Sote-alan työelämätieto hyötykäyttöön SOTETIE-hankkeessa

Kirjoittajat: Jari Helminen, Ulla Markkanen & Tiina Säilä.

Ammattikorkeakouluilla on työelämästä paljon tietoa, jota on koottu eri keinoin ja käyttäen eri lähteitä. Erilaiset projektit ovat mahdollistaneet työelämätiedon keräämisen, analysoinnin ja käyttämisen ammattikorkeakoulujen koulutus- ja TKI-palvelujen kehittämisessä.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittama, valtakunnallinen Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta (SOTETIE) -hanke käynnistyi vuonna 2019. Se päättyy vuoden 2021 lopussa. Hankkeessa kehitetään sähköinen tiekartta, joka palvelee sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittämistä. (SOTETIE 2020.)

Hanke kartoitti keväällä 2020 sosiaali- ja terveysalan toimijoilta osaamisen kehittämistarpeita. Työelämätietoa kerättiin työpajojen sekä työpajoja edeltäneen ennakkokyselyn ja niitä seuranneen jatkokyselyn avulla. Ennakko- ja jatkokysely olivat sähköisiä Webropol-kyselyjä. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020c; 2020e; 2020f.)

Työpajat järjestettiin Helsingissä, Tampereella, Porissa, Kuopiossa ja Oulussa. Tavoitteena oli koota näkemyksiä osaamisen kehittämistarpeista viideltä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueelta. Koronaepidemian seurauksena työpajoista kaksi toteutui hybridimallilla ja kolme ainoastaan etäyhteyksin. Etätyöskentely toteutui pääosin Collaborate etäopetus- ja ohjausympäristössä ja lisäksi hyödynnettiin Skype for Business mahdollisuutta. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020c.)

Työpajakutsu lähettiin sähköpostilla yli tuhannelle sosiaali- ja terveysalan toimijalle ja lisäksi käytettiin sosiaalisen median eri kanavia. Työpajoihin ilmoittautui yhteensä 122 ja osallistui yhteensä 53 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. Osallistujia oli enemmän sosiaali- kuin terveysalalta. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020c.)

Työpajat tuottivat monipuolisen aineiston sosiaali- ja terveysalan osaamisen kehittämistarpeiden tarkasteluun ja koulutuspalveluiden suunnitteluun. Työpajat rikastuttivat ennakkokyselyllä (n = 229) saatua tulosta. Tiedonhankintaa täydennettiin edelleen jatkokyselyllä (n = 216). Työpajoissa haasteeksi muodostui systemaattinen työelämätiedon kerääminen siten, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tavoitetaan alan eri työsektoreilta kattavasti. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020a; 2020c.)

Osaamisen kehittämistarpeet työelämätiedon perusteella

SOTETIE-hankkeessa kerätyn työelämätiedon perusteella sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan erilaisia koulutuspalveluja osaamisen kehittämiseen. Työpajoihin osallistuneiden ja kyselyihin vastanneiden mukaan sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien yhteiseksi koulutusmuodoksi soveltuu parhaiten lisäkoulutus (½–2 päivää) ja lyhytkestoinen täydennyskoulutus (1–5 opintopistettä). (Helminen, Markkanen & Säilä 2020g.)

Sote-alan ammattilaiset arvioivat, että muun muassa ammattietiikka ja tiimityö soveltuvat lyhyen lisäkoulutuksen sisällöiksi. Lyhytkestoisen täydennyskoulutuksen sisällöksi soveltuu esimerkiksi motivoiva haastattelu näyttöperusteisena työmenetelmänä. Lisäkoulutuksilla ja lyhytkestoisilla täydennyskoulutuksilla voidaan tulosten perusteella täydentää aikaisemmin hankittua osaamista sangen rajatulla osaamisalueella. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020d; 2020g; 2020h.)

Sekä lyhytkestoiset (1–5 opintopistettä) että pitkäkestoiset täydennyskoulutukset (15–30 opintopistettä) palvelevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemysten mukaan ammattialakohtaisen substanssiosaamisen kehittämistä. Sosiaalialalla työskentelevistä lyhytkestoisten täydennyskoulutusten sisällöiksi sopivat erilaiset asiakastyössä käytettävät työmenetelmät, kuten sosiaalisen kuntoutuksen menetelmät. He arvioivat myös, että pitkäkestoisten täydennyskoulutusten sisällöiksi soveltuvat laajemmat työalakohtaiset osaamiskokonaisuudet, kuten mielenterveystyö, päihde- ja huumetyö sekä vammaistyö. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020d.)

Terveysalan ammattilaisten näkemysten mukaan esimerkiksi lääkehoito ja rokotukset sekä monikulttuurinen hoitotyö soveltuvat lyhytkestoisen täydennyskoulutuksen osaamissisällöiksi ja esimerkiksi päihdehoitotyö, neuropsykiatrinen hoitotyö, seksuaaliterveys ja naisen hoitotyö sekä lasten ja nuorten mielenterveystyö ja neuropsykiatrinen hoitotyö pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen sisällöiksi. Sekä lyhyt- että pitkäkestoiset täydennyskoulutukset soveltuvat laajempien ammatillisten osaamisalueiden haltuunottoon. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020h).

Ammattikorkeakoulut voivat järjestää tehtyjen sopimusten perusteella 16 sosiaali- ja terveysalaan pohjaavaa erikoistumiskoulutusta (OPH). Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutusten vahvuuksia ovat työelämälähtöisyys ja tutkimusperusteisuus (Rauhala & Urponen 2019). Asiakas- ja palveluohjauksen ja mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutukset osoittautuivat sekä sosiaali- että terveysalan ammattilaisten näkemysten mukaan merkittävimmiksi erikoistumiskoulutuksiksi osaamisen kehittämisen näkökulmasta arvioituna. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020e.)

SOTETIE-hankkeen tiedonhankintaprosessissa tehtiin esityksiä uusista erikoistumiskoulutuksista, joiden merkittävyyttä sosiaali- ja terveysalan osaamisen kehittämisessä myös arvioitiin. Ehdotetuista uusista erikoistumiskoulutuksista kriisi- ja traumatyön, perhetyön ja perhehoitotyön sekä gerontologisen työn erikoistumiskoulutukset osoittautuivat merkityksellisiksi. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020a; 2020f.)

Niin sosiaali- kuin terveysalan ammattilaisten näkemyksistä ilmeni tarve kehittää sekä alojen yhteisiä että alakohtaisia erikoistumiskoulutuksia. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020g). Myös Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan erikoistumiskoulutuksia tarvitaan sekä ammattialakohtaisen osaamisen että ammattialat ylittävän osaamisen kehittämiseen (OKM 2019). Yhteisten erikoistumiskoulutusten etuna nähtiin hankkeen kartoituksissa sosiaali- ja terveysalan osaamisen ja asiantuntijuuden yhdistyminen ja muun muassa yhteisen kielen (työsanaston) ja ammatillisen ymmärryksen muodostuminen (Helminen, Markkanen & Säilä 2020g).

Erikoistumiskoulutusten osaamisalueiden lisäksi hankkeessa kerättiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta näkemyksiä erikoistumiskoulutuksiin osallistumismahdollisuuksista. Erikoistumiskulutuksen hinta voi olla maksimissaan 120 euroa/ opintopiste (A 1440/2014), jolloin esimerkiksi 30 opintopisteen laajuisen erikoistumiskoulutuksen osallistujamaksu olisi 3600 euroa. Rauhalan ja Urposen (2019) selvityksen mukaan tämänhetkisen kuntatalouden vuoksi julkisen sektorin mahdollisuus kustantaa henkilöstönsä erikoistumiskoulutuksia on heikko. Vuonna 2018 SOTE-alan erikoistumiskoulutusten hinta vaihteli 800–3000 € välillä, keskiarvo oli 1237 € ja mediaani 1000 € (Rauhala & Urponen 2019, 60). Erikoistumiskoulutuksen osallistujamaksun määrittely on vaikeaa, sillä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten mukaan osallistuja on itse valmis maksamaan erikoistumiskoulutuksesta alle 500 € (71 %, n 229). Vastaajista 90 % olisi valmis käyttämään erikoistumiskoulutuksen lähityöskentelypäiviin vuosilomapäiviä, vapaapäiviä tai palkattomia vapaapäiviä enintään 10 päivää vuodessa. Vastausten perusteella erikoistumiskoulutusten optimaalinen kesto ei ollut määriteltävissä. (Helminen, Markkanen & Säilä 2020b.)

Työelämätiedon keräämisen haasteet ja mahdollisuudet

Sosiaali- ja terveysalalla on osaamisalueita, jotka ovat kaikille alalla työskenteleville yhteisiä. Alan yhteisten osaamisalueiden lisäksi on asiakasryhmien, sosiaali- ja terveysalan työsektoreiden ja niiden työmenetelmien mukaan eriytyviä osaamisalueita. SOTETIE-hankkeessa toteutetun ennakkokyselyn, järjestettyjen työpajojen ja tehdyn jatkokyselyn perusteella näyttää siltä, että sosiaali- ja terveysalan ammatillisen osaamisen kehittämistarpeisiin voidaan vastata kestoltaan ja osaamissisällöiltään sekä tavoitteiltaan erilaisilla lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksilla. Kehittämispanostukset tulee jatkossa kohdentaa konkreettisten koulutuspalvelujen suunnitteluun ja siihen, miten toteutetuilla lisä-, täydennys- ja / tai erikoistumiskoulutuksilla voidaan parhaiten vastata esimerkiksi tässä artikkelissa esitettyihin osaamisen kehittämistarpeisiin.

Tiedonhankintaprosessi tuotti rikkaan aineiston, kun sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarkastelivat osaamisen kehittämistarpeita oman työalueensa näkökulmasta. Kykenivätkö sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kuitenkaan arvioimaan osaamisen kehittämistarpeita tulevaisuuden näkökulmasta? Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ollaan uudistamassa ja uudistuksen suuntaviivat ovat olleet lausunnoilla. Lisäksi koronaepidemia on edellyttänyt jokapäiväiseen asiakastyöhön keskittymistä. Työelämätiedon kokoaminen systemaattisesti on haastavaa valtakunnallisesti ja ottaen huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon eri työalueet kattavasti. Haasteen muodostaa myös työelämätiedon kerääminen tulevaisuusnäkökulmasta, kun toimiala on pitkään jatkuneen uudistustyön kohteena.

Kirjoittajat

Jari Helminen, YTT, Yliopettaja, Diakonia ammattikorkeakoulu, jari.helminen(at)diak.fi
Ulla Markkanen, TtM, Lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, ulla.markkanen(at)tuni.fi
Tiina Säilä , TtM, HM, Lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, tiina.saila(at)tuni.fi

A 1440/2014. Valtioneuvoston asetusammattikorkeakoulujen toiminnasta perittävistä maksuista. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141440

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020a. Erikoistumis- ja täydennyskoulutuksia sosiaali- ja terveysalan osaamisen kehittämistarpeisiin. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/04/02/erikoistumis-ja-taydennyskoulutuksia-sosiaali-ja-terveysalan-osaamisen-kehittamistarpeisiin/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020b. Erikoistumiskoulutusten reunaehtoja. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/04/02/erikoistumiskoulutusten-reunaehtoja/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020c. Kokemuksia työpajan järjestämisestä ja merkityksestä tiedon tuottamisessa. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/04/21/kokemuksia-tyopajan-jarjestamisesta-ja-merkityksesta-tiedon-tuottamisessa/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020d. Sosiaalialan osaamisen kehittäminen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksilla. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/05/26/sosiaalialan-osaamisen-kehittaminen-lisa-taydennys-ja-erikoistumiskoulutuksilla/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020e. Sosiaali- ja terveysalalla havaittuja osaamisen ja erikoistumisen kehittämistarpeita. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/03/27/sosiaali-ja-terveysalalla-havaittuja-osaamisen-ja-erikoistumisen-kehittamistarpeita/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020f. Sosiaali- ja terveysalan ehdotuksia erikoistumiskoulutuksiksi. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/05/26/sosiaali-ja-terveysalan-ehdotuksia-erikoistumiskoulutuksiksi/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020g. Sosiaali- ja terveysalan yhteisen osaamisen kehittäminen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksilla. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/06/16/sosiaali-ja-terveysalan-yhteisen-osaamisen-kehittaminen-lisa-taydennys-ja-erikoistumiskoulutuksilla/

Helminen J., Markkanen U. & Säilä T. 2020h. Terveysalan osaamisen kehittäminen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksen keinoin. SOTETIE-blogi. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/06/16/terveysalan-osaamisen-kehittaminen-lisa-taydennys-ja-erikoistumiskoulutusten-keinoin/

OKM, Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:24). Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263–650-8

OPH, Opetushallitus. Erikoistumiskoulutusten julkinen luettelo – ammattikorkeakoulut. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://confluence.csc.fi/display/OPHPALV/Erikoistumiskoulutusten+julkinen+luettelo+-+ammattikorkeakoulut

Rauhala, P. & Urponen, H. 2019. Selvitys korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksista. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:17). Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-639-3

SOTETIE. 2020. Hankkeen kuvaus, yhteystiedot ja toimijat. Tiekartta sote-ammattilaisen jatkuvan oppimisen toteuttamiseen. Savonia-ammattikorkeakoulu. Haettu 14.9.2020 osoitteesta: https://blogi.savonia.fi/sotetie/yhteystiedot-ja-toimijat/

Vihreä yrittäjyys kukoistaa liiketoimintaosaamista kasvattamalla

Kirjoittajat: Sanna-Mari Renfors & Jaana Ruoho.

Vihreät yrittäjät tarvitsevat kohdennettua liiketoimintaosaamista

Vihreän talouden kasvu synnyttää uutta liiketoimintaa ja luo hyvinvointia. Se tarjoaa ns. vihreille mikroyrittäjille uusia liiketoimintamahdollisuuksia korkean arvonlisän tuotteiden ja palvelujen kasvavan kysynnän myötä. Esimerkiksi luonnonkosmetiikan kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti ja kiinnostus luonnonvaraisten kasvien hyödyntämiseen elintarvikkeina on viime vuosina lisääntynyt Suomessa nopeasti (kts. Pro luonnonkosmetiikka ry, 2019; Työ- ja elinkeinoministeriö, 2019). Kuluttajat arvostavat yhä enemmän kestäviä liiketoimintakonsepteja, kuten vastuullista vaatetuotantoa ja kierrätysmuotia, ilmastoystävällisiä ravintoloita ja ekokampaamoja.

Vihreällä yrittäjyydellä tarkoitetaan luontoa kestävästi resurssinaan hyödyntävää mikroyrittäjyyttä. Tämä sisältää erilaisia luonnontuotteisiin ja -palveluihin liittyviä toimialoja: luontomatkailu, luonnonkosmetiikka, luontoon pohjautuvat hyvinvointipalvelut, elintarvikkeiden ja juomien valmistus sekä  tekstiileihin liittyvät innovaatiot.

Vihreälle liiketoimintamallille ominaista on se, että toiminta vaikuttaa myönteisesti kestävyyden eri osa-alueisiin ja vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vihreät mikroyrittäjät hyötyisivät rohkeiden ja raikkaiden liiketoimintamallien kehittämisestä alan hyvin perinteisten liiketoimintamallien rinnalle. Erilaiset digitaaliset ja osuustoiminnalliset liiketoimintamallit, vuokraaminen ostamisen sijaan, kierrätysmateriaalien tehokkaampi hyödyntäminen sekä erilaiset voittoa tavoittelevan ja yleishyödyllisen toiminnan yhdistelmät ovat esimerkkejä toimialalle sopivista kestävistä liiketoimintamalleista, joita ei ole täysimittaisesti hyödynnetty.

Tällä hetkellä vihreiden yrittäjien kapea liiketoimintaosaaminen estää kuitenkin jalostamasta innovatiivisia ideoita kannattavaksi ja kestäväksi liiketoiminnaksi sekä kysyntään vastaavaksi tuotetarjonnaksi. Vihreitä arvoja ei ole integroitu osaksi liiketalouden koulutusta, eikä luonnonvara- tai ympäristöalan koulutus pureudu syvällisesti liiketoiminnan kehittämiseen. Tämän vuoksi ammatillista koulutusta tulee uudistaa ja tätä kautta vahvistaa vihreiden yrittäjien tarvitsemaa liiketoimintaosaamista.

Uusi täydennyskoulutuskokonaisuus vastaa yrittäjien tarpeisiin

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) edistää ekologista kestävyyttä keskisen Itämeren yhteisessä Interreg NatureBizz -hankkeessa (1.3.2018–31.10.2020). SAMKin koordinoima hanke lisää vihreiden mikroyrittäjien räätälöityä ja kohdennettua koulutustarjontaa, joka mahdollistaa näiden yrittäjien liiketoiminnan kehittämisen heidän omien luontoarvojensa mukaisesti. Tällöin liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen.

Ensimmäiseksi hankkeessa tunnistettiin vihreiden yrittäjien liiketoiminnan osaamistarpeet haastattelemalla yrittäjiä ja alan kehittäjäorganisaatioita (n=73) Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Tämän jälkeen yhteisten osaamistarpeiden pohjalta luotiin uusi täydennyskoulutuskokonaisuus. Koulutuskokonaisuus pilotoidaan keväällä 2020 neljässä maassa vihreää yrittäjyyttä suunnittelevien tai jo toimivien yrittäjien kanssa.

Vihreät arvot ovat tärkeä osa uutta koulutuskokonaisuutta

Yrittäjien ja kehittäjäorganisaatioiden mukaan vihreässä yrittäjyydessä ja liiketoiminnassa korostuu liiketoiminta, jossa yhdistyvät luonnonvarat, talous ja yhteiskunta. Yrittäjillä on vahva kiinnostus yhteiskunnan ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan, ja liiketoimintaan liittyy vahvasti luonnonarvojen korostaminen, hyvinvoinnin tuottaminen ja kaupallinen tavoite. Ihmisten fyysinen ja henkinen hyvinvointi sekä luonnonmukainen elämä ovat vihreille yrittäjille tärkeitä arvoja, myös eläinten hyvinvointiin kiinnitetään huomiota.  Lisäksi yritysten työtekijät ja jopa jälleenmyyjät jakavat samat arvot.

Vahvan arvopohjan vuoksi yritysten tuotteet heijastavat ekologisia ja eettisiä arvoja. Yrittäjät jatkojalostavat luonnon raaka-aineista tuotteita, jotka tekevät hyvää fyysisesti ja henkisesti sekä vahvistavat laajemmin yhteiskunnan hyvinvointia. Innovatiiviset erikoistuotteet kuten puuvedet käyvät kaupaksi, marjajauheet maistuvat maailmalla ja uusin hittiraaka-aine räjähdysmäisesti kasvavan luonnonkosmetiikan valmistuksessa on männynkaarna.

Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).
Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).

Haastatteluiden mukaan tärkeimmät liiketoiminnan osaamistarpeet kohdistuvat näin ollen erityisesti korkean arvonlisän tuotteiden kehittämiseen, kuluttajaviestintään, jakeluketjun hallintaan ja brändin kehittämiseen.  Yrittäjien tulisi jatkojalostaa raaka-aineista kestäviä tuotteita, erilaistaa tuotetarjontaansa hyödyntämällä erilaisia luontoresursseja ja brändätä sekä itsensä, yrityksensä että tuotteensa vahvemmin. Toimiva jakeluketju on puolestaan avain sekä tarvittavien raaka-aineiden saatavuuden takaamiseksi että tuotteiden toimittamiseksi kuluttajien saataville. Kuluttajaviestinnän avulla yritykset kouluttavat kuluttajia tuotteidensa hyödyistä ja käytöstä sekä motivoivat heitä vastuullisiin valintoihin.  Merkittävä osa yritystoimintaa on kuluttajien ohjaaminen ja informointi siitä, miten kestävä elämäntyyli luodaan ja miten hyvinvointia kasvatetaan.

Tunnistettujen osaamistarpeiden pohjalta luotu uusi täydennyskoulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan eri moduulia. Moduulit käsittelevät vihreää yrittäjyyttä, kestävää ja eettistä kuluttamista, tuotteen ja brändin kehittämistä, kuluttajaviestintää, jakeluketjun- ja laadunhallintaa sekä vientiä. Jokainen moduuli sisältää käytännön työkalun liiketoiminnan kehittämiseksi. Moduulikuvaukset ja muut hankkeen tuottamat materiaalit, kuten raportit osaamistarpeista ja käsikirja moduulien sisällöistä, ovat muiden koulutusorganisaatioiden hyödynnettävissä ja ladattavissa hankkeen nettisivuilla.

Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).
Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).

Koulutuskokonaisuuden pilotointiin osallistui noin 60 yrittäjää tai yrittäjyyttä suunnittelevaa neljässä eri maassa. Palaute koulutuksesta oli erittäin positiivista. Avainsana kerätyssä palautteessa oli inspiraatio: liiketoimintaosaamisen lisääntymisen lisäksi osallistujat kokivat inspiroituneensa koulutuksessa ja saaneensa motivaatiota omaan yrittäjyyteensä erilaisten yritysesimerkkien kautta.

Kirjoittajat

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Jaana Ruoho, KTM, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu, jaana.ruoho(at)samk.fi


Pro luonnonkosmetiikka ry. (2019). Luonnonkosmetiikka-alan kasvu kiihtyy. Tiedote 20.3.2019.

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2019). Luonnontuotealan toimialaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Toimialaraportti 2019:32.

Pelottaako digi? – työntekijöiden näkemyksiä digitaalisuuden mukanaan tuomista muutoksista ja niihin liittyvistä osaamistarpeista

Kirjoittajat: Taru Lehtimäki & Merja Sinkkonen.

Työelämä on murroksessa. Työelämää kuvaa väestön ikääntyminen, globalisaatio, kaupungistuminen ja digitalisaatio. Työn luonne muuttuu ja teollisen työn sijaan tehdään yhä enemmän tieto- ja palvelutyötä. Myös yrittäjyyden ja palkkatyösuhteen välisen eron ennustetaan hämärtyvän.

Puheenvuorossamme pohdimme digitalisaation mukanaan tuomia muutoksia sote-alan työtehtäviin. Pohdintamme perustuu SoteNavi-hankkeessa toteutettuun alkukyselyyn (2017), johon saimme 185 vastausta. Vastaajat olivat pienten ja keskisuurten sote-alan yritysten ja järjestöjen työntekijöitä ja esimiehiä. Osana hankkeen alkukyselyä oli avoin kysymys: Millaisia muutoksia arvelet digitalisaation tuovan omaan työhösi? Vastausten pituus vaihteli yhdestä sanasta muutamaan lauseeseen.

Ensimmäisenä havaintonamme oli, että vastaajat uskoivat digitalisaation muuttavan työtään. Ensisijaisesti muutosten uskottiin kohdistuvan tiedon tallennukseen, tiedon kulkuun ja saavutettavuuteen sekä viestintään ja tiedottamiseen. Digitaalisen tiedon käsittelyn uskottiin toisaalta nopeuttavan työtä, mutta toisaalta tietokoneella tai mobiililaitteella käytetyn ajan uskotaan lisääntyvän. Tähän liittyi digitaalisen osaamisen vaade ja pelko omien taitojen riittämättömyydestä. Uusien järjestelmien ja toimintatapojen oppimiseen liittyi paljon epävarmuutta. Kansallisten toimintatapojen pelättiinkin hankaloittavan työtä digitaalisesta käsittelystä huolimatta.

Asiakkaiden näkökulmasta digitalisaation uskottiin tuovan uusia yhteydenottokanavia, toimintamuotoja ja aivan uudenlaisia palvelumuotoja. Toisaalta pelättiin, että työstä katoavat ihmisten auttamisen ja kohtaamisen mahdollisuudet ja epäiltiin, että kaikille digitaaliset palvelut eivät sovi. Vastaajat kuvasivat palveluita kehitettävän liian usein teknologia edellä.

Työn näkökulmasta vastaajat kuvasivat arjen työn helpottuvan, työtehtävien laajentuvan ja työn vaikuttavuuden seurannan parantuvan. Tähän liittyi työkyvyn ja tehon seuraamisen pelkoa ja riittämättömyyden tunteita. Digitalisaatio nähtiin kuitenkin mahdollisuutena oppia uutta ja kehittää omaa työtä. Palaverikäytänteiden uskottiin muuttuvan vaivattomammaksi tiedon jakamisen, ohjeiden saavuttamisen ja etäkokouskäytänteiden yleistyttyä.

Teknisten taitojen näkökulmasta erilaisten ohjelmistojen opetteluun käytettävän ajan epäiltiin vievän aikaa myös jatkossa. Vastaajat uskoivat, että useat järjestelmät muuttuvat tai vaihtuvat nopean teknologian kehityksen vuoksi lähivuosina. Kansallista ohjausta ja yhteen toimivia järjestelmiä toivottiin samalla, kun pelättiin sen lisäävän byrokratiaa ja tietoturvariskejä.

SoteNavi -hankkeen osallistujat näkivät digitalisaatiossa paljon mahdollisuuksia, mutta odotettuun muutokseen liittyi myös pelkoja niin oman työn kuin asiakkaiden näkökulmasta. Uuden oppimisen tulisikin kyselyn perusteella olla monipuolista ja laaja-alaista sisältäen aihealueita yksittäisten taitojen tai teknologioiden ohjaamisesta työn muutoksen ymmärrykseen. Oppimista voidaan tukea mahdollistamalla opiskelu monialaisesti, käsittelemällä työn muutosta positiivisten tulevaisuuskuvien luomiseksi sekä tarkastelemalla tuotettuja palveluita asiakaslähtöisesti esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin.

SoteNavi-hankeesta tarkemmin https://sotenavi.turkuamk.fi/

Kirjoittajat

Taru Lehtimäki, sh, TtM, lehtori, TAMK taru.lehtimaki(at)tamk.fi

Merja Sinkkonen, HM, YTT, YAMK-koulutuspäällikkö, TAMK merja.sinkkonen(at)tamk.fi