Hanna Alaniska, Sanna Alitalo, Liisa Kiviniemi & Jaana Rissanen
Tulevaisuudessa pyritään saamaan 50 % ikäluokasta korkeakouluihin (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024). Korkeakoulujen opintotarjonta tulee olemaan vapaasti saatavilla Opin.fi-palvelun laajentuessa (Digivisio-hanke, 2024), ja yhteiset verkkotutkinnot lisääntyvät. Nämä kaikki voivat kasvattaa opetusryhmien kokoa. Suurryhmien käyttö on jo nykyisin yleistä Suomen korkeakouluissa, erityisesti verkkokursseilla. Niiden avulla pyritään hallitsemaan kasvavia opiskelijamääriä sekä tehostamaan resurssien käyttöä.
Suurryhmäopetukseen liittyy usein ongelmia, kuten opiskelijoiden passivoituminen ja vuorovaikutuksen väheneminen, mutta se ei estä laadukasta oppimista. Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) keskityttiin suurryhmäopetuksen kehittämiseen keväällä 2024. Kehittämisprojektissa tunnistettiin suurryhmien opetukseen liittyviä teoreettisia huomioita ja Oamkissa tunnistettuja käytännön ratkaisumalleja, jotka esitellään artikkelissa.
Suurryhmän muodostuminen
Suurryhmä voi helposti jäädä satunnaiseksi ryhmäksi, jossa ryhmän jäsenet eivät sitoudu ryhmään ja siinä korostuu yksilöllisyys (Repo-Kaarento ym., 2009). Tämä voi johtaa opiskelijoiden välinpitämättömyyteen. Tärkeää olisi, että suurryhmässä olisi psykologisen ryhmän piirteitä eli jäsenet kokisivat kuuluvansa ryhmään ja olisivat eri tavoin vuorovaikutuksessa keskenään (Pennington & Ahokas, 2005).
Suurryhmän koon määrittely vaihtelee, mutta asiantuntijat pitävät 20–30 henkilön ryhmiä suurryhminä. Ryhmäkoon kasvaessa rakenne ja ilmapiiri muuttuvat, mikä vaikeuttaa pohtivaa ajattelua ja lisää ristiriitoja. Iso ryhmä passivoi ja korostaa opettajan autoritaarista roolia (Hornsby & Osman, 2014; Repo-Kaarento ym., 2009;). Ryhmän jäsenten merkitys on keskeinen, joten koon sijaan voidaan tarkastella ryhmän organisoitumista (Repo-Kaarento ym., 2009). Sopivin ryhmäkoko riippuu myös opetuksen tavoitteista ja opettajan taidoista (McKeachie, 1990).
Suurryhmien määrä Oamkissa
Korkeakoulutuksen massoittuminen ja taloudelliset paineet lisäävät suurten ryhmien määrää kaikissa korkeakouluissa globaalisti (Hornsby & Osman, 2014). Tämä tunnistettiin myös Oamkin kehittämisprojektin alussa. Oamkissa lähes viidesosa opetuksesta toteutetaan yli 50 hengen ryhmissä ja vastaavia tiloja on 11 (taulukko 1). Lisäksi on huomion arvoista, että Oamkissa yli puolet opetuksesta järjestetään yli 30 hengen ryhmissä.
Taulukko 1. Oamkin suurryhmätoteutukset, tilanne keväällä 2024 (amk ja yamk).
Erilaisia ratkaisuja suurryhmäoppimiseen
Oamkin kehittämisprojektissa keskusteltiin eri toimijoiden, kuten opettajien, opintovastaavien ja päälliköiden, kanssa. Keskusteluista tunnistimme ja luokittelimme seuraavia käytännön ratkaisuja suurryhmäoppimiseen:
- Study group -pienryhmät
- Opetus- ja arviointimenetelmiä
- Osaamisperustaisuus suurryhmissä
- Pedagogisia malleja
- Tiedolla johtamisen keinoja
Ratkaisujen näkökulmana on oppimisen tukeminen ja ne soveltuvat käytettäväksi niin lähi- kuin verkko-opetuksessa. Seuraavaksi käytetään lähdekirjallisuutta ratkaisujen esittelyn tukena.
Oamkissa pienryhmiä kutsutaan study group (SG) -ryhmiksi. SG-ryhmät helpottavat opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutusta.
RATKAISU 1. Study group -pienryhmät
Kun 100 opiskelijan ryhmä jaetaan viiden hengen ryhmiin, syntyy 20 pienryhmää. Oamkissa pienryhmiä kutsutaan study group (SG) -ryhmiksi. SG-ryhmät helpottavat opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutusta. Pienryhmiä voidaan aktivoida eri tavoin ja ryhmille voidaan laatia arvioitavia tehtäviä, joka vähentää arviointikuormaa. Pienryhmät helpottavat myös opettajajohtoista ohjausta.
SG-ryhmät ovat osa opettajatuutorointia, ja opettajatuutorit tukevat ryhmien toimintaa erityisesti opintojen alussa. Ryhmien toimivuuden kannalta onkin tärkeää, että opettaja vastaa ryhmien muodostamisesta ja varmistaa, että kaikilla opiskelijoilla on ryhmä. Opettajan tuki ja ohjeet ovat oleellisia ryhmän työskentelyn sujuvuuden varmistamiseksi ja vapaamatkustuksen ehkäisemiseksi.
(Alaniska, 2024; Laajala & Guttorm, 2013a; Laajala & Guttorm, 2013b; Viinikka ym., 2023.)
Toimiva ryhmä edellyttää, että ryhmän jäsenillä on mahdollisuus yhteiseen ajankäyttöön, sillä ilman sitä ryhmätyöskentely ei onnistu (Alaniska, 2024). Ryhmän toimivuutta edistää myös yhteinen lähtötaso ja tavoitetaso sekä lukujärjestykseen varattu aika.
RATKAISU 2. Opetus- ja arviointimenetelmiä
Luento sopii suurryhmäopetukseen erityisesti silloin, kun opiskeltava aihe on tarpeen esitellä tai jäsentää ennen opiskelijoiden itsenäistä opiskelua. Lisäksi luennon käyttö on perusteltua yhteenvetojen ja synteesien tekemiseen. Luentoon kannattaa rakentaa vuorovaikutusta ja opiskelijoita aktivoivia tehtäviä. Myös kannustava ilmapiiri on tärkeää. (Kupias & Koski, 2012; Mulryan-Kyne 2010.)
Luentoja voidaan kehittää digitaalisilla työvälineillä, jotka mahdollistavat nopeasti ja kiinnostavasti pienimuotoiset visat ja kyselyt. Porinaryhmät ja lumipallokeskustelut sopivat myös opiskelijoiden aktivointiin. Ennakkotehtävät vahvistavat opiskelijan sitoutumisen opintojaksoon ja samalla sen myötä karsiutuu turhia ilmoittautumisia pois. Ohjausta voi toteuttaa esimerkiksi kyselytunneilla ja pop up-ohjauksilla.
Arviointiin liittyvinä ratkaisukeinoina suurryhmäopetuksessa korostuvat ryhmä-, vertais- ja itsearviointi. Itse- ja vertaisarviointi edellyttävät huolellisesti laadittuja arviointikriteerejä. Automaattisesti korjautuvat testit sopivat suurryhmille. Soveltavat ja analyyttisyyttä vaativat tehtävät ovat mahdollisia myös nonstop-muotoisissa suurryhmissä, koska siinä palautettavat tehtävät ajoittuvat tasaisemmin ympäri vuoden.
Summatiivisessa tehtäväohjatussa arvioinnissa opiskelija valitsee tavoittelemansa arvosanan ja saa siihen liittyviä tehtäviä. Matalampia arvosanoja tavoitteleville on automaattisesti korjautuvia testejä, ja korkeampaa arvosanaa haluaville vaativampia tehtäviä. Tämä helpottaa opettajan arviointia, koska kaikki opiskelijat eivät tavoittele korkeaa arvosanaa.
RATKAISU 3: Osaamisperustaisuus suurryhmässä
Osaamisperustaisuuden lähtökohtana on opiskelijan itsearviointi osaamisestaan. Osaamisen tunnistamista edistävät opintojakson alkuvaiheeseen ajoittuvat testit. Hankitun osaamisen voi osoittaa myös opettajan kanssa sovittavalla tavalla ja se voi poiketa opintojaksoon kuuluvista oppimistehtävistä. Osaamisen tunnustamisen jälkeen opiskelija voi jatkaa opintojaan seuraaviin opintojaksoihin. Näin yksilöllisesti toteutuvat oppimispolut pienentävät suurryhmien kokoa.
Kun osaava opiskelija hyödyntää osaamisperustaisuutta, hän voi jakaa osaamistaan muille opintojakson opiskelijoille. Opiskelija voi myös osoittaa osaamistaan, kun hän toimii apuopettajana, ja opettajan työmäärä voi vähentyä. Kokemukset osaamisen jakamisesta ja vertaisoppimisesta ovat osoittaneet opiskelun mielekkyyden ja sitoutumisen vahvistumista.
RATKAISU 4. Pedagogiset mallit
Pedagogiset mallit ovat teoriapohjaisia jäsennyksiä opetus- ja oppimistilanteen etenemisestä. Kaikille malleille on yhteistä oppijan aktiivisuus, vuorovaikutus ja yhteistoiminta. Pedagogiset mallit sopivat suurryhmien opetuksen rakenteiksi, sillä niiden avulla oppiminen ja opetus rakennetaan perinteisestä luento-opetuksesta poiketen, jolloin koko ryhmän yhteisiä tapaamisia ei välttämättä tarvita. Opetustilanteet ovat enemmän ryhmien ohjausta ja ne rakentuvat opiskelijoiden tarpeiden mukaan.
Yleisimpiä suurryhmiin sopivia pedagogisia malleja ovat case-opetus, projektioppiminen, käänteinen opetus tai oppiminen, yhteistoiminnallinen oppiminen ja erityisesti palapelimalli, yhteisöllinen oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen sekä tiimioppiminen.
RATKAISU 5. Tiedolla johtamisen keinoja
Pedagogisten ratkaisujen lisäksi tärkeää on huomioida tiedolla johtaminen ja opintojen seurantatyökalujen käyttäminen. Ne auttavat tunnistamaan opiskelijoiden ohjaustarvetta, hallitsemaan kasvavia opiskelijamääriä, parantamaan opetuksen ja ohjauksen laatua, tukemaan yhteistyötä eri rooleissa toimivien henkilöiden välillä sekä varmistamaan opiskelijoiden opintojen etenemisen.
Oamkin käytössä oleva Helistin-seurantatyökalu mahdollistaa opintoryhmien ja yksittäisten opiskelijoiden opintojen etenemisen seurannan. Helistin toimii myös tiedolla johtamisen välineenä, jonka avulla johtajat ja esihenkilöt voivat seurata tavoiteajassa valmistumista ja tuloksellisuutta.
Oamkin Informaatioteknologian yksikössä käytetään opiskelijoiden etenemisen seurannassa ns. liikennevalomallia. Liikennevalomallissa seurataan opiskelijoiden etenemistä suhteessa tavoiteajassa valmistumiseen, minkä perusteella opiskelijat luokitellaan vihreään, keltaiseen ja punaiseen ryhmään . (Nousiainen, 2024.)
Suurryhmien tulevaisuuden näkymiä
Suurryhmien merkitys korkeakouluissa kasvaa opiskelijamäärien lisääntyessä ja resurssien pysyessä rajallisina. Laadukkaan oppimisen varmistamiseksi tarvitaan innovatiivisia ja joustavia ratkaisuja.
Teknologian hyödyntäminen mahdollistaa monipuolisen opetuksen suurissa ryhmissä. Opettajien rooli muuttuu ohjaavaksi ja fasilitoivaksi, ja opettajien tulee kehittää taitojaan pedagogisten menetelmien hyödyntämisessä. Yhteisöllisyyden tunteen luominen on tärkeää opiskelijoiden sitoutumisen ja motivaation parantamiseksi.
Suurryhmien tulevaisuus riippuu korkeakoulujen kyvystä sopeutua muutoksiin ja hyödyntää uusia mahdollisuuksia. Jatkuva kehittäminen ja yhteistyö ovat avainasemassa.
Kirjoittajat
Hanna Alaniska, KT, lehtori, Oamk, hanna.alaniska(at)oamk.fi
Sanna Alitalo, FL, lehtori, Oamk, sanna.alitalo(at)oamk.fi
Liisa Kiviniemi, TtT, yliopettaja, Oamk, liisa.kiviniemi(at)oamk.fi
Jaana Rissanen, KTM, VT, kehittämispäällikkö, Oamk, jaana.rissanen(at)oamk.fi
Lähteet
Alaniska, H. (2024). Formaali vastavuoroinen vertaisoppiminen korkeakoulussa – kasvatustieteellinen kehittämistutkimus. Acta Universitatis Lapponiensis, 367. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-398-3.
Digivisio-hanke. (2024). Vuoden 2025 toimintasuunnitelma. Saatavilla: Toimintasuunnitelma-2025_tiivistelma_FI.pdf.
Hornsby, D. J. & Osman, R. (2014). Massification in higher education: Large classes and student learning. Higher Education, 67, 711-719. Saatavilla: https://www.researchgate.net/publication/Massification-in-higher-education-Large-classes-and-student-learning.pdf.
Kupias, P. & Koski, M. (2012). Hyvä kouluttaja. Sanoma Pro.
Laajala, T. & Guttorm, T. (2013a). Study group -opas opettajille: Opiskelijan oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen Oamkissa -hanke. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
Laajala, T. & Guttorm, T. (2013b). Study group -opas opiskelijoille: Opiskelijan oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen Oamkissa -hanke. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
McKeachie, W. J. (1990). Research on college teaching: The historical background. Journal of Educational Psychology, 82(2), 189-200.
Mulryan-Kyne, C. (2010). Teaching large classes at college and university level: Challenges and opportunities. Teaching in Higher Education, 15(2), 175-185. Saatavilla: https://www.uwindsor.ca/ctl/sites/uwindsor.ca.ctl/files/teaching-large-classes-mk.pdf.
Nousiainen, E. (2024). Suurryhmäpedagogiikka: keskiössä johtaminen, yhteistyö ja sovitut toimintatavat. Oamk Journal, 47/2024. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042622254.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2024). Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle vision tiekartta. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla: Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf.
Pennington, D. C., & Ahokas, M. (2005). Pienryhmän sosiaalipsykologia. Gaudeamus.
Repo-Kaarento, S., Levander, L. & Nevgi, A. (2009). Oppimisen sosiaaliset ulottuvuudet. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.). Yliopisto-opettajan käsikirja (3. painos). WSOYpro, 100–122. Saatavilla: https://doi.org/10.31885/9789515150325.
Viinikka, S., Saarinen, S. & Korhonen, E. (2023). Positiivisia kokemuksia Study Group –tuutoroinnista Oulun ammattikorkeakoulussa. Oamk Journal, 129/2023. Saatavilla: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe20230922136205.
Abstract
In the future, higher education courses will be freely available for everyone to choose, and joint online degree programs will increase. As a result, the sizes of teaching groups may grow. Identified challenges of large group teaching include student passivity, reduced interaction, and difficulties in developing critical thinking. However, large groups are not a barrier to quality learning. Opportunities for social interaction and collaborative knowledge construction should be built into learning. Student activity is crucial for learning, and the teacher’s role is to support the learner’s actions and activity.
Large group teaching was discussed in a development project at Oulu University of Applied Sciences in spring 2024. The article presents the following solutions for large group learning: 1) study groups, 2) teaching and assessment methods, 3) competence-based learning in large groups, 4) pedagogical models, and 5) data-driven management methods. All of these can be utilized in higher education to develop teaching and learning in large groups, both online and in-person.
Vastaa