Puhdistamolietteiden kierrätyksen sietämätön kestävyys

Kirjoittajat: Eeva-Liisa Viskari & Tiiti Kämäri.

Ongelma?

Suomessa syntyy kaikkiaan noin 21 miljoonaa tonnia runsaasti ravinteita sisältäviä ja kierrätysravinteiden raaka-aineiksi soveltuvia biomassoja, kuten kotieläinten lantaa, ylijäämänurmia, asutuksen ja teollisuuden puhdistamolietteitä sekä biojätteitä. Vuositasolla suomalaiset yhdyskunnat tuottavat puhdistamolietteisiin (0,7 miljoonaa tonnia) ravinteita määrän, joka vastaa 26 % siitä epäorgaanisesta fosforista (2 900 t) ja noin 2,4 % typestä (3 700 t), jota käytetään lannoittamiseen. (Marttinen ym., 2017).

Puhdistamolietepohjaisten kierrätysravinteiden käyttö maataloudessa on kuitenkin haastavaa, eikä aihetta voi tarkastella yksinomaan ekologisen kestävyyden näkökulmasta, koska myös sosiaaliset ristiriidat astuvat kuvaan. Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana useissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joissa on törmätty ravinteiden kierrätyksen haasteisiin erityisesti ihmisperäisten jakeiden osalta. Seuraavassa aihepiiriä pohditaan viimeisimmän tutkimustiedon valossa.

Jätevesi, puhdistamoliete, kierrätyslannoite … mikä?

Puhdistamoliete on teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistusprosessissa syntyvää lietettä, joka sisältää ravinteita ja kiintoainesta. Puhdistamoliete sisältää niukkaliukoiseksi saostettua fosforia, mutta typpi siitä on valtaosin poistettu ilmaan (Berninger ym., 2017). Fosforivarantojen huvetessa ja kierrätysvaatimusten kasvaessa fosfori on tulevaisuudessa tärkeää ottaa hyötykäyttöön kaikin mahdollisin tavoin. Taulukossa 1 on esitetty puhdistamolietteen ominaisuuksia ja Taulukossa 2 laskettu lietteisiin sitoutuneiden pääravinteiden vuosittaiset määrät.

Puhdistamoliete on noussut viime vuosina esille ongelmallisena kierrätyslannoitteiden raaka-aineena. Huoli ympäristön pilaantumisen riskistä ja mahdollisesta lietteiden sisältämien haitta-aineiden kulkeutumisesta ravintoketjussa ihmisiin on noussut ravinteiden kierrätykseen liittyvän keskustelun rinnalle. Lisäksi uutena huolena ovat esille nousseet mikromuovit, joita jätevesissä myös esiintyy (esim. Vieno, 2018). Näistä syistä esimerkiksi suomalaiset suuret elintarvike- ja rehuteollisuuden viljanostajat ovat asettaneet puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttökiellon sopimusviljelijöilleen. Kieltoa teollisuuden edustajat perustelevat lietteiden imagohaitalla ja sillä, että heidän asiakkaansa ja kuluttajat eivät halua ostaa tuotteita, joiden raaka-aineet on kasvatettu puhdistamolietepohjaisilla lannoitevalmisteilla (esim. YLE Uutiset 7.4.2017, 11.4.2018). Myös viljelijöiden etujärjestön MTK:n kanta puhdistamolietepohjaisiin kierrätyslannoitteisiin on kielteinen.

Suomen lainsäädännön mukaan puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttö maataloudessa on kuitenkin sallittua, mikäli ne on asianmukaisesti käsitelty (esim. mädätys, kompostointi) ja täyttävät asetuksen vaatimukset (MMa 24/11). Käsiteltyjä puhdistamolietteitä voi periaatteessa käyttää viljojen, sokerijuurikkaan ja öljykasvien lannoittamiseen tai sellaisten kasvien lannoittamiseen, joita ei käytetä suoraan ihmis- tai eläinravinnoksi (esim. energiakasvit). Vilpasen ja Toivikon (2017) mukaan Suomessa käsitellyn puhdistamolietteen kokonaismäärästä hyödynnettiin vuonna 2016 viherrakentamisessa noin 50 %, maataloudessa noin 40 % ja maisemoinnin ja varastoinnin osuudet olivat alle 10 %.

Taulukko 1. Puhdistamolietteen ominaisuuksia.

 Käsittelemätön puhdistamoliete*)
Tuotto vuosittain (t)667 000
Tuotto vuosittain (t ka)160 000
Kuiva-aine (%)12–23
Kokonaistyppi (g/kg ka)35–55
Liukoinen typpi (g/kg ka)2,4–13
Kokonaisfosfori (g/kg ka)15–25
Liukoinen fosfori (g/kg/ka)0,19–0,26
Kalium (g/kg ka)2–6
pH7–8

*) Laitinen ym., 2014, Vesilaitosyhdistys, 2014

Taulukko 2. Pääravinteiden määrät puhdistamolietteessä vuositasolla.

 Käsittelemätön puhdistamoliete (tonnia vuodessa) *)
Kokonaistyppi5 600–9 000
Liukoinen typpi400–2 000
Kokonaisfosfori2 400–4 000
Liukoinen fosfori30–40
Kalium300–1 000
*) Laitinen ym., 2014, Vesilaitosyhdistys, 2014

 

Puhdistamolietteiden ympäristövaikutuksia on tutkittu

Puhdistamolietteissä esiintyy haitallisia metalleja, orgaanisia haitta-aineita ja taudinaiheuttajia, jotka ovat peräisin kotitalouksien ja teollisuuden kemikaaleista, käytetyistä lääkkeistä ja jätöksistä. Näitä haitta-aineita esiintyy pieninä määrinä myös muissa orgaanisissa jakeissa, kuten lannoissa ja biojätteissä (Fjäder 2016, Marttinen ym. 2014, Marttinen ym., 2017, Vieno ym., 2018).  Jätevesiin päätyy jätösten ja vesien mukana myös lääke- ja haitta-aineita ja niistä osa myös jätevesilietteeseen (Vieno, 2015, Vieno ym., 2018). Vienon ym. (2018) mukaan haitta-aineita on myös muissa orgaanisissa lannoitevalmisteissa ja jopa väkilannoitteissa. Näin ollen olisi tärkeää verrata puhdistamolietteiden laatua myös muiden lannoitevalmisteiden kanssa. Puhdistamolietteiden osalta lääke- ja haitta-aineiden kertymistä maaperään tai viljakasveihin ei ole paljoa tutkittu, mutta ei myöskään toistaiseksi havaittu (esim. Winker ym., 2010, Dalkmann ym., 2012).  Asia kuitenkin puhututtaa etenkin nyt, kun esimerkiksi mikromuovien esiintyminen ympäristössä on noussut esille.

Toistaiseksi Suomessa tai muissa Pohjoismaissa tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu haitallisten metallien tai haitta-aineiden kertymistä kasveihin, eikä haitallisia muutoksia maaperän ominaisuuksissa lietepohjaisten lannoitevalmisteiden pitkäaikaisen maatalouskäytön seurauksena (López-Rayo ym., 2016, Rutgersson ym., 2020). Esimerkiksi Tanskassa simuloitiin peltojen lietekuormitusta vastaamaan 100-200 vuoden puhdistamolietteen käyttöä, eikä havaittu haitallisten metallien kertymistä viljakasveihin. Maaperässä havaittiin ainoastaan lievästi kohonneita pitoisuuksia sinkkiä ja kuparia (López-Rayo ym., 2016). Kiristynyt ympäristölainsäädäntö ja -valvonta on tehnyt tehtävänsä, joten jätevesilietteissäkään ei enää esiinny raskasmetalleja samaan tapaan kuin aiemmin. Viimeisen 30 vuoden aikana puhdistamolietteiden lyijy-, kadmium- ja elohopeapitoisuudet ovat pudonneet alle kymmenesosaan ja alittavat selvästi lannoitevalmisteita koskevan asetuksen raja-arvot (Olofsson, ym. 2012, Pitkäaho 2018). Ruotsissa jo vuodesta 1981 tehdyssä pitkäaikaistutkimuksessa puhdistamolietteen lannoituskäyttö ei aiheuttanut antibioottien kertymistä maaperään, muutoksia maaperän mikrobikannassa tai antibioottiresistenssin lisääntymistä (Rutgersson ym., 2020). Suomessa Luonnonvarakeskus on tekemänsä selvityksen perusteella Suomen osalta yksiselitteisesti myös todennut, että jätevesilietteiden käyttö lannoitteena ei ole uhka ruokaturvalle (LUKE, 2018).

Kuva 1. Puhdistamolietepohjaiset kierrätyslannoitteet ovat kompostoinnin jälkeen olomuodoltaan lantaa muistuttavia tuotteita, joiden levitys peltoon onnistuu kuivalannan levittimellä.
Kuva 1. Puhdistamolietepohjaiset kierrätyslannoitteet ovat kompostoinnin jälkeen olomuodoltaan lantaa muistuttavia tuotteita, joiden levitys peltoon onnistuu kuivalannan levittimellä.

Kuluttaja on kuningas – mitä mieltä hän on?

Puhdistamolietteiden käytön kieltoa perustellaan ympäristöriskien lisäksi kuluttajien ja asiakkaiden kielteisellä suhtautumisella. Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana toteuttamassa haastattelututkimuksia kuluttajille kierrätyslannoitteiden käytöstä (Hynynen, 2018, Haikonen, 2019). Kyselytutkimusten avulla selvitettiin kuluttajien suhtautumista kierrätyslannoitteisiin ja ruoan kasvattamiseen mm. lietepohjaisilla lannoitevalmisteilla tai erilliskerätyllä virtsalla. Tutkimuksen tulosten perusteella kuluttajien suhtautuminen mm. lietepohjaisten kierrätyslannoitteiden käyttöön on valtaosin positiivista, joskin samalla havaittiin, että kuluttajien tieto kierrätyslannoitteista ja lannoituksesta oli vajavaista ja osin myös virheellistä. Maaseudun Tulevaisuus -lehden teettämässä kyselyssä vuonna 2013 (MT 12.7.2013) kuluttajilta kysyttiin mielipidettä siihen, millaisilla lannoitteilla ja kasvinsuojeluaineilla kasvatettua ruokaa he pitävät turvallisena. Turvallisimpana pidettiin karjanlantaa (yli 80 % vastaajista). Yhdyskuntalietteellä (kyselyssä käytetty termi) kasvatettua ruokaa piti täysin tai melko turvallisena vain noin 25 % vastaajista. Noin viidesosa vastaajista ei osannut sanoa kantaansa.

Kyse näyttäisi olevan pitkälti siitä, mitä kuluttajat tietävät ja kuinka hyvin he tietävät ja tuntevat maataloutta, tuotantomenetelmiä ja lannoitusta yleensä. On muistettava, että puhdistamoliete ei enää ole ulosteita tai WC-paperia ja lietteen käsittelyn jälkeen kyseessä ovat puhdistamolietepohjaiset lannoitevalmisteet tai maanparannusaineet, joissa ei ole enää sellaisenaan tunnistettavissa alkuperäisiä jäteveden aineksia. Jostain syystä puhdistamolietteet käsitetään kuitenkin usein suoraan jätöksinä, mikä on omiaan vahvistamaan mielikuvaa niiden vaarallisuudesta ja vastenmielisyydestä. Esimerkiksi uutisoinnissa ”Kuluttajien epäluulot purivat – lahtelaisten kakka ei enää kelpaa lannoitteeksi” (YLE 11.4.2018) oli kyse biokaasulaitoksessa mädätetyn puhdistamolietteen lannoituskäytön kieltämisestä. Me myös kulutamme Suomen rajojen ulkopuolella lannoitteensa saaneita hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, joiden kasvatusolosuhteista ja käytetyistä lannoitteista meillä ei aina ole tietoa.

Tieto lisää tuskaa – vai voisiko se poistaa sitä?

Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa puhdistamolietepohjaisten kierrätyslannoitteiden käytölle maataloudessa ei ole esteitä. Meillä on myös voimassaoleva lainsäädäntö raja-arvoineen, jonka puitteissa kierrätyslannoitteita valmistetaan ja niitä voidaan käyttää. Näyttää siltä, että elämme mielikuvien ja vanhentuneeseen tietoon perustuvien oletusten ja käsitysten varassa ja jätämme huomioimatta puhdistamolietepohjaisten kierrätyslannoitteiden ruokaturvaa ja ravinteiden kierrätystä tukevan potentiaalin. Ekologisen kestävyyden kannalta meidän tulisi pyrkiä aitoon ravinteiden kiertoon, eikä käyttö viherrakentamisessa tai maisemoinnissa ole kestävin ratkaisu. Haasteena on se, kuinka tutkimustiedolla voidaan vaikuttaa vahvasti iskostuneisiin mielipiteisiin ja uskomuksiin. Tässä on haastetta koulutus- ja tutkimusorganisaatioille, joiden on vahvemmin tultava näkyviin ja vaikutettava – kestävästi!

Kirjoittajat

Eeva-Liisa Viskari, FT, Impact Leader, Tampereen ammattikorkeakoulu, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi

Tiiti Kämäri, MMM, Pt. tuntiopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, tiiti.kamari(at)tuni.fi


Berninger, K., Pihl, T., Kasanen, P., Mikola, A., Tynkkynen, O ja Vahala, R. 2017. Jätevesien fosfori hyötykäyttöön – teknologioita ja ohjauskeinoja. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 62/2017. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80670/62_Jatevesienfosforihyotykayttoon_30082017.pdf

Dalkmann, P., Dresemann, T., Siebe, C., Mansfeldt, T., Amelung, W. & Siemens, J. 2014. Release of Pharmaceuticals under Reducing Conditions in a Wastewater-Irrigated Mexican Soil Journal of Environmental Quality 43(6):1926-1932 DOI: 10.2134/jeq2013.11.0475

Fjäder, P. 2016. Yhdyskuntajätevesilietteiden maatalouskäytön ja viherrakentamisen riskit. RUSSOA I-III Loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2016. 65 s.

Haikonen, J. 2019. Asenteet vaihtoehtoista käymälätekniikkaa ja ihmisperäisiä ravinteita kohtaan: case: Hiedanranta. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120424720

Hynynen, T. 2018. Kuluttajatutkimus kierrätysravinteiden hyväksyttävyydestä.
Saatavissa: https://ekokumppanit.fi/hierakka/materiaalipankki/

Laitinen, J., Alhola, K, Manninen, K. & Säylä, J. 2014. Puhdistamolietteen ja biojätteen käsittely ravinteita kierrättäen. Hankeraportti. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa:
http://www.syke.fi/download/noname/%7B75C943EE-6205-42AA-B130-1105133D5FFF%7D/105713

López-Rayo, S., Laursen, K.H., Lekfeldt, J.D.S., Delle Grazie, F., Magid, J. 2016. Long-term amendment of urban and animal wastes equivalent to more than 100 years of application had minimal effect on plant uptake of potentially toxic elements. Agriculture, Ecosystems & Environment, 231: 44-53. https://doi.org/10.1016/j.agee.2016.06.019

LUKE. 2018. Jätevesilietteiden käyttö lannoitteena ei ole uhka ruokaturvalle. Luke-uutinen 10.4.2018. Saatavissa: https://www.luke.fi/uutinen/jatevesilietteiden-kaytto-lannoitteena-ei-ole-uhka-ruokaturvalle/

Marttinen, S., Suominen, K. Lehto., M., Jalava, T. & Tampio, E. 2014. Haitallisten orgaanisten yhdisteiden ja lääkeaineiden esiintyminen biokaasulaitosten käsittelyjäännöksissä sekä niiden elintarvikeketjuun aiheuttaman vaaran arviointi. BIOSAFE-hankkeen loppuraportti. MTT Raportti 135. MTT, Jokioinen. 87 s.

Marttinen, S. ym. 2017. Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa. Nykytila ja suositukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Suomessa Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2017. Luonnonvarakeskus. Saatavissa: http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/540214/luke-luobio_45_2017.pdf?sequence=12

MMa 24/11. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista.

MT 12.7.2013. Maaseudun Tulevaisuus. Suomalaiset eivät halua yhdyskuntalietettä ruokapelloille.

Olofsson, U., Bignert, A. & Haglund, P. 2012. Time-trends of metals and organic contaminants in sew-
age sludge. Water Research 46: 4841–4851. https://doi.org/10.1016/j.watres.2012.05.048

Rutgersson, C. ym. 2020. Long-term application of Swedish sewage sludge on farmland does not cause clear changes in the soil bacterial resistome. Environment International 137, 105339. https://doi.org/10.1016/j.envint.2019.105339

Van der Hoek, J.P., Duijff. R. and Reinstra, O. 2018. Nitrogen Recovery from Wastewater: Possibilities, Competition with Other Resources, and Adaptation Pathways. Sustainability. 0 (12), 4605, https://doi.org/10.3390/su10124605

Vesilaitosyhdistys. 2014. Puhdistamolietteen käyttö maataloudessa. Saatavissa: https://www.proagria.fi/sites/default/files/attachment/puhdistamolieteopas_201320032014s.pdf

Vieno, N. 2015. Haitta-aineet puhdistamo- ja hajalietteissä. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 73/2015.

Vieno, N. ym. 2018. Puhdistamolietteiden sisältämien haitta-aineiden aiheuttamat riskit lannoitekäytössä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 58/2018. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/543281/luke-luobio_58_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vilpanen, M., Toivikko, S. 2017. Yhdyskuntalietteen käsittelyn ja hyödyntämisen nykytilannekatsaus. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 46. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Saatavissa: https://www.vvy.fi/site/assets/files/1621/yhdyskuntalietteen_ka_sittelyn_ja_hyo_dynta_misen_nykytilannekatsaus_26092017.pdf

Winker, M. ym., 2010. Ryegrass uptake of carbamazepine and ibuprofen applied by urine fertilization. Science of the Total Environment, 408:1902–1908.

YLE uutiset 7.4.2018. Keränen, T. Puhdistamolietteellä kasvatettu ruoka ei mene enää kaupaksi – kuluttaja ei halua syödä viemäriin laskemiaan aineita. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-10148145

YLE uutiset 11.4.2018. Ojanperä, S. Kuluttajien epäluulot purivat – lahtelaisten kakka ei enää kelpaa lannoitteeksi. Saatavissa:. https://yle.fi/uutiset/3-10153976

Ulostehuolto on aina vaan hoitamatta – Lannoitteita joutuu hukkaan ja taudit leviävät

On jollakin tapaa omituista, että niinkin yksinkertainen ongelma kuin ulosteiden asianmukainen käsittely ja hyötykäyttö ovat aina vain ratkaisematta. Maailmassa on ollut paljon hankalampiakin asioita ratkottavana.

Huuhtelukäymälät ja viemäriverkostot poistivat Euroopan suurkaupungeista ulosteiden mukana leviävät kulkutaudit 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Ehkä sen vuoksi alan tuotekehitys on keskittynyt vain tuohon teknologiaan. Kallis ja paljon vettä kuluttava jätevesihuolto ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkialla, ei edes Suomessa ja muissa teollisuusmaissa.

Seuraavassa otetaan esimerkeiksi Suomi ja Etiopia. Toinen maailman vauraimpia maita ja toinen yksi köyhimmistä.

Etiopiassa ulostehuollon järjestäminen on vielä alkutekijöissään

Kirjoitan tätä artikkelia Addis Abebassa. Miljoonakaupungin humu kantaa yksinkertaisten ikkunoiden läpi huoneeseen. Äänisaastetta huomattavasti merkittävämpi ympäristöongelma kaupungissa on kuitenkin vesien saastuminen.

Viemäriverkosto kattaa vain osan Etiopian pääkaupungin asuinalueista. Kun lisäksi Addis Abeban yliopistolla professorina toimivan Gashaw Yayehyiradin mukaan vain noin 10 % viemäreihin johdetuista jätevesistä päätyy puhdistamolle, jokivarsilla kaupungista katsoen alajuoksulla asuvia ei todellakaan käy kateeksi.

Etiopiassa on kaikkiaan noin 90 miljoonaa ihmistä ja lukuisia satojen tuhansien asukkaiden kaupunkeja. Addis Abeba on ainoa kaupunki, jossa ylipäätään on viemäriverkostoa. Jätevesiä ei siis käsitellä juuri mitenkään. Huuhtelukäymälät ovat valtaosaltaan saostussäiliöiden varassa. Parhaillaan joihinkin kaupunkeihin rakennetaan saostussäiliölietteiden kuivausaltaita. Pääosin ulostehuolto on hoitamatta.

Maaseudulla suurin osa väestöstä käyttää sitä maailman yleisintä käymälää – näkösuojana toimivaa pusikkoa. On uskomatonta, että edelleen maahan rakennetaan esimerkiksi kouluja ja terveysasemia, joita ei varusteta minkäänlaisella käymälällä – ei edes kuvan 1 mukaisella kuoppakäymälällä, joka on maailman toiseksi yleisin käymälätyyppi.

Kuva 1. Maailman toiseksi käytetyin käymälä on yksinkertainen kuoppakäymälä, jossa on jonkinlainen näkösuoja ympärillä. Tämä käymälä löytyy Benishangulin osavaltiosta Etiopiasta. Maailman yleisin käymälä ei oikeastaan ole käymälä lainkaan, sillä se on tavallinen pusikko tai muu näkösuoja. Kuva: Harri Mattila

Etiopia on yksi maailman köyhyimmistä maista. Maan talouskasvua rajoittavat voimakkaasti isolta osalta ripuleista johtuva korkea (lapsi)kuolleisuus sekä ravinnontuotantoa heikentävä keinolannoitteiden puute. Jos ulostehuolto olisi kunnossa, niin ongelmat olisivat huomattavasti pienemmät.

Kiinteät ulosteet levittävät tehokkasti ripulitauteja, jotka rasittavat ei yksin Etiopian, vaan koko maailman taloutta ankarasti. On laskettu, että maailman kaikista sairaalavuoteista noin puolet on koko ajan ripulipotilaiden valtaamina. On helppo arvata, että suurin osa näistä vuoteista on kehitysmaissa.

Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveydenhuollon budjeteista menee keskimäärin 12 % ripulitautien hoitoon. 88 % kaikista ripulitaudeista johtuu puutteellisesta ulostehuollosta ja siihen läheisesti liittyvästä vajaavaisesta hygieniasta.

(Edellä mainittuja hälyttäviä ja paljon muita kuvaavia tilastotietoja löytää esim. UNICEFin kotisivuilta osoitteesta www.unicef.org/wash .)

Virtsa taas on sinällään parasta mahdollista lannoitetta runsaan ravinnepitoisuudensa ansiosta. Nautitusta ravinnosta riippuen aikuinen ihminen tuottaa vuodessa keskimäärin n. 400 litraa virtsaa, joka sisältää noin 4 kiloa typpeä, 0,4 kiloa fosforia ja 0,9 kiloa kaliumia. Kaikki nämä tärkeät ravinteet ovat virtsassa olomuodossa, jota kasvit voivat suoraan käyttää hyväkseen (Esrey S, et al. 1998, 17).

Etiopiassa, kuten niin monissa muissakin maissa kaivattaisiin pikaisesti niin sanottuja ekologisia sanitaation ratkaisuja. Ekologisen sanitaation periaate on käsitellä ulosteita ja virtsaa ruoantuotannon raaka-aineina, ei jätteinä (Kuva 2). Ulostehuollon järjestämisessä käytettävään teknologiaan ekologinen sanitaatio ei ota kantaa, kunhan ravinteet saadaan ruoantuotannon kiertoon mukaan. Sanitaatio käsitteenä pitää sisällään myös asianmukaisen hygienian: ihmisten terveyden vaaliminen on luonnollisesti ykköstavoite.

Kuva 2. Ekologisen sanitaation periaate piirrettynä. Kiinteiden ulosteiden ja virstan sisältämä ravinteet palautetaan ruoantuotantoon. Jätevedet eivät pilaa vesistöjä. (GTZ 2005)

Suomessa ulostehuolto on kunnossa – osittain

Edellä kuvattu tilanne koskee käytännössä lähes kaikkia kehitysmaita. Mutta ongelmia on myös niin sanotuissa teollisuusmaissa. Vain osa kaikista viemäreihin johdetuista jätevesistä käsitellään asianmukaisesti ennen ympäristöön johtamista.

Suomen kuntien jätevesihuolto on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mikäli tarkastellaan viemäri- laitoksia kokonaisuudessaan. Toivomisen varaa on kuitenkin täälläkin. Etenkin ravinteiden kierrättäminen takasin ruoantuotantoon takkuaa. Eivätkä viemäriverkostojen ongelmat ole suinkaan harvinaisia. Etenkin runsaiden sateiden aikana esiintyy usein ylivuotoja, jolloin jätevesiä joudutaan johtamaan käsittelemättöminä vesistöihin.

Suomessa ulostehuoltoon liittyneet hankkeet ovat vime vuosina kiristyneen lainsäädännön vuoksi keskittyneet haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmiin ja -järjestelyihin. Vaikka viemäriverkostot ja siirtoviemärit ovat kalliita rakentaa ja ylläpitää, vaikka nykyisistä puhdistamoista menee joka tapauksessa osa ravinteista ja epäpuhtauksista läpi vesistöihin ja vaikka viemäriverkostoihin kohdistuvat haasteet tulevat jatkossa kasvamaan ilmastonmuutoksen vuoksi, meillä hyvin yksisilmäisesti laajennetaan verkostoja ja rakennetaan pitkiä siirtoviemäreitä. Kuitenkin meidän laaja ja harvaan asuttu maaseutumme ja puolisen miljoonaa kesäasuntoa muodostavat loistavan alustan uuden teknologian tuotekehitykselle.

Monissa teollisuusmaissakin kärsitään kuivuudesta ja veden uudelleenkäyttömahdollisuudet eivät enää ole pelkästään tutkimusprojektien suosikkikohde vaan jo käytännön toteutuksessa. Valitettavasti kuitenkaan Suomessa asiaan ei ole riittävästi paneuduttu.

Paitsi vedestä myös ravinteista tulee ennen pitkää pulaa. Ulosteet ja virtsa pitäisi käsittää maanparannusaineiden ja lannoitteiden raaka-aineina eikä jätteinä. Jos tätä ei oteta todesta, Suomi putoaa vesialalla kansainvälisessä kilpailussa sivustakatsojan rooliin. Olisi herättävä panostamaan tosissaan vaihtoehtoisiin teknologioihin.

Ekologiseen sanitaatioon pureutuvia tutkimus- ja tuotekehityshankkeita tarvitaan lisää. Ja niihin pitää saada myös yhteiskunnan panostusta. Juhlapuheet eivät enää riitä, vaan nyt on tartuttava toimeen.

HAMK on mukana kehityksessä

HAMK on ollut mukana kehitys- ja niin sanottujen siirtymätalousmaiden sanitaatiohankkeissa etenkin tarjoamalla asiantuntija-apua. Esimerkkinä voidaan mainita muutaman vuoden takainen Suomen ympäristökeskuksen hallinnoima Liettuan haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien kehittämisprojekti.

Kotimaassa HAMK:n jätevesi- ja ulostehuollon hankkeet ovat pääosin käsitelleet mainittuja haja- asutusalueiden jätevesihuollon ongelmia, vesiensuojelua ja vesistökunnostuksia. Erittäin merkittävä rooli HAMK:lla on ollut haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijakoulutuksessa, jota on järjestetty yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa jo kymmenen vuoden ajan.

HAMKin opetusohjelmassa on jo vuosia ollut myös opintojakso Ecological Sanitation. Etenkin
ulkomaalaiset opiskelijat ovat ottaneet sen omakseen. Yhtenä harjoitustehtävänä opintojaksolla on pohdittu, millaisia seuraamuksia asianmukaisesta ja kaikkien ulottuvilla olevasta ulostehuollosta olisi kehitysmaiden maaseudulla. Vaikutukset voivat olla todella merkittäviä (Kuva 3).

Kuva 3 Asianmukaisesti hoidettu ulostehuolto vaikuttaa monin tavoin elämäämme. Kuvassa on oletettu tilanne, josssa kehitysmaassa olevan maaseutukylän sanitaatio saatetaan kerralla kuntoon. Seuraukset vaikuttavat kyläläisten elämään monella eri tavalla.

Ekologisen sanitaation hankkeisiin on syytä panostaa myös jatkossa. Puutteellinen ulostehuolto aiheuttaa maailmassa valtavaa inhimillistä kärsimystä. Kun ajatellaan kaikkia niitä taloudellisia seuraamuksia, joita mainituista epäkohdista johtuu, voidaan syystä esittää kysymykset:

Miksi meitä jokaista näin läheisesti koskevaa asiaa ei ole saatettu kuntoon jo aikoja sitten? Miten tähän voi olla varaa maailmassa, jossa lähes kaikki arvotetaan rahassa?

Kirjoittaja

Harri Mattila, TkT, yliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu harri.mattila@hamk.fi

Esrey S, et al. 1998, Ecological sanitation, Swedish International Development Cooperation Agency, Department for Natural Resources and the Environment, Novum Grfiska AB, Stockholm

GTZ 2005, Deutsche Gesellschaft für Technische Zusammenarbeit, Germany, saatavana osoitteessa www.susana.org, 09.10.2012

www.unicef.org/wash, 6.10.2012