International R&D at Oulu University of Applied Sciences – practices from Raahe

Historical Retrospective

Computer engineering education in Raahe was established in 1972. Raahe Campus of School of Engineering is the oldest educational institution of such kind in Finland. The School of Engineering is a part of the Oulu University of Applied 2 Sciences (formerly known as Oulu Polytechnic). The university is one of the largest universities of applied sciences in Finland with approximately nine thousand students.

From early days of education in Raahe a practical implementation of graduation work has always been a part of an educational process. Students from Raahe used to work in companies or in educational and research laboratories of Raahe campus and solve real-world problems or develop engineering solutions for the needs of on-going projects. Such practices spread around Finland and now are an essential part of educational processes of any Finnish university of applied sciences.

A history of an international research and development work has started at the same time – as some of the students from Raahe were involved into international projects in those companies, where they did their graduation work. Sometimes students worked abroad in foreign companies. This type of international R&D was not collaborative. Teachers from Raahe campus who supervised students’ graduation work were just able to acquaint themselves with some of the international practices and R&D work of the companies.

When in 1995 Finland joined the European Union, new opportunities for international collaboration opened to all educational institutions in Finland within Socrates Programme activities, such as Erasmus project, and Leonardo da Vinci Programme. Aarno Meskanen, a headmaster of Raahe Engineering School that became to be the Raahe Institute of Computer Engineering in 1999, encouraged students and staff to utilize benefits of exchange programs. A first significant result of a staff exchange was a visit of German research center by Jouko Paaso and Pentti Koskinen and their work at Fraunhofer. Both of them started their dissertations and after a period of time obtained PhD degrees.

A first international R&D project in Raahe started at a beginning of 1998. An idea of the Active Self-Directed Learner (ASL) project was to introduce educational materials explaining a nature of energy, energy sources, and the use and saving of energy. A result of this work ready for distribution was published on a CD in a form of a multimedia content.

Educational institutions from four countries participated to ASL project: Germany, Netherlands, United Kingdom, and Finland. The project has also given great opportunities for students – to be involved into an international collaboration. Some of the students were involved for an entire duration of the project – three years.

A significant step towards to development of international R&D in Raahe happened in 2001 when Pehr Brahe Laboratory (PBOL) started its operations. PBOL was founded by three organisations: VTT Technical Research Centre of Finland, University of Oulu, and Oulu Polytechnic (this is how the Oulu University of Applied Sciences was called by that time). Research professor Jouko Paaso was a Head of PBOL. In a beginning research fields included distributed software engineering methods, intelligent software solutions and technologies, as well as network and software business.

Groups of workers (including students) from every founding organisation shared working environment at PBOL and contributed to joined R&D operations. University of Oulu was in charge of fundamental and theoretical research. VTT was in charge of fundamental and practical research. Raahe Institute of Computer Engineering was in charge of applied research. Such excellent arrangement of PBOL’s operations allowed students from Raahe to be involved into a variety of R&D projects as members of any of the PBOL’s working groups. Students performed development and engineering work together with students of University of Oulu, and research staff of all three organisations.

One of the first international R&D activities at PBOL was the ITEA VHEMiddleware Project. The project was about interoperability between future Home Networks belonging to several distributed Smart Homes with a purpose of establishing of one Virtual Home Environment. It is also important to mention internationally-acknowledged works of Yrjö Hiltunen in such research area as the Artificial Intelligence (AI), particularly – on applying of Self-organising Maps (SOM) in a variety of applied cases.

In 2004, when Aarno Meskanen retired from his post as the director of the Raahe Insitute of Technology and Business, Timo Pieskä was elected to this position. A new director also understood well an importance of an international collaboration. Staff exchange and mutual visits with foreign universities continued. During the past years collaborative agreements with several foreign universities, including some from Russia and Ukraine, were concluded. This brought a wide geography for a student exchange. A very effective collaboration was established with UBO, University of Western Brittany, Brest, France.

Recent Practices

Currently the Oulu University of Applied Sciences is reorganising own organisational structure and educational resources. The biggest changes are happening in Raahe. First, an early engineering full-time education of the Raahe Campus of School of Engineering (how it is called now) will gradually be transferred to Oulu, while a share of professional and adult education is planned to be increased in Raahe. Second, an increase of R&D activities is planned in Raahe. This will also include an international collaboration.

This year PBOL celebrated its 10-th anniversary. It is now called the Pehr Brahe Center for Industrial and Services ICT. Now PBOL operates under an agreement between Oulu University of Applied Sciences, University of Oulu, VTT and the Town of Raahe. A nature of collaboration between research groups changed in accordance to new agreement, but an idea of joined research remained.

A group from OUAS is the biggest at PBOL. It is completely formed by people from the Raahe Campus, but has a well-established cooperation with people from the Oulu Campus. The group is led by Markku Korhonen, who is at the same time a Head of R&D activities in OUAS Raahe.

Research areas are the following:

  • Semantic Web and Technologies
  • Artificial Intelligence, Software Agents
  • System Interoperability, SOA
  • Ubiquitous Computing
  • Social Networks
  • Mobile Services and Applications
  • Emerging Web Development Technologies
  • Ubiquitous Web Access
  • Device Recognition and Content Adaptation
  • Mobile Devices and Technologies
  • Home Automation Networks and Technologies
  • Consumer Electronics Devices and Technologies

These research areas are very large and it is quite difficult to maintain a high level of expertise in all of them inside a group. This is where research collaboration may help. It is essential to acquire expertise and resources from own university, or from one of the partner organisations. In addition to that in Raahe strong cross-border collaboration with certain universities was established.

For example, exchange students may be employed to real development work during their project work courses. With UBO University from France, a practice of sending students for a practical training was acknowledged. Almost every year a group of three students from that university comes to Finland for a practical training at PBOL. As for expertise exchange with the same university, videoconferences and brainstorms are organised few times a year. During those, joint research project opportunities, educational and organisational moments as well as concrete research problems are discussed.

Researchers from PBOL used to attend to high-level international conferences, workshops, and organisational events. It helps to maintain a level of knowledge and develop an international appearance. Reading research papers and watching presentations online will never replace a pleasure and a usefulness of a live conversation with an expert. By answering a proper formulated question, the expert may be able to save hours if not days of work. During such live conversations there may be an opportunity for clarification or refinement of information or even for a short brainstorm in a group of other people involved into a conversation.

Regular attending to international events of similar kind will allow knowing more people of that community and being known by them. Active participation to discussions and sharing knowledge and experience may help to maintain a positive image and cause an interest to own work of a participant. Thus there may occur an opportunity to discuss of research collaboration including joint applications for project funding (e.g. Seventh Framework Programme, Advanced Research & Technology for EMbedded Intelligence and Systems, Ambient Assisted Living Joint Programme, etc.).

One more way to maintain a level of knowledge and develop an international appearance is to be active in online activities relevant to a research domain. This includes a membership in selected associations, unions, forums, and boards; activities at public calls for reviewing documents (e.g. standards or specifications); evaluation of a work; or just attending to online discussions of important issues. It also includes activities in online professional networks (such as groups at LinkedIn).

One has to be aware though that online activities and a process of maintaining of collaborative connections by correspondence consume highly such an important resource as time.

A very important requirement for a successful international collaboration is an availability of a concrete result of a work in an area of an expertise. Generally saying, the best result of any work is if someone (e.g. a company) will use it. A good result should be demonstrated and described. A demonstration depends on a nature of the work: it can be a series of graphs, or a working prototype. A description of work is often a weak point in case of universities of applied sciences. The best description of work is a research paper or an article. But sometimes due to resource constraints it is even difficult to produce a proper documentation for the work. This may limit collaboration opportunities.

One of the practices adopted in Raahe is organising demonstrations and collaboration-discussion meetings with visitors and exchange staff from foreign universities. Sometimes visitors are also able to demonstrate results of their work. Research staff and teachers interested in those may be invited to attend to such demonstrations. In case of mutual interest on certain work results, a further information exchange is following. This is where a lack of work description may have a negative impact.

When having a variety of research areas, it is easier to achieve success by refining a research for a smaller research domain. The OUAS group at PBOL was involved into research projects of different domains: mobile services, mobile marketing, enterprise information systems, industrial and business solutions, and home solutions. The last domain became to be a main scope of the most recent projects, such as UbiAtHome, SPIN, and Ryhti. During past projects, UbiAtHome and SPIN, practical solutions for a notion referred as Ubiquitous Home Environment (UHE) were developed.

UHE is a user-centric system – through which users can interact with their living environment and outside world – that is a part of global ubiquitous environment which is physically limited to a living area and surroundings. Home Environment is considered to be a main research domain of the OUAS group in an on-going project Ryhti. Knowledge and experience obtained in a given research domain by the group at PBOL, allowed OUAS to become to be a member of several international consortiums. One of those consortiums formed a project that was granted funding under the EU Ambient Assisted Living Joint Programme.

Important Achievement

From a spring of 2010 the OUAS group began international activities relevant to the Ambient Assisted Living. The group started from a poster presentation at AALIANCE conference in Malaga, Spain. One of a consequential activity was attending to the AAL Forum 2010 in Odence, Denmark. There was a chance to see presentations of big EU initiative as for a development of universal open platform and reference specification for Ambient Assisted Living (universAAL) – and to discuss with people from that project.

Finland was not involved into the project. As a result of discussions, OUAS was invited to collaborate with the universAAL consortium. From that time the OUAS group at PBOL started an evaluation of an opportunity for a similar R&D project in Finland. As a result a new initiative was 8 publicly announced 03.05.11 at the EU networking workshop organized by VTT. The initiative is called the Finnish Reference Platform for Home Environment.

Finnish Reference Platform for Home Environment – is a national-wide platform that could serve as a basis for home solutions and can be built by a joined consolidated effort of all the stakeholders. Thus an idea is to adopt the best from a variety of EU and Finnish R&D initiatives and commercial solutions and consolidate them into one approach. The approach will result in a reference architecture for home environment solutions and services that will bring considerable benefits to end-users, businesses, and academia. Such initiative will allow Finland to be at the edge of an international R&D in a domain of home solutions.

The initiative was presented to and discussed with the universAAL project consortium during the Open Day event in Pisa, Italy, 05.05.11. Collaboration schemas are agreed.

Updated description including technical and organisational details, a list of interested stakeholders and useful information about the Finnish Reference Platform for Home Environment will be available at the following URL:


Vadym Kramar, project Officer (R&D), vadym.kramar(a), Oulu University of Applied Sciences

Kestävää elinkaariajattelua muotoiluun – Elinkaarikartalla ja META-taulukoinnilla mallinnetaan tuotteen kestävyyttä


Artikkelin Kestävää elinkaariajattelua muotoiluun aiheena on kestävä elinkaariajattelu ja kestävät elinkaariajattelumenetelmät. Artikkelin tausta juontaa 1990-luvulle, jolloin tutkin erilaisten jätemateriaalien käyttöä keramiikan raaka-aineeksi. Väriä keramiikkaan, teollisen tuotannon jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntäminen keramiikan väriaineina -tutkimuksen (Niemelä 1999) ydin oli tutkia jätemateriaalien sopivuutta ja värjäyskykyä keramiikkaan erilaisin materiaalikokein ja koetuottein. Tuolloin näkö- kulmina olivat ekologinen ja kierrätysnäkökulma, mutta ne eivät enää 2000-luvulla riittäneet muotoilu- ja tutkimustyön perusteeksi, ja näkökulmaa oli laajennettava käsittämään myös kestävän kehityksen muut ulottuvuudet. Laajassa merkityksessä kestävyydellä on ekologisuuden lisäksi taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Nämä kestävyyden vaateet voi muotoilija arvioida ja mallintaa tuotteestaan elinkaarikarttaan tai META-taulukointiin. Tämä mallintamista nimitän kestäväksi elinkaariajatteluksi.

Kestävän kehitys

Kestävyyttä muotoilutyöhön tavoitellessa on ensisijaista, että ymmärtää kestävän kehityksen ja globalisaation ilmiöt, sillä muutoksia ympäristöasioissa, kansainvälisessä poliittisessa järjestelmässä, globaalissa taloudessa ja tietoteknologisessa kehityksessä on tapahtunut 1990-luvulta lähtien. Kaupan vapautuminen ja uusi teknologia ovat poistaneet ajan ja paikan rajoituksia. Tämä on vaikuttanut myös muotoiluun, sen prosesseihin, käytäntöihin ja tuotteisiin.

Muotoilu on mukana molemmissa ilmiöissä muuttuneiden ammattikäytänteiden kautta. Ala on kansainvälistynyt ja tietoteknistynyt viime vuosikymmeninä, ja muotoilutyö on siten muuttunut monimuotoisemmaksi ja globaalimmaksi. Anna Valtosen tutkimuksessa Redefining Industrial Design (2007) paikannettiin teollisen muotoilijan ammattikuvan muuttumista Suomessa. Valtonen määritti (2007, 341−342) useita tekijöitä ammattikuvan muutokseen. Näitä olivat muun muassa kansallisten muotoiluohjelmien vaikutus, koulutuksen muuttuminen, yritysten uudistuminen kilpailukyvyn näkö- kulmasta ja uuden teknologian vaikutus.

Muotoilualaa on tarkasteltu kestävän kehityksen, globalisaation ja talouden näkökulmista paljon viime vuosikymmeninä. Erityisesti on kirjoitettu teollisen muotoilun merkityksestä taloudelle ja kestävyydelle (ks. esim. Margolin 1998, Rams 1998, Manzini 1998, Heskett 1998, Julier 2000, Muotoilu 2005! 2000). Myös taidekäsityön tilasta ja olemassa olosta ollaan oltu huolestuneita, koska taidekäsityöalojen koulutus ja koulutusohjelmat vähenevät (ks. esim. Veräjänkorva 2007). Keskustelujen ja pohdintojen sisällöissä on vastakkaisuutta. Toisaalta on haluttu kehittää muotoilun alaa talouden ja kulutuskulttuurin tarpeisiin, mutta toisaalta taas tämä nähdään ympäristön näkökulmasta haitallisena kehityksenä. Vaikka muotoilun alalla on herätty havaitsemaan ympäristöongelmat, on monen kirjoittajan näkemyksenä kuitenkin se, etteivät muotoilijat ole ottaneet ekologista, sosiaalista ja kulttuurista vastuuta työstään. Muotoilussa kohdataan toistuvasti globalisaation ja kestävän kehityksen vastakkaiset suunnat.

Kestävä kehitys

Suomen kestävän kehityksen toimikunta on määrittänyt kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.” (Ympä- ristösanasto 1998, 15.) Suomen hallituksen kestävän kehityksen ohjelmassa kestävä kehitys jaetaan kolmeen peruselementtiin (kuva 1): ekologiseen, taloudelliseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen (Ympäristöministeriö 1998, 6; ks. myös Ympäristöministeriö 2011).

Kestävän kehityksen määritys on saanut 2000-luvulla syvyyttä, ja sen strategiaa ohjaavat seuraavat periaatteet (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006):

  • kestävän kehityksen taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden keskinäisriippuvuus
  • ylisukupolvisuus ja politiikan pitkäjänteisyys
  • johdonmukaisuus eri politiikkalohkojen kesken niin globaalisti, kansallisesti kuin paikallisesti
  • vankka tieteellinen pohja sekä riskien ja todennäköisyyksien arviointiin perustuva lähestymistapa
  • inhimillisten voimavarojen vahvistaminen tarjoamalla parempia edellytyksiä kestäviin valintoihin sekä yhdenvertaisia mahdollisuuksia yksilöiden itsensä toteuttamiseen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa.
Kuva 1. Kestävää kehityksen kolme peruselementtiä ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. (Ympäristöministeriö 1998, 7.)
Kuva 1. Kestävää kehityksen kolme peruselementtiä ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. (Ympäristöministeriö 1998, 7.)

Näistä ohjaavista periaatteista on muotoilun alalla huomioitava erityisesti kestävän kehityksen ulottuvuuksien keskinäisriippuvuus. Ulottuvuudet taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ovat keskinäisriippuvaisia ja siten vaikuttavat muotoilutyön ja tuotteen kestävyyden muodostumiseen. Tuotteen ekologinen tarkastelu tai muotoilu ei riitä, vaan se on tehtävä kaikkien ulottuvuuksien mukaisesti.

Ekologista kestävyyttä on selvitetty muotoilun alalla eniten, ja sen toteuttamiseen on olemassa erilaisia muotoilumenetelmiä, esimerkiksi elinkaariajattelun menetelmä. Kulttuurin kestävyys on ulottuvuus, jota on tarkasteltu muotoilun alalla vähäisesti. Kulttuurin käsitteen (ks. Hofstede 1991, 5; 1993, 20−21) mukaisesti muotoilukulttuurin kestävyys näkyy sen arvoissa ja toiminnoissa. Perusteellinen arvo- ja toimintapohdinta johdattaa näkemään, miten kulttuurista kestävyyttä edistetään muotoilun alalla ja sen käytännöissä ja koulutuksessa.

Kestävyyden sosiaaliseen ja ekologiseen ulottuvuuteen kuuluvat tuotteen valmistamiseen liittyvät eettiset ja ekologiset näkökannat. Kuka tuotteen valmistaa tai valmistuttaa, miten, mistä ja missä se valmistetaan? Ne ovat kysymyksiä, joita muotoilija joutuu pohtimaan selkiyttäessään omaa arvoperustaansa. Näin kulttuurinen ulottuvuus linkittyy väistämättä sosiaaliseen ja ekologiseen ulottuvuuteen. Kulttuuriseen ulottuvuuteen kuuluu muotoilijan arvoperusta ja sen käyttäminen muotoilutyössä.

Kestävä muotoilu

1990-luvun lopulla kestävän kehityksen suuntaamana huomattiin, että ekologinen muotoilu tai kierrätysmuotoilu eivät ole riittäviä ratkaisuja tulevaisuuden tuotteiden suunnittelussa ja rinnalle oli otettava myös kulttuurin, eettisyyden ja sosiaalisuuden tuomat haasteet. Eettisyys ja sosiaalisuus laajentavat muotoilun ottamaan vastuuta ihmisistä, ei pelkästään tuotteesta ja ympäristöstä. Ekologisen muotoilun ympärille muodostui näin laajempi käsite – kestävän kehityksen ulottuvuuksien suuntaama kestävä muotoilu. Kestävä muotoilu toi mukanaan haastavia kysymyksiä ihmisten tarpeista, oikeudenmukaisuudesta, eettisyydestä, muotoilun sosiaalisista vaikutuksista ja täydellisestä luonnonvarojen tehokkuudesta.

Kestävää muotoilua kuvastavat nykyään myös kestävän kehityksen ulottuvuuksia peilaavat ja sivuavat (ks. kuva 2) muotoilusuuntaukset ja -menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi hyvinvointimuotoilu, sosiaalinen muotoilu, empaattinen muotoilu, palvelumuotoilu, design for all ja slow design. Suuntaukset sisältävät yhteneviä näkökulmia kestävän kehityksen ulottuvuuksien kanssa. Sosiaalinen muotoilu sekä hyvinvointimuotoilu sisältävät eettisyyden ulottuvuuden, palvelumuotoilu sisältää ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden palveluiden korvatessa tuotteita, ja empaattinen muotoilu sisältää kulttuurisen ja eettisen ulottuvuuden muotoilun ottaessa huomioon käyttäjien tarpeita.

Kuva 2. Kestävän muotoilun elementtejä sisältäviä muotoilusuuntauksia. (Niemelä 2009.)
Kuva 2. Kestävän muotoilun elementtejä sisältäviä muotoilusuuntauksia. (Niemelä 2009.)

Esimerkiksi empaattinen muotoilu merkitsee Helena Leppäselle (2006, 24) itsen ja Toisen autenttista kohtaamista, sisäisen ja ulkoisen dialogin lisäksi myös Toisen elä- mismaailman visuaalisuuden ja taktillisuuden kehollista havainnointia. Käyttäjän kokemukset ovat ensiarvoisia, samoin muotoilijan tulkinta näistä käyttäjän kokemuksista. Muotoilijan tulee ymmärtää ja reflektoida tutkimansa lähtökohdat. Leppäsen Kaitaprojektissa (2006) muotoiltiin astioita ikäihmisten tarpeisiin havainnoiden, kuunnellen, dokumentoiden ja läsnä ollen. Projektin lähtökohdat antoivat muotoilijalle konkreettisen rajat muotoilijan vapauden ja sosiaalisen vastuun pohdintaan.

Sosiaaliselle muotoilulle on Satu Miettisen (2008) mukaan keskeistä ihmisten hyvinvoinnin lisääminen sekä elinkeinojen vahvistaminen. Toimintatapana on erilaisten muotoilutilanteiden luominen, ihmisten voimavarojen vahvistaminen ja ns. hiljaisen tiedon valjastaminen yhteisölliseen käyttöön. Sosiaalinen muotoilu on tärkeä työväline köyhyyden vähentämisessä.

2000-luvun ilmiönä on muotoilun suuntauksiin noussut myös palvelumuotoilun käsite ja menetelmät (ks. esim. Miettinen ja Koivisto 2009). Palvelumuotoilu keskittyy palveluihin asiakkaan näkökulmasta ja palvelut muotoillaan asiakkaalle käyttökelpoisiksi, edullisiksi ja haluttaviksi aineettomiksi tuotteiksi. Samalla palvelut ovat välittäjälle tehokkaita ja erilaisia. Palvelumuotoilija visualisoi, muotoilee ja organisoi ratkaisuja, joita ei vielä ole saatavissa. (Mager 2008.) Kestävyyttä palvelumuotoilu edistää mm. dematerialisaation myötä, mikä tarkoittaa väheneviä tuotemääriä palvelujen korvatessa niitä.

Slow design -otteella viitataan slow food -näkökulmaan. Slow design -käsitteestä kirjoittaa Alastair Fuad-Luke seuraavasti (2004/2005): Se on sellaisten uusien elämäntyylien, työskentelyn ja toimimisen löytämistä, jotka kunnioittavat hyvinvointia, biodiversiteettiä ja planeettamme äärellisiä luonnonvaroja. Se on uusi tapa olla. Slow design keskittyy hyvinvointiin, joka jakautuu kolmeen osaan: yksilön, ympäristön ja sosiokulttuuriseen hyvinvointiin.

Kestävä elinkaariajattelu – Elinkaarikartta ja META-taulukointi

Tuotteen muotoilua ohjaavia ja elinkaaren ympäristövaikutuksia arvioivia ekologisia arviointimenetelmiä ja strategioita on saatavilla kymmeniä. Näitä menetelmiä on olemassa eritasoisia: vaikeita (mm. täysi elinkaariarviointi, EcoReDesignTM-ohjelma, MIPS-analyysi) ja helpompia (mm. rules of thumbs ja benefit analysis -menetelmät), määrällisiä ja laadullisia. Menetelmien ongelmana yksittäisen muotoilijan näkökulmasta on, että ne on usein kehitetty asiantuntijaryhmille, suuryrityksille ja -teollisuudelle, jolloin yksittäisen muotoilijan mahdollisuudet toteuttaa arviointimenetelmän prosessi kaikkine vaiheineen on työlästä ja kallista.

Ekologisia arviointimenetelmiä selvittäessäni huomasin (Niemelä 2010), että niiden yhtenä osana oleva tuotteen elinkaaren tarkastelu sopii muotoilijan osaamiseen ja studiotuotannon näkökulmiin. Elinkaariarviota yksinkertaisempien selvitysten yhteydessä puhutaan elinkaariajattelusta. Ursula Tischnerin (2000, 14) mukaan elinkaariarviota ei tule sekoittaa elinkaariajatteluun, sillä elinkaariarviointi on monimutkainen työväline, joka vaatii paljon aikaa ja rahaa.

Mitä elinkaariajattelu sitten on? Elinkaariajattelu on Tischnerin mukaan (2000, 13) ekologisen muotoilun perusnäkökulma. Se on yhtenäinen näkökulma tuotteen koko elinkaaresta. Se kattaa raaka-aineiden tuotannon, tuotteen tuotannon, jakelun, käytön, kierrätyksen ja hävittämisen. Elinkaariajattelu sisältää siis samat elementit kuin elinkaariarvio, mutta se on kevyempi tapa seurata ympäristövaikutuksia. Eva Heiskasen (2004, 135) mukaan elinkaariajattelussa pyritään keräämään tietoa tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristöasioista riskien välttämiseksi ja parannusten aikaansaamiseksi.

Elinkaariajattelun voi tehdä laadullisena, ja Ulla Suojanen (2002, 33) näkeekin laadullisen elinkaariajattelun käsityöyrittämisen osana. Laadullinen analyysi on käsityöyrittäjälle ja käsityömäistä toimintatapaa käyttävälle helpompaa kuin määrällisten menetelmien käyttö, sillä yrittäjän yhteys materiaaliin, sen käyttöönottoon ja työstämiseen on usein läheinen, jolloin hänellä on hyvät mahdollisuudet arvioida tuotantonsa vaikutuksia ja siten toimia luontoa säästävällä tavalla. Elinkaariajattelun hyödyntäminen on siis toimiva lähtökohta kestävän kehityksen periaatteiden viemisessä muotoiluun, sillä elinkaariajattelun voi laajentaa käsittämään kestävyyden kaikki elementit. Myös muotoilijan materiaalituntemus ja -kokemus tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessista hyödyttävät elinkaariajattelun käyttämistä. Elinkaariajattelu ei kuitenkaan ole ”mielessä ajattelua”, vaan se on tehtävä näkyväksi menetelmällisesti ja systemaattisesti, jotta tuotteen elinkaarta voi analysoida ja kehittää.

Miten sitten muotoilijan kannattaa edetä, jotta kaikki kestävyyden ulottuvuudet saataisiin mukaan muotoilutyöhön ja tuotteeseen? Muotoilijan kannattaa aloittaa tuotteen kestävyyden mallintamis- ja arviointiprosessi elinkaarikarttaa tai METAtaulukointia käyttäen (ks. kuva 3). Tuotteen elinkaaren voi mallintaa ja havainnollistaa elinkaaren konkreettisella visualisoinnilla elinkaarikartaksi. Elinkaarikarttaan piirretään ja sanallistetaan kaikki elinkaaren vaiheisiin liittyvät ajatukset ja pohdinnat (kuva 4), jotka liittyvät tuotteen ekologisuuteen, eettisyyteen ja esteettisyyteen, unohtamatta kulttuurisuutta ja taloudellisuutta. Värejä kannattaa käyttää kuvaamaan tuotteen elinkaaren eri tasoja ja rakennetta. Elinkaarikartan visuaalinen toteuttaminen tuo esille ympäristövaikutusten pääkohtia. Mitä tarkemmin elinkaarikartan piirtää ja mitä enemmän sitä pohtii, sitä enemmän on tuotteen elinkaaresta sisäistänyt.

META-taulukointimenetelmässä (ks. kuva 3), elinkaariprosessia seuraavassa rakenteessa ja ympäristövaikutusten päätekijöihin (M = materiaali, E = energia, T = päästöt ja jätteet, A = sosiaalisuus, eettisyys, muotoilunäkökulmat; esteettisyys, kulttuurisuus) jakautuvassa pohdinnassa on etuna, että sen avulla muotoilija voi pohtia tuotteen koko prosessin ympäristövaikutuksia ja samanaikaisesti peilata niitä tuotteisiin liittyviin sosiaalisiin, eettisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin, muotoilullisiin ja esteettisiin näkökulmiin omassa sarakkeessa A. Taulukko tuo esille sekä muotoilijan ympäristö- ja tuoteajattelua että arvoja ja ymmärrystä tuotteen elinkaaresta ja muotoilutyöstä. Esimerkiksi jos muotoilija on käyttänyt tiettyä materiaalia tai tuotantomenetelmää muotoilutyössään ja päättää soveltaa tuotteisiinsa elinkaariajattelua META-taulukon avulla, voi arviointi osoittaa muotoilutyön linjan olevan tuotteen kestävyyden kannalta oikean tai väärän suuntainen.

Kuva 3. Kuvassa on META-taulukko. Brezetin ja van Hemelin esittämä (1997) MET-taulukko on laajennettu META-taulukoksi. Taulukkoon on lisätty sarake (A), joka on merkitty vihreällä värillä.
Kuva 3. Kuvassa on META-taulukko. Brezetin ja van Hemelin esittämä (1997) MET-taulukko on laajennettu META-taulukoksi. Taulukkoon on lisätty sarake (A), joka on merkitty vihreällä värillä.

Elinkaarikartta keraamisen studiotuotteen kestävyyden mallintamisessa

Elinkaarikarttaan mallinnetaan tuotteen elinkaareen liittyvät muotoiluvalinnat, valmistusprosessit, materiaalit, kulutetut energiat ja päästöt sekä jäte- ja kierrätysvaiheet. Kuvassa 4 on mallinnettuna studiotuotetun keraamisen käyttöesineen elinkaarikartta. Keramiikan kohdalla valmistusprosessin aikainen materiaalikäyttö, energian kulutus ja päästöt ovat tärkeitä tiedostaa jo suunnitteluvaiheessa, sillä keramiikkaa ei voi palauttaa alkuraaka-aineiksi polton jälkeen ja hylätyn tuotteen kierrättäminen materiaaliksi on haasteellista. Myös raaka-aineiden valinnat ja polttoprosessin energialähteen valinta vaikuttavat sekä ympäristövaikutuksiin että tuotteen esteettisyyteen. Esimerkiksi suomalaisen punasaven valinta tuotteiden esteettiseksi lähtökohdaksi vaikuttaa tuotteen laatuun, käyttöikään ja polton energiankulutukseen.

Elinkaarikartasta voi päätellä, että studiotuotetun keraamisen käyttöesineen päästöt sekä energian ja materiaalin kulutus tapahtuvat suurelta osin tuotteen valmistusprosessissa (punaiset soikiot elinkaarikartassa: muodonanto, jätevesi, polttoenergia, kuivaus). Toisena päätelmänä voi todeta, että elinkaaressa on kohtia, joissa ympäristö- vaikutuksia voidaan vähentää (ks. vihreät soikiot elinkaarikartassa). Esimerkiksi muotoilija voi käyttää omaa työvoimaansa tuotteen valmistamiseen ja jättää näin energiaa kuluttavan laitteen käytön vähemmälle. Näissä kohdissa tapahtuu muotoilijan toteuttamia positiivisia valintoja kestävyyden näkökulmasta katsottuna. Nämä valinnat voivat olla myös tuotteen muotoiluun vaikuttavia materiaali- ja muotoiluvalintoja. Keraamisen studiotuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksiin vaikuttavat positiivisesti muotoilu, raaka-aineiden valinta, käsityömäinen valmistusmenetelmä, toiminnan paikallisuus sekä materiaalivalinnoissa että markkinoinnissa, paperiton markkinointi (esim. www-sivuilla), pakkaaminen kierrätysmateriaaleihin sekä tuotteen loppukierrä- tys tuotteena (hyvä ajaton muotoilu).

Kolmas elinkaarikartasta ilmenevä huomio on, että elinkaarikartan rakenteen ei tarvitse olla puumainen kuten usein on kirjallisuudessa esitetty (ks. Lewis & Gertsakis 2001, 46). Siitä voi rakentaa McDonoughin ja Braungartin (2002) kehdosta-kehtoon -ajatuksen mukaisesti elinkaarirenkaan, jossa poisheitettävän tuotteen materiaali kiertää uuteen tuotteeseen tai tuote kiertää uudelleen käyttöön. Tämä on kehdosta kehtoon -ajattelua, jonka tulisi syrjäyttää perinteinen kehdosta hautaan -ajattelu.

Kuva 4. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen elinkaariajattelu esitettynä elinkaarikartalla. Siniset soikiot kuvaavat tuotteen suunnittelu-, valmistus- ja käyttövaiheita (elinkaaren päävaiheita). Vihreät soikiot kuvaavat niitä vaiheita, joissa ympäristövaikutuksia voi vähentää ja punaisella värillä on merkitty ympäristövaikutuksia aiheuttavat ja lisäävät vaiheet.
Kuva 4. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen elinkaariajattelu esitettynä elinkaarikartalla. Siniset soikiot kuvaavat tuotteen suunnittelu-, valmistus- ja käyttövaiheita (elinkaaren päävaiheita). Vihreät soikiot kuvaavat niitä vaiheita, joissa ympäristövaikutuksia voi vähentää ja punaisella värillä on merkitty ympäristövaikutuksia aiheuttavat ja lisäävät vaiheet.

META-taulukko keraamisen studiotuotteen kestävyyden mallintamisessa

META-taulukoinnissa (ks. taulukko 1) arvioidaan tuotteen materiaalit, energian vaateet, päästöt ja jätteet sekä sosiaaliset, eettiset, kulttuuriset, taloudelliset, muotoilulliset ja esteettiset näkökulmat sen sarakkeiden mukaisesti. META-taulukkoon on syytä ottaa huomioon seuraavat näkökulmat: materiaalien puute ja uusiutuminen, maiseman huononeminen, materiaalien uudelleen käyttö, kierrätys tai kierrätysmateriaalien käyttö, tuotteen ja sen osien elinkaaren sekä materiaalien määrä tuotteessa. Energiakulutuksen arviointi tarkoittaa taulukoinnissa sekä tuotannossa kulutettua energiaa että käytössä kulutettua energiaa. Myös eri materiaalien sisältämät energiasisällöt kuuluvat tähän osaan. Päästöistä listataan sekä myrkylliset että haitalliset päästöt, jotka tapahtuvat elinkaaren aikana. Myös vedenkulutus tulee arvioida taulukkoon.

On huomattava, että keraamisen studiotuotteen elinkaaren alkuvaiheessa voi muotoilijan valitsema materiaali, väriaine tai valmistusprosessi heikentää huomattavasti esimerkiksi tuotteen elinikää. Oikeansuuntainen materiaali- tai valmistusprosessin valinta elinkaaren alkuvaiheessa voi siis vaikuttaa positiivisesti vähentäen ympäristövaikutuksia, kun taas ajattelematon materiaali- tai valmistusprosessin valinta voi aiheuttaa esimerkiksi tuotteen eliniän lyhenemisen.

Elinkaarikartan ja META-taulukon käyttäminen muotoiluprosessin ja tuotteen kestä- vyyden mallintamisessa vaatii sitoutumista asiaan. On tiedostettava, että edellä esitettyjen arviointimenetelmien käyttäminen mallinnuksessa on aikaa ja osaamista vaativaa toimintaa. Kestävyyden käsitteet, menetelmät ja tuotteen elinkaari sekä prosessi on ymmärrettävä, jotta tarkastelulla olisi riittävä perusta. Kestävän elinkaariajattelun käyttäminen vaati tietoa myös materiaalista, energian ja veden kulutuksesta, haitallisista ja myrkyllisistä aineista sekä perustelua muotoilutyön valinnoista ja ratkaisuista eettisestä ja esteettisestä näkökulmasta.

Taulukko 1. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen META-taulukointi. Punaisella värillä on merkitty ne kohdat, joissa tapahtuu negatiivisia ympäristövaikutuksia. Vihreällä ne kohdat, joissa muotoilija voi vaikuttaa prosessiin positiivisesti.
Taulukko 1. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen META-taulukointi. Punaisella värillä on merkitty ne kohdat, joissa tapahtuu negatiivisia ympäristövaikutuksia. Vihreällä ne kohdat, joissa muotoilija voi vaikuttaa prosessiin positiivisesti.


Mirja Niemelä, yliopettaja, mirja.niemela(a), Hämeen ammattikorkeakoulu

Brezet, Han & van Hemel, Caroline 1997. Ecodesign. A Promising Approach to Sustainable Production and Consumption. UNEP, United Nations Environment Programme Industry and Environment. United Nations Publications.

Fuad-Luke, Alastair 2004/2005. Slow. Slow Theory. A Paradigm for Living Sustainably. Saatavissa: Viitattu: 28.2.2008.

Heskett, John 1998. The Economic Role of Industrial Design. Teoksessa The Role of Product Design in Post-industrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press: Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

Heiskanen, Eva 2004. Elinkaariarvioinnit ja elinkaariajattelu. Teoksessa Ympäristö ja liiketoiminta, toim. Eva Heiskanen. Gaudeamus Kirja, Helsinki.

Hofstede, Geert 1991. Cultures and Organizations. Sortware of the Mind. Intercultural Cooperation and its Importance for Survival. HaperCollins Publishers, London.

Hofstede, Geert 1993. Kulttuurit ja organisaatiot. Mielen ohjelmointi. Suom. Ritva Liljamo. Profit, WSOY.

Julier, Guy 2000. The Culture of Design. SAGE Publications Ltd.

Leppänen, Helena 2006. Muotoilija ja toinen. Astiasuunnittelua vanhuuden kontekstissa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 72. Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki. Väitöskirja.

Lewis, Helen & Gertsakis, John 2001. Design + Enviroment. A Global Guide to Designing Greener Goods. Greenleaf Publishing, UK.

Mager, Birgit 2008. Definition Service Design. What is Service Design. Saatavissa: Viitattu 1.10.2009.

Manzini, Ezio 1998. Products in a Period of Transition. Products, Services and Interactions for a Sustainable Society. Teoksessa The Role of Product Design in Postindustrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press, Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

Margolin, Victor 1998. Design and The World Situation. The Role of Product Design in Post-industrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press, Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

McDonough, William & Braungart, Michael 2002. Cradel to Cradel. Remaking the Way We Make Things. North Point Press, New York.

Miettinen, Satu 2008. Sosiaalinen muotoilu vähentää köyhyyttä. Muotoilua puskassa. Saatavissa: Tulostettu 28.5.2008.

Miettinen, Satu & Koivisto, Mikko 2009. Designing Services with Innovative Methods. University of Art and Design, B 93.

Muotoilu 2005! 2000. Valtioneuvoston periaatepäätös muotoilupolitiikasta 15.06.2000. Taiteen keskutoimikunta ja Opetusministeriö, toim. Heini Korpelainen.

Niemelä, Mirja 2009. Muotoilu- ja hyvinvointi -teemasta. Teoksessa Wellbeingtoimialan kapasiteetin kehittämishanke, Muotoilu- ja hyvinvointiala, toim. Mirja Niemelä, Pirjo Seddiki, Annikki Rosberg, Jari Vesterinen, Aija Lundahl, Lotta Poikolainen ja Tarja Saari. Hämeen ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma, Wetterhoff.

Niemelä, Mirja 2010. Kestävää muotoilua mallintamassa. Tulkitseva käsitetutkimus taideteollisen muotoilun näkökulmasta. Aalto yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu julkaisusarja A 104. Väitöskirja.

Rams, Dieter 1998. The Responsibility of Design in the Future. The Role of product Design in Post-industrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press, Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

Suojanen, Ulla 2002. Ekokilpailukykyä PK-yritykseen. Kestävän kehityksen elinkaarija arvoketjumalli kasityövaltaisiin yrityksiin. Opetusministeriön EU-rakennerahastotjulkaisu 12/2002.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006. Kohti kestäviä valintoja -kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Tischner, Ursula 2000. Ecodesign in Practice. Teoksessa How to do Ecodesign, A Guide for Environmentally and Economically Sound Design, toim. The German Federal Enviroment Agency. Verlag from GmBH, Frankfurt am Main. 9–14.

Valtonen, Anna 2007. Redefining Industrial Design. Changes in the Design Practice in Finland. University of Art and Design Helsinki A 74. Väitöskirja.

Veräjänkorva, Tiina 2007. Diagnoosi taidekäsityöstä, Tarkastelussa taiteen, muotoilun ja käsityön rajapinta. Taiteen keskustoimikunta, Valtion muotoilutoimikunta.

Ympäristöministeriö 1998. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma. Suomen ympä- ristö 254. Oy Edita AB, Helsinki.

Ympäristöministeriö 2011. Kestävä kehitys. Mitä on kestävä kehitys? Saatavissa: Päivitetty 1.2.2011. Tulostettu 20.5.2011.

Ympäristösanasto 1998. Ympäristöalan keskeiset käsitteet ja termit. Tekniikan sanastokeskus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Julkaisemattomat lähteet

Niemelä, Mirja 1999. Väriä keramiikkaan, Teollisen tuotannon jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntäminen keramiikan väriaineina. Taideteollinen korkeakoulu, Keramiikkaja lasisuunnittelun osasto, Helsinki. Lisensiaatintyö.

Korkeakoulujen kansainvälistymisen kaksi dimensiota

Suomen korkeakoulujen haaste on niiden riittämätön kansainvälistyminen. Suomi on kyllä aktiivisesti mukana opiskelija- ja henkilökuntavaihdossa ja Suomessa tutkintoa suorittavien ulkomaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut. Suomen korkeakouluissa on kuitenkin vähän ulkomaista henkilökuntaa. Tutkimuksen ja innovaatiopolitiikan alalla Suomen kansainväliset yhteydet voisivat olla monipuolisemmat ja laajemmat kuin ne nyt ovat.

Viidenkymmenen vuoden aikana Suomessa on tapahtunut nopea muutos, jossa kaksi viimeistä vuosikymmentä on ollut erityisen vaiherikkaita. Syrjäisestä kansakunnasta on nopeasti tullut aktiivinen toimija eurooppalaisessa yhteisössä ja myös globaalilla kentällä. Kun muutos on ollut nopea, niin odotettavissa on ollut vastareaktio: Käydyt eduskuntavaalit heijastivat suomalaisten tuntoja, jossa monet äänestäjät tuntuvat suhtautuvan epäillen kansainväliseen vuorovaikutukseen ja sen eri muotoihin.

Myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on erilaisia näkemyksiä kansainvälistymisen tavoitteista. Monet haluaisivat suunnata kansainväliset operaatiot odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn suunnassa: meidän tulisi saada opiskelijoita elinkeinoelämän kannalta tärkeistä maista tai luoda tutkimusyhteyksiä vain parhaisiin kumppaneihin. Haasteena on se, että Suomi ei ole ylivertaisen kiinnostava sen enempää ulkomaisille opiskelijoille kuin tutkijoillekaan.

Toiseen dimensioon sijoittuu ajattelutapa, jossa kansainvälisyys nähdään keinona edistää maailmanlaajuista ymmärrystä, jossa tavoitteena on parantaa ihmisten elämisen laatua. Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee silloin olla avoimia vuorovaikutukseen globaalisti. Haasteena on kulttuurisen ymmärryksen lisääminen ja syventäminen sekä taloudellisten voimavarojen mitoittaminen järkevästi.

On selvää, että korkeakoulujen tulee olla suunnannäyttäjänä kansainvälisyyden edistämisessä. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että Suomen korkeakouluyhteisöjen sisällä tulisi käydä nykyistä laajempaa keskustelua kansainvälistymisen eri dimensioista ja että keskustelun tulisi kattaa korkeakouluyhteisön kaikki jäsenet. Keskustelun tulisi aidosti tavoittaa erilaiset moraaliset ja eettiset ulottuvuudet: on olemassa tilaus arvopohjaiselle debatille. Keskustelun avoimuus ja moniarvoisuus voisi olla esimerkki ja viesti myös kansalaisyhteiskunnalle. Muussa tapauksessa korkeakoulut ovat sivussa tai jäävät marginaaliin, kun puhutaan kansainvälistymisen eri puolista Suomessa tai Euroopassa.


There are two dimensions in Finland´s Higher Education institutions internationalization. In the other one economical values and profit are emphasized and in other dimension studies and activities from the cultural understanding point of view are important. The author describes that these two dimensions are also visible in Finnish political debate. Higher Education institutions have their role in both debates.


Tapio Varmola, rehtori, KT, dosentti, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Kansainvälisyys osana ammattikorkeakoulujen arkea

Korkeakoulut ovat aina olleet kansainvälisiä. Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat kuitenkin olleet suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisen monipuolistumisen ja syventymisen aikaa. Ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toiminnan kehittämisverkosto Pinnet on koonnut alan asiantuntijoita yhteistyöhön yli kymmenen vuoden ajan.

Verkosto sai rahoitusta opetusministeriöltä vuosina 2004 – 2009. Vuoden 2010 alusta lähtien verkosto on toiminut avoimena verkostona ja mukana ovat olleet kaikki ammattikorkeakoulut. Asiantuntijuutta jakamalla ja järkevällä työnjaolla kaikkien ammattikorkeakoulujen kansainväliset palvelut ovat vakiintuneet korkeatasoisiksi.

Pinnetin Turun ammattikorkeakoulun raporteissa julkaisemassa Kansainvälisyys osana ammattikorkeakoulujen arkea -teoksessa kuvataan ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen nykytilaa eri puolilta Suomea kootuin esimerkein. Teokseen pyydettiin kirjoituksia eri ammattikorkeakouluista ja kansainvälistymisen eri muodoista. Monipuolisten artikkeleiden kokoaminen ammattikorkeakoulujen kansainvälisen työn asiantuntijoilta kuvastaa hyvin rikasta ja antoisaa ammattikorkeakoulujen yhteistyötä kansainvälisyyden parissa. Artikkelit kertovat monipuolisesta kehitystyöstä. Se, mikä oli uutta 1990-luvulla, on nyt arkipäivää useimmissa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa.

Julkaisun verkkoversio on ladattavissa veloituksetta ja painetun ilmaiskappaleen voi tilata osoitteesta julkaisumyynti(a)


Hellevi Leppiaho, Annikki Pulkkinen, Marjo Pääskylä, Katri Salonen & Satu Virtanen (toim.)