Kuvituskuva: Nuoria ammattilaisia työssään hymyilevinä

Huomio nuorten työkykyyn sote-alan opinnoissa

Kirjoittajat: Hilla Sumanen & Anne Kouvonen.

Huoli nuorten työntekijöiden työkyvystä kasvaa

Nuorten, alle 35-vuotiaiden työntekijöiden työkyky on herättänyt viime vuosina yhä enenevissä määrin huolta. Ikäryhmänsä osalta nuorten työntekijöiden voisi olettaa olevansa elämänsä kunnossa, mutta varhaiset työkykyongelmat ovat yhä yleisempiä. Työkykytutkimus on aiemmin painottunut enimmäkseen keski-ikäisiin tai ikääntyviin työntekijöihin, kun taas nuorten aikuisten työkyky on noussut kiinnostuksen kohteeksi vasta aivan viime vuosina (Kirvesniemi 2020). Kotimaiset ja kansainväliset rekisteritutkimukset osoittavat, että nuorilla aikuisilla on yhä enemmän sairauspoissaoloja ja myös vakavampia työkykyongelmia, ennen kaikkea mielenterveyssyistä johtuvia (Sumanen 2016). Nuorilla työntekijöillä on vanhempia ikäryhmiä useammin erityisesti lyhyitä sairauspoissaolojaksoja, joista kertyy pidemmän aikavälin tarkastelussa runsaasti sairauspoissaolopäiviä (Sumanen 2016). Toistuvien lyhyiden sairauspoissaolojen on myös osoitettu ennustavan myöhempiä pitkäaikaisia sairauspoissaoloja, erityisesti mielenterveysperusteisia sairauspäivärahajaksoja (Sumanen 2017b). Lyhyitä sairauspoissaoloja onkin kuvattu esimerkiksi työkuormituksen itsesäätelyksi sekä varoitusmerkeiksi vakavammista työkykyyn laskevasti vaikuttavista ongelmista. Monilla työpaikoilla on nykyisin niin sanotut hälytysrajat myös lyhyemmistä jaksoista kertyneille sairauspoissaolopäiville, ei vain yhtäjaksoisille pidemmille sairauspoissaoloille. Nämä toki koskettavat työntekijöitä ikään katsomatta.

Väestötutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, että terveydessä ja työkyvyssä on havaittavissa voimakkaita sosioekonomisia eroja (Feeney ym. 1998, Morikawa ym. 2004, Christensen ym. 2008, Hansen & Ingebrigtsen 2008, Laaksonen ym. 2010, Löve ym. 2013, Kaikkonen ym. 2015, Pekkala ym. 2017, Sumanen ym. 2017a). Alan kirjallisuudessa puhutaan sosioekonomisesta gradientista, joka tarkoittaa, että väestötasolla tarkastellessa ylemmissä asemissa olevilla henkilöillä on vähemmän ja vastaavasti alemmissa asemissa olevilla on enemmän terveys- ja työkykyongelmia. Sosioekonomisen aseman kolme yleisintä mittaria ovat koulutus, ammattiasema sekä tulot. Nämä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Työntekijöiden kohdalla sosioekonomista, usein ammattiaseman avulla tarkasteltua, terveyseroilmiöitä selitetään esimerkiksi sillä, että fyysistä työtä tekevien ryhmissä vuosia toistunut kuormitus alkaa aiheuttaa elimistössä työkykyä heikentävää oireilua. Fyysinen työ on yhdistetty erityisesti alempiin ammattiasemiin. Nuorten työntekijöiden kohdalla voisi ajatella, että lyhytaikainen, työkokemusvuosista päätelty kuormitus ei olisi vielä päässyt vaikuttamaan haitallisesti terveyteen. Silti sosioekonomisten terveyserojen ilmiö ulottuu tuoreiden tutkimusten mukaan myös nuorten työntekijöiden ikäryhmään, jolloin pitkäaikaisen työperäisen kuormituksen puuttuessa ilmiötä täytyy lähestyä avoimin silmin. Keskeisiä käsitteitä ilmiössä ovat ainakin kausaliteetti ja valikoituminen. Myös tekeillä oleva tutkimus on tarttunut aiheeseen ja selvittää nuorten työkykyongelmien taustalla olevia syitä nuorten omaa ääntä kuunnellen.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on ainutlaatuiset mahdollisuudet tehdä kattavaa rekisteritutkimusta, myös terveyspalvelujen käytöstä erilaisissa ryhmissä. Nuorten työntekijöiden terveyspalvelujen käyttö on noussut tutkimuskohteeksi vasta hiljattain (Sumanen ym. 2019, Sumanen ym. 2020b). Tämänhetkiset tutkimustiedot antavat viitteitä, että terveyspalvelujen käyttöä tarkkailemalla kehittyvistä työkykyongelmista on mahdollista saada varhaisia vinkkejä. Tutkimuslöydös herättää tarpeen systemoitujen seurantastrategioiden kehittämiselle ja suunnatuille, tarveperusteisille ennaltaehkäiseville palveluille sekä niiden toimivuuden tutkimiselle. Toistaiseksi käytännön terveyspalvelujen puolella seurantastrategioiden toteuttamisessa on yleisesti vielä paljon toimijakohtaisia eroja, mutta kiihtyvä digitalisaatio edesauttaa kehitystyötä voimakkaasti.

Ilmiön tarkastelulla näkemyksiä toimenpidetarpeista omien työelämätaitojen kehittymisen ohessa?

Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kannalta nuorten työntekijöiden työkykyilmiössä on kaksi mielenkiintoista näkökulmaa. Ensinnäkin, tutkimusnäytön perusteella kyseisessä asiakasryhmässä on erityispiirteitä, joista tulevien ammattilaisten on hyvä olla tietoisia. Toiseksi, jo pidemmältä ajalta kertynyt tutkimusnäyttö osoittaa vahvasti, että työkykyongelmat koskettavat erityisesti sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä uran eri vaiheissa.

Yhä kertyvää ajankohtaista tutkimustietoa nuorten työntekijöiden työkyvystä on hyvä nostaa opinnoissa ilmiölähtöiseen tarkasteluun. Tutkimusnäytön siirto raporteista osaksi jokapäiväisen elämän havaintoja ja sitoen sitä yhteiskunnassa ilmenevään keskusteluun on olennaista ja tuo myös monesti etäiseksi koettua akateemista tutkimusta osaksi käytännön työssä odottavaa arkea. Sosioekonomisten erojen huomioiminen on tärkeää tarkastelussa ja antaa paljon eväitä myös muiden opiskelun varrella kohdattavien aiheiden pohtimiseen. Mielenkiintoisia aiheita pohdinnan kohteiksi voisivat olla esimerkiksi ennaltaehkäisevien palvelujen kohtaavuus ilmiön kanssa, työn kuormituksen vähentämisen tavat sekä terveellisten elämäntapojen noudattamisen mahdollisuudet ja haasteet. Monialaisuus esimerkiksi palvelumuotoilun opintojen kanssa voisi olla erittäin hedelmällistä.

Tämänhetkinen tutkimusnäyttö jättää paljon tilaa opiskelijoiden omille johtopäätöksille, sillä ilmiöön ei ole olemassa täysin valmiita vastauksia. Tämä vahvistaa opinnollista antia. Myös tutkimuspuoli kaipaa nuorten aikuisten ääntä mukaan keskusteluun uusien tutkimusten suuntaamiseksi. Opiskeluvaiheessa monet ovat ikäluokkaa, jossa voivat peilata ilmiötä oman arkensa kautta, ja kokemusperäinen tarkastelu voi nostattaa esille tärkeitä havaintoja myös tutkimusaukoista. Parhaimmassa tapauksessa tämä johtaa työelämän kehittämisideoihin ja opetuksen sekä TKI-toiminnan syvenevään integraatioon.

Työelämätaidot ovat ajankohtainen puheenaihe ja omasta työkyvystä huolehtiminen on yksi tällainen taito. Sosiaali- ja terveysalan työhön sisältyy samanaikaisesti niin fyysisiä altisteita, kuin henkistäkin kuormaa aiheuttavia kokemuksia. Monet tulevat ammattilaiset ovat koulutusvaiheessa nuoria aikuisia ja jo opintoja suorittaessa on hyvä valmistautua oman työkyvyn säilyttämiseen ja pohtia kattavasti tulevaisuuden ammatissa kohdattavia työkykyä kenties uhkaavia haasteita. Henkisen työkyvyn ohella myös fyysisiin kuormitustekijöihin on syytä kiinnittää huomiota. Tulevan ammatin fyysisiä vaatimuksia pohdittaessa esimerkiksi erilaiset työaltistematriisit ovat hyviä työkaluja (Ervasti ym. 2019, Sumanen ym. 2020a). Työaltistematriiseilla kuvataan ammattiin perustuvia arvioita erilaisista työperäisistä altisteista, esimerkiksi ergonomisista altisteista, kuten nostot ja kantaminen, selän kiertoliikkeet ja samanlaisina toistuvat liikkeet.  Matriisien hyödyntäminen opetuksessa voi vahvistaa samalla opiskelijoiden TKI-taitoja, sillä niiden kehittämisen pohjalla olevat kysely- ja haastattelututkimukset sekä asiantuntija-arviot ovat mielenkiintoisia purkaa vaiheittain tarkasteltaviksi.

Ammattitaitoa tulevaisuuden työkykyä varten

Työurien pidentämistavoite säilynee ajankohtaisena jatkossakin. Nuorten työntekijöiden työkyvyn täytyisi kantaa vuosikymmeniä eteenpäin jatkuvasti muuttuvassa ja sopeutumista vaativassa työelämässä. Samanaikaisesti nuorten työntekijöiden työkyky tarvitsee huomiota niin tutkimuksen kuin käytännön toimienkin puolelta. Nuoret työntekijät jäävät usein terveyspalveluissa vähemmälle huomiolle. Ryhmällä on työkykyongelmia, mutta näitä riskejä ei vielä kattavasti ymmärretä, varsinkaan prevention näkökulmasta. Ilmiö on yhteiskunnallisella tasolla merkittävä ja monimutkainen, jokaista tulevaa ammattilaista koskettava, joitakin jopa henkilökohtaisella tasolla. Tämän ryhmän erityispiirteiden, sosioekonomisten taustatekijöiden ja työkykyhaasteiden tiedostaminen on tärkeää, jotta niihin osataan kohdatessa kiinnittää huomiota ja reagoida. Ilmiön huomiointi osana tulevien ammattilaisten koulutusta on hyödyllistä ja pohdinnalla on paljon opinnollista antia. Parhaat ideat nuorten työntekijöiden työkyvyn tukemiseksi saattavat syntyä juurikin yhteistyössä tutkimusyhteisön, koulutuksen ja alan ammattilaisten kesken.

Kirjoittajat

Hilla Sumanen, FT, terveyspolitiikan dosentti, yliopettaja. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, hilla.sumanen(at)xamk.fi

Anne Kouvonen, VTT, kansanterveystieteen dosentti, sosiaalipolitiikan professori. Helsingin yliopisto, anne.kouvonen(at)helsinki.fi


Christensen K, Labriola M, Lund T, Kivimäki M. 2008. Explaining the social gradient in long-term sickness absence: A prospective study of Danish employees. J Epidem Community Health 62:181–3.

Ervasti J, Pietiläinen O, Rahkonen O, Lahelma E, Kouvonen A, Lallukka T, Mänty M. 2019. Long-term exposure to heavy physical work, disability pension due to musculoskeletal disorders and all-cause mortality: 20-year follow-up-introducing Helsinki Health Study job exposure matrix. Int Arch Occup Environ Health 92:337-345.

Feeney A, North F, Head J, Canner R, Marmot M. 1998. Socioeconomic and sex differentials in reason for sickness absence from the Whitehall II study. Occup Environ Med 55:91-8.

Hansen H, Ingebrigtsen T. 2008. Social class and sickness absence in Norway. Acta Sociologica 51:309–27.

Kaikkonen R, Härkänen T, Rahkonen O, Gould R, Koskinen S. 2015. Explaining educational differences in sickness absence: a population-based follow-up study. Scand J Work Environ Health 41:338-46.

Kirvesniemi, E. 2020. Helsinki Health Study on tutkinut työssä jaksamista jo 20 vuotta. Luettavissa: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/helsinki-health-study-on-tutkinut-tyossa-jaksamista-jo-20-vuotta

Laaksonen M, Piha K, Rahkonen O, Martikainen P, Lahelma E. 2010. Explaining occupational class differences in sickness absence: Results from middle-aged municipal employees. J Epidemiol Community Health 64:802–7.

Löve J, Hensing G, Holmgren K, Toren K. 2013. Explaining the social gradient in sickness absence: A study of a general working population in Sweden. BMC Public Health 13:545-2458-13-545.

Morikawa Y, Martikainen P, Head J, Marmot M, Ishizaki M, Nakagawa H. 2004. A comparison of socio-economic differences in long-term sickness absence in a Japanese cohort and a British cohort of employed men. Eur J Public Health 14:413-6.

Pekkala J, Blomgren J, Pietiläinen O, Lahelma E, Rahkonen O. 2017. Occupational class differences in diagnostic-spesific sickness absence: A register-based study in the Finnish population. BMC Public Health 17:670.

Sumanen H. 2016. Work disability among young employees: Changes over time and socioeconomic differences. Doctoral dissertation. University of Helsinki.

Sumanen H, Ervasti J, Mänty M. 2020a. Työaltistematriisien käyttömahdollisuudet tutkimuksessa ja käytännössä – Esimerkkinä terveydenhoitoala. Työterveyshoitaja 2.

Sumanen H, Harkko J, Lahti J, Ketonen E-L, Pietiläinen Olli, Kouvonen A. 2020b. Nuorten työntekijöiden työkyky ja työterveyshuollon palvelujen käyttö. Xamk Tutkii.

Sumanen H, Harkko J, Piha K, Pietilainen O, Rahkonen O, Kouvonen A. 2019. Association between socioeconomic position and occupational health service utilisation trajectories among young municipal employees in Finland. BMJ Open 9:e028742.

Sumanen H, Lahelma E, Pietiläinen O, Rahkonen O. 2017a. The Magnitude of Occupational Class Differences in Sickness Absence: 15-Year Trends among Young and Middle-Aged Municipal Employees. Int J Environ Res Public Health 14:E625.

Sumanen H, Pietiläinen O, Lahelma E, Rahkonen O. 2017b. Short sickness absence and subsequent sickness absence due to mental disorders – a follow-up study among municipal employees. BMC Public Health 17, 15.