Taina Laivola, Reija Anckar & Laura Rinta-Jouppi
Tutkimuksemme uusmaalaisten pk-yritysten oppimisen ja vihreiden työelämäinnovaatioiden vaiheista rohkaisee yrittäjiä ja ekosysteemissä toimivia asiantuntijoita ja korkeakouluopettajia yhteistyöhön vihreän siirtymän muutoksen ja oppimisen edistämiseksi. Tutkimuksessa tunnistettiin yrittäjien vihreän siirtymän vaiheet ja muotoiltiin vihreät askeleet kohti kestävää liiketoimintaa.
Yrittäjien ääni esiin
Pohdimme myös, miten korkeakoulu voi työskennellä yritysten ekosysteemin osana ja välittäjänä verkostoitumisessa. Korkeakoulu pystyy tukemaan alueen yrityksiä vihreän muutoksen mahdollistajana. Vihreä siirtymä haastaa yrityksen ekosysteemin oppimaan ja rakentamaan uudenlaista toimintaa. Tutkimus saattaa yrittäjien äänen kuuluviin toisille yrittäjille ja suurelle yleisölle. Esittelemme aineiston pohjalta myös sitä, miten käytännössä lähteä kestävään ja vastuulliseen bisnekseen.
Vihreän siirtymän innovointi ja oppiminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä
Vihreä siirtymän haasteet ovat yrityksille viheliäisiä ja monimutkaisia ongelmia, koska ilmiön vaatimat innovaatiot ja kehittäminen edellyttävät uusia toimintatapoja. Kun innovoidaan ja uudistetaan ajattelutapaa, pitäisi liiketoiminnan silti olla kannattavaa. Tämä vaatii taitavaa muutosjohtamista, jossa sidosryhmät ovat mukana (Almeida & Wasim 2023; Kahn 2018; Sitra ja Deloitte. 2022). Osaamista pitää jakaa, oppimista mahdollistaa ja yhteistyötä kehittää ja johtaa jatkuvasti. Ekoinnovaatioilla pyritään tuomaan lisäarvoa asiakkaille ja yrityksille samalla kun ne vähentävät ympäristövaikutuksia.
Almeida & Wasim (2023) jakavat ekoinnovaatiot
- ympäristöteknologioihin
- organisatorisiin ekoinnovaatioihin
- tuotteen/prosessin ekoinnovaatioihin ja
- vihreisiin innovaatiojärjestelmiin.
Ekoinnovaatioiden kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä. Myös asiakkaiden käyttäytyminen on tärkeää, sillä ilman heitä ei ole kannattavaa liiketoimintaa.
Green Steps – innovaatioiden, resilienssin ja vihreän osaamisen vahvistaminen -hankkeessamme kohderyhmänä olivat mikroyrittäjät ja myös yksinyrittäjät. Vastoin yleistä oletusta monet pk-yritykset ovat innovatiivisia ja kasvuhakuisia (Baumann & Kritikos 2016; Moon & Walmsley & Apostolopoulos 2022). Tutkimuksen, kehittämisen, innovaation ja tuottavuuden välinen yhteys pätee myös mikroyrityksiin.
Pk-yritysten käsitteet ja kieli ovat erilaisia kuin suuryrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Yhteistyössä kuitenkin iso yritys saa pieneltä yritykseltä ketterää ja divergenttiä ajattelua ja pienemmät vastaanottavat ison yrityksen osaamista ja verkoston resurssia. (Albats ym. 2020; Baumann & Kritikos 2016; Klewitz & Hansen 2014; Kahn 2018.) Pk-yritysten merkitys työllistäjänä ja talouden mahdollistajana on suuri koko Euroopassa (Suomen Yrittäjät 2023; Airaksinen ym. 2015.)
Korkeakoulun roolin tunnistaminen vihreän siirtymän ekosysteemissä
Käytimme hankkeessamme palvelumuotoilua yritysten vihreiden innovaatiokokeilujen mahdollistamiseen. Aminoffin & Pihlajamaan (2020) mukaan kokeiluihin perustuva toiminta mahdollistaa yrityksen oppimisen, joka on keskeinen prosessi reagoida ympäristön muutoksiin.
Innovaatioita edeltää aina organisaatioiden oppiminen, mikä helpottaa sopeutumista muutoksiin, kuten asiakkaiden tarpeisiin tai teknologiseen kehitykseen. Yrityksen oppimista on johdettava uudella tavalla. (Aminoff & Pihlajamaa 2020; Kurdve ym. 2020.)
Rizosin ym. (2016) mukaan pk-yritysten ympäristötietoisuus on ollut vielä ohutta. Tiedon, teknologiaosaamisen sekä pääoman puute hidastavat muutosta. Myös ulkoiset tekijät, kuten valtion tuen puute ja ympäristölainsäädännön vaikeaselkoisuus, ovat usein kehittymisen esteitä (Rizos ym. 2016).
Vihreää ajattelutapaa ja yrityskulttuuria voidaan kuitenkin edistää esimerkiksi toimimalla verkostoissa, mistä syntyy oppimista ja tiedonjakamista. (Haaja 2020; Harmaala 2018; Hilmersson & Hilmersson 2021; Kurdve & Bird & Laage-Hellman, 2020). Yritys voi tunnistaa vihreän imagon edut liiketoiminnalleen ja toimia kestävästi ja vastuullisesti asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa.
Tutkimusten (Ben Arfi ym. 2018; Spender ym. 2017) mukaan innovaatioyhteistyö on tehokkaampaa vihreiden innovaatioiden kuin ei-ympäristöinnovaatioiden kohdalla. Korkeakoulut ja muut tahot (kuten hautomot, pääomasijoittajat ja suuryritykset) ovat osoittautuneet vihreiden innovaatioiden vaikuttavuuden kannalta merkittävimmiksi kumppaneiksi (Ben Arfi ym. 2018; Heinonen 2022; Spender ym. 2017).
Vertaisten vuorovaikutus ja yrittäjätarinat tuovat yrittäjälle voimavaroja ja tulevaisuususkoa. Erityisesti yksinyrittäjillä ajatusten jakaminen samassa tilanteessa olevien yrittäjien kanssa helpottaa hyvinvointia ja jaksamista.
Yhteistyö korkeakoulujen kanssa tuo työvälineitä yrityksen oppimisen mahdollistamiseen ja opittavaa kestävän kehityksen ilmiöstä ja liiketoiminnasta. (Haaja 2020; Unkari-Virtanen & Aarnio 2023; Luhanka-Aalto 2023; Ruuska 2023; Sandelin 2014). Yhteistyöhön motivoi tarve monialaisiin ympäristöratkaisuihin ja vihreän innovaatiotiedon monimutkaisuus.
Vihrein askelin kohti kiertotaloutta – tiedostamisesta muutokseen
Tutkimuksessa kuvataan yrittäjien ekosysteemiä ja yrittäjyyden olosuhteita vihreässä muutoksessa. Tutkimustulokset perustuvat yrittäjien (5) haastatteluihin (Aaltio & Puusa 2020; Heikkinen 2015) ja haastatteluja täydentävään hankkeen aikaiseen havainnointiin (Paalumäki & Virtanen 2020). Myös tutkijoiden omaa toimintaa ja kokemuksia osana hankkeen ja yritysten ekosysteemiä on tarkasteltu autoetnografisin menetelmin (Tienari & Kiriakos 2020; Uotila 2014). Aineisto analysoitiin temaattisesti ja jaettiin kahdeksaan vaiheeseen ja kategoriaan.
Seuraavan kuvion avulla kuvataan tiivistetysti yrittäjän matka kohti vihreää liiketoimintaa.
Yrittäjäksi ryhtyminen tai liiketoiminnan vihertäminen alkaa ympäristön tilan tiedostamisesta ja tarpeesta tehdä toisin. Ympäristön huomioiminen ja kannattava liiketoiminta aiheuttavat ristiriitaa, mutta sinnikkyys ratkaisee menestyksen. Yrittäjät tarttuvat tilaisuuksiin, mutta ekoinnovaatiot ovat kuitenkin monimutkaisia, jolloin osaaminen ei riitä.
Yrittäjän oman aktiivisuuden merkitys on oleellinen, mutta verkostoja tarvitaan oppimiseen. Tietoa ja suuntaa eteenpäin saa ekosysteemin yrittäjiä tukevilta organisaatioilta, korkeakouluilta ja vertaisilta. Myös asiakkaat tuovat painetta yrittäjille siirtyä ekologisiin palveluihin ja tuotteisiin. Asiakkaan tarve on ratkaiseva, ja siksi asiakkaita on kuunneltava. Siten päästään ideoista käytäntöön. On tärkeää myös oppia löytämään palvelut ja ekosysteemit tehokkaasti.
Yrittäjätarinoissa tulee esille jatkuvan muutoksen ja kehittymisen tarve. Yrittäjä haluaa uudistua, kun hän huomaa vihreään liiketoiminnan mahdollistavan kasvua ja tuloksia. Yrityksen kasvaessa osaamisenkin kasvattaminen on tärkeää. Uudistukset saavat näkyvyyttä, mikä helpottaa rahoituksen ja resurssien kasvattamista.
Mitä tästä opimme?
Yrittäjien osin subjektiiviset tarinat asemoivat yrittäjän oman ja yrityksen paikan maailmassa, jolloin muut voivat samastua osaksi jaettua yritystarinaa. Yrittäjien kertomukset ovat osin yhteneväisiä ja muodostavat kollektiivista ymmärrystä ilmiöstä (Heikkinen 2018). Kertomalla yrittäjyydestä ja jakamalla kokemuksia päästään näkemään ilmiöitä uusin silmin, tiedostamaan sekä omaa ja toisten tapaa toimia osana ekosysteemiä. Yrittäjien tarinat voimaannuttavat muita yrittäjiä, auttavat ymmärtämään oman yrityksen kehitystä ja antavat suuntaa.
Vihreän osaamisen kehittymisen kannalta on tärkeää, että yritysten askeleet vihreässä siirtymässä tehdään näkyviksi. Yritykset ovat varovaisia viestiessään vihreistä ratkaisuistaan, koska ne pelkäävät viherpesun leimaa ja viestintä saattaa unohtua.
Yrittäjiltä tulee hyviä kehittämisehdotuksia siitä, miten viestiä vastuullisuudesta. Esimerkiksi hiilijalanjäljen voisi kertoa tuotteen hintalapussa tai arvonlisäveroa saattaisi alkaa alentaa hiilijalanjäljen mukaan. Myönteinen julkinen keskustelu rohkaisisi kokeilijoita ja toisi lisää osaamista ja yrittäjiä vihreään liiketoimintaan.
Rohkeuden ja luovuuden lisäksi oppiminen on yrittäjien keskeinen prosessi vihreän liiketoiminnan kehittämisessä. Yrittäjä itse on oppinut uudistumaan ja laajentamaan mukavuusaluettaan. Yritys asettaa itselleen tavoitteita ja tunnistaa toimintaympäristön keinoja, joilla ne saavutetaan. Omaa ja yrityksen osaamista arvioidaan kehitysvaiheessa ja sitä löydetään yrityksen ulkopuolelta verkostoitumalla.
Verkostoissa voidaan yhdistää tietopohjia monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteistyössä tutkijoiden, konsulttien, oppilaitosten ja asiakkaiden kanssa saadaan erityisosaamista ja tuoreita näkökulmia (Albats ym. 2020; Chen 2014; Fan ym. 2019; Hilmersson, & Hilmersson 2021). Yrittäjät korostavat verkostojen merkitystä kaikissa kehitysvaiheissa, kuten alkuideoinnissa, rahoituksen löytymisessä ja innovaation vakiinnuttamisessa käytäntöön. Hankkeessa opittiin yhdessä verkostoissa, mikä edistää vihreän liiketoiminnan kehittämistä.
Yrittäjissä löytyi aineiston pohjalta kaksi erilaista orientaatiota vihreään yrittämiseen. Toisten lähtökohta oli ideologinen, jolloin yritystä kehitettiin vähitellen rohkaistuen ja liiketoimintaa kasvattaen. Toinen orientaatiokin perustui ilmastonmuutoksen torjumiseen, mutta yrityksellä oli jo osaamista liiketoiminnan kehittämiseen. Tällöin vihreään muutokseen lähdetään isosti kehittämällä ja hakemalla kansainvälistä kasvua.
Molemmissa orientaatioissa yritysten vihreä siirtymä noudatti samoja vihreiden askelten aiheita. Verkostot ja esimerkiksi erilaisiin kilpailuihin osallistuminen auttoivat tunnetuksi tulemisessa ja rahoituksen hankkimisessa. Näitä verkostoja korkeakoulut voivat tarjota välittäjinä ja osana ekosysteemiä yrityksille.
Hankkeessa havaitsimme myös kokemukseen perustuvia yrittäjäryhmiä: aloittavat, toimintaansa muuttavat ja konkarit. Kokeneet ja tulosta jo tehneet yrittäjät ovat luoneet omat verkostonsa ja jakavat kokemustaan toisille yrittäjille. Naisyrittäjät, maahanmuuttajayrittäjät ja yksinyrittäjät olivat yhteistyöstä kiinnostuneimpia, koska he tarvitsevat yrittäjyyteen enemmän tukea ja kohtaamisia. Näitä eroja täytyy huomioida myös korkeakoulujen yrityspalveluissa.
Totesimme myös korkeakoulujen ja yritysten toiminnassa eroja, jotka on tiedostettava. Yrittäjän suurin resurssipula on aika. Yrityslähtöiset aikataulut, koulutusten muotoilu keskusteleviksi workshopeiksi jalat maassa -asenteella lisäsi yrittäjien osallistumista. Yritysten erilaiset tarpeet tulee huomioida, ja palveluja pitää eriyttää ja jopa henkilökohtaistaa.
Lähestyimme yrityksiä keskustellen esimerkiksi yrittäjäyhdistysten kautta. Tällä strategialla saimme yrityksiä mukaan, vaikka alueella oli monia hankkeita. Hankkeet ovat hyödyllisiä yritysten tarpeisiin muotoiltuna. Paras käytäntömme on yhteiskehittää yrityksissä – eikä etäällä korkeakoulun ehdoilla.
Yrityksillä on vahva tarve olla vihreän kehityksen kärjessä joko oman ideologian tai kasvun näkökulmasta ekosysteemin mahdollistamana. Korkeakoulujen kannattaa terävöittää omaa rooliaan ja osaamistaan ekosysteemeissä ja yritysten tukemisessa. (Fan ym. 2019; Kurdve ym. 2020). Mutta ennen kaikkea kaikki oppivat kehitystyön verkostoissa, sillä ekokehityksessä tarvitaan monialaista tiedon ja taitojen yhdistämistä.
Tutkimus on toteutettu Green Steps -innovaatioiden, resilienssin ja vihreän osaamisen vahvistaminen -hankkeessa.
Kirjoittajat
Taina Laivola, KM, opettajankouluttaja, työnohjaaja ja valmentaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, taina.laivola(at)haaga-helia.fi.
Reija Anckar, KTT, lehtori, Business Coach, Novia ammattikorkeakoulu, reija.anckar(at)novia.fi.
Laura Rinta-Jouppi, MBA, palvelumuotoilija, Laurea ammattikorkeakoulu, laura.rinta-jouppi(at)laurea.fi.
Lähteet
Aaltio, I., & Puusa, A. 2020. Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus.[E-kirja]. Gaudeamus. Helsinki, 127–138.
Airaksinen, A. & Luomaranta, H. Alajääskö, P. & Roodhuijzen, A. 2015. Statistics on Small and Medium-sized Enterprises: Dependent and Independent SMEs and Large Enterprises. Retrieved on January 10th, 2017, from http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Statistics_on_small_and_medium-sized_enterprises.
Albats, E., & Alexander, A., & Mahdad, M., & Miller, K. & Post, G. 2020. Stakeholder management in SME open innovation: Interdependences and strategic actions. Journal of Business Research, 119, 291–301.https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.jbusres.2019.07.038. Luettu 03.07.2023.
Almeida, F. & Wasim, J. (2023). Eco-innovation and sustainable business performance: Perspectives of SMEs in Portugal and the UK. Society and Business Review, 18(1), 28–50. https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1108/SBR-12-2021-0233. Luettu 03.07.2023.
Aminoff, A. & Pihlajamaa, M. 2020. Business experimentation for a circular economy – Learning in the front end of innovation. Journal of Cleaner Production, 275, 124051.https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2020.124051.
Baumann, J. & Kritikos, A. S. 2016. The link between R&D, innovation and productivity: Are micro firms different? Research Policy, 45(6), 1263–1274. https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.respol.2016.03.008.
Ben Arfi, W., & Hikkerova, L. & Sahut, J. 2018. External knowledge sources, green innovation, and performance. Technological Forecasting and Social Change, 129, pp. 210–220. https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.techfore.2017.09.017.
Chen, K. K. 2014. Assessing the effects of customer innovativeness, environmental value and ecological lifestyles on residential solar power systems install intention. Energy Policy 67, 951–961.
Fan, A. & Almanza, B. & Mattila, A. S. & Ge, Li & Her, E. (2019). Are vegetarian customers “green”? Journal of Foodservice Business Research 22 (5), 467–482.
GreenComp. Kestävää kehitystä koskeva eurooppalainen osaamiskehys. 2022. European Union. https://op.europa.eu/o/opportal-service/download-handler?identifier=bc83061d-74ec-11ec-9136-01aa75ed71a1&format=pdf&language=fi&productionSystem=cellar&part= Luettu 04.07.2023.
Haaja, E. 2020. Why do some SMEs engage in joint internationalisation and others do not? Exploring the role of mental images in collective international opportunity recognition. Journal of International Entrepreneurship, 18(1), 15–43.
Harmaala, M-M. 2018. Kiertotalouden ratkaisuilla uusi liiketoimintapotentiaali näkyviin. https://esignals.fi/kategoria/liiketoiminta/kiertotalouden-ratkaisuilla-uusi-liiketoimintapotentiaali-esiin/#551d72f4¨.Luettu 10.5.2023.
Heikkinen, H. L. 2015. Kerronnallinen tutkimus. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin, 2(4), Jyväskylä: PS-kustannus. 149–167.
Heinonen, U. 2022. Hyvät yritykset kirittävät vihreää siirtymää. Elinkeinoelämän keskusliitto 3.11.2022. https://ek.fi/ajankohtaista/blogit/hyvat-yritykset-kirittavat-vihreaa-siirtymaa/ eSignals 25.6.2018. Luettu 5.5.2023.
Hilmersson, F. P. & Hilmersson, M. 2021. Networking to accelerate the pace of SME innovations. Journal of Innovation and Knowledge, 6(1), 43–49. https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.jik.2020.10.001.
Kahn, K. B. 2018. Understanding innovation. Business Horizons, 61(3), 453–460.
https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.bushor.2018.01.011.
Klewitz, J., & Hansen, E. G. 2014. Sustainability-oriented innovation of SMEs: A systematic review. Journal of cleaner production, 65, 57–75. https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2013.07.017 Luettu 03.07.2023.
Klewitz, J., Zeyen, A. & Hansen, E. G. 2012. Intermediaries driving eco-innovation in SMEs: A qualitative investigation. European Journal of Innovation Management, 15(4), pp. 442–467. https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://dx.doi.org/10.1108/14601061211272376.
Kurdve, M., Bird., A. & Laage-Hellman, J. 2020. Establishing SME–university collaboration through innovation support programmes. Journal of Manufacturing Technology Management, 31(8), 1583–1604.
https://login.ezproxy.haaga-helia.fi/login?url=https://www.proquest.com/scholarly-journals/establishing-sme-university-collaboration-through/docview/2499028438/se-2?accountid=27436. Luettu 03.07.2023.
Luhanka-Aalto, R. 2023. Miten innostua yrittäjyyteen: Yrittäjäpolun ilot, opit, unelmat ja yllätykset. BoD-Books on Demand.
Moon, C., & Walmsley, A., & Apostolopoulos, N. 2022. September. EntreComp and GreenComp for Entrepreneurship. What is the ‘Real’Relationship? In European Conference on Innovation and Entrepreneurship. Vol. 17, No. 1, pp. 726–732.
Paalumäki, A., & Vähämäki, M. 2020. Havainnointi organisaatiotutkimuksessa. Teoksessa A. Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. [E-kirja], 127–138.
Rizos, V., & Behrens, A., & van der Gaast, W., & Hofman, E., & Ioannou, A., & Kafyeke, T. & Topi, C. 2016. Implementation of Circular Economy Business Models by Small and Medium-Sized Enterprises (SMEs): Barriers and Enablers. Sustainability (Basel, Switzerland), 8(11), 1212. https://www.mdpi.com/2071-1050/8/11/1212.
Ruuska, J. 2023. Yhteisöllisen yrittäjyyden oppimiskulttuuri: Muotoiluetnografinen tutkimus. JYU Dissertations.
Sandelin, R. 2014. Russian immigrant entrepreneurship in Finland: Narratives of eight Russian immigrant entrepreneurs. Jyväskylä Studies in Business and Economics 143.
Sitra ja Deloitte. 2022. Kestävää kasvua kiertotalouden liiketoimintamalleista. Käsikirja yrityksille. https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/02/kestavaa-kasvua-kiertotalouden-liiketoimintamalleista-2-1.pdf .Luettu 10.5.2023.
Spender, J., & Corvello, V., & Grimaldi, M. & Rippa, P. 2017. Startups and open innovation: A review of the literature. European journal of innovation management, 20(1), 4–30. https://www.downloadmaghaleh.com/wp-content/uploads/edd/maghaleh/1398/13385-3.pdf.
Suomen Yrittäjät. Yrittäjyys Suomessa. 2023. https://www.yrittajat.fi/yrittajajarjesto/tietoa-yrittajista/yrittajyys-suomessa/ Katsottu 04.07.2023.
Tienari, J., & Kiriakos, C. 2020. Teoksessa A. Puusa & P, Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus.[E-kirja]. Gaudeamus. Helsinki, 127–138.
Unkari-Virtanen, L., & Aarnio, H. M. (2023). Yrittäjän tulevaisuustyökirja.
Uotinen, J. 2014. Autoethnography in media studies – Digitalization of television in Finland, or carrying home cardboard boxes. Teoksessa Fabienne Darling-Wolf (toim.) International Encyclopedia of Media Studies, Vol VII: Research Methods in Media Studies. Malden: John Wiley & Sons, 217–235.
Abstract
Consumers’ lifestyles and green values have been studied diligently (see Chen 2014; Fan et al. 2019; Jiang et al. 2015), but there are few studies conducted from the perspective of entrepreneurs.
Our research on the stages of learning and green working life innovations of SMEs encourages entrepreneurs and experts working in the ecosystem and university teachers to cooperate to promote the change and learning of the green transition. The study identified the stages of entrepreneurs’ green transition and formulated the entrepreneur’s green steps. We also consider how the university can work as a part of the business ecosystem and as an intermediary in networking. The university can support companies in the region as an enabler of green change.
The green transition challenges the company’s ecosystem to learn and build a new kind of operation. The research makes the voice of entrepreneurs heard by other entrepreneurs and the public. Based on the material, we will also present how to start a sustainable and responsible business in practice.
Vastaa