Tapio Mäkelä
Sairaalan käytävillä kulkevat logistiikkarobotit tekevät töitä 24/7, sadat teollisuusrobotit hitsaavat autojen koreja väsymättä, ohjelmistorobotit vastaavat toimiston rutiinitöistä, ihmiset etävalvovat kodin turvallisuutta mobiililaitteilla, kiireinen perheenäiti käynnistää kännykällään siivousrobotin lähtiessään töistä ja kotona pihanurmesta vastaa ruohonleikkuurobotti. Robotit, tekoäly ja IoT ovat ujuttautuneet lähes huomaamatta arkeemme niin töissä kuin vapaa-aikana.
Teknologian kehitys on noudattanut pääpiirteissään tutkimusyhtiö Gartnerin hype-käyrää. Uuden (Gartner 2018) hype-käyrän mukaan tekoäly (AI) ja muut uudet digitekniikat määrittävät taloudellis-teknologista kehitystä lähivuosina. Gartner ennustaa AI:n laajentuvan lähes kaikille toimialoille seuraavan 10 vuoden aikana. Myös erilaiset älyrobotit ja tekoälypohjaiset palvelut ovat lähestymässä käyrän huippua. Robotisaatio on yksi yhteiskunnan megatrendeistä. (Dufva 2019)
Teollisuusrobotiikan merkitys on jo nyt niin merkittävä, että massatuotanto ei olisi mahdollista nykyisessä mittakaavassa ilman automaatio- ja robottiteknologiaa. Nämä teknologiat yleistyvät joka vuosi, mikä lisää merkittävästi tuottavuutta ja ylläpitää laatua sekä laskee yksikkökustannuksia (Kokemuksia 2016). Kun tuotantoteollisuus ulosmittaa täyden hyödyn tekoälyn ja robottien sovelluksista, niin neljäs teollinen vallankumous on toteutunut valmistavassa teollisuudessa.
Osaammeko sittenkään hyödyntää uutta teknologiaa
Uusia robotiikan osa-alueita ovat toimistotyön automatisoiva ohjelmistorobotiikka sekä palvelu- ja sosiaalinen robotiikka. Ohjelmistorobotiikka (RPA) on liiketoiminnan toistuvien työtehtävien ja toimintojen automatisointia ohjelmallisesti. Kyseessä eivät ole siis fyysiset robotit, vaan koodattu ohjelmistorobotti. Palvelurobotit taas ovat laitteita, jotka toimivat itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Palvelurobotiikkaa kehitetään erilaisiin hoiva-, avustus- ja kuntoutustehtäviin. Käyttötarkoituksia on yksinkertaisista avustavista ratkaisuista aina terapeuttisiin ja vuorovaikutusta tukeviin sosiaalisiin robotteihin saakka. (Alho, Neittaanmäki, Hänninen, Tammilehto 2019, 4) ”Puhtaan” palvelurobotiikan sovellukset löytyvät tutkijoiden mukaan sieltä, missä taitotasovaatimus on korkea ja missä ratkaistavat tehtävät eivät rutiinimaisesti toistu. (Turja, Särkikoski 2018, 46)
Vaikka robotiikan käyttöönotto yleistyy, niin organisaatiot eivät ole onnistuneet skaalaamaan robotiikkaratkaisuja. Tutkimusyhtiö Deloitten mukaan vain neljä prosenttia yrityksistä hyödyntää useampaa kuin 50 robottia. Prosessien sirpaleisuus ja roboteille tarkoitettujen työtehtävien laaja kirjo ovat tutkimuksen mukaan pääasiasialliset esteet robotiikkaratkaisujen laajemmalle hyödyntämiselle. Lisäksi kehitystyötä hankaloittavat näkemyksen puute robotiikan mahdollisuuksista ja puutteelliset IT-valmiudet. (Deloitte 2018) Kun ammattikorkeakoulun tehtäväksi on jo asetuksessa (932/2014) määritelty työelämää ja aluekehitystä edistävä ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, niin oppilaitoksille tarjoutuu robotiikan hyödyntämisen osalta niin haaste kuin erinomainen mahdollisuus vaikuttavaan kehitykseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tähän haasteeseen on vastattu muun muassa monialaisella Robotti tuli töihin -hankkeella (ESR 1.4.2019–31.10.2021), jonka tuottamaan materiaaliin nyt käsillä oleva kirjoitus perustuu.
Robotisaation merkitystä palveluyhteiskunnalle voi avata yhdellä yksinkertaisella esimerkillä. Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua niin hoitohenkilökunnan palkoista kuin riittävyydestä, vaikka hoitotyötä olisi mahdollista keventää, korvata ja täydentää erilaisilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla. Ainakin 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä pystyttäisiin korvaamaan jo olemassa olevilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla. Muutos voitaisiin toteuttaa nopeasti, sillä nämä sovellukset olisivat otettavissa käyttöön 2–3 vuodessa. Jos robotiikan hyödyntäminen yleistyisi, laskennallisesti kaikki sairaanhoitajat ja lähihoitajat selväisivät nykytöistään nelipäiväisellä työviikolla viisipäiväisen sijaan. Vaihto-ehtoisesti voidaan ajatella, että nykyisten 136 000 hoitotyöntekijän määrää voitaisiin vähentää 27 000:lla. Tai että nykyiset hoitotyön tekijät saisivat robottien avulla tehtyä työt, jotka vastaavat jopa 170 000 hoitotyöntekijän työpanosta. (Kangasniemi, Andersson 2016, 37)
Haasteena asenteet ja organisaatiokulttuuri
Euroopan unionin jäsenvaltioissa 2012 tehdyn asennekyselyn mukaan ihmiset suhtautuvat robotiikkaan positiivisesti, suomalaiset vielä positiivisemmin kuin eurooppalaiset keskimäärin. Ylipäätänsä robottien käyttöä pidettiin hyväksyttävänä, koska ne auttavat ihmisiä. Mutta mitä lähemmäs robotti astuu alueelle, jota pidetään ihmiselle kuuluvana – kuten hoiva – sen epäilevämpiä odotukset ovat. Tiedonvälitykselle ja asennemuutokselle on siis tilaus.
Lisäksi kulttuurinen viive (cultural lag) on haaste robottien hyödyntämisen suhteen ja näkyy esimerkiksi Lappeenrannan yliopiston toteuttamassa kyselyssä, jossa selvitettiin hoiva-alan henkilöstön mielipidettä siihen, mikä eniten hidastaa robottien käyttöönottoa Suomessa. Eniten vaikuttavina asioina nähtiin hoiva-ja hoitokulttuuri, muutosvastarinta sekä pelko robotteja kohtaan. Suurimpina haasteina robottien käytöstä itse hoitotyössä puolestaan nähtiin olevan inhimillisen kosketuksen puute sekä vuorovaikutuksen väheneminen. Raportista tosin käy myös ilmi, että vastaajien suhtautuminen robotteihin on suurilta osin positiivista. (Tuisku, Pekkarinen, Hennala, Melka 2017, 27.)
Robotiikan hyödyntämiseen liittyy myös merkittäviä ja edelleen ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka ovat erityisesti eettisiä mutta osin lainsäädännöllisiä. Näitä ei ole juurikaan yhteiskunnallisessa keskustelussa pohdittu, saati sitten ratkottu. Samoin vastuukysymykset: kuka vastaa, jos hoivarobotti tekee virheen? Suunnittelija, valmistaja, myyjä, palveluntuottaja? Ammattikorkeakouluissa robotiikkaan liittyvä TK-työ on myötäillyt valtavirtaa eli ollut teknologiavetoista. Olisiko ammattikorkeakoulujen syytä ottaa koppi tästä kehittämishaasteesta, sillä eettisten kysymysten pohdinta ja ratkaisuesitykset ovat olleet jo vuosikymmenet esimerkiksi sairaanhoitokoulutuksen ”peruskauraa”. Osaamista siis olisi.
Vaikka Suomi on digitalisaation ja osin robotiikan sekä tekoälyn hyödyntämisessä eurooppalainen edelläkävijä, niin organisaatioiden nykyinen osaaminen ei vastaa robotisaation vaatimuksiin. Kaikkien toimialojen uskotaan muuttuvan radikaalisti teknologisen kehityksen myötä, mutta suuri osa johtajista kokee, että organisaatiosta puuttuu osaaminen ja toimintamallit, joilla voidaan sopeutua nopeisiin kilpailuympäristön muutoksiin. (Parviainen, Kääriäinen, Honkatukia, Federley, 2017; Deloitte 2018) Yritykset joutuvat rakentamaan täysin uusia tapoja organisoitua ja johtaa kyvykkyyksiään. Joten kysymys kuuluukin, hukkaammeko uuden teknologian tuomat hyödyt ja mahdollisuudet vanhakantaisilla organisaatioilla ja johtamisella? Ja miten ammattikorkeakoulut määrittävät roolinsa tässä kehitystyössä, joka on avain Suomen kilpailukyvyn säilyttämisessä?
Kirjoittaja
Tapio Mäkelä, HL, asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, tapio.makela(at)jamk.fi
Lähteet
Alho, T., Neittaanmäki, P., Hänninen, P., Tammilehto, O. 2019. Palvelurobotiikka. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www.jyu.fi/it/fi/tutkimus/julkaisut/tekes-raportteja/tekoaly_ja_palvelurobotiikka.pdf
Deloitte Global Human Capital Trends 2017. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/About-Deloitte/central-europe/ce-global-human-capital-trends.pdf.
Deloitte Global Human Capital Trends 2018. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/at/Documents/human-capital/at-2018-deloitte-human-capital-trends.pdf.
Dufva, M. 2019. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä nro. 162. Sitra, Helsinki.
EVA Raportti Robotit töihin: Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotit-t%C3%B6ihin.pdf
Five Trends Emerge in the Gartner Hype Cycle for Emerging Technologies, Gartner 2018. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://www.gartner.com/smarterwithgartner/5-trends-emerge-in-gartner-hype-cycle-for-emerging-technologies-2018/.
Kokemuksia massadatan, omadatan sekä älykkään robotiikan ja automaation osaamistarpeista ja –tarjonnasta, 2016. Liikenne- ja viestintäministeriö, julkaisuja nro. 13, 2016. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78893/13_2016_Massadata.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Parviainen, P., Kääriäinen, J., Honkatukia, J., Federley, M. 2017. Julkishallinnon digitalisaatio – tuottavuus ja hyötyjen mittaaminen. Valtioneuvoston kanslia 10.1.2017. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/3_Julkishallinnon+digitalisaatio+%E2%80%93+tuottavuus+ja+hy%C3%B6tyjen+mittaaminen/49e6b987-6d37-44dd-a86e-cc548fc66760?version=1.0 .
Tikka, T. 2016. Kun kone ottaa ohjat. Kone litistää organisaatiot, mutta myös voimaannuttaa työntekijät. Teoksessa Cristina Andersson (toim.) Robotit töihin: koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? Eva raportteja nro. 2, 2016. Helsinki.
Turja, T. Särkikoski, T. 2018. Työpoliittinen aikakausikirja nro.1, 2018, 42-51
Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta ja automaatiosta 02.06.2016. Sähköinen lähde, haettu 12.12.2019 https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f804c7484.
