Luovat askeleet – ideasta taideproduktioon

Kirjoittaja: Anitra Arkko-Saukkonen.

Työelämäosaaminen, ideointi sekä innovointikyky ovat tarpeellisia luovan alan osaajille ja tulevaisuuden tekijöille – samoin kuvataiteilijoille. On tärkeää miettiä menetelmällisiä ratkaisuja kuvataiteen opetuksessa, jotta ideointia ja kehittämistä tuetaan kuvataiteilijan työskentelyssä erityisesti uuden taideproduktion käynnistämisen äärellä. Esittelen artikkelissa kuvataiteilijalle muotoillun Luovat askeleet -toimintamallin, jonka avulla tuetaan taideproduktion ideointia ja suunnittelua.

Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoiden tavoitteena on opintojen loppuvaiheessa syventää omaa osaamistaan taiteellisessa työskentelyssä oman kokeellisen digitaalisen taideproduktion kautta. Kuvataiteilija rakentaa itselleen usein oman työnsä, jossa harjoittaa taiteilijan ammattiaan. Tärkeälle sijalle nousee kyky luoda uusia projekteja, jotka osaltaan mahdollistavat työn taiteen parissa. Kuvataiteen koulutusohjelmassa ratkaistiin uuden taideproduktion luomisen haastetta ja lähdettiin kokeilemaan Luovat askeleet -toimintamallin (Creative Steps ART) käyttöä suunnittelutyökaluna ja oppimismenetelmänä (Arkko-Saukkonen 2019). Toimintamalli pitää sisällään useampia ideointia edistäviä työkaluja. Askelien avulla ohjataan ajattelua, ideointia sekä projektin edistämistä.

Creative Steps -malli, josta Luovat askeleet on versioitu toimintamalli, luotiin alun perin työelämälähtöiseen kansainväliseen innovaatiotoimintaan uusien tuote- ja palveluideoiden kehittämismenetelmäksi, jossa huomioitiin myös yhteisöllinen verkkotyöskentely (Arkko-Saukkonen & Merivirta 2013; Arkko-Saukkonen & Krastina 2016). Alkuperäinen Creative Steps -malli on ollut menestyksekkäästi käytössä liiketoiminnan innovaatiotyökaluna työelämälähtöisessä oppimiskontekstissa (Arkko-Saukkonen & Krastina 2018; Mycreativeedge 2016). Sitä on hyödynnetty myös luovan alan yrityksissä, kun monialaiset ryhmät ovat yhteistyössä yritysten kanssa innovoineet tuote- ja palveluideoita (Mycreativeedge 2017). Tällöin tavoite on ollut liiketoiminnallisen idean innovointi ja muotoilu prototyypiksi. Taideproduktio, taiteellinen tuotanto, on lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan toisenlainen. Yksi keskeinen seikka on luova vapaus, jota taiteilija toivoo saavansa käyttää.

Miten ideointi ja kehittäminen tapahtuu kuvataiteilijalla uuden taideproduktion äärellä? Opintojen aikana opiskelija joutuu pohtimaan taideproduktion suunnitteluvaiheessa teosta tai teossarjaa, jota lähtee luomaan ja jolla on merkitystä oman taiteellisen osaamisen kehittymisen samoin kuin taiteellisen kehittämisen näkökulmasta. Samalla opiskelijan on tarkasteltava, miten asetetaan taideproduktiolle laajempi merkitys ja määritellään kenttä, jossa teos, työ tai projekti julkaistaan.

Kuvataiteilija havainnoi ympäristöään ja rakentaa kuvan kautta merkityksiä, jonka avulla hän tekee havainnot näkyväksi joko digitaalisesti tai analogisesti (Lapin ammattikorkeakoulu 2019). Osa kuvataiteilijoista tulee hyödyntämään osaamistaan soveltavalla kentällä. Tekeminen on usein projektinomaista, jossa uusi idea luodaan konkreettiseksi teokseksi, valmiiksi taideproduktioksi. Kuinka tämä tapahtuu?

Kokeilun kautta haluttiin nähdä, voidaanko Luovat askeleet -toimintamallin avulla auttaa kuvataiteen opiskelijaa uuden projektin lähtöpisteessä ja antaa opiskelijalle lisää ideointi- ja innovointiosaamista sekä samalla ratkaista taideproduktion luomisen haasteellisuutta. Kompastelua tapahtuu usein ideoiden vähyyden tai runsauden äärellä; joskus ongelmia on teoksen syvemmän merkityksen löytymisen osalta, joskus haasteena on aikataulu tai asioiden edistäminen, toisinaan taas rynnätään suoraan tekemiseen sen suuremmin miettimättä työn merkitystä. Luovat askeleet -mallin kokeilu suunnittelutyökaluna tässä kehikossa toi meille opettajille myös epäonnistumisen ja kehittämisen mahdollisuuden, jotta löytäisimme oikeanlaisen tavan auttaa opiskelijoita omien projektiensa edistämisessä. Samalla tarjoaisimme heille työmenetelmän tulevaa työelämää varten ja myöhempiä uusia projekteja ajatellen. Siksi kokeilimme, emme niinkään pilotoineet menetelmän käyttöä, sillä kokeilu mahdollistaa myös epäonnistumisen, kun taas pilotoinnin kautta usein viedään asia onnistuneeseen ratkaisuun (Kokeileva Suomi, 2019).

Luovat askeleet taideproduktioon – Creative Steps ART käytössä

Luovat askeleet ohjaavat taideproduktion suunnitelman rakentamiseen sekä kehittämistehtävän määrittelyyn. Alun perin menetelmässä hyödynnettiin kymmentä askelta (Kuva 1.), joista osa oli vapaaehtoisia. Projektit vaihtelivat virtuaaligallerian rakentamisesta kokeelliseen mediataideteokseen ja oman taiteellisen työmenetelmän kehittämiseen tai verkkosarjakuva-albumin luomiseen. Koska taideproduktioiden variaatioita on paljon, Luovat askeleet -menetelmässä on pyritty huomioimaan erilaiset mahdollisuudet käyttää ideointi- ja innovointityökaluja valinnaisesti. Prosessi ohjautui kuitenkin kokonaisuudessaan askelten kautta.

Kuva 1. Creative Steps ART -toimintamallin vaiheet taideproduktion suunnitteluosuudessa. (Kuva: Marianne Kammonen)

Aluksi idea-aihio esitetään, jonka jälkeen produktioideaa pyritään tunnistamaan miellekartan avulla. Se työstetään ensimmäisessä ideointisessiossa aivoriihityöskentelynä. Tämän osalta pystytään luomaan taiteelliselle työlle viitekehys. Alussa on tärkeää määritellä myös verkkotyökalut, joiden avulla prosessi tehdään näkyväksi ja helpotetaan niin työskentelyä kuin myös vuorovaikutusta muun ryhmän kanssa.

Kun idean runko on valmiina, lähdetään määrittämään tiedonhakutehtävä ongelmalähtöistä oppimista mukaillen. Tiedonhakua tehdään erityisesti niistä osa-alueista, joista tarvitaan uutta tietoa tai joiden avulla taustoitetaan omaa idean kehittämiskenttää. Tiedonhankinnan jälkeen pidetään uusi ideointisessio, jolloin jalostetaan alkuperäistä ideaa taideproduktiosta. Yhteinen idean arviointipiste auttaa kokoamaan omia ajatuksia ja määrittämään, miten tiedonhaku on auttanut ymmärtämään ja kehittämään omaa ajattelua taideproduktion idean suunnittelun osalta. Tsekkauspisteen kautta saadaan kommentteja ohjaavilta opettajilta sekä muulta opiskelijaryhmältä. Mahdollisuuksien mukaan vierailevia asiantuntijoita voidaan kutsua kommentoimaan projekti-ideoita.

Tämän jälkeen opiskelija voi halutessaan mylläyttää ideansa vielä uudelleen esimerkiksi Scamper-työkalun tai jonkin toisen innovointityökalun avulla ja katsoa, virittyykö uusia näkökulmia omaan taideproduktion ideaan sitä kautta. Taiteellista osaamista ja ymmärrystä laajennetaan tämän jälkeen erilaisten virikkeiden kautta hyödyntämällä taidenäyttelyitä, verkosta löytyvää lisämateriaalia, asiantuntijapuheenvuoroja sekä erilaisia vaihtoehtoisia kanavia ja tietolähteitä monipuolisesti. Niiden avulla tieto ja ymmärrys laajenee ja uusia näkökulmia avautuu omaa produktiota varten.

Luova klinikka muodostuu asiantuntijoilta koostetusta kysymyspatteristosta, jonka kautta sparrataan kehittynyttä ideaa ja autetaan näkemään omaa ideaa eri perspektiivistä. Vaihtoehtoisesti mukaan voidaan kutsua taidepuolen tai luovan alan asiantuntijoita, jotka tulevat sparraamaan opiskelijoita. Omaa ideaa sai muotoiltua vielä uudelleen edellisten vaiheiden kautta. Kaiken kertyneen tiedon sekä ideointikierroksien avulla lähdettiin lopuksi ideaa viemään luonnosten ja suunnitelman muotoon.

Testausvaihe oli vapaaehtoinen, jolloin opiskelijat, joiden projektissa on käyttäjä, osallistuja tai muu vuorovaikutuksellinen seikka, pystyivät nopeasti hakemaan kohderyhmän palautetta testauksen kautta. Tarkoituksena oli huomioida palaute lopullisessa produktion suunnitelmassa. Viimeisenä vaiheena rakennettiin oman taideproduktion suunnitelma, joka sisältäisi oman kehittämistehtävän lisäksi valmiita luonnoksia, työohjeita, mahdollisen näyttelysuunnitelman tai käsikirjoituksen, rakenne- tai käyttöliittymäsuunnitelman sekä aikataulun. Lopuksi suunnitelma koottiin esitykseksi ja esiteltiin ennen konkreettista työskentelyvaihetta. Suunnitelma toimisi taideproduktion etenemisen apuvälineenä.

Palvelumuotoilun kautta uudet askeleet

Luovat askeleet -mallin kokeilukerran jälkeen haluttiin kuulla opiskelijoiden kokemukset ja kehittää mallia palvelumuotoilun avulla taideopetukseen paremmin soveltuvaksi menetelmäksi. Mallin kehittäminen tapahtui yhteissuunnittelun kautta, jonka avulla luodaan osallistumisen mahdollisuus kohderyhmälle, jolle sisältöä kehitetään (Miettinen 2011, 21). Yhteissuunnittelutyöpajassa opiskelijoiden kanssa käytiin läpi työmenetelmän askeleet. Opettajan fasilitoinnin avulla opiskelijat arvioivat kuljettua matkaa kriittisesti, minkä kautta kartoitettiin heidän kokemuksiaan. Opiskelijoilta tuli varteenotettavia näkemyksiä ja ehdotuksia menetelmän muotoilusta käyttökelpoisemmaksi versioksi.

Nyt toimintamallia on kehitetty ja muotoiltu uudelleen. Aiemmat kymmenen askelta on tiivistetty seitsemäksi askeleeksi, joiden avulla ohjataan taideproduktion ideointia suunnitteluun asti. Olemme huomioineet taiteellisen tutkimuksen työkalut mukaan taideproduktioon, mutta haluamme jatkossa tiiviimmin kiinnittää taiteellisen tutkimuksen menetelmän ja uusien digitaalisten ilmiöiden tarkastelun sekä mahdollisen nopean syklimäisen kokeilun mukaan suunnitteluprosessiin. Lisäksi trendien ja hiljaisten signaalien tunnistaminen voisi olla vahvemmin mukana tiedonlaajentamisen vaiheessa.

Luovat askeleet -menetelmä on kehittynyt ja sitä on suoraviivaistettu. Toimintamalliin on sijoitettu luovaa vapautta tiettyihin askeleisiin. Isolle osalle kuvataiteen opiskelijoista menetelmä sopii todella hyvin, ja se tukee ja edistää suunnitteluprosessia, vaikka jotkut kokevat toimintamallin haastavaksi, rajoittavaksi tai jopa turhaksi. Kuvataiteilijoita on monenlaisia, ja sen takia on hyvä opintojen aikana päästä testaamaan kehittämismenetelmiä ja valita itselle sopivimmat työkalut käyttöön tulevaisuutta varten. Luova vapaus säilyköön myös siinä, haluaako opiskelija käyttää menetelmää jatkossa. Tärkeintä on se, että taidetta luodaan ja ideoita kehitetään.

Creative Steps -toimintamalli on Anitra Arkko-Saukkosen meneillään olevan väitöstutkimuksen kehittämisen kohteena. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan luovaa oppimiskokemusta, yhteisöllistä verkkotyöskentelyä ja ketterän toimintamallin kehittämistä palvelumuotoilun keinoin.

Kirjoittaja

Anitra Arkko-Saukkonen, TaM, kuvataiteen lehtori, Lapin AMK, anitra.arkko-saukkonen(at)lapinamk.fi

Arkko-Saukkonen, A. (2019). Creative Steps ART – Luovat askeleet taideproduktioon. Haettu 20.10.2019 osoitteesta https://padlet.com/aarkko/CS_ART

Arkko-Saukkonen, A. & Krastina, A. (2016). Creative Steps 2.0. Step by step guidelines to business idea. Lapland University of Applied Sciences publication. Serie C. Study Material 5/2016. Rovaniemi. Haettu 19.9.2019 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-154-2

Arkko-Saukkonen, A. & Merivirta, M. (2013). Creative Steps – On the way to an idea. Publications of Kemi-Tornio University of Applied Sciences. Serie B. Reports 18/2013. Rovaniemi. Haettu 19.9.2019 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5897-86-9

Arkko-Saukkonen A. & Krastina, A. (2018). Luovat askeleet innovaatioon : Creative Steps 2.0 -menetelmä. Sarja C. Oppimateriaalit 4/2018, Lapin ammattikorkeakoulu. Rovaniemi. Haettu 20.10.2019 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-231-0

Kokeileva suomi. Mitä on kokeilukulttuuri? – Muutoksen ainekset. Haettu 19.9.2019 osoitteesta https://kokeilevasuomi.fi/mita-on-kokeilukulttuuri-

Lampela, K. (2017). Taiteellinen tutkimus metodologisessa maisemassa. Agon, 2/2017. Haettu 20.10.2019 osoitteesta http://agon.fi/article/taiteellinen-tutkimus-metodologisessa-maisemassa/

Lapin ammattikorkeakoulu. Kuvataiteilija (AMK), kuvataide. Haettu 20.10.2019 osoitteesta https://www.lapinamk.fi/fi/Hakijalle/AMK-tutkinnot/Kuvataiteilija,-kuvataide

Miettinen, S. (2011). Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Julkaisussa Satu Miettinen (toim.) Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiainfo Teknova Oy.

Mycreativeedge. (2016). Creative Steps – a success in Sweden. Haettu 19.9.2019 osoitteesta https://mycreativeedge.eu/news-item/creative-steps-success-sweden/

Mycreativeedge. (2017). Creative Steps 2.0 was a success. Haettu 19.9.2019 osoitteesta https://mycreativeedge.eu/news-item/creative-steps-2-0-success/

Laitinen pääkuva

SERPA: ”Tässä kaiken pitäisi lähteä ihan oikeasti nuorista”

Kokeilukulttuuria nuorten palveluihin

Etnografista asiakastutkimusta on tehty pitkään kulutus- ja päivittäistavarakaupassa (mm. Ruckenstein, Suikkanen & Tamminen 2011, s. 26–27). Vasta viime vuosina on myös julkisissa palveluissa ryhdytty kuulemaan asiakasta. Asiakasraateihin usein hakeutuu sosiaalisesti taitavia ja aktiivisia henkilöitä. Miten osallistaa ihan tavallisia nuoria ja mahdollistaa heitä löytämään oma polkunsa?

Nuorten osallistamiseen käytetään paljon erilaisia keinoja ja siitä huolimatta nuorten osallistaminen toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen ei ole lisääntynyt (Tuusa ym. 2014 s.75). Entä jos ammattilaisten toteuttamaa ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” -vaihetta vähennettäisiin ja toimintakulttuuria muutettaisiin ”yrittänyttä ei laiteta” suuntaan? Ryhdyttäisiin tekemään asioita, kokeiltaisiin uusia juttuja ja opittaisiin näistä kokemuksista. Näin tuettaisiin nuoria kohti osallisuutta ja nuoren yksilöllistä hyvinvointia (esim. Raivio & Karjalainen 2013, s.12–34).

SERPA

Talvella 2014 ELSA-toimijatapaamisessa tutkija Antti-Jussi Tahvanainen esitteli amerikkalaisen innovaatiomallin, case DARPA:n (Defence Advanced Research Project Agengy). Keskustelimme havainnoistamme ja päätimme kokeilla DARPA:n toimintamallia sovellettuna nuorisotyöttömyyden kontekstiin.

SERPA – nuorten työllisyyden edistäminen osallistavalla kokeilukulttuurilla -hanke on ESR-rahoitteinen kahden vuoden kokeilu, jonka keskeisenä tavoitteena on osallistaa keskisuomalaisia nuoria ratkaisemaan itse koulutukseen sekä työelämään liittyviä haasteita ryhmän tarjoaman tuen avulla ja tukea näin nuoria opiskelun sekä työelämän suuntaan. Osallistavaan, matalan kynnyksen kokeilukulttuuriin nojautuvien nopeiden kokeilujen kautta pyritään löytämään aidosti toimivia ja uudenlaisia ratkaisuja nuorten kouluttautumis- ja työllistymisedellytysten parantamiseksi. Hankkeen päätoteuttajana on Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja hankkeessa on kolme osatoteuttajaa: Jyväskylän Taidetyöpaja ja Äänekosken kaupungin työpaja sekä Nuorten Keski-Suomi ry.

SERPA-hankkeen keskeisinä toimenpiteinä ovat pilottiryhmät, jotka koostuvat 17–29-vuotiaista nuorista ja tarkoituksena on yhdessä tunnistaa sekä rajata ryhmän yhteisiä ongelmia. Nuoret ideoivat ja etsivät osaratkaisuja myös omaan työllistymiseensä liittyviin haasteisiin. Kussakin osatoteuttajan ryhmässä kerätään ideoita ja niitä testataan nopeasti omassa toimintaympäristössä. Pilottiryhmille ei anneta valmiita, rajattuja toimintamalleja tai -suunnitelmia, vaan ideat ovat nuorten omia ja osaratkaisuja voi kehittää hyvinkin vapaasti. Ryhmien toiminnan aikana nuorilla syventyy ymmärrys myös työelämässä välttämättömistä, ns. 2000-luvun työelämätaidoista (kuva 1). Ryhmissä tehtävää kehittämistyötä tuetaan tarvittaessa erilaisin asiantuntija- ja ostopalveluin. SERPA-prosessin dokumentoinnin myötä toimintamalli on levitettävissä ja monistettavissa myös muiden nuorten parissa työskentelevien tahojen käyttöön.

SERPA
Kuva 1. 2000-luvun työelämätaidot SERPA-toiminnassa (Ville Leppänen).

SERPA-kokemuksia tähän mennessä

Pilottiryhmien muodostamisessa on kriittistä rekrytoida oppimishaluisia nuoria projektipäälliköitä (alle 29-vuotiaita, työelämän ulkopuolella tai ilman opiskelupaikkaa oleva), jotka toteuttavat nuorten kanssa projektin pilottiryhmät. Projektipäälliköiden tehtävänä on koota vapaaehtoisten nuorten ryhmä yhteistyössä TE-toimiston, yhdistysten ja viranhaltijoiden kanssa, toimia ryhmän luotsaajana ja innostajana toimimaan tavoitteen suunnassa. Nuorten projektipäälliköiden kanssa käydään läpi kokeilukulttuurin ajatusmaailmaa sekä palvelumuotoilun systeemistä ajattelua. Heille tarjotaan myös tiimivalmennusta.

Kolmen ryhmän yhteisessä starttipäivässä kukin ryhmä tunnistaa ryhmälleen yhteisiä ongelmia, joiden ratkaiseminen muodostuu ryhmän tavoitteeksi. Ryhmät kokoontuvat oma-aloitteisesti kerran kaksi viikossa ja tapaamisten välillä nuoret etsivät itsenäisesti tietoa käsittelyssä olevasta teemasta. Ryhmätapaamisissa nuoret jakavat etsimänsä tiedon omalla tavallaan muulle ryhmälle ja asiasta keskustellaan eri näkökulmista. Ryhmissä tulee hiljaisia hetkiä ja osa nuorista vaatii ”valmentajan kertovan mitä pitää tehdä”. Nuoria kuitenkin vastuutetaan tekemään omia valintoja. Usein projektipäälliköiden on kaivettava menetelmäsalkkuaan, jotta ryhmässä syntyy keskustelua ja jokainen nuori pääsee osallistumaan. Rohkaistuttuaan nuorilta itseltään tulee yhä suoremmin omia ideoita mitä ryhmätapaamisissa tehdään ja mihin asioihin tartutaan.

Ryhmädynamiikan rakentamisessa käytetään esimerkiksi Room Escape -palveluita ja eläinavusteisia menetelmiä. Tutustumiskohteina ovat olleet 3D-printtaus, kissakahvila ja eri oppilaitokset. Lisäksi nuoret ovat osallistuneet mm. pelinkehittäjä-, matchmaking- ja Dream up -tapahtumiin. Tapahtumia on pidetty alkuun jännittävinä. Hankkeessa käytetyn eKoutsi-mobiilisovelluksen kautta kerätyt palautteet kertovat nuorten kuitenkin pitäneen tapahtumista.

Ryhmätoiminnat päättyvät aina ryhmien yhteiseen Isoon Matkaan, jonka nuoret itse suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä projektipäälliköiden kanssa. Lopuksi järjestetään vielä kunkin pilottijakson yhteinen päätöstilaisuus, jossa kaikki ryhmät kertovat omalla tavallaan puolen vuoden ryhmätoiminnastaan ja tuloksistaan (kuva 2). Pilottijaksoja on nyt ollut kaksi, eli kuusi ryhmää on saatu päätökseen.

Päätöstapahtuman visualisointi
Kuva 2. Toisen pilottijakson päätöstapahtuman visualisointi (Kuvitellen Oy).

Nuorten projektipäälliköiden ajatuksia SERPA -ryhmistä ”ei kaduta että tuli lähdettyä mukaan”

Toisen pilottijakson projektipäälliköt haastateltiin heidän ryhmäkokemuksistaan. Projektipäälliköiden mielestä ihmisten kohtaaminen on ollut työskentelyssä keskeistä: ”sai antaa nuorille, mutta myös oppi nuorilta”. He kuvasivat, että ryhmän jälkeen oma itsevarmuus on kasvanut ja ryhmäläisiltä saatu palaute on vahvistanut tätä: ”hienoa kuulla, kun nuori sanoo, että kuuluu johonkin, saa päästää oman persoonan valloilleen”. Projektipäälliköt kuvasivat saaneensa myös ryhmänohjaamis-, yhteistyö- ja esimiestaitoja. Myös tulevaisuuden työelämätaidot olivat konkretisoituneet ja ryhmän kasaan saaminen sekä päiväkirjan kirjoittaminen olivat tuoneet alun vaikeuksien jälkeen onnistumisen kokemuksia.

Haastatteluissa nousi esiin vertaisuuden merkitys ”yksi iso osa suhteesta ja kontaktista ryhmässä”, koska se lisäsi tasa-arvoa ”en kokenut olevani heidän yläpuolella, en ollut liian kaukainen”. Projektipäälliköt olivat tuoneet esiin jonkin verran omia kokemuksiaan ryhmissä ”olen ollut samassa tilanteessa ihan konkreettisesti” ja kokivat sen lähentäneet yhteistyösuhdetta. Oman työttömyys- ja työnhakukokemuksen kautta oli myös helpompi samaistua esimerkiksi Kela-asiointiin ja tunnistaa työttömyyden paineet ”voi tulla helposti muuri, jos on liian kaukana työttömän maailmasta”. Oman kokemuksen kautta oli helpompi myös ymmärtää nuorten erilaiset, negatiivisetkin tunteet, kuten kateuden ja ärsytyksen.

Vertaisuus koettiin tärkeänä asiana, silti projektipäälliköitä mietitytti oma, ajoittain ristiriitainen rooli ryhmänvetäjinä ”nuoret varmasti havaitsivat etten ole työtön vertainen heille, olin kuitenkin töissä”. Ristiriitaisuuteen vaikutti myös sekä työ- ja ryhmänvetämiskokemuksen puute ”oma tunne siitä että mikä roolini on kun en ole perinteinen nuorisotyöntekijä” että aiempi kokemus ”se mihin on tottunut on vetäminen ja jossain vaiheessa oli liikaa suunnittelua vaikka oli kokeiluakin”. He kuvasivat, että ohjaajan asemaan hakeutui, vaikkei se ollut tarkoitus ”puhuin ryhmäläisistä nuorina, vaikka osa oli mua vanhempia”.

Ajoittain oli haastavaa olla rennosti osana nuorten keskustelua ja samalla tiedostaa, että nyt voisi vetää keskustelua takaisin aiheeseen ”pakko välillä pitää vähän järjestyksessä”. Toiminnan vapaaehtoisuus tarkoitti sitä, että kaikki eivät aina tulleet paikalle ja se harmitti välillä ”ei tiennyt kuinka monta tulee tai milloin on seuraava kerta”. Fiiliskyselyssä (eKoutsi) tuli joidenkin keskustelujen jälkeen esiin vaikeita asioita, mikä pohditutti. Toisaalta ryhmäläiset olivat erilaisia persoonallisuuksia eli ”ei voinut olla aina kaikille kivaa, silti tultiin uudestaan seuraavalla viikolla”.

Projektipäälliköt pohtivat paljon kokeilukulttuurin jalkauttamista ja omaa toimintaansa ryhmän vetäjinä ”nyt kun tietää niin olisi voinut vielä enemmän tuoda kokeilukulttuuria”. He pohtivat mitä olisi itse voinut tehdä toisin ”jos olisikin vain antanut mennä, olisi antanut tehdä ja epäonnistua ja olisi siitä oppinut”. Nuorilähtöisyys ja kokeilukulttuuri on helppo ymmärtää paperilla, mutta konkreettisesti ja aidosti nuorten näköinen toiminta on haastavaa. Projektipäälliköt pohtivatkin ”kuinka olla kaikissa rooleissa yhtä aikaa mutta ei ottaa liikaa kantaa mihinkään?”. Entä kuinka mahdollistaa asioita, kun nuoret eivät olleetkaan niin aktiivisia? ”Jos nuorilta ei tullut ideaa, niin sitten istutaan ja ollaan hiljaa”. Toiminta ei saanut kuitenkaan olla liian rentoa, koska ”kyseessä ei ollut leikki- tai iltapäiväkerho”.

SERPA-opit

SERPA-hankkeen vahvuuksia, mahdollisuuksia, uhkia ja heikkouksia on esitelty SWOT-analyysissä (kuvio 1).

Laitinen SWOT
Kuvio 1. SWOT-analyysi SERPA-hankkeen toiminnasta.

Kuten nuorten projektipäälliköiden haastatteluista nousee esiin, aito nuorilähtöinen toiminta on haastavaa, mutta samanaikaisesti antoisaa. Se tarjoaa mahdollisuuden ainutlaatuiseen vertaistukeen, oivalluksiin, osallisuuden kokemuksiin ja oppimiseen. Projektipäälliköiden mukaan kokeilukulttuurissa voisi olla vahvuus, kun ei ole ennakkokokemuksia, odotuksia tai asenteita toimintaa kohtaan. Tällöin ei ole sidoksissa jo opittuihin tapoihin tehdä työtä ja voi ottaa avoimin mielin kokeilun mahdollisuudet vastaan.

Projektipäälliköt pohtivatkin haastatteluissa sitä, miten ympäristö ottaa uuden työtavan vastaan. Kun aiemmin on korostettu ammattilaisen asiantuntijuutta toiminnan järjestämisessä, niin SERPA-ryhmissä ajatus onkin käännetty päälaelleen ja nuorten asiantuntijuus on keskeinen toiminnan liikkeelle paneva voima. Ryhmän vetäjä on mukana prosessissa vertaisena, mahdollistajana ja kanssakulkijana, ei neuvojana, ohjaajana tai asiantuntijana. Vallitsevan toimintakulttuurin muutos vie aikaa, mutta rohkaisevilla kokeiluilla voidaan avata ajatuksia uusille tavoille toimia.

Ryhmien vetäjät tarvitsevat perehdytystä ja tukea, mutta samanaikaisesti vapaat kädet toimia aidosti kokeilukulttuurin periaatteilla. Tämä tuo haasteita ryhmän vetäjän koulutukseen. Kysymyksiä herättää myös nuorten rekrytointi ja motivointi mukaan ryhmiin. Keiden kaikkien pitäisi ottaa vastuuta nuorten ohjaamisesta juuri heille sopiviin palveluihin? Kuinka kääntää ”pakolla” tulleen nuoren vastustuksen aidoksi motivaatioksi osallistua?

SERPA-hankkeen kolmas pilottiryhmävaihe on nyt käynnistynyt ja samanaikaisesti pohditaan toimintamallin juurruttamista hankkeen osatoteuttajien pysyvään toimintaan. Paljon on vielä kysymyksiä ilman vastauksia, mutta ehkä nuoret itse osaavat vastata niihin?

AIHEESEEN LIITTYVIÄ LINKKEJÄ:
Kokeileva Suomi http://kokeilevasuomi.fi/kokeilut
Palvelumuotoilu http://palvelumuotoilu.fi
Palvelumuotoilun työkalupakki www.sdt.fi
Radikaalimpi innovaatiotoimintamalli www.darpa.mil
Työllisyyskokeilujen selvitys, TEM 30/2016 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75328/TEMjul_30_2016_16082016.pdf?sequence=1
Uusi osaamisohjelma Euroopalle http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2016/FI/1-2016-381-FI-F1-1.PDF

Kirjoittaja

Janne Laitinen, FM, projektiasiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, janne.laitinen(at)jamk.fi
Katja Raitio, TtM, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, katja.raitio(at)jamk.fi

Raivio, H. & Karjalainen, J. 2013. Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Taina Era (toim.): Osallisuus – oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156.

Ruckenstein, M., Suikkanen, J. & Tamminen, S. 2011. Unohda innovointi. Edita, Helsinki http://www.sitra.fi/julkaisut/sitra291.pdf. Viitattu 30.8.2016.

Tuusa, M., Pitkänen, S., Sheimeikka, R., Korkeamäki, J., Harju, H., Saares, A., Pulliainen, M., Kettunen, A. & Piirainen, K. 2014. Yhdessä tekeminen tuottaa tuloksia. Työ ja yrittäjyys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 15/2014.