Asikainen Eveliina, Ruhalahti Sanna, Teräs Hanna & Brauer Sanna
Elämme kestävyysmurroksen aikaa, jota voidaan kutsua esimerkiksi vihreäksi siirtymäksi tai ekologiseksi jälleenrakennukseksi riippuen siitä, miten perustavanlaatuisena talouden, tuotantotapojen, kulutuksen ja yleensä elämän muutos nähdään (Järvensivu, Ahokas & Toivonen 2022). Jo nyt kaikkien AMK-tutkinnoista valmistuvien edellytetään tuntevan kestävän kehityksen periaatteet, edistävän niiden toteutumista sekä toimivan vastuullisesti ammattilaisena ja yhteiskunnan jäsenenä (Auvinen ym. 2022). Kuitenkin monelle ammattikorkeakoulun opettajalle esimerkiksi omien arvojen tuominen mukaan opetukseen tai monitahoisen ja epävarman tiedon kanssa toimiminen on vaikeaa (Asikainen 2021; Asikainen & Tapani 2021).
Tampereen Ammatillisen Opettajakorkeakoulun (TAOK) johtamassa EduSTA – Academy for Sustainable Future Educators -hankkeessa (Erasmus+ Teacher Academies) viisi eurooppalaista opettajakorkeakoulua ovat yhdessä kehittäneet ja testanneet tutkimukseen ja ammattilaisten näkemyksiin perustuvan digitaalisen osaamismerkistön opettajien kestävyysosaamisille (Ametller Leal ym. 2024). Tavoitteena on ollut johtaa aiemmista kestävän kehityksen pedagogiikan osaamista kuvaavista melko käsitteellisistä määritelmistä (Sleurs 2008; UNECE 2012; Rounder Sense of Purpose 2019) konkreettiset, digitaalisten osaamismerkkien kautta osoitettavat osaamiset.
Tässä artikkelissa kuvaamme työelämästä tulevaa kestävyysosaamisen tarvetta ja tarkastelemme, miten ammattikorkeakouluopettajien kestävyysosaamisen lisääminen digitaalisten osaamismerkkien avulla tukee ammattikorkeakouluja tässä tehtävässä.
Työelämä tarvitsee kestävyysosaajia
GreenComp-osaamiskehyksessä on määritelty Euroopan Unionin vihreän siirtymän ohjelman menestyksekkääseen toteuttamiseen tarvittavia osaamisia neljän osaamisalueen kautta:
- kestävyysarvojen ilmentäminen
- kestävyyden monitahoisuuden hallinta
- kestävien tulevaisuuksien visiointi
- kestävyystoiminta (Bianchi ym. 2022).
GreenCompin osaamisalueisiin sisältyy ongelmanratkaisutaitojen (systeemiajattelu, kriittinen ajattelu, ongelman rajaaminen) lisäksi edellä mainittua sitoutuneisuutta kuvaavia osaamisia: kestävyyden arvostamista, oikeudenmukaisuuden tukemista, luonnon tärkeyden tunnustamista, tutkivaa ajattelua, poliittista toimijuutta ja yksilön aloitteellisuutta (Bianchi ym. 2022). Kestävyysosaamisten tärkeys tulevaisuuden työelämässä on tunnistettu myös Osaamisen ennakointifoorumissa, kun GreenCompin osaamiset nostettiin digitaalisten osaamisten rinnalle keskeisiksi laaja-alaisiksi osaamisiksi yhdessä digitaalisen osaamisen kanssa (Opetushallitus 2023).
Työelämän murros edellyttää monenlaista kestävyysosaamista – kaiken kokoisissa yrityksissä ja eri aloilla. Yritysvastuun ajatuksen (Blakeley & Higgins 2014) mukaan yritysten odotetaan edistävän ympäristön kestävyyttä, eettisiä toimintatapoja, hyvää hallintotapaa, pitkäjänteistä arvonluontia sekä oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden edistämistä.
Kestävyys- ja vastuullisuusosaamisen vahvistamiseksi onkin kehitetty erilaisia maksullisia sertifikaatteja esimerkiksi energianhallintaan ja kestävään kehitykseen. Ne eivät kuitenkaan aina ole kustannustehokkaita tai hyödytä käytännön työtehtävissä, sillä ollakseen vaikuttavaa kestävyysosaaminen edellyttää uusiin ajattelu- ja toimintatapoihin sitoutumista (Halttunen ym. 2025). Tutkinnon tai sertifikaatin suorittaneiden odotetaan usein myös omaksuvan muutosagentin rooli työpaikalla (Trechsel ym. 2023; Karvinen 2024).
Digitaaliset osaamismerkit opettajan kestävyysosaamisen konkretisoinnin välineenä
Digitaalinen osaamismerkki on sähköinen todiste tietyin kriteerein määritellystä, tunnistetusta ja tunnustetusta osaamisesta (Abramovich 2016), joka voi olla hankittu eri tavoin. Oppilaitokset ja organisaatiot myöntävät digitaalisia osaamismerkkejä henkilöille, jotka osaamisensa heille osoittavat. Osana digitaalisen osaamismerkin hakua hakija osoittaa osaamisensa määriteltyjen kriteerien mukaisesti esimerkiksi portfoliolla, yksittäisillä tehtävillä, tai aiemmin hankitun osaamisen dokumentoinnilla.
Jokainen osaamismerkki toimii pienenä osaamiskokonaisuutena ja osoitetusta osaamisesta saa digitaalisen tunnustuksen, merkin, jonka voi liittää omaan sähköiseen osaamisprofiiliinsa. Digitaalisia osaamismerkkejä kerätään osaamispassiin, esimerkiksi Open Badge Passportiin, jonka voi linkittää esimerkiksi LinkedIn-profiiliin ja näin tehdä tunnistettua osaamista näkyväksi.
Suomessa digitaaliset osaamismerkit ovat olleet käytössä jo yli kymmenen vuoden ajan ja niiden käyttöä osana erityisesti opettajankoulutuksen kontekstissa tutkittu paljon (Brauer & Ruhalahti 2014; Brauer, Siklander & Ruhalahti 2017; Brauer 2019; Kullaslahti, Ruhalahti & Brauer 2019; Korhonen, Brauer & Ruhalahti 2024). EduSTA-hankkeessa opettajien kestävyysosaamisen määrittely alkoi aiempien merkittävien osaamisviitekehysten (Sleurs 2008, UNECE 2012, Rounder Sense of Purpose 2019) yhteisten tekijöiden tunnistamisella ja niiden liittämisellä Euroopan Unionin GreenComp -kehyksessä (Bianchi ym. 2022) kuvattuihin yleisiin kestävyysosaamisiin.
Samanaikaisesti kaikissa hankkeeseen osallistuvissa maissa (Suomi, Ruotsi, Alankomaat, Espanja ja Tšekki) laadittiin osaamiskartoitus ja kontekstianalyysi, johon sisältyi koulutuspoliittisten asiakirjojen analyysia, asiantuntijahaastatteluita sekä opettajille suunnattuja työpajoja.
Tuloksena pystyttiin tunnistamaan neljä opettajan kestävyysosaamisen keskeistä osaamisaluetta: kestävyyslukutaito, kestävyysosaamista vahvistava pedagogiikka, toiminnan mahdollistaminen ja refleksiivinen työote (Ametller Leal ym. 2024). Työtä jatkettiin projektin monikansallisissa tiimeissä, jotka määrittelivät osaamisalueen keskeiset osaamiset ja työstivät ne osaamismerkeiksi (Teräs, Ametller Leal & Asikainen 2024).
Syntyi Kestävän tulevaisuuden osaamisen rakentajan osaamismerkistö. Metamerkkiin kuuluu neljä koontimerkkiä ja yhdeksän mikromerkkiä (kuvio 1). Mikromerkit kuvaavat opettajan erilaisia rooleja opiskelijan kestävyysosaamisen vahvistajana. Kestävän tulevaisuuden osaamisen rakentajan metamerkin ansaitsemiseen vaaditaan kuuden mikromerkin suorittaminen niin, että suorituksia on kaikilta osaamisalueilta. Näin varmistetaan, että osaaminen on laaja-alaista ja annetaan samalla osaamismerkin suorittajille jonkin verran valinnan varaa. Tarkempi kuvaus kaikista osaamismerkeistä löytyy hankesivulta Finnish pilots – Suomen pilotit.
Kokemuksia Suomen piloteista
Vuoden 2024 aikana osaamismerkistöä on pilotoitu kaikissa hankkeeseen osallistuvissa maissa. TAOK pilotoi osaamismerkistöä kolmen keskeisen kohderyhmän kanssa. Pilotit järjestettiin TAMKin henkilöstölle, TAOKin opettajaopiskelijoille sekä yhteistyössä Tampereen seudun ammattiopisto Tredun kanssa ammatillisille opettajille.
Tavoitteena oli selvittää, miten osaamismerkit soveltuvat ammattikasvattajien osaamisen kehittämisen ja osoittamisen tueksi. Kaikki pilotit toteutettiin verkkoympäristöissä ja niihin liittyi ohjausprosessi, jonka intensiivisyys ja järjestelyt kuitenkin vaihtelivat. Lokakuun 2024 alkuun mennessä Suomen piloteissa oli myönnetty yhteensä 115 osaamismerkkiä.
Piloteista saatuja kokemuksia arvioitiin pilottiopettajien fokusryhmähaastattelujen, osallistujien haastattelujen ja nettilomakkeella kerätyn osallistujapalautteen avulla. Lisäksi arvokasta tietoa osaamismerkistön relevanssista saatiin osaamismerkkikohtaisten osaamisen osoittamisien avulla. Ne osoittivat, kuinka osallistujat olivat tulkinneet osaamistavoitteita, ja kuinka he olivat kytkeneet kunkin osaamisalueen omaan työhönsä ja alakohtaiseen kontekstiinsa. Osaamisen osoittamiseksi lähetetyt pohdinnat, kuvaukset ja esimerkit osoittivat, että osaamismerkistön avulla määritellyt kestävyyskompetenssit ovat laajasti relevantteja ja näyttäytyvät eri tavoin eri ammattialoilla. Tämä huomio vahvistaa ajatusta, että opettajien osaamista kehittämällä myös uudistetaan työelämää (Asikainen, Laininen, & Salonen 2024).
Pilottien tulokset tukevat myös sitä, että digitaaliset osaamismerkit voivat olla yksi vaikuttava ja joustava vastaus soveltavaa käytännön osaamista edellyttäviin osaamistarpeisiin (Brauer 2023; Halttunen ym. 2025). Monelle pilotteihin osallistuneelle osaamismerkin suorittaminen on tarkoittanut oman kestävyysosaamisen löytämistä tutustumalla uudelleen aiemmin suunniteltuihin opetustilanteisiin. Toiset ovat taas yhdistäneet merkin suorittamisen jonkin opintojakson uudistamiseen.
Lopuksi
Pilottien perusteella voidaan havaita, että osaamismerkistön ansioita ovat erityisesti soveltuvuus eri ammattialojen opettamiseen sekä laajojen, abstraktien kompetenssien kiteyttäminen pienemmiksi, helpommin käytäntöön vietäviksi osaamiskokonaisuuksiksi. Osaamismerkit vaikuttavat auttavan opettajia konkretisoimaan, miten kestävyysosaamiseen liittyvät tiedot, taidot ja asenteet näyttäytyvät erilaisissa ammatillisissa konteksteissa ja opettajan työn arjessa.
Kaikki eivät kuitenkaan saa aineistosta täyttä hyötyä pelkästään osaamismerkkien kuvausten, tavoitteiden ja osaamisen kerryttämistä tukevien aineistojen pohjalta, vaan prosessin tueksi tarvitaan usein myös ohjausta, dialogia ja mahdollisuuksia oppia toisilta. Tukea voidaan tarvita esimerkiksi oman osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen tai osaamisen osoittamisen rajaamiseen ja täsmentämiseen.
EduSTA-hankkeessa kehitetyt osaamismerkit tukevat aiemman tutkimustiedon ja -tulosten soveltamista käytäntöön, vahvistavat korkeakoulutuksen työelämärelevanssia ja sitovat ennakointitiedon konkreettisesti tulevaisuuden osaamisten kehittämiseen. Jatkossa Kestävän tulevaisuuden osaamisen rakentajan osaamismerkit tulevat olemaan osa opettajankoulutusta ja niitä sisällytetään TAMKin opetushenkilöstön pedagogiseen kehittämisohjelmaan.
Merkkeihin on myös laajempaa kiinnostusta erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Ne tarjoavatkin yhden tavan varmistaa opettajien pedagogista osaamista ja varmistaa samalla osaamisen työelämävastaavuus.
Kirjoittajat
Asikainen, Eveliina, HTT, lehtori, TAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu eveliina.asikainen(at)tuni.fi.
Ruhalahti, Sanna, FT, yliopettaja, TAMK, Soveltavan tutkimuksen keskus, sanna.ruhalahti(at)tuni.fi
Teräs, Hanna, FT, yliopettaja, TAMK, Soveltavan tutkimuksen keskus, hanna.teras(at)tuni.fi
Brauer, Sanna, KT, lehtori, TAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, sanna.brauer(at)tuni.fi
Lähteet
Abramovich, S. (2016). Understanding Digital Badges in Higher Education through Assessment. On the Horizon, 24, 126–131.
Ametller Leal, J., Asikainen, E., Gual Oliva, M. & Nemejc., K. (2024). Teacher Training for Education for Sustainable Development: Developing a Shared Competence Framework. Czech University of Life Sciences Prague. doi.org/10.5281/zenodo.10842117.
Asikainen, E. (2021). Miten opettaisin kestävää kehitystä – näkemyksiä ja tukea käytännön työhön. TLC-blogi. Viitattu 8.10.2024. https://www.tuni.fi/tlc/miten-opettaisin-kestavaa-kehitysta-nakemyksia-ja-tukea-kaytannon-tyohon/.
Asikainen, E., Laininen, E. & Salonen, A.O. (2024). Ammatillisen opettajan planetaarinen toimijuus. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 26(1), 78–88. doi.org/10.54329/akakk.143463.
Asikainen, E., & Tapani, A. (2021). Exploring the Connections of Education for Sustainable Development and Entrepreneurial Education—A Case Study of Vocational Teacher Education in Fin-land. Sustainability, 13(21), 11887. doi.org/10.3390/su132111887
Auvinen, P. Asikainen, E., Hakonen, A., Marjanen, P., Risku, P. & Silvennoinen, S. (2022). Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene. Viitattu 8.10.2024. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf.
Bianchi, G., Pisiotis, U., & Cabrera Giraldez, M. (2022). GreenComp – Eurooppalainen kestävän kehityksen osaamiskehys. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Luxemburg. Viitattu 18.4.2023. 10.2760/595099, JRC128040.
Blakeley, K. & Higgs, M. (2014). Responsible leadership development – crucible experiences and power relationships in a global professional services firm. Human Resource Development International, 17(5), 560-576. doi.org/10.1080/13678868.2014.954192.
Brauer, S. (2019). Digital open badge-driven learning – Competence-based professional development for vocational teachers [Väitöskirja, Lapin yliopisto]. Lapin yliopistopaino. urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-110-1.
Brauer, S. & Ruhalahti, S. (2014). Osoita osaamisesi osaamismerkein. Teoksessa Korhonen & Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit. HAMK julkaisut, 87–92.
Brauer, S., Siklander, P. & Ruhalahti, S. (2017). Motivation in Digital Open Badge-Driven Learning in Vocational Teacher Education. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 19(3), 7–23.
Halttunen, T., Brauer, S. & Jutila, S. (2025). Role of micro-credentials and open badges in sustainable tourism education. Teoksessa C. Dragin-Jensen, c., G. Kwiatkowski, G., & O. Oklevik (toim.) Nordic Coastal Tourism: Sustainability, Trends, Practices, and Opportunities. Springer. Painossa.
Järvensivu, P., Ahokas, J. & Toivonen, T. (2022). Tavoitteena reilu ja kestävä talous – Siirtymään tähtäävät aloitteet suomalaisessa keskustelussa ja politiikassa. Sitran muistio. Viitattu 8.10.2024. Saatavilla www.sitra.fi/app/uploads/2022/06/sitra_muistio_tavoitteena_reilu_ja_kestava_talous_170622-2.pdf.
Karvinen, M. (2024). Supporting agency for sustainability – Exploring the contributions of universities and workplaces to the sustainability competencies and agency of engineering graduates. [Väitöskirja, Aalto yliopisto]. Unigrafia. urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-1656-4.
Korhonen, A.-M., Brauer, S., & Ruhalahti, S. (2024). Ammatillisen opettajan pedagogisen osaamisen kehittyminen ja sen dokumentointi ePortfolioon. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 26(1), 12–29. doi.org/10.54329/akakk.143383.
Kullaslahti, J., Ruhalahti, S. & Brauer, S. (2019). Professional Development of Digital Competences: Standardised Frameworks Supporting Evolving Digital Badging Practices. Journal of Siberian Federal Universities, Humanities & Social Sciences, 12(2), 175–186.
Opetushallitus (2023). Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021–2024 tuloksia. Raportit ja selvitykset 2023:1. Opetushallitus. Viitattu 8.10.2024. www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/laaja-alainen-osaami-nen-2030-luvulla.
Rounder Sense of Purpose (2019). A rounder sense of purpose: Educator competences in learning for sustainability. Viitattu 8.10.2024. aroundersenseofpurpose.eu/wp-content/themes/rmwrk/documents/RSP_Competences.pdf
Sleurs, W. (2008). Competencies for ESD (Education for Sustainable Development) teachers. A framework to integrate ESD in the curriculum of teacher training institutes. Viitattu 8.10.2024. unece.org/fileadmin/DAM/env/esd/inf.meeting.docs/EGonInd/8mtg/CSCT%20Handbook_Extract.pdf
Teräs, H., Ametller Leal, J & Asikainen, E. (2024). Strengthening Teachers’ Sustainability Competences through Digital Open Badges. Society for Information Technology & Teacher Education International Conference, Mar 25, 2024 in Las Vegas, Nevada, United States. Association for the Advancement of Computing in Education (AACE), Waynesville, NC USA.
Trechsel, L. J., Diebold, C. L., Zimmermann, A. B., & Fischer, M. (2023). Students between science and society: why students’ learning experiences in transformative spaces are vital to higher education institutions. International Journal of Sustainability in Higher Education, 24(9), 85–101. doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1108/IJSHE-09-2021-0407.
UNECE (2012). Learning for the Future: Competences in Education for Sustainable Development. Geneva: United Nations Economic Commission for Europe. Viitattu 8.10.2024. unece.org/fileadmin/DAM/env/esd/ESD_Publications/Competences_Publication.pdf.
Abstract
Universities of Applied Sciences are expected to equip graduates with skills and competences that help advance sustainability in different areas of society. However, many UAS educators are unsure of how to incorporate sustainability into their teaching practice.
Tampere University of Applied Sciences (TAMK) leads an Erasmus+ Teacher Academies initiative EduSTA – Academy for Sustainable Future Educators, where five European teacher education institutions collaborate to develop and test a research-based digital open badge constellation to promote teachers’ sustainability competences. During 2024 the constellation has been piloted in all partner countries.
TAMK has conducted pilots for TAMK staff members and students of professional teacher education, as well as teachers of Tredu vocational college. The findings from the pilots suggest that the badges help educators to concretize and contextualize sustainability related skills and competences in their own professional contexts.
Vastaa