Ammattikorkeakoulujen vaikutus alueidensa kilpailukykyyn ja yritystoimintaan

Ammattikorkeakouluilla on merkittävä vaikutus kansallisen ja alueellisen osaamispohjan uudistamisessa sekä alueellisen kilpailukyvyn vauhdittamisessa ja yritystoiminnan edistämisessä. Suomen kilpailukyvyn kehittäminen on olennaisella tavalla sidoksissa ammattikorkeakoulujen lakisääteiseen tehtävään tuottaa osaavia asiantuntijoita ja ammattilaisia yhteiskunnan ja alueiden tarpeisiin, tehdä aluekehitystä palvelevaa ja yhteiskuntaa uudistavaa, soveltavaa tutkimusta sekä kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Näiden lisäksi erityisen merkittävää on ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävä, jossa eri puolilla Suomea vastataan alueiden omaleimaisiin tarpeisiin ja kehityshaasteisiin.

Vuoden 2014 alussa voimaan tulleissa uudistetuissa toimiluvissaan ammattikorkeakoulut ovat määrittäneet visionsa vuodelle 2020 ja siihen liittyen tarkentaneet koulutukseen ja TKI-toimintaan liittyviä strategisia painopistealueitaan ja profiileitaan. Ne on luotu vahvassa yhteistyössä kunkin alueen koulutustarpeen ennakointiin perustuen, kaupunkiseutujen ja maakuntien strategialinjausten suunnassa sekä eurooppalaisen korkeakoulualueen (European Higher Education Area) kehittämisen linjausten mukaan. Yhteisen intressin ja toisaalta työnjaon löytymistä alueilla edistää myös ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö, aktiivinen yritysyhteistyö, yliopistoyhteistyö ja muu verkottuminen alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Innovaatiotoiminnan liittäminen osaksi ammattikorkeakoulun tehtävää uudessa ammattikorkeakoululaissa on hyvin perusteltua ja kannatettavaa. Ammattikorkeakoulut tuovat innovaatiotoiminnan kautta alueelle lisäarvoa uuden palvelukehityksen, innovaatioiden, tuotekehityksen, keksintöjen ja patenttien kautta synnyttäen myös aitoa uutta kasvuyritystoimintaa. Opiskelijayrittäjyyden kehittäminen on monen ammattikorkeakoulun strategisena tavoitteena ja siinä on näyttöjä jo hyvin toimivista, uudenlaisista rakenteista ja yrittäjyyttä kehittävistä toimintamalleista ja ympäristöistä. Ammattikorkeakoulut ovat hyvin löytäneet paikkansa alueellisessa innovaatiojärjestelmässä, joskin rahoitusinstrumentteja tarkoituksenmukaisesti suuntaamalla päästäisiin varmasti nykyistä vaikuttavampiin tuloksiin. Useissa maissa on kohdennettu TKI-toiminnan rahoitusta ammattikorkeakouluille. Ammattikorkeakoulujen uudessa rahoitusmallissa 15 % tulospohjaisesta rahoituksesta on suunnattu TKI-toimintaan, mikä varmasti jatkossa lisää ammattikorkeakoulujen vaikuttavuutta. Alueellisesti olisikin tästä näkökulmasta tarkoituksenmukaista suunnata hankehakuja ammattikorkeakoulun kautta ja lisätä näin alueelle suuntautuvaa hanketoiminnan kokonaisrahoitusta.

Alueiden kilpailukykyä vauhdittavat TKI-toiminnan lisäksi erityisesti ammatillisesti suuntautuneet korkeakouluopiskelijat sekä ammattikorkeakoulututkinnoissa että ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (European Qualifications Framework) mukaisesti ammattikorkeakouluissa tuotettavat tutkinnot ovat tasoa 6 (Bachelor) ja 7 (Master). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto vastaa ylempää korkeakoulututkintoa ja antaa kelpoisuuden moniin haastaviin tehtäviin sekä kelpoisuuden tieteellisiin jatko-opintoihin. Ammattikorkeakoulut ovat vetovoimaisia ja ammattikorkeakoulusta valmistuneiden opiskelijoiden työllistyminen on keskimäärin ottaen hyvällä tasolla, mikä osaltaan kertoo työelämän ja ammatillisen, yhteiskunnan osaamispohjaa rikastavan korkeakoulutasoisen osaamisen tarpeesta.

Erityisesti ylempien ammattikorkeakoulututkintojen merkitys yritystoiminnan kehittämisessä on tärkeää, koska opiskelijat ovat jo opintojensa aikana lähes kaikki päätoimisessa työssä ja siten heillä on mahdollisuus kehittää omaa alaansa ja uudistaa työelämää. Lisäksi tuhansien opiskelijoiden harjoittelut ja opinnäytetyöt tarjoavat merkittäviä kehityspanoksia, joita alueen toimijat ovat jo oppineet hyödyntämään. Ammatilliset korkeakoulututkinnot ovatkin Suomen erityinen valtti työelämän murroksessa ja tulevaisuuden haasteissa.

Alueiden kansainvälistymisen tukeminen, kansainväliset opiskelijat ja tutkijat, kansainvälisen osaamisen siirto sekä kansainvälisen tutkimusrahoituksen hankkiminen ovat keskeisiä tavoitteita ammattikorkeakoulujen aluekehitystyössä ja alueiden liittymisessä osaksi laajempaa kansainvälistä yhteisöä. Alueellisen innovaatiojärjestelmän näkökulmasta ammattikorkeakoulut toimivat merkittävässä roolissa alueidensa kansainvälistä kilpailukykyä kehitettäessä ja siksi alueet hyötyvät ammattikorkeakoulujen vaikuttavasta kansainvälisestä toiminnasta.

Yli kahdenkymmenen vuoden kehityskaarensa aikana ammattikorkeakoulut ovat lunastaneet lupauksensa, ottaneet paikkansa ja löytäneet roolinsa ammatillisen korkeakoulutuksen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tuottajana sekä alueidensa kehityksen vauhdittajina. Korkeakoulutuksen rakenteita tarkasteltaessa on tärkeää jatkossakin kehittää näiden kahden erityyppisen korkeakoulusektorin toimintaa muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä ja uusissa osaamisen kehittämisen haasteissa.

Kirjoittaja

Outi Kallioinen, rehtori, Lahden ammattikorkeakoulu, Outi.Kallioinen@lamk.fi

Korkeakoulut ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus – Korkeakoulujen arviointineuvoston 2012−2013 loppuraportti

Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiryhmän loppuraportti. Tekijät Veijo Ilmavirta, Hannele Salminen, Markku Ikävalko, Heikki Kaisto, Päivi Myllykangas, Eero Pekkarinen, Hannele Seppälä, Touko Apajalahti. Korkeakoulujen arviointineuvosto 5:2013.

Vaikuttavuuden mittaamisen haasteet

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy monesta eri tekijästä. Kun vaikutukset kertyvät yleensä pitkän aikavälin kuluessa, niiden mittaaminen ja niiden perusteella palkitseminen ovat osoittautuneet pulmalliseksi. Asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Niinpä havaittua kehitystä ei hevin voi laskea yhden toimijan ansioksi tai tappioksi, koska sekä suhdanteet, korkeakoulun strateginen fokus että alueellinen toimintaympäristö tuovat kokonaisuuteen omat erityispiirteensä. Mitkä seikat ja keiden kaikkien panos itse asiassa on vaikuttanut lopputulokseen?

Korkeakoulujen arviointineuvosto toteutti vuosina 2012−2013 yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden teema-arvioinnin. Itse tulosten rinnalla haluttiin tarkastella sitä, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut ylipäätään määrittelevät yhteiskunnallisen tehtävänsä ja mitä tavoitteen toteutumista edistäviä tai ehkäiseviä tekijöitä on tunnistettavissa. Kesäkuussa 2013 julkaistu loppuraportti Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä (KKA 5:2013) on tärkeä puheenvuoro. Se jäsentää yleisellä tasolla vaikuttavuuden asemaa korkeakoulujen tavoitesopimuksissa ja strategioissa. Samalla tarkastellaan myös itse toteuttamisen painopisteitä ja laadunhallintaan liittyviä toimenpiteitä.

Tämän katsauksen näkökulma painottuu ammattikorkeakouluja koskeviin arvioihin ja suosituksiin. Yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja niin sanotun kolmannen tehtävän tarkastelu jää enemmän taka-alalle.

Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallinen identiteetti

Ammattikorkeakoulujen strategioissa yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehittäminen on kuvattu keskenään varsin yhdenmukaisesti. Tavoitteen katsotaan toteutuvan osaamisen siirtämisenä: se on työelämälähtöisen koulutuksen, toiminta-alueelle sijoittuvien valmistuneiden opiskelijoiden sekä aktiivisen kehitys-, innovaatio- ja tutkimustoiminnan yhteisvaikutusta. Koulutusohjelmakokonaisuudet on usein suunniteltu vastaamaan alueen elinkeinorakennetta. Oman toimintaympäristön elinvoiman ja kilpailukyvyn lisääminen on ammattikorkeakoulujen strategioiden auki kirjoitettu ja yhteisesti jaettu yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoite.

Merkittävä ero ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä on myös siinä, millä perusteilla tulevaisuuden strategiset painopisteet halutaan määritellä. Keskustelu työ- ja elinkeinoelämän kanssa oli tärkeintä ammattikorkeakouluille. Yliopistoissa ajateltiin painokkaammin, että sen itse tulee määritellä painopisteensä.

Raportin mukaan vaikuttavuus on yliopistoja selkeämmin ammattikorkeakoulujen sisäisten tulosmittareiden tai arviointien elementti. Yliopistot katsovat valtaosin toteuttavansa kolmatta tehtäväänsä parhaiten tekemällä tutkimus- ja opetustyönsä mahdollisimman hyvin. Vaikuttavuus määrittyy näiden kahden osa-alueen kautta, eikä siitä siten muodostu yliopistoissa selvää tulosaluetta, jota aktiivisesti mitattaisiin tai seurattaisiin.

Arviointiaineistosta käy ilmi, että ammattikorkeakoulut hakevat vaikuttavuudesta suuntaa TKI-toiminnalleen. Siksi ne ovat myös aktiivisia yliopistoyhteistyön etsijöitä. Yliopistot sen sijaan panostavat entistä vahvemmin kansainvälisen tieteellisen arvostuksen ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Vain muutama yliopisto on nostanut esille ammattikorkeakoulun strategisena yhteistyökumppaninaan. Sekä yliopistojen että elinkeinoelämän edustajista 71 % katsoi ammattikorkeakoulujen tarvitsevan yliopistojen tieteellistä osaamista aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Ammattikorkeakoulut ja julkisten palveluiden edustajat näkivät tarpeen huomattavasti pienempänä. Vain 43% arveli yliopistoista olevan hyötyä paljon tai erittäin paljon.

Korkeakoulujen näkemykset roolistaan sen sijaan olivat yhdenmukaisia ulkoisten sidosryhmien toiveiden kanssa. Korkeakoulut rakentavat itselleen merkittävää kehittäjän ja innovaattorin asemaa, jossa ne luovat uusia mahdollisuuksia, tuotteita, markkinoita ja näkökulmia. Elinkeino- ja työelämän korkeakouluille asettamat odotukset liittyvät vastaavasti uusiin avauksiin sekä ajatuksellisella ja henkisellä tasolla että varsinaisena toimintana.

Verkostot ja kumppanuuksien hallinta

Kumppaneiden, sidosryhmien ja erilaisten liittoutumien merkitys korkeakoulujen vaikuttavuudelle nousee esiin niiden strategioissa. Kumppanuuksia tai kumppanuusverkostoja halutaan hyödyntää niin TKI-työssä kuin opetussisältöjen uudistamisessa. Vaikka sidosryhmien edustajista 60 % piti korkeakoulujen kumppanuuksienhallintaa suunnitelmallisena ja palautetta hyödyntävänä, silti useissa korkeakouluissa on käynnissä kumppanuuksien kehittämishankkeita. Niiden avulla yhteydenpitoa sidosryhmiin ja yhteistyötahoihin pyritään tekemään vielä aiempaa säännöllisemmäksi ja systemaattisemmaksi. Samalla on tunnistettu, että työ edellyttää organisointia ja vastuiden määrittelyä, seurantaa, ylläpitoa ja kykyä arvioida kumppanuuksia.

Myös vuorovaikutus ja viestintä sidosryhmien kanssa korostuvat entisestään. Kun enenevässä määrin haetaan dialogia, sosiaalisen median rinnalle ovat nousseet erilliset sidosryhmäportaalit tai pop up-tyyppiset fyysisen tai virtuaalisen kohtaamisen tilat. Dynaamiset vuorovaikutuksen tavat ovat muutenkin nousussa: uniikit yhteiskehittelyn toimintamallit, teknologiatiimit, positiivisen pörinän ylläpito ja jakamisen kulttuuri.

Alueellinen vaikuttavuus toteutuu useissa yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, yliopistokeskusten ja tutkimuslaitosten välisissä yhteistyön muodoissa. Tällaisia voivat olla yhteinen tutkimus, hankkeet, tilat ja laboratoriot. Arviointiryhmä nostaa myös esiin hyvin toimivina esimerkkeinä alueellisia yhden luukun palveluja, joissa kaikki korkeakoulutoimijat tarjoavat osaamistaan työelämälle yhteisen yksikön tai portaalin kautta. Useilla alueilla korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi liittoumiin kuuluu kaupunkeja, kuntia, yrityksiä, kauppakamareita ja yrittäjäjärjestöjä.

Kansainvälisyys ja kilpailukyvyn edistäminen

Korkeakoulut jakavat oman arvionsa mukaan kansainvälisiä verkostojaan alueiden kehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Hyödyt eivät kuitenkaan vaikuta siirtyvän suunnitelmallisesti tai tehokkaasti korkeakoulujen ulkopuolelle, sillä jopa 63 % elinkeinoelämän edustajista oli eri mieltä. He katsoivat, että tarvitaan aiempaa selvästi monipuolisempaa kansainvälistä yhteistyötä nostamaan tutkimuksen ja koulutuksen tasoa niin, että se säteilisi hyvinvointina ja osaamisena koko alueelle.

Aktiivisen opiskelija- ja henkilöstövaihdon sekä kansainvälisten tutkimuslaitosten linkittämisen yrityksiin katsottiin vahvistavan alueen elinkeinoelämän kilpailukykyä. Osaamispääoman kasvattamiseksi kansainväliset rekrytoinnit nähtiin tärkeänä keinona. Elinkeinoelämä ehdotti kansainvälisten opiskelupaikkojen lisäämistä, opintojen jälkeisen yhteyden säilyttämistä kansainvälisiin opiskelijoihin ja heidän parempaa integrointiaan suomalaiseen työelämään. Kaikissa ammattikorkeakouluissa tulisi vähintään yhden kärkialoista tavoitella kansainvälisesti merkittävää tasoa.

Hyvänä mahdollisuutena nähtiin kotikansainvälistyminen ja yhteisöjen monikulttuurinen kehittyminen kansainvälisistä koulutusohjelmista valmistuneiden avulla. Ylipäätään opiskelijat haluttiin aktiiviseen yhteistyöhön yritysten kanssa jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Yhteistyön tulisi ulottua myös toisen asteen oppilaitosten toimintaan esimerkiksi yhteisten tai ristiin valittavien opintojen tai projektien avulla.

Alueellisten kärkiosaamisten tunnistaminen ja korkeakoulujen profiloituminen sekä tutkimuksen että yritysyhteistyön näkökulmasta näille aloille koettiin tärkeäksi. Ennakointityön lisäämistä ja erilaisia alue-ennakointimallien kehittelyä pidettiin tärkeänä. Elinkeinoelämä kehotti korkeakouluja rohkeammin yritysrajapinnassa toimimiseen, osaamisen vahvistamiseen ja liike-elämän ymmärtämiseen. Julkisen sektorin edustajat toivat esiin myös, että yhteistyö etenee usein liiaksi korkeakoulun ehdoilla ja ettei työelämän tarpeita huomioida vielä riittävästi. Käyttämättömäksi voimavaraksi kansainvälistymisessä nähtiin korkeakoulujen välinen strateginen yhteistyö.

Johtopäätökset ja suositukset

Arviointiraportin mukaan korkeakoulut pystyvät kuvaamaan vaikuttavuuteen liittyviä toimenpiteitään, mutta harvoin varsinaisia tuloksia eli sitä, millaista muutosta ja kehitystä on alueella saatu aikaan. Toiminnoista ei tunnu syntyvän systemaattista, pitkäkestoista tai pysyvää yhteiskuntaan vaikuttamisen rakennetta, vaan pikemminkin esiin piirtyy pirstaleinen hankekenttä.

Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä antaa raportin päätösosassa 18 suositusta yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämiseksi. Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvä tehtävä on suositusten mukaan nostettava omaksi tulosalueekseen opetus- ja tutkimustehtävän rinnalle. Siksi korkeakoulujen merkitys tulisi kirjata nykyistä selkeämmin myös erilaisiin koulutus- ja innovaatiopoliittisiin ohjelmiin.

Vaikuttavuuden suurempi painoarvo edellyttää puolestaan tulosten seurantaa ja arviointia. Tästä syystä arviointiin tulee rakentaa malli. Siinä määriteltäisiin osin valtakunnalliset, osin korkeakoulujen erilaisuutta kunnioittavat tuloskriteerit niin, että seurantamittarit voitaisiin jatkossa sisällyttää rahoitusmalleihin. Esimerkiksi sidosryhmäpalaute ja sen muutamat valtakunnallisesti yhdenmukaiset kysymykset voitaisiin sitoa vaikuttavuuden indikaattoriksi.

Eniten yksittäisiä suosituksia raportti kohdistaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön edistämiseen. Niiden pitäisi rakentaa keskinäisiä strategisia kumppanuuksia ja asiakkuuksien hallintajärjestelmiä, jotta monialainen osaaminen voitaisiin hyödyntää paremmin. Erityisen tärkeää olisi esiintyä ja vaikuttaa kansainvälisissä verkostoissa yhdessä. Rahoituksen tulisi palkita yhtenäisenä korkeakouluverkostona toimimisesta.

Elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja toisen asteen oppilaitosten merkitystä yhteistyötahoina tulee raportin mukaan edelleen vahvistaa. Työelämäjaksojen tulisi olla osa korkeakoulujen henkilöstön elinikäistä oppimista. Sekä koulutuksen sisältöjen suunnittelussa että toteutuksessa olisi edelleen varaa tehostaa osaamista, joka nousee työ- ja elinkeinoelämän tarpeista.

Elinkeino- ja koulutuspolitiikkaa tulisi suositusten mukaan edelleen lähentää toisiinsa niin, että korkeakoulut otettaisiin selkeämmin mukaan laatimaan ja toteuttamaan kansallisia ja alueellisia elinkeinostrategioita. Korkeakouluille asetetaan myös kunnianhimoinen tavoite olla maailmanlaajuisten strategisten kontaktien ja kumppanuuksien kehittäjä. Kansainväliset verkostot ja ylipäätään huippuosaamisen siirtäminen maailmalta elinkeinoelämään ovat raportin näkemyksen mukaan korkeakoulujen vahvuus, vaikkakin vielä osin hyödyntämätön potentiaali.

Pohdintaa ja jälkipuintia

Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä ansaitsee kiitosta tärkeän teeman esille nostamisen lisäksi siitä, että ammattikorkeakoulujen ominaislaatu, alueelliset erityispiirteet ja jatkuvien muutosten kohteena olemisen haasteet on siinä tunnistettu. Pääsääntöisesti raportti pystyy välittämään hyvin sen todellisuuden, jossa ammattikorkeakoulut toimivat osana korkeakoulujen ja alueellisten intressitahojen vyyhteä.

Huomiota sen sijaan ei ehkä kiinnitetä riittävästi siihen, kuinka erilaisista koulutusalayhdistelmistä ammattikorkeakoulut koostuvat. Yhteydet yrityksiin ovat vahvemmat tietyillä aloilla. Toisilla voi korostua kehittäjän rooli julkisella puolella, kolmannella sektorilla ja esimerkiksi kulttuurielämässä. Tästä syystä sekä tehtyjen taustakyselyjen että alueellisten seminaarien informanttiryhmien jakaminen vain elinkeinoelämän ja julkisen puolen toimijoihin on voinut kapeuttaa vastausten näkökulmia.

Kansainvälinen kilpailukyky ei nojaa ainoastaan teknisten ja kaupallisten alojen menestykseen, vaan palveluinnovaatioihin, ihmislähtöisesti suunniteltuihin toimintaprosesseihin, vahvaan elämystalouteen ja yhteisöllisyydestä nouseviin luoviin ratkaisuihin. Raportissa ei esimerkiksi noussut esiin lainkaan korkeakoulujen vaikuttavuus paikallisen kulttuuritarjonnan tuottamisessa ja siten alueen attraktiivisuuden lisäämisessä.

Jokseenkin suoraviivaisesti raportin suosituksiin on otettu mukaan myös elinkeinoelämän sinänsä ymmärrettävä toive siitä, että varsinkin ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa tehtäisiin liike-elämän tarpeista käsin. Korkeakoulujen perustehtäviin kuuluu kuitenkin opettaa kriittistä, tutkittuun tietoon perustuvaa ajattelua. Siksi ei liene perusteltua tavoitella ammattikorkeakouluillekaan paikkaa liike-elämän kuuliaisena vasallina vaan yhteistyökumppanina, joka pystyy näkemään myös hetkellisten ilmiöiden yli sen, minkä varaan voi rakentaa pysyvää menestystä ja inhimillistä hyvää.

Raportissa eivät pääkaupunkiseudun erityispiirteet tule huomioiduksi. Mitkä ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden mekanismit ja odotetut tulokset metropolialueella, jossa yhteistyöorganisaatioiden kokoluokka ja määrä ovat jotain aivan muuta kuin maakunnissa? Pääkaupunkiseudulla on poikkeuksellisen paljon aineetonta pääomaa, suuret tutkimus- ja kulttuurilaitokset, järjestöjen keskusorganisaatiot, yritysten pääkonttorit ja globaalit toimijat. Arviointiryhmä, jossa mukana ei käytännössä ollut lainkaan edustajia Helsingin seudun korkeakouluista, ei ole tavoittanut selvityksessään riittävässä määrin metropoliluokan kaupunkiseutujen kilpailukyvyn haasteita. Sen sijaan yliopistokeskusten ja erilaisten maakunnallisten liittoumien painoarvo raportissa on suuri.

Nämä muutamat puutteet eivät kuitenkaan vähennä tehdyn arvioinnin merkittävyyttä. Korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus halutaan raportissa nostaa vuorovaikutuksen itsenäiseksi päämääräksi koulutuksen ja tutkimustehtävän rinnalle. Tällainen selkeytys korkeakoulujen perustehtävään on ammattikorkeakoulujen näkökulmasta enemmän kuin tervetullutta!

Kirjoittaja

Tuire Ranta-Meyer, johtaja, yhteiskuntasuhteet, FT, MuM, dosentti, Metropolia Ammattikorkeakoulu, tuire.ranta-meyer@metropolia.fi

Innolla itää kohden – Venäjä-yhteistyötä Kuopion alueella

Venäjän läheisyys on näkynyt tavalla tai toisella Kuopion historiassa satojen vuosien ajan, mutta erityisesti 2000-luvulla Venäjä-yhteistyötä on alettu kehittää aktiivisesti eteenpäin. Yhteistyö on poikinut hedelmiään niin matkailijamäärien kasvuna kuin yritysten Venäjä-tiedon lisääntymisenä. Yritysten sparraus on lisääntynyt monialaisesti vuosien varrella, matkailualan yritysten kulttuuri- ja palvelu- sekä markkinointikoulutuksina, vientityritysten aktivointi-koulutuksina ja kielikursseina. Yritysten Venäjä-osaamisen tarpeisiin on kohdennettu myös matching -tilaisuuksia, joissa kansainväliset osaajat pääsevät tutustumaan alueemme työnantajiin. Yritysten verkottumisesta hyvänä esimerkkinä on v.2010 Kuopion Asuntomessujen yhteydessä järjestetty suomalaisten ja venäläisten rakennusalan yritysten kohtaaminen.

Kuva 1. Talent Russia-matching -tilaisuus 2012

Kuopion alueen matkailussa puhaltavat uudet tuulet. Uusi yrittäjävetoinen matkailuorganisaatio aloittaa vuoden vaihteessa toimintansa. Kuopion ja Nilsiän kuntaliitoksen myötä Tahkon matkailukeskus on nousemassa yhdeksi Suomen tärkeimmistä matkailukeskittymistä. Kuopion alueella Nilsiä mukaan lukien  yöpyy vuosittain noin 100 000 venäläistä matkailijaa. Ulkomaalaisista yöpyjistä 60 % tulee Venäjältä. Venäjän kielen ja kulttuurin osaamisella on alueen yrityksille kasvava merkitys.

Kuvat 2 ja 3: Tahkon Markkinointi Oy


Kuopion alueella Venäjän kauppaa käy noin 60 yritystä. Venäjä-yhteistyön taustalla on Kuopion kauppakamarin vuosien aktiivinen rooli Venäjän kaupan edistäjänä. Lisäksi Kuopion kauppakamari ja Savon Yrittäjät ovat osakkaina ISBE Oy:ssä (Itä-Suomen Business Edustusto Pietarissa). Vientikauppaa on ollut aktivoimassa alueella myös suomalais-venäläinen kauppakamari, Finpro ja ELY-keskus.

Savonia AMK, Savon ammatti- ja aikuisopisto sekä Itä-Suomen Yliopisto mahdollistavat uuden osaamisen synnyn alueen matkailuyritysten ja vientityritysten tarpeisiin. Alueen peruskouluissa on aloittanut viime vuosina lukuisia uusia venäjän kielen ryhmiä Verraton venäjä -kielihankkeen myötä. Hankkeen tarkoituksena on luoda myönteisiä mielikuvia Venäjästä, sen kulttuurista ja kielestä sekä tiedottaa oppilaita ja vanhempia venäjän kielen osaamisen hyödyistä. Hankkeen yhteistyökumppaneiksi on haettu etenkin yrityksiä, joilla on kokemusta Venäjän-kaupasta tai venäläisistä asiakkaista yrityksissään ja jotka sitä kautta tiedostavat venäjän kielen osaamisen merkityksen Itä-Suomessa. Hanke pyrkii venäjän kielen opiskelun lisäämiseen hankekuntien (Iisalmi, Kuopio, Leppävirta, Siilinjärvi ja Varkaus) peruskouluissa, ja sen tavoitteena on saada 12 uutta venäjän kielen ryhmää vuosittain.

Kuopion kaupunki toimii Venäjä-yhteistyön mahdollistajana. Kuopion ystävyyskaupunki Pihkovan sekä kulttuuritoimijoiden laajat yhteistyösuhteet ovat olleet muidenkin toimijoiden käytössä. Kuopio on ollut mukana aktiivisesti valtakunnallisissa Venäjä-tapahtumissa. Kuopion alueen Venäjä-toiminnoissa mukana olevat organisaatiot kokoontuvat verkosto-hengessä useita kertoja vuodessa käyden läpi ajankohtaisia asioita ja suunnitellen tulevia aktivointitapahtumia. Yhteistyössä on mukana moni taho edellä mainittujen lisäksi. Aktiivisiin toimijoihin kuuluvat niin Suomi-Venäjä-seuran Itä-Suomen osasto kuin kirkkokunnat, kulttuuri- ja urheilutoimijat. Suomi-Venäjä-seura on tehnyt merkittävää työtä tuoden tämän päivän venäläistä nuorisokulttuuria tutuksi ja toteuttaen myös vuosittaista venäläisen kulttuurin viikkoa Kuopiossa. Kuopion kaupungin ystävyyskaupunki Pihkovan kanssa on järjestetty viimevuosina tapaamisia ja isoimpana niistä v. 2011 Suomi-päivät Pihkovassa Pietarin konsulaatin johdolla. Yhteistyötä on tehty kaupunkien välillä jo 40 vuotta kulttuuri- ja opiskelijavaihtojen siivittämänä.

Kuva 4: Junttan Oy

Kirjoittaja

Johanna Liukkonen, yrityskoordinaattori, BBA, Kuopion kaupungin yrityspalvelu, johanna.liukkonen@kuopio.fi

Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta

Ilkka Väänänen, Vesa Harmaakorpi & Anu Raappana (toim.). 2013. Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu. 256 s.

Julkaisun aihepiiri on mitä ajankohtaisin. Korkeakoulujen rakenneuudistuksen yhteydessä keskustellaan vilkkaasti myös korkeakoulujen roolista yhteiskunnan kehittäjinä. Teemasta julkaistiin juuri myös Korkeakoulujen arviointineuvoston teettämä arviointiraportti (KKA:n julkaisuja 5:2013). Ammattikorkeakoulujen osalta tämä yhteiskunnallinen tehtävä on selkeästi rajattu aluekehitystä tukevaksi. Nyt tarkasteltavan julkaisun 256 sivulle on koottu kaiken kaikkiaan 40 kirjoittajan tuottamana 33 eri näkökulmaa, kuvausta tai kokemusta korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Yleisemmästä otsikosta huolimatta esitykset käsittelevät käytännössä ammattikorkeakouluja ja niidenkin osalta lähinnä TKI-toimintaa.

Julkaisun esitetekstissä todetaan: ”Yksittäisen toiminnon tai instituution kehittäminen ei kuitenkaan paranna kokonaisuuden toimivuutta, vaan kehittämisen tulee tapahtua monien eri toimijoiden yhteistyönä. Tähän julkaisuun on koottu taustaa, esimerkkejä ja tulevaisuuden näkymiä moodi 2-tyyppiseen tiedontuotantoon perustuvasta oppimis- sekä tutkimus, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta”. Kautta linjan esityksissä heijastuukin monimuotoinen yhteistyö eri toimijaryhmien välillä sekä käytännön tarpeista lähtevä (moodi2) TKI-toiminta.

Teoksen alussa on kolmen eri vaikuttajan (”amk-konkari” Pentti Rauhalan, maakuntajohtaja Pertti Rajalan ja KTAMKin hallituksen puheenjohtajan Aulis Palon) näkökulmat aiheeseen. Näissä pohdiskellaan ansiokkaasti korkeakoulujen roolia aluekehityksessä eri sidosryhmien näkökulmasta.

Varsinainen sisältö on jaettu kolmeen osaan: Suuntaa suunnitelmista (4 kirjoitusta), Kokemuksia käytännöstä (12 kirjoitusta) sekä Tulevaisuutta tehden (4 kirjoitusta). Suurin osa kirjoituksista käsittelee eri ammattikorkeakouluissa kehitettyjä toimintamalleja ja niistä saatuja kokemuksia. Tämä kavalkadi antaa monipuolisen kuvan siitä lähestymistapojen kirjosta, jolla aluekehitystehtävää on pyritty hoitamaan. Yhteistyö ja yhteisöllisyys korostuvat, toisaalla korostetaan strategisen ohjauksen merkitystä ja toisaalla tuodaan esille esim. taiteen merkitystä yksilöllisen ajattelun avartajana. Kautta linjan käytännön läheisyys ja toiminta ”kentällä” on luontaista, kuten ammattikorkeakouluille kuuluukin.

Julkaisussa on myös muutaman ”ulkopuolisen tarkkailijan” näkemyksiä ja laajempia pohdintoja. Helinä Melkas tuo kirjoituksessaan esiin mielenkiintoisia käsitteitä mm. esteettömyydestä innovaatiotoiminnassa ja tietämyksen kolmesta muodosta. Yleisesti tunnettujen eksplisiittisen ja hiljaisen tiedon lisäksi voidaan puhua myös intuitiivisesta tai sumeasta tietämyksestä, mistä hiljainenkin tieto kumpuaa.

Hieman provosoivassa esityksessä ”Voisi se toisinkin olla” kirjoittajat asettavat vastakkain järjestelmäkehityksen ja yksilöllisen kyvykkyyden. Perinteisesti innovaatiopolitiikassamme on panostettu rakenteiden ja instituutioiden luomiseen, kun todellisuudessa ilman yksilöllistä ja yhteisöllistä kyvykkyyttä ei uutta synny. Kirjoituksessa ammattikorkeakouluja varoitetaan myös liiallisesta ”managerialismistä”, joka voi tukahduttaa yksilö- ja ideavetoisen innovaatiotoiminnan vaatiman tilan ja vapauden.

Julkaisun viimeisessä kirjoituksessa Riitta Rissanen pohtii ”mitä Moodi 2:n jälkeen?”. Esityksessä vilahtelevat uusimmat ”muotitermit” ekosysteemi, Quadruple Helix (neloiskierre), Moodi 3 jne. Tämäkin pohdiskelu kuvaa ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan nykytilaa: ”TK-toimintaa on rakennettu jo määritelty jo yli 10 vuotta. Tästä huolimatta ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kokonaisuutta tunnistetaan epätasaisesti.” Syitä on varmaan niin sysissä kuin sepissäkin, mutta on hyvä muistaa kuinka kauan kulttuurin kehittyminen kestää. Yliopistolaitos on Suomessakin ollut olemassa 400 vuotta ja ammattikorkeakoulut 20 vuotta. Tähän nähden saavutus on huima, mutta asema on ansaittava muiden silmissä; siihen ei keskinäinen kehuskelu riitä.

Ammattikorkeakoulujen roolia ”virallisten” aluekehitysorganisaatioiden joukossa ei ole aina tunnustettu. Syynä tähän saattaa olla myös se, että alueiden kehittäminen kuuluu Suomessa TEM:iön hallinnonalalle; laissa alueiden kehittämisestä ei edes mainita OKM:iön hallinnonalaa saati korkeakouluja. Korkeakoulujen aluekehitystoiminnan merkityksen arvioinnissa haasteena on edelleen vaikuttavuuden luotettava mittaaminen. Tähän mennessä tehdyt selvitykset keskittyvät edelleen panostusten tai välittömien tulosten arviointiin, kun varsinaiset vaikutukset ja vaikuttavuus ilmenevät usein välillisesti vasta pidemmän ajan kuluessa ja selkeitä yksittäisiä syys-seuraus -suhteita ei käytännön systeemisissä kehityskuluissa ole selvästi määritettävissä. Nyt tarkasteltava oleva julkaisu tuo omalta osaltaan merkittävän lisän aineistoon, jonka avulla vaikuttavuutta voidaan luotettavammin arvioida jatkossa.

Kirjoittaja

Matti K. Hakala, erikoisasiantuntija, TkT, Dos., Hämeen ammattikorkeakoulu, matti.hakala@hamk.fi

Asiantuntijamentoroinnilla ammattitaitoa rajattomille kampuksille? Käsiteanalyysiä ja kokemustietoa pilottiprojektin ensimmäisestä vaiheesta

Johdanto

Lähinnä ammatillista, mutta myös muuta inhimillistä kasvua tukevaa prosessia, jossa kokeneempi ohjaa kokemattomampaa, on perinteisesti nimitetty mentoroinniksi (Leskelä 2005). Mentorointi voi saada monenlaisia muotoja koulutuksessa ja työelämässä. Tässä artikkelissa kuvaan sekä mentoroinnin käsitettä että Diakonia-ammattikorkeakoulussa luotua Asiantuntijamenttoroinnin mallia. Artikkeli perustuu kirjalliselle lähdeaineistolle mentoroinnin käsitteestä sekä asiantuntijamentoroinnin pilottiprojektista saadulle kokemustiedolle. Pilottiprojektin ensimmäistä mentorointitapahtumaa kuvataan empiirisen palauteaineiston valossa. Artikkelissa jäsennän kirjallisuutta kolmen ulottuvuuden avulla, jotka olen tässä nimennyt mentoroinnin tehtäväulottuvuudeksi, mentoroinnin ihmissuhdeulottuvuudeksi ja mentoroinnin tavoiteulottuvuudeksi. Tausta-ajatuksena on, että mentorointi voi tukea muutoin rajattomilla ja ubiikeilla kampuksilla opiskelevia opiskelijoita yhtenä kasvokkaisena kohtaamisen muotona heidän ammatillisessa kasvussaan.

Mentoroinin monet määritelmät

Käsitykset mentoroinnista ovat moninaisia, eikä mentoroinnille Karjalaisen (2010) väitöstutkimuksen mukaan ole vain yhtä kaikkiin tilanteisiin sopivaa määritelmää. Mentoriksi voidaan kuitenkin kutsua henkilöä, joka neuvoo, tukee ja ohjaa mentorointisuhteen toista osapuolta eli aktoria. (Karjalainen 2010; Leskelä 2005.) Yleinen suomalainen asiasanasto YSA määrittelee mentoroinnin tarkoittavan ”arvostetun ja kokeneen asiantuntijan tietojen ja kokemusten siirtämistä nuoremmalle, uransa alkuvaiheessa olevalle henkilölle”. Mentoroinnin lähikäsitteiksi mainitaan muun muassa henkilöstökoulutus, osaamisen siirto, perehdyttäminen ja työnopetus. (YSA 2012.) Tässä artikkelissa kuvattavassa pilottiprojektissa mentori-käsitettä laajennetaan koskemaan koko organisaatiota, jolloin organisaation ajatellaan sisältävän sellaista tiedollista ja taidollista pääomaa, jota on mahdollisuus jakaa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opiskelijaryhmän kanssa.

Mentoroinnin kolme ulottuvutta

Mentoroinnin ihmissuhdeulottuvuus

Organisaation osaamispääoman voidaan ajatella koostuvan sosiaalisesta, rakenteellisesta ja inhimillisestä pääomasta (Laaksonen, Niskanen, Ollila & Risku 2005). Mentorointi voi tukea tämän pääoman rakentumista sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessissa. Olen jäsentänyt tämän kirjoituksessani mentoroinnin ihmissuhdeulottuvuudeksi. Ihmissuhdeulottuvuutta Karjalaisen (2010) mentorointisuhdetta kuvaavan tietoaineksen mukaan kuvaa muun muassa vapaaehtoisuuden periaate, emotionaalinen sitoutuminen sekä halu oppimiseen. Kiilin (2006) pro gradu-tutkielman mukaan yksilön elämänkokemus vaikuttaa merkittävällä tavalla mentorointisuhteeseen. Myös ryhmässä syntyy ihmissuhteita ja dynamiikan voidaan ajatella rakentuvan ihmissuhteille. Ryhmämuotoisen vertaismentoroinnin on todettu opettajia koskevassa pro gradu-tutkimuksessa tukevan ammatillista kasvua, mahdollistavan ajan ottamisen itselle sekä antamalla kokemuksen uudenlaisesta henkilöstön kehittymisen tavasta (Ahokas 2010).

Tutkimuksen mukaan erityistä mentorointisuhteen ihmissuhdeulottuvuudelle on muun muassa suhteen intensiivisyys, kehittymiskykyisyys ja kaksisuuntaisuus. (Haggard, Dougherty, Turban & Wilbanks 2011.) Verkkoyhteiskunnassa toimintojen ihmissuhdeulottuvuus korostuu mahdollisesti vähenevän kasvokaisen vuorovaikutuksen vuoksi myös rajattomilla kampuksilla. Mielenkiintoista onkin pohtia, miten uusien sähköisten työvälineiden käytön lisääntyessä verkko- eli eMentoroinnin (ks. esim. Leppisaari i.a.) ihmissuhdeulottuvuutta voidaan tukea.

Mentoroinnin tehtävä- ja tavoiteulottuvuus

Ihmissuhdeulottuvuuden lisäksi mentorointia voidaan kuvata tehtäväulottuvuutena. Mentoroinnin tehtäviksi Riita-Pajunen mainitsee kokemustiedon jakamisen, ammatillisen kehittymisen ja uudelleensuuntautumisen sekä oppimisen ja henkilökohtaisen kasvun (Riita-Pajunen 2011). Mentorointi voi jäsentää sekä käsitystä itsestä ammattilaisena että käsitystä toimitettavista työtehtävistä. Mentoroinnilla näyttääkin olevan merkittävä rooli esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijan ammatillisessa kehittymisessä (Silen-Lipponen, Mikkonen, Hynynen, Jokinen & Jokelainen 2011).

Karjalainen (2010) kuvaa mentoroinnin tavoitteeksi ihmisen kokonaisvaltaisen kehittymisen. Hänen mukaansa tämä ilmenee aktorin osallisuutena sekä kykynä rakentaa uusia merkityksiä asioille omassa elämässään ja työssään. Mentorointi näyttäytyy siis myös tavoitesuuntautuneisuutena. Mentoroinnin on osoitettu edistävän laaja-alaista ammatillista kasvua, jolloin se on merkityksellinen instrumentti urakehityksen, käsitysten uudistumisen ja voimaantumisen tavoitteiden näkökulmasta. (Leskelä 2005.)

Uuden Asiantuntijamentorointimallin luominen

Diakonia-ammattikorkeakoulun (http://www.diak.fi) Helsingin toimipaikassa syntyi tarve uuden terveysalan mentorointimallin luomiselle lähinnä muuttuneen työmarkkinatilanteen vuoksi. Aiemmin käytössä ollut ja hyväksi koettu yksilömentorointiin perustunut malli koettiin haasteeksi, sillä mentorointiprosessiin sitoutuvia mentoreja on vaikea saada sitoutumaan pitkään mentorointiprosessiin. Nyt kuvattavassa uudessa mentorointimallissa painopiste siirtyi yksilömentorisuhteesta koko strategista kumppania koskevaan mentorointisuhteeseen. Tällöin mentoroijan ajatellaan muodostuvan työelämäkumppanista organisaationa eikä yksittäisestä työntekijästä.

Tässä pilottiprojektissa mentorointi jäsennetään sarjaksi mentorointitapahtumia, jossa korkeakoulun strategisesti merkittävät alueelliset yhteistyökumppanit yhdessä luovat korkeakoulun koordinoimana opiskelijoille viisi mentorointitapahtumaa opiskelijoiden opintojen aikana.

Tapahtumien teemoiksi määriteltiin lukukausiteemoja mukaillen esimerkiksi:

  • Kohtaamisten ja arvojen -mentorointitapahtuma
  • Kohti kliinistä asiantuntemusta -mentorointitapahtuma
  • Vahvana työelämään -mentorointitapahtuma

Tavoitteena on, että tapahtumat tukevat opiskelijoiden ammatillisen kasvua ja kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja kollegiaalisuudesta. Samalla yhteistyökumppanit saavat mahdollisuuden tutustuttaa opiskelijoita oman organisaation toimintaan. Tapahtumat voivat olla luonteeltaan myös toiminnallisia. (Karvinen 2012.)

Asiantuntijamentorointitapahtuman toteutuminen

Ensimmäinen asiantuntijamentorointi-tapahtuma toteutettiin osana sairaanhoitaja- ja sairaanhoitaja-diakonissojen ensimmäisen lukukauden Terveys- ja kirkonalan ammatillisuus – opintokokonaisuutta. Tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistui useita eri työelämäkumppaneita. Se suunniteltiin kolmituntiseksi ja se sisälsi kuvauksen yhden Diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneen henkilön opiskelu- ja urapolusta otsikolla ”Näin minusta tuli terveysalan ammattilainen”. Arvojen merkitystä korostettiin tapauskuvauksen avulla Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaympäristöstä luennon ”Arvot ohjaavat oikeasti toimintaa” avulla. Lukukausiteeman mukaista kohtaamisen merkitystä hoitotyössä korosti keskusteleva luento ”Kohtaamisen merkitys hoito- ja huolenpitotyössä”. Sairaanhoitaja kliiniseen hoitotyöhön taas perehdyttiin case-kuvausten avulla. Mentorointitapahtuma päättyi yhteenvetoon, jossa todettiin päivän keskeiset teemat ja oppimisalueet.

Empiiristä arviointia mentorointitapahtumasta

Toteutuneesta mentorointitapahtumasta kerättiin palautetta Webropol-kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi 14 suljettua kysymystä. Kyselyyn vastasi 27 (N=27) mentorointitapahtumaan osallistunutta opiskelijaa, joista 25 oli naisia ja kaksi miehiä. Valtaosa (n=20) opiskeli tavoitetutkintonaan sairaanhoitajan tutkinto ja seitsemän opiskeli tavoitetutkintonaan sairaanhoitaja-diakonissan tutkinto. Vastanneista 19 oli 20–26-vuotiaita.

Palautteen antaneista hiukan yli puolet (n=15) oli sitä mieltä, että asiantuntijamentorointitapahtuma lisäsi heidän mahdollisuuksiaan oppia opintokokonaisuuden toteuttamissuunnitelman tavoitteen mukaisesti terveys- ja diakonia-alan historiaa sekä hoitotieteen ja terveydenhoitotyön keskeisiä käsitteitä. Kysymykseen ei osannut vastata tai vastasi kieltävästi kaksitoista (n=12) opiskelijaa. Samansuuntaisesti vastattiin kysymykseen mahdollisuudesta oppia lisää terveydenedistämisen teoreettisista perusteista. Huomattavan mielekkääksi asiantuntijamentorointitapahtuma koettiin sairaanhoitajan osaamisvaatimusten oppimisen näkökulmasta. Opiskelijat (n=23) olivat sitä mieltä, että tapahtuma lisäsi heidän mahdollisuuksiaan oppia sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja diakonissan toimintaa ohjaavista keskeisistä osaamisvaatimuksista. Tapahtumassa opittiin lisää myös sairaanhoitajan urapolusta (n=22).

Kohtaaminen ja arvot ovat Diakonia-ammatikorkeakoulun ensimmäisen lukukauden lukukausiteemat. Kaikki vastanneista (n=27) vastasi oppineensa mentorointitapahtumassa lisää kohtaamisen merkityksestä hoito- ja huolenpitotyössä. Lisäksi valtaosa (n=19) kuvasi oppineensa lisää arvojen ja etiikan merkityksestä terveysalan työssä. Yli puolet vastanneista ei kuitenkaan kokenut oppineensa lisää sairaanhoitajan kliinisestä hoitotyöstä.

Kokonaisuudessaan asiantuntijamentorointi koettiin hyödyllisenä osana alkuopintoja (n=24). Kokonaisarvosanaksi tapahtumalle annettiin pääsääntöisesti hyvä (n=15) tai kiitettävä (n=10). Lähes kaikki toivoivat mentorointitapahtumien jatkuvan (n=26). Lisäksi mielikuva tapahtumaa järjestäneistä työelämäkumppaneista joko parani (n=9) tai pysyi samana (n=17). Kukaan ei raportoinut mielikuvan heikkenemistä.

Pohdintaa ja loppuyhteenveto

Terveysalalla mielekkääseen työhön on liitetty määreinä esimerkiksi tyytyväisyys työhön, sopiva kuormitus, monipuolisuus, vastaavuus suhteessa omaan osaamistasoon sekä vaikuttamismahdollisuudet (Laaksonen, Niskanen, Ollila & Risku 2005). Tässä artikkelissa mentoroinnin on esitetty olevan eräs keino sekä jäsentää omaa suhdetta tehtävään työhön että oppia ammattialan perusteista. Diakonia-ammattikorkeakoulussa luotu asiantuntijamentorointimalli pyrkii laajentamaan rohkeasti mentoroinnin ajatusta yksilöstä koko mentoroivaa työyhteisö tai organisaatiota koskevaksi. Osallistuminen mentorointiin opiskeluaikana voi lisätä opiskelijan opiskelumotivaatiota. Leskelän (2005) tutkimuksessa myös osoitettiin, että aktorin osallistuminen mentorointiin vaikuttaa hänen omaan haluunsa toimia jatkossa mentorina (Leskelä 2005).

Kirjoittaja

Ikali Karvinen, yliopettaja, TtT, Diakonia-ammattikorkeakoulu, ikali.karvinen@diak.fi

Ahokas, M. (2010). Opettajien kokemuksia vertaismentoroinnista: Vertaismentorointikokemuksia ja näkemyksiä moniammatillisissa vertaismentorointiryhmissä Jyväskylässä toisen asteen koulutuksessa. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopiston, kasvatustieteiden laitos

Haggard D.L., Dougherty T.W., Turban D.B., Wilbanks J.E. (2011). Who Is a Mentor? A Review of Evolving Definitions and Implications for Research. Journal of Management 37:1, 280-304.

Karjalainen, M. (2010). Ammattilaisten käsityksiä mentoroinnista työpaikalla. Väitöstutkimus. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.

Karvinen, I. (2012). Asiantuntijamentoroinnilla ammattitaitoa – Yhdessä strategisten kumppanien kanssa. Pilottiprojektin suunnitelma. Painamaton lähde. Diakonia-ammattikorkeakoulu, helinki. Tuloste tekijän hallussa.

Karvinen, I., Pasanen, S. (2012). Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat ennen kaikkea vuorovaikutusta. Kartoitus monikulttuurisesta ja kansainvälisestä työelämäyhteistyöstä Diak Etelässä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, D Työpapereita 61. Helsinki. Saatavissa: http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/D-sarjajulkaisut/Sivut/default.aspx

Kiili, M. (2006). Mentorointi kasvun puuna. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston, kasvatustieteen laitos.

Laaksonen, H., Niskanen, J., Ollila, S., Risku, A. (2005). Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa. Edita, Helsinki.

Laitinen, M. (2005). Mentoroinnilla lisää tiedonhankinnan kouluttajia kirjastoon. Verkkomakasiini. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/6190/URN_NBN_fi_jyu-2007499.pdf?sequence=1 Luettu 29.11.2012.

Leppisaari, I. (i.a.). Toimiiko mentorointi verkossa? Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouolu & Averko eOppimiskeskus. Saatavilla: http://www.pkt.fi/wp-content/uploads/2011/10/Toimiiko-mentorointi-verkossa_I.Leppisaari_K-P-amk.pdf. Luettu 29.11.2012.

Leskelä, J. (2005). Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena. Väitöstutkimus. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.

CXO mentor (i.a.). Ammattimentorointi. Saatavilla: http://www.cxomentor.fi/mentoring/124. Luettu 29.11.2012.

Riita-Pajunen, H. (2011). Alumni opiskelijan mentorina. Teoksessa: L. Penttinen, E. Pihtari,T. Skaniakos & L. Valkonen (toim.) Vertaisuus voimavarana ohjauksessa. Saatavilla: https://yliopistostatyoelamaan.agileus.fi/files/3013/3854/2074/Vertaisuus_voimavarana_ohjauksessa.pdf#page=125. Luettu: 29.11.2012.

Silen-Lipponen M., Mikkonen, I., Hynynen, M.-A., Jokinen, P., Jokelainen, M. (2011). Mentorin rooli AMK-opiskelijan ammatillisen kehittymisen tukijana. AMK-lehti/UAS Journal 1. Saatavilla: http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1296 Luettu 31.11.2012.

YSA (2012). Yleinen suomalainen asiasanasto. Saatavilla: http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html

Ammattikorkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus

Johdanto

Korkeakoulut toimivat yhteiskunnassa kouluttaen osaajia työmarkkinoille, kehittämällä työelämän toimijoiden ammattitaitoa, osallistumalla innovaatioprosesseihin ja luoden uutta sovellettavaa tietoa. Korkeakoulujen intressi ja velvoite toimia yhteistyössä alueen muiden organisaatioiden, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa liittyy vahvasti niiden niin sanottuun ”kolmanteen tehtävään” eli alueelliseen kehittämistyöhön (OECD 2007; Jongbloed, et al 2008). Tällä hetkellä yhteistyö näyttää käynnistyvän ammattikorkeakoulun (AMK) aloitteesta ja näin ollen hyödyntänee paremmin oppilaitoksia (esim. Neuvonen-Rauhala 2009). Häggman-Laitila ja Rekola (2011) ovat haastaneet AMKja kehittämään nykyisiä yhteistyömuotoja ja -prosesseja. He myös kysyvät, josko tarvitaan kokonaan uudenlaista yhteistyön paradigmaa, silloin kun puhutaan korkeakoulun ja työelämätoimijoiden yhteistyöstä.

Ammattikorkeakouluista valmistuneille ja jo työelämässä oleville tehdyn kyselyn mukaan työelämä näyttää tuntevan AMKt vahviten niiden koulutustehtävään ja opiskelijoihin liittyvän toiminnan kautta (Vanhanen-Nuutinen et al 2011). Kuitenkin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) liittyvä yhteistyö AMKn kanssa tulee yrityksille merkitykselliseksi, kun ne yhä enenevässä määrin kamppailevat vähenevien resurssien kanssa (Marttila, et al 2004).

Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on ollut niiden perustamisesta lähtien “vahvistaa alueellista kehitystä” ja yhteistyötä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa (Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014 lähtien). Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa kuitenkin raportissaan (Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen 2009), että ”ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyön muodot on suunniteltu pääosin suurten yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin. Pienten ja keskisuurten yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä uhkaa valtavirran ulkopuolelle jääminen ja marginalisoituminen”. Vaikka AMKn ja pienten ja keskisuurten (PK) yritysten yhteistyön tuloksellisuudesta ei ole ollut selkeää näyttöä, kokivat Suomen Yrittäjät kuitenkin tärkeäksi turvata PK-yrityksille korkeakoulutetun työvoiman saatavuuden, yrittäjien osaamisen kehittämismahdollisuudet, alueen yritystoiminnan ja sen erityistarpeet tuntevan TKI-palvelutoiminnan. Koska myös ammattikorkeakoulujen TKI-toimijoilla on ollut tarve kehittää ammattikorkeakoulutuksen tuloksellisuutta ja alueellista vaikuttavuutta arvioivia mittareita, päätyivät Suomen Yrittäjät ry ja AMKn TKI-toimijat tekemään tutkimuksen yrittäjille AMKn kanssa tehtävän yhteistyön laajuudesta, yhteistyökokemuksista ja sen tuloksellisuudesta. Tämä artikkeli perustuu tuohon tutkimukseen (Laitinen-Väänänen, et al 2013) sekä korkeakoulujen yritysyhteistyötä käsittelevässä konferenssissa julkaistavaan artikkeliin (Vanhanen-Nuutinen, et la 2013).

Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata, millaista yhteistyötä PK-yritykset ja AMKt tekevät ja millaiseksi yrittäjät arvioivat ammattikorkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden.

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimus toteutettiin webropoll-kyselynä. Kysely laadittiin yhdessä Suomen Yrittäjät ry:n, AMKtutka -verkoston ja ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n kesken. Suomen Yrittäjät lähettivät satunnaisotoksena valituille 30 000 suomenkieliselle ja 4000 ruotsinkieliselle yrittäjäjäsenelleen sähköpostilla kyselyn linkin syksyllä 2012. Kyselyyn vastaaminen tapahtui anonyyminä.

Aineiston analyysi

Kyselyn aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Aineisto luokiteltiin yhdistämällä suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat sekä yhdistämällä yhdeksi ’muut toimialat’ -luokaksi ne toimialat, joiden vastaajamäärät jäivät selvästi alle 10 % kaikista vastaajista. Vastaajat luokiteltiin yrityksen henkilöstömäärän perusteella yksin yrittäjiin, mikroyrityksiin (2–9 henkilöä), pieniin (10–49 henkilöä) ja keskisuuriin (50–249 henkilöä) yrityksiin. Koska suuria yrityksiä (yli 250 henkilöä) oli vastaajista vain muutama, ne yhdistettiin tuloksissa keskisuuriin yrityksiin. Aineistosta on laskettu frekvenssi- ja prosenttijakaumat. Lisäksi tilastollista merkitsevyyttä testattiin varianssianalyysillä ja Tukeyn -testillä keskiarvojen parittaisiin vertailuihin.” En osaa sanoa” -vastauksia ei ole otettu mukaan käytettäessä varianssianalyysiä. Lisäksi osassa kysymyksistä käytettiin ristiintaulukointia ja χ2-testiä.

Tulokset

Vastaajat

Vastauksia saatiin 1488. Vastausprosentti oli alle viisi prosenttia. Vastaajista yli puolet oli miehiä ja runsas kolmannes naisia. Lähes kaikki vastaajat olivat suomenkielisiä (95 %). Yli puolet vastaajista toimi mikroyrityksissä (55,8 %). Toiseksi suurin vastaajaryhmä oli yksinyrittäjät (21,7 %) ja pienten yritysten yrittäjiä oli noin viidennes vastaajista (19,0 %). Alle 4 % vastanneista yrittäjistä toimi keskisuuressa yrityksessä (3,3 %). Vain kolme vastaajaa edusti suuria yrityksiä.

Runsas puolet vastanneista yrittäjistä toimi teollisuudessa, rakennusalalla, sosiaali- ja terveydenhuollossa, vähittäiskaupassa ja palvelualoilla. Loput vastaajat (48,1 %) edustivat useita eri toimialoja, mutta koska niissä toimialakohtaiset vastaajamäärät olivat pieniä, ne yhdistettiin aineiston analyysissa luokaksi ‘muut toimialat’ (Kuvio 1).

Kuvio 1. Vastaajien toimialat

Aineiston kattavuuden selvittämiseksi aineistoa voidaan verrata Tilastokeskuksen ylläpitämään Suomen virallisen tilaston tietoihin Suomen yrittäjistä, sillä Suomen Yrittäjien jäsenistöstä ei ole saatavilla riittävän kattavaa vertailutietoa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 Suomessa oli eniten yksin yrittäjiä tai mikroyrityksiä (94,2 %), kuten myös tämän tutkimuksen aineistossa (77,5 %). Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa yrittäjistä seitsemällä prosentilla on ammattikorkeakoulututkinto kun taas kyselyyn vastanneista ammattikorkeakoulututkinnon omaavia oli 17,5 %. Verrattaessa vastanneiden toimialoja Tilastokeskuksen mukaiseen yritysrekisteriin (vuodelta 2010) voidaan todeta, että kyselyymme vastanneiden toimialat noudattavat suomalaista toimialajakoa. (Suomen virallinen tilasto 2011.)

Yhteistyön muodot

Aineistossa yli puolella yrittäjistä oli kokemusta yhteistyöstä AMKn kanssa. Suurin osa yhteistyöstä kytkeytyi opiskelijan oppimisprosesseihin ja vähiten yhteistyötä mainittiin liittyvän kumppanuustoimintaan. (Kuvio 2.) Jos verrataan yrityksen kokoa ja yhteistyön muotoja, voidaan havaita, että keskisuurille yrityksille oli tutumpia useammat yhteistyön muodot. Yksin yrittäjät tunsivat AMK-yhteistyötä vähiten.

Kuvio 2. Yhteistyön muodot

Tulosten perusteella yrityksen toimiala vaikuttaa merkitsevästi yhteistyön muotoon kaikissa muissa yhteistyön muodoissa paitsi opiskelijan oppimisprosessiin liittyvässä yhteistyössä. Eli kaikki toimialat tekevät opiskelijan oppimiseen liittyvää yhteistyötä tilastollisesti yhtälailla. Yrityksen koko oli yhteydessä positiivisesti opiskelijan oppimiseen liittyvään yhteistyöhön eli mitä suurempi yritys sitä enemmän opiskelija yhteistyötä. Kaikista pienistä yrityksistä runsas kolmannes (32 %) mainitsi tekevänsä yhteistyötä opiskelijan oppimiseen liittyen, kun taas keskisuurista yrityksistä melkein kaikki (94 %). Opiskelijan oppimiseen liittyvänä yhteistyönä tyypillisintä oli harjoittelu ja opinnäytetöihin liittyvä yhteistyö.

Kumppanuusyhteistyö määriteltiin kyselyssä siten, että yrityksen edustaja toimi mentorina tai alumnina AMKlle, yritys teki markkinointiyhteistyötä AMKn kanssa, yrityksellä oli allekirjoitettu kumppanuussopimus AMKn kanssa, yrityksen edustaja toimi AMKn hallintoelimissä tai yhteistyöryhmässä tai toisin päin. Tulosten perusteella yrittäjillä näytti olevan vähän kokemusta kumppanuusyhteistyöstä. Eniten kokemusta oli keskisuurilla yrityksillä (36,5 %).

Alueellinen vaikuttavuus 

Yrittäjien näkemystä ammattikorkeakoulujen alueellisesta vaikuttavuudesta selvitettiin seuraavilla ulottuvuuksilla:

  • AMKn palveluista ja osaamisesta tiedottaminen
  • AMKn palvelujen merkitys alueen kilpailukyvylle
  • AMKn vaikutus alueen työllisyyteen
  • AMKn vaikutus yrittäjyyteen alueelle
  • AMKn merkitys alueen vetovoimalle
  • AMKn merkitys alan tunnettuuteen ja kehittämiseen alueella.

Vastanneiden yrittäjien mielikuvat AMKn alueellisesta vaikuttavuudesta olivat hyvin myönteisiä. Yli 80 % vastaajista piti ammattikorkeakouluja merkittäviksi alueen vetovoimalle. Noin 70 % arvioi, että AMKt olivat edistäneet uuden yrittäjyyden syntymistä alueelle, ja 80 % vastaajista piti AMKja merkittävinä alueen työllisyydelle. Yrittäjien vastausten mukaan AMKn palvelut lisäsivät alueellista kilpailukykyä. AMKt olivat myös edistäneet alan tunnettuutta ja kehitystä alueella joka toisen yrittäjän mukaan. Heikoimman arvion sai AMKn palveluista ja osaamisesta tiedottaminen. Vain vajaa puolet yrittäjistä piti tiedottamista riittävänä. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Ammattikorkeakoulun vaikuttavuus

Vastanneiden yrittäjien edustaman yrityksen koko oli tilastollisesti merkitsevästi erotteleva tekijä, kun vastaajat arvioivat AMKn alueellista vaikuttavuutta. Yrityksen koko oli tilastollisesti merkitsevästi (P=0,001) yhteydessä siihen, miten vastaajat arvioivat ammattikorkeakoulun tiedottavan palveluntarjonnastaan ja osaamisestaan. Yksinyrittäjät olivat tyytyväisempiä ammattikorkeakoulujen tiedottamiseen kuin mikro- ja pienyrityksissä toimivat henkilöt.

Yrityksen koko oli myös tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä (P= 0,002) vastaajien arvioon AMKn ja sen palvelujen vaikutuksessa alueen kilpailukykyyn. Keskisuurien, yli 50 hengen yrityksien, edustajat arvioivat AMKn palveluiden lisäävän alueen kilpailukykyä enemmän kuin mikroyritysten vastaajat. Mikroyrityksissä toimivat vastaajat arvioivat AMKn vaikutuksen alueen kilpailukykyyn vähäisimmäksi.

Yrityksen koko vaikutti tilastollisesti merkitsevästi myös vastaajien arvioon AMKn vaikutuksesta alueen työllisyyteen. Mitä isompi yritys, sitä myönteisemmin vastaajat suhtautuivat AMKn vaikutukseen alueen työllisyyteen. Yrityksen koolla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (P=0,313) vastaajien arvioihin siitä, tuottaako AMKn ja sen palvelut yrittäjyyttä yrityksen sijaintialueelle.

Mitä isompaa yritystä vastaaja edusti, sitä myönteisemmin AMKn vaikutus alueen vetovoimaan arvioitiin (P=0,041) ja sitä myönteisemmin yrittäjä suhtautui myös AMKn vaikutukseen yrityksen edustaman alan kehitykseen ja tunnettavuuteen (P=0,010). Yli 50 hengen keskisuuria yrityksiä edustavat vastaajat erosivat tilastollisesti merkitsevästi yksinyrittäjistä (P=0,006) ja mikroyrityksiä (P=0,016) edustavista vastaajista.

Pohdinta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää minkälaista yhteistyötä PK-yritykset ja AMKt tekevät ja minkälaiseksi yrittäjät arvioivat AMKn alueellisen vaikuttavuuden. Tulokset osoittavat, että AMKt ovat saavuttaneet yhteistyössään paremmin keskisuuret yritykset. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia siitä että ”perinteinen” opiskelijan oppimisprosesseihin liittyvä yhteistyö (harjoittelu ja opinnäytetyöt) on tunnetuinta ja tyypillisintä. Kumppanuusyhteistyö on harvinaisempaa yrittäjille. Ammattikorkeakoulujen tulisikin kehittää yhteistyötä yksinyrittäjien, mikro- ja pienyritysten kanssa. Ammattikorkeakoulujen on syytä pohtia, mitä uusia toimenpiteitä tulisi tehdä ja mitä vahvistaa, mitä vanhoja yhteistyön käytänteitä vähentää ja jopa lakkauttaa (Kim et al 2005). Yrityksen tarpeisiin vastaavan yhteistyön käynnistäminen edellyttää tapaamisia, dialogia, yhteisen ymmärryksen ja kielen rakentamista, yhteistyösopimuksia, osallistavaa muutosjohtamista ja jaettuja voimavaroja (Häggman-Laitila et al 2011).

Kumppanuustyyppinen, pidempiaikainen ja alueellisia voimavaroja systemaattisemmin ja laajemmin hyödyntävä yhteistyö tarvinnee siis tekemisen tapojen ja organisaatiokulttuurin muutosta. Oppilaitoksen ja työelämän kumppanuussuhdetta varten tuleekin luoda uudenlaista paradigmaa, joka ammentaa monialaisuudesta, moninaisista yhteistyömuodoista, kiinteästä vuorovaikutuksesta ja strategisesta ja pitkäjänteisestä suunnittelusta. Se ei ole vain yhteistyön ylläpitoa vaan se vaatii sitoutumista, yhteistyön hoitoa ja uudenlaisia muotoja käydä dialogia sidosryhmien kanssa (Jongbloed et al 2008.) Kumppanuus vaatii toteutuakseen muodollista ja informaalia sekä horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä (Häggman-Laitila et la 2011). Lyytinen ja Marttila (2009) painottavat luottamuksen synnyssä yhteisiä kohtaamisia, joissa ihmiset voivat olla kasvokkain, neuvotella ja suunnitella asioita yhdessä. Näin he tutustuvat toisiinsa ja tuntemisen kautta syntyy luottamusta.

Ammattikorkeakoulut ovat tämän tutkimuksen mukaan onnistuneet rakentamaan paikkansa alueellisina toimijoina. Ne ovat onnistuneet vahvistamaan alueen vetovoimaa, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja ovat myös onnistuneet edistämään eri toimialojen tunnettuutta ja kehittämistä alueella. Erityisesti keskisuurten yritysten edustajat olivat vakuuttuneita AMKn merkityksestä. Alueellisen vaikuttavuuden haasteet ovat yrittäjien arvioiden mukaan ammattikorkeakoulujen palveluista ja osaamisesta tiedottamisessa ja yrittäjyysosaamisen sekä yrittäjyyden edistämisessä. Alueen yhteinen kehittäminen vaatii yhteisten tavoitteiden luomista yritysten ja korkeakoulun kesken (Mora, et la 2010)

Tutkimus ei kuitenkaan oikeuta lukijaa yleistäviin päätelmiin, koska aineiston edustettavuutta perusjoukkoon ei ole tilastollisesti analysoitu. Lisäksi kyselyn vastausprosentti jäi kovin alhaiseksi. Vastaajat saattoivat myös tuntea keskivertoyrittäjää korkeamman koulutustaustansa takia ammattikorkeakoulun toimintaa paremmin. Toimialoiltaan vastaajat edustivat kuitenkin hyvin suomalaisten yrittäjien toimialoja. Vaikka tuloksista ei voida vetää yleistettäviä johtopäätöksiä, antaa tutkimus hyviä aineksia ammattikorkeakoulun ja yrittäjien yhteistyön kehittämiseen.

Johtopäätökset

Tutkimustulosten perusteella ammattikorkeakoulujen tulisi:

  • lisätä yhteistyötä mikro- ja pienyritysten kanssa
  • tutustua entistä paremmin yritysten tarpeisiin ja niiden tapaan toimia
  • olla yritysten kanssa myös epävirallisessa yhteistyössä muodollisen yhteistyön ohella
  • kohdistaa erilaisia palveluja erikokoisille yrityksille
  • tiedottaa ja markkinoida palveluitaan ja osaamistaan entistä tehokkaammin
  • kehittää pitkäaikaisia kumppanuuksia yritysten kanssa.

Tutkimuksen tulosten perusteella pienten ja keskisuurten yritysten tulisi:

  • käyttää entistä aktiivisemmin ja monipuolisemmin ammattikorkeakoulujen palveluja
  • käyttää ammattikorkeakoulujen osaamista voimavarana
  • sitoutua pitkäjänteiseen työhön yhteistyön kehittämisessä
  • kehittää myös epävirallisia yhteistyösuhteita ammattikorkeakoulujen henkilöstön kanssa.

Kirjoittajat

Sirpa Laitinen-Väänänen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu, sirpa.laitinen-vaananen@lamk.fi

Liisa Vanhanen-Nuutinen, tutkimuspäällikkö, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, liisa.vanhanen-nuutinen@haaga-helia.fi

Riikka Ahmaniemi, projektipäällikkö, AMKtutka verkosto, riikka.ahmaniemi@jamk.fi

Veli-Matti Lamppu, koulutusasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät, veli-matti.lamppu@yrittajat.fi

Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. 2009. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Helsinki: Edita Prima Oy. Aineisto saatavilla: http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf [Luettu 29.4.2013]

Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014 alkaen. Aineisto saatavilla: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/ammattikorkeakoulu_uudistus/aineistot/liitteet/amk_rahoitusmalli.pdf  [Luettu 28.4.2013]

Häggman-Laitila, A. & Rekola, L. (2011). Työelämän ja korkeakoulun kumppanuus Työelämän tutkimus 9 (1), 52 – 53.

Jongbloed, B. & Enders, J. & Salerno, C. (2008) ‘Higher education and its communities: Interconnections, interdependencies and a research agenda.’ Higher Education, 56 (3), 303–324.

Kim, W.C. & Mauborgne, R. (2005). Blue Ocean Strategy: How to create uncontested market space and make the competition irrelevant. USA: Harward Business School Press.

Laitinen-Väänänen, S., Vanhanen-Nuutinen, L., Ahmaniemi, R., Boman, S., Lamppu, V.-M. (2013). Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus: Kysely Suomen Yrittäjien jäsenistölle. Aineisto saatavilla: http://www.amktutka.fi/ [Luettu: 4.3.2013]

Lyytinen, A. & Marttila, L. 2009. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminta – rajoja, rakenteita ja yhteistyötä. Kever verkkolehti 8(4), 1-23.

Marttila, L. & Kautonen, M. & Niemonen, H. & von Bell, K. (2004) Yritysten ja ammattikorkeakoulujen T&K –yhteistyö. Ammattikorkeakoulut alueellisessa innovaatiojärjestelmässä: koulutuksen ja työelämän verkostoitumisen mallit, osaprojekti III. Työelämän tutkimuskeskus, työraportteja 69. Tampere: Tampereen yliopisto.

Mora, J-G., Detmer, A. & Vieira, M.-J. (Toim.) (2010). Good Practices in University-Enterprise Partnerships GOODUEP. Aineisto saatavilla: http://gooduep.eu/documents/GOODUEP-Final%20Report%20UEPS.pdf [Luettu 29.4.2013]

Neuvonen-Rauhala, M-L. (2009). Työelämälähtöisyyden määrittäminen ja käyttäminen ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilussa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 197. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.

OECD (2007). Higher education and regions: Globally competitive, locally engaged. Paris: OECD.

Suomen virallinen tilasto (SVT). Yritysrekisterin vuositilasto. (2011). Katsaus yrityksiin, toimipaikkoihin ja konserneihin . Helsinki: Aineisto saatavilla: http://www.stat.fi/til/syr/2011/syr_2011_2012-11-26_kat_001_fi.html Tilastokeskus [Luettu: 28.4.2013]

Vanhanen-Nuutinen, L. & Laitinen-Väänänen, S. (2011) Työelämän kokema hyöty ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä. AMK-lehti // Journal of Finnish Universities of Applied Sciences (2) 2011. Aineisto saatavilla: http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj [Luettu 2.4.2013]

Vanhanen-Nuutinen, L., Laitinen-Väänänen, S., Ahmaniemi, R. & Lamppu, V-M. (2013). Collaboration between Finnish SMEes and universities of applied sciences. Results of a large survey. Tulossa.

Tilastokeskus (2011). Suomi lukuina. Aineisto saatavilla: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html [Luettu 29.4.2013]

Tilastokeskus (2011). Suomi lukuina. Aineisto saatavilla: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html [Luettu 29.4.2013]

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) – matkalla huipulle

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti – Multidimensional Tourism Institute (MTI) on ainutlaatuinen osaamisyhteisö, jossa yhdistyvät kaikki matkailun koulutusasteet sekä innovatiivinen tutkimus- ja kehittämistoiminta. Instituutin muodostavat Lapin yliopiston matkailututkimus, Rovaniemen ammattikorkeakoulun matkailu-, ravitsemis- ja talousala sekä Lapin matkailuopisto. MTI tutkii ja kehittää matkailua, kouluttaa matkailualan huippuosaajia kaikilla koulutusasteilla sekä välittää matkailualan osaamista ja tietoa alueen ja elinkeinon käyttöön. Instituutissa kehitetään matkailualan koulutusta ja tutkimusta tiiviissä yhteistyössä lappilaisen elinkeinoelämän, kansainvälisen tiedeyhteisön, koulutusorganisaatioiden ja julkisten toimijoiden kanssa. Parantamalla matkailualan toimintaedellytyksiä instituutti toimii suunnannäyttäjänä koko toimialan kehittämiselle.

Taitavaa ennakointia

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen on pohjautunut matkailualan voimakkaisiin kasvunäkymiin ja sitä seuraavaan alan tutkimus- ja koulutustarpeeseen. Perustamissuunnitelmassa (2007, 5-6) määriteltiin matkailun kansainvälisiksi muutostekijöiksi mm. matkailukulutuksen, matkailuyritysten ja matkustuskustannusten kasvaminen ja kansallisina muutostekijöinä mm. kansainvälistyminen, investointien lisääntyminen sekä matkailupalveluiden ja -keskusten kehittyminen. Näiden muuttujien haasteisiin lähdettiin hakemaan ratkaisuja kokoamalla yhteen eri oppilaitoksissa oleva matkailualan tutkimuksen, koulutuksen ja innovatiivisen kehittämistoiminnan osaamista.

Perustamispäätöksen aikaan käytiin koulutuspolitiikassa keskustelua korkeakouluverkon supistamisen tarpeista. Koska Lappi nähtiin merkittävänä ja alati kasvavana matkailualueena, haluttiin matkailukoulutus edelleen säilyttää lähellä elinkeinoa ja kouluttaa osaajia siellä, missä työvoiman tarvekin on. Osana rakenteellisen kehittämisen uudistusta ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa päätettiin vähentää yhteensä 2030 aloituspaikalla vuodesta 2013 alkaen. (Opetusministeriö, 2012). Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan vähentämistarve kohdistui erityisesti kulttuurialalle, mutta myös matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle. Tässä yhteydessä Rovaniemen ammattikorkeakoulun marata-alan aloituspaikkoihin kohdistuneet leikkaukset olivat hyvin maltillisia kun taas useissa oppilaitoksissa aloituspaikat leikattiin tyystin.

Ainutlaatuinen toimintamalli

Lapin korkeakouluyhteistyön käynnistyttyä sen ensimmäisenä ilmentymänä Lapin korkeakoulujen strategiaryhmä teki 5.11.2007 päätöksen matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustamisesta. Rovaniemelle perustettava matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituuttia esitettiin opetusministeriölle korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelman kärkihankkeeksi. Perustamissuunnitelmassa (2007, 16-17) instituuttia perusteltiin matkailukoulutuksen kehittämisen, aluekehityksen, matkailualan toimijoiden, tiedon keruun ja välittämisen tarpeilla sekä toimijoiden matkailun tutkimuksen ja kehittämisen tarpeilla. MTI:lla nähtiin olevan myös laajempi yhteiskunnallinen, taloutta kehittävä, ekologinen ja sosio-kulttuurinen tehtävä (Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen, 2007, 16).

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen ja toiminnan käynnistäminen toteutettiin Lapin yliopiston hallinnoimalla EAKR-hankkeella, jossa rahoittajina olivat Lapin lääninhallitus (myöhemmin Lapin liitto) ja Rovaniemen kaupunki. Hanke käynnistyi huhtikuun alusta 2008 ja avajaisia vietettiin 1.10.2009. MTI:n perustamissopimuksessa sen tehtäviksi on määritelty 1) matkailualan tutkimus 2) tutkimukseen perustuva matkailualan yliopistokoulutus 3) työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen perustuva matkailualan ammattikorkeakoulutus 4) työelämälähtöinen matkailu-, ravitsemis- ja talousalan toisen asteen ammatillinen koulutus sekä 5) kehittämis-, palvelu- ja innovaatiotoiminta.

Strategisen työn ja toiminnan sparraajana toimii kansallinen elinkeinoelämän neuvottelukunta, jossa on edustajat keskeisistä kansallisista matkailun toimijoista ja toiminnoista. Alueellista ja operatiivisen työn tukea antaa kumppanuusklubi, jossa ovat edustettuina keskeisimmät lappilaiset sidosryhmät ja yhteistyökumppanit.

Koulutuksen osalta tavoitteena on monimuotoistaa opetusta, tuoda se entistä lähemmäs työelämää ja ongelmaperustaista oppimista (PBL) sekä rikastaa sen sisältöjä kehittämällä erilaisia yhteistyömuotoja eri koulutusasteiden ja toimialojen välillä. Opiskelijoille tarjotaan opintojaksojen tai -kokonaisuuksien yhteistoteutuksia esimerkiksi tapahtumamatkailun, luontomatkailun tai kulttuurimatkailun teemoista. Myös asiantuntija- ja vierailijaluennot tarjotaan nykyisin jo suurimmilta osin avoimina kaikkien koulutusasteiden opiskelijoille. Lisäksi opiskelijat voivat sisällyttää tiettyjä opintojaksoja toisesta oppilaitoksesta opintoihinsa. Sisäiseen ja ulkoiseen yhteistyöhön perustuva opetus ja oppiminen antaa opiskelijoille entistä vahvemmat valmiudet kohdata matkailu- ja vieraanvaraisuusalojen sekä julkisen sektorin osaamistarpeet (MTI:n strategia, 2012).

Tutkimuksen osalta tavoitteena on tehdä kansainvälisesti tunnettua, kriittistä matkailun perustutkimusta ja alueellisesti vaikuttavaa soveltavaa tutkimusta ja tuottaa sellaista tietoa, joka tukee matkailun kehittämistä erityisesti pohjoisilla alueilla. MTI:n yhteinen palvelutoiminta tarjoaa matkailun asiantuntija-, koulutus- ja kehittämispalveluita alan yrityksille ja julkisille toimijoille. Palveluiden tarjottimella yhdistyvät koulutusrajat ylittyvä osaaminen laadukkaiksi, asiakaslähtöisiksi palveluiksi. (MTI:n strategia, 2012.)

Matkailun osaamista arktisessa toimintaympäristössä

Instituutin kolmannen toimintavuoden jälkeen käynnistettiin strategian päivitysprosessi, jolla lähdettiin aidosti hakemaan MTI:n yhteistä, kolmen toimijan osaamiselle rakentuvaa, eettisyyteen ja yhteisöllisyyteen pohjautuvaa erikoistumisen ja erottautumisen suuntaa.

Päivitetyssä strategiassa, vuosille 2013–2016, MTI:n toimintaympäristöksi määrittyi luontevasti arktinen alue, joka jo olosuhdetekijöidensä perusteella asettaa toiminnalle haasteita, mutta ennen kaikkea tarjoaa myös mahdollisuuksia, jotka ovat kansainvälisestikin kilpailukykyisiä. Esimerkkinä tästä toimintaympäristölähtöisestä kehittämistyöstä voidaan mainita Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmän kehittäminen. Matkailun turvallisuustyössä MTI on yhdessä matkailualalla toimivien yritysten, kuntien, turvallisuusalan toimijoiden, viranomaisten sekä kolmannen sektorin kanssa ollut turvaamassa edellytyksiä matkailun häiriöttömälle toiminnalle Lapissa. Lapin turvallisuusjärjestelmä on valittu kansalliseksi hyväksi käytänteeksi (Sisäasiainministeriö 2012, 94–97) ja sitä kohtaan on osoitettu myös laajempaa, kansainvälistä kiinnostusta.

Strategian painopisteiksi määrittyivät vieraanvaraisuus ja viisiasteinen vastuullisuus, joiden alla yhdistyvät MTI:n kaikki koulutusasteet ja niiden tutkimus, koulutus sekä palvelutoiminta. Vieraanvaraisuus on matkailussa läsnä kaikessa. Paikallisuuden ja kulttuurien hyödyntäminen, asiakkaiden kohtaaminen, esteettisyys, tapahtumat ja luontoympäristöt nähdään tekijöinä, jotka luovat matkailijalle myönteisiä kokemuksia. Vieraanvaraisuuteen suunnattu kehittäminen ja osaamisen vahvistaminen parantavat matkailuyritysten ja -alueiden kilpailukykyä. (MTI:n strategia 2012.)

Vastuullisuuden ulottuvuudet ovat taloudellinen, ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja poliittinen näkökulma, jotka luovat pohjan kestävälle ja yhdenvertaisuutta korostavalle matkailutoiminnalle. MTI:ssa vastuullisuuden eri osa-alueet korostuvat paikalliskulttuurien ja paikallisuuden vaalimisessa. Ennakoimalla matkailualojen kehittymistä pystytään hahmottamaan toimintaympäristön muutoksia, joihin matkailualan toimijoiden tulee varautua vastuullisuuden toteutumiseksi sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. (MTI:n strategia, 2012.)

Kansainvälistymisen osalta tavoitteena on edistää MTI:n kansainvälisyyttä ja kansainvälistä tunnettuutta niin, että siitä tulee visionsa mukainen arktisen alueen johtava matkailu- ja vieraanvaraisuusalojen asiantuntija. Tämä tarkoittaa kansainvälisen tunnettuuden lisäämistä, verkostojen rakentamista, ylläpitoa ja kehittämistä, avainkumppanuuksien rakentamista, strategian painopistealueiden kehittämistä kv-verkostoissa ja hankkeissa sekä tutkimuksen, koulutuksen ja palvelutoiminnan osaamisen vahvistamista kv-toiminnalla.

Matkalla huipulle

MTI:n perustamisen ja toiminnan käynnistämisen aikainen muutos on ollut valtaisa haaste oppilaitosten toimintakulttuureille, toimintamalleille, tietojärjestelmille, viestinnälle, säännöille, ohjeille, resursseille ja kaikille muille kymmenille reunaehdoille, joiden rajoja ja mahdollisuuksia on koeteltu ja kokeiltu. Ei-vastaukset ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttuneet ehkä-vastausten kautta miksipä-ei ja jopa ilman muuta-vastauksiksi. Muutosprosessi on ollut haaste ennen kaikkea henkilöstölle ja kaikille niille, jotka MTI:n muutosprosessiin ovat osallistuneet tai joita se on jollain tavalla koskettanut. Muutos sisältää kuitenkin aina myös mahdollisuuksia, jos ne halutaan ja osataan käyttää. Tänään voimme jo olla varmoja siitä, että MTI:n ainutlaatuinen rakenne ja toimintatapa tarjoavat oppilaitosten perustehtäville; koulutukselle, tutkimukselle ja aluekehitykselle, sellaista lisäarvoa, joka oikein hyödynnettynä takaa MTI:n oppilaitoksille entistä kilpailukykyisemmän aseman kansallisessa ja kansainvälisessäkin oppilaitoskentässä. Ennen kaikkea se kuitenkin tarjoaa loistavan mahdollisuuden kehittää opetuksen, tutkimuksen ja palvelutoiminnan sisältöjä niin, että yritykset ja alueiden toimijat saavat jatkossa yhä osaavampaa työvoimaa, vaikuttavampaa tutkimusta sekä laadukkaampia asiantuntijapalveluita matkailualan kehittämiseksi ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

Kirjoittaja

Eila Linna, kehittämispäällikkö, PhD, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti – MTI, eila.linna@ulapland.fi

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen. Lapin korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kärkihanke. Lapin yliopisto, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Lapin ammattiopisto. Rovaniemi 2007.

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin strategia 2012-2016. Rovaniemi 2012.

Opetusministeriö, 2012, Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kehittämisuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1. Helsinki.

Sisäasiainministeriö 2012: Tie Turvallisempaan huomiseen. Sisäisen turvallisuuden ohjelman hyvät käytännöt. Sisäasiainminiseriön julkaisuja 29/2012. Helsinki.

Kampuksen aluevaikuttavuus – Case: Raahen kampus

Seminaarista atk:n kautta AMK:ksi

Raahe on vanha koulukaupunki. 1800-luvulla Raahessa oltiin monialaisesti kehityksen kärjessä, johtuen valtakunnan suurimmasta kauppalaivastosta. Purjelaivakauden vilkas liikennöinti Euroopan satamiin ja kaukomaille toi Raaheen vaikutteita ja kehityksen tuulia maailmanhistorian tapahtumien keskipisteistä. Jo tuolloin yhtenä kehityksen mahdollistajana ja kulmakivenä pidettiin koulutusta ja korkeatasoisia oppilaitoksia. Raaheen perustettiin ensimmäisten joukossa sekä Sofia Lybeckerin tyttökoulu että Fellmanin kauppiasveljesten lahjoittamalle pääomalle säätiöitetty Raahen Porvari- ja Kauppakoulu. Koulutuksen tarkoituksena oli turvata paikallisen nuorison koulutusmahdollisuuksia sekä samanaikaisesti mahdollistaa kaupungin kasvua tuottamalla tarvittavilla taidoilla varustettua työvoimaa alueen yrityksiin. Koulutuksen järjestäminen palveli siis sekä kaupungin opiskelijamateriaalin tarpeita että kaupungin kasvavaa työvoimatarvetta.

Raahen kampus on rakennettu 1899 opettajankoulutusseminaariksi, ensin naisopiskelijoita ja myöhemmin 50-luvulla myös miesopiskelijoita varten. Alue on historiallisesti kiinnostava kokonaisuus puu- ja tiilirakenteisia rakennuksia puistomaisessa ympäristössä. Kaupungin keskustan laidalla, meren ja metsän äärellä kampusalue on saanut elää omaa elämäänsä myös seminaarikäytön jälkeen. Raahen tietokonealan oppilaitos perustettiin vuonna 1972 ollen ensimmäinen tietokonealan opetusta antava teknillinen oppilaitos Suomessa. Raahen insinöörikoulutus siirtyi 1997 Oulun seudun ammattikorkeakouluun Raahen tietokonealan yksikköön ja 1999 siirtyi oppilaitoksen muukin toiminta ammattikorkeakouluun.

Kuva 1. Raahen kampusalueen päärakennus. (kuva: Leena Harju/Raahen seudun yrityspalvelut)

Täysin uusi koulutusmalli – Rikastamo

Kaupungissa on totuttu vaihtuvaan, opiskelevaan väestönosaan, joka opintojensa päätyttyä on juuri sitä toivotuinta työvoimamateriaalia kaupungin yrityksiin. Raahen kampuksella viime aikoina toiminut OAMK on kehittänyt opiskelijoidensa avuksi laajan vuorovaikutteisen verkon alueen yrittäjien ja muiden toimijoiden välille. Rikastamo-verkostossa on jo n. 30 paikallista yritystä. Opinnäytetöiden tarvelähtöisyys ja suora käytännön hyödyntäminen mahdollistuu vain tiiviillä yhteistyöllä oppilaitoksen ja tulevien työnantajien kesken.

Kuva 2. Tätä reittiä ovat kulkeneet opiskelijat opintoihinsa jo 114:n vuoden ajan. (kuva: Leena Harju/Raahen seudun yrityspalvelut)

Oppilaitoksen tekemä verkostotyö tuottaa hyötyä kaikille neljälle osapuolelle. Yrityksessä opinnäytetyö mahdollisesti ratkaisee käytännön kehittämisongelman, opiskelija pääsee tekemään motivoivaa ja kehittävää oikeaa työtä, oppilaitos pysyy ajan tasalla opintojen tarjonnan ja sisällön päivitystarpeiden suhteen ja kaupunki hyötyy oppilaitoksen tekemästä opiskelijoiden juurrutustyöstä yrityskenttään nähden, toiveena opiskelijan jääminen Raahen työelämää rikastuttamaan. Rikastamo tarjoaa yhteistyössä yritysten kanssa alueen tarvetta vastaavaa osaamista. Alueen yrityksillä on ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua tulevaisuuden ammattilaisten kouluttamiseen, jolloin voidaan puhua suoranaisesta täsmäkoulutuksesta yleisen sijaan.

 

Vähemmällä väellä parempaan tuottoon

Tulevaisuuden suuret haasteet liittyvät osaavan työvoiman riittävyyteen ja kun tähän lisätään vielä nuorten koulutettujen ihmisten hakeutuminen suuriin kasvukeskuksiin, on pienempien teollisuuskaupunkien olemassaolo riippuvainen koulutuspalvelujen tuotoista – siis opiskelijoista ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta.

Kuva 3. Yksi kampusalueen nykyisistä toimijoista on Oulun yliopisto. (kuva: Leena Harju/Raahen seudun yrityspalvelut)

Suomi elää voimakasta rakennemuutoksen aikaa muun Euroopan ohella. Ajassa korostuu tarve uusille innovaatioille niin tuotteiden, palveluiden kuin uusien toimintamallienkin kautta. Ammattikorkeakouluilla voisi olla paljon nykyistä suurempi rooli pk-yritysten työssä tuottamalla soveltavaa ja käytännönläheistä TKI-tuotekehitystä räätälöidysti yritysten tarpeisiin. Pienissäkin yrityksissä tehdään merkittäviä innovaatioita, mutta yritykset eivät aina osaa ottaa ammattikorkeakouluja, yliopistoja tai muita tutkimusorganisaatioita mukaan jatkokehittämään tuotteista tai palveluista tuottavampia ja markkinoitavampia.

Tähän tarpeeseen tähdätään Raahen kampuksella uudella toimintakonseptilla, jossa alueella jo toimivien TK-organisaatioiden tueksi ja avuksi tuodaan yrityspalveluorganisaatioiden osaaminen ja alueen yrityskentän tuntemus. Mallia on jo testattu yritysvierailuilla, joissa Raahen seudun yrityspalvelut on järjestänyt yritysjohdon tapaamisia eri toimialojen yrityksiin. Mukana tapaamisissa on ollut OAMK:n, Oulun yliopiston sekä Raahen seudun Teknologiakeskus Oy:n edustajia. Kaikissa käydyissä kohteissa esille on noussut todellisia kehittämiskohteita ja tarpeita, joihin voidaan tarttua ja näin edistää aktiivisesti alueen yritysten kilpailukykyä.

Tavoitteena on luoda pidemmällä aikavälillä myös uusi osaamiskeskittymä, jossa kaikki uusien innovaatioiden edistämisen avaintoimijat olisivat samalla kampusalueella.

 

Teräkselle uusia ulottuvuuksia

Steelpolis tuotantostudio edustaa osaltaan yhtä osaamiskeskittymän osiota. Raahen seutukunnan tärkein ja työllistävin toimiala on teräs- ja metalliteollisuus. Teollisuuden tarjoamien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on Raahen kaupungissa lähes 50 %, joten kyse on elinkeinorakenteeltaan hyvin erikoistuneesta alueesta.

Tuotantostudio palvelee alueen yrityksiä ja tutkimuslaitoksia mm. suorittamalla terästen liitettävyystestausta, sillä uusien erikoisterästen osuus tulee jatkossa olemaan erittäin tärkeässä roolissa konepajateollisuudessa. Tuotteiden testaus yritysten omassa tuotannossa on usein kallista ja häiritsee normaalia tuotantoa. Ulkoistamalla testaus tuotantostudioon saadaan tuotteesta selville faktatietoa vakuuttamaan ostajat ja muut yhteistyökumppanit.

Metallin ja ICT:n yhdistäminen on kilpailukyvyn kannalta oleellisen tärkeä asia

Yritysten kilpailukyky on jatkuvasti koetuksella ja Suomi etäisenä, harvaan asuttuna maana joutuu rakentamaan kilpailukykynsä yhä kasvavassa määrin erikoistumisen ja tuotantoautomaation hyödyntämisen varaan. ICT:n merkitys yritysten kilpailukyvyn lisäämisessä on yksi avainasioista. Raahen kampus on keskittynyt tuottamaan ICT-ratkaisuja teollisuudelle ja muulle yritystoiminnalle. Sähköinen kaupankäynti, hyvät tarjouslaskentaohjelmat, tuotanto-ohjausjärjestelmät, tuotantoautomaatio jne. ovat esimerkkejä, joilla yritys voi tehostaa toimintaansa ICT-ratkaisujen avulla. Julkisella sektorilla hyvinvointipalvelut vaativat myös merkittävää tuotekehitystä, jolla ikäihmisten määrän kasvun luomaan tarpeeseen voidaan vastata tulevaisuudessa.

Kampus voi toimia laajana koulutus- ja osaamiskeskuksena – kaikki edellä mainitut hyödyt huomioiden, mutta kaupunki harkitsee myös omien koulutuspalvelujen keskittämistä alueelle. Aina historiansa alkuhetkistä saakka Raahen kampus on ollut alueellamme tiedon ja osaamisen lähde. Tätä osaamiskeskittymää pyritään jatkossakin edistämään paitsi yllä kuvatuilla keinoilla ja tavoitteilla, myös hyödyntämällä alueen infrastruktuuria koululaisten tarpeisiin. Raahen kaupunki pohtii osaltaan, kuinka aluetta voitaisiin hyödyntää koulutuksen ja kehittämisen keskittymänä mahdollisimman laajapohjaisesti useita oppilaitostasoja yhdistämällä.

Kirjoittajat

Risto Pietilä, elinkeinojohtaja, Raahen seudun yrityspalvelut, risto.pietila@raahe.fi

Leena Harju, projektikoordinaattori, Raahen seudun yrityspalvelut, leena.harju@raahe.fi

Kohti oleiluyhteiskuntaa?

Vapaa ammatinvalinta tuntuu nykyään lähes jokaisesta nuoresta kansalaisen perusoikeudelta, sitkeästä ”mun jutun” tavoittelijasta ehkä jopa ihmisoikeuskysymykseltä. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten yhteiskuntamme toimisi, jos kaikki pääsisivät haluamalleen alalle ilman, että joku taho aloituspaikkoja suuntaamalla ohjailisi kehitystä!

Tilastotieto Pohjois-Pohjanmaan ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen ensisijaisten hakijoiden jakaumasta muutamalta viime vuodelta kertoo mielenkiintoisia asioita. Jos kaikki olisivat päässeet ykkösvaihtoehtoonsa, maakunta täyttyisi pikku hiljaa muusikoista, kauneudenhoitoalan ammattilaisista, artesaaneista, majoitus- ja ravitsemisalan sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Sen sijaan kone-, metalli- ja energiatekniikan, metsä- ja maatalouden sekä kotitalouspalvelujen osaajia saataisiin houkutella muualta.

Ammattikorkeakoulutuksen osalta kova kiinnostus hakijoilla on hoitoon ja hoivaan, fysioterapiaan, liiketalouteen ja viestintään. Vähäistä vetovoimaa on aloilla, joissa ollaan tekemisissä pohjoisen Suomen menneitten mutta myös tulevien vahvuuksien, luonnonvarojen ja ympäristön kanssa.

Alueellisen elinkeinoelämän kannalta tulevaisuus vaikuttaa nykyiselläkin aloituspaikkajaolla tuskalliselta. Pohjoisessa Suomessa, itse asiassa koko kalottialueella, rakennetaan lähivuodet teitä, kaivoksia, rakennuksia, erilaisia energialaitoksia, kuljetetaan maata, kaivannaisia, kaasua, puuta ja elintarvikkeita. Työvoimatarpeen arvioidaan olevan yksistään näillä aloilla lähivuosina jopa kymmeniä tuhansia. Kun tähän lisätään erilaiset elinkeinoelämän palvelut, huolto ja ylläpito, toimintojen ja prosessien digitalisoituminen sekä lisääntyvän asukasmäärän muut tarpeet, sopii kysyä, onko koulujärjestelmämme Pohjois-Suomessa osannut ennakoida riittävästi, mitä ympärillä on alkanut tapahtua.

Elinkeinoelämän ja koulutuksen kohtaannon ongelmaa ei pode vain Pohjois-Suomi vaan koko Eurooppa. Talouskriisin aikana valmistavasta teollisuudesta on kadonnut Euroopassa neljä miljoonaa työpaikkaa, mutta samaan aikaan alalla on avoinna neljä miljoonaa työpaikkaa. Pois potkittujen osaaminen ja koulutus eivät ole enää vastanneet muuttuvan teollisuuden tarpeita. Samanlaisia esimerkkejä löytyy muiltakin aloilta.

Suomessa kohtaanto-ongelmia paikataan panemalla vuosittain satoja miljoonia euroja työvoimapoliittiseen koulutukseen, jossa opetellaan uutta ammattia, kun entisellä ei työllisty. Tämä on sinällään toimiva järjestelmä, jonka perään monessa Euroopan maassa haikaillaan.

Työnantajilta kantautuu viestejä, että monen nuoren oma asenne estää pitkäkestoiset työsuhteet, kun työssä ei olekaan aina kivaa eikä heti pääse pomon paikalle. Liian helpoksi on tehty vaihtoehto jäädä lokoilemaan yhteiskunnan maksamalla taskurahalla yhteiskunnan maksaman koulutusputken jälkeen.

Lääkkeitä löytyisi, työpaikkoja olisi tarjolla, jos on uskallusta heittäytyä. Jokaisessa maakunnassa on mahdollisuuksia, jos suuntaa katseensa pois maakunnan pääkaupungista. Maaseutupaikkakunnilla on nopeasti eläköityvällä julkisella sektorilla ja esimerkiksi uusiutuvan energian sektorilla työpaikkoja, kokonaisilla toimialoilla uhkaa työvoimapula ja Pohjoiskalotin alueella on puutetta lähes kaikkien alojen osaajista. Mahdollisuuksien hyödyntämisen hinta on irtoaminen tutuista ympyröistä.

Jos kävisi niin, että noita kasvavan pohjoisen ulottuvuuden työpaikkoja ei saada täytetyksi suomalaisilla, ruotsalaisilla ja norjalaisilla, on realistista ajatella, että siellä tekevät työn valkovenäläiset, puolalaiset, kroatialaiset, espanjalaiset jne. He asuvat vaatimattomasti, säästävät ja lähettävät rahansa kotimaihinsa. Työperäinen maahanmuutto on positiivinen asia, mutta täällä jo olevien suomalaisten tulevaisuus huolestuttaa. Huolestuttaa siksi, että jostain olisi tultava ne rahat, joilla yhteiskunta maksaa koulutuksesta, terveydenhoidosta, ylläpitää erilaisia yleishyödyllisiä instituutioita ja antaa työttömyyskorvauksia, joihin maallamme nytkin menee jo miljoonia euroja päivässä. Tälle rahalle olisi käyttöä vaikkapa rapistuvan tieverkostomme uusimisessa.

Olen omassa työssäni saanut jo 15 vuotta seurata toisaalta elinkeinoelämän osaamistarpeiden muuttumista ja toisaalta työttömyyden rakenteen muutoksia. Vielä puolenkymmentä vuotta sitten vannottiin erikoistumisen nimeen, mutta silloinkin työnantajat hakivat käytännössä ”hyviä tyyppejä”. Lähivuosien työmahdollisuudet painottavat monialaista, muuntautumiskykyistä osaamista, koska useimmille edessä on ammatin vaihto, jopa pariin kertaan työuran aikana. Kokemuksesta alan itse kallistua kannattamaan koulutusmallia, jossa vankan yleissivistyksen pohjalle peruskoulun tai lukion jälkeen luodaan nykyistä yleisluontoisempia perusvalmiuksia toimia erilaisissa ammateissa siten, että alalla tarvittavan erikoisosaamisen antaisi työnantaja oppisopimustyyppisesti yhteistyössä aikuiskoulutuksen ja ammattikorkeakoulun kanssa. Tällä mallilla saisi eväitä myös kehittyäkseen työelämätaidoiltaan hyväksi tyypiksi. Pitkässä juoksussa opinahjot lunastavat paikkansa vain kouluttamalla osaajia, joilla on sekä ammattitaito että asenne kohdallaan.

Auvoinen tulevaisuus, jossa kaikki järjestyy mieluummin opiskelupaikkakunnalla ilman yksilöiden isompia ponnisteluja, ei odottele missään. Tulevaisuus on tehtävä. Mitä myöhemmin realiteetit tunnustetaan, sen kipeämpää se tulee tekemään. Ei riitä että työvoimaviranomaiset ja elinkeinoelämä kantavat yksin huolta. Myös yksilöiden on otettava nykyistä suurempaa vastuuta työllistymisestään valitsemalla aloja, joissa on oikeasti töitä jossakin päin maata, koska yhteisen, oleilun mahdollistaman kukkaron pohja alkaa jo häämöttää.

Kirjoittaja

Leila Helaakoski, johtaja, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, leila.helaakoski@ely-keskus.fi

HAMK JA Innopark: Hämeenlinnan Korkeakoulukeskus HHT-kasvukäytävän innovaatiokeskittymänä ja kehittämisen dynamona muuttuvassa toimintaympäristössä

HHT-käytävä Hämeenlinnan kasvun takaajana

HHT-kasvukäytävä on Helsingin, Hämeenlinnan ja Tampereen muodostama vyöhyke, joka on Suomen ainoa väestöltään, palveluiltaan ja yhdyskuntarakenteeltaan kansainväliset mitat täyttävä kehityskäytävä. Hämeenlinnan sijainti keskeisellä paikalla osana dynaamista väylää on taannut suotuisan kehityksen koko 2000-luvun ajan.

HHT-kasvukäytävä kattaa ainoastaan alle kaksi prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta, mutta sille sijoittuu kolmasosa koko maan väestöstä. Vyöhykkeen väestötiheys onkin moninkertainen maamme keskiarvoon verrattuna. Koko maan muuttovoitosta vuosina 2005–2010 kohdistui HHT-vyöhykkeelle 89 %. Muuttoliikkeessä alueelle kohdentuu erityisesti pääkaupunkiseudulta purkautuvaa muuttoa. Hämeenlinnan seudun väkiluku on kasvanut vahvasti. Seudun keskuskaupungin, Hämeenlinnan väkiluku oli vuoden 2012 lopussa 67 531 ja se oli Suomen 14:nneksi suurin kaupunki. Hämeenlinnan väkiluvun kehitys on ollut vuosina 2000–2010 Suomen kahdeksanneksi parasta. Hämeenlinnan seudun muodostavat Hämeenlinna, Janakkala ja Hattula. Vuoden 2012 lopulla seudun väkiluku oli yhteensä 94 183. HHT-kasvukäytävällä väestön kasvun ennakoidaan myös jatkuvan ja HHT-kasvukäytävän merkitys tulevaisuudessa korostuu entisestään.

Väestöltään HHT-käytävän alue on keskimääräistä nuorempaa ja koulutustasoltaan korkeampaa muodostaen merkittävän työvoimareservin elinkeinoelämän käyttöön. Alueen työvoimakapasiteettia kasvattaa myös osaavan työvoiman lisääntyvä liikkuminen; pääkaupunkiseudun pendelöintialue laajenee koko ajan kohti Hämeenlinnan seutua noin 25 kilometriä vuosikymmenessä.

HHT-alueen elinkeinorakenne on muuta maata monipuolisempi. Uuden teknologian sekä tietointensiivisten palvelutyöpaikkojen osuus alueella on maan keskiarvoa korkeampi. Alueelle sijoittuukin lähes 40 % työpaikoista sekä valtakunnan tuotannosta. Hämeenlinnan seudun elinkeinorakenne on niin ikään monipuolinen. Seudulle ominainen piirre on julkisen hallinnon suuri osuus. Hämeenlinna onkin perinteikäs hallinto- ja koulutuskaupunki. Seudun globaalit vahvuudet liittyvät erityisesti valmistavan teollisuuden klusteriin, jossa alueella on vahvoja kansainvälisiä veturiyrityksiä, kuten esimerkiksi Ruukki, Konecranes ja Patria. Tuotteina metalliteollisuudessa ovat esimerkiksi panssaroidut erikoisajoneuvot, akselit ja ohutlevytuotteet. Uutta vahvaa liiketoimintaa on syntynyt viime vuosina mm. palveluliiketoimintaan hyvinvointitoimialalle ja digitaalisiin palveluihin.

Väestönkasvua ja elinkeinorakenteen kehittymistä tukevat kansallisesti ainutlaatuiset logistiset mahdollisuudet. HHT-käytävän liikenteellisen perustan muodostaa nopean junaliikenteen mahdollistava Suomen päärata sekä Helsingin ja Tampereen välinen moottoritie. Kansainvälisiä yhteyksiä palvelevat Helsinki-Vantaan ja Tampere-Pirkkalan lentoasemat sekä Vuosaaren satama. Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -vyöhykkeen saavutettavuus mahdollistaa yhtenäisen työssäkäyntialueen, jonka tarjoaa monipuolisia, joustavia ja houkuttelevia mahdollisuuksia yhdistää elinkeinotoiminta, asuminen, työteko, opiskelu ja vapaa-aika.

HHT-käytävän ainutlaatuisuuden takia Hämeenlinnan seutu on tuomittu onnistumaan. Vai onko sittenkään?

Toimintaympäristön muutos ja uudet kehittämisen välineet pakottavat etsimään uusia mahdollisuuksia

Muutoksen syklit ovat muuttuneet yhä nopeammiksi ja sitä kautta toimintaympäristön muutos on vaikeammin ennakoitavissa. Monet vahvuudet muuttuvat globaalissa ympäristössä haasteiksi tai jopa heikkouksiksi. Hämeenlinnan seudun kehittämisen perustan on pitkään muodostanut vahva kehitystä tukeva infrastruktuuri, monipuolinen elinkeinorakenne ja näiden kautta syntynyt positiivinen väestönkehitys. Alueeseen tulevaisuudessa kohdistuvia muutosvoimia tulevat olemaan ainakin yritystoiminnan globaalin kilpailun kiristyminen, väestön ja taloudellisen toiminnan jatkuva keskittyminen, teknologian jatkuva kehitys (ICT), ikääntyminen, julkisten palveluiden tuottamisen haasteet, ekologisuuden ja kestävän kehityksen merkityksen kasvu, kulttuurin ja elämäntapojen monimuotoistuminen, energian ja raaka-aineiden kallistuminen ja merkityksen kasvu sekä Venäjän taloudellisen merkityksen nousu. Globalisaatiosta aiheutuu mm. maailmanlaajuinen työn uudelleenjako, joka on jo pitkään näkynyt Suomessa teollisten työpaikkojen vähenemisenä. Kilpailun kiristyessä yritykset hakevat kilpailuetua mm. kustannuksia leikkaamalla, siirtymällä lähemmäs markkinoitaan sekä kehittämällä teknologiaa. Uudet työpaikat syntyvät erityisesti palveluihin ja osaamisintensiivisille aloille. ICT-teknologia kehittyy yhä nopeammin, tutkimuksen ja tuotekehityksen rooli korostuu ja kaiken ytimessä on innovaatioiden kehittäminen.

Hämeenlinnan seudulla yritysten määrä on kasvanut 2000-luvulla positiivisesti. Alueen yrityskanta on pienyritysvaltainen. Suuria yrityksiä on vain muutama ja keskisuuriakin vähän. Elinkeinorakenteen kehittymisen trendi vastaa kansallista trendiä; maa- ja metsätaloudessa ja teollisuudessa työpaikat vähenevät ja palveluissa työpaikkojen määrä kasvaa. Seutu ei ole erityisen vientivetoinen alue. Kansainvälisesti toimivia ja vientiä harjoittavia yrityksiä on vähän. Tulevaisuuden talouskasvun kannalta keskeisiä tekijöitä ovat aineettomat investoinnit koulutukseen ja T&K- toimintaan sekä niiden tuloksena syntyvä osaaminen, verkottuminen ja innovaatiot. Hämeenlinnan seudun panostukset T&K-toimintaan ovat keskimääräistä alemmalla tasolla ja lisäksi yritysten osuus niistä on alhainen. Tähän todellisuuteen meneillään oleva toimintaympäristön muutos voi iskeä lujaa.

Samanaikaisesti kehittämistoiminta kansallisesti on muuttunut. Design Director Janne Antikainen MDI:stä on kuvannut aluekehityksen historiallisia aaltoja 70-luvulta tähän päivään. Aallokossa on keinuttu teollisuuden, palveluiden ja osaamisen kautta verkostojen maailmaan, jossa kohtaavat globaalisuus ja lokaalisuus (glokaalisuus).

Kansallisessa kehittämisessä keskittäminen ja koheesiopolitiikka ovat vuorotelleet vaihtelevin tuloksin ja työvälineenä on käytetty mm. kansallisia erityisohjelmia. Hämeenlinnan seutu on päässyt kehittämään omia vahvuuksiaan ja profiiliaan mm. aluekeskusohjelman, koheesio- ja kilpailukykyohjelman sekä osaamiskeskusohjelman kautta. Ohjelmaperusteinen kehittäminen on tullut osin tiensä päähän. Viimeinen käynnissä olevista erityisohjelmista osaamiskeskusohjelma loppuu vuoteen 2013. Ohjelmaperusteisen kehittämisen rinnalle on rakennettu kasvusopimusmenettely ja siihen liittyen INKA-ohjelma (Innovatiiviset kaupunkiseudut). Nämä toimenpiteet kohdistuvat erityisesti suurille kaupungeille, joissa on n. 100 000 asukasta. Hämeenlinnan seutu on kuitenkin päättänyt olla mukana hakuprosessissa ja hakemukset jätetään helmikuun lopussa. Tämä tapahtuu ajankohtana, jolloin kuntatalous on suurien haasteiden edessä ja ammattikorkeakoulun toimintaa kehitetään vahvasti.

Korkeakoulukeskus innovaatiokeskittymänä

Vastauksena tulevaisuuden haasteisiin on Hämeenlinnassa lähdetty Visamäen alueelle kehittämään Korkeakoulukeskusta. Korkeakoulukeskussopimus allekirjoitettiin 14.12.2011 Hämeenlinnan kaupungin, Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK), Teknologiakeskus Innopark Oy:n ja Kehittämiskeskus Oy Hämeen kesken. Korkeakoulukeskussopimuksen osapuolet sitoutuvat kohdentamaan ja kehittämään toimintaansa yhdessä, tavoitteena synnyttää Hämeenlinnan Visamäen alueelle vahva korkeakoulukeskus, tukea seudun elinkeinostrategiaa, nostaa seutukunnan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja -rahoitus uudelle tasolle, tehostaa yritysten kehittämispalveluja sekä aktivoida yritysten syntymistä. Tällä sopimuksella synnytettiin HHT-kasvukäytävälle maakunnalliset, kansalliset ja kansainväliset ulottuvuudet omaava innovaatiokeskittymä. Korkeakoulukeskuksen kehittämiseen on sitouduttu vahvasti ja Hämeenlinnan seudun kasvusopimus pohjaa vahvasti Korkeakoulukeskuksen tuottamaan lisäarvoon.

Korkeakoulukeskuksen toiminta on lähtenyt liikkeelle ripeästi. Hämeen ammattikorkeakoulu on keskittämässä Hämeenlinnan toimintojaan Visamäkeen ja Teknologiakeskus Innopark tulee toimimaan samoin. Toimintojen keskittämisen tuloksena alueelle on suunnitteilla myös lisärakentamista, mikä tuo lisää pöhinää alueelle. Tulevaisuudessa alueelle tulee myös lisää opiskelija-asuntoja ja palveluita. Tällä hetkellä Innopark yhteisöön kuuluu n. 100 yritystä, joilla on toimitilat Innoparkissa ja näissä työskentelee yli 1000 työntekijää. Yrityksistä valtaosa toimii Visamäen alueella. Yhdessä HAMKin toimintojen kanssa Visamäessä tulee toimimaan yli 5000 henkilön dynaaminen yhteisö, jossa kohtaavat tutkijat, opettajat, opiskelijat, kehittäjät ja yritykset.

Korkeakoulukeskuksen kautta alue profiloituu vahvasti kärkiteemoihinsa, joita tukevat osaamiskeskittymät: Digital Life Lab (DLL), Ohutlevykeskus, Bioprosessit ja osaamisen johtaminen. Osaamiskeskittymät taas linkittyvät saumattomasti alueen tarjoamiin tuotteistettuihin yrityskehityspalveluihin, erityisesti hautomo-, kasvuyritys-, tuotekehitys- ja innovaatiopalveluihin sekä -ympäristöihin. Korkeakoulukeskuksen ydin on yhteisessä kehittämisessä ja vuorovaikutuksessa. Toimijoiden kohtaamista edistävät toimintaympäristöt ja Hämeenlinnan seudun tunnistetut alueelliset kehitysalustat, jotka synnyttävät merkittäviä liiketoiminnallisia mahdollisuuksia ja kehittävät infrastruktuuria osana HHT-kehityskäytävää. Näitä kehitysalustoja ovat esimerkiksi Aulanko, Ahvenisto, Evo, tulevaisuuden siirtolapuutarha-alue, Engelinranta, Virvelinranta ja Iittalan hyvinvointikeskus.

Hämeenlinnan seudun positiivisen kehittymisen on taannut aikaisemmin keskeinen sijainti kehityskäytävällä, monipuolinen elinkeinorakenne ja alueella toteutettu ennakkoluuloton ja eteenpäin katsova elinkeinopolitiikka. Toimintaympäristön muutoksen kautta keskiöön ovat nousseet yhteistyö, alueen profiloituminen, innovaatiotoiminta, kasvuyritykset ja kansainvälisyys. Näiden kaikkien kehittämiseen Korkeakoulukeskus tarjoaa maakunnassa paremmat edellytykset kuin koskaan ennen.

Kirjoittaja

Mikko Koivulehto, toimitusjohtaja, Teknologiakeskus Innopark Oy, mikko.koivulehto@innopark.fi

Kuntaliitto, rakennemuutoskatsaus 2011

Hautamäki, Oksanen: Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylän yliopisto 2012.

Biotalous alueen elinvoiman turvaajana

Biotalous uuden aluekehityksen mahdollisuutena

Biotalous nähdään yleisesti Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisenä alana. Poliittisella agendalla keskiöön nousevat bioenergia, erityisesti nestemäiset biopolttoaineet, sekä biomateriaalien ja
-kemikaalien innovaatiot (esim. VN 2010; Kokkonen 2010 ). Tietopohjaisuutta korostavat bio-talouden suunnat saavat yhä suurempaa huomiota Euroopan politiikassa. Tämä on perusteltua, sillä alan taloudelliseksi arvoksi Euroopassa on määritelty jopa 2000 miljardia euroa vuodessa ja työllistävyydeksi n. 22 miljoonaa ihmistä (European Commission 2009).

Biotalouden merkitys aluekehityksessä herättää monia kysymyksiä: Kuinka tuotamme uusia kemikaaleja, innovatiivisia materiaaleja tai jalosteita? Olemmeko kilpailukykyisiä verrattuna tietopohjaista biotaloutta kehittäviin eurooppalaisiin tutkimuskeskuksiin tai suurten yritysten keskitettyihin biojalostamoihin? Jäävätkö maaseutualueemme paitsioon tässä nopeassa teollisen järjestelmän kehityksessä? Talousmaantieteen tutkimuksessa on havaittu, että kaupunkien ja maaseutualueiden välillä on huomattavia eroja kehitysnopeudessa: kaupungeilla on kilpailuetuja mm. työvoiman saatavuudessa, keskittymiseduissa ja elinkeinorakenteessa. Toisaalta, mikäli tarkastellaan vain luonnonvarojen vaikutusta aluekehitykseen, kaupunki ja maaseutu kehittyvät tasapainoisemmin. (Lehtonen ja Tykkyläinen 2011; 2012) Maaseudun ja kaupungin yhteistyö on siten ratkaisevassa roolissa uuden biotalouden kehitystyössä ja sen kytkennässä alueemme elinkeinotoimintaan.

Esimerkkejä elinvoimaisuuden turvaamisesta

Biotalous-termi on noussut julkiseen keskusteluun aivan viime vuosina, ja se sisältää monia uusia teknologioita. Useat biotalouden teknologiat ja ratkaisut ovat kuitenkin hyvin vakiintuneita ja suoraan sovellettavissa alueellisesti.

Aluetalouden näkökulmasta esimerkiksi paikallisen puun ja puurakenteiden käyttö antaa korkeita tulo- ja työllisyysvaikutuksia. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun koordinoimassa TEKES-rahoitteisessa ’Lähilämpöverkoista ja uusista energiaratkaisuista liiketoimintaan matala¬energia-rakentamisessa’ -hankkeessa, tutkittiin puurakentamiseen perustuvan matalaenergia-alueen sosio-ekonomisia vaikutuksia Suutelan alueella Kontiolahdella (Lehtonen ja Okkonen 2012). Tulokset osoittivat, että paikallisiin puurakenteisiin perustuvan rakentamisen vaikutukset ovat huomattavia aluetalouden kannalta. Suutelan n. 200 asunnon alueen rakentamisvaiheen kokonaistyöllisyys¬vaikutukset olivat jopa 350 henkilötyövuotta ja kokonaistulovaikutuksina palkansaajakorvauksiin n. 10 miljoonaa euroa (emt.).

Paikallinen energiatuotanto, mukaan lukien liikennepolttoaineiden tuotanto, voidaan järjestää biomassojen, jätteiden ja sivutuotteiden hyötykäytöllä. Perinteinen maa- ja metsätalous on nyt ja tulevaisuudessa elinkeinotoimintamme peruspilareita. Aluekehityksen näkökulmasta keskeisin askeleemme on biotalouden jalostusarvon nostaminen ja maksimointi ennen materiaalien, jalosteiden tai tuotteiden kuljetusta suuremmille markkinoille.

Jalostusarvon nostamiseen keskittyviä hankkeita on Pohjois-Karjalassa vireillä useita. Esimerkiksi Fortum Power and Heat Oy rakentaa pyrolyysilaitosta Joensuussa ja Nurmeksen kaupunki on ilmoittanut valmistelevansa suuren kokoluokan biohiilen ja -polttoaineen valmistuslaitosta (Ylä-Karjala 15.9.2012). Näiden hankkeiden merkitys aluetaloudelle on huomattava, sillä niistä muodostuu kerrannaisvaikutuksineen useita satoja työpaikkoja Itä-Suomeen. Paikallisella tasolla edistetään lisäksi maatilojen energiaomavaraisuutta, mm. puun kaasutukseen perustuvaa sähkön- ja lämmöntuotantoa sekä maatilojen biokaasulaitoksia. Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys on huomattava kannattavan maataloustuotannon tulevaisuuden turvaamisessa.

Hajautetut toimintamallit

Hajautettu ja verkostoitunut biotalous nähdään hyvin aluekehitystä tukevana verrattuna suuren kokoluokan keskitettyihin ratkaisuihin (Johansson et al. 2005; Mirata et al. 2005). Hajautetussa mallissa pienet ja keskisuuret yksiköt hyödyntävät tehokkaasti ja keskenään verkostoituen uusiutuvia luonnonvaroja. Investoinnit esimerkiksi biopolttoaineiden tuotantoon tehostavat luonnonvarojen, työvoiman, maan, infrastruktuurin ja koneiden käyttöä ja tarjoavat energiahuoltoon joustavuutta ja huoltovarmuutta. Investoinnit tukevat ja ylläpitävä työllisyyttä ja elinvoimaisuutta muutoin kaupunki¬seutuja hitaammin kehittyvillä maaseutualueilla. Alueellinen metsäraaka-aineisiin perustuva biotalous on osa laajempaa talouden kehitysprosessia, jossa raaka-aineille etsitään edistyneempiä ja kestävämpiä käyttötapoja.

Esitin Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteisessä Maaseudun tulevaisuusriihi -hankkeessa hajautetun biotalouden vision vuodelle 2030 (Okkonen 2012):

”Suomessa toimii paikallisia luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja kestävästi, monipuolisesti ja idearikkaasti hyödyntäviä hajautettuja talousjärjestelmiä, joiden tuotoksena on kestäviä tuotteita ja palveluja. Järjestelmien perustana on aktiivinen ja vastavuoroinen kaupunkialueiden ja ympäröivän maaseudun yhteistyö. Useiden muutosten ja talouskriisien karaisemat pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat hajautetun biotalouden arvoverkostoja, jotka ylläpitävät tasapainoista aluekehitystä ja -taloutta sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvointia.”

Aluekehityksen ja elinvoimaisuuden turvaamisen perustana ovat alueiden ominaispiirteiden ja vahvuuksien huomiointi ja arvostaminen, yhteisen tulevaisuusvision ja -tavoitteen löytäminen, sekä toimijoiden avoin ja määrätietoinen yhteistyö näiden saavuttamiseksi.

Kirjoittaja

FT Lasse Okkonen, biotalouskoordinaattori, Pielisen Karjalan bioenergiaverkostot ja -virrat -hanke
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, lasse.okkonen@pkamk.fi

European Commission, CORDIS (Community Research and Development Information Service) (2009). About Knowledge-Based Bioeconomy (KBBE). http://cordis.europa.eu/fp7/kbbe/about-kbbe_en.html. 20.9.2012.

Johansson, A., Kisch, P. Mirata, M. (2005). Distributed economies – A new engine for innovation. Journal of Cleaner Production, 13(10-11), 971-979.

Kokkonen, E. (2010). Hajautettu biotalous – Väylä vihreään tulevaisuuteen. Yhteenveto Sitran hajautettua biotaloutta koskevasta round table -työpajasta. Sitran selvityksiä No 38. http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2038.pdf. 20.9.2012.

Lehtonen, O., Okkonen, L. (2012). Regional socio-economic impacts of decentralised bioeconomy: a case of Suutela wooden village, Finland. Environment, Development and Sustainability (25 July 2012), pp. 1-12.

Lehtonen, O., Tykkyläinen, M. (2012). Työpaikkakehityksen alueelliset kehitysprosessit Itä-Suomessa 1994–2003 (Spatial processes of job growth in Eastern Finland, 1994–2003). Terra 123: 2, 85–105.

Lehtonen, O., Tykkyläinen, M. (2011). Potential and employment impacts of advanced energy production from forest residues in sparsely populated areas. Teoksessa: S. Brunn (Ed.), Engineering Earth (pp. 513-533). New York: Springer.

Mirata, M., Nilsson, H., Kuisma, J. (2005). Production systems aligned with distributed economies: Examples from energy and biomass sectors. Journal of Cleaner Production, 13(10-11), 981-991.

Okkonen, L. (2012). Visioni alueellisesta hajautetusta biotaloudesta. Teoksessa: Inkeroinen, P., Puhakka-Tarvainen, H., Ryhänen, H., Timonen L. 2012. Ikkunoita tulevaisuuden maaseutuun. Näköaloja ja tiekarttoja Pohjois-Karjalan maaseudulle vuoteen 2030. Itä-Suomen yliopisto, Aducate.

Valtioneuvosto. (2010). Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 15/2010. http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2010/j15-biotalous/PDF/fi.pdf. 20.9.2012.

Ammattikorkeakoulut rakentamassa luonnonvaroista hyvinvointia

Suomi tunnetaan kansainvälisesti rikkaista luonnonvaroistaan: puhtaasta maaperästä, laajoista metsistä, laadukkaasta vedestä ja monipuolisista kaivannaisistaan. Viime vuosien aktiivinen keskustelu biotaloudesta Suomen elinkeinoelämän ja kestävän tulevaisuuden turvaajana on nostanut luonnonvarat kehittämisen keskiöön myös ammattikorkeakouluissa. Biotaloudessa alueellisia luonnonvaroja hyödynnetään kestävästi mm. ruoaksi, energiaksi ja palveluiksi biologisia prosesseja ja teknologiaa hyödyntäen. Biotalouden ja aluetalouden välillä vallitsee positiivinen korrelaatio ja siitäkin syystä ammattikorkeakoulujen on tärkeää hyödyntää toiminnassaan biotalouden laajat mahdollisuudet.

Tässä numerossa ammattikorkeakoulujen asiantuntijat käsittelevät luonnonvaroja ja niiden hyödyntämistä useista näkökulmista. Teknologian laaja-alainen hyödyntäminen luonnonvara-alalla tuo uusia toiminnallisia ja taloudellisia mahdollisuuksia sekä ihmisille että yrityksille. Ammattikorkeakoulut, joiden tehtävänä on alueen työ- ja elinkeinoelämän kehittäminen, ovat tulevaisuudessa avainasemassa parhaiden teknologiaratkaisujen löytämiseksi luonnonvarojen ja biotalouden hyödyntämiseksi.

Energia-ala on kasvava sektori, jonka kehittämistyöhön ammattikorkeakoulut ovat osallistuneet aktiivisesti ja monialaisesti kestävät ratkaisujen löytämiseksi. Julkaisun kirjoitukset valottavat alaa kahdesta näkökulmasta: sen tuottamisen ja kuluttamisen/säästämisen kannalta. Puhdas pohjavesi on Suomelle erityisen arvokas luonnonvara, jonka saastumisen estämiseksi ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet toimivia malleja ja ratkaisuja.

Luonnonvarojen kestävään käyttöön ja biotalouteen liittyvän osaamisen kasvattaminen on ammattikorkeakoulujen toiminnan ydintä. Koulutuksen pedagogiset ratkaisut ovat menneet huimasti eteenpäin myös luonnonvara-alalla: mobiililaitteiden ja -sovellusten käyttäminen on tänään opettajan ja ohjaajan arkea. Myös aina ajankohtainen ja tärkeä opiskelijoiden näkökulma on esillä julkaisussa: Kuinka hoitoalan opiskelijoiden suhtautuminen oppimiseen on muuttunut vuosien varrella ja miten verkostot vaikuttavat opiskelijoiden hyvinvointiin. Muutos on ammattikorkeakoulujenkin arkea – lue ja perehdy artikkeliin kansainvälisistä kokemuksista muutosjohtajuudesta.

Kirjoittaja

Ulla Asikainen, johtaja, Biotalouden keskus, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu

Rikastamo Raahen malliin

KAMARA-hankkeessa opetellaan uusia toimintatapoja
työelämän paremmaksi palvelemiseksi

Uusi toimintamalli edellyttää yhteistyötä

Uuden toimintamallin kehittäminen tuo haasteita opiskelijoille, ammattikorkeakoulun henkilöstölle ja alueen yrityksille. Kaikkien osapuolten saumaton yhteistyö on onnistumisen edellytys.

Riittävän opiskelijamäärän saaminen mukaan uuden toimintamallin toteutukseen on keskeinen lähtökohta. On tärkeää, että yritysten edustajat osallistuvat aktiivisesti opiskelijarekrytointiin ja entistä tiiviimmin koulutuksen kehittämiseen.

Opettajien ja muun ammattikorkeakoulun henkilöstön on muokattava toimintatapansa uuden toimintamallin vaatimuksiin. Perinteisesti koulutuksessa opiskelijat suorittavat harjoittelunsa, tekevät opinnäytetyönsä ja osallistuvat mahdollisesti yritysprojekteihin. Näissä toteutuksissa opettajan osallistuminen on ollut suhteellisen vähäistä. Uudessa mallissa työelämässä tapahtuvan oppimisen osuus lisääntyy ja opetushenkilöstön panos kasvaa merkittävästi. Myös hankeyhteistyö voimistuu entisestään.

Uusi toimintamalli noudattaa työelämän tarpeita

Yritykset edistävät esim. selvitys- ja kehittämishankkeitaan tai projektejaan hyödyntämällä opiskelijoiden ja opettajien työpanosta. Projekteissa voi olla mukana eri koulutusohjelmien opiskelijoita (vaikkapa tekniikan ja liiketalouden opiskelijoita) ja useampia ohjaavia opettajia. Opiskelijat voivat olla myös eri vuosikursseilta, jolloin on helppo toteuttaa pitkäkestoisia hankkeita. Yritys valitsee opiskelijat tarpeidensa mukaisesti. Yritys voi luonnollisesti hyödyntää opiskelujaksoja työvoimarekrytoinnissaan. Aktiivinen opiskelija voi näin hankkia itselleen myös työpaikan ja -uran. Opiskelija siis mukauttaa opintojaan työuraansa tukevaksi.

Opettajan rooli muuttuu

Opettaja vastaa edelleen opintojen sisällöstä ja laadusta. Sisältöä tukevia ja varmistavia opinto­kokonaisuuksia joudutaan kehittämään. Oman alueen elinkeinoelämän tarpeet ja vaatimukset hahmottuvat opiskelijalle ja opettajalle entistä tarkemmin.

Uusi toimintamalli merkitsee opettajan toimenkuvan muuttumista perinteisestä ”kateederi­opetuksesta” yhteistoiminnallisen opetuksen ja oppimisen suuntaan. Opettajat pitävät aktiivisesti yhteyttä oman alansa yrityksiin ja muihin työnantajiin sekä huolehtivat opiskelijoiden oppimisen lisäksi entistä voimakkaammin heidän ammatillisesta kasvustaan kohti työelämän haasteita ja elinikäistä oppimista.

Rikastamo tarjoaa mahdollisuuksia

Raahen kampuksen uusi toimintamalli muotoutuu muutaman vuoden kuluessa. Alueen elinkeino­elämän kanssa yhteistyössä toteuttava koulutus tuottaa ammattitaitoista ja tarvetta vastaavaa työvoimaa sekä vahvistaa ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyötä. Elinkeinoelämän ja ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö lähenee ja syvenee. Onnistuminen vaatii osapuolten sitoutumista aitoon ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön sekä omien toimintamallien uudelleenarviointia.

Opettajien toimenkuvien ja koko koulun suunnittelu- ja toimintatavan muutoksiin tulee eri toimin kiinnittää huomiota. Koulutuksen lisäksi tarvitaan resurssien uudelleenarviointia, jotta puitteet uudelle toimintatavalle olisivat otolliset.

Opiskelijoiden kannalta opiskelun uusi muoto on perinteiseen koulukeskeiseen tapaan verrattuna vaativa. Mallista tulee antaa opiskelijoille oikeaa tietoa ja rohkaista heitä tarttumaan Raahen alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Uusi opiskelutapa voi osaltaan parantaa opiskelumotivaatiota ja auttaa entistä useamman saavuttamaan tavoitteekseen asettamansa tutkinnon.

Ammattikorkeakoululle toimintatapojen kehittäminen on haaste, mutta myös suuri mahdollisuus vastata konkreettisesti yhteiskunnan asettamiin vaateisiin esimerkiksi aluevaikuttamisen osalta.

Hanketta toteutetaan siten, että jo koulutuksessa olevat opiskelijat voivat suorittaa opintoja uuden mallin mukaisesti. Keväällä 2011 pilottitoteutuksen aloitti kuusi opiskelijaa ja kaksi opettajaa, jotka hankkeen myötä pystyivät irrottautumaan yrityselämäjaksoille. Näistä piloteista saadut kokemukset ja lausunnot olivat uutta toimintamallia tukevia ja kannustavia. Opiskelijoille tarjottiin kesätöitä ja harjoittelupaikkoja sekä mahdollisuuksia opinnäytetöihin ja työuraan.

Alueen kehittyminen vaikuttaa toimintatapoihin

Raahen mallin toimivuutta ja tulevaisuutta vahvistavat alueen voimakas kehittyminen ja toteutuvat suurinvestoinnit. Laivakankaan kultakaivoksen käynnistyminen ja energia-alan kasvu (tuulivoimalarakentaminen, biohakehankkeet ja ennen kaikkea Fennovoiman päätös sijoittaa ydinvoimala Pyhäjoelle) vauhdittavat Raahen alueen elinkeinoelämää. Teollisuuden ja rakentamisen työvoimatarpeen lisäksi laajeneva ja monipuolistuva liike-elämä ja palvelutoiminta tulevat hyödyntämään ammattikorkeakoulun uutta toimintamallia.

Raahen mallille annettu nimi RIKASTAMO on todella totta niin opiskelijoille ja yrityksille kuin myös henkilöstölle.

www.rikastamo.info

Kirjoittaja

Timo Pieskä, projektipäällikkö, timo.pieska@oamk.fi, Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Suomalaiseksi superyrittäjäksikö?

Yrittäjyydestä puhutaan nykyään paljon, ja mielipidemittausten mukaan iso osa opiskelijoista kokeekin yrittäjyyden varteenotettavaksi tavaksi työllistyä ja toteuttaa itseään. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy PK-yrityksiin, joten yrittäjyydellä on myös suurta yhteiskunnallista merkitystä.

Aloitetaan tietokilpailukysymyksellä: Mikä toimiala on kyseessä?

  • Viiden pisteen vihje: Se on yksi kriittisimmistä Suomen kansantaloudelle seuraavien vuosien aikana.
  • Neljän pisteen vihje: Se toimii jo nyt osin verkostomaisesti, toimintatapa mitä osalla muista toimialoista vasta harjoitellaan.
  • Kolmen pisteen vihje: Se on suuri työllistäjä, ja nähtävissä on, ettei sillä tule olemaan riittävää työvoimaa tulevaisuudessa.
  • Kahden pisteen vihje: Kuntien kilpailutukset, joissa painotetaan voimakkaasti hintaa laadun kustannuksella, ovat ajaneet monet vakiintuneet toimijat vaikeaan tilanteeseen.
  • Yhden pisteen vihje: Perinteisesti toiminta on ollut hyvin paikallista, mutta viime aikoina markkina on keskittynyt voimakkaasti kansainvälisille yhtiöille.

Oikea vastaus on hoiva-ala. Se on saanut osakseen viime aikoina paljon julkisuutta, valitettavasti iso osa siitä on ollut negatiivista. Julkisuus on liittynyt mm. laiminlyönteihin, hoivapalvelun laadun puutteisiin ja riskirahoittajien toimintatapoihin. Keskustelua on myös käyty yksityisen palvelutarjonnan ja palvelujen kunnallisen järjestämisvastuun välillä.

On kuitenkin paljon asioita, joista ei julkisuudessa puhuta, vaikka kenties pitäisi. Yksi niistä on yrittäjien jaksaminen ja alan toimintaedellytykset tulevaisuudessa. Hoivayrittäjän pitää nykyään olla ammattilainen monella alalla: ensisijaisesti tietenkin hoivaosaamisessa, mutta myös kiinteistöasioissa, rahoituksessa, myynnissä ja markkinoinnissa, erilaisissa IT-ratkaisuissa sekä viranomaismääräyksissä ja vielä kenties kaikkein tärkeimmässä, johtamisessa. Hoivayksiköissä työskentelee usein 10 – 20 hoiva-alan ammattilaista, keikkalaista sekä muuta päivittäiselle toiminnalle tärkeää työntekijää. Usein yrittäjän koulutustausta on sairaanhoitaja ja useimmat yrittäjät ovat lisäksi suorittaneen työn ohella yrittäjän ammattitutkinnon. Ei siis mikään ihme, että aina välillä yrittäjälle tulee riittämättömyyden tunteita.

Osaamisvajetta voi koittaa ratkaista monella eri tapaa. Perinteisin ja kenties käytetyin tapa on ottaa tilanne haltuun ihan itse. Avuksi ehkä löytyy tuttavapiiristä hyviä neuvoja ja ehkä jopa asiantuntijoita. Tässä tosin ongelmaksi saattaa muodostua kokonaiskuvan puute, sillä pienenevien marginaalien maailmassa yksikin kohtuuton kustannuserä saattaa olla yritykselle kohtalokas. Ylisuuri henkilöstömitoitus, liian alhaiset palveluhinnat tai vääränlainen vuokrasopimus voivat pahimmillaan viedä koko yrityksen katteet ja siten toimintaedellytykset.

Toinen vaihtoehto on verkostoitua alueen muiden toimijoiden kanssa. Avoimella yritysten välisellä vuoropuhelulla voi vaihtaa kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja tuulettaa ajatuksia tarvittaessa. Tällaista tiedonvaihtoa näkyy nykyään yhä enemmän. Yhä useammin myös kuntien ja kaupunkien edustajat ovat mukana keskustelussa saman pöydän ääressä. Hoivayrittäjälle vertaistukea löytyy mm. Terveys- ja Sosiaalialan Yrittäjien (TESO) paikallisjärjestöistä. TESO tekee myös valtakunnallista edunvalvontaa hoivayrittäjyyden puolesta. ’Kilauta kaverille’ -tyyppinen palvelu onkin arvossaan silloin, kun syntyy ongelmia, joita ei saa itse omin voimin ratkaistua. TESOlle saapuvat avunpyynnöt liittyvätkin usein kilpailutuksiin ja työntekijäkysymyksiin.

Mielestäni kolmas vaihtoehto olisi eri toimijoiden välisen integraation syventäminen entisestään. Aina silloin, kun kaikilla osapuolilla on yhdessä onnistuessaan voitettavaa, ovat lopputuloksetkin parhaita. Silloin ollaan usein myös lähempänä aitoa asiakaskeskeisyyttä, kun toiminnan yhteisenä nimittäjänä ovat asiakkaiden tarpeet. Asiakkaiden hyvinvointiin tarjottava, täydellinen elinympäristö pitää sisällään toimivan, turvallisen ja kodikkaan kiinteistön ja laadukkaan hoivapalvelun lisäksi myös paljon muita asioita. Laaja-alaiseen verkostoon kuuluvat mm. kuljetuspalvelut, matkailualan palvelut, kulttuuritarjontaa, seurakunnan toimintaa sekä lääkärien ja erilaisten terapeuttien palveluja. Verkostoon pitää saada mukaan saumattomasti myös omaiset ja ystävät siten, että myös asiakkaan sosiaaliset tarpeet tulevat tyydytettyä.

Mielestäni yksi puutteellisesti hyödynnetty voimavara on koulutusorganisaatioiden ja yritysten välinen yhteistyö. Parhaimmillaan oppilaat tuovat yrityksiin uusia ajatuksia ja alan viimeisiä kehitysideoita. He usein myös kykenevät arvioimaan tilannetta ilman menneisyyden painolastia, jolloin ajatukset säilyvät tuoreempina. Vastaavasti yritys voi antaa opiskelijalle konkreettisia käytännön kokemuksia tukemaan omaa oppimisprosessia. Yrityksen tehtävänä olisi mielestäni myös antaa tosiasiallinen ja relistinen kuva käytännön arkityöstä, jotta kukin löytäisi itselleen soveltuvan työympäristön.

Meillä HoviKodissa on pilottiyksikkö, SyysViiru, jossa Työtehoseuran (TTS) ravintola- ja matkailualan oppilaitoksen ja hoivakodin yhteistyö on viety pitkälle. Samassa

pihapiirissä ja osittain samoissa tiloissa toimitaan yhdessä siten, että opiskelijat mm. osallistuvat ruuan valmistukseen hoivakodille. Vastaavasti matkailualan opiskelijat voivat järjestää harjoitteluvirkistystilaisuuksia niitä arvostavalle kohderyhmälle ja TTS:n puutarhapuolen kurssi on käynyt toteuttamassa pihaistutuksia asiakkaidemme virkistykseksi.

Kokemuksemme mukaan tahtotilaa yhteistyölle molemmin puolin on yleensä helppo löytää, tosin haasteeksi saattaa muodostua oppilaitoksen tai ammattikorkeakoulun kurssimainen luonne. Hankkeet pitäisikin järjestää joko lyhyinä projekteina, jotka sopivat opiskelijoiden aikatauluihin, tai niiden pitäisi olla luonteeltaan sellaisia, jotka eivät ole aikaan sidottuja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi yksikön toimintajärjestelmän osan kehittäminen, kuten asiakas- tai omaispalautteen kerääminen, sen analysointi ja toimenpiteiden ehdottaminen johdolle. Myös lyhyet koulutuskokonaisuudet henkilökunnalle ajankohtaisista aiheista voisivat olla ammattikorkeakouluopiskelijoiden valmistelemia. Esimerkiksi etäopiskelukokonaisuus green caresta tai koulutusvideo kuntouttavasta työotteesta käytännössä olisivat hyvin tervetulleita.

Uskon, että monissa paikallisissa hoivayrityksissä olisi paljon mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen opiskelijoille tulla mukaan seuraamaan ja kehittämään toimintaa. Yrityksen perspektiivistä on joskus haasteellista arvioida, millainen projekti opiskelijaa tai opiskelijaryhmää kiinnostaisi. Sen sijaan heittäisin pallon AMK-maailmaan ja pyytäisin teiltä ideoita ja ehdotuksia: mitä teidän mielestänne tarvitsisi yritys, joka haluaa tarjota ”Ihmiselle omaa elämää” niin laadukkaasti ja innovatiivisesti, että palvelukonseptista ja suomalaisesta hoivaosaamisesta syntyy aito vientituote?

Vaikka hoiva-ala on kenties liiketoimintaympäristönä haasteellinen, on se samalla myös hyvin palkitseva. Toteutamme HoviKodissa ihmisten unelmia: yrittäjillämme on usein ollut jo pitkään haaveena saada perustettua hoivakoti, jossa voi toteuttaa omaa hoivafilosofiaa ja jossa ihmisten on varmasti hyvä olla. Asiakkailta ja omaisilta saatava palaute on välitöntä ja palkitsevaa. Yrittäjä voi olla aidosti ylpeä suorituksestaan silloin, kun hänen toiminnastaan käytetään ylistäviä kommentteja kuten: ”Sinne pääsy on kuin lottovoitto.” tai ”Äitini vastaanotto oli taivaallinen.” Koska työtä joutuu joka tapauksessa tekemään paljon, miksei tekisi sitä niin, että se tuottaa hyvää mieltä ja että siitä voi olla iloinen?

Olisiko Sinusta kenties hoiva-alan superyrittäjäksi?

Kirjoittaja

Jussi Peltonen, toimitusjohtaja, jussi.peltonen(at)hovikoti.fi, HoviKoti.
Kirjoittaja on toisen sukupolven hoivayrittäjä ja tyytyväinen sarjayrittäjä.

Kulttuuriala on yhteiskunnan kaikilla alueilla näkyvä ja uutta luova voima

Ammattikorkeakoulu-uudistus on tämän hallituskauden tärkein koulutuspoliittinen tavoite. Uudistuksen tavoitteena on, että ammattikorkeakoulut ovat kansainvälisesti arvostettuja, autonomisia ja vastuullisia osaajien kouluttajia, alueellisen kilpailukyvyn rakentajia, työelämän uudistajia ja innovaatioiden kehittäjiä. Uudistuksen kanssa samanaikaisesti esitetyt taloudelliset leikkaukset ammattikorkeakouluille (noin 126 miljoonaa euroa) ovat kuitenkin ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteen kanssa, jonka mukaan lähtökohtana on vahvistaa suomalaisen osaamisen kilpailukykyä, turvata työvoimatarve nuorisoikäluokkien pienentyessä ja nostaa Suomi maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on määritelty määrälliset tavoitteet vuodelle 2016. On oikein ja tärkeää, että koulutustarjontaa tarkastellaan kriittisesti ja pyritään ennakoimaan tulevaa työvoimatarvetta. Tässä ennakointityössä tulisi kuitenkin ottaa huomioon koulutuksen merkitys uudenlaisen osaamisen, yrittäjyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Mielestäni erityisen epäselvä on ennuste kulttuurialan työvoimatarpeesta. Miten sitä voidaan ennakoida tilanteessa, jossa yhteiskunnan perinteiset toimialat ovat kovassa murroksessa ja kun tarve hakea uusia kasvun moottoreita on erityisen voimakas? Miten ennusteissa tunnistetaan heikot signaalit ja suunnataanko niiden perusteella koulutustarjontaa uudella tavalla? Voidaan myös kysyä, onko tunnistettu se potentiaali, mitä kulttuurialan osaajien panos voisi tuoda kansantaloudelle, teknologian käyttäjille ja hyvinvoinnille?

Viime lokakuussa ammattikorkeakoulut saivat opetus- ja kulttuuriministeriöstä esitykset aloituspaikkamuutoksiksi. Ministeriön ehdotus sisälsi yhteensä n. 2 200 aloituspaikan vähentämisen, yksistään kulttuurialan vähennys olisi noin 40 %. Tyrmistys alan toimijoissa oli suuri, varsinkin kun muistissa oli edellisenä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisusarjassa ilmestynyt “Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia” – ehdotus toimintaohjelmaksi vuosille 2010-2014. Toimintaohjelman keskeiset tavoitteet tuntuivat oivaltavasti ja rohkeasti nostavan esille juuri niitä mahdollisuuksia ja tarpeita, joita kulttuurialan alan toimijat ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset olivat havainneet: kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä; taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. (OKM 2010:1).

Tutkimukset musiikin hyvinvointivaikutuksista ja ammattikorkeakoulujen kulttuurialalla käynnistyneet kehittämishankkeet kertovat muutoksesta, joka on jo käynnistynyt ja jonka tuloksena saattaisi syntyä todella merkittävää, eri alan osaajien, palvelujen käyttäjien, potilaiden ja muiden toimijoiden yhteistyön tuloksena syntyvää erityisosaamista. Osaamiselle voitaisiin ennustaa jopa merkittävää vientipotentiaalia. Nyt aloituspaikkoja oltaisiin vähentämässä niin paljon, että ammattikorkeakoulujen mahdollisuudet kehittää kulttuurin ja hyvinvoinnin rajamaastoon uusia malleja ja käytäntöjä ja näin ollen myös uusia työpaikkoja, kaventuisivat oleellisesti.

Kulttuuriala on ollut opiskelevan nuorison suosiossa ja vetovoimaluvut ovat olleet korkeita. Opetuksen piiriin on hakeutunut monipuolisesti lahjakkaita nuoria. Tiedämme monia ammattikorkeakouluista valmistuneita kulttuurialan ammattilaisia, jotka ovat menestyneet hyvin ja myös löytäneet uusia mahdollisuuksia perinteisten työtehtävien ulkopuolelta, jopa kansainvälisissä yhteisöissä. Uusien avautuvien mahdollisuuksien yhteisenä piirteenä on se kukoistus, jonka annetaan puhjeta esille ja jota ruokitaan esimerkiksi taiteen ja teknologian tai taiteen ja sosiaali- ja terveysalan risteytyksessä.

Tässä AMK-lehti/UAS Journalin numerossa valotetaan näitä risteytyksiä. Jyri Wuorisalo kuvaa, miten taiteen ja kulttuurialan ammattilaisille voi avautua uusia työtilaisuuksia hyvinvointisektorilla, ja Liisa-Maria Lilja-Viherlammen artikkelissa musiikillisen vuorovaikutuksen sekä ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen nostavat esille tarpeen moniammatillisesta yhteistyöstä. Sinikka Pölläsen artikkeli paneutuu siihen, miten käsityöt voivat lisätä koettua hyvinvointia ja elämänlaatua, ja Paula Rantamaa ja Merja Salminen ovat kuvanneet konkreettisesti, miten taide- ja kulttuuritoiminnan avulla laajennetaan oppimis- ja osallistumismahdollisuuksia. Eija Vähälä, Kaija Sääski ja Jouni Vormanen tuovat esille, miten ammattikorkeakoulujen kulttuurialan koulutuksen keinoin voidaan edistää hyvinvointia ja terveyttä.

Suomalainen ammattikorkeakoulujärjestelmä on 20-vuotias ja olemassaolonsa oikeutuksen lunastanut. Yksi keskeinen piirre on ollut kyky tehdä muutoksia, löytää uusia ratkaisuja ja toimia yhteistyössä. Kulttuurialan osalta suuri haaste ja samalla mahdollisuus on vahvistaa sitä tahtotilaa, joka asetettiin vuonna 2010 osana koulutusohjelmaprojektia: ”Kulttuuriala on yhteiskunnan kaikilla alueilla näkyvä ja uutta luova voima”.

Kirjoittaja

Riitta Konkola, rehtori, riitta.konkola(at)metropolia.fi, Metropolia Ammattikorkeakoulu;
Arene ry:n hallituksen 2. varapuheenjohtaja; Arenen kulttuurialan kehittämistyöryhmän puheenjohtaja 2009-2011

Vahvasti elinkeinoelämään kytkeytynyt ammattikorkeakoulu lisää alueen vetovoimaa

Teknologiateollisuus ry edustaa liikevaihdolla mitattuna 90 prosenttia elektroniikka- ja sähköteollisuuden, kone- ja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen, tietotekniikka-alan ja suunnittelu- ja konsultointialan yrityksistä. Teknologiateollisuus työllistää Suomessa noin 287 000 henkilöä. Heistä noin 20 prosentilla on ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus vaihtelee päätoimialoittain. Suunnittelu- ja konsultointialan henkilöstöstä noin 30 prosenttia on suorittanut amk-tutkinnon, kun taas metallien jalostuksen henkilöstöstä vain 10 prosentilla on amk-tutkinto. Nykyisin kone- ja energiatekniikan, sähkö- ja automaatiotekniikan ja tieto- ja tietoliikennetekniikan valmistuvista insinööreistä peräti 50–60 prosenttia työllistyy teknologiateollisuuden tehtäviin. Tietojenkäsittelyalalta valmistuneista tradenomeista joka kolmas löytää työpaikan teknologiateollisuudesta. Teknologia-aloilta valmistuvien insinöörien määrä vastaa kansallisella tasolla tarkasteltuna melko hyvin teknologiateollisuuden tarpeita. Aluetasolla kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan aina kohtaa.

Ammattikorkeakoulujen ja kansainvälistyvien pk-yritysten yhteistyöstä lisää luovaa pöhinää

Ammattikorkeakoulut ovat olleet Suomessa aluepolitiikan teossa tärkeässä osassa: 25 ammattikorkeakoululla on yhteensä noin 160 toimipistettä. Ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan ole onnistuneet täyttämään kaikilta osin niille asetettuja odotuksia alueidensa elinkeinoelämän piristäjinä ja kehittäjinä. Insinöörikoulutusta tarjoavien toimipisteiden välillä on suuria eroja vetovoimassa, yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa, koulutuksen läpäisyasteessa, valmistuneiden työllistymisessä ja käyttökustannuksissa tutkintoa kohti arvioituna.

Teknologiateollisuuden jäsenkentässään tekemien tutkimusten mukaan 34 prosenttia teknologiateollisuuden sellaisista yrityksistä, joiden palkkalistoilla on amk-tutkinnon suorittaneita, arvioi insinöörikoulutuksen vastaavan hyvin yritysten osaamistarpeita. 52 prosenttia yrityksistä pitää vastaavuutta melko hyvänä. EK:n ja Teknologiateollisuuden tekemän toisen selvityksen mukaan kriittisimpiä ovat pk-yritykset. Insinöörikoulutuksen työelämälähtöisyyttä halutaan parantaa ja ammattikorkeakoulujen toiminta halutaan lähemmäksi yritysten arkea ja kehittämistarpeita. Tutkimusten mukaan kuitenkin juuri pk-yritykset arvioivat insinöörien osuuden henkilöstöstä kasvavan merkittävästi keskipitkällä aikavälillä. Työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta onkin tärkeää, että ammattikorkeakoulut ja kansainvälistyvät ja kasvavat pk-yritykset löytävät toisensa.

Julkisen talouden tasapainottaminen tulee edellyttämään kunnilta ja valtiolta lähivuosina uudenlaisia toimintamalleja ja rakenteita. Myös ammattikorkeakouluilta edellytetään näkemystä ja kykyä tunnistaa mahdollisuudet tässä haasteellisessa tilanteessa. Nyt jos koskaan tarvitaan hyvää muutosjohtajuutta ja rohkeutta uudistua. Alueen ja sen yritysten kannalta oleellisinta ei ole enää se, sijaitseeko ammattikorkeakoulun toimipiste omassa vai naapurikunnassa. Eri toimijoiden yhteistyönä on haettava uudenlaisia ratkaisuja, joilla Suomeen saadaan lisää luovaa pöhinää, lisää investointeja, lisää kansainvälistyviä ja kasvuhakuisia yrityksiä ja lisää työpaikkoja ja työelämässä olevia osaajia.

Yritysten näkökulmasta ammattikorkeakoulun toiminnan laatu ja vaikuttavuus ja yhteistyön tuoma lisäarvo ratkaisevat. Aidosti kilpailukykyinen ja alueen elinkeinoelämään vahvasti integroitunut ammattikorkeakoulu luo paikkakunnalle positiivisen kierteen: Alueen imago kohenee, yritykset investoivat ja alueelle siirtyy uusia yrityksiä ja muuttaa opiskelijoita. Uudet investoinnit kerrannaisvaikutuksineen ja tuore inhimillinen pääoma lisäävät alueen talouskasvua ja luovat edellytyksiä myös tulevaisuuden kasvulle. Työharjoittelu ja insinööritutkintoon sisällytettävä muu yritysyhteistyö johtavat tällöin usein pysyvään työpaikkaan ja opiskelijan jäämiseen paikkakunnalle.

Fokus opetuksen laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen

Yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa ja profiileja on selkiytettävä, jotta vähenevät julkiset voimavarat saadaan tehokkaampaan käyttöön. Keskinäisen kilpailun sijaan innovaatiojärjestelmän toimijoiden tulisi kilpailla profiiliaan vastaavien kansainvälisten kärkitoimijoiden kanssa. Globaalisti toimivat yritykset tekevät jo nyt yhteistyötä kansainvälisten huippuyliopistojen ja johtavien soveltavaa tutkimusta tekevien tutkimuslaitosten kanssa. Suomessa harjoitettavan tutkimuspolitiikan lähtökohtana ei tämän vuoksi voi olla alueellinen kattavuus tai tasapuolisuus. Ammattikorkeakoulujen päätehtävänä tulee olla jatkossakin selkeästi opetus, ja niiden kehittämistoiminnan tulisi kytkeytyä läheisesti tähän päätehtävään. Teknologiateollisuuden yrityspalautteen mukaan insinöörikoulutusta ja tradenomikoulutusta tulisi kehittää niin, että ne sisältävät aina ohjatun harjoittelun ja lopputyön lisäksi projektilähtöistä oppimista yrityksissä tai yritysverkostoissa.

Teknologiateollisuus ry on yhdessä jäsenyritystensä kanssa käynnistämässä ensi vaiheessa neljällä alueella, Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä, Keski-Suomessa ja Raahen seudulla, pilotteja, joiden päätavoitteena on pk-yritysten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön vahvistaminen ja teknologia-alojen insinöörikoulutuksen laadun ja vaikuttavuuden lisääminen. Vuosina 2011–2014 toteutettavissa hankkeissa haetaan myös uusia opetuksen ja yhteistyön toteutusmalleja, jotta yritykset löytävät tarvitsemansa insinööriosaajat, vaikka insinöörikoulutuksen toimipisteverkosto lähivuosina todennäköisesti harvenee. Ammattikorkeakoulututkintojen uudistaminen tarjoaa mahdollisuudet kehittää yhdessä myös uusia koulutussisältöjä vastaamaan työelämässä korostuvia osaamistarpeita. Insinöörikoulutuksessa tällaisia ovat esimerkiksi ympäristö- ja energiatehokkuuteen liittyvät osaamisalueet ja B2B myyntiosaaminen.

Strategista johtamista vahvistettava

Osakeyhtiömuoto on osoittautunut hyväksi tavaksi järjestää myös ammattikorkeakoulun toiminta. Elinkeinoelämän edustajia olisi kuitenkin oltava vähintään puolet ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenistä, jotta syntyisi vahva yhteys alueen yrityksiin ja yhteinen näkemys tiekartasta tulevaisuuden osaamiskärkien ja kaupallisesti merkittävien innovaatioiden luomiseksi. Tällä hetkellä elinkeinoelämän asiantuntemusta on hyödynnetty vähäisessä määrin ammattikorkeakoulujen strategisessa johtamisessa, vaikka juuri työelämälähtöisissä ammattikorkeakouluissa tilanteen luulisi olevan päinvastainen.

Ammattikorkeakoulujen perusrahoitus määräytyy painoarvoltaan 70 prosenttisesti opiskelijoiden ja 30 prosenttisesti suoritettujen tutkintojen määrällä. Tästä seuraa, että on olemassa useita toimipisteitä ja koulutusohjelmia, joissa aloituspaikat saadaan vain vaivoin täytettyä ja joissa opinnot etenevät hitaasti. Kustannusperusteinen rahoitusmalli ei kannusta ammattikorkeakouluja kehittämään uudenlaisia toimintamalleja, kyseenalaistamaan nykyisiä tutkintorakenteita tai uudistamaan johtamista. Tämä ei ole hyvää aluepolitiikkaa eikä järkevää resurssien käyttöä. Vähintään 50 prosenttia perusrahoituksesta tulisi olla tuloksellisuusrahoitusta, joka perustuu toiminnan laatua ja vaikuttavuutta mittaaviin indikaattoreihin.

Suomeen riittäisi 12–14 vahvasti alueensa elinkeinoelämään kytkeytynyttä, menestyvää ja vetovoimaista ammattikorkeakoulua. Tämä olisi myös parasta aluepolitiikkaa.

Kirjoittaja

Mervi Karikorpi, johtaja, etunimi.sukunimi(at)teknologiateollisuus.fi, Teknologiateollisuus ry

Paikallistoimijat ja ammattikorkeakoulun kulttuuriala aluekehityksen voimavarana

Vilkuna, Anna-Maria & Kallio, Pilvi & Ranta-Meyer, Tuire (toim.) 2011:
Rikas kulttuuri, rakas naapuri − yhteisön luomisvoimaa Arabianrannassa.
Metropolia-amattikorkeakoulu
ISBN 978-952-5797-16-9

Metropolian kulttuurin ja luovan alan yksikkö on jo pitkään pyrkinyt edistämään luovuutta ja moniäänisyyttä lähiympäristössään. Vuonna 2007 käynnistyneessä Urbaani luovuus -hankkeessa osaamista on haluttu hyödyntää aluekehityksessä kulttuurialan Hämeentien toimipaikan kaupunginosassa. Ihmislähtöinen, soveltavaa taidetta hyödyntävä näkökulma on ollut vahva osa koko toimialan opetusfilosofiaa ja lähtökohta kaikelle hanketoiminnalle. Myös Arabianrannan ainutkertainen ympäristö – kauniit vanhat tehdasrakennukset, Vanhankaupunginkoski, luonnonsuojelualue ja Helsingin historialliset syntysijat – sekä muun muassa erilaisista yrityksistä, taideyliopistosta, ammattikorkeakouluista ja aktiivisesta asukasyhdistyksestä koostuva monipuolinen toimijakunta ovat tarjonneet hankkeelle otollisen ympäristön.

Urbaani luovuus -hankkeessa kerätyistä kokemuksista on julkaistu visuaalisesti loistokkailla valokuvilla ryyditetty kirja Rikas kulttuuri, rakas naapuri − yhteisön luomisvoimaa Arabianrannassa (2011). Kirjassa tutustutaan hankkeen osaprojekteihin vuosina 2007–2010 ja esitellään alueen yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia vahvistavia menetelmiä. Lisäksi Arabian paikalliset voimahahmot ja hankkeen toimijat kertovat, mikä saa heidät innostumaan aluekehitystyöstä.

Kirja kuvaa havainnollisesti sitä, miten opiskelijat opettajineen ovat hyödyntäneet osaprojekteissaan alueen värikästä historiaa Helsingin perustamispaikkana sekä toimineet aktiivisessa yhteistyössä paikallistoimijoiden kanssa. Mukana on ollut useita koulutusohjelmia. Kulttuurituotannon saralla historia on antanut välineet perehtyä matkailun edistämiseen ja uusien matkailukonseptien synnyttämiseen, esittävä taide puolestaan on hyödyntänyt menneisyyden tarinoita luodessaan produktioita tai vaikkapa dramatisoituja kiertokävelyjä. Viestinnän 3D:n ja pelisuunnittelun opiskelijat ovat näyttäneet taitonsa historiallisen Helsingin kolmiulotteisissa mallinnuksissa, ja digitaalisen median opiskelija on suunnitellut ja toteuttanut Vanhankaupungin alueen historiasta kertovat verkkosivut.

Asukastoimijoiden aktiivisuus tulee esiin erityisesti kirjan kuvituksessa. Arabianrannan asukkaista on ollut iloa ja hyötyä toimintamuotoja kehitettäessä. Rikas kulttuuri, rakas naapuri esittelee esimerkkinä kulttuurituotannon opiskelijan luoman hakusaattopalvelun, jossa haetaan yksittäisiä ihmisiä tai ryhmiä kotoa tai heille tärkeästä paikasta esimerkiksi katsomaan teatteriesitystä, verkostoitumaan ja viettämään yhteistä aikaa. Osallistavat menetelmät viettivät riemuvoittoaan myös silloin, kun Aktiiviset seniorit ry:n Loppukirissä asuvat lähtivät mukaan tekemään  kesäteatteria Metropolian kanssa.

Urbaani luovuus on hankkeena koonnut käsitystä kaupunginosan toimijoiden päivittäisestä elämästä ja tarjonnut ainutlaatuisen yhteisen foorumin ympäristönsä kehittämistä kiinnostuneiden asukkaiden ja korkeakoulun kanssa. Mikä olisikaan aluekehitystyössä tärkeämpää kuin tuntea niiden ihmisten ajatukset, jotka päivittäin kulkevat kaupunginosan katuja, vierailevat sen liikkeissä, istuskelevat puistoissa ja hengittävät sen ilmaa säästä tai vuodenajasta riippumatta. Ihmiset yhdessä alueen yritysten, yliopiston, koulujen, päiväkotien, senioritalojen ja muiden laitosten kanssa tekevät kaupunginosasta itsensä näköisen, kaikille sopivan tilan. Rikas kulttuuri, rakas naapuri on tunnistanut ja tuonut näkyviin sen, miten tässä rajapinnassa on myös ammattikorkeakoulun kehittämistyöllä tärkeä sijansa.

Urbaani luovuus jatkuu vuoden 2012 loppuun matkailullisin painotuksin.

Rikas kulttuuri, rakas naapuri –kirjaan ja hankkeeseen voi tutustua verkossa. Sivuilta löytyy myös kirjan englanninkielinen käännös nimellä Culture on Your Doorstep.

Kirjoittajat

Aleksandra Meyer & Suvi Aho

Kaiken takana on työ

Tällä hallituskaudella tullaan viemään läpi mittava ammattikorkeakoululaitoksen uudistaminen. Suunnitelmien mukaan uusi laki astuisi voimaan vuoden 2014 alusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö esitteli uudistuksen suuntaviivoja seminaarissa 6.9.2011. Uudistuksella selkiytetään ammattikorkeakoulujen oikeudellista asemaa ja vahvistetaan edellytyksiä vastata nykyistä itsenäisemmin ja joustavammin työelämän, muun yhteiskunnan ja alueiden muuttuviin kehittämistarpeisiin laadukkaalla opetuksella ja tutkimus- ja kehitystyöllä.

Aluekehityksen rooli ammattikorkeakoulujen avaintehtävänä tulee vahvistumaan entisestään uudistuksen myötä. Ammattikorkeakoulujen aluekehityksessä on kysymys siitä, että maan eri alueille saadaan riittävästi korkeatasoista työvoimaa ja että alueille syntyy kestäviä, itseään vahvistavia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä uuden tiedon tuottamiseen, levittämiseen ja käyttöön liittyviä prosesseja.

Aluevaikuttavuuden ja kehityksen kannalta keskeisessä roolissa on se, miten koulutus vastaa alueellisiin tarpeisiin. Opiskelijan kannalta onkin tärkeintä se, työllistyykö hän valmistumisen jälkeen ja miten koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin. Koulutuksen on tarkoitus antaa opiskelijalle vaadittavat tiedot ja taidot, jotta hän voi työllistyä koulutusta vastaavaan työhön ja kehittyä työssään. Opiskelijoiden työllistyminen alueen työelämään on myös parasta aluevaikuttavuutta ja kehitystä ammattikorkeakoululta.

Työllistymistä ja tätä kautta aluekehitystä voi tehostaa monella tapaa. On kehitettävä opetuksen laatua, lisättävä joustavia opiskelumahdollisuuksia, kehitettävä yhteistyötä pk-yritysten ja palvelusektorin kanssa ja tehostettava korkeakoulun alumniyhteistyötä. Konkreettisia keinoja kehittää opetusta vastaamaan alueen tarpeisiin on hyödyntää ja lisätä opettajien työelämäjaksoja ja kytkeä tki-toiminta tiiviimmin opetukseen.

Aluekehityksen näkökulmasta myös ammattikorkeakoulun rakenteilla on väliä. Ammattikorkeakoulujen toimipisteverkkoa on kehitettävä yhtenäisemmiksi kampusalueiksi, jotka mahdollistavat joustavan ja monimuotoisen opiskelun ja takaavat resurssit laadukkaaseen opetukseen. Toimipisteverkon kokoaminen ja järkeistäminen mahdollistaa sen että, jokaisella kampuksella on edellytykset kehittyä kansainvälisesti korkeatasoiseksi tutkintoon johtavaa opetusta sekä aluetta palvelevaa tki-työtä järjestäväksi toimipisteeksi. Tilaratkaisuissa on myös hyvä tehdä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Eri koululaitoksien yhteiset kampukset ovat tulevaisuutta. Näin on mahdollista pienemmällä määrällä rahaa saada aikaan enemmän toimintaa.

Yhteiset kampusalueet lisäävät myös tehokkuutta. Vaikka jo nyt on se tilanne, että ammattikorkeakoulujen tehokkuudessa ei ole merkittäviä eroja muihin koulutusasteisiin verrattuna. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 64 prosenttia valmistuu tavoiteajassa. Parempaan yltävät vain lukiolaiset, joista 86,5 prosenttia suorittaa opintonsa ajallaan. Sekä yliopistossa että ammatillisella toisella asteella opiskelevista noin 60 prosenttia valmistuu tavoiteajassa. Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuneiden työllistymisessäkään ei ole suurta eroa. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksesta vuonna 2010 valmistuneista työllistyi 86 prosenttia ja aikuiskoulutuksesta valmistuneista peräti 92 prosenttia. Maisterin tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista töitä sai 85 ja tohtorin tutkinnon suorittaneista 82 prosenttia. Näiden lukujen valossa on vielä syytä ottaa huomioon, että ammattikorkeakouluissa on tilastojen mukaan yhtä opettajaa kohden 18 opiskelijaa, yliopistoissa vastaavasti vain 7. Se täytyy kuitenkin tunnustaa, että näissä luvuissa on merkittäviä koulutusohjelmakohtaisia eroja.

Edelleen suurimmat haasteet aluekehityksen saralla liittyvät siihen, miten ammattikorkeakoulujen aluekehityshankkeet saadaan nykyistä suuremmiksi ja eri osa-alueita yhdistäviksi kokonaisuuksiksi. Tässäkin avainasemaan nousee yhteistyö eri toimijoiden välillä.

*

Role of regional development as UAS key task will be even more important as it is today. Regional development means that the country’s different regions have sufficient high-quality workforce, and there will be sustainable, self-reinforcing and internationally competitive new knowledge generation, diffusion and use of processes.

The main thing is, how the education meets the regional needs. The student’s point of view, this is the most important thing. Question is that, will student employed after graduation and how the training meets the changing needs of working life. Training is designed to provide students with the necessary knowledge and skills so that he can find a job. Students’ employment in the same area is also the best way to do regional development.

Kirjoittaja

Joona Räsänen, varapuheenjohtaja, opiskelija, joona.rasanen(at)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry

Korkeakoulun kumppanuussuhteet ja yhteiskuntavastuu

Turun ammattikorkeakoulussa työskennellään monien globaalien ja paikallisten kumppanien kanssa. Sitoutumalla sosiaalisen vastuunsa edistämiseen korkeakoulu kykenee kohdistamaan toimintaansa kumppaniensa ja alueensa tarpeisiin. AMK:ssa Strategisia suunnitelmia käytäntöön sovellettaessa on käytetty Balanced Scorecard (BSC) ‐kehikkoa muokkaamalla sitä korkeakoulukäyttöön soveltuvaksi (Kettunen & Kantola 2005). Ulkoisia vaikutuksia on kuvattu strategisen suunnittelun alue‐ ja asiakasnäkökulmia soveltaen sekä tavoite‐arvoja ja ‐tuloksia mittaamalla ulkoisen myönteisen vaikutuksen kasvattamiseksi (Kettunen & Luoto 2008, 278).

Erilaiset kumppanuussuhteet, verkostot ja niissä toimivat asiantuntijat välittävät informaatiota, tietämystä, taitoja ja arvoja. Näin toimien yksilöt siirtävät toisilleen arvoja jopa huomaamattaan ja myös erilaisia toimintatapoja (Goffman 1963). Asiantuntijat oppivat asioita kumppaneiltaan ja samalla heidän yksilöllinen asiantuntijuutensa ja oppimiskykynsä kehittyvät (Wenger 1998, Kantola & Hautala 2004). Kumppanuussuhteet puolestaan linkittävät yksilöiden oppimista toisiinsa ja liittävät niitä organisaatioiden ja alueiden oppimiseen. Vuorovaikutteisten tiedonkasvunmahdollisuuksien lisääminen ja kumppanuuksien muodostumisen edesauttaminen yksilöiden välillä onkin korkeakoulun keskeisimpiä tehtäviä. Muutostilanteissakin riittävän asiantuntijamäärän on muutettava toimintaansa muutosten onnistumiseksi. Verkostoteorioidenkin keskeinen idea on, että asiantuntijoiden tuottama arvon lisäys on tavallisesti kii nittynyt sosiaalisiin suhteisiin, jotka perustuvat keskinäiseen luottamukseen ja vuorovaikutukseen lisäten koko yhteisön kykyä ratkoa yhteisiä ongelmia ja kohdata uusia haasteita (Cross & Baker, 2004, Friman & Widenius 2004, Hautala & Kantola 2007, ). Rakentamalla tietoisesti erilaisia kumppanuuksia korkeakoulut voivat vahvistaa vaikutuskykyään.

Keskustelu kolmannesta tehtävästä on vilkastunut ja johtanut uudenlaisten manageriaalisten rakenteiden muodostumiseen (Kettunen & Luoto 2008). Kestävää kehitystä painottava Global Reporting Initiative (GRI) yhteiskuntavastuuraportointi soveltuu mielestämme hyvin tämän ulottuvuuden tarkasteluun. Turun AMK onkin raportoinut tuloksistaan tässä muodossa vuodesta 2003 (Helmi 2008). Samalla Turun AMK:ssa on myös alettu arvioida työelämä‐yhteistyötä ja ‐verkostokumppanuuksia (Kettunen & Luoto 2008, 290; Hautala & Kantola 2007).

Sidosryhmäsuhteiden määrittely

Yritysten ja organisaatioiden sidosryhmien määrittely lähtee organisaation toimialasta, kohderyhmistä, rahoittajista (omistajista) ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja vastuunkanto ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan viime vuosina , ja globaali maailmantalous tulee asettamaan omat haasteensa ja mahdollisuutensa jokaiselle yritykselle ja organisaatiolle. Sidosryhmätyöhön kuuluu olennaisena myös yhteistyö saman alan organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden kanssa. Suomen kaltaisessa pienessä maassa onnistumisen edellytykset ovat nimenomaan yhteistyössä ja erikoistumisessa sekä paljon puhutussa uusien innovaatioiden kehittämisessä.

Turun ammattikorkeakoulun sidosryhmäsuhteet ja ‐yhteistyö

Turun ammattikorkeakoulun strategian osa‐alueisiin on jokaiseen kohtaan kirjattu sidosryhmäyhteistyön merkitys, viittauksia löytyy niin toiminta‐ajatuksesta, visiosta kuin arvoistakin.

  • Toiminta‐ajatus: Turun AMK:n tehtävänä on antaa monialaista korkeakouluopetusta sekä harjoittaa soveltavaa tutkimus‐ ja kehitystyötä Varsinais‐Suomen työ‐ ja elinkeinoelämän tarpeisiin.
  • Visio: Turun AMK on arvostettu kansainvälisesti korkeatasoinen ja innovaatioita tukeva korkeakoulu, joka lisää Varsinais‐Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia.
  • Arvot: Asiakaslähtöisyys, ammatillisuus, tuloksellisuus, yhteisöllisyys ja vaikuttavuus
    Korkeakoulujen olemassa olon oikeutus voidaan mitata niiden sidosryhmäsuhteilla. Vuosittain Turun AMK tekee yhteistyötä lähes 3000 organisaation kanssa, joten haasteena on vastavuoroisen ja yksilöllisen kumppanuussuhteen ylläpitäminen kunkin yhteistyökumppanin kanssa.

Organisaation arvot määrittelevät toiminnan rajat ja eettiset periaatteet. AMK on sitoutunut kehittävään ja laadukkaaseen toimintaan yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa. Määritelty asiakassegmentointi tukee osaltaan laadukasta ja kehittävää yhteistyötä. Asiakkaat on jaettu kumppanuusasiakkaisiin, avainasiakkaisiin, satunnaisasiakkaisiin ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Näistä ryhmistä kumppanuusasiakkaat kuuluvat myös strategisiin sidosryhmiin. Eri asiakassegmenteille on määritelty mittarit, joiden toteutumista seurataan vuosittain. Määrittelyjä ja sidosryhmäyhteistyön toteutumisen seurantaa helpottaa asiakashallintajärjestelmä, joka on otettu käyttöön vuonna 2010.

Turun AMK:n strategisiksi sidosryhmiksi on määritelty ylläpitäjä ja rahoittajat, opiskelijajärjestö TUO, alumnit (opiskelijat ja henkilöstö), alueen korkeakoulut ja oppilaitokset sekä kansainväliset strategiset kumppanuudet. Ensimmäisenä kansainvälisenä kumppanuutena solmittiin sopimus Hogeshool Utrechtin kanssa. Kumppanuusverkosto on jo laajentunut ja mukaan ovat tulleet Hamburg University of Applied Sciences sekä Polytechnic University Valencia (ks. kuvio 1).

Opiskelijoiden, niin nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen kuin aikuisten oppijoidenkin, kannalta keskeisiä kumppaneita ovat myös muut korkeakoulut ja oppilaitokset. Yhteistyö eri korkeakoulujen ja oppilaitosten välillä näkyy joustavien oppimispolkujen rakentamisena ja yhteisinä tilaratkaisuina. Opetusyhteistyötä tehdään muun muassa joustavan opinto‐oikeuden perusteella.

Korkeakouluyhteistyö

Turkulaiset korkeakoulut laativat vuonna 2005 Turkulaisten korkeakoulujen alueellisen kehittämisen strategian 2006–2012, joka luo perustan korkeakoulujen yhteiselle toiminnalle. Korkeakoulujen yhteisessä strategiassa on määritelty neljä erilaista toimintalinjaa joiden kautta alkeellista kehittämistehtävää tulee toteuttaa yhdessä korkeakoulujen yhteistyökumppanien kanssa. Toimintalinjat ovat yhteiskunnallinen vastuu, kansainvälisyys, yrittäjyys ja korkeakouluyhteistyö. Strategian myötä korkeakoulut perustivat mm. kansainvälisen yhteistoimintaryhmän, jonka tarkoituksena on lisätä Turun vetovoimaisuutta vaihto‐ ja tutkinto‐opiskelijoiden sekä kansainvälisten tutkijoiden keskuudessa. Ryhmä on luonut www.wikicompass.fi ‐nettisivuston, jonka tarkoituksena on palvella alueen ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita heidän tutustuessaan uuteen kotikaupunkiin ja sen palveluihin.

Korkeakouluyhteistyönä on myös syntynyt www.korkeakoulukumppani.fi ‐sivusto, joka palvelee alueen yrityksiä tarjoamalla heille kumppanuutta korkeakoulujen kanssa. Keskeisenä ideana on, että yrittäjän ei tarvitse tietää, missä Turun kuudesta korkeakoulusta on hänen ongelmaansa vastaus.
Yrittäjä voi ottaa yhteyttä yhteyshenkilöön, joka sitten etsii hänelle parhaat osaajat. Sivusto en kautta yrittäjät myös löytävät esimerkkejä toteutuneista projekteista ja hankkeista. Yritysten koulutustarpeisiin pyritään vastaamaan Turun AMK:n, Turun ammatti‐instituutin ja Turun aikuiskoulutuskeskuksen yhdessä Turun seudun yrityspalvelukeskukseen palkkaamalla yhteyspäälliköllä. Koulutuksiin perehtynyt yhteyshenkilö neuvoo yrityksiä koulutuksen suunnittelussa sekä jakaa tietoa koulutusmahdollisuuksista ja rahoitusmahdollisuuksista.

Asiakashallintajärjestelmä

Asiakashallintajärjestelmät on suunniteltu yritysten asiakashallinnan tarpeisiin. Järjestelmät ovat toimineet apuvälineinä asiakashankinnassa ja ‐hallinnassa. Myynnin ja markkinoinnin välineenä niistä on tullut monille yrityksille korvaamattomia työkaluja – järjestelmät oikein käytettynä tuottavat lähes reaaliaikaista tietoa sekä myyntiin, markkinointiin että tuotantoon. Korkeakoulujen koveneva kilpailu on nostanut keskusteluun asiakasvastuullisuuden ja asiakastyytyväisyyden.

Asiakashallintajärjestelmien hyödyt korkeakoululle:

  • kohderyhmien oikea‐aikainen ja oikeasisältöinen viestintä paranee
  • työelämäyhteistyön raportointi helpottuu
  • helpottaa korkeakoulun sisäistä tiedonkulkua, mitä ja minkälaista yhteistyötä korkeakoulun henkilöstö tekee eri toimijoiden kanssa.
  • nopeuttaa ja helpottaa eri toimintojen yhteensovittamista (täydennyskoulutuksen myynti ja tarjoukset, sopimusten hallinta, myytäviin koulutuksiin osallistuvien hallinta, e‐ kirjeet jne.)
  • sopii hyvin laadukkuuden ja tehokkuuden mittaamisen välineeksi.

Turun ammattikorkeakoulussa asiakashallintajärjestelmän (CRM) käyttöönoton suunnittelu oli vuosien mittainen hanke. Järjestelmistä ja niiden ominaisuuksista käytiin monenlaisia keskusteluja eri aikoina – tuntui välillä, että kyse on ikuisuusprojektista, joka ei pääty koskaan. Ratkaiseva päätös järjestelmän valinnassa oli siirtyminen Microsoft Outlook sähköpostijärjestelmään. Samalla oli helppo tehdä päätös, että käyttöönotettava asiakashallintajärjestelmä on Microsoft Dynamicsin CRM. Vuodenvaihteessa 2008–2009 alkoi CRM:n käyttöönoton konsultointi. Työtä on tehty alkaen vähäisellä ulkopuolisella konsultoinnilla, vetovastuu sekä sisältö‐ että teknisessä suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut pääsääntöisesti omalla henkilöstöllä ja opiskelijoilla. Vuoden 2010 alkusyksystä alkoi järjestelmän pilotointi, ja tämän vuoden alusta CRM on ollut koko korkeakoulun käytössä. Haasteena on yhä edelleen henkilöstön sitoutuminen järjestelmän käyttöön. Korkeakoulun johto on vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa nostanut painokkaasti esille CRM:n käyttöönoton tärkeyden. Taustalla vaikuttaa luottamus siihen, että oikein käytettynä CRM tulee entisestään kohentamaan Turun AMK:n mainetta luotettavana ja laadukkaana yhteistyökumppanina.

Sidosryhmäyhteistyön viestintä

Yhteiskuntavastuuraportista on tullut keskeinen viestintäkanava, jonka välityksellä Turun AMK viestii sekä korkeakoulun sisällä että kumppaneille toimintansa lähtökohdista ja työnsä tuloksista. Raportti onkin nähty hyvänä käytäntönä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittämisessä. Turun ammattikorkeakoulun vuotta 2010 koskeva yhteiskuntavastuuraportti on järjestyksessään jo kahdeksas.

Raportoinnin aloittamiseen vuonna 2004 on nähtävissä neljä erilaista syytä. Ensimmäiseksi, ammattikorkeakoulujen tehtävät muuttuivat lainsäädännön uudistamisen yhteydessä vuonna 2003. Uudistetussa ammattikorkeakoululaissa ammattikorkeakoulun tehtäväksi määrättiin opetuksen sekä tutkimus‐ ja kehittämistyön ohella myös yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Lain tavoitteena oli suunnata korkeakoulujen toimintaa entistä enemmän alueensa henkiseen ja aineelliseen kehittämiseen. Tämä pakotti ammattikorkeakouluja luomaan uusia toimintamalleja sidosryhmiensä tunnistamiseen, yhteistyörakenteiden luomiseen ja yhteistyön tulosten seuraamiseen. Turun ammattikorkeakoulun piti kehittää välineitä raportoida päätöksentekijöille ja sidosryhmille alueellisen tehtävänsä onnistumisesta. (Helmi & Luoto, 2008)

Toiseksi, yhteiskunnassa suhtautuminen kestävän kehityksen periaatteisiin oli muuttumassa. Ympäristöraportoinnin ja – johtamisen sijasta yritykset siirtyivät raportoimaan myös toiminnan sosiaalisista ulottuvuuksista. Turun AMK:n oli työelämän kehittäjänä ja koulutetun työvoiman tuottajana perusteltua noudattaa samoja pelisääntöjä ja toimintajärjestelmiä, kuten työelämässäkin. Turun ammattikorkeakoulu on alusta alkaen noudattanut raportoinnissaan Global Reporting Initiative (GRI) raportointisuositusta. (Helmi & Luoto, 2008)

Kolmanneksi, kestävään kehitykseen oli sitouduttu myös ammattikorkeakoulun ylläpitäjäorganisaatiossa. Ylläpitäjä allekirjoitti tähän tähtäävän Aalborgin julistuksen vuonna 1996. Kestävä kehitys otettiin yhdeksi Turku‐strategian teemaksi. (Helmi & Luoto, 2008) Nykyisin Turun ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuraportoinnin tavoitteet perustuvat Turun kaupungin ilmasto‐ ja ympäristöohjelmaan.

Neljänneksi, nuoressa korkeakoulussa oli käynnissä johtamisjärjestelmien rakentaminen ja oman aseman vakiinnuttaminen. Yhteiskuntavastuuseen panostamisella oli mahdollisuus kehittää Turun ammattikorkeakoulun omaa brändiä ja kilpailuetua, joka poikkeaa myönteisellä tavalla lähimmistä kilpailijoista. (Helmi & Luoto, 2008)

Ensimmäisestä yhteiskuntavastuuraportista lähtien Turun ammattikorkeakoulu on kerännyt systemaattisesti tietoja korkeakoulun työelämäyhteistyöstä, jota raportoidaan koulutusohje mittain ja toiminnoittain. Samassa yhteydessä kerätään yhteystiedot myös edellisenä vuonna päättyneistä hankkeista hankevaikuttavuuskyselyä varten.

Raportointi antaa tietoa organisaatioista, joiden kanssa Turun AMK tekee vuosittain yhteistyötä. Organisaatiotietojen lisäksi raportoidaan myös yhteistyön muoto. Yhteistyön muoto voi olla työharjoittelu, opinnäytetyö, projektit, T&K‐hankkeet sekä maksullinen palvelutoiminta. Lisäksi koulutusohjelmat raportoivat henkilökunnan toimielinjäsenyydet ja asiantuntijatehtävät ulkopuolisissa organisaatioissa.

Sidosryhmäyhteistyön vaikuttavuuden muotoina ja mittareina ovat muun muassa henkilökuntamme työelämäyhteyksien määrä ja esiintyminen asiantuntijoina tiedotusvälineissä. Tavoitteena on myös päättäjien aktiivinen informoiminen sekä tietoisuuden lisääminen AMK:n asiantuntijuudesta. Myös toimiminen eri alueellisissa kehittämisen ja päätöksenteon ryhmissä on tärkeää. Lisäksi seurataan muun muassa julkaisujen määrää sekä TKI:ssä kerätyn projektirahoituksen määrää.

Sidosryhmätyön onnistumisen seuranta

Vuonna 2011 toteutettiin imagotutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää AMK:n yleisen tunnettuuden lisäksi onnistumisemme suhteessa asiakkaiden ja sidosryhmien odotuksiin. Tulosten mukaan Turun AMK:n vahvuuksia ovat monipuoliset koulutusohjelmat, korkealaatuinen opetus sekä alueen ammatilliseen kehitykseen vaikuttaminen. Kehitettävää on sidosryhmille ja asiakkaille tärkeisiin asioihin vastaamisessa, muun muassa koulutuksen arvostuksen kehittämiseen työmarkkinoilla sekä AMK:n uudistumis‐ ja kehittymiskykyyn. Työelämän vastauksissa erityisen paljon positiivista palautetta saivat AMK:n harjoittelijat.

Turun ammattikorkeakoulu tukee varsinaissuomalaista työelämää monin tavoin. AMK:n strategisena päämääränä on, että korkeakoulusta valmistuneista suurin osa työllistyy alueelle. Tämä onkin toteutunut viime vuosina hyvin, yli 80 prosenttia valmistuneista työllistyy Varsinais‐Suomeen. Laajinta työelämäyhteistyö on niiden lukuisten yritysten ja yhteisöjen kanssa, jotka ottavat AMK:n opiskelijoita harjoittelijoiksi tai opinnäytetyön tekijöiksi ja työllistävät valmistuneet ammattilaiset.

Ammattikorkeakoulun tavoitteena on kytkeä kaikkiin työelämälle tuotettaviin TKI‐ tai palvelutuotteisiin myös opiskelijoiden opintoihin liittyviä osia. Opiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi tehdään yhteistyötä yritysten lisäksi myös monien järjestöjen eli kolmannen sektorin kanssa.

Kirjoittajat

Satu Helmi, aluekehityskoordinaattori, satu.helmi(at)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu

Mauri Kantola, koulutuspalvelupäällikkö, mauri.kantola(at)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu

Katri Salonen, viestintäpäällikkö, katri.salonen(at)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu

Cross, R. & Parker, A. 2004 The Hidden Power of Social Networks. Understanding how work really gets done in organizations. Boston, MA: Harvard Busine s School Press.

Friman, M. & Widenius, M. 2004 Synenergiaa etsimässä. KeVer‐verkkolehti 2004/1. Goffman, E. 1963. Stigma. Englewood Cliffs. NJ: Prentice‐Hall.

Hautala, J. & Kantola, M. 2007 Yhteistyö ja tiedon jakaminen organisaatioiden välillä – esimerkkinä ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toiminnan kehittämisverkosto. Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet. Opetusministeriön julkaisuja 2007:1, 18–29.

Helmi, S. 2008 Turun ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuraportti – Käytännön tekoja Varsinais‐ Suomen työelämälle. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Helmi, S. & Luoto, L. 2008 Yhteiskuntavastuu Turun ammattikorkeakoulussa. KeVer ‐verkkolehti 2008/4

Kantola, M. & Hautala, J. 2004 Sosiaalisen vuorovaikutuksen kehät ammattikorkeakoulussa. KeVer‐ verkkolehti 2004/2.

Seinäjoen ammattikorkeakoulusta valmistuneet sijoittuvat ensisijaisesti maakunnan palvelukseen

1. Johdanto

Seinäjoen ammattikorkeakoulun strategian 2015 visiona on olla menestyvä, kansainvälinen sekä yrittäjähenkinen korkeakoulu. Ammattikorkeakoulujen tavoitteeksi kuluvalla opetus‐ ja kulttuuriministeriön sopimuskaudella on määritelty työelämään ja alueellisiin tarpeisiin kytkeytyvän opetuksen ja yrittäjyyden vahvistaminen. Tavoitteena on, että ammattikorkeakoulu turvaa oman profiilinsa mukaisen työvoiman saatavuuden. Seinäjoen ammattikorkeakoulusta valmistuu vuosittain noin 700 osaajaa eri alojen tehtäviin kahdestakymmenestä ammattikorkeakoulututkintoon sekä seitsemään ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavasta koulutusohjelmasta.

1.1 Seurantatutkimuksen taustaa ja tavoitteet

Monipuolinen arviointitoiminta on kiinteä osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) laadunvarmistusprosessia. Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) auditoi Seinäjoen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän hyväksytysti vuonna 2009 kansainvälisenä auditointina. SeAMK:n laadunvarmistusjärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2005 ja se perustuu Euroopan laatupalkinto (EFQM) ‐malliin. Yksi tärkeä osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun laatu‐ ja itsearviointityötä on kartoittaa kolmen vuoden välein valmistuneiden opiskelijoiden sijoittumista työelämään ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.

Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sijoittumista työelämään seuraavat Tilastokeskuksen ohella eri alojen ammattijärjestöt, ja lisäksi monissa ammattikorkeakoulussa seurataan hiljattain valmistuneiden työllistymistä omin seurantatutkimuksin. Myös SeAMK on saanut tunnustusta aktiivisuudesta ja systemaattisuudesta valmistuneiden sijoittumisinformaation keräämisessä. Ensimmäinen valmistuneiden seurantatutkimus toteutettiin vuonna 1999, minkä jälkeen seuranta on toteutettu kolmen vuoden välein siten, että kaikki valmistuneet on kartoitettu 13 vuotta valmistumisen jälkeen. Keväällä 2011 valmistunut tutkimus on viides SeAMKista valmistuneiden sijoittumista käsittelevä selvitys.

Seurantatutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, miten ja millaisiin työtehtäviin opiskelijat ovat sijoittuneet valmistumisensa jälkeen. Lisäksi alatavoitteena oli selvittää, miten koulutus on vastannut työelämän vaatimuksia sekä miten tulokset eroavat neljästi aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksista. Tutkimuksen tuloksia käytetään ensisijaisesti koulutusohjelmien ja niissä tarjottavien opintojen edelleen kehittämiseen työelämän tarpeita vastaaviksi.

1.2 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineisto

Tutkimus suoritettiin kokonaistutkimuksena neljään eri kohderyhmään kuuluville: (1) amk‐tutkinnon
v. 2006-2008 suorittaneet nuoret, (2) amk‐tutkinnon v. 2006-2008 suorittaneet aikuiset, (3) ylemmän amk‐tutkinnon v. 2003-2008 suorittaneet sekä (4) amk‐tutkinnon v. 1997-2000 suorittaneet nuoret. Kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneet (v. 1997-2000) otettiin mukaan nyt ensimmäistä kertaa sen selvittämiseksi, miten jo pidempään töissä olleet ovat sijoittuneet työelämässä.

Strukturoituun lomakekyselyyn loppuvuodesta 2010 vastasi yhteensä 1 858 valmistunutta vastausprosentin vaihdellessa kohderyhmittäin 5075 välillä. Lomakekyselyn lisäksi alumneja tavoiteltiin myös puhelimitse. Tutkimustulosten luotettavuutta arvioitaessa verrattiin eri vastaajaryhmien osalta karhuamisen jälkeen vastanneiden ja oma‐aloitteisesti vastanneiden profiilia esimerkiksi työllistymisen suhteen. Erot eivät olleet kuitenkaan näiden ryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä. Vastaajat olivat valmistuneet Seinäjoen ammattikorkeakoulun viidestä eri yksiköstä (SeAMK Kulttuuri, SeAMK Liiketoiminta, SeAMK Maa‐ ja metsätalous, SeAMK Sosiaali‐ ja terveysala, SeAMK Tekniikka). Taulukosta 1 käyvät ilmi seurantatutkimuksen eri kohderyhmät, tavoitellut vastaajat sekä vastausprosentit.

Taulukko 1. Seurantatutkimuksen kohderyhmät ja vastaajat.
Taulukko 1. Seurantatutkimuksen kohderyhmät ja vastaajat.

Kyselylomakkeen sisältö rakennettiin kunkin vastaajaryhmän osalta seuraavien teemojen ympärille:

  1.  Vastaajan taustatiedot (sukupuoli, ikä. yksikkö ja koulutusohjelma, valmistumisvuosi, työskentely opintojen ohella)
  2. Nykyinen elämäntilanne (asuinpaikka, elämäntilanne, työtehtävien sisältö, työsuhteen ja työpaikan luonne, palkka, työtehtävien vastaavuus koulutukseen, etenemismahdollisuudet työssä, odotukset vs. toteutuma koulutuksen osalta, kiinnostus jatkokoulutukseen, työtehtävien liittyminen kansainvälistymiseen
  3. Koulutuksen vastaavuus työelämän vaatimuksiin (työelämävalmiuksien tärkeys nykyisessä työssä, miten amk‐opinnot kehittivät niitä, kuinka tärkeitä ovat tulevaisuudessa, eri opetusmenetelmien riittävyys, tutkinnon tunnettuus työelämässä, Seinäjoen ammattikorkeakoulun imago työelämässä)

Tutkimusaineisto käsiteltiin tilastollisesti PASW Statistics 18 ‐ohjelmistolla.

Eri tekijöiden välisten yhteyksien ja edellisen tutkimuksen tuloksiin tapahtuneiden muutosten tilastollinen merkitsevyys selvitettiin ristiintaulukoinnin yhteydessä x²‐riippumattomuus‐testillä ja keskiarvovertailujen yhteydessä t‐testillä tai varianssianalyysilla. Mikäli keskiarvotestien oletukset eivät olleet voimassa, käytettiin erojen ja muutosten toteamiseen vastaavia ei‐parametrisia testejä (Mann‐Whitneyn U‐testi ja Kruskal‐Wallisin testi).

2. Tulokset SeAMKISTA valmistuneiden sijoittumisesta

2.1 Maantieteellinen sijoittuminen

Taulukossa 2 on vertailtu neljän alumniryhmän asuinseutua tutkimushetkellä. Tulosten perusteella Seinäjoen ammattikorkeakoulua voi kuvata ns. suihkukaivo‐metaforalla. Tämä tarkoittaa, että suurin osa opiskelijoista rekrytoituu omasta maakunnasta ja suurin osa myös jää omaan maakuntaan töihin, mikä on alueellisten ammattikorkeakoulujen tarkoituskin. Vuosina 20062008 valmistuneista nuorista 55 % oli jäänyt asumaan ja töihin omaan maakuntaan joko Seinäjoen seudulle tai muualle Etelä‐Pohjanmaalle. Samaan aikaan valmistuneista aikuisista Etelä‐Pohjanmaalla asui ja työskenteli peräti 68 % ja ylemmän amk‐tutkinnon suorittaneista 45 %. Reilu kymmenen vuotta sitten valmistuneista nuorista lähes 50 % asui Etelä‐Pohjanmaalla.

Pohjanmaalla tai Keski‐Pohjanmaalla asui tutkimushetkellä eri alumniryhmistä noin kymmenesosa tai alle sen, samoin pääkaupunkiseudulla. Muualla Suomessa asuvien osuus vaihteli 19–39 prosentin välillä valmistumisryhmästä riippuen.

Taulukko 2. Neljän alumniryhmän asuinpaikka.
Taulukko 2. Neljän alumniryhmän asuinpaikka.

Koulutusyksiköittäin tarkasteltuna Etelä‐Pohjanmaan alueella asui runsas kaksi kolmasosaa sosiaali‐
ja terveysalan sekä tekniikan valmistuneista, yli puolet liiketoiminnan, runsas kolmasosa ma ‐ ja
metsätalouden ja vajaa kolmasosa kulttuurin alalta vuosina 2006–2008 valmistuneista nuorista ja aikuisista.

2.2 Työllistyminen ja yrittäjyys

Tämäkin sijoittumistutkimus vahvistaa SeAMKin korkeaa yrittäjäintensiteettiä. Kolmen vuoden sisällä valmistuneista nuorista 6,5 % oli ryhtynyt yrittäjäksi (taulukko 3). Tämä on noin kaksinkertainen koko Suomen korkeakoulujen keskiarvoon verrattuna. Aikuisvalmistuneista yrittäjänä toimi 10,4 %. Huomionarvoista oli myös se, että kymmenen vuotta aiemmin eli 1997–2000 valmistuneista nuorista peräti 11,2 % toimi tutkimushetkellä yrittäjänä. Ylemmän tutkinnon suorittaneista yrittäjänä toimi 7,7 %, mutta sen lisäksi peräti 18 % heistä toimi sivutoimisena yrittäjänä oman päätoimensa ohella. Tämä on vahva osoitus sivutoimiyrittäjyyden merkityksen kasvusta yhteiskunnallisena ilmiönä (ks.
Taulukko 4).

V. 2006-2008 valmistuneista nuorista 74 % oli töissä toisen palveluksessa. Työttömänä työnhakijana oli 2,6 % ja lisäksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa oli 0,9 %. Päätoimisena opiskelijana oli 5,9 % ja erilaisilla äitiys‐ ja perhevapailla 10,2 %. Kulttuurista valmistuneilla vastaajilla ei ollut korkea työttömyysaste, mutta heikoista työnsaantimahdollisuuksista kertoo mitä todennäköisimmin se, että peräti 17,1 % heistä oli päätoimisia opiskelijoita tutkimushetkellä.

Aikuisista amk‐tutkinnon suorittaneista 82 % oli töissä toisen palveluksessa tutkimushetkellä. Yrittäjänä toimi 10,4 %. Työttömänä oli 1,4 % ja lisäksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa 0,7 %. Ylemmän tutkinnon suorittaneista vastaajista töissä toisen palveluksessa oli lähes 85 %. Yrittäjänä toimi 7,7 %. Työttömänä oli 3,8 %, päätoimisena opiskelijana 1,9 % ja äitiys‐ tai muilla vanhempainvapailla 1,9 %. Lisäksi sivutoimisena yrittäjänä toimi peräti 18 % ylemmän tutkinnon suorittaneista. Taulukossa 3 on vertailtu neljän alumniryhmän elämäntilannetta tutkimushetkellä ja taulukossa 4 sivutoimiyrittäjyyden roolia kussakin alumniryhmässä.

Taulukko 3. Neljän alumniryhmän elämäntilanne tutkimushetkellä.
Taulukko 3. Neljän alumniryhmän elämäntilanne tutkimushetkellä.
Taulukko 4. Neljän alumniryhmän sivutoimiyrittäjyys.
Taulukko 4. Neljän alumniryhmän sivutoimiyrittäjyys.

Vaikka tutkimushetkellä hyvin harva oli työttömänä, yli kolmasosa (37 %) nuorista v. 20062008 valmistuneista oli kokenut työttömyyden jossain vaiheessa. Positiivista oli kuitenkin se, että 85 % nuorista oli työllistynyt kuukauden sisällä valmistumisesta.

2.3 Työnantajat

Työnantajissa oli huomattavia eroja eri alumniryhmien välillä. Nuorten valmistuneiden työnantajat olivat pääasiassa yrityksiä, kun taas sekä aikuisvalmistuneissa että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneissa suurimmalla osalla työnantaja oli kunta tai kuntayhtymä. Tulos ehkä kertoo siitä, että julkisen sektorin työntekijät ovat halukkaampia opiskelemaan työn ohessa ja/tai julkisella sektorilla suhtaudutaan positiivisemmin työntekijöiden jatkokoulutukseen kuin yksityisellä sektorilla.

Taulukko 5. Neljän alumniryhmän työnantajat.
Taulukko 5. Neljän alumniryhmän työnantajat.

Työpaikkojen koot myötäilivät osittain edellä mainittua työnantajaprofiilia. Hiljattain valmistuneet nuoret työskentelivät keskimäärin pienemmissä organisaatioissa kuin muut alumniryhmät. Toisaalta kymmenen vuotta sitten tai sitä aiemmin valmistuneiden nuorten sijoittuminen on ollut hyvin polarisoitunutta; he ovat toisaalta sijoittuneet pieniin ja toisaalta isoimpiin organisaatioihin.

Ylemmän tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet suhteellisesti eniten 11–50 tai 51–100 työntekijän organisaatioihin.

Neljästä alumniryhmästä toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita oli eniten niillä, joiden valmistumisesta oli ehtinyt kulua pidempi aika. Näin ollen kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneilla nuorilla voimassa olevia työsuhteita oli 90 prosentilla, kun 3,5 vuotta tai sitä vähemmän aikaa sitten valmistuneilla nuorilla vakituisia työsuhteita oli 73:lla prosentilla. Seurantatutkimuksissa määräaikaisten työsuhteiden osuus on koko ajan laskenut ja toistaiseksi voimassa olevien vastaavasti kasvanut. Esimerkiksi vuoden 2007 tutkimuksessa voimassa olevia työsopimuksia oli 64 %:lla ja vuonna 1999 vain 47 %:lla. Kokopäiväisesti tai osapäiväisesti työskentelevien osuudessa ei ollut juurikaan eroja neljän eri alumniryhmän kesken.

2.4 Työtehtävien vastaavuus koulutukseen nähden

Sekä nuorista että aikuisista valmistuneista noin puolet (49 %) oli oman arvionsa mukaan täysin tutkintoa vastaavissa työtehtävissä. 39 % teki osittain tutkintoa vastaavia työtehtäviä, mutta kymmenellä prosentilla työtehtävät ja tutkinto eivät vastanneet lainkaan toisiaan. Parhaiten nykyiset työtehtävät ja suoritettu amk‐tutkinto vastasivat toisiaan sosiaali‐ ja terveysalan vastaajilla. 75 % yksiköstä valmistuneista nuorista oli sitä mieltä, että ne vastaavat täysin toisiaan. Kulttuurissa oli selkeästi eniten niitä (27 %), joiden työtehtävät eivät lainkaan vastanneet tutkintoa.

Taulukossa 6 on kuvattu, millaisiin työtehtäviin neljä eri alumniryhmää ovat sijoittuneet. Ylemmän tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet selvästi eniten vaativampiin tehtäviin (esimies‐, ylimmän johdon‐ sekä asiantuntijatehtäviin). Hiljattain valmistuneista nuorista 54 % oli erilaisissa suoritusasteen tehtävissä, mutta kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneista suoritustason tehtävissä oli selkeästi vähemmän, 32 %. Edelleen tulokset osoittavat, että kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneista nuorista vain kaksi prosenttiyksikköä enemmän oli esimiestehtävissä ja samoin kaksi prosenttiyksikköä enemmän ylimmän johdon tehtävissä kuin 3,5 vuotta tai sitä vähemmän aikaa sitten valmistuneista. Tämän perusteella voidaan päätellä, että eteneminen esimies‐ ja johtotehtäviin ei ole kovin tyypillistä tai ainakaan nopeaa nuorilla valmistuneilla. Tähän vaikuttaa luonnollisesti se, että suurin osa pidempäänkin valmistuneista on jäänyt Etelä‐ Pohjanmaalle ja pienissä yrityksissä, jotka ovat nuorten valmistuneiden tyypillisiä työnantajia, ei esimiestason tehtäviä ole kovin paljon tarjolla. Asiantuntija‐ ja projektitehtävissä kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneista työskenteli 31 %, kun vastaava osuus hiljattain valmistuneilla nuorilla oli 22 %. Kun verrataan samaan aikaan 2006–2008 valmistuneita nuoria ja aikuisia, työskentelee aikuisvalmistuneista selkeästi pienempi osa sueoritustason tehtävissä. Nuoriin verrattuna aikuisista suurempi osa työskentelee esimiestehtävissä, asiantuntijatehtävissä ja opetustehtävissä.

Taulukko 6. Neljän alumniryhmän pääasialliset työtehtävät.
Taulukko 6. Neljän alumniryhmän pääasialliset työtehtävät.

2.5 Palkat

Kuviossa 1 on vertailtu neljän eri alumniryhmän palkkoja. Selkeästi korkein keskipalkka oli ylemmän tutkinnon suorittaneilla, yli 3 300 euroa. Toiseksi korkein oli kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneilla nuorilla, lähes 3 000 euroa. 2006–2008 valmistuneilla aikuisilla (2 598€) oli parisataa euroa parempi keskipalkka kuin samaan aikaan valmistuneilla nuorilla (2 335€). Suurimmat keskihajonnat palkoissa olivat ylemmän tutkinnon suorittaneilla ja kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneilla nuorilla eli näissä kahdessa ryhmässä olivat suurimmat erot palkoissa. Kummassakin ryhmässä maksimipalkat olivat noin 8 000 euroa. Koulutusaloittain tarkasteltuna eniten ansaitsivat tekniikan alalta valmistuneet. Kaikkiaan SeAMKista valmistuneet eivät ole pärjänneet valtakunnallisissa palkkavertailuissa johtuen todennäköisesti alumnien suuresta sijoittumisesta omaan pienyritysvaltaiseen maakuntaan, missä palkkataso ei ole verrattavissa esimerkiksi pääkaupunkiseudun palkkoihin.

Kuvio 1. Neljän alumniryhmän palkat.
Kuvio 1. Neljän alumniryhmän palkat.

2.6 Tutkinnon tunnettuus työelämässä ja kiinnostus jatko‐opintoihin

Kuviossa 2 on vertailtu kolmen eri alumniryhmän mieliteitä oman tutkintonsa tunnettuudesta. Tässä asiassa ylemmän tutkinnon suorittaneet olivat kaikkein kriittisimpiä. Heistä vain 6 % piti oman tutkintonsa tunnettuutta hyvänä, kun aikuisvalmistuneista tutkinnon tunnettuutta piti hyvänä 49 % ja nuorista valmistuneista 41 %.

Kuvio 2. Kolmen alumniryhmän tutkinnon tunnettuus
Kuvio 2. Kolmen alumniryhmän tutkinnon tunnettuus

Tutkimustulokset osoittivat myös, että ammattikorkeakoulusta valmistuneet ovat edelleen erittäin kiinnostuneita erilaisista jatko‐opinnoista. Nuorista 20062008 valmistuneista 42 % oli kiinnostunut ylemmistä amk‐tutkinnoista. Myös yliopisto‐opinnoista oli kiinnostunut yli kolmannes (34 %). Ylemmän amk‐tutkinnon suorittaneista yli kolmasosa (35 %) oli kiinnostunut yliopistojen tieteellisistä jatkotutkinnoista eli lisensiaatin‐ ja tohtorintutkinnoista.

2.7 Valmistuneiden arvio työelämävalmiuksien tärkeydestä

Valmistuneilta kysyttiin keskeisiä työelämävalmiuksia koskien, kuinka tärkeinä he pitivät valmiuksia nykyisessä työssä, miten amk‐opiskelu kehitti niitä ja kuinka tärkeitä he arvelivat niiden olevan tulevaisuudessa. Alun perin työelämävalmiuksia oli 23, mutta niistä pystyttiin muodostamaan viisi eri faktoria eli kattavampaa työelämävalmiuden kokonaisuutta. Taulukossa 7 on vertailtu neljän alumniryhmän mielipiteitä työelämävalmiuksien tärkeydestä. Lähes jokaisen työelämävalmiuden suhteet erot eri alumniryhmien kesken olivat tilastollisesti merkitseviä. Nykyisessä työssä kansainvälistymisvalmiuksia pitivät tärkeimpänä kymmenen vuotta sitten tai sitä aiemmin valmistuneet nuoret. Yrittäjyysvalmiuksia, sosiaalisia ja esimiestaitoja sekä yleisiä työelämävalmiuksia pitivät tärkeimpinä nykyisessä työssään ylemmän tutkinnon suorittaneet. Vertailu osoittaa, että hiljattain valmistuneet nuoret eivät omasta mielestään tarvinneet nykyisessä työssään niin paljon erilaisia työelämävalmiuksia kuin muut alumniryhmät arvioivat tarvitsevansa, mutta toisaalta hiljattain valmistuneet nuoret arvioivat erilaisten valmiuksien tarpeiden kasvavan eniten tulevaisuudessa. Tämä kertonee hiljattain valmistuneiden nuorten käsityksestä työtehtäviensä sisällön kehittymisestä vaativampaan suuntaan. Vuosina 1997−2000 valmistuneilta ei kysytty, kuinka amk‐opiskelu kehitti näitä valmiuksia, koska valmistumisesta oli kulunut jo yli 10 vuotta.

Taulukko 7. Neljän alumniryhmän työelämävalmiudet asteikolla 1–5 (1=ei lainkaan tärkeä / ei kehittänyt lainkaan, 5=erittäin tärkeä/kehitti erittäin paljon).
Taulukko 7. Neljän alumniryhmän työelämävalmiudet asteikolla 1–5 (1=ei lainkaan tärkeä / ei kehittänyt lainkaan, 5=erittäin tärkeä/kehitti erittäin paljon).

2.7 SeAMKin imago työmarkkinoilla

Vastaajat arvioivat myös Seinäjoen ammattikorkeakoulun imagoa yhdeksän adjektiiviparin avulla. Vastaajia pyydettiin asteikolla 1–5 ottamaan kantaa, onko Seinäjoen ammattikorkeakoulu tuntematon vai tunnettu, laatutietoinen vai laadusta piittaamaton jne. Tulokset on esitetty keskiarvoina eli mitä korkeampi keskiarvo on, sitä positiivisemman arvion vastaajat ovat keskimäärin antaneet. Taulukossa 8 on vertailtu vuosina 2006−2008 valmistuneiden nuorten ja aikuisten käsityksiä Seinäjoen ammattikorkeakoulun imagosta työmarkkinoilla. Nuoret ja aikuiset pitivät SeAMKia erityisesti hyvämaineisena, laatutietoisena ja laaja‐alaisena. Kukin näistä sai keskiarvon 3,7. Kuten taulukko‐osuudesta näkyy, oli aikuisvalmistuneilla lähes kaikista adjektiivikuvaajista parin kymmenyksen positiivisempi käsitys kuin nuorten tutkinnosta valmistuneilla. Seinäjoen ammattikorkeakoulun imagoa koskevat ominaisuudet korreloivat kaikki keskenään. Näin pystyttiin muodostamaan yhteismuuttuja SeAMKin imago, jossa on mukana kaikki yhdeksän ominaisuutta. Kokonaisimagoa kuvaavan muuttujan keskiarvot on esitetty taulukon viimeisenä rivinä. Nuorten imagomuuttuja sai arvon 3,5 ja aikuisten arvon 3,7. Tämä ero on myös tilastollisesti merkitsevä.

Taulukko 8. SeAMKin imago kahden alumniryhmän näkemyksenä.
Taulukko 8. SeAMKin imago kahden alumniryhmän näkemyksenä.

2.8 Lopuksi

Viidennen SeAMKista valmistuneiden sijoittumistutkimuksen tulokset vahvistavat omalta osaltaan ammattikorkeakoulujen merkitystä oman alueen työvoiman sekä yrittäjien tuottajana. Ammattikorkeakouluilla on aluevaikuttavuutta sekä opetuksen että TKI‐toiminnan kautta, mutta yksittäisistä suoritteista ja prosesseista asiantuntevan ja ammattitaitoisen työvoiman tuottaminen omalle alueella on kiistatta aluevaikuttamisen tehtävistä merkittävin. Omalle alueelle palkkatyöhön sijoittumisen lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun sijoittumistuloksissa on erityisen ilahduttavaa yrittäjäksi ryhtyneiden osuus. Etelä‐Pohjanmaalla, kuten kaikissa muissakin Suomen maakunnissa, suurena haasteena on, miten löytää jatkajia alueen pk‐yrityksiin suurten ikäluokkien eläköityessä. Yrittäjäidentiteetistään tunnettu Etelä‐Pohjanmaa ei ole viime vuosina pystynyt kasvattamaan yritysten ja yrittäjien nettomäärää samassa suhteessa kuin moni muu maakunta. On erityisen tärkeää, että ammattikorkeakoulussa opiskeleville tarjotaan jo opintojen aikana mahdollisuuksia arvioida omaa yrittäjäidentiteettiään, tarjotaan yrittäjyysuraa tukevia opintopolkuja ja että opiskelijoille tuodaan todeksi yrittäjäksi ryhtymisen eri vaihtoehdot uusperustannasta ja sukupolvenvaihdoksista aina yritys‐ ja liiketoimintaostoihin saakka. Edelleen olisi tärkeää, että ammattikorkeakoulu myös valmistumisen jälkeen pystyisi tarjoamaan tukea omien alumnien yrittäjyyspyrkimyksille ja heidän yritystoimintansa kehittämiseen erilaisten koulutus‐ sekä TKI‐ palvelujen kautta.

Tulokset osoittavat, että vaikka todennäköisesti kukin ammattikorkeakoulu Suomessa on vajaan 20 vuoden aikana saavuttanut merkittävän aseman oman alueensa kehittäjänä, on eri koulutusalojen tutkintojen tunnettuudessa edelleen paljon tekemistä. Tällä saralla riittää työtä kullekin suomalaiselle ammattikorkeakoululle, sen henkilökunnalle ja alumneille. Ei kannata pitää itsestään
selvänä, että jokainen työnantaja automaattisesti tietää mistä ammattikorkeakoulututkinnoissa on
kyse, mitä ne sisältävät ja minkälaista osaamista tutkinnon suorittaneella on.

Kirjoittajat

Elina Varamäki, KTT, dosentti, tutkijayliopettaja, elina.varamaki(at)seamk.fi, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Tarja Heikkilä, FM, lehtori, tarja.heikkila(at)seamk.fi, Seinäjoen ammattikorkeakoulu