Clarissa Bingham, FT, ETM, FM, asiantuntija. Laurea-ammattikorkeakoulu
Sampo Mielityinen, OTT, yliopettaja. Laurea-ammattikorkeakoulu
Erotilanteisiin voi liittyä monimuotoisia konflikteja ja pitkäkestoista vallan väärinkäyttöä. Vaativassa erotilanteessa vanhempien välinen ristiriita on pitkittynyt, voimakkaasti kärjistynyt tai muutoin vaikeasti ratkaistava. Yhteistyö lapsen asioissa on hankalaa tai estynyttä, ja erimielisyydet liittyvät usein huoltoon, asumiseen, tapaamisiin, päätöksentekoon tai keskinäiseen luottamukseen. Tilanne voi sisältää parisuhdeväkivaltaa, pakottavaa kontrollia, vainoamista, mielenterveyden haasteita, päihdeongelmia tai muita kuormittavia elämäntilanteita.
Vaativa erotilanne voi näkyä jatkuvina riitoina, viranomaisille tehtyinä ilmoituksina, oikeudenkäynteinä tai toistuvina palvelutarpeina esimerkiksi sosiaalihuollon, terveydenhuollon, mielenterveyspalveluiden, perheoikeudellisten palveluiden, poliisin ja tuomioistuinten suuntaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025b.)
Ilmiö on laaja, ja myös terminologia vaihtelee. Esimerkiksi toimimattomassa yhteishuoltotilanteessa huoltajan toiseen huoltajaan kohdistamaa vallankäyttöä voidaan kuvata ”huoltokiusaamiseksi” tai ”vainoksi”. Termit ovat kiisteltyjä ja arvosidonnaisia. Tässä artikkelissa viittaamme ilmiöön sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen selvityksen mukaisesti ilmaisulla ”vaativat erotilanteet” (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025a).
Sääntelyperusta
Kansallisen lainsäädännön ohella kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet määrittävät vaativien erotilanteiden ratkomista. Istanbulin sopimus velvoittaa valtioita ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, suojelemaan uhreja sekä kehittämään viranomaisten välistä yhteistyötä (Euroopan neuvosto, 2011). Sopimuksen kansallinen toimeenpanosuunnitelma painottaa moniammatillista yhteistyötä, rakenteiden vahvistamista, palveluiden koordinointia sekä tietopohjan kehittämistä (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025b). Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen edun ensisijaisuutta, oikeutta suojeluun väkivallalta sekä lapsen mahdollisuutta tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa (Yhdistyneet kansakunnat, 1989). Euroopan ihmisoikeussopimus puolestaan turvaa oikeuden perhe-elämään sekä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (Euroopan neuvosto, 1950).
Kansainväliset sopimukset edellyttävät palvelu- ja oikeusjärjestelmältä koordinoitua toimintaa, tiedonvaihtoa ja yhteistyötä. Ne heijastavat lähestymistapaa, jossa väkivaltaa ja konflikteja tarkastellaan useiden toisiinsa kytkeytyvien toimijoiden muodostamassa kokonaisuudessa. Vaativien erotilanteiden systeeminen tarkastelu saa siis tukea jo niiden taustalla olevasta sääntelystä.
Systeemimuotoilu ja systeemitieteet vaativien erotilanteiden tarkastelussa
Vaativan erotilanteen kaltaista moniulotteista ilmiötä on luonteva tarkastella systeemisenä kokonaisuutena. Tracy ym. (2023) esittävät kirjallisuuskatsauksessaan, että lähisuhdeväkivallan ja muun sukupuolittuneen väkivallan tutkimus on siirtynyt yksilökeskeisistä selitysmalleista kohti systeemisiä lähestymistapoja. Väkivaltaan liittyviä ilmiöitä ei voida ymmärtää tarkastelemalla vain yksittäisiä tekoja, henkilöitä tai organisaatioita. Sen sijaan huomio tulee kohdistaa toimijoiden suhteisiin, palautekytkentöihin, institutionaalisiin rakenteisiin ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.
Systeemimuotoilu tarjoaa tavan tehdä tällaisia monimutkaisia suhteita näkyviksi. Sen tavoitteena ei ole ensisijaisesti yksittäisen palvelun kehittäminen, vaan ilmiön ymmärtäminen toisiinsa kytkeytyvien toimijoiden ja rakenteiden kokonaisuutena. Systeeminen tarkastelu auttaa ymmärtämään, miten järjestelmän osat vaikuttavat toisiinsa ja miksi yksittäisiin ongelmiin kohdistetut ratkaisut eivät aina tuota toivottuja vaikutuksia (Meadows, 2008; Tracy ym., 2023).
Väkivaltailmiöiden tutkimuksessa on hyödynnetty useita systeemitieteellisiä menetelmiä, kuten verkostoanalyysia, systeemidynamiikkaa, agenttipohjaista mallintamista sekä systeemikartoituksen menetelmiä. Tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltaisempi ymmärrys ilmiöistä, joissa syyt ja seuraukset muodostuvat vuorovaikutussuhteissa. Systeemiset menetelmät auttavat tunnistamaan rakenteellisia ongelmia ja kehittämiskohteita, joita perinteiset tutkimus- ja kehittämismenetelmät eivät välttämättä tavoita. (Tracy ym., 2023.)
Verkostoanalyysia hyödyntävät tutkimukset havainnollistavat systeemisten menetelmien potentiaalia. Esimerkiksi väkivallan ehkäisyyn liittyvissä yhteistyöverkostoissa toimijoiden väliset suhteet vaikuttavat olennaisesti tiedon kulkuun, yhteistyön toimivuuteen ja palvelujen saatavuuteen (Cook-Craig, 2010). Seksuaaliväkivallan moniammatillisissa toimintamalleissa toimivimmat yhteistyörakenteet taas eivät perustuneet vain muodollisiin vastuusuhteisiin, vaan myös luottamukseen, tiiviiseen vuorovaikutukseen ja epävirallisiin yhteyksiin eri organisaatioiden välillä (Greeson ym., 2019). Yhteisöverkostojen rakenteen on huomattu vaikuttavan niiden kykyyn vastata monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin (Dsouza ym., 2021).
Näiden tutkimusten perusteella verkostoanalyysi tarjoaa välineitä tunnistaa järjestelmän kannalta keskeisiä toimijoita, tiedonkulun pullonkauloja sekä yhteistyörakenteiden vahvuuksia ja heikkouksia. Vaativien erotilanteiden näkökulmasta tällainen tarkastelu voisi auttaa ymmärtämään esimerkiksi sitä, miten perheoikeudelliset palvelut, sosiaalihuolto, terveydenhuolto, koulut, poliisi ja oikeuslaitos muodostavat toisiinsa kytkeytyvän verkoston, jonka toiminta vaikuttaa perheiden kokemuksiin ja tilanteiden ratkeamiseen.
Verkostojen rakenteen näkyväksi tekeminen voi samalla auttaa tunnistamaan kohtia, joissa yhteistyön vahvistaminen kehittäisi merkittävästi koko palvelujärjestelmää. Systeeminen tarkastelu auttaa tunnistamaan kohtia, joissa suhteellisen pienet muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi järjestelmän toimintaan (Tracy ym., 2023). Meadowsin (2008) kuvaamien systeemisten vipupisteiden (leverage points) kautta voidaan vaikuttaa rakenteisiin eikä vain niiden näkyviin seurauksiin. Vaativien erotilanteiden kontekstissa vipupisteitä voivat olla esimerkiksi viranomaisten välinen tiedonvaihto, yhteiset toimintamallit, palveluiden koordinointi tai konfliktien varhaisen tunnistamisen käytännöt
Kaksi oikeusmuotoiluesimerkkiä
Systeemisen näkökulman voima vaativien erotilanteiden tarkastelussa on tunnistettu myös oikeusmuotoiluprojekteissa. Pandemian aikana Bostonissa kehitettiin oikeudellinen virtuaaliklinikka perheväkivallan uhreille. Heidän pääsyään palveluiden pariin tuettiin teknologisilla ratkaisuilla, varainkeruulla, tukiasuntopalvelulla ja digitalisoimalla tuomioistuinten lomakkeita.
Systeeminen ote ilmeni muotoiluprosessissa monin tavoin. Ensinnäkin uhrien tunnistettiin painivan useiden limittäisten haasteiden kanssa (alhainen koulutus- ja tulotaso, asunnottomuus, syrjintä, sulkutoimien lisäämä väkivaltariski sekä oikeusprosessien digitalisoinnin aiheuttamat vaikeudet). Toiseksi palvelukokonaisuutta kehitettiin kokonaisuutena, eri osa-alueiden yhteisvaikutukset tunnistaen. Esimerkiksi digiasioinnin riskejä hallittiin auttamalla uhreja yksityisyytensä suojaamisessa, ja oikeusprosessin turvallisuusriskejä pienennettiin tarjoamalla hätämajoitusta uhreille ja heidän lapsilleen. Kolmanneksi palvelumuotoilun keinot auttoivat ratkomaan oikeudellista apua hakevien uhrien kohtaamia systeemisiä ongelmia (Wilson, 2024).
Englannissa ja Walesissa empiirinen tutkimus perheväkivallan uhrien kokemuksista paljasti useita systeemisiä ongelmia. Uhrit kokivat eri järjestelmien (asuntopalvelut, sosiaalipalvelut, poliisi ja koulut) pallottelevan heitä edestakaisin. Heidän pääsynsä oikeuksiinsa oli riippuvaista myös muiden perheenjäsenten, ennen muuta lasten, aseman tunnistamisesta. Lisäksi oikeuksiin pääsy riippui valta-asetelmista, joihin vaikuttavat niin lainsäädäntö, oikeus- ja sosiaalipalveluiden käytännöt kuin asenteetkin. Systeeminen ote ilmeni myös holistisissa ratkaisuehdotuksissa. Muotoilun on otettava huomioon oikeusprosessin ja muiden sosiaalisten ilmiöiden vuorovaikutus sekä uhrien moninaiset suhteet. Heille on kerrottava oikeusprosessien tukipalveluista, ja myös juristien ja muiden asiantuntijoiden koulutukseen on panostettava. (Crivellaro ym. 2025.)
Kuvattuja esimerkkejä yhdistää, että vaativissa erotilanteissa väkivallan kohteeksi joutuneiden oikeudellisen aseman parantaminen ei toteudu vain itse tuomioistuinprosessia kehittämällä. Vaikuttava oikeusmuotoilu tunnistaa muiden sosiaalisten käytäntöjen ja prosessien, asenteiden ja monitasoisten suhteiden merkityksen niin ongelmien kuin ratkaisujenkin määrittämisessä.
Tekoäly systeemimuotoilun tukena?
Tarkastelimme artikkelia laadittaessa myös generatiivisen tekoälyn mahdollisuuksia vaativien erotilanteiden jäsentämisessä. Tekoäly tarjoaa uusia mahdollisuuksia suurten tekstiaineistojen analysointiin, teemojen tunnistamiseen sekä erilaisten toimijasuhteiden visualisointiin.
Kokeilut kuitenkin osoittivat, että vaikeasti määriteltävien ja voimakkaasti arvosidonnaisten ilmiöiden kohdalla tekoäly ei tarjoa oikotietä. Tekoälyn luokittelut ja visualisoinnit heijastavat kulloisenkin aineiston ja mallien rajoituksia. Vaativiin erotilanteisiin liittyvät käsitteet, kokemukset ja valtasuhteet ovat usein monitulkintaisia, ja syvällinen käyttäjä- ja kontekstiymmärrys edellyttää tutkimuksellista vaivannäköä. Keskeiseksi jää edelleen kysymys siitä, mitä ilmiöstä halutaan tehdä näkyväksi ja millaisia tulkintoja mallinnusten taustalla tehdään. Tässä työssä tekoäly on pikemminkin tukiväline, ei tulkintojen tuottaja tai ongelmien itsenäinen ratkaisija.
Systeemimuotoilu ja systeeminen ajattelu ovat osoittaneet maailmalla potentiaalinsa vaativien erotilanteiden kaltaisten ongelmien analysoinnissa ja ratkaisukeinojen tunnistamisessa. Suomessa lähestymistapojen voimaa ei ole kuitenkaan hyödynnetty täysimääräisesti. Ammattikorkeakouluista löytyvä soveltavan tutkimuksen ja kehittämisen osaaminen kannattaakin ottaa jatkossa käyttöön teemaan liittyvissä TKI-hankkeissa.
Cook-Craig, P. G. (2010). Using social network theory to influence the development of state and local primary prevention capacity-building teams. Journal of Family Social Work, 13(4), 313–325. https://doi.org/10.1080/10522158.2010.492497
Crivellaro, C., El Hakimi, I., Hussein, R., & Clarke, R. (2025). Exploring legal journeys in family justice systems: Towards relational design approaches to advance access to justice for domestic abuse survivors. Proceedings of the 2025 ACM Designing Interactive Systems Conference (DIS ’25), 3045–3061. Association for Computing Machinery. https://doi.org/10.1145/3715336.3735783
Dsouza, N., McGhee-Hassrick, E., Giordano, K., Friedman, C., Yamasaki, Y., Perez, C, ym. (2021). Analysis of network characteristics to assess community capacity of Latino-serving organizations in Philadelphia. Journal of Urban Health, 98(5), 654–664. https://doi.org/10.1007/s11524-021-00535-0
Euroopan neuvosto. (1950). Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus). https://www.echr.coe.int/documents/d/echr/convention_fin
Euroopan neuvosto. (2011). Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus). https://um.fi/euroopan-neuvoston-voimassa-olevat-ihmisoikeussopimukset/-/asset_publisher/mnr92wS4p1l3/content/yleissopimus-naisiin-kohdistuvan-vakivallan-ja-perhevakivallan-ehkaisemisesta-ja-torjumisesta-2011-
Greeson, M. R., Watling Neal, J., & Campbell, R. (2019). Using social network analysis to identify successful relationship patterns within Sexual Assault Response Teams (SARTs). Violence Against Women, 25(8), 968–998. https://doi.org/10.1177/1077801218801115
Meadows, D. H. (2008). Thinking in systems: A primer. Chelsea Green Publishing.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2025a). Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2026–2033. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5833-3
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2025b). Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä: Kansallisen lapsistrategian toimenpide 12. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 2025:12. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4237-0
Tracy, M., Chong, L. S., Strully, K., Gordis, E., Cerdá, M., & Marshall, B. D. L. (2023). A systematic review of systems science approaches to understand and address domestic and gender-based violence. Journal of Family Violence, 1–17. Advance online publication. https://doi.org/10.1007/s10896-023-00578-8
Wilson, M. A. (2024). Dignifying the experience of domestic violence survivors seeking legal services. Teokessa M. Kim, D. Jackson, & J. R. Sievert (toim.), Legal design: Dignifying people in legal systems. Cambridge University Press.
Yhdistyneet kansakunnat. (1989). Yleissopimus lapsen oikeuksista. https://finlex.fi/fi/valtiosopimukset/viitetietokanta/1991/59
Systemic Design as a Framework for Understanding Complex Separation Situations
High-conflict separations are complex situations shaped by interrelated family, legal, and service system factors. This article explores how systems thinking and systemic design can support a more comprehensive understanding of these challenges and contribute to their prevention and management. Drawing on research on systems science, social network analysis, legal design, and domestic violence prevention, the article highlights the importance of viewing high-conflict separations as part of a broader service ecosystem rather than as isolated individual cases. International human rights frameworks provide an important context for developing integrated and child-centred responses. The article argues that systemic design offers valuable tools for strengthening collaboration, identifying leverage points for change, and increasing the resilience and effectiveness of support systems for families experiencing high-conflict separation.
Vastaa