Sustainability as a driver of impact creation

Authors: Amit Kumar Mishra, Jaana Seikkula-Leino & Eeva-Liisa Viskari.

Universities of Applied Sciences need to make an impact in society

Universities of applied sciences (UAS) have existed in Finland since 1990’s. The statutory task of UAS’ is to provide professional higher education and promote the industry, business and regional development and regenerate the industrial structure of the region (Universities of Applied Sciences Act 932/2014). In recent years UASs have been actively seeking alternative ways of making an impact in the society both in terms of education and applied research and development activities.

Understanding impact creation – presenting IC1.0

There is a growing opinion that higher education institutes have to create impact. Tampere University of Applied Sciences has adopted a new approach and started to increase its impact in three strategic fields: sustainability, new technologies and future competencies and learning. These fields interact through the activities, and the team working together, thus creating impact in the society.  Based on this, the authors suggest a Venn diagram (Figure 1) of these strategic fields, which may create impact, and call it the map of impact generation – IC1.0.

Real lasting impact is created by a consolidated effort in at least three domains, namely sustainability, new and emerging technologies, and future competencies and learning. Each of these three domains affects each other in a symbiotic manner.

  • New technologies for sustainability and sustainability for new technologies (T4S4T)

Most of the goals listed in UN’s Sustainable Development Goals (SDGs) need major contributions from emerging technologies. At the same time, SDGs give motivations and challenges for technological innovations.

  • Future competencies and learning and economy for sustainability and sustainability for future competencies and learning (L4S4L)

Be it learning or competency creation, the effect of sustainability is conspicuous. Universities and UASs can expand their business and education material and pedagogy by delivering materials, learning environments and other pedagogical initiatives in the domain of sustainability. Similarly, competencies and learning for technology, and technology for learning and economy (L4T4L) interact (Figure 1).

Figure 1. The map of impact generation IC1.0 as suggested by the authors.
Figure 1. The map of impact generation IC1.0 as suggested by the authors.

How is Tampere University of Applied Sciences creating an impact?

Tampere University of Applied Sciences is implementing a new approach in increasing its societal and educational impact. At the beginning of 2020, three new Impact Leaders have started their targeted work to increase the role of the university in research and development, build networks and strengthen the visibility and recognizability of the university as an R&D player, both nationally and internationally. The three strategic impact areas are:

  1. Adaptation of emerging technologies and 4IR
  2. Learning capabilities in modern work environments and international networks
  3. Ecological innovations and socio-cultural challenges.

Since the target of impact, creation involves a multidisciplinary approach of different domains, continuing knowledge creation, and specific procedures. To begin with, we are aiming to find a more particular understanding of the impact and its nature. What is impact, especially in UAS context? What will be our processes and ways to promote impact? With whom do we create an impact? What are the indicators? How to evaluate and assess the outcomes? These are the questions to be focused on. It cannot, however, be a task of one single UAS only. Therefore, fundamental discussion, both in national and regional level needs to be initiated; what has been the impact of universities of applied sciences in Finland nationally and regionally, and these days even more – internationally?

Authors

Amit Kumar Mishra, PhD, Impact Leader – Emerging Technologies and 4IR, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, amit.india(at)gmail.com

Jaana Seikkula-Leino, PhD, Impact Leader – Future Competencies and Learning, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, jaana.seikkula-leino(at)tuni.fi

Eeva-Liisa Viskari, PhD, Impact Leader – Sustainability, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi

Miksi pöytälaatikko-ideoista ei tule innovaatiota? 

Kirjoittaja: Kari Laasasenaho. Kuvateksti: Aika on kortilla. Tutkimuksen ja koulutuksen säästöt ovat vähentäneet epäsuorasti myös tutkijoiden käytössä olevaa aikaa.

On tärkeä huomata, että tutkimusrahoituksen leikkaukset ja tutkimuksen kaupallistaminen kulkevat käsikädessä – niin hyvässä kuin pahassa. Kyse on pohjimmiltaan tutkijoiden aikaresursseista: Mitä vähemmän aikaa ideoiden työstämiseen jää, sen vähemmän syntyy innovaatioita.

Viime aikoina on puhuttu paljon tutkimustulosten kaupallistamisesta. On hienoa ajatella, että tutkimustulokset voisivat jäädä tuottamaan kaupallistettuna rahaa yhteiskunnalle. Nykyiset tutkimus- ja koulutussäästöt ammattikorkeakouluilta ja yliopistoilta ovat kuitenkin uhka Suomen tulevaisuudelle, sillä ne hidastavat innovaatioiden syntyä. Erityisesti nuoret tutkijat ovat saaneet säästöjen seurauksena kylmää kyytiä. Mikä olisi tutkimuksen jatkuvuuden kannalta pahempaa kuin nuoren polven menetys?

Miten säästöt näkyvät käytännössä? Ensinnäkin leikkaukset ovat pienentäneet todennäköisyyttä saada rahaa. Tästä seuraa se, että rahoituksen hankkimiseen menee enemmän aikaa ja hakemuksia lähetetään useampiin paikkoihin. Tilanne haastaa erityisesti nuoria tutkijoita, sillä rahoitus menee tahoille, joilla on näyttöjä aiemmista tutkimuksista. Rahoitus menee konkareille, joilla on hyvät verkostot valmiina. Lisäksi tutkimusrahoituksen pieneneminen lyhentää myös tutkimushankkeiden kestoa ja monivuotiset hankkeet ovat harvinaisia. Lisääntynyt byrokratia pahentaa tilannetta korkeakouluissa.

Mitä siis tapahtuu, kun edellä kuvatut asiat käyvät toteen: Nuori tutkija kokee tilanteen hankalaksi, sillä hakemusten täyttäminen vie aikaa tutkimukselta. Tämä tarkoittaa esim. tohtorintutkinnoissa pidentynyttä opiskeluaikaa, mikä heijastuu myös välillisesti yliopistojen saamaan rahoitukseen. Kun opiskelija ei valmistu ajoissa, rahat jäävät tulematta yliopiston tilille. Koulutuksen leikkaukset kohdistuvat myös ammattikorkeakouluihin. Tämä on johtanut siihen, että työntekijöiden tulee osallistua esimerkiksi opetuksen ohella myös erilaisiin hankeisiin, mikä sekin haastaa ajankäytön. Työelämälähtöisten innovaatioiden edistäminen ja useat rinnakkaiset työtehtävät ovat huono yhtälö. Negatiivisen noidankehän korjaaminen voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä.

On tärkeä huomata, että tutkimusrahoituksen leikkaukset ja tutkimuksen kaupallistaminen kulkevat käsi kädessä. Kyse on pohjimmiltaan tutkijoiden aikaresursseista: Mitä vähemmän aikaa ideoiden työstämiseen jää, sen vähemmän syntyy innovaatioita. Kyse on siitä, miten lisääntyneen työtaakan alla voi kaupallistaa tutkimustuloksia? Tämä ei sovi yhteen pöytälaatikkoideoiden kanssa. Mikäli tutkimusrahaa ei ole, yrittäjäksi ryhtyminen on yksi vaihtoehto. Ongelmana on usein se, ettei yrittäjyyteen liittyvä riskinotto sovi kaikille. Lisäksi innovointi ei ole yksinkertaista joka tieteenalalla.

Suomi tunnetaan hyvästä koulutuksesta. Maine on hyvä, koska se on luotu ennen taloustaantumaa. Nykyiset säästöt tutkimukselta ja korkeakouluilta verottavat osansa kansainvälisestä maineesta, mutta vasta viiveellä. Miten tämä tulisi ratkaista? Olemme saaneet positiivisia uutisia Suomen talouden kohentumisesta. Voisiko hallitus sitoutua määrärahojen tuntuvaan lisäämiseen, jos julkinen talous alkaa elpyä? Voisiko positiivinen koulutuslupaus olla mahdollinen? Aika on inhimillinen resurssi, jota ei voi sivuuttaa, kun tehdään tutkimuksesta innovaatioita.

Kirjoittaja

Kari Laasasenaho, projektipäällikkö (SeAMK), tutkijakoulutettava (TTY), kari.laasasenaho(at)seamk.fi