Onko oikeita ja sosiaalisesti kestäviä menetelmiä opettaa kiertotaloutta?

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho, Eveliina Asikainen & Liisa Routaharju.

Kiertotalous on noussut uudeksi käsitteeksi ja ilmiöksi 2010-luvun puolestavälistä lähtien. Kiertotalouden liiketoimintamalleilla voidaan edistää luonnonvarojen ja resurssien kestävämpää käyttöä. Kiertotaloutta tuodaan yhä enemmän myös eri koulutusasteille, sillä kestävyyden huomioiminen koulutuksessa alkaa olla itsestäänselvyys.

Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli kiertotalouskoulutuksessa, koska ne toimivat läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa. Tämän seurauksena 19 ammattikorkeakoulua on työstänyt Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittamaa hanketta Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin vuodesta 2018 lähtien (https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/). Hanketta koordinoi Lapin amk. Hankkeessa on pyritty uudistamaan mm. kiertotalouden opetus- ja ohjausmetodeja ja se tarjoaakin työkaluja opetuksen kehittämiseen.

On tärkeää opettaa kiertotaloutta niin, että oppiminen on mahdollista kaikille. Näin kiertotalouden opetus on myös sosiaalisesti kestävää. Tässä artikkelissa summataan hankkeen menetelmällistä kehittämistyötä: pohdimme, onko oikeita tapoja opettaa kiertotaloutta ja mitä tulisi huomioida, kun halutaan lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Kiertotalous vaatii tehokkaan integroimisprosessin

Kiertotalous on moniulotteinen ilmiö, jonka omaksuminen edellyttää laaja-alaista ymmärrystä. Tarvitaan systeeminen muutos, jonka taustalla on kokonaisvaltainen ymmärrys toimintakentästä. Tämä haastaa myös ammattikorkeakouluja uudella tavalla. Tilanteesta tekee haastavan se, että maapallon kestävyyskriisi, ilmastonmuutoksen hillitseminen mukaan lukien, vaatii uusia toimintatapoja. Ammattikorkeakoululla on suuri vastuu edistää kiertotalouden käyttöönottoa työelämässä – ja nopeasti. Kiertotalous tulee sisällyttää sekä tutkinto-ohjelmiin että osaksi jatkuvan oppimisen sisältöjä.

Kiertotalouden tulee siis sisältyä sekä nuorten, vasta opintopolkuaan aloittavien, että jo työkokemusta kartuttaneiden opiskelijoiden opintosisältöihin. Kiertotalouden opetuksessa on huomioitava myös saavutettavuus. Ajattelutavan muutos ei ole helppoa, siksi opetuksen laatuun ja vaikuttavuuteen tulee panostaa. Tilanteessa joudutaan kysymään riittävätkö uuden oppimiseen vanhat konstit?

Kiertotalouteen on monia näkökulmia

Eri aloilla kiertotaloudella on erilainen merkitys. Siksi alakohtainen näkökulma vaikuttaa opettamiseen. Esimerkiksi liiketaloudessa kiertotalouden liiketoimintamallit korostuvat, kun taas teollisuudessa, matkailu- ja ravitsemisalalla tai rakentamisessa ollaan enemmän tekemisissä sivuvirtojen ja materiaalien tehokkaan käytön kanssa. Siksi ei voi olla yhtä tapaa opettaa kiertotaloutta, vaan sitä täytyy opettaa alakohtaisesti, kuitenkin niin, että opiskelijoille syntyy kokonaisnäkemys kiertotalouden periaatteista.

Erilaisten oppijoiden tukeminen

Koska ihmiset ovat erilaisia, on tärkeää huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet. Voidaankin todeta, että kiertotaloutta opetettaessa erilaiset oppimista tukevat menetelmät toimivat lähtökohtana. Virikkeitä tuleekin tarjota monien kanavien kautta. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, miten opittu asia konkretisoituu käytännön tekemiseksi ja näkyy lopulta yhteiskunnallisena muutoksena.

Ihmiset oppivat eri tavalla ja opetuksen tulee olla sosiaalisesti tasa-arvoista. Pedagogisessa mielessä ihmiset on usein jaettu erilaisiin päätyyppeihin, joiden määritelmät eroavat hieman toisistaan. Perinteisiä tapoja on jakaa ihmiset esimerkiksi kolmeen eri aistiryhmään, jotka ovat auditiivinen, visuaalinen ja kinesteettinen oppimistyyli.  Toinen tapa on määritellä oppimistyylit Prof. David A. Kolbin määritelmien kautta. Pelkkä kiertotalouden tiedostaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteena on ajattelu- ja toimintatapojen muutos.

Hyviä menetelmiä työelämäyhteistyöhön

Koska kiertotalous vaatii nopeaa integroitumista yhteiskuntaan, joudutaan yksittäisten oppijoiden ohella huomioimaan myös sellaiset opetusmenetelmät, joilla saadaan vaikuttavia tuloksia työelämässä. Tähän prosessiin voidaan hakea parhaimpia käytänteitä aiemmista tutkimuksista.

Työelämälähtöistä opetusta on tutkittu esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla. Aiheena on ollut mm. biotalouden erikoistumiskoulutusten toteutukset Suomessa. Erikoistumiskoulutusten tavoitteena on tarjota työelämässä toimiville korkeakoulutetuille lisäkoulutusta, joten tuloksia voidaan soveltaa myös kiertotalouden opetuksen menetelmien kehittämiseen.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että erikoistumiskoulutuksissa on päästy työelämän kannalta parhaimpiin tuloksiin, kun seuraavat tekijät on otettu huomioon (Kontkanen 2020):

  1. Ongelmalähtöinen oppiminen (PBL)
  2. Oppiva organisaatio
  3. Joustavuus-työelämä
  4. Oppijan kokemuksien reflektointi
  5. Tiedon luominen ja sosiaalinen prosessi
  6. Joustavuus-oppija

Ongelmalähtöisellä oppimisella (problem based learning) tarkoitetaan tilannetta, jossa käsittelyssä on jokin oikea työelämän haaste, johon on keksittävä ratkaisu. Tämä huomioiminen auttaa sitomaan opetuksen aitoon ongelmaan. Kontkasen mukaan juuri yrityksiin suunnattavilla kehittämistehtävillä on tärkeä rooli ja ne ovat erityisen tehokkaita, kun halutaan luoda yrityksiin uusia toimintatapoja. Kiertotalousamk-hankkeessa testattiin tämän menetelmän ympärille rakennettuja oppimisympäristöjä, kuten erilaisia ideointiprojekteja.

Oppivalla organisaatiolla tarkoitetaan organisaation kykyä omaksua tietoa. Tasoja on kolme: oppija, ryhmä ja organisaatio. Näiden välinen dialogi on tärkeää, jotta tieto siirtyy tehokkaasti. Lisäksi tiedon siirtoa voi helpottaa esimerkiksi työelämämentori, joka toimii työpaikan ja korkeakoulun yhteyshenkilönä.

Joustavuus-työelämällä tarkoitetaan sitä, että oppimistehtävien tulisi olla mahdollisimman hyvin muokattavissa yritysten omiin tarpeisiin ja opintojen suorittamisella ei saisi olla tiukkoja aikatauluja. Tämä helpottaa työelämän, yksityiselämän sekä opiskelun yhdistämistä – ja takaa lopulta sujuvan opiskelun.

Oppijan kokemuksien reflektointi sen sijaan on sitä, että opittavaa asiaa tulisi saada peilattua omiin kokemuksiin ja aiempaan tietoon. Tällöin uutta tietotaitoa voidaan rakentaa olemassa olevien ajatuskehikoiden päälle ja oppiminen nopeutuu ja tehostuu.

Tiedon luominen ja sosiaalinen prosessi tarkoittavat tilannetta, jossa opiskelija pääsee vuorovaikutukseen muiden samassa tilanteessa olevien opiskelijoiden kanssa. Ryhmässä on tärkeää keskustella, saada vertaistukea ja olla kommunikaatiossa opettajan kanssa.

Viimeinen huomioon otettava asia on joustavuus oppijan näkökulmasta. Siinä opiskelijan pitää pystyä itsenäisesti kontrolloimaan oppimisprosessiaan. On tärkeää pystyä itsesäätelyyn, reflektoida tekemistään ja hallita riittävät tekniset taidot esimerkiksi virtuaalisten työkalujen käyttöön.

Kestävyyttä työelämälähtöisesti

Kontkasen (2020) mainitsemia tekijöitä on hyödynnetty myös Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeen kehitystyössä. Hanke on kehittänyt vahvasti esimerkiksi kiertotalouden oppimisympäristöjä, joissa tehdään yrityslähtöisiä toimeksiantoja. Oppimisympäristössä kohtaavat mm. yritysten kehittämistarpeet ja opiskelijatyöt (esim. Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä, Laine ym. 2020). Toisaalta hankkeessa on työstetty yli 200 op laajuisesti opintomateriaaleja, jotka mukautuvat jo olemassa oleviin tai uusiin opintojaksoihin. Kaikissa on mukana vahva yhteiskunnallinen mukautuvuus ja työelämälähtöisyys (esim. Laasasenaho & Tuomala 2019, Aarrevaara & Viluksela 2020, Hiipakka ym. 2019).

Lopuksi

Maapallon kestävyyskriisi vaatii nopeaa systeemin muutosta. Tilanteessa on erityisen tärkeää ongelmalähtöinen ja tutkiva oppiminen sekä organisaation tuki ja oppimiselle avoin työkulttuuri. Näillä menetelmillä päästään myös vaikuttaviin tuloksiin ja sosiaalisesti kestävään lopputulokseen.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä ja ei, sillä yksilöllistä oppimisprosessia ja systeemin muutosta voidaan tehostaa hyviksi koetuilla toimintamalleilla. Työelämälähtöisessä opiskelussa on myös haasteita ja se vaatii opettajilta työelämäpedagogisten taitojen vahvistamista. Koulutuksessa on esimerkiksi erittäin tärkeää, että opiskelija kokee osallisuuden, innostavuuden ja tuen tunnetta, sillä näiden puute voi olla yhteydessä oppimista haittaaviin tekijöihin. Lisäksi ajan, resurssien ja pedagogisten työkalujen puute työpaikoilla voi vähentää yksilölliseen ohjaukseen ja vuorovaikutukseen tarvittavaa aikaa (Pakkala ym. 2019, Pylväs 2019).

On myös syytä huomata, että kiertotalous elää ajassa – eiliset innovaatiot ovat tämän päivän valtavirtaa. Työelämäyhteistyön kautta ammattikorkeakoulut ovat mukana ratkomassa todellisia kiertotalouden haasteita ja tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden olla uudistamassa alansa käytäntöjä. Tästä näkökulmasta kiertotalouden opettamisessa on parempi suunnitella oppimisprosesseja ja olla valmis dialogiin opiskelijoiden ja työelämän kanssa kuin yrittää tehdä kovin valmiiksi pureskeltuja oppimateriaaleja.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Eveliina Asikainen, HTT, lehtori, TAMK, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Liisa Routaharju, insinööri (yamk), lehtori, Xamk, liisa.routaharju(at)xamk.fi


Aarrevaara, E. & Viluksela, P. 2020. Sustainable community – utopia of our time? UAS Journal 2/2020. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://uasjournal.fi/2-2020/sustainable-community-utopia/

Hiipakka, M., Arminen, P., Asikainen, E., Kanto, P., Korhonen, M., Kukkasniemi, M., Viljamaa, M. & Lähteenmäki E. 2020. Kiertotalous-AMK-hankkeesta oppimateriaalia yhteiseen käyttöön. TAMK Journal. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://tamkjournal.tamk.fi/kiertotalous-amk-hankkeesta-oppimateriaalia-yhteiseen-kayttoon/

Kontkanen, S. 2020. Seminaariesitys: Pedagoginen näkökulma. Seminaarissa: Erikoistumiskoulutus yritysten ja korkeakoulujen yhteistyön foorumina – Itä-Suomen malli. Tutkijatohtori Sini Kontkanen, Itä-Suomen yliopisto.

Laasasenaho, K. & Tuomala, A-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pub 8.3.2019. Haettu 11.3.2020 osoitteeta: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavatmukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

Laine, P., Lehtinen, R., Turunen, H. & Tohka, A. 2020. Insinööri innostuu innovaatiokeskittymässä. UAS Journal, Katsaus 2/2020. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://uasjournal.fi/2-2020/insinoori-innovaatiokeskittymassa/

Pakkala, A., Väänänen, I., Brauer, S., Karapalo, T., Virkki-Hatakka, T. & Kettunen, J. 2019. Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa: hyväksi havaittuja ja kehitteillä olevia käytänteitä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 21(4), 62-72. Haettu 11.9.2020 osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/268094/Tyoelamapedagogiikka_korkeakoulutuksessa_final_draft.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pylväs, L. 2018. Työelämäyhteistyön haasteet ja mahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa. e-Erika Erityispedagogiikan tutkimusta ja koulutuksen arviointia 2/2018. Haettu 11.9.2020 osoitteesta: https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/20

Digitalisoitunut todellisuus houkuttelee kehittämään uusia opetusmenetelmiä 

Kirjoittajat: Jonna Kalermo-Poranen ja Milla Hirvaskari

Digitalisaation mahdollisuudet on tunnistettu eri koulutusaloilla. Kaivosalan koulutus ammattikorkeakouluissa on toistaiseksi ollut perinteisempää opetusmenetelmien näkökulmasta, mutta nyt tähänkin on tulossa muutos. Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Lapin ammattikorkeakoulu kehittävät yhteistyössä virtuaalista oppimisympäristöä kaivosalan koulutukseen tavoitteenaan tuoda uusia opetusmenetelmiä myös kaivosalan opetukseen.

Virtuaalitodellisuus (virtual reality), lisätty todellisuus (augmented reality) ja sekoitettu todellisuus (mixed reality) avaavat ovia uusien opetusmenetelmien kehittämiseen. Näiden ”uusien todellisuuksien” avulla käyttäjä pääsee interaktiiviseen kokemukseen, mikä mahdollistaa tekemällä oppimisen. Tässä artikkelissa keskitytään virtuaalitodellisuuteen liittyvän kehitystyön esittelyyn.

Kaivosteollisuus turvallisuusnäkökulmasta

Työskentelyolosuhteet kaivoksilla, erityisesti maanalaisissa kaivoksissa, ovat vaativat ja usein vaaralliset. Kaivosalaa pidetään yleisesti ottaen turvallisuusriskialttiina toimialana, mutta myös toimialana, jossa turvallisuuteen kiinnitetään aina erityistä huomiota. Kaivosten turvallisuusriskien aiheuttajia ovat esimerkiksi maansortumat, tulvat, kaasuräjähdykset, kemikaalivuodot, sähköiskut, tulipalot ja raskaat kuormat. Myös inhimillinen tekijä voidaan nähdä turvallisuusriskinä, sillä ihmisen tekemä virhearviointi voi aiheuttaa vaaratilanteen, vaikka turvallisuusolosuhteet olisi kaivoksella hyvin järjestetty.

Kaivosten turvallisuuteen voidaan vaikuttaa monilla tekijöillä. Kaivossuunnittelu, louhintasuunnitelmat, asianmukaiset varusteet, riskien hallinta ja johtaminen ovat muutamia esimerkkejä kaivosturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Myös koulutuksella on tärkeä merkitys. Vaikka työnantajan vastuulla on tarjota turvallinen työpaikka, on myös koulutusorganisaatioilla tärkeä merkitys työturvallisuuden parantamisessa.

Kaivosalan virtuaalinen oppimisympäristö -kehityshanke

Suomessa kaivosalan koulutuksessa ei ole juuri hyödynnetty virtuaalitodellisuutta. Erilaisia työkonesimulaattoreita kaivostyökoneiden käyttämisen koulutukseen on hankittu erityisesti toisen asteen oppilaitoksiin, mutta esimerkiksi kaivosturvallisuuden kouluttamisessa ei toistaiseksi ole hyödynnetty peli- ja simulaatioteknologiaa.

Pretorian yliopisto Etelä-Afrikassa ja University of New South Wales Australiassa ovat suunnannäyttäjiä virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä kaivosalan koulutuksessa (ks. esim. Mallet ja Unger, 2007; Wyk ja Villiers, 2009). 360 asteen näyttö tarjoaa immersiivisen oppimisympäristön erilaisten kaivostyössä tarvittavien taitojen harjoitteluun. Nyt virtuaalitodellisuutta ollaan tuomassa myös suomalaiseen kaivosalan koulutukseen ammattikorkeakoulujen yhteisen virtuaalisen kaivosalan oppimisympäristön myötä.

Kaivosalan virtuaalinen oppimisympäristö -hankkeella (KaiVi) jatketaan Lapin ja Kajaanin jo vuosien ajan tehtyä yhteistyötä kaivosalan koulutuksen kehittämiseksi. Hankkeen avulla kehitetään kaivosalan koulutusta enemmän teknologisia innovaatioympäristöjä hyödyntäväksi.

Virtuaalisessa ympäristössä opiskelijat pystyvät harjoittamaan kaivostoimintaa ja suunnittelemaan kaivoksessa tapahtuvia toimenpiteitä. Opiskelijat voivat harjoitella päätöksentekoa eri roolien avulla, ja nähdä miten heidän tekemänsä päätökset ja suunnitelmat vaikuttavat kaivoksen toimintaan. Tämä antaa opiskelijoille mahdollisuuden todellisiin harjoittelutilanteisiin, turvallisessa ympäristössä, ajasta ja paikasta riippumatta.

Virtuaaliseen oppimisympäristöön kehitettävät sisällöt, harjoitukset ja oppimistehtävät määritellään yhteistyössä alan opettajien, asiantuntijoiden ja kaivosalan elinkeinoedustajien kanssa yhteistyössä, jotta ne vastaavat todellisia tilanteita ja sisältöjä. Tällä voidaan parantaa kaivosalalle valmistuvien opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja kaivosten työturvallisuutta.

Esittelyssä Kajaanin tiimin sukellus virtuaalitodellisuuteen

Kajaanin ammattikorkeakoulussa kehitetään KaiVi VR-ohjelmaa, jonka avulla opiskelija pääsee virtuaalilasien avulla sukeltamaan virtuaaliseen kaivokseen. Virtuaalitodellisuuden avulla opiskelijat voivat tutustua kaivosympäristöihin nopeasti ja edullisesti heti opintojen alussa. Todellisiin kaivosympäristöihin pohjautuvat harjoitukset mahdollistavat erilaisten taitojen harjoittelun, esimerkiksi turvallisuusriskien ja -puutteiden havainnointia kaivoksilla toimivien ammattilaisten perspektiivistä.

Kehitystyöhön osallistuu pelialan osaajia, graafikoita ja ohjelmoijia, jotka vastaavat ohjelman teknisestä ja visuaalisesta toteutuksesta (kuva 1). Skenaarioiden sisällön suunnittelussa tärkeässä roolissa ovat myös opettajat, joiden kontribuutio on tärkeä tarkoituksenmukaisen sisällön tuottamisen näkökulmasta.  Pääasiallinen kehitystyö Kajaanissa valmistuu vuoden 2017 aikana. Kehitystyön tuloksia ja vaikuttavuutta tullaan tarkastelemaan opetustoimintaan integroidun virtuaalisen oppimisympäristön kautta sekä Kajaanin että Lapin ammattikorkeakouluissa.

Kuva 1. Graafiset suunnittelijat luovat virtuaaliseen oppimisympäristöön autenttisen kaivosympäristön näköä.

Virtuaalisen kaivoksen kehitystyön pohjana käytetään Maanmittauslaitoksen avoimen datan korkeusmallia ja ilmakuvaa, tai vaihtoehtoisesti kaivossuunnitteluohjelmistoilla tuotettuja 3D-malleja. Satunnaisen kaivostunneliverkoston voi myös luoda nopeasti ohjelmoijan kehittämän ”kaivostunneligeneraattorin” avulla. Kun virtuaalimallin karkea versio on valmis, graafikot lisäävät siihen tarvittavia yksityiskohtia (kuva 2). Koulutusskenaarioista laaditaan käsikirjoitukset ja tiimi kehittää skenaarion.

Kuva 2. Graafikot lisäävät nopeasti generoituihin kaivostunneleihin yksityiskohtia – oven takana opiskelijaa odottaa pelastautumisreitti ulos palavasta tunnelista.

Kehitetyssä oppimisympäristössä voi tällä hetkellä suorittaa vapaata ajoharjoittelua kaivosalueella erilaisilla ajoneuvoilla (kuva 3), harjoitella työturvallisuuspuutteiden havainnointia sekä tarkastella kaivossuunnittelijan laatimia louhintasuunnitelmia realistisilta näyttävien 3D-ympäristöjen avulla. Usein kaivossuunnittelijoiden laatimat mallinnukset vaativat tulkitsijaltaan rautaista ammattitaitoa, mutta KaiVi VR -ohjelma mahdollistaa suunnitelmien helpomman tarkastelun.  Esimerkiksi kaivoksen louhintasuunnitelman lopputuloksen pääsee ohjelman avulla näkemään konkreettisesti ja kokemaan vaikkapa ajamalla suunnitellun louhoksen pohjalle kiviautolla – toki vain virtuaalitodellisuudessa.

Kuva 3. Näkymä eri ajoneuvojen perspektiivistä (vasemmalla lava-auto, keskellä niveldumpperi ja oikealla kiviauto).

Vuoden 2016 lopulla 22 Kaivos- ja louhintatekniikat -kurssin opiskelijaa testasi KaiVi VR -ohjelmaa ja antoi palautetta virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen opetusmenetelmänä. Opiskelijat testasivat työturvallisuuspuutteiden ja -riskien havainnointiin kehitettyä skenaariota, joka sijoittuu virtuaaliseen Siilinjärven avolouhokseen. Opiskelijan tehtävänä oli ajaa pelimäisen ohjelman opastama reitti ja havainnoida ympäristöä turvallisuusriskien ja -puutteiden näkökulmasta. Tehtävänä oli merkitä ne kohteet, jotka opiskelijan mielestä ovat kaivosturvallisuuden kannalta kyseenalaisia. Harjoituksen lopussa ohjelma antoi palautetta – mitkä turvallisuusriskit löydettiin oikein, mitkä jäivät huomaamatta, mitkä kohteet käyttäjä merkitsi väärin. Toisessa vaiheessa opiskelijoille esiteltiin demonstraatio kaivossuunnitteluohjelmalla toteutetun louhintasuunnitelman pelillisestä visualisoinnista.

Yhdeksän kymmenestä opiskelijasta arvioi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen opetusmenetelmänä tehostavan asian oppimista hieman tai merkittävästi.

Palautekyselyn vastaajista (N=22) 86 % ilmoitti pitävänsä virtuaalitodellisuussovelluksia yleisesti ottaen kiinnostavana tai erittäin kiinnostavana ja loputkin 14 % ilmoitti pitävänsä VR-sovelluksia jokseenkin kiinnostavana. Myös virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opetusmenetelmänä pidettiin lupaavana – 91% vastaajista arvioi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen opetusmenetelmänä tehostavan asian oppimista hieman tai merkittävästi. Samoin 91 % vastaajista arvioi kaivoksen virtuaalimallin hyödylliseksi tai erittäin hyödylliseksi työntekijöiden perehdytyksen ja turvallisuuskoulutuksen näkökulmasta.

Opiskelijoiden antama palaute oli pääsääntöisesti positiivista ja vastaajilla näytti olevan vahva usko virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksiin oppimismenetelmänä. Kääntöpuolena virtuaalitodellisuussovelluksissa on kuitenkin edelleen valitettavan usein simulaatiopahoinvointi (ks. aiheesta esim. Stanney & Kennedy 2010), mikä tässäkin testauksessa havaittiin. Teknologian kehittyessä virtuaalilasien resoluutiot paranevat ja lasit kevenevät, mikä osaltaan tulee varmasti vähentämään simulaattoripahoinvoinnin oireita. Vuodelta 2017 voidaan odottaa myös lisätyn todellisuuden teknologioiden mahdollisuuksien kasvamista ja uusia innovaatioita.

Jonna Kalermo-Poranen toimii KaiVi-hankkeen projektipäällikkönä Kajaanin ammattikorkeakoulussa ja Milla Hirvaskari hankkeen projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulussa. Videoita kehitystyön tuloksista löytyy KaiVi-hankkeen YouTube-kanavalta: https://www.youtube.com/channel/UCqksDF323lm6fZDssakc2lA

Kirjoittajat

Jonna Kalermo-Poranen, KTM, projektipäällikkö, Kajaanin Ammattikorkeakoulu, jonna.kalermo-poranen(at)kamk.fi
Milla Hirvaskari, Restonomi (YAMK), projektipäällikkö, Lapin Ammattikorkeakoulu, milla.hirvaskari(at)lapinamk.fi

Mallett, L., & Unger, R. 2007. Virtual reality in mine training. Society for Mining, Metallurgy, and Exploration, Inc, 2, 1-4.

Stanney, K. M. & Kennedy, R. S. 2010. ”Simulation Sickness,” teoksessa Hancock, P. A. & Vincenzi, D. A. & Wise, J. A. & Mouloua, M. (Eds.). 2010. Human factors in simulation and training. Florida: CRC Press. 117-124.

Wyk, E. & Villiers, R. 2009. Virtual Reality Training Applications for the Mining Industry. N.Y.: ACM. 53-63.