Arto O. Salonen, Anna-Maria Isola & Raisa Foster
Kysymme tässä artikkelissa, keitä ja mitä kuuluu meihin. Osallisuuden kokemuksesta on kehitetty ja validoitu ihmiskeskeiseen ajatteluun perustuva osallisuusindikaattori. Perustelemme, miksi tarvitaan osallisuuskäsityksen avartamista. Osoitamme, että hyvinvointiyhteiskunnan kansalainen on yhtä aikaa paikallinen, globaali ja planetaarinen toimija. Planetaarinen kansalaisuus viittaa maailmassaolemiseen, jossa ihmisen ja muun luonnon välinen raja ylittyy lähellä ja kaukana. Planetaarisen kansalaisen osallisuus on dynaamista ja vastuullista vuorovaikutusta koko sen kokonaisuuden kanssa, jonka osaksi oma elämä asettuu. Siksi eettisesti kestävä planetaarinen osallisuus on hyvän tulevaisuuden ehto.
Jokapäiväinen elämä kytkee ihmisen maailmanlaajuiseen todellisuuteen
Perinteisesti ihmisen kiinnittymistä maailmaan tarkastellaan osallisuutena yhteisöihin ja yhteiskuntaan (Nivala & Ryynänen 2019). Elämästä on kuitenkin vaivihkaa tullut perinteisiä rajoja ylittävää.
Kansallisvaltioiden rajat ylittyvät nykyään silmänräpäyksessä ilman rajamuodollisuuksia. Voimme kokea osallisuutta virtuaaliyhteisöihin ympäri maailman esimerkiksi älypuhelimen avulla. Puhelin koostuu 400 osasta, joiden raaka-aineina on 30 erilaista metallia. Myös puhelimen valmistusprosessi liittää puhelimen käyttäjän osaksi ihmisiä, luonnonvaroja ja teknologioita yhdistävään verkostoon. Lisäksi toimiakseen puhelin tarvitsee energiaa. Puhelimen lataaminen ylläpitää kollektiivista sosiomateriaalista systeemiä, joka energian tuottaa. Jokainen latauskerta viestii systeemille, että sitä tarvitaan.
Nykyihmisen elämismaailma on kuin kudelma, jossa hyvin erilaiset asiat ja ilmiöt läheltä ja kaukaa kytkeytyvät yhteen (Mc Neill & McNeill 2003). Kun monimutkaisuus lisääntyy, uhkaa elämismaailma pirstoutua. Pirstoutumisen seurauksena ihminen saattaa kokea voimattomuutta, joka johtuu irrallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä.
Omien vaikutusmahdollisuuksien tiedostaminen on demokraattisen yhteiskunnan toiminnan edellytys. Nykyaikana kyse on vieläkin enemmästä, sillä ihmislajin vaikutukset maapallolla ovat kasvaneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Osallisuutta on tarkasteltava aikaisempaa avarammin, jotta ymmärrys erilaisista vaikuttamisen paikoista lisääntyisi ja usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin vahvistuisi. Hyvän tulevaisuuden tietoista rakentamista tarvitaan entistä enemmän, sillä tulevaisuuden laatu on ihmisestä riippuvaista aikaisempaa enemmän (Thomas, Williams & Zalasiewicz 2020).
Pirstaleisesta elämismaailmasta kohti eheyttä ja kokonaisvaltaisuutta
Elämismaailman verkostoituneen rakenteen ymmärtäminen edellyttää systeemistä tulkintaa. Toisin kuin lineaarisessa tulkinnassa, systeemisessä maailmantulkinnassa otetaan huomioon asioiden ja ilmiöiden väliset suhteet ja suhteissa tapahtuvat vuorovaikutukset. Maailmaa ei lähestytä mekanistisesti kokoelmana toisistaan irrallisia asioita vaan systeeminä, jossa aluksi ehkä irrallisilta näyttävien asioiden välillä on kuitenkin yhteys. (Berger & Luckmann 1966.)
Maapallo muodostaa systeemisen kokonaisuuden, jolle on tyypillistä, että pienetkin muutokset jossakin systeemin osassa voivat saada aikaan suuria muutoksia koko systeemissä (Clark & Szerszynski 2021). MeToo-ilmiö on esimerkki pienen sysäyksen aikaansaamasta suuresta systeemisestä muutoksesta.
Systeeminen todellisuuskäsitys on alkuperäiskansoille tyypillinen tapa hahmottaa todellisuutta. Kokonaisvaltaisesta maailmantulkinnasta viestii vaikkapa alkuperäiskansoille tyypillinen ajatus siitä, että ”on vain yksi vesi”. Eri veden muodot on palautettavissa yhteen ja samaan veden ideaan. Saamelaisilla on tapana valita kodalle sellainen paikka ja pystytystapa, josta ei sen purkamisen jälkeen jää jälkiä. Ne kun voisivat rajoittaa seuraavien paikalle saapuvien mahdollisuuksia. Tapa kertoo siitä, että saamelaiset kokevat kuuluvansa ajalliseen elämänverkkoon, jossa he ymmärtävät olevansa omissa toimissaan vastuullisia muiden tulevaisuudesta. (Joutsenvirta & Salonen 2021.)
Tulevaisuuden tekijäksi ajelehtimisen sijaan
Vastuu on kykyä vastata, miksi yksilö tai yhteisö toimii niin kuin toimii. Jos osallisuuden piiri on suppea, ulottuu myös huolenpito lähelle itseä. Jos sen sijaan kokee kuuluvansa laajaan elämänverkkoon, jokapäiväinen vastuun piiri todennäköisesti ulottuu kauas itsestä. Suklaansyönti voi esimerkiksi ensin näyttäytyä vain yksilökeskeisesti osallisuutena omaan elämään, siihen, että syö nautinnolla suklaapalansa. Mutta kun vastuun piiri avartuu, laajenee myös osallisuus niistä prosesseista, jotka liittyvät kaakaon viljelyyn ja viljelijöiden arkeen, etäälle itsestä, kauas kaakaonviljelijöiden arkeen ja elinympäristöön. (Vesala-Varttala ym. 2021.)
Ajallisesti määrittyvä vastuun piiri tarkoittaa, että maailma koetaan olevan lainassa tulevilta sukupolvilta. Silloin se myös pyritään palauttamaan heille samanlaisena kuin se lainaan saatiin – tai parempana. Kun jokapäiväisessä elämässä otettu vastuu ulottuu entistä avarammalle, alkaa vastuun luonne muuttua planetaariseksi vastuuksi (Salonen & Åhlberg 2012).
Taulukossa 1 havainnollistamme nykyihmisen elämismaailman dynamiikkaa. Planetaarisella kansalaisuudella (Misiaszek 2021) viittaamme siihen, että jokapäiväisen elämämme edellytykset perustuvat ihmisen ja muun luonnon väliseen jatkuvaan vuorovaikutukseen. Käytännössä se ilmenee esimerkiksi kasvien valmistamassa hapessa, jota juuri nyt hengitämme. Planetaarisuus viittaa maailmanlaajuisuutta laajempaan elämismaailmaan, sillä planetaarisuus ylittää ihmisen ja ei-ihmisen välisen rajan. (Salonen & Foster 2022; Moilanen & Salonen 2022.)
Taulukko 1. Planetaarisen kansalaisen elämismaailman dynamiikat
| Ajattelutapa | lineaarinen ajattelu | systeeminen ajattelu | |
| Tilallinen orientaatio | paikallinen | alueellinen | maailmanlaajuinen |
| Ajallinen orientaatio | menneisyys | nykyisyys | tulevaisuus |
| Eettinen orientaatio | yksilökeskeinen | yhteisöllinen | planetaarinen |
Planetaarisen kansalaisen maailmassaoleminen on kokonaisvaltaista
Järkiperäistyneelle maailmasuhteelle on tyypillistä, että aistisuus ja emotionaalisuus jää taka-alalle. Kun ihminen kaventuu järkiolennoksi, jotakin oleellista jää piiloon ihmisyyden ulkopuolelle. Jos maailmasuhde perustuu pääasiassa järkiperäisyyteen ja yksilökeskeisyyteen, ei ihmiselämän kokonaisvaltainen kietoutuneisuus muuhun elämään välttämättä tule tunnistetuksi. (Foster, Salonen & Sutela 2022.) Planetaarisen kansalaisen eettinen orientaatio ylittää ihmisen ja ei-ihmisen välisen rajan, koska planetaarinen kansalainen ymmärtää hyvinvointinsa syntyvän välittömässä ja välillisessä vuorovaikutuksessa kaikkeen olevaiseen.
Planetaarisen kansalaisen tunnistaa elämänsä olevan osa muuta elämää eikä siitä irrallinen. Oma elämä mielletään ajallisesti ja tilallisesti laajaksi – osaksi kudelmaa, jossa elämä lähellä ja kaukana on erilaisin sidoksin kytkeytynyt yhteen. Elämänpiiriin sisällytetään sukupolvet, jotka elivät ennen meitä ja ne, jotka tulevat jälkeemme. Näin rakentuva kokonaisvaltainen ja ehyt elämismaailma avartaa osallisuuskäsitystä ja auttaa tiedostamaan vaikutusmahdollisuuksien kirjon paremmin kuin jos elämismaailma miellettäisiin suppeaksi ja pirstaleiseksi (Berger & Luckmann 1966).
Planetaarinen osallisuuskäsitys ylläpitää elämän edellytyksiä
Ehdotamme, että ihmiskeskeistä käsitystä osallisuudesta laajennetaan planetaariseksi osallisuudeksi, joka viittaa paikallista ja globaalia, inhimillistä ja ei-inhimillistä todellisuutta yhdistävään kytkösten tarkasteluun. Silloin huomion kohteena on kaiken olevaisen yhteenliittymistä ja sidoksista syntyvät sommitelmat. Toisin sanoen planetaarisen osallisuuskäsityksen mukaan ihmisen pyrkimys hyvään – vastuun ottaminen siitä maailmasta, jonka osaksi oma elämä asettuu – vaihtelee ajallisesti, tilallisesti ja relationaalisesti jokapäiväisen elämän tuoman variaation mukana. Kun omaksumme planetaarisen osallisuuskäsityksen, ymmärrämme olevamme suhteessa lähellä ja kaukana olevaan, pystymme vaalimaan monimuotoisen elämän edellytyksiä ja osaamme asettua niiden asemaan, jotka elivät ennen meitä ja jotka tulevat meidän jälkeemme.
Kirjasimme seuraavaan taulukkoon (Taulukko 2) jo käytössä olevat ja validoidut osallisuusindikaattorin väittämät (Leemann ym. 2021) vasemman puoleiseen sarakkeeseen. Oikeanpuoleisessa sarakkeessa on ehdotuksemme niiden laajentamiseksi planetaarisen kansalaisen maailmankuvaa vastaaviksi osallisuusväittämiksi. Väitteet on kirjoitettu yksikön ensimmäiseen persoonaan, koska maailmassa olemisen kokemus on subjektille omakohtaista ja kokemuksellista. Planetaarinen osallisuus ei kuitenkaan ilmene yksisuuntaisten tavoitteiden, päämäärien ja vaikutusten kautta, vaan se merkityksellistyy vasta monimuotoisessa elämän suhteisuudessa ja vastavuoroisuudessa.
Taulukko 2. Ihmiskeskeisen ja planetaarisen osallisuusindikaattorin vertailua
| Ihmiskeskeisen osallisuusindikaattorin väitteet | Planetaarisen osallisuusindikaattorin väitteet |
|---|---|
| Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä. | Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä. |
| Saan myönteistä palautetta tekemisistäni. | Koen olevani rakentavassa yhteydessä itseni ulkopuolella olevaan todellisuuteen. |
| Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön. | Koen yhteyttä maailmaan, joka kannattelee elämääni. |
| Olen tarpeellinen muille ihmisille. | Vaalin hyvän elämän mahdollisuuksien säilymistä. |
| Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun. | Pystyn toimimaan hyvän tulevaisuuden puolesta. |
| Tunnen, että elämälläni on tarkoitus. | En koe olevani irrallinen, vaan olen osa muuta elämää. |
| Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita. | Asetun avoimena siihen samaan maailmaan, jossa kaikki muukin on. |
| Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen. | Ymmärrän, että elämäni on riippuvaista muusta elämästä. |
| Koen, että minuun luotetaan. | Uskon, että minun jälkeeni elävät voivat olla tyytyväisiä tekemiini valintoihin. |
| Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin. | Ymmärrän, että myös minun tekoni rakentavat yhteistä tulevaisuutta. |
Osallisuuden kokemus on keskeinen tekijä merkityksellisyyden kokemiselle. Ihminen ottaa todennäköisemmin vastuuta siitä, minkä merkitykselliseksi osaksi hän itsensä kokee ja sitoutuu siihen, mihin kokee yhteyttä. Vastuussa olemisen ja merkityksellisyyden kokemus edellyttää todellista tai kuviteltua yhteyttä johonkin sellaiseen omaan elämismaailmaan kuuluvaan, jota pitää arvokkaana. Ilman kokemusta yhteydestä, kytkeytyneisyydestä, kuulumisesta ja osallisuudesta merkityksettömyys valtaa alaa ihmisen elämismaailmassa. Mahdollisimman monipuolisten merkitysikkunoiden avaaminen on elämän mielekkyyden kannalta keskeistä.
Kirjoittajat
Arto O. Salonen, professori, Itä-Suomen yliopisto
Anna-Maria Isola, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Raisa Foster, dosentti, Itä-Suomen yliopisto
Lähteet
Berger, P. & Luckmann, T. (1966). The social construction of reality. New York: Anchor Books.
Clark, N. & Szerszynski, B. (2021). Planetary social thought. The anthropocene challenge to the social sciences. London: Polity.
Foster, R., Salonen, A. & Sutela, K. (2022). Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota. Kasvatus 53(2), 118–129. https://doi.org/10.33348/kvt.115918
Joutsenvirta, M. & Salonen, A. (2020). Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Helsinki: Basam Books.
Leemann, L., Martelin, T., Koskinen, S., Härkänen, T. & Isola, A-M. (2021). Development and Psychometric Evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities. https://doi.org/10.1080/19452829.2021.1985440
Mc Neill, J. R. & Mc Neill, W. (2003). The human web. Bird’s-eye view of world history. London: W. W. Norton & Company.
Misiaszek, G. (2021). Ecopedagogy. Critical environmental teaching for planetary justice and global sustainable development. London: Bloomsbury.
Moilanen, A. & Salonen, A. (2022). Planetaarinen sivistys – kohti antroposeenin ajan sivistysideaalia. Kasvatus & Aika 16(2), 47-71. https://doi.org/10.33350/ka.107626
Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus.
Salonen, A. & Foster, R. (2021). Irtiolemisesta merkitykselliseksi osaksi maailmaa. Teoksessa Risto Haverinen, Kirsikka Mattila, Aleksi Neuvonen, Rinna Saramäki & Otso Sillanaukee (toim.) Ihminen osana elonkirjoa. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Helsinki: Sitra, 52–64.
Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), 13-26. https://doi.org/10.5539/jsd.v5n8p13
Thomas, J., Williams, M. & Zalasiewicz, J. (2020). The Anthropocene. A multidisciplinary approach. Cambridge: Polity.
Vesala-Varttala, T., Humala, I., Isacsson, A., Salonen, A. & Nyberg, C. (2021). Fostering Sustainability Competencies and Ethical Thinking in Higher Education: Case Sustainable Chocolate. eSignals Research. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120759474
Abstract
Human participation in what exactly?
In this article, we ask who and what belongs to us. An inclusion indicator based on human-centred thinking has been developed and validated. We argue why it is necessary to expand the concept of human participation. We show that a citizen of a welfare society is a local, global and planetary actor. Planetary citizenship refers to life orientation where the boundary between humans and the rest of nature overlaps. We argue that the inclusion of a planetary citizen is based on a dynamic, responsible and reciprocal interaction with the entire reality that one’s own life is a part of. Moreover, ethically sustainable planetary inclusion is a condition for a good future on a finite planet.
