Olopisteellä kohdataan pitkäaikaistyötön läheltä

Kirjoittajat: Helena Hatakka, Erno Hokkanen, Tarja Kempe-Hakkarainen, Pasi Viitaniemi.
Kuva: Olopiste torilla.

Tässä artikkelissa kuvataan vuosien 2015-2018 aikana toteutettavaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman Olopiste – kynnyksetön työtoiminta –hankkeen (S20362) kehittämistyötä. Tavoitteena on rakentaa ja pilotoida Lahteen uudenlainen, nykyistä palvelutarjontaa täydentävä, kynnyksetön työllistymistä tukeva toimintamalli, joka on suunnattu työikäisille pitkäaikaistyöttömille, nuorisotakuun piirissä oleville työttömille sekä syrjäytyneille. Olopisteen palvelut ovat asiakasmaksuttomia ja osallistuminen sanktioimatonta. Toiminnan tavoitteena on vahvistaa osallistujien toimintakykyä, henkistä jaksamista, motivaatiota ja työelämävalmiuksia.

Hankkeen toimijat ovat Harjulan setlementti ry., Sylvia-Koti yhdistyksen Kaupunkikylä sekä Lahden ammattikorkeakoulu. Harjulan setlementin hanketoiminnan tavoitteena on lisätä Päijät-Hämeen alueen ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta sekä kehittää ja uudistaa palveluita. Kaupunkikylä on Lahden alueella toimiva yhteisö, joka tarjoaa kehitysvammaisille aikuisille asumispalveluja ja työtoimintaa. Kaupunkikylä pyrkii rakentamaan avoimempaa yhteiskuntaa, jossa tukea tarvitseva henkilö voi elää turvallista ja rikasta elämää ja toimia omien voimavarojensa mukaisesti. Toimijat ovat tuoneet oman osaamisensa ja kokemuksensa yhteiseen moniammatilliseen kehittämistyöhön. Hanketta hallinnoiva Harjula ylläpitää Olopisteen Olohuonetilaa ja ohjaustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Kaupunkikylä sekä Lahden ammattikorkeakoulu.

Olopiste pitkäaikaistyöttömien kohtaamispaikaksi

Olopisteen kehittämistyö on tapahtunut toimijoiden tiiviissä yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun uudistavan oppimisen profiilin periaatteiden mukaisesti. Kehittämistyön painopisteenä on ollut kokeileva toiminta, jonka avulla on haluttu löytää kohderyhmälle toimivia käytänteitä. Kriittisen reflektion kautta on arvioitu toimintaa sekä olemassa olevien käytäntöjen soveltuvuutta ja toimivuutta. Kehittämistyössä on luotu yhteistä ymmärrystä toiminnan perustasta ja sitä on testattu yhteisessä dialogissa kehittämistyön eri vaiheissa. Käytäntöjen ja toimintojen toteuttamiskelpoisuutta on arvioitu jatkuvasti. (Pedagoginen ohjelma 2016-2018.) Kehittämistyön johtoajatuksena on ollut näkemys siitä, että matalan kynnyksen palvelut lisäävät asiakkaiden mahdollisuutta omatoimisuuteen ja palveluiden saavutettavuuteen (Kauppinen, Rotko & Palokangas 2016, 99-100). Tärkeää on, että Olopiste toimintaympäristönä mahdollistaa asiakkaiden toimijuuden sekä vahvistaa heidän toimintavalmiuksiaan. Tämä lisää asiakkaiden tunnetta siitä, että he pystyvät vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin. Olopisteellä asiakkailla on mahdollisuus saada tunnustusta osakseen yhteiskuntaryhmästä riippumatta ja muuten kuin työmarkkinaperustaisten toimenpiteiden kautta. (Isola 2016, 596.) Olopisteen asiakastyössä pyritään välttämään asiakkaiden luokittelua ja rajaamista huono-osaisuuden perusteella kategorioihin toisin kuin mitä viranomaiset ja muut intressiryhmät pyrkivät tämän kohderyhmän kohdalla tekemään (Saari & Niemelä 2013, 12).

Olopisteen suunnitteluvaihe käynnistyi syyskuussa 2015. Vaiheen keskeisenä tavoitteena oli luoda olohuonetila, joka toimii palvelun keskipisteenä ja on asiakkaiden käytössä arkipäivisin. Samanaikaisesti suunniteltiin keinoja pitkään työttömänä olleiden tavoittamiseksi ja aktivoimiseksi. Suunnitteluvaiheessa tehtiin yhteistyötapaamisia Päijät-Hämeen alueen muiden toimijoiden kanssa, tutustuttiin heidän palveluihin sekä tehtiin Olopistettä tutuksi toimijoille. Suoramarkkinointi kohderyhmälle aloitettiin hyödyntämällä mainoskortteja, joilla voi tulla ilmaiselle kahville Olopisteelle.

Olohuone avattiin asiakkaille joulukuussa 2015. Olohuoneen toiminta jäsentyy eri päivinä tapahtuvien toistuvien ohjattujen ryhmätoimintojen ympärille. Olohuoneen toimintoja ohjaa ajatus siitä, että jokainen asiakas voi osallistua toimintaan voimiensa mukaan. Toimintojen suunnittelussa on kuultu asiakkaiden tarpeita ja toiveita ja heidät on otettu mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Kauppinen, Rotko ja Palkokangas (2016, 99) toteavat, että toiminnassa asiakasosallisuus perustuu asiakkaiden kuulemiseen, asiakaslähtöiseen palveluun sekä luottamuksellisuuteen ja turvallisuuteen. Ohjatusta yksilö- ja ryhmätoiminnasta vastaavat sosionomiopiskelijat yhdessä Olopisteen henkilökunnan kanssa. Olopiste toimii sosionomiopiskelijoiden autenttisena oppimisympäristönä. Yksilö- ja ryhmätoiminnassa käytetään sosiaalipedagogista työotetta, jossa korostuvat osallisuuden, dialogisuuden ja yhteisöllisyyden periaatteet (Hämäläinen 1999, 75). Ryhmätoimintaan kehitettiin opiskelijatyönä Polttopiste -työmenetelmä, joka on strukturoitu, tavoitteellinen sosiaaliohjauksen malli osallistavaan ja yhteisölliseen ryhmätoimintaan (Bäckman & Ojala 2016).

Kevään 2016 aikana asiakkaille toteutettiin palautekysely ja osallistava palauteryhmä. Tulosten mukaan asiakkaat kokivat, että Olopiste toimi sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Asiakkaat olivat tyytyväisiä monipuoliseen palvelun sisältöön. Tämän kokemustiedon pohjalta kehittämisen kohteiksi nostettiin markkinointi, sekä uusien asiakkaiden tavoittaminen mukaan toimintaan. (Vanha-aho & Ojala 2016.) Palautekysely ja -ryhmä on toistettu keväällä 2017 ja sen tuloksia ollaan juuri kokoamassa.

Asiakasosallisuutta kehittämässä

Syksyllä 2016 Olopiste jalkautui opiskelijoiden, opettajien ja työntekijöiden yhteistyönä kaupunkilaisten ja kohderyhmän pariin. Asiakashankintaa tehtiin kauppatorilla, kirppareiden auloissa sekä työvoimatoimiston, Kelan ja sosiaalitoimen nurkilla. Jalkautuminen oli tehokasta, toimintaan saatiin tuossa vaiheessa mukaan useita uusia asiakkaita. Keväällä 2017 tullaan toteuttamaan liikkuva monitoimitila Linkulla Olopiste kiertueella -tempaus lahtelaisiin lähiöihin. Näin pyritään tarttumaan Saaren ja Niemelän (2013, 12) mainitsemaan fyysiseen tai alueelliseen etäisyyteen. Työttömiä asuu selvästi enemmän tietyissä lahtelaislähiöissä.  Lisäksi opiskelijat ovat tuottaneet asiakastarinoita Humans of Olopiste -Facebook -sivustolle. Nämä tarinat toimivat osana Olopisteen markkinointia ja näkyvyyden edistämistä. Tarinoilla pyritään osaltaan puuttumaan Saaren ja Niemelän (2013, 12) esille tuomaan visuaaliseen etäisyyteen tekemällä suurelle yleisölle näkyväksi pitkäaikaistyöttömien tavallista arkielämää. Ryhmätoiminnan kehittämiseksi asiakkaiden osallisuutta suunnitteluun ja toteutukseen on lisätty. Joitakin retkiä ja ohjattua toimintaa on järjestetty niin, että asiakas on suunnitellut toiminnan oman osaamisensa ja kiinnostustensa pohjalta sekä myös vetänyt retken ohjaajan tukemana. Myös henkilökohtaisen ohjauksen merkitys on korostunut hankkeen edetessä. Ohjauksessa on käytetty tavoitteellista muutostyötä tukevia menetelmiä ja työkaluja. Tässä vaiheessa on myös kuvattu ja tarkennettu asiakasprosessia. Olopisteen ohjausmallia ja työmenetelmiä on kuvattu sekä asiakastyön tueksi että hankkeen jälkeisen toiminnan suunnittelemiseksi.

Keväällä ja syksyllä 2017 asiakkaiden henkilökohtaisten jatkopolkujen hahmottaminen yhdessä työntekijän kanssa nousee isompaan rooliin ja yksilöohjauksen merkitys korostuu entisestään. Suurin haaste on toiminnan jatkomahdollisuudet, joita kartoitetaan yhteisesti alueen muiden toimijoiden kanssa. Tässä kohtaa hanketta ei ole vielä selvää, missä muodossa Olopistetoiminnan on mahdollista jatkua, sillä esimerkiksi maakuntauudistuksella voi olla vaikutuksensa työttömien palvelukokonaisuuteen. Toiminnan jatkumisen ja kehittämisen kannalta on keskeistä löytää sille pysyväisluonteinen rahoitus. Olopisteen kehittämistyössä on tullut selvästi esiin Saaren ja Niemelän (2013, 11-12) kuvaamat pitkäaikaistyöttömien heikko sosioekonominen asema ja vähemmän arvostettu elämäntapa. Tavoitteena on, että Olopisteestä tai sen osista muodostuu hankkeen jälkeen pysyväisluonteista työttömien hyvinvointia edistävää toimintaa, joka tukee eri hallinnonalojen yhteistä näkemystä järjestöjen tehtävästä, kuntien ohella, huolehtia työttömien hyvinvoinnin ja yhteisen hyvän edistämisestä. Osallisuus nähdään tässä yhtenä keskeisenä keinona. (Isola 2016, 595.)

Kirjoittajat

Helena Hatakka, KL, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu, helena.hatakka(at)lamk.fi
Erno Hokkanen, tradenomi, projektipäällikkö Harjulan Setlementti, erno(at)harjulan.fi
Tarja Kempe-Hakkarainen, KM, lehtori Lahden ammattikorkeakoulu, tarja.kempe-hakkarainen(at)lamk.fi
Pasi Viitaniemi, lähihoitaja, ohjaaja Kaupunkikylä Sylvia-koti yhdistys ry., pasi.viitaniemi(at)kaupunkikyla.fi

Bäckman, C. & Ojala, K. 2016. Polttopiste – Luovuutta ja kokeilevuutta autenttisessa oppimisympäristössä. Verkkolehti Lahtinen. Lahden ammattikorkeakoulu. Haettu 19.4.2017 osoitteesta http://lahtinen.lamk.fi/?p=1875

Hämäläinen, J. 1999. Johdatus Sosiaalipedagogiikkaan. Kuopion Yliopisto. Kuopio 1999.

Isola, A.-M. 2016. Autonomia, demokratia ja yhteiset. Osallisuuden paikallinen edistäminen. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):5.

Kauppinen, T., Rotko, T. & Palokangas, E. 2016. Tulevaisuuden hyvinvointihaasteille pitää etsiä yhdessä ratkaisuja. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):1.

Pedagoginen ohjelma 2016-2018. Lahden ammattikorkeakoulu. Haettu 31.3.2017 osoitteesta http://www.lamk.fi/lamk-oy/strategiat/Documents/lamk-peda-ohjelma.pdf

Saari, J. & Niemelä, M. 2013. Suomalaisen yhteiskunnan notkelmat. Teoksessa Saari ja Niemelä (toim.) Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa. Kelan tutkimusosasto. Helsinki. 6-21

Vanha-aho, T. & Ojala, K. 2016. Palauteryhmä asiakkaan osallisuuden vahvistajana. Verkkolehti Lahtinen. Lahden ammattikorkeakoulu. Haettu 29.3.2017 osoitteesta http://lahtinen.lamk.fi/?p=1487

Maailmankuvaa muuttava oppiminen tuo tulevaisuuden toivoa

Yhteiskuntaamme ohjaavien uskomusten mukaan hyvinvointi voidaan varmistaa talouskasvun, kilpailun ja globalisaation kautta. Tulevaisuuden strategioissamme myös kestävyyskysymykset ratkeavat kasvun ja teknologian avulla. Selkeää näyttöä onnistumisesta ei kuitenkaan ole. Pitäisikö ratkaisuja etsiä uudesta näkökulmasta?

Talouskasvun irtikytkentä luonnonvarojen kulutuksen kasvusta on jäänyt heikoksi (Dittrich ym. 2012; Wiedmann ym. 2013). Fossiilisen energian tuotanto näyttää tulevina vuosikymmeninä edelleen kasvavan, eivätkä valtioiden tähänastiset lupaukset Pariisin ilmastosopimuksessa riitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen kahden asteen tavoitteeseen (International Energy Agency 2016).

Kun taloutta tarkastellaan avoimena systeeminä, joka kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja ja tuottaa kasvavaa epäjärjestystä materiaalisesti suljettuun biosfääriimme, paljastuu rajattoman kasvun mahdottomuus (Matutinovic ym. 2016; Max-Neef 2010; Daly 2010; Joutsenvirta ym. 2016).

Satsaamme parhaat voimamme talouskasvun ja teknologian eetokseen, vaikka hyvän elämän tavoite ei näillä keinoilla lähene. Vaihtoehdoton ylikuluttaminen, kiireen tuoma ahdistus ja elämän merkityksellisyyden katoaminen vievät elämän ilon (Diener ym. 2009; Hämäläinen 2014). Talouskasvun tuomasta vauraudesta nauttiminen käy mahdottomaksi, jos elinympäristö ei ole elinkelpoinen.

Askeleita oppimisen portailla

Norgaard (1994) pitää modernismin ajan uskomuksia kestävyysongelmiemme syinä. Näemme maailman atomistisena ja mekanistisena järjestelmänä, erotamme ihmisen ja luonnon toisistaan ja uskomme universaalien totuuksien olemassaoloon. Yhteiskuntamme on rakentunut näiden käsitysten varaan. Ne määrittelevät hyväksyttävän poliittisen keskustelun ja päätöksenteon reunaehdot.

Vallalla olevia uskomuksia uusintava koulutus ylläpitää ongelmaa ja on riittämätön kääntämään vääjäämättömän kehityksen. Tarvitsemme uudenlaista oppimista, joka voi muuttaa ihmisen käsityksen itsestään, ympäröivästä todellisuudesta ja suhteestaan maailmaan. (Sterling 2010.)

Ilmastonmuutokseen vastaaminen on esimerkki vallalla olevasta oppimisestamme (Laininen 2017). Olemme oppineet parantamaan tuotannon energia- ja materiaalitehokkuutta, kierrättämään ja tekemään päästökauppaa. Uusiutuva energia, kiertotalous, digitalisaatio ja vastuullinen tuotanto edustavat systeemistä muutosta, jonka avulla uskomme ratkaisevamme ilmastonmuutoksen ongelman.

Nämä uudistukset ovat ratkaisuyrityksiä nykyisessä maailmankuvassamme. Emme pidä vaihtoehtoina talouskasvun, materialistisen hyvinvointikäsityksen tai globaalitalouden kyseenalaistamista, mikä rajaa ratkaisuavaruuttamme ja sulkee pois mahdollisuuksia, jotka voisivat olla tulevaisuutemme pelastus.

Korkeakoulutus uudistamaan yhteiskuntaa

Yksittäisten ihmisten, perheiden tai pienten ryhmien ajattelu ei välttämättä rakennu samoille uskomuksille. Suomessa vallalla olevan kehitysuskon ja yksittäisten ihmisten uskomusten välillä näyttää olevan ristiriita, sillä 38 % EVA:n barometriin vastanneista yhtyi väitteeseen ”Ihmisten hyvinvoinnin jatkuminen voi perustua vain taloudelliseen kasvuun” ja 39 % oli väitteestä eri mieltä (Apunen ym., 2015). 15–29 -vuotiaista nuorista vain 15,1 % oli väitteestä samaa mieltä ja 46,2 % eri mieltä kesällä 2016 (Salonen & Konkka 2017).

Korkeakoulutuksen tehtävänä on toimia ennakoivasti ja edistää yhteisiä uskomuksiamme uudistavaa oppimista.

Elämme kasvavan epävarmuuden maailmassa, jossa globaalit kriisit ravistelevat maailmankuvaamme. Korkeakoulutuksen tehtävänä on toimia ennakoivasti ja edistää yhteisiä uskomuksiamme uudistavaa oppimista. Tätä kautta voidaan vapauttaa ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan potentiaali kestävän ja vastuullisen elämän tavoitteluun ja vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Kirjoittajat

Erkka Laininen, DI, suunnittelupäällikkö, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö, erkka.laininen(at)okka-saatio.com
Arto O. Salonen, KT, dos., yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, arto.salonen(at)metropolia.fi

Apunen, M., Haavisto, I., Sipola, J. & Toivonen, S. (2015). Ken on maassa jämäkin? EVAn Arvo- ja asennetutkimus 2015. Helsinki: EVA.

Daly, H. (2010). From a failed-growth economy to a steady-state economy. Solutions 1(2), 37-43.

Diener, E., Harter, J., & Arora, R. (2009). Affluence, feelings of stress, and well-being. Social Indicators Research 94(2), 257–271.

Dittrich, M., Giljum, S., Lutter, S., Polzin, C. (2012). Green economies around the world? Implications of resource use for development and the environment. Vienna: SERI. Haettu 20.11.2016 osoitteesta http://seri.at/green-economies .

Hämäläinen, T. (2014). In search of coherence: sketching a theory of sustainable well- being. Teoksessa Timo Hämäläinen & Juliet Michaelson, Well-being and Beyond. London: Edward Edgar Publishing.

International Energy Agency (2016). World Energy Outlook 2016.

Joutsenvirta, M., Hirvilammi, T., Ulvila, M. ja Wilén, K. (2016). Talous kasvun jälkeen. Helsinki: Gaudeamus.

Laininen, E. (tulossa 2017). Transforming our worldview towards a sustainable future. Artikkeli Sitran Education for a Changing World -hankkeen julkaisussa. Helsinki: Sitra.

Matutinovic, I., Salthe, S., Ulanowitcz, R. (2016). The mature stage of capitalist development: Models, signs and policy implications. Structural Change and Economic Dynamics 39, 17-30

Max-Neef, M. (2010). The World on a Collision Course and the Need for a New Economy. Ambio, 39(3), 200–210.

Norgaard, R. B. (1994). Development Betrayed: The End of Progress and a Co-evolutionary Revisioning of the Future. Routledge: London.

Salonen, A. & Konkka, J. (tulossa 2017). Kun tyytyväisyys ratkaisee. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Tulevaisuus, Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusverkosto.

Sterling S. (2010). Transformative Learning and Sustainability: sketching the conceptual ground. Learning and Teaching in Higher Education, 5, 17-33.

Wiedmann, T. O., H. Schandl, M. Lenzen, D. Moran, S. Suh, J. West & K. Kanemoto (2013). The material footprint of nations. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(20), 6271-6276.