Yhteiskehittämisen malli tulosten ja mitattavuuden perustana

Ammattikorkeakoulujen rooli TKI-työn laajalla ja monipuolisella kentällä on muovautunut kahden vuosikymmenen aikana käytännönläheisten askelten kautta. Teknologiakehittämiseen liittyvä yritysyhteistyö erityisesti pk-yritysten kanssa aina on ollut Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) TKI-työn keskiössä. Erilaisten projektien kautta on löydetty toimivia yhteistyömuotoja ja tuloksellisia toimintatapoja, mutta samalla on tunnistettu kehittämiskohteita.

Kun onnistuneita TKI-tapauksia alettiin tutkia systemaattisesti ja tuotettiin ensimmäiset toimivan AMK–pk-yritysyhteistyön mallit (Laine ym., 2015), päästiin tarkemmin kiinni tutkimusaukkoihin. Kehittyvän teknologiatutkimustyön kautta mallia jalostettiin (Olenius ym., 2022) niin, että viime vuodet sitä on päästy testaamaan kaikkine dimensioineen monialaisessa Suomen Akatemian rahoittamassa ja Tampereen yliopiston (TAU) kanssa yhdessä toteutetussa RoboRFID-projektissa Kriittisten terveydenhuoltoympäristöjen toiminnan varmistaminen modernin teknologian avulla: Uudenlainen mobiilirobottien ja passiivisen RFID-teknologian fuusio.

Tässä artikkelissa esitellään ammattikorkeakoulun yhteiskehittämisen malli sekä kuvataan sen testaus ja tulokset RoboRFID-tutkimusprojektissa. Siinä ammattikorkeakoulu ja yliopisto yhdessä varmistavat, että tieteellisiä tuloksia syntyy, mutta myös siirtyy mahdollisimman sujuvasti yritysten ja organisaatioiden käyttöön. Sujuvuus tarkoittaa nopeampaa yhteisen ymmärryksen rakentamisprosessia ja tulosten kokonaisvaltaisempaa hyödyntämistä. Yliopiston näkökulmasta yhteistyö mahdollistaa erityisesti tieteellisen tutkimuksen suuntaamisen elinkeinoelämän tarpeisiin. Testien perusteella mallin mukaisen toiminnan tuloksia voidaan pitää selvästi havaittavina ja melko helposti mitattavinakin. Yhteiskehittämisen malli voi toimia yhtenä teknologiakehittämisen laadun ja vaikuttavuuden mittaroinnin perustana.

Artikkelissa kuvataan tutkimusprojektin tuloksia niin tieteellisen työn, yritysyhteistyön kuin suureen yleisöön kohdistuvien toimien näkökulmasta sekä pohditaan mallin jalostamistarpeita, jotta sen avulla saataisiin enemmän viitteitä ja aineistoa myös pitkän aikavälin vaikutuksista. Tällä hetkellä malli tekee näkyväksi erityisesti työelämää, aluekehitystä ja tiedeyhteisöjä palvelevat tulokset ja mittarit.

Näiden ulottuvuuksien yksityiskohtaisesta tarkastelusta saadaan paitsi määrällistä tietoa, myös laadullista arviota vaikutuksista. Malli myös selkeyttää AMK- ja yliopistotutkimuksen toisiaan täydentävää roolia. Kun mallia testattiin, havaittiin, että siinä kuvattujen tulosten lisäksi toiminnasta saadaan paljon yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvää palautetta, jota malli ei tällä hetkellä vielä systemaattisesti kerää. Jatkoaskelina esitellään juuri tämän dimension kehittäminen ja näkyväksi tekeminen.

Monialainen teknologian yhteiskehittämisen malli

Monialaisen teknologian yhteiskehittämisen mallin (Kuva 1) taustalla on pitkäjänteinen työ SAMKin ja yritysten yhteisen TKI-työn toimintatapojen määrittämiseksi sekä laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

Mallin lähtökohtana on niin tiedeyhteisön (vasen reuna) monialainen tutkimusosaaminen kuin monialaisen toimijaverkoston (oikea reuna) toimintaympäristön tarpeet ja vaatimukset. RoboRFID-projektissa tiedeyhteisön rooli oli SAMKin tutkimus- ja tuotekehityskeskus RoboAIn automaation, robotiikan, hoitotieteen ja fysioterapian sekä Tampereen yliopiston älykkäiden vaatteiden tutkimusryhmän asiantuntijoilla. Monialaista toimijaverkostoa edustivat sosiaali- ja terveysalan julkiset ja yksityiset organisaatiot.

Yhteiskehittäminen alkoi tarpeiden ja vaatimusten tunnistamisella työpajoissa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen edustajille toteutetulla kyselytutkimuksella. Työpajoissa korkeakoulujen asiantuntijat ja toimijaverkoston edustajat jäsensivät ja rajasivat teknologiakehittämisen tavoitteita. Kyselytutkimuksella tunnistettiin normaali- ja kriisitilanteen työtehtäviä, kriisitilanteeseen liittyviä haasteita sekä vastaajien näkemiä mahdollisuuksia älyvaatteiden, mobiilirobotiikan sekä niiden yhdistelmien hyödyntämiseen työtehtävissään.

Tavoitteiden määrittämisen jälkeen alkoi asiantuntijoiden osaamisen jalostaminen ja sitä kautta ensimmäisten ideoiden visualisointi demonstraatioiden avulla. Niissä todennettiin teknologian toimivuutta esimerkiksi simulaatioina sekä laboratoriotestein, muiden muassa langattomien kommunikointiin tarkoitettujen RFID-tekstiililappujen käyttöä pyörätuolissa istuvan CP-vammaisen lapsen kommunikointiin (Vihriälä ym., 2021) sekä suojavarusteiden pukemisen harjoitteluun suunniteltua peliä (Merilampi ym., 2021).

Osaamisen kasvettua tuotettiin skenaarioita, joissa kuvattiin eri tilanteita tai toimintaympäristöjen haasteita sekä niihin suunniteltuja teknologiayhdistelmiin perustuvia ratkaisuja. Skenaarioita tehtiin muiden muassa työntekijöiden perehdyttämiseen (Poberznik ym., 2021) sekä harhailevan, muistisairaan asukkaan yöaikaiseen tunnistamiseen ja opastamiseen mobiilirobotilla (Leino ym., 2021).

Monialaiselle toimijaverkostolle esiteltyjen demojen ja skenaarioiden perusteella tutkimusryhmä jalosti teknologiaosaamistaan konkreettisten laboratoriotestien ja toimintaympäristön tuntemuksen kautta mallin mukaiseksi osaamisten yhdistelmäksi, jonka avulla tutkimustulokset siirrettiin käytännön sovellusten perustaksi.

Sovelluksia testattiin esimerkiksi teknologiapilotein, joissa mobiilirobotti perehdytti ikäihmisten asumisyksikön uusia asukkaita talon tavoille (https://tki.samk.fi/link/asukasperehdytys) ja siivoustyöntekijää talon siivoustehtäviin (https://tki.samk.fi/link/siivousperehdytys). Samalla pilotoitiin kuvan 2. havainnollistamalla tavalla mobiilirobottia ikäihmisten liikuntaan aktivoivan jumppakierroksen pitäjänä (https://tki.samk.fi/link/liikuntaanmotivointi).

Osaamisten yhdistäminen tuotti uusia tutkimusavauksia, joita edistettiin muissa projekteissa. Niiden ja muun visualisoidun datan somekanavajakojen ja eri tilaisuuksissa pidettyjen esittelyjen perusteella on uusien kumppanuuksien muodostaminen jo alkanut. Alkuperäisen AMK‒pk-yritysyhteistyön mallin jalostamisen jälkeen RoboRFID-projekti osoitti monialaisen teknologian yhteiskehittämisen mallin toimivuuden myös ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyössä. Koko projektin toteuttaminen ja arviointi mallin mukaisesti todensi myös mahdollisuudet uusien innovaatioiden luomiseen, nopeampaan tulosten hyödyntämiseen, parempaan tutkimuksen ja työelämän kohtaantoon sekä sitä kautta lisääntyneeseen vaikuttavuuteen.

Tulokset ja pohdintaa

Projektin aikana tuotettujen demojen, osaamisten yhdistämisen, pilottien ja niistä tehtyjen videoiden sekä skenaarioista ja teknologiaratkaisuista tehtyjen simulaatioiden ja kirjoitettujen tieteellisten artikkelien avulla projektin tulosten arviointi sekä vaikuttavuuden mittaaminen on ollut helppoa. Malli toimi hyvänä pohjana RoboRFID-projektin tulosten mittaamisessa ja arvioinnissa sekä toiminnan vaiheistamisen prosessimallina.

Kun projektin aikana on tiedeyhteisön tutkimustyön lisäksi pidetty tiukasti kiinni jatkuvasta vuoropuhelusta, ideoiden jakamisesta ja matalan kynnyksen tiedonvälityksestä monialaisen toimijaverkoston kanssa, on niin lyhyen kuin pidemmänkin aikavälin vaikuttavuuden todentaminen ollut mahdollista. Koska pilotoinnissa mukana oli yhteiskunnallinen yritys ja teknologian sovellusalueena sosiaali- ja terveysala, tuotti hankkeen toiminta myös muita hyötyjä. Hankkeessa saatiin erityisesti yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja asiakasosallisuuteen liittyvää palautetta sekä havaittiin sellaistakin merkityksellisyyttä ja motivaatiota, jota malli ei vielä huomioi.

Keskeisin havainto oli, että teknologian kehittäminen ja pilotointi olivat hankkeen kohderyhmän yhteisöllisyyttä lisäävä elementti. Robotit aikaansaivat keskustelua niin testaajaryhmässä kuin sen ulkopuolellakin. Robotit olivat herättäneet niin suurta huomiota, että asukkaiden omaiset olivat kyselleet niiden työtehtävistä aina ateriapalveluita myöden. Aihe ylitti myös uutiskynnyksen (Yle, 2023).

Testiryhmän keskustelujen perusteella löydettiin juurisyitä robotiikan aiheuttamille negatiivisille tuntemuksille, joita varsinainen tutkimus ei tuonut esille, sillä tutkimukseen osallistuivat teknologiaan lähtökohtaisesti avoimesti suhtautuvat. Negatiivisena ei nähty niinkään sitä, että robotti tekisi avustavia tehtäviä, vaan pelkoa ja varautuneisuutta aiheuttivat ihmiskontaktien väheneminen sekä oletukset asumiskustannusten noususta. Nämä juurisyyt ovat tärkeitä tietoja tuotekehitykselle ja jatkotutkimuksille.

Teknologiaa testanneiden asukkaiden ryhmä kertoi myös pystyvyyden tunteen kasvusta, kun teknologiaan tutustuminen sai aikaan onnistumista. Tämä jopa madalsi kynnystä muiden teknologioiden käyttöön. Yksi testaaja kertoi teknologiapelon vähentyneen.

Pystyvyydentunteen kasvulla voi olla kauaskantoisia positiivisia seurauksia, koska yhteiskunnan monet palvelut edellyttävät digivalmiuksia. Testaajina toimineet ikäihmiset saivat prosessissa eräänlaisen kehittäjän statuksen: heille tarjoutui mahdollisuus vaikuttaa, miten ja millaisiin tehtäviin robotiikkaa kehitetään. Merkityksellisyyden kokemusta lisäsi myös heidän kontribuutionsa arvo tutkimuksen tekijöille.

Tutkimustyön ja teknologiakehittämisen ammattilaisten näkökulmasta yhteiskehittäminen ja teknologiapilotointi aitojen asiakkaiden kanssa tuotti, paitsi ymmärryksen kasvua todellisista tarpeista, myös teknologiatiedonsiirrossa ja tuotekehityksessä huomioitavista erityispiirteistä. Aitojen asiakkaiden tarpeiden huomioiminen ja yhteisen ymmärryksen kasvu, aikaansaadut vaikutukset sekä asiakkaiden kokemat hyödyt lisäsivät myös tutkijoiden työmotivaatiota ja työn merkityksellisyyden tunnetta. Motivaation kasvulla nähdään potentiaalia pidemmän aikavälin vaikutuksille. Monien tunnistettujen, mahdollisten pidemmän aikavälin vaikutusten huomioiminen ja mallin osallisuuskontribuution ja yhteiskunnallisen dimension kehittäminen tunnistettiin tutkimusryhmän jatkotoimeksi.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS