Kestäviä liikkumisratkaisuja – perille asti

Kirjoittaja: Kaija Haapasalo.

Kiinnostus kestävämpiin liikkumisratkaisuihin ja valmius siirtyä kulkuneuvojen omistamisesta liikkumispalvelujen käyttämiseen ja jakamistalouteen on kasvanut. Älykkäät ja digitaaliset teknologiat luovat uusia mahdollisuuksia liikkumispalveluja tarjoaville yrityksille ja julkisille toimijoille. Tutkimus ja tietoisuus liikenteen murroksesta ja sen vaikutuksista on lisääntynyt (Höysniemi & Salonen, 2019; Salonen, 2020). MaaS Globalin Whim -palvelun tyyppiset, eri liikkumismuotoja yhdistävät kokonaispalvelut, antavat mahdollisuuksia turvata liikkumista vähäisemmillä päästöillä. Kyytien jakaminen ja kulkuneuvojen yhteiskäyttö yleistyvät, koska yhä useampi nuori ei pidä enää oman auton tai ajokortin hankkimista välttämättömänä. Yhteiskäyttöisten kaupunkipyörien ja sähköisten potkulautojen käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti.

YK:n Agenda 2030 asettaa tavoitteita myös liikkumiselle. Suomessa pyrkimyksenä on vähentää päästöjä liikkumisratkaisujen osalta vuoden 2005 tasosta 50 % vuoteen 2030 mennessä. (Liimatainen, 2017). Uutta näkökulmaa tuo myös kustannus-hyöty-analyysi eri liikkumisratkaisujen yhteiskunnallisista hyödyistä Euroopan unionin alueella. Sen perusteella jokainen kävelty kilometri tuottaa keskimäärin 37 senttiä hyötyä yhteiskunnalle, pyöräilty kilometri 18 senttiä, mutta jokaisesta autolla kuljetusta kilometristä aiheutuu yhteiskunnalle haittoja 11 senttiä (Gössling ym. 2018).

Kuutoskaupunkien 6Aika-strategian Perille asti -hankkeessa kokeiltiin 19 erilaista liikkumiseen ja saavutettavuuteen liittyvää palveluratkaisua pääkaupunkiseudulla 2018-2019. Lisäksi tehtiin n. 40 erilaista tutkimusta, selvitystä ja kehitysprojektia. Yhtenä esimerkkinä Metropolian opiskelijoiden innovaatioprojektin tuloksena syntynyt palvelukonsepti Nuuksioon kuvassa 1. Hankkeen markkinalähtöiset kokeilut palvelivat sekä matkailijoita, asukkaita että työmatkaliikkujia maalla ja merellä hyödyntäen myös olemassa olevaa joukkoliikennettä. Monissa kokeiluissa saatiin lisäarvoa digitaalisten ratkaisujen avulla. Hankkeen tulokset ja opit löytyvät Metropolia AMK:n toimittamasta Perille asti -julkaisusta, joka on luettavissa Theseus-tietokannassa.

Kuva 1. ”Reitti Nuuksioon” - julkisen liikenteen palvelukonsepti. Tekijöinä Metropolian opiskelijat Maria Holthoer ja Pauliina Riihelä.
Kuva 1. ”Reitti Nuuksioon” – julkisen liikenteen palvelukonsepti. Tekijöinä Metropolian opiskelijat Maria Holthoer ja Pauliina Riihelä.

Yhteistyöllä tuloksia ja voimaa kehitystyöhön

Hanke toteutettiin Metropolia AMK:n, Vantaan kaupungin, Espoo Marketing Oy:n, Forum Virium Helsingin, Aalto-yliopiston ja Demos Helsingin yhteistyönä 9/2017–3/2020. Se sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta osana 6Aika-strategiaa. Tavoitteena oli ratkaista nk. viimeisten kilometrien (Last mile) saavutettavuuteen liittyviä haasteita matkailun ja työmatkaliikkumisen näkökulmasta hyvin erilaisilla pääkaupunkiseudun alueilla Helsingin Jätkäsaaressa, Espoon Rantaraitilla, Nuuksion kansallispuistossa ja Vantaan Aviapoliksessa. Yhteistyö yksityisten ja julkisten toimijoiden (n. 200) välillä oli merkittävää ja tuotti uutta tietoa loppukäyttäjien tarpeista ja suhtautumisesta uusiin älykkäisiin ja kestäviin liikkumisratkaisuihin. Useampi hankkeessa testattu palvelu jatkuu ja kehittyy edelleen hankkeen loppumisen jälkeenkin.

Hankkeen projektipäälliköt painottavat eri tahojen yhteistyön merkitystä:

”Yhteistyö kaupunkien, korkeakoulujen ja kehitysorganisaatioiden välillä on arvokasta ja nopeat kokeilut hyvä keino testata uusia palveluja, joita ei esimerkiksi ole vielä markkinoilla tai jotka ovat vasta kehitteillä. Kaupunkilaiset pääsevät testaamaan näitä ensimmäisinä, kaupungit saavat arvokasta käyttäjäpalautetta suunnittelun tueksi ja yritykset pääsevät kokeilemaan palvelujaan aidossa kaupunkiympäristössä sekä saavat tukea palvelujen kehittämiseen.” (STT & Forum Virium, 2020)

Jakamistaloutta ja kimppakyytejä matkailijoille sekä työ- ja harrastusmatkoille

Erityisen onnistuneiksi hankkeessa osoittautuivat kokeilut, jotka pohjautuivat kulkuvälineiden yhteiskäyttöön ja erilaisten digitaalisten alustojen hyödyntämiseen. Matkailijoille tarjottiin Jätkäsaaressa ja Vantaan Aviapolis-alueen hotelleissa yhteiskäyttöisiä sähköpyöriä yhdistettynä ääniohjattuun navigointi- ja reittipalveluun. Espoossa kokeiltiin Nuuksioon.fi -verkkopalvelua, joka yhdistää julkisen liikenteen ja alueen retkeilyreitit ja Vantaalla Stopoverguide.fi – verkkopalvelua matkailijoille. Metsähallitus on kiinnostunut jatkamaan Nuuksioon.fi -palvelua ja skaalaamaan sitä myös muihin kansallispuistoihin.

Jakamistalous mahdollistaa tehokkaampaa ja kestävämpää työmatkaliikkumista. Vantaalla neljän yrityksen työntekijöillä oli mahdollisuus tarjota ja pyytää kimppakyytiä töihin selainpohjaisen ratkaisun avulla. Kokeilun ansiosta palvelun käyttöä ollaan käynnistämässä muissakin kunnissa. Vantaalla kokeiltiin myös taittopyöriä muutamissa yrityksissä osana työmatkaketjua. Niitä on kätevämpi kuljettaa julkisissa liikennevälineissä kuin tavallisia pyöriä. Myös Metropolia AMK:n tavoite on edistää kestävää työmatkaliikkumista. Siksi henkilöstölle toteutettiin oma taittopyöräkokeilun jatkoprojekti. Kokeiluun osallistui 20 Metropolian työntekijää eri kampuksilta keväällä 2019. Kokeilu lisäsi kiinnostusta etenkin sähköpyörän hankintaan ja käyttöön työmatkoilla. Taittopyöräkonseptin jatkokehittäminen vaatii kuitenkin yhteistyötä julkisten liikkumispalvelujen tarjoajien kanssa sekä työnantajien halua tukea tällaisen palvelun käyttöä taloudellisesti.

Hankkeessa testattiin myös jakamistalouteen perustuvia ratkaisuja lähilogistiikassa. Jätkäsaaressa asukkaat saivat kokeilla yhteiskäyttöisiä kuormapyöriä sekä pieniä jakelukuljetuksia sähköisillä kuormapyörillä (kuva 2). Kuormapyörät olivat hankkeen kokeilujen aikana asukkaiden keskuudessa suosittuja ja siksi tarvitaan uusia kokeiluja, joissa edistetään kuormapyörien käyttöä pääkaupunkiseudulla asumishankkeiden yhteydessä.

Kuva 2. Jätkäsaaressa kokeiltiin jakelukuljetuksia Eezery Enterprise Oy:n sähköisillä kuormapyörillä (kuvakaappaus Jätkä kokeilee -sivun videosta, FVH).
Kuva 2. Jätkäsaaressa kokeiltiin jakelukuljetuksia Eezery Enterprise Oy:n sähköisillä kuormapyörillä (kuvakaappaus Jätkä kokeilee -sivun videosta, FVH).

Kimppakyydit voivat olla ratkaisu myös harrastuskohteiden kestävämpään saavutettavuuteen. Helsinkiläinen juniorijalkapalloseura Pallo-Pojat Juniorit ry (PPJ) osallistui kokeiluun, jossa joukkueen lapset haettiin suoraan kouluista minibusseilla harjoituksiin (kuva 3). Mukana oli yhteensä 11 koulua Helsingistä ja kyytejä ajettiin viikoittain noin 650 kappaletta. Palvelu lisäsi perheiden yhteistä aikaa iltaisin. Pelikyytimalli on mahdollista ottaa käyttöön myös muualla hyödyntämällä avointa ja ilmaista opaskirjaa, jonka Forum Virium tuotti yhdessä PPJ:n kanssa (Järvelin, 2020).

Kuva 3. PPJ. Forum Virium Perille Asti -hanke. Helsinki 20.9.2019. Kuva: Jussi Eskola.
Kuva 3. PPJ. Forum Virium Perille Asti -hanke. Helsinki 20.9.2019. Kuva: Jussi Eskola.

Meri ja saaristo kaikkien ulottuville kestävästi

Jakamistalous korostui myös Espoossa Rantaraitin kokeiluissa. Skipperi-kaupunkivenepalvelussa saa vuokrata soutuveneitä ja moottoriveneitä ennakkovarauksella digitaalisen palvelun kautta (kuva 4). Tämä kokeilu lisäsi selvästi kiinnostusta veneilyyn. Kokeilun aikana palvelua käyttäneistä 45 % ilmoitti, ettei olisi veneillyt ilman palvelua. Kaupunkivenepalvelun on tarkoitus laajentua kesällä 2020 laajemmin Suomessa sekä Ruotsiin Tukholman alueelle.

Kuva 4. Digitaalinen Skipperi-kaupunkivenepalvelu kokeilussa Espoossa (Karoliina Korpela, Espoo Marketing Oy).
Kuva 4. Digitaalinen Skipperi-kaupunkivenepalvelu kokeilussa Espoossa (Karoliina Korpela, Espoo Marketing Oy).

Satamapaikka.com -palvelun avulla vierasveneilijät saivat vuokrata vakituisia venepaikkoja. Vaikka vuokrausmäärät jäivät kokeilussa vähäisiksi, herätti ”Veneellä töihin”  sekä omien venepaikkojen vuokrausmahdollisuus kiinnostusta veneilijöiden keskuudessa. Useiden venekerhojen ja kaupunkien säännöt kieltävät kuitenkin venepaikkojen alivuokrauksen. Onneksi 2020 uudistuva vesiliikennelaki huomioi paremmin jakamistalouteen perustuvan veneilykulttuurin kasvamisen. Helsingin Jätkäsaaressa sekä Espoossa kokeiltiin hankkeen aikana myös BOUT- eli “Veneiden Uber” -palvelua. Digitaalisen palvelun tavoitteena oli helpottaa pääsyä Helsingin ja Espoon lähisaaristoon ja rantakohteisiin yhdistämällä venekyytejä tarvitsevat ja niitä tarjoavat kaupunkilaiset.

Helpotusta parkkiongelmiin yhteiskäyttöautoilla ja parkkikameroilla

Yksityisautoilu tuo mukanaan paikoitusongelmia kaupunkiympäristön lisäksi myös suosituissa luontokohteissa kuten Nuuksion kansallispuistossa. Teknologian tutkimuskeskus VTT kehitti hankkeen aikana uuden Parkkihaukka.fi – palvelun, joka antaa reaaliaikaista liikkumiseen liittyvää tietoa Nuuksion luonnonpuistoon suuntaavalle matkailijalle. Palvelu hyödyntää aurinkopaneeleilla toimivia parkkikameroita ja raportoi alueen reaaliaikaisesta pysäköintitilanteesta verkkopalvelussaan. Palvelu sai positiivista palautetta kävijöiltä ja Metsähallitus on kiinnostunut jatkamaan ja laajentamaan sen käyttöä.

Jätkäsaaressa testattiin myös kestävämpää ratkaisua matkailijoiden ja alueen asukkaiden paikoitusongelmiin. DriveNow:n yhteiskäyttöautoilla saapuneilla oli mahdollisuus saada parkkipaikka Easypark-sovelluksen avulla niille varatuilta paikoilta. Kokeilun perusteella yhteiskäyttöautoille on selvästi tarvetta, mutta valitettavasti DriveNow lopetti toimintansa Suomessa helmikuussa 2020.

Metropolia AMK 6Aika Perille asti -hankkeessa

Metropolia AMK:n monialaiselle liiketalouden, tuotantotalouden ja palvelumuotoilun projektitiimille ja näiden koulutusohjelmien opiskelijoille 6Aika Perille asti -hanke tarjosi hienon mahdollisuuden lisätä ymmärrystä kestävämmistä liikkumispalveluista sekä tiivistää yhteistyötä pääkaupunkiseudun kaupunkien, matkailualan yritysten ja liikkumispalveluyritysten kanssa. Hanke tarjosi monelle opiskelijalle mahdollisuuden osallistua tutkimustyöhön joko projektiassistenttina tai kerätä uutta tietoa ja kehittää palveluja osana innovaatioprojektia.  Hanke kytkeytyi Metropolia AMK:n “Älykäs liikkuminen” -innovaatiokeskittymään ja professori Arto O. Salosen 11/2016–10/2019 johtaman liikenteen murrosta tutkivan hankkeen tutkimuksiin. Näissäkin tutkimuksissa on osoitettu, että turvallinen, kohtuuhintainen, ruuhkaton ja vähähiilinen liikkuminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistä ja eri sektoreiden välistä yhteistyötä (Salonen 2020).

Metropolian tutkimustyö tuki kaupunkien osatoteuttajia kokeilujen valintaprosessissa sekä hankkeessa mukana olleita yrityksiä palvelujen jatkokehittelyssä ja liiketoiminnan suunnittelussa. Hankkeeseen osallistuneet yritykset ja asukkaat olivat pääosin tyytyväisiä ja innostuneita. Linkit Metropolian tekemiin tutkimuksiin ja selvityksiin löytyvät Metropolian Perille asti -hankkeen www-sivuilta.

Kirjoittaja

Kaija Haapasalo, KTM, Lehtori ja projektipäällikkö Perille asti -hanke, Metropolia AMK, kaija.haapasalo(at)metropolia.fi


Gössling, S., Choi, A., Dekker, K. and Metzler, D. (2018). The social cost of automobility, cycling and walking in the European Union. Ecological Economics 158: 65-74, Haettu 31.3.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2018.12.016

Haapasalo K. (Ed). (2020). Perille asti, In: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 31.3.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-203-2:

Höysniemi, S. & Salonen, A. O. (2019). Towards Carbon-Neutral Mobility in Finland: Mobility and Life Satisfaction in Day-to-Day Life. Sustainability 11(19), 5374. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://doi.org/10.3390/su11195374

Järvelin, A. (2020). KOULULTA TREENEIHIN JA TAKAISIN – Näin siirrät harjoitukset illoista iltapäiviin ja hoidat lasten kuljetukset – Pallo-Pojat Juniorit Treenikyyti. Forum Virium Helsinki & PPJ Helsinki. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://drive.google.com/file/d/1FoRvqk395sPMFTkkkSP7Rljwc_wrPFpk/view

Liimatainen, H. (2017). Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen 2030 – politiikkatoimenpiteiden tarkastelu, Liikenteen tutkimuskeskus Verne. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://www.tut.fi/verne/liikenteen-paastotavoitteiden-saavuttaminen-2030-politiikkatoimenpiteiden-tarkastelu/

Metropolia Ammattikorkeakoulu, Perille asti- hankkeen verkkosivut. Haettu 31.3.2020 osoitteesta https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/perille-asti

Ponto, H. (2020). Forum Virium Helsinki, Uutiset 02.04.2020: Kahdeksaa sujuvan liikkumisen palvelua kokeiltiin Helsingissä – Perille asti -hankkeen avulla kaupungille kokemusta älykkäistä liikkumisen palveluista. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://forumvirium.fi/uutiset/

Salonen, A. O. (2020). Policy Brief 1/2020. Kulkutapojen uudistamisella on kiire – näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä se onnistuu. Haettu 30.3.2020 osoitteesta https://www.theseus.fi/handle/10024/282913

STT Tiedote 9.3.2020 15:20:42 EET | Vantaan Elinkeinopalvelut / Perille asti -hanke; Älykkään liikkumisen kokeiluista uusia palveluja pääkaupunkiseudulle. Haettu 30.3.2002 osoitteesta https://www.sttinfo.fi/tiedote/alykkaan-liikkumisen-kokeiluista-uusia-palveluja-paakaupunkiseudulle?publisherId=69817911&releaseId=69876426

Tulossa parempaa? Liikkumiskulttuurin murroksen piirteet

Elämme liikkumiskulttuurin globaalissa murroksessa. Murros perustuu (a) kestävään kehitykseen, (b) järjestelmäajatteluun, ja (c) aineettomaan hyvinvointiin. (Kallio ym. 2015, Salonen & Rouhinen 2015, Salonen ym. 2014, Salonen & Åhlberg 2013.) Tähän asti autoja on pitänyt olla paljon, sillä henkilöautojen käyttöaste on tyypillisesti alle 10 prosenttia ajasta (Bates & Leibling 2012). Viihtyisissä, turvallisissa ja vetovoimaisissa kaupungeissa liikkuminen perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja sujuvaan joukkoliikenteeseen (UN Environment 2016, Terrien ym. 2016, myös Salermo ym. 2016).

Autotalleihin ja parkkipaikoille pysäköidyt pääomat eivät hyödytä ketään. Ne vievät tilaa, jota kaupungistuvissa yhteiskunnissa on yhä niukemmin saatavilla. Autojen melusta ei pidetä, ja ruuhkat turhauttavat. Lisäksi henkilöautojen käyttötapojen muutos on kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä (Liimatainen ym. 2015). Kävelyn ja pyöräilyn lisääntyminen, liikkumisen joukkoistuminen ja itseajavien sähköisten kulkuneuvojen käyttöönotto auttavat pitämään huolta omasta terveydestä, lisää ihmisten yhteenkuuluvuutta ja huolehtii meidän jälkeemme elävien ihmisten hyvän elämän mahdollisuuksista.

Kestävämpiin liikkumisen tapoihin siirtymistä osoittaa jo esimerkiksi se, että Espoossa joukkoliikenteellä tehtyjen matkojen määrä on kasvanut 28 prosenttia vuosina 2005–2015, kävely keskusta-aluilla 70 prosenttia ja Espoon keskusten välinen pyöräily 71 prosenttia (Liikenne Espoossa 2015). Tukholmassa enää joka kymmenes 18 vuotta täyttävä nuori ajaa ajokortin. Heille huoleton ja helppo liikkuminen on oleellisempaa kuin kulkuvälineiden omistamisen antama status (Aretun 2014).

Sähköautoja on nyt Suomessa noin 1000, mutta reilun kymmenen vuoden päästä jo 100–200 kertaa enemmän (Nylund ym. 2015). Itseajavat ja yhteiskäyttöiset autot yleistyvät 2018–2022 (Shanke ym. 2013, 37–44). Uusimpien ennusteiden mukaan Yhdysvalloissa ei enää myydä kuljettajan ohjaamia autoja vuonna 2040 (Corwin ym. 2016). Itseajavien autojen yhteiskäytön yhdistäminen sujuvaan joukkoliikenteeseen voi vähentää autotarpeen kymmenesosaan nykyisestä (OECD 2016; PriceWaterhouseCoopers 2013) ja poistaa liikenneonnettomuudet lähes kokonaan (Singh 2015). Liikkumispalvelu, johon kuuluisi 9000 itseajavaa ja yhteiskäytössä olevaa autoa, voisi New Yorkissa turvata joustavan liikkumisen siten, että keskimääräinen odotusaika olisi vain murto-osa nykyisestä taksin odotusajasta eli 36 sekuntia. Lisäksi palvelun käyttökustannukset olisivat vain kolmasosa omassa omistuksessa olevaan henkilöautoon verrattuna (Corwin ym. 2015; ks. myös Martinez ym. 2015). Digitaalisiin ratkaisuihin perustuvan alustatalouden kehittyminen auttaa tällaisten palvelujen hallinnoinnissa.

Pyöräilyn kytkemistä osaksi liikkumispalvelua on testattu jo vuosia esimerkiksi kaupunkipyörien muodossa (Salermo ym. 2016). Robottibussikokeilujakin tehdään jo (Gibbs 2016). Ilman kuljettajaa liikkuva bussi ei kuitenkaan herätä kyytiin astuvan luottamusta. Tämän vuoksi kuljettajan tilalla voidaan nähdä vaikkapa paikallisen leipomon uunituoretta leipää myyvä kioskin pitäjä. Ja lähijunaan voidaan perustaa päivittäistavarakauppa. Yhteiskunnan palveluiden on mahdollista integroitua osaksi liikkumisratkaisuja, mikä lisää liikkumispalvelujen houkuttelevuutta.

Liikkumisesta on tulossa erilaisia liikkumistapoja yhdistävä palvelu (Mobility as a Service). Liikkumiskulttuurin muutos ilmenee kehityskulkuna, jossa suurten massojen liikkumisen turvaavat runkolinjat perustuvat raideliikenteeseen. Bussiliikenne mukautuu joustavasti todellisen tarpeen mukaisesti. Jaetut, itseajavat kulkuneuvot vastaavat busseja yksilöllisemmästä ihmisten ja tavaroiden liikkumisesta. Kävelijän ja pyöräilijän valta lisääntyy, sillä autonomiset ajoneuvot ovat sensitiivisiä, ja ne eivät ota riskejä (Millard-Ball 2016; myös Tennant ym. 2016). Pyöräilystä ja jalankulkemisesta tulee entistä houkuttelevampi liikkumistapa.

Kirjoittaja

Arto O. Salonen, KT, dos., yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, arto.salonen(at)metropolia.fi

Aretun, Å. (2014). Developments in driver’s licence holding among young people. Potential explanations, implications and trends Linköping: VTI rapport 824A

Bates, J. & Leibling, D. (2012). Spaced Out. Perspectives on parking policy. London: RAC Foundation.

Corwin. S., Vitale, J., Kelly, E. ja Elizabeth, C. (2015). The future of mobility. How transportation technology and social trends are creating a new business ecosystem. New York: Deloitte University Press.

Corwin, S., Jameson, N., Pankratz, D. ja Willigmann, P. (2016). The future of mobility: What’s next? Tomorrow’s mobility ecosystem – and how to succeed in it. New York: Deloitte University Press.

Gibbs, S. (2016). Self-driving buses take to roads alongside commuter traffic in Helsinki. The Guardian. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: https://www.theguardian.com/technology/2016/aug/18/self-driving-buses-helsinki

Kallio, J., Tinnilä, M., & Raulas, M. (2015). MaaS Services and Business Opportunities. Research reports of the Finnish Transport Agency 56/2015. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf8/lts_2015-56_maas_services_web.pdf

Liikenne Espoossa 2015. Espoon kaupunki: Kaupunkisuunnittelukeskus. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: https://issuu.com/espoonkaupunki/docs/liikenne_espoossa_2015_kaupunkisuun

Liimatainen, H., Nykänen, L., Rantala, T., Rehunen, A., Ristimäki, M., Strandell, A., Seppälä, J., Kytö, M., Puroila, S. ja Ollikainen, M. (2015). Tarve, tottumukset, tekniikka ja talous. Ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpiteet liikenteessä. Helsinki: Ilmastopaneelin raportti

Martinez, L., Correia, G., & Viegas, J. (2015). An agent-based simulation model to assess the impacts of introducing a shared-taxi system: an application to Lisbon (Portugal). Journal of Advanced Transportation, 49(3), 475–495.

Millard-Ball, A. (2016). Pedestrians, Autonomous Vehicles, and Cities. Journal of Planning Education and Research.  DOI: 10.1177/0739456X16675674

Nylund, N., Tamminen, S., Sipilä, K., Laurikko, J., Sipilä, E., Mäkelä, K., Hannula, I., ja Honkatukia, J. (2015). Tieliikenteen 40 %:n hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen 2030: Käyttövoimavaihtoehdot ja niiden kansantaloudelliset vaikutukset. Helsinki: VTT

OECD (2016). Urban Mobility System Upgrade. How shared self-driving cars could change city traffic. Paris: International Transport Forum

PriceWaterhouseCoopers (2013). Look Mom, No Hands! Forging into a brave new (driverless) world. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: http://www.detroitchamber.com/wp-content/uploads/2012/09/AutofactsAnalystNoteUSFeb2013FINAL.pdf

Salermo, M., Hublin,  P., Aalto-Setälä,  N., Suomela, H., Hämäläinen, T.  &  Antikainen, J. (2016). Pyöräily palveluistuvassa liikennejärjestelmässä.  Liikennevirasto, liikenne ja maankäyttö -osasto.  Helsinki 2016. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 29/2016.

Salonen, A., Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P. & Danielsson, J. (2014). Sustainable consumption in Finland – the phenomenon, consumer profiles and future scenarios. International Journal of Marketing Studies 6(4), 59–82.

Salonen, A. & Rouhinen, S. (2015). Vastuullinen maailmasuhde – tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä. Tiedepolitiikka 3(40), 7–16.

Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Towards sustainable society – From materialism to post-materialism. International Journal of Sustainable Society 5(4), 374–393.

Shanke, R., Jonas, A., Devitt, S., Huberty, K., Flannery, S., Greene, W., Swinburne, B., Locraft, G., Wood, A., Weiss, K., Moore, J., Schenker, A., Jain, P., Ying, Y., Kakiuchi, S., Hoshino, R & Humphrey, A. (2013). Autonomous Cars: Self-Driving the New Auto Industry Paradigm. Morgan Stanley Research’s Blue Paper. New York: Morgan Stanley.

Singh, S. (2015). Critical reasons for crashes investigated in the National Motor Vehicle Crash Causation Survey. Traffic Safety Facts Crash-Stats. Report No. DOT HS 812 115. Washington, DC: National Highway Traffic Safety Administration.

Tennant, C.,Howard. S.,Franks, B., & Baue, M., (2016). Autonomous Vehicles – Negotiating a Place on the Road. London: London School of Economics and Political Science Department of Psychological and Behavioural Science, via LSE Consulting.

Terrien, C., Maniak, R., Chen, B., Shaheen, S. (2016). Good practices for advancing urban mobility innovation: A case study of one-way carsharing. Research in Transportation Business & Management, 20, 20-32.

UN Environment 2016. Global Outlook on Walking and Cycling 2016. UN Environment, Nairobi. Luettavissa: http://www.unep.org/Transport/SharetheRoad