UAS Journal – kymmenes vuosi yhdessä avointa ja vastuullista amk-julkaisutoimintaa

Kirjoittaja: Ilkka Väänänen.

Täsmälleen samana maaliskuun 16. päivänä tämän numeron ilmestymisen kanssa julkaistiin vuonna 2011 suomalaisten ammattikorkeakoulujen yhteisen UAS Journal -verkkolehden ensimmäinen numero. Vietämme siis parhaillaan lehden 10-vuotisjuhlavuotta, jonka teemana on yhtenevästi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n tämän vuoden toiminnan yhden painopisteen mukaisesti ”kestävä kehitys”.

Ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli suomalaisissa innovaatio- ja oppimisen ekosysteemeissä, joissa tuotamme yhdessä työ- ja elinkeinoelämän, julkishallinnon sekä kolmannen sektorin kanssa uutta käytännönläheistä tietoa ja osaamista koko yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Viestintä on yksi vaikuttavuuden ja hyödynnettävyyden toimintamuodoista. Siihen kuuluvat monikanavainen ja laajapohjainen toiminnallisuus, laadukkaat julkaisut sekä erilaiset asiantuntija- ja kehittäjäverkostot. UAS Journal edistää näitä tekijöitä ja innostaa korkeakoulutoimijoita tekemään moniammatillisesti avointa TKI-toimintaa ja osaamista näkyväksi sekä verkostoitumaan kansallisesti ja kansainvälisesti. Lehden tehtävänä on tukea ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja tehdä vaikuttavuuden “hattutemppu” osaavien ihmisten, yhdessä tekemisen, vuorovaikutuksen sekä julkaistujen artikkelien avulla. Lehti toimii myös ammattikorkeakoulujen yhteisöllisenä kehittämisen foorumina, hankekulttuurin kehittäjänä ja tutkivan työotteen vahvistajana.

UAS Journal haluaa ylläpitää ja kehittää työelämäedustajien, alumnien, korkeakouluhenkilöstön ja -opiskelijoiden ammatillista osaamista. Vuosittain ilmestyy noin 60 artikkelia, joita on tuottamassa lähes sata kirjoittajaa. Yksittäisiä artikkeleja luetaan tuhansia kertoja.

Tämä juhlavuoden ensimmäinen numero on järjestyksessään lehden 38. numero. UAS Journalia edelsivät 2000-luvun alussa Kever- ja Osaaja-lehdet, jotka muuttuivat vuonna 2011 Open Journal System -julkaisualustalla ilmestyväksi OA-julkaisuksi päätoimittajina Mervi Friman ja Riitta Rissanen. Lehti toimii yleistajuisena verkkojulkaisuna avoimen tieteen ja tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Vuosittain neljä kertaa ilmestyvän lehtemme toimituslinja on säilynyt alkuperäisen mukaisena. Se on laajentunut kansainväliseen erikoisnumeroyhteistyöhön eurooppalaisen EAPRIL-järjestön kanssa. Lisäksi olemme lisänneet lehden visuaalisuutta ja muuttaneet taittoa luettavuuden ja selkeyden parantamiseksi. Tavoitteena on julkaista napakan pituisia artikkeleja ja julkaista useampia kirjoituksia. Haluamme vastata ajankohtaisiin aiheisiin ja otamme mielellämme vastaan lehteen liittyvää palautetta sekä kehittämis- ja teemaehdotuksia. UAS Journalin onnistuminen riippuu meistä kaikista. Toteutamme ammattikorkeakoulujen viestintää yhdessä muiden kiinnostuneiden kanssa. Otamme pian käyttöön artikkelien pysyvät urn-tunnisteet ja lisäämme teksteihin käytännön näkökulmia. Tulevaisuudessa on myös tarkoitus tehdä lukijakysely, jonka perusteella voimme kehittää lehden käyttäjälähtöisyyttä ja toimitusprosessia.

Edessäsi olevan ”Ajankohtaista” -teemanumeron suosio oli huima. Saimme ennätysmäärän, yhteensä 60, artikkeliehdotusta. Viime vuoden numeroiden teemoina olivat osaamisperusteisuus ammattikorkeakouluissa, digitalisaatio ja tietohallinnon uusi rooli, tekoäly sekä luovat alat ja innovaatiotoiminta. Pyysimme lähettämään avoimesti kaikenlaisia käsikirjoituksia ajankohtaisista aiheista, ammattikorkeakoulujen monipuolisista toiminnoista ja rooleista yritysyhteistyössä sekä TKI-toiminnassa. Kaikkia tarjottuja juttuja emme valitettavasti pystyneet tässä numerossa julkaisemaan. Nämä julkaistut 22 artikkelia tarkastelevat muun muassa tapoja, joilla ammattikorkeakoulut kehittävät yhteistyötoimintojaan ja palvelujaan, jotka edistävät yritys- ja työelämäyhteistyötä sekä yhteisöjen ja opetuksen tueksi luotuja pysyviä palvelu- ja yhteistyörakenteita.

Kymmenvuotisjuhlanumero esittelee monipuolisesti ammattikorkeakoulujen erilaisiin toimintoihin liittyviä ajankohtaisia aiheita, kuten korkeakoulupedagogiikan ja opintojen ohjauksen kehittäminen, työelämäyhteistyö ja palvelujen kehittäminen sekä TKI-toiminnan ja opinnollistamisen mahdollisuudet. Kiitokset kaikille kirjoittajille ja teematoimittaja Johanna Wartiolle Metropolia-ammattikorkeakoulusta lehden sisällön tuottamisesta! Ette ole vain kirjoittaneet juttuja, vaan teette näkyväksi isoa ja monipuolista kuvaa suomalaisten ammattikorkeakoulujen vahvasta osaamisesta ja tärkeästä roolista sekä soveltavassa tutkimustoiminnassa että käytännönläheisessä kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Vastuullinen tulevaisuus tehdään yhdessä!

Toivotan kaikille lukijoille mielenkiintoisia lukuhetkiä artikkelien parissa koko UAS Journalin 10-vuotisjuhlavuoden aikana!

Kirjoittaja

Ilkka Väänänen, päätoimittaja, UAS Journal

Tutkimus- ja kehittämistyö on jatkuvan oppimisen alusta

Kirjoittajat: Anu Sipilä & Marianne Wegmüller.

Jatkuvan oppimisen ilmiöön ei voi olla törmäämättä. Jatkuva oppiminen on sanapari, joka näkyy ja kuuluu niin virallisissa kuin epävirallisissakin keskusteluissa yhteiskunnan eri tasoilla. Se on myös keskeinen ratkaisu jatkuvan muutoksen hallintaan ja näkyy strategioissa kaikkialla työelämässä. Työpaikoilla mietitään ja kehitetään erilaisia uusia käytäntöjä, joilla oppiminen mahdollistettaisiin jatkumona, jossa sekä yksilö että yritys voisivat hyötyä ja kehittyä.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta (TKI) on aktiivista, kilpailukykyä vahvistavaa yhteistyötä yritysten ja muiden kumppanien kanssa. TKI-hanketyöllä pyritään vaikuttaviin, työelämää ja liiketoimintaa kehittäviin ratkaisuihin muun muassa luomalla uusia käytäntöjä, toimintamalleja ja konsepteja, parhaimmillaan jopa kansainvälisille markkinoille. Hanketyössä vuoden tai kahden ajan toimiva työntekijä irtautuu hetkeksi tavanomaisesta työstään uuteen kehittämisasetelmaan, josta hän tuo yritykseen mukanaan paitsi kehittämistyön varsinaisen tuloksen, myös uusia näkökulmia, kontakteja, ajatusmalleja ja erilaisia mahdollisuuksia.

Työntekijälle, jatkuvalle oppijalle, hanketyö tarjoaa monipuolisen ja haastavan kehittymisen ja oppimisen alustan. Työskentely hankkeessa mahdollistaa tiedon ja osaamisen päivittämisen. Hanketyö on tilaisuus oman asiantuntijuuden syventämiseen tai laajentamiseen kokonaan uudelle alueelle. Sen mukanaan tuomat kohtaamiset tuovat työhön vertaisverkostoja ja parhaimmillaan iloa ja innostusta. Samalla kun hanketyö monipuolistaa työtehtävää, se vie asiantuntijan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Asioiden tekeminen eri tavalla ja uusissa yhteyksissä haastaa omaa ajattelua ja pakottaa olemaan ”lean & agile”. Se jos mikä on jatkuvan oppimisen ydintä.

Maailma ei ole enää yhtä ennalta arvattava kuin aikaisemmin. Tarvitsemme siksi muutosta palvelevaa, joustavampaa asennoitumista ja nopeampaa reagointia kaikessa toiminnassamme. Tämä muutos vaatii yrityksiltä ja yksilöiltä kykyä heittäytyä; johonkin ryhtyessään ei voi olla varma mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään; etukäteen ei voi myöskään tietää, mikä polulla kohdattu osoittautuu myöhemmin merkitykselliseksi. TKI-hankkeet tarjoavat jäsentyneen alustan ja viitekehyksen heittäytymiselle ja muutoksen eteenpäin viemiselle – siis jatkuvalle oppimiselle.

Ammattikorkeakouluissa on jo pitkään tehty tutkimus- ja kehittämistyötä soveltavalla otteella, työelämää kehittäen. Meitä toimijoita on Suomessa paljon ja kukin on omilla ydinosaamisalueillaan kehittänyt omaa osaamistaan ja asiantuntemustaan, mikä tuo tärkeää lisäarvoa yhteistyöhön tutkimuksessa ja kehittämisessä. Työelämäyhteistyö on meillä kaikilla toiminnan keskiössä. Olemme myös oppimisen asiantuntijoita. Tämä yhdistelmä luo oivan alustan strategiselle, muutosta edistävälle, oppivalle ja kehittyvälle työelämäkulttuurille.

Jotta tutkimus- ja kehittämistoimintamme sulautuisi yhä useammin ketteräksi oppimisen alustaksi työpaikoille, tarvitaan vielä keinoja sovittaa oppilaitos- ja hankemaailman rytmi kiihtyvässä muutoksessa olevan työelämän vauhtiin.

Kirjoittajat

Anu Sipilä, tradenomi (ylempi amk), AmO, Coordinator in learning collaboration & Master Study Guidance, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, anu.sipila(at)haaga-helia.fi

Marianne Wegmüller, KTM, RDI communications, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, marianne.wegmuller(at)haaga-helia.fi

TKI-hankkeiden tuloksia toivotaan nykyistä paremmin jakoon

Kirjoittajat: Kaisa Jaalama, Juhani Talvela, Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo, Hanna Lahtinen, Anne Kärki & Seliina Päällysaho.

Avoimen TKI-toiminnan käytäntöjä ja asenteita TKI-toimintaa kohtaan selvitettiin OKM:n rahoittamassa ”Ammattikorkeakoulujen avoin TKI, oppiminen ja innovaatioekosysteemi”-hankkeessa marras–joulukuussa 2018. Kysely oli suunnattu ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan parissa työskentelevälle henkilöstölle, opettajille ja muille asiantuntijoille. Kyselyn tulosten perusteella AMK-henkilöstön TKI-toiminta näyttää olevan jo nyt avoimuuteen pyrkivää. Joissakin avoimen TKI-toiminnan käsitteissä ja toimintatavoissa, kuten aineistojen hallinnan ja tutkimusinfrastruktuurien kohdalla, näyttää olevan tarpeita tuelle ja osaamisen täydentämiselle. Vaikka motivaatiota tiedon julkaisemiseen löytyy, tulosten perusteella TKI-tulosten avoimeksi saattamisen edellytyksiä sekä TKI-tulosten saatavuuden parantamista tulisi vielä edistää.

Tietoa avoimen TKI:n käytännöistä ja tietotarpeista kerättiin ammattikorkeakouluihin jaetulla kyselyllä

Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hanke toteutti marras-joulukuussa 2018 ammattikorkeakouluille laajan verkkokyselyn, joka oli suunnattu TKI-toiminnan parissa työskentelevälle henkilöstölle, opettajille ja muille asiantuntijoille. Kyselyllä kartoitettiin ammattikorkeakoulujen avoimen TKI-toiminnan kannalta keskeisiä tekijöitä, kuten olemassa olevia käytäntöjä ja asenteita TKI-toiminnan avoimuutta kohtaan. Kyselyn avulla haluttiin tuoda avointa TKI-toimintaa entistä paremmin tunnetuksi ammattikorkeakouluissa. Tuloksia on hyödynnetty hankkeen toimenpiteiden suunnittelussa ja yleisen tietotason parantamisessa. Tässä artikkelissa avataan kyselyn keskeisimpiä määrällisiä vastauksia.

Verkkokyselyyn saapui yhteensä 275 vastausta 21 eri ammattikorkeakoulusta. Vastausten määrä per korkeakoulu vaihteli 2–54 välillä. Vastausmäärän mediaani per korkeakoulu oli 13. Kysely laadittiin Webropol-ohjelmalla, ja se sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Vastauksia käsiteltäessä yksittäisten vastaajien anonymiteetti suojattiin.

Vastaajat jakautuivat suhteellisen tasaisesti eri vastaajaryhmien kesken (kuvio 1).

Kuvio 1. Vastaajien jakautuminen ryhmitellyille aloille.

Yli puolelle vastaajista TKI-työ on keskeinen osa omaa tehtäväkuvaa, sillä vastaajista 62 % käytti eniten työaikaansa TKI-toimintaan (kuvio 2). Vastaajien työvuosien määrä ammattikorkeakoulussa/-kouluissa vaihteli. Vastaajissa oli noin kolmasosa (34 %) eli suhteessa eniten niitä, jotka olivat työskennelleet vasta joitakin vuosia (0–5 vuotta) ammattikorkeakoulussa/kouluissa. Toisaalta myös 16 vuotta tai enemmän työskennelleitä oli vastaajissa noin kolmasosa (34 %). Vähiten vastaajia oli 10–15 vuotta työskennelleissä (10 % vastaajista). (Kuvio 3.)

Kuvio 2. Työtehtävä, johon yksittäinen vastaaja käyttänyt eniten työaikaa vuoden aikana.

Vajaalla kolmasosalla (29 %) vastaajista korkein suoritettu tutkinto oli tohtorin tai lisensiaatin tutkinto. Yli puolet vastaajista (59 %) oli suorittanut maisterin-, 11 % vastaajista kandidaatin- ja 1 % opistotason tutkinnon.

Kuvio 3. Vastaajien työskentelyvuodet ammattikorkeakoulussa/-kouluissa.

Vastaajista 37 % oli ollut vuoden aikana mukana yhden tai kahden julkaisun julkaisemisessa, 23 % kolmen tai neljän julkaisun julkaisemissa ja 16 % viiden tai useamman julkaisun julkaisemisessa. Noin neljäsosa vastaajista (24 %) ei ollut vuoden aikana ollut mukana julkaisujen tekemisessä.

Verkkokyselyn vastausten tulkintaan sisältyy joitakin rajoitteita. Vastaajat voivat ymmärtää esitetyt väittämät eri tavalla ja vastauksissa on aina kyse vastaajan subjektiivisesta kokemuksesta. Samoin vastaajat saattoivat olla tietosuojatiedotteesta huolimatta varauksellisia vastauksissaan. Nämä seikat tulee ottaa huomioon arvioitaessa tuloksia, joita avataan seuraavassa.

Tulokset: Vastaajilla positiivinen asenne avointa TKI-toimintaa kohtaan, käytännöt ja kokemus omasta tietotaidosta vaihtelevat

Vastaajien arvio omasta avoimen TKI-toiminnan osaamisestaan vaihteli. Vastaajista reilusti yli puolet (68 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he tietävät mitä avoimella TKI-toiminnalla tarkoitetaan. Toisaalta myös ymmärrys avointen tutkimusaineistojen hyödyntämisestä tutkimuksessa oli yli puolelle vastaajista selvää tai melko selvää (57 % oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa). Lähes yhtä monelle avoimen julkaisemisen periaatteet olivat selviä tai melko selviä.

Toisaalta vain 35 % vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä, että he ymmärtävät datanhallintasuunnitelman idean. Vastaajista vain reilu neljäsosa (27 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he tietävät, mitä TKI-ympäristöille (tutkimusinfrastruktuureille) laadittu avoin käyttöpolitiikka tarkoittaa. Alle puolet vastaajista (48 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että heillä on tarvittava osaaminen toteuttaa avointa TKI-toimintaa. Hieman yli puolet (51 %) vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he saavat tarvittaessa organisaatiostaan apua TKI-toiminnan avoimuuden edistämiseen ja tekemiseen (Kuvio 4).

Kuvio 4. Vastaajien kokemus omasta osaamisesta ja käytössä olevista resursseista.

Yleisesti ottaen vastaajat olivat hyvin myönteisiä avoimen TKI:n toteuttamista kohtaan. Kolme neljäsosaa vastaajista (76 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa, että hankeidean avoin esittely edistää hankkeen suunnittelua. Julkaisujen tuottaminen TKI-toiminnasta ja sen tuloksista koettiin tärkeäksi siinäkin tapauksessa, että lukijakunta jäisi vähäiseksi tai julkaisut eivät tavoittaisi oikeita vastaanottajia (58 % jokseenkin tai täysin samaa mieltä). Vastaajista 67 % oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa, että he voisivat avata TKI-työssä syntyneen aineiston myös muille. Vain 21 % vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä, ettei tahdo jakaa kaikkea TKI-hankkeissa kartuttamaansa tietoa ilmaiseksi, koska se voi olla hänelle itselleen arvokasta.

Kuitenkin 52 % oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että valmiutta avoimuuteen vähentää se, että hankkeissa syntyy mahdollisesti keksintöjä tai muuta arvokasta tietopääomaa. Vain vajaa kolmasosa (29 %) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä, että keksintöjen ja/tai muun aineettoman pääoman omistusoikeudet ja hyödyntäminen on TKI-hankkeissa sovittu jo alun perin niin selkeästi ja kattavasti, ettei niihin liittyvä epäselvyys estä avoimuutta tuloksista kertomiseen ja julkaisemiseen.

Suurin osa vastaajista oli ottanut organisaation ulkopuolisia toimijoita mukaan hankesuunnitelman tekemiseen (lähes 70 % jokseenkin tai täysin samaa mieltä). Lisäksi TKI-tulosten julkaisuja on pyritty kirjoittamaan useampaan eri tason julkaisuun (yli 60 % jokseenkin tai täysin samaa mieltä). Aineistonhallintasuunnitelmaa TKI-hankkeen tutkimusaineistolle oli sen sijaan harvempi ollut mukana tekemässä (jokseenkin tai täysin samaa mieltä 27 % vastaajista). Vain 22 % vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa, että TKI-työtä suunnitellessa vastaaja saa helposti selville, mitä TKI-hankkeita tai muita keskeisiä toimenpiteitä samaan aiheeseen liittyen on aiemmin tehty.

Kuvio 5. Avoimen TKI-toiminnan käytännöt.

Vastaajien tapoja, joilla he levittävät TKI-toiminnan tuloksia julkaisujen lisäksi, selvitettiin monivalintakysymyksin. Perinteiset TKI-viestinnän menetelmät, kuten suora viestintä kohderyhmälle tai henkilöille, yleisötapahtumat ja seminaarit/konferenssit olivat käytetyimmät viestintätavat. Digitaalisista kanavista uutiskirjeet ja Facebook olivat käytetyimmät. (Kuvio 6.) Monivalinnan ulkopuolisissa kommenteissa mainittiin lisäksi mm. esitykset ja näyttelyt, sanomalehdet, messut, LinkedIn ja opetus.

Kuvio 6. Julkaisujen lisäksi hyödynnetyt TKI-tulosten viestintäkanavat.

Vastaajilta kysyttiin myös mahdollisista TKI-toimintaan sidotuista henkilökohtaisista tavoitteista, jotta saataisiin lisätietoa siitä, onko niillä yhteyttä avoimuuteen. Vastaajat valitsivat valmiiksi määritetystä tavoitelistasta 1-3 heille itselleen tärkeintä kohtaa. Uuden tiedon tuottaminen ja jakaminen nousi eniten valituksi tavoitteeksi (143 valintaa). Näin ollen avoin TKI-toiminta periaatteena näyttäisi olevan linjassa sen kanssa, mitä asiantuntijat myös omakohtaisesti liittävät TKI-toiminnan tavoitteiksi. Myös oman alan käytännön kehittämistyön edistäminen (139 valintaa), alueelliseen kehittämistoimintaan osallistuminen (125 valintaa), oman asiantuntijuuden vahvistaminen (114 valintaa) sekä opiskelijoiden työelämävalmiuksien ja oppimisen vahvistaminen nousivat suosituiksi tavoitteiksi TKI-toiminnalle (109 valintaa).

Lopuksi: TKI-tulosten avoimeksi saattamisen edellytyksiä tulee vielä edistää

Vastausten perusteella ammattikorkeakoulun TKI-toiminnassa työskentelevät suhtautuvat myönteisesti avoimuuteen. Silti järjestelmätasolla nähtiin parannettavaa, esimerkiksi aiemmat TKI-hanketulokset olivat valtaosan mielestä huonosti löydettävissä. Tulokset antavat aihetta selvittää tarkemmin, kuinka tiedon omistusoikeuksiin ja hyödyntämiseen liittyvä mahdollinen epäselvyys TKI-hankkeissa haittaa tiedon ja tulosten julkaisemista. Kyselyn tulosten perusteella TKI-tulosten avoimeksi saattamisen edellytyksiä sekä päättyneiden hankkeiden TKI-tulosten saatavuuden parantamista tulisi vielä edistää. Joissakin avoimen TKI-toiminnan käsitteissä ja toimintatavoissa, kuten aineistojen ja tutkimusinfrastruktuurien kohdalla, näyttäisi olevan tarpeita tuelle ja osaamisen täydentämiselle. Motivaatiota tiedon julkaisemiseen näyttää ammattikorkeakouluissa joka tapauksessa löytyvän.

Kiitämme lämpimästi Avoin TKI-toiminta ammattikorkeakouluissa -verkkokyselyyn osallistuneita vastaajia sekä osallistuneita ammattikorkeakouluja ja heidän yhteyshenkilöitään yhteistyöstä kyselyn toteuttamisessa.

Kirjoittajat

Kaisa Jaalama, HTM, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopisto, kaisa.jaalama(at)aalto.fi

Juhani Talvela, TkL, IPR asiantuntija, Aalto-yliopisto, juhani.talvela(at)aalto.fi

Hannu Hyyppä, TkT, professori, dos., Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Marika Ahlavuo, kulttuurituottaja (YAMK), tiedetuottaja, projektipäällikkö, Aalto-yliopisto, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Hanna Lahtinen, FT, johtaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, hanna.lahtinen(at)laurea.fi

Anne Kärki, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, anne.karki(at)samk.fi

Seliina Päällysaho, FT, KTM, tutkimuspäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, seliina.paallysaho(at)seamk.fi

Avoin TKI ammattikorkeakouluissa – tekijöiden näkemyksiä

Kirjoittajat: Juhani Talvela, Kaisa Jaalama, Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo, Seliina Päällysaho, Hanna Lahtinen & Anne Kärki.

Tässä artikkelissa analysoidaan ammattikorkeakoulujen henkilöstön esittämiä mielipiteitä neljään avointa TKI-toimintaa koskevaan teemaan. TKI-toiminnan ja opetustoiminnan integraatio sekä opiskelijoiden tuominen aktiivisemmin mukaan TKI-toimintaan saivat vastauksissa eniten huomiota. Lisäksi tuotiin esiin sekä hyviä käytäntöjä että suurimpia puutteita. Avoimen TKI-toiminnan prosessien organisoinnissa ja johtamisessa on vielä lukuisia haasteita. Luottamuksen puutteeseen liittyvät pelot nousivat vastauksissa esiin ehkä liiankin vahvasti.

Johdanto

Ammattikorkeakoulut ovat keväästä 2015 lähtien kehittäneet avointa toimintakulttuuria Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartan (OKM, 2014) mukaisesti. ”Avoin TKI-toiminta” -käsite lanseerattiin 2016 ”Avoimuuden lisääminen korkeakoulujen käyttäjälähtöisessä innovaatioekosysteemissä” -hankkeessa. Sillä tarkoitetaan avoimien toimintamallien hyödyntämistä organisaatioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (Päällysaho & Latvanen, 2018). Avointa TKI-toimintaa toteuttamalla parannetaan TKI-toiminnan laatua, luotettavuutta ja näkyvyyttä sekä edistetään hankkeiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja innovaatioiden syntyä.

Avoimen toimintakulttuurin osaamista, aineistojen kestävää käyttöä ja tulosten vaikuttavuutta vahvistetaan nyt käynnissä olevassa, Seinäjoen ammattikorkeakoulun koordinoimassa ”Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi” -hankkeessa. Siinä tehty verkkokysely kartoitti suomalaisten ammattikorkeakoulujen valmiuksia, osaamista ja asenteita avoimeen TKI-toimintaan. Kyselyn kvantitatiivinen analyysi julkaistaan toisessa artikkelissa ja tässä keskitytään avoimista kysymyksistä saatujen vastausten tulkintaan.

Avointen kysymysten analyysi

Kyselytutkimukseen sisältyi neljä avointa substanssikysymystä, joissa vastaajia pyydettiin kertomaan vapaamuotoisesti kysymyksen teemaan liittyvistä ajatuksistaan. Saadut vastaukset jakautuivat seuraavasti:

Taulukko 1: Avoimet kysymykset ja vastausten määrä

KysymysVastauksia
Kerro hyväksi kokemistasi avoimen TKI-toiminnan käytännöistä87
Miten opiskelijat voitaisiin kytkeä mukaan avoimen TKI-toiminnan tekemiseen ja/tai sen tulosten hyödyntämiseen114
Miten erilaisten TKI-toimijoiden välistä avoimuutta voitaisiin edistää91
Muita mahdollisia asioita, joita haluaisit kommentoida sekä palaute kyselystä63

Vastaukset anonymisoitiin, analysoitiin ja koodattiin sisältöä kuvaavilla yhdellä tai useammalla koodilla. Koodit tyypiteltiin ylemmän tason käsitteiksi johtopäätösten tekoa varten. Seuraavissa kappaleissa avataan tarkemmin eri käsitteisiin liittyviä vastauksia.

Vaikka kysely koski ”avointa” TKI-toimintaa, 355 vastauksesta vain 71 käsitteli suoraan tätä aihetta muiden vastausten sivutessa ammattikorkeakoulussa toimimisen laajempia haasteita ja TKI-toimintaa yleisemmin. Taulukossa 2 on listattu koodit, jotka kytkeytyvät vähintään 10 eri henkilön antamaan vastaukseen.

Taulukko 2: Yleisimmät koodit ja montako kertaa niitä on käytetty

KoodiViittauksia
TKI ja OPS integrointi38
Harjoittelupaikkoja, ONT, kurssitöitä27
Luottamus pitää olla ja säilyä21
Opintoprojektit20
Johtaminen kuntoon18
Avoin julkaiseminen17
Verkostoitumistilaisuudet17
Tietoa pitää jakaa avoimesti15
Kehitettävä standardeja ja prosesseja14
Ei ole hyviä käytäntöjä13
TKI tehtävistä opintopisteitä13
Yhteiset pelisäännöt13
Tilaisuuksia joissa kerrotaan tuloksista ja/tai tuotetaan ideoita12
Avoimet aineistot käyttöön11
Henkilökohtaiset tapaamiset11
Opettajat mukaan sekä suunnitteluun että tekemiseen11
Ajan ja/tai resurssien puute heikentää TKI toimintaa10
Avoin TKI ohjeet ja prosessit10

TKI ja OPS integrointi

TKI-toiminnan ja opetuksen välinen jännite nousi esiin useissa vastauksissa. Yhtäältä muistutettiin opetuksen olevan ammattikorkeakoulun päätehtävä ja toisaalta toivottiin opettajien aktiivisempaa osallistumista TKI-toimintaan. Vastaukset tarjosivat hyviksi koettuja käytänteitä tai ideoita ja ehdotuksia yhteistyön lisäämiseksi. Teemaan toivottiin selkeyttä, kuten ilmenee mm. seuraavista sitaateista:

”Kirjoittamalla OPSiin selkeästi, missä opintojaksoissa toteutetaan TKI-integrointi.”

”Hankkeeseen on suunniteltu, opetussuunnitelmaan istuva osuus.”

”Kurssien ja opettajien parempi hyödyntäminen TKI-toiminnassa.”

Tämä aihe tuotti myös kriittisiä näkemyksiä:

”TKI voisi katsoa peiliin. Onko se edes kiinnostunut, että mitä ko. oppilaitoksessa opetetaan?”

”TKI-toimintojen pitäisi pohjautua OPSiin, ei TKI-väen omiin intresseihin tai siihen, mille aiheelle helpoiten rahaa saadaan.”

”…minua on erityisesti ohjeistettu pitämään opetustoiminta ja TKI-toiminta visusti erillään toisistaan.”

”… Kannatan TKI-toimintaa mutta mielestäni se ei saisi hämärtää ammattikorkeakoulujen varsinaista ydintoimintaa, joka on koulutus.”

”Hanketyön aikataulut soveltuvat melko huonosti opetuksen kuormituspiikkien kanssa yhteen.”

Konkreettisina ehdotuksina nousi esiin tiedon avoin jakaminen ja yhteisten tilaisuuksien ja tapaamismahdollisuuksien järjestäminen:

”Tietopajatyyppinen joko live- tai webinaari tyyppinen toiminta.”

”Hankkeen tulosten esittely sopivan opintojakson yhteydessä.”

”… tapaamiset seminaareissa. Henkilökohtaisiin tapaamisiin ja verkottumisiin olisi hyvä löytää aikaa.”

Opiskelijat TKI-toiminnassa

Kysymys opiskelijoiden roolista TKI-toiminnassa tuotti eniten vastauksia. Harjoittelupaikat, opinnäytetyö- ja kurssityöaiheet koettiin opiskelijoita parhaiten hyödyntäviksi TKI-osallistumisen muodoiksi:

”Erityisesti ylemmän tutkinnon opiskelijat on mahdollista kytkeä mukaan opinnäytteiden kautta. He ovat jo valmiiksi työelämässä ja heillä on monia kanavia tulosten ja tiedon levittämiseen.”

”Palkallinen harjoittelu hankkeissa on ainoa eettisesti kestävä tapa ottaa opiskelijat mukaan.”

Ja kääntäen myös TKI-hankkeet hyötyisivät opiskelijatyöstä:

”Projektiopintojen tms. kiinnittäminen osaksi hankkeita, opiskelijat tekemään vaikka vain pienen osan esim. jonkun kartoituksen hankkeelle.”

”Esiselvitykset aiheesta ja olemassa olevista hankkeista.”

Hanketyöstä saatavien opintopisteiden määrää ehdotettiin lisättäväksi ja saantia helpotettavaksi. Muutama vastaus pahoitteli sitä, että julkinen rahoitus ei mahdollista TKI-hankkeesta maksettavaa palkkaa, jos opiskelija saa samasta työstä opintopisteitä:

”AMK:illa on jo opiskelijoiden hyväksikäytössä kyseenalainen erityisasema kun opiskelijoille ei lähtökohtaisesti makseta hanketyöstä. … oppilaitoksille erittäin kannattavaa, mutta vääristää markkinoita ja heikentää TKI-toiminnan tulosta opiskelijoiden alempana motivaationa (ilmaistyö).”

Johtaminen ja prosessit

Avoimen TKI-toiminnan prosessit, tukijärjestelmät ja johtaminen vaativat edelleen kehittämistä. Puutteita todettiin ohjeistuksessa:

”Selkeät ohjeet ja sopimusmallit ATT:n osalta opinnäytetöihin.”

”Tiiviimpi yhteistyö, avoimet alustat, yhteiset toimintaperiaatteet ja -mallit.”

Vastaajat kaipasivat myös parempaa johtamista ja johtajuutta. Yhteisen tahtotilan puute, viestinnän sekavuus ja tukirakenteiden puuttuminen heikentävät tekemistä ja aiheuttavat pahaa oloa:

”Johtaminen on suuri haaste amk TKI kentällä. Projektipohjaisen organisaation johtaminen on ihan eri asia kuin perusrahalla toimivan tai liiketoimintapohjalta toimivan organisaation.”

”Organisaatiolla tulee olla yhteinen tahtotila ja kaikille selkeä avoimuus politiikka, jonka kautta asiaa ohjataan. Yhteisten pelisääntöjen luominen yhdessä (ei anneta ylhäältä).”

”… tki-hankeasiat eivät toimi, rakenne vaikea ja johtajilla epäselvät ohjeet ja lehtoreilla ei riitä työaikaa hankkeisiin kun koko ajan tulee muutoksia.”

Luottamus

Vastaajat arvioivat luottamuksen Avoimen TKI-toiminnan peruselementiksi, ja sen tarvetta tai puutetta kommentoitiin useissa vastauksissa. Luottamusta vähentää koettu epäoikeudenmukaisuus ja tietoisuus rahoituksen ja tuloksellisuuden kilpailutilanteesta.

”Mittareiden ja rahoituksen tulisi kannustaa avoimuuteen ja yhteistyöhön, ei kilpailuun=salailuun.”

”… Nyt kilpaillaan ideoista ja hankerahoista, jolloin myös ideoita varastetaan. Näin on ainakin minulle käynyt muutamia kertoja.”

” Joillekin ATT tarkoittaa sitä, että kesken projektin tulisi saada ilmaiseksi toisten keräämät ja maksamat datat tai jopa käsikirjoitukset.”

Luottamuksen lisäämiseen tarjottiin monia ideoita vapaamuotoisesta tapaamisesta organisoituihin tilaisuuksiin ja yhteistyörakenteisiin. Hankekumppaneiden tunteminen ja näihin luottaminen koettiin tärkeäksi:

”Syvemmillä henkilökohtaisilla suhteilla, joissa vallitsee luottamus…”

”Ihmisten pitää oppia jakamaan, luottamaan ja tekemään yhteistyötä. Pitää oppia tuntemaan yhteistyökumppanit.”

”Luottamuksen synnyttäminen erityisesti hankevalmisteluvaiheessa on tärkeää avoimuuden perustana.”

Muita havaintoja

Vastauksissa tuotettiin myös ehdotuksia ja näkemyksiä konkreettisista työkaluista avoimen TKI-toiminnan tekemiseen. Tällaisiksi listattiin mm:

”… avoimen TKI-toiminnan toimintakäsikirja ja toiminnan implementointi käytännön prosesseihin.”

”Organisaatioiden sisäiset tilaisuudet ja tapahtumat, joissa systemaattisesti tiedotetaan/osallistetaan TKI-toimintaan.”

”Avoin kansallinen tietopankki.”

IPR -oikeuksiin liittyvä epävarmuus kiinnitti myös vastaajien huomiota:

”IPR- oikeudet ja työnantajan … oikeuksiensiirtosopimukset eivät kannusta tiedon jakoon. Aiheuttavat myös epävarmuutta siihen, että mitä tietoa saa jakaa ja mitä ei.”

”Koodin jatkokäyttöä helpottaa, kun sopii heti ja aina aluksi opiskelijoiden kanssa lisenssiasiat ja IPR sopimukset kuntoon.”

TKI-työn laatuun kohdistui epäilyjä mutta jatkohankkeiden suunnittelua varten toivottiin kuitenkin päättyneiden hankkeiden tietojen avointa saatavuutta.

Johtopäätökset

Näkemyksiään ja ehdotuksiaan kirjoittaneet vastaajat käsittelevät lopulta melko vähän ”avointa” TKI-toimintaa. Vastausten fokuksen siirtyminen saattaa kertoa siitä, että avoimuus nähdään liittyvän TKI-toimintaan sen yhtenä osana. Voi siis olla, että ”avoin” TKI-toiminta ei ole vielä vahvasti juurtunut ammattikorkeakouluihin. Mutta on myös mahdollista, että kyselyyn vastattaessa muut ajankohtaiset haasteet ovat vain nousseet ”avoimuuden” ohi.

Vastaukset käsittelivät suurelta osin TKI:n ja opetuksen integraatioon liittyviä teemoja, sekä opiskelijoiden osallistamista TKI-toimintaan. Johtamiseen ja organisaation kehittämiseen liittyvät aiheet koettiin myös tärkeiksi. Työkaluja ja käytäntöjä ehdotettiin avoimen TKI-toiminnan vahvistamiseksi.

Luottamuksen tarve korostui kyselyssä ehkä turhankin paljon. Vaikka luottamus on ilmeinen lähtökohta yhteistyölle, se ei kuitenkaan ole avoimen TKI-toiminnan yksinomainen edellytys. Luottamusta vaativan yhteistyön lisäksi avointa TKI-toimintaa edistää mm. avoin julkaiseminen, tutkimusdatan saattaminen avoimesti saataville ja avoin tiedottaminen hankkeen tuloksista.

Kirjoittajat

Juhani Talvela, TkL, IPR asiantuntija, Aalto-yliopisto, juhani.talvela(at)aalto.fi

Kaisa Jaalama, HTM, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopisto, kaisa.jaalama(at)aalto.fi

Hannu Hyyppä, TkT, professori, dos., Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Marika Ahlavuo, kulttuurituottaja (YAMK), tiedetuottaja, projektipäällikkö, Aalto-yliopisto, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Seliina Päällysaho, FT, KTM, tutkimuspäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, seliina.paallysaho(at)seamk.fi

Hanna Lahtinen, FT, johtaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, hanna.lahtinen(at)laurea.fi

Anne Kärki, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, anne.karki(at)samk.fi


Päällysaho, S., Latvanen, J. (2018), Avoimuuden kehittyminen suomalaisissa ammattikorkeakouluissa, Informaatiotutkimus, 37(4), https://doi.org/10.23978/inf.77418 (viitattu 18.1.2020)

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2014), Avoin tiede ja tutkimus 2014-2017 -hanke. Tutkimuksen avoimuudella yllättäviä löytöjä ja luovaa oivaltamista: Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartta 2014–2017, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:20, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-317-0

Taitoja TKI-osaajavalmennuksen keinoin

Kirjoittajat: Mari Salminen-Tuomaala, Juha Hautanen & Sirkka Saranki-Rantakokko.

TKI-osaajavalmennus ammattikorkeakoulujen henkilökunnan osaamisen kehittämisessä

Ammattikorkeakouluilla on vahvaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamista ja tärkeä rooli suomalaisessa tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä, jota on arvioitu myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (Maassen 2012, OECD 2017).  Suomen ammattikorkeakoulut ovat toteuttaneet yhdessä vuodesta 2014 alkaen neljä kertaa EQF-7-tasoista TKI-osaajavalmennusta henkilökunnalleen. Koulutuksen on suorittanut 130 henkilöä. Koulutuksen järjestäjät ovat muodostaneet viiden ammattikorkeakoulun verkoston, jota on johtanut Lapin ammattikorkeakoulu. TKI-osaajavalmennusta ja sitä tuottavaa verkostoa on ohjannut Arenen TKI-valiokunta.

TKI-osaajavalmennuksen tavoitteena on ollut ammattikorkeakoulujen TKI-profiilin vahvistaminen ja käyttäjälähtöisten toimintamallien kehittäminen. TKI-osaajavalmennuksen teemat ovat olleet Tutkimus ja kehittäminen (TK) sekä Innovaatiotoiminta ja kaupallistaminen (IK). Tutkimus ja kehittäminen -opintopolku on sisältänyt moduulit TKI-menetelmät ja projektitoiminta sekä TKI-toiminta oppimisympäristönä. Monialaisen TKI-osaajavalmennuksen tavoitteena on ollut edistää  tutkimus- ja kehittämistoimintaan osallistuvien työntekijöiden hanketyötaitoja ja mahdollistaa kansallista verkostoitumista. TKI-osaamiselle ovat tyypillisiä monitieteinen yhteistyö, käyttäjälähtöisyys sekä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti verkostoitunut toimintatapa. Olennaista on sekä asiakkaiden ja työntekijöiden että sidosryhmien osallistaminen ja sitouttaminen (Toikko & Rantanen 2009).  Käytännönläheinen tutkimus- ja kehittämistoiminta edellyttää avointa dialogia ja hyviä vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja (Syvänen ym. 2015).

Tutkimus ja kehittäminen -polun tavoitteena on ollut tuottaa valmiuksia erilaisten kansallisten ja kansainvälisten projektien toteuttamiseen, TKI-menetelmiin sekä TKI-toiminnan ja opetuksen integraatioon. TKI-osaajavalmennuksessa on sovellettu innovatiivisia pedagogisia menetelmiä ja perehdytty erilaisiin TKI-toimintaa edistäviin oppimisympäristöihin. Valmennettavat ovat myös laatineet Logical Framework -viitekehystä ja projektisyklimallia hyödyntäen konkreettisen hankesuunnitelman. (Salminen-Tuomaala 2018.)

Innovaatioiden ja kaupallistamisen opintopolku oli ammattikorkeakoulujen palvelutarjonnan kehittämiseen liittyvä osa TKI-osaajavalmennusta. Ammattikorkeakoulujen rooliksi on muodostunut niiden olemassaolon aikana työelämäläheisen osaamisen, alueellisten innovaatioiden ja kehittämisen solmukohtina oleminen. Toimiakseen tässä roolissa niiden on täytynyt avautua muuhun yhteiskuntaan.  Ammattikorkeakouluissa on merkittävää osaamista sekä laitteita ja toimintaympäristöjä, jotka on alueellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi saatava muun yhteiskunnan, erityisesti työelämän käyttöön. Ammattikorkeakoulut ovat investoineet osana opetus- ja TKI-toimintaansa henkiseen ja materiaaliseen pääomaan, johon yksittäisillä toimijoilla, kuten pienyrityksillä, ei ole mahdollisuuksia. Tämä tarjoaa mahdollisuuden omaan palvelutoimintaan ja tuottaa arvoa omille sidosryhmille.

Moderneja menetelmiä TKI-osaajavalmennuksessa

Ketterien kehittämismallien hyödyntäminen uusien palveluiden kehittämisessä

Erilaisten palveluiden tarjoaminen ulkopuolisille organisaatioille on ollut usealle ammattikorkeakoululle tuttua toimintaa jo vuosien ajan. Kuitenkin on ammattikorkeakouluja ja yksiköitä, joille tämä on vielä vierasta tai sitä on harjoitettu vähän. IK-polun tavoitteena oli tukea ammattikorkeakouluja uuden innovatiivisen palvelutoiminnan kehittämisessä ja laajentamisessa. Polulla haluttiin paneutua nimenomaan uuden luomiseen, koska toimintaympäristön muutokset vaativat palvelutarjonnan jatkuvaa kehittämistä, innovointia.

Uusien hyödyllisten palvelujen kehittämisessä haluttiin hyödyntää ketteriä, käyttäjäkeskeisiä ja iteratiivisia kehittämismalleja. Kaikki toiminta voidaan johtaa loppukäyttäjään ja hänen saamaansa hyötyyn (mm. ISO 9241-210). Lopullisen hyödynsaajan ja hänen tarpeidensa tunnistamisen lisäksi oleellista toimintamallissa on kehitystyön iteratiivinen luonne. Se tarkoittaa, että hyväksytään kehitystyön aloitusvaiheen epävarmuudet ja odotetaan niiden tarkentumista toiminnan aikaisten varhaisten kokeilujen tulosten kautta. Kokeilujen tarkoitus ei ole niinkään varmistaa ratkaisun toimivuutta vaan sen sopivuutta potentiaalisille käyttäjille. Hyväksytään epäonnistumiset ja pyritään käyttämään niitä mahdollisuuksina oppimiseen ja suunnitelman uudelleen suuntaamiseen.

Valmennusprosessi toteutui muun TKI-valmennuksen kanssa samassa tahdissa. Kullakin osallistujalla oli oma omaan ammattikorkeakouluun liittyvä kehittämiskohde, joka toimi yksilöllisen oppimisen ytimenä. IK-polun toiminnalliseksi viitekehykseksi otettiin liiketoimintakaavio, Business Model Canvas (Osterwalder, 2010).  Liiketoimintakaavion ytimenä on asiakas ja hänelle suunnattu tarjoama. Kaaviossa otetaan kantaa myös toiminnan taloudelliseen kestävyyteen tuloineen ja menoineen sekä tarjonnan tuottamiseen tarvittaviin kumppaneihin, kriittisiin resursseihin ja toimenpiteisiin. Kaavio tuotti kehitettävän palvelun liiketoimintasuunnitelman. Valmennettavat tuottivat ensimmäiset liiketoimintamallinsa valmentajien ohjauksessa, laativat siitä palveludemonstraation ja kokeilivat sitä potentiaalisilla asiakkailla. Valmennuksen aikana toteutettiin kaksi kokeilujen iteraatiokierrosta.

Kuva 1. Liiketoimintakaavio.
Kuva 1. Liiketoimintakaavio.

Muina valmennuksen sisältöinä käytettiin mm. palvelumuotoilua (Mager 2009), Lean Launch Pad -mallia (Blank, Dorf 2012) ja konsultatiivista työotetta (Kalavainen 2013). Toteutus tapahtui sovittuina koko valmennusryhmän ryhmätapaamisina, pienryhmätapaamisina verkossa ja henkilökohtaisina verkko-ohjaustuokioina. 

 Simulaatiovalmennus hanketyötaitojen treenaamisessa

Koska hanketyö voi sisältää kriittisiä vaiheita, niihin on hyvä valmentautua etukäteen (Roger 2008, Thomas & Mengel 2008, Ramazani & Jergeas 2015). Sense (2008) on korostanut hanketyön sosiaalista näkökulmaa ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista hanketyötaitojen opetuksen osana.

Hanketyötaitojen oppiminen edellyttää toiminnallisten opetusmenetelmien soveltamista ja erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä, koska teoreettinen opetus ei anna tuleville hanketyöntekijöille riittävästi taitoja (Ashleigh ym. 2012). Koska hanketyöhön voi toisinaan liittyä haasteellisia tilanteita, sitä on tärkeä opettaa kokemuksellisia ja toiminnallisia opetusmenetelmiä hyödyntäen (Whitty & Maylor 2009). Opetuksessa on olennaista keskittyä vuorovaikutustaitojen edistämiseen (Crawford ym. 2006) sekä opettaa hanketyöhön liittyvien riskien ennakointia ja hallintaa (Hussein 2015) ja tilannetietoisuutta (Mainga 2017).

Simulaatio-opetus soveltuu hyvin hanketyötaitojen harjoitteluun, koska sen avulla voidaan edistää tiimityötaitoja tehokkaasti. Simulaatio-opetuksen avulla on mahdollista kehittää tilanneherkkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja, jotka ovat tärkeitä moniammatillisessa yhteistyössä (Salminen-Tuomaala ym. 2018).

Vuosina 2017 ja 2019 toteutettiin osana TKI-osaajavalmennusta simulaatiovalmennus, jonka tavoitteena oli hanketyöskentelyn haasteellisten tilanteiden hallinnan edistäminen. Ensimmäisen simulaatioskenaarion teemana oli uuden hankkeen aloittamiseen liittyvät haasteet ja oppimistavoitteina tunnistaa hankesuunnittelun käynnistämiseen liittyviä haasteita, löytää avoimen dialogin kautta yhteinen tahtotila ja oppia keinoja kumppaneiden motivoimiseen sekä sitoutumisen edistämiseen. Toisen simulaatioskenaarion teemana oli  hankkeen haasteiden tunnistaminen ja hallinta hankkeesta vastaavan projektipäällikön sairastuessa hankkeen loppumetreillä. Valmennettavat osallistuivat simulaatioihin aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti.

Vuonna 2019 TKI-osaajavalmennuksen hanketyön haasteita koskevaan simulaatiovalmennukseen osallistuneita pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoisesti kokemuksiaan simulaatioista hanketyön opetusmenetelmänä. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Hanketyön haasteita koskevaan simulaatiovalmennukseen osallistuneet valmennettavat kuvasivat kokemuksiaan simulaatio-opetuksesta monitasoisena oppimiskokemuksena. He kuvasivat oppineensa konkreettisia hankeprosessin vaiheisiin liittyviä asioita. Tärkeimpänä oppimiskokemuksena pidettiin syvällistä palautekeskustelua. Simulaatioskenaarion pohjalta toimiminen koettiin oivallisena lähtökohtana hanketyön haasteiden reflektoinnille ja yhteisten kokemusten jakamiselle.  Dialoginen asioiden jakaminen mahdollisti erilaisten näkökulmien esiintuomisen. Valmennettavien mukaan hanketyöskentely vaatii jatkuvaa opiskelua ja metataitojen kehittämistä. He kokivat simulaatiovalmennuksen edistävän hanketyön prosessin vaiheiden hallintaa sekä heidän kasvuaan hanketyöntekijöinä. Valmennettavien mielestä simulaatioilla voidaan edistää sekä aloittelevien että kokeneiden hanketyöntekijöiden taitoja. Hanketyön haasteellisten tilanteiden skenaarioita voidaan hyödyntää valmennettavien mukaan myös työnohjauksellisena menetelmänä. (Salminen-Tuomaala & Koskela 2020.)

Kokemuksia TKI-osaajavalmennuksesta

Vuonna 2019 toteutettiin kyselytutkimus, johon vastasi 48 TKI-osaajavalmennuksen suorittanutta asiantuntijaa. Kyselyn mukaan ammattikorkeakouluissa on hyödynnetty uutta osaamista ja tuettu osaamisen kehittymistä monin tavoin. Kyselyyn vastanneet kokivat saaneensa osaamista erityisesti TKI-menetelmien hallintaan, innovaatiotoimintaan, asiantuntijaroolissa toimimiseen sekä TKI-osaamisen kehittämiseen ja arviointiin. He kokivat saaneensa työkaluja hankeprosessien toteuttamiseen ja ohjaamiseen sekä yhteyksien luomiseen. Monialainen yhteistyö ja kollegiaalinen tiedon jakaminen koettiin tarpeelliseksi.

Kirjoittajat

Mari Salminen-Tuomaala, TtT, yliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, mari.salminen-tuomaala(at)seamk.fi

Juha Hautanen, Diplomi-insinööri, koulutuspäällikkö, opettajankoulutus, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Sirkka Saranki-Rantakokko, HTT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu, TKI-toiminta, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut


Ashleigh, M., Ojiako, U., Chipulu, M. & Wang, J.K. (2012). Critical learning themes in project management education: Implications for blended learning. International Journal of Project Management 30, 153–161.

Blank, S. & and Dorf, B. (2012). The Startup Owner’s Manual – The Step-by-Step Guide for Building a Great Company.

Crawford, L., Morris, P., Thomas, J. & Winter, M. (2006). Practitioner development: From trained technicians to reflective practitioners. International Journal of Project Management 24, 722–733.

Kalavainen, J. (2020). Konsultatiivinen työote, https://moniviestin.jamk.fi/ohjelmat/opetusvideot/konsultatiivinen-tyoote (Luettu 23.1.2020.)

Maassen, P. (2012) Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kansainvälinen arviointi. OECD: Helsinki.

Mager, B. (2009). Touchpoint – A Journal of Service Design Network. ISO 9241-210:2010 Ergonomics of human-system interaction.

Mainga, W. (2017). ”Examining project learning, project management competencies, and project efficiency in project-based firms (PBFs)”, International Journal of Managing Projects in Business 10(3), 454–504.

OECD tilastot. (2017) Selected indicators for Finland. Saatavana: https://data.oecd.org/finland.htm#profileinnovationandtechnology. (Luettu 17.1.2020.)

Osterwalder, P. (2010). Business Model Generation: A Handbook for Visionaries, Game Changers, and Challengers.

Ramazani, J. & Jergeas, G. (2015). Project managers and the journey from good to great: The benefits of investment in project management training and education. International Journal of Project Management 33, 41–52.

Roger, A. (2008). Excellence in teaching and learning project management. International Journal of Project Management 26, 221–222.

Salminen-Tuomaala, M. 2018. Monialainen simulaatio-opetus hanketyötaitojen kehittämisessä. SeAMK-verkkolehti (28.12.2018). https://verkkolehti.seamk.fi/index.php/arkisto/2018/monialainen-simulaatio-opetus-hanketyotaitojen-kehittamisessa/

Salminen-Tuomaala, M. & Koskela T. (2019) Simulaatio-opetus hanketyötaitojen oppimisessa; TKI-OSAAJA -valmennukseen osallistuneiden kokemuksia. Teoksessa Päällysaho, S., Haasio, A., Saarikoski, S. & Uusimäki, S. Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2019: Moninaista osaamista. SeAMK-kokoomateos. (Julkaistu 17.12.2019)

Salminen-Tuomaala, M. & Koskela, T. (2020) How can simulation help with learning project work skills ? Experiences from higher education in Finland. Educational Research. https://doi.org/10.1080/00131881.2020.1711791

Salminen-Tuomaala, M., Rouvala, C., Sankelo, M., Viiala, T. & Vuorenmaa, K. (2018) Hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden kokemuksia simulaatio-opetuksen tarpeista. Hoitotiede 30(4), 310–322.

Sense, A. J. (2008). Conceptions of learning and managing the flow of knowledge in the project‐based environment. International Journal of Managing Projects in Business 1(1), 33–48.

Syvänen, S., Tikkamäki, K., Loppela, K., Tappura, S., Kasvio, A. & Toikko, T. (2015) Dialoginen johtaminen. Avain tuloksellisuuteen, työelämän laatuun ja innovatiivisuuteen. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Thomas, J. & Mengel, T. (2008). Preparing project managers to deal with complexity—advanced project management education. International Journal of Project Management 26, 304–315.

Toikko, T. & Rantanen, T. (2009) Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino.

Whitty, S. J. & Maylor, H. (2009). And then came complex project management. International Journal of Project Management 27, 304–310.

TKI tekee Masterin

Kirjoittajat: Anu Sipilä & Jarmo Ritalahti.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ja opetuksen välisen yhteistyön kehittäminen on ajankohtainen ja tärkeä kehityskohde monissa ammattikorkeakouluissa (kts. Kolehmainen & Lindholm 2019, 5-16; Toivonen ym. 2018, 112-123). Haaga-Heliassa tätä työtä on tehty aktiivisesti master-opetussuunnitelman uudistamisen yhteydessä vuosien 2018 ja 2019 aikana. Yhdeksi uuden opetussuunnitelman tavoitteeksi asetettiin alusta lähtien systemaattisten käytäntöjen kehittäminen TKI-toiminnan sulauttamiseksi opetukseen ja opinnäytetöihin.

Uudesta opetussuunnitelmasta on nyt kokemusta yhden lukukauden ajalta. Master-opinnot Haaga-Heliassa muodostuvat 20 opintopisteestä tutkimus- ja kehittämistyön opintoja, 20 opintopisteestä opiskelijan valitsemia suuntautumisopintoja sekä 20 opintopisteestä vapaasti valittavia opintoja. Lisäksi opiskelijat tekevät 30 opintopisteen laajuisen opinnäytetyön. (kts. Rajakangas-Tolsa & Ritalahti, 2019.) Luomme tässä tekstissä katsauksen siihen, miten TKI tässä opetussuunnitelman kehitysvaiheessa integroituu master-opintoihin.

Master-pedagogiikka ja TKI

Kehittämistyöhön alkuvaiheessa määrittelimme, mitä ymmärrämme master-pedagogiikalla, tavoitteenamme luoda yhteiset raamit ohjaukselle ja opetussisältöjen kehittämiselle.  Yhteisissä keskusteluissa opettajien kanssa master-pedagogiikan tunnistettiin rakentuvan tiimiopettajuudesta, yritysyhteistyöstä, toimialakohtaisuudesta, kansainvälisyydestä, opiskelijalle opintojen aikana kehittyvistä metataidoista sekä TKI-lähtöisyydestä.

Osana pedagogista keskustelua purimme myös auki yhteisen näkemyksen siitä, mitä ymmärrämme TKI:llä master-koulutuksessa. Tilastokeskuksen määritelmä toimii viitekehyksenä määritelmän taustalla, mutta TKI:n ja opetuksen integrointiin liittyvä aiempi keskustelu oli osoittanut, että ”TKI” voidaan käsittää monella tavalla: yhtä hyvin opintojaksoprojekteina yksittäisten yrityskumppanien kanssa kuin laajoina, kansainvälisinä ulkoisen rahoituksen TKI-hankkeina.

Meidän tavoitteemme opetussuunnitelmatyössä liittyivät erityisesti juuri ulkoisesti rahoitettujen TKI-hankkeiden tiiviimpään integroimiseen opetukseen. Master-opiskelijoiden vahva asiantuntijaosaaminen ja yritysverkostot oli tunnistettu liian vähän hyödynnetyksi yhteistyöpotentiaaliksi TKI-hanketyössä. Hankkeissa syntyvä uusin tieto, verkostot ja osaaminen haluttiin vahvemmin osaksi opetussisältöjä ja systemaattisemmin opiskelijoiden ulottuville. TKI-hankeyhteistyötä lisäämällä haluttiin myös vahvistaa opettajien TKI-osaamista ja lisätä sitä kautta osallistuvuutta hankkeisiin. (Kts. Bergström, 2019; Sipilä, 2018.)

TKI-määritelmä avattiin näistä syistä konkreettisella tasolla tekemään näkyväksi myös isompien TKI-hankkeiden roolia opetuksessa. Määritelmän mukaan ”TKI opintojaksolla” on

  • oppimissisältö, joka liittyy ulkoisesti rahoitettuun TKI–hankkeeseen. Se voi liittyä hankevalmisteluun, käynnissä olevaan hankkeeseen tai päättyneen hankkeen tulosten hyödyntämiseen tai
  • oppimissisältö, joka on työelämäkumppanilta toimeksiantona tullut kehittämisprojekti, case tai ratkaistava ongelma, jonka tuloksena syntyy toimeksiantajalle jotain uutta.

Samaan aikaan opetussuunnitelmatyön kanssa Haaga-Heliassa tapahtunut ydinosaamisten määrittely liitti master-opetussuunnitelman ja strategiset ydinosaamiset luontevasti yhteisten teemojen ympärille. Master-tutkintorakenteeseen kuuluvat suuntautumisopinnot rakentuivat ydinosaamisten ympärille. Tämä antoi hyvän lähtökohdan tutkimus- ja kehittämistyön ja opetuksen yhteistyön kehittämiselle.

Yhteistyön uudet muodot

Käynnistimme TKI-hankkeiden ja opetuksen välisen yhteistyön vuosikellon rakentamisella, tavoitteena helpottaa TKI-hankelähtöisten toimeksiantojen tarjoamista esimerkiksi opintojaksoille. Perinteinen ongelma on ollut, että hankkeista tuleville toimeksiannoille ei löydetä kohtuullisessa ajassa sopivaa yhteistyöopintojaksoa opetussuunnitelmasta, koska opintojaksojen toteutukset on lyöty lukkoon jo viikkoja ennen toteutusta. Opintojen vuosikellossa määrittelimme toimeksiannoille kuhunkin periodiin liittyvät deadlinet; milloin viimeistään toimeksianto tulee antaa, jotta se ehditään välittää sopivalle opintojaksolle.

Opiskelijayhteistyön mahdollisuuksia ja vuosikelloa käytiin lukukauden aikana esittelemässä ydinosaamisryhmissä hankevalmistelijoille ja tutkijoille. Heitä kannustettiin tunnistamaan aktiivisesti jo hankevalmisteluvaiheessa mahdolliset tutkimus- ja selvitystarpeet, joissa he voisivat hyötyä opiskelijoiden työpanoksesta. Samalla hanke tai sen valmistelu kytkeytyisi luontevasti opetukseen ja opiskelijat ja opettajat pääsisivät osallistumaan kiinnostaviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Vuosikellon toivottiin tuovan yhteistyöhön suunnitelmallisuutta, jolloin opiskelijaryhmien potentiaali tulisi paremmin hyödynnetyksi.

Toimeksiantojen kokoaminen hanketoimijoilta sekä niiden muotoilussa auttaminen ja eteenpäin välittäminen keskitettiin yhdelle TKI-yhteyshenkilölle, jonka toimenkuva sijoittuu TKI-tukipalveluiden ja master-tiimin välimaastoon. Yhteyshenkilön tehtävänä on välittää toimeksiannot sopiville opettajatiimeille ennen kutakin alkavaa periodia. Ensimmäisen lukukauden aikana yhteistyötä testattiin tutkimus- ja kehittämismenetelmien opintokokonaisuudesta vastaavan opettajatiimin kanssa, sillä useat toimeksiannot soveltuvat luontevasti caseiksi kyseisiin toteutuksiin. Lisäksi menetelmäopintoja toteutetaan joka periodilla useita, jolloin sopivan toteutuksen löytäminen toimeksiannoille on todennäköistä.

Yhteyshenkilö kokoaa hanketoimijoilta myös opinnäytetyöaiheiksi sopivia toimeksiantoja, joista hän viestii yhteisesti kaikille master-opiskelijoille intranetin välityksellä sekä lisäksi henkilökohtaisissa opintojen ohjaustapaamisissa, jotka kuuluvat myös hänen työnkuvaansa. Suuntautumisista vastaavat yliopettajat ohjaavat omien ryhmiensä opiskelijoita näiden tarjolla olevien TKI-aiheiden pariin, mikäli opiskelija ei löydä kehittämisprojektilleen aihetta omasta organisaatiostaan.

Ensimmäiset kokemukset

Toimintamalli on otettu positiivisesti ja kiinnostuksella vastaan sekä hanketoimijoiden että opettajien parissa. Tärkeä, uusien käytäntöjen tuoma hyöty on TKI-hankkeiden saaminen tasavertaisesti kaikkien master-opiskelijoiden ja opettajien ulottuville. Opettajatiimeihin tarjolle tuotavat TKI- toimeksiannot kannustavat myös sellaisia opettajia hankeyhteistyöhön, joilla ei ole aiempaa, omakohtaista kokemusta TKI-hankkeista.

Opintojaksoilla tehtävän TKI-yhteistyön hyväksi puoleksi on myös tunnistettu, että toimeksiannot eivät ”jää roikkumaan” opiskelijoiden vapaaehtoisuuden varaan, kuten opinnäytetyötoimeksiantojen kohdalla usein on tilanne. Toimeksiannosta otetaan varma koppi, kun yhteistyö rakennetaan systemaattiseksi hanketoimijoiden ja opettajatiimien välille. Opintojaksojen toteutussuunnitelmat on pyritty laatimaan niin, master-pedagogiikkaa toteuttaen, että mahdolliset TKI-toimeksiannot voidaan helposti ja ilman lisätyötä leipoa osaksi toteutusta. Samalla resursseihin liittyvä keskustelu käy tarpeettomaksi.

Yhteistyöhön liittyy aina riskejä, kuten epäselvyydet osapuolten vastuissa tai aikatauluissa pysyminen. Riskejä on pyritty tunnistamaan ja minimoimaan selkeällä ohjeistuksella kaikille osapuolille. Ohjeistuksista ja viestinnästä vastaa TKI-yhteyshenkilö. Yhteistyön koordinoimisen keskittäminen yhdelle henkilölle on itsessään vuorovaikutusta ja käytäntöjen kehittämistä edistävä hyvä käytäntö. TKI-yhteyshenkilön työparina toimii TKI-toiminnan kehittämisestä vastaava yliopettaja, joka myös opettaa tutkimus- ja kehittämismenetelmien opintojaksoilla. Näiden tehtävänkuvien kautta rakentuu luonteva yhteys sekä TKI-toimijoihin että opettajiin.

Yhteistyö kannattaa

Uusi opetussuunnitelma on vielä pilotointivaiheessa ja yhteistyön käytäntöjä hiotaan tulevaisuudessa palautteiden ja kokemusten pohjalta. Hanketoimijoille yhteistyö master-opiskelijoiden kanssa tarkoittaa jatkossa yhä parempia mahdollisuuksia löytää arvokkaita osaajia ja lisäkäsiä tiedonkeruuseen, tutkimustyöhön ja erilaisten hanketoimien edistämiseen. Opiskelijoille itselleen TKI-hankkeet ovat parhaimmillaan innostavia, motivoivia ja työelämäläheisiä oppimisympäristöjä, joista avautuu mahdollisuuksia oman asiantuntijuuden syventämiseen ja jopa uudelle työuralle. Opettajalle hanketyö antaa mahdollisuuden kehittää opetussisältöjä ja omaa osaamistaan alan kehityksen kärjessä. (Kts. Alamäki 2019; Isacsson, 2017.) Nämä TKI-yhteistyöstä seuraavat hyödyt innostavat meitä jatkamaan kokeilujamme uusien hyvien käytäntöjen kehittämiseksi.

Kirjoittajat

Anu Sipilä, AmO, Coordinator in learning collaboration & Master Study Guidance, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, anu.sipila(at)haaga-helia.fi

Jarmo Ritalahti, FL, yliopettaja, Head of Master Degree Programme in Aviation and Tourism Business, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, jarmo.ritalahti(at)haaga-helia.fi


Alamäki, A. 2019. Yritysprojektit monipuolistavat oppimista – Näkökulmia ja kokemuksia opetuksen ja TKI-hankkeiden integraatiosta. Haaga-Helia E-Signals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haettu 22.1.2020 osoitteesta https://esignals.haaga-helia.fi/2019/09/24/yritysprojektit-monipuolistavat-oppimista-nakokulmia-ja-kokemuksia-opetuksen-ja-tki-hankkeiden-integraatiosta/

Bergström, H. 2019. Neljä mallia opettajan työuran aikaiseen kehittymiseen ja sen johtamiseen – näkökulmana TKI. Haaga-Helia E-Signals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haettu 22.1.2020 osoitteesta https://esignals.haaga-helia.fi/2019/10/22/nelja-mallia-opettajan-tyouran-aikaiseen-kehittymiseen-ja-sen-johtamiseen-nakokulmana-tki/

Isacsson, A. 2017. Työelämä- ja opiskelijayhteistyötä SCALA –hankkeessa – WIN-WIN-WIN. Haaga-Helia E-Signals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haettu 22.1.2020 osoitteesta https://esignals.haaga-helia.fi/2017/05/17/tyoelama-ja-opiskelijayhteistyota-scala-hankkeessa-win-win-win-2/

Kolehmainen M. & Lindholm, A. (toim.). 2019. TKI-perustainen oppiminen Humakissa. Kartoittava tutkimus ulkoisen rahoituksen hankkeista oppimisympäristöinä. Helsinki, 2019. S. 5-16. Haettu 15.1.2020 osoitteesta https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2019/10/TKI-perustainen-oppiminen-Humakissa-Kolehmainen.M-Lindholm.A.pdf

Rajakangas-Tolsa, J. & Ritalahti J. 2019. Haaga-Heliassa ollaan jo vahvasti jatkuvan oppimisen tiellä. Haaga-Helia E-Signals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haettu 15.1.2020 osoitteesta https://esignals.haaga-helia.fi/2019/11/06/haaga-heliassa-ollaan-jo-vahvasti-jatkuvan-oppimisen-tiella/

Sipilä, A. 2018. Opiskelijasta asiantuntijaksi – miten se tehdään? Haaga-Helia E-Signals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haettu 22.1.2020 osoitteesta https://esignals.haaga-helia.fi/2018/10/19/opiskelijasta-asiantuntijaksi-miten-se-tehdaan/

Toivonen, H., Juvonen, S., Sipilä, A., Lehtinen, R. & Isacsson, A. 2018. Integrating Learning into RDI Activities and Projects within the Context of 3UAS. Julkaisussa Juvonen, S., Marjanen, P., Meristö, T. (toim.), 2018. Learning by Developing 2.0: Case Studies in Theory and Practice. , Laurea Julkaisut 101, Laurea-ammattikorkeakoulu. S. 112-123. Haettu 15.1.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-502-3

Onko tulevaisuus jo täällä – monien mahdollisuuksien robotiikka haastaa AMKien T&K -työn

Kirjoittaja: Tapio Mäkelä.

Sairaalan käytävillä kulkevat logistiikkarobotit tekevät töitä 24/7, sadat teollisuusrobotit hitsaavat autojen koreja väsymättä, ohjelmistorobotit vastaavat toimiston rutiinitöistä, ihmiset etävalvovat kodin turvallisuutta mobiililaitteilla, kiireinen perheenäiti käynnistää kännykällään siivousrobotin lähtiessään töistä ja kotona pihanurmesta vastaa ruohonleikkuurobotti. Robotit, tekoäly ja IoT ovat ujuttautuneet lähes huomaamatta arkeemme niin töissä kuin vapaa-aikana.

Teknologian kehitys on noudattanut pääpiirteissään tutkimusyhtiö Gartnerin hype-käyrää. Uuden (Gartner 2018) hype-käyrän mukaan tekoäly (AI) ja muut uudet digitekniikat määrittävät taloudellis-teknologista kehitystä lähivuosina. Gartner ennustaa AI:n laajentuvan lähes kaikille toimialoille seuraavan 10 vuoden aikana. Myös erilaiset älyrobotit ja tekoälypohjaiset palvelut ovat lähestymässä käyrän huippua. Robotisaatio on yksi yhteiskunnan megatrendeistä. (Dufva 2019)

Teollisuusrobotiikan merkitys on jo nyt niin merkittävä, että massatuotanto ei olisi mahdollista nykyisessä mittakaavassa ilman automaatio- ja robottiteknologiaa. Nämä teknologiat yleistyvät joka vuosi, mikä lisää merkittävästi tuottavuutta ja ylläpitää laatua sekä laskee yksikkökustannuksia (Kokemuksia 2016). Kun tuotantoteollisuus ulosmittaa täyden hyödyn tekoälyn ja robottien sovelluksista, niin neljäs teollinen vallankumous on toteutunut valmistavassa teollisuudessa.

Osaammeko sittenkään hyödyntää uutta teknologiaa

Uusia robotiikan osa-alueita ovat toimistotyön automatisoiva ohjelmistorobotiikka sekä palvelu- ja sosiaalinen robotiikka. Ohjelmistorobotiikka (RPA) on liiketoiminnan toistuvien työtehtävien ja toimintojen automatisointia ohjelmallisesti. Kyseessä eivät ole siis fyysiset robotit, vaan koodattu ohjelmistorobotti. Palvelurobotit taas ovat laitteita, jotka toimivat itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Palvelurobotiikkaa kehitetään erilaisiin hoiva-, avustus- ja kuntoutustehtäviin. Käyttötarkoituksia on yksinkertaisista avustavista ratkaisuista aina terapeuttisiin ja vuorovaikutusta tukeviin sosiaalisiin robotteihin saakka. (Alho, Neittaanmäki, Hänninen, Tammilehto 2019, 4) ”Puhtaan” palvelurobotiikan sovellukset löytyvät tutkijoiden mukaan sieltä, missä taitotasovaatimus on korkea ja missä ratkaistavat tehtävät eivät rutiinimaisesti toistu. (Turja, Särkikoski 2018, 46)

Vaikka robotiikan käyttöönotto yleistyy, niin organisaatiot eivät ole onnistuneet skaalaamaan robotiikkaratkaisuja. Tutkimusyhtiö Deloitten mukaan vain neljä prosenttia yrityksistä hyödyntää useampaa kuin 50 robottia. Prosessien sirpaleisuus ja roboteille tarkoitettujen työtehtävien laaja kirjo ovat tutkimuksen mukaan pääasiasialliset esteet robotiikkaratkaisujen laajemmalle hyödyntämiselle. Lisäksi kehitystyötä hankaloittavat näkemyksen puute robotiikan mahdollisuuksista ja puutteelliset IT-valmiudet. (Deloitte 2018) Kun ammattikorkeakoulun tehtäväksi on jo asetuksessa (932/2014) määritelty työelämää ja aluekehitystä edistävä ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, niin oppilaitoksille tarjoutuu robotiikan hyödyntämisen osalta niin haaste kuin erinomainen mahdollisuus vaikuttavaan kehitykseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tähän haasteeseen on vastattu muun muassa monialaisella Robotti tuli töihin -hankkeella (ESR 1.4.2019–31.10.2021), jonka tuottamaan materiaaliin nyt käsillä oleva kirjoitus perustuu.

Robotisaation merkitystä palveluyhteiskunnalle voi avata yhdellä yksinkertaisella esimerkillä. Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua niin hoitohenkilökunnan palkoista kuin riittävyydestä, vaikka hoitotyötä olisi mahdollista keventää, korvata ja täydentää erilaisilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla. Ainakin 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä pystyttäisiin korvaamaan jo olemassa olevilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla. Muutos voitaisiin toteuttaa nopeasti, sillä nämä sovellukset olisivat otettavissa käyttöön 2–3 vuodessa. Jos robotiikan hyödyntäminen yleistyisi, laskennallisesti kaikki sairaanhoitajat ja lähihoitajat selväisivät nykytöistään nelipäiväisellä työviikolla viisipäiväisen sijaan. Vaihto-ehtoisesti voidaan ajatella, että nykyisten 136 000 hoitotyöntekijän määrää voitaisiin vähentää 27 000:lla. Tai että nykyiset hoitotyön tekijät saisivat robottien avulla tehtyä työt, jotka vastaavat jopa 170 000 hoitotyöntekijän työpanosta. (Kangasniemi, Andersson 2016, 37)

Haasteena asenteet ja organisaatiokulttuuri

Euroopan unionin jäsenvaltioissa 2012 tehdyn asennekyselyn mukaan ihmiset suhtautuvat robotiikkaan positiivisesti, suomalaiset vielä positiivisemmin kuin eurooppalaiset keskimäärin. Ylipäätänsä robottien käyttöä pidettiin hyväksyttävänä, koska ne auttavat ihmisiä. Mutta mitä lähemmäs robotti astuu alueelle, jota pidetään ihmiselle kuuluvana – kuten hoiva – sen epäilevämpiä odotukset ovat. Tiedonvälitykselle ja asennemuutokselle on siis tilaus.

Lisäksi kulttuurinen viive (cultural lag) on haaste robottien hyödyntämisen suhteen ja näkyy esimerkiksi Lappeenrannan yliopiston toteuttamassa kyselyssä, jossa selvitettiin hoiva-alan henkilöstön mielipidettä siihen, mikä eniten hidastaa robottien käyttöönottoa Suomessa. Eniten vaikuttavina asioina nähtiin hoiva-ja hoitokulttuuri, muutosvastarinta sekä pelko robotteja kohtaan. Suurimpina haasteina robottien käytöstä itse hoitotyössä puolestaan nähtiin olevan inhimillisen kosketuksen puute sekä vuorovaikutuksen väheneminen. Raportista tosin käy myös ilmi, että vastaajien suhtautuminen robotteihin on suurilta osin positiivista. (Tuisku, Pekkarinen, Hennala, Melka 2017, 27.)

Robotiikan hyödyntämiseen liittyy myös merkittäviä ja edelleen ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka ovat erityisesti eettisiä mutta osin lainsäädännöllisiä. Näitä ei ole juurikaan yhteiskunnallisessa keskustelussa pohdittu, saati sitten ratkottu. Samoin vastuukysymykset: kuka vastaa, jos hoivarobotti tekee virheen? Suunnittelija, valmistaja, myyjä, palveluntuottaja? Ammattikorkeakouluissa robotiikkaan liittyvä TK-työ on myötäillyt valtavirtaa eli ollut teknologiavetoista. Olisiko ammattikorkeakoulujen syytä ottaa koppi tästä kehittämishaasteesta, sillä eettisten kysymysten pohdinta ja ratkaisuesitykset ovat olleet jo vuosikymmenet esimerkiksi sairaanhoitokoulutuksen ”peruskauraa”. Osaamista siis olisi.

Vaikka Suomi on digitalisaation ja osin robotiikan sekä tekoälyn hyödyntämisessä eurooppalainen edelläkävijä, niin organisaatioiden nykyinen osaaminen ei vastaa robotisaation vaatimuksiin. Kaikkien toimialojen uskotaan muuttuvan radikaalisti teknologisen kehityksen myötä, mutta suuri osa johtajista kokee, että organisaatiosta puuttuu osaaminen ja toimintamallit, joilla voidaan sopeutua nopeisiin kilpailuympäristön muutoksiin. (Parviainen, Kääriäinen, Honkatukia, Federley, 2017; Deloitte 2018) Yritykset joutuvat rakentamaan täysin uusia tapoja organisoitua ja johtaa kyvykkyyksiään. Joten kysymys kuuluukin, hukkaammeko uuden teknologian tuomat hyödyt ja mahdollisuudet vanhakantaisilla organisaatioilla ja johtamisella? Ja miten ammattikorkeakoulut määrittävät roolinsa tässä kehitystyössä, joka on avain Suomen kilpailukyvyn säilyttämisessä?

Kirjoittaja

Tapio Mäkelä, HL, asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, tapio.makela(at)jamk.fi


Alho, T., Neittaanmäki, P., Hänninen, P., Tammilehto, O. 2019. Palvelurobotiikka. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www.jyu.fi/it/fi/tutkimus/julkaisut/tekes-raportteja/tekoaly_ja_palvelurobotiikka.pdf

Deloitte Global Human Capital Trends 2017. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/About-Deloitte/central-europe/ce-global-human-capital-trends.pdf.

Deloitte Global Human Capital Trends 2018. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/at/Documents/human-capital/at-2018-deloitte-human-capital-trends.pdf.

Dufva, M. 2019. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä nro. 162. Sitra, Helsinki.

EVA Raportti Robotit töihin: Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotit-t%C3%B6ihin.pdf

Five Trends Emerge in the Gartner Hype Cycle for Emerging Technologies, Gartner 2018. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www.gartner.com/smarterwithgartner/5-trends-emerge-in-gartner-hype-cycle-for-emerging-technologies-2018/.

Kokemuksia massadatan, omadatan sekä älykkään robotiikan ja automaation osaamistarpeista ja –tarjonnasta, 2016. Liikenne- ja viestintäministeriö, julkaisuja nro. 13, 2016. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78893/13_2016_Massadata.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Parviainen, P., Kääriäinen, J., Honkatukia, J., Federley, M. 2017. Julkishallinnon digitalisaatio – tuottavuus ja hyötyjen mittaaminen. Valtioneuvoston kanslia 10.1.2017. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/3_Julkishallinnon+digitalisaatio+%E2%80%93+tuottavuus+ja+hy%C3%B6tyjen+mittaaminen/49e6b987-6d37-44dd-a86e-cc548fc66760?version=1.0 .

Tikka, T. 2016. Kun kone ottaa ohjat. Kone litistää organisaatiot, mutta myös voimaannuttaa työntekijät. Teoksessa Cristina Andersson (toim.) Robotit töihin: koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Eva raportteja nro. 2, 2016. Helsinki.

Turja, T. Särkikoski, T. 2018. Työpoliittinen aikakausikirja nro.1, 2018, 42-51

Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta ja automaatiosta 02.06.2016. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f804c7484.

Xamk tukena öljyvahinkoon varautumisessa

Kirjoittaja: Justiina Halonen.

Suuri merellinen öljyvahinko nostettiin tuoreimmassa Suomen kansallisessa riskinarviossa yhdeksi yhdeksästä häiriötilanteesta, joiden todennäköisyyden arvioitiin kasvavan (Sisäministeriö 2019, 64 ja 66). Merellisen öljyvahingon riskiä nostaa lisääntyvä meriliikenne ja aluskokojen kasvu yhdistettynä mm. sääolosuhteiden ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Sisäministeriö (2019, 64–65) arvioi myös nopean teknologiakehityksen tuovan alkuvaiheessaan ennakoimattomia haavoittuvuuksia, joilla voi olla seurannaisvaikutuksia. Työ merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi on vastannut onnettomuusriskin kasvuun ja vahingoilta on vältytty. Ennaltaehkäisevän työn rinnalla varaudutaan kuitenkin myös vahingon torjuntaan.

Ympäristöviranomaiset ovat arvioineet Suomenlahdella tapahtuvan suuren alusöljyvahingon kokoluokaksi noin 30 000 tonnia (Hietala & Lampela 2007, 20; Asikainen 2009, 15). Merellä liikkuu tätä suurempia lastimääriä, aina 150 000 tonniin asti, mutta koko aluksen lastin vuotaminen ei lastisäiliöiden osastoinnin vuoksi ole kovin todennäköistä. Kuitenkin jo 30 000 tonnin öljyvuoto tuottaa arviolta 200 000–500 000 tonnia öljyistä jätettä öljyn sekoittuessa veteen, rantakasvillisuuteen ja maaperään (Asikainen 2009, 37). Keräys- ja puhdistusoperaation ennakoidaan kestävän vuosia. Öljyn aiheuttamien ympäristöhaittojen lisäksi vahingolla voi olla haittavaikutuksia, mm. lähiasukkaiden terveyteen, alueen virkistyskäyttöön, liikennevirtoihin, kalastukseen ja turismiin.

Öljyntorjuntavastuu on Suomessa jaettu Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitosten välillä siten, että Rajavartiolaitos vastaa öljyvahinkojen torjunnasta aavalla selällä ja pelastuslaitos omalla alueellaan, eli rannikolla, sisävesillä ja maa-alueilla (pelastuslaki 2011/379). Viranomaiset ovat varautuneet öljyntorjuntavastuuseensa öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmilla. Lakisääteisten suunnitelmien rinnalle kaivattiin kuitenkin konkreettisia ja käytännönläheisiä toimintaohjeita. Ammattikorkeakoulun soveltava TKI-työ osoittautui tehokkaaksi työvälineeksi niiden tuottamiseen.

Pelastusviranomaisten ja ammattikorkeakoulun yhteiskehittämisen tuloksena syntyi toimintamalli suuren alusöljyvahingon torjunnan koordinointiin. Toimintamallissa kuvataan koko torjuntatyön prosessi öljyn leviämisen estämiseksi ja keräämiseksi vedestä, rantaviivan suojaamiseksi sekä öljyn keräämiseksi rantaviivalta, maaperän puhdistamiseksi ja öljyjätteen käsittelemiseksi. Lisäksi toimintamallissa kuvataan näihin työvaiheisiin liittyvää logistiikkaa sekä torjuntaoperaation kokonaishallintaan ja torjuntaorganisaation johtamiseen liittyviä osa-alueita, kuten tiedustelua, taloushallintoa, viestintää, työturvallisuutta ja työterveyshuoltoa.

Toimintaohjeet laadittiin ensimmäiseksi Kymenlaakson alueelle 2002–2007. Toimintamalli on tämän jälkeen räätälöity niin Suomenlahdelle, Perämerelle kuin sisävesillekin. Malli on noussut kansallisen toimintamallin asemaan ja Valtiontalouden tarkastusvirasto (2014, 62) myös arvioi sen osana Suomen öljyntorjuntavalmiutta. Tulokset ovat vaikuttaneet myös öljyntorjuntalainsäädäntöön. Työllä on siis ollut vaikuttavuutta. Kehitystyö on myös jatkunut yhtäjaksoisesti tähän päivään ja se on saanut tuekseen uusia työvälineitä: öljyntorjunnan simulaatiomallit saavat pian rinnalleen öljyntorjunnan testaus- ja harjoitusaltaan, joka mahdollistaa täysmittakaavaiset laite- ja menetelmätestaukset. Pitkäjänteinen kehitystyö on luonut ammattikorkeakouluun asiantuntijuutta, jota viranomaiskumppanit edelleen hyödyntävät. Öljyntorjunnan asiantuntijuudelle on myös kansainvälistä kysyntää.

Toimintaohjeiden laadintaan on osallistunut kaikkiaan yli 30 TKI-asiantuntijaa ja opettajaa sekä noin 55 opiskelijaa merenkulun, logistiikan, ympäristötekniikan, liiketalouden, ohjelmoinnin, sosiaali- ja terveysalan sekä viestinnän yksiköistä. Xamkin lisäksi työssä ovat olleet mukana mm. Hämeen ammattikorkeakoulu, Poliisiammattikorkeakoulu, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Kouvolan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Työtä ovat ohjanneet alueen pelastuslaitokset ja ELY-keskukset sekä Rajavartiolaitos, Suomen ympäristökeskus, Liikennevirasto, puolustusvoimat, Metsähallitus, Ilmatieteenlaitos, Maanmittauslaitos ja WWF Suomi.

Laajempi katsaus Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) ja edeltäjänsä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun (Kyamk) öljyntorjuntahankkeiden historiaan on luettavissa artikkelista Öljyntorjuntaosaamisen pitkä oppimäärä – kymmenen hanketta torjuntavalmiuden kehittämiseksi tuoreimmassa Xamkin Logistiikan ja merenkulun TKI:n tutkimusjulkaisussa. Viimeisimpään öljyntorjunnan toimintamalliin voit tutustua SÖKÖSaimaan nettisivuilta.

Kirjoittaja

Justiina Halonen, tutkimuspäällikkö, merikapteeni, justiina.halonen(at)xamk.fi


Asikainen, A. 2009. Merialueilla tapahtuvat öljyalusonnettomuudet. Raportti teoksessa Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma. Taustaraportti. Jätehuolto poikkeuksellisissa tilanteissa. Sivut 9-102. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2009. Kouvola. ISBN (pdf) 978-952-11-3566-8.

Halonen, J. 2019. Öljyntorjuntaosaamisen pitkä oppimäärä – kymmenen hanketta torjuntavalmiuden kehittämiseksi. Teoksessa Halonen J., Potinkara P. (Eds.) 2019. Työtä tulevaisuuteen. Katsaus Logistiikan ja merenkulun tutkimus- ja kehitystoimintaan 2019. Xamk kehittää 94. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Kotka. ISBN (pdf) 978-952-344-209-2. Sivut 118–138. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-209-2 [Viitattu 22.1.2020]

Hietala, M. & Lampela, K. (toim.) 2007. Öljyntorjuntavalmius merellä. Työryhmän loppuraportti. Suomen ympäristö 41/2007. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2007. ISBN 978-952-11-2913-1.

Pelastuslaki 2011/379, 28.12.2018/1353 muutoksineen. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379#L5P36a [Viitattu 22.1.2020]

Sisäministeriö 2019. Kansallinen riskiarvio 2018. Sisäministeriön julkaisuja 2019/5. Sisäministeriö, Helsinki 2019. ISBN 978-952-324-245-6. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161332 [Viitattu 22.1.2020]

Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2014. Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallinta ja vastuut. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 2/2014. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN (pdf) 978-952-499-256-5.

Xamk Ambulanssisimulaattori yhdistää opetuksen ja TKI:n

Kirjoittajat: Antti Jakonen, Jarno Hämäläinen & Hilla Sumanen.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) Kotkan kampuksella sijaitseva ambulanssisimulaattori on ainutlaatuinen ensihoidon oppimisympäristö ja alusta turvallisuuskriittisen hälytysajon tutkimiselle, kehittämiselle ja kouluttamiselle.

Ambulanssisimulaattori ja yhteistyökumppanit

Vuonna 2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kotkan kampukselle rakennettu ambulanssisimulaattori edustaa ainutlaatuista oppimisympäristöä, jonka rakentumisen alkuperäisenä lähtökohtana on ollut ambulanssin kuljettamisen sekä hälytysajon potilasturvallisuuden kehittäminen. Xamkin ambulanssisimulaattori on ainutlaatuinen jopa Euroopan tasolla. Yhteistyökumppaneiden avulla olemme saaneet luotua realistisen, turvallisen ja potilasturvallisuutta varmentavan ensihoidon opetus- ja oppimisympäristön. Ambulanssisimulaattori mahdollistaa kokonaisvaltaisen ensihoidon tapahtumaprosessien kuvauksen, ammatillisen ja liikenneturvallisen ambulanssin kuljettamisen, hälytysajon kouluttamisen sekä ensihoidon tutkimuksen ja kehittämisen alustan. Ambulanssisimulaattorin toteutuksessa yhteistyökumppaneina ovat toimineet Tamlans Oy, Creanex Oy, Nordic Simulators Oy, Pensi Oy, MediDyne Oy, Airbus Defence & Space, Sunit Oy ja Codea Oy.

Kohti turvallisempaa hälytysajoa I & II -tutkimus- ja kehittämishankkeet

Ensihoidossa suoritettava hälytysajo muodostaa yhden merkittävimmistä riskeistä ensihoidon työ-, potilas- ja liikenneturvallisuudelle (Blau ym. 2012; Brice ym. 2012; Koski & Sumanen 2019a; Maguire ym. 2002; Slattery & Silver 2013). Ensihoitoyksiköt ovat vuosittain osallisina monissa liikennevahingoissa ja -onnettomuuksissa, joista osassa on vakavia seurauksia (Custalow & Gravitz, 2004; De Graeve ym. 2003; Kahn ym. 2001; Sanddal ym. 2010; Suserud ym. 2013). Hälytysajon suorittamiseen ei vaadita Suomessa erillistä lupaa tai erityiskoulutusta. Lisäksi valtakunnallisesti yhteneviä ohjeistuksia hälytysajosta, Suomen Lakia lukuun ottamatta, ei ole olemassa. Suomen ensihoitojärjestelmässä ei ole myöskään tarpeeksi kiinnitetty huomiota hälytysajon turvallisuuteen. Tämän lisäksi hälytysajon turvallisuuden tutkimus on kartoittamatonta etenkin hälytysajon riskitekijöiden ja inhimillisten tekijöiden näkökulmasta myös kansainvälisellä tasolla.

Näistä syistä Xamkissa on käynnistetty ja toteutettu tutkimus- ja kehittämishankkeita ensihoidossa suoritettavan hälytysajon turvallisuuden parantamiseksi. Hankkeiden kehittämisosioissa Xamkin ambulanssisimulaattori on toiminut avainasemassa mm. koulutuksen näkökulmasta.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ja Xamkin rahoittamassa Kohti turvallisempaa hälytysajoa I: riskit tiedoksi ja turvallisuus käytännöksi -tutkimus- ja kehittämishankkeessa selvitettiin ensihoitajien itsensä havaitsemia hälytysajonaikaisia turvallisuusriskitekijöitä, ensihoitajien hälytysajoon liittyviä asenteita sekä ensihoitajien keskinäistä hälytysajonaikaista kommunikointia. Hankkeessa selvitettiin lisäksi myös ensihoitajien ja ensihoidon ajokouluttajien visioita siitä, miten ilmailumaailmasta tuttu miehistöyhteistyö soveltuisi hälytysajoon ja kehittäisikö lisäkoulutus hälytysajon turvallisuuskriittisyyttä. Hankkeessa kartoitettiin myös ensihoitajien näkemyksiä siitä, miten he kehittäisivät hälytysajon turvallisuutta. Hanke toteutettiin ajalla 1.1.2018–31.12.2019 ja loppuraportti hankkeesta on luettavissa Traficomin www-sivuilla.

Ensimmäinen hanke ja siinä tuotettu tutkimustieto keräsi kansallisella tasolla laajaa mielenkiintoa ja hankkeen aikana ilmeni selkeä tarve tutkia ja kehittää hälytysajon turvallisuutta vielä enemmän. Kohti turvallisempaa hälytysajoa II: ensihoitoyksikön turvallisuuskriittinen miehistöyhteistyö -hanke alkoi toukokuussa 2019. Jatkohankkeen tarkoituksena on kehittää tutkittuun tietoon perustuvaa ensihoitoyksikön turvallisuuskriittistä hälytysajonaikaista miehistöyhteistyötä sekä valmistella mahdollisen ensihoitoyksikön miehistöyhteistyön kansallisen implementoinnin vaatimaa ohjeistusta. Hankkeen tavoitteena on lisätä hälytysajon turvallisuutta valtakunnallisesti. Hanke päättyy elokuussa 2021. Hankkeen rahoittajina toimivat Traficom sekä Xamk. Hankkeen www-sivut löytyvät osoitteesta: https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/kohti-turvallisempaa-halytysajoa-ii-ensihoitoyksikon-turvallisuuskriittinen-miehistoyhteistyo/.

Turvallisuuskriittinen hälytysajon koulutus

Ensimmäisessä Kohti turvallisempaa hälytysajoa -hankkeessa luotiin kaksi turvallisuuskriittisen hälytysajon pilottikurssia. Pilottikurssit olivat kaksipäiväisiä ja ne järjestettiin Xamkin Kotkan kampuksella joulukuussa 2018 ja tammikuussa 2019. Ensimmäisessä pilottikurssissa osallistujat olivat pääasiassa ensihoitajia, jotka olivat kiinnostuneita hälytysajon turvallisuudesta. Sisältö kurssille rakennettiin hankkeen tutkimusten (Koski & Sumanen 2019a; Koski & Sumanen 2019b) perusteella hälytysajon riskitekijöiden ympärille. Painopiste kurssin sisällössä oli ambulanssin henkilöstöstä johtuvissa riskitekijöissä ja erityisesti hälytysajon aikaisen tiimityön ja kommunikoinnin kehittämisessä, mutta myös ajoneuvon käsittelyharjoitteet kuuluivat ensimmäiseen pilottikurssiin.

Ensimmäisestä pilottikurssista saatujen palautteiden ja havaintojen perusteella toisen pilottikurssin sisällöstä jätettiin ajoneuvon käsittelyharjoittelu pois. Toiselle pilottikurssille kutsuttiin osallistujiksi ensihoidon hälytysajon ajokouluttajia ja asiantuntijoita. Pilottikurssilla testattiin asiantuntijoiden kokoontumisissa muodostettuja hälytysajon tarkistuslistojen luonnoksia, mutta muutoin koulutuksen sisältö vastasi ensimmäistä pilottikurssia. Toisen pilottikurssin jälkeen osallistujilta kerättyjen palautteiden perusteella kehitettiin jo työelämässä oleville ensihoitajille kohdennettu turvallisuuskriittisen hälytysajon lisäkoulutus, joka löytyy nykyisin Xamkin avoimen ammattikorkeakoulun kurssitarjonnasta.

Hälytysajon turvallisuuden tutkiminen ja kehittäminen

Ensimmäisessä hankkeessa kerättyjen tutkimusaineistojen perusteella miehistöyhteistyön koettiin soveltuvan myös ensihoitoon ja sillä nähtiin olevan positiivisia vaikutuksia hälytysajon turvallisuuteen. Erityisesti ensihoitoyksikön miehistöyhteistyöllä koettiin olevan mahdollisesti vaikutusta kommunikoinnin parantumiseen ja muun liikenteen huomioimiseen.

Hälytysajon ja potilaskuljetuksen tarkistuslistat

Hankkeiden aikana on järjestetty useita hälytysajon kouluttajien ja asiantuntijoiden kokoontumisia, joissa on kehitetty hälytysajon turvallisuutta ja suunniteltu ensihoitoyksikön miehistöyhteistyötä työpajaotteella. Työpajoissa yhteisideoinnilla syntyneestä materiaalista on jatkokehitetty esimerkiksi hälytysajon ja potilaskuljetuksen tarkistuslistat ensihoidossa suoritettavaan hälytysajoon ja potilaskuljetukseen. Muodostetut tarkistuslistat ovat olleet pilottikäytössä viidellä eri ensihoitoalueella Suomessa syksyllä 2019 ja pilotointiin osallistui noin 50 ensihoidon ammattilaista. Pilotti liittyy meneillä olevaan Kohti turvallisempaa hälytysajoa II: ensihoitoyksikön turvallisuuskriittinen miehistöyhteistyö -hankkeen tutkimukseen, jossa muodostetuista tarkistuslistoista kerätään käyttökokemuksia ja tutkitaan, olisiko tarkistuslistoja syytä implementoida päivittäiseen ensihoitotyöhön.

Ensihoidossa suoritettava hälytysajon aikainen komentokieli

Hälytysajon ja potilaskuljetuksen tarkistuslistojen lisäksi hälytysajon kouluttajien ja asiantuntijoiden työpajoissa on kerätty aineistoa ensihoitoyksikön turvallisuuskriittisen miehistöyhteistyön kehittämiseksi. Työpajojen lisäksi Kohti turvallisempaa hälytysajoa II: ensihoitoyksikön turvallisuuskriittinen miehistöyhteistyö -hankkeessa on suoritettu haastatteluja, joiden pohjalta tehtävässä tutkimuksessa selvitetään hälytysajon aikaisia kriittisiä ja tärkeitä kohtia, jotka tulisi varmistaa komentokielellä.

Tutkimus viedään myös käytäntöön; hälytysajon kouluttajien sekä asiantuntijoiden kokoontumisissa muodostettua ensihoitoyksikön miehistöyhteistyön komentokieltä pilotoidaan keväällä 2020 samoilla viidellä ensihoitoalueella, kuin tarkistuslistojen pilotoinnissa. Komentokielen pilottijakson jälkeen pilottiin osallistuneille ensihoidon ammattilaisille suoritetaan kysely, jonka avulla on tarkoitus selvittää, miten komentokieli toimisi päivittäisessä ensihoitotyössä.

Tavoitteemme turvallisuuskriittisen hälytysajon kehittämisessä ja Xamkin ambulanssisimulaattorin tuomat mahdollisuudet

Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että hälytysajossa olevan ensihoitoyksikön riski joutua liikennevahinkoon on merkittävästi koholla ja näin ollen hälytysajon turvallisuuden kehittäminen on erittäin tärkeää. Hankkeiden aikana tehdyt tutkimukset ja aiempi tieteellinen tieto osoittavat, että strukturoidulle hälytysajonaikaiselle toiminnalle on tarvetta. Suomen Lakia lukuunottamatta hälytysajon protokollat ovat vaihtelevia ja valtakunnallisesti yhteneviä ohjeistuksia hälytysajosta ei ole olemassa. Hälytysajon strukturoitujen toimintamallien tutkimisen ja kehittämisen lisäksi tavoitteenamme onkin myös valtakunnallisesti yhtenevien ohjeistuksien alustaminen hälytysajon kouluttamiselle ja suorittamiselle. Xamkin ambulanssisimulaattori sitoo ammattikorkeakoulussamme tehtävän tutkimus- ja kehittämistyön ensihoidon koulutukseen, sillä moderni oppimisympäristö tarjoaa oivalliset puitteet järjestelmälliselle turvallisuuskriittisen hälytysajon kouluttamiselle.

Kirjoittajat

Antti Jakonen, ensihoitaja YAMK, väitöskirjatutkija, projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto, antti.jakonen(at)xamk.fi

Jarno Hämäläinen, sosiaali- ja terveysalan YAMK, ensihoidon lehtori, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, jarno.hamalainen(at)xamk.fi

Hilla Sumanen, dosentti, FT, ensihoidon yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto, hilla.sumanen(at)xamk.fi


Blau, G., Gibson, G., Hochner, A. & Portwood, J. 2012. Antecedents of Emergency Medical Service High-Risk Behaviors: Drinking and Not Wearing a Seat Belt. Journal of Workplace Behavioral Health. 27:1, 47–61.

Brice, J., Studnek, JR., Bigham, BL., Martin-Gill, C., Custalow, C.B., Hawkins, E. & Morrison, L. 2012. EMS provider and patient safety during response and transport: proceedings of an ambulance safety conference. Prehospital Emergency Care 16, 1.

Custalow, CB. & Gravitz, CS. 2004. Emergency medical vehicle collisions and potential for preventive intervention. Prehospital Emergency Care 8, 175–184.

De Graeve, K., Deroo, KF., Calle, PA., Omer, VA. & Buylaert, WA. 2003. How to modify the risk-taking behavior of emergency medical services drivers? European Journal of Emergency Medicine 10, 111–116.

Jakonen, A., Koskinen, A. & Sumanen, H. 2019. Kohti turvallisempaa hälytysajoa: Riskit tiedoksi ja turvallisuus käytännöksi. Hankkeen loppuraportti. Traficomin tutkimuksia ja selvityksiä 33/2019. https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/publication/Kohti_turvallisempaa_h%C3%A4lytysajoa_Traficom_tutkimuksia_33_2019.pdf

Kahn, CA., Pirrallo R. & Kuhn, E. 2001. Characteristics of Fatal Ambulance Crashes in the United States: An 11-year Retrospective Analysis. Prehospital Emergency Care 5:261–269.

Koski, A. & Sumanen, H. 2019a. The risk factors Finnish Paramedics recognize when performing emergency response driving. Accident Analysis and Prevention 125, 40–48.

Koski, A. & Sumanen, H. 2019b. Miten suomalaiset ensihoitajat kehittäisivät hälytysajon turvallisuutta? Traficomin tutkimuksia ja selvityksiä 10/2019.

Maguire, BJ., Hunting, KL., Smith. GS. & Levick, NR. 2002. Occupational fatalities in emergency medical services: a hidden crisis. Ann. Emerg. Med. 40, 6.

Slattery, DE. & Silver, A. 2013. Hazards of Providing Care in Emergency Vehicles: An Opportunity for Reform. Prehospital Emergency Care 3, 388–397.

Sanddal, T., Sanddal, N., Ward, N. & Stanley, L. 2010. Ambulance Crash Characteristics in the US Defined by the Popular Press: A Retrospective Analysis. Emergency Medicine International vol 2010, 1–7.

Suserud, B. O., Jonsson, A., Johansson, A. & Petzall, K. 2013. Caring for patients at high speed. Emergency Nurse 21(7), 14–18.

Tiedonhallintalaki korkeakouluissa

Kirjoittajat: Kari Kataja, Jaakko Riihimaa & Walter Rydman.

Tiedonhallinta on tärkeässä roolissa ammattikorkeakouluissa. Uusi lainsäädäntö on edellyttänyt ammattikorkeakouluilta tiedonhallinnan kehittämistä.  Ensin EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) ja sitä tarkentava tietosuojalaki (2018/1050) yhtenäistivät henkilötietojen käsittelyä. Tämän jälkeen toimeenpantiin EU:n saavutettavuusdirektiivi digipalvelulailla (306/2019). Viimeisimpänä tuli voimaan tiedonhallintalaki (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019) 1.1.2020.

Tiedonhallintalaki koskee pääosiltaan myös ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Korkeakouluja ajatellen lain tärkeimpiä kohtia ovat:

  • Viranomaisia kannustetaan yhteistyöhön. Kansalaiselta ei esimerkiksi tarpeettomasti kysytä toisella viranomaisella jo olevia tietoja.
  • Vaatimus tiedonhallintamallista. Tiedonhallintamalli on kuvaus, joka sisältää muun muassa tietoja korkeakoulun toimintaprosesseista, tietovarannoista, tietoaineistojen arkistoinnista ja tuhoamisesta, tietojärjestelmistä ja tietoturvallisuustoimenpiteistä.
  • Tietoturvallisuuden osalta laki pitää sisällään vaatimuksia esimerkiksi käyttöoikeuksien hallinnasta, tietojen käytön lokituksesta ja tietoaineistojen turvallisuuden varmistamisesta. Tämän lisäksi salassa pidettävät tiedot on yleisessä tietoverkossa siirrettävä suojatulla tiedonsiirtomenetelmällä tai salattuna.
  • Paperilla saapuvat asiakirjat tulee muuttaa sähköiseen muotoon, joten niiden käsittely on jatkossa sähköistä.
  • Viranomaisyhteistyön perusta on sähköinen tiedonsiirto. Tarvittaessa voidaan käyttää pelkkiä katseluyhteyksiä.
  • Korkeakoululla tulee olla käytössä asiarekisteri, johon tallennetaan asiat ja niitä kuvaavat kattavat metatiedot. Asiarekisteri voi muodostua useista eri ohjelmistoista, mikä tulee korostamaan sovellusten omistajuuksia ja niihin liittyvien roolien yhteensovittamista.
  • Korkeakoulun täytyy kuvata, kuinka asiakirjajulkisuus toteutetaan. Kuvaus julkaistaan verkossa pois lukien salassa pidettävät tiedot.

Osalla lain vaatimista muutoksista on siirtymäajat, joten kaikkien vaatimusten ei tarvitse olla heti täytettynä. Kuitenkin jo lain voimaantullessa organisaatioilla tuli olla määriteltynä tiedonhallinnan vastuut.

Mitä hyötyä korkeakouluille on tiedonhallintalaista?

Tiedonhallintalakiin liittyvien toimenpiteiden suunnittelussa on hyvä pohtia tavoitteita: tehdäänkö vain lain edellyttämät minimitoimenpiteet vai olisiko perusteltua tehdä joillakin osa-alueilla enemmän, jotta organisaatio saisi enemmän hyötyä. Laki korostaa vastuita ja näkyväksi tekemistä, mutta ei organisointimalleja tai dokumentoinnin muotoja.

Lain vaatimukset on helpompi täyttää, jos organisaatio on jo aikaisemmin noudattanut hyvää tiedonhallintatapaa, käyttänyt asianhallintajärjestelmää, ylläpitänyt arkistonmuodostus- tai tiedonohjaussuunnitelmaa ja tehnyt kokonaisarkkitehtuurityötä. Organisaation on helpompi toteuttaa tiedonhallintalain vaatimukset, kun aiemmat lakisääteiset velvoitteet on otettu kattavasti huomioon.

Laissa on ilmaistu vastuuhenkilöiden nimeämisen merkitys ja delegointivelvoite aiempaa selvemmin. Rehtori on vastuussa, ellei vastuun delegointia ole dokumentoitu. Tämän näkökohdan tulisi suunnata huomiota tiedon resurssiominaisuuteen ja tiedon omistajien vastuisiin.

Sähköisen tiedonsiirron viranomaisorganisaatioiden välillä tulisi vähentää turhia tiedonkeruita ja lisätä yhteentoimivuutta ja tätä kautta sujuvoittaa toimintaprosesseja koko korkeakouluyhteisössä.

Opiskelija saa suuremmat oikeudet omaan dataansa. Tiedolla johtamisen näkökulmasta datan keruu ja oppimisanalytiikka luovat uusia mahdollisuuksia. Sen vuoksi johdon on tärkeää ajatella opiskelijalähtöisesti, tunnistaa korkeakoulun tietovarannot ja kiinnittää huomiota datan laatuun tietoa tuotettaessa. Tätä päämäärää voidaan tukea esimerkiksi juuri tiedonhallintalain ja muiden ”datalakien” velvoitteilla hyvästä dokumentaatiosta.

Tiedonhallintalaki koskee yhdenmukaisena kaikkia korkeakouluja, minkä vuoksi sen toimeenpanoon haluttiin valmistautua yhdessä. Yhteistyön mahdollisuuksien kartoittamiseksi Tieteen tietotekniikan keskus CSC:tä pyydettiin Ideapankin kautta koordinoimaan ns. ideamuotoilu tiedonhallintalain implementoimiseksi korkeakouluissa. Ideapankki on ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajien AAPA-verkoston, yliopistojen IT-johtajien FUCIO-verkoston ja CSC:n yhteinen väline korkeakoulutuksen ja tutkimuksen digitalisaation edistämiseksi.

Ideasta kohti konkretiaa

Viime vuoden (2019) lopussa tiiviissä aikataulussa tehtyyn ideamuotoiluun osallistui yli 20 henkilöä eri korkeakouluverkostoista.  Tuloksina tunnistettiin lain vaikutukset korkeakouluihin, lain toimeenpanon eri kokonaisuudet sekä joukko yhteisiksi määriteltyjä toimenpiteitä. Samoin tunnistettiin lain vaikutukset yksittäisten korkeakoulujen sisäisiin prosesseihin, erityisesti asianhallintaan.

Nopeasti huomattiin, kuinka laajasti tiedonhallintalaki vaikuttaa korkeakoulujen toimintaan. Välittömästi toteutettaviksi toimenpiteiksi nostettiin lain tuomien johdon vastuiden tunnistaminen. Vastuut jaoteltiin korkeakoulujen perustehtäviin (opetus ja tutkimus) ja yleishallintoon. Samoin todettiin koulutustarve. Sen lisäksi kuvataan, kuinka vaatimukset vaikuttavat toimintaan ja luodaan kuva korkeakoulujen valmiusasteesta kunkin vaatimuksen osalta. Tämä vaihe tehdään loppukeväällä 2020.

Pidemmällä perspektiivillä tiedonhallintalaki nähtiin ideamuotoiluryhmässä vahvasti uusien toimintatapojen mahdollistajana. Laki tukee korkeakoulujen jo pidemmän aikaa haaveilemaa organisaatioiden välisten tietovirtojen hyödyntämistä ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Tietojen uudelleenkäytettävyys ja rajapintojen hyödyntäminen auttaa digitaalisten, organisaatiorajat ylittävien palveluiden kehittämisessä. Vaatimukset kokonaisarkkitehtuurityöstä tukevat korkeakouluissa mm. jatkuvuussuunnittelua ja tietojenkäsittelyn kokonaiskuvan hahmottamista.

Tiedonhallintalain (906/2019) Luku 3 (julkisen hallinnon tiedonhallinnan yleinen ohjaus) ei koske korkeakouluja. Keskustelussa nousi vahvasti esiin myös yhteisen korkeakoulujen tiedonhallinnan ohjauksen sisältävän tiedonhallintakartan luonnostelu. Työtä ei onneksi tarvitse aloittaa alusta, vaan aiemmat kokonaisarkkitehtuurityön tulokset ovat suurelta osin sellaisenaan käytettävissä.

Kirjoittajat

Kari Kataja, DI, FM, KTM, KM, Tietosuojavastaava ja tietojärjestelmäpäällikkö, korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunnan puheenjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.kataja(at)hamk.fi

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, AAPA-verkosto, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Walter Rydman, FM, koordinaattori, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, walter.rydman(at)csc.fi


EU:n yleinen tietosuoja-asetus 2016/679. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0679

Digipalvelulaki: Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306

Ideapankin käyttöohje: https://www.csc.fi/ideapankin-kayttoohjeet

Tiedonhallintalaki: Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190906

Tietosuojalaki 2018/1050. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20181050

Kokemuksia suomalaisten verkkokauppayritysten kansainvälistämisestä

Kirjoittajat: Marko Mäki & Tuija Toivola.

Kaupan alan murros ja uuden osaamisen tarve

Digitaalinen transformaatio vaikuttaa kaikkeen yritystoimintaan ja haastaa yritysten nykyiset toimintatavat. Yritysten tulee ottaa käyttöön uusia digitaalisia työkaluja ja teknologioita kyetäkseen kilpailukykyisesti tuottamaan arvoa asiakkaille kansainvälisillä markkinoilla. McKinseyn toteuttama tutkimus osoittaa selkeästi, että osaamisen ja taitojen kehittäminen koko organisaation laajuudella on yksi tärkeimmistä tekijöistä digitaalisen muutoksen onnistumisessa. (McKinsey 2018)

Haaga-Helia aloitti syyskuussa 2017 EUn aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman hankkeen auttaakseen suomalaisia pieniä eCom-yrityksiä kansainvälistämään verkkokauppaliiketoimintansa. Hankkeen tavoitteena oli auttaa yrityksiä laajentamaan eCom-toimintaansa globaaleille markkinoille monikanavaisessa ympäristössä. Projektin yksi tärkeä tavoite oli hankkia tietoa yritysten kehittämishaasteista ja lisätä yritysten osaamista nopeasti kasvavista verkko- ja digitaalisista liiketoimintamalleista. Tämä artikkeli pohjautuu projektin kokemuksiin.

Vähittäiskauppa on muuttunut merkittävästi verkkokaupan nopean kasvun ja käynnissä olevan digitalisaation johdosta. Joillakin kaupan sektoreilla verkkokauppa on noussut hallitsevaksi kanavaksi ja tätä voidaan pitää toimialaa merkittävästi muokkaavana, distruptiivisena kehityksenä. Yksi esimerkki on matkailuala, jossa kaupankäynti on suurelta osin siirtynyt verkossa toimiville kansainvälisille alustoille kuten Tripadvisor.com ja Booking.com. Toisilla sektoreilla, kuten ruuan vähittäiskauppa, digitaalisten kanavien vaikutus on toistaiseksi ollut vähemmän alan toimintatapoja ja asiakaskäyttäytymistä mullistavaa. Kuitenkin monen kaupan toimijan liiketoimintamallit ovat digitaalisuuden myötä vaarassa ja asiakkaat siirtyvät entistä enemmän verkkoon. (Verhoef ym. 2015)

Perinteiset kivijalkakauppiaat joutuvat miettimään omaa rooliaan ja reagoimaan verkkokaupan nopeaan kasvuun. Haasteena yrityksille on ollut luoda saumaton yhteys fyysisten kauppojen sijainnille ja verkkokaupan toiminnoille (Bolos, Idemudia, Mai, Raisinghani, & Smith 2016).

Suurin osa kotimaisista eCom-yrityksistä toimii vain suomen kielellä, ja siksi ulkomaisten asiakkaiden houkutteleminen suomalaisiin verkkokauppoihin on haastavaa. Tämä tilanne vaatii tutkimusta ja kehittämistoimia suomalaisten pk-yritysten rohkaisemiseksi laajentamaan kanaviaan ja toimintaansa globaaleille markkinoille.

Verkkokaupan rooli monikanavaisen tarjonnan kehittämisessä ja uudet liiketoimintamallit

Digitalisaatio tarjoaa yrityksille mielenkiintoisia strategisia mahdollisuuksia (Abaidi & Vernette 2018). Uutta on se, että melkein mikä tahansa yritys voi päästä globaaleille markkinoille teknisesti helppokäyttöisillä verkkokaupan alustoilla. Tämä suora kuluttajille suunnattu liiketoimintamalli tarkoittaa, että yritys myy tuotteitaan kuluttajalle ilman välittäjiä (ks. CBinsigths 2019). Markkinoiden voimakkaan muutoksen pohjana on sekä kuluttajien digitaalisen osaamisen, että yrityksille tarjottujen digitaalisten työkalujen ja pilvipalveluiden kehittyminen. Uudet mahdollisuudet ovat usein luonteeltaan globaaleja (ks. Grönroos 2016).

Lukuisat perinteiset palveluntarjoajat ovat luoneet monikanavaisia järjestelmiä tarjoamalla esimerkiksi teknologiapohjaisia itsepalvelukanavia digitaalisessa ympäristössä. Tavoitteena on tarjota kanavariippumaton asiakaskokemus. Tästä käytetään nimitystä omni-channel -kanavaratkaisu. Koska palvelukanavien ristikkäinen käyttö on yleistynyt nopeasti, monikanavaisten ratkaisujen kehittäminen nousee keskeiseen rooliin.

Kansainväliset verkkokauppamarkkinat haastavat pk-yritysten digitaalisen osaamisen

Nopea kansainvälisille markkinoille pääsy on eCom-liiketoimintamuodon etu (ks. Rahayu & Day 2017); verkkokaupan laajenemisessa kansainvälisille markkinoille on kuitenkin haasteita, jotka vähentävät yritysten kansainvälistymistä. Kansainvälistymistä hidastavina tekijöinä on mainittu: tuen puute, turvallisuuskysymykset, sisäinen muutosvastarinta sekä inhimillisten ja IT-resurssien puute (Rahayu & Day 2017). Toisaalta verkkokauppa avaa ihan uudella tavalla mahdollisuuksia pienillekin yrityksille kasvaa ja laajentua globaaleille markkinoille (ks. Saeed, Tuomisto, & Salluzzi 2017).

Yrityksille on useita tapoja päästä globaaleille markkinoille eCom:n avulla. Yritykset voivat rakentaa kotimaisesta eCom- kaupastaan paikallisia kieliversioita ja toteuttaa kohdennettuja ja markkinakohtaisia toimenpiteitä liikenteen ohjaamiseksi niihin. Toinen vaihtoehto, jota voidaan käyttää samanaikaisesti tai erillisenä strategiana, on käyttää markkinapaikkoja kuten Amazon tai Rakuten. Monikanavainen toimintatapa, jossa kanavina käytetään sekä perinteistä kivijalkamyyntiä että online-kanavia, on välttämättömyys.

Kansainväliset markkinapaikat helpottavat tuotteiden ja palveluiden kauppaa, tiedon ja maksujen siirtoa sekä taloudellisen arvon luomista ostajille, myyjille ja markkinoiden välittäjille (Ghazawneh & Henfridsson 2015). Eri markkinoita hallitsevat eri markkinapaikat. Esimerkiksi Venäjän markkinoilla voidaan hyödyntää Yandex Marketsia, jolla on vahva asema Venäjällä. Rakutenilla taas on Japanissa yli 87 miljoonaa aktiivista asiakasta, ja monet kansainväliset tuotemerkit myyvät siellä tuotteitaan. Amazon hallitsee Yhdysvaltoja ja on vahva myös Euroopassa. Isojen markkinapaikkojen kehitys on ollut nopeaa. Tämä näkyy myös hakukonekäyttäytymisen muutoksena.  Verkkokauppayritykset saavat liikennettä sivustoilleen myös asiakkaiden Internet-hakujen avulla. Asiakkaiden hakukäyttäytyminen on siirtymävaiheessa, ja Yhdysvalloissa lähes 40 % hauista alkaa Amazonista, eikä Googlen kaltaisista hakukoneista (IRCE 2018). Tämä tulee huomioida globaalin verkkokauppaliiketoiminnan suunnittelussa.

Haaga-Helian rooli verkkokauppojen kehittämisessä ja kansainvälistämisessä

eComLab-hankkeemme oli luonteeltaan toimintatutkimus, jossa keräsimme aineistoa erilaisilla laadullisilla menetelmillä. Projekti käynnistyi lähtötilanneanalyysillä, johon vastasi 21 yritystä. Näistä 14 valittiin projektiin mukaan. Jokaiselle yritykselle toteutettiin kaksi konsultin vetämää tapaamista, jotka dokumentoitiin. Yritysten toiveiden mukaisesti kartoitettiin uusia kohdemarkkinoita. Näissä yhteistyökumppaneina olivat Pietarin valtion yliopisto (Venäjä) sekä Toyo-yliopisto (Japani). Markkina-analyysejä toteuttivat monikansalliset opiskelijatiimit.

Lisäksi toteutimme Designton-tapahtuman, jossa liiketalouden ja tekniikan opiskelijaryhmät ideoivat uusia ratkaisuja tekoälyn hyödyntämiseen verkkokaupassa. Tässä yhteistyöyrityksenä oli Elisa. Projektin tärkeinä tapahtumina toteutettiin myös kaksi työpajaa, jossa yritykset, konsultit ja ammattikorkeakoulun asiantuntijat jakoivat kokemuksiaan ja osallistujayritykset pääsivät oppimaan toisiltaan.

Tuloksena kasvavaa liiketoimintaa kansainvälisillä markkinoilla

Tulosten perusteella kansainväliseen verkkokauppaan liittyviä osaamisia on kehitettävä monipuolisesti. Tällä hetkellä globaaleja markkinoita ei hyödynnetä täysimääräisesti. Tarvittavien osaamisten ja erilaisten työkalujen hallinnan lisäksi huomiota on kiinnitettävä resursseihin ja riittävän ajallisen panostuksen varmistamiseen. Ilman näitä kansainvälisten markkinoiden mahdollisuuksia on vaikea hyödyntää.

Alla olevassa taulukossa 1. on koottuna projektin kautta syntynyt käsitys suomalaisten verkkokauppayritysten kansainvälistymiseen liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista.

Taulukko 1. Verkkokauppayritysten kansainvälistymiseen liittyviä vahvuuksia ja heikkouksia.

VahvuudetHeikkoudet
Vahva brändi ja tuotevalikoima Asiakashankinta ja myynnin kasvattaminen
Asiakaspalvelu englanniksi Tehokkaan digitaalisen markkinoinnin suunnittelu kohdemarkkinoilla
Vahva motivaatio kasvattaa liiketoimintaa Rajalliset kieliversiot kaupassa
Suomalainen muotoilu Puutteellinen asiakasymmärrys
Puutteellinen kaupan optimointi mobiililaitteille
Analytiikan suppea hyödyntäminen
Re-markkinoinnin/ -targetoinnin puutteellinen hyödyntäminen

Projektimme tuotti paljon mitattavissa olevia tuloksia hankkeeseen osallistuville yrityksille. Hankkeen aikana osallistuvat yritykset tavoittivat yli 300 000 uutta asiakasta ja saivat uutta myyntiä EU:n alueen lisäksi esimerkiksi Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Lisäksi osaamista kasvatettiin asiakaspolku-analyysien sekä digimarkkinoinnin käytäntöjen osalta.

Lähdimme kehittämistyöhön erittäin käytännönläheisellä otteella, joka sai yrityksiltä paljon positiivista palautetta. Tällainen toimintatapa sopii hyvin ammattikorkeakouluille. Hankkeen kautta syntyi Haaga-Heliaan uudenlainen eComLab-kehittämisympäristö. Globaali verkkokauppa teema-alueena tarvitsee jatkuvaa ammattikorkeakoulujen panostusta tutkimuksen ja kehittämisen alueilla. Eurooppa on jäänyt selvästi jälkijunaan verrattuna Yhdysvaltojen ja Kiinan panostuksiin. Esimerkiksi Amazonin, Alibaban ja WeChatin suosio sekä asiakaslähtöiset ratkaisut ovat ylivertaisia.

Kirjoittajat

Marko Mäki, KTL, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, marko.maki(at)haaga-helia.fi

Tuija Toivola, KTT, T&K päällikkö, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, tuija.toivola(at)haaga-helia.fi


Abaidi, I., & Vernette, E. (2018). Does digitalization create or reduce perceived global value? The Journal of Consumer Marketing, 35(7).

Bolos, C., Idemudia, E. C., Mai, P., Raisinghani, M., & Smith, S. (2016). Conceptual models on the effectiveness of E-marketing strategies in engaging consumers. Journal of International Technology and Information Management, 25(4), 37–50.

CBinsights (2019). https://www.cbinsights.com/research/direct-to-consumer-retail-strategies/ luettu 20.12.2019.

Gené Albesa, J. (2007). Interaction channel choice in a multichannel environment, an empirical study”, International Journal of Bank Marketing, Vol. 25 Issue: 7, 490–506.

Ghazawneh, A., & Henfridsson, O. (2015). A paradigmatic analysis of digital application marketplaces. Journal of Information Technology, 30(3), 198–208.

Grönroos, C. (2016). Internationalization strategies for services: A retrospective. The Journal of Services Marketing, 30(2), 129–132.

IRCE, Internet Retail Conference, Chicago, USA. (2018). Keynote memo.

McKinsey & Company, October (2018). Unlocking success in digital transformations. https://www.mckinsey.com/business-functions/organization/our-insights/unlocking-success-in-digital-transformations luettu 11.12.2019.

Rahayu, R., & Day, J. (2017). E-commerce adoption by SMEs in developing countries: Evidence from Indonesia. Eurasian Business Review, 7(1), 25–41.

Verhoef, P. C., Kannan, P. K., & Inman, J. J. (2015). From multi-channel retailing to omni-channel retailing. Journal of Retailing, 91(2), 174–181.

Creative Entrepreneurship in the Arctic

Author: Anzelika Krastina.

Entrepreneurship is no longer just an option, but vital for the survival and development of the Arctic regions. The Fourth Industrial Revolution comes with benefits as well as with the threats, such as job losses, climate change and globalisation. These are just few factors that clearly indicate that the world is changing rapidly, and the job and work environment in the 21st century differs from that of the 20th century. Being entrepreneurial is a decisive factor of current national and global economy, it is a new source of innovation for our societies and economies. It is even more relevant to the circumstances of the Arctic regions. Lapland region in Finland belongs to the so-called Arctic circumpolar region and shares common challenges with other Arctic regions, which among others are about cold climate, direct effects of climate change, long distances between settlements, scarce population, economy domination by heavy industries and urgent need for diversification of local economies. Therefore, entrepreneurship is considered as a solution to many socio-economic challenges in the region and education institutions. Lapland University of Applied Sciences takes this factor into account, incorporating entrepreneurship education and entrepreneurial attitude development in the strategy of education development.

The importance of entrepreneurship development and education in the circles of regional development in Lapland was in particular recognised soon after the global crisis of 2008. Moreover, in the cross-border cooperation forums in the Barents Euro Arctic Region, stakeholders raised the issue of young people leaving the northern regions for better economic opportunities in the south and the need to find solutions that would reverse the flow of migration. As a rule, it was mostly educated young capital that was a big loss to the region. Having similar challenges in Arctic regions in Europe, many stakeholders, including regional authorities, universities, local communities and activists came to a common vision to enhance entrepreneurship among young people and local communities. (Arctic Smart Rural Community , 2019). Lapland University of Applied Sciences played a big role in further initiatives and endeavours (Lapinamk, 2019).

Creative entrepreneurship is an approach for developing the Arctic. Taking into account specific circumstances of the region, one can realise that traditional entrepreneurship approach cannot be the most suitable way for the purposes of entrepreneurial development in the region. Arctic region cannot be compared to the regions such as Silicon Valley in the USA or many regions in central Europe with condensed population of networked entrepreneurship, investment and society. What is the advantage of the northern European or Arctic regions in Europe, is certainly its human capital. The entire Circumpolar Arctic is well covered with educational institutions producing highly educated human capital across the Arctic. Most importantly, there is a great platform for interacting across the Arctic among the institutes in the form of one network under the umbrella of the University of the Arctic. Also called UArctic, it is a cooperative network of about 200 network universities, colleges, research institutes concerned with education and research in and about the North (University of the Arctic, 2019).

Creative approach to entrepreneurship development can be reflected through the experiences of various national, regional, cross-border and international projects and initiatives. The projects and initiatives have different scope, aim and context, but however, there will never be the same repetitive approach. Each of the initiatives is searching for a new innovative way to approach the matter of entrepreneurship development. What is most important, these activities are not taking place somewhere on the side, but are directly integrated with the educational processes at the university. Entrepreneurship education is nowadays directly incorporated with the curriculum and education offered at the Lapland UAS and partner educational institutions. In order to better illustrate creative and innovative ways of entrepreneurship development facilitation, several initiatives are introduced below.

Northern Stars – Creative Entrepreneurship in the North

The so called “Northern Stars”  seminar evolved as a student project into a large international seminar aiming to disclose the challenges and opportunities for the entrepreneurship in the north and to encourage entrepreneurship among young people. As a rule, it combines key-note presentations, success and failure stories by entrepreneurs from the Arctic region and in addition a variety of innovation workshops. The 2017 seminar was a great success when all the 200 seats and every single staircase were taken by the audience, which marked the interest and growth of the event from 30 participants from the starting year in 2011 when the initial event was called “Strengthening the North – Let’s stay here”. It was the initiative of the students to discuss the ways on how to motivate young people to find good opportunities in the north instead of moving to the south.

InnoBarentsLab – ”a safe place to fail”

Initially, the lab was created as a platform and environment for young people to develop and test their business ideas with the assistance of business coaches. Currently the activities of the lab have a focus on the so called impact entrepreneurship, sustainable solutions for the Arctic communities and social entrepreneurship. “Breaking the Ice” was a project created by students to help the integration of immigrants into the local Lapland community. “Give back to Finland” was a student project by foreign students, who felt a gratitude towards the state in Finland for a great education and opportunities. The activities of the project included events in the elderly homes, kindergartens, hospitals with the performances and different cultural events. Currently the challenges of climate change and in particular, the actions needed for sustainable Arctic development are the core of the innovation lab.

Creative Steps 2.0 methodology to facilitate innovations across the borders

Challenges of a more globalised world, current working environments and changing nature of business in the context of Arctic region livelihoods requires a creative and innovative mind-set and ability to work across distances, which could be done with the use of modern technologies. Within the project Creative Momentum, co-founded by the EU Northern Periphery and Arctic Programme (2015–2018), a group of experts was working on developing such a collaborative innovation model for the actors or businesses from creative industries across the north of Europe. Even though the world nowadays is filled with a variety of innovation methodologies and tools, it was difficult to find a suitable solution when it comes to online collaboration. An innovation workshop called Creative Steps 2.0 was created as a response to the named challenges. In practice, the participants involved collaborate online on distance and create new products, services, or innovate entire business models. Creative Steps 2.0 model is also a response to the need to develop education and training methods that will encourage entrepreneurship and the networking of companies in remote Northern European regions.

The Creative Steps 2.0 (CS 2.0) innovation workshop model is not a typical business development and innovation workshop and can be considered as an innovation result of a Creative Momentum project. It is distinguished from many other innovation workshops for the following reasons. First, the CS 2.0 methodology aims to enhance cross-border collaboration and interaction between businesses and students with the help of coaches and external experts. Second, the CS 2.0 methodology aims to encourage the use of digital tools for better online and distance collaboration. Third, it offers simple patterns of activities (ten steps) that help all participants in the workshop to progress in their work from one step to another with clear tasks and outcomes. Therefore, it serves as a guideline process for participants in various entrepreneurship development situations. Such business development process seems to be in particular suitable when the businesses in creative sector are engaged with multidisciplinary student teams.

According to the participants during the project, cooperation and working over distance is certainly a business trend that has already emerged. It has been noticed that the use of online tools among small creative businesses and young start-ups is not yet a daily routine, neither are they used as effectively by students or academics. Therefore, the workshops were a great opportunity to test various online tools for digital cooperation and to enhance digital ability, which is extremely important for all participants: businesses, companies and also future education. Online working, as a part of the workshops, proved to all participants that distance is not an obstacle. When an entrepreneur from Finland is meeting with an entrepreneur from Northern Ireland even online and co-operating with a creative student team again in a different location, it can produce really great results. (Creative Steps 2.0, 2019)

Apart from the mentioned creative entrepreneurship development initiatives, there are many other projects taking place, such as Arctic Valley business simulation game, Arctic Youth Forum, Arctic Business Dating match-making events, SMART practice or so-called integrated purpose-driven practical training and Entrepreneurship path integration into education which gives the opportunity to students and many others to engage with entrepreneurial experiences. Actual outcomes of all these initiatives need to be assessed in more detail, however, the proof of positive outcomes already now can be measured with many new start-ups and increased confidence about the entrepreneurship as a possible alternative for a career choice among young people in the Arctic regions.

Author

Anzelika Krastina, M.Ed., Senior Lecturer, International coordinator, School of Northern Well-being and Services, Lapland University of Applied Sciences, anzelika.krastina(at)lapinamk.fi


Arctic Smart Rural Community. 2019. https://arcticsmartness.eu/arctic-smart-rural-community/, retrieved 15.10.2019

Creative Steps 2.0. responds to the challenges of a globalised world. MyCreativeEdge project. https://mycreativeedge.eu/deep-in-thought-item/creative-steps-2-0-responds-to-the-challenges-of-a-globalised-world/ , retrieved 15.10.2019

InnoBarentsLab. 2019. http://www.innobarentslab.org/, retrieved 10.10.2019

Lapinamk. 2019. https://www.lapinamk.fi/en/Who-we-are , retrieved 12.10.2019

Northern Stars Seminar https://www.facebook.com/northernstarsseminar/ retrieved 15.10.2019

University of the Arctic. 2019. https://www.uarctic.org/, retrieved 10.10.2019

Blueprint for a training program on business opportunity recognition in SDGs

Kirjoittajat: Minna-Maari Harmaala & Hanna Harilainen.

As a part of a larger research and development project, we aim to create a training program for both businesses and higher education institutions on effective business opportunity recognition in the United Nations’ Sustainable Development Goals (SDGs). Achieving the SDGs could create 380 million jobs and unlock €10 trillion in business opportunities. Business leaders are called to develop new directions to embrace an economic model which is low-carbon, environmentally sustainable, and turn poverty, inequality and lack of financial access into new market opportunities for “smart, progressive, profit-oriented companies”. The SDGs offer a compelling growth strategy for businesses. The abundance inherent in SDGs will not materialize without private companies who would seize the market opportunities they open up. (Business and Sustainable Development Commission, 2017).

Higher education institutions of business and management play a key role in the training of future leaders. According to recent research (SDG Accord Annual Report, 2018), 40% of university students have heard of the SDGs and know what they are about, 32% have heard of them but do not know what they are about, and 25% say they have never heard of SDGs. The majority (91%) agreed that sustainable development should be actively incorporated in all universities and colleges.

Business opportunity recognition

Theoretical perspectives of explaining the entrepreneurial behavior of business opportunity recognition, such as causation, effectuation (Sarasvathy, 2001) and entrepreneurial bricolage (Baker & Nelson, 2005) show that there are various routes to recognizing business opportunities in the environment. The traditional model or perspective of entrepreneurship, or “causation”, posits that the entrepreneur decides on a predetermined goal and then selects between means to achieve that goal (Sarasvathy, 2001). Causation draws on economic thinking to describe how an entrepreneurial action is taken and relies heavily on advance planning. (Fisher 2012). Effectuation as an explanation to the entrepreneurial process emerged from studies of the decision making process in uncertain operating environments. Effectuation explains the entrepreneurial process of starting new business activities, taking risks (affordable loss) and adaption to changes in the environment. Learning by doing and continuous learning is an integral part of the effectuation process. (Sarasvathi, 2001). Baker and Nelson (2005) found that “companies engaging in bricolage refuse to enact the limitations imposed by dominant definitions of resource environments” and thus they argue that on understanding entrepreneurial behavior, a constructivist approach to resource environments is more fruitful than objectivist views. In contrast to the causation approach, in this model the entrepreneur relies on radical experimentation and solves problems as they arise instead of rigorous planning.

George et al (2016) synthesized the opportunity recognition literature. Their framework (Figure 1) suggests that influencing factors (prior knowledge, social capital, cognition, environmental conditions, entrepreneurial alertness, and systematic search) are related to opportunity discovery and/or creation, which leads the individual to evaluate and exploit entrepreneurial opportunities.

Figure 1. The opportunity recognition framework (adapted from George et al. 2016, 338).
Figure 1. The opportunity recognition framework (adapted from George et al. 2016, 338).

Sustainable business opportunity recognition

Sustainable entrepreneurship is viewed as considering a triple bottom line approach of people, planet and profit introduced originally by Elkington (1994, 1997). In this respect, sustainable entrepreneurship considers the creation of environmental and social value alongside and equally importantly as the creation of financial profit.

Patzelt and Shepherd (2011) argue that merely entrepreneurial knowledge and economic motivation are insufficient in explaining sustainable business opportunity recognition. They introduce a model that considers knowledge of the natural/ communal environment, motivation, perception of threat to the natural/communal environment and altruism alongside entrepreneurial knowledge as determining factors in the recognition of sustainable business opportunities. These key determinants are depicted in figure 2.

Figure 2. A model of recognition of sustainable development opportunities (Patzelt & Shepherd, 2011).
Figure 2. A model of recognition of sustainable development opportunities (Patzelt & Shepherd, 2011).

It seems that the greater the existing knowledge of the natural and/or communal environment is, the greater the likelihood that the entrepreneur will pursue sustainable business opportunities (Patzelt & Shepherd 2011, Hart 2005, Prahalad 2010). Further, it seems that knowledge of the existing natural or societal challenges, combined with a high degree of entrepreneurial knowledge makes this connection stronger and further facilitates the sustainable business opportunity recognition. The entrepreneurial knowledge alone is not sufficient to recognize sustainable business opportunities but knowledge of the natural/communal environment, perception of threat, motivation and altruism are further needed as antecedents to sustainable business opportunity recognition. Entrepreneurial knowledge is a moderator facilitating the transformation of the other types of knowledge and motivations into sustainable business opportunity recognition.

Business models around sustainable development goals

Schaltegger, Hansen and Ludeke-Freund (2016) define a business model for sustainability as “a business model for sustainability helps describing, analyzing, managing, and communicating (i) a company’s sustainable value proposition to its customers, and all other stakeholders, (ii) how it creates and delivers this value, (iii) and how it captures economic value while maintaining or regenerating natural, social, and economic capital beyond its organizational boundaries.”

Boons and Laasch (2019) argue that the concept of business models needs to be looked at from a process perspective, which is in line with the concept of sustainable development as a process. They emphasize four distinct characteristics for developing business models for sustainable development:

  • Business models for sustainability require an inclusive process of negotiated social practices.
  • The business model needs to be open and continuously accept and include input from its surroundings.
  • All business models must compete with other business model despite their sustainability orientation.
  • All business models are also environmentally connected to other business models and their consequential effects, either positive or detrimental to sustainability, need to be considered.

Table 1. Contingency framework on business model dynamics (Saebi, 2015).

 Environmental dynamics
Regular environmental changeEnvironmental competitivenessEnvironmental shift
Type of business model changeBusiness model evolution (BME)Business model adaptation (BMA)Business model innovation (BMI)
Type of dynamic capabilityEvolutionary changing capabilityAdaptive change capabilityInnovative change capability
Underlying capability dimensionDynamic consistencyCustomer agility, strategic flexibility, exploitationExploration, business model know-how, dedicated organizational units for BMI

Wadin and Ode (2019) use, test and extend the framework introduced by Saebi (2015) and presented in table 1. The table draws together the types of changes necessary in the business model and in the firm’s dynamic capabilities with respect to the changes in the environment. The environmental dynamics are categorized into either being slow-moving gradual changes (regular environmental change), periodically changing competitive demands that can be at the most very intense (environmental competitiveness) and dramatic discontinuities and disruptions (environmental shift). Each require a different approach in terms of the business model change either through evolution or innovation as well as in the dynamic capabilities of the firm. As a result, companies need to be equipped to spot the different demands and build up their dynamic competences as well as tailor the required business model changes.

Conceptual framework

Based on the literature we generated a conceptual framework (Figure 3) to guide the development of the blueprint for the training program.

Figure 3. Conceptual framework for training program development.
Figure 3. Conceptual framework for training program development.

Out of this conceptual framework, we have striven towards the practical application in the format of training program outline (Table 2). Each topic is linked to a competence being learned and a specific learning objective is listed for each topic.

Table 2. Effective training program outline on business opportunity recognition in SDGs for businesses and higher education institutions.

TopicCompetence-based learning objective
The role of the environment in the opportunity recognition process Stable environment and discovery of opportunities
(causation)

Complex and changing environment & creation of opportunities
(effectuation & bricolage)
The learner is able to analyze the environment to understand whether it requires discovery of existing or creation of new opportunities.
ResourcesExisting resources as a source of entrepreneurial opportunityThe learner is able to engage in systemic search for existing resources and utilize them while seeing resource constraints as a source of creativity.
ActionAction as a mechanism for overcoming resource constraintsThe learner is able to innovate mechanisms to overcome resource constraints.
Social capitalCommunity as a catalyst for venture emergence and growthThe learner is able to systematically analyze the applicability of and activate his/her social capital for the opportunity recognition process.
Awareness and personality traitsAwareness and personality traits as a factor of opportunity recognitionThe learner is able to realistically assess his/her personality traits and level of awareness in the opportunity recognition process.
Knowledge of natural/ communal environment and sense of urgencyDynamics of environmental change and its implications for sustainabilityThe learner understands relevant environmental and communal challenges and their change dynamics and is able to evaluate the rate of change and urgency.
Business model change types and dynamic capabilitiesDifferent environmental change types require different business model change approaches and different dynamic capabilities; sustainable business models are contingentThe learner is able to identify the required business model change types and related capabilities as a response to different environmental change dynamics.
Motivation and altruismMotivation and altruism play a role in sustainable business opportunity recognition.The learner is able to appreciate changes in the natural/ communal environment and is motivated to pursue solutions to those challenges.
Modes of value creation and value captureValue can be created with or for the target group and either through market mechanisms or through the mission.The learner is able to differentiate between different value creation and capture categories especially from the viewpoint of for-profit businesses.
Process approach to sustainable business modelsCertain process elements, such as inclusion and competition, are essential in the creation of successful sustainable business modelsThe learner is able to identify and build the required process elements to ensure success of the sustainable business model.

Discussion and conclusions

In this conceptual paper we have identified the key elements of an effective training program on business opportunity recognition in SDGs and created a blueprint of such a program. This paper focused on the first module of the training program only which deals with the basics of business opportunity recognition regarding social challenges. The specific SDG challenges with most business potential as well as examples of successful SDG opportunity utilization cases are dealt in different modules of the training program.

Kirjoittajat

Minna-Maari Harmaala, D.Sc.(Econ.), Principal Lecturer, Haaga-Helia University of Applied Sciences, minna-maari.harmaala(at)haaga-helia.fi

Hanna Harilainen, D.Sc.(Econ.), Head of Degree Programme, Principal Lecturer, International Business, Master’s Degree Programme in Supply Chain Management (Sourcing), Metropolia University of Applied Sciences, hanna.harilainen(at)metropolia.fi

Baker, T., & Nelson, R. 2005. Creating Something from Nothing: Resource Construction through Entrepreneurial Bricolage. Administrative Science Quarterly, 50(3), 329–366.

Boons, F., & Lüdeke-Freund, F. (2013), Business models for sustainable innovation: State-of-the-art and steps towards a research agenda. Journal of Cleaner Production, 45, 9–19.

Boons, F., & Laasch, O. (2019), Business Models for Sustainable Development: A Process Perspective. Journal of Business Models, 7(1), 1–4. https://doi.org/10.5278/ojs.jbm.v7i1.2164

Business and Sustainable Development Commission (2017). “Better business, better world”.

Elkington, J. (1994). Towards the sustainable corporation: Win–win–win business strategies for sustainable development. California Management Review, 36, 90–100.

Elkington, J. (1997). Cannibals with Forks: The Triple Bottom Line of 21st Century Business. Capstone, Oxford, NY.

Fisher, G. (2012). Effectuation, Causation, and Bricolage: A Behavioral Comparison of Emerging Theories in Entrepreneurship Research. Entrepreneurship Theory and Practice, 36(5), 1019–1051.

George, M. N. Parida, V., Lahti, T., & Wincent, J. (2016). A systematic literature review of entrepreneurial opportunity recognition: Insights on influencing factors. International Entrepreneurship and Management Journal, 12(2), 309–350.

Hanohov, R., & Baldacchino, L. (2018). Opportunity recognition in sustainable entrepreneurship: an exploratory study. International Journal of Entrepreneurial Behavior & Research, 24(2), 333–358.

Hart, S.L. (2005). Capitalism at the crossroads. Upper Saddle River, NJ: Wharton School Publishing

Organisation for Economic Co-Operation and Development. (2016). Development Co-operation Report 2016: The Sustainable Development Goals As Business Opportunities: The Sustainable Development Goals As Business Opportunities.

Patzelt, H.; & Shepherd, D.A. (2011). Recognizing opportunities for sustainable development. Entrepreneurship Theory and Practice, 35(4), 631–652.

Prahalad, C.K. (2010). The fortune at the bottom of the pyramid. Upper Saddle River, NJ: Wharton School Publishing.

Raith M.G., & Siebold N. (2018). Building Business Models around Sustainable Development Goals. Journal of Business Models, 6(2), 71–77.

Saebi, T. (2015), Evolution, adaption, or innovation? A contingency framework on business model dynamics, in J. Foss & T. Saebi (Eds.), Business Model Innovation – the organizational dimension, pp. 145–168. Oxford University Press.

Sarasvathy, S. (2001). Causation and effectuation: Toward a theoretical shift from economic inevitability to entrepreneurial contingency. Academy of Management. The Academy of Management Review, 26(2), 243–263.

Schaltegger, S., Hansen, E.G., & Lüdeke-Freund, F. (2016). Business models for sustainability. Organization & Environment, 29, 3–10. https://doi.org/10.1177%2F1086026615599806

SDG Accord Annual Report (2018) refers to a research carried out in March 2018 with 3543 responses on students studying predominantly in the UK, Austria, Bangladesh, Cyprus, Denmark, France and Germany about their awareness and interest in the SDGs.

Wadin, J. L., & Ode, K. A. (2019), Business models for sustainability – change in dynamic environments. Journal of Business Models, 7(1), 3–38. http://journalofbusinessmodels.com/vol-7-no-1-2019/vol-7-no-1-pp-13-38/

Ammattikorkeakouluihin lisää kestävyyttä ja vastuullisuutta

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho, Nina Kokkonen, Sanna Tyni & Petri Lempinen.

Kestävän kehityksen tuominen näkyviin on tärkeää, koska ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli tiedon siirtämisessä työelämään.

Kestävä kehityksen periaatteet on yleisesti hyväksytty jo useamman vuosikymmenen ajan, ja ne ovat tulleet osaksi myös ammattikorkeakoulujen toimintaa mm. kestävän kehityksen ohjelmien kautta. Monet ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet esimerkiksi Green Office-järjestelmään tai YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Viime vuosina kestävä kehitys on noussut aikaisempaa suuremmaksi keskustelunaiheeksi ilmastonmuutoksen takia, koska muutoksen ehkäisemiseksi tarvitaan nopeita toimia. Esiin on noussut uusia käsitteitä, kuten resurssitehokkuus, vähähiilisyys, hiilineutraalisuus ja ilmastokompensaatiot, jotka ovat antaneet aiheitta pohtia vastuullisuutta entistä enemmän myös ammattikorkeakouluissa. Korkeakouluilla on tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden jalkauttamisessa yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Monissa ammattikorkeakouluissa erilaisten näkyvien toimenpiteiden tekeminen on entistä tärkeämpää. (YK 2019)

Kestävän kehityksen alle on myös muodostunut uusia käsitteitä kuten kiertotalous, joka on noussut 2010-luvulla kansainväliseksi megatrendiksi (Sitra, Kierrolla kärkeen, 2016). Kiertotalous on vaihtoehto fossiilisiin luonnonvaroihin perustuvalle taloudelle. Siirtyminen perinteisestä kestämättömästä “Tuota-kuluta-hävitä” (Take-Make-Waste)- taloudesta kiertotalouteen on monitieteinen ja monialainen prosessi, joka vaatii laajaa yhteistyötä useiden toimijoiden kanssa. Muutos kiertotalouteen vaatii lisäksi uudistamista ja mukauttamista kaikilla koulutuksen tasoilla. Koska ammattikorkeakouluilla on tiivis suhde työelämän kanssa, suomalaisten ammattikorkeakoulujen rooli on tunnistettu ratkaisevaksi toimijaksi kiertotalouden koulutuksen kehittämisessä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan monien elinkeinojen harjoittamiseen v. 2050 tultaessa, mikä vaatii etsimään ratkaisuja mm. kiertotalouden liiketoimintamalleista (Deloitte/Elinkeinoelämän keskusliitto 2020).

KiertotalousAMK-hanke edistää kestävyyttä ammattikorkeakouluissa

Ammattikorkeakoulut edistävät kestävää kehitystä muun muassa erilaisten hankkeiden kautta. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluille, tuttavallisemmin KiertotalousAMK on Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittama hanke (1.1.2018–31.12.2020), jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua (Kuva 1). Hankkeen tavoitteena on integroida kiertotalous paremmin osaksi ammattikorkeakoulun opetus- ja ohjausmetodeja sekä päivittäistä toimintaa. Hankkeen kautta tuotetaan yli 200 op kiertotalouden opintomateriaaleja, kehitetään siihen liittyviä oppimisympäristöjä ja luodaan uusia menetelmiä kiertotalouden opettamiseksi. (KiertotalousAMK, 2018)

Kuva 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin-hankkeen esittelyposteri ja hankkeen toteutukseen osallistuvat ammattikorkeakoulut.
Kuva 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin-hankkeen esittelyposteri ja hankkeen toteutukseen osallistuvat ammattikorkeakoulut.

KiertotalousAMK-hankkeen toiminnalla haluttiin tukea myös ammattikorkeakoulukampusten arjen kestäviä toimintatapoja vaikuttamalla ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ohjelmien laatimiseen ja uudistamiseen. Ohjelmat ohjaavat kampusten näkyvää toimintaa, kuten kierrätystä, energiankäyttöä tai ruokailua ja niillä on tärkeä rooli korkeakoulujen toiminnan kokonaiskuvassa. Hankkeessa on koottu toimenpidelistaa kampusten ja organisaatioiden kestävän kehityksen työstä sekä jaettu kokemuksia ja käytännön vinkkejä kestävän kehityksen toiminnasta eri ammattikorkeakouluissa. Uusia toimintatapoja voivat olla esimerkiksi etäopiskelun ja –työskentelyn tukeminen, kimppakyydit, ruokahävikin myynti, sähköautojen latauspisteet tai tulosteiden määrän vähentäminen kampuksilla.

Yhteistyöllä vaikuttavuutta

Uudistustyön osalta kestävyystoiminnan vaikuttavuutta haluttiin lisätä yhteistyöllä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kanssa. KiertotalousAMK-hanke ja Arene käynnistivät syksyllä 2019 keskustelut kestävän kehityksen entistä paremmasta huomioimisesta ammattikorkeakoulujen toiminnassa (KiertotalousAMK, Arene, 2019). Keskustelut paineesta vastuullisuuden huomioimiseen oli käynnistetty Arenen sisällä jo aiemmin, minkä vuoksi yhteistyötä KiertotalousAMK-hankkeen kanssa kannatettiin.

Ammattikorkeakoulujen pitäisi ottaa laajemmin huomioon kestävät toimintatavat ja vastuullisuus. Näihin sisältyvät ammattikorkeakoulujen toimintatavat ja prosessit sekä koulutuksen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sisällöt. Kestävyys ja vastuullisuus ovat hyvin laajoja teemoja. Ne sisältävät mm. opetussuunnitelmien ja jatkuvan oppimisen tarjonnan kehittämisen, tilojen, energian ja raaka-aineiden käytön, hankinnat, oppilaitosruokailun sekä matkustamisen. Kestävän kehityksen tuominen näkyviin on tärkeää, koska ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli tiedon siirtämisessä työelämään. Samalla se viestii ammattikorkeakouluista opiskelu- ja työpaikkoina.

Kestävän kehityksen toimenpiteiden toteuttaminen ja kestävyysnäkökulman huomioiminen toiminnassa saattavat vaikuttaa yhä enemmän nuorten opiskeluvalintoihin tulevaisuudessa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut merkittävästi kymmenessä vuodessa (Pekkarinen & Myllyrinne 2019, s. 65). Haasteena on sekä ammattikorkeakoulujen oman toiminnan tekeminen vastuulliseksi että opintosisältöjen päivittäminen. Osaaminen pitää tehdä näkyväksi työelämään ja opiskelupaikkaa hakeville.

Arenen ja KiertotalousAMK-hankkeen keskusteluiden perusteella on päädytty siihen, että kiertotalouteen sitoutumista voidaan tukea jokaisen ammattikorkeakoulun kärkialoilla. Tällä voidaan välttää se, että kaikki ammattikorkeakoulut viestisivät kestävyydestä ja vastuullisuudesta samalla lailla. Lisäksi kärkialoilla kannustetaan viestimään teeman alla tapahtuvasta toiminnasta. Toisaalta jokainen ammattikorkeakoulu tekee omat ratkaisut siitä, kuinka kiertotalous näkyy kestävän kehityksen ohjelmatyössä. Ohjelmien uudistamistyö onkin käynnissä jo monessa ammattikorkeakoulussa KiertotalousAMK-hankkeen kautta tai korkeakoulujen omina kestävän kehityksen ohjelmien päivityksinä.

Arene perustamassa Kestävyys ja vastuullisuus -työryhmää

Kestävän kehitys tullaan jatkossa huomioimaan myös entistä enemmän Arenen omassa toiminnassa. Vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan on kirjattu ”kestävän kehityksen ja kiertotalouden huomioiminen toiminnassa”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuoden 2020 aikana Areneen perustetaan Kestävyys ja vastuullisuus -työryhmä, johon kutsutaan ammattikorkeakoulujen edustajat. Yliopistoilla on jo oma -vastuullisuustyöryhmä (Unifin, 2020). (Arene, Toimintasuunnitelma, 2019). Tavoitteena on löytää keinoja, jotka vaikuttavat ammattikorkeakoulujen arkeen ja muuttavat toimintaa. Kestävän ja vastuullisen toiminnan kautta ammattikorkeakoulut auttavat myös työelämää uudistumaan.

Yhteistä viestintää

KiertotalousAMK-hankkeen ja Arenen välisellä yhteistyöllä haluttiin ennen kaikkea lisätä vaikuttavuutta ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen toiminnassa. Tämä artikkeli on yksi esimerkki Arenen ja KiertotalousAMK-hankkeen yhteistyöstä. Arenen kanssa on luotu vuodelle 2020 tavoitteita muun muassa kestävän kehityksen näkyvyyden lisäämisestä Arenen toiminnassa sekä kestävään kehitykseen liittyvien asioiden esille nostamiseksi ja edistämiseksi rehtorineuvoston kokouksissa. Kestävää kehitystä nostetaan myös esille molempien tahojen sosiaalisen median viestinnässä vuoden 2020 aikana.

Kestävyys ja vastuullisuus tulevat näkymään vuonna 2020 ammattikorkeakoulujen arjessa, käytännön toimenpiteissä sekä viestinnässä. Tavoitteena on lisätä opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilökunnan sekä sidosryhmien tietoisuutta kestävästä kehityksestä sekä kiertotaloudesta. Aihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä sekä se vaikuttaa kaikkien ammattikorkeakoulujen toimintaan 2020-luvun alussa.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Nina Kokkonen, MMM, lehtori, HAMK, nina.kokkonen(at)hamk.fi

Sanna Tyni, FT, Erityisasiantuntija, Lapin amk, sanna.tyni(at)lapinamk.fi

Petri Lempinen, FT, toiminnanjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, petri.lempinen(at)arene.fi

Arene, Toimintasuunnitelma (2019). Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n toimintasuunnitelma ja talousarvio 2020. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2019/Toimintasuunnitelma_ja_talousarvio_2020.pdf?_t=1575550127

Deloitte/Elinkeinoelämän keskusliitto, (2020). Ilmastonmuutoksen vaikutukset suomalaiseen elinkeinoelämään – skenaariotyön taustaraportti: Deloitten selvitys Elinkeinoelämän keskusliitolle. Tammikuu 2020. Haettu 21.1.2020 osoitteesta: https://ek.fi/wp-content/uploads/Ilmastonmuutoksen-vaikutukset-suomalaiseen-elinkeinoelamaan_Deloitte_EK_raportti_tammikuu-2020_FINAL.pdf

KiertotalousAMK (2018). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, hankesivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi

KiertotalousAMK, Arene (2019). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, hankesivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/kiertotalousamk-hanke-esilla-arenen-koulutusvaliokunnassa/

KiertotalousAMK, Blogit (2018). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, hankesivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/blogi/
Sitra, Kierrolla kärkeen (2016). Sitran selvityksiä 117, Kierrolla kärkeen, Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025, Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

Pekkarinen, E. & Myllyrinne, S. (2019). Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Haettu 21.1.2020 osoitteesta: https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2019/03/NB_2018_web.pdf

Unifin, (2020). Suomen yliopistojen rehtorineuvosto, nettisivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://www.unifi.fi

YK, (2019). YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2015-2030. Haettu 12.12.2019 osoitteesta: https://www.un.org/sustainabledevelopment/development-agenda/

SAMKin opiskelijat ratkomassa energiatehokkuushaasteita

Kirjoittajat: Teija Järvenpää & Minna M. Keinänen-Toivola.

Maailman kaupasta 90 prosenttia tapahtuu meriteitse ja kansainvälinen meriklusteri tuottaa 3,1 prosenttia maailman CO2-päästöistä. Alan kasvihuonekaasupäästöt kasvavat nopeasti, sillä päästöjen on arvioitu kasvavan jopa 5 prosenttiin vuoteen 2030. Ilmastonmuutosta korostavan ympäristösääntelyn merkitys korostuu ja toisaalta energiantehokkuuden vaatimukset kasvavat niin satamatoiminnoissa kuin telakoilla. EAKR-rahoitteisessa kolmivuotisessa (2018–2020) SataMari-hankkeessa tutkitaan käytännön toimia meriklusterin energiatehokkuuden parantamiseksi Satakunnassa. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa, erityisesti hankkeen pilottiyritysten, SeaSide Industry Parkin, Rauman Satama Oy:n sekä Euroports Rauma Oy:n kanssa. Pilottiyritykset kattavat meriklusterin toimintoja telakka-alueesta satamaan ja satamaoperaattoriin ja tarjoavat monipuolisen alustan kehitystyölle – niin tutkijoille kuin opiskelijoille.

Satakunnan ammattikorkeakoulussa opiskelijoilla on mahdollisuus edistää opintojaan hankkeiden kautta. Hankkeessa opiskelijan on mahdollista suorittaa kursseja, kurssin osia, harjoitteluita tai tehdä opinnäytetyö. SataMari-hankkeessa on ollut useita Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijoita mukana. Hanketiimi toimii linkkinä opiskelijan, opettajien ja yrityksen välissä, tukien opiskelijaa sekä varmistaen opiskelijatyön soveltuvuuden myös hankkeen tavoitteisiin. Opiskelija ei jää yksin pulmiensa kanssa, vaan hanketiimi on aktiivisesti mukana toiminnassa. SataMari-hankkeen ammattilaiset ovat myös toimineet opinnäytetöiden ohjaajina. Hanketiimin tärkeä tehtävä on koordinoida kokonaisuutta ja taata toiminnan jatkuvuus. Yksi opiskelija tekee itselleen sopivan palasen ja hanke huolehtii kokonaisuudesta sekä tulosten viestinnästä laajemmalle joukolle.

Opiskelijat ovat laatineet selvityksiä ja tehneet mittauksia valaistuksen muuttamisesta energiatehokkaammaksi, rakentaneet lämpötilan mittausanturinarua teollisuushallin lämpötilajakauman selvittämiseksi, selvittäneet aurinkoenergian hyödyntämistä (Granfors 2018, 5) ja selvittäneet sähkötrukkien kannattavuutta satamaoperaattorille. Näiden töiden avulla opiskelijat ovat edistäneet opintojaan, joko energia- ja ympäristötekniikan tai sähkö- ja automaatiotekniikan koulutusohjelmissa. Kokemukset ovat olleet hyviä kaikilta osapuolilta; opiskelijat pitävät työelämälähtöisyydestä ja konkreettisista töistä, yritykset arvostavat puolueettomia selvityksistä ja työtä kehittämiskohteidensa eteen. Hanke saa lisäarvoa ja lisäresursseja, jolloin saadaan syväluotaavampia selvityksiä kuin mitä hanketiimillä olisi resursseja käyttää yhteen kohteeseen. Opiskelijat tuovat myös uusia raikkaita ajatuksia perinteiselle alalle (Kuva 1).

Kuva 1. SataMari-hankkeessa meriklusterin toimintaympäristö tarjoaa monipuolisia kehitystöitä myös opiskelijoille. Kuva: Teemu Heikkinen.

Dieseltrukkien sähköistäminen mietitytti satamaoperaattoria – opiskelijat tarttuivat haasteeseen

Satakunnan ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelijat Henna Puromäki ja Emma Selin tekivät käytännön töitä SataMari-hankkeessa yritysyhteistyössä saaden opintopisteitä. Hankkeen pilottikohteessa Euroports Rauma Oy:llä pohdittiin dieseltrukkien sähköistämistä. Voisiko dieseltrukkien vaihtaminen sähköisiin olla kannattavaa? Yritys halusi puolueettoman selvityksen asiasta, ja Puromäki sekä Selin tarttuivat haasteeseen. Opiskelijat selvittivät opinnäytetöinään dieselkäyttöisten vastapainotrukkien vaihtamista sähköisiin vastaaviin ja vaihdon kannattavuutta eri kokoluokan trukkien osalta. Puromäki selvitti nostokyvyltään 3,5 tn ja 5 tn sähkötrukkien ja Selin isompien, 16 tn trukkien kannattavuutta ja ympäristöhyötyjä (Puromäki 2019, 5; Selin 2019, 6). Töissä keskityttiin kahden Euroports Rauma Oy:n paperirullavarastona toimivan varastohallin toimintoihin ja hallissa käytössä oleviin trukkeihin (Kuva 2). Opiskelijat pyysivät tarjouksia sähkötrukkitoimittajilta ja vertailivat käyttövoimakustannuksia sekä leasing-hintoja trukkien välillä. Tarjoukset saatiin vain pienemmän kokoluokan trukkeihin ja isompien, 16 tn trukkien kohdalla leasing-hintavertailu jäi työstä uupumaan.

Selvityksien tuloksena sähkötrukit ovat kilpailukykyinen vaihtoehto. Sähkötrukin puolella ovat edulliset käyttökustannukset, sillä sähkökäyttöisten trukkien lataamiseen tarvittava sähköenergia on huomattavasti edullisempaa kuin dieseltrukkien tarvitsema dieselpolttoaine. Lisäksi huomioitiin se, että sähkötrukit kuluttavat energiaa vain, kun niillä tehdään aktiivista ajo- tai nostotyötä, kun taas dieseltrukit kuluttavat polttoainetta myös tyhjäkäyntiaikanaan. Puromäki ja Selin totesivat myös, että vaihtamalla sähkökäyttöisiin trukkeihin, saavutetaan sekä ilmaston että paikallisen työympäristön kannalta positiiviset vaikutukset.

Kuva 2. Opiskelijat selvittivät satamaoperoinnissa käytettävien dieseltrukkien korvaamista sähkökäyttöisillä SataMari-hankkeen pilottikohteessa Euroports Rauma Oy:ssä. Kuva: Teemu Heikkinen.

Hanke mahdollistajana AMK:n ja yritysten välillä

Hanke on menestyksekkäästi saattanut yhteen yrityksiä ja opiskelijoita, tarjoten mahdollisuuksia opintojen opinnollistamiseen sekä yrityksille ratkaisijoita, tuoreita silmiä ja tekeviä käsiä. Hankkeen tavoitteena on parantaa yritysten energiatehokkuutta, mutta hanke on onnistunut toimimaan myös opiskelijoiden ja yritysten rajapinnassa työelämäyhteistyössä SAMKissa. Yhteistyön kautta on myös mahdollista, että yritys huomaa opiskelijan osaamisen ja näin tarjoaa työmahdollisuutta opiskelijalle.

Parhaillaan sähkö- ja automaationtekniikan opiskelija selvittää satama-alueen ulkovalaistuksen muuttamista energiatehokkaammaksi. Toimenpiteessä opiskelija mittaa valaistusvoimakkuudet sekä sähkönkulutukset ennen ja jälkeen suunnitellun valaistuksen modernisoinnin. Energia- ja ympäristötekniikan opiskelija selvittää opinnäytetyönään paineilman tuotannon nykykulutusta sekä säätöpotentiaalia SataMari-hankkeen pilottikohteessa ja lisäksi toinen opiskelija selvittää öljylämmityksen korvaamista meriklusterin yrityksessä. Opiskelijat pääsevät tekemään käytännön töitä ja edistämään opintojaan sekä tarjoamaan tietoa yritykselle. Tilaaja saa todennettua, mitattua ja riippumatonta tietoa. Sitä yritykset arvostavat. Lisäksi hanke saa todennettua tietoa mm. ulkovalaistuksen modernisoinnin vaikutuksista ja voi jakaa sitä edelleen muille vastaavaa energiatehokkuustoimenpidettä suunnitteleville yrityksille.

Hankkeen merkittävänä tuloksena kehitetään ohjeistus- ja päätöksentekotyökalu, jonka avulla meriklusterin yritykset saavat apuja energiatehokkuuden parantamiseksi. Päätöksentekotyökalu julkaistaan hankkeen nettisivuilla https://sub.samk.fi/satamari/ ja se toimii tietopankkina energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvan energian lisäämiseksi meriklusterin yrityksissä. Hankkeessa tuotettu tieto, sisältäen myös opiskelijoiden työt, tulevat näin hyödynnettäväksi mahdollisimman laajasti.

Kirjoittajat

Teija Järvenpää, insinööri (AMK), projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, teija.jarvenpaa(at)samk.fi

Minna M. Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, minna.keinanen-toivola(at)samk.fi


Granfors, A. (2018). Aurinkoenergia hyödyntäminen Euroports Rauma Oy:llä. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 13.1.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110616745

Puromäki, H. (2019). Selvitys dieseltrukkien korvaamisesta sähkötrukeilla ja vaihdon kannattavuus. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 8.1.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121846

Selin, E. (2019). Selvitys dieseltrukkien korvaamisesta sähkötrukeilla ja vaihdon kannattavuus sekä ympäristöhyödyt. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 8.1.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522289

SataMari. (2020). Smart Urban Business -tutkimusryhmän www-sivut. Haettu 20.1.2020 osoitteesta https://sub.samk.fi/projects/satamari/

Yhteistyöllä kohti korkeuksia

Kirjoittaja: Mikko Matveinen.

Joensuun Penttilänrantaan valmistui elokuussa 2019 Suomen korkein puukerrostalo Lighthouse Joensuu. Kohde on samalla myös maailman korkein jännetankojäykistetty puukerrostalo. Ainutlaatuista projektissa on myös ollut, että puukerrostalo toteutettiin pitkälti paikallisten yritysten voimin. Kaikki tämä ei ole ainoastaan sattumaa, vaan pitkäjänteisen ammattikorkeakouluvetoisen kehitystyön lopputulema.

Kuva 1. Suomen korkein puukerrostalo: Lighthouse Joensuu. (Kuva: Arkkitehtitoimisto Arcadia Oy).

Strateginen valinta

Vuonna 2014 Karelia-ammattikorkeakoulu valitsi yhdeksi painopistealueekseen puurakentamisen osaamisen kehittämisen Pohjois-Karjalan alueella. Tästä lähtien puurakentamiseen liittyvää osaamista on lähdetty systemaattisesti kehittämään osana rakennustekniikan koulutusvastuun (Insinööri AMK) toimintaa, mukaan lukien opetus sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta. Kehitystyötä on tehty muun muassa lukuisien kehittämishankkeiden puitteissa kiinteässä yhteistyössä alan yritysten kanssa. Yhtenä kehittämisen osa-alueena on varusteltu ja kehitetty puurakentamisen osaamisen kehittymistä tukevia laboratoriomittakaavan testaustoimintoja.

Kehityspanoksia on suunnattu erityisesti puukerrostalorakentamiseen ja siihen liittyvään rakennuttamis- ja suunnitteluosaamiseen. Yhteistyö on ollut tiivistä ennen kaikkea rakennuttajien kanssa. Tavoitteena on ollut tuoda puu vaihtoehtoiseksi rakennusmateriaaliksi suunniteltavissa kohteissa. Tämän lisäksi on pyritty vahvistamaan alan suunnittelijoiden ja rakennusliikkeiden osaamista sekä ratkomaan suunnittelussa ja rakentamisessa esiin nousseita ongelmia. Myös päätöksentekoon on pyritty vaikuttamaan tuomalla esille aihealueeseen liittyvää paikkansapitävää informaatiota eri kohderyhmille.

Konkreettisia kehitystyön tuloksia alkoi näkymään keväällä 2017, kun Joensuuhun valmistui 6-kerroksinen puukerrostalo As Oy Joensuun Pihapetäjä. Pihapetäjä oli ensimmäinen yli 2-kerroksinen puukerrostalokohde Pohjois-Karjalassa. Samoihin aikoihin käynnistyi myös muita suuren mittakaavan puurakentamisen kohteita, mukaan lukien Hukanhaudan päiväkoti ja Mehtimäen pesäpallostadion.

Joensuun majakka

Joensuun kaupunki oli jo pidemmän aikaa tavoitellut Penttilänrantaan puurakentamista.  Puurakentaminen ei ollut kuitenkaan edistynyt alueella toivotulla tavalla. Alkusysäys Lighthouse Joensuun rakentamiselle oli Itä-Suomen yliopiston opettajakoulutuksen keskittäminen Savonlinnasta Joensuuhun: tarvittiin lisää opiskelija-asuntoja. Tähän aikaan Joensuun kaupungilla oli vain rajallinen määrä tontteja, jotka soveltuivat opiskelija-asumiseen. Kaupunki tarjosi opiskelija-asuntoja rakennuttavalle tytäryhtiölleen Joensuun Ellille tonttia keskeiseltä paikalta Penttilänrannasta. Kaava mahdollisti rakentamisen 14 kerrokseen saakka, tosin ehtona oli, että rakennusmateriaalina tulisi käyttää puuta.

Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Elli tarttui haasteeseen ja yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa alettiin etsimään toteutusvaihtoehtoja ennennäkemättömälle puurakennukselle Suomessa. Harva uskoi rakennushankkeen toteutusmahdollisuuksiin vielä tässä vaiheessa. Myös kaupungin rakennusvalvonnassa suunnitelmat aiheuttivat haasteita, mutta onneksi aikaisemmista puurakentamisen rakennushankkeista aihealue oli jo jokseenkin tuttu. Lopulta joulukuussa 2017 Lighthousen rakentaminen käynnistyi.

Yksittäinen maamerkki vai puurakentamisen edistäjä?

Samaan aikaan Lighthousen rakentamisen käynnistymisen kanssa Karelia-ammattikorkeakoulu käynnisti rinnalle oman tutkimus- ja kehityshankkeen ympäristöministeriön rahoituksella. Hankkeen avulla oli tarkoitus kerätä tietoa puukerrostalokohteen suunnittelusta ja toteutuksesta. Virallisesti tutkimushankkeen toteutus päättyi vuoden 2019 lopussa, mutta käytännössä toimenpiteet tulevat jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen.

Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa korkeiden, yli 8-kerroksisten puukerrostalojen suunnitteluun ja työmaatoteutukseen liittyen. Kohteesta kerättävää tietoa olivat muun muassa rakenteiden lämpö- ja kosteustekninen toimivuus, rungon painumat ja huojunta sekä rakenteiden äänitekninen toimivuus. Eri mittauksia ja dokumentointia integroitiin opiskelijoiden opinnäytetöiden aiheisiin ja muihin opintoihin. Kohteesta tuotettu tieto oli hyödynnettävissä opetuksessa sekä puurakentamisen alan kehitystyössä. Tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia esiteltiin myös laajasti alan kansallisissa ja kansainvälisissä lehdissä ja seminaareissa.

Tutkimus- ja kehityshankkeen keskiössä oli myös osallistaa rakennustekniikan (insinööri AMK) opiskelijat sen toimenpiteiden toteutukseen. Aikaisempia kokemuksia vastaavasta toimintamallista, josta todellista rakentamisen kohdetta käytetään ns. oppimisalustana, oli jo saatu Pihapetäjä-kerrostalon ja Hukanhaudan päiväkodin osalta.

Kuva 2. Painumamittauslaitteiston asennus Lighthouse Joensuun rakennustyömaalla. (Kuva: Mikko Matveinen).

Vaikuttavuutta tutkimus- ja kehittämistoiminnalla

Lighthouse Joensuu -kohteen valmistumisen jälkeen elokuussa 2019 se palkittiin useilla valtakunnallisilla tunnustuksilla. Yksi niistä oli myös Puuinfo Oy:n vuosittain myöntämä Puupalkinto. Yhtenä keskeisenä osana palkinnon myöntämiskriteereitä nostettiin esille Karelia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminta kohteeseen liittyen.

Tänä päivänä Pohjois-Karjalan maakunnan ja Joensuun seudun kasvustrategioissa puurakentamisella osana biotaloutta on vahva asema. Myös alueen yrityksille puurakentamisen alueelta kertynyt osaaminen on alkanut tuottaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Karelia-ammattikorkeakoulu on myös tunnistettu alan yhtenä osaajana Suomessa, tästä osoituksena muun muassa säännöllinen julkaisu- ja seminaariyhteistyö alan edistämisen kärkitoimijan Puuinfo Oy:n kanssa. Huomion arvoista on myös se, että osa rakennustekniikan insinööreiksi valmistuneista on myös hakeutunut työtehtäviin, joissa voi hyödyntää hankittua osaamista puurakenteiden suunnitteluun liittyen.

Kuva 3. Vuoden 2019 Puupalkinto myönnettiin Lighthouse Joensuu -puukerrostalolle. Karelia-ammattikorkeakoulua palkintojakotilaisuudessa edusti Mikko Matveinen. (Kuva: Anne Ilvonen).

Kohti vähähiilistä tulevaisuutta

Ammattikorkeakouluille syntyy painetta toimintansa kehittämiseen muun muassa teknologisen kehityksen, työelämän muutoksien, elinkeinorakenteiden sekä valtion ohjauksen myötä. Näiden lisäksi globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutoksen torjunta, ohjaavat toimintaa. Kaikkien näiden edellä mainittujen tekijöiden huomioon ottaminen toimintaa suunniteltaessa vaatii rohkeita avauksia ennen kaikkea strategisella tasolla.

Rakentamisen osalta tarve ympäristötehokkaille ratkaisuille tulee vaikuttamaan voimakkaasti alan kehitykseen tulevaisuudessa. Suomessa ympäristöministeriö on parhaillaan laatimassa kansallisia raja-arvoja uudisrakennusten elinkaaren hiilidioksidipäästöille (CO2e). Raja-arvojen on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 2025. Säädöskehityksen perimmäisenä tavoitteena on kannustaa vähäpäästöisten materiaalien käyttöön sekä energian kulutuksen vähentämiseen rakentamisessa. Karelia-ammattikorkeakoulun osalta aikaisemmin tehdyt valinnat puurakentamiseen liittyvän osaamisen kehittämisen osalta näyttäytyvät tässä valossa oikeana ratkaisuna, sillä puulla hiiltä sitovana materiaalina voidaan nähdä valoisa tulevaisuus rakentamisessa.

Kirjoittaja

Mikko Matveinen, Projektipäällikkö, TaM, Karelia-ammattikorkeakoulu, mikko.matveinen(at)karelia.fi


Bionova Oy 2017: Tiekartta rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen huomioimiseksi rakentamisen ohjauksessa, Ympäristöministeriö. file:///Users/mikko.matveinen/Desktop/Tiekartta%20rakennuksen%20elinkaaren%20hiilijalanj%C3%A4ljen%20huomioonottamiseksi%20rakentamisen%20ohjauksessa%20(1).pdf 27.12.2019

Karelia-ammattikorkeakoulu 2019: Puurakentaminen.
https://www.karelia.fi/puurakentaminen/tutkimus/joensuu-light-house-tutkimus-ja-kehitystoimenpiteet/ 27.12.2019

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö 2019: Joensuun Pihapetäjä. http://www.joensuunpihapetaja.fi/ 27.12.2019.

Mertanen V. 2019. Puu korkeassa kaupunkirakentamisessa: Artikkelikokoelma, C: Raportteja, 56, Karelia-ammattikorkeakoulu. URN: ISBN:978-952-275-270-3
saatavilla: https://www.theseus.fi/handle/10024/160082

Ydinkompetenssit kliinisen asiantuntijan (ylempi AMK) koulutuksessa

Kirjoittajat: Virpi Sulosaari, Minna Elomaa-Krapu, Hanna Hopia, Kirsi Koivunen, Rauni Leinonen, Eeva Liikanen, Ulla Penttinen, Outi Törmänen, Leena Walta & Johanna Heikkilä.

Kliininen asiantuntija (YAMK) koulutus mahdollistaa terveysalan työntekijöille urapolun, jonka avulla on mahdollista edetä kohti vaativia kliinisiä asiantuntijatehtäviä. Suomessa koulutusta ei kuitenkaan ole riittävästi tunnistettu omana koulutusprofiilinaan ja opetussuunnitelmat ovat vaihdelleet eri ammattikorkeakoulujen välillä yhteisen kompetenssikuvauksen puuttuessa. Jatkossakin ammattikorkeakoulut vastaavat opetussuunnitelmastaan, mutta keskeisten osaamistavoitteiden osalta yhteisten kansallisten kompetenssikuvausten laatiminen lisää yhteistyötä kouluttajien välillä vahvistaen koulutuksen näkyvyyttä ja laatua. Kaikkiaan 13 ammattikorkeakoulua osallistui tämän kuvauksen laatimiseen. Kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutuksen keskeiset ydinkompetenssit ovat 1) tutkimus ja palveluiden kehittäminen, 2) potilasohjaus ja henkilöstön osaamisen kehittäminen, 3) asiantuntijuuden johtaminen ja 4) välitön laajavastuinen kliininen työ.

Tausta

Kliininen asiantuntija (YAMK) -koulutus tarjoaa terveysalan ammattilaisille mahdollisuuden hankkia osaamista, jota voi hyödyntää palvelujärjestelmän ja palveluiden laadun kehittämisessä. Se mahdollistaa urapolun, jonka avulla voi edetä kohti vaativia asiantuntijatehtäviä. Uralla etenemisen mahdollistaminen kliinisessä työssä on yhteydessä työhyvinvointiin ja työhön sitoutumiseen (ICN, 2019). Suomessa koulutusta ei ole riittävästi tunnistettu ja tunnustettu vahvana omana koulutusprofiilinaan terveydenhuollossa. Kansallinen opettajien verkosto perustettiin 2016 ja virallisesti siitä tuli Terveysalan korkeakouluverkoston alaverkosto 2020.

Verkoston tärkeimpiä tavoitteita ovat koulutuksen vetovoimaisuuden vahvistaminen ja valmistuneiden nykyistä tehokkaampi työllistyminen koulutuksessa hankittua osaamista vastaaviin vaativiin asiantuntijatehtäviin. Haasteena on ollut kansallisten ydinkompetenssien puuttuminen koulutuksen opetussuunnitelmissa. Suomen kokoisessa maassa opiskelijoille tulisi tarjota monimuotoisia ja kustannustehokkaita opiskelumahdollisuuksia. Jokainen ammattikorkeakoulu on linjannut, mitä on se ydinosaaminen, jota opiskelijan tulee koulutuksessa saavuttaa. Vaarana on, että kliinisen asiantuntijan (YAMK) opinnot loitontuvat kliinisestä kontekstista yhä vahvemmin yleiseksi kehittämisen ja johtamisen koulutukseksi. Verkoston tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin yhteisten ydinkompetenssien tunnistamista ja konsensuksen saavuttamista kaikkien koulutusta tarjoavien ammattikorkeakoulujen kesken. Lisäksi kuvauksen laatiminen tukee koulutuksen kansainvälistä vertailua.

Kansallisessa opettajaverkostossa kuvattiin yhteiset ydin- ja alakohtaiset kompetenssikuvaukset (liite 1). Alakohtaisia osaamiskuvauksia tarvitaan, koska Suomessa koulutus on monialaista. Samaan koulutukseen osallistuvat muun muassa bioanalyytikot, röntgenhoitajat ja sairaanhoitajat. Kliininen asiantuntija (YAMK) -koulutus keskittyy erityisesti kliinisen työn, hoidon ja hoitotyön asiantuntijuuteen sekä käytännön kliinisen työn kehittämiseen. Lisäksi koulutus sisältää asiantuntijuuden johtamisen ja kehittämisen sisältöjä. Sairaanhoitajaliitto (Kotila ym., 2016) on esittänyt tehtävänimikkeeksi sairaanhoitajataustaiselle asiantuntijasairaanhoitaja-nimikettä, kuitenkin sekä ruotsin- että englanninkielisissä nimikkeissä on usein etuliite avancerad/advanced. AMK-tutkinto on jo asiantuntijatehtävään valmistavaa koulutusta ja työelämässä on asiantuntijasairaanhoitajan toimia, joihin ei ole edellytetty maisteritason koulutusta. Tästä syystä opettajaverkosto käyttää ilmaisua laajavastuinen asiantuntija (advanced practitioner AP) kuvaamaan koulutuksen käyneen tehtävänkuvan vastuullisuuden lisääntymistä sekä sen laajuutta.

Ydin- ja alakohtaiset kompetenssit laati monialainen asiantuntijaryhmä, joka koostui asiantuntijoista bioanalytiikan, hoitotyön ja radiografian koulutuksista 13:sta ammattikorkeakoulusta. Ensimmäinen luonnos perustui kansainvälisiin terveysalan ammattilaisten maisteritason koulutuksien ydinosaamiskuvauksiin sekä tutkimustietoon laajavastuisista rooleista terveydenhuollossa. Toisessa vaiheessa toteutettiin kartoitus (mapping), jossa vertailtiin eri maiden Advanced Practice kompetenssikuvauksia luonnokseen (CNA, 2010; NMBA, 2014; RCGP, 2015; NCNZ, 2017; NONPF, 2017 ja NMBI, 2017).  Tämän jälkeen muodostettiin asiantuntijaryhmän konsensus. Seuraavaksi pyydettiin palautetta ammattikorkeakoulujen ja työelämän edustajilta (ammatilliset liitot, Sosiaali- ja terveysministeriö, Hoitotyön Tutkimussäätiö, hallintoylihoitajien edustaja ja KLIAS ry). Palautteiden perusteella kuvaus viimeisteltiin ja hyväksyttiin. Kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutuksen keskeisiksi ydinkompetensseiksi muodostuivat 1) tutkimus ja palveluiden kehittäminen, 2) potilasohjaus ja henkilöstön osaamisen kehittäminen, 3) asiantuntijuuden johtaminen ja 4) välitön laajavastuinen kliininen työ (kuvio 1).

Kuvio 1. Kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutuksen ydinkompetenssit

Kliinisen asiantuntijan (YAMK) ydinkompetenssit ja niiden osakokonaisuudet

Tutkimus ja palveluiden kehittäminen

Laajavastuisen asiantuntijan osaaminen tutkimuksessa ja palveluiden kehittämisessä on havaittavissa aktiivisesta yhteistyöotteesta näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä. Hän arvioi tutkimustietoa, tuottaa sitä sekä hyödyntää näyttöä kliinisen työn kehittämisessä ja tutkimisessa. Laajavastuinen asiantuntija edistää näyttöön perustuvan tiedon levittämistä ja hyödyntämistä laajemminkin kuin omassa työyhteisössään toimien kansallisissa ja kansainvälisissä terveysalan verkostoissa. (Melnyk, Gallagher-Ford, Long & Fineout-Overholt, 2014.)

Potilasohjaus ja henkilöstön osaamisen kehittäminen

Laajavastuisen asiantuntijan ohjausosaaminen on näyttöön perustuvaa sekä potilaan ja hänen omaistensa yksilöllisiä tarpeita huomioivaa. Ohjauksen positiivisista vaikutuksista on olemassa tutkimusnäyttöä eri potilasryhmien kohdalla (mm. Halkoaho, Kangasniemi, Niinimäki & Pietilä, 2014; Karvinen, Bruner & Truant, 2015; Raphaelis, Kobleder, Mayer & Senn, 2017; Bayrak & Tosun, 2018). Tietomäärän kasvu, digitalisoituminen ja lyhentyneet hoitoajat haastavat kehittämään ja ylläpitämään ohjausosaamista. Digitaalisten ohjausvälineiden, esimerkiksi mobiilisovellusten ja verkkoalustojen hallinta sekä niihin liittyvä ohjaustaito muodostavat tärkeän osan työnkuvaa. Laajavastuinen asiantuntija edistää ja kehittää henkilöstön osaamista elinikäisen oppimisen menetelmiä hyödyntäen. Ohjausosaaminen rakentuu oman asiantuntijuusalueen sisällön hallinnasta, ohjaukseen liittyvän tilannesidonnaisuuden ymmärtämisestä sekä kyvystä reflektoida omaa osaamistaan muiden ammattilaisten kanssa (mm. Kääriäinen, 2007; Vänskä, 2012).

Asiantuntijuuden johtaminen 

Laajavastuisen asiantuntijan osaamisessa johtaminen ilmenee terveys- ja hyvinvointipalveluiden muuttuvien toimintaympäristöjen uudistamisessa ja kehittämisessä. Uudistuva johtaminen korostaa ihmislähtöisten hyvinvointipalveluiden kriittistä arviointia ja kustannusvaikuttavaa toimintaa.  Asiantuntija on tulevaisuuteen orientoitunut kehittäjä, jolla on osaamista ja motivaatiota kehittää erilaisia innovatiivisia ratkaisuja. (Räsänen ym., 2016.) Hänellä on valmiudet suunnitella, toteuttaa ja arvioida hoitotyön palveluprosesseja näyttöön perustuvan toiminnan ja laadun mukaisesti (Holopainen ym., 2013). Laajavastuinen asiantuntija toimii erityisesti “laadun ja vaikuttavuuden” asiantuntijana (Elliot et al. 2012; Trastek, Hamilton & Niles, 2014; Jalbert, Gob & Chin-Yee, 2019).

Bioanalyytikon kliininen asiantuntijuus 

Bioanalyytikon alakohtainen ydinkompetenssi sisältää kliinisen laboratoriotyön prosessiosaamisen, arvioinnin ja kehittämisen sisältäen alakompetenssit: 1) preanalytiikka, potilas- ja asiakaskohtaaminen, 2) kliiniset laboratoriotyömenetelmät, 3) jatkuva laadunparantaminen kliinisessä laboratoriotoiminnassa ja 4) kliinisten laboratoriopalveluiden konsultointi. Laajavastuinen bioanalytiikan asiantuntija suunnittelee, arvioi ja kehittää laboratorion asiakaspalvelua, näytteenottoprosessia ja sen potilasturvallisuutta. Hän osaa valita ja konsultoida terveydenhuoltohenkilöstöä käyttämään laboratoriotutkimuksia ja -menetelmiä, jotka vaikuttavat hyvään hoitotulokseen, ovat oikea-aikaisia, laadukkaita ja kustannustehokkaita.  Jatkuvan laadunparantamisen tavoitteena ovat asiakaslähtöiset, näyttöön perustuvat ja asiakkaalle arvoa tuottavat laboratoriopalvelut.

Sairaanhoitajan kliininen asiantuntijuus

Sairaanhoitajan alakohtaisessa ydinkompetenssissa painottuu kliinisen hoitotyön asiantuntijuus, systemaattinen ja suunnitelmallinen työskentely sekä hoitotyön kehittäminen. Tehtävänkuva on itsenäinen sisältäen asiakkaan terveydentilan kokonaisarvioinnin ja hoitamisen. Holistista terveydentilan arviointia (fyysinen, psyykkinen, kulttuurinen, sosiaalinen, etninen) korostetaan kansainvälisissä kuvauksissa (ICN, 2019; Melnyk ym., 2014). Laajavastuinen tehtävänkuva edellyttää vaativan tason kliinistä arviointiosaamista sekä kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä näyttöön perustuen valiten paras mahdollinen hoito asiakkaalle huomioiden läheiset. Terveyden edistäminen ja konsultointiosaaminen korostuvat. Vaikka tehtävänkuva on itsenäinen, toimii laajavastuinen asiantuntijasairaanhoitaja myös osana moniammatillista työryhmää. Lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden (Valtioneuvoston asetus 1088 /2010) edellyttämistä valmiuksista osa on sisällytetty laadittuun osaamiskuvaukseen. Kansainvälisesti lääkkeenmääräämisen kompetenssit ovat yhtenevät sairaanhoitajilla ja lääkäreillä (RPharm, 2016-2020).

Röntgenhoitajan kliininen asiantuntijuus

Röntgenhoitajan alakohtaisissa kompetensseissa painottuvat kliininen osaaminen radiografian toimintaympäristössä, kliinisen radiografian kehittäminen sekä konsultointi. Monialaisesti kehitettyjä yhteisiä ydinkompetenssikuvauksia verrattiin röntgenhoitajien osaamista vastaavaan EQF tason 7 viitekehykseen (EFRS, 2017) ja lisäksi hyödynnettiin alan tutkimusta (Anderson, Fridlund, Elga´n, & Axelsson, 2008; Hardy, Johnson, Sharples, Boynes & Irving, 2016; Vanckavičienė, Macijauskien, Blaževičien, Basevičius & Andersson, 2017; Anderson, Christensson, Jakobsson, Fridlund & Broström, 2018; Tuominen, Seppälä & Meretoja, 2018).  Laajavastuisen kliinisen radiografian asiantuntijan spesifissä osaamisessa korostuvat alalle tunnusomainen turvallisuuskulttuuri ja sen arvioiminen ja kehittäminen sekä säteilynkäytön, annosoptimoinnin ja kuvanlaadun asiantuntijuus.

Pohdinta ja johtopäätökset

Kompetenssikuvauksen tavoitteena on kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutuksen profiilin näkyvyyden lisääminen valtakunnallisesti sekä koulutuksen laadun ja tasalaatuisuuden kehittäminen. Lisäksi kuvaus tukee koulutuksen kansainvälistä vertailtavuutta. Nyt laaditut yhteiset kompetenssit toimivat koulutuksen opetussuunnitelman ja syventävien opintojaksojen suunnittelun, arvioinnin ja ammattikorkeakoulujen yhteisten verkostototeutusten tukena.

Kirjoittajat

Virpi Sulosaari, TtT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, virpi.sulosaari(at)turkuamk.fi

Minna Elomaa-Krapu, TtT, innovaatiojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, minna.elomaa-krapu(at)metropolia.fi

Hanna Hopia, TtT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, hanna.hopia(at)jamk.fi

Kirsi Koivunen, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, kirsi.koivunen(at)oamk.fi

Rauni Leinonen, KT, TTM, yliopettaja, Kajaanin Ammattikorkeakoulu, rauni.leinonen(at)kamk.fi

Eeva Liikanen, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, eeva.liikanen(at)tuni.fi

Ulla Penttinen, FL, yliopettaja, Yrkeshögskolan Novia, Vaasa, ulla.penttinen(at)novia.fi

Outi Törmänen, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu, outi.tormanen(at)lapinamk.fi

Leena Walta, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, leena.walta(at)turkuamk.fi

Johanna Heikkilä, TtT, Asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, johanna.heikkila(at)jamk.fi


Andersson, B., Christensson, L., Jakobsson, U., Fridlund, B., & Broström, A. (2012). Radiographers’ self-assessed level and use of competencies – A national Survey. Insights Imaging, 3(6), 635–645. Haettu 12.12.2019 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3505567/

Andersson, B.T, Fridlund, B., Elga´n, C., & Axelsson. Å.B. (2008). Radiographers’ areas of professional competence related to good nursing care. Scandinavian Journal of Caring Science, 22(3), 401–409.

Bayrak, D., & Tosun, N. (2018). Determination of Nursing Activities for Prevention of Heart Attack and Stroke in Hypertension Patients. International Journal of Caring Sciences, 11(2), 1073–1082.

CNA Canadian Nurses Association. (2010). Canadian Nurse Practitioner Core Competency Framework. Haettu 12.12.2019 osoitteesta http://www.cno.org/globalassets/for/rnec/pdf/competencyframework_en.pdf

EFRS. (2017). European Qualifications Framework (EQF) Level 7 Benchmarking Document: Radiographers. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://api.efrs.eu/api/assets/publications/156.

Elliot, N., Higgins, A., Begley, C., Lalor, J., Sheerin, F., Coyne, I., & Murphy, K. (2012). The identification of clinical and professional leadership activities of advanced practitioners: Findings from the specialist clinical and advanced practice evaluation study in Ireland. Journal of Advanced Nursing, 69(5), 1037–1050.

Halkoaho, A., Kangasniemi, M., Niinimäki, S., & Pietilä, A.-M. (2014). Type 2 diabetes patients’ perceptions about counselling elicited by interview: is it time for a more health-oriented approach? European Diabetes Nursing, 11(1), 13–18.

Hardy, M., Johnson, L., Sharples, R., Boynes, S. & Irving, D. (2016). Does radiography advanced practice improve patient outcomes and health service quality? A systematic review. The British journal of Radiology, 89(1062), 20151066. Haettu 12.12.2019 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5258171/

Holopainen, A., Junttila, K., Jylhä, V., Korhonen, A. & Seppänen S. (2013). Johda näyttö käyttöön hoitotyössä. Porvoo: Bookwell.

ICN International Council of Nurses (2019). Mapping of Advanced Practice Nursing Competencies from Nineteen Respondent Countries against the Strong Model of Advanced Practice Nursing (2000) and the International Council of Nurses (2008) Advanced Practice Nursing Competencies. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://international.aanp.org/Content/docs/MappingOfAdvPracNursingCompetencies.pdf

ICN Nurse Practitioner/Advanced Practice Nursing Network Definition and Characteristics of the Role (n.d.). Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://international.aanp.org/Practice/APNRoles

Jalbert, R., Gob, A., & Chin-Yee, I. (2019). Decreasing daily blood work in hospitals: What works and what doesn’t. International Journal of Laboratory Hematology, 41(Suppl 1), 151–161.

Karvinen, K., Bruner, B., & Truant, T. (2015). The Teachable Moment After Cancer Diagnosis: Perceptions from Oncology Nurses. Oncology Nursing Forum, 42(6), 602–609.

Kotila, J., Axelin, A., Fagerström, L., Flinkman, M., Heikkinen, K., Jokiniemi, K., Korhonen, A., Meretoja, R., & Suutarla, A. (2017). Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – laatua tulevaisuuden sote-palveluihin. Sairaanhoitajaliitto. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2016/04/Laajavastuinen-sairaanhoitaja-muuttaa-sote-palveluita.pdf

Kääriäinen M. (2007). Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulun yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:9789514284984

Melnyk, B., Gallagher-Ford, L., Long, L., & Fineout-Overholt, E. (2014). The Establishment of Evidence-Based Practice Competencies for Practicing Registered Nurses and Advanced Practice Nurses in Real-World Clinical Settings: Proficiencies to Improve Healthcare Quality, Reliability, Patient Outcomes, and Costs. Worldviews on Evidence-Based Nursing, 11(1), 5–15.

NCNZ Nursing Council of New Zealand. (2017). Competencies for the nurse practitioner scope of practice. Haettu 12.12.2019 osoitteesta http://www.nursingcouncil.org.nz/Nurses/Scopes-of-practice/Nurse-practitioner

NONPF The National Organization of Nurse Practitioner Faculties. (2017). Nurse Practitioner Core Competencies Content. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://cdn.ymaws.com/www.nonpf.org/resource/resmgr/competencies/2017_NPCoreComps_with_Curric.pdf

NMBA Nursing & Midwifery Board of Australia. (2014). Nurse practitioner standards for practice. Haettu 12.12.2019 osoitteesta http://www.nursingmidwiferyboard.gov.au/Codes-Guidelines-Statements/Professional-standards/nurse-practitioner-standards-of-practice.aspx

NMBI Nursing and Midwifery Board of Ireland. (2017). Advanced Practice (Nursing) Standards and Requirements. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://www.nmbi.ie/NMBI/media/NMBI/Advanced-Practice-Nursing-Standards-and-Requirements-2017.pdf?ext=.pdf

Raphaelis, S., Kobleder, A., Mayer, H., & Senn, B. (2017). Effectiveness, structure, and content of nurse counseling in gynecologic oncology: a systematic review. BMC Nursing, 16(43), 1–17. Haettu osoitteesta 12.12.2019 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5543445/

RCGP Royal College of General Practice Foundation (2015). General practice Advanced Nurse Practitioner Competencies. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://www.rcgp.org.uk/policy/rcgp-policy-areas/nursing.aspx

RPharm Royal Pharmaceutical Society. (2016-2020). A Competency Framework for all Prescribers. Haettu 12.12.2019 osoitteesta https://www.rpharms.com/Portals/0/RPS%20document%20library/Open%20access/Professional%20standards/Prescribing%20competency%20framework/prescribing-competency-framework.pdf

Räsänen, M., Stenvall, J., & Heikkinen, K. (2016). Kompetenssit palveluiden kehittämisessä – esimerkkinä hoitotyön kliininen asiantuntijuus. Teoksessa A. Syväjärvi & V. Pietiläinen (toim.) Inhimillinen ja tehokas sosiaali- ja terveysjohtaminen. Tampere: Juvenes Print, 269-295.

Trastek, V. F., Hamilton, N. W., & Niles, E. E. (2014). Leadership models in health care – a case for servant leadership. Mayo Clinic Proceedings, 89(3), 374–381. Haettu osoitteesta 12.12.2019 http://news.nursesfornurses.com.au/Nursing-news/wp-content/uploads/2015/02/ServantLeadership2.pdf

Tuominen, L., Seppälä, H., & Meretoja, R. (2018). Röntgenhoitajan ammattiosaamisen arviointi, tapaustutkimus yliopistosairaalan sädehoito-osastolla. Kliininen Radiografiatiede, 15(1), 11–18.

Valtioneuvoston asetus lääkkeen määräämisen edellyttämästä koulutuksesta. 1088/2010. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101089

Vanckavičienė, A., Macijauskien, J., Blaževičien, A., Basevičius, A., & Andersson, B.T. (2017). Assessment of radiographers’ competences from the perspectives of radiographers and radiologists: a cross-sectional survey in Lithuania. BMC Medical Education, 17(25). Haettu osoitteesta https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28126026

Vänskä, K. (2012). Ohjauksen osaajat – miten he sen tekevät? Terveysalan ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 2012. Tampere: Juvenes Print. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-222-6

Innovaatiokeskittymien vuosi 2019

Kirjoittajat: Minna Elomaa-Krapu, Mona Roman & Anna-Maria Vilkuna.

Olemme Metropoliassa käynnistäneet viime vuoden aikana innovaatiokeskittymiin (IK) perustuvan toimintamallin. Innovaatiokeskittymiä meillä on viisi: Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut, Puhtaat ja kestävät ratkaisut, Tieto-ohjattu rakentaminen, Toimiva ihmisten kaupunki ja Älykäs liikkuminen. Niiden teema-alueilla haemme yhteiskunnan haasteisiin innovatiivisia ratkaisuja ja tuotamme uudenlaista osaamista.

Jokaisella innovaatiokeskittymällä on innovaatiojohtaja ja operatiiviset avaintoimijat, joita ovat niin aihepiirin asiantuntijat ja opiskelijat, kuin myös yhteistyökumppanit ja laajat verkostot. Tämä malli tukee myös Metropolian kestävää toimintaa mahdollistamalla monipuolisen ja monialaisen TKI-toiminnan.

Innovaatiokeskittymissä toimitaan tulevaisuusajattelun, ennakoinnin ja systeemisen lähestymisen pohjalta. Uudet ratkaisut ja tulevaisuudessa tarvittava osaaminen syntyvät toimialojen rajat ylittäen, monialaisen yhteistyön tuloksena ja niiden keskiössä on ihminen. Innovaatiokeskittymissä opiskelijat ja henkilöstö toimivat ja oppivat yhdessä yritysten, kaupunkitoimijoiden ja muiden kumppanien kanssa.

Ensimmäisenä toimintavuonna innovaatiokeskittymien kehittäminen on käytännössä tarkoittanut vaikuttavien hankesalkkujen kokoamista, strategisten verkostojen luomista, MINNO ©-toiminnan kehittämistä sekä TKI-työn ja oppimisen nykyistä vahvempaa vuoropuhelua (TKIO). Tavoitteena on yhä paremmin tuoda TKI-hankkeiden mahdollisuudet oppimisen tueksi. Lisäksi kampuksille on avattu yhteistyöalustoja, jotka toimivat fyysisinä oppimis- ja osaamisympäristöinä innovaatiotoiminnalle, kokeiluille ja piloteille.

Innovaatiokeskittymien tuloksista ja tulevaisuudesta

Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä on kehitetty Myllypuron kampuksen hyvinvointi- ja terveyskylän toimintakonsepti, ja kylän toiminta on pystytty asteittain käynnistämään tämän vuoden alussa Myllypuron kampuksen avautuessa kokonaisuudessaan. Hyvinvointi- ja terveyskylä on monialaisesti toimiva osaamis- ja oppimisympäristö, joka varmistaa tulevaisuudessa tarvittavaa sosiaali- ja terveysalan osaamista.

Metropolia, Myllypuron kampus.
Metropolia, Myllypuron kampus.

Hyvinvointi- ja terveyskylän keskeisiä toimintoja ovat opetuksen yhteydessä tuotettavat monialaiset palvelut, opiskelijayrittäjyyttä tukeva Turbiini-yrityskiihdyttämö sekä testbed-toiminta, joka avaa Myllypuron kampuksen erikoistilat tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Testbed-toiminnan kehittämisessä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Health Capital Helsinki ja HUS:n testbed.

Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän teemakärkiä ovat kestävät ruokajärjestelmät, kiertotalous, teollisuus 4.0 sovellukset kestävässä kehityksessä ja cleantech -koulutus. Kestävien ruokajärjestelmien tutkimus-, kehitys- ja oppimisympäristöksi on rakentunut Urban Farm Lab Myyrmäen kampukselle. Urban Farm Labia on kehitetty yhteistyössä yritysten ja Sitran kanssa. Opiskelijat ovat löytäneet Urban Farm Labin nopeasti: syksyn 2019 aikana yli 200 opiskelijaa kytki opintonsa tähän kehitysympäristöön.

Tieto-ohjattu rakentaminen innovaatiokeskittymässä koulutuksen kehittäminen on valittu yhdeksi teema-alueeksi, jotta voimme vastata meneillä olevaan rakennusalan murrokseen. Tätä murrosta vauhdittavat etenkin digitalisaatio, käyttäjätarpeiden muutos, energiatehokkuuden ja vähähiilisen rakentamisen vaatimukset ja rakennuskannan kunnosta aiheutuvat haasteet.

Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymän teemakärkiä ovat kestävä kaupunkikehitys, osallisuus ja yhteisöllisyys sekä tulevaisuuden työ ja osaaminen. Muun muassa osallisuuden ja yhteisöllisyyden teemakärkeä on edelleen vahvistettu käynnistämällä strateginen yhteistyö Taideyliopiston kanssa. Tavoitteena on, että sosiaali-, terveys- ja kulttuurialojen koulutukset sekä tutkimus- ja kehitystyö vastaisivat nykyistä paremmin yhteiskunnan tarpeisiin. Uudenmaan liitto tukee Metropolian ja Taideyliopiston aloitetta rahoittamalla verkostoitumishankkeen Osallisuuden ja hyvinvoinnin Uusima. (viite)

Laajennetun todellisuuden keskus Helsinki XR Center (HXRC) avattiin syyskuun alussa 2019 Metropolian Arabian kampuksella, yhdessä Finnish Virtual Reality Associationin (FIVR) kanssa. Tavoitteena on avata laajennetun todellisuuden eli XR-teknologioiden mahdollisuuksia yrityksille ja organisaatioille, yhdistää alan tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä tukea varhaisen vaiheen XR-tiimejä.

Älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän hankkeissa on tehty uraauurtavaa vaikuttamistyötä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kotimaan robottibussi -pilotit rikkoivat vuonna 2019 aiempia ennätyksiä matkustajamäärissä sekä kokeilureittien pituuksissa ja teknisessä haastavuudessa. Pilotteihin osallistui Suomessa yli 10 000 matkustajaa. FABULOS-hankkeessa tehdyt määrittelyt olivat apuna autonomista liikkumista koskevassa lainsäädäntötyössä muun muassa Kreikassa, Virossa ja Hollannissa.

Vuoden 2019 lopussa päättyi Metropolian ja Itä-Suomen yliopiston kolmivuotinen tutkimushanke liikenteen digitaalisesta murroksesta ja palvelumarkkinoista. Tutkimushankkeen tulokset koottiin Policy Briefiksi, jossa nostetaan kuusi havaintoa kestävämpiin kulkutapoihin siirtymisen tueksi.

Innovaatiokeskittymien valtakunnallinen yhteistyö toteutuu TKI-hanketoiminnan kautta ja yhteistyöverkostojen ja innovaatiotoiminnan odotetaan kasvavan asetettujen tavoitteiden mukaan.

 

Kirjoittajat

Minna Elomaa-Krapu, TtT, innovaatiojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, minna.elomaa-krapu(at)metropolia.fi

Mona Roman, innovaatiojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, mona.roman(at)metropolia.fi

Anna-Maria Vilkuna, TKI-johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, anna-maria.vilkuna(at)metropolia.fi

Innovaatiokipinöitä kansainvälisessä biotalousyhteisössä

Kirjoittajat: Anna Aalto & Diana Pitkänen.

Matka pohjoisen luonnosta maailman markkinoille on yhä pitkä

EU:n Itämeristrategia tunnistaa biotalouden nousun merkittäväksi mahdollisuudeksi maaseudun talouden kasvulle. Itämeren maaseudulla on biotalouden kehittämiseen kaikki eväät. Itämeren maat voivat globaalissa vertailussa kehua niin puhtaalla luonnolla ja kestävillä luonnonvararesursseilla kuin osaavalla työvoimalla ja toimivalla infrastruktuurilla. (Nordic Council of Ministers 2020.)

Myös Suomessa biotaloudesta toivotaan kasvua maaseudulle. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus ennakoi isoja uudistuksia ja uutta liiketoimintaa maaseudun perinteisillä aloilla. Tulevaisuuskatsauksen mukaan nopea teknologinen kehitys sekä lisääntyvä ja tarkentuva paikka- ja luonnonvaratieto, automaatio, robotiikka, tekoäly sekä alusta- ja palvelutalous luovat kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia biotalouden tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen sekä aineelliseen ja aineettomaan hyödyntämiseen.  Esimerkiksi ruokajärjestelmällä on tulevaisuudessa käytössään digitaalinen toimintaympäristö ja alustat, jotka mahdollistavat uusien palvelujen syntymisen, toiminnan jäljitettävyyden sekä kuluttajalähtöisten liiketoimintamallien kehittymisen kansallisesti ja kansainvälisesti. (Maa- ja metsätalousministeriö 2018.)

Luonnonvarojen saatavuudesta huolimatta biotalouden uudet innovaatiot näkyvät toistaiseksi korostuneemmin kaupungeissa kuin maaseudulla. Selityksenä tähän lienevät innovaatiotoiminnan haasteet maaseudulla. Osaajien valuminen kasvukeskuksiin, toimijoiden vähyys ja välimatkat sekä eri osaamisalojen välisten kohtaamisten puute haastavat innovaatiotoimintaa ja hidastavat uuden liiketoiminnan sekä työpaikkojen syntyä. Tämän voi todeta niin innovaatiotoiminnan teoreettisesta viitekehyksestä kuin tilastoista. Riskinä on, että maaseutu jää biotalouden resurssiaitaksi kehityksen kiihtyessä uusien teknologioiden, liiketoimintamallien ja osaamistarpeiden sekä megatrendien ja kestävyyskriisin ristitulessa.

Digialustasta ratkaisu maaseudun innovaatiovajeeseen

Joukko maaseudun biotalouden tutkimusympäristöjä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutin johdolla lähtenyt vastaamaan maaseudun biotalousinnovaatioiden tarpeeseen osana EU:n Itämeristrategian lippulaivahanketta ”Rural RDI milieus in transition towards smart bioeconomy clusters and innovation ecosystems” – RDI2CluB. Ratkaisuksi toimijoiden ja kohtaamisten vähyyteen sekä välimatkoihin 12 partnerin joukko ryhtyi kehittämään digitaalista alustaa kansainväliseen innovaatioyhteistyöhön.

Näin sai alkunsa Biobord.eu, joka yksinkertaistettuna on biotalouden toimijoiden yhteistyö- ja keskustelufoorumi. Foorumi mahdollistaa haja-asutusalueen yrittäjille, keksijöille, tutkijoille ja kehittäjille yhteydet laajoihin verkostoihin sekä kehittäjätiimeihin ja -yhteisöihin. Lisäksi Biobord tuo erilaiset biotalouden tuotekehitysympäristöt ja innovaatiopalvelut verkoston toimijoiden käyttöön.

Biobordin verkoston avaintoimijoina ovat neljä biotalouden innovaatioympäristöä ympäri Itämerta. Norjan, Puolan, Suomen ja Latvian innovaatioympäristöjen verkostoista löytyy yli 450 biotalouden innovaatiotoimijaa sekä vähintään sama määrä alan yrityksiä. Tuomalla verkostot yhteen, samalle alustalle, maaseutualueet voivat yhdessä luoda merkittävän biotalouden innovaatioekosysteemin ja mahdollistaa osaamisalojen väliset kohtaamiset.

Palvelumuotoilun keinoin toimivan yhteistyömallin jäljillä

Innovaatioyhteistyön toimintamallin kehittämisessä oli yhteisen tahtotilan määrittäminen kansainväliselle verkostolle kieltämättä haaste. Digitaalisesta innovaatioalustasta oli varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin hankkeessa asiantuntijaa. Myös tarpeet, painopisteet, toimintakulttuurit ja odotukset vaihtelivat organisaatiosta toiseen. Liikkeelle päästiin määrittämällä kehitysprosessille askeleet palvelumuotoilun työkalujen avulla.

Ensi askeleena toimi käyttäjien profilointi eli potentiaalisten käyttäjien tunnistaminen. Profiilit antoivat kasvot Biobordin potentiaalisille käyttäjille ja auttoivat ymmärtämään erilaisten käyttäjien motiiveja, tarpeita, tottumuksia ja odotuksia palvelun suhteen. Profiilien pohjalta muodostuivat alustan erilaiset palvelupolut, joilla pyritään vastaamaan erilaisten käyttäjäryhmien tarpeisiin. Palvelupolkujen ideointiin hyödynsimme työpajamenetelmiä, jotta jokainen organisaatio sai osallistua käyttäjien polkujen määrittelemiseen ja etenemiseen ensikontaktista alkaen. (Menetelmäblogi 2011.)

Kun Biobord-alustasta oli ensimmäinen toimiva prototyyppi ja toimintamalli valmiina käyttöönottoon, siirryimme suljetun testijakson kautta avoimeen pilotointivaiheeseen. Pilotointiin on sitoutettu etukäteen ryhmiä ja toimijoita innovaatioympäristöjen verkostoista. Pyysimme testiryhmän käyttäjiä dokumentoimaan aktiivisesti verkkoalustan käyttökokemuksia, kehityskohteita sekä käytettävyyttä. Palautetta kerätään pilotoinnissa jatkuvan foorumikeskustelun, kyselyiden ja ryhmähaastattelujen avulla. Pilotointi toteutetaan kahdessa vaiheessa ja käyttäjien palaute hyödynnetään kehitystyössä.

Kyllä tekniikka taipuu, vaan oppiiko toimija?

Ensimmäisen käyttäjäpilotoinnin aikana syys-marraskuussa 2019 mukaan saatiin noin 160 käyttäjää, joilta kerättiin palautetta Biobord-verkkoalustasta ja sen palveluista. Kyselyvastauksissa ja palautekeskusteluissa nousevat toiveet teknisistä ratkaisuista ovat moninaisia ja usko digin ihmeitä tekevään voimaan on korkea. Moni toivoisi tekoälystä helpotusta arjen työkuormaan ja valtaisan tietovirran käsittelyyn. Valitettavasti uusien innovaatioiden kehittämiseen ainoa hyväksi todettu väylä lienee toistaiseksi ihmisten välinen vuorovaikutus. Innovaatioverkoston rakentamista ei voi jättää bottien käsiin.

Koska kone ei voi käydä vielä puolestamme luovaa keskustelua, kysyy foorumilla toimiminen viime kädessä omaa aktiivisuutta. Tiedon avoin jakaminen, rohkea keskustelun avaaminen uusien yhteyksien kanssa ja omien yhteyksien jakaminen muille voivat avata yllättäviä ovia ja mahdollisuuksia. Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan vastavuoroisuutta. Kehittäjällä pitää olla valmius jakaa omia kontaktejaan, ideoitaan ja oppejaan, jotta voi olettaa saavansa niitä myös muilta.

Digitalisaatio voi tuoda ihmiset yhteen välimatkasta riippumatta, mutta toimijalla on oltava motivaatio ja valmius ryhtyä yhteistyöhön toisten kanssa. Tässä korostuvat myös sukupolvien väliset erot. Siinä missä kansainväliseltä foorumilta tiedonetsintä, kokemusten jakaminen ja toisilta oppiminen on luonteva osa monen nuoren arkea, kaipaisi ATK-sukupolvi suljetumpaa yhteyttä tuttuihin kontakteihin. Aina voi oppia uutta, mutta arjen kiireessä kynnys muuttaa totuttuja työtapoja voi nousta suureksi.

Yksinkertaisuus ei ole aina helppo toteuttaa

Käyttäjäpalautteen pohjalta johtoajatukseksi verkkoalustan kehittämisessä on muodostunut yksinkertaisuus. Kaikki ylimääräiset rakenteet ja prosessit on pyritty poistamaan. Jos käyttäjä joutuu miettimään kahdesti, mihin kategoriaan keskustelun avaisi, jää tämä askel usein kokonaan ottamatta. Alustan toiminta pitää olla ymmärrettävää intuitiivisesti lukematta ohjeita ja ilman perehdytystä. Tämä ei aina ole helppo toteuttaa, sillä käyttäjät ovat tottuneet erilaisiin verkkoalustoihin, mikä vaikuttaa heidän käyttökokemukseensa. Monelle sosiaalisesta mediasta tutut navigaatiot edustavat intuitiivista käyttäjäkokemusta, mutta toisille oman organisaation intranetistä totuttu rakenne on se ainoa oikea.

Käyttäjälähtöinen palvelunmuotoilu voi asettaa kehittäjän toiveiden ristituleen, mutta lopputulos on varmasti parempi kuin siilossa pohdittu ratkaisu. Yhteinen kehittämisprosessi edistää verkoston jäsenten sitoutumista yhteistyöhön sekä kehittää eri alojen yhteistä ongelmanratkaisua. Kun oma palaute huomioidaan ja käyttäjä pääsee näkemään sen tulokset käytännössä, kasvaa myös sitoutuminen yhteisen toiminnan kehittämiseen.

Verkostot ratkaisevat menestyksen myös maaseudulla

Verkkoalustan yhteisön rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa, toimivaa yhteistyötä ja ennen kaikkea sitoutuneita vetäjiä. Yhteisö oppii esimerkkien ja edelläkävijöiden tuella. Onnistuminen Biobordin palveluiden rakentamisessa vaatii aktiivisen yhteisön sitoutumista alustalle. Tässä alueelliset innovaatioympäristöt toimivat sisäänheittäjinä ja alueellisten toimijoiden turvaverkkona. Keski-Suomessa avainasemassa on Biotalouskampus Saarijärven Tarvaalassa, jossa toimivat Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston luonnonvara- ja ympäristöala POKE, Jyväskylän ammattikorkeakoulun JAMK Biotalousinstituutti sekä kehittämisyhtiö, SSYP Kehitys Oy.

Biotalouskampuksesta on rakentumassa biotalousalan innovaatiokeskittymä, joka hyödyntää digitaalisia ratkaisuja ja mahdollistaa myös opiskelijoiden integroitumisen TKI-toimintaan entistä vahvemmin. Tärkeä uusi avaus kampuksen innovaatioympäristön kehittämisessä on biotalouden yrityskiihdyttämö, BioPaavo, jonka tehtävänä on auttaa biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä tuottamaan ja kaupallistamaan globaalisti merkittäviä ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. BioPaavon ovet avattiin helmikuussa 2020 Saarijärven keskustassa. Biobord tarjoaa BioPaavolle työkalun yhdistää biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä niin alueellisiin kuin kansainvälisiin osaajiin, asiantuntijoihin, markkinoihin ja yhteistyömahdollisuuksiin.

Kirjoittajat

Anna Aalto, Projektipäällikkö, KTM, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, anna.aalto(at)jamk.fi

Diana Pitkänen, Asiantuntija, Muotoilija (AMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu, diana.pitkanen(at)jamk.fi


Maa- ja metsätalousministeriö 2018. Kilpailuvalttina puhdas ruoka ja vastuullinen bio- ja kiertotalous. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 18/2018. Haettu 18.1.2020 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160900.

Nordic Council of Ministers 2020. Bioeconomy in the Baltic Sea Region. Haettu 18.1.2020 osoitteesta http://bsrbioeconomy.net/.

Menetelmäblogi 2011. Palvelupolku. Haettu 18.1.2020 osoitteesta https://kpamk.wordpress.com/testi-2/palvelupolku/

Alueellinen yhteistyömalli yrittäjyysosaamisen tueksi

Kirjoittajat: Anneli Manninen & Petri Graeffe.

Laurea-ammattikorkeakoulun pedagoginen toimintatapa on Learning by Development eli aitojen työelämän kehittämistehtävien parissa oppiminen. Vaikka projektioppimisympäristöissä opitaan työelämälähtöisesti, saattaa kosketus yritysyhteistyöhön jäädä suurella osalla opiskelijoista vähäiseksi. Tutka-hanke pyrki lisäämään opiskelijoiden yritysyhteistyötä kehittämällä yritysrajapinnassa toimivien kehitysyhtiöiden kanssa alueellisen toimintamallin, joka tuo laajan joukon pieniä yrityksiä vuorovaikutukseen ammattikorkeakoulun kanssa. Mallissa seudulliset kehitysyhtiöt tunnistavat erilaisia opinnäytetöiksi ja projekteiksi soveltuvia kehittämishaasteita, ja opiskelijat saavat mahdollisuuden oppia yrittäjyydestä konkreettisesti (Raij 2014). Myös yrityksiä valmentavat asiantuntijat oppivat tässä vuorovaikutuksessa.

Tutka-hankkeen taustaa

Hankeidea sai alkunsa siitä, että ammattikorkeakoulun asiantuntijoilla on paljon nykypäivän liiketoiminnan kehittämisessä tarvittavaa osaamista. Tämän osaamisen pohjalta luotiin viisiosainen valmennuskokonaisuus, jonka osiot ovat: asiakasymmärrys, tulevaisuus, liiketoimintamalli, markkinat ja brändi. Valmennuskokonaisuus muodosti Tutka-hankkeen perustan. Seudulliset kehittämisyhtiöt ehdottivat lisäksi myös yritysten kehittämistarpeiden ja opiskelijoiden oppimisprojektien kohtaannuttamisen mallintamista hankkeessa. Uusimaa liittyi hankehakemukseen, ja hanke käynnistettiin Euroopan aluekehitysrahaston ja Uudenmaan liiton tuella. Samalla syntyi idea pysyvän mallin kehittämisestä ja opiskelijoiden integroinnista mukaan kehittämiseen. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Uudenmaan Yrittäjät, Helsingin seudun kauppakamari sekä Lohjan ja Keravan kuntien edustajat.

Yhteistyömalli syventää aluekehittämistä

Hankkeen kehittämistyön rungon muodostaa alueellinen yhteismalli (kuvio 1.). Sen suunnittelu aloitettiin yhdessä ohjausryhmän kanssa heti Tutka-hankkeen käynnistyttyä syksyllä 2018. Mallin tavoitteeksi asetettiin yksinkertaisuus sekä selkeät ja toimivat viestintäkanavat.

Kehittämistyötä käynnisteltäessä paljastui ennakkoluuloja sekä ammattikorkeakoulun teoreettisuudesta että toisaalta nopeita käytännön hyötyjä hakevista yritysorganisaatioista.  Näistä asetelmista lähdettiin viemään toimintaa uudelle tasolle. Aitoon yhteiskehittämiseen on vieläkin matkaa, mutta nyt on jo opittu ja oivallettu kumppaneiden toiminnan ja asiantuntemuksen ydinasioita.

Kuvio 1. Alueellisen yhteistyömallin osa-alueet (Manninen & Meristö 2019).

Yhteistyömallin jatkuvasti päivitettäviä prosesseja ovat yritysten kehittämistarpeiden kartoitus, yritysten rekrytointi valmennukseen sekä valmennuksen suunnittelu ja kehittämishankkeiden integrointi opetukseen. Tutka-mallin tehtävänä on ratkaista näiden prosessien sovittaminen sujuvaksi osaksi arkea ja sen aikatauluja. Mallia hyödynnettäessä myös toimintatavat pitää sopeuttaa siihen. Tämä edellyttää oppimista sekä organisaatioiden sisäisissä että niiden rajapintojen toiminnoissa.

Tutka-hankkeen kokemuksia

Tutka-hanke järjesti ensimmäiset työpajavalmennukset syksyllä 2019. Valmennuksiin osallistui 45 pienyritystä ja palaute oli erinomaista. Yrityskehittäjä Ari Perälä kommentoi: ”Onnistuitte hienosti Campeissa. Minua ja ilmeisesti myös asiakkaita kiehtoo paljon tuo teidän mainio applied science -lähestymistapa, jolla viette asiat käytännön läheisiksi ja ymmärrettäviksi. Tarjositte paljon myös fiksuja työkaluja asioiden työstämiseen.”

Yritykset kiittivät erityisesti mahdollisuutta soveltaa käytännöllisiä oppeja heti oman toimintaan. Pajassa käytettyjen työkirjojen tehtävät tukivat ajatusten jakamista, minkä lisäksi osallistujat pitivät tärkeänä mahdollisuutta palata kirjoihin koulutuksen jälkeen. Asiantuntijoille pienyritysten valmennus oli palkitsevaa: aikaa oli vain iltapäivän verran, joten valmennusta oli pohdittava tehokkuuden ja ymmärrettävyyden näkökulmasta.

Ennen valmennusta kehitysyhtiöiden yrityskehittäjät ja projektipäällikkö tapasivat yritysten osallistujat yritysten kehittämistarpeiden kartoittamiseksi. Ensimmäiset opinnäytetyöt käynnistyivätkin jo keväällä 2019 ja nyt suurin osa hankeyrityksistä tekee kehittämistyötä opiskelijoiden kanssa. Kaikkiaan liiketalouden opinnäytetöitä on tekeillä jo 19 ja kehittämisprojekteja saman verran. Sekä yritysten että opiskelijoiden kokemuksia kartoitetaan hankkeen ensimmäisen kierroksen päättyä.

”Syksyn iso kehityshanke Laurea-ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijoiden kanssa on paketissa. Lähdin avoimin mielin projektiin mukaan – ideana, että usean opiskelijan tiimi työskentelee yrityksen kehittämistehtävien parissa koko syksyn ajan päivän per viikko. Opiskelijatiimi ylitti kaikki odotukset ja teki aivan huikeaa jälkeä! Aivan huipputiimi ja, kuten opiskelijoille kerroinkin, tällä projektilla ei ollut ’vain’ asiakkaille toivottavasti myönteisesti näkyvän liiketoiminnan kehittämistä vaan tämä antoi ja opetti ihan valtavasti myös minua yrittäjänä – syksyn ajan on projektitiimin ansiosta ollut hyvä flow tehdä asioita ja tarttua innolla toimeen. ”
Anne Lukana, toimitusjohtaja, Krannin tila Oy

Alueellisen yhteistyömallin kehittämishaasteita

Hankkeessa saadut kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä, mutta monta asiaa on vielä ratkaisematta. Näistä vaativimpia ovat kehittämishankkeiden muotoilu opiskelijoiden tehtävänannoiksi sekä kehittämistyön integrointi opetukseen.

Yrityksen kehittämishaasteen sanallistaminen mielenkiintoiseksi ja kompaktiksi oppimistehtäväksi vaatii opettelua kaikilta osapuolilta. Hanke tarjoaa tähän lisätukea, mutta pysyvässä mallissa tämän tulisi sujua automaattisesti. Yritysten pitäisi tehdä harjoittelu- tai opinnäytetyöilmoitus sähköisessä järjestelmässä, mutta opetusmaailman termistö on mikroyrityksille vierasta. Kuka jatkossa auttaa ja tulkitsee yritysten kehittämishaasteet järkeviksi kokonaisuuksiksi?

Kehittämistyön integrointia opetukseen tulee myös miettiä. Projektioppimisen toimintamallit ovat vakiintuneet, mutta miten on laajemman opetusintegroinnin laita? Nykyisin käytännöt vaihtelevat opetusalojen ja kampusten välillä, ja jatkossa pitäisi juurruttaa yhteistä toimintatapaa sekä sopia opetusintegraation vastuuhenkilöistä. Hankkeen itsearvioinnissa ehdotettiinkin laajemman opintojaksointegraation pilottia.

Lisäksi, jotta yhteistyömalli tavoittaisi yritykset, tulisi pienille yrityksille suunnattuja palveluja selkeyttää. Kehittämisyhtiön yrityskehittäjällä tai kunnan elinkeinotoimella tulisi olla tieto siitä, miten toimitaan ja kehen ollaan yhteyksissä, sillä yrittäjä ei ehdi tätä selvittämään. Riittääkö yritysten tavoittamiseen selkeä ja helposti löytyvä tieto nettisivuilla?

Yhteistyö tarjoaa pienille yrityksille mahdollisuuden peilata tuotteitaan ja palvelujaan uudesta näkökulmasta. Samalla syntyy mahdollisuus tutustua nuorten ajattelumaailmaan ja heidän odotuksiinsa työelämästä. Myös rekrytointiin sekä brändin viestintään voi tulla uusia ideoita. Pienet yritykset toimivat usein erikoistuneilla markkinoilla syvän osaamisen pohjalta. Jos tämä ei välity opiskelijalle, voi loistava mahdollisuus oppia yrittäjyyttä laajasti jäädä hyödyntämättä.

Kirjoittajat

Anneli Manninen, DI, KM, projektipäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu, anneli.manninen(at)laurea.fi

Petri Graeffe, VTK, toimitusjohtaja, Uudenmaan Yrittäjät ry, petri.graeffe(at)yrittajat.fi


Manninen, A. & Meristö, T. 2019. Supporting SME Innovation, Growth and New Business development by Regional Entrepreneurship Model. Teoksessa Corpakis, D. & Ketikidis, P. (toim.) Responsible Innovation and Entrepreneurship Proceedings Book. The European Triple Helix Congress 2019 in Thessaloniki.

Raij, K. 2014. Entrepreneurship education in LbD action model – Review. Teoksessa Raij, K. (toim.) learning by developing action model. Vantaa: Laurea UAS, 93-107.