Justiina Halonen
Suuri merellinen öljyvahinko nostettiin tuoreimmassa Suomen kansallisessa riskinarviossa yhdeksi yhdeksästä häiriötilanteesta, joiden todennäköisyyden arvioitiin kasvavan (Sisäministeriö 2019, 64 ja 66). Merellisen öljyvahingon riskiä nostaa lisääntyvä meriliikenne ja aluskokojen kasvu yhdistettynä mm. sääolosuhteiden ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Sisäministeriö (2019, 64–65) arvioi myös nopean teknologiakehityksen tuovan alkuvaiheessaan ennakoimattomia haavoittuvuuksia, joilla voi olla seurannaisvaikutuksia. Työ merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi on vastannut onnettomuusriskin kasvuun ja vahingoilta on vältytty. Ennaltaehkäisevän työn rinnalla varaudutaan kuitenkin myös vahingon torjuntaan.
Ympäristöviranomaiset ovat arvioineet Suomenlahdella tapahtuvan suuren alusöljyvahingon kokoluokaksi noin 30 000 tonnia (Hietala & Lampela 2007, 20; Asikainen 2009, 15). Merellä liikkuu tätä suurempia lastimääriä, aina 150 000 tonniin asti, mutta koko aluksen lastin vuotaminen ei lastisäiliöiden osastoinnin vuoksi ole kovin todennäköistä. Kuitenkin jo 30 000 tonnin öljyvuoto tuottaa arviolta 200 000–500 000 tonnia öljyistä jätettä öljyn sekoittuessa veteen, rantakasvillisuuteen ja maaperään (Asikainen 2009, 37). Keräys- ja puhdistusoperaation ennakoidaan kestävän vuosia. Öljyn aiheuttamien ympäristöhaittojen lisäksi vahingolla voi olla haittavaikutuksia, mm. lähiasukkaiden terveyteen, alueen virkistyskäyttöön, liikennevirtoihin, kalastukseen ja turismiin.
Öljyntorjuntavastuu on Suomessa jaettu Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten välillä siten, että Rajavartiolaitos vastaa öljyvahinkojen torjunnasta aavalla selällä ja pelastuslaitos omalla alueellaan, eli rannikolla, sisävesillä ja maa-alueilla (pelastuslaki 2011/379). Viranomaiset ovat varautuneet öljyntorjuntavastuuseensa öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmilla. Lakisääteisten suunnitelmien rinnalle kaivattiin kuitenkin konkreettisia ja käytännönläheisiä toimintaohjeita. Ammattikorkeakoulun soveltava TKI-työ osoittautui tehokkaaksi työvälineeksi niiden tuottamiseen.
Pelastusviranomaisten ja ammattikorkeakoulun yhteiskehittämisen tuloksena syntyi toimintamalli suuren alusöljyvahingon torjunnan koordinointiin. Toimintamallissa kuvataan koko torjuntatyön prosessi öljyn leviämisen estämiseksi ja keräämiseksi vedestä, rantaviivan suojaamiseksi sekä öljyn keräämiseksi rantaviivalta, maaperän puhdistamiseksi ja öljyjätteen käsittelemiseksi. Lisäksi toimintamallissa kuvataan näihin työvaiheisiin liittyvää logistiikkaa sekä torjuntaoperaation kokonaishallintaan ja torjuntaorganisaation johtamiseen liittyviä osa-alueita, kuten tiedustelua, taloushallintoa, viestintää, työturvallisuutta ja työterveyshuoltoa.
Toimintaohjeet laadittiin ensimmäiseksi Kymenlaakson alueelle 2002–2007. Toimintamalli on tämän jälkeen räätälöity niin Suomenlahdelle, Perämerelle kuin sisävesillekin. Malli on noussut kansallisen toimintamallin asemaan ja Valtiontalouden tarkastusvirasto (2014, 62) myös arvioi sen osana Suomen öljyntorjuntavalmiutta. Tulokset ovat vaikuttaneet myös öljyntorjuntalainsäädäntöön. Työllä on siis ollut vaikuttavuutta. Kehitystyö on myös jatkunut yhtäjaksoisesti tähän päivään ja se on saanut tuekseen uusia työvälineitä: öljyntorjunnan simulaatiomallit saavat pian rinnalleen öljyntorjunnan testaus- ja harjoitusaltaan, joka mahdollistaa täysmittakaavaiset laite- ja menetelmätestaukset. Pitkäjänteinen kehitystyö on luonut ammattikorkeakouluun asiantuntijuutta, jota viranomaiskumppanit edelleen hyödyntävät. Öljyntorjunnan asiantuntijuudelle on myös kansainvälistä kysyntää.
Toimintaohjeiden laadintaan on osallistunut kaikkiaan yli 30 TKI-asiantuntijaa ja opettajaa sekä noin 55 opiskelijaa merenkulun, logistiikan, ympäristötekniikan, liiketalouden, ohjelmoinnin, sosiaali- ja terveysalan sekä viestinnän yksiköistä. Xamkin lisäksi työssä ovat olleet mukana mm. Hämeen ammattikorkeakoulu, Poliisiammattikorkeakoulu, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Kouvolan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Työtä ovat ohjanneet alueen pelastuslaitokset ja ELY-keskukset sekä Rajavartiolaitos, Suomen ympäristökeskus, Liikennevirasto, puolustusvoimat, Metsähallitus, Ilmatieteenlaitos, Maanmittauslaitos ja WWF Suomi.
Laajempi katsaus Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) ja edeltäjänsä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun (Kyamk) öljyntorjuntahankkeiden historiaan on luettavissa artikkelista Öljyntorjuntaosaamisen pitkä oppimäärä – kymmenen hanketta torjuntavalmiuden kehittämiseksi tuoreimmassa Xamkin Logistiikan ja merenkulun TKI:n tutkimusjulkaisussa. Viimeisimpään öljyntorjunnan toimintamalliin voit tutustua SÖKÖSaimaan nettisivuilta.
Kirjoittaja
Justiina Halonen, tutkimuspäällikkö, merikapteeni, justiina.halonen(at)xamk.fi
Lähteet
Asikainen, A. 2009. Merialueilla tapahtuvat öljyalusonnettomuudet. Raportti teoksessa Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma. Taustaraportti. Jätehuolto poikkeuksellisissa tilanteissa. Sivut 9-102. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2009. Kouvola. ISBN (pdf) 978-952-11-3566-8.
Halonen, J. 2019. Öljyntorjuntaosaamisen pitkä oppimäärä – kymmenen hanketta torjuntavalmiuden kehittämiseksi. Teoksessa Halonen J., Potinkara P. (Eds.) 2019. Työtä tulevaisuuteen. Katsaus Logistiikan ja merenkulun tutkimus- ja kehitystoimintaan 2019. Xamk kehittää 94. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Kotka. ISBN (pdf) 978-952-344-209-2. Sivut 118–138. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-209-2 [Viitattu 22.1.2020]
Hietala, M. & Lampela, K. (toim.) 2007. Öljyntorjuntavalmius merellä. Työryhmän loppuraportti. Suomen ympäristö 41/2007. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2007. ISBN 978-952-11-2913-1.
Pelastuslaki 2011/379, 28.12.2018/1353 muutoksineen. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379#L5P36a [Viitattu 22.1.2020]
Sisäministeriö 2019. Kansallinen riskiarvio 2018. Sisäministeriön julkaisuja 2019/5. Sisäministeriö, Helsinki 2019. ISBN 978-952-324-245-6. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161332 [Viitattu 22.1.2020]
Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2014. Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallinta ja vastuut. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 2/2014. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN (pdf) 978-952-499-256-5.
