DRAFT-tiimit innovoivat mikrorahoituksen tuella 

Kirjoittajat: Kirsi Taskinen, Marja-Liisa Ruotsalainen, Heikki Immonen. Kuva: Jussi Ratilainen

Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto ovat tarjonneet syksystä 2012 saakka opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen mahdollisuuden kokeilla erilaisia liikeideoita ja ns. yhteiskunnallisia innovaatioita mikrorahoituksen tuella. Karelia-amk:ssa ideoidun Draft-ohjelman toimintamalli on yksinkertainen: Ohjelmaan mukaan haluavat tiimit lähettävät sähköpostilla lyhyen kuvauksen omasta ideastaan. Esikarsinnan parhaat tiimit esittelevät ideansa Draft-raadille, joka valitsee kehityskelpoisimmat ideat mukaan ohjelmaan.

Tiimeiltä odotetaan hyvää valmistautumista ennen raadin eteen astumista. Riittämättömästä valmistautumisesta kertoo esimerkiksi se, että raati onnistuu googlaamalla löytämään vastaavan tai paremman version ideasta esityksen aikana alle kahdessa minuutissa, ilman että tiimi itse mainitsee kyseisen idean esityksessään.

Tuhannen euron kehittämisrahoituksen saa vuosittain noin 20 tiimiä. Ohjelmassa tiimejä valmennetaan ja tuetaan kehitystyössään, ja parhaimmillaan tiimeillä on mahdollisuus saada mikrorahoitusta yhteensä 4000 euroa. Kehitystyö on sivutoimista, ja tiimit voivat käyttää Draft-rahoitusta erilaisiin hankintoihin kuten prototyyppien komponentteihin sekä koemarkkinointi- ja matkakuluihin.

Kuva 1. Draft-ohjelma lukuina syksystä 2012 lähtien.

Karelia-amk menestyi Draft-ohjelmallaan Valtioneuvoston kanslian, Arene ry:n ja ammattikorkeakoulujen järjestämällä valtakunnallisella Kokeileva Suomi -kiertueella syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Draft äänestettiin kokeilijoiden kesken järjestetyssä videohaasteessa parhaaksi kokeiluksi ja palkittiin toukokuussa AMK-päivillä Kajaanissa. Draft-ohjelman video on katsottavissa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=AQWbLKBp-QQ

Yritysyhteistyö on Draft-ohjelman suola ja sokeri

Draftia rahoittavat Karelia-amk, Itä-Suomen yliopisto, William ja Ester Otsakorven Säätiö sekä Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO. Draft-raadissa äänivaltaa käyttävät korkeakoulujen lisäksi pohjoiskarjalaisten yritysten, Joensuun Tiedepuiston Yrityshautomon, Tekesin sekä opiskelijajärjestöjen edustajat. Draft-ohjelman hyviä tuloksia selittää tiivis alueellinen yhteistyö mm. yrityshautomon kanssa, jonne moni tiimi jatkaa Draft-vaiheen jälkeen. Esimerkkejä tällaisista nupullaan olevista menestystarinoista ovat www.trainer4riding.fiwww.modti.comwww.carecare.fiwww.havusport.fi ja www.connax.io.

Joensuun seudulla on runsaasti innovaatiotoiminnasta innostuneita yrityksiä, jotka haluavat osallistua uusien kehittämisideoiden sparraamiseen tiimien esityksiä arvioivan Draft-raadin jäseninä. Yrittäjät ja kehittämisen asiantuntijat kokevat työnsä vaihtuvina tuomareina antoisana, koska näin he saavat olla edistämässä uusien potentiaalisten startup-yritysten syntyä ja tarjoamassa yhteistyötä ensimmäisten joukossa. Tällainen toiminta tukee myös vahvasti oppilaitosyhteistyötä ja edistää myönteistä työnantajamielikuvaa yrityksistä.

Draft-rahoituksella kohti yrittäjyyttä

Kuva 2. Ekaterina Miettinen ja Maria Saastamoinen muodostavat Draft-tiimin, joka suunnittelee Joensuun keskustaan yksilöllistä hotellia. Kuva: Kirsi Taskinen.

Yksi uusimmista Draft-tiimeistä suunnittelee Joensuun keskustaan yksilöllistä hotellia, jonka jokainen uniikki huone kertoisi omaa tarinaansa Pohjois-Karjalasta. Idean takana ovat Karelia-ammattikorkeakoulussa työskentelevät tutkimusasiamies Maria Saastamoinen ja projektipäällikkö Ekaterina Miettinen, joiden tavoitteena on täydentää maakunnassa jo tarjolla olevia laadukkaita elämys-, hyvinvointi- ja kulttuuripalveluita ja tarjota matkailupalveluja yhteistyössä niiden palveluntuottajien kanssa.

Draft-raadille tehty pitchaus avasi tiimille ovet Joensuun Tiedepuiston yrityshautomoon, josta löytyi ideaa eteenpäin vieviä verkostoja. Draft-rahoituksen tukemana Saastamoinen ja Miettinen hiovat nyt liiketoimintasuunnitelmaansa ja etsivät yhteistyökumppaneita.

Kirjoittajat

Kirsi Taskinen, FM, projektikoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu, kirsi.taskinen(at)karelia.fi
Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)karelia.fi
Heikki Immonen, FM, yrittäjyyden yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu, heikki.immonen(at)karelia.fi

 

Lypsylove edistää maaseudun hyvinvointia 2025?

Kirjoittajat: Johanna Hautamäki, Annukka Tapani, Minna Sipponen, Leila Kakko.

Artikkeli kuvaa käytännön esimerkin kautta, miten ammattikorkeakoulu voi toimia työelämän kehittämiskumppanina hyvinvointipalvelujen ideoinnissa. Yhteistyössä Centria AMK:n, Lapin AMK:n ja TAMKin välillä toteutettiin Tulevaisuuden hyvinvointia tuottavat palvelumallit maaseutualueella vuonna 2025 –työpaja osana TKI-osaajavalmennusta. Restonomiopiskelijat osallistuivat työpajaan, jossa he ideoivat tulevaisuuden hyvinvointipalveluja maaseutuympäristöön palvelumuotoilun keinoin.

Työpaja sijoittuu osaksi pidempää ennakointiprosessia, jota Centrialla toteutetaan yhteistyökumppanin ProAgria Keski-Pohjanmaan kanssa AppSim hankkeessa. Prosessi käynnistyi toivottavan tulevaisuuskuvan määrittelystä, minkälainen olisi maaseudun tulevaisuus vuonna 2025. Tulevaisuuskuvat täydentävät ProAgrian strategiaa, mihin suuntaan palvelutarjontaa ja osaamista tulisi kehittää.  Tulevaisuuskuvia syntyi kolme: ”Teknologia integroitu arkeen”, ”Se on hyvä elämäntapa” ja ”Lähellä kaikkea”. Mukana tulevaisuuskuvia luomassa olivat ProAgrian työntekijät, asiakkaat ja ne, jotka eivät saa elantoaan maaseudusta.

Tulevaisuuskuvia laadittaessa tunnistettiin vahva vastasignaali kaupungistumiselle ja globalisoitumiselle, lokalisoituminen ja maaseudun merkityksen kasvaminen. Esille nousi kysymys, miksi viedä maaseutua kaupunkiin kattopuutarhojen ja muiden keinotekoisten ratkaisujen avulla, kun esimerkiksi uudet teknologiset ratkaisut mahdollistavat palveluiden saavutettavuuden maaseudulle.

Restonomiopiskelijoilta ideoita sähköisiin ja paikallisiin kohtaamisiin

Kuva 1. Restonomiopiskelijoiden ideointia, miten heidän valitsemansa megatrendi vaikuttaisi vuonna 2025 hyvinvoinnin tuottamiseen maaseudulla.

Restonomiopiskelijoille järjestettiin Tulevaisuuden hyvinvointia tuottavat palvelumallit maaseutualueella vuonna 2025 –työpaja Tampereen ammattikorkeakoululla. Työpajaan osallistui 39 kolmannen vuoden opiskelijaa ”Uudet viisastenkivet ”-opintojaksolla. Opintojaksolla yhtenä tavoitteena on kiinnittää huomiota toimialalla ja yhteiskunnassa oleviin ja syntyviin ilmiöihin, trendeihin ja heikkoihin signaaleihin.

Työpajan tavoitteena oli saada kaupunkilaisten ja eri toimialan edustajien näkökulmaa rikastamaan aiheen käsittelyä, tuomaan tuoreita ideoita ja näkökulmia. Työskentelyä alustettiin Risto Linturin tuottamalla teknologian tulevaisuuden aineistolla ja esittelemällä aiemmin rakennetut Pro Agrian tulevaisuuskuvat.

Työpajan aluksi opiskelijat virittäytyivät ryhmissä aiheeseen vapaamuotoisella keskustelulla, jossa he pohtivat, mitä hyvinvointi on. Seuraavassa vaiheessa he tutustuivat Sitran megatrendeihin ja valitsivat sieltä tärkeimmän megatrendin maaseudun tulevaisuuden hyvinvoinnin tuottamisen kannalta. Ryhmät ideoivat vapaasti aiheen tiimoilta, miten valittu megatrendi vaikuttaisi vuonna 2025 hyvinvoinnin tuottamiseen maaseudulla. Toisessa vaiheessa he jatkojalostivat nousseita ajatuksia siihen, minkälaisilla uusilla palveluideoilla hyvinvointia voitaisiin tuottaa maaseutualueella tulevaisuudessa. Opiskelijat esittelivät tulokset tarinan muodossa.

Kuva 2. Työpajan toisessa vaiheessa restonomiopiskelijat jatkojalostivat nousseita ajatuksia siihen, minkälaisilla uusilla palveluideoilla hyvinvointia voitaisiin tuottaa maaseutualueella tulevaisuudessa.

Työskentelyn tuloksena syntyi kahdeksan palveluideaa. Niistä neljä keskittyi sähköisten palvelujen edistämiseen, kaksi osaamisen ja kohtaamisten lisäämiseen ja kaksi luonnon mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Sähköisiä palveluja tuotteiden ostajien ja myyjien, mutta myös ruuan alkuperän esille tuomiseen, tarjottiin kyläyhteisön omina verkkopalveluina ”Pönde” ja ”Luomujuna” palveluideoissa. ”Luomujunassa” ideana on tilata tuotteita yhdessä ja kuljettaa paluumatkalla ”vaikka Sirkka maalta kaupunkiin”; kuljetuspalveluna voisi toimia robottiauto. ”Pönde” on lisäksi verkkoyhteisö, sen kautta voi myydä esimerkiksi keräämiään mustikoita, mukana on myös seuranhakutoiminto ja tapahtumakalenteri lavatanssitietoineen. Erityisesti yksinäisyyttä ratkaisemaan kehittyi ”Lypsylove” verkkopalveluidea. ”Lypsylovessa” harjoitellaan taitotason mukaan vuorovaikutustaitoja ennen palvelusta löytyvän ”maajussin morsiamen” oikeaa kohtaamista. ”FPS” eli Food Print Service puolestaan ratkaisee ruuan 3D tulostamisen avulla ongelman siitä, että maaseudulta ei aina ehdi ravintolaan syömään.

Kuva 3. Ideoita sähköisiksi palveluiksi.

”TUPA täynnä taitoa” idea keskittyi kohtaamiseen ja osaamisen vaihtoon. Ytimenä oli, että myös kaupunkilaisnuoret voivat avustaa maaseudulla ikäihmisiä esimerkiksi tietotekniikan kanssa, vanhemmat taas voivat siirtää perinnetietoutta nuorille. Kohtaamisia voidaan lisätä myös sillä, että saadaan nopeat kulkuyhteydet maaseutumaisten asujaimistojen ja kaupunkialueiden välille. Ihmiset mieluimmin asuisivat maalla, koska asuminen on siellä halvempaa kuin kaupungissa. Kun alueelle tulee asukkaita, tarvitaan palveluja, palvelut siis luovat palveluja. Tästä syntyi idea ”luo oma palvelusi”.

Kuva 4. Osaamista ja kohtaamisia edistävät palvelut.

”SPA aisti” on luomukylpylä, jonka perusajatus on rauhan, luonnon ja hiljaisuuden kokeminen aistien kautta. ”MeTäs elämyspalvelu” taas tarjoaa seikkailutoimintaa luonnossa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäen.

Kuva 5. Luonnon mahdollisuuksien hyödyntäminen hyvinvointipalvelujen edistämisessä.

Työpajan aikana kerättiin palautetta opiskelijoilta ja lisäksi neljännes osallistuneista vastasi sähköiseen palautekyselyyn.  Palautteen perusteella opiskelijat kokivat työpajan mielekkäänä, erityisesti he arvostivat ohjauksen osallistavaa merkitystä ja motivaatiota. Työpajan työskentelytahti oli vastaajista sopiva, ohjeistusta ja työskentelyä oli sopivassa suhteessa. Työpajaan osallistuneiden opiskelijoiden tulevaisuuden hyvinvoinnin visioista jäi mieleen useimmilla oma aihe ja se että ”riittävästi on tarpeeksi”. Yksi vastaaja kiteyttää kehitettyjen ideoiden pääjuonta: ”Monilla ryhmillä oli ajatuksena korjata tilannetta, että ihmiset eivät joutuisi olemaan tahtomattaan yksin.”

Opiskelijat nostivat positiivisena asiana esille työpajan erilaisuuden, luovuuden ja innovoinnin. Työpajan toteutuksen kehittämiskohteet vaihtelivat aikataulusta työskentelyyn liittyviin yksityiskohtiin. Opiskelijat kokivat tulevaisuuden palvelutuotteiden luonnin myös haastavaksi, kuten eräs vastaaja kommentoi: ”Periaatteessa tämä oli oman mukavuusalueen ja tietämyksen ulkopuolella oleva aihe, mutta oli hyvä haastaa itseään.” Opiskelijat kokivat tarvitsevansa tulevaisuudessa hyvinvointipalveluita tuotettaessa mm. kulttuuriosaamista, ymmärrystä kuntien hyvinvointirakenteesta, tietoa maaseudun ihmisten tottumuksista sekä palvelumuotoilu- ja markkinointiosaamista.

Tulevaisuuden osaamisen ennakointia

Työpajan tuloksia esiteltiin ProAgrialle ja käytiin keskustelua heidän näkemyksistään. Yhteistyö on antanut heille ajatuksia siitä, mikä on tähän työpajaan osallistuneiden nuorten näkökulmasta hyvinvoinnissa tärkeää ja miten he maailmaa rakentaisivat. Nämä tulokset ovat vahvistaneet ProAgrian näkemystä siitä, että keskiössä ovat ihmiset ja teknologia mahdollistaa tämän ytimen ympärille erilaisia esimerkiksi yhteisöllisiä yhteydenpitämisen tapoja. ProAgria tunnisti opiskelijoiden palveluideoista lähtökohtana käytetyt tulevaisuuskuvat, luonnonmukaisuutta ja luontoon paluun arvostamista. ”Hienoja oivalluksia ja jo ihan realistisesti toteutettavissakin olevia ideoita, vaikka annettiin ideointiin vapaat kädet ilman realismin rajoitusta.”

Työelämäkumppanin näkökulmasta saavutettiin uusia ennakoivia näkökulmia oman toimintaympäristön kehitykseen.

Laajemmassa kontekstissa tällä työskentelyllä haettiin uusia suuntia siihen, millaista osaamista tulevaisuudessa ammattikorkeakoulujen tulisi kouluttaa opiskelijoille, jotta he osaavat kehittää uusia palveluita muuttuvassa yhteiskunnassa. Centriassa meneillään oleva laajempi yhteisöllinen ennakointiprosessi ProAgrian kanssa ja tässä kuvattu työpaja osana sitä tuottavat tietoa, jota kaikki osapuolet voivat hyödyntää eri tavoin: näkökulmista hyötyvät yhtä lailla maaseutuyrittäjät, maaseudun yrittäjyyttä kehittävät toimijat kuin ammattikorkeakoulut monialaista tulevaisuuden osaamista ja opetusta kehittäessään. Laajan näkökulman saavuttamiseksi hyvinvoinnin kehittämiseen osallistetaan mukaan sekä opiskelijat ja opettajat että ammattikorkeakoulun TKI-toiminta ja työelämäkumppanit. Työelämäkumppanin näkökulmasta saavutettiin uusia näkökulmia ja ennakointitietoa oman toimintaympäristön kehitykseen. Opiskelijat saivat osallistumisesta kokemuksia kehittämismenetelmistä omassa työssä sovellettavaksi sekä kokemusta työelämälähtöisestä ennakointiprosessista.

Työpajan tulosten pohjalta Centrialla sote-alan YAMK opiskelijat jatkoivat tulevaisuuden hyvinvointia tuottavien palveluiden ideointia omassa työpajassaan Hyvinvointiyrittäjyys -opintojakson osana. ProAgrian osalta tulevissa työskentelyissä yhteistyössä Centrian kanssa tullaan käyttämään tuotettua aineistoa taustamateriaalina tulevaisuuden maaseutuyrittäjyyden ja hyvinvointipalvelujen edistämiselle. TAMKissa ja Lapin amk:ssa työpajatyöskentely tullee osaksi opetustoimintaa, esimerkiksi alustuksessa käytetyt sitran megatrendit tulevat hyödynnetyiksi jatkossakin. Näin ollen  tehdystä kokeilusta on hyötyä niin työelämäkumppaneille, kumppanuuksien rakentamiseen kuin ammattikorkeakoulujen oman toiminnan kehittämiseen.

Kirjoittaja

Johanna Hautamäki, TaM, projektipäällikkö, Centria-ammattikorkeakoulu, johanna.hautamaki(at)centria.fi
Annukka Tapani, VTT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, annukka.tapani(at)tamk.fi
Minna Sipponen, Restonomi (YAMK), lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, minna.sipponen(at)lapinamk.fi
Leila Kakko, MMM, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, leila.kakko(at)tamk.fi

AppSim. 2017. AppSim- Soveltava simulaatiopedagogiikka, digitaalisuus ja palvelumuotoilu osaamisen kehittäjinä. Haettu 15.1.2017 osoitteesta www.centria.fi/appsim

Sitra. 2016. Megatrendikortit 2016. Haettu osoitteesta 15.1.2017 http://www.sitra.fi/julkaisut/Muut/Megatrendikortit.pdf

TKI-osaajavalmennus 2016-2017. Haettu osoitteesta 15.1.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2016/SSR_Osaajavalmennus_esite_2016.pdf

Bioenergiayrittäjyys maatiloilla

Bioenergiayrittäjyyden mahdollisuudet

Käynnissä on hidas siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaan talouteen. Se synnyttää muutoksia tuotannossa. Tässä yhteydessä on otettu käyttöön luonnonvarojen merkitystä korostava käsite luonnonvaratalous. Sen yksi alakäsite biotalous tai vihertalous, kuten sitä myös kutsutaan, kuvaa biopohjaisiin, uusiutuviin prosesseihin liittyviä tuotanto- ja arvoketjuja. Bioenergian tuotanto on yksi viime vuosien puhutuimmista biotaloutta toteuttavista tuotannon aloista. Sen nähdään liittyvän ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, energian saannin varmistamiseen ja maaseudun toimeentulon haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Bioenergian tuotanto voi tukea maatilan muuta tuotantoa energiaomavaraisuutta lisäämällä, tai se voi synnyttää uutta yritystoimintaa energia-alalla. Liiketoimintamahdollisuudet riippuvat paljon tilakohtaisista ja alueellisista tekijöistä. Yritystoiminnassa on tavoitteena ja välttämättömänä edellytyksenä liiketaloudellinen kannattavuus, johon päätöksenteko tähtää nojaten tilakohtaisiin ja aluetekijöihin (kuva 1). Maatiloilla on keskimäärin suuret energiaresurssit, metsää, peltoa ja usein kotieläimiä, monipuolista osaamista sekä koneita, kalustoa ja muuta pääomaa. Paikallisten energiaresurssien hyödyntäminen ja laajamittainen energiayrittäjyys tarvitsevat tuekseen kuitenkin myös hajautettua energiajärjestelmää tukevaa energiapolitiikkaa, ja maatilayrittäjät tarvitsevat tukea ja neuvontaa liiketoiminnan käynnistämiseksi ja kehittämiseksi. Näihin kaikkiin vaikuttavia muutostekijöitä ovat ainakin globaalit tekijät kuten ilmastonmuutos ja maailmantalouden, erityisesti energian hinnan ja saatavuuden näkymät, sekä teknologian kehitys, jota myös edellä mainitut tekijät vauhdittavat. Energiamarkkinoiden kehitys vaikuttaa lähes kaikkiin päätösprosessin osiin, ja sillä on luonnollisesti suuri merkitys bioenergia-alan yritystoiminnan edellytyksiin.

Kuva 1. Maatilayrittäjän bioenergiapäätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä.

Maatilat käyttävät puuta lämmitykseen, mutta tila voi tuottaa energiapuuta myös myyntiin, polttopuuta omakotiasujille tai mökkiläisille tai toimia vaikka hakkeen toimittajana tai hakeurakoitsijana. Rypsistä ja muista öljykasveista on mahdollisuus tuottaa biodieseliä, ja ruokohelpi ja olki voidaan polttaa lämmöntuotannossa. Kotieläintilojen koon kasvaessa mahdollisuudet biokaasun tuotantoon ja jalostamiseen lämmöksi ja sähköksi tai liikennepolttoaineeksi paranevat. Maatilat voivat käyttää biokaasua koneissaan ja myydä sitä tulevaisuudessa asiakkaille biokaasuautojen yleistyessä. Maatila voi myös mädättää alueen biojätteitä ja olla näin bioenergiantuotannon ohella samalla osa alueen jätteenkäsittelyketjua. Energiantuotantoon liittyy todennäköisesti tulevaisuudessa yleensäkin monipuolinen sivuvirtojen hyödyntäminen. Myös erilaiset integroidut ratkaisut, joissa maatilojen bioenergiatuotantoa yhdistetään muuhun uusiutuvan energian tuotantoon tulevat yleistymään.

Lämpöyrittäjyys on hajautetun energiantuotannon muoto, jossa lämpöyrittäjä tuottaa lämpöä kiinteistölle. Maatila voisi tulevaisuudessa tarjota lämpöyrittäjäpalveluja kokonaisille kylille tai ehkä jopa tuottaa sekä kylien tarvitsema lämpö että sähkö pienen kokoluokan yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon yksiköillä. Eikä mahdoton olisi ajatus myöskään liikennepolttoaineen tuottamisesta kylän biokaasulaitoksessa.

Bioenergiayrittäjyys nyt

Bioenergia-ala on vielä kehittymätön yritystoiminnan osa-alue maatiloilla. Maatilojen bioenergiayrittäjyyden innovaatioympäristöjä Pohjois-Pohjanmaalla selvittäneessä tutkimuksessa todettiin bioenergia-alan muodostavan maatiloilla yleensä vain pienen osan tilojen kaikesta toiminnasta, ja siihen käytetty työmäärä oli suuri verrattuna bioenergiasta saatuihin tuloihin. Tiloja, joilla oli bioenergia-alan yritystoimintaa tai jotka aktiivisesti suunnittelivat toimintaa bioenergia- alalla oli alueella vuosina 2006-2007 noin 200, mikä oli noin 3,5 prosenttia alueen maatiloista.

Tutkimuksessa haastatellut maatilayrittäjät (39) voitiin jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, miten he suhtautuivat bioenergia-alan toimintaan ja sen kehittämiseen tilallaan (taulukko 1). ”Sijoittajille” on keskeistä pitkän tähtäimen kehittämisintressi ja siihen liittyvä investointihalukkuus. ”Yrittäjät” odottavat tehdyn sijoituksen tuottavan alusta alkaen, ja näillä tiloilla bioenergia-alan toiminta on usein kasvuhakuista. ”Harrastelijat” ovat puolestaan bioenergia-alalla toimivia maatilayrittäjiä, jotka eivät kuitenkaan ole panostaneet merkittävästi alaan.

Bioenergia-alaan syntyneen kiinnostuksen taustalla maatilayrittäjillä oli monia eri asioita: energiantuotantoon sopivat raaka-aineresurssit, tilan tuotteiden ja energian hintakehitys, tilan oma energiantuotanto maatalouden tukena, työllistyminen tilalla, ympäristötekijät ja henkilökohtainen kiinnostus. Näiden tekijöiden merkitys vaihteli yrittäjätyypeittäin. ”Sijoittajille” oli tyypillistä henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen ja maatalousorientaatio, mikä näkyi myös vahvana kiinnostuksena biokaasuun ja peltoenergiaan, sekä tietoisuus ympäristövaikutuksista. ”Yrittäjillä” tavoitteena oli saada liiketoiminnasta mahdollisimman pian tulosta ja työllistää itsensä. Niinpä he kokivat tärkeänä tuotteiden ja energian hintakehityksen. Heidän kiinnostuksensa suuntautui lähinnä metsätalouteen ja puuenergiaan, jossa on jo suhteellisen vakiintunutta yritystoimintaa. ”Harrastelijat” olivat usein ikään kuin ajautuneet alalle, yleensä polttopuun tuotantoon, kun tilalla oli mahdollisuus tuottaa sitä omasta metsästä, eivätkä he halunneet ottaa riskejä yritystoiminnan kehittämiseksi.

Tehty tyypittely kuvaa myös eroja toiminnan tavoitteellisuudessa ja suhtautumisessa bioenergia-alan tukipalveluihin. ”Sijoittajat” ja ”yrittäjät” käyttävät tukipalveluja avukseen yritystoiminnan kehittämisessä ja toiminta on muutenkin tavoitteellisempaa kuin ”harrastelijoiden” ryhmään kuuluvilla maatilayrittäjillä.

Taulukko 1. Tilaluokkia tyypittäviä ominaisuuksia

Bioenergiayrittäjyyden edistäminen

Bioenergia-alaa on maatiloilla kehitetty lähinnä luonteeltaan tilapäisellä hanketoiminnalla. Hankkeet on kuitenkin yleensä kohdistettu johonkin bioenergiamuotoon. Maatilat tarvitsisivat nykyistä enemmän asiantuntija-apua toiminnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, omien resurssiensa optimointiin ja yritystoiminnan suunnitteluun. Alalle ei ole syntynyt maatilakokonaisuuden ja maatilan eri bioenergiaresurssit yhdessä huomioivia vakiintuneita neuvontapalveluja. Kaikki sektorit hallitsevaa neuvontaa ei ole. Näköpiirissä ei myöskään ole, että jokin organisaatio pystyisi tällaisen asiantuntijaroolin itselleen ottamaan. Tässä tilanteessa maatilayrittäjät tarvitsevat apua kehittämisprosessin hallitsemiseksi ja tilakokonaisuuden huomioimiseksi tässä prosessissa.

Puolueettoman tahon avustuksella tehty katsaus, systemaattinen tiedon keruu ja tilan mahdollisuuksien kartoitus, voisi tuoda maatiloille nykyistä kokonaisvaltaisempia ratkaisuja, joissa tilan energiaresurssit ja muut resurssit sekä muu tuotanto ja yritystoiminta olisi tavoitteellisesti kytketty yhteen. Tällainen toimija voisi auttaa yrittäjää hahmottamaan tilansa toimintavaihtoehdot ja toimia välittäjänä auttaen tarvittavien yhteyksien luomisessa ja tiedon saannissa, ohjata maatilayrittäjä asiantuntijaorganisaatioiden yhteyteen, ja tukea yrittäjää innovaatioprosessin toteuttamisessa.

Toimintavaihtoehtojen hahmottamisessa on tärkeää maatilayrittäjän oppimisprosessi, jota välittäjän, maatilayrittäjän ja mahdollisten muiden tähän osallistuvien tukipalvelujen ja vertaistoimijoiden välisen vuorovaikutuksen tulee tukea. Välitystoiminta voidaan siis nähdä oppimisen, verkostoitumisen ja prosessien tukemisena. Toiminnallisesti se on eriytynyt muista toimialan kehittämistä tukevista palveluista kuten erikoistuneesta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, maatilojen maksullisesta tuotannon, talouden ja liiketoiminnan suunnitteluun liittyvästä neuvonnasta sekä asiointi- ja tietopalveluista ja rahoituspalveluista. Innovaatiopäätökselle välttämättömän, riittävän soveltavan ja maatilakohtaisen, tiedon tuottamiseen innovaation soveltumisesta ja vaikutuksista yritykseen tarvitaan kuitenkin todennäköisesti näiden tarjoamia erikoistuneita asiantuntijapalveluja.

Maatilayrittäjän oppimisprosessin elementit löytyvät tiedon tuottajat, levittäjät, hyödyntäjät ja soveltajat yhdistävästä innovaatioympäristöstä, jota voidaan kuvata Nonakan ja Takeuchin (1995) tiedon luomisen spiraalia soveltaen (kuva 2). Uutta yritystoimintaa suunnitteleva maatilayrittäjä saa virikkeitä, kokemuksia ja esimerkkejä muilta alalla toimivilta yrittäjiltä. Tätä vaihetta oppimis- prosessissa, kun hiljaista tietoa siirtyy yrittäjältä toiselle, kutsutaan sosiaalistumiseksi. Yhdessä alan asiantuntijaorganisaation kanssa tilatieto, vertaiskokemukset ja asiantuntijaorganisaation hallitsema tieto ulkoistetaan näkyväksi tiedoksi, kehittämisongelmaksi. Vertaiskokemukset ovat maatila- yrittäjille tärkeitä. Toisten kokemuksiin ja esimerkkeihin tutustuminen tukee maatilayrittäjää hänen tehdessään päätöstä siitä jatkaako prosessia omalta kohdaltaan ehkä jo merkittävääkin rahallista panosta vaativaan suunnitteluun. Kehittämisongelmaa koskevan tiedon yhdistäminen tutkimus- tietoon ja muuhun käytettävissä olevaan dokumentoituun tietoon tuottaa suunnittelun ja laskelmien avulla ratkaisun ongelmaan. Uuden ratkaisun sisäistäminen käytännössä tuottaa jälleen uutta hiljaista tietoa tilalla. Välittäjä tukee maatilayrittäjää prosessin eri vaiheissa eri tavoin.

Kuva 2. Maatilayrittäjän oppimisprosessi Nonakan ja Takeuchin (1995) tiedon luomisen spiraalimallia soveltaen.

Tässä tilanteessa, jossa maatilayrittäjällä ei ole käytettävissään puolueetonta, samanaikaisesti maatilakokonaisuuden ja maatilan kaikki bioenergiaresurssit hallitsevaa tukipalvelua, välittäjälle olisi tarvetta bioenergiayrittäjyyden vauhdittajana. Välittäjä auttaisi innovaatioprosessin hahmottamisessa ja toteuttaisi maatilayrittäjän näkökulmasta ”yhden luukun” periaatetta, mikä helpottaa prosessin käynnistämistä. Välittäjän tehtäviksi maatilojen bioenergia-alan innovaatiotoiminnassa voidaan kiteyttää osallistuminen maatilan mahdollisuuksien arviointiin ja verkostojen rakentamiseen – vertaisverkostojen ja asiantuntijayhteyksien luomiseen, joissa kokemukset ja tieto välittyvät yrittäjän käyttöön – sekä innovaatioprosessin hahmottamiseen ja tukemiseen. Välittäjä tukisi maatilayrittäjän vuorovaikutteisia oppimisprosesseja maatilan toiminnan uudistamisen eri vaiheissa.

Kirjoittaja

Tuomo Pesola, FT, MMM, yliopettaja, tki-päällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, tuomo.pesola@oamk.fi

Nonaka, I. J. & H. Takeuchi (1995). The knowledge-creating company. How Japanese companies create the dynamics of innovation. Oxford University Press, New York – London.

Pesola, T. (2012). Maatilojen bioenergiayrittäjyyden innovaatioympäristöt Pohjois-Pohjanmaalla. Väitöskirja. 193 s. Nordia Geographical Publications 41: 1. Uniprint, Suomen yliopistopaino Oy. Oulun yliopisto.