Yhteistyö tukee Itämeren kehittämistä yhtenäiseksi matkakohteeksi

Kirjoittaja: Sanna-Mari Renfors.

Itämeri-strategian toteutuminen edellyttää maiden välistä yhteistyötä

Itämeri-strategian (Euroopan Komissio 2015) tavoitteena on luoda alueesta yhtenäinen matkakohde. Strategiassa Itämeri nähdään yhdeksi markkina-alueeksi, mikä edellyttää palvelujen yhteiskehittämistä ja -markkinointia. Erityisesti ns. Keskisellä Itämerellä eli Suomessa, Virossa ja Latviassa matkailuelinkeinon kansainvälinen kasvu on ollut nopeaa. Tämä on tuonut mukanaan erilaisia liiketoiminnan kehittämisen haasteita.

Keskisen Itämeren alueella matkailuelinkeino kärsii erityisesti dynaamisten yrittäjien ja osaavan henkilökunnan puutteesta. Maiden matkailustrategiat ja toimenpideohjelmat (Latvian elinkeinoministeriö 2017; Työ- ja elinkeinoministeriö 2018; Visit Estonia 2017) painottavatkin osaamisen työelämävastaavuutta ja työntekijöiden ammattitaidon vahvistamista kasvuun vastaamiseksi. Maissa halutaan myös edistää alan työntekijöiden liikkuvuutta, sillä työ ja näiden tekijät eivät kohtaa.

Alueen yhteisten, elinkeinosta ja sen kehittämisstrategioista nousevien osaamisvajeiden ja -tarpeiden vuoksi neljä Keskisen Itämeren korkeakoulua kehitti Satakunnan ammattikorkeakoulun johdolla uuden matkailuliiketoiminnan opintokokonaisuuden opetussuunnitelmineen (33 opintopistettä). Kyseisen “Boosting Growth of Tourism Business – Supporting the Development of the Central Baltic Area as a Coherent Tourism Destination” -opintokokonaisuuden tavoitteena on vahvistaa erityisesti alueen kansainvälisen matkailun kasvua ja kilpailukykyä. Opintokokonaisuuden lähtökohta nousee siten Itämeri-strategiasta.

Osaamisen yhteiskehittäminen merkittävässä roolissa

Opintokokonaisuus luotiin osallistamalla matkailuelinkeino mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnittelun taustalla oli ajatus siitä, että ne toimijat ovat mukana sisällön määrittämisessä, joihin opetussuunnitelma suoraan vaikuttaa. Osaamistarpeiden hahmottamiseksi Suomessa, Virossa ja Latviassa haastateltiin siten yhteensä 103 matkailuelinkeinon toimijaa. Osa haastatteluista tehtiin fokusryhmissä, osa yksilöhaastatteluina. Haastateltavat edustivat laajasti erilaisia sektoreita ja toimijoita, jotka kytkeytyvät matkailupalvelujen tuottamiseen ja matkailun edistämiseen. Lisäksi suunnitteluvaiheessa kartoitettiin alueellisten ja kansallisten matkailustrategioiden sekä erilaisten toimialaraporttien näkökulmia aiheesta.

Kuva 1. Kansainvälinen tiimi haastatteli yli 100 matkailuelinkeinon toimijaa kolmessa maassa.

Laajan tutkimustiedon perusteella tunnistettiin ja linjattiin yhteiset, elinkeinolähtöiset osaamistarpeet Suomessa, Virossa ja Latviassa sekä valittiin näihin pohjautuvat opintojaksojen teemat. Uusi opintokokonaisuus sisältää kolme kuuden opintopisteen ydinopintojaksoa ja viisi kolmen opintopisteen osaamista täydentävää opintojaksoa, jotka yhdessä vastaavat ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Opintojaksotarjontaa rakennettaessa huomioitiin myös käynnissä olevat opetussuunnitelmat ja verrattiin elinkeinon tarpeita näiden sisältöihin.

Yhteistyössä syntyneet opintojaksot pilotoidaan englanniksi verkko-opintoina sekä yhteisenä innovaatioleirinä lukuvuonna 2018–2019. Tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden lisäksi opintojaksoille on ilmoittautunut runsaasti matkailualalla toimivia asiantuntijoita täydentämään osaamistaan.

Opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi verkon välityksellä kansainvälisissä opiskelijatiimeissä. Elinkeino kytketään opiskeluun erityisesti case-työskentelyn kautta. Opiskelijat perehtyvät yhdessä Keskisen Itämeren matkakohteiden ja yritysten ajankohtaisin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä esittelevät ratkaisujaan elinkeinolle. Opiskelijat myös hankkivat itse tietoa esimerkiksi haastattelemalla alan toimijoita omassa maassaan ja vertailevat tiedon perusteella yhdessä eri maiden toimintamalleja toisiinsa. Opiskelijat tapaavat myös kasvokkain viikon kestävällä innovaatioleirillä Virossa, jonka aikana tuotteistetaan Keskisen Itämeren yhteisiin luonto- ja kulttuuriresursseihin pohjautuvia matkailutuotteita ja tutustutaan paikalliseen matkailuelinkeinoon.

Lopuksi

Tämän prosessin merkittävin oppimiskokemus on ymmärryksen lisääntyminen siitä, miten matkailu toimialana ja sen käytänteet eroavat maittain. Vaikka Itämeri on maantieteellisesti suhteellinen pieni alue, matkailuala ja sen ilmiöt käsitetään sitoen ne omaan toimintaympäristöön ja kulttuuritaustaan. Jotta elinkeinoa voidaan kehittää maiden välisenä yhteistyönä, on ensin ymmärrettävä toisten sille antamat merkitykset.

Elinkeinon tarvitseman ydinosaamisen voidaan kuitenkin väittää olevan sama eri maissa. Matkailu on globaali bisnes, johon Itämeren maissa vaikuttavat samat muutostekijät. Tämän vuoksi elinkeinon haastattelujen tuloksissa ei ollut suuria eroja maittain – yhteiset osaamistarpeet hahmottuivat selkeästi. Näissä osaamistarpeissa ja käynnissä olevien opetussuunnitelmien sisällöissä huomattiin kuitenkin selkeitä eroavuuksia. Tämä osoittaa elinkeinon osallistamisen merkityksellisyyden.

Tässä katsauksessa mainittu opintokokonaisuus on kehitetty Interreg Central Baltic -rahoitteisesta hankkeessa. Opintokokonaisuudesta ja yhteisistä osaamistarpeista on saatavilla lisätietoa nettisivuilla: www.projectboosted.eu

Kirjoittaja

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Euroopan Komissio. (2015). European Union Strategy for the Baltic Sea Region. Action Plan, Commission Staff Working Document, Brussels.

Latvian elinkeinoministeriö. (2017). Regional Survey of Tourism Development of Latvia. Haettu https://www.interregeurope.eu/fileadmin/user_upload/tx_tevprojects/library/file_1508254284.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2018). Matkailu 4.0 toimenpideohjelma. Haettu https://tem.fi/matkailu-4.0-toimenpideohjelma

Visit Estonia. (2017). Tourism in Estonia in 2016. Haettu https://static1.visitestonia.com/docs/3024432_tourism-in-estonia-2016.pdf

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun metallialan oppimis- ja innovaatioympäristö

M-Lab/Hydro+ -hanke mahdollisti materiaalien käytettävyyden soveltavan tutkimuksen

Johdanto

Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu sai vuoden 2008 alussa myöntävän rahoituspäätöksen silloiselta Lapin lääninhallitukselta n. 2,6 miljoonan euron tuesta metallialan oppimis‐ ja innovaatioympäristön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tätä M‐Lab:ksi nimettyä ympäristöä rakennettiin vuoden 2011 maaliskuun loppuun ja tähän mennessä se on palvellut opetusta, soveltavaa tutkimusta ja alueen yrityksiä. Projektia rahoitettiin toimintalinja 2:n (innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen) mukaisesti ensin Lapin lääninhallituksen ja lopuksi Lapin liiton EAKR‐rahoituksella.

Ympäristö on mahdollistanut myös materiaalien käytettävyyden soveltavan tutkimuksen ylösajamisen. Tällä hetkellä tutkimusryhmässä työskentelee jo noin parikymmentä henkilöä. Tutkimusryhmän strategia lähtee lappilaisten metallialan yritysten tarpeista ja ongelmista sekä nojautuu tiiviisti Lapin maakuntaohjelmaan (Lapin maakuntaohjelma 2011 ‐2014). Siinä on todettu mm. seuraavasti: ”Ensisijaisesti tulee tukea hankkeita, jotka vahvistavat pk‐yritysten kilpailukykyä ja jotka ovat realistisesti toteutettavissa seuraavan neljän vuoden aikana. Yritysten verkottuminen, uusien markkinoiden hakeminen ja uusien tuotteiden kehittäminen ovat avainasemassa.” Näin ollen alueen PK‐yritykset ovat ensisijainen yritysyhteistyötaho ja aluekehitystyö tätä kautta tärkeässä asemassa. Tiivis yhteistyö, joka on kehittynyt kahden suomalaisen teräksentuottajan, Ruukin ja Outokummun, kanssa takaa viimeisimmän ja maailmanlaajuisesti huippuluokan tiedon ruostumattomista ja ultralujista kulutus‐, rakenne‐ ja suojausteräksistä ja niihin liittyvästä teräsrakentamisesta ja sen normistoista.

Viimeisintä teknologiaa

Projektin alussa tehtiin tarkat laitespesifikaatiot, joiden avulla kilpailutettiin laitetoimittajat. Laitteiden ominaisuuksien määrittelyt tehtiin yhteistyössä Outokummun Tornion, Ruukin Raahen ja Hämeenlinnan tutkimuskeskuksien sekä metallialan yritysten kanssa. Projektissa investoitiin monipuolinen rikkovan aineenkoetuksen laboratorio, jo sa voidaan tutkia ja testata mm. mekaanisia ominaisuuksia, iskusitkeyttä, muovattavuutta, korroosionkestoa ja mikrorakenteita. Ympäristö muodostaa JaloteräsStudion kanssa korkeatasoisen metallialan oppimis‐ ja innovaatioympäristön kansainvälisestikin mitattuna.

Laboratorion tutkimuslaitteistoihin kuuluvat mm. Zwick Roell Z250kN vetokone, Zwick Roell PSW750 iskuvasara, Struers Duramin A2500ET kovuusmittari, Erichsen 145‐60 ohutlevyjen muovattavuuden tutkimuslaitteisto, GOM Aramis/Argus/Atos/Tritop‐mittausjärjestelmät, optinen mikroskooppi, FEI:n Quanta 450 SC kenttäionipyyhkäisyelektronimikroskooppi (FESEM) Thermonoran energiadispersiivisellä alkuaineanalysaattorilla (EDS) varustettuna, Ascott suolasumutestilaitteisto (kts. kuva 1), olosuhdekammio ja strauss‐testilaitteisto.

Kuva 1. Projekti‐insinööri, ins.(AMK), tekn. yo. Tiina Rissanen lataamassa näytteitä Ascott’in suolasumukammioon.
Kuva 1. Projekti‐insinööri, ins.(AMK), tekn. yo. Tiina Rissanen lataamassa näytteitä Ascott’in suolasumukammioon.

Laitteiden ominaisuuksia määriteltäessä annettiin suuri painoarvo niiden käytettävyydelle ja toiminnan automatisoinnille. Tämä vaatimus tulee suoraan materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän toiminnan periaatteista, joiden mukaan toiminnan tarkoituksena on tuottaa uutta, tilastollisesti luotettavaa tietoa materiaalien käytettävyydestä terästen jatkojalostajille ja toimittajille sekä osallistua yritysten tuotekehitykseen omalla osaamisalueellaan. Toisaalta laitteiden käyttö opetuksessa edellyttää riittävän hyvää käytettävyyttä ja käytön nopeaa oppimista.

M‐Lab‐ympäristö on antanut mahdollisuudet materiaalien käytettävyyden monipuoliseen tutkimiseen. Leikkaamisen, liittämisen, muovauksen, mekaanisten ominaisuuksien ja vaurioiden tutkiminen sekä siihen liittyvä näytteenvalmistus tehdään samassa ympäristössä Kemissä ja Torniossa.

Torniossa sijaitseva JaloteräsStudio liitettiin osaksi materiaalien käytettävyyden tutkimusta vuoden 2010 alussa. Tuotantostudiossa on ruostumattoman teräksen leikkaukseen, muovaukseen, liittämiseen ja pinnan viimeistelyyn soveltuvaa teknologiaa. Sieltä löytyy mm. Trumpf TruLaser 4kW kuitulaser mig/mag‐polttimella täydennettynä (kuva 2a). Kokonaisuutta hallitsee KUKA–robotti, joka mahdollistaa 3D‐leikkauksen ja hybridihitsauksen. Tandem mig/mag‐laitteisto edustaa suurtehomenetelmiä. Hitsauskoulutusta varten on hankittu 10 etävalvottua mig/mag‐työasemaa (kuva 2b).

Kuva 2. a) Robotisoitu hybridilaser‐hitsausasema,
Kuva 2. b) Mig/Mag‐hitsausstudio.

Muovaukseen on käytettävissä 120t syvävetopuristin, 5000bar hydromuovauslaitteisto, impulssi‐ ja vierintämuovauslaitteistot sekä 130t särmäysasema.

Ohjelmistopuolelta mainittakoon suunnittelussa käytettävät Autodesk Inventor Professional 2010 ja MasterCAM‐ympäristöt. Robotin off‐line ohjelmointia tehdään Igrip:llä. Muovaukseen liittyviä FEM‐ tarkasteluja ANSYS Academic Teaching Introductory ‐ohjelmistolla. Koesuunnittelu ja tilastollinen analysointi hoidetaan Minitab®16:lla ja mittaussovelluksia tehdään NI LabView 8.0 Signal Expresillä.

Hanketoiminta

Ensimmäinen materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän koordinoima TEKES/EAKR‐projekti ”Jalosärmä” käynnistyi 1.8.2008, ja se oli ehdottomasti näytön paikka niin rahoittajan kuin osallistujayritystenkin suuntaan. Projektiin osallistui viisi yritystä, joista ainoastaan Outokumpu oli Lapin alueelta. Hankkeessa tutkittiin ruostumattomien terästen särmättävyyttä ja erityisesti uusien ferriittisten teräslaatujen (mm. EN 1.4509) käyttöä austeniittista ruostumatonta terästä korvaavana materiaalina särmätyissä tuotteissa. Särmättävyystiedon ohella hankkeen keskeisintä antia oli se toimintatapa, jolla yritysten tapaustutkimukset hoidettiin ja hoidetaan edelleenkin. Projektin yhteydessä on kehitetty konenäköön perustuvaa takaisinjouston online‐mittausjärjestelmää (kts. kuva 3). Särmäystesteissä tehtiin yli 700 särmäystä, joissa takaisinjouston mittaus on tehty pääsääntöisesti tällä mittaussovelluksella.

Kuva 3. a) takaisinjouston mittaus käynnissä,
Kuva 3. a) takaisinjouston mittaus käynnissä,
Kuva 3. b) särmäyksen takaisinjouston mittaussovelluksen käyttöliittymä
Kuva 3. b) särmäyksen takaisinjouston mittaussovelluksen käyttöliittymä.

Ultralujien rakenne‐ ja kulutusterästen käytettävyyden tutkiminen alkoi ”KuURaK”‐projektissa 1.9.2009. Projektin osallistujayrityksistä neljä on alueen yrityksiä ja loput kaksi Raahesta. Ruukki Construction on hankkeen suurin rahoittaja. Hanke on edelleen käynnissä, ja Oulun yliopiston eteläisen instituutti vetää rinnakkaisprojektia Oulun ja Nivalan toimipisteissä. Johtoajatuksena yhteistyössä on ollut se, että ammattikorkeakoulu hoitaa soveltavan tutkimuksen puolen ja keskittyy osallistujayritysten ongelmien ratkomiseen (ks. kuva 4) yliopiston tehdessä sille kuuluvaa tieteellisempää tutkimustyötä. Projektissa on tutkittu Ruukin ultralujien terästen särmättävyyttä ja konepajakäytettävyyttä. Tässä yhteydessä on myös kehitetty särmättävyyden tutkimusmenetelmiä. Molemmat ”KuURaK”‐projektit on rahoitettu TEKES/Lapin läänin EAKR‐rahoituksesta.

Kuva 4.”KuURaK”‐projektin yhdessä yrityksen tapaustutkimuksessa tehtiin tappikaarihitsauksen kehitystyötä.
Kuva 4.”KuURaK”‐projektin yhdessä yrityksen tapaustutkimuksessa tehtiin tappikaarihitsauksen kehitystyötä.

KuURaK”‐hankkeessa yritysten tapaustutkimusten läpiviennin toimintatapaa kehitettiin edelleen: ”Olemme yhteydessä sekä materiaalien tuottajiin että niiden käyttäjiin ja keskitymme pääasiassa käytännön ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Hallinnoimme verkostoa, jossa materiaalitietämys ja tuotevalmistus kohtaavat”, toteaa projektipäällikkö Rauno Toppila. Tämä toimintatapa tuottaa tietoa kaikille osapuolille ja ennen kaikkea ratkaisuja terästen käyttäjien mahdollisiin ongelmiin. Aluekehityksen kannalta hanke on tuottanut hyödyllistä tietoa ja ratkaisuja lappilaisille metallialan yrityksille mm. tappikaarihitsauksesta, S690‐lujuustason materiaalin käytöstä väsyttävässä kuormituksessa, ultralujien terästen särmäyksestä ja hitsauksesta sekä kulutusterästen kestävyydestä eri kohteissa.

”Jalosärmä”‐hankkeessa tehtiin hyvää pohjatyötä 1.1.2010 käynnistyneelle TEKES/EAKR‐hankkeelle ”Jalosauma”. Tässä projektissa on keskitytty tutkimaan ferriittisten ruostumattomien terästen hitsattavuutta ja tekemään niille alustavia hitsausohjeita (pWPS). Projektiin on osallistunut kahdeksan yritystä, joista viisi on alueen yrityksiä. Projektin kautta alueen yritykset ovat saaneet uutta ja viimeisintä tietoa ferriittisten ruostumattomien terästen käytöstä hitsatuissa rakenteissa. Perinteisesti stabiloimattomien ferriittisten ruostumattomien terästen kuten EN 1.4016 hitsattavuus on hyvinkin rajoitettua (kts. taulukko 2), kun taasen stabiloitujen laatujen (EN 1.4509, 1.451, 1.4521, 1.4512) kohdalla on enemmänkin kyse tiedon ja ohjeiden puutteesta. Ferriittisen ruostumattomat teräksethän kiinnostavat jatkojalostajia nykyään ensisijaisesti austeniittisia teräslaatuja edullisemman hinnan vuoksi. Ferriittiset ruostumattomat teräslaadut eivät sisällä nikkeliä.

Taulukko 1. Lämmöntuonnin vaikutus EN 1.4016 teräksen lämpövyöhykkeen mekaanisiin ominaisuuksiin.
Taulukko 1. Lämmöntuonnin vaikutus EN 1.4016 teräksen lämpövyöhykkeen mekaanisiin ominaisuuksiin.

Seuraava TEKES/EAKR‐hanke käynnistyi 1.6.2010. Tämä ”ASA (Advanced Strain Analysis)” ‐projekti pystytettiin M‐Lab‐hankkeessa investoidun GOM‐mittausjärjestelmän ympärille.

Mittausjärjestelmällä voidaan mitata venymiä (GOM Argus/Aramis), jotka muodostuvat kappaletta muovattaessa tai kuormitettaessa. GOM Aramis/Argus‐järjestelmällä saadaan esim. vetokokeessa perinteiseen ekstensometrimittaukseen verrattuna tieto materiaalin muovautumisesta koko mitta‐ alueelta ja näin ollen määritettyä huomattavasti aiempaa monipuolisemmin ja tarkemmin materiaalin plastisia ominaisuuksia.

Kuva 5. GOM/Aramis‐järjestelmällä ultralujalle rakenneteräkselle määritetty true stress – true strain ‐käyrä.
Kuva 5. GOM/Aramis‐järjestelmällä ultralujalle rakenneteräkselle määritetty true stress – true strain ‐käyrä.

Järjestelmällä voidaan määrittää myös tasopintojen muotoja (GOM Atos/Tritop) ja saattaa ne digitaaliseksi tiedoksi. Tyypillinen sovelluskohde on rakenne, josta ei ole käytettävissä kunnollista 3D‐mallia. Tällainen rakenne voidaan kuvata GOM Atos/Tritop ‐järjestelmällä ja muokata saatua 3D‐ mallia sitten eteenpäin.

Kuva 6. GOM Atos/Tritop –järjestelmällä kuvattu teräslevy ja sen syvyys referenssitasoon nähden.
Kuva 6. GOM Atos/Tritop –järjestelmällä kuvattu teräslevy ja sen syvyys referenssitasoon nähden.

Viimeksi startannut TEKES‐hanke on kansallisen rahoituksen saanut, budjetiltaan n. 1,7 miljoonaa euroa oleva ”ConceptCar”‐projekti, johon osallistuvat materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän ohella Metropolia‐ammattikorkeakoulu / teollinen tuotanto, Aalto yliopisto / sovellettu mekaniikka ja TTY / fysiikan laitos. Hankkeeseen osallistuu 16 yritystä, ja se loppuu 30.6.2014. Kyse on siis hyvinkin pitkäjänteisestä TKI‐projektista, jossa tullaan tekemään paljon kehitystyötä ja tutustumaan uusiin ekotehokkaisiin ratkaisuihin sekä autoteollisuuden toimittajuuteen. Hankkeen konkreettisena lopputuloksena syntyy demonstraatioajoneuvo, joka julkistetaan Geneven 2014 autonäyttelyssä.

Vaikka hankkeessa ei ole mukana kuin yksi alueen yritys (BRP Finland Oy), tullaan tuloksia julkaisemaan seminaareissa joita järjestetään alueella. Tavoitteena on tuoda lappilaisille yrityksille tietoa ympäristövaatimusten tiukentumisesta johtuen tulevaisuuden materiaaliratkaisuista ja metallisten materiaalien hiilijalanjäljestä sekä autoteollisuuden vaatimuksista alihankintaketjulle.

Näiden lisäksi merkittävä projekti on ollut osaamiskeskusohjelmaan kytkeytyvä OSKEMeriklusteri‐ hanke (2010–2013), jossa olemme nimettynä alihankkijana. Tutkimusalihankkijan (subcontractor) roolissa ollaan oltu mukana myös eurooppalaisen RFCS:n (Research Fund for Coal and Steel) rahoittamissa FERRAK‐ ja SAFSS‐hankkeissa.

Aluekehityksen kannalta hyvin merkittävä ”ProtoDesignII”‐hanke käynnistyi kesän alussa ja sen johtoajatuksena on valjastaa Lapin korkeakoulukonsernin toimijat yritysten tuotekehityksen avuksi. Lappia tässä hankkeessa edustaa ensisijaisesti materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmä. Yrityskohtaisia tapaustutkimuksia on ehditty käynnistää jo useita.

Alueellinen vaikuttavuus

Ammattikorkeakoululain 4§ määrittelee ammattikorkeakoulun tutkimustehtävän seuraavasti: ”…harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tuke aa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus‐ ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulujen tulee edistää elinikäistä oppimista…” (Laki ammattikorkeakoulusta).

Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimustoiminnan pitää tuoda opetukseen lisäarvoa ja toiminnan pitää hyödyttää ensisijaisesti alueen yrityksiä elinkeinorakenne huomioiden.

Lapin valmisteilla oleva teollisuusstrategia 2030 määrittelee mm. seuraavia kriittisiä toimintaympäristöön liittyviä asioita (Lapin teollisuusstrategia 2030):

  • Kiinnostus arktista aluetta kohtaan kasvaa alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja mahdollisesti avautuviin uusiin kuljetusreitteihin liittyvien taloudellisten potentiaalien myötä.
  • Markkinat ympäristöä säästäville ratkaisuille kasvavat ympäristötietoisuuden laajentuessa.
  • Lapissa suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta merkitsee noin 37 000 henkilön poistumaa vuodesta 2009 vuoteen 2025.
  • Metallien jalostus, energia‐, kaivannais‐, metsä‐, puutuote‐, elintarvike‐ ja luonnontuoteteollisuus ovat strategiset valmistavan teollisuuden toimialat.

Nämä reunaehdot ohjaavat osaltaan materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän toimintaa ja sen painopisteitä.

Opetukseen viedään tutkimuksissa käytettävää taustatietoa ja syntyviä tuloksia. Tämä varmistuu jo sillä, että 3–5 ryhmän jäsentä osallistuu suoraan opetustoimintaan. Opiskelijoita (AMK ja 2. aste) pyritään käyttämään hankkeissa mahdollisimman paljon. Pelkästään tälle vuodelle opintopistekertymä on jo luokkaa 300. Opiskelijat tekevät projekteihin ja toimeksiantoihin liittyen opinnäyte‐, erikois‐ ja harjoitustöitä ja tuovat toimintaan mukanaan valtavan resurssivarannon, onhan tuo 300 opintopistettä työmääräksi muunnettuna n. 5,5 henkilötyövuotta.

Työelämäyhteydet ja aluekehitys näkyvät toiminnassa päällimmäisenä. Yhteistyötä tehdään aktiivisesti 10–15 alueen yrityksen kanssa ja asiakastietokannassa on ympäri Suomea n. 50 yritystä, joiden kanssa pidetään yhteyttä säännöllisesti. Tiivistä yhteistyötä tehdään myös Lapin alueen elinkeinoelämän kehitysorganisaatioiden kanssa.

Ruostumattomien terästen osalta osaamistasomme mit aamisessa auttaa yhteistyömme Outokummun Tornion tutkimuskeskuksen kanssa. Yhteistyö Rautaruukin Raahen ja Hämeenlinnan tutkimuskeskusten kanssa puolestaan takaa saman ultralujien rakenne‐ ja kulutusterästen osalta. Teollisen toimintaympäristön menneillään olevaan muutokseen on valmistauduttu mm. siten että kulutusteräksiä on tutkittu ”KuURaK”‐projektissa ja kevään 2012 TEKES‐hakuun valmistellaan pelkästään kulutusterästen käytettävyyteen keskittyvää hanketta, johon pyritään saamaan mukaan mahdollisimman kattavasti pohjois‐suomalaisia kaivoksia ja niiden alihankkijoita.
Energiateollisuuden tarpeita ja vaatimuksia teräsrakentamiselle selvitellään oppilasprojektityönä. Keväällä 2010 tehtiin kattava kaivosten toimialakatsaus (Tiina Rissanen 2010).

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulun materiaalien käytettävyyden tutkimus yhmän tavoitteena on kasvaa kansainvälisestikin tunnetuksi materiaalien käytettävyyden erityisesti ruostumattomien ohutlevyratkaisujen liittämisen ja muovaamisen osalta.

Toinen selkeä osaamisalue liittyy ultralujien kulutus‐, rakenne‐ ja suojausterästen käytettävyyden soveltavaan tutkimukseen. Erityistä huomiota kiinnitetään ratkaisujen ympäristövaikutuksiin ja esim. rakenteita keventämällä pyritään pienentämään rakenteiden aiheuttamaa hiilijalanjälkeä.

Teräsrakentaminen, siihen liittyvä suunnittelu ja erityisesti muutaman vuoden sisällä radikaalisti tiukentuva vaatimustaso rakentamisessa (uudet standardit SFS EN 1090‐1, ‐2 ja ‐3) tuovat omat haasteensa, joihin tullaan myös panostamaan ja hankki aan valmiudet toimia alueen yritysten
kanssa tälläkin sektorilla. Tämä toiminnan alue tuottaa selkeimmin ja nopeimmalla aikajänteellä tuloksia aluekehityksen tarpeisiin.

Tulevaisuuden toiminta tarkoittaa entisestään kasvavaa verkottumista muiden alan tutkimusorganisaatioiden kanssa sekä tiivistä ja jatkuvaa alueellista yhteis‐ ja kehitystyötä metallialan yritysten kanssa.

Kirjoittaja

Timo Kauppi, tutkijayliopettaja, timo.kauppi@tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu

Laki ammattikorkeakouluista 9.5.2003/351.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351

Lapin Liitto maakuntaohjelma 2011 – 2014.
http://www.lapinliitto.fi/lapin_kehittaminen/maakuntaohjelma

Lapin teollisuusstrategia 2030.
http://www.lapinliitto.fi/fi/lapin_kehittaminen/strategiat

Tiina Rissanen 2010.
”Kaivosten toimialakatsaus”, kirjallisuusselvitys, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, 2010.

Living Lab ‐toimintamalli aluekehityksessä – Pilotteina Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä

Johdanto

Artikkelin aiheena on käyttäjälähtöinen kehittäminen ja Living Lab ‐toimintamallin soveltaminen ja hyödyntäminen aluekehityksessä. Aluekehitys on yksi ammattikorkeakoulun (amk) lakisääteinen tehtävä, johon mm. ammattikorkeakoulun omalla tutkimus‐, kehitys‐ ja innovaatiotoiminnalla (TKI) pyritään.

Aluekehittämisen näkökulmasta ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminta kytkeytyy vahvasti työ‐ ja elinkeinoelämään. Ammattikorkeakoulut tuottavat tutkimustietoa, jossa yhdistyy tutkimuksellinen ammattitaito. Tutkimuksellisen toiminnan avulla etsitään ja sovelletaan uutta tietoa, kehitetään työ‐ ja elinkeinoelämän olosuhteita. Lisäksi TKI‐toiminnan avulla kehitetään uusia tuotteita, menetelmiä, markkinoita, materiaaleja, toimintatapoja ja organisaatiota. TKI‐toiminnalla tavoitellaan myös uusia kokemuksia, tietoa ja ymmärrystä. (Pitkäranta 2010) Eräs tapa toteuttaa aluekehitystä on kehitystyö esimerkiksi Living Lab ‐toiminnan kautta.

Living Lab ‐toiminta mahdollistaa TKI‐toiminnan ja opetuksen integroinnin. Tällä voidaan vastata aluekehittämisen ohella myös moniin muihin strategisiin tavoitteisiin kuten yrittäjyyden, monialaisuuden, työelämälähtöisyyden ja verkostoitumisen edistämiseen.
Ammattikorkeakouluopetus on teoriaa ja käytäntöä yhdistävää. Käytännöllisyyden ja monialaisuuden ansiosta käyttäjälähtöinen kehittäminen ja Living Lab ‐toiminta istuvat hyvin ammattikorkeakouluun. Living Lab ‐toimintamalli yhdistää eri osapuolia ja osaamisia. Toiminta perustuu monialaiseen ajatteluun ja yhteistyöhön: ihmiskeskeiseen näkökulmaan, tieteiden väliseen yhteistyöhön, yritys–oppilaitossynergiaan sekä aidoissa elämisympäristöissä syntyviin kokemuksiin. (Living Lab ‐käsikirja 2010, 11)

Syksyllä 2010 käynnistynyt Lapin Liiton rahoittama EAKR‐ohjelman Elävä Lappi ‐hanke on Lapin korkeakoulukonsernin yhteinen hanke, jossa tavoitteena on luoda asiakaslähtöinen toimintamalli aluekehittämiseen. Living Lab ‐toiminnan mukaisesti pyritään osallistamaan asiakkaita, matkailijoita, asukkaita sekä muita toimijoita alueiden kehittämiseen. Ammattikorkeakoulun, hyödyntäjien ja käyttäjien yhteistyössä kehitetään uusia tapahtumia ja palveluita sekä parannetaan jo olemassa olevaa tarjontaa. Elävä Lappi ‐hankkeen tavoitteena on pilotoida yhteiskehittämisen menetelmiä sekä luoda asiakkaiden sitouttamis‐ ja palkitsemisjärjestelmä. Toimintaa tuetaan kehittämällä sosiaalisen median periaatteita soveltava sähköinen alusta, jolla eri toimijat voivat kohdata, keskustella ja kehittää.

Hankkeen käytännön toteutus on jakaantunut kahteen Living Lab pilottiin, jotka ovat Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä. Rovaniemen ammattikorkeakoulu (RAMK) ja Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu (KTAMK) vastaavat omista piloteistaan ja niiden toiminnasta. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja yhteiskuntatieteiden tiedekunta tuovat kehittämistyöhön menetelmäosaamista liittyen yhteiskehittämiseen, käyttäjälähtöiseen innovointiin, palvelumuotoiluun ja luovan prosessin mahdollistamiseen. Palvelumuotoilu on nostettu Lapin yliopiston strategiseksi kärjeksi ja sillä on keskeinen rooli myös Elävä Lappi ‐hankkeen Living Labien toiminnassa, joissa palvelumuotoilun ja yhteissuunnittelun menetelmiä voidaan hyödyntää ja kehittää todellisessa ympäristössä. Aluekehityshanke mahdollistaa palvelumuotoilun yhteistyömuotojen luomisen ja vahvistamisen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Aluekehittäminen – yhteistyötä ja verkostoja

Aluekehitystyön lähtökohtana ovat alueen tarpeet. Sen yleisenä tavoitteena on parantaa elämisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä asukkaiden näkökulmasta. Tähän liittyy oleellisesti alueen vahvuuksien tunnistaminen. Aluekehitystyöllä pyritään asukkaiden, alueen yritysten ja organisaatioiden toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Laajemmin tarkasteltuna yleiset kehittämissuunnat ja strategiat ohjaavat alueellista kehitystyötä ja nämä integroituvat muihin kehittämisohjelmiin niin maakunnallisesti kuin kansallisesti.

Tuloksellisen ja laadukkaan aluekehitystyön perustana on yhteistyö eri toimijoiden kesken. Tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö auttavat avaamaan uusia näkökulmia ja kehittämään uudentyyppisiä toiminnan muotoja. Aluekehitykseen liittyy TKI‐toiminta ja tätä toimintaa alueella ylläpitävät mm. korkeakoulut yhdessä muiden kehittäjien ja organisaatioiden kanssa. Tarkasteltaessa korkeakoulun TKI‐toimintaa on sen lähtökohtana aluekehitystä positiivisesti vahvistava, työelämälähtöinen ja innovatiivinen toiminta. Korkeakoulu on avoin systeemi, joka toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Kemi‐Tornion alueella tehdyssä tutkimuksessa yrittäjien näkemysten mukaan monipuolinen kehittäminen on ensisijainen lähtökohta positiiviselle kehitykselle (Lehtinen et al. 2001). Monipuolisen kehittämisen näkökulma on vielä kymmenen vuoden jälkeen paikkaansa pitävä. Alue on maakunnan liiketoiminta‐ ja elinkeinokeskus, joka tuottaa Suomen bruttokansantuotteesta ja viennistä väkilukuunsa verrattuna jopa kolminkertaisen osuuden. Kemi‐Tornion alue luo vahvan perusteollisuuden, vahvistuvan kaupan, palvelujen, elinkeinoelämän, koulutuksen ja rajayhteistyön avulla hyvinvointia sekä maakunnallisella että kansallisella tasolla. (KOKO‐ohjelma 2010)

Rovaniemen seutu on palveluvaltainen maakuntaveturi, jonne ovat sijoittuneet valtion virastot sekä merkittävät koulutus‐ ja tutkimuslaitokset. Seudun elinkeinollisia painotuksia ja osaamiskeskittymiä ovat mm. matkailu, luovat alat sekä hyvinvointiala ja ‐teknologia. Molempien alueiden kehittämiseen pyritään laaja‐alaisella eri kehittäjätahoja yhdistävällä aluekehitystyöllä. Aluekehitystyössä huomioidaan alueen luontaiset vahvuudet ja uudet yhteistyötavat, joista erinomaisena esimerkkinä ovat edellä mainitut alueelliset Living Lab‐pilotit. (KOKO‐ohjelma 2010)

Monipuolinen kehittäminen pitää sisällään ajatuksen osallistumisesta ja osallisuudesta. Osallistumisen keskeisiä painopisteitä ovat vuorovaikutuksen lisääminen, yhteydenpidon parantaminen ja osallistumismenetelmien kehittäminen. (Kettunen 2002) On selkeästi nähtävissä, että niin asukkaat kuin asiakkaat haluavat vaihtaa passiivisen vastaanottajan roolinsa aktiivisen toimijan rooliin. Tämä vaatii aluekehittäjiltä uudenlaisia menetelmiä ja toimintatapoja, jotka tukevat aktiivista osallisuutta ja osallistumista. Horelli ja Kukkonen (2002) esittävät, että osallistumista voidaan edistää joko kehittämällä nykyisiä menettelytapoja tai luomalla kokonaan uusia.

Sekä Rajalla Living Labin että Ounasvaara Living Labin toiminnassa keskeistä on yhteistyö alueen muiden kehittäjien kanssa. Rajalla Living Labin tavoitteena on raja‐alueen ostosmatkailupalveluiden kehittäminen. Verkostoituminen Torniossa Rajalla Kauppakeskuksen ja sen yrittäjäyhdistyksen kanssa on ollut avainasemassa kehittämistehtävien toteuttamisessa. Myös Tornion kaupunki on ollut hyödyntäjänä yhteiskehittämisen työpajoissa. Raja‐alueella Elävä Lappi ‐hanke muodostaa toimivan kokonaisuuden ylimaakunnallisen NorthRull‐verkostohankkeen kanssa. Elävä Lappi keskittyy tiiviisti raja‐alueeseen kauppakeskuksen yhteydessä, kun taas NorthRull (www.northrull.fi) pyrkii kehittämään raja‐aluetta laajemmin, keskittyen myös muuhun keskusta‐alueeseen. Hankekokonaisuutta täydentää Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoima SDT ‐ Palvelumuotoilun työkalupakki ‐hanke (www.sdt.fi), jossa tutkitaan ja pilotoidaan palvelumuotoilun menetelmien soveltamista matkailun tuotekehitykseen.

Ounasvaara Living Labin toiminta pohjautuu verkostomaiseen yhteistyöhön, johon osallistuu alueen julkiset toimijat, korkeakoulut, pk‐yrittäjät sekä heidän asiakkaansa. Ounasvaaran alueen vahvuutena ovat monipuoliset liikuntamahdollisuudet, hyvinvointimatkailuun liittyvät yritykset ja aiheeseen liittyvä tutkimus‐ ja kehitystoiminta. Aluetta voidaan pitää hyvinvoinnin keskittymänä, jolloin aluekehittämisen näkökulmasta on oleellista vahvistaa hyvinvointimatkailuun liittyvien palveluiden kehittämistä. Ounasvaaran Living Lab keskeistä teema kuvaa tunnuslause ”Ounasvaara opastaa hyvään elämään”, jossa kehittäminen pohjautuu asiakkaiden, yrittäjien ja asiantuntijoiden näkemykseen hyvästä elämästä.

Käyttäjälähtöistä innovointia yhteiskehittämisen periaattein

Asiakkaiden osallistaminen palveluiden ja tuotteiden suunnitteluun sekä kehittämiseen on ollut vähäistä. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen edellyttää välineitä ja menetelmiä asiakkaiden parempaan osallistamiseen. Vaikka muutokseen tarvitaan uusia välineitä ja menetelmiä, tarvitaan muutosta myös toimintakulttuureissa ja johtamisen prosesseissa. (Wennberg 2009)

Living Lab ‐toimintamallin perusajatus on avoimessa ja käyttäjälähtöisessä innovoinnissa, jossa eri toimijoita osallistetaan tuote‐ ja palvelukehitykseen aidoissa käyttöympäristöissä ja ‐tilanteissa. Käyttäjät pyritään nostamaan aktiivisiksi ja tasavertaisiksi toimijoiksi muiden toimijoiden kanssa. Living Lab ‐ekosysteemiin eli toimijaverkostoon kuuluvat käyttäjien lisäksi tuotteiden ja palveluiden tarjoajat eli hyödyntäjät, jotka tilaavat ja tuottavat kehitystehtävät. Kehittäjät, kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulun opiskelijat ja henkilökunta, tarjoavat menetelmiä ja välineitä yhteiskehittämiseen. Kaiken toiminnan taustalla on aina myös mahdollistaja, esimerkiksi hanke tai muu julkinen toimija, joka rahoittaa ja mahdollistaa Living Lab ‐toiminnan. (Living Lab ‐käsikirja 2010)

Kuva 1. Rajalla Living Labin ekosysteemi eli toimijaverkosto.
Kuva 1. Rajalla Living Labin ekosysteemi eli toimijaverkosto.

Living Lab ‐toiminnassa käyttäjälähtöisyys ja toiminnan avoimuus ovat avainasemassa. Kehittämisessä käytetään menetelmiä ja tekniikoita, joilla pyritään osallistamaan kaikki toimijat yhteiskehittämiseen. Yhteiskehittämisessä koulutetut suunnittelijat, muut asiantuntijat sekä tuotteiden ja palveluiden käyttäjät toimivat suunnitteluprosessissa yhteistyössä (Sanders & Stappers 2008, 6–7).

Innovoinnin käyttäjälähtöinen näkökulma yhdistää Living Lab ‐toimintaa ja palvelumuotoilua sekä muotoiluajattelua. Palvelumuotoilu on yhteiskehittämistä, empatiaa ja osallistumista.

Muotoiluajattelu taas hyödyntää luovia työskentelytapoja, esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä, joiden avulla tuotetaan kokonaan uusia ratkaisuja suunnitteluongelmiin. Keskeistä muotoiluajattelussa on ihmiskeskeisuus ja käyttäjätiedon hyödyntäminen. (Miettinen 2011)

Muotoilussa palvelujen kehittäminen nousi esille 2000‐luvulla, jolloin myös käyttäjälähtöisyys alkoi muuttua yhä voimakkaammin suunnitteluksi yhdessä käyttäjien kanssa (Miettinen et al 2010). Palvelumuotoilun menetelmät tukevat Living Labin tavo tteita. Niillä pyritään muodostamaan yhteistä ymmärrystä kirjavassa ja monialaisessa tiimissä ja ne auttavat suunnittelemaan palvelukokonaisuutta käyttäjälähtöisesti. Niille tyypillistä on visualisoiva luonne ja asioiden havainnollistaminen kaikille ymmärrettävällä tavalla. Aineettomia palveluita tehdään näkyväksi erilaisilla visuaalisilla menetelmillä ja prototyyppejä rakentamalla. Palvelutilanteita näyttelemällä eläydytään käyttäjän asemaan ja testataan palveluideoita. (Miettinen 2011) Jotta palveluita ja tuotteita voidaan kehittää käyttäjälähtöisesti, vaaditaan asiantuntijoilta tietynlaista ajattelutapaa (kuva 2).

Kuva 2. Palvelumuotoiluajattelun viisi periaatetta. (Mukaellen Stickdorn & Schneider 2010, 34)
Kuva 2. Palvelumuotoiluajattelun viisi periaatetta. (Mukaellen Stickdorn & Schneider 2010, 34)

Kuten palveluiden muotoilussa ei myöskään Living Labissa tyydytä vain kuuntelemaan käyttäjää ja keräämään asiakaspalautetta, vaan hänet halutaan tasavertaiseksi kumppaniksi kehittämisprosessiin. Living Labissa käyttäjä osallistuu tuotteiden ja palveluiden tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin omassa arjessaan. (Living Lab ‐käsikirja 2010) Yhteiskehittämisen menetelmillä käyttäjät voidaan ottaa mukaan tuottamaan käyttäjätietoa ja viemään sitä suoraan palvelujen kehittämiseen. Käyttäjät ovat tärkeä voimavara, sillä he ovat palvelun käytön asiantuntijoita ja ideoivat ratkaisuja, jotka perustuvat aitoihin kokemuksiin palvelun käytöstä. (Miettinen et al 2010, Miettinen 2011)

Perinteiset markkinatutkimukset ja asiakaspalautteet eivät kerro käyttäjäkokemuksesta. Käyttäjien aitoon ymmärtämiseen tarvitaan muun muassa laadullista tutkimusta ja esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä. Living Lab ‐toiminnassa muotoilusta tuttuja menetelmiä voidaan hyödyntää käyttäjätiedon keruussa ja sen soveltamisessa varsinaiseen kehittämiseen. Living Lab
‐toiminta mahdollistaa käyttäjätarpeiden huomioimisen kokonaisvaltaisesti innovaatioprosessin eri vaiheissa. Tuote‐ tai palvelukehityksen vaiheesta riippuen voidaan keskittyä käyttäjätutkimukseen, käyttäjälähtöiseen innovointiin tai konseptien arviointiin. (Living Lab ‐käsikirja 2010, 19)

Living Lab ‐toiminnassa asiantuntija ei ole vain palvelun kehittäjä, vaan hänen innovatiivisuuttaan ja osaamistaan tarvitaan eri osapuolien osallistamisessa kehitysprosessiin. Tavoitteena on tehdä kehitystyötä aidossa käyttöympäristössä niin, että käyttäjät ovat yhtenä tasavertaisena toimijana suunnittelijoiden ja palveluntarjoajien kanssa. (Miettinen 2011, 22–23.)

Living Lab ‐toiminnan ja opetuksen yhteensovittaminen

Elävä Lappi ‐hankkeessa on sovellettu käyttäjälähtöisiä suunnittelumenetelmiä yhteiskehittämisessä ja integroitu Lapin yliopiston muotoiluosaamista ammattikorkeakoulujen opetukseen. KTAMK:ssa Living Lab ‐kehittämistehtäviin on osallistunut liiketalouden ja kulttuurialan opiskelijoita eri opintojaksojen ja harjoitteluiden puitteissa. RAMK:ssa Ounasvaaran kehittämisessä on ollut mukana liikunnan ja vapaa‐ajan koulutusohjelman opiskelijoita.

Syksyllä 2010 liiketalouden opiskelijat toteuttivat markkinatutkimuksen kurssilla kyselytutkimuksen Living Lab ‐mallin mukaisesti eri toimijoille. Kyselytutkimukseen osallistuivat Rajalla Kauppakeskuksen asiakkaat (käyttäjät) sekä yrittäjät ja myymälähenkilöstö (hyödyntäjät). Muita sidosryhmiä edustivat Tornion kaupungin päättäjät sekä alueen muut matkailutoimijat.
Tutkimuksesta suunnitellaan vuosittain toistuvaa, ja tuleva kauppakeskuksen markkinatutkimus tullaan toteuttamaan tiiviimmin palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen haastattelujen, havainnoinnin ja itsedokumentoinnin avulla (Hämäläinen et al 2011, 61–75, Mattelmäki 2006).

Keväällä 2011 Rajalla Living Labissa työstettiin Kulttuurimaraton‐opintojaksolla inspiroivaa virikemateriaalia palautteenkeruuseen. Huomioita kiinnitettiin käyttäjän näkökulmasta erityisesti palautelomakkeiden ja ‐materiaalien visuaalisuuteen, selkeyteen ja houkuttelevuuteen. Syksyllä 2011 kulttuurimaratonilla työstetään toimeksiantoa liittyen kauppakeskuksen mainosvideoihin teemalla “Asiakkaan ääni”.

Rajalla Living Labin toimesta järjestettiin vuoden aikana myös erilaisia yhteiskehittämisen työpajoja, kuten esimerkiksi kehittämistehtävä liittyen Rajatoriin. Tornion kauppakeskuksen yhteyteen rakennettavan Rajatorin toimintaan ja viimeistelyyn haettiin ideoita paikallisilta asukkailta.
Kehittämistyöpajoissa osallistujien oli mahdollista visualisoida ja testata Rajatori‐ideoitaan heti, sillä Kauppakeskukseen pystytettiin päiväksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan SINCO (Service Innovation Corner) prototypointiympäristön matkaversio (http://www.ulapland.fi/sinco). SINCO

mahdollisti kehittämistilaisuudessa ideoiden visualisoimisen taustaheijastetulle valkokankaalle, äänien liittämisen konsepti‐ideoihin sekä idean testaamisen draamamenetelmiä hyödyntäen heijastetun Rajatorin toimiessa näyttämönä. Prototypointi toi konkretiaa ideoimiseen ja sai osallistujat työskentelemään yhdessä.

Kesällä 2011 toteutettiin NorthRull‐hankkeen toimesta Crossborder‐ostosmatkailututkimus, jonka kohteena oli raja‐alueen ostosmatkailijoiden käyttäytyminen ja asiakastyytyväisyys. Tutkimuksen tulokset jäsennettiin viideksi tyypilliseksi raja‐alueella asioivien henkilöiden asiakasprofiileiksi ja palvelupoluiksi, joita tullaan myöhemmin hyödyntämään yhteissuunnittelun työpajoissa.
Palvelupolku kuvaa palvelun kuluttamista huomioiden asiakkaan omat tarpeet, valinnat ja käyttäytymismalli (Koivisto 2011). Asiakas‐ tai käyttäjäprofiilit ovat työkalu käyttäjien ymmärtämistä varten ja ne ovat tapa jäsentää tutkimusaineistoa. (Koivisto 2011, Tuulaniemi 2011, 154–162).

Ounasvaara Living Labissa toteutetaan yrittäjien toimeksiantoihin perustuvia kehittämistehtäviä, joilla testataan erilaisia menetelmiä ja kerätään palautetta käyttäjäkeskeisten toimintatapojen kehittämiseksi. Kehittämistehtävien yhtenä painopisteenä on opiskelijoiden osallistuminen työelämäläheisiin oppimistehtäviin.

Yhtenä kehittämiskohteena Ounasvaara Living Labissa on liikunta‐ ja luontopalvelutuotteen kehittäminen yrityksien nykyisten vahvuuksien ja mahdollisuuksien kautta. Keskiöön nousee yhteistyö ja avoin innovaatio sekä käyttäjälähtöinen näkökulma, millä varmistetaan palvelun kehittäminen asiakkaiden oikeiden tarpeiden mukaisesti. Syksyllä 2011 RAMK:n liikunnan‐ ja vapaa‐ ajan opiskelijat ovat keränneet käyttäjätietoa osana tutkimustoiminnan harjoittelua. Vastaavasti Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijat tulevat syventämään tietoa muotoiluluota milla. Luotaimilla kerätään tietoa perheiden liikunnasta ja siihen liittyvistä tunteista ja mielikuvista.
Kerättyä tietoa sovelletaan liikunta‐ ja luontopalvelun kehittämiseksi korkeakoulujen ja yrittäjien yhteiskehittämisen työpajassa.

Elävä Lappi ‐hankkeen myötä RAMK on ollut mukana luomassa Ounasvaaran matkailijoille hyvinvointia edistävää verkkopalvelua. Tässä yhteydessä yhteiskehittämiseen osallistetaan tasavertaisina toimijoina potentiaaliset loppukäyttäjät, alueen yritykset ja julkiset organisaatiot kuten Rovaniemen matkailu ja markkinointi Oy. Myös opiskelijoiden asiantuntijuutta hyödynnetään, kun RAMK:n opiskelija tuottaa sisältöä verkkopalveluun opinnäytetyönään ja Lapin yliopiston opiskelijat strategisen muotoilun kurssilla suunnittelevat, kuinka alueen strategia näkyisi visuaalisesti alustalla.

Hyvinvoinnin verkkoalustan kehittämistyötä tehdään iteratiivisesti, jolloin uudet kehittämisratkaisut tuodaan yrittäjien, julkisten toimijoiden ja käyttäjien arvioitavaksi useamman kerran. Näin voidaan jalostaa ratkaisuja edelleen ja vastata useiden toimijoiden tarpeisiin. Yhteiskehittäminen on aloitettu käyttäjätietoa keräämällä, minkä jälkeen on suunnittelijavetoisesti luotu konsepti verkkopalvelusta. Syksyn aikana verkkopalvelua kehitetään yrittäjien ja julkisten toimijoiden kanssa eteenpäin.

Yhteenveto

Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto ovat aktiivisesti mukana useissa aluekehityshankkeissa. Toisiinsa synkronisoiduilla hankkeilla vahvistetaan kehittämisen yhteistyömuotoja sekä koulutusorganisaatioiden kesken että alueen yritysten ja palveluorganisaatioiden kanssa.

Living Lab ‐toimintamalli on osoittautunut hyväksi työkaluksi, jossa yhdistyvät TKI‐toiminnan painopisteet, korkeakoulujen opetustoiminta ja alueen elinkeinoelämän yhteensovittaminen. Toiminnan aloittaminen on tuonut laajasti käyttäjälähtöisen ajattelutavan jokaiselle sektorille. Omalta osaltaan molemmat Living Lab ‐pilotit ovat hyviä esimerkkejä osallistavan suunnittelun menettelytavoista. Kokemuksesta voimme sanoa, että käyttäjälähtöisyyden kehittäminen edellyttää niin uusia välineitä kuin uuden toimintakulttuurin ja ajattelumallin omaksumista.

Kirjoittajat

Marika Saranne, Opettaja, projektipäällikkö, marika.saranne(at)tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Kaupan ja kulttuurin toimiala

Marjo Pohjanen, projektipäällikkö, marjo.pohjanen(at)tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Kaupan ja kulttuurin toimiala

Essi Kuure, suunnittelija, tutkija, essi.kuure(at)ulapland.fi, Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, Teollinen muotoilu

Pia Yliräisänen‐Seppänen, projektipäällikkö, pia.yliraisanen‐seppanen(at)ramk.fi, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Terveys‐ ja liikunta‐ala

Horelli, L. & Kukkonen, H. 2002 Osallistuminen, ympäristö, vuoropuhelu. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tampere, 243–259.

Hämäläinen, Kai, Vilkka, Hanna & Miettinen, Satu 2011 Asiakasymmärryksen ja käyttäjätiedon hankkiminen. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 61–75.

Kettunen, P. 2002 Miksi osallistumisesta puhutaan? Osallistumisen kehittäminen suomalaisi sa kunnissa. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tampere, 18–35.

Koivisto, Mikko 2011 Palvelumuotoilun peruskäsitteet. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 43–59.

KOKO‐ohjelma 2010 52 eriKOKOista aluetta. Työ‐ ja elinkeinoministeriö.

Lehtinen, P., Myllylä, Y. & Suikkanen, A. 2001 Osaaminen, koulutus ja ennakointi ‐ Kemi‐Tornio ‐alue 2010. Työelämän muutosten ja koulutustarpeiden ennakointi. Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 1/2001.

Living Lab –käsikirja 2010 Ohjeita aidon käyttäjäympäristön käynnistämiseen ja pyörittämiseen. Seinäjoen Teknologiakeskus Oy, Aluekehitysohjelman Innovaatio ja osaaminen ‐verkosto.

Mattelmäki, Tuuli 2006 Design Probes. University of Art and Design Helsinki A 69.

Miettinen, Satu, Myllymaa, Outi & Jäppinen, Tuula 2010 Britanniassa käyttäjät kehittävät palveluitaan itse. Kuntalehti; 13/2010, 50–51.

Miettinen, Satu 2011 Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 21–41.

Pitkäranta, A. 2010 Laadullisen tutkimuksen tekijälle. Työkirja.oo

Sanders, E. & Stappers, P. J. 2008 Co‐creation and the new landscapes of design. CoDesign, (4:1), 5– 18.

Stickdorn, M. & Schneider J. 2010 This is Service Design Thinking. Basics ‐ Tools ‐ Cases. Amsterdam, BIS Publishers.

Tuulaniemi, Juha 2011 Palvelumuotoilu. Helsinki, Talentum.

Wennberg, M. 2009 Osallistava suunnittelu ja käyttäjälähtöiset toimintamallit. Esitys Näkökulma 2009 ‐seminaarissa 16.9.2009, Helsinki.