Kohti toisia oppimisen todellisuuksia – osallistavaa nukketeatteria Virvelinrannassa

Hämeen ammattikorkeakoulussa toteutettiin syksyllä 2011 ohjaustoiminnan opiskelijoiden, Virvelirannan päivätoiminta- asiakkaiden ja Hämeen kuninkaallisen nukketeatterin yhteisvoimin nukketeatteriproduktio, joka sisälsi Antoine de Saint Exuperyn Pikku Prinssin viisi tarinaa – Pikku prinssi planeetta ja ruusu, Kuningas, Liikemies, Kettu ja Ruusutarha ja kettu.

Toiminta- ja oppimisympäristön muodosti palvelukeskus Virvelinranta. Virvelinranta on toukokuussa 2010 valmistunut vammaisalan valtakunnallinen palvelukeskus. Keskus sisältää ja tuottaa monenlaisia palveluja, kuten päivätoimintaa ja kuntouttavaa asumistoimintaa. Virvelinranta on myös alun perin suunniteltu yhteistyössä alueen oppilaitosten kanssa toimintaympäristöksi, jonne voidaan viedä opetusta. Oman esittelynsä mukaan Virvelinrannan keskeisenä toimintaideana on asiakaslähtöisyys ja uusien toimintamallien kehittäminen ja levittäminen (http://www.virvelinranta.fi/ viitattu 23.2.2012).

Virvelinrannassa toteutettu nukketeatteriproduktio liittyi ohjaustoiminnan koulutusohjelman teatteritekniikka ja massatyöt -opintojaksoihin. Produktio oli samalla myös ammattikorkeakoulujen Neloskierre-hankkeen (1) Living Lab -case, jolla tarkoitetaan käynnistämisestä, toteutuksesta ja arvioinnista muodostuvaa kehittämisprosessia (Living Lab -käsikirja 2010).

Nukketeatteriproduktion johtoideoita olivat monitoimijuus, asiakassensitiivisyys, osallistaminen ja sosiokulttuurinen innostaminen. Ruusu-teatteriryhmän (2) toimijoita olivat ohjaustoiminnan koulutusohjelman opiskelijat sekä Virvelinrannan asiakkaat ja työntekijät. Produktion johdosta ja ohjaamisesta vastasivat Hämeen kuninkaallisen nukketeatterin taiteellinen johtaja Hannu Räisä ja ohjaustoiminnan koulutusohjelman lehtori Jana Vyborna- Turunen. Vaikka opiskelijoilla oli päävastuu tarinan käsikirjoituksesta ja suunnittelusta, niin esityksen lavasteet, tekstiilit, nuket sekä muut yksityiskohdat kehitettiin ja toteutettiin yhteisesti Virvelirannan asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Esityksen ensi-ilta oli Virvelinrannan pikkujoulujuhlissa joulukuussa 2011.

1 Ammattikorkeakoulujen Neloskierre -hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Mukana hankkeessa on 13 ammattikorkeakoulua, joissa kaikissa on hankkeen aikana kehitetty Living Lab -toimintaa. Hämeen ammattikorkeakoulussa Living Lab -toimintaa on kehitetty erityisesti Virvelinrannassa. (www.neloskierre.fi)
2 Ruusu-teatteriryhmään kuuluivat Anna Frilund, Karoliina Kauhanen, Mari Kervinen, Aliisa Ketonen, Karita
Raikamo, Sannimari Rasi, Jenna Toivonen ja Topi Vuorela sekä Artturi Penttinen, Timo Gipp, Tuula Stölhammar, Janne Rökman ja Kimmo Tolvanen. Virvelinrannan työntekijöistä produktion mahdollistivat Liisa Salmela ja Outi Kaarnakoski. Muina asiantuntijoina toimivat valotaitelija Juha Rouhikoski ja näyttelijä Henna-Maija Alitalo.

Seuraavassa kuvataan ensin Living Lab -toimintaa. Tämän jälkeen nukketeatteriproduktion virittämänä tuodaan esille kulttuuri- ja taidetoiminnan merkityksiä ja hyötyjä sekä yksilöille että yhteisölle.

Living Lab – oppimista ja kehittämistoimintaa käyttäjien arjessa

Living Lab tarkoittaa käyttäjälähtöistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa käyttäjien arjessa. Tätä toimintaa harjoitetaan tosielämän ympäristöissä laajemman ekosysteemin avustamana ja avoimen innovaation periaatteita soveltaen. Living Lab voidaankin tiivistää käyttäjälähtöisyyteen, avoimeen innovaatioon, tosielämän ympäristöön ja ekosysteemiin.

Viime vuosien aikana erityisesti kansainvälinen innovaatio ja myös Living Lab -keskustelu on nostanut vahvasti PPP (Public-Private-Partnership) -malliin lisättäväksi neljännen P-kirjaimen eli ihmiset (People) (Salmelin 2010; Kulkki ym. 2010). Käyttäjälähtöisyydellä (user-driven) tarkoitetaan kokonaisvaltaista käyttäjien huomioimista, joka tarkoittaa käyttäjien kuuntelemista ja ymmärtämistä. Käyttäjien kanssa ollaan aidossa vuorovaikutuksessa ja heillä on mahdollisuus tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia ja kehittävät niihin myös ratkaisuja yhdessä eri toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. (Living Lab -käsikirja 2010)

Avoimella innovaatiolla (open innovation) puolestaan tarkoitetaan tarkoituksellista tietämyksen ja osaamisen vaihtoa. Ideoita etsitään aktiivisesti ulkopuolta yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Avoin innovaatio toteutuu Living Lab -toiminnassa silloin, kun eri asiantuntijoita ja käyttäjiä tuodaan yhteen, ja ideat ja ratkaisut löytyvät heidän vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. (Living Lab -käsikirja 2010)

Tosielämän ympäristöllä tarkoitetaan palvelun tai tuotteen aitoa käyttöympäristöä, jossa erilaisilla tiedonhankintamenetelmillä etsitään käyttäjien piileviä tarpeita. Kehittäminen tapahtuu siellä, missä käytännön työn haasteet ja ongelmat ovat käsin kosketeltavissa. (Toikko & Rantanen 2009, 94)

Ekosysteemi Living Labissa tarkoittaa toimijoiden muodostamaa yhteistyöverkostoa (Orava 2009, 28). Käyttäjien ja toimijoiden osallistumisen on todettu olevan keskeinen tekijä kehittämistoiminnan onnistumisen kannalta. Kehittämisen prosessi ei etene ulkopuolisen ajattelun ja toiminnan tuloksena, vaan siihen tarvitaan lukuisia kumppaneita ja osallisia. (Toikko & Rantanen 2009, 94)

Yksittäisen Living Lab -casen ympärille luodaan ja kootaan ekosysteemi sopivista toimijoista. Ekosysteemi on näin ollen dynaaminen ja melko avoin verkosto, jossa toimijat voivat liittyä ja poistua verkostosta sovittujen sääntöjen puitteissa. (Living Lab -käsikirja 2010)

Living Lab -toiminnassa mukana olevat toimijat ovat käyttäjiä, hyödyntäjiä, kehittäjiä tai mahdollistajia.

Kuva 1. Living Lab kootusti (Helsinki Living Lab, 2008)
Kuva 1. Living Lab kootusti (Helsinki Living Lab, 2008)

Living Lab -toiminnalla, erityisesti ammattikorkeakouluissa, pyritään purkamaan perinteisiä – kuviteltuja tai todellisia – raja-aitoja sekä rakentamaan autenttisia oppimista mahdollistavia avoimia oppimisympäristöjä ja ekosysteemejä koulutuksen ja yhteiskunnan muiden instituutioiden ja toimijoiden välille. Tässä artikkelissa esitellyn Nukketeatteri-produktion lähtökohtana ja perustana oli sitä varten koottu yhteistyöverkosto, jolla oli yhteisiä ja jaettuja tavoitteita. Hämeenlinnan kaupungin Virvelinrannan toimijat ja Hämeen ammattikorkeakoulun ohjaustoiminnan koulutusohjelma sekä Ammattikorkeakoulujen neloskierre-hanke olivat produktion mahdollistajia. Varsinaisen työn tekivät produktion hyödyntäjät, kehittäjät ja käyttäjät eli Virvelinrannan asiakkaat ja työntekijät, ammattikorkeakoulun opettajat ja opiskelijat sekä yritysyhteistyökumppani (Hämeen kuninkaallinen nukketeatteri).

Iloa, eloa, voimaa – Näkökulmia osallistujien ja toimijoiden hyvinvoinnin edistämiseen

Vuoden 2010 alussa julkaistiin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ehdotus toimintaohjelmaksi vuosille 2010-2014 (OKM 2010:1). Toimintaohjelma on omalta osaltaan yksi erittäin merkittävä osoitus lisääntyneestä ja voimistuneesta kiinnostuksesta taiteen ja kulttuurin vaikutuksiin ja merkityksiin suhteessa terveyteen ja hyvinvointiin, elämän laatuun. Toimintaohjelman myötävaikutuksella – ja tästä myös riippumatta – kuluneiden kahden vuoden aikana on toteutettu useita hankkeita ja projekteja, joissa on hyödynnetty ja edistetty yksilöiden ja yhteisöjen luovaa kapasiteettia.

Toimintaohjelman painopistealueita ja tavoitteita ovat: 1) kulttuuriosallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristön edistäminen, 2) taiteen ja kulttuurin saaminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. (Liikanen 2010). Suhteessa näihin voi Virvelinrannassa toteutetun nukketeatteriproduktion todeta onnistuneen kaikkien kolmen painopistealueen mukaisessa toiminnassa. Toimintaohjelman yksilötason tavoitteita noudattaen Virvelinrannassa otettiin huomioon osallistujien halu, toimintakyky ja voimavarat. Nukketeatteriproduktiolla vahvistettiin Virvelinrannan arjen kulttuurisuutta ja vietiin taide ja kulttuuri osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä toteutettiin eri sektoreilta tulevien toimijoiden yhteistyötä. Voi myös olettaa, että toiminta tuotti iloa työntekijöille ja näin lisäsi hyvinvointia työssä.

Kehitysvammaisten hyvinvointia tarkasteltaessa nukketeatteriproduktiota voi tarkastella sosiaalisena toimintakäytäntönä, joka koostuu toimintatavoista, säännöistä, tavoitteista ja erilaisista toimijoista. Tässä kontekstissa tarkasteltuna kehitysvammaisten toimijuus näyttäytyi monimuotoisena tahtomisen, osaamisen, kykenemisen ja tekemisen kudelmana (Jyrkämä 2007, 206-308). Olennaista on se, että produktiossa toteutui kehitysvammaisten kulttuuriosallisuus nimenomaan kulttuurituottajuuden muodossa. Kyse on kulttuurisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamisesta ja vahvistumisesta.

Tutkimukset, hankkeet ja projektit ovat tuottaneet runsaasti tietoa kulttuuri- ja taidelähtöisen toiminnan vaikutuksista ja merkityksistä sekä yksilöille että yhteisöille. Antti Kariston (2007) mukaan taide hioo ihmisten herkkyyttä, sensitiivisyyttä. Taide tuo usein kekseliäästi esille erilaisten elämänmuotojen olemassaolon ja arvon sekä ruokkii uteliaisuutta ja opettaa katsomaan asioita eri näkökulmista. Taide myös muistuttaa siitä, ettei erilaisuus ole aina uhka, vaan hyvinkin nautittava asia. Eikä aina tarvitse korostaa erilaisuutta, vaan itse asiassa kulttuuri- ja taidetoiminta mahdollistaa kokemukset inhimillisestä samanlaisuudesta. Tutkimuksessaan draaman käytöstä puhe- ja kehitysvammaisten kanssa Tuula Pulli toteaa näin:

”… tutkimuksessa kehitysvammaisuus tuotti kuvaa kenestä tahansa, joka rakentaa tietoaan maailmasta aistein ja tuntein. Draamaan osallistujana ihminen, jolla on puhumisen ja ymmärtämisen rajoituksia, tuntui olevan monissa kohdin jokainen, jolla on samoja peruskokemuksia kuin muilla. Hänestä kukin voi löytää osan aistivasta ja kehollisesta itsestään, joka etsii merkityksiä kokemuksilleen, on ymmällään ja ihmettelee maailmaa.”(Pulli 2010, 182)

Tämä toteutui myös Virvelinrannan nukketeatteriproduktiossa.

Kulttuuri- ja taidetoiminta tuottaa iloa, eloa ja voimaa sekä yksilöille että yhteisöille. Tämän perusteella ei pitäisi olla estettä toimintaohjelman tavoitteelle: taide- ja kulttuuritoiminnan myönteisten vaikutusten tunnustamiselle poliittisella, hallinnollisella ja rakenteellisella tasolla.

Richard Sennett (2007) on todennut, että ”Ihminen kokee itsensä hyödylliseksi voidessaan antaa jotakin, jolla on muille merkitystä”. Yksilöille ja ryhmille, jotka helposti marginalisoidaan yhteiskunnassa, kulttuuri- ja taidetoiminta tarjoaa tähän monia mahdollisuuksia. Virvelinrannan nukketeatteriproduktiokin osoitti, taidetoiminnan keinoin voidaan mobilisoida käyttämättömiä inhimillisiä voimavaroja. Kulttuurisen ja sosiaalisen esteettömyyden ohella kyse on henkisen esteettömyyden toteutumisesta (Hohenthal-Antin 2007, 43).

Antti Karisto (1996) mukaan taide ja kulttuuritoiminta on ”näkymätöntä sosiaalipolitiikkaa”. Kariston mukaan taiteen ja kulttuurin sosiaalinen potentiaali jää usein huomaamatta. Sen sijaan, että satsattaisiin ennaltaehkäisevään kulttuuritoimintaan, panostetaankin vasta ongelmien korjaukseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Karisto toteaa, että kulttuuritoiminnan tukeminen saattaisi monesti osoittautua vähintään yhtä kannattavaksi sosiaalipolitiikaksi kuin perinteinen sosiaalityökin. Monelle sosiaaliselle ryhmälle taide tai kulttuuri voi olla merkittävä keino valtaistua, tulla näkyväksi ja olla osallisena. (mt., 50)

Lopuksi

Suomalaisen kulttuuripoliittisen strategian (2009) tavoitteena on yhteiskunnan kulttuurisen perustan vahvistaminen, luovan työn tekijöiden ja kulttuuripalveluiden tuottajien toimintaedellytysten parantaminen, kansalaisten kulttuuriin osallistumisen ja hyvinvoinnin edistäminen sekä kulttuurin taloudellisten vaikutusten vahvistaminen. Nukketeatteriesitys Virvelinrannassa on hyvä esimerkki, josta voidaan paikantaa kulttuuristrategian monia elementtejä, mutta se antaa myös aineksia pohtia myös, miten oppimista voi konkreettisesti toteuttaa ammattikorkeakoulun seinien ulkopuolella autenttisissa tosielämän ympäristöissä.

Oppimisen kannalta ihanteellisena on pidetty autenttisissa työ- ja arkielämän tilanteissa ilmenevää vuorovaikutteista toimintaa, johon osallistuvalla oppijalla on välitön ja mielekäs motiivi toimia tarkoituksenmukaisesti. Oppimisen ajatellaan tapahtuvan toiminnan sivutuotteena, ja oppimistulokset ovat mielekkäitä. Opettajan toiminta opiskelijoiden osallistumisen tukemisessa ja vertaisvuorovaikutuksen tietoinen käyttö oppimisympäristöissä on keskeistä Living Lab -toiminnan ja opetuksen sillan rakentajana. (Rauste-von Wright ym. 2003, 61−62)

Illeris (2011, 117) on kuitenkin todennut, että vaikka koulun ja työelämän yhteisiä oppimisympäristöjä pystytään luomaan, ne eivät kuitenkaan itsessään takaa oppimista. Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää oppijan kokemuksiin toimimisesta kahden maailman välillä.

Sfard (1998) on eritellyt oppimista omaksumismetafora- ja osallistumismetafora-käsitteiden avulla. Omaksumismetaforassa painopiste on yksilöllisen pääoman hankkimisessa ja tiedon rakenteiden konstruoinnissa. Osallistumismetaforassa puolestaan päätavoitteena pidetään tieto- ja taitoyhteisöjen rakentamista. Oppija nähdään omaa identiteettiään yhteisössä rakentavaksi osallistujaksi. Tieto ja käsitteet ymmärretään yhteisön käytäntöjen, diskurssien ja toiminnan aspekteina, jolloin oppiminen ymmärretään yhteisöön kuulumisena, sosiaalistumisena ja kommunikointina. (Eteläpelto & Rasku-Puttonen 1999, 185)

Nykykäsityksen mukaan olemme siirtymässä viidenteen innovaatiomallin sukupolveen, joka tarkoittaa verkoston toimijoiden strategista yhteistyötä tilaajien ja tuottajien kanssa. (Rantala 2010, 35) Innovaatioprosesseihin liittyy olennaisesti oppiminen. Verkostot voivat olla samaan aikaan oppimisfoorumeita (network learning) ja oppijoita (learning networks) (mt.), 64) Tuloksena syntyy uusia ja parannettuja tuotteita, palveluita tai tuotantoprosesseja, mutta prosessin rinnalla on tapahtunut myös paljon oppimista.

Pimeänä joulukuisena kiireisen työpäivän iltana nukketeatteriesitys Virvelinrannassa muodosti meille esitykseen saapuneille katsojille taidehetken, joka mahdollisti irtioton arjesta, tuotti iloa, laittoi pohtimaan autenttisissa oppimis- ja kehittämisympäristöissä tapahtuvaa oppimista sekä taide- ja kulttuuritoiminnan moninaisia merkityksiä. Ilta avasi monella tapaa ikkunoita ammattikorkeakoulun opetuksen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ”toisiin todellisuuksiin”.

Kirjoittajat

Paula Rantamaa, YtL, yliopettaja ja koulutusvastaava, paula.rantamaa(at)hamk.fi, HAMK, ohjaustoiminnan koulutusohjelma
Merja Salminen, FT, yliopettaja, merja.salminen(at)hamk.fi, HAMK, ohjaustoiminnan koulutusohjelma; Projektipäällikkö/Ammattikorkeakoulujen Neloskierre-hanke

Eteläpelto, Anneli & Rasku-Puttonen, Helena (1999): Projektioppimisen haasteet ja mahdollisuudet. Teoksessa Anneli Eteläpelto & Päivi Tynjälä (toim.): Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulma. WSOY: Juva, 181−205.

Helsinki Living Lab (2008). www.helsinkilivinglab.fi/arkistot/HLL_Tekes_Project_Brochure_090508.pdf.  Viitattu 29.5.2011

Hohenthal-Antin, Leonie (2007) Luovat menetelmät vanhustyössä. Julkaisussa: Hohenthal-Antin, L.& Krekula, L.&Rasi, T.&Schweitzer, P.&Taipale, M.&Taipale, M.&Trilling, A.&Väätämöinen, M. Katsomosta estradeille. Ikäihmiset kulttuurin tuottajina. Kaakkois-Suomen sosiaalialan julkaisuja A. 4, Lappeenrannan teknillinen yliopisto Digipaino. ss. 38-43.

Illeris, Knud (2011): The Fundamentals of workplace learning. Understanding how people learn in working life. Routledge: London and New York.

Jyrkämä, Jyrki (2007) Toimijuus ja toimijatilanteet – aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen.

Julkaisussa: Seppänen, M. & Karisto, A. & Kröger, T. (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. PS-kustannus, Juva. ss. 195-217.

Karisto, Antti (1996) Invisible social policy: empowerment through cultural participation. Teoksessa Kvartti (Quarterly). Helsingin kaupungin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu 3B. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 50-53.

Kulkki, Seija, Kuittinen Ossi & Turkama, Petra (2010) Openness and collaboration for competitiveness and wellbeing of Finland. Teoksessa Service Innovation Yearbook 2010-2011. European Commission and the Open Innovation Strategy and Policy Group, OISPG. 2010, 117-123. http://www.europe-innova.eu/web/guest/innovation-in-services/services-innovation- library/reports

Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Living Lab -käsikirja (2010). Innovaatio- ja osaaminen -verkosto. Seinäjoki.

Orava, Janne (2009): Living Lab -toiminta Suomessa. Aluekeskusohjelma. innovaatio ja osaaminen – verkosto. Aluekeskusohjelman verkkojulkaisu 3/2009.

Pulli, Tuula (2010) Totta ja unta. Draama puhe- ja kehitysvammaisten ihmisten yhteisöllisenä kuntoutuksena ja kokemuksena. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 385, Jyväskylä.

Ranta Tommi (2011) Innovaatioympäristö monenkeskisenä verkostona. Alueellisen innovaatioympäristön verkostointensiteetti ja organisoitumisen muodot. Acta Wasaensia 240.

Rauste-von Wright, Maijaliisa, von Wright, Johan & Soini, Tiina (2003) Oppiminen ja koulutus. WSOY: Helsinki.

Sennett, Richard (2007) Uuden kapitalismin kulttuuri. Vastapaino: Tampere.

Sfard, Anna (1998): On two metaphors for learning and dangers of choosing just one. Educational Researcher 27 (2), 4−13.

Salmelin Bror (2010) Open innovation supporting the digital agenda. Teoksessa Service Innovation Yearbook 2010-2011. European Commission and the Open Innovation Strategy and Policy Group, OISPG. 2010, 14-21. http://www.europe-innova.eu/web/guest/innovation-in-services/services- innovation-library/reports

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010 – 2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1, Helsinki.

Toikko, Timo & Rantanen, Teemu (2009): Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere University Press: Tampere.

www.neloskierre.fi www.virvelinranta.fi

Living Lab ‐toimintamalli aluekehityksessä – Pilotteina Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä

Johdanto

Artikkelin aiheena on käyttäjälähtöinen kehittäminen ja Living Lab ‐toimintamallin soveltaminen ja hyödyntäminen aluekehityksessä. Aluekehitys on yksi ammattikorkeakoulun (amk) lakisääteinen tehtävä, johon mm. ammattikorkeakoulun omalla tutkimus‐, kehitys‐ ja innovaatiotoiminnalla (TKI) pyritään.

Aluekehittämisen näkökulmasta ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminta kytkeytyy vahvasti työ‐ ja elinkeinoelämään. Ammattikorkeakoulut tuottavat tutkimustietoa, jossa yhdistyy tutkimuksellinen ammattitaito. Tutkimuksellisen toiminnan avulla etsitään ja sovelletaan uutta tietoa, kehitetään työ‐ ja elinkeinoelämän olosuhteita. Lisäksi TKI‐toiminnan avulla kehitetään uusia tuotteita, menetelmiä, markkinoita, materiaaleja, toimintatapoja ja organisaatiota. TKI‐toiminnalla tavoitellaan myös uusia kokemuksia, tietoa ja ymmärrystä. (Pitkäranta 2010) Eräs tapa toteuttaa aluekehitystä on kehitystyö esimerkiksi Living Lab ‐toiminnan kautta.

Living Lab ‐toiminta mahdollistaa TKI‐toiminnan ja opetuksen integroinnin. Tällä voidaan vastata aluekehittämisen ohella myös moniin muihin strategisiin tavoitteisiin kuten yrittäjyyden, monialaisuuden, työelämälähtöisyyden ja verkostoitumisen edistämiseen.
Ammattikorkeakouluopetus on teoriaa ja käytäntöä yhdistävää. Käytännöllisyyden ja monialaisuuden ansiosta käyttäjälähtöinen kehittäminen ja Living Lab ‐toiminta istuvat hyvin ammattikorkeakouluun. Living Lab ‐toimintamalli yhdistää eri osapuolia ja osaamisia. Toiminta perustuu monialaiseen ajatteluun ja yhteistyöhön: ihmiskeskeiseen näkökulmaan, tieteiden väliseen yhteistyöhön, yritys–oppilaitossynergiaan sekä aidoissa elämisympäristöissä syntyviin kokemuksiin. (Living Lab ‐käsikirja 2010, 11)

Syksyllä 2010 käynnistynyt Lapin Liiton rahoittama EAKR‐ohjelman Elävä Lappi ‐hanke on Lapin korkeakoulukonsernin yhteinen hanke, jossa tavoitteena on luoda asiakaslähtöinen toimintamalli aluekehittämiseen. Living Lab ‐toiminnan mukaisesti pyritään osallistamaan asiakkaita, matkailijoita, asukkaita sekä muita toimijoita alueiden kehittämiseen. Ammattikorkeakoulun, hyödyntäjien ja käyttäjien yhteistyössä kehitetään uusia tapahtumia ja palveluita sekä parannetaan jo olemassa olevaa tarjontaa. Elävä Lappi ‐hankkeen tavoitteena on pilotoida yhteiskehittämisen menetelmiä sekä luoda asiakkaiden sitouttamis‐ ja palkitsemisjärjestelmä. Toimintaa tuetaan kehittämällä sosiaalisen median periaatteita soveltava sähköinen alusta, jolla eri toimijat voivat kohdata, keskustella ja kehittää.

Hankkeen käytännön toteutus on jakaantunut kahteen Living Lab pilottiin, jotka ovat Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä. Rovaniemen ammattikorkeakoulu (RAMK) ja Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu (KTAMK) vastaavat omista piloteistaan ja niiden toiminnasta. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja yhteiskuntatieteiden tiedekunta tuovat kehittämistyöhön menetelmäosaamista liittyen yhteiskehittämiseen, käyttäjälähtöiseen innovointiin, palvelumuotoiluun ja luovan prosessin mahdollistamiseen. Palvelumuotoilu on nostettu Lapin yliopiston strategiseksi kärjeksi ja sillä on keskeinen rooli myös Elävä Lappi ‐hankkeen Living Labien toiminnassa, joissa palvelumuotoilun ja yhteissuunnittelun menetelmiä voidaan hyödyntää ja kehittää todellisessa ympäristössä. Aluekehityshanke mahdollistaa palvelumuotoilun yhteistyömuotojen luomisen ja vahvistamisen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Aluekehittäminen – yhteistyötä ja verkostoja

Aluekehitystyön lähtökohtana ovat alueen tarpeet. Sen yleisenä tavoitteena on parantaa elämisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä asukkaiden näkökulmasta. Tähän liittyy oleellisesti alueen vahvuuksien tunnistaminen. Aluekehitystyöllä pyritään asukkaiden, alueen yritysten ja organisaatioiden toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Laajemmin tarkasteltuna yleiset kehittämissuunnat ja strategiat ohjaavat alueellista kehitystyötä ja nämä integroituvat muihin kehittämisohjelmiin niin maakunnallisesti kuin kansallisesti.

Tuloksellisen ja laadukkaan aluekehitystyön perustana on yhteistyö eri toimijoiden kesken. Tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö auttavat avaamaan uusia näkökulmia ja kehittämään uudentyyppisiä toiminnan muotoja. Aluekehitykseen liittyy TKI‐toiminta ja tätä toimintaa alueella ylläpitävät mm. korkeakoulut yhdessä muiden kehittäjien ja organisaatioiden kanssa. Tarkasteltaessa korkeakoulun TKI‐toimintaa on sen lähtökohtana aluekehitystä positiivisesti vahvistava, työelämälähtöinen ja innovatiivinen toiminta. Korkeakoulu on avoin systeemi, joka toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Kemi‐Tornion alueella tehdyssä tutkimuksessa yrittäjien näkemysten mukaan monipuolinen kehittäminen on ensisijainen lähtökohta positiiviselle kehitykselle (Lehtinen et al. 2001). Monipuolisen kehittämisen näkökulma on vielä kymmenen vuoden jälkeen paikkaansa pitävä. Alue on maakunnan liiketoiminta‐ ja elinkeinokeskus, joka tuottaa Suomen bruttokansantuotteesta ja viennistä väkilukuunsa verrattuna jopa kolminkertaisen osuuden. Kemi‐Tornion alue luo vahvan perusteollisuuden, vahvistuvan kaupan, palvelujen, elinkeinoelämän, koulutuksen ja rajayhteistyön avulla hyvinvointia sekä maakunnallisella että kansallisella tasolla. (KOKO‐ohjelma 2010)

Rovaniemen seutu on palveluvaltainen maakuntaveturi, jonne ovat sijoittuneet valtion virastot sekä merkittävät koulutus‐ ja tutkimuslaitokset. Seudun elinkeinollisia painotuksia ja osaamiskeskittymiä ovat mm. matkailu, luovat alat sekä hyvinvointiala ja ‐teknologia. Molempien alueiden kehittämiseen pyritään laaja‐alaisella eri kehittäjätahoja yhdistävällä aluekehitystyöllä. Aluekehitystyössä huomioidaan alueen luontaiset vahvuudet ja uudet yhteistyötavat, joista erinomaisena esimerkkinä ovat edellä mainitut alueelliset Living Lab‐pilotit. (KOKO‐ohjelma 2010)

Monipuolinen kehittäminen pitää sisällään ajatuksen osallistumisesta ja osallisuudesta. Osallistumisen keskeisiä painopisteitä ovat vuorovaikutuksen lisääminen, yhteydenpidon parantaminen ja osallistumismenetelmien kehittäminen. (Kettunen 2002) On selkeästi nähtävissä, että niin asukkaat kuin asiakkaat haluavat vaihtaa passiivisen vastaanottajan roolinsa aktiivisen toimijan rooliin. Tämä vaatii aluekehittäjiltä uudenlaisia menetelmiä ja toimintatapoja, jotka tukevat aktiivista osallisuutta ja osallistumista. Horelli ja Kukkonen (2002) esittävät, että osallistumista voidaan edistää joko kehittämällä nykyisiä menettelytapoja tai luomalla kokonaan uusia.

Sekä Rajalla Living Labin että Ounasvaara Living Labin toiminnassa keskeistä on yhteistyö alueen muiden kehittäjien kanssa. Rajalla Living Labin tavoitteena on raja‐alueen ostosmatkailupalveluiden kehittäminen. Verkostoituminen Torniossa Rajalla Kauppakeskuksen ja sen yrittäjäyhdistyksen kanssa on ollut avainasemassa kehittämistehtävien toteuttamisessa. Myös Tornion kaupunki on ollut hyödyntäjänä yhteiskehittämisen työpajoissa. Raja‐alueella Elävä Lappi ‐hanke muodostaa toimivan kokonaisuuden ylimaakunnallisen NorthRull‐verkostohankkeen kanssa. Elävä Lappi keskittyy tiiviisti raja‐alueeseen kauppakeskuksen yhteydessä, kun taas NorthRull (www.northrull.fi) pyrkii kehittämään raja‐aluetta laajemmin, keskittyen myös muuhun keskusta‐alueeseen. Hankekokonaisuutta täydentää Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoima SDT ‐ Palvelumuotoilun työkalupakki ‐hanke (www.sdt.fi), jossa tutkitaan ja pilotoidaan palvelumuotoilun menetelmien soveltamista matkailun tuotekehitykseen.

Ounasvaara Living Labin toiminta pohjautuu verkostomaiseen yhteistyöhön, johon osallistuu alueen julkiset toimijat, korkeakoulut, pk‐yrittäjät sekä heidän asiakkaansa. Ounasvaaran alueen vahvuutena ovat monipuoliset liikuntamahdollisuudet, hyvinvointimatkailuun liittyvät yritykset ja aiheeseen liittyvä tutkimus‐ ja kehitystoiminta. Aluetta voidaan pitää hyvinvoinnin keskittymänä, jolloin aluekehittämisen näkökulmasta on oleellista vahvistaa hyvinvointimatkailuun liittyvien palveluiden kehittämistä. Ounasvaaran Living Lab keskeistä teema kuvaa tunnuslause ”Ounasvaara opastaa hyvään elämään”, jossa kehittäminen pohjautuu asiakkaiden, yrittäjien ja asiantuntijoiden näkemykseen hyvästä elämästä.

Käyttäjälähtöistä innovointia yhteiskehittämisen periaattein

Asiakkaiden osallistaminen palveluiden ja tuotteiden suunnitteluun sekä kehittämiseen on ollut vähäistä. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen edellyttää välineitä ja menetelmiä asiakkaiden parempaan osallistamiseen. Vaikka muutokseen tarvitaan uusia välineitä ja menetelmiä, tarvitaan muutosta myös toimintakulttuureissa ja johtamisen prosesseissa. (Wennberg 2009)

Living Lab ‐toimintamallin perusajatus on avoimessa ja käyttäjälähtöisessä innovoinnissa, jossa eri toimijoita osallistetaan tuote‐ ja palvelukehitykseen aidoissa käyttöympäristöissä ja ‐tilanteissa. Käyttäjät pyritään nostamaan aktiivisiksi ja tasavertaisiksi toimijoiksi muiden toimijoiden kanssa. Living Lab ‐ekosysteemiin eli toimijaverkostoon kuuluvat käyttäjien lisäksi tuotteiden ja palveluiden tarjoajat eli hyödyntäjät, jotka tilaavat ja tuottavat kehitystehtävät. Kehittäjät, kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulun opiskelijat ja henkilökunta, tarjoavat menetelmiä ja välineitä yhteiskehittämiseen. Kaiken toiminnan taustalla on aina myös mahdollistaja, esimerkiksi hanke tai muu julkinen toimija, joka rahoittaa ja mahdollistaa Living Lab ‐toiminnan. (Living Lab ‐käsikirja 2010)

Kuva 1. Rajalla Living Labin ekosysteemi eli toimijaverkosto.
Kuva 1. Rajalla Living Labin ekosysteemi eli toimijaverkosto.

Living Lab ‐toiminnassa käyttäjälähtöisyys ja toiminnan avoimuus ovat avainasemassa. Kehittämisessä käytetään menetelmiä ja tekniikoita, joilla pyritään osallistamaan kaikki toimijat yhteiskehittämiseen. Yhteiskehittämisessä koulutetut suunnittelijat, muut asiantuntijat sekä tuotteiden ja palveluiden käyttäjät toimivat suunnitteluprosessissa yhteistyössä (Sanders & Stappers 2008, 6–7).

Innovoinnin käyttäjälähtöinen näkökulma yhdistää Living Lab ‐toimintaa ja palvelumuotoilua sekä muotoiluajattelua. Palvelumuotoilu on yhteiskehittämistä, empatiaa ja osallistumista.

Muotoiluajattelu taas hyödyntää luovia työskentelytapoja, esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä, joiden avulla tuotetaan kokonaan uusia ratkaisuja suunnitteluongelmiin. Keskeistä muotoiluajattelussa on ihmiskeskeisuus ja käyttäjätiedon hyödyntäminen. (Miettinen 2011)

Muotoilussa palvelujen kehittäminen nousi esille 2000‐luvulla, jolloin myös käyttäjälähtöisyys alkoi muuttua yhä voimakkaammin suunnitteluksi yhdessä käyttäjien kanssa (Miettinen et al 2010). Palvelumuotoilun menetelmät tukevat Living Labin tavo tteita. Niillä pyritään muodostamaan yhteistä ymmärrystä kirjavassa ja monialaisessa tiimissä ja ne auttavat suunnittelemaan palvelukokonaisuutta käyttäjälähtöisesti. Niille tyypillistä on visualisoiva luonne ja asioiden havainnollistaminen kaikille ymmärrettävällä tavalla. Aineettomia palveluita tehdään näkyväksi erilaisilla visuaalisilla menetelmillä ja prototyyppejä rakentamalla. Palvelutilanteita näyttelemällä eläydytään käyttäjän asemaan ja testataan palveluideoita. (Miettinen 2011) Jotta palveluita ja tuotteita voidaan kehittää käyttäjälähtöisesti, vaaditaan asiantuntijoilta tietynlaista ajattelutapaa (kuva 2).

Kuva 2. Palvelumuotoiluajattelun viisi periaatetta. (Mukaellen Stickdorn & Schneider 2010, 34)
Kuva 2. Palvelumuotoiluajattelun viisi periaatetta. (Mukaellen Stickdorn & Schneider 2010, 34)

Kuten palveluiden muotoilussa ei myöskään Living Labissa tyydytä vain kuuntelemaan käyttäjää ja keräämään asiakaspalautetta, vaan hänet halutaan tasavertaiseksi kumppaniksi kehittämisprosessiin. Living Labissa käyttäjä osallistuu tuotteiden ja palveluiden tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin omassa arjessaan. (Living Lab ‐käsikirja 2010) Yhteiskehittämisen menetelmillä käyttäjät voidaan ottaa mukaan tuottamaan käyttäjätietoa ja viemään sitä suoraan palvelujen kehittämiseen. Käyttäjät ovat tärkeä voimavara, sillä he ovat palvelun käytön asiantuntijoita ja ideoivat ratkaisuja, jotka perustuvat aitoihin kokemuksiin palvelun käytöstä. (Miettinen et al 2010, Miettinen 2011)

Perinteiset markkinatutkimukset ja asiakaspalautteet eivät kerro käyttäjäkokemuksesta. Käyttäjien aitoon ymmärtämiseen tarvitaan muun muassa laadullista tutkimusta ja esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä. Living Lab ‐toiminnassa muotoilusta tuttuja menetelmiä voidaan hyödyntää käyttäjätiedon keruussa ja sen soveltamisessa varsinaiseen kehittämiseen. Living Lab
‐toiminta mahdollistaa käyttäjätarpeiden huomioimisen kokonaisvaltaisesti innovaatioprosessin eri vaiheissa. Tuote‐ tai palvelukehityksen vaiheesta riippuen voidaan keskittyä käyttäjätutkimukseen, käyttäjälähtöiseen innovointiin tai konseptien arviointiin. (Living Lab ‐käsikirja 2010, 19)

Living Lab ‐toiminnassa asiantuntija ei ole vain palvelun kehittäjä, vaan hänen innovatiivisuuttaan ja osaamistaan tarvitaan eri osapuolien osallistamisessa kehitysprosessiin. Tavoitteena on tehdä kehitystyötä aidossa käyttöympäristössä niin, että käyttäjät ovat yhtenä tasavertaisena toimijana suunnittelijoiden ja palveluntarjoajien kanssa. (Miettinen 2011, 22–23.)

Living Lab ‐toiminnan ja opetuksen yhteensovittaminen

Elävä Lappi ‐hankkeessa on sovellettu käyttäjälähtöisiä suunnittelumenetelmiä yhteiskehittämisessä ja integroitu Lapin yliopiston muotoiluosaamista ammattikorkeakoulujen opetukseen. KTAMK:ssa Living Lab ‐kehittämistehtäviin on osallistunut liiketalouden ja kulttuurialan opiskelijoita eri opintojaksojen ja harjoitteluiden puitteissa. RAMK:ssa Ounasvaaran kehittämisessä on ollut mukana liikunnan ja vapaa‐ajan koulutusohjelman opiskelijoita.

Syksyllä 2010 liiketalouden opiskelijat toteuttivat markkinatutkimuksen kurssilla kyselytutkimuksen Living Lab ‐mallin mukaisesti eri toimijoille. Kyselytutkimukseen osallistuivat Rajalla Kauppakeskuksen asiakkaat (käyttäjät) sekä yrittäjät ja myymälähenkilöstö (hyödyntäjät). Muita sidosryhmiä edustivat Tornion kaupungin päättäjät sekä alueen muut matkailutoimijat.
Tutkimuksesta suunnitellaan vuosittain toistuvaa, ja tuleva kauppakeskuksen markkinatutkimus tullaan toteuttamaan tiiviimmin palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen haastattelujen, havainnoinnin ja itsedokumentoinnin avulla (Hämäläinen et al 2011, 61–75, Mattelmäki 2006).

Keväällä 2011 Rajalla Living Labissa työstettiin Kulttuurimaraton‐opintojaksolla inspiroivaa virikemateriaalia palautteenkeruuseen. Huomioita kiinnitettiin käyttäjän näkökulmasta erityisesti palautelomakkeiden ja ‐materiaalien visuaalisuuteen, selkeyteen ja houkuttelevuuteen. Syksyllä 2011 kulttuurimaratonilla työstetään toimeksiantoa liittyen kauppakeskuksen mainosvideoihin teemalla “Asiakkaan ääni”.

Rajalla Living Labin toimesta järjestettiin vuoden aikana myös erilaisia yhteiskehittämisen työpajoja, kuten esimerkiksi kehittämistehtävä liittyen Rajatoriin. Tornion kauppakeskuksen yhteyteen rakennettavan Rajatorin toimintaan ja viimeistelyyn haettiin ideoita paikallisilta asukkailta.
Kehittämistyöpajoissa osallistujien oli mahdollista visualisoida ja testata Rajatori‐ideoitaan heti, sillä Kauppakeskukseen pystytettiin päiväksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan SINCO (Service Innovation Corner) prototypointiympäristön matkaversio (http://www.ulapland.fi/sinco). SINCO

mahdollisti kehittämistilaisuudessa ideoiden visualisoimisen taustaheijastetulle valkokankaalle, äänien liittämisen konsepti‐ideoihin sekä idean testaamisen draamamenetelmiä hyödyntäen heijastetun Rajatorin toimiessa näyttämönä. Prototypointi toi konkretiaa ideoimiseen ja sai osallistujat työskentelemään yhdessä.

Kesällä 2011 toteutettiin NorthRull‐hankkeen toimesta Crossborder‐ostosmatkailututkimus, jonka kohteena oli raja‐alueen ostosmatkailijoiden käyttäytyminen ja asiakastyytyväisyys. Tutkimuksen tulokset jäsennettiin viideksi tyypilliseksi raja‐alueella asioivien henkilöiden asiakasprofiileiksi ja palvelupoluiksi, joita tullaan myöhemmin hyödyntämään yhteissuunnittelun työpajoissa.
Palvelupolku kuvaa palvelun kuluttamista huomioiden asiakkaan omat tarpeet, valinnat ja käyttäytymismalli (Koivisto 2011). Asiakas‐ tai käyttäjäprofiilit ovat työkalu käyttäjien ymmärtämistä varten ja ne ovat tapa jäsentää tutkimusaineistoa. (Koivisto 2011, Tuulaniemi 2011, 154–162).

Ounasvaara Living Labissa toteutetaan yrittäjien toimeksiantoihin perustuvia kehittämistehtäviä, joilla testataan erilaisia menetelmiä ja kerätään palautetta käyttäjäkeskeisten toimintatapojen kehittämiseksi. Kehittämistehtävien yhtenä painopisteenä on opiskelijoiden osallistuminen työelämäläheisiin oppimistehtäviin.

Yhtenä kehittämiskohteena Ounasvaara Living Labissa on liikunta‐ ja luontopalvelutuotteen kehittäminen yrityksien nykyisten vahvuuksien ja mahdollisuuksien kautta. Keskiöön nousee yhteistyö ja avoin innovaatio sekä käyttäjälähtöinen näkökulma, millä varmistetaan palvelun kehittäminen asiakkaiden oikeiden tarpeiden mukaisesti. Syksyllä 2011 RAMK:n liikunnan‐ ja vapaa‐ ajan opiskelijat ovat keränneet käyttäjätietoa osana tutkimustoiminnan harjoittelua. Vastaavasti Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijat tulevat syventämään tietoa muotoiluluota milla. Luotaimilla kerätään tietoa perheiden liikunnasta ja siihen liittyvistä tunteista ja mielikuvista.
Kerättyä tietoa sovelletaan liikunta‐ ja luontopalvelun kehittämiseksi korkeakoulujen ja yrittäjien yhteiskehittämisen työpajassa.

Elävä Lappi ‐hankkeen myötä RAMK on ollut mukana luomassa Ounasvaaran matkailijoille hyvinvointia edistävää verkkopalvelua. Tässä yhteydessä yhteiskehittämiseen osallistetaan tasavertaisina toimijoina potentiaaliset loppukäyttäjät, alueen yritykset ja julkiset organisaatiot kuten Rovaniemen matkailu ja markkinointi Oy. Myös opiskelijoiden asiantuntijuutta hyödynnetään, kun RAMK:n opiskelija tuottaa sisältöä verkkopalveluun opinnäytetyönään ja Lapin yliopiston opiskelijat strategisen muotoilun kurssilla suunnittelevat, kuinka alueen strategia näkyisi visuaalisesti alustalla.

Hyvinvoinnin verkkoalustan kehittämistyötä tehdään iteratiivisesti, jolloin uudet kehittämisratkaisut tuodaan yrittäjien, julkisten toimijoiden ja käyttäjien arvioitavaksi useamman kerran. Näin voidaan jalostaa ratkaisuja edelleen ja vastata useiden toimijoiden tarpeisiin. Yhteiskehittäminen on aloitettu käyttäjätietoa keräämällä, minkä jälkeen on suunnittelijavetoisesti luotu konsepti verkkopalvelusta. Syksyn aikana verkkopalvelua kehitetään yrittäjien ja julkisten toimijoiden kanssa eteenpäin.

Yhteenveto

Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto ovat aktiivisesti mukana useissa aluekehityshankkeissa. Toisiinsa synkronisoiduilla hankkeilla vahvistetaan kehittämisen yhteistyömuotoja sekä koulutusorganisaatioiden kesken että alueen yritysten ja palveluorganisaatioiden kanssa.

Living Lab ‐toimintamalli on osoittautunut hyväksi työkaluksi, jossa yhdistyvät TKI‐toiminnan painopisteet, korkeakoulujen opetustoiminta ja alueen elinkeinoelämän yhteensovittaminen. Toiminnan aloittaminen on tuonut laajasti käyttäjälähtöisen ajattelutavan jokaiselle sektorille. Omalta osaltaan molemmat Living Lab ‐pilotit ovat hyviä esimerkkejä osallistavan suunnittelun menettelytavoista. Kokemuksesta voimme sanoa, että käyttäjälähtöisyyden kehittäminen edellyttää niin uusia välineitä kuin uuden toimintakulttuurin ja ajattelumallin omaksumista.

Kirjoittajat

Marika Saranne, Opettaja, projektipäällikkö, marika.saranne(at)tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Kaupan ja kulttuurin toimiala

Marjo Pohjanen, projektipäällikkö, marjo.pohjanen(at)tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Kaupan ja kulttuurin toimiala

Essi Kuure, suunnittelija, tutkija, essi.kuure(at)ulapland.fi, Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, Teollinen muotoilu

Pia Yliräisänen‐Seppänen, projektipäällikkö, pia.yliraisanen‐seppanen(at)ramk.fi, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Terveys‐ ja liikunta‐ala

Horelli, L. & Kukkonen, H. 2002 Osallistuminen, ympäristö, vuoropuhelu. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tampere, 243–259.

Hämäläinen, Kai, Vilkka, Hanna & Miettinen, Satu 2011 Asiakasymmärryksen ja käyttäjätiedon hankkiminen. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 61–75.

Kettunen, P. 2002 Miksi osallistumisesta puhutaan? Osallistumisen kehittäminen suomalaisi sa kunnissa. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tampere, 18–35.

Koivisto, Mikko 2011 Palvelumuotoilun peruskäsitteet. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 43–59.

KOKO‐ohjelma 2010 52 eriKOKOista aluetta. Työ‐ ja elinkeinoministeriö.

Lehtinen, P., Myllylä, Y. & Suikkanen, A. 2001 Osaaminen, koulutus ja ennakointi ‐ Kemi‐Tornio ‐alue 2010. Työelämän muutosten ja koulutustarpeiden ennakointi. Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 1/2001.

Living Lab –käsikirja 2010 Ohjeita aidon käyttäjäympäristön käynnistämiseen ja pyörittämiseen. Seinäjoen Teknologiakeskus Oy, Aluekehitysohjelman Innovaatio ja osaaminen ‐verkosto.

Mattelmäki, Tuuli 2006 Design Probes. University of Art and Design Helsinki A 69.

Miettinen, Satu, Myllymaa, Outi & Jäppinen, Tuula 2010 Britanniassa käyttäjät kehittävät palveluitaan itse. Kuntalehti; 13/2010, 50–51.

Miettinen, Satu 2011 Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 21–41.

Pitkäranta, A. 2010 Laadullisen tutkimuksen tekijälle. Työkirja.oo

Sanders, E. & Stappers, P. J. 2008 Co‐creation and the new landscapes of design. CoDesign, (4:1), 5– 18.

Stickdorn, M. & Schneider J. 2010 This is Service Design Thinking. Basics ‐ Tools ‐ Cases. Amsterdam, BIS Publishers.

Tuulaniemi, Juha 2011 Palvelumuotoilu. Helsinki, Talentum.

Wennberg, M. 2009 Osallistava suunnittelu ja käyttäjälähtöiset toimintamallit. Esitys Näkökulma 2009 ‐seminaarissa 16.9.2009, Helsinki.