kuvituskuva

Tiede ja taide kohtaavat

Kirjoittajat: Katri Halonen & Silja Suntola.

Tässä haastatteluun pohjautuvassa artikkelissa tarkastelemme luovaa alaa tekniikan alan edelläkävijä Tuomo Suntolan kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta.

Tarkoituksena on ottaa hieman etäisyyttä omasta kulttuurialan positiostamme ja nähdä luovan alan mahdollisia rooleja innovaatiotoiminnan alueella. Lopuksi peilaamme haastattelun tuloksia ammattikorkeakoulun kulttuurialojen rooleihin monialaisen innovaatiotoiminnan viitekehyksessä.

UAS Journalin luovan talouden numeroon Suntola saattaa vaikuttaa äkkiseltään omituiselta ratkaisulta. Hänen ajatuksensa luovan tekemisen ja taiteen roolista tieteessä, työelämässä ja pitkissä ihmiskunnan kehityskuluissa avaavat kuitenkin luovan alan toimijoille uusia näkökulmia ja asettavat aikamme innovaatiotoiminnalle kiinnostavia haasteita. Sirkka Hämäläinen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa aikoinaan: “Kun puhutaan luovasta taloudesta ja innovatiivisuudesta, niin taiteen merkitystä innovatiivisuuden lähteenä aliarvioidaan täysin” (Lassila, 2013).

Tuomo Suntola sai vuonna 2018 Tekniikan Akatemia -säätiön jakaman Millennium-teknologiapalkinnon ”uraauurtavasta teknologisesta innovaatiosta, joka parantaa ihmisten elämänlaatua ja edistää kestävää kehitystä”. Palkinto on kansainvälinen osoitus ihmiskuntaa palvelevista ratkaisuista. Edellinen suomalainen palkinnon saaja oli Linus Torvalds vuonna 2012. Palkinnon takana on Suntolan jo 1970-luvulla kehittämä atomikerroskasvatuksen ALD-teknologia, joka on keskeinen tekijä muun muassa nykyisten ohuisiin ja pieniin puhelimiimme johtaneen teknologiabuumin takana.

Ammatillisen työuransa Suntola on tehnyt teollisuudessa, mutta hän on tullut tunnetuksi myös kokonaisvaltaisesta tieteen kehityskulun sekä universumin lakien ja rakenteiden tutkimuksesta. Ehkäpä yllättäen hän palaa usein pohtimaan luovan alan roolia tieteen edistämisen ja keksintöjen osatekijänä.

1. Taide ja tiede ovat olleet läheisiä aloja

Taide ja tiede ovat historian kulussa tukeneet toisiaan vuosisadasta toiseen. Esimerkiksi antiikin Kreikan luonnonfilosofiassa matematiikassa keskeinen rooli oli geometrialla, aritmetiikalla, astronomialla ja musiikilla. Keskeisiä kysymyksiä olivat mm. maailman synty, sen rakennusaineet ja kaiken takana oleva järjestys.

Keskiajalla yliopisto-opetuksen muodostivat seitsemän vapaata taidetta (artes liberales), jotka sisältävät antiikin aineiden lisäksi kieliopin, retoriikan ja logiikan. Historian pitkissä linjoissa esimerkiksi musiikki on kulkenut osana matematiikkaa vuosisatojen ajan. Mutta nykyään yhteys on heikentynyt tieteen pirstaloiduttua yhä vain laajenevaksi ryppääksi yhä eriytyneempiä aloja.

̶  Historian saatossa taide ja luonnontieteet ovat erkaantuneet toisistaan. Kehityskululla on varjopuolensa ja on perusteltua kysyä voiko olla niin, että omiin oppituoleihinsa ryhmittyneinä eri tieteenalat pirstaloituvat ja unohtavat kokonaisvaltaisen näkemyksen?

Suntolan näkemys on, että näin haitallinen eriytyminen on monessa tapauksessa käynyt.

̶  Yksittäisen oppituolin sisällä saatetaan katsoa liiaksi sisäänpäin, jolloin näkökulma tutkittavaan ilmiöön voi kapeutua ja oppialan kyky uudistua vaarantuu.

Suntolaa kuullessa väkisinkin tuntuu siltä, että meidän olisi aika vahvistaa monitieteisiä näkökulmia ja vaalia myös taiteista kumpuavaa luovaa ajattelua osana tieteen ja uusien innovaatioiden tekemistä.

̶  Hyvä esimerkki luovasta osaamisesta on pilapiirroksen tekijä, joka kykenee vangitsemaan olennaisen muutamalla viivalla. Taiteilijan näkökulmassa korostuu kyky kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen ja samalla kokonaisuuden vangitsemiseen ja tiiviiseen ilmaisuun.

Suntola lainaa Aristoteleen Metafyysiikka-kirjan avaussanoja “Ihmisellä on luonnostaan halu tietää”. Oman oppituolin sisälle kääntyminen rajoittaa uteliaisuutta muita aloja kohtaan ja haittaa kokonaisuuden hahmottamista. “Kaikki liittyy kaikkeen” on yksi Suntolan usein toistama lausahdus. Ja ehkäpä juuri tieteen juuret kulkevat aikaan, jolloin yksilössä on yhdistynyt monitieteinen uteliaisuus ja takaraivossa tykyttävä näkökulma kiinnittyy osaksi laajoja kokonaisuuksia.

2. Luovaa ajattelua kvartaalitaloudessa

Ajan myötä tieteen ja taiteen tekemisen painopisteet ovat siirtyneet perusprinsiipeistä sofistikoituneempiin – ja samalla paljon pienempiin ilmiöiden ryppäisiin. Samalla odotusarvo tieteellisen työn hyötyyn ja monialaiseen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen on lisääntynyt. Oman aikamme kvartaalitalous kiihdyttää syklejä yhä vain lyhyemmiksi. Luovan alan mahdollisuus on auttaa hahmottamaan pitkiä linjoja. Ehkäpä taustalla piilee myös kaipuu antiikin suurten kysymysten ratkaisemiseen aidon monialaisesti – erilaisia osaajuuksia jo yksilötasolla hyödyntäen.

Suntolan keskeisin työ on ollut teollisuuden parissa keksijänä, edelläkävijänä ja uranuurtajana. Vaikka työ on elänyt vahvasti katse tulevaisuudessa ja uusissa innovaatioissa, hän näkee vahvasti toiminnan historialliset kerrostumat joita kuvataan Kuvassa 1.

Kuva 1. Kehittämistyön erilaisia aikajänteitä (Suntola 2019).

Perustavaa laatua olevan uuden ratkaisun löytäminen edellyttää siihen liittyvän ongelman syvällistä ymmärtämistä. Vahvasti tässä päivässä elävä Suntola korostaa vuosikymmenien perustutkimuksen, vuosisatojen aikana muodostettujen teorioiden ja luonnonlakien sekä viime kädessä vuosituhansien aikana muotoutuneiden elämän peruskysymysten välistä vuorovaikutusta kaikessa uuden kehittämisessä. Nämä pitkät linjat jäävät usein taka-alalle innovaatiohuuman hypetyksessä.

Taiteesta kumpuava näkökulma voi olla juuri suuren kuvan tuomisessa prosessiin. Taide ja tiede eivät ole aina olleet erillään – itse asiassa historiaa katsellessa se on aika uusi ilmiö. Vaikka valistusaika sai aikaan huimaa kehitystä tieteen parissa, eriytti se kuitenkin taiteen omaksi saarekkeekseen, joksikin jota mennään katsomaan tai kuuntelemaan konserttisaleihin tai gallerioihin. Kokonaisvaltainen maailmankäsitys koki kolauksen. Leonardo da Vinci ja Pythagoras ovat vain yksiä esimerkkejä tieteen ja taiteen osaajista, joilla ei ollut tarvetta luokittautua jompaan kumpaan kastiin.

Mitä sitten menetetään, jos jätetään pitkät kaaret huomiotta? Silloin kehitetään asioita ymmärtämättä niiden peruskysymyksiä. Kvartaalitaloudessa keskiöön siirtyy mittarina raha, ja unohdetaan tekemisen todellinen päämäärä ja sen hyöty yhteiskunnalle. Suntola käyttää esimerkkinään auton tankkaamista: “Kukaan ei osta autoa tankatakseen siihen bensaa, vaan mennäkseen jonnekin“. Liian lyhyiden syklien näkeminen kapeuttaa ajattelua siten, että perusasiat unohtuvat. Osaavatko taiteen tekijät palauttaa ajattelun ihmisten perustarpeisiin ja toiveisiin? Osaammeko sanoittaa niitä myös teknologia-alan kehittämistyön osana?

“Ongelman ymmärtämisen jälkeen keksinnöissä suuri työ on käytännön pikku pulmien ratkaisussa”, Suntola sanoo. Ei riitä, että on mielestään keksinyt jotain hienoa. Luovuuden sykli toteutuu vasta, kun tekijä on varmistanut, että ratkaisu myös toimii. Tämä unohdetaan liian usein, jolloin joudutaan korjaamaan ja palaamaan niihin pikkupulmiin uudelleen.

̶  Mieleeni on painunut Tokion juna-aseman virkailija kymmeniä vuosia sitten, jolta kysyin junan lähtölaituria. Virkailija osoitti minulle oikean laiturin, ja tuli vielä perään katsomaan, että olin löytänyt sen ja astumassa oikeaan junaan. Minuun teki vaikutuksen se, että hän varmisti lopputuloksen. Hän näki tehtävänään saada ihmiset junaan asti.

3. Mitä meidän tulisi opettaa, kun opetamme luovaa ajattelua ammattikorkeakouluissa?

Kulttuurialat kätkevät sisälleen vahvasti ajatuksen luovuudesta ja myös innovaatioiden tekemisen kyvystä. Taiteellinen uudistaminen ja luominen ei ole välttämättä kovin helposti siirrettävissä esimerkiksi teknologiateollisuutta edustavan Suntolan toimialalle.

Odotukset ovat laaja-alaisessa ajattelussa, kyvyssä nähdä olennaisuuksia ja myös kuvata niitä taiteellisen työn myötä harjaantunutta ilmaisutaitoa hyödyntäen yksinkertaisesti. Tällaisiin roolin ottoihin valmentamisen tulisi olla tämän haastattelun valossa osa luovan alan koulutusta. Tällä polulla on otettu myös konkreettisia askelia.

Esimerkiksi lukuisat ammattikorkeakoulut ovat rakentaneet monialaisia hubeja ja keskittymiä innovaatio-, tuote- ja palvelukehittämisen kiihdyttämiseksi, joissa kulttuurialan opiskelijat toimivat muiden toimialojen opiskelijoiden kanssa (kts. Grahn ym. 2014; Hero 2019; Tolvanen ym. 2014; UAS Journal 3/2017). Silti herää kysymys siitä, miten siiloutunut yhteiskuntamme pystyy aidosti vastaamaan tieteen monialaisuuden haasteisiin kokonaisvaltaisella otteella.

Yksi kulttuurialojen alumnien keskeisistä työllisyyden poluista kulkee kulttuurialan opintojen kautta muiden toimialojen palvelukseen. Silti moni käsittää kulttuurialan opinnot omaksi saarekkeekseen, jossa päämääränä ovat perinteiset taide- ja kulttuurialojen toimet. Taiteen osaaminen voisi kuitenkin nivoutua yhä vahvemmin osaksi kokonaisvaltaista yhteiskunnan kehittämistä. Tämä näkökulma asettaa uusia haasteita myös taide- ja kulttuurialan koulutukselle.

Suuren määrän pitkän uransa aikana kehittämistyön kumppaneita valinnut Suntola kuvaa kaipaamaansa osaamista:

̶  Kun rekrytoin uutta ihmistä, pidän tärkeänä, että hänellä on teknistä osaamista. Lisäksi katson äidinkielen, käsityön ja/tai kuvaamataidon numerot. Olennaista on myös näyttö siitä, että kykenee yhdistämään abstraktin idean ja realismin. Luovuus yhdistetään liian usein pelkkään ideointiin, joka kuitenkin on loppujen lopuksi pieni osuus siitä, että saa idean toimivaksi ratkaisuksi, jolla on todellista tarvetta ja hyötyä ihmiskunnalle.

Haastattelu tekniikan edelläkävijän ja luovan alan toimijoiden välillä kulkeutui kohden jaettua kokemusta: intohimoa kehittää ja muuttaa ympäristöä paremmaksi pienin askelin ratkaisu kerrallaan.

Tätä toimeen ryhtymisen henkeä, ideoiden viemistä toiminnaksi ja myös tekemisen tapaa, joka sisältää roppakaupalla rohkeutta sekä intohimoa tekemiseen voisi luulla luovan alan työorientaation kuvaukseksi ̶ maailmat kohtaavat tekemisen tyylissä, joka antaa hyvän pohjan myös yhteistyölle.

̶  Olen usein ihmetellyt, kun ihmiset odottavat “pääsevänsä lomalle”. Olen opiskellut monta vuotta, jotta voi joka päivä viedä intohimojensa kohteita eteenpäin… siinä usein matkustellutkin, kun on jotain päämäärää sille.

Tuntuu siltä, että luovuus ja innovatiivisuus asuvat samassa työeetoksessa niin teknologian etulinjan kehittäjällä kuin luovan alan taiteilijallakin. Jokainen voi olla innovatiivinen siinä mitä tekee, ja kantaa vastuuta oman luovuutensa soveltamisesta ja sen toimivuudesta käytännössä.

Miten Suntola on sitten toteuttanut tätä tieteen ja taiteen yhdistelevää periaatetta? Oman sekä yksityiskohtia että kokonaisuuksia tutkivan ajattelunsa lisäksi hän on vahvistanut luovan osaamisen kiinteää läsnäoloa elämässään valitsemalla jo nuorena miehenä rouva Suntolaksi taiteilijan – teknologia ei ole irrallinen taiteesta, ja opiskelijakämppä oli turhan valju ilman mitään taidetta seinillä. Nyt Suntoloiden kodin seinillä hehkuu vaimo Soilikin maalauksia ja piirustuksia vuosikymmenien varrelta. Tieteen ja taiteen sopusointua, yhdellä tasolla ainakin.

Kirjoittajat

Katri Halonen, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, katri.halonen(at)metropolia.fi

Silja Suntola, BM, MuM, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, silja.suntola(at)xamk.fi

Grahn, R., Haaksiluoto, J., & Halonen, K. (2014). Oppeja rakennuksen perustaksi. Teoksessa K.Halonen (toim.) Innovaatioiden pyörteissä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, CoInno esiselvityshanke. 10-37. Ladattavissa https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Yleiset/CoInno_esiselvitys.pdf

Hero, L-M. (2019). Käsikirja teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan fasilitointiin. Creathon-hanke. Oiva-sarja 3. Metropolia ammattikorkeakoulu. https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2019_hero_OIVA.pdf

Kepler, J. (1619). Harmonices Mundi.

Lassila, A. (2013). Taide ja talous tarvitsevat toisiaan. Sirkka Hämäläinen tietää, miten pieni Suomi yksinään on. Helsingin Sanomat, talous. 17.2.2013.

Luova Suomi julkaisu. (2014). Moniäänisyydestä yhteinen sävel. Näkökulmia johtamiseen.

Milennium-teknologiapalkinto. (2018). Technology Academy Finlandin tiedote 22.5.2018. Haettu 2.10.2019 osoitteesta https://taf.fi/fi/2018/05/22/millennium-teknologiapalkinto-2018-suomalaiselle-fyysikolle-tuomo-suntolan-innovaatio-mahdollistaa-tietoteknisten-laitteiden-valmistamisen-ja-kehityksen/

Suntola, T. (2018). Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen. Physics Foundations Society ja Luonnonfilosofian seura. 3. täydennetty painos.

Suntola, T. (2019). Millennium Talks: Tiede ja tekniikka ovat ihmistä varten. Esitelmä Turun Tieteen päivillä 28.9.2019

Tolvanen, P., Matiainen, K., Peurakoski, S. (2014). Moniäänisyydestä yhteinen sävel – näkökulmia johtamiseen. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Luova Suomi -julkaisu 9. https://www.finna.fi/Record/alli.687838

UAS Journal 3/2017 Teema: Avoin innovaatiotoiminta. https://uasjournal.fi/arkisto/3-2017/

HYVÄKSI-hanke

Hyvinvoinnin edistäminen teknologian keinoin

Suomalaisella korkealuokkaisella teknologiaosaamisella voitaisiin ratkaista useita sote-alan haasteita, mutta teknologian tarjoamasta potentiaalista ei ole hyödynnetty kuin murto-osa. Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) on toteuttanut useita hyvinvointiteknologiahankkeita ja ohjannut lukuisia aiheeseen liittyviä opinnäytetöitä. Tutkimuksissa on todettu, että teknologian jalkauttamista vaikeuttavat sosiaali- ja terveysalan erityispiirteet, käyttäjien teknologiatarpeiden tunnistamattomuus sekä yleinen tiedon puute teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. SAMKin hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmä toteuttaa yhdessä Prizztech Oy:n kanssa HYVÄKSI (Hyvinvointiteknologian innovaatioverkosto – Satakuntalaisen hyvinvoinnin edistäminen yksilöllisellä palvelumuotoisella asiakasteknologialla) -hankkeen tähän haasteeseen vastaamiseksi Satakunnassa, mutta hankkeessa syntyvät hyvät käytänteet ovat sovellettavissa valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisestikin. (https://www.samk.fi/hankkeet/hyvaksi)

Yksilöllinen tarve kehitystyön keskiössä

Design for Somebody on erityisryhmien hyvinvointia edistävän teknologian tutkimuksessa sekä palvelu- ja tuotekehityksessä käytettävä monitieteinen lähestymistapa, jossa yksilöllinen tarve ja rajoitteet ovat kehitystyön keskiössä. Yksilöllisen asiakastarpeen tunnistaminen ja tulkinta sekä vaatimusten kääntäminen teknologian spesifikaatioiksi vaatii monitieteistä osaamista. Teknologian mahdollisuuksien ja todellisten tarpeiden kohtaaminen vaativat laajasti osallistavaa kehitystyötä, jossa mukana ovat sekä teknologian kehittäjät (teknologiayritykset ja kehitysorganisaatiot) että käyttäjät (asiakkaat, omaiset ja hoitoalan ammattilaiset).

Design for Somebody -filosofian mukaisesti teknologian kehityksestä suuri osa on todellisen tarpeen kartoittamista. Yksilöllisen tarpeen kuvaaja voi olla erittäin kapea käyttäjäryhmä tai jopa yksittäinen henkilö. Tällä menettelyllä varmistetaan teknologian kehittäminen aitoon tarpeeseen. Teknologiaa ei voi käytännössä kehittää jokaiselle yksilölle, mutta yleiskäyttöisempää teknologiaa voidaan modifioida hyvinkin pienellä panostuksella. Kehitettävästä teknologiasta merkittävä osa voi olla laajalle kohderyhmälle ja markkinoille suunnattua, mutta pieni osa teknologiakehityksestä panostetaan sen yksilöllistämiseen kapealle kohderyhmälle, jonka toimintakykyrajoitukset ja mieltymykset teknologian käytössä huomioidaan. Tämä luo yrityksille uusia kohdemarkkinoita, mutta erityisesti lisää teknologian käyttöä ja saavutettavuutta myös erityisryhmissä.

HYVÄKSI-hankkeessa käyttäjät osallistuvat suunniteltavien tuotteiden ja palvelujen koko kehittämisprosessiin yksilöllisten ominaisuuksien, helppokäyttöisyyden, luotettavuuden ja asiakasystävällisyyden varmistamiseksi. Elinkeinoelämän edustajien kannalta toiminnassa keskeistä on toimiala- ja organisaatiorajat ylittävä kehittäminen, joka edellyttääkin kumppanuuksien syntymistä. Kumppanuuksien syntymisessä sekä toiminnan vaatimassa vuoropuhelussa ja tulkinnassa ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Teknologian jalkautumista edesauttavat uudet jakelukanavat, joita hankkeessa luodaan palvelumuotoilun avulla. Keskeistä on edelleen kysyä palveluntarpeesta ja sisällöstä lopulliselta kohderyhmältä. Teknologian jalkauttamisen edesauttamiseksi kehitetään myös mittaristoa ja keinoja teknologian terveys- ja hyvinvointivaikutusten todennettavuuteen. Nämä auttavat päätöksentekijöitä hankintapäätöksissä ja tehostavat teknologiakehitystä aidosti hyvinvointia edistäväksi.

Avain tuntemattoman toimialan mahdollisuuksiin

Hyvinvointiteknologia on lähtökohtaisesti monitieteinen toimintakenttä. On äärimmäisen harvinaista, että yksilöllä on substanssiosaamista ja monien vuosien kokemusta sekä teknologia- että sote-alalta. Jotta teknologian mahdollisuudet saavuttaisivat hyvinvointialan ammattilaiset saati loppukäyttäjät, on teknologian potentiaalit osattava esitellä kohdennetusti ja asiakasryhmän kieltä käyttäen. Myös moni teknologiayritys on tietämätön tietotaitonsa soveltuvuudesta hyvinvointialalle. Tästä syystä HYVÄKSI-hankkeessa vuoropuhelua käydään kahteen suuntaan. Teknologiaratkaisuja kehitetään rakentamalla teknologiademonstraatioita, joiden ei ole tarkoitus olla valmiita tuotteita, vaan osoittaa teknologian käyttöpotentiaali hyvinvointialalla. Monesti vasta käsinkosketeltava laite saa kehitystarpeet ja todelliset käyttömahdollisuudet nousemaan esille, ja näihin tarpeisiin voidaan edelleen kehittää ratkaisuja.

Teknologian potentiaalit on osattava esitellä kohdennetusti ja asiakasryhmän kieltä käyttäen.

Demonstrointivaiheessa työ aloitetaan suorittamalla teknologiatiedonsiirtoa sote-alalle edellä mainittujen teknologiademonstraatioiden avulla, sekä samanaikaisesti tunnistamalla asiakastarpeita, joihin teknologiaratkaisut vastaavat. Demonstroinnin jälkeen päätetään, mitä teknologiasovelluksia lähdetään kehittämään, modifioimaan tai testaamaan kunkin yhteistyökumppanin kanssa. Mikäli tunnistettuun asiakastarpeeseen soveltuva tuote on kaupallinen tai lähellä kaupallistumista, edetään suoraan teknologian pilotointivaiheeseen. Mikäli asiakastarpeeseen vastaavaa ratkaisua ei löydy, jatketaan tuotekehitystä hankkeessa protoasteelle Design for Somebody -filosofian mukaisesti. Kun prototyyppi on todettu asiakastarpeen täyttäväksi, voidaan siirtyä pilotointivaiheeseen testaamaan prototyyppiä laajemmalle kohderyhmällä (esim. julkinen sektori) Living lab -mallin mukaisesti.

Living lab -testauksen perusajatuksena on tarjota yrityksille mahdollisuus testata hyvinvointiteknologian ratkaisuja aidoilla käyttäjillä ja aidoissa toimintaympäristöissä. Testausvaihe käynnistyy testausneuvottelulla, tuotteiden ja palveluiden käyttökoulutustilaisuuksilla, teknologiatuotteiden ohjelmoinneilla ja asennuksilla. Teknologian toimivuutta seurataan aktiivisesti ja yhteydenpito eri toimijoiden kesken testauksen etenemisestä on jatkuvaa. Käyttäjien kokemuksia ja palautetta kerätään koko testauksen ajan. Testauksen jälkeen saadut käyttäjäpalautteet analysoidaan ja kokemukset ja kehittämistoimenpide-ehdotukset koostetaan raporteiksi. Teknologioista ja testaustuloksista viestitään ja tiedotetaan laajasti tuotteiden tietoisuuden ja tunnettavuuden lisäämiseksi. (http://www.prizz.fi/livinglab#.Vji6SRGqpBc)

Jaloilla pelaamista
Kuva: Sari Merilampi

Palvelumuotoilu teknologian jalkauttamisen avuksi

Erityisryhmille suunnattu teknologia tarvitsee tyypillisesti ympärilleen erilaisia tukipalveluja. Pilotoinnin rinnalla HYVÄKSI-hankkeessa toteutetaankin teknologiaratkaisujen palvelumuotoilua. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelulla tuotavan lisäarvon kartoittamista ja luomista sekä teknologian paketointia palvelun muotoon. Teknologian tuottaja ei välttämättä ole lopullisen palvelun tuottaja, vaan palvelun toteuttajana voi toimia esimerkiksi yksityinen sote-alan toimija. Kehittämistoimintaa ajatellen yksityiset toimijat ovatkin ketterämpiä ja aktiivisempia uusien toimintamallien etsimisessä, kun taas julkisen sektorin haasteena ovat byrokratia ja rajalliset tutkimus- ja kehittämistyön resurssit. Palvelu voi tarkoittaa esimerkiksi tarvittavan teknologian vuokraamista ja käyttöönottoa (B2B), kertaluontoista teknologia-avusteista kuntoutusta (B2B) tai ulkoistettua viriketoimintaa (B2B). Palveluntarjoajat voivat hyödyntäjäorganisaatioiden lisäksi tarjota samaa teknologiaa suoraan loppukäyttäjälle. Uusien palvelujen myötä yksityisten palveluntarjoajien kilpailukyky paranee ja toiminta monimuotoistuu, mutta samalla julkiselle sektorille avautuu mahdollisuus palvelun muodossa tarjottavien asiakaslähtöisten teknologioiden pilotointiin ennen massiivisia hankintoja. Kun teknologia on toteutettu asiakaslähtöiseksi, johtaa pilotointi todennäköisesti teknologian hankintaan joko edelleen palvelumuotoisena tai suoraan teknologiatuotteen hankintana.

Hankkeesta hyviä käytänteitä

HYVÄKSI-hankkeessa kehitetään yksilölähtöistä hyvinvointiteknologiaa toimialarajat murtaen. Vaikka hanke on vasta aluillaan, ovat tulokset lupaavia. Hankkeessa on meneillään useita elinkeinoelämän kanssa verkottuneita tutkimus- ja testauscaseja. Hanketyö on poikinut myös rutkasti uusia tutkimus- ja kehitysideoita ja aineksia potentiaalisesti kaupallistuville ratkaisuille. Syy onnistumisiin piilee työelämälähtöisyydessä ja löydetyssä win-win asetelmassa, jossa hyötyjinä ovat niin teknologian kehittäjät kuin käyttäjätkin. Erityisesti hyviksi käytänteiksi ovat nousemassa teknologian yksilölähtöisyys ja teknologian yksilöinti, kaksisuuntainen tiedonsiirto, demonstrointi ja pilotointi, monialainen verkostomainen toiminta ja yhteiskehittäjyys sekä palvelumuotoinen teknologia ja uudet palvelumallit.

Artikkelin kuvat: Sari Merilampi

Kirjoittajat

Sari Merilampi, vetäjä, projektipäällikkö, TkT, Hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmä, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sari.merilampi(at)samk.fi
Mirka Leino, automaation tutkimusryhmän vetäjä, tutkijaopettaja, FM, Satakunnan ammattikorkeakoulu, mirka.leino(at)samk.fi
Andrew Sirkka, yliopettaja, hyvinvointiteknologia, KT, Satakunnan ammattikorkeakoulu, andrew.sirkka(at)samk.fi
Antti Koivisto, tutkija, DI, Satakunnan ammattikorkeakoulu, antti.koivisto(at)samk.fi

Hyvinvointialan Living lab -hankkeen verkkosivu. Prizztech. Haettu 19.5.2016 osoitteesta http://www.prizz.fi/livinglab#.Vji6SRGqpBc

HYVÄKSI-hankkeen verkkosivu, Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 19.5.2016 osoitteesta https://www.samk.fi/hankkeet/hyvaksi