Karoliina Nikula
Laura Niemi on tekstinhuoltaja ja suomen kielen asiantuntija. Hän on kirjoittanut kirjan Työelämän tyhjänpuhujat – Jargonien kupla ja miten se puhkaistaan ajankohtaisesta ja kiinnostavasta aiheesta, tyhjästä puheesta ja niin kutsutusta jargonista. Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa pohditaan tyhjän puheen tunnistamista; toisessa osassa kuvataan, miten tyhjä puhe syntyy ja leviää; kolmannessa kuvataan vinkkejä, miten päästä eroon tyhjästä puheesta. Lopuksi Niemi pohtii, mitä jää jäljelle, kun jargonin kupla on puhkaistu.
Tyhjä puhe on enimmäkseen ärsyttävää ja vaikeaselkoista, vaikka jargonilla on ainakin joskus ollut oma paikkansakin ammattialan omana puheena. Ammattialan omana puheena jargon voi nopeuttaa sisäisten asioiden hoitamista, jos kaikki todella tietävät, mistä puhutaan, ja mitä tarkoitetaan vaikkapa deliverableilla, disseminaatiolla, hackatonilla tai erilaisilla lyhenteillä. Kuitenkin toisinaan jargonilla paikataan epävarmuutta tai ehkä pyritään osoittamaan kuulumista joukkoon: ”puhun samaa kieltä kanssanne”.
Kirjassa on mainittu korkeakoulut useaan otteeseen, joten kirja on ihan tarpeellinen opus monille ammattikorkeakouluillekin. Hankkeissa, joita niin yliopistot kuin ammattikorkeakoulut tekevät paljon, tuntuu usein olevan aivan oma kielensä, ja etenkin Finglishiä on tarjolla kansainvälisistä hankkeista puhuttaessa. Myös moniin titteleihin englanti on valunut, joista yksi esimerkki kirjassa oli ”first impression manager” – eli aulapalvelija. Aina ei ole ihan selvää, mitä englanninkielisyydellä tavoitellaan – saati saadaan aikaan. Kirjassa on esimerkki eräästä organisaatiosta, jossa oli laadittu ”häränkakka” sanat (häränkakka termi ilmaistu englanniksi, tietysti), joita sitten tyhjänä puheena pyrittiin välttämään. Olisi kiinnostavaa nähdä, mitä sanoja omassa korkeakoulussa yhdessä päätettäisiin laittaa tyhjän puheen sanaston listalle.
Myös esimerkiksi strategiat saattavat olla jargonilla kuorrutettuja. Strategiatekstissä voi olla johtamisen muotisanoja, kuten yhteisöllisyys, vastuullisuus, asiakaslähtöisyys ja osallisuus – joiden sisältö ja merkitys voi jäädä strategiadokumentissa epäselväksi. Konkretia strategiapuheessa kuitenkin kannattaisi, jotta työntekijä ei Niemen mukaan vain halua sulkea strategiadokumenttia vaan aidosti myös perehtyä siihen.
Vinkkeinä jargonista eroon pääsemiseksi Niemi ehdottaa sitä, että opettelee kirjoittamaan kunnolla, hankkii (ajoissa!) apua kielen asiantuntijoilta, pyrkii puuttumaan jargoniin etukäteen eli pyrkii puuttumaan tapoihin, joilla tekstiä tuotetaan ja erilaisia viestintätilanteita järjestetään sekä hankkimalla liittolaisia (kuten viestijöitä, juristeja ja sähköisten palveluiden kehittäjiä) jargonin taklaamiseksi.
Ehkä keskeisin ajatus itselläni kirjan äärellä oli se, että kyseenalaistaakseen jargonin tai kysyäkseen yksinkertaisia kysymyksiä jargonin kuplan puhkaisemiseksi, kuten ”mitä tämä tarkoittaa suomeksi”, tai ”mitä tällä lauseella yritetään sanoa”, täytyy olla riittävän rohkea erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tai tekstien äärellä. Kuitenkin yksinkertaiset kysymykset kannattavat, sillä todennäköisesti kimurantin lauseen äärellä vierustoveri miettii aivan samaa, mutta ei vain tohdi kysyä.
Kieli ja ajattelu ovat mutkikkaalla tavalla sidoksissa toisiinsa, joten epäselvistä lauseista tai sanoista jää todennäköisesti epäselvät ajatuksetkin. Jos haluaa ajatella kirkkaasti, kannattaa välttää jargonia – ja tehdä palvelus myös kollegalle kyselemällä yksinkertaisia kysymyksiä epäselvien ilmausten äärellä. Jargonia voi ja kannattaa haastaa omassa arkisessa työssään päivittäin niin palavereissa kuin kahvipöytäkeskusteluissa ja oman tekstin äärellä. Kirjaan kannattaa tarttua sellaisen henkilön, joka kipuilee työelämän tyhjän puheen kanssa – tai ehkä etenkin hänen, joka ei tyhjästä puheesta ole vielä kuullutkaan.
Kirjoittaja
Karoliina Nikula, TT, yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, karoliina.nikula(a)laurea.fi
Lähteet
Niemi, Laura. 2024. Työelämän tyhjänpuhujat. Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan. Helsinki: SKS Kirjat.
Vastaa