Koivumetsä

Yhdessä muotoillen kestäviä luontomatkailupalveluita

Kirjoittajat: Laura Puolamäki & Niina Ihalainen.

Luontolähtöiset, terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut ovat kasvava toimiala. Business Finland on tunnistanut markkinatutkimuksissaan suomalaisen luonnon ja luontokokemuksen tärkeimmäksi matkailuvaltiksemme. Myös kotimaan matkailijat ovat löytäneet luontoon ja ennen kaikkea kansallispuistoihin. Vaikka jokamiehenoikeudet turvaavat luontosuhteen ylläpitämisen missä tahansa, matkailun keinoin tuotteistetut ja palveluilla varustetut luontokohteet ovat yhä vetovoimaisempia niin kotimaisten kuin kansainvälistenkin matkailijoiden keskuudessa. Matkailutuotteeksi muuntunut luonto alkaa paikoitellen ruuhkautua ja joidenkin alueiden käyttö alkaa lähestyä kantokyvyn äärirajoja. Sen vuoksi katse on käännetty uusille alueille kävijäpaineen tasaamiseksi.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman Suomen matkailustrategian (2019) mukaan Suomen visiona on olla Pohjoismaiden kestävimmin kasvava matkailukohde. Matkustajamäärillä mitattuna Suomi ei hae markkinajohtajuutta, vaan maailmalla tähdätään niihin matkustajiin, jotka ovat valmiita maksamaan laadukkaista elämyksistä ja hyvästä palvelusta (Virkkunen 2019). Jatkuvan määrällisen kasvun kehitysmallia halutaan välttää, koska kansainvälisen matkailun kasvukeskeisestä ajattelusta ja toimintatavasta on syntynyt vakavia ongelmia ympäristölle. Jatkuvaan määrälliseen kasvuun perustuvasta matkailusta ääriesimerkkinä ovat halpalentoyhtiöt ja niiden riskialtis kasvuhakuisuus (Saarinen 2020).

Maisa-hanke keskittyy kestävän matkailun yhteiskehittämiseen paikallisten yrittäjien, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Hankkeen pilottialueita ovat Sääksmäen ja Tarttilan kulttuurimaisemat Valkeakoskella, Lehijärven kulttuurimaisemat Hattulassa sekä Hollolan Salpakankaan läheinen maaseutu ja Hämeenkosken alue. Näiltä alueilta etsitään luontomatkailulle uusia mahdollisuuksia ja samalla edistetään maaseutuyritysten kilpailukykyä. Huolehtimalla sosiokulttuurisesta kestävyydestä ja paikallisesta osallistamisesta jo tuotekehitysvaiheessa, voidaan ennakoida, mille tasolle kantokyvyn rajat pilottikohteissamme mahdollisesti asettuvat.

Paikallisyhteisö ei ole Maisa-hankkeessa vain mittarointiväline, vaan myös arvokas voimavara matkailutuotteiden sisältöä luodessa (kuva 1). Paikallisen tiedon avulla olemme löytäneet uusia reittejä esimerkiksi pyöräilykartan ja hyvinvointivaelluksen yhteiskehittämisprosessien aikana. Hankkeessa käytetty yhteiskehittämisen työtapa noudattelee vuonna 2020 julkaistun Kestävästi kasvavan matkailun monitieteiset mittarit kulttuuriympäristöissä -hankkeen ehdottamaa vierailukestävyyden kolmiomittausmallia (Veijola & Kyyrölä 2020).

Kuva 1. Karttatyöpaja kokosi 18.2.2020 Sääksmäen alueen toimijat saman pöydän ääreen miettimään sopivia reittejä ja vierailukohteita pyörämatkailijoille. Toukokuussa 2020 valmistuneen kartan ensimmäinen painos loppui jo heinäkuussa. Sääksmäelläkin on koettu poikkeuksellisen matkailukesän tuoma noste kotimaanmatkailulle eri muodoissaan. Kuva: Laura Puolamäki.

Kulttuurimaisemasta kestäviä luontomatkailupalveluja

Yksi hankkeen pilottikohteista, Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Rapolan linnavuori lähiympäristöineen, on tarjonnut mahdollisuuksia usean eri matkailutuotteen kehittämiseksi. Rapolan linnavuori on suojelukohde, jota hoitaa Metsähallitus. Linnavuori on sekä luonnonperinnöltään että kulttuuriperinnöltään yksi Suomen merkittävimmistä maisema-alueista. Arkeologinen perintö kertoo alueen vuosisataisesta yhteisöllisestä käytöstä. Maaperä, korkeussuhteet ja vesistöjen läheisyys ovat luoneet harjusta merkittävän ja suojelun arvoisen luontokohteen. Rapolan linnavuorelle vievät matkailutuotteet tarvitsevat toteuttajakseen Metsähallituksen sertifioiman yrityksen. Näin varmistetaan, että toiminta suunnitellaan luonnon- ja kulttuuriperinnön edellyttämällä tavalla. Matkailun halutaan myös edistävän suojelutavoitteita.

Rapolan linnavuori on lisäksi merkittävä paikallinen virkistysalue ja kyläläisten arkiympäristö. Matkailutoiminnan ei tule sysätä paikallisyhteisöä sivuun, vaan tarjota ansaintamahdollisuuksia vieraanvaraisuuden asettamissa rajoissa. Vieraanvaraisuus on suhteellista ja sen rajat ovat henkilökohtaisia ja muuttuvia (Aramberi 2001; Heuman 2005; Levinas 1969; Puolamäki 2020). Maisa-hankkeessa vieraanvaraisuuden rajat asetetaan yhdessä, esimerkiksi suunnittelemalla matkailijoille ehdotettavat reitit siten, että kulkija löytää alueen maisemahelmet ja vähemmän kuljetut polut, mutta samalla paikallisten asukkaiden yksityisyys on turvattu.

Sääksmäen Rapolan alueella on pilotoitu hankkeen aikana kolme uutta matkailutuotetta. Heinäkuun lopulla testasimme viiden yrityksen yhdessä tuottamaa, vuorokauden kestävää hyvinvointivaellusta (kuvat 2 ja 3). Vaellus kulkee Rapolanharjun kupeella Annilan tilan mailta kohti Vanajavedelle aukeavaa Pappilanselkää. Hyvinvointivaellus sisälsi ratsain taitettavien osuuksien lisäksi vierailun Voipaalan taidekeskuksessa ja Rapolanharjulla sekä yöpymisen puihin ripustettavissa Tentsile-teltoissa Vanajaveden rannalla.

Kaikki vuorokauden aikana tarjottava ruoka oli lähiruokaa, joka oli tuotettu osin vaellusreitin varrelle sijoittuvilla pelloilla. Catering-yritys työllistää kesäsesongin aikana paikallisia nuoria.

Kuva 2. Hyvinvointivaelluksen reitti kulki muinaisia tie- ja vesireittejä noudatellen.
Kuva 2. Hyvinvointivaelluksen reitti kulki muinaisia tie- ja vesireittejä noudatellen. Matkan varrella on muun muassa rautakautisia kalmistoja, perinnebiotooppeja, kaksi kartanoa ja keskiaikainen kirkko. Kuva: Katriina Koski.

 

Kuva 3. Tauko vaelluksen kesken Rapolanharjulla.
Kuva 3. Vaelluksen aikana viivähdettiin Voipaalan taidekeskuksen ja Rapolanharjun alueella muutaman tunnin ajan. Ruokailun ja taidenäyttelyyn tutustumisen jälkeen nousimme oppaan johdolla harjulla. Kiireetön aikataulu sai kiitosta osallistujilta kerätyssä palautteessa. Kuva: Laura Puolamäki.

Yhteiskehittäminen tekee sosio-kulttuurisen kestävyyden näkyväksi

Kuviossa 1 esitetty yhteiskehittämisprosessi kokosi erilaiset toimijat yhteisen kehittämistehtävän äärelle. Sekä maisema että yritykset ja muut toimijat asettavat erilaisia raja-arvoja, joiden yhteensovittamisesta neuvoteltiin prosessin aikana. Rajoituksia voivat luoda yhtä hyvin matkailutuotteen alustana käytettävälle maisemalle asetetut hyväksyttävän muutoksen rajat (LAC) kuin asiakaspaikkojen määrä, erityisesti tänä kesänä. Yhteiskehittämisprosessiin liittyvä sosiaalinen oppiminen nosti nämä raja-arvot yhteiseen keskusteluun ja auttoi ratkaisujen löytämisessä. Tuloksena olisi voinut olla myös kehittämissuunnitelman hylkääminen. Yhteiskehittämisen prosessi tarjosi lisäksi oivallisen väylän paikallisen tiedon esille tuomiseksi.

Kuvio 1. Hyvinvointivaelluksen yhteiskehittämisprosessi.
Kuvio 1. Hyvinvointivaelluksen yhteiskehittämisprosessi. Kuvion sisältö: Puolamäki ja Ihalainen, grafiikka: Anemone Aaltonen / LAB.

Ekologinen kestävyys tuntui olevan verkostomme yrityksille jo arkipäiväistynyttä osaamista ja oman yrityksen ympäristövaikutusten arviointi koettiin mielekkääksi ja luonnolliseksi osaksi toimintaa. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys olivat niin ikään hyvällä tasolla jokaisessa yrityksessä erikseen, mutta niitä ajatellaan osana omaa paikallista arkea, sen sijaan että ne nostettaisiin osaksi yritystoimintaa tai markkinointia. Piloteista saatujen kokemusten perusteella uusista tuotteista voidaan erottaa ja todentaa myös nämä kestävyyden osa-alueet ja tuoda ne osaksi tuotteista kertovaa viestintää. Yhteiskehittäminen ja paikallisen tiedon esille tuominen tekevät sosiokulttuurisen kestävyyden näkyväksi.

Pilotoidut luontolähtöiset ja hyvinvointia edistävät matkailutuotteet ovat hyvä esimerkki siitä, miten olemme voineet yhdistää LAB-ammattikorkeakoulun osaamisen tuotteistamisen, palvelumuotoilun ja hyvinvoinnin alalla, maa- ja kotitalousnaisten osaamisen paikallisen kehittämisen, maiseman ja kestävän matkailun osa-alueilla ja paikallisyhteisön tiedot ja taidot toimia omassa lähiympäristössään.

Hyvinvointivaelluksen ideointi- ja suunnitteluvaiheessa LABin palvelumuotoilija laati tuotteen palvelupolun, jonka avulla yksityiskohdat hiottiin kuntoon sekä asiakkaan että verkostokumppanien suuntaan. Kokoamisvaiheessa maa- ja kotitalousnaisten asiantuntijat jalkautuivat kenttätyöhön ja tuottivat yhdessä yritysten kanssa tarvittavat osiot valmiiksi tuotepilotiksi. Testausvaiheessa yrittäjät toteuttivat oman osuutensa, kun taas maa- ja kotitalousnaisten asiantuntijat osallistuivat pilottiin testaajina. Testauksen jälkeen asiakkaat arvioivat pilotin LABin hyvinvointiasiantuntijan laatiman palautelomakkeen perusteella. Arvioinnissa hyödynnettiin kahden Moodmetric-sormuksen tuottamaa dataa. Analyysivaiheen jälkeen järjestetään palautekeskustelu elämysvaellusta tuottavien yritysten kesken ja käynnistetään tuotteen markkinointi.

Tavoitteena kestäväksi muotoiltu lähimatkailu

Kotimaiset matkailijat voivat olla tulevaisuudessa merkittävä tekijä maaseudun elinvoimalle. Erilaisille matkailijaryhmille kehitettyjen, luonto- ja kulttuuriympäristöä hyödyntävien palvelujen kehittäminen ja palvelujen testaaminen avaavat uusia ansaintamahdollisuuksia. Lisäksi luontoympäristön hyvinvointivaikutusten hyödyntäminen tuo uudenlaisia avauksia palvelujen kehittämiseen. Lähimatkailun suosio on noussut viime aikoina, mitä keväällä 2020 alkanut koronaviruspandemia on entisestään jouduttanut. Normaalitilanteessa suomalaiset matkailijat vievät kuitenkin huomattavasti enemmän rahaa ulkomaille kuin kansainväliset matkailijat tuovat Suomeen (Saarinen 2020). Suomalaisten matkailijoiden rahavirtojen onkin toivottavaa suuntautua tulevaisuudessa aiempaa enemmän ja kestävämmin kotimaahaan suuntautuvaan matkailuun. Kotimaan matkailun kehittämisessä on paljon kasvumahdollisuuksia, ja kotimaisilla palveluntarjoajilla on nyt hyvä hetki kehittää kestävästi muotoiltavaa sosiokulttuurista matkailua, jonka mittakaava on sama kuin ympäristön ja yhteisön kantokyky.

Kirjoittajat

Laura Puolamäki, FT, maisema-asiantuntija, Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset, laura.puolamaki(at)maajakotitalousnaiset.fi

Niina Ihalainen, VTM, MBA, TKI-asiantuntija, LAB-ammattikorkeakoulu, niina.ihalainen(at)lab.fi


Aramberri, J. (2001). The host should get lost: Paradigms in the Tourism Theory. Annals of Tourism Research 23: 3, 2001, 738-761.

Business Finland: Suomalaisille asiakkaille/Palvelut/Matkailun edistäminen/Markkinointi/Kohderyhmät. Haettu osoitteesta 17.8.2020: https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/matkailun-edistaminen/markkinointi/kohderyhmat-uusi/

Heuman, D. (2005). Hospitality and reciprocity: Working Tourists in Dominica. Annals of Tourism Research 32: 2, 407-418.

Kestävä matkailu suojelualueilla. Opas matkailuyrityksille. Haettu osoitteesta 17.8.2020: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/kestavamatkailu.pdf

Levinas, E. (1969). Totality and Infinity. Duquesne University Press, Pittsburgh.

Puolamäki, L. (2020). We Are Opening the Gate with a Clef. Encounters Between People, Space, and Objects Through Chamber Music. Conference Pre-seedings. Heritage, Tourism, Hospitality 2020, 171-186. Haettu osoitteesta 17.8.2020:
https://www.unescochair.usi.ch/wp-content/uploads/2020/04/HTHIC2020_Preceedings_202004.pdf

Rapolan linnavuori. Haettu osoitteesta 17.8.2020: https://www.luontoon.fi/rapola

Saarinen, J. (2020). Matkailu ei voi enää nojata jatkuvaan kasvuun. Helsingin Sanomat 15.7.2020 A5.

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2019). Yhdessä enemmän – kestävää kasvua ja uudistumista Suomen matkailuun: Suomen matkailustrategia 2019-2028 ja toimenpiteet 2019-2023. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:60. Haettu osoitteesta 20.8.2020: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-472-3

Veijola, S & Kyyrö, K. (2020). Kestävän matkailun monitieteiset mittarit kulttuuriympäristöissä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 26. Haettu osoitteesta 20.8.2020: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-934-9

Virkkunen, P. (2019). Suomesta Pohjoismaiden houkuttelevin matkailumaa. Helsingin Sanomat 3.7.2019 B11.

Innovaatiokipinöitä kansainvälisessä biotalousyhteisössä

Kirjoittajat: Anna Aalto & Diana Pitkänen.

Matka pohjoisen luonnosta maailman markkinoille on yhä pitkä

EU:n Itämeristrategia tunnistaa biotalouden nousun merkittäväksi mahdollisuudeksi maaseudun talouden kasvulle. Itämeren maaseudulla on biotalouden kehittämiseen kaikki eväät. Itämeren maat voivat globaalissa vertailussa kehua niin puhtaalla luonnolla ja kestävillä luonnonvararesursseilla kuin osaavalla työvoimalla ja toimivalla infrastruktuurilla. (Nordic Council of Ministers 2020.)

Myös Suomessa biotaloudesta toivotaan kasvua maaseudulle. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus ennakoi isoja uudistuksia ja uutta liiketoimintaa maaseudun perinteisillä aloilla. Tulevaisuuskatsauksen mukaan nopea teknologinen kehitys sekä lisääntyvä ja tarkentuva paikka- ja luonnonvaratieto, automaatio, robotiikka, tekoäly sekä alusta- ja palvelutalous luovat kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia biotalouden tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen sekä aineelliseen ja aineettomaan hyödyntämiseen.  Esimerkiksi ruokajärjestelmällä on tulevaisuudessa käytössään digitaalinen toimintaympäristö ja alustat, jotka mahdollistavat uusien palvelujen syntymisen, toiminnan jäljitettävyyden sekä kuluttajalähtöisten liiketoimintamallien kehittymisen kansallisesti ja kansainvälisesti. (Maa- ja metsätalousministeriö 2018.)

Luonnonvarojen saatavuudesta huolimatta biotalouden uudet innovaatiot näkyvät toistaiseksi korostuneemmin kaupungeissa kuin maaseudulla. Selityksenä tähän lienevät innovaatiotoiminnan haasteet maaseudulla. Osaajien valuminen kasvukeskuksiin, toimijoiden vähyys ja välimatkat sekä eri osaamisalojen välisten kohtaamisten puute haastavat innovaatiotoimintaa ja hidastavat uuden liiketoiminnan sekä työpaikkojen syntyä. Tämän voi todeta niin innovaatiotoiminnan teoreettisesta viitekehyksestä kuin tilastoista. Riskinä on, että maaseutu jää biotalouden resurssiaitaksi kehityksen kiihtyessä uusien teknologioiden, liiketoimintamallien ja osaamistarpeiden sekä megatrendien ja kestävyyskriisin ristitulessa.

Digialustasta ratkaisu maaseudun innovaatiovajeeseen

Joukko maaseudun biotalouden tutkimusympäristöjä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutin johdolla lähtenyt vastaamaan maaseudun biotalousinnovaatioiden tarpeeseen osana EU:n Itämeristrategian lippulaivahanketta ”Rural RDI milieus in transition towards smart bioeconomy clusters and innovation ecosystems” – RDI2CluB. Ratkaisuksi toimijoiden ja kohtaamisten vähyyteen sekä välimatkoihin 12 partnerin joukko ryhtyi kehittämään digitaalista alustaa kansainväliseen innovaatioyhteistyöhön.

Näin sai alkunsa Biobord.eu, joka yksinkertaistettuna on biotalouden toimijoiden yhteistyö- ja keskustelufoorumi. Foorumi mahdollistaa haja-asutusalueen yrittäjille, keksijöille, tutkijoille ja kehittäjille yhteydet laajoihin verkostoihin sekä kehittäjätiimeihin ja -yhteisöihin. Lisäksi Biobord tuo erilaiset biotalouden tuotekehitysympäristöt ja innovaatiopalvelut verkoston toimijoiden käyttöön.

Biobordin verkoston avaintoimijoina ovat neljä biotalouden innovaatioympäristöä ympäri Itämerta. Norjan, Puolan, Suomen ja Latvian innovaatioympäristöjen verkostoista löytyy yli 450 biotalouden innovaatiotoimijaa sekä vähintään sama määrä alan yrityksiä. Tuomalla verkostot yhteen, samalle alustalle, maaseutualueet voivat yhdessä luoda merkittävän biotalouden innovaatioekosysteemin ja mahdollistaa osaamisalojen väliset kohtaamiset.

Palvelumuotoilun keinoin toimivan yhteistyömallin jäljillä

Innovaatioyhteistyön toimintamallin kehittämisessä oli yhteisen tahtotilan määrittäminen kansainväliselle verkostolle kieltämättä haaste. Digitaalisesta innovaatioalustasta oli varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin hankkeessa asiantuntijaa. Myös tarpeet, painopisteet, toimintakulttuurit ja odotukset vaihtelivat organisaatiosta toiseen. Liikkeelle päästiin määrittämällä kehitysprosessille askeleet palvelumuotoilun työkalujen avulla.

Ensi askeleena toimi käyttäjien profilointi eli potentiaalisten käyttäjien tunnistaminen. Profiilit antoivat kasvot Biobordin potentiaalisille käyttäjille ja auttoivat ymmärtämään erilaisten käyttäjien motiiveja, tarpeita, tottumuksia ja odotuksia palvelun suhteen. Profiilien pohjalta muodostuivat alustan erilaiset palvelupolut, joilla pyritään vastaamaan erilaisten käyttäjäryhmien tarpeisiin. Palvelupolkujen ideointiin hyödynsimme työpajamenetelmiä, jotta jokainen organisaatio sai osallistua käyttäjien polkujen määrittelemiseen ja etenemiseen ensikontaktista alkaen. (Menetelmäblogi 2011.)

Kun Biobord-alustasta oli ensimmäinen toimiva prototyyppi ja toimintamalli valmiina käyttöönottoon, siirryimme suljetun testijakson kautta avoimeen pilotointivaiheeseen. Pilotointiin on sitoutettu etukäteen ryhmiä ja toimijoita innovaatioympäristöjen verkostoista. Pyysimme testiryhmän käyttäjiä dokumentoimaan aktiivisesti verkkoalustan käyttökokemuksia, kehityskohteita sekä käytettävyyttä. Palautetta kerätään pilotoinnissa jatkuvan foorumikeskustelun, kyselyiden ja ryhmähaastattelujen avulla. Pilotointi toteutetaan kahdessa vaiheessa ja käyttäjien palaute hyödynnetään kehitystyössä.

Kyllä tekniikka taipuu, vaan oppiiko toimija?

Ensimmäisen käyttäjäpilotoinnin aikana syys-marraskuussa 2019 mukaan saatiin noin 160 käyttäjää, joilta kerättiin palautetta Biobord-verkkoalustasta ja sen palveluista. Kyselyvastauksissa ja palautekeskusteluissa nousevat toiveet teknisistä ratkaisuista ovat moninaisia ja usko digin ihmeitä tekevään voimaan on korkea. Moni toivoisi tekoälystä helpotusta arjen työkuormaan ja valtaisan tietovirran käsittelyyn. Valitettavasti uusien innovaatioiden kehittämiseen ainoa hyväksi todettu väylä lienee toistaiseksi ihmisten välinen vuorovaikutus. Innovaatioverkoston rakentamista ei voi jättää bottien käsiin.

Koska kone ei voi käydä vielä puolestamme luovaa keskustelua, kysyy foorumilla toimiminen viime kädessä omaa aktiivisuutta. Tiedon avoin jakaminen, rohkea keskustelun avaaminen uusien yhteyksien kanssa ja omien yhteyksien jakaminen muille voivat avata yllättäviä ovia ja mahdollisuuksia. Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan vastavuoroisuutta. Kehittäjällä pitää olla valmius jakaa omia kontaktejaan, ideoitaan ja oppejaan, jotta voi olettaa saavansa niitä myös muilta.

Digitalisaatio voi tuoda ihmiset yhteen välimatkasta riippumatta, mutta toimijalla on oltava motivaatio ja valmius ryhtyä yhteistyöhön toisten kanssa. Tässä korostuvat myös sukupolvien väliset erot. Siinä missä kansainväliseltä foorumilta tiedonetsintä, kokemusten jakaminen ja toisilta oppiminen on luonteva osa monen nuoren arkea, kaipaisi ATK-sukupolvi suljetumpaa yhteyttä tuttuihin kontakteihin. Aina voi oppia uutta, mutta arjen kiireessä kynnys muuttaa totuttuja työtapoja voi nousta suureksi.

Yksinkertaisuus ei ole aina helppo toteuttaa

Käyttäjäpalautteen pohjalta johtoajatukseksi verkkoalustan kehittämisessä on muodostunut yksinkertaisuus. Kaikki ylimääräiset rakenteet ja prosessit on pyritty poistamaan. Jos käyttäjä joutuu miettimään kahdesti, mihin kategoriaan keskustelun avaisi, jää tämä askel usein kokonaan ottamatta. Alustan toiminta pitää olla ymmärrettävää intuitiivisesti lukematta ohjeita ja ilman perehdytystä. Tämä ei aina ole helppo toteuttaa, sillä käyttäjät ovat tottuneet erilaisiin verkkoalustoihin, mikä vaikuttaa heidän käyttökokemukseensa. Monelle sosiaalisesta mediasta tutut navigaatiot edustavat intuitiivista käyttäjäkokemusta, mutta toisille oman organisaation intranetistä totuttu rakenne on se ainoa oikea.

Käyttäjälähtöinen palvelunmuotoilu voi asettaa kehittäjän toiveiden ristituleen, mutta lopputulos on varmasti parempi kuin siilossa pohdittu ratkaisu. Yhteinen kehittämisprosessi edistää verkoston jäsenten sitoutumista yhteistyöhön sekä kehittää eri alojen yhteistä ongelmanratkaisua. Kun oma palaute huomioidaan ja käyttäjä pääsee näkemään sen tulokset käytännössä, kasvaa myös sitoutuminen yhteisen toiminnan kehittämiseen.

Verkostot ratkaisevat menestyksen myös maaseudulla

Verkkoalustan yhteisön rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa, toimivaa yhteistyötä ja ennen kaikkea sitoutuneita vetäjiä. Yhteisö oppii esimerkkien ja edelläkävijöiden tuella. Onnistuminen Biobordin palveluiden rakentamisessa vaatii aktiivisen yhteisön sitoutumista alustalle. Tässä alueelliset innovaatioympäristöt toimivat sisäänheittäjinä ja alueellisten toimijoiden turvaverkkona. Keski-Suomessa avainasemassa on Biotalouskampus Saarijärven Tarvaalassa, jossa toimivat Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston luonnonvara- ja ympäristöala POKE, Jyväskylän ammattikorkeakoulun JAMK Biotalousinstituutti sekä kehittämisyhtiö, SSYP Kehitys Oy.

Biotalouskampuksesta on rakentumassa biotalousalan innovaatiokeskittymä, joka hyödyntää digitaalisia ratkaisuja ja mahdollistaa myös opiskelijoiden integroitumisen TKI-toimintaan entistä vahvemmin. Tärkeä uusi avaus kampuksen innovaatioympäristön kehittämisessä on biotalouden yrityskiihdyttämö, BioPaavo, jonka tehtävänä on auttaa biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä tuottamaan ja kaupallistamaan globaalisti merkittäviä ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. BioPaavon ovet avattiin helmikuussa 2020 Saarijärven keskustassa. Biobord tarjoaa BioPaavolle työkalun yhdistää biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä niin alueellisiin kuin kansainvälisiin osaajiin, asiantuntijoihin, markkinoihin ja yhteistyömahdollisuuksiin.

Kirjoittajat

Anna Aalto, Projektipäällikkö, KTM, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, anna.aalto(at)jamk.fi

Diana Pitkänen, Asiantuntija, Muotoilija (AMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu, diana.pitkanen(at)jamk.fi


Maa- ja metsätalousministeriö 2018. Kilpailuvalttina puhdas ruoka ja vastuullinen bio- ja kiertotalous. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 18/2018. Haettu 18.1.2020 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160900.

Nordic Council of Ministers 2020. Bioeconomy in the Baltic Sea Region. Haettu 18.1.2020 osoitteesta http://bsrbioeconomy.net/.

Menetelmäblogi 2011. Palvelupolku. Haettu 18.1.2020 osoitteesta https://kpamk.wordpress.com/testi-2/palvelupolku/