Ihminen luupissa

Kirjoittajat: Katri Halonen & Tuire Ranta-Meyer.

Ville Tuulos on eturivin data-analyytikkoja ja koneoppimisarkkitehtuurin kehittäjiä maailmalla. Hän on Helsingin yliopiston tietojenkäsittelylaitoksen kasvatti ja ollut töissä niin tutkijana kuin asiantuntijana tai johtajana muun muassa Nokialla, AdRollissa ja BitDelissä. Hän on kirjoittanut kollegoidensa kanssa jo vuonna 2007 kirjan Mobile Python: Rapid prototyping of applications on the mobile platform. Tällä hetkellä hän on näköalapaikalla Netflixillä Los Gatosissa Piilaaksossa ja vastaa yrityksen koneoppimista hyödyntävän infrastruktuurin rakentumisesta (Manager, Machine Learning Infrastructure). Hänet tunnetaan Netflixin ensimmäisten uusien ihmiskeskeisten koneoppimisympäristöversioiden suunnittelijana ja rakentajana.

Netflix on tunnettu siitä, että se on alusta alkaen tehnyt datan keräystä ja että sen prosesseissa on aina ollut mukana koneoppimista tai personointia. Netflix on edelläkävijä datapohjaisten elokuva- tai TV-sarjasuositusten antamisessa, joten voisimme kuvitella Ville Tuuloksen käsissä olevan sen, millaisten suositusten avulla kulttuurin kuluttamistamme ohjaillaan. Itse hän kokee työnsä kuitenkin olevan eniten ihmisten rohkaisemista siihen, että nämä tekisivät asioita epäkonventionaalisesti. Netflixin sisältötuotanto tehdään Hollywoodissa, mutta teknologioita kehittävät insinöörit toimivat Piilaakson yksikössä.

Tuulos on luennoinut kansainvälisissä seminaareissa ja avannut Netflixin toimintakulttuuria muiden muassa key-note -puhujana Tallinnassa AI-kehittämisen konferenssissa tänä keväänä. Meillä UAS Journal -tekoälynumeron teematoimittajilla oli mahdollisuus haastatella häntä tekoälykehityksen näkymistä Helsingin  keskustakirjasto Oodissa heinäkuun alussa.

Millaisena näet ihmisen roolin ja mahdollisuudet vapaisiin valintoihin tekoälyaikana? Onko tekoälyn vallasta syytä olla huolissaan?

─ Fakta on, että tekoälyn kehittäminen ja hyödyntäminen ovat vaikeampia kun monet haluaisivat tällä hetkellä myöntää. Monet miettivät sitä ja siihen liittyviä keinoja: valtiot, yritykset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut! Tekoälykehitys on kauempana kuin lehtiä lukemalla luulisi. Yksittäisiä demoja on helppo tehdä ja uutisoida, mutta vaikeampaa on integroida tekoälyä arkeen. Ihmiskunta on aina tehnyt uusia työkaluja. Tekoälyä tai koneoppimista voi pitää tämän pyrkimyksen jatkumona; se on vain yksi automaattisen tietojenkäsittelyn työkalu, ei mitään sen mystisempää.

Tuuloksen kokemuksen mukaan tekoälymallit eivät lähtökohtaisesti toimi tuosta vain suoraan. Tarvitaan lukuisia iteratiivisia parannusprosesseja ja laadunvarmistuskierroksia. Toisinkin päin voi tulla pulmia: vaikka tilastomatemaattinen malli on oikea, se ei toimi, koska data on puutteellista.

─ Tekoälysovellusten yksi vahvuus on siinä, että se pakottaa mallintamaan ratkaistavaa ongelmaa loogisesti, usein ongelmaa yksinkertaistaen. Tämä toimintamalli voi auttaa ymmärtämään ja avata jumissa olevia prosesseja. Toisaalta jos keskitytään ”väärään ongelmaan”, prosessi voi myös jäädä junnaamaan tosi pitkään. Syvän osaamisen hankkiminen vaatii paljon aikaa. Siksi kaikki se, mitä on aiemmin opiskellut ja millaista kokemusta hankkinut, on relevanttia. Oikeiden ongelmien valitseminen on kaikkein olennaisin kysymys – tai jopa se, kannattaako johonkin kysymykseen ylipäätään käyttää tekoälyä. Lopultakin tekoäly ratkaisee vain pienen osan asioista.

Mitkä ovat tämän hetken päällimmäiset haasteet? Mikä meidän olisi hyvä huomata täällä Suomessa tarpeeksi ajoissa?

─ On vain harvoja aloja, jotka ovat ainoastaan ratkaistavissa tekoälyn avulla. Yleensä on kyse jonkin olemassa olevan tekemisestä paremmin, nopeammin tai tehokkaammin. Haasteita on myös tuotejohtamisessa: ihmisiä, jotka osaavat tehdä tekoälyn avulla tuotteita, on vähän. Tuotejohtamista on harvoin riittävästi mukana eikä sitä opeteta korkeakouluissa. Sisältöosaajien rinnalle tarvitaan vahvoja tuotejohtajia: henkilöitä, jotka osaavat kuljettaa tuotteen koko bisnesketjun läpi huomioiden sen tavoitteet ja menestymisen mahdollisuudet ja jotka jatkuvasti arvioivat tuotetta ja tuotantoprosessia. Tekoälyn osaajia alkaa olla enenevässä määrin, mutta on vaikea löytää niitä jotka osaavat tehdä tuotteen. Arkisena esimerkkinä: vanhustenhoidossa joustavat työvuorolistat voisivat olla kehityskohde, jossa tekoälystä voisi olla hyötyä, eikä suinkaan jokin robotti ovenpielessä.

Tekoälytulevaisuuteen näyttää Tuuloksen mielestä johtavan kaksi tietä: teknologiaa kehittävät yhtäältä datatietelijät, jotka osaavat metodiikan ja toisaalta asiaosaajat, jotka tuntevat domaininsa eli erityisalansa. Paras lopputulos syntyy kun nämä kaksi osaamisalaa kohtaavat. Tämän aikaansaaminen ei ole kuitenkaan aina helppoa, koska eri alojen asiantuntijat puhuvat usein toistensa ohi. Lisäksi asiantuntijoilla on henkilökohtaisia intressejä ja motivaatioita, jotka usein monimutkaistavat yhteistyötä. Tähän inhimilliseen aspektiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

─ Tässä toimintakentässä ketterästi eteneminen on tärkeää, se että kehitteillä oleva asia laitetaan mahdollisimman nopeasti tuotantoon. Silloin nähdään jo alkumetreillä, voiko idea toimia. On hienoa, että tekoälyn kehittäjillä on passioita, mutta tekoäly on vain yksi työkalu muiden joukossa, ei päämäärä itsessään.

Netflix muuttunut lisensoidun sisällön alustasta monipuoliseksi tuotantotaloksi

─ Netflixiä pidetään koneoppimisen edelläkävijänä, jonka toiminnan ytimessä on suositusten automatisointi. Netflix on tehnyt alusta alkaen datan keräystä ja siihen liittyen yrityksellä on pitkä perinne koneoppimisen, suositusten ja personoinnin kehittäjänä. Tämä on kuitenkin vain pieni osa Netflixin koneälyn hyödyntämistä.

Vuosien mittaan Netflix on lisännyt vahvasti omaa sisältötuotantoaan ja kasvanut lisensoituja audiovisuaalisia sisältöjä tarjoavasta alustasta oman sisällön tuottajaksi. Sisältöinä on laaja joukko erilaisia itsetuotettuja minisarjoja, erityisohjelmia, dokumentteja sekä elokuvia. Suositusten rinnalla tekoälyllä on Netflixissä suuri merkitys itse tuotannon ohjaamisessa: sitä käytetään tuotantoprosessin eri vaiheiden tukena.

─ Tekoäly koostuu oikeastaan sadoista ohjelmista. Palasista, jotka ovat tukena ihmisten tehdessä nyansoitujen kysymysten tekemisen kautta päätöksiä läpi tuotantoprosessin eri vaiheiden. Päätöksenteossa on aina mukana ihminen, jonka toiminnan yksi haaste on arvioida milloin kannattaa noudattaa koneen suosituksia ja milloin ei.

Ville Tuulos.

Tuulos näkee ihmisen edelleen keskiössä tekemässä kysymyksiä, arvioimassa tekoälyn tuottamia ratkaisuja ja niiden hyödynnettävyyttä.

─ Ytimessä on ymmärtää ihmistä. Mitä ihmisläheisempää toiminta on, sen tärkeämpää on löytää keinot, jolla ihminen pidetään mukana päätöksenteossa koneen rinnalla.

IT-vetoisesta alustapalvelusta oman luovan sisällön tuottajaksi siirtyminen näkyy vahvasti yrityksen arjessa. Piilaaksossa toimivien insinöörien ja Hollywoodissa sijaitsevan tuotannon keskeiset haasteet ovat tyypillisiä luovan alan haasteita: kuinka löytää yhteinen kieli ja oikea tekemisen asenne, ja miten rakentaa hyvää yhteistyötä. Luovan työn ja analyyttis-loogisen työn yhteensovittaminen on ajoittain haasteellista. Luovan työn tekijöillä on kuitenkin selkeästi vakaa paikkansa tekoälyn värittämässä organisaatiossa.

─ Luovat ihmiset tuntevat turhaan uhkia AI:sta. Ihmistä ja luovia sisältöjä ei missään tapauksessa haluta automatisoida pois – se ei olisi edes mahdollista.

Menevätkö opiskelusisällöt uusiksi? Millaisia eväitä opiskelijoille tulisi antaa työelämää varten?

Tekoäly muuttaa maailmaa, mutta mitään laajamittaista vallankumousta Tuulos ei ennakoi korkeakoulukentälle. Kysyimme miten hänen mielestään tulisi opettaa korkeakoulujen opiskelijoita keksimään, luomaan ja löytämään sellaisia ihmisen tarpeita joita sofistikoituneinkaan robotti ei kykene paikantamaan.

─ Nykyinen koulutus tuntuu edelleen relevantilta. Ajattelun kehittäminen on yhä ytimessä ja se onnistuu monella nykyisellä oppiaineella.

Piilaakson tuomisina Tuulos nostaa esille tärkeitä oppimisen elementtejä: henkilökohtaista vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja tulee korostaa. Niiden alueella suomalaisilla on vielä kehitettävää. Samalla hän maalailee kuvaa uudesta tekoälykollegasta. Ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen toimivaksi saaminen on suuri haaste. Tekoälyä voi siksi käyttää pikemminkin konsultin roolissa: koneelta voi kysyä, mitä tapahtuisi jos teemme näin tai noin. Silloin voi huomioida vastaukset monipuolisesti ja tehdä ratkaisun sillä painoarvolla, jonka näkee viisaimmaksi. Vastauksen hyödyllisyyden arviointi jää siten kysyjälle.

Yksi keskeinen näkökulma koulutukseen on osaamisen näkyväksi tekeminen. Varsin usein asiantuntijat demonstroivat osaamistaan vaikeaselkoisilla menetelmillä, vaikka yksinkertainenkin ratkaisu riittäisi. Olisiko korkeakoulutuksenkin kentällä löydettävä lisää kauneutta yksinkertaisuudesta?

─ Koulutuksessa painottuu taidolla briljeeraaminen. Tehdään asioista monimutkaisia ja etsitään niihin yhtäläisen monimutkaisia ratkaisuja. Oikeasti yksinkertainen ratkaisu on yleensä helpompi, mutta sen tavoittelu vaatii oikean mindsetin.

Tulevaisuudessa Tuulos ennakoi, että eri oppiaineissa korostuu yhtenä näkökulmana tekoälyn hyödyntäminen eri alojen toiminnan ja prosessien tukena. Samalla yhteistyö tekoälykollegan kanssa edellyttää kykyä asettaa relevantteja kysymyksiä ja arvioida saatuja datapohjaisia vastauksia. Nämä eivät kuitenkaan syrjäytä oman alan syväosaamisen tarvetta eivätkä sosiaalisia taitoja. Työelämävalmiuksien näkökulmasta Tuulos tiivistää työelämään siirtyvälle neuvona:

─ Paras tulos ihmisen työuran kannalta ei ole se, että on valmistunut jostain huippuyliopistosta, vaan se että on kouliintunut, nähnyt eri tilanteita ja että on omaa elämänkokemusta työelämässä hyödynnettäväksi ja on valmis oppimaan uutta. Olennaista Netflixille rekrytoitaessa on monipuolinen kokemus sekä kyky toimia muiden kanssa ja käydä dialogia toisten alojen syväosaajien kanssa.

Mitä neuvoja antaisit tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi havittelevalle Suomelle? Mitä ajattelet siitä, että työ- ja elinkeinoministeriön ohjelmassa meistä tulee tekoälyosaamisen vahvistamisen avulla maailman relevantisti koulutetuin kansakunta ja tekoälyn huippumaa?

─ Suomessahan asiat ovat jo tavattoman hyvin. Sen tajuaa, kun on asunut ulkomailla Yhdysvalloissa yli 10 vuotta. Pitäisi olla ylpeä vahvuuksista sen sijaan, että tavoitellaan ykkössijaa tai podetaan kollektiivista huonoa omatuntoa siitä, että oltaisiin jäämässä jälkeen.

Suomen ei ole edes tarpeellista pyrkiä tekoälyn huippumaaksi, vaan keksiä jotain sellaista, mitä muut eivät hoksaa. Luova hulluus olisi Suomelle oiva mahdollisuus pärjätä ja erottautua muista maista, joissa rakenteet ovat jäykempiä. Miten vaalia sitä, voisi olla yhtä hyvin mietintöjen ja politiikkaohjelmien arvoista.

Piilaakson laajasta horisontista katsoen olisi Tuuloksen mielestä viisautta hyväksyä realiteetit: Suomen ei kannata kilpailla kaikilla saroilla suurten maiden kanssa. Ei ole järkevä tavoite, että viisimiljoonainen kansa tuosta vain päihittää vaikkapa kaikki kiinalaiset. Amerikkalaiset eivät suinkaan ole teknisesti parhaita asiantuntijoita, mutta heidän sosiaaliset taitonsa, kykynsä fasilitoida ja nostaa esiin lahjakkuuksia ovat ylivertaisia. Siinä heitä eivät hevin muualta tulleet päihitä. Sen sijaan että tehdään strategioita siitä, kuinka Suomi voi olla paras milloin missäkin asiassa, pitäisi kilpailuasetelman sijaan benchmarkata, mitä muut tekevät, hakea yhteistyötä ja liittoutua.

─ Jos tavoitellaan huippuasemaa tekoälyssä, pitäisi pohtia myös kysymystä “Entäs sitten?”. Ei ykkösmaana oleminen tuo automaattisesti mitään. Kaikki haluavat olla maailman huipulla. Onko edes tarpeellista pyrkiä olemaan tekoälyn huippumaa, vaan ymmärtää, että mikä tahansa asia jota tänään ei osata, voikin olla tulevaisuuden tekoälyala. Emme olisi kuvitelleet joitakin vuosikymmeniä sitten todeksi autonomisia ajoneuvoja, mutta konenäkö on tehnyt ne mahdolliseksi. Sanoisin että 80 prosenttia tekoälyyn liittyvästä työstä on hypeä, mutta loppu 20 prosenttia on oikeasti tärkeää.

Kirjoittajat

Katri Halonen, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, katri.halonen(at)metropolia.fi

Tuire Ranta-Meyer, FT, Dos., johtaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, tuire.ranta-meyer(at)metropolia.fi


Edelläkävijänä tekoälyaikaan. Tekoälyohjelman loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 23/2019. Haettu 12.8.2019 sivustolta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161447/23_19_Tekoalyraportti.pdf

Kuusela, Sami (2018). Älytön kiire. Image 11.

Lee, Kai-Fu (2018). AI Superpowers: China, Silicon Valley, and the New World Order. Boston New York: Hougton Mifflin Hardcourt.

Näin teemme Suomesta tekoälyn huippumaan. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 23.10.2017.Haettu 12.8.2019 sivustolta https://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhmalta-kahdeksan-avainta-nain-teemme-suomesta-tekoalyn-huippumaan.

Remes, Jukka (2018). Mutta mistä tekoäly tulee − kuka sen kehittäisi ja millä voimin? Tiedepolitiikka 4.

Scheible, Jürgen; Tuulos, Ville; Laurila, Jukka (2007). Mobile Python: Rapid prototyping of applications on the mobile platform. Hoboken ja San Fransisco: John Wiley Sons.

Suomen tekoälyaika. Suomi tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi: Tavoite- ja toimenpidesuositukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 41/2017. Haettu 12.8.2019 sivustolta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80849/TEMrap_41_2017_Suomen_teko%C3%A4lyaika.pdf
Tekoälyaikaohjelman sivusto https://www.tekoalyaika.fi/

Tekoälyajan työ. Neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja etiikkaan. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 19/2018. Haettu 12.8.2019 sivustolta. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160931/19_18_TEM_Tekoalyajan_tyo_WEB.pdf.

Ville Tuuloksen Linkedin-sivu https://www.linkedin.com/in/villetuulos/

Zero to AI with Data Applied Machine Learning & Data Science Conference for Developers. 2019. Tallinn, Estonia. Ks. tarkemmin https://aiconf.tech/

Funet uudistuu

Kirjoittajat: Harri Kuusisto, Maria Virkkula & Matti Laipio.

Korkeakoulujen digitalisoituva arki nojaa yhä enenevissä määrin nopeaan ja luotettavaan verkkoon: Suomen internetiin liittänyt verkko uudistuu.

Funetin 35-vuotisen historian aikana tietoliikennetekniikka ja verkko ovat käyneet läpi monta suurta murrosta. Muutaman kymmenen kilobitin sekuntivauhdilla toimineet modeemiyhteydet ovat kasvaneet yli miljoonakertaisesti kymmenien tai jopa satojen gigabittien valopoluiksi.

Funet-verkko mahdollistaa opiskelijoille sujuvan surffailun nopeassa ja luotettavassa kampusverkossa – se on kaiken verkon yli tapahtuvan toiminnan perusta. Nykymaailmassa korkeakoulujen arki käytännössä pysähtyisi täysin ilman toimivia verkkoyhteyksiä.

Nopean verkon hyödyt korostuvat varsinkin tutkijoiden kohdalla, kun he voivat siirtää massiivisia data-aineistoja silmänräpäyksessä vaikkapa toiselle puolelle maailmaa.

Nyt meneillään olevalla Funet-verkon sukupolvipäivityksellä pyritään vastaamaan verkkoa koskeviin tulevaisuuden tarpeisiin.

– Uusi verkko on paljon vikasietoisempi, ja meillä on lisää yhteyssuuntia, kuten Tampereelta Turkuun, kuvailee Funet-verkon kehityspäällikkö Matti Laipio CSC:ltä.

– Uusi verkko on myös nopeampi kuin vanha. Pystymme tarjoamaan kustannustehokkaammin entistä nopeampia yhteyksiä, Laipio jatkaa.

Kehitykselle ei näy rajoja

Yhden Funet-verkkosukupolven ikä on perinteisesti noin 10–15 vuotta. Nyt meneillään oleva Funet 2020 -niminen projekti aloitettiin vuonna 2016, ja työ on edennyt hankinnasta rakentamiseen ja käyttöönottoihin.

Uusi verkko on jo valmis pääkaupunkiseudulla, Lahdessa, Tampereella ja Porissa, ja alueilla näiden välissä. Koko Suomen mittakaavassa valmista on ensi vuoden loppuun mennessä, kun hiljalleen vanhasta verkosta siirrytään uuteen.

Yleisesti tunnetun Mooren lain mukaan tietokoneen transistoreiden lukumäärä kaksinkertaistuu noin kahden vuoden välein. Laipion mukaan verkon yhteyksien kehitys noudattaa hyvin samankaltaista trendiä ja nopeus tuplaantuu tietyin määräajoin.

– Aikanaan videosuoratoistopalvelut vaikuttivat tähän paljon. Liikenne lisääntyi huomattavasti, kun ihmiset siirtyivät käyttämään niitä.

Valokuituyhteyksien aikakautena kehitys ei tunne rajoja.

– Kun aikaisemmassa verkossa oli mahdollisuuksia toteuttaa 10 gigabittiin sekunnissa kykeneviä yhteyksiä, uudessa on mahdollista toimittaa jopa 200–400 gigabitin yhteyksiä, jatkossa jopa terabittiin asti, Laipio selventää.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 4K-laatuinen luentotallenne siirtyisi 100 gigabitin yhteydellä käyttäjältä toiselle Funet-verkon yli huimassa viidessä sekunnissa.

Luotettavuuden merkitys kasvaa

Nopeuden lisäksi verkolta odotetaan kuitenkin nykyään myös jo paljon muuta. Ennen hankintaa verkon käyttäjiltä selvitettiin, millaisia yhteyksiä he tarvitsevat. Datansiirtotarpeiden lisäksi tärkeäksi kriteeriksi nousi erityisesti verkon luotettavuus.

– Verkkoyhteydet ovat arkipäiväistyneet. 80-luvulla se on ollut ihan erityyppinen asia kuin nykyään. Ennen on kokeilumielessä lähdetty testaamaan ja tutkimaan asioita. Nykyään kaiken täytyy toimia, se on itsestäänselvyys.

Verkon toimintavarmuus olikin yksi keskeisimmistä seikoista seuraavan sukupolven päivitystä suunniteltaessa. Oleellista oli myös se, että liikennemäärien jatkuvasti lisääntyessä verkon tulee tarjota ratkaisu kasvaviin yhteystarpeisiin.

– Ja tietysti tekniikka muuttuu aina aika paljon. Katsoimme, että laitteisto ja yhteydet vastaavat täysin siihen, mitä jäsenistö tarvitsee. Eli emme tehneet hankintaa omista lähtökohdistamme vaan perustimme sen Funet-jäsenistöltä saatuihin vaatimuksiin.

Päivitys etenee vaiheittain

Marssijärjestys oli selvä. Ensin lähdettiin päivittämään Funet-yhteyksiä, niin että nykyiset gigan tai 10 gigabittiä sekunnissa yhteydet päivitetään kymmenen tai sadan gigan yhteyksiin. Lisäksi Funet tarjoaa mahdollisuutta erillisiin valopolkuyhteyksiin paikkakuntien välillä tai vaikkapa CSC:n Kajaanin datakeskukseen.

Nopeita yhteyksiä voidaan tarjota myös ulkomaille.

– Korkeakouluille päivitys yritetään tehdä mahdollisimman saumattomasti. Korkeakoulut voivat halutessaan nopeuttaa Funet-yhteyttä. Heidän on myös mahdollista käyttää nykyistä yhteyttä, jolloin päivitys ei edellytä korkeakouluilta sen kummempia toimenpiteitä.

Jos korkeakoulu kuitenkin haluaa nopeamman yhteyden, on ensimmäinen askel olla yhteydessä Funetin asiakaspalveluun.

– Sitten suunnitellaan yhdessä sen nopeutuksen käyttöönotto ja mitä se teknisesti vaatii. Yleensä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että jäsenen laitteet verkon reunalla tulee päivittää, Laipio selittää.

Uusi verkko näkyy entistä parempana laatuna, joka vaikuttaa kaikkiin Funet-verkon käyttäjiin yhteyksien päässä. Uudistuksesta hyötyvät niin korkeakoulut, korkeakoulujen henkilökunta, opiskelijat kuin tutkijat.

Verkko toimii monen palvelun selkärankana

Funet-verkkoon kytkeytyvät oleellisesti myös sen maksulliset ja maksuttomat lisäpalvelut.

Noin 10 vuotta sitten korkeakoulujen IT-johtajien kokouksessa pöytäkirjaan merkittiin yhdessä tuumin lausunto: ”suosittelemme eduroamin käyttöönottamista kaikissa korkeakouluissa”.

Vuoden 2019 alussa tämä maaliviiva ylitettiin – kaikissa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimivissa korkeakouluissa voi nyt kirjautua verkkoon yhdellä tunnuksella Funetin tuottaman kansainvälisen eduroam-verkkovierailupalvelun avulla.

Myös Funetin tarjoamat valokuitupalvelu ja vuoden alussa lanseerattu Funet Kampus -palvelu ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Jälkimmäisessä verkkolaitteet toimitetaan palveluna asiakkaan päähän ja se korvaa aikaisemmin käytössä olleen reititinpalvelun aiempaa laajempana.

Laipion mukaan onkin hyvä muistaa, että monen arkea helpottavan palvelun pohjalla on usein näkymättömän apulaisen rooliin jäävä vahva verkko.

– Kyllähän se verkko siellä alla aina on. Sen päälle voi rakentaa palveluita, mutta se tarkoittaa sitä, että pohjalla olevan verkon täytyy olla mahdollisimman hyvä.

Pilvipalveluiden myötä korkeakoulut ulkoistavat yhä enenevissä määrin palveluitaan pois kampukselta.

– Verkon rooli kasvaa, koska kriittiset sähköpostit tai jokin muu elintärkeä asia tai työkalu ei välttämättä enää sijaitse kampuksella vaan jossain kauempana.

Verkosta tehdään tulevaisuuden kestävä

Suomen internetin alkuhetkenä voidaan pitää torstaita 1.12.1988. Tuolloin tehtiin ensimmäinen reititystesti, jolloin IP-paketteja saatiin kulkemaan Pohjoismaiden ja sen hetkisen internetin välillä, eli käytännössä NSFNETin ja Arpanetin verkkoihin.

Korkeakoulujen yhteisen verkon kautta Suomelle avautui täysin uusi ovi kaupalliseen verkkoon. Siitä lähtien Funet on ollut verkon kehityksen edelläkävijä ja suunnannäyttäjä.

Tästä ei tavoite ole miksikään muuttunut. Funet halutaan jatkossakin pitää kansainvälisesti kilpailukykyisenä ja arvostettuna tutkimus- ja koulutusverkkona. Tietoliikenneyhteyksiä kehitetään niin, että uusista teknologioista otetaan kaikki hyödyt irti, ja jo ennestään tiivistä pohjoismaista yhteistyötä alalla syvennetään alati.

– Yritämme olla pohjoismaisesti esimerkinnäyttäjä eurooppalaisille toimijoille, Laipio kertoo.

Seuraavaksi päivitetään ulkomaan yhteydet.

– Tulossa on mahdollisesti myös aivan uusia yhteyksiä. Ja koska ulkomaan yhteyksien merkitys kasvaa koko ajan, yritämme tehdä niistä aivan yhtä vikasietoiset ja luotettavat, Laipio väläyttää.

Tavoitteena on ”future-proof”, tulevaisuuden kestävä.

Fakta:

  • Funet-verkossa on noin 80 organisaatiota ja yli 370 000 loppukäyttäjää
  • Funet-verkkoa koskevat yhteystiedot löytyvät osoitteesta wiki.eduuni.fi/display/funet/Yhteystiedot

Kirjoittajat

Harri Kuusisto, kehittämispäällikkö (Funet), CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, harri.kuusisto(at)csc.fi

Maria Virkkula, viestintäasiantuntija, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, maria.virkkula(at)csc.fi

Matti Laipio, kehittämispäällikkö, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, matti.laipio(at)csc.fi