Tulevaisuuden kestävä matkailu on pimeän peitossa

Pimeys on leveyspiireillämme luonnonvara, jota toisinaan tuntuu olevan liikaakin. Matkailussa pimeyttä on hyödynnetty Suomessa lähinnä revontuliturismissa, mutta pimeän taivaan matkailussa on vielä paljon potentiaalia hyödyntämättä. Etenkin syrjäisten alueiden yrityksille pimeyteen liittyvät elämys- ja arvotekijät tarjoavat uusia mahdollisuuksia erottautua edukseen matkailumarkkinoilla.

Pimeyttä hyödynnetään matkailussa vielä liian vähän

Tähdet ja revontulet kiehtovat ihmismieltä niin paljon, että niiden vuoksi ollaan valmiita matkustamaan, mutta taivaan ihmeiden ihailu ei onnistu enää aivan joka paikassa lisääntyvän häiriövalon vuoksi (ks. https://www.lightpollutionmap.info/). Maailmanlaajuisesti valosaasteen arvioidaan lisääntyvän noin kymmenen prosentin vuosivauhtia (Suominen 2023).

Häiriövalo vaikuttaa ihmisten, eläinten ja kasvien hyvinvointiin (mm. Kokkonen 2019; Härmä, Hublin & Puttonen 2019), mutta keinovalon määrään voidaan vaikuttaa: suunnataan valaisu oikein, valaistaan siellä missä se on tarpeen ja huolehditaan, että valonlähteen värilämpötila ei tuota ympäristölle häiriötä (Schaecher 2020).

Suomessa pimeän suojelua ja pimeyden hyödyntämistä matkailussa on viime vuosina edistetty useassa eri hankkeessa ja organisaatiossa. Karelia-ammattikorkeakoulun koordinoimassa GLOW2.0-hankkeessa pimeyden mahdollisuuksia matkailun vetovoimatekijänä tarkastellaan paraikaa yhdessä matkailualan ammattilaisten kanssa. Hanke toteutetaan neljässä eri maassa hanketta rahoittavan Interreg Northern Periphery and Arctic -ohjelman (NPA) alueella: Suomessa, Norjassa, Islannissa ja Irlannissa. Kaavilla sijaitseva Syrjävaara Good Night Oy on Suomen ensimmäinen pimeän suojelualue ja matkakohde astroturismista ja pimeän matkailusta kiinnostuneille.

Revontuliturismista pimeän taivaan matkailuun

Pimeän taivaan matkailu (eng. Dark Sky Tourism) on vieraasta nimestään huolimatta yksi Suomen Lapin talvimatkailun kivijaloista. Revontulista voidaan kuitenkin nauttia Pohjoiskalotin eteläpuolellakin ja muinakin vuodenaikoina kuin talvella (Kuva 1), mikä usein unohtuu alueellisen matkailumarkkinoinnin viesteistä.

Revontulimatkailu on ulkomaita myöten monelle tuttua, mutta pimeän taivaan matkailu voi pitää sisällään paljon muutakin. Matkailijoiden olisi hyvä nähdä tähtitaivas ja kokea yön pimeys kokonaisuudessaan. Heille on tarjottava pimeyttä hyödyntäviä aktiviteettejä. Luonnossa yöpyminen, luontoretket, talvinen kuutamo, erityisten paikkojen kokeminen, kansanperinne, kummitustarinat, tuulastaminen – kaikki vaativat yötä ja pimeää, eivät välttämättä tähtitaivasta ja revontulia.

Erilaiset taivaan tapahtumat avaavat mahdollisuuden laajentaa matkailun talvisesonkia syyskuusta maaliskuulle, jolloin sääolosuhteet ovat usein otollisimmat ilmiöiden tarkasteluun. Esimerkiksi elokuinen superkuu (kuva 2) on elämys itsessään.

Huolimatta vähäisestä häiriövalosta pohjoisen periferian alueella pimeyttä ja pimeyteen liittyviä mahdollisuuksia on hyödynnetty matkailussa toistaiseksi hyvin vähän verrattuna vaikkapa runsaasti valoisampaan Pohjois-Amerikkaan ja Keski-Eurooppaan. Osasyy tähän voi löytyä siitä, että matkailutoimijoilta puuttuu tietoa pimeyden hyödyntämisestä lisäarvona matkailupalveluissa. Myös itselle tavanomaista ilmiötä voi olla vaikea tunnistaa kilpailutekijäksi. (Silvennoinen, Kupiainen & Ruotsalainen 2022.)

Arktinen yö on pohjoisen pallonpuoliskon vetovoimatekijä

Vuonna 2021 Helsingin kaupunki teetti häiriövaloselvityksen, jossa selvitettiin asukkaiden mielipiteitä ja toiveita kaupungin yövalaistuksen suhteen. Erityisesti kaivattiin turvallisia ja helposti saavutettavia paikkoja yön, yötaivaan ja pimeyden kokemiseen. Tälle toiveelle on vakavat perusteet, sillä 60 % suomalaisista ei vuonna 2016 nähnyt yötaivaan suurinta rakennetta, Linnunrataa, asuinpaikaltaan. Eurooppalaisista ja pohjoisamerikkalaisista 99 % elää valosaastuneen yötaivaan alla (Falchi ym. 2016).

Arktinen yö on valosaasteelle huomattavasti herkempi kuin keskisten leveyspiirien yö. Yön suojelemiseen ja valosaasteen vähentämiseen kannattaa siksi suhtautua vakavasti Suomen kaupungistuneen alueen pohjoispuolella. Ihmissilmä havaitsee valon määrää huonosti: pimeällä alueella lähes huomaamaton valon määrän kaksinkertaistuminen kadottaa jo Linnunradan näkyvistä. Samalla kolmannes revontulista haipuu näkymättömiin. Pohjoismaissa ei toistaiseksi ole yhtään kansainvälisesti sertifioitua suojelualuetta, mutta monet Suomen kansallispuistoista ovat käytännössä sellaisia.

Vuoden 2034 tiedostava matkailija tunnistaa pimeyden arvon

Euroopan maista Ranska suhtautuu lainsäädännöllään valosaasteeseen tällä hetkellä kaikkein vakavimmin (Barentine 2019). On mahdollista, että vuoteen 2034 mennessä pimeyden määrä luetaan muissakin maissa yhdeksi mittariksi, kun arvioidaan luonnollisen ympäristömme hyvinvointia ja tilaa.

Pimeys ja sen suojelu voivat olla myös vetovoimatekijöitä, joiden perusteella matkailija arvottaa vaihtoehtojaan ennen ostopäätöksen tekemistä. Tämä edellyttää, että pimeyden hyödyistä niin ihmisille kuin eläimille ja kasveille viestitään siten, että se tavoittaa halutut kohderyhmät. Vuonna 2023 perustettu Suomen yötaivasystävällisten yritysten yhdistys luo paraikaa normeja ja ohjeistoa arktisen alueen yritysten tueksi.

Pimeys tarjoaa matkailijalle paljon. Arkiset elämykset ja kokemukset muuttuvat, kun ne tapahtuvat pimeässä. Mielikuvitus laukkaa öisellä nuotiolla tarinoita kuunnellessa lujempaa kuin päiväsaikaan. Turvallinen pimeyden kokemus antaa mahdollisuuden nauttia hiljaisuudesta ja luontokokemuksesta syvällisemmin, ja unikin maistuu paremmin häiriövalottomassa ympäristössä. Pimeäystävällinen toimintaympäristö jo itsessään voi olla matkailijalle merkki siitä, että ekologisesta kestävyydestä on kohteessa huolehdittu hänen puolestaan.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS