Sanna Ketonen-Oksi & Karoliina Nikula
Puhuttaessa tulevaisuusvallasta ja sen laajentamisesta keskeisiä kysymyksiä ovat yhtäältä se, ketkä tulevaisuuskeskusteluun osallistuvat ja toisaalta se, millaista keskustelua tulevaisuudesta käydään?
Tässä artikkelissa pohdimme kanssatutkimusta suhteessa tulevaisuusvaltaan. Nostamme esiin tulevaisuusvaltaan linkittyviä ajankohtaisia teemoja ja pohdimme erityisesti sitä, miten ja missä määrin kanssatutkimus voisi haastaa vallalla olevaan tulevaisuusajatteluun sekä ennakoinnin käytänteisiin liittyviä vallankäytön normeja ja käytänteitä eli esimerkiksi olettamuksia, odotuksia ja toimintamalleja.
Edistäessämme ymmärrystä ja keinoja saada enemmän ääniä mukaan tulevaisuuskeskusteluun nostamme samalla esiin tulevaisuudentutkimuksessa pitkään vähälle huomiolle jääneitä kriittisen ja transformatiivisen tulevaisuudentutkimuksen ihanteita.
Keskeiset käsitteet
Pohdintojamme ohjaavat käsitteet tulevaisuusvalta, transformatiivinen tulevaisuudentutkimus ja kanssatutkimus.
Tulevaisuusvaltaa harjoittavat yhtä lailla niin yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset päätöksentekijät kuin jokainen meistä omilla arvovalinnoillaan ja toimintatavoillaan. Kysymys on vallasta määritellä sitä, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena tai toivottavana (Dufva, Lähdemäki-Pekkinen, Poussa & Rekola 2023) – sekä sitä, mitä emme halua kuulla tai mistä emme halua keskusteltavan (esimerkiksi Ketonen-Oksi & Salminen 2022). Tulevaisuusvaltaan liittyy muun muassa keskustelu tulevaisuusvallan dekolonisaatiosta (esim. Minniecon & Milojevic 2022).
Transformatiivinen tulevaisuudentutkimus on tulevaisuudentutkimuksen suuntaus, jossa keskeistä on tulevaisuuden mahdollisuuksien pohtiminen yhdessä oppien (Inayatullah & Sweeney 2021). Sen tavoitteena on rakentaa avointa keskusteluilmapiiriä toimintaa ohjaavien suuntaviivojen luomiseen, ei niinkään kilpailu siitä, miten varmistaa omaa kilpailukykyään suhteessa muihin toimijoihin. Samalla siihen liittyy kiinnostus olemassa olevan perustavanlaatuisesta haastamisesta sekä uudelleen järjestämisestä (Ketonen-Oksi & Vigren 2024).
Kanssatutkimus kuvaa lähestymistapaa tutkimuksen tekemiseen. Kanssatutkimuksella tiedontuotannon lähtökohtia pyritään demokratisoimaan mahdollistamalla osallisuus tutkimuksen tekemisestä myös ei-tutkijataustaisille, esimerkiksi kokemusasiantuntijoille (Kulmala 2023; Kulmala, Venäläinen, Hietala, Nikula & Koskivirta 2024). Kanssatutkimus on ”tutkimuksen kohteena olevien ihmisten osallistumista tutkimuksen toteuttamiseen ja heidän ottamistaan huomioon tutkimusprosessissa kyvykkäinä toimijoina, joilla on ’tieto’ omasta maailmastaan”. (Pyyry 2012, 37).
Ajatuksia kanssatutkijuudesta ja tulevaisuusvallasta
Kokemusasiantuntijuus on Laureassa pitkään edistetty asia ja ilmiö. Olemme tehneet kanssatutkimusta monella tavalla yhteiskunnan marginaaleissa, jopa marginaalin marginaalissa nähtyjen rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden kanssa. Esimerkiksi käynnissä olevassa OKM-rahoitteisessa VoimaProfi-tutkimushankkeessa yhdistämme kokemusasiantuntijuuden ja kanssatutkijuuden (uusien menetelmällisten ratkaisujen luominen ja tiedontuotanto) ja kansainvälisessä InCITIES-hankkeessa pohdimme tapoja edistää näitä monimuotoisuutta, tasavertaisuutta ja osallisuutta lisääviä toiminnan muotoja osana kaupunkikontekstissa tapahtuvaa monitoimijayhteistyötä.
Kanssatutkijuus ja kokemusasiantuntijuus ovat opettaneet meille paljon myös tulevaisuusvallasta sekä tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnan mahdollisuuksista vaikuttaa tulevaisuusvallan jakautumiseen. Se on vaatinut uudenlaista ajattelua sen osalta, miten asioita kuuluu tai voi tehdä. Vaikka kanssatutkimukseen sisältyy paljon epätäydellisyyksiä (kts. esim. Kulmala, Venäläinen, Hietala, Nikula & Koskivirta 2024), ovat syntyneet oivallukset keinoista pyrkiä tiedontuotannon tapojen laventamiseen olleet arvokkaita.
Kanssatutkimuksessa yhä suurempi joukko ihmisiä osallistuu tiedontuotantoon. Tämä voidaan ymmärtää myös osana kestävää hyvinvointia (esimerkiksi Rättilä & Honkatukia 2021; Nikula 2023a). Kanssatutkijuus on työlästä, mutta sillä voi parhaimmillaan olla laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Kanssatutkijuuden yhtymäkohtia transformatiivisen tulevaisuudentutkimuksen kanssa kuvaa esimerkiksi vallalla oleva puhe maapallon kantokyvyn rajoissa toteutettavasta kestävästä kehityksestä. Keskusteluja vaikeuttavat erilaiset käsityksemme tavoiteltavasta tulevaisuudesta (Ketonen-Oksi, Pura & Kivelä 2024), tapamme käsitteellistää tarvittava muutos (esimerkiksi Ketonen-Oksi ja Vigren 2024) ja kyvyttömyys lähestyä erilaisia maailmankuvia ja näkökulmia toisiaan täydentävinä (Scoones, Stirling, Abrol, Atela, Charli-Joseph, Eakin, Elv, Olsson, Pereira, Priya, van Zwanenberg & Yang 2020). Se mikä yhdelle merkitsee lähinnä vihreän siirtymän mukaista fossiilisista polttoaineista luopumista (Climate Leadership Coalition 2023), on toiselle globaalin talousjärjestelmämme uudelleenrakentamista (Rateworth 2018) ja kolmannelle ihmisen sekä toislajisten välisen suhteen syvällistä tarkastelua (Aaltola 2023).
Jokaisen olisi hyvä pohtia, millainen on se tulevaisuus, jota haluamme toimillamme edistää ja mistä arvoista ja ideologioista käsin me asiaa tarkastelemme? Entä millaisin tulevaisuuskuvin ja narratiivein me itse keskustelua käymme ja millaista tulevaisuusvaltaa niihin sisältyy?
Kanssatutkijuus ei ainoastaan haasta vallankäytön normeja ja käytänteitä, vaan ehkäisee samalla nykyhetkessä tyypillisiä vastakkainasetteluja ja ajatusvinoutumia. Uskoaksemme tulevaisuusvallan jakaminen onnistuu vain, jos kykenemme avaamaan ja läpinäkyvästi myös perustelemaan maailmankatsomuksellisten valintojemme lähtökohtia ja syitä (Ketonen-Oksi, Pura & Kivelä 2024).
Vaihtoehtona vaakakupissa painaa esimerkiksi meritokratia – järjestelmällinen taipumus sulkea tulevaisuuskeskustelujen ulkopuolelle kaikki ne toimijat ja ajatukset, joilla ei jostain syystä nähdä olevan arvoa. Meritokratiaan taipuvaisia ovat esimerkiksi akateemista tutkimusta tekevät (Nikula 2023).
Siinä, missä yleisesti ottaen ammattitutkija on auktoriteettiasemassa ja osallistujat ovat lähinnä objekteja, ns. informantteja (Rättilä & Honkatukia 2021), kanssatutkimuksellisella lähestymistavalla voidaan tiedontuotantoa ohjata vahvasti nykyistä hajautetumpaan suuntaan. Tutkijakoulutettujen edustaessa vain yhtä prosenttia kaikista OECD-maiden 25–64-vuotiaista, on perusteltua kysyä, ovatko akateemiset tiedontuotannon tavat ylipäätään riittävän edustuksellisia ja tuottavatko ne yhteiskunnallisesti validia tietoa (OECD 2021, 48; Nikula 2023b)?
Missä määrin ja millä keinoin kanssatutkijuus mahdollistaisi tulevaisuusvallan jakamista tämän kovin rajatun, ehkä elitistisenkin joukon sekä ns. ”tavallisten kansalaisten” kesken? Kanssatutkijuudella voidaan vaikuttaa paitsi siihen, mitä pidetään tulevaisuudessa toivottavana, myös siihen, missä määrin kokemukselliselle tiedolle annetaan sijaa osana tieteellisesti validoitua tutkimuksen tekoa.
Pohdinnat
Tulevaisuusvallan jakaminen kanssatutkijuuden keinoin ei ole yksiselitteistä. Se muun muassa lisää tutkijan vastuuta erilaisista tutkimuksen laadullisista ja tutkimuseettisistä kysymyksistä. Keskeisiä havaintojamme ovat:
- Kanssatutkijuuden mahdollistava rahoitus: Tutkimusrahoitusta voidaan pitää tulevaisuusvallan jakamisen välineenä. Rahoitusmallien näkökulmasta saattaa vielä olla epäselvää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tutkimustyötä rahoittavilla tahoilla tulisi olla ymmärrystä siihen, mitä kanssatutkijuus on ja miten sitä voitaisiin paremmin huomioida rahoituksesta päätettäessä, esimerkiksi tulevaisuustiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen perustuvia päätöksiä tehtäessä.
- Kanssatutkijuutta tukevat tutkimusasetelmat ja -menetelmävalinnat: Tulevaisuusvallan laajentaminen mahdollistuu yhteisöllisissä prosesseissa, joissa omia ajattelutapoja kyseenalaistetaan ja jotka edellyttävät elämistä epävarmuudessa ja -mukavuudessa. Se vaatii syvää luottamusta prosessiin – sitä, että joku muu (henkilö tai ryhmä) saa vallan päättää. Kanssatutkimuksen hyödyt tulevaisuusvallan laajentamiselle konkretisoituvat parhaiten, jos siihen panostetaan jo tutkimusasetelmia pohdittaessa.
Siksi kanssatutkijuuden edistäminen on pitkälti tutkijoiden vastuulla jo tutkimusta ja sen rahoitusta suunniteltaessa: Miten kanssatutkijoita rekrytoidaan mukaan, miten heitä valmennetaan tai koulutetaan mukaan osaksi akateemisia käytäntöjä ja miten palkanmaksu hoidetaan jne. (Kulmala, Venäläinen, Hietala, Nikula & Koskivirta 2024). Tärkeää on toimia toista arvostaen ja erilaisuutta kunnioittaen. Vaikka ammattitutkijataustaiselle jää edelleen suurempi vastuu tutkimuksen toteuttamisesta, kanssatutkijalla saattaa olla arvokkaita näkökulmia esimerkiksi ilmiön tai tutkimuskysymysten hahmottamiseen tai aineiston analysoimiseen.
- Kanssatutkijoiden osaamisen tunnustaminen: Toisen, myös kanssatutkijan, tunnustaminen tasaveroiseksi voi käytännössä olla vaikeaa (Hallamaa 2017). Se on ymmärrettävää, sillä jos ihminen nähdään oman taustansa ja koulutuksensa vankina, on vaikea oppia ajattelemaan uudella tavalla. Jos omassa oppiaineessa tai tutkimusperinteessä ei ole hyödynnetty kanssatutkijuutta, vaatii aikaa orientoitua siihen mahdollisuutena sekä alkaa hyödyntää sitä tutkimuksessa. (Nikula 2023).
Lopuksi
Meillä on jokaisella valta ja velvollisuus pyrkiä omakohtaisesti vaikuttamaan siihen, keiden ääni tulevaisuuskeskusteluissa kuuluu. Olisi hyvä, jos korkeakouluissa olisi jatkossa rahoitusta varattu enemmän myös kokemusasiantuntijoille ja kanssatutkijoille, aina tutkimus- ja kehittämistoiminnan suunnitteluvaiheesta sen toteutukseen.
Niiniluodon (2023) mukaan esimerkiksi tasa-arvo, ajattelun vapaus ja humanismi voidaan nähdä maailmaa muuttaneina filosofisina innovaatioina. Meidän näkemyksemme on, että kanssatutkimuksen voisi nähdä yhtenä keskeisenä tulevaisuusvallan laajentamisen innovaationa.
Kirjoittajat
Sanna Ketonen-Oksi, FT, futuristi, tutkija, Laurea-ammattikorkeakoulu, sanna.ketonen-oksi(at)laurea.fi.
Karoliina Nikula, TT, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, karoliina.nikula(at)laurea.fi.
Lähteet
Aaltola, E. 2023. Puhe eläinten puolesta. Helsinki: Into-Kustannus.
Climate Leadership Coalition, 2023. Vihreä siirtymä on Suomelle jopa sadan miljardin euron vientimahdollisuus, https://clc.fi/fi/2023/02/14/vihrea-siirtyma-on-suomelle-jopa-sadan-miljardin-euron-vientimahdollisuus/.
Dufva, M. Lähdemäki-Pekkinen, J., Poussa, L. & Rekola, S. 2023. Tulevaisuusvalta. Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusvalta/.
Falk, H., Kurki, M., Rissanen, P., Kankaanpää, S. & Sinkkonen, N. 2013. Kuntoutujasta toimijaksi, kokemus asiantuntijuudeksi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 39.
Hallamaa, J. 2017. Yhdessä toimimisen etiikka. Helsinki: Gaudeamus.
Inayatullah, S. & Sweeney, J. A. 2021. From strategic to transformative foresight. World Futures Review, 13(1), 27–33.
Ketonen-Oksi, S., Pura, M. & Kivelä, S., 2024. Avoin ambidekstrisyys – avain tulevaisuusajatteluun. Futura 1/2024.
Ketonen-Oksi, S. & Salminen, H. 2022. (toim.) Unohdetut tulevaisuudet, sivuutetut äänet. Futura 3/2022.
Ketonen-Oksi, S. & Vigren, M. 2024. Methods to imagine transformative futures. Futures 157, 103341, https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0016328724000247?via%3Dihub.
Kulmala, M., Spišák, S. &Venäläinen, S. (toim.) 2023. Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt. Tampere: Tampere University Press. Saatavilla: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/146428.
Kulmala, M.; Venäläinen, S.; Hietala, O.; Nikula, K. ja Koskivirta, I. 2024. Lived experience as the basis of collaborative knowing. Inclusivity and resistance to stigma in co-research. International Journal of Qualitative Methods, 23. https://doi.org/10.1177/16094069241236271.
Minniecon, C. & Milojevic, I. 2022. Alkuperäiskansojen perinteinen tietämys ja näkemykset: kahden tutkijan vuoropuhelua tulevaisuudentutkimuksen tämänhetkisistä ja nousevista diskursseista. Futura 3/2022, 4–5.
Niiniluoto, I. 2023. Minervan pöllö ja musta joutsen. Futura 4/23, 54–55.
Nikula, K. 2023a. Miten ja miksi hyödyntäisin kanssatutkijuutta työssäni ammattikorkeakoulussa? Laurea Journal. Saatavilla: Miten ja miksi hyödyntäisin kanssatutkijuutta työssäni ammattikorkeakoulussa? | Laurea Journal.
Nikula, K. 2023b. Oikeus ja mahdollisuus osallistua tutkimuksen tekemiseen – kanssatutkijuus sosiaalieettisenä kysymyksenä. Sosiaalietiikka.fi. Saatavilla: Sosiaalietiikka.fi – Ajateltavaa, tietoa ja näkökulmia ihmisen ja yhteiskunnan eettisiin kysymyksiin (helsinki.fi).
OECD. 2021. Education at a Glance 2021: OECD Indicators. OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/b35a14e5-en.
Rateworth K. 2018. Donitsitaloustiede – seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Helsinki: Terra Cognita.
Rättilä, T. & Honkatukia, P. 2021. Johdanto: Tutkimusyhteistyön lähtökohtia ja teoksen tavoitteet. Teoksessa Rättilä, T. ja Honkatukia, P. (toim): Tutkien ja tarinoiden. Kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 9–28.
Salonen, A., Laininen, E., Hämäläinen, J. & Sterling, S. 2023. A Theory of Planetary Social Pedagogy. Educational Theory 73(4), 615–637.
Scoones, I., Stirling, A., Abrol, D., Atela, J., Charli-Joseph, L., Eakin, H., Olsson, P., Pereira, L., Priya, R., van Zwanenberg, P. & Yang, L. 2020. Transformations to sustainability: combining structural, systemic, and enabling approaches. Current Opinion in Environmental Sustainability, Vol. 42, 65–75. https://doi.org/10.1016/j.cosust.2019.12.004.
Abstract
When discussing the power over futures, the most pressing questions revolve around: 1) how to increase the inclusion of diverse voices in future-oriented discussions, and 2) how to broaden the scope of influence they hold on to futures. In this article we delve into the realm of collaborative research as one possible way to answer these questions. Our objective is to shed light on current research around the topic and to explore the potential of collaborative research in challenging the norms and practices of power inherent in the studied contexts.
We particularly consider the ways in which collaborative research can challenge prevailing assumptions, expectations, and models when anticipating the future. The article also touches on the ongoing change that highlights the long-overlooked ideals of critical and transformative futures studies. Our aim is to enhance understanding and approaches that help us to build a future based on these ideals while promoting collaborative creation and facilitating everyone’s participation.
