Hyvää työtä! – Sosiaalista kestävyyttä vanhuspalvelualalla

Kirjoittajat: Sari Saukkonen & Anja Härkönen.

Ihmisarvoinen työ ja talouskasvu ovat yksi kestävän kehityksen teema. Siihen kuuluu mm. elämiseen riittävä palkka, työhyvinvointi ja työturvallisuus. Työhyvinvointi ja talouskasvu eivät sulje toisiaan pois. Maailmanlaajuisesti arvioituna Suomessa tilanne on hyvä, mutta tehtävää riittää monilla aloilla.

Vanhustyö on yksi tällainen ala. Viime vuosina vanhustyöstä on kuultu paljon ikäviä uutisia, joista voi päätellä työntekijöiden voivan huonosti.

Uutisoinnit koskevat vain osaa palveluntuottajista, mutta koko ala on saanut negatiivisen leiman. Se vaikuttaa alalle hakeutumiseen ja alalla pysymiseen. Seurauksena on pula työntekijöistä. Kukapa hakeutuisi työhön, josta ei ole kuullut mitään hyvää? Miltä tuntuu, kun kerrottuaan mitä työtä tekee saa osakseen sääliä tai paheksuntaa? Ylpeys omasta työstä on yksi työn imun ja työhyvinvoinnin osatekijä (Hakanen 2011, 38).

Sote-alalla on perinteisesti johdettu hierarkkisesti. Tämä ei tue työntekijöitä muutoksessa eikä edistä työhyvinvointia. Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja osallistua työtään koskevaan kehittämiseen ja päätöksentekoon. Tämä ei toteudu, jos suunnittelu tehdään toisaalla ja työntekijät saavat valmiit päätökset toteutettavaksi.

Kuva 1. Työntekijän työtyytyväisyys ja -hyvinvointi heijastuu asiakkaalle
Kuva 1. Työntekijän työtyytyväisyys ja -hyvinvointi heijastuu asiakkaalle. Kuva: Groteski/Heleen Paukkunen.

Kun työntekijä viihtyy työssään, kokee tulevansa kuulluksi ja voivansa vaikuttaa, se heijastuu positiivisesti asiakkaan saamaan palveluun. Vanhuspalveluita on alettu kehittää tästä näkökulmasta. Esim. Järvenpäässä on sovellettu itse- ja yhteisöohjautuvuutta (Toikka s.a.).

Ammattikorkeakoulu edistää työhyvinvointia

Muutoksen toteuttaminen vaatii aikaa ja ponnisteluja ja on kiireisessä arjessa haasteellista. Ammattikorkeakouluissa on laajaa työhyvinvoinnin ja työelämän kehittämisen asiantuntemusta. Tätä osaamista voidaan hyödyntää työelämää kehitettäessä. Tällä hetkellä eri puolilla Suomea toteutetaan vanhuspalveluiden tuottajien kanssa useita näihin teemoihin pureutuvia hankkeita.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on osatoteuttajana hankkeissa, joissa kehitetään sekä ikääntyneille palveluja tarjoavien yhteiskunnallisten yritysten että kunnallisen kotihoidon työntekijöiden osaamista, työprosesseja ja työhyvinvointia.

Kuva 2. Lääkkeidenjakotilanne asiakkaan kanssa jutellen.
Kuva 2. Työn laatu ja tuottavuus paranevat, jos työntekijöillä on mahdollisuus suunnitella tehtävät asiakkaan tarpeiden mukaisiksi. Kuva: Groteski/Heleen Paukkunen.

Julkisen sektorin kotihoitoa kehitetään kotihoidon työntekijöiden kanssa “Vetovoimainen kotihoito – Tehdään hyvä arki yhdessä” -hankkeessa. Tavoitteena on edistää alan veto- ja pitovoimaa mm. työhyvinvointia parantamalla. Essoten hallinnoimassa hankkeessa osatoteuttajia ovat Xamkin lisäksi Diak ja ESEDU. Kaksivuotista hanketta rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus ja ESR (Vetovoimainen kotihoito).

Ikääntyneille palveluja tuottavat yhteiskunnalliset yritykset ovat yhtenä kohderyhmänä “KEMUSOTE – Kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sote-alan toimintaedellytysten sekä työhyvinvoinnin edistäjänä”  -hankkeessa. Yritykset saavat tietoa ja välineitä, joilla ylläpitää ja lisätä henkilökunnan työkykyä ja työn mielekkyyttä. Hankkeen hallinnoija on JAMK, ja Xamkin ohella osatoteuttajina ovat TAMK, Turku AMK, Laurea ja HUMAK. Kolmevuotista hanketta rahoittavat STM ja ESR (KEMUSOTE).

Kirjoittajat

Sari Saukkonen, ft (YAMK), projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk, sari.saukkonen(at)xamk.fi

Anja Härkönen, KTM, YTM, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk, anja.harkonen(at)xamk.fi


Hakanen, J. 2011. Työn imu. Työterveyslaitos. Helsinki. Haettu 10.8.2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136798/9789522618276-TTL_tyonimu.pdf?sequence=1

KEMUSOTE – Kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sote-alan toimintaedellytysten sekä työhyvinvoinnin edistäjänä. Haettu 26.8.2020. https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/kemusote/

Toikka, K. (toim.). Itseohjautuvaa yhteispeliä. Oivalluksia ja oppeja Järvenpään kotihoidon pilottihankkeesta. s.a. Haettu 14.9.2020. http://www.e-julkaisu.fi/jarvenpaa/itseohjautuvaa-yhteispelia/mobile.html#pid=4

Vetovoimainen kotihoito – Tehdään hyvä arki yhdessä. Haettu 26.8.2020. https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/vetovoimainen-kotihoito-tehdaan-hyva-arki-yhdessa/

Kuvituskuva: ihmisiä Berliinin messukeskuksen edustalla

Sosiaalisen kestävyyden edistämistä Rural Future -hankkeessa

Kirjoittajat: Tanja Kähkönen, Kaija Saramäki, Anne Saloniemi & Reeta Sipola.

Maaseuturahaston rahoittaman Rural Future -koulutushankkeen tavoitteena on vahvistaa maaseutuyritysten kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä. Hanketta koordinoi Karelia-ammattikorkeakoulu partnereinaan Lapin ammattikorkeakoulu ja ProAgria Itä-Suomi sekä liitännäispartnerina ProAgria Lappi. Hanke toimii Pohjois-Karjalan ja Lapin alueiden välillä. Toimintaan voi osallistua myös lähimaakunnista. Hankkeessa osallistujille tarjotaan toimialariippumattomia koulutuksia ja asiantuntijaverkoston tuki, yritystoiminnan suunnittelua ohjatusti tulevaisuuden ennakoinnin näkökulmasta tarkasteltuna, vertaisoppimista ja verkostoitumista muiden yrittäjien kanssa sekä opintomatkoja ulkomaille ja kotimaahan. Rural Future -hanke on jatkoa vuosina 2010-2012 toteutetulle Maaseudun tulevaisuusriihi -koulutushankkeelle, jonka kohderyhmänä olivat maaseudun kehittäjätahot.

Rural Future -hanke vastaa laaja-alaisesti YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin kaikkien kestävyyden osa-alueiden osalta. Sosiaalisen kestävyyden tavoitteista selkeimmin hankkeen toimintojen kautta edistetään kuitenkin tavoitetta 10 (vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja välillä).

Kestävän kehityksen muutoksiin vastaamista maaseudulla

Maaseudun liiketoimintaympäristö ja markkinat ovat muuttuneet niin lokaalisti kuin globaalistikin, esimerkiksi keskittymiskehityksen vuoksi. Tässä tilanteessa maaseudun yritysten on osattava uusiutua ja hakea paikkansa muuttuneella maaseudulla ja suhteessa asutuskeskuksiin. Lisäksi koronapandemia on osoittanut, että erityisesti pienet muutaman henkilön yritykset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa kuluttajien käyttäytymisen muuttuessa. Lähellä tuotettavien palveluiden ja tuotteiden merkitys on kuitenkin korostunut pandemian myötä luoden osaltaan tarvetta maaseudun yritystoiminnan kehittämiselle, jotta voidaan vastata pitkäjänteisesti asutuskeskusten tarpeisiin sekä esimerkiksi vähentää palvelujen saannin eriarvoistumista maaseudun ja asutuskeskusten väestöryhmien välillä. Samalla vahvistetaan myös maaseudun pysymistä elinvoimaisena elävien yritysten ja yrittäjämielen kautta sekä vahvistetaan maaseudun roolia koko Suomen elinvoimaisena pitämisessä. Maaseudun yritysten tulevaisuuden toimintaedellytysten vahvistaminen vahvistaa osaltaan koko yhteisön yhteistä hyvää taloudellisten ja sosiaalisten kerrannaisvaikutuksien kautta.

Eriarvoisuuden vähentämistä maaseutuyrittäjyyden edistämisen kautta

Rural Future -hankkeen toimintoja on toteutettu pääasiassa suomen kielellä ja täten hankkeen osallistujat ovat olleet suomenkielisiä. Hankkeeseen talvella 2020 tulleen maahanmuuttajan yhteydenoton kautta hankkeessa havahduttiin siihen, että hanke ei tavoitakaan kaikkia maaseutuyrittäjiä. Hanke oli siis ollut osaltaan edistämässä eriarvoisuutta maaseudun yrittäjyyden edistämisen osalta. Maahanmuuttajat olivat jääneet hankkeen markkinoinnista kokonaan ulkopuolelle. Tämä havainto johti siihen, että hankkeen pienryhmätoimintaa laajennettiin kesällä 2020 niin, että myös englantia osaavat maahanmuuttajat voisivat osallistua hankkeeseen. Kesäkuussa alkaneiden tulevaisuusajattelua edistävien pienryhmien ilmoittautujista puolet olikin jo maahanmuuttajia. Myös hankkeen seuraavaa benchmarkkausmatkaa on markkinoitu sekä suomeksi että englanniksi niin, että se fasilitoidaan tarvittaessa myös englanniksi.

Maahanmuuttajien huomioiminen hankkeen toiminnoissa mahdollistaa myös maahanmuuttajien ja suomalaisten maaseutuyrittäjien välisen verkostoitumisen ja yhteistyön sekä samalla mahdollistetaan yrittäjien välistä tiedonsiirtoa. Maahanmuuttajien integroiminen osaksi toimintaa tukee välillisesti heidän kotoutumisprosessiaan, vaikkakaan se ei hankkeen tavoitteisiin kuulu. Erityisen tärkeässä roolissa hanke voi olla maahanmuuttajien omiin yrityksiinsä työllistymisen edistämisessä, mikä vastaa suoraan eriarvoisuuden vähentämiseen väestöryhmien ja alueiden välillä.

Tiedonsiirtoa alueiden välillä

Hanketta toteutetaan alueidenvälisesti, erityisesti Lapin ja Pohjois-Karjalan välillä. Alueidenvälinen tiedonsiirto edistää myös eriarvoisuuden vähentämistä maan sisällä. Alueidenvälinen toiminta mahdollistaa esimerkiksi toimintatapoja koskevien pienten innovaatioiden siirron hankkeen osallistujille ja osallistujien välillä. Yksikin pieni innovaatio voi olla yrityksen kannalta merkittävä tekijä.

Hankkeen benchmarkkausmatkoja toteutetaan myös alueidenvälisesti Euroopassa ja Suomessa. Ensimmäinen ulkomaanmatka toteutettiin Berliiniin pääkohteenaan suuret kansainväliset elintarvike-, maatalous- ja puutarha-alan messut. Myös paikallisten yritysten hyviin käytäntöihin käytiin tutustumassa. Ulkomaan benchmarkkausmatkalla yrittäjät verkostoituivat keskenään ja myös paikallisten toimijoiden kanssa. Nämä verkostot voivat olla myöhemmin merkittävässä roolissa yritystoiminnan kehittämisessä ja kannattavuuden edistämisessä. Myös benchmarkkausmatkat kotimaassa alueiden välillä tukevat samanlaista verkostoitumista ja tiedonsiirtoa.

Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on kokonaisuutena pitkäjänteistä työtä, jota Rural Future -hanke voi omalta osaltaan olla edistämässä. Sosiaalisen kestävyyden muutokset nähdään kuitenkin vasta pidemmällä aikajänteellä yritysten kehittymisen konkretisoituessa. Hankkeen pienetkin syötteet tiedonsiirron ja verkostoituminen edistämiseen voivat siis lopulta olla merkittävässä roolissa sosiaalisen kestävyyden edistämisessä.

Muut ammattikorkeakoulut voivat saada uusia ideoita omiin hankkeisiinsa Rural Future -hankkeessa testattavista yrittäjyyden edistämisen toimintamalleista. Näihin toimintamalleihin kuuluvat esimerkiksi maahanmuuttajien integrointi mukaan hankkeen toimintoihin kantasuomalaisten osallistujien kanssa, alueidenvälisen yhteistyön hyviin käytäntöihin liittyvät uudet havainnot ja tulevaisuuden ennakoinnin hyödyntämiseen liittyvät toimintamallit yrittäjyyden kehittämisessä.

Kirjoittajat

Tanja Kähkönen, MMM (metsäympäristön hoito ja suojelu), projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kaija Saramäki, M.Sc. (Environmental Forestry), lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Anne Saloniemi, metsätalousinsinööri (AMK), projektisuunnittelija, Lapin ammattikorkeakoulu, anne.saloniemi(at)lapinamk.fi

Reeta Sipola, agrologi (YAMK), projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu, reeta.sipola(at)lapinamk.fi

Onko oikeita ja sosiaalisesti kestäviä menetelmiä opettaa kiertotaloutta?

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho, Eveliina Asikainen & Liisa Routaharju.

Kiertotalous on noussut uudeksi käsitteeksi ja ilmiöksi 2010-luvun puolestavälistä lähtien. Kiertotalouden liiketoimintamalleilla voidaan edistää luonnonvarojen ja resurssien kestävämpää käyttöä. Kiertotaloutta tuodaan yhä enemmän myös eri koulutusasteille, sillä kestävyyden huomioiminen koulutuksessa alkaa olla itsestäänselvyys.

Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli kiertotalouskoulutuksessa, koska ne toimivat läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa. Tämän seurauksena 19 ammattikorkeakoulua on työstänyt Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittamaa hanketta Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin vuodesta 2018 lähtien (https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/). Hanketta koordinoi Lapin amk. Hankkeessa on pyritty uudistamaan mm. kiertotalouden opetus- ja ohjausmetodeja ja se tarjoaakin työkaluja opetuksen kehittämiseen.

On tärkeää opettaa kiertotaloutta niin, että oppiminen on mahdollista kaikille. Näin kiertotalouden opetus on myös sosiaalisesti kestävää. Tässä artikkelissa summataan hankkeen menetelmällistä kehittämistyötä: pohdimme, onko oikeita tapoja opettaa kiertotaloutta ja mitä tulisi huomioida, kun halutaan lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Kiertotalous vaatii tehokkaan integroimisprosessin

Kiertotalous on moniulotteinen ilmiö, jonka omaksuminen edellyttää laaja-alaista ymmärrystä. Tarvitaan systeeminen muutos, jonka taustalla on kokonaisvaltainen ymmärrys toimintakentästä. Tämä haastaa myös ammattikorkeakouluja uudella tavalla. Tilanteesta tekee haastavan se, että maapallon kestävyyskriisi, ilmastonmuutoksen hillitseminen mukaan lukien, vaatii uusia toimintatapoja. Ammattikorkeakoululla on suuri vastuu edistää kiertotalouden käyttöönottoa työelämässä – ja nopeasti. Kiertotalous tulee sisällyttää sekä tutkinto-ohjelmiin että osaksi jatkuvan oppimisen sisältöjä.

Kiertotalouden tulee siis sisältyä sekä nuorten, vasta opintopolkuaan aloittavien, että jo työkokemusta kartuttaneiden opiskelijoiden opintosisältöihin. Kiertotalouden opetuksessa on huomioitava myös saavutettavuus. Ajattelutavan muutos ei ole helppoa, siksi opetuksen laatuun ja vaikuttavuuteen tulee panostaa. Tilanteessa joudutaan kysymään riittävätkö uuden oppimiseen vanhat konstit?

Kiertotalouteen on monia näkökulmia

Eri aloilla kiertotaloudella on erilainen merkitys. Siksi alakohtainen näkökulma vaikuttaa opettamiseen. Esimerkiksi liiketaloudessa kiertotalouden liiketoimintamallit korostuvat, kun taas teollisuudessa, matkailu- ja ravitsemisalalla tai rakentamisessa ollaan enemmän tekemisissä sivuvirtojen ja materiaalien tehokkaan käytön kanssa. Siksi ei voi olla yhtä tapaa opettaa kiertotaloutta, vaan sitä täytyy opettaa alakohtaisesti, kuitenkin niin, että opiskelijoille syntyy kokonaisnäkemys kiertotalouden periaatteista.

Erilaisten oppijoiden tukeminen

Koska ihmiset ovat erilaisia, on tärkeää huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet. Voidaankin todeta, että kiertotaloutta opetettaessa erilaiset oppimista tukevat menetelmät toimivat lähtökohtana. Virikkeitä tuleekin tarjota monien kanavien kautta. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, miten opittu asia konkretisoituu käytännön tekemiseksi ja näkyy lopulta yhteiskunnallisena muutoksena.

Ihmiset oppivat eri tavalla ja opetuksen tulee olla sosiaalisesti tasa-arvoista. Pedagogisessa mielessä ihmiset on usein jaettu erilaisiin päätyyppeihin, joiden määritelmät eroavat hieman toisistaan. Perinteisiä tapoja on jakaa ihmiset esimerkiksi kolmeen eri aistiryhmään, jotka ovat auditiivinen, visuaalinen ja kinesteettinen oppimistyyli.  Toinen tapa on määritellä oppimistyylit Prof. David A. Kolbin määritelmien kautta. Pelkkä kiertotalouden tiedostaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteena on ajattelu- ja toimintatapojen muutos.

Hyviä menetelmiä työelämäyhteistyöhön

Koska kiertotalous vaatii nopeaa integroitumista yhteiskuntaan, joudutaan yksittäisten oppijoiden ohella huomioimaan myös sellaiset opetusmenetelmät, joilla saadaan vaikuttavia tuloksia työelämässä. Tähän prosessiin voidaan hakea parhaimpia käytänteitä aiemmista tutkimuksista.

Työelämälähtöistä opetusta on tutkittu esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla. Aiheena on ollut mm. biotalouden erikoistumiskoulutusten toteutukset Suomessa. Erikoistumiskoulutusten tavoitteena on tarjota työelämässä toimiville korkeakoulutetuille lisäkoulutusta, joten tuloksia voidaan soveltaa myös kiertotalouden opetuksen menetelmien kehittämiseen.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että erikoistumiskoulutuksissa on päästy työelämän kannalta parhaimpiin tuloksiin, kun seuraavat tekijät on otettu huomioon (Kontkanen 2020):

  1. Ongelmalähtöinen oppiminen (PBL)
  2. Oppiva organisaatio
  3. Joustavuus-työelämä
  4. Oppijan kokemuksien reflektointi
  5. Tiedon luominen ja sosiaalinen prosessi
  6. Joustavuus-oppija

Ongelmalähtöisellä oppimisella (problem based learning) tarkoitetaan tilannetta, jossa käsittelyssä on jokin oikea työelämän haaste, johon on keksittävä ratkaisu. Tämä huomioiminen auttaa sitomaan opetuksen aitoon ongelmaan. Kontkasen mukaan juuri yrityksiin suunnattavilla kehittämistehtävillä on tärkeä rooli ja ne ovat erityisen tehokkaita, kun halutaan luoda yrityksiin uusia toimintatapoja. Kiertotalousamk-hankkeessa testattiin tämän menetelmän ympärille rakennettuja oppimisympäristöjä, kuten erilaisia ideointiprojekteja.

Oppivalla organisaatiolla tarkoitetaan organisaation kykyä omaksua tietoa. Tasoja on kolme: oppija, ryhmä ja organisaatio. Näiden välinen dialogi on tärkeää, jotta tieto siirtyy tehokkaasti. Lisäksi tiedon siirtoa voi helpottaa esimerkiksi työelämämentori, joka toimii työpaikan ja korkeakoulun yhteyshenkilönä.

Joustavuus-työelämällä tarkoitetaan sitä, että oppimistehtävien tulisi olla mahdollisimman hyvin muokattavissa yritysten omiin tarpeisiin ja opintojen suorittamisella ei saisi olla tiukkoja aikatauluja. Tämä helpottaa työelämän, yksityiselämän sekä opiskelun yhdistämistä – ja takaa lopulta sujuvan opiskelun.

Oppijan kokemuksien reflektointi sen sijaan on sitä, että opittavaa asiaa tulisi saada peilattua omiin kokemuksiin ja aiempaan tietoon. Tällöin uutta tietotaitoa voidaan rakentaa olemassa olevien ajatuskehikoiden päälle ja oppiminen nopeutuu ja tehostuu.

Tiedon luominen ja sosiaalinen prosessi tarkoittavat tilannetta, jossa opiskelija pääsee vuorovaikutukseen muiden samassa tilanteessa olevien opiskelijoiden kanssa. Ryhmässä on tärkeää keskustella, saada vertaistukea ja olla kommunikaatiossa opettajan kanssa.

Viimeinen huomioon otettava asia on joustavuus oppijan näkökulmasta. Siinä opiskelijan pitää pystyä itsenäisesti kontrolloimaan oppimisprosessiaan. On tärkeää pystyä itsesäätelyyn, reflektoida tekemistään ja hallita riittävät tekniset taidot esimerkiksi virtuaalisten työkalujen käyttöön.

Kestävyyttä työelämälähtöisesti

Kontkasen (2020) mainitsemia tekijöitä on hyödynnetty myös Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeen kehitystyössä. Hanke on kehittänyt vahvasti esimerkiksi kiertotalouden oppimisympäristöjä, joissa tehdään yrityslähtöisiä toimeksiantoja. Oppimisympäristössä kohtaavat mm. yritysten kehittämistarpeet ja opiskelijatyöt (esim. Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä, Laine ym. 2020). Toisaalta hankkeessa on työstetty yli 200 op laajuisesti opintomateriaaleja, jotka mukautuvat jo olemassa oleviin tai uusiin opintojaksoihin. Kaikissa on mukana vahva yhteiskunnallinen mukautuvuus ja työelämälähtöisyys (esim. Laasasenaho & Tuomala 2019, Aarrevaara & Viluksela 2020, Hiipakka ym. 2019).

Lopuksi

Maapallon kestävyyskriisi vaatii nopeaa systeemin muutosta. Tilanteessa on erityisen tärkeää ongelmalähtöinen ja tutkiva oppiminen sekä organisaation tuki ja oppimiselle avoin työkulttuuri. Näillä menetelmillä päästään myös vaikuttaviin tuloksiin ja sosiaalisesti kestävään lopputulokseen.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä ja ei, sillä yksilöllistä oppimisprosessia ja systeemin muutosta voidaan tehostaa hyviksi koetuilla toimintamalleilla. Työelämälähtöisessä opiskelussa on myös haasteita ja se vaatii opettajilta työelämäpedagogisten taitojen vahvistamista. Koulutuksessa on esimerkiksi erittäin tärkeää, että opiskelija kokee osallisuuden, innostavuuden ja tuen tunnetta, sillä näiden puute voi olla yhteydessä oppimista haittaaviin tekijöihin. Lisäksi ajan, resurssien ja pedagogisten työkalujen puute työpaikoilla voi vähentää yksilölliseen ohjaukseen ja vuorovaikutukseen tarvittavaa aikaa (Pakkala ym. 2019, Pylväs 2019).

On myös syytä huomata, että kiertotalous elää ajassa – eiliset innovaatiot ovat tämän päivän valtavirtaa. Työelämäyhteistyön kautta ammattikorkeakoulut ovat mukana ratkomassa todellisia kiertotalouden haasteita ja tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden olla uudistamassa alansa käytäntöjä. Tästä näkökulmasta kiertotalouden opettamisessa on parempi suunnitella oppimisprosesseja ja olla valmis dialogiin opiskelijoiden ja työelämän kanssa kuin yrittää tehdä kovin valmiiksi pureskeltuja oppimateriaaleja.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Eveliina Asikainen, HTT, lehtori, TAMK, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Liisa Routaharju, insinööri (yamk), lehtori, Xamk, liisa.routaharju(at)xamk.fi


Aarrevaara, E. & Viluksela, P. 2020. Sustainable community – utopia of our time? UAS Journal 2/2020. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://uasjournal.fi/2-2020/sustainable-community-utopia/

Hiipakka, M., Arminen, P., Asikainen, E., Kanto, P., Korhonen, M., Kukkasniemi, M., Viljamaa, M. & Lähteenmäki E. 2020. Kiertotalous-AMK-hankkeesta oppimateriaalia yhteiseen käyttöön. TAMK Journal. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://tamkjournal.tamk.fi/kiertotalous-amk-hankkeesta-oppimateriaalia-yhteiseen-kayttoon/

Kontkanen, S. 2020. Seminaariesitys: Pedagoginen näkökulma. Seminaarissa: Erikoistumiskoulutus yritysten ja korkeakoulujen yhteistyön foorumina – Itä-Suomen malli. Tutkijatohtori Sini Kontkanen, Itä-Suomen yliopisto.

Laasasenaho, K. & Tuomala, A-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pub 8.3.2019. Haettu 11.3.2020 osoitteeta: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavatmukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

Laine, P., Lehtinen, R., Turunen, H. & Tohka, A. 2020. Insinööri innostuu innovaatiokeskittymässä. UAS Journal, Katsaus 2/2020. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://uasjournal.fi/2-2020/insinoori-innovaatiokeskittymassa/

Pakkala, A., Väänänen, I., Brauer, S., Karapalo, T., Virkki-Hatakka, T. & Kettunen, J. 2019. Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa: hyväksi havaittuja ja kehitteillä olevia käytänteitä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 21(4), 62-72. Haettu 11.9.2020 osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/268094/Tyoelamapedagogiikka_korkeakoulutuksessa_final_draft.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pylväs, L. 2018. Työelämäyhteistyön haasteet ja mahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa. e-Erika Erityispedagogiikan tutkimusta ja koulutuksen arviointia 2/2018. Haettu 11.9.2020 osoitteesta: https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/20

Kuvituskuva: Kiinalaisten metsäalan maisteriopiskelijoiden kesäkoulun päätösjuhlassa Suomen ja Kiinan lipun alla Karelia-ammattikorkeakoululla.

Kiinalaiset opiskelijat kesäkoulussa Pohjois-Karjalassa

Kirjoittajat: Tanja Kähkönen, Ulla Asikainen, Liisa Timonen & Paavo Pelkonen.

Karelia-ammattikorkeakoulu toteutti kolmen kuukauden pituisen kansainvälisen kesäkoulun 24 kiinalaiselle maisterivaiheen opiskelijalle kesä–elokuussa 2019. Kesäkoulun yhteistyökumppaneina olivat Itä-Suomen yliopisto, Finland University, Riveria ja EduSilva ry. Kesäkoulu oli ensimmäinen avaus yhteistyöstä kiinalaisen Northwest A&F Universityn (NWAFU) kanssa. Opintojen teemana oli kestävä biotalous ja luonnonvarojen käyttö. Opiskeluohjelmaan sisältyi luentoja, ohjattuja ja itsenäisiä ryhmätöitä, maasto-opiskelua metsässä sekä organisaatio- ja yritysvierailuja. Kesäkoulu toteutettiin pääasiassa Joensuussa ja sen lopussa kiinalaiset opiskelijat pääsivät tutustumaan myös kestävään metsätalouteen ja luonnonvarojen käyttöön Kainuussa ja Lapissa. Kurssin järjestämisestä Karelia-ammattikorkeakoulussa kiitos kuuluu Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Paavo Pelkoselle, jonka lähes 20 vuotta jatkunut yhteistyö kiinalaisen NWAFU-korkeakoulun kanssa konkretisoitui tällä kertaa kesäkoulun muodossa.

YK:n Agenda 2030:n mukaisista kestävän kehityksen tavoitteista kesäkoulu edisti erityisesti tavoitetta 17 ”Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta”. Kesäkoulu edisti laajasti kestävän kehityksen valmiuksien kehittämistä erityisesti metsäalaan ja luonnonvarojen käyttöön liittyen juuri sellaisten opiskelijoiden parissa, joilla on näihin aito vaikuttamismahdollisuus kotimaassaan tulevaisuudessa. Kiinassa metsien käyttöä edistetään erityisesti ympäristönäkökulmista. Kesäkoulun laaja metsiin liittyvä sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulma tukee globaalia kumppanuutta kestävän kehityksen edistämisessä.

Useiden sidosryhmien kumppanuutta

Kesäkoulussa toteutui onnistuneesti useiden sidosryhmien välinen kumppanuus Agenda 2030:n mukaisesti, koska sen toteutukseen osallistui niin julkisen ja yksityisen sektorin kuin kansalaisyhteiskunnan toteuttajia oman asiantuntijuutensa kautta. Agenda 2030:ssa useiden sidosryhmien kumppanuudet on mainittu erityiseksi haasteeksi. Karelia-ammattikorkeakoulun koordinoimassa kesäkoulussa sidosryhmien välinen kumppanuus maakunnallisten koulutusalan toimijoiden välillä oli saumatonta. Kesäkoulun toteutuksessa konkretisoitui myös se, että kestävän kehityksen edistämisessä tarvittavaa asiantuntijuutta löytyy yhteiskunnassa laajasti eri toimijoiden parista. Kesäkoulu myös osoitti, että kumppanuuksien etsinnässä kannattaa olla avoin yritysten lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan toimijoiden suuntaan, joiden asiantuntijuus voi olla hyvinkin laajaa taustahenkilöidensä osaamisen kautta.

Kokemusten kautta kestävän kehityksen konkretian edistämiseen

Kiinalaisille opiskelijoille opiskelu Pohjois-Karjalan puhtaan luonnon ja rauhallisen kaupunkiympäristön keskellä vahvisti konkreettisten esimerkkien kautta oppimiskokemuksia, joita opiskelijat kykenivät havainnoimaan lähiympäristössään myös vapaa-ajalla. Opiskelijat kiinnostuivat esimerkiksi jokamiehen oikeuksiin kuuluvasta marjojen poiminnasta tutustumalla tekemisen kautta konkreettisesti kestävän metsäbiotalouden käytäntöihin. Kiinassa jokamiehen oikeuksia ei metsien käytön osalta ole, joten opiskelijat kykenivät Suomessa tutustumaan maailmaanlaajuisestikin ainutlaatuiseen tapaan hyödyntää metsiä yhteiseksi hyväksi. Kesäkoulu mahdollisti oppimisen ja ajattelun monipuolistamisen suomalaisista kestävän kehityksen kokemuksista. Kestävän kehityksen konkretia on erilainen eri maissa, eivätkä suomalaiset mallit ole sellaisenaan siirrettävissä maiden välillä vaan toimivat oppimiskokemuksina, joita opiskelijat voivat myöhemmin työelämässään ollessaan käyttää mahdollisen inspiraation lähteenä kestävän kehityksen edistämiseksi.

Opiskelijoiden ja toimijoiden kokemuksia

Vaikka laajan kesäkoulun suunnittelu ja monipuolisen, usean toimijan ja kansainvälisen opiskelijaryhmän koordinointi lyhyellä valmisteluajalla oli haastava työ, lopputulos tyytyväisten opiskelijoiden ja kumppaneiden muodossa oli erittäin palkitseva Karelia-ammattikorkeakoulun kannalta tarkasteltuna. Kesäkoulun järjestäminen on myös toiminut konkreettisena esimerkkinä Pohjois-Karjalan alueen koulutustoimijoiden välisestä yhteistyöstä monipuolisen kokonaisuuden tuottamisen ja toteuttamisen osalta ollen samalla tärkeä askel kansainvälisen yhteistyön ja koulutusviennin yhteiseen alueelliseen kehittämiseen. Juuri tämän tyyppisiä ponnisteluja myös alueellisesti tarvitaan enemmän kestävään kehitykseen liittyvien kumppanuuksien edistämiseksi.

Opiskelijoilta pyydettiin kurssin lopussa kirjallista palautetta, jonka vastauksia analysoitiin teemoittain. Opiskelijoiden kokemuksissa korostui erityisesti suomalaisteen metsäbiotalousketjuun tutustuminen, joka oli opiskelijoille täysin uutta. Myös osallistava keskustelu ryhmässä oli opiskelijoille uusi oppimismenetelmä, josta Karelia-ammattikorkeakoulu sai positiivista palautetta opiskelijoilta. Kestävän kehityksen edistäminen voi siis tapahtua myös melko pienin opetusmenetelmiin liittyvin valinnoin. Karelia-ammattikorkeakoulu on valmis toteuttamaan vastaavantyyppisen kesäkoulun myös muista, kestävää kehitystä ja globaalia vastuuta tukevista teemoista kesäkoulun oppeja hyödyntäen.

Kirjoittajat

Tanja Kähkönen, Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ulla Asikainen, Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, koulutuspäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Liisa Timonen, Yhteiskuntatieteiden maisteri, Kasvatustieteiden tohtori, kansainvälisten asioiden päällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Paavo Pelkonen, Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopisto ja EduSilva ry