Kirjoittaja: Martta Pirttioja.
Elokuussa Espoon Leppävaaran kaupunginosassa sijaitsevan kauppakeskus Gallerian parkkitalon puusäleaitaan ilmaantui värikäs lepänlehdistä aiheensa ammentava maalaus. Maalaustalkoot keräsivät runsaasti positiivista huomiota lähialueen asukkailta, ja kuva valmiista teoksesta koristaa nyt Leppävaara-seura ry:n Facebook-sivua. Projekti oli usean toimijan yhteistyön tulos: aktiivisten leppävaaralaisten, Espoon kaupungin, parkkitalon omistajan ja Laurea ammattikorkeakoulun. Tämän esimerkin kautta luodaan silmäys Espoon kaupungin ympäristömuotoilun tiimin toimintaan.
Asukkaan ajatuksesta yhteiseksi projektiksi
Leppävaaralainen asukasaktiivi oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että Lintuvaarantien ja Läkkisepänkujan kulmassa sijaitseva kevyen liikenteen jakaja on epäsiistissä kunnossa. Hän otti yhteyttä Espoon kaupungin kaupunkitekniikan keskukseen huhtikuussa 2018 perustettuun ympäristömuotoilun tiimiin. Ympäristömuotoilun tiimin vetäjä oli aiemmin ollut yhteydessä Leppävaaran Laurean toimipisteeseen opinnäytetyöyhteistyöstä. Leppävaaralaisen asukkaan osoittaman kohteen katsottiin muodostavan kestoltaan ja laajuudeltaan opinnäytetyötä vastaavan projektin, joten Laurean lehtori ehdotti sitä aiheeksi liiketalouden opiskelijalle, joka on erityisen kiinnostunut kunta-alalla työskentelystä ja palvelumuotoilusta. Hän toimi ympäristömuotoilun tiimin kanssa kaikissa projektin vaiheissa.
Projekti alkoi kaupungin katukunnossapidon kanssa tehdystä maastokäynnistä kohteeseen. Käynnin tarkoituksena oli pohtia reunaehtoja kevyen liikenteen jakajan muutoksille ja havainnoida samalla muita kohteessa ilmenneitä epäkohtia, kuten maassa olevia suuria kuoppia. Huomio kiinnittyi kevyen liikenteen jakajan lisäksi viereisen parkkitalon seinässä olevaan puusäleikköön, josta maali oli suurelta osin kulunut pois. Puusäleikkö päätettiin ottaa osaksi projektia, koska se loi nykyisessä kunnossaan vilkkaalle bussipysäkille nuhjuisen taustan. Seuraavaksi selvitettiin parkkitalon omistava taho, jonka edustaja tulikin mielellään katsomaan kohdetta. Päädyttiin toimintamalliin, jossa kiinteistön omistajat järjestivät puusäleikön pesun ja rahoittivat maalaustarvikkeet, kun taas teoksen suunnittelusta ja itse maalaamisesta vastasivat asukkaat ja ympäristömuotoilun tiimi.
Teoksesta haluttiin leppävaaralaisten asukkaiden näköinen, joten suunnittelua jatkettiin kaikille avoimen työpajan merkeissä paikallisessa kirjastossa. Työpajaa markkinoitiin julisteella kirjaston ilmoitustaululla ja verkossa sekä ympäristömuotoilun tiimin että paikallisten ryhmien Facebook-sivuilla. Työpajan tulokset asetettiin kommentoitaviksi Leppävaara-seuran Facebook-sivuille laajemman asukasnäkemyksen saamiseksi. Luonnoksista työstettiin tarkempi toteutussuunnitelma ja itse maalaaminen vaati kaksi neljän tunnin talkoorupeamaa. Syyskuussa katukunnossapito toi kevyen liikenteen jakajaan lisää maisemointikiviä ja laittoi paikalleen suunnitellut maalausteoksen värejä toistavat seipäät.
Mikä ihmeen ympäristömuotoilun tiimi?
Ympäristömuotoilun tiimi toimii organisatorisesti kaupunkitekniikan keskuksen alla, mutta on varsinaisesti Osallistuva Espoo -kehitysohjelman toiseen hyötytavoitteeseen liittyvä toimenpide (Espoo 2018c). Vuoden kokeilun ajaksi perustetun monialaisen tiimin tavoitteena on kehitysohjelman ohjelmasuunnitelman (Espoo 2018b) mukaisesti lisätä lähitekemisen tukea ja poistaa sen esteitä. Ympäristömuotoilun tiimi pyrkiikin edistämään asukkailta lähtöisin olevia lähiympäristön kehittämistoimenpiteitä kaikin mahdollisin tavoin.
Ympäristömuotoilun tiimissä on kokeiluvaiheessa kolme henkilöä. Tiimiä vetää Niko Riepponen, joka on tällä hetkellä tiimin ainoa vakituinen työntekijä. Riepponen on taustaltaan puuseppä sekä Lahden muotoiluinstituutista valmistunut taideteollinen muotoilija, joka on työskennellyt Espoon kaupungilla erilaisissa tehtävissä jo yli kymmenen vuotta. Lisäksi tiimissä on kaksi Espoon kaupungin juniorimallilla (Espoo 2018a) palkattua työntekijää. Martta Pirttioja valmistui työsuhteen alussa Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi suuntautumisalanaan suunnittelumaantiede. Iira Niemeläinen viimeistelee opintojaan Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa pääaineenaan vastuullinen liiketoiminta.
Tiimin juuret ovat Riepposen (2011) muotoilun opinnäytetyössä, jonka hän teki yhteistyöhankkeena Espoon kaupungin kanssa. Opinnäytteessä kuvattiin Muotoile!maa-prosessi, jossa muotoilutyöpajan kautta osallistettiin esikoululaisia leikkivälineen suunnitteluun. Sittemmin konseptin avulla on tehty lukuisia parannuksia espoolaisten päiväkotien, koulujen ja palvelutalojen lähiympäristöön. Vuonna 2014 Riepposen nimikkeeksi vaihdettiin ympäristömuotoilija. Myös Helsingin Sanomat (Sevänen 2015) noteerasi Suomen silloin ainoan kyseisen tittelin haltijan. Organisatorisesti Riepponen toimii kaupunkitekniikan keskuksen alla, mutta projektit ovat olleet poikkihallinnollisia. Siksi toiminnan kirjaaminen yhdeksi toimenpiteeksi osallisuuteen kytkeytyvässä poikkihallinnollisessa kehitysohjelmassa sopi hyvin. Toimintaa päätettiin laajentaa paitsi koskemaan kaikkia kaupungin asukkaita pelkkien julkisten laitosten sijaan myös kasaamalla kolmen hengen tiimi vuoden ajaksi.
Muotoilun keinoin kaupunkilaislähtöistä toimintatapaa luomassa
Ympäristömuotoilun tiimin toiminnassa on jo nimen mukaisesti taustalla vahva muotoiluideologia. Tarkoituksena on hyödyntää kaupunkilaisten arkisia havaintoja toimivamman ja viihtyisämmän kaupunkiympäristön luomisessa. Tiimi toimii matalan kynnyksen linkkinä kaupunkilaisten ja kaupunkiorganisaation välillä ja pyrkii edistämään asukasyhteisöjen ja muiden kaupungissa toimivien tahojen välisten verkostojen muodostumista. Pääasiallisena tavoitteena on, että kaupunkilaiset saisivat eväitä toteuttaa projektejaan ja löytäisivät uusia kumppaneita. Leppävaaran esimerkissä ammattikorkeakoulun paikallisen toimipisteen opiskelija tarjosi aikaansa ja osaamistaan projektiin, yksityinen kiinteistön omistaja rahoitti hankkeen ja asukkaat hoitivat ideoinnin ja osallistuivat talkootöihin. Ympäristömuotoilijoiden roolina oli lähinnä suunnittelun ja toteutuksen fasilitointi sekä viestintä.
Koska kyseessä on vuoden mittainen kokeilujakso, jonka perusteella pysyvämpää toimintamallia on tarkoitus suunnitella, on myös itse palvelua tarve muotoilla käyttäjäpalautteen kautta. Tiimin toiminnassa onkin jatkuvasti läsnä kaksi päällekkäistä muotoilutasoa: yksittäisissä projekteissa tapahtuva kaupunkiympäristön elementtien muotoilu ja tiimin tarjoaman palvelun muotoilu yksittäisistä projekteista saatujen kokemusten kautta.
Kokeilun lopputuotteena saadaan ajatuksia siitä, millä tavalla osallisuutta omaan lähiympäristöön ja sen kehittämiseen pitäisi toteuttaa. Tähän mennessä on jo käynyt selväksi, että ei ole tarkoituksenmukaista luoda tiukasti määriteltyä toimintamallia ympäristömuotoilijoiden tarjoamalle palvelulle. Jokainen tiimin pöydälle saapunut projekti tai yhteydenotto on ollut hyvin erilainen mittakaavaltaan ja luonteeltaan sekä sen osalta, kuinka paljon tukea yhteydenottaja on sen edistämiseen tarvinnut. Tärkeintä tiimin toiminnassa on ollut palvelumuotoilulle ominainen kuunteleminen ja kuhunkin tapaukseen parhaiten sopivien ratkaisujen etsiminen yhdessä.
Mukana Leppävaaran projektissa ollut opinnäytetyöntekijä koki, että ympäristömuotoilijat täydentävät hyvin kaupungin palautekanavia ja antavat kaupunkiorganisaatiolle kasvot välttämällä turhaa virallisuutta. Projektissa mukana olonsa aikana hänelle tuli hyvin selväksi, että kaupungissa päätösvalta on jaettu, eikä mitään päätöksiä voi tehdä yksin. Tätä voi asukkaan olla hankala hahmottaa, ja siksi moni projektiaihio tai idea voi juuttua byrokratian hampaisiin. Tiimi toimii sillanrakentajana ja lisää molemminpuolista ymmärrystä.
Opiskelijan mukaan tiimin monialaisuus näkyi työskentelyssä voimakkaasti. Erilaiset opintotaustat toivat projektiin eri näkökulmia, jotka paransivat lopputulosta. Myös tämä on palvelumallin jatkokehittelyn kannalta olennainen huomio. Tiimi toimii sitä ketterämmin, mitä enemmän erilaista osaamista ja tietoa sen jäsenillä on.
Artikkelin pääkuva: Asukastyöpajassa syntynyt luonnos parkkitalon säleaitaan maalattavasta teoksesta.
Kirjoittaja
Martta Pirttioja, Filosofian maisteri, ympäristömuotoilija, Espoon kaupunki, martta.pirttioja(at)espoo.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Espoo (2018a). Juniorimalli. Espoon kaupunki. Haettu 7.11.2018 osoitteesta https://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen/Espoo_tyonantajana/Opiskelija_ja_harjoittelija/Juniorimalli
Espoo (2018b). Ohjelmasuunnitelma: Osallistuva Espoo –poikkihallinnollinen kehitysohjelma (2018). Espoon kaupunki. Haettu 7.11.2018 osoitteesta https://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina/Osallistuva_Espoo
Espoo (2018c). Osallistuva Espoo -kehitysohjelman hyötytavoitteet. Espoon kaupunki. Haettu 7.11.2018 osoitteesta http://espooprodfi.oncloudos.com/kokous/2017425469-7-2.PDF
Riepponen, N. (2011). Muotoile!maa – osallistava muotoilutyöpaja esikoululaisille. Lahden ammattikorkeakoulu, muotoilu- ja taideinstituutti. Haettu 7.11.2018 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/31643/Riepponen_Niko.pdf
Sevänen, S. (2015). Suomen ainoalla ympäristömuotoilijalla on unelma Espoossa: pesäkoloja kaikille. Helsingin Sanomat. Haettu 7.11. osoitteesta https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002868427.html
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
