New research group wants to promote sustainability of future circular bioeconomy society

Authors: Silja Kostia, Ulla Häggblom, Erkki Kiviniemi, Mikael Lindell, Riitta Vihuri & Eeva-Liisa Viskari.

New research group promoting sustainable solutions and business

Four research groups started at Tampere University of Applied Sciences (TAMK) in the beginning of February 2020. TAMK is an acknowledged actor in the research, development and innovation (RDI) activities and an attractive multidisciplinary educator with over 10 000 students and over 40 degree programmes. The Master’s degree programme in Risk Management and Circular Economy (RIMCE) is a forerunner. This is an excellent basis for the developmental actions.

Target of the “Next level circular bioeconomy actions” research group is to strengthen TAMK’s impact as a promoter in future sustainable solutions and business. It originates from the existing expertise and research projects, and meets the challenge of a multidisciplinary team sharing a common goal. In this article we describe TAMK’s research topics and achievements in circular bioeconomy, and aims and actions of the new research group. TAMK’s role in the regional innovation ecosystem is also discussed.

From table to table – research closing nutrient and material loops

No food is grown without fertilization and energy input in agriculture. Due to diminishing phosphorus reserves, nutrient recovery and reuse is essential in the future. Promising results have been achieved in terms of using, for example, source-separated urine as such, or nutrients recovered from urine, as a fertilizer. Tampere University of Applied Sciences has coordinated in 2015–2019 several research projects related to nutrient recovery and reuse (Viskari et al., 2018, Malila et al., 2019b), and therefore has a lot of experience in promoting circularity and sustainable livelihoods. The research and development also aim at raising discussion about the acceptability, safety and administrative challenges of these fertilizer products. Furthermore, different technological solutions, like a mobile nutrient-recovering toilet unit in the field use have been tested (Malila et al., 2019a).

Food production, including the whole value chain, is one of the key factors in lowering carbon emissions. Also, the source of protein in our diet has importance. Concrete outcomes of the research projects are for example the initiation of Tampere Hall roof plantations and edible park of the Lielahti Manor, in the project where urban agriculture was implemented and pilot plantations established in the city of Tampere (Asikainen et al., 2017). Use of local and seasonal food has been promoted by recipe development and piloting, with special emphasis on seasonal ingredients and local foodstuffs (Elinvoimaa lähiruoasta, 2018). In addition, new sustainable food products, menus and business models have been created to Särkänniemi area as an outcome of carbon-neutral food chains development, which is more widely described also in this journal (Heikkilä & Lindell, 2019; Heikkilä & Lindell, 2020). Together with five research partners, know-how of economically feasible insect production has been developed. Towards insect bioeconomy project, in which TAMK participated, searched for the latest know-how on biomass, that could be utilized in insect rearing systems, profitability of production, and the cornerstones of the economy, new business models, insect product development, consumer preferences, and the health and welfare effects of insect products (Vihuri & Wickman-Viitala, 2020).

Food and packaging industries aim at using sustainable packages and replacements for plastics in packaging. In Finland, oat paper is the first circular economy package application utilizing side streams of the food industry (Häggblom & Viitaharju, 2020). Other side streams like barley shells, mash, peels of carrots and potatoes are the next target of the research (Ecodesigncircle, 2020). Alongside technical development of innovative materials, an important activity has been a dialogue between creative industries and multidisciplinary student teams. This has resulted in bio-based package and service innovations commissioned by the industry (Häggblom et al., 2017). To promote low carbon bio-based society, a testing environment for biodegradability and compostability of materials and products is important. A testing environment has been built and is available for research and testing of biodegradable materials and products (PIHI, 2020).

Figure 1. How would it sound to you to purchase an oat bread which is packed in a bag partly made of oat shell waste? This might be possible in near future, while first pilot bags have already been manufactured.
Figure 1. How would it sound to you to purchase an oat bread which is packed in a bag partly made of oat shell waste? This might be possible in near future, while first pilot bags have already been manufactured.

Actions are needed to reach the next level

Frølund and coworkers have studied key elements of collaboration between universities and companies for a long time. They underline that collaboration between companies and universities is a critical driver of the innovation economy, and that even smaller, more regionally oriented companies have come to believe that universities are key ecosystem stakeholders in supporting and shaping their regional economies. However, the distributed governance of expertise at universities is recognized one of the key problems in university-industry collaboration (Frølund et al., 2018). To tackle the challenge of distributed governance, need for regular stakeholder meetings in the Campus was identified but also the need to walk off campus. Universities of applied sciences are in the core of regional innovation ecosystems, and although there is never enough communication and interaction, regular and jointly agreed meetings make stakeholder collaboration systematic.

Four types of actions were identified to increase the impact of the research and development in the field of circular economy:

  1. Better communication of present RDI strengths and competences
  2. Strengthening stakeholder relationships and analysis of their needs
  3. Strengthening relationships with international partners and customers
  4. Conceptualizing ideas based on the needs of the stakeholders.

To sum up, mapping of one’s own expertise and experts, more communication and interaction with national and international stakeholders, and development of one’s own processes to support flexible collaboration are key factors. This might look self-evident but still needs a systematic approach and resources, which are now available at TAMK.

The next level in practice

Previous projects and studies have revealed that there is a lot of unused potential in Pirkanmaa region to promote circular economy in several fields of industry (Halonen et al., 2017; Ramboll, 2016). Also, there is a lot of opportunities to develop circular economy service business, while so far the focus has been mostly on material circulation and less on services (Ramboll, 2016). Coordination of FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) regional workshops is not yet organized in Pirkanmaa region, which is an opportunity for TAMK to take the leading role. Purpose of the workshops is to find companies and other actors in the region, which have exploitable waste and side streams to be used as a resource for new products and services. Regionally, industrial symbiosis put circular economy in practice.

Construction industry is a significant field of business in the national economy. TAMK is one of the biggest and strongest construction and civil engineering educator in Finland. For promotion of sustainable circular bioeconomy, there are already research actions, for example in monitoring and measurement of hazardous substances in construction materials, which is crucial in demolition and renovation projects, in terms of occupational and environmental health (Viskari et al., 2018, 2019). Further actions will include research and development in carbon neutral construction, promotion of wood construction and taking sustainable housing and human viewpoint into focus. New initiatives have already been mapped and cooperation with construction companies, urban development actors and cities are initiated.

Combining nutrient recycling with new nutrient recovery technologies in an urban environment, creating and initiating sustainable food systems and packaging materials, and promoting new entrepreneurship, products and business opportunities around these themes will be key drivers in the future actions of the research group. For example, in the city of Tampere the new housing area of Hiedanranta and development of Särkänniemi Theme Park sustainable food street offer extremely innovative live labs for the development.

Figure 2. Implementation of alternative sanitation technologies and nutrient recovery in Hiedanranta area in the City of Tampere (Photo: Trung Dang).
Figure 2. Implementation of alternative sanitation technologies and nutrient recovery in Hiedanranta area in the City of Tampere (Photo: Trung Dang).

The way forward

The research group approach is a development project as such. One of the goals is to create continuity of research topics instead of separate projects. Collecting TAMK’s circular bioeconomy projects together made existing capacity “visible”. Analysis of the content of the projects resulted in identification of “from table to table” research theme, presented in this article. Further, six different internal stakeholder groups have been identified also promoting sustainability. TAMK’s role in the regional innovation ecosystem is important not only through RDI activities but also because of the capacity of international networks and collaboration.

The aims, actions and opportunities we have described here do not correspond with the traditional research group. We have deliberately chosen the strategy with strong stakeholder involvement, both inside and outside the organization. We want to strengthen TAMK’s impact as a promoter of circular bioeconomy, which we associate with proactivity, co-creation and even crazy multidisciplinary ideas with a strong involvement of students as innovators. In our vision, solutions for challenges in the future circular society are not conventional, and that is why new multidisciplinary and multi-stakeholder platforms are needed.


Silja Kostia, Principal Lecturer, Ph.D., Tampere University of Applied Sciences, silja.kostia(at)

Ulla Häggblom, Principal Lecturer, Dr. Sc. (Tech.), Tampere University of Applied Sciences, ulla.haggblom(at)

Erkki Kiviniemi, Senior Lecturer, M.Sc. (Tech.), Tampere University of Applied Sciences, erkki.kiviniemi(at)

Mikael Lindell, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ.), mikael.lindell(at)

Riitta Vihuri, Tampere University of Applied Sciences, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ.), Tampere University of Applied Sciences, riitta.vihuri(at)

Eeva-Liisa Viskari, Impact Leader, Ph.D., Tampere University of Applied Sciences, eeva-liisa.viskari(at)

Asikainen, E., Björkman, F., Grobler, G., Haapamäki, S., Kloet, M., Mattila, A.-M., Pakula, S., Tuukkanen, K., Viskari, E.-L. (2017). Kunnioitusta raaka-ainetta kohtaan – viljeltyjä tarinoita ruokapöytiin. KIVIREKI-hankkeen julkaisu. Käymäläseura Huussi ry, Tampere. Available at:

Ecodesigncircle. (2020). Project’s www pages (read 30.4.2020)

Elinvoimaa lähiruoasta. (2018). Lähiruokareseptejä. Elinvoimaa lähiruoasta – kumppanuudet lähiruoan hankinnoissa –hanke. Available at:

Frølund, L., Murray, F. & Riedel, M. (2018). Developing Successful Strategic Partnerships With Universities. MIT Sloan Management Review. Magazine Winter 2018, Issue Research Feature.

Halonen, E., Alakerttula, J., Lanz, M., & Seppänen, M. (2017). Pirkanmaan kiertotalouden innovaatiotoiminnan nykytila. Pirkanmaan liitto. Available:

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2019). Kestävän matkailun hub – Uusi Särkänniemi. Teoksessa A. Mäntysaari, A. Törn-Laapio & H. Siltanen (toim.),  Yhteiskehittämisestä kilpailuetua matkailu- ja ravitsemisalalla. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 270.

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2020). Kestävää liiketoimintaa ruokapalveluissa. UAS Journal 2/2020.

Häggblom, U., Damski, V. & Vepsäläinen, A. (2017). Hiilinielu Design Studio – Muotoilu kohtaa biotalouden. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja B:96. Available:

Malila, R., Viskari, E.-L., Kallio, J. (2019a). Virtsan ravinteet kiertoon – MORTTI -hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 49/2019. ISBN 978-952-11-5107-1, ISSN 1796-1726. Available:

Malila, R., Viskari, E.-L., Lehtoranta, S. (2019b). The role of source separation in nutrient recovery – comparison of alternative wastewater treatment systems. Journal of Cleaner Production. 219: 350-358. 10 February 2019.

PIHI. (2020). Project’s www-pages. (read 30.4.2020)

Ramboll. (2016). Bio- ja kiertotalouden hankkeet, osaaminen ja haasteet Tampereen kaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. End-of-project report. Available:

Vihuri, R. & Wickman-Viitala, T. (2020). Hyönteistoimialan liiketoiminnan kehittäminen. TAMKjournal 24.4.2020. Available:

Viskari, E.-L., Grobler, G., Karimäki, K., Gorbatova, A., Vilpas, R. & Lehtoranta, S. (2018). Nitrogen Recovery With Source Separation of Human Urine—Preliminary Results of Its Fertiliser Potential and Use in Agriculture. Frontiers in Sustainable Food Systems. 2:1-14, 28 June 2018.

Viskari, E.-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E.-L. & Honkala, I. (2018). Palosuoja-aine HBCD rakennuseristeissä ja pakkausmateriaaleissa ‒ esiintyminen, tunnistaminen ja turvallinen käsittely. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 111. Tampere 2018. Available:

Viskari, E.-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E.-L. & Honkala, I. (2019). Palonsuoja-aine on kierrättäjän pulma. Uusiouutiset 2/2019, 36–37.

Opiskelijat ja yritykset yhteen hackathonilla

Kirjoittajat: Risto Salminen & Marja-Liisa Ruotsalainen.

Informaatioteknologian aiheuttamia ympäristövaikutuksia ei ole helppoa visualisoida siten, että ne huomioisivat kaikki olennaiset ympäristön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Samalla, kun it-ala luo ympäristöä säästäviä innovaatioita, vie it-palveluiden käyttö jatkuvasti enemmän energiaa (Morley, Widdick & Hazas 2018). Lisäksi käytettävissä työkaluissa hyödynnetään työtä ja luonnonvaroja ympäri maailmaa, mikä tuo lisää muuttujia setvittäessä koko toiminnan vaikutuksia vastuulliselle liiketoiminnalle.

Tästä lähtökohdasta oli luontevaa aloittaa Karelia-ammattikorkeakoulun ja Joensuun alueen it-yritysten yhteinen hackathon, jonka tavoitteena oli selvittää, kuinka yritykset voivat vähentää digitaalisten palveluidensa negatiivisia ympäristövaikutuksia. Hackathon valittiin opiskelumuodoksi, sillä ratkaisuehdotuksiin tarvittiin eri koulutusaloilta osaamista, josta olisi hyötyä sekä yrityksille että opiskelijoille.

Korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyön kytkeminen opetukseen on tärkeää mutta usein työlästä. Edellä mainitun haasteen äärellä halusimme yhdistää hanketoteutuksen samanaikaisesti monen koulutusalan kanssa. Näin saimme myös hyviä eväitä ammattikorkeakoulumme koulutukseen ja palveluliiketoimintaan unohtamatta hankkeen varsinaisia kohderyhmiä. Tämän vuoksi näimme parhaaksi vaihtoehdoksi yritysyhteistyön hackathonin merkeissä, sillä hackathonin avulla voisimme jatkossa käsitellä matalammalla kynnyksellä ajankohtaisia aiheita etenkin mukana olevien koulutusalojen osalta.

Uusi ja hyödyllinen kokemus opiskelijoille ja yrityksille

”Sustainable digital services”-hackathonin järjesti Digi2Market-hanke (, joka auttaa uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä markkinoinnissa ja markkinoiden laajentamisessa.

Hackathonin valmistelu aloitettiin viime toukokuussa aiheen ideoinnilla ja projektiryhmän kokoamisella. Syksyllä etsittiin yritys- ja asiantuntijakumppaneita ja sovitettiin hackathonia osaksi opintoja. Suunnittelussa hyödynnettiin Turun ammattikorkeakoulun tuoretta ”Avaimet avoimen datan hackathoniin – opas korkeakouluille ja kehittäjille” -hackathon-opasta (Malve-Ahlroth ym. 2019).

Kevätlukukauden alussa aloitettiin opiskelijoiden houkuttelu ja päätettiin hackathonin aikataulu ja ennakkotehtävät. Kansainvälinen opiskelijajoukko koostui tietojenkäsittelyn, median, liiketoiminnan sekä energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoista, jotka jaettiin ryhmiin tarkoituksenaan ratkaista jonkin yksittäisen yrityksen ongelma.

Opiskelijat saivat tietoja ja taitoja muun muassa digitaalisten palveluiden ympäristönäkökulmista koko elinkaaren aikana sekä esitystyökalujen käytöstä. Yrityksiä kannustettiin mukaan sillä, että ne saisivat ideoita siitä, kuinka viestiä nykyisistä vastuullisuusteoista, ja kuinka he voisivat pienentää hiilijalanjälkeään. Juuri nämä yrityksen toimet ovat Digi2Market-hankkeen tärkeimpiä tavoitteita.

Hackathon-opiskeluun kuului ennakkotehtävä, kuusi asiantuntijaluentoa ja kaksipäiväinen hackathon. Ensimmäinen hackathon-tapaaminen opiskelijoiden ja yritysten kesken järjestettiin maaliskuussa vielä kasvotusten, mutta koronaviruksen muuttaneissa olosuhteissa yritysyhteistyö ja yhteinen ongelmanratkaisu jouduttiin lopulta jättämään pois toteutuksesta sen sotkiessa etenkin vaihto-opiskelijoiden ja yritysten osallistumista. Opiskelijoiden osalta alkaneet opinnot jatkettiin loppuun lisätehtävien ja ennakkotehtävien esitelmien avulla. Toteutumatta jääneet hackathon-suunnitelmat ovat hyödynnettävissä onneksi jo ensi lukuvuoden aikana.

Opiskelijoiden koostama tieto kansainvälisille kumppaneille

Opiskelijoiden töissä esiin tulleet ympäristöriskit ja -haitat perustuivat tieteellisiin lähteisiin, ja ongelmiin esitettiin ratkaisuja muun muassa elinkaarianalyysiin keskittyvän LCA-foorumin erinomaisiin aineistoihin pohjautuen (LCA Forum 2019). Töiden tuloksia esiteltiin ja jaettiin myös NPA-ohjelman rahoittaman Digi2Market-hankkeen kansainvälisille kumppaneille Irlantiin, Pohjois-Irlantiin ja Islantiin.

Vaikka poikkeustilanteessa hackathonin toteutus jäi puolitiehen, nähtiin jo tapahtuneen yhteisen tekemisen tuoneen monipuolista osaamista sekä yrityksille, opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle.

Hackathon suunnittelun eteneminen kaaviokuva
Kuva 1. Hackathon-suunnittelun eteneminen.


Risto Salminen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, risto.salminen(at)

Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)

Morley, J., Widdicks, K. & Hazas, M. (2018). Digitalisation, energy and data demand: The impact of Internet traffic on overall and peak electricity consumption. Energy Research & Social Science 38, 128–137.

Malve-Ahlroth, S., Helo, T., Jukka, M., Klemetti, A., Parikka, V., Säisä, M. & Vermanen, M. (2019). Avaimet avoimen datan hackathoniin : opas korkeakouluille ja kehittäjille. Turun ammattikorkeakoulu.

LCA Forum (2019). DF 73 — Digital transformation: LCA of digital services, multifunctional devices and cloud computing. Sähköinen lähde, haettu 30.4.2020.

Ylikulutus kuriin kiertotaloudella

Tänä vuonna ihmiskunta kulutti loppuun maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat elokuun 8. päivään mennessä. Tämä ns. ylikulutuspäivä perustuu Global Footprint Networkin tekemiin laskelmiin, joiden perusteella ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kapasiteetin ensimmäistä kertaa 1970-luvun alussa, ja tämän jälkeen ylikulutuspäivä on siirtynyt yhä aikaisemmaksi vuoden kulussa. (

Noin 80 prosenttia maapallon ihmisistä elää maissa, jotka kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin tuottavat. Ihmiskunta tarvitsisi noin 1,5 kertaisen maapallon, jotta kulutus ja biokapasiteetti vastaisivat toisiaan. Tosin suomalaisten elintasolla tämä ei riittäisi vielä mihinkään: jos maailmassa ei olisi kuin suomalaisia tarvittaisiin kolme maapalloa, ja rikkaiden Lähi-idän maiden elämäntyylillä neljäkään ei vielä riittäisi. (WWF 2014, 37)

Ihmiskunta tarvitsisi noin 1,5 kertaisen maapallon, jotta kulutus ja biokapasiteetti vastaisivat toisiaan.

Yksi keino vähentää tai jopa lopettaa tulevien sukupolvien kustannuksella eläminen on kiertotalouden kehittäminen. Perinteisesti talous on jatkumo, jossa hankitaan raaka-aineita, jalostetaan ne tuotteiksi ja myydään kuluttajalle. Kun tuote menee pois muodista tai rikkoutuu, se päätyy jätteenä hävitettäväksi. Kiertotaloudessa virta käännetään kierroksi, jossa yhden jäte on seuraavan raaka-aine. (ks. esim. Seppälä ym. 2016, 10-13)

Herääminen luonnonvarojen rajallisuuteen on Suomen kaltaiselle maalle sekä uhka että mahdollisuus. Sitran vuonna 2014 julkaiseman selvityksen mukaan kiertotalous tarjoaa Suomen taloudelle jopa 2,5 miljardin euron vuotuisen kasvupotentiaalin, ja globaalien markkinoiden arvoksi on laskettu yli 800 miljardia euroa.  (Sitra 2014, 1; 9-10 ja 63-64)

Lapin AMK on määritellyt luonnonvarojen älykkään käytön yhdeksi strategiseksi painopisteeksi, mihin kiertotalous kytkeytyy vaivattomasti. Rakennustekniikalla on annettavaa rakentamisen energiatehokkuuden lisäämiseen, materiaalitekniikassa painotetaan tuotteiden ja rakenteiden koko elinkaarta suunnittelusta uusiokäyttöön ja optisen mittaustekniikan ryhmä pyrkii parantamaan kaivosten raaka-ainetehokkuutta. Keskeisessä roolissa on myös luonnonvara-ala, jonka TKI –toiminta tukee jo nyt biomateriaalien tehokasta ja luontoa säästävää hyödyntämistä.

Kiertotalouden väljästä määrittelystä johtuen sen työllistävää vaikutusta on vaikea laskea. Suuntaa-antavina voi pitää Rooman klubin huhtikuussa 2015 julkaisemia lukuja, joiden mukaan Ruotsissa kiertotalous synnyttää noin 100 000 uutta työpaikkaa. (Sitra 2015) Tältä pohjalta voinee arvioida työllistävän vaikutuksen Suomessakin nousevan vähintään 50 000:een.

Kiertotalouden suuren työllistämispotentiaalin vuoksi Lapin AMK esitti uutena avauksena sopimuskaudelle 2017 – 2020 laajuudeltaan 60 opintopisteen ”Kiertotalous ja sivuvirrat” –koulutuksen aloittamista. Tavoitteena on tutustuttaa opiskelijat arktiseen kiertotalouteen markkinalähtöisesti.  Kasvualusta Lapissa on vahva: hiljattain julkistetun Suomen kiertotalouden tiekartan kärkihankkeista useampikin on merilappilaista tekoa, ja kiertotalouteen kytkeytyvän liiketoiminnan liikevaihto on alueella jo tällä hetkellä noin 200 miljoonaa euroa (Sitra 2016). Ja mikäli kiinalaistaustaisen Kaidin Kemiin suunnittelema biojalostamo toteutuu, niin aletaan painia eurooppalaisessakin vertailussa raskaassa sarjassa.


Reijo Tolppi, HT, vararehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, reijo.tolppi(at)

Painetut lähteet:

Seppälä, J., Sahimaa, O., Honkatukia, J., Valve, H., Antikainen, R., Kautto, P., Myllymaa, T., Mäenpää, I., Salmenperä, H., Alhola, K., Kauppila, J. & Salminen, J. Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2016.

SITRA 2014: Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Helsinki: Sitra, 2014. Sitran selvityksiä 84/2016.

SITRA 2016: Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016 – 2025. Helsinki: Sitra 2016. Sitran selvityksiä 117 / 2016.

WWF 2014: Living Planet Report 2014. Species and spacies, people and places. Switzerland: WWF, 2014.


Sitra 2015: Kiertotalous Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn veturiksi. Sitra uutiset 20.7.2015. Haettu 22.6.2016. Haettu 22.6.2016.

innostuksen johtaminen

Miten innostusta johdetaan?

Työntekijöidensä hyvinvoinnista huolehtivat organisaatiot kartoittavat perinteisesti organisaation tilaa säännöllisten työtyytyväisyyskyselyiden avulla. Työntekijä saattaa antaa kyselyyn huippupisteet, jos hän on sitä mieltä, että työtä ei ole liikaa eikä liian vähän, palkka ja lomat ovat kohdallaan ja suhteet työkavereihin ja pomoon kunnossa. Tyytyväinen työntekijä ei kuitenkaan välttämättä ole organisaation kannalta tuottavin, sillä perinteiset työtyytyväisyysmittarit eivät pysty erottamaan passiivista työtyytyväisyyttä aktiivisesta työtyytyväisyydestä. Ne eivät kuvaa sitä, minkälaisella asenteella ja tekemisen intensiteetillä työntekijä suhtautuu työhönsä, sen kehittämiseen ja uudistamiseen (Martela & Jarenko 2014, 17–18).

Leading Passion -hanke

Lähdimme Haaga-Heliassa yhdessä Aalto-yliopiston ja Filosofian Akatemian johtajuustutkijoiden kanssa suunnittelemaan Leading Passion -hanketta, koska näimme, että työelämän murros vaatii johtamisen näkökulman muutosta. Koska rutiinityöt automatisoituvat yhä enemmän tulevaisuudessa, vaaditaan jäljelle jäävissä työtehtävissä kykyä luoda lisäarvoa joko asiakkaiden tai kollegoiden kanssa innovoinnin, ideoiden jalostuksen ja yhdistelyn sekä yhteistyön avulla. Tällainen ”uusi työ” ei ole mahdollista, ellei työntekijä ole sisäisesti motivoitunut ja innostunut. Johtajan tehtävänä ei ole kuitenkaan motivoida, vaan rakentaa organisaatioon sellainen ilmapiiri ja kulttuuri, jossa työntekijät saavat mahdollisuuden toteuttaa sisäistä motivaatiotaan (Ryan 2015).

Innostuksen johtaminen on johtamisen ”uusi musta”, joka nostaa pehmeät arvot yrityksen kovaksi ytimeksi, koska innostus tuottaa sekä yritykselle paremman tuloksen että työntekijöille parempaa hyvinvointia (kooste aiemmasta tutkimuksesta esim. Martela & Jarenko 2014, 27).

Yksi innostuksen johtamisen keskeisistä haasteista on se, että innostus on vaikea rakentaa, mutta helppo ja nopea tuhota.

Saimme mukaan Leading Passion -projektiimme tutkimusorganisaatioiden lisäksi neljä muuta organisaatiota: Pipelife Finland edustaa perinteistä teollisuutta, Santander Consumer Finance ja Clear Channel Finland palvelusektoria ja Suomen Ekonomit järjestökenttää. Tekesin Liideri-ohjelman rahoituksen avulla olemme vuoden 2015 alusta tehneet näissä organisaatioissa mittauksia, haastatteluja, kokeiluja ja havainnointia innostuksen johtamisesta. Lisäksi olemme tehneet tutkimusta vapaaehtoisverkostoissa.

Alustavat tutkimustulokset

Tutkimustuloksemme hankkeen ensimmäiseltä vuodelta kertovat, että innostusta löytyy hyvin erilaisista organisaatiosta ja työtehtävistä, mikäli sitä tukevaa organisaatiokulttuuria osataan johtaa (Launonen & Ruotsalainen 2016; Marttinen & Kostamo 2016; Vuori 2016). Innostusta löytyy myös sellaisissa töissä, jotka eivät ole perinteisiä kutsumusammatteja, esimerkiksi valmistavassa tehdastyössä tai asiakasreklamaatioiden käsittelyssä.

Tutkimustuloksemme myös nostavat esille sen, että sisäinen motivaatio ja innostus työhön suojaavat hallinnantunteen menettämiseltä. Tämä on tärkeää työssä jaksamisen kannalta, sillä monissa työtehtävissä työntekijän kokema hallinnantunne on vaarassa informaatiotulvan, kiireen, keskeytysten ja ylikuormituksen takia. Keräämämme aineiston perusteella tehty analyysi kertoo myös, että mitä vahvemmin työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi, sen itseohjautuvampia ja oma-aloitteisempia he ovat työssään (Launonen & Ruotsalainen 2016). Haastatteluaineistosta olemme saaneet useita kuvauksia siitä, miten nopeasti ja helposti johtaja voi tuhota innostuksen (Marttinen & Kostamo 2016).

Yhdessä työelämää uudistamaan

Jatkamme Leading Passion -hankkeen aineiston keräämistä vuoden 2017 loppuun. Laajempana tavoitteenamme on parantaa suomalaista työelämää ja rakentaa tutkimustuloksiin perustuva työkaluja siihen, miten innostusta voidaan johtaa.

Olemme halunneet hankkeessa verkostoitua aktiivisesti uudistavan johtamisen puolestapuhujien kanssa, sillä yhdessä muutamme työelämää enemmän. Järjestimme keväällä 2015 Espoossa Innostuksen johtaminen -seminaarin, johon saimme pääpuhujaksi sisäisen motivaatioteorian kansainvälisen kärkinimen Richard Ryanin, joka omiin laajoihin tutkimuksiinsa viitaten korosti sisäisen motivaation merkitystä työelämässä ja koulutuksessa. Keväällä 2016 järjestimme Porvoossa tutkimuskonferenssin, jonne kutsuimme uuden työn ja johtamisen tutkijoita ja kehittäjiä miettimään sitä, mitä voimme tehdä johtamisen ja työelämän uudistamiseksi.

professori Esa Saarinen
Leading Passion -hankkeen Porvoon 2016 tutkimuskonferenssin ensimmäinen keynote-puhuja oli professori Esa Saarinen. KUVA: Petra Lehtinen

Seuraava tapahtumamme on 9.9.2016 järjestettävä Liideri-aamukahvit Helsingin Messukeskuksessa, jonka Leading Passion -hanke järjestää yhteistyössä myötätunnon voimaa tutkivan CoPassion-hankkeen kanssa. Loppuseminaarimme järjestetään syksyllä 2017.

Kutsumme innostuksesta, intohimosta ja johtamisen muutoksesta kiinnostuneet tervetulleiksi tapahtumiimme sekä seuraamaan innostuksen johtamista koskevan hankkeemme materiaaleja www-sivuillemme ja keskustelemaan kanssamme twitterissä @leadingpassion.


Johanna Vuori, yliopettaja, HT, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, johanna.vuori(at)

Launonen, R. & Ruotsalainen, M. (2016). Measuring the Intrinsic Motivation – Three case examples. Esitys Leading Passsion: Motivation and Work in the Post-Industrial Era -konferenssissa Porvoossa 19–20.4.2016.

Martela, F. & Jarenko, K. (2014). Sisäinen motivaatio – Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Helsinki: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta.

Marttinen, K. & Kostamo, T. (2016). What gives fire and what kills passion at work among the Generation Y? Leading Passion: Motivation and Work in the Post-Industrial Era Research Conference proceedings. Helsinki: Haaga-Helia University of Applied Sciences, 1–14.

Ryan, R. (2015). Keynote-esitelmä Innostuksen johtamisen -seminaarissa Espoossa 13.5.2015. Tallenne:

Vuori, J. (2016). Leading Passion in volunteer work. Esitys Leading Passion: Motivation and Work in the Post-Industrial Era – konferenssissa Porvoossa 19–20.4.2016.