Riikka Partanen & Sisko Häikiö
Tapaustutkimus Meri-Lapissa
Nursing-opiskelijoiden harjoittelupaikoilla tarvitaan rohkeutta rakentaa monikielinen ympäristö. Selkokielestä hyötyvät opiskelijat, koko työyhteisö sekä eri asiakasryhmät. Nursing-harjoittelijan tulo on mahdollisuus muuttaa yrityksen työkulttuuri ja yksilöiden asenteet kieli- ja kulttuuritietoisemmiksi.
Suomessa tarvitaan työntekijöitä ulkomailta erityisesti hoiva-alalle. Ammattikorkeakoulut vastaavat työntekijäpulaan kouluttamalla yhä suurempia ryhmiä kansainvälisiä sairaanhoitajia (myöh. Nursing), jotka voisivat työllistyä opiskelupaikkakunnalle. Työharjoittelupaikkoja on kuitenkin hiljattain vähennetty, mikä samalla vähentää työvoimatarjontaa.
Toisaalta on tullut esiin, ettei kansainvälisten työntekijöiden kielitaito riitä työtehtävien hoitamiseen, mikä voi vaarantaa potilas- ja asiakasturvallisuutta. Kansainvälisten kollegoiden heikko kielitaito kuormittaa suomenkielisiä hoitajia jopa niin, että osa vaihtaa työpaikkaa.
Artikkeli tuo esille merilappilaisten hoitoalan toimipaikkojen kokemuksia Lapin AMKin Nursing-harjoittelijoista. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan harjoittelupaikkojen viestintä- ja vuorovaikutusympäristöjä sekä yhdenvertaisuutta edistäviä toimenpiteitä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköpostikyselyllä syksyllä 2022.
Kyselyyn vastasi yhdeksän merilappilaista yksityisen tai julkisen harjoittelupaikan edustajaa, mikä vastasi kyselyhetkellä noin 30 prosenttia Nursing-harjoittelupaikoista. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti, osittain myös käsiteohjaavalla sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksia verrattiin kielitietoisuuden tarjoamiin näkökulmiin ja käsitteisiin (ks. myös Hsieh & Shannon 2005), joista muodostui kolme tuloskategoriaa.
Selkokielisyys tukee onnistunutta vuorovaikutusta
Tutkimuksen perusteella Nursing-työharjoittelupaikat näyttäytyivät selkokielisinä vuorovaikutusympäristöinä. Suurimmalle osalle (7/9) selkokieli oli entuudestaan tuttu, mutta yli puolet halusi oppia sitä paremmin. Kahdelle harjoittelupaikalle selkokieli oli uusi asia. Kaksi vastaajista ei kuitenkaan kokenut haluavansa tutustua selkokieleen enempää.
Selkokieltä on hyvä hyödyntää potilasohjauksessa, jotta potilaan ymmärrys omasta hoidostaan ja terveydentilastaan olisi mahdollisimman kattavaa. Tämä hyödyntää myös KV-opiskelijaa, jolloin myös hän voisi opetella antamaan potilasohjausta selkokielellä, jolloin tilanne on eduksi niin opiskelijalle kuin potilaallekin.
Osa harjoittelupaikoista tunnisti selkokielen käytön tarpeen harjoittelijoiden lisäksi myös asiakkaiden näkökulmasta, esimerkiksi kehitysvammaisten ja ikäihmisten kanssa.
Monikielisyys lisää työviihtyvyyttä
Sekä työntekijöiden että harjoittelijoiden koettiin tarvitsevan viestintärohkeutta ja kieleen liittyvää tukea työarkeen. Yhdessäkään toimipaikassa ei kuitenkaan vielä kyselyhetkellä ollut tarjottu kielellistä tukea.
Hyvistä käytänteistä kaikki vastaajat (9/9) mainitsivat rohkaisemisen vieraan kielen käyttöön: työntekijöillä englanti ja opiskelijoilla suomi. Työhyvinvointi ja -viihtyvyys vaikuttaisivat kohentuvan, jos viestiminen vieraalla kielellä olisi sujuvampaa puolin ja toisin.
Jos opiskelija ei osaa kieltä, miten toimimme? Tällöin opiskelija ei voi kirjata, ei olla lääkärin kierroilla, ei tehdä lääkehoitoa, ei tutustua potilaan “papereihin”, ei pysty kommunikoimaan potilaan kanssa. Tällöin kaikin puolin hankala opiskelijan olla osastolla tai opettaa opiskelijaa.
Haasteet liittyivät pääasiassa suomenkielisen puheen ymmärtämiseen. Opiskelija ei vastaajien kokemusten perusteella ymmärtänyt vuorovaikutustilanteessa käytettyä puhekieltä, murretta tai suomenkielisiä sanontoja. Yli puolet vastaajista (6/9) nosti esiin kirjallisen kielitaidon vaikeudet; opiskelija ei ymmärrä lukemaansa eikä kykene tekemään kirjauksia.
Työyhteisön vastaanottavuus tekee työharjoittelusta myönteisen
Toimipaikkojen kokemukset Nursing-harjoitteluista olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Suurin osa (8/9) oli sitä mieltä, että opiskelijat olivat viihtyneet heidän työpaikallaan, ja työilmapiiri koettiin yleensä hyväksi.
Viihtymiseen vaikuttivat eniten työyhteisön vastaanottavuus sekä se, kohdattiinko vuorovaikutustilanteessa opiskelija yksilönä ja annettiinko hänen osallistua työyhteisön toimintaan omien kykyjensä mukaan. Ristiriitaisesti yhdessäkään toimipaikassa ei ollut tiettävästi ennen ohjattavan opiskelijan tuloa haettu tietoa hänen kulttuuristaan tai muutenkaan valmistauduttu hänen vastaanottamiseensa.
Vastaajien mukaan Nursing-opiskelijoiden viihtyvyyttä heikensi puutteellinen osallisuus ja toimijuus. Kaksi kolmasosaa (6/9) vastaajista mainitsi suurimmiksi haasteiksi ulkopuolisuuden kokemisen ja potilaiden ja/tai henkilökunnan epäluottamuksen. Opiskelijat eivät päässeet täysin osallistumaan työyhteisön toimintaan, ja heille annettiin usein vain havainnoijan rooli. Toisaalta kolmasosassa paikoista ei havaittu lainkaan tällaisia haasteita.
Monet vastaajista nostivat esiin harjoittelijoiden mukanaan tuoman vaateen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen työyhteisössä. Haasteeksi nähtiin kuitenkin asiakkaat, jotka eivät vielä olleet valmiita siihen, että heitä hoiti Nursing-opiskelija.
Vastaajat tunnistivat kansainvälisten sairaanhoitajien vaativan lisäresurssia ja mahdollisesti muutoksia työkulttuuriin. Heidän tunnistettiin poikkeuksetta kuuluvan osaksi hoitotyön tulevaisuutta Suomessa.
Työpaikoilla työskentelevät ihmiset ovat kaikki tasa-arvoisia. Mikäli rasismia tai syrjintää on, niin siihen tulisi heti puuttua. Monikulttuurisuus voi tuoda helpotusta Suomen hoitajapulaan ja valmistuvien KV-opiskelijoiden tulisi saada samanlaista kohtelua kuin Suomesta kotoisin olevien opiskelijoidenkin. Mikäli suomen kieli ei vielä luonnistu, tulee sitä opiskella ja myös työpaikan tulee tukea työntekijää tässä asiassa.
Pohdinta
Tutkimuksen perusteella Nursing-opiskelijoiden harjoittelupaikat ovat selkokielisiä vuorovaikutusympäristöjä ja työviihtyvyys koetaan pääosin hyväksi. Kielitaidottomat työkaverit ovat kuitenkin haaste työyhteisölle.
Työn kuormittavuutta lisäävät esimerkiksi vieraan kielen käyttö työkielenä (Jäppinen 2011) sekä lisääntynyt työmäärä, jos asiakas ei ennakkoluuloista tai muista syistä halua asioida harjoittelijan kanssa tai harjoittelija vaatii runsaasti ohjausta. Havainto on linjassa yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuskeskustelun kanssa, minkä on katsottu uhkaavan monimuotoisuuden toteutumista työpaikoilla.
Being Black in the EU -tutkimukseen (2018) osallistuneista 12 EU-maasta Suomi todettiin kaikkein rasistisimmaksi, eikä tilanne ole muuttunut EU:n perusoikeusviraston (2023) tuoreen raportin perusteella. Lehtimajan ym. (2021, 455) mukaan työyhteisöissä tai asiakasryhmissä voi myös olla tottumattomuudesta johtuvaa periaatteellista vastustusta puhua muuta kuin suomea, sillä tutun ympäristön muuttuminen monikieliseksi voi tuntua vieraalta.
Yhteiskunnan monimuotoisuutta pitäisi edistää työelämän ja yritysten tarpeista lähtien. Jotta kansainväliset työntekijät eivät olisi enää erikoisuus, vaan työpaikkojen arkipäivää, pitäisi asenteiden muuttua. Katse tulisi kääntää työntekijän kielitaidottomuudesta työnantajiin ja asiakkaisiin, joiden myös pitäisi sopeutua erilaisiin suomalaisiin ja suomen kieliin työelämässä (ks. myös Boyd & Bredänge 2004; Halonen & Kokkonen 2008).
Suomen opetusta pitäisi voida kehittää pitkäjänteisesti (vrt. OECD 2018) ja innovoida uusia mahdollisuuksia oppia suomen kieltä, esimerkiksi hoitokielen harjoitteleminen pelaamalla (Partanen ym. 2022). Työnantajan pitäisi mahdollistaa tavoitteellinen suomen oppiminen työ- tai harjoitteluajalla sekä rekrytoida ja perehdyttää kielitietoisesti.
Yhdenvertaisuutta voi lisätä myös anonyymeillä rekrytoinneilla (Ahmad 2020). Työnantajan tulisi tukea työyhteisöön kuulumista jo ennen täydellistä suomen taitoa, sillä aito osallistuminen työn vuorovaikutustilanteisiin edistää kielenoppimista (Lehtimaja ym. 2023). Työelämässä kansainväliseen osaajaan ei pitäisi suhtautua taakkana, vaan välttämättömänä hyvänä, johon satsattaisiin myös taloudellisesti, esimerkiksi palkkaamalla ammattitaitoisia kielimentoreita osastoille.
Suomalaisten asenteisiin voi vaikuttaa jo opiskeluaikana monikielisellä ja yhdenvertaisella korkeakouluympäristöllä (Partanen & Häikiö 2023; 2024). Tutkintoihin voi sisällyttää opintojaksoja, joilla opiskellaan yhdenvertaisuuden, saavutettavuuden ja osallisuuden tukemista sekä kieli- ja kulttuurisensitiivisiä lähestymistapoja (esim. Metropolian Kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjaamisen opintojakso, 5 op).
Työelämä voi edistää kielen oppimista kielituetulla harjoittelulla ja kielityöharjoittelusopimuksella. Kielibuusti-hankkeen (2021–2024) kielisopimus ja muut materiaalit ohjaavat työyhteisöä ja työnantajaa tukemaan harjoittelijan kielitaitotason mukaista ammatillista suomen kielen oppimista. Lisäksi kielisopimus auttaa räätälöimään kielenoppijalle sopivia työtehtäviä siten, että kielitaito kehittyy, eikä vaaranna asiakas- ja potilasturvallisuutta. Kielituetussa harjoittelussa suomenkielinen harjoittelija voi tukea pariaan eli kansainvälistä opiskelijaa kielitietoisesti koko harjoittelun ajan. (Kielibuusti 2024; Korpela, Iso-Heiniemi & Aho 2023.)
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee tekijöitä. Onnistuneet harjoittelujaksot voivat auttaa havaitsemaan hankalia vuorovaikutustilanteita sekä selkeyttämään ohjeistuksia ja toimintamallia (Korpela ym. 2023) ja säästää näin resursseja (Häikiö & Partanen 2023).
Mahdollisuus palvella asiakasta useilla kielillä on valttia kansainvälisten asiakkaiden valitessa yritystä, johon hakeutua hoitoon. Tarkoituksenmukainen monikielinen työviestintä edistää työntekijöiden osallisuutta (Ronkainen & Suni 2019; Pitkänen ym. 2022) ja siten työpaikkaan sitoutumista ja motivaatiota hoitaa ikääntyviä suomalaisia laadukkaasti.
Vaikka kansainväliset työntekijät voivat aluksi aiheuttaa hämmennystä, kielitietoiset käytänteet parantavat lopulta koko työyhteisön viestintää, mikä hyödyttää myös asiakkaita. Hoitoalan toimivaksi hiottu kielitietoinen työkulttuuri voisi opastaa yhdenvertaisuuteen myös muilla aloilla.
Kirjoittajat
Riikka Partanen, FM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, riikka.partanen(a)lapinamk.fi
Sisko Häikiö, FM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, sisko.haikio(a)lapinamk.fi
Lähteet
Ahmad, A. 2019. Kokeellinen tutkimus etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä suomalaisilla työmarkkinoilla. Teoksessa V. Kazi, A. Alitolppa-Niitamo & A. Kaihovaara (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, 15–27.
Boyd, S. & Bredänge, G. 2004. Utländska lärare i Sverige – attityder till brytning. Teoksessa K. Hyltenstam & I. Lindberg (toim.). Svenska som andraspråk – I forskning, undervisning och samhälle. Lund: Studentlitteratur, 437–457.
European Union Agency for Fundamental Rights 2023. Being black in the EU – Experiences of people of African descent. Luxembourg: Publications Office of the European Union. https://data.europa.eu/doi/10.2811/327480.
Halonen, M. & Kokkonen, M. 2008. Loppu-ännät puuttuu! Toivotaan sujuvaa puhetta! Lapsi- ja aikuisoppijoiden kielenoppimis- ja arviointikontekstien erot. Teoksessa M. Kokkonen & J. Tanner (toim.). Soveltavaa suomi toisena kielenä tutkimusta. Kakkoskieli 6. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, 75–106.
Hsieh, H-F. & Shannon, S.E. 2005. Three approaches to qualitative content analysis. Qualitative Health Research, 15(9), 1277–1288. https://doi.org/10.1177/1049732305276687.
Häikiö, S. & Partanen, R. 2023. Kielitietoisuus työpaikalla on resurssiviisautta. Lumen – Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti, 9(1). https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=671ad019-b09d-40d0-9bfd-e5196a5e59f9.
Jäppinen, T. 2011. Suomen kielen taidon riittävyys yritysten aikapaineisissa puhetilanteissa esimiesten ja työharjoittelijoiden kuvaamana. Puhe ja kieli 31 (4), 193–214.
Kielibuusti. 2024. Työharjoittelu on myös kieliharjoittelu. Viitattu 21.8.2024. https://www.kielibuusti.fi/fi/ohjaajat/tyoharjoittelun-ohjaajille/tyoharjoittelu-on-myos-kieliharjoittelu.
Korpela, E., Iso-Heiniemi, E. & Aho, H. 2023. Kielituettu työharjoittelu on kielenoppimisen momentum – Kielibuustia 3/5. Hiiltä ja timanttia -blogi, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 5.8.2024. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2023/02/01/kielituettu-tyoharjoittelu-on-kielenoppimisen-momentum-kielibuustia-3-5/.
Lehtimaja, I., Kotilainen, L. & Kurhila, S. 2021. Monikielisyyden haasteet työyhteisössä. Työelämän tutkimus 19 (3) 2021, 452–463. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/109950/65403.
Lehtimaja, I., Korpela, E., Komppa, J., Kotilainen, L. & Kurhila, S. 2023. Monikielisen työyhteisön opas: Ratkaisuja sujuvaan vuorovaikutukseen. Helsinki: Alma Talent.
OECD. 2018. Education at a Glance 2018: OECD Indicators. Paris: OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/eag-2018-en.
Partanen, R. & Häikiö, S. 2023. Toimiva monikielinen korkeakouluympäristö edistää kansainvälisten opiskelijoiden yhdenvertaisuutta: tapaustutkimus Lapin ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 25(3), 30–48. https://doi.org/10.54329/akakk.137488.
Partanen, R. & Häikiö, S. 2024. Kieli- ja kulttuuritietoisia kokeiluja Lapin ammattikorkeakoulussa. Lumen – Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti, 10(2/2024). https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=130f93b7-ecf2-4125-aeaf-36da3df145cc.
Partanen, R., Koutonen, J. & Taikina-Aho, J.-M. 2022. VR-simulaatiopeli suomalaiseen työelämään tähtäävien aikuisten kielenoppijoiden tukena. Aikuiskasvatus, 42(3), 230–236. https://doi.org/10.33336/aik.122028.
Pitkänen, V., Välimäki, M. & Niemi, M. K. 2022. Ulkomaalaiset osaajat Suomessa: työelämä, arki ja osallisuus. Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimushanke, E2 Tutkimus. Viitattu 23.8.2024. https://www.e2.fi/media/julkaisut-ja-alustukset/kv-osaajien-suomi/raportti_ulkomaalaiset-osaajat-suomessa.pdf.
Ronkainen, R. & Suni, M. 2019. Kotoutumiskoulutus kielikoulutuksena: kehityslinjat ja työelämäpainotus. Teoksessa V. Kazi, A. Alitolppa-Niitamo & A. Kaihovaara (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, 79–91. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Työ- ja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-487-7.
Abstract
Finland needs a workforce from abroad, especially in the care sector. This article examines nursing internship places as equal communication and interaction environments. The research material consists of an electronic survey sent to the internship places of nursing students at Lapland University of Applied Sciences and analysed using content analysis.
According to the study, plain language communication supports successful interaction, multilingualism increases comfort, and the receptiveness of the work community makes the internship optimistic. It was believed that the nursing student would enjoy the internship place, but to facilitate communication, courage in multilingual communication was needed from both the work community and the student.
The article discusses how society, especially working life, can prepare for the reception of international experts. Employment is supported by, for example, a language work agreement and language-supported internships. Functional multilingualism in the workplace could act as a pull factor from the perspective of a diverse customer base.
Vastaa