4/2019

Tiede ja taide kohtaavat

kuvituskuva

Kirjoittajat: Katri Halonen & Silja Suntola.

Tässä haastatteluun pohjautuvassa artikkelissa tarkastelemme luovaa alaa tekniikan alan edelläkävijä Tuomo Suntolan kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta.

Tarkoituksena on ottaa hieman etäisyyttä omasta kulttuurialan positiostamme ja nähdä luovan alan mahdollisia rooleja innovaatiotoiminnan alueella. Lopuksi peilaamme haastattelun tuloksia ammattikorkeakoulun kulttuurialojen rooleihin monialaisen innovaatiotoiminnan viitekehyksessä.

UAS Journalin luovan talouden numeroon Suntola saattaa vaikuttaa äkkiseltään omituiselta ratkaisulta. Hänen ajatuksensa luovan tekemisen ja taiteen roolista tieteessä, työelämässä ja pitkissä ihmiskunnan kehityskuluissa avaavat kuitenkin luovan alan toimijoille uusia näkökulmia ja asettavat aikamme innovaatiotoiminnalle kiinnostavia haasteita. Sirkka Hämäläinen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa aikoinaan: “Kun puhutaan luovasta taloudesta ja innovatiivisuudesta, niin taiteen merkitystä innovatiivisuuden lähteenä aliarvioidaan täysin” (Lassila, 2013).

Tuomo Suntola sai vuonna 2018 Tekniikan Akatemia -säätiön jakaman Millennium-teknologiapalkinnon ”uraauurtavasta teknologisesta innovaatiosta, joka parantaa ihmisten elämänlaatua ja edistää kestävää kehitystä”. Palkinto on kansainvälinen osoitus ihmiskuntaa palvelevista ratkaisuista. Edellinen suomalainen palkinnon saaja oli Linus Torvalds vuonna 2012. Palkinnon takana on Suntolan jo 1970-luvulla kehittämä atomikerroskasvatuksen ALD-teknologia, joka on keskeinen tekijä muun muassa nykyisten ohuisiin ja pieniin puhelimiimme johtaneen teknologiabuumin takana.

Ammatillisen työuransa Suntola on tehnyt teollisuudessa, mutta hän on tullut tunnetuksi myös kokonaisvaltaisesta tieteen kehityskulun sekä universumin lakien ja rakenteiden tutkimuksesta. Ehkäpä yllättäen hän palaa usein pohtimaan luovan alan roolia tieteen edistämisen ja keksintöjen osatekijänä.

1. Taide ja tiede ovat olleet läheisiä aloja

Taide ja tiede ovat historian kulussa tukeneet toisiaan vuosisadasta toiseen. Esimerkiksi antiikin Kreikan luonnonfilosofiassa matematiikassa keskeinen rooli oli geometrialla, aritmetiikalla, astronomialla ja musiikilla. Keskeisiä kysymyksiä olivat mm. maailman synty, sen rakennusaineet ja kaiken takana oleva järjestys.

Keskiajalla yliopisto-opetuksen muodostivat seitsemän vapaata taidetta (artes liberales), jotka sisältävät antiikin aineiden lisäksi kieliopin, retoriikan ja logiikan. Historian pitkissä linjoissa esimerkiksi musiikki on kulkenut osana matematiikkaa vuosisatojen ajan. Mutta nykyään yhteys on heikentynyt tieteen pirstaloiduttua yhä vain laajenevaksi ryppääksi yhä eriytyneempiä aloja.

̶  Historian saatossa taide ja luonnontieteet ovat erkaantuneet toisistaan. Kehityskululla on varjopuolensa ja on perusteltua kysyä voiko olla niin, että omiin oppituoleihinsa ryhmittyneinä eri tieteenalat pirstaloituvat ja unohtavat kokonaisvaltaisen näkemyksen?

Suntolan näkemys on, että näin haitallinen eriytyminen on monessa tapauksessa käynyt.

̶  Yksittäisen oppituolin sisällä saatetaan katsoa liiaksi sisäänpäin, jolloin näkökulma tutkittavaan ilmiöön voi kapeutua ja oppialan kyky uudistua vaarantuu.

Suntolaa kuullessa väkisinkin tuntuu siltä, että meidän olisi aika vahvistaa monitieteisiä näkökulmia ja vaalia myös taiteista kumpuavaa luovaa ajattelua osana tieteen ja uusien innovaatioiden tekemistä.

̶  Hyvä esimerkki luovasta osaamisesta on pilapiirroksen tekijä, joka kykenee vangitsemaan olennaisen muutamalla viivalla. Taiteilijan näkökulmassa korostuu kyky kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen ja samalla kokonaisuuden vangitsemiseen ja tiiviiseen ilmaisuun.

Suntola lainaa Aristoteleen Metafyysiikka-kirjan avaussanoja “Ihmisellä on luonnostaan halu tietää”. Oman oppituolin sisälle kääntyminen rajoittaa uteliaisuutta muita aloja kohtaan ja haittaa kokonaisuuden hahmottamista. “Kaikki liittyy kaikkeen” on yksi Suntolan usein toistama lausahdus. Ja ehkäpä juuri tieteen juuret kulkevat aikaan, jolloin yksilössä on yhdistynyt monitieteinen uteliaisuus ja takaraivossa tykyttävä näkökulma kiinnittyy osaksi laajoja kokonaisuuksia.

2. Luovaa ajattelua kvartaalitaloudessa

Ajan myötä tieteen ja taiteen tekemisen painopisteet ovat siirtyneet perusprinsiipeistä sofistikoituneempiin – ja samalla paljon pienempiin ilmiöiden ryppäisiin. Samalla odotusarvo tieteellisen työn hyötyyn ja monialaiseen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen on lisääntynyt. Oman aikamme kvartaalitalous kiihdyttää syklejä yhä vain lyhyemmiksi. Luovan alan mahdollisuus on auttaa hahmottamaan pitkiä linjoja. Ehkäpä taustalla piilee myös kaipuu antiikin suurten kysymysten ratkaisemiseen aidon monialaisesti – erilaisia osaajuuksia jo yksilötasolla hyödyntäen.

Suntolan keskeisin työ on ollut teollisuuden parissa keksijänä, edelläkävijänä ja uranuurtajana. Vaikka työ on elänyt vahvasti katse tulevaisuudessa ja uusissa innovaatioissa, hän näkee vahvasti toiminnan historialliset kerrostumat joita kuvataan Kuvassa 1.

Kuva 1. Kehittämistyön erilaisia aikajänteitä (Suntola 2019).

Perustavaa laatua olevan uuden ratkaisun löytäminen edellyttää siihen liittyvän ongelman syvällistä ymmärtämistä. Vahvasti tässä päivässä elävä Suntola korostaa vuosikymmenien perustutkimuksen, vuosisatojen aikana muodostettujen teorioiden ja luonnonlakien sekä viime kädessä vuosituhansien aikana muotoutuneiden elämän peruskysymysten välistä vuorovaikutusta kaikessa uuden kehittämisessä. Nämä pitkät linjat jäävät usein taka-alalle innovaatiohuuman hypetyksessä.

Taiteesta kumpuava näkökulma voi olla juuri suuren kuvan tuomisessa prosessiin. Taide ja tiede eivät ole aina olleet erillään – itse asiassa historiaa katsellessa se on aika uusi ilmiö. Vaikka valistusaika sai aikaan huimaa kehitystä tieteen parissa, eriytti se kuitenkin taiteen omaksi saarekkeekseen, joksikin jota mennään katsomaan tai kuuntelemaan konserttisaleihin tai gallerioihin. Kokonaisvaltainen maailmankäsitys koki kolauksen. Leonardo da Vinci ja Pythagoras ovat vain yksiä esimerkkejä tieteen ja taiteen osaajista, joilla ei ollut tarvetta luokittautua jompaan kumpaan kastiin.

Mitä sitten menetetään, jos jätetään pitkät kaaret huomiotta? Silloin kehitetään asioita ymmärtämättä niiden peruskysymyksiä. Kvartaalitaloudessa keskiöön siirtyy mittarina raha, ja unohdetaan tekemisen todellinen päämäärä ja sen hyöty yhteiskunnalle. Suntola käyttää esimerkkinään auton tankkaamista: “Kukaan ei osta autoa tankatakseen siihen bensaa, vaan mennäkseen jonnekin“. Liian lyhyiden syklien näkeminen kapeuttaa ajattelua siten, että perusasiat unohtuvat. Osaavatko taiteen tekijät palauttaa ajattelun ihmisten perustarpeisiin ja toiveisiin? Osaammeko sanoittaa niitä myös teknologia-alan kehittämistyön osana?

“Ongelman ymmärtämisen jälkeen keksinnöissä suuri työ on käytännön pikku pulmien ratkaisussa”, Suntola sanoo. Ei riitä, että on mielestään keksinyt jotain hienoa. Luovuuden sykli toteutuu vasta, kun tekijä on varmistanut, että ratkaisu myös toimii. Tämä unohdetaan liian usein, jolloin joudutaan korjaamaan ja palaamaan niihin pikkupulmiin uudelleen.

̶  Mieleeni on painunut Tokion juna-aseman virkailija kymmeniä vuosia sitten, jolta kysyin junan lähtölaituria. Virkailija osoitti minulle oikean laiturin, ja tuli vielä perään katsomaan, että olin löytänyt sen ja astumassa oikeaan junaan. Minuun teki vaikutuksen se, että hän varmisti lopputuloksen. Hän näki tehtävänään saada ihmiset junaan asti.

3. Mitä meidän tulisi opettaa, kun opetamme luovaa ajattelua ammattikorkeakouluissa?

Kulttuurialat kätkevät sisälleen vahvasti ajatuksen luovuudesta ja myös innovaatioiden tekemisen kyvystä. Taiteellinen uudistaminen ja luominen ei ole välttämättä kovin helposti siirrettävissä esimerkiksi teknologiateollisuutta edustavan Suntolan toimialalle.

Odotukset ovat laaja-alaisessa ajattelussa, kyvyssä nähdä olennaisuuksia ja myös kuvata niitä taiteellisen työn myötä harjaantunutta ilmaisutaitoa hyödyntäen yksinkertaisesti. Tällaisiin roolin ottoihin valmentamisen tulisi olla tämän haastattelun valossa osa luovan alan koulutusta. Tällä polulla on otettu myös konkreettisia askelia.

Esimerkiksi lukuisat ammattikorkeakoulut ovat rakentaneet monialaisia hubeja ja keskittymiä innovaatio-, tuote- ja palvelukehittämisen kiihdyttämiseksi, joissa kulttuurialan opiskelijat toimivat muiden toimialojen opiskelijoiden kanssa (kts. Grahn ym. 2014; Hero 2019; Tolvanen ym. 2014; UAS Journal 3/2017). Silti herää kysymys siitä, miten siiloutunut yhteiskuntamme pystyy aidosti vastaamaan tieteen monialaisuuden haasteisiin kokonaisvaltaisella otteella.

Yksi kulttuurialojen alumnien keskeisistä työllisyyden poluista kulkee kulttuurialan opintojen kautta muiden toimialojen palvelukseen. Silti moni käsittää kulttuurialan opinnot omaksi saarekkeekseen, jossa päämääränä ovat perinteiset taide- ja kulttuurialojen toimet. Taiteen osaaminen voisi kuitenkin nivoutua yhä vahvemmin osaksi kokonaisvaltaista yhteiskunnan kehittämistä. Tämä näkökulma asettaa uusia haasteita myös taide- ja kulttuurialan koulutukselle.

Suuren määrän pitkän uransa aikana kehittämistyön kumppaneita valinnut Suntola kuvaa kaipaamaansa osaamista:

̶  Kun rekrytoin uutta ihmistä, pidän tärkeänä, että hänellä on teknistä osaamista. Lisäksi katson äidinkielen, käsityön ja/tai kuvaamataidon numerot. Olennaista on myös näyttö siitä, että kykenee yhdistämään abstraktin idean ja realismin. Luovuus yhdistetään liian usein pelkkään ideointiin, joka kuitenkin on loppujen lopuksi pieni osuus siitä, että saa idean toimivaksi ratkaisuksi, jolla on todellista tarvetta ja hyötyä ihmiskunnalle.

Haastattelu tekniikan edelläkävijän ja luovan alan toimijoiden välillä kulkeutui kohden jaettua kokemusta: intohimoa kehittää ja muuttaa ympäristöä paremmaksi pienin askelin ratkaisu kerrallaan.

Tätä toimeen ryhtymisen henkeä, ideoiden viemistä toiminnaksi ja myös tekemisen tapaa, joka sisältää roppakaupalla rohkeutta sekä intohimoa tekemiseen voisi luulla luovan alan työorientaation kuvaukseksi ̶ maailmat kohtaavat tekemisen tyylissä, joka antaa hyvän pohjan myös yhteistyölle.

̶  Olen usein ihmetellyt, kun ihmiset odottavat “pääsevänsä lomalle”. Olen opiskellut monta vuotta, jotta voi joka päivä viedä intohimojensa kohteita eteenpäin… siinä usein matkustellutkin, kun on jotain päämäärää sille.

Tuntuu siltä, että luovuus ja innovatiivisuus asuvat samassa työeetoksessa niin teknologian etulinjan kehittäjällä kuin luovan alan taiteilijallakin. Jokainen voi olla innovatiivinen siinä mitä tekee, ja kantaa vastuuta oman luovuutensa soveltamisesta ja sen toimivuudesta käytännössä.

Miten Suntola on sitten toteuttanut tätä tieteen ja taiteen yhdistelevää periaatetta? Oman sekä yksityiskohtia että kokonaisuuksia tutkivan ajattelunsa lisäksi hän on vahvistanut luovan osaamisen kiinteää läsnäoloa elämässään valitsemalla jo nuorena miehenä rouva Suntolaksi taiteilijan – teknologia ei ole irrallinen taiteesta, ja opiskelijakämppä oli turhan valju ilman mitään taidetta seinillä. Nyt Suntoloiden kodin seinillä hehkuu vaimo Soilikin maalauksia ja piirustuksia vuosikymmenien varrelta. Tieteen ja taiteen sopusointua, yhdellä tasolla ainakin.

Kirjoittajat

Katri Halonen, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, katri.halonen(at)metropolia.fi

Silja Suntola, BM, MuM, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, silja.suntola(at)xamk.fi

Grahn, R., Haaksiluoto, J., & Halonen, K. (2014). Oppeja rakennuksen perustaksi. Teoksessa K.Halonen (toim.) Innovaatioiden pyörteissä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, CoInno esiselvityshanke. 10-37. Ladattavissa https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Yleiset/CoInno_esiselvitys.pdf

Hero, L-M. (2019). Käsikirja teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan fasilitointiin. Creathon-hanke. Oiva-sarja 3. Metropolia ammattikorkeakoulu. https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2019_hero_OIVA.pdf

Kepler, J. (1619). Harmonices Mundi.

Lassila, A. (2013). Taide ja talous tarvitsevat toisiaan. Sirkka Hämäläinen tietää, miten pieni Suomi yksinään on. Helsingin Sanomat, talous. 17.2.2013.

Luova Suomi julkaisu. (2014). Moniäänisyydestä yhteinen sävel. Näkökulmia johtamiseen.

Milennium-teknologiapalkinto. (2018). Technology Academy Finlandin tiedote 22.5.2018. Haettu 2.10.2019 osoitteesta https://taf.fi/fi/2018/05/22/millennium-teknologiapalkinto-2018-suomalaiselle-fyysikolle-tuomo-suntolan-innovaatio-mahdollistaa-tietoteknisten-laitteiden-valmistamisen-ja-kehityksen/

Suntola, T. (2018). Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen. Physics Foundations Society ja Luonnonfilosofian seura. 3. täydennetty painos.

Suntola, T. (2019). Millennium Talks: Tiede ja tekniikka ovat ihmistä varten. Esitelmä Turun Tieteen päivillä 28.9.2019

Tolvanen, P., Matiainen, K., Peurakoski, S. (2014). Moniäänisyydestä yhteinen sävel – näkökulmia johtamiseen. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Luova Suomi -julkaisu 9. https://www.finna.fi/Record/alli.687838

UAS Journal 3/2017 Teema: Avoin innovaatiotoiminta. https://uasjournal.fi/arkisto/3-2017/

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *