansa arvostettuja ja heidän äänensä kuuluu.

Tulevaisuuden osaamisvaatimusten kuvaus viittaa ei-hierarkkiseen ja asiakaslähtöiseen toimintaan. Monialaisen ja moniammatillisen verkoston toiminnassa korostuvat myös avoimuus, yhteisöllinen tiedon tuottaminen sekä esteetön tiedonsiirto. Mahdollisuus reflektoida muiden alojen toimijoiden kanssa kehittää tietoperustaa ja luo sille merkityksiä, joiden varassa osaaminen syvenee ja laajenee yhteiseksi osaamiseksi ja jaetuksi tiedoksi. Se vahvistaa sekä yhteisen että erillisen työn tunnistamista.

Yhteisöllisen ja alat ylittävän osaamisen kehittämisen konteksti on työelämä – tapahtuipa se harjoitteluissa, hankkeissa/projekteissa tai opinnäytetyöprosesseissa. Oppimista edistäviä menetelmiä ovat toiminnalliset harjoitukset ja työelämässä tapahtuvaan kehittämistyöhön osallistuminen. Vertaistutorointi on merkittävää oman tietoperustan kehittämisessä ja mentorointi muodostuu parhaimmillaan vastavuoroiseksi. Sen sisältämä ohjaus muuntuu yhdessä tietämiseksi ja dialogiksi. Parhaimmillaan harjoittelun ohjaaminen on työparityöskentelyä, jossa molemmat oppivat.

Oppimisympäristöt ovat siellä, missä ihmiset ovat, missä ongelmia tunnistetaan ja missä niitä ratkaistaan. Haasteena ovat oppimisen ja oppimisympäristöjen monimuotoisuus ja vuorovaikutteisten toimintatapojen hyödyntäminen. Monimuotoisuutta tuotetaan parhaiten opiskelemalla ja harjoittelemalla mahdollisimman monialaisesti ja -ammatillisesti eri toimintaympäristöissä. Palvelujen tuottajina voivat olla julkinen, yksityinen ja kolmas sektori. Kansalaisaktiivisuus, vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat tärkeitä toimintaympäristöjä ja merkittävää sosiaalista pääomaa. Ne ovat myös varteenotettavia indikaattoreita palvelujen toimivuudesta ja tuottavat tietoa palveluiden katkoksista tai aukkokohdista. Niiden piirissä voi myös syntyä merkittäviä, käyttäjälähtöisiä innovaatioita.

Pohdinta

Moniammatillista ja monialaista osaamista opitaan harjoittelemalla autenttisissa tilanteissa koko sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksen aikana. Kemppaisen (2012) mukaan alan ammattilaisilla on puutteelliset taidot ja tiedot toimia yhteistyössä. Voi olla, että koulutuksen ja työelämän rakenteet uusintavat kulttuurisina toimintatapoina erillisten ammattien ja yksilöllisten identiteettien merkitystä. Tarvitaan moniammatillisen ja -alaisen oppimisen paikkoja (Eloranta & Kuusela 2011) ja uudenlaisia työn tekemisen tapoja.

Monialainen verkostoituminen jo koulutuksen aikana mahdollistaa oman osaamisen laajenemisen. Yhteinen koulutus vähentää keskinäisiä ennakkoluuloja, parantaa vuorovaikutustaitoja ja lisää halua kehittää omaa yhteistyöosaamistaan. (Kemppainen ym. 2012). Yhteistyöosaamisen kontekstina pidetään työelämää, mutta konteksti voi olla myös laajempi ja ulottua vapaaehtoistyön tai kansalaistoiminnan eri toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Rubinin (2010) mukaan ilmiöpohjainen oppiminen on yhdessä suunnittelua, toimeenpanoa ja kehittämistä ja se edellyttää yhteistoimintaa eri oppiaineiden, tieteenalojen ja tiedekuntien opettajien kesken. Hänen mukaansa eri tieteenaloilla on ilmiöitä useimmiten tutkittu niiden omista lähtökohdista ja näkökulmista. On kehittynyt kunkin tieteenalan oma käsitteistö, kieli, teoriapohja ja menetelmät. Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus edellyttävät, että nämä eri tieteenalojen omat työkalut ja lähestymistavat toimivat jäsentämisen välineinä, eräänlaisina työkaluina tieteenalat ylittävässä yhteistyössä.

Aloja ylittävä osaaminen tuottaa osaamisen dialektistä kehittymistä. Se on myös haaste tulossa olevalle Sote-uudistukselle. Rajapinnoilla ja yhdessä toimiminen luo mahdollisuuksia luoviin ja yhteistoiminnallisiin ratkaisuihin, joissa myös vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan resurssit tulevat käyttöön. Asiakkaan osallisuus kulminoituu kuulluksi tulemiseen ja vaikuttamisen todellisiin mahdollisuuksiin. Osallisuuden esteinä saattavat olla mm. kommunikaatio- tai muistivaikeudet. Esteiden poistamiseen pitää panostaa koulutuksessa ja palveluissa.

Tutkimuksen luotettavuuden näkökulmasta tulevaisuuden työelämän ennakointi on vaikeaa ja ammatin perusosaamisen lisäksi opiskelijan on tärkeää saada haltuunsa oppimisen ja kehittymisen valmiudet, joiden varassa hän pärjää sekä työelämässä että elämässä (Kolkka 2001, 2013). Tutkimuksen fokusryhmien koko oli fokusryhmien koolle asetettujen kriteerien mukainen (Puchta & Potter 2002). Tiimiin valittiin asiantuntijat sen perusteella, että heillä on kokemusta moniammatillisesta ja -alaisesta työstä. Kuitenkaan kukaan ei varmasti pysty sanomaan ovatko henkilöt juuri oikeita. Suunnittelimme ensimmäisen haastattelukierroksen tarkasti varmistaaksemme, että tutkimus vastaa sille asetettuun kysymykseen. Analyysin ja tulosten luotettavuutta lisäsi se, että kolme tutkijakoulutuksen saanutta henkilöä toteutti sen. Lisäksi analyysin tulosta arvioi hankkeen ohjausryhmä. (Barbour 2010). Tuloksena syntyi tietoa koulutuksen kehittämiseksi. Koulutuksen tulee tuottaa osaamista, johon sisältyy yhteiskunnallinen lukutaito ja halu vaikuttaa inhimillisten ja asiakkaan osallisuutta edistävien palvelujen syntyyn.

Kirjoittajat

Marjo Kolkka, yliopettaja, TKI, FT, YTM, Diakonia-ammattikorkeakoulu, marjo.kolkka@diak.fi

Päivi Vuokila-Oikkonen, yliopettaja TKI, TtT, työnohjaaja-työelämän kehittäjä-reteaming coach, Diakonia-ammattikorkeakoulu, paivi.vuokila-oikkonen@diak.fi

Barbour, R.S. 2010. Focus Groups. Teoksessa Bourgeault, I., Dingwall, R. & de Viers, R. The SAGE Handbook of Qualitative Methods in health Research. London: Sage Publications.

Chekland, P. 1985. Systems Thinking, Systems Practice. Avon, Bath: The Pitman Press.

Digitaliseringsstyrelsen 2011. The digital path to future welfare. The Danish e-Government Strategy 2011–2015. The Danish Covernment, Local Government Denmark, Danish Regions http://www.digst.dk/~/media/Files/Digitaliseringsstrategi/Engelsk_strategi_tilgaengelig.pdf. Viitattu 7.11.2014.

Digitaliseringsstyrelsen 2013. Digital Welfare empowerment, flexibility and efficiency. Common public-sector strategy for digital welfare 20143-2020. The Danish Covernment, Local Government Denmark, Danish Regions http://www.digst.dk/~/media/Files/English/Strategy_for_Digital_Welfare.pdf. Viitattu 7.11.2014.

Edwards, A. (2010) Being an Expert Professional Practitioner. The Relational Turn in Expertice. London: Springer,.

Eloranta, S. & Kuusela, M. 2011. Moniammatillinen yhteistyö – katsaus suomalaisiin hoitotieteellisiin opinnäytetöihin. Tutkiva Hoitotyö 9 (3), 4–12.

Grigg L. & Johnston R. & Milson N. 2003. Emerging issues for cross-disciplinary research: conceptual and empirical dimensions. http://www.dest.gov.au/sectors/research_sektor/publications_ resources.

Holland L. H. M. 2006. Expansion of cross-disciplinary science research defines Hyman´s tenure. http://www.thecrimson.com/article.aspx

Isoherranen, K. 2012, Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto

Katajamäki E. 2010. Moniammatillisuus ja sen oppiminen. Tapaustutkimus ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalta. Acta Universitatis Tamperensis 1537. Tampere: Tampereen yliopisto. Kasvatustieteen laitos.

Katisko M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen P. 2014. Moniammatillinen ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alan koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Raportit ja selvitykset 2014:2 Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/155899_moniammatillinen_ja_monialainen_osaaminen_sosiaali_terveys_kuntoutus_ja_lii.pdf

Kemppainen T., Paasivaara L. & Wiik H. 2012. Terveydenhuollon ,moniammatilliseen johtamiskoulutukseen osallistuneiden käsityksiä johtamisosaamisen kehittymisestä. Premissi 7 (5), 32–39.

Kolkka, M. 2001. Ammattiin oppimisen situationaalisuus, yksilöllisyys ja prosessuaalisuus. Acta Universitatis Tamperensis 825. Tampere: Tampereen yliopisto.

Kokka, M. & Karjalainen AL 2013. Maailman osaavin kansa – Koulutuksellinen tasa-arvo on poliittinen ja pedagoginen kysymys. Teoksessa Mahlamäki-Kultanen S., Hämäläinen T., Pohjonen P. & Nyyssölä K. (toim.) 2013. Maailman osaavin kansa 2020 – Koulutuspolitiikan keinot, mahdollisuudet ja päämäärät. Koulutustutkimusfoorumin julkaisu. Opetushallituksen raportteja ja selvityksiä 2013:8. Tampere: Yliopistopaino. 50–67

March J. 2006. Cross-disciplinary research group. http://www.nottingham.ac.uk/cdrg/

Mannermaa, M. 1993. Pehmeä systeemimetodologia tulevaisuudentutkimuksessa. Teoksessa Miten tutkisimme tulevaisuutta? Kommunikatiivinen tulevaisuudentutkimus Suomessa. Vapaavuori, M. (toim). Tulevaisuudentutkimuksen seura ry. Helsinki: Painatuskeskus ry. 89–95.

Metteri, A. 2012. Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy.

Puchta, C.& Potter, J. 2002. Manufacturing individual options: market research focus groups and the discursive psychology of evaluations. British Journal of Social Psychology 41, 345–363.

Pärnä, K.2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. C-sarja 341. Scripta Lingua Fennica Edita. Turun yliopiston julkaisuja.

Rubin, A. 2004. pehmeän systeemimetodologian perusteet. http://www.tulevaisuus.fi/topi/topi_vanha/kokohakemistosivut/kokossm.htm luettu 22.1.2013.

Rubin, A. 2010. Muuttuvan ajan muuttuvat haasteet. Mihin tulevaisuudentutkimuksen opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota? TVA-JULKAISUJA 1/2010 Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia. http://www.tvanet.fi/tutkimus/julkaisut/TVA-julkaisuja-2010-1.pdf

Sillanaukee, P. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on historiallinen. http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/-/view/1878483, i.a. luettu5.11.2014.

STM 2014. Hyvinvointi on toimintakykyä ja osallisuutta, Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2014:13. www.stm.fi/julkaisut

Vuokila-Oikkonen, P.2002. Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 704.

Vuokila-Oikkonen, P.2012. Mielenterveyden edistäminen peruskoulun alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa. Julkaisussa Liisa Kiviniemi et al. (toim) Piiriltä yliopiston kautta siviiliin dosentti Merja Nikkosen juhlakirja. ePooki 9/2012- Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. 50–58. http://www.oamk.fi/epooki/?julkaisu=52 

Työelämä uudistuu jo – uudistuvatko ammattikorkeakoulut

’Aika entinen ei koskaan enää palaa’ – lauloi Junnu Vainio aikoinaan. Tämä pitää paikkansa myös työn ja työelämän suhteen. Työelämä entinen ei todellakaan enää koskaan palaa.

Suomi on kyntänyt jo vuosia vähenevän, negatiivisen ja nollakasvun kurimuksessa. Olemme menettäneet globaaleja markkinaosuuksiamme. Kilpailukykymme, jota vielä jokin aika sitten kehuttiin maailman parhaaksi, on kärsinyt pahoja kolauksia. Jo vuonna 2012 arveltiin, että Suomen teollisesta tuotannosta on poistunut pysyvästi yli 59 000 työpaikkaa. Nuo menetykset ovat tuskin parissa vuodessa ainakaan pienentyneet.

Tilastokeskuksen uusimpien lukujen mukaan juuri nyt Suomessa on 60 000 yritystä enemmän kuin vuonna 1990, mutta kokonaishenkilöstömäärä on pysynyt samalla tasolla. Toisin sanoen, yritysten työllisyys ei ole kasvanut 25 vuoteen. Eniten työnantajat ovat vähentyneet teollisuudesta ja pääosa kansantalouden työllisyyden lisäyksestä on tapahtunut kuntien ja kuntayhtymien palvelutuotannossa. Eipä ihme, että kestävyysvaje on ollut jo usean vuoden ajan talouspoliittisena iskusanana. Julkinen talous on tehotonta tai ainakin se on liian iso vallitsevaan taloudelliseen todellisuuteen. Tehostamisen, työn uudelleen ajattelemisen ja kokonaisvaltaisen työelämäuudistamisen pitäisi koskea myös koko yhteiskuntaa, mutta muutos on hidasta, aivan liian hidasta. Kun nousu joskus taas alkaa on meidän rakennettava – ainakin henkisesti – merkittävä osa tuotannostamme uudelleen ja kokonaan uudella tavalla. Uuden työn käsite on tässä avainasemassa.

Kaikessa tässä kurimuksessa on jotenkin kummallista, että kansainvälisissä rankkauksissa, kuten vaikkapa 144 maan World Economic Forumin kilpailukykymittarilla Suomi on yhä heti Sveitsin, Singaporen ja Yhdysvaltojen jälkeen neljäntenä. Tämä tarkoittaa, että WEF:n 12 indikaattorin vertailussa täytyy olla monia sellaisia mittareita, joissa olemme ykkösiä tai ainakin lähellä sitä. Esimerkiksi sellaisissa merkittävissä mittareissa kuten terveyden ja perusopetuksen sekä koulutuksen ja työssä oppimisen osalta olemme kirkkaita kultamitalisteja. Tähän ei voi todeta kuin saman, jonka elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Vesa Vihriälä lausuu Kanava-lehden numerossa 6:2014: Suomi on näihin vahvuuksiin nähden alisuoriutuja. Vaikka rakenteet ovat iskukunnossa, on kilpailukyky – siis kustannukset, tehokkuus ja tuote hakusessa. Tämä jos mikä vaatii uudenlaista työtä ja työelämää.

Pienevät resurssit ja niiden tehokas käyttö ovat jo tämän ajan a new normal. Olemme siirtymässä niukkuuden maailmaan, jossa keskeisenä asiana myös työelämässä on uudenlainen kimmoisuus – resilienssi. Työelämän resilienssillä pyritään kuvaamaan yhteisön ja jokaisen yksilön kykyjä sopeutua ennakoimattomiin muutoksiin. Resilienssi on paitsi sopeutumista yllättävään myös oppimista yllättävästä ja siten jopa hyötymistä yllättävästä. Resilienssin kyky ei ole annettu ominaisuus, se kehittyy oppimisen myötä, kohtuullisia haasteita kohtaamalla. Kyse on juuri niistä asioista, joita suomalaisen ammattikorkeakouluopetuksen pitäisi yhdessä työelämän kanssa tutkia, testata ja opettaa. Ja sitähän me teemmekin paljon enemmän kuin monet muut, mutta emme tietenkään vielä riittävästi ja kattavasti.

Uudenlaisella työn käsitteellä ja korkealla osaamisella sekä niiden tuomalla kimmoisalla mukautumiskyvyllä me onnistumme. Mutta sitä ennen on siivottava oma pesä ja kehitettävä uuden työn ja työelämän haasteita paitsi ympäröivän yhteiskunnan myös omien organisaatioidemme sisällä. Haasteita riittää molemmissa.

Kirjoittaja

Petri Raivo, rehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu, petri.raivo@karelia.fi