Pedagogisen tuen tarve koherenssin tunteena ja työhyvinvointina

Ammattikorkeakouluopettajuutta pidetään dynaamisena, uudistuvana ja monipuolisena pedagogiikan osa-alueena. Siinä ajatellaan korostuvan yhteisöllisen ja verkostoituvan opettajuuden periaatteiden, jotka miellämme myös työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi. (ks. esim. Erkamo 2006; Rauhala 2005; Sonninen 2006.). Tässä kirjoituksessa tarkastelemme väitteemme todenperäisyyttä pedagogisen tuen ja koherenssin käsitteiden avulla. Puheenvuoromme perustuu sekä empiirisen lomakehaastatteluaineiston että teoreettisen kirjallisuusaineiston tarkastelulle. Tarkastelumme lähtökohtana on halumme selvittää, mitä pedagogisen tuen käsitteellä tarkoitetaan ja millaisia yhtymäkohtia sillä on työhyvinvointiin.

Pedagogisen tuen käsitteestä

Kirjallisuudessa pedagogisen tuen käsite näyttäytyy haastavana. Siksi pyrimme lomakehaastattelun avulla selvittämään, millaisia merkityksiä ammattikorkeakouluopettajat tähän käsitteeseen liittävät. Kirjallisuudessa käsitteellä voidaan viitata sen laajassa merkityksessä opetussuunnitelma- ja opetuksen kehittämistyöhön, opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen sekä ohjaustoimintaan, opintoneuvontaan ja näiden ympärille järjestettyjä tukipalveluihin (Korhonen 2007a). Kun pedagoginen tuki liitetään opettajien väliseen yhteistyöhön, yhteisöllisyyteen ja positiiviseen käsitykseen opettajuudesta, se näyttäytyy voimavarana. (Ihanainen 2009; Kempas 2010; Tenno 2011).

Pedagogisen tuen määreitä

Pedagogista tukea koskevaan laadulliseen webpropol-kyselyymme vastasi yhteensä 52 Diakonia-ammattikorkeakoulun opettajaa kolmelta Diak Etelän kampukselta. Vastaajista 49 antoi luvan käyttää syntynyttä aineistoa tässä artikkelissa. Lomakkeemme sisälsi sekä avoimia että asteikollisia kysymyksiä. Analysoimme saamamme aineiston lähiluvun ja laadullisen aineiston analyysin keinoin sekä tarkastelimme ja erittelimme määrällisen aineiston painotuksia.

Aineiston perusteella syntyi kuva siitä, että pedagoginen tuki liittyy merkittävällä tavalla työhyvinvointiin koherenssin tunteen kokemisen kautta. Koherenssi, joka koskee työn ymmärrettävyyttä, merkityksellisyyttä ja hallittavuutta, viittaa tässä yksilön tapaan havainnoida ja hallita ympäristöään. Omasta työstään ja sen kehittämisestä kiinnostunut opettaja jäsentää omaa intentionaalista työtään ammatillisessa koulutuksessa sekä itsenäisenä että yhteisöllisenä prosessina. Hän tavoittelee mielekästä ja tarkoituksenmukaista toimintaa (vrt. Marjala 2009), jota ohjaavat sekä opetussuunnitelman sisältämä pedagoginen ajattelu että työn reunaehdot. Niihin sisältyvät erilaiset säädökset ja ohjeet, resurssit sekä käsitys opettajuudesta. Resurssien kohdentamisella määritellään sitä mikä nähdään arvokkaana ja toivottuna toimintana. Saamamme aineiston mukaan tätä voidaan kuvata niin kutsutun pedagogisen siirtymän avulla.

Pedagoginen siirtymä ja koherenssi

Aineistomme perusteella pedagogisella siirtymällä voidaan tarkoittaa sitä, että ammattikorkeakoulupedagogiikassa eletään montaa aikaa ja toteutetaan monenlaisia pedagogisia strategioita samanaikaisesti. Nopeat yhteiskunnalliset muutokset, koulutuksen kansainvälinen vertailtavuus, osaamisperustaisuustarkastelu ja taloudellinen niukkuus osoittautuvat erilaisiksi tavoiksi jäsentää ydinkysymystä siitä, miten syntyy hyvää ammatillista osaamista ja millaiset oppimisen prosessit ovat sen edellytys. Opettajan pedagoginen ajattelu ja sen edellyttämä tuki näyttäytyvät tässä tarkastelussa moniulotteisina. Opettajien näkemyksen mukaan yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, jakaminen, innovatiiviset lähestymistavat ja opiskelijoiden kanssa yhdessä kehittäminen lisäsivät työhyvinvointia. Kirjallisuuden ja laadullisen aineistomme valossa työn ymmärrettävyys, merkittävyys ja hallittavuus (koherenssi) lisääntyvät yhdessä tehdessä.

Kulttuurinen muutos on suuri. Opettajan työtä mitoitetaan ja resursoidaan edelleen varsin perinteisesti. Opettajien kokemuksen mukaan on paljon sellaista työtä, jota ei lainkaan määritellä ja mitoiteta opettajan työhön kuuluvaksi. Näkymätön työ sisältää paljon hallinnollista ja teknistä, joka kuormittaa varsinkin silloin, kun järjestelmät eivät toimi eivätkä erilaiset käytössä olevat ohjelmat kommunikoi keskenään.
Yhteisöllisyyden korostuminen opettajien pedagogista tukea koskevassa pohdinnassa viittaa jaettuun osaamisen ja kehittämisen tilaan (Kostiainen 2009, 146). Siinä korostuvat luottamus ja vuorovaikutus, jotka voivat syntyä arvostetussa, merkityksellisessä ja yhteisöllisessä työssä. Sen voi päätellä tuottavan myös työhyvinvointia.

Kirjoittaja

Ikali Karvinen, Yliopettaja, (TtT, TtM, Sh AMK), ikali.karvinen(at)diak.fi, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä

Marjo Kolkka, Yliopettaja, (YTM, FT), marjo.kolkka(at)diak.fi, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä

Erkamo, Matti 2006. Kokemuksia uudistuvasta opettajuudesta. Teoksessa Erkamo, M., Haapa, S., Kukkonen, M-L., Lepistö, L., Pulli, M. ja Rinne, T. (toim.) Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 11. Helsinki, 165-170.

Ihalainen, Pekka 2009. Puolipilvistä ja kirkastuvaa. Ammatillisen verkkopedagogiikan kehittäminen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kehittämisraportteja (5) 2009. Helsinki.

Kempas, Eija 2010. Joustaville opiskelumuodoille on kysyntää. ePooki (9) 2010. http://www.oamk.fi/epooki/?julkaisu=18 20.10.2011.

Korhonen, Vesa 2007. Korkeakoulutus pedagogisen kehittämisen kontekstina. Teoksessa V. Korhonen (toim.) Muuttuvat oppimisympäristöt yliopistossa? Tampere: Tampere University Press, 9-24.

Marjala, Pauliina 2009. Työhyvinvoinnin kokemukset kertomuksellisina prosesseina – narratiivinen arviointitutkimus. Acta Univerisitatis Ouluensis, C Technica 315. Oulu: Oulun Yliopisto.

Rauhala, Pentti 2005. Perinteisestä opettajasta tietoyhteiskunnan kansankynttiläksi. Ammattikorkeakoulujen kehittämistyön lähestymistavat -seminaari 3.11.2005. http://india.haaga-helia.fi/fi/ammatillinenopettajakorkeakoulu/tutkimus-jakehittamistoiminta/toteutuneetprojektit/amk-opettajuudenkehittaminen/materiaalipankki/Perinteisestaopettajastatietoyhteiskunnankansankynttilaksi.pdf. 7.11.2011.

Sonninen, Jorma 2006. Ammattikorkeakouluopettajien uudistuva asiantuntijuus. Teoksessa Erkamo, M., Haapa, S., Kukkonen, M-L., Lepistö, L., Pulli, M. ja Rinne, T. (toim.) Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 11. Helsinki, 110-119.

Tenno, Tiiu 2011. Surffaajat ja syventyjät : verkko-oppimisympäristön pedagogisen rakenteen ja opiskelijoiden toimintaorientaatioiden tarkastelua. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20115241130 21.10.2011.

SAMOK ja ammattikorkeakoulu-uudistus

Vuodesta 2012 tulee erittäin mielenkiintoinen ja työntäyteinen Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:ssä. Liitto vaikuttaa vahvasti ammattikorkeakoululaitoksen uudistamiseen, tekee vaikutustyötä kuntavaaleissa, seuraa YTHS-kokeilun etenemistä ja edistää kansainvälisten opiskelijoiden ja maahanmuuttajien asemaa korkeakouluyhteisössä.

Näitä liiton toiminnan ensi vuoden painopisteitä linjattiin marraskuussa pidetyssä SAMOKin 16. liittokokouksessa, joka kokosi yhteen kaikkiaan 130 opiskelijavaikuttajaa ympäri Suomen päättämään siitä, mihin suuntaan SAMOKia viedään vuonna 2012.

Opiskelijan etu tärkeä amk-uudistuksessa

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa tehdään suuria päätöksiä, jotka tulevat näkymään jokaisen ammattikorkeakouluopiskelijan arjessa. SAMOKin tehtävänä on jatkaa vaikutustyötä uudistuksen aikana ja pitää huoli siitä, että opiskelijan ääni ei pääse hukkumaan kaikkien myllerrysten ja muutosten keskellä. Opiskelijan etu on huomioitava ja opetuksen pysyttävä laadukkaana ammattikorkeakouluilta vaadittavista leikkauksista huolimatta.

Opiskelija on osa kuntaa

Myös syksyllä 2012 käytävät kuntavaalit ovat tärkeä ponnistus sekä SAMOKille että opiskelijakunnille. SAMOKin tehtävänä on tukea opiskelijakuntia vaikutus- ja edunvalvontatyössä, jotta päättäjät eivät missään vaiheessa pääse unohtamaan, kuinka tärkeä osa kuntaa opiskelijat ovat. SAMOKin viralliset kuntavaalitavoitteet julkaistaan kevään aikana.

YTHS-kokeilun toimivuutta seurataan

Ensi vuonna SAMOK jatkaa tiiviisti YHTS-terveydenhuoltomallin kokeilun seuraamista. Kokeilu käynnistyi syksyllä 2011 Saimaan ammattikorkeakoulun Lappeenrannan toimipisteessä ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Seinäjoen toimipisteessä. SAMOKin tavoitteena on vaikuttaa siihen, että sivutoimipisteetkin otetaan kokeiluun mukaan. Näin nähdään, miten YTHS-malli todella soveltuu amk-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäjäksi. Jos kokeilu onnistuu, YTHS:n palvelut pitää laajentaa kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden käyttöön. Tällä toimenpiteellä edistettäisiin myös korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisuutta terveydenhuollossa.

Kansainvälisyys vahvasti esillä

Kansainvälisyyttä koskevissa kysymyksissä SAMOK nostaa esille kansainvälisyyskasvatusta tukevia toimintoja ja tekee avauksia syrjinnän vastaisen toiminnan sekä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Liitto jatkaa vaikutustyötä kotimaisten kielten ja kulttuurin opintojen tarjonnan lisäämiseksi kansainvälisille opiskelijoille ja maahanmuuttajataustaisille henkilöille. Olennaista on myös vaikuttaa harjoitteluiden laatuun ja saavutettavuuteen ja huomioida tässä erityisesti kansainväliset tutkinto-opiskelijat.

SAMOKin liittokokouksen valitsema hallitus vuodelle 2012 vastuualueineen

Elin Blomqvist, puheenjohtaja
Liiton johtaminen

Heli Saikko, varapuheenjohtaja
Viestintä

Joni Vainikainen, hallituksen jäsen
Korkeakoulujärjestelmä, laatu, aikuiskoulutus

Jenni Tuomainen, hallituksen jäsen
Opintososiaaliset etuudet, liikunta, yhdenvertaisuus

Emmi Lehtinen, hallituksen jäsen
Opiskeluterveydenhuolto, päihteettömyys, sora

Anette Karlsson, hallituksen jäsen
Elinikäinen oppiminen

Jyri Sallinen, hallituksen jäsen
Kansainvälisyys, maksuttomuus

SAMOKin hallitus v. 2012

Kuvassa vasemmalta oikealle: Anette Karlsson, Heli Saikko, Joni Vainikainen, Jenni Tuomainen, Elin Blomqvist, Jyri Sallinen, Emmi Lehtinen.
Kuva: Anne Sivula

Kirjoittaja

Elin Blomqvist, puheenjohtaja (v. 2012), elin.blomqvist(at)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry

Aikuiskoulutuksen kehittämistarpeet ammattikorkeakouluissa

Aikuiskoulutus on tärkeä osa ammattikorkeakoulujen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Velvoite elinikäisen oppimisen edistämiseen ja aikuiskoulutukseen pohjautuu ammattikorkeakoululakiin. Elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan koko eliniän kestävää tietojen ja taitojen oppimista, jota tapahtuu sekä informaalisesti että formaalisesti. Elinikäinen oppiminen on vapaaehtoista ja sitä motivoivat henkilökohtaiset tarpeet ja halut sekä ammatilliset tiedon ja osaamisen tarpeet. Formaalisesta elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa käytetään yleisesti käsitteitä aikuiskoulutus, lisäkoulutus, jatkokoulutus ja täydennyskoulutus. Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulut tarjoavat tutkintoon johtavaa koulutusta, avointa amk-opetusta, erikoistumisopintoja, täydennyskoulutusta ja muuta koulutusta; esimerkiksi erilaisia kaikille avoimia luentotilaisuuksia.

Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) tekemien laatujärjestelmien arviointien (2009–2011) perusteella ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksessa ja nimenomaan täydennyskoulutuksessa on runsaasti kehitettävää. Puutteita on mm. tulevaisuuden koulutustarpeiden ennakoinnissa, opetusmenetelmissä, uuden teknologian hyödyntämisessä opetuksessa, koulutuksen sisällöllisessä laajuudessa ja tasossa eri koulutusohjelmien välillä sekä aikuisopiskelijoiden tukipalveluissa. Koulutusta koskevan palautetiedon keräämisessä on puutteita. Kehitettävää on myös palautetietoon reagoinnissa ja palautteen hyödyntämisessä. Koulutuksen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta koskevaa palautetta tulisi saada enemmän. Myös aikuiskoulutuksen laadunvarmistus kokonaisuutena vaatii kehittämistä.

Jatkan ammattikorkeakoulun täydennyskoulutusta koskevien haasteiden esiin nostamista peiliaineistona KKA:n laatima selvitys aikuiskoulutuksen laadusta yliopistoissa (2006) ja omat neljäntoista vuoden kokemukset työskentelystä ammattikorkeakoulussa. Näiden pohjalta rakentuu seuraava listaus siitä, miten ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutus eroaa yliopistojen toteuttamasta täydennyskoulutuksesta ja mitä kehitettävää siinä on:

  1. erillinen aikuiskoulutusstrategia puuttuu useimmista ammattikorkeakouluista,
  2. aikuiskoulutuskeskuksia ei juurikaan ole; toiminta on hajautettu eri toimialoille,
  3. täydennyskoulutus koostuu edelleen pääasiassa yksittäisistä koulutuspäivistä kun yliopistoissa suositaan laajempia opintokokonaisuuksia,
  4. täydennyskoulutusta ei ole useinkaan opintopisteytetty eikä polkua tutkintotavoitteiseen koulutukseen ole rakennettu,
  5. verkko-opetusta on vähän ja kaiken kaikkiaan web-pohjaisia oppimisympäristöjä hyödynnetään opetuksessa heikosti,
  6. aikuiskoulutuksessa on heikosti kansainvälisyyttä ja kansainvälistä verkostoitumista; tämä koskee sekä opiskelijoita että henkilökuntaa,
  7. aikuiskoulutushenkilökunnalle ei ole tarjolla täydennyskoulutusta ja
  8. aikuiskoulutusta koskeva tutkimus on vähäistä.

Myös opetus- ja kulttuuriministeriö (2008) on tuonut esille suosituksia korkeakoulujen aikuiskoulutuksen kehittämiseksi. Niiden mukaan oppisopimustyyppistä koulutusta tulisi olla tarjolla myös korkeakoulututkinnon suorittaneille, aikaisemmin opitun hyväksi lukemista tulisi edistää koulutuksessa, aikuisopiskelijoille tulisi luoda uusia erikoistumispätevyyksiä ja heillä pitäisi olla joustavampi mahdollisuus suorittaa tutkinto-opintojen osia. Jälkimmäistä perustellaan sillä, että työelämässä olevalle, jo korkeakoulututkinnon omaavalle, riittää usein ammattiosaamisen päivittämiseksi vain tutkinnon osan suorittaminen. Tämä voi myös lisätä täydennyskoulutukseen hakeutumista.

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutukseen kohdistuu runsaasti erilaisia kehittämishaasteita. Haasteisiin kannattaa suhtautua vakavasti, koska muuttuva maailma, uudet vaatimukset työelämässä, korkeakoulutettujen ja ikääntyvien työntekijöiden määrän kasvu (myöhäinen eläkkeelle siirtyminen) sekä työntekijöiden halu kehittyä ammatissaan ja työssään koko työuran ajan, tulevat lisäämään aikuiskoulutuksen tarvetta ja sen kysyntää. Aikuiset ovat kriittisiä ja vaativia asiakkaita, joten laatuvaatimukset koulutusten suhteen tulevat entisestään kasvamaan. Kehittämistarpeisiin vastaaminen kannattaa, koska tulevaisuuden työntekijät ovat yhä valmiimpia maksamaan koulutuksestaan ja näin aikuiskoulutusta voidaan pitää taloudellisessakin mielessä merkityksellisenä toimintana ammattikorkeakouluissa.

Kuka sitten oikeastaan vastaa koulutustarjonnan riittävyydestä korkeakoulutetuille ja miten aikuiskoulutuksen ulkopuolista arviointia voitaisiin tulevaisuudessa parantaa ja tehostaa? Katse suuntautuu kohti alan ministeriötä. Tällä hetkellä KKA:n auditoinneista löytyy niukasti tietoa ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksesta. Nyt olisi tarvetta tutkimukselle tai arvioinnille, joka selvittäisi amk-aikuiskoulutuksen tilaa esimerkiksi tavoitteiden, organisoinnin ja toimintatapojen näkökulmasta. Toimeksianto voisi tulla opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja toteuttajana voisi olla KKA. Aikuiskoulutuksen merkitystä korostaisi jos ammattikorkeakoulujen joukosta voitaisiin valita aikuiskoulutuksen laatutoimijat vaikkapa vuosille 2013–2015. Olisi myös tärkeää saada vertailukelpoista tutkimustietoa aikuiskoulutuksen yhtäläisyyksistä ja eroista ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Kirjoittaja

Merja Sankelo, tutkijayliopettaja, dosentti, THT, merja.sankelo(at)seamk.fi, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Yrittäjyydessä on tulevaisuus

Maailman ja yhteiskunnan muuttuessa näyttää yhä ilmeisemmältä, että työnteon tapa muuttuu jatkossa yhä useammin pien- tai yksityisyrittäjän tarjoamaksi palveluksi, jonka lisäarvo näyttäytyy loppukäyttäjille globaalien tuotemerkkien kautta. Tällaisessa maailmassa on tärkeää, että entistä useampi nuori oppisi yrittäjämäisen ajattelutavan jo koulutuksensa aikana.

Ammattikorkeakoulut ovat olleet tässäkin asiassa aktiivisia. Arene ry:n organisoima ammattikorkeakoulujen yrittäjyysstrategia hyväksyttiin lähes kaksi vuotta sitten. Strategia sisältää kuvauksen ammattikorkeakoulujen yrittäjyyden tavoitteista, joiden toteuttamiseen odotetaan valtiovallan tukitoimenpiteitä. Oleellista on myös huomata, että yrittäjyysstrategian toteuttamisvastuu on jokaisella yksittäisellä ammattikorkeakoululla – ja tätä kautta jokaisella yksittäisellä koulutusohjelmalla. Strategia korostaa muun muassa ammattikorkeakoulujen aluepoliittista tehtävää uuden yrittäjyyden edistämisessä ja olemassa olevien yritysten kilpailukyvyn parantamisessa. Erityisesti siinä on korostettu innovaatioihin perustuvan yrittäjyyden merkitystä Suomen tulevaisuudelle, unohtamatta jo olemassa olevien pienyritysten kehittämistä ja sukupolvenvaihdosten tukemista. Mikä olisikaan parempi ura ammattikorkeakoulusta valmistuneelle kuin lähteä valmistuttuaan mukaan jonkin yrityksen kehittämiseen ja muutaman vuoden kuluttua siirtyä yrittäjäksi vastaamaan koko toiminnasta ja työllistämään uusia ihmisiä! Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat voimavara, jota ei ole likimainkaan osattu hyödyntää uusien ideoiden ja innovaatioiden kehittämisessä ja toteuttamisessa.

Ammattikorkeakoulut ovat perustaneet yrittäjyys- ja innovaatioverkosto FINPINin, jonka tavoitteena on vahvistaa ja edistää osaamis- ja innovaatioperusteista yrittäjyyttä ammattikorkeakouluissa. FINPIN edesauttaa korkeakoulujen mahdollisuuksia tarjota ja kehittää sellaista koulutusta ja palvelua opiskelijoille, joka tähtää yrittäjyyden kasvuun. Verkosto tuo yhteen yrittäjyyden opetuksen ja edistämisen piirissä toimivia. Verkosto toimii aktiivisesti ja järjesti joulukuun alussa 2011 jo perinteisiksi muodostuneet Suomen ammattikorkeakoulujen yrittäjyyspäivät otsikolla ”Älkäämme tappako yrittäjyyttä!”.  Toivonkin, että kaikki ammattikorkeakoulujen koulutuksen kehittämisestä vastaavat pysähtyisivät hetkeksi miettimään tätä otsikkoa. Emme kai me vain ole tappamassa yrittäjyyttä opiskelijoidemme keskuudesta? Emme kai me vain ajattele, että meidän tehtävämme on vain jakaa opiskelijoille oman alamme substanssiosaaminen ja -tieto, ja opiskelijan asia on sitten miettiä, miten työllistyy vai ryhtyykö yrittäjäksi. Uskon, että meidän on kehitettävä opiskelumenetelmiä siten, että ne kannustavat opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen ja tutustuttavat heidät opiskeluaikana yrittäjyyteen ja niihin talouden ja toiminnan realiteetteihin, jotka yritystoimintaa ohjaavat. Erityisesti tässä olisi pohdittavaa ammatillisille opettajakorkeakouluille, jotka vastaavat suurelta osin suomalaisten ammattikorkeakoulujen pedagogisten valmiuksien kehittämisestä.

Yrittäjyyden tukeminen ei ole ammattikorkeakoulujen yksinoikeus. Tässä työssä tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita. Nyt jos koskaan olisi valtiovallan syytä miettiä keinoja, joilla suomalaisista kannustetaan entistä enemmän uusia yrittäjiä.

Yrittäjyydessä on tulevaisuus – siksi ammattikorkeakoulujenkin tulee omassa TKI-toiminnassaan ja koulutuksessaan ottaa tämä yrittäjyyden kehittämishaaste tosissaan.

Kirjoittaja

Markku Lahtinen, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n puheenjohtaja (v. 2012), rehtori  markku.lahtinen(at)tamk.fi, Tampereen ammattikorkeakoulu

Vahvasti elinkeinoelämään kytkeytynyt ammattikorkeakoulu lisää alueen vetovoimaa

Teknologiateollisuus ry edustaa liikevaihdolla mitattuna 90 prosenttia elektroniikka- ja sähköteollisuuden, kone- ja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen, tietotekniikka-alan ja suunnittelu- ja konsultointialan yrityksistä. Teknologiateollisuus työllistää Suomessa noin 287 000 henkilöä. Heistä noin 20 prosentilla on ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus vaihtelee päätoimialoittain. Suunnittelu- ja konsultointialan henkilöstöstä noin 30 prosenttia on suorittanut amk-tutkinnon, kun taas metallien jalostuksen henkilöstöstä vain 10 prosentilla on amk-tutkinto. Nykyisin kone- ja energiatekniikan, sähkö- ja automaatiotekniikan ja tieto- ja tietoliikennetekniikan valmistuvista insinööreistä peräti 50–60 prosenttia työllistyy teknologiateollisuuden tehtäviin. Tietojenkäsittelyalalta valmistuneista tradenomeista joka kolmas löytää työpaikan teknologiateollisuudesta. Teknologia-aloilta valmistuvien insinöörien määrä vastaa kansallisella tasolla tarkasteltuna melko hyvin teknologiateollisuuden tarpeita. Aluetasolla kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan aina kohtaa.

Ammattikorkeakoulujen ja kansainvälistyvien pk-yritysten yhteistyöstä lisää luovaa pöhinää

Ammattikorkeakoulut ovat olleet Suomessa aluepolitiikan teossa tärkeässä osassa: 25 ammattikorkeakoululla on yhteensä noin 160 toimipistettä. Ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan ole onnistuneet täyttämään kaikilta osin niille asetettuja odotuksia alueidensa elinkeinoelämän piristäjinä ja kehittäjinä. Insinöörikoulutusta tarjoavien toimipisteiden välillä on suuria eroja vetovoimassa, yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa, koulutuksen läpäisyasteessa, valmistuneiden työllistymisessä ja käyttökustannuksissa tutkintoa kohti arvioituna.

Teknologiateollisuuden jäsenkentässään tekemien tutkimusten mukaan 34 prosenttia teknologiateollisuuden sellaisista yrityksistä, joiden palkkalistoilla on amk-tutkinnon suorittaneita, arvioi insinöörikoulutuksen vastaavan hyvin yritysten osaamistarpeita. 52 prosenttia yrityksistä pitää vastaavuutta melko hyvänä. EK:n ja Teknologiateollisuuden tekemän toisen selvityksen mukaan kriittisimpiä ovat pk-yritykset. Insinöörikoulutuksen työelämälähtöisyyttä halutaan parantaa ja ammattikorkeakoulujen toiminta halutaan lähemmäksi yritysten arkea ja kehittämistarpeita. Tutkimusten mukaan kuitenkin juuri pk-yritykset arvioivat insinöörien osuuden henkilöstöstä kasvavan merkittävästi keskipitkällä aikavälillä. Työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta onkin tärkeää, että ammattikorkeakoulut ja kansainvälistyvät ja kasvavat pk-yritykset löytävät toisensa.

Julkisen talouden tasapainottaminen tulee edellyttämään kunnilta ja valtiolta lähivuosina uudenlaisia toimintamalleja ja rakenteita. Myös ammattikorkeakouluilta edellytetään näkemystä ja kykyä tunnistaa mahdollisuudet tässä haasteellisessa tilanteessa. Nyt jos koskaan tarvitaan hyvää muutosjohtajuutta ja rohkeutta uudistua. Alueen ja sen yritysten kannalta oleellisinta ei ole enää se, sijaitseeko ammattikorkeakoulun toimipiste omassa vai naapurikunnassa. Eri toimijoiden yhteistyönä on haettava uudenlaisia ratkaisuja, joilla Suomeen saadaan lisää luovaa pöhinää, lisää investointeja, lisää kansainvälistyviä ja kasvuhakuisia yrityksiä ja lisää työpaikkoja ja työelämässä olevia osaajia.

Yritysten näkökulmasta ammattikorkeakoulun toiminnan laatu ja vaikuttavuus ja yhteistyön tuoma lisäarvo ratkaisevat. Aidosti kilpailukykyinen ja alueen elinkeinoelämään vahvasti integroitunut ammattikorkeakoulu luo paikkakunnalle positiivisen kierteen: Alueen imago kohenee, yritykset investoivat ja alueelle siirtyy uusia yrityksiä ja muuttaa opiskelijoita. Uudet investoinnit kerrannaisvaikutuksineen ja tuore inhimillinen pääoma lisäävät alueen talouskasvua ja luovat edellytyksiä myös tulevaisuuden kasvulle. Työharjoittelu ja insinööritutkintoon sisällytettävä muu yritysyhteistyö johtavat tällöin usein pysyvään työpaikkaan ja opiskelijan jäämiseen paikkakunnalle.

Fokus opetuksen laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen

Yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa ja profiileja on selkiytettävä, jotta vähenevät julkiset voimavarat saadaan tehokkaampaan käyttöön. Keskinäisen kilpailun sijaan innovaatiojärjestelmän toimijoiden tulisi kilpailla profiiliaan vastaavien kansainvälisten kärkitoimijoiden kanssa. Globaalisti toimivat yritykset tekevät jo nyt yhteistyötä kansainvälisten huippuyliopistojen ja johtavien soveltavaa tutkimusta tekevien tutkimuslaitosten kanssa. Suomessa harjoitettavan tutkimuspolitiikan lähtökohtana ei tämän vuoksi voi olla alueellinen kattavuus tai tasapuolisuus. Ammattikorkeakoulujen päätehtävänä tulee olla jatkossakin selkeästi opetus, ja niiden kehittämistoiminnan tulisi kytkeytyä läheisesti tähän päätehtävään. Teknologiateollisuuden yrityspalautteen mukaan insinöörikoulutusta ja tradenomikoulutusta tulisi kehittää niin, että ne sisältävät aina ohjatun harjoittelun ja lopputyön lisäksi projektilähtöistä oppimista yrityksissä tai yritysverkostoissa.

Teknologiateollisuus ry on yhdessä jäsenyritystensä kanssa käynnistämässä ensi vaiheessa neljällä alueella, Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä, Keski-Suomessa ja Raahen seudulla, pilotteja, joiden päätavoitteena on pk-yritysten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön vahvistaminen ja teknologia-alojen insinöörikoulutuksen laadun ja vaikuttavuuden lisääminen. Vuosina 2011–2014 toteutettavissa hankkeissa haetaan myös uusia opetuksen ja yhteistyön toteutusmalleja, jotta yritykset löytävät tarvitsemansa insinööriosaajat, vaikka insinöörikoulutuksen toimipisteverkosto lähivuosina todennäköisesti harvenee. Ammattikorkeakoulututkintojen uudistaminen tarjoaa mahdollisuudet kehittää yhdessä myös uusia koulutussisältöjä vastaamaan työelämässä korostuvia osaamistarpeita. Insinöörikoulutuksessa tällaisia ovat esimerkiksi ympäristö- ja energiatehokkuuteen liittyvät osaamisalueet ja B2B myyntiosaaminen.

Strategista johtamista vahvistettava

Osakeyhtiömuoto on osoittautunut hyväksi tavaksi järjestää myös ammattikorkeakoulun toiminta. Elinkeinoelämän edustajia olisi kuitenkin oltava vähintään puolet ammattikorkeakoulun hallituksen jäsenistä, jotta syntyisi vahva yhteys alueen yrityksiin ja yhteinen näkemys tiekartasta tulevaisuuden osaamiskärkien ja kaupallisesti merkittävien innovaatioiden luomiseksi. Tällä hetkellä elinkeinoelämän asiantuntemusta on hyödynnetty vähäisessä määrin ammattikorkeakoulujen strategisessa johtamisessa, vaikka juuri työelämälähtöisissä ammattikorkeakouluissa tilanteen luulisi olevan päinvastainen.

Ammattikorkeakoulujen perusrahoitus määräytyy painoarvoltaan 70 prosenttisesti opiskelijoiden ja 30 prosenttisesti suoritettujen tutkintojen määrällä. Tästä seuraa, että on olemassa useita toimipisteitä ja koulutusohjelmia, joissa aloituspaikat saadaan vain vaivoin täytettyä ja joissa opinnot etenevät hitaasti. Kustannusperusteinen rahoitusmalli ei kannusta ammattikorkeakouluja kehittämään uudenlaisia toimintamalleja, kyseenalaistamaan nykyisiä tutkintorakenteita tai uudistamaan johtamista. Tämä ei ole hyvää aluepolitiikkaa eikä järkevää resurssien käyttöä. Vähintään 50 prosenttia perusrahoituksesta tulisi olla tuloksellisuusrahoitusta, joka perustuu toiminnan laatua ja vaikuttavuutta mittaaviin indikaattoreihin.

Suomeen riittäisi 12–14 vahvasti alueensa elinkeinoelämään kytkeytynyttä, menestyvää ja vetovoimaista ammattikorkeakoulua. Tämä olisi myös parasta aluepolitiikkaa.

Kirjoittaja

Mervi Karikorpi, johtaja, etunimi.sukunimi(at)teknologiateollisuus.fi, Teknologiateollisuus ry

Laaja-alaista yrittäjyyttä etsimässä

Tutkimusten mukaan 47 % eurooppalaisista pitää itsenäistä ammatinharjoittamista parhaana vaihtoehtona, mutta vain 17 % toimii ajatuksen mukaisesti. Kaikki ei siis ole aivan kohdallaan. Asia on myös hyvin tiedostettu Euroopan unionin toimielimissä. Yrittäjyyden edistämisessä on kyse laaja-alaisesta paketista, johon sisältyvät niin koulutuskysymykset, aluepolitiikka kuin myös sukupuolten välinen tasa-arvo.

EU2020-strategia tarjoaa hyvät puitteet tarkastella sitä, minkälaisilla lääkkeillä eurooppalainen yrittäjyys – ja sitä myöten myös työllisyys – saadaan kasvu-uralle. Kyse on tietysti kestävän kilpailukyvyn rakentamisesta, innovatiivisesti ja kaukonäköisesti. Tähän EU2020-strategia tarjoaa paitsi uusien yritysten perustamiseen keskittyviä toimenpiteitä – mm. yritysten hallinnollisia velvoitteita karsimalla ja työvoimaverotusta pienentämällä –, niin myös painottamalla EU2020:n seitsemää lippulaivahanketta, joissa kaikissa on nähtävissä yrittäjyyteen liittyviä haasteita. Näitä osallistavan, älykkään ja kestävän kasvun tavoitteita ohjataan panostamalla uuteen osaamiseen, köyhyydentorjuntaan, resurssitehokkuuteen, teollisuuspolitiikkaan, innovaatioihin, digitaalisen alan kysymyksiin ja nuorisoon.

Resurssitehokkuus on erityinen haaste myös koulutussektorille. Miten ja kuinka paljon meidän tulisi tulospaineiden alla raivata tilaa sellaisen yrittäjyyden kannustamiselle, joka on rohkeaa ja uusia tuulia haistelevaa? Itse näen tässä melkoisen markkinaraon suomalaiselle yrittäjyydelle.

EU:ssa on hyvin pitkälle jo herätty tunnustamaan se tosiasia, että resurssienkäytössä ja ympäristösäädöksissä tarvitaan aiempaa tiukempaa sääntelyä. Joidenkin mukaan kilpailukyvyn ja tiukempien säädösten nähdään sotivan toisiaan vastaan. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin: tiukemmat säädökset rakentavat pohjan kilpailukyvylle. Nykyinen resurssientuhlaus ei voi jatkua pitkään ja se, joka tämän ajoissa tiedostaa ja siirtää oivalluksen innovaatioihinsa, on vahvoilla myös markkinoilla.

*

Viime vuosina keskustelu yrittäjyydestä ja yrittäjyyskasvatuksesta on mennyt mielestäni oikeaan suuntaan. Yrittäjyyttä ei nähdä enää vain tiettyjen tietojen ja prosessien hallintana, vaan se on myös tapa toimia, ajatella, etsiä ratkaisuja ja toimia sosiaalisesti aktiivisena ihmisenä. Kaikki tämä näkyy yrittäjyyskoulutuksessa, ja hyvä niin.

Myös Euroopan parlamentin ja komission yrittäjyyttä koskevissa linjauksissa laaja-alainen ajattelu alkaa näkyä. Aloitteissa peräänkuulutetaan sektorienvälistä yhteistyötä, jotta yrittäjyydestä itsestään ei muodostuisi “sektori”, vaan koulutuskentän läpileikkaava tapa ajatella ja toimia. Keskeisenä teemana on tietysti opettajien entistä vahvempi koulutus yrittäjyysajatteluun ja yrittäjyyden metodologiaan. Suomi on yksi niistä harvoista EU-maista, joissa yrittäjyyskoulutus kuuluu monin paikoin jo alemman asteen opetussuunnitelmiin. Siinä mielessä olemme jo askeleen edellä monia muita maita. Ammatillisessa koulutuksessa yrittäjyyskoulutus toki on osa opetusta läpi Euroopan.

*

Eräs työllisyyteen liittyvä haaste, joka myös ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa olisi hyvä ottaa huomioon, on naisyrittäjyyden edistäminen. Tästä myös Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman kesän kynnyksellä.

EU:ssa on edelleen enemmän miehiä kuin naisia yrittäjinä. Tässä olemme hieman jäljessä esimerkiksi Yhdysvaltoja, jossa on ryhdytty laajoihin ja myönteisiin toimiin yrittäjäksi haluavien naisten tukemiseksi ja avustamiseksi. Naisyrittäjyyden edistämisessä kyse ei ole pelkästään yrittäjien määrästä, vaan myös siitä, että Suomessakin valtaosa naisyrittäjyydestä on yksinyrittäjyyttä, eli sillä ei ole suuria työllistämisvaikutuksia. Palveluyhteiskunta tulee tarvitsemaan yhä enemmän naisyrittäjiä.

Omassa päätöslauselmassaan myös Euroopan parlamentti kehottikin erityisesti tukemaan naisyrittäjyyden kasvua ammatillista neuvontaa ja taloudellista tukea lisäämällä, mutta ennen kaikkea edistämällä sellaisia kansallisia koulutusaloitteita, jotka saisivat jo nuoret naiset kiinnittämään huomiota yrittäjyyteen ja naisjohtajuuteen. Käytännössä parlamentti haluaa lisätä nuorten yrittäjähenkeä siten, että naisopiskelijat voisivat halutessaan perehtyä kouluvuoden aikana yritysten elinkaareen, aina yrityksen käynnistämisestä sen toimintaan ja lopettamiseen saakka. Prosessiin olisi hyvä kytkeä entistä enemmän myös paikalliseen yritysmaailmaan perehtyneiden neuvojien mentorointia –  erityisesti naisyrittäjien toimesta. Tällaisia aloitteita tarvitsemme myös Suomessa lisää.

Kirjoittaja

Sirpa Pietikäinen, Euroopan parlamentin jäsen  sirpa.pietikainen(at)europarl.europa.eu

Työurien pidentäminen – kenen vastuu?

Vaalit on käyty ja onkin aika tehdä suunnitelma eli hallitusohjelma Suomen tulevalle neljälle vuodelle sekä on sovittava maata johtavasta hallituksesta ja sen kokoonpanosta. Artikkelin kirjoitushetkellä on juuri loppumaisillaan 12. hallitusneuvottelupäivä ja samalla opiskelijoiden 12. hallitusneuvottelujen valvojaispäivä. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto – SYL yhdessä ovat valvoneet hallitusneuvotteluja, mikä on näkynyt katukuvassa mm. Säätytalon ulkopuolella olleena gondolisaunana, indeksiloungena ja keltaisina ilmapalloina. Näin haluamme muistuttaa korkeakouluopiskelijoiden olemassaolosta myös vaalien jälkeen. Nuoret ovat Suomen tulevaisuus, ja kaikki Säätytalolla tehtävät suuret päätökset koskevat myös meitä!

Neuvottelut ovatkin jo jatkuneet edellisvuosia pidempään, tosin tämä oli osittain jo ennakoitua. Hallitusneuvotteluihin osallistuvat kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja KD. Kuuden puolueen kesken ei tietenkään ole helppoa löytää yhteistä linjaa. Etenkin erimielisyyksiä on ollut talouden suhteen, jossa näkemykset puolueiden kesken eroavat huomattavasti toisistaan. Talouskeskusteluun kuuluu omalta osaltaan myös paljon keskustelua herättänyt työurien pidentäminen etenkin alkupäästä, joka on meidän kaikkien yhteisellä vastuulla. Meillä opiskelijoilla onkin tähän monta keinoa jo keksittynä, ja monet niistä ovat myös hyvin helposti toteutettavissa.

Koulutusasteiden läpileikkaava opinto-ohjaus

Opinto-ohjauksen laatuun ja saatavuuteen on panostettava kaikilla koulutusasteilla. Toiselta asteelta korkea-asteelle tulisi olla mahdollista siirtyä sujuvasti. Niukka tietous jatko-opintomahdollisuuksista johtaa usein nuoren väärälle tielle ja myöhemmin opintojen keskeyttämiseen. Ongelmia tuottaakin juuri se, että toisen asteen opintojen ohjauksessa keskitytään itse opintoihin ja valintoihin toisen asteen opinnoissa sen sijaan, että valmistettaisiin opiskelijaa jatko-opintoihin ja lisättäisiin heidän tietoutta korkeakouluopinnoista.

Myös korkea-asteella tarvitaan ohjausta. Opiskelukyvyn yhtenä osana ovat opiskelutaidot, jotka koostuvat mm. opiskelutekniikasta, oppimistyyleistä ja -tavoista sekä ajanhallinnasta. Opiskelijaa tulee tukea näiden ominaisuuksien omaamisessa, oppimisessa ja kehittämisessä. Korkea-asteella tärkeä ohjauksen muoto on myös uraohjaus. Monet koulutusohjelmat ovat hyvin laajoja ja mahdollisia tulevia työpaikkoja on monia. Jotta opiskelija opintojen aikana jo pystyy hahmottamaan omia vahvuuksiaan, omia kiinnostuksen kohteitaan ja näin ollen syventämään omaa osaamistaan tulevan työpaikan tarpeiden mukaisesti, tulee ammattikorkeakoulujen uraohjausta kehittää.

Joustavat opinnot

Korkeakouluopetuksessa on kehittämisen varaa, ja sitä tulisikin kehittää yhdessä opiskelijoiden sekä työelämän kanssa. Opintojen tulee vastata työelämän tarpeisiin ja uusin tieto työelämästä on otettava huomioon opetuksessa. Korkeakouluissa tulisi kehittää järjestelmä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Taitoja ja tietoja, joita koulussa opetetaan, on voinut saada muualta, ja näitä tulisi voida hyväksilukea koulutuksessa. Tällä hetkellä myös opintosuunnitelmat ovat hyvin tarkkaan laaditut ja epäjoustavat. Opiskelijan, joka jostain syystä, esimerkiksi sairauden takia, jää jälkeen opinnoista, on hyvin vaikea kuroa omaa ryhmäänsä kiinni opintojen joustamattomuuden takia, ja näin ollen valmistuminenkin viivästyy. Opintojen joustavuuteen ja monimuoto-oppimiseen onkin panostettava.

Opiskelijoiden toimeentulo turvattava

Opiskelijat käyvät entistä enemmän töissä opintojensa ohella. Lukuvuoden aikana 22 % opiskelijoista käy säännöllisesti ja 34 % epäsäännöllisesti töissä (Opiskelijatutkimus 2010). Syy monen opiskelijan töissä käymiseen löytyy opiskeluajan toimeentulon riittämättömyydestä. Opintorahalla ja asumislisällä ei nykypäivänä aina edes pysty kattamaan koko vuokraa. Toki opintotukeen kuuluu myös valtion takaama opintolaina, mutta lainan ottaminen pelottaa monia opiskelijoita, sillä nykyaikana ei edes korkeakoulututkinto takaa työpaikkaa. Tällä hetkellä opintotuen ostovoima heikkenee jatkuvasti, mikä ainoastaan patistaa opiskelijoita entistä enemmän tekemään töitä opintojen ohella. Opintotuki on tällä hetkellä ainoa sosiaalietuus, jota ei ole sidottu kansaneläkeindeksiin. Tämän takia opintotuen indeksiin sitominen on vain oikeudenmukainen toimenpide. Riittävällä opiskelijoiden toimeentulolla voitaisiin varmistaa myös opiskelijoiden mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun ja näin ollen nopeampaan valmistumiseen.

Opiskeluterveydenhuoltoon on panostettava

Opiskelu on opiskelijan työtä, ja opiskelukykyä tuleekin ylläpitää yhtälailla kuin työkykyä. Opiskelukyky koostuu monista eri osa-alueista: omat voimavarat, opiskelutaidot, opetustoiminta sekä opiskeluympäristö. Omiin voimavaroihin kuuluu niin fyysinen kuin psyykkinen terveys. Tällä hetkellä yhä suurempi osa opiskelijoista kärsii mielenterveysongelmista. Opiskelijatutkimuksen (2010) mukaan jopa 53 % korkeakouluopiskelijoista kärsii sellaisista terveyteen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, joista on haittaa opinnoissa etenemiselle. Yleisin opintoja hidastava tekijä on stressi, josta kärsii 34 % kaikista opiskelijoista.

Terveyden edistämiseksi tarvitaan toimiva opiskeluterveydenhuolto. Valitettavasti tällä hetkellä tämä ei toteudu. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto on Terveydenhuoltolain 17 §:n mukaan oppilaitoksen sijaintikunnan vastuulla, kun taas yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta vastaa Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiö YTHS. Tämä asettaa ammattikorkeakouluopiskelijat eriarvoiseen asemaan ei vain yliopisto-opiskelijoihin nähden vaan myös toisiinsa verrattuna opiskelupaikasta riippuen kuntien eri resursointien takia. YTHS:llä on laajin asiantuntijuus korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon erityispiirteistä. YTHS:n laadukas ennaltaehkäisevä terveydenhuolto vähentää syrjäytymistä ja edesauttaa opiskelua. Ammattikorkeakouluopiskelijat tulisikin siirtää YTHS:n piiriin. Satsaus opiskelijoiden terveyteen on satsaus tulevaisuuteen!

Yhteenveto

Työurien pidentäminen on meidän yhteisellä vastuulla ja monia helppoja keinoja siihen löytyy. Keinojen löytäminen vain vaatii, että mietimme kriittisesti omaa toimintaamme ja kehitämme sitä pitkäjänteisesti. Heikentyneessä huoltosuhteessa opiskelijat kantavat suurta vastuuta. Opiskelijat ovat huomisen työntekijät ja veronmaksajat. Panostus nuoriin on myös panostusta tulevaisuuteen.

Kirjoittaja

Lotte Uutinen, hallituksen jäsen, lotte.uutinen(a)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry

Korkeakoulutusta kulttuuripääkaupunkihankkeissa

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia vietettiin 15.1.2011 kirpeässä pakkassäässä. Kuva: 2011 Säätiö/ Lauri Paasio
Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia vietettiin 15.1.2011 kirpeässä pakkassäässä. Kuva: 2011 Säätiö/ Lauri Paasio

Tänä vuonna kulttuuri on Turussa esillä enemmän kuin koskaan. Parhaillaan meneillään oleva Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi nostaa esiin kulttuurin toimijoita eri kansankerroksista ja näkökulmista. Tie tähän vuoteen on ollut pitkä – kymmenvuotinen. Vuonna 2001 Turun kaupunginjohtajat esittivät kulttuuriministeri Suvi Lindenille Turun kiinnostuksen toimia kulttuuripääkaupunkina vuonna 2011. Varsinainen valmistelutyö alkoi jo vuonna 2003. Alusta asti Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia on ollut mukana suunnittelutyössä ja se on antanut oman panoksensa turkulaisen kulttuurin ja kulttuurialan koulutuksen esiin nostamisessa.

Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia on yksi Suomen suurimmista kulttuurialan ammattikorkeakoulutusyksiköistä. Taideakatemian viisi koulutusohjelmaa kouluttavat laaja-alaisesti kulttuurialalle tarjoten myös muutamia kansallisesti ainutlaatuisia koulutuksia, kuten animaatio, sirkus, nukketeatteri ja mainonnan suunnittelu. Uutena koulutuspalettia täydentävänä osa-alueena on vuoden 2011 alusta aloittanut journalismi.

Alan rajoja rikkomaan

Taiteen ja kulttuurin koulutusmäärät ovat jälleen keskustelussa, ja yleisen näkemyksen mukaan koulutusta tulisi vähentää merkittävästi. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden pääteemaksi on otettu ”kulttuuri tekee hyvää”. Kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeissa on haluttu nähdä kulttuurin moninaisuus ja tuoda esiin positiivisia elämänlaatuun ja hyvinvointiin liittyviä näkökulmia. Taideakatemian TKI-toiminnassa on haluttu luopua vanhanaikaisesta ajatuksesta ”omalla alalla toimimisesta”. Sen sijaan yhteyksiä on lähdetty avaamaan ennakkoluulottomasti mm. terveys- ja hyvinvointialan suuntaan. Näemme kulttuurin yhteiskunnalliset yhtymäkohdat erinomaisina työllistymismahdollisuuksina ammattimaisille toimijoille. Samalla kulttuurin ja taiteen tuoma sisällöllinen lisäarvo saadaan näkymään monilla uusilla aloilla. Tilastollisesti tämä on haaste, koska aivan yhtälailla teknologiayrityksen viestintäosastolla toimiva kuvataiteilija kuin sairaalamuusikkokin ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä – tosin kulttuurialan ulkopuolella.

Turun ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa on tämän kevään aikana ilmestynyt kolme julkaisua, joissa käsitellään taiteen ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä: ”Taidetyöskentely arjen näyttämöillä – teoriaa, menetelmiä ja sovelluksia” (toim. Anja Kuukasjärvi, Outi Linnossuo ja Jussi Sutinen); ”Ihminen ja musiikki – musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia” (toim. Liisa-Maria Lilja-Viherlampi) ja ”Iloa ja eloa – musiikkitoiminnasta sairaala- ja hoivakotiympäristöissä” (toim. Liisa-Maria Lilja-Viherlampi). Nyt jo tutkimuksellisestikin todennetut tulokset ovat erittäin lupaavia ja jatkokehittelyyn kannustavia.

Neljä omaa hanketta

Kulttuuripääkaupunkivuoden hankeohjelmahaussa Taideakatemia sai läpi neljä omaa hanketta. Sen lisäksi Turun AMK:n tulosalueita on mukana useissa muissa kulttuuripääkaupunkihankkeissa, ja Turku 2011 -säätiö on tehnyt myös suoria toimeksiantoja mm. kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisiin ja hankedokumentointiin liittyen. Taideakatemian hankkeista kaksi korostaa perinteisiä erityisiä osaamisalueita uusiin miljöisiin vietyinä. Mobiilianimaatiohankkeessa tehtiin kymmeniä lyhyitä animaatioita, joita esitetään yllättävissä paikoissa verkossa ja kaupungilla. Future Circus -hanke täyttää Turun elokuussa kansainvälisellä sirkusfestivaalilla. Uraauurtavaa yhteistyötä hankkeessa tehdään Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksen kvanttifysiikan keskuksen kanssa Quantum Circus -työpajoissa.

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa Tu‐ run AMK:n opiskelijat tekivät yhteistyötä ava‐ jaisten taiteellisessa vastuussa olleen englanti‐ laisen Walk The Plank ‐ryhmän kanssa. Ava‐ jaisten toteutukseen osallistui muotoilun, esittävän taiteen, kuvataiteen ja viestinnän koulutusohjelmien opiskelijoita. Kuvassa näkyy mm. sirkusopiskelijoita nostureissa ja tulikep‐ pien kanssa sekä kuvataitelijoiden työstämiä tulifiguureja. Kuva: 2011 Säätiö/ Olli Sulin
Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa Tu‐ run AMK:n opiskelijat tekivät yhteistyötä ava‐ jaisten taiteellisessa vastuussa olleen englanti‐ laisen Walk The Plank ‐ryhmän kanssa. Ava‐ jaisten toteutukseen osallistui muotoilun, esittävän taiteen, kuvataiteen ja viestinnän koulutusohjelmien opiskelijoita. Kuvassa näkyy mm. sirkusopiskelijoita nostureissa ja tulikep‐ pien kanssa sekä kuvataitelijoiden työstämiä tulifiguureja. Kuva: 2011 Säätiö/ Olli Sulin

Yhteisöllinen ja hyvinvointiin liittyvä näkökulma nousee esiin ”Old Spaces, Living Art” sekä ”2000 & 11 Omakuvaa” -hankkeissa, joissa opiskelijoita, ammattilaisia ja tavallisia kaupunkilaisia tuodaan yhteen kulttuurin keinoin. Old Spaces, Living Art -hanke elävöittää historiallisia tiloja Turussa ja Tallinnassa koululaisten toteuttamien tanssija mediaprojektien avulla. Hankkeen aikana nuoret taiteilijat vetävät työpajoja, joista syntyy lasten toteuttamia yhteisötaideteoksia. 2000 & 11 Omakuvaa -hankkeessa toteutetaan 2011 omakuvaa, joista järjestetään 8 näyttelyä syksyn 2011 aikana. Turkulaiset valokuvataiteilijat sekä kutsutut kuvataiteilijat toimivat omakuvallisten ja yhteisötaiteellisten työpajojen vetäjinä.

Kulttuuripääkaupunkivuosi tukee hyvin Taideakatemian TKI-toimintaa, jonka tavoitteena on soveltavan kehitystoiminnan ja soveltavan taiteen integrointi opetukseen. Hankkeet rikastuttavat opetusta ja antavat opiskelijoille mahdollisuuden kehittää yrittäjämäistä työskentelytapaa. Samalla oppilaitos tukee alueellisten toimijoiden osaamisen kehittymistä. Kulttuurialalle luontevaa on toimiminen paitsi yritysten ja yhteisöjen kanssa, myös suoraan kulttuurin loppukäyttäjien parissa. Todellinen asiakaskontakti ja -palaute ovat kehittyvälle taiteilijalle ensiarvoisen tärkeää.

Uusi näkökulma opettajuuteen

Hanketoiminta on haaste perinteiselle opettajuudelle. Opettajilta vaaditaan samanlaisia uudistumisen ja projektinhallinnan valmiuksia kuin nykyaikaiseen työelämään valmistuvilta opiskelijoilta. Teoriatiedon käytäntöön soveltaminen on ollut kulttuurialalla itsestään selvyys vuosikausia. Sen sijaan projektinhallinnan taidot, rahoitusmekanismien tunteminen ja osaamisen tuotteistaminen ovat monelle pitkän linjan opettajalle uusia osaamisvaateita. Tämä korostuu erityisesti monialaisten rajoja rikkovien hankkeiden moniammatillisissa työryhmissä työskenneltäessä. Ammattiopettajuuskaan ei voi enää pohjautua perinteiseen ammattikuvanäkemykseen.

Kulttuuri kuuluu kaikille

’Kulttuuripääkaupunkivuosi on pian puolivälissä. Vanhaan VR:n konepajaan Turun rautatieaseman läheisyyteen saneerattu kulttuurikeskus Logomo on vetänyt näyttelyihin ja esityksiin ennätysyleisöjä. Kansaa ovat liikuttaneet niin keski-ikäisten harrastajien toteuttama Hair-musikaali kuin Turun nuoren teatterin 1827 Infernal Musical, jonka lisänäytöksetkin olivat viimeistä sijaa myöten loppuunmyytyjä. Vuosi on tarjonnut myös turkulaisille opiskelijoille ainutkertaisen mahdollisuuden nähdä erikoisannos kulttuurin moninaisuutta ja päästä toteuttamaan itseään uusilla näkyvillä tavoilla. Kulttuuripääkaupunkivuoden pitkäaikaiset vaikutukset tulevat arvioitavaksi vasta vuosien päästä. Tässä vaiheessa on kuitenkin huomattavissa, että ”kulttuuri kuuluu kaikille” -tunnuslause elää Turussa vuonna 2011.

Kirjoittaja

Timo Tanskanen, koulutusjohtaja, timo.tanskanen(a)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu / Taideakatemia

TKI-toiminnan palveltava oppimista

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on yksi ammattikorkeakoulujen tehtävistä opetuksen ja aluekehitystehtävän lisäksi. Parhaimmillaan TKI-toiminta hyödyttää opetusta tuomalla siihen työelämäläheisyyttä. Opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan osallistuessa TKI-toimintaan saadaan aitoa ammattikorkeakoulua, opiskelijaa ja työelämää palvelevaa TKI-toimintaa.

TKI-toiminnan tulee olla muutakin kuin harjoittelu tai opinnäytetyö

Kun tarkastellaan TKI-toimintaa kertyneiden opintopisteiden valossa, voidaan todeta, että suurin osa opintopisteistä kertyy harjoittelusta ja opinnäytetyöstä. Ammattikorkeakoulujen välillä on kuitenkin suuria eroja, jotka voivat johtua sekä todellisista eroista toiminnasta mutta myös erilaisista tavoista tilastoida TKI-opintopisteitä. Näyttää kuitenkin siis siltä, että niin sanottujen tavallisten opintojaksojen osalta yhteys TKI-toimintaan on vielä varsin vaatimaton. SAMOK pitää tärkeänä, että jokaisen opiskelijan tutkintoon johtaviin opintoihin kuuluisi TKI-yhteydessä suoritettuja opintoja. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan erot opiskelijoiden välillä ovat suuret. SAMOK katsoo että viisi prosenttia opinnoista, pois luettuna harjoittelut tai opinnäytetyö, tulisi olla suoritettu TKI-yhteydessä. Tämän viiden prosentin lisäksi opiskelija voi suorittaa harjoittelun ja opinnäytetyön TKI-yhteydessä niin halutessaan. Esimerkiksi 240 opintopisteen tutkinnosta viisi prosenttia tarkoittaisi noin 10 opintopisteen laajuisia opintoja.

TKI-toiminnan oltava opiskelijalle näkyvää

TKI-toiminta on monelle opiskelijalle vielä tuntematon käsite. Opiskelija saattaa opintojensa aikana osallistua TKI-toimintaan tietämättään. TKI-toiminta integroituna opetukseen hyödyttää niin opiskelijaa, ammattikorkeakoulua kuin työelämääkin ja onkin suotavaa sitä katsottavan merkittävänä osana opintoja. Opintopisteiden lisäksi opiskelijan tulisi saada todistus TKI-yhteydessä suoritetuista opinnoista siltä taholta, joka on ollut TKI-toiminnan asiakkaana. Todistuksen tulisi olla hyvin samankaltainen kuin työtodistukset ovat. Todistuksella voi jatkossa olla opiskelijalle suuri merkitys esimerkiksi töitä haettaessa. Samalla myös lisätään TKI-toiminnan näkyvyyttä opiskelijalle.

Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa

Vuonna 2009 julkaistu Suomen innovaatiojärjestelmän arviointi ja Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso -raportti toivat molemmat ilmi tarpeen ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan arvioimisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi Korkeakoulujen arviointineuvostolle toimeksiannon toukokuussa 2010 ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan arvioinnista. Arviointi toteutetaan vuoden 2011 aikana.
SAMOK katsoo että arviointi on erittäin tervetullut. Tällöin saadaan objektiivinen kuva siitä, miten ammattikorkeakouluissa toteutetaan TKI-toimintaa ja missä olisi vielä parantamisen varaa. SAMOK kannustaakin ammattikorkeakouluja kriittisesti arvioimaan omaa toimintaansa ja kehittämään sitä havaittujen puutteiden perusteella.
Opiskelijan hyödyt TKI-toiminnasta

Haastattelin lyhyesti kahta opiskelijaa liittyen heidän kokemuksiinsa TKI-opinnoista. TKI-toiminta Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelmassa näkyy muun muassa peruskurssien puitteissa tehtyjen projektien muodossa. Opiskelijat osallistuvat työelämän tilaamiin projekteihin, usein tiedostamatta osallistuvansa TKI-toimintaan.

“Oppimistyyli on mielestäni erittäin antoisa opiskelijan saadessa konkreettisesti toteuttaa asioita sen sijaan, että opetusmenetelmä olisi tavanomaista ns. pulpettiopetusta. Projektien aikana kävimme yhdessä muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa läpi tehtyjä projekteja, jolloin myös opittua hyödynnettiin opetuksessa.”

”Osallistuessani projektiin minun oli pakko miettiä tarkemmin tekemisiäni ja oppia soveltamaan oppimaani käytäntöön, mikä edisti työelämävalmiuksiani. Työelämältä saatu palaute ohjasi minua kehittämään itseäni, ja näin ollen oppiminen tuntui merkityksellisemmältä. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on tarjota työelämälähtöisiä projekteja opiskelijoille. Projektit myös avaavat silmät työelämästä ja kartuttavat opiskelijan kontakteja.”

Toinen haastattelemani opiskelija opiskelee sosiaalialaa ja on osallistunut TKI-hankkeeseen, jossa kartoitettiin päiväkodin turvallisuutta työntekijän näkökulmasta.

“Tuntui mukavalta vaikuttaa niin sanotusti oikeaan asiaan ja luentojen sijaan päästä omatoimisesti tekemään jotakin. Kartutin kontaktejani esimerkiksi kaupungin ja työelämän suuntaan.”

Hän muistuttaa myös opiskelijan ohjauksen tärkeydestä. “Jos opintojen alkuvaiheessa osallistuu vastaavanlaiseen hankkeeseen, tulee opiskelijaa ohjata ja perehdyttää kunnolla. Muuten toiminta projektissa voi jäädä hyvin epäselväksi opiskelijalle. Tekisin mielelläni enemmänkin vastaavanlaisia opintoja, ne tuntuvat arvokkaammilta kuin niin sanotut tavalliset opinnot.”

Yhteenveto

Opiskelijat kokevat TKI-yhteydessä suoritetut opinnot mielekkääksi tavaksi oppia. Näin ollen olisikin tärkeää, että niitä pystyisi suorittamaan nykyistä enemmän ja että ammattikorkeakoulun TKI-toiminta olisi opiskelijoille nykyistä näkyvämpää.

Students should be increasingly involved in RDI

RDI is defined as one of the statutory tasks for Universities of Applied Sciences. The students I interviewed for this article, considered studies completed with RDI connections as a meaningful way of learning. RDI also advances the students’ chances of making contacts with working life. This is the main reason for why student should be increasingly involved in RDI and that RDI should be made more visible for students. SAMOK considers that a part of every student’s studies, excluding final thesis and internship periods, should include working with RDI.

Kirjoittaja

Lotta Uutinen, hallituksen jäsen, lotta.uutinen(a)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry