Janne Laitinen, Nina Loimusalo-Lipiäinen & Juho Jäppinen
Luonto on ollut ihmisen koti ja elinympäristö jo varhaisista ajoista lähtien. Yhteiskunnan, kulttuurin ja teknologian kehityksen seurauksena luonnossa liikkuminen on muuttunut, ja luonto on nykyihmiselle myös virkistäytymispaikka.
Suomessa luonnon virkistyskäyttö kehittyi 1950-luvulla, kun maaseudulta kotoisin olevat taajamien asukkaat suuntasivat vapaa-aikanaan lähimetsiin tai synnyinseuduilleen. Vuoden 1973 ulkoilulaissa säädeltiin ulkoilureittien ja valtion retkeilyalueiden perustamisesta, ja teemasta ryhdyttiin tekemään enemmän tutkimusta. (Laine 2017) Metsäntutkimuslaitoksen 1977 esitutkimuksessa metsien virkistyskäytöstä (1977) tunnistettiin monia yhteiskunnallisesti merkittäviä hyötyjä (Heikinheimo ym. 1977).
Luonnon virkistyskäyttö ja merkitys hyvinvoinnille
Terveyshyödyt ovat kiistattomat: luonnossa liikkuminen edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia; verenpaine, sydämen syke ja stressihormonien tasot alenevat, mieliala kohenee, ja keskittymiskyky ja luovuus lisääntyvät. Luonnossa liikkuminen tukee kehon immuunijärjestelmän toimintaa, ehkäisee ylipainoa, lisää yhteisöllisyyttä, edistää henkilökohtaista luontosuhdetta ja tukee elinikäistä oppimista. (Tyrväinen ym. 2014).
Luonnon virkistyskäytön tutkimuksessa yhdistetään luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä ja terveystieteitä. Myös ympäristöministeriön valmistelema luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä koskeva strategiatyö on poikkihallinnollista. Käytännön arjessa sektorit toimivat usein erillään, eikä lähiluonnon potentiaali terveyden, hyvinvoinnin ja kaupunkiviihtyvyyden edistämisessä siirry yhteistyössä käytäntöön. (Hiedanpää 2023)
Paikalliset luontoprojektit toimivat tehokkaasti eri toimijoita yhdistävänä ja osallistavana alustana. Ne kokeilevat uusia käytänteitä sekä tuovat näkyvyyttä lähiluonnolle ja sen virkistysarvoille. Niiden avulla kunnat ja hyvinvointialueet voivat saada uusia resursseja, joiden avulla lisätä asukkaiden hyvinvointia.
Osallisuuden merkitys hyvinvoinnille ja alueen elinvoimalle
Osallisuus ja osallisuuden kokemukset ovat hyvinvoinnin edellytys. Osallisuus rakentuu vuorovaikutuksessa ihmisten sekä ihmisen ja luonnon välillä. Se liittyy toimimiseen, osallistumiseen, vuorovaikutusprosesseihin sekä kokemukseen vaikuttamisen mahdollisuuksista. Projekteissa tarjoutuu tilaisuuksia mielipiteiden tai ajatusten ilmaisemiseen ja tapahtumien yhteistoteutukseen.
Osallisuuden edistäminen on tärkeää alueen elinvoiman näkökulmasta, sillä yhteinen toiminta edistää alueen houkuttelevuutta, jonka perusta ovat paikalliset ihmiset, osaaminen, vuorovaikutus, sekä alueen luonnonvarat ja elvyttävät luontoympäristöt. (Isola ym. 2017) Luonnon lisäksi myös taide voi toimia osallisuutta tukevana ympäristönä (Vapalahti ym. 2022).
Soivat maisemat -projekti
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Soima – Soivat maisemat -projektissa yhdistettiin luonnossa liikkumista ja taidemenetelmiä tarjoamalla seniori-ikäisille ihmisille omaehtoista valokuvausta sisältäviä lähiluontoretkiä. Yhteistyötä tehtiin paikallisten seniorijärjestöjen kanssa ja huomioitiin osallisuus toteutuksen kaikissa vaiheissa.
Toteutus
Järjestöyhteistyö
Projektin alussa kutsuimme paikallisia seniorijärjestöjä hankkeeseen esittelemällä lähiretkimahdollisuuksia, luontoretkien tavoitteita ja retkien turvallisuus- ja esteettömyysnäkökulmia. Jyväskylän kaupungin Vanhusneuvoston sekä Varttuneiden asumisoikeusjärjestö Jason avulla tavoitimme 18 järjestöä tai asumisyksikköä, joiden kautta rekrytoimme retkien osallistujat.
Avainasemassa oli yhteydenpito järjestöjen yhteyshenkilöihin, jotka toimivat viestinviejinä omille jäsenilleen. Jaso-asunnoissa avainhenkilöinä toimivat ohjaajat, jotka mahdollistivat esittelytilaisuudet sekä viestivät tulevista retkistä.
Alkukartoitukset
Kohderyhmän osallisuutta lisättiin keräämällä lomakkein tietoa seniorien mielimaisemista ja heidän suosimistaan äänimaisemista luonnossa. Maisemiin, luonnon ääniin ja äänimaisemiin liittyviä mieltymyksiä kartoitettiin 5-portaisilla asteikoilla. Lomakkeessa annettiin yksitoista ympäristöä kuvailevaa ja yksitoista luonnonelementtiä sisältävää monivalintavaihtoehtoa. Vastaukset saatiin 58 seniorilta. Kerätyn tiedon pohjalta suunniteltiin luontoretket lähiluontokohteisiin.
Luontoretket
Lähiluontoon suuntautuneita retkiä toteutettiin seitsemän ja niille osallistui 62 henkilöä (miehiä 15, naisia 47) osan sitoutuessa useammalle retkelle. Noin kaksi tuntia kestäneet retket sisälsivät osallistujien toiveiden mukaisesti korkeintaan kaksi kilometriä kävelyä. Kutsut ja retkiohjeistus lähettiin ennakkoon ilmoittautumista varten. Osallistujat määrittelivät itse toimintakykynsä, ja kohteisiin kuljettiin kimppakyydein tai julkisella liikenteellä. Heille järjestettiin tapaturmavakuutus, ja retkillä tarjottiin pientä evästä ja mukana oli istuinalusia.
Oli tärkeää huomioida kohteisiin ja vuodenaikoihin liittyvät olosuhteet. Projektitiimi varmisti olosuhteet saapumalla paikalle ennen retkeä ja mietti alkukartoituksen mukaiset elementit reitin varrelta. Taukopaikalle vietiin tarjoilut, pilkottiin puita ja paikka siistittiin. Tekniset laitteet säädettiin valmiiksi. Äänimaisemaa ja luontoelementtejä dokumentoitiin jo etukäteen.
Osallistujien saapuessa tiimi kertasi retken tavoitteet ja olosuhdetiedot. Kaksi kolmesta tiimiläisestä toimi retken ohjaajina ja yksi äänitys- ja/tai valokuvausroolissa. Kävelytahdin määräsivät osallistujat, ja toisinaan joukko hajaantui kahden ohjaajan turvin eri reiteille. Osallistujia kannustettiin valokuvaamaan luontoa. Tauoilla nuotio oli tärkeä tunnelmanluoja ja eväiden nauttimisen lomassa keskustelu polveili vapaasti tunnelman ollessa kiireetön. Paluuosuus tehtiin yleensä eri reittiä, mikä tarjosi uutta havainnoitavaa.
Havainnointilomakkeet
Retkillä kerättiin osallistujien kokemuksia ja henkilökohtaisesti kiinnostaneita luontoelementtejä havainnointilomakkeilla. Lomakkeissa kysyttiin myös tunnelmia ennen ja jälkeen retken. Avoin kysymys mahdollisti vapaan palautteen.
Ääni- ja kuvamateriaalin käyttö – audiovisuaaliset tuotokset
Osallistujat lähettivät luontoretkillä ottamiaan valokuvia projektitiimille. Tallennetut äänimaisemat ja osallistujien valokuvat muodostivat materiaalin kuva- ja audiovisuaalisille tuotoksille, joista kootaan julkinen näyttely projektin lopussa.
Tulokset
Alkukartoitukset
Alkukartoituskyselyssä luonnon äänistä (tuulen; lintujen; veden äänet) raportoi pitävänsä paljon tai erittäin paljon 94 % vastaajista, kun taas ihmisen tuottamista äänistä (luonnossa liikkuminen; puheensorina; liikenne) vastaava luku oli 23 %. Näistä suurin osa kohdistui luonnossa liikkumisen ääniin; puheensorinasta ja liikenteen äänistä piti vähän tai erittäin vähän 87 % vastaajista.
Luonnonmaisemat koettiin jonkin verran miellyttävämmiksi kuin ihmisen muokkaamat kulttuurimaisemat; vastaajista 94 % piti paljon tai erittäin paljon metsäisistä ja avarista luonnonmaisemista ja 75 % rakennetuista kulttuurimaisemista (pellot, rakennukset).
Maiseman luontoelementeistä tärkeimmiksi koettiin järvi, koivu, niitty ja kukat. Avoimissa vastauksissa lempipaikoiksi mainittiin muun muassa järven ranta, kalliot ja rantaniityt (Kuva 1). Avoimissa vastauksissa korostui luontosuhteen henkilökohtaisuus, sillä lempipaikkoihin liittyivät usein muistot eletystä elämästä, koetuista hetkistä ja lapsuuden maisemista.
Havainnointilomakkeet
Havainnointilomakkeita palautettiin 52 kappaletta. Äänimaisemista osallistujia kiinnostivat eniten veden, lintujen ja tuulen äänet. Ihmisen tuottamat äänet koettiin toisinaan häiritseviksi. Tieliikenteen melu havaittiin, samoin lentokoneiden ylilennot ja myös toisten osallistujien puheensorinan koettiin joskus häiritsevän. Havainnoituja visuaalisia elementtejä olivat vanhat suuret puut, isot kivet ja erityisesti linnut. On huomionarvoista, että 40 % osallistujista koki tunnelmansa ennen retkiä odottavaksi ja retkien päätyttyä 93 % iloisiksi (Kuva 2).
Retken jälkeinen hämmästys (5 %) liittyi lähiluonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin.
”En olisi uskonut, että näin läheltä löytyy näin hieno paikka.”
Osallistujat kokivat retket kiireettömiksi, rauhoittaviksi ja palauttaviksi. Havainnointilomakkeiden avoimissa vastauksissa nousi kiitollisuus retkimahdollisuudesta, retkien hyvästä organisoinnista ja toteutuksesta ja erityismainintoja saivat nuotio ja retkimakkarat.
“Ensimmäinen kerta (tässä lähiluontokohteessa), mutta ei taatusti viimeinen.”
Osallistujien kuvamateriaali
Osallistujat lähettivät projektitiimille 119 retkillä ottamaansa valokuvaa. Ensimmäisillä retkillä osallistujat ottivat enemmän yleisiä maisemakuvia ja kuvia toisistaan. Retkien edetessä kuvattavat kohteet olivat yksityiskohtaisempia ja tarkemmin rajattuja: osallistujat kuvasivat kukkia, puiden runkoja, sammalia, kääpiä ja lehtiä. Myös valon ja värien vaihtuminen ja erilaiset kontrastit inspiroivat (Kuva 3). Projektitiimi luo retkien aineistosta videotuotoksia ja säveltää niihin musiikkia. Projektissa luodut teokset esitellään julkisessa näyttelyssä.
Yhteenveto
Luonnon hyvinvointivaikutuksia ja virkistyskäyttöä voidaan edistää paikallisilla projekteilla, jotka kannustavat eri ikäisiä ihmisiä liikkumaan luonnossa. Taidemenetelmien integroiminen syventää luonnon tarkastelua. Huomioimalla osallisuus lisätään osapuolten aktiivisuutta ja yhteistyössä järjestöjen kanssa voidaan merkittävästi vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun.
Soivat maisemat -projektissa tehtiin yhteistyötä seniorijärjestöjen kanssa, joiden jäsenille järjestettiin retkiä lähiluontoon. Valokuvaaminen sekä luonnon äänimaisemien nauhoittaminen virittivät osallistujat moniaistiseen ympäristön havainnointiin. Luontoretket koettiin kiireettömiksi ja rauhoittaviksi, ja niiden jälkeen osallistujat tunsivat itsensä iloisiksi. Retkillä opittiin uutta biologiasta, valokuvauksesta sekä luonnon havainnointiin kehitetyistä uusista sovelluksista.
Tärkeää antia oli osallistujien tutustuminen toisiinsa sekä kiinnostus itsenäistä lähiluontoretkeilyä kohtaan. Hyvinvoinnin näkökulmasta lähiluontoon hakeutuminen on tärkeää niin ääniympäristön miellyttävyyden kuin luonnossa liikkumisen kokonaisvaltaisten hyötyjen vuoksi.
Kiitokset
Hanketta on rahoittanut Keski-Suomen liitto.
Kirjoittajat
Janne Laitinen, FM, vanhempi asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, janne.laitinen(at)jamk.fi.
Nina Loimusalo-Lipiäinen, FM, TKI-asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, nina.loimusalo-lipiainen(at)jamk.fi.
Juho Jäppinen, fysioterapeutti (AMK), projektitiedottaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, juho.jappinen(at)jamk.fi.
Lähteet
Heikinheimo, L., Jaatinen, E., Kellomäki, S., Loven, L., & Saastamoinen, O. 1977. Metsien virkistyskäyttö Suomessa. Esitutkimusraportti. Folia Forestalia 321. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki.
Hiedanpää, J. 2023. Tutkittu tieto lähiluonnon hyvinvointivaikutuksista käyttöön. Luonnonvarakeskus. https://www.luke.fi/fi/blogit/tutkittu-tieto-lahiluonnon-hyvinvointivaikutuksista-kayttoon. Noudettu 12.12.2023.
Isola, A-M., Kaartinen, H., Leeman, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehitystä rakentamassa. THL 33/2017.
Laine, J. 2017. Metsästä yhteiskuntaan. Metsäntutkimuslaitos 1917–2012. Luonnonvarakeskus. Metsäkustannus.
Soima-projektin verkkosivut. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.jamk.fi/fi/projekti/soima.
Tyrväinen, L., Korpela, K., & Ojala, A. 2014. Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointihyödyt. Teoksessa L. Tyrväinen (toim.), Hyvinvointia metsästä, 48–58. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Vapalahti, K., Hokkanen, L., & Juhola, J. 2022. Erilaiset luonto- ja taidetoimijat innostamassa ja tukemassa osallisuutta. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 23(2), 41–70.
What was that sound?
With regional and multifaceted nature health projects people can be encouraged to spend more time in nature. Projects could bring along funding for the municipalities, and, as a result, possibilities to increase nature areas for the citizens to enjoy. In the “Sounding Landscapes” project, senior citizens were encouraged in co-operation with senior organizations to take part in guided nature walks, and during the trips, to consciously observe their surroundings. Photography and recording of soundscapes were used as art-based methods.
In the beginning of the project, we conducted initial mapping of senior citizens’ favorite landscapes and nature sounds. Forests, open landscapes, and water were seniors’ most favored visual nature elements. Auditively, they preferred the sounds of birds, water, and wind. This data guided the selection of the visited nature areas.
During the trips, the participants noticed calming down, and the lack of urgency seemed to enable more detailed observation of nature. Their ability to observe their surroundings seemed to become more detailed by attending the trips. The results suggest that guided nature walks can support physical activity, lifelong learning, and wellbeing of senior citizens.
Vastaa