Lisää asiakasymmärrystä luoville aloille

Kirjoittaja: Hanna Rajalahti.

Luovien alojen osaamisen hyödyntäminen on (ainakin) kolmatta hallituskautta yksi elinkeinorakenteen vahvistamisen tavoite (ks. TEM 2014, OKM 2017, Valtioneuvosto 2019). Luovat alat tarkoittavat taiteista, muotoilusta ja arkkitehtuurista kumpuavaa toimintaa, joka tuottaa erilaisia tuotteita, palveluja, sisältöjä ja osaamista (OKM 2017, 17).

Yhteiskunnallisena tavoitteena ei ole vain luovien alojen työllisyystilanteen parantaminen, vaan ennen kaikkea aineettoman arvonluonnin kehittäminen Suomessa. Tämäkin tavoite on ”helpommin sanottu kuin tehty” ja edellyttää monia uudistuksia, sosiaaliturvan päivityksestä ekosysteemien luomiseen (OKM 2017).

Yksi työkalu yhteistyön edistämiseen ovat välittäjäorganisaatiot, jotka auttavat toimijoita löytämään toisensa. Tässä katsauksessa tarkastelen välittäjäorganisaatioita julkisen taiteen kontekstissa: Taidekonsultit ovat asiantuntijoita, jotka auttavat tilaajaa, esimerkiksi rakennuttajaa, hankkimaan taidetta julkisiin tiloihin (ks. RTS 2018).

Haaga-Helia pilotoi Ornamon vetämässä ja ESR:n rahoittamassa Taide käyttöön -hankkeessa valmennusta, jossa taiteilijat ja muotoilijat kehittivät yrittäjävalmiuksiaan toimiakseen taidekonsultteina. Valmennus koostui viidestä kuukauden välein järjestetystä työpajapäivästä ja virtuaalisista vertaiskeskusteluista niiden välillä. Osallistujat työstivät valmennuksen aikana työkirjaan omaa palvelukonseptiaan. Lisäksi he verkostoituivat agenttien ja managerien sekä kuntien tilaajatoimijoiden kanssa. Pilottiin osallistui 19 taiteilijaa, muotoilijaa tai muuta luovan alan ammattilaista.

Valmennuksen lähtökohtana olivat yritysten havainnot taiteen hankkimisen vaikeuksista sekä osallistujien itsearvioinnin tuloksena kirkastuneet osaamistarpeet. Ornamon selvityksen (2014) mukaan yritysten on vaikea tunnistaa taiteen myyntikanavia ja hankkia taidetta. Yritykset toivovat omista lähtökohdistaan lähtevää palvelua, jossa mielellään saisi olla välittäjä yrityksen ja taiteilijan välillä (emt., 30).

Osallistujien itsearviointi näytti samat taiteen hankinnan vaikeudet myyjän vinkkelistä: Taiteilijat ja muotoilijat kokivat vaikeaksi potentiaalisten asiakkaiden tunnistamisen ja kontaktoinnin sekä markkinoinnin ja myyntineuvottelut. Luovien alojen edustajat ymmärtävät taidealaa, mutta rakentamisen eri toimijoiden ja rakentamisen prosessin tuntemus on heikko.

Lähdimme liikkeelle vertaisoppimisella: Alalla jo toimivat taidekonsultit kertoivat työstään. Tämän jälkeen aloimme rakentaa asiakasymmärrystä. Ensinnäkin, julkisen taiteen tilaajat ja rakentamista edustavat asiantuntijat tulivat työpajaan kertomaan työstään. Työpajan jälkeen osallistujat saivat tehtäväksi tunnistaa yhden mahdollisen asiakasryhmänsä ja selvittää, minkälaista tietoa asiakas tarvitsee julkisen taiteen tilaamista koskevan päätöksenteon tueksi.

Harjoittelimme myös myyntikohtaamista tilaaja-asiakkaan kanssa Haaga-Helian Sales Labissa, joka mahdollistaa myyntitilanteen videoinnin ja arvioinnin jälkikäteen. Se, mikä aluksi kuulosti osallistujista pelottavalta, osoittautui Sales Labissa erinomaisen innostavaksi roolipeliksi! Lisäksi osallistujat määrittelivät ja kehittivät omaa, julkisen taiteen markkinoilla tunnistettavaa asiantuntijabrändiään.

Valmennuksen jälkeen tehdyn kyselyn mukaan osallistujat kokivat valmiuksiensa kehittyneen. He tunnistivat uusia mahdollisuuksia taiteen ja oman osaamisensa hyödyntämiseen. Myös rakennusalan toimintatapojen tuntemus vahvistui. Neljä 19:stä osallistujasta sanoi aloittaneensa uutta liiketoimintaa valmennuksen jälkeen.

Pilottivalmennus osoitti, että asiakasymmärryksen vahvistaminen tuottaa uudenlaista osaamista luovien alojen ammattilaisille. Mahdollisesti valmennus myös tuki osallistujien valmiuksia asettua luovien alojen ja muun elinkeinotoiminnan välittäjäksi. Saimme myös vahvistusta siihen, että välittäjäorganisaatioiden koulutuksessa asiakasymmärryksen kehittäminen on keskeinen osaamisalue.

Jos ja kun poliittinen tahto synnyttää Suomeen lisää luovien alojen välittäjäorganisaatioita, olisi tärkeää myös tutkia välittäjien toimintaa ja tarvittavaa osaamista. Näin voisimme yhdistää luovien alojen ja liiketoiminnan koulutusta vastaamaan nykyistä paremmin aineettoman arvonluonnin tarpeita.

Kirjoittaja

Hanna Rajalahti, VTT, Yliopettaja, Haaga-Helia, hanna.rajalahti(at)haaga-helia.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). 2017. Luova talous ja aineettoman arvon luominen kasvun kärjiksi. Luovat alat Suomen talouden ja työllisyyden vahvistajina -työryhmän raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:18. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79725/Luova%20talous%20ja%20aineettomat%20arvot_FINAL.pdf?sequence=3&isAllowed=y Luettu: 28.10.2019.

Ornamo. 2014. Taiteen markkinatutkimus. Raportti kuvataiteen ja taidekäsityön markkinoista Suomessa 2014. https://www.ornamo.fi/app/uploads/2015/10/Ornamo_Taiteen_markkinatutkimus_tiivistelma.pdf Luettu 28.10.2019.

Rakennustietosäätiö (RTS). 2018. Taide rakentamisessa: Taidekonsultointi. https://taiderakentamisessa.fi/taidekonsultointi Luettu 28.10.2019.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). 2014. Valtioneuvoston periaatepäätös aineettoman arvonluonnin kehittämisohjelmasta. https://ek.fi/wp-content/uploads/Paatos_aineettoman_arvonluonnin_kehittamisohjelmasta2014-1.pdf Luettu: 28.10.2019.

Valtioneuvosto. 2019. Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelma 2019. https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma Luettu 28.10.2019.

Luovien alojen IPR – tekijän- ja teollisoikeuksia!

Kirjoittajat: Juhani Talvela, Marika Ahlavuo, Matti Kurkela & Hannu Hyyppä.

Aineeton pääoma on keskeinen uuden talouden tuotannontekijä. Sen merkitys on erittäin suuri ja keskeinen varsinkin nousevissa talouksissa. Luovan työn tuotosten suojaaminen on sekä tärkeää että vaikeaa. Perinteinen tekijänoikeus on edelleen luovan työn tekijöillä heikosti hallinnassa, ja samaan aikaan sen suojaa koetellaan oikeustapauksissa. Osaamisen vähyys ja tuen puute rajoittavat tekijänoikeuksien ja muiden IPR-oikeuksien tehokasta käyttämistä. Verkostomaisen talouden maailmassa tilanne hankaloituu edelleen. IPR-oikeuksiin liittyvän koulutuksen kehittäminen ja niiden tehokas haltuunotto ovat maamme luovien alojen toiminnan kannalta välttämätön edellytys. Tekijänoikeuksien merkitys on jatkossakin suuri, mutta myös teollisoikeudet ovat enenevässä määrin tärkeitä luovien tuotosten suojauksissa.

Johdanto

Aineeton pääoma on uuden ajan talouden keskeinen tuotannontekijä, jonka merkitys on kasvanut nopeasti. Teollistuneissa OECD maissa yritysten arvosta suurin osa muodostuu aineettomasta omaisuudesta (Kuva 1). Investoinnit aineettomaan pääomaan ovat myös kasvaneet nopeasti, ja ylittävät joissakin maissa perinteisten investointien arvon (kts. esim. OECD, 2015 tai Corrado et. al, 2013).

Kuva 1. Aineellisen (Tangible) ja aineettoman (Intangible) pääoman keskimääräinen osuus S&P 500 yritysten arvosta (Ocean Tomo, 2019).

In the Old Economy, the value of a company was mostly in its hard assets—its buildings, machines, and physical equipment. In the New Economy, the value of a company derives more from its intangibles—its human capital, intellectual property, brainpower, and heart. In a market economy, it’s no surprise that markets themselves have begun to recognize the potent power of intangibles. It’s one reason that net asset values of companies are so often well below their market capitalization.
—Vice President Al Gore (USA), speech at the Microsoft CEO Summit, May 8, 1997

Luovat alat ovat aineettoman pääoman kannalta polttopisteessä. Luovan työn tuotoksena syntyy taiteellisia teoksia ja taideteollisia ratkaisuja. Mutta turhan usein teoksen tekijällä ei ole riittävää osaamista työnsä tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen tai riittävän suojauksen määrittämiseen ja toteuttamiseen. Näiden puutteiden johdosta luovien alojen kaupallinen potentiaali ja tuottavuus heikkenevät.

Luovan työn tuotosten suojaamiseen on tarjolla sekä formaaleja että ei-formaaleja menetelmiä. Aineettomat oikeudet (IPR-oikeudet) kuten patentit, tekijänoikeudet, mallisuojat ja tavaramerkit ovat formaaleja suojauskeinoja. Niiden avulla luova taiteilija tai keksijä tai näiden työnantaja voi suojata teoksen tai keksinnön. Formaali suojaus vähentää luvattoman kopioinnin tai käytön riskiä. Ei-formaalit suojausmenetelmät, kuten liikesalaisuus, kompleksisuus, nopeus ja lisäarvopalvelut tarjoavat suojaa tapauskohtaisesti. Aika monessa tapauksessa ne ovat kuitenkin sangen varteenotettava vaihtoehto pienen yrityksen tarpeisiin.

Luovan työn tekijät ja pk-yritykset tuntevat heikosti suojaamiseen soveltuvia menetelmiä. Humanistisen ammattikorkeakoulun vetämässä Creve 2.0 -hankkeessa on todettu luovien alojen IPR-osaamisen puutteet ja tarve niihin liittyvän ymmärryksen lisäämiseen. Koulutus on hyvin vähäistä rajoittuen asian esittelyyn eräiden AMK:n yksittäisillä kursseilla. Myös yliopistokoulutuksessa IPR-teeman koulutus on vähäistä ja hajanaista.

Näyttävät uutiset patenttiriitojen suurista vahingonkorvauksista ja tunnettujen artistien tekijänoikeusloukkauksista antavat kuvan, ettei yksittäisellä taiteilijalla tai pienellä yrityksellä ole mahdollisuutta selvitä IPR-riidoista ehjänä – saati sitten voittajana. Mutta silti IPR on muuttunut alati tärkeämmäksi kilpailutekijäksi, ja tietämättömyyskään ei ole hyväksi. Mitä IPR-oikeuksia luovilla aloilla siis tulisi tuntea ja miten niiden kanssa toimia?

Tekijänoikeus

Tekijänoikeus tunnetaan luovilla aloilla parhaiten. Se on automaattinen oikeus, joka syntyy silloin, kun tekijä saattaa luovan työnsä tuotoksen konkreettiseen ilmaisumuotoon paperille, saveen, marmoriin, kankaalle, tietokoneen ohjelmakoodiksi tms.

Teoskynnys on kuitenkin ylitettävä, jotta suoja syntyy. Teoksen tulee olla omaperäinen ja itsenäinen; sellainen ettei toinen tekijä tuottaisi sattumalta aivan tai lähes samanlaista. Monet sävellykset, kuvataiteelliset tai kirjalliset teokset, elokuvat ja arkkitehtoniset aikaansaannokset ovat esimerkkejä teoskynnyksen ylittävistä töistä.

Kuva 2. Paavo Nurmi sytyttämässä Olympiatulta 1952, valokuvaaja Räshid Nasretdin

Valokuva Paavo Nurmesta sytyttämässä Olympiatulta 1952 on hyvä esimerkki työstä, joka ei ylitä teoskynnystä. Vaikka kuva on historiallinen, se on kuitenkin vain tavanomainen valokuva, jonka joku muukin olisi voinut tuossa tilanteessa ottaa.

Teoskynnyksen alittumisesta huolimatta tämäkään kuva ei ole täysin vailla suojaa. Tekijänoikeuden suoja alkaa teoksen syntymisestä ja säilyy tekijän kuolemaan asti sekä vielä 70 vuotta sen jälkeen (Kuva 3). Tekijänoikeuden lähioikeudet antavat myös tavanomaisille valokuville 50 vuoden suojan valokuvan ottamishetkestä. Mikä tahansa kotialbumin valokuva on siis ns. lähioikeuden suojaama 50 vuoden ajan kuvan ottamisesta.

Kuva 3. Tekijänoikeuden voimassaolo

Suojaa nauttivan teoksen levittämiseen, muuntelemiseen, julkaisemiseen tai muuhun käyttämiseen tarvitaan aina oikeuden haltijan lupa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taiteessa on joskus vaikeaa vetää raja plagioinnin ja aiempien teosten innoituksen välille. Kun musiikissa lainataan aiempien kappaleiden sointuja, sävelkulkuja ja rytmejä, niin onko kyseessä uusi teos vaiko plagiaatti. Verkosta löytyy paljon esimerkkejä näistä riidoista (kts. esim. https://youtu.be/o0wsiLdPVWQ).

Suomessa tekijänoikeusriidat käsitellään Markkinaoikeudessa. Vuonna 2017 uusia riitoja käynnistyi 20 kpl, joista valtaosassa oli kyse elokuvien tai TV-sarjojen luvattomasta lataamisesta. Joitakin riitoja syntyi myös mm. valokuvien käyttöoikeuksista, teollisten asennusohjeiden kopioinnista ja valomainoksen suunnittelutyön tuloksesta.

Teollisoikeudet

Tekijänoikeuden lisäksi taiteellisten teosten suojaamiseen voidaan harkita myös muita menetelmiä. Tavaramerkki ja mallisuoja edustavat taideteollisen työn suojaamista, jossa suojauksen kohde on sekä taiteellisesti erottuva että teollisesti hyödynnettävissä. Mallisuoja kieltää esim. Fiskarsin saksien oranssin värin käyttämisen kilpailevissa tuotteissa. Tavaramerkkinä rekisteröity Applen omenalogo (Kuva 4) on 214 miljardin USD:n arvoisena maailman arvokkain liikemerkki (Interbrand, 2018).

Kuva 4. Maailman arvokkain tavaramerkki

Suomessa haetaan vuosittain yli 4000 tavaramerkkiä ja parisen sataa mallisuojaa. Tavaramerkkirekisteröinti on voimassa aina 10 vuotta kerrallaan ja sen uusimiselle ei ole rajoitusta. Maailman vanhin edelleen voimassa oleva tavaramerkki vuodelta 1879 on Bass-olutmerkin punainen kolmio (Kuva 5).

Kuva 5. Bass-oluen tavarmerkki vuodelta 1876 ja nyt

Tavaramerkki on yleisin ja maailman laajimmin levinnyt IPR-oikeus. Uusia rekisteröintejä oli vuonna 2018 yli 12 miljoonaa. Niistä 46% tehtiin Kiinassa, mikä kuvastaa muuttunutta maailmantaloutta. Tavaramerkiksi voi rekisteröidä minkä tahansa graafisesti esitettävän tuotoksen, kuten vaikkapa tekstin, merkin, iskulauseen tai logon. Jos sekaantumisen vaaraa ei ole, samankaltainen tavaramerkki voidaan rekisteröidä myös toiselle, kuten esim. Polo auto, Polo pastillit, Polo silmälasit, Polo vaatemerkki. Tavaramerkki ja mallisuoja ovat alueellisia oikeuksia, jotka tulee rekisteröidä kaikissa niissä maissa, joissa niiden halutaan olevan voimassa. Euroopan Unionin teollisuusoikeuksien virasto EUIPO, tarjoaa EU:n kattavan tavaramerkin tai mallin rekisteröintiä.

Tavaramerkki on brändin rakentamisen perusta ja kulmakivi. Ilman sitä ei ole brändiä eikä mitään kiintopistettä, jonka varaan yrityksen liikearvoa voitaisiin kasvattaa. Brändin rakentaminen lähtee siis sopivan tavaramerkin tekemisestä ja rekisteröimisestä.

Mallisuoja kohdistuu tuotteen muotoiluun, ulkonäköön, tuntumaan, yksityiskohtiin ja osiin. Rekisteröity mallisuoja on voimassa 5 vuotta, ja se voidaan uudistaa enintään neljä kertaa (max. 25 vuotta). Tästä syystä esim. Coca Colan pullojen muoto ei säily vuosikymmenestä toiseen, vaan uudistuu aika ajoin.

Verkostomaiset liiketoimintamallit

Luovien alojen uudet ansaintamallit tuottavat lisävaatimuksia IPR-osaamiselle. Useiden tekijöiden tapauksessa oikeuksien jakautuminen on tunnettava ja niistä on pystyttävä sopimaan, ennen kaupallista käyttöä. Yksittäinen tekijä ei voi hyödyntää kokonaisuutta, vaan asiasta on sovittava kaikkien tekijöiden kesken. Ja mieluiten kirjallisesti ja jo yhteistyötä suunniteltaessa.

Myös uuden teknologian tuottamat mahdollisuudet luovan työn tekemiseen vaativat tarkkuutta IPR-oikeuksissa. Ohjelmistojen lisenssiehdot on aiheellista tuntea ja huomioida, samoin kuin pilvipalvelujen tarjoajan mahdollisesti edellyttämät oikeudet materiaalien käyttöön ja jakamiseen.

Tarve IPR-osaamisen kehittämiselle on suuri. Luovien alojen tulee osata tietysti luoda taiteellisia teoksia, mutta myös kyetä suojaamaan ja taloudellisesti hyödyntämään tuotoksiaan. Ammattikorkeakoulujen koulutukseen tulisikin saada enemmän IPR-opetusta. Taiteen koulutukseen etenkin tekijänoikeuksia ja insinöörikoulutukseen patentointiin liittyvää koulutusta. Kaupallisella alalla brändin rakentamiseen ja IPR-oikeuksien hyödyntämiseen liittyvän osaamisen lisääminen olisi välttämätöntä.

Osaamista ja ymmärrystä tarvitaan taiteen tekijöille, joiden kädestä, kynästä tai hiirestä luovuus konkretisoituu teokseksi. Ja yrityksille, jotka osallistuvat luovien teosten ja tuotosten hyödyntämiseen ja kaupallistamiseen. Aineettomat IPR-oikeudet ovat uuden talouden kasvumoottori. Erityisesti nousevissa talouksissa IPR-oikeudet ovat perusta niiden kasvulle ja meidän on oltava tässä kehityksessä sekä hereillä että mukana. Tekijän- ja teollisoikeudet on syytä ymmärtää ja ottaa haltuun niin luovilla kuin muillakin aloilla. Se on luovien alojemme menestyksen perusta!

Kirjoittajat

Juhani Talvela, TkL, Aalto-yliopisto, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen MeMo-instituutti, juhani.talvela(at)aalto.fi

Marika Ahlavuo, kulttuurituottaja (YAMK), tiedetuottaja, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen MeMo-instituutti, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Matti Kurkela, TkL, taiteiden maisteri, studio manager, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen MeMo-instituutti, matti.kurkela(at)aalto.fi

Hannu Hyyppä, TkT, professori, johtaja, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen MeMo-instituutti, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Corrado, C., Haskel, J., Jona-Lasinio, C., & Iommi, M. (2013). Innovation and Intangible Investment in Europe, Japan and the US (Nro Discussion paper 2013/1). London, UK: Imperial College, Business School.

Interbrand. (2019). Interbrand web page [Company site]. Noudettu 15. syyskuuta 2019, osoitteesta Best Global Brands 2018 Rankings website: https://www.interbrand.com/best-brands/best-global-brands/2018/ranking/

Ocean Tomo. (2019). Intangible Asset Market Value Study [Market Study]. Noudettu osoitteesta Ocean Tomo LLC website: https://www.oceantomo.com/intangible-asset-market-value-study/

OECD. (2015). Enquiries into Intellectual Property’s Economic Impact. OECD Publishing.

Tavoitteena vahva ja osaava alue

Kirjoittajat: Tiina Kirvesniemi ja Leena Muotio.

Aluekehityksen moninaiset toimijat ja kohteet

Osaamisperustaisuus käsitteenä avaa laajan kentän näkökulmia korkea-asteen koulutukseen (ks. Haltia 2011). Artikkeli käsittelee, miten osaamisen kehittämisen autenttisia työtilanteita on mahdollista täydentää TKI-hankkeiden avulla. Osaamisperustaisuutta tarkastellaan alueellisen yhteistyön kannalta. Toimivan aluekehityksen ja osaamisperustaisen koulutuksen perustaksi haetaan yhteistyön rakenteita, jotka varmistavat ammattikorkeakoulun sisäisen tietoisuuden, tiedonjakamisen ja virtaviivaisen toiminnan aluekehityksen tarpeisiin.

Millaisena toimijana ja yhteistyökumppanina ammattikorkeakoulu näyttäytyy aluekehittämisen kentällä? Opetus ja TKI-toiminta ovat kumpikin aluekehityksen toimijoita. Ne kuitenkin eroavat toiminnan rakenteiden ja toimintalogiikkansa osalta toisistaan. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ammattikorkeakoulussa on siis eri tyyppisiä aluekehityksen yhteistyökumppaneita. On syytä kiinnittää katse koulutusorganisaation sisälle ja etsiä aluekehityksen vahvistamisen ja työelämäläheisen osaamisperustaisen koulutuksen kehittämisen kohteita ammattikorkeakoulun toiminnasta ja sen rakenteista.

Artikkelissa kuvaamme, millaisia käsityksiä Xamkin Kulttuurin koulutuksen henkilöstöllä on TKI-toiminnasta ja millaisena Luovien alojen TKI-henkilöstö näkee yhteistyön opetuksen kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2018 aikana osallistavissa työpajoissa, jollaiset ovat luontevia kehittämistyössä. TKI-henkilöstön ja opetuksen yhteisten toimintamallien suunnittelussa on kyse myös opiskelijoille ja korkeakoulun sidosryhmille tarkoitetun palvelun suunnittelusta, joten palvelumuotoilun menetelmät sopivat kehittämisen välineiksi, kun keskeinen ajatus on eri osapuolten osallistaminen (Tuulaniemi 2013, 116). Pyysimme osallistujia kuvailemaan, millaisena he kokevat TKI:n ja opetuksen suhteen sekä TKI:n ja opiskelijoiden suhteen. Pyysimme ehdotuksia, miten opetus- ja TKI-henkilökunta voisivat tutustua toisiinsa sekä ehdotuksia opiskelijoiden ja TKI-henkilökunnan toisiinsa tutustumiseen opetuksen tai hanketoiminnan puitteissa. Lopuksi kysyttiin mieluisia osallistumisen tapoja TKI-hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä ideoita yhteistoiminnan tiivistämiseen.

Junat eri raiteillaan

Opetushenkilöstö koki TKI:n ja opetuksen välisen suhteen melko etäiseksi, jopa olemattomaksi. TKI-henkilöstöön tutustumista pidettiin kuitenkin tärkeänä ja hyviä yhteisiä kokemuksia tuotiin esiin. Yleinen huolenaihe oli opettajan työajan ja hankesyklin yhteensopimattomuus. Opetus ja TKI-hankesuunnittelu nähtiin kumpikin omana raiteenaan, joilla erilliset junat kulkevat kohtamatta toisiaan. Koettiin myös, että TKI-henkilöstö suunnittelee hankkeita itseään, ei opetusta ja opiskelijoita varten, jolloin tarvetta kysyä opetushenkilökunnan näkemyksiä hankkeiden sisältöön ei ole.

TKI-henkilöstö puolestaan kuvaili TKI:n ja opetuksen suhteen pääosin toimiviksi, mutta osapuolet toimivat vastaajien mielestä erillään ja ovat vain vähän tietoisia toisistaan. Yhteistyötä kaivataan enemmän, sillä TKI ja opetus nähdään liittyvän kiinteästi toisiinsa esimerkiksi hankkeissa toimivien opiskelijoiden ja opettajien asiantuntijuuden kannalta.

Opiskelijat, TKI-toiminnan käyttämätön voimavara?

Opetushenkilöstö koki, että opiskelijat eivät vielä viimeisenä opiskeluvuotenaankaan tiedä, mitä TKI tarkoittaa. Hankekieli koettiin vaikeasti ymmärrettäväksi, niin opiskelijoille kuin opettajillekin, joskin opettajilla nähtiin olevan valmiuksia tulkata hankekieli ymmärrettäväksi opiskelijoille. On tärkeää, että opiskelijat saavat hankkeissa selkeitä tehtäviä, joihin heillä on perusosaaminen. Tärkeänä pidettiin hankkeiden opetuslähtöisyyttä, jolloin niiden toimenpiteitä ja tutkimusvaiheita voi sisällyttää opetukseen. Opiskelijoille hankkeisiin osallistumisen pitäisi ilmetä kiinnostavana ja ymmärrettävänä tilaisuutena. Opetushenkilöstön mielestä opiskelijat ja TKI-henkilökunta voisivat tutustua toisiinsa opetuksen puitteissa siten, että TKI-henkilöstö kävisi opetusryhmissä esittelemässä hanketoimintaa ja kertomassa opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksista. Opiskelijoiden hankeideointia voisi myös järjestää säännöllisesti. Myös tutkijakoulumaista työskentelyä ehdotettiin. Hankehenkilökunta toivotettiin tervetulleiksi opinnäytetyöseminaareihin ja loppukritiikkeihin.

TKI-henkilöstön mukaan opiskelijat eivät tiedä paljoakaan TKI-toiminnasta, joka voi olla opiskelijalle näkymätön osa ammattikorkeakoulutyötä. Opiskelijoiden ja TKI-toiminnan suhde nähtiin olevan olemassa satunnaisena ja irrallisena. Satunnaisuus riippuu TKI-toimijan tarpeesta tai opiskelijan omasta aktiivisuudesta. Opiskelijoita kuitenkin toivottiin lisää TKI-toimintaan. TKI-vastaajien mukaan hankkeissa toimimisesta on monesti konkreettista hyötyä opiskelijoille opinto- ja harjoittelupisteiden, hankekokemuksen ja verkostoitumismahdollisuuksien muodossa. Opiskelijat ovat vastaajien mukaan oivallisia hankeideoiden tuottajia. TKI-toimijat ehdottivat kurssivierailuja tai vierailevia luennoitsijoita TKI-henkilöstöstä. TKI-toiminnan näkyvyyttä kampuksilla kaivattiin lisää. Keskustelussa todettiin, että opiskelijoiden tavoittamisessa opetushenkilöstö on tärkeässä asemassa.

Hyvänä esimerkkinä TKI-integraatiosta on opinnäytetyötään kevättalvella 2019 KYMIEXACT-hankkeelle tekevä tuote- ja palvelumuotoilun (amk) opiskelija. Hankkeessa kehitetään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululle ja muille koulutuksen tarjoajille täydennyskoulutusmallia. Tärkeä väline työelämän kehittämisessä on tulevaisuuden ennakointi. Opiskelija selvittääkin opinnäytteessään, millaisia ennakointimenetelmiä kymenlaaksolaiset yritykset käyttävät ja miten ne hyödyntävät ennakointitietoa toiminnassaan. Vastaavia esimerkkejä opintojen eri vaiheessa olevien opiskelijoiden osallistamisesta TKI-hankkeiden eri vaiheiden toimenpiteisiin on useita. Esimerkkitapauksessa tapahtuu osaamisperusteista oppimista autenttisessa työelämän tutkimuksen tilanteessa, joka avaa myös näkemystä tulevaisuuden työllistymisestä. Kyseinen opinnäytetyö antaa luotettavaa tietoa niin opiskelijan osaamisesta ja asiantuntijuudesta kuin siitä, millaisia asiantuntijoita työelämä jatkossa tarvitsee. (Haltia 2012, 59.) Hyvin valittu aihe, opiskelijan ohjaaminen oikeiden asioiden äärelle sekä työskentelyn arvioinnin sitominen osaamisperusteisuuteen tuottavat laajakantoista ja täsmällistä työelämäosaamista. Korkeakouluopiskelijoiden työelämäorientaation tukemista on tutkittu yliopisto-opiskelijoilla (ks. Penttinen ym. 2011). Ammattikorkeakoulun tutkinnot kiinnittyvät tiukemmin työelämän tarpeisiin, mutta siitä huolimatta työelämäorientaation vahvistaminen opiskelun aikana liittyy opiskelijoiden kokemuksiin työelämästä esimerkiksi TKI-toiminnassa.

Miten tullaan tutuiksi?

Opetushenkilöstö esitti tapoja opetus- ja TKI-henkilökunnan tutustumiseen, kuten henkilökohtainen tutustuminen ja työskentely vaikkapa opettajatiimeittäin. Selkeitä puitteita kohtaamisille ja tasavertaisuutta pidettiin tärkeänä. Ajatus TKI-kummista opetuksessa ja opettajakummista TKI-puolella nostettiin esiin. Vastaajat korostivat opettajien asiantuntijuutta hankkeissa. Hankkeiden suunnitteluun halutaan työaikaa. Hankehakuihin pitäisi reagoida nopealla aikataululla, mikä ei ole mahdollista opetustyön ohella. Jos hanke alkaa, tulee sitä suunnitelleiden opettajien olla mukana hankkeen toteuttamisessa. Hankkeen päättyessä tulee hankkeessa mukana olleen opettajan voida palata työtehtäviin, joista hän hankkeeseen lähti.

TKI-vastaajat esittivät tutustumista muun muassa erilaisten projektien esittelyjen puitteissa sekä käytännön yhteistyössä projekteissa. Yhteistä hankeideointia ehdotettiin myös. Kaivattiin myös tiedonjakamista TKI:n ja opetuksen ajankohtaisista teemoista ja opettajien työajan suunnittelusta. Lisäksi toivottiin vapaampaa tutustumista, kuten yhteisiä aamukahveja ja virkistyspäiviä. Myös työtilojen sijainti vaikuttaa yhteistyöhön, joten TKI-henkilöstön on hyvä työskennellä lähellä opettajia. Myös TKI-henkilöstö tiivistäisi TKI:n ja opetuksen yhteistoimintaa, jotta hankkeiden yhteissuunnittelu toteutuisi ja hankkeiden tulokset hyödyntäisivät opetusta. Opetushenkilöstöstä osa on kiinnostuneempaa hanketyöstä kuin toiset ja kiinnostuneisuus pitäisi ottaa huomioon työajan suunnittelussa.

Yhtenä rintamana vastaamaan aluekehityksen haasteisiin

Opetussuunnitelmataso ei hyvistä yrityksistä huolimatta pysty avaamaan osaamisperusteisuutta täysin näkyväksi. OPS-uudistuksessa (2020) tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten työelämälähtöisyys saadaan näkyväksi sekä siihen, miten TKI- osallisuutta voidaan sisällyttää opetussuunnitelmaan. Millaista lisäarvoa TKI-toiminta tuo opintoihin? TKI-toiminta tarjoaa runsaasti resursseja opintojen työelämälähtöisyyteen ja mahdollisuuksia opiskelijakeskeiseen oppimiseen. (Ks. Haltia 2012, 59 – 61.)

Työpajat antoivat paljon tietoa opetuksen ja TKI:n yhteistyön haasteista ja mahdollisuuksista. Integraation tavoittelu on tärkeää aluekehityksen ja työelämälähtöisen osaamisperustaisen koulutuksen näkökulmista. Integraatio vahvistaa myös osaamisperusteista pedagogiikkaa, jolla tarkoitetaan koulutuksen tuottaman osaamisen ja ympäröivän yhteiskunnan osaamistarpeiden läheistä yhteyttä (Virkkula ym. 2018). Ideat yhteistyö edistämiseen yhtenäistävät kuvaa ammattikorkeakoulusta alueen kehittämistoimijana. Opetushenkilöstön ja TKI-toimijoiden näkemykset ja tuntemukset olivat samansuuntaisia, joten nykytilanteen haasteet tunnistetaan puolin ja toisin. Konkreettiset kehittämisideat liittyvät opettajien TKI-työajan ja TKI-tietoisuuden lisäämiseen, tiiviimmän yhteistyön rakenteiden luomiseen ja opiskelijoiden roolin vahvistamiseen tärkeinä aluekehityksen toimijoina. Parhaimmillaan hankesuunnittelu ja toteutus ovat opetuksen, opiskelijoiden ja TKI-henkilöstön saumatonta yhteistyötä, jonka hedelmistä voidaan nauttia paitsi ammattikorkeakoulun asiantuntijuuden vahvistumisena myös alueen osaamistarpeiden tunnistamisena ja niihin vastaamisena yhteisenä rintamana.

Kirjoittajat

Tiina Kirvesniemi, KT, projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, tiina.kirvesniemi(at)xamk.fi

Leena Muotio, FT, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, leena.muotio(at)xamk.fi


Haltia, P. (2012). Toimivaan osaamisperustaisuuteen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4.2011. Osaamisen tunnistaminen ja arviointi. Helsinki: Okka. 57–67.

Penttinen, L., Skaniakos, T., Lairio, M. & Ukkonen, J. (2011). Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti. Miten työelämäorientaatiota voidaan tukea koulutuksen aikana? Aikuiskasvatus 2, 99–110.

Tuulaniemi, J. (2013). Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.

Virkkula, E., Karjalainen, A., Guttorm, T., Happo, I., Kiviniemi, K. & Tenno, T. (2018). Osaamisperusteisuudet. Teoksessa A. Karjalainen (toim.) Osaamisen opettaja. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 56. Hakupäivä 11.2.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018102638893