Justiina Halonen, Annukka Lehikoinen, Merisade Kuusela & Teemu Veneskari
Euroopan turvallisuustilanteen ja Itämeren geopoliittisen tilanteen muutokset sekä energiakriisi heijastuvat öljykuljetuksiin Itämerellä. Venäjän kauppapakotteiden kiertämiseksi käyttöönottama varjolaivasto, joka kuljettaa raakaöljyä ja öljytuotteita puutteellisella vakuutussuojalla, nähdään kaluston korkean iän ja heikon teknisen kunnon vuoksi lisäävän öljyvahingon riskiä.
Venäjän varjolaivaston ohella merikuljetusten riskimaisema on muutoksessa myös lisääntyvän digitalisaation, muuttuvien liikenne- ja tavaravirtojen sekä vihreän siirtymän mukanaan tuomien uusien potentiaalisten vahinkoaineiden vaikutuksesta. Tämä kehitys luo tarpeen riskienhallinnan ja suorituskyvyn välisen tasapainon uudelleenarvioinnille sekä riskitason mukaisen varautumisen ja valmiuden varmistamiselle.
Öljy- tai kemikaalivahingolla vakavia vaikutuksia
Toteutuessaan suuri öljyvahinko Itämerellä tarkoittaisi laaja-alaista kriisiä, joka koskettaisi suoraan tai välillisesti kaikkia alueen valtioita. Vahingon vaikutukset voivat ulottua rantavaltioiden huoltovarmuuteen ja talouteen sekä rannikkoalueiden terveysturvallisuuteen, unohtamatta pitkäkestoisia tai pysyviä haittoja Itämeren ainutlaatuisessa ja herkässä ekosysteemissä.
Lisäksi vahingoista seuraisi huomattavia torjunta-, puhdistus- ja ennallistamiskustannuksia, mikä johtaisi kriittisen infrastruktuurin ja ekosysteemipalveluiden heikkenemiseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tällaisen häiriötilanteen hallinta ja seurausvaikutusten tehokas minimointi vaatisivat tiivistä ja koordinoitua yhteistyötä alueen valtioiden ja operatiivisten toimijoiden välillä.
Yhteistyötä haasteisiin vastaamiseksi
Varautumisen ja Itämeren alueen yhteistyön vahvistamiseksi Kymenlaakson pelastuslaitos, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimusyhdistys käynnistivät marraskuussa 2024 Marisec-kehittämishankkeen. Tavoite on tutkimuksen, käytännön testauksen ja sidosryhmäyhteistyön keinoin parantaa viranomaisten valmiuksia vastata sekä turvallisuusympäristön että vihreän siirtymän tuomiin muutoksiin.
Hanke tuottaa arvion mahdollisista kalustollisista investointitarpeista sekä toimenpidesuosituksia operatiivisten viranomaisten suorituskyvyn kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi muutosten edellyttämällä tasolla. Tulosten aikaansaamisessa hyödynnetään sekä kansallisia että Itämeren alueen asiantuntijoita. Ulkoministeriön rahoittaman hankkeen toimeksiantajana toimii sisäministeriö.
Riskinarviot varautumisen lähtökohtana
Pelastuslaki velvoittaa pelastuslaitosta laatimaan hyvinvointialueen onnettomuusuhkien edellyttämät pelastustoimintaa ja sen johtamista koskevat suunnitelmat. Sisäministeriön asetuksen 1363/2018 mukaisesti suunnitelmien tulee vastata paikallisia tarpeita ja perustua alueella esiintyviin uhkiin ja niistä aiheutuvien riskien arviointiin. Myös tehtäväkohtaisten suorituskykyjen on perustuttava riskiarvioihin.
Nykytilanteessa talouden raamit eivät mahdollista hyvinvointialueiden pelastuslaitoksia investoimaan öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaan vallitsevan riskitason mukaisesti. Tästä syystä nousi tarpeelliseksi tarkastella riskejä erillisen kehittämishankkeen keinoin sekä tukea riskien ja suorituskykyjen kokonaisuutta laajemmin resurssein.
Riskimaiseman muutostarkastelusta pohja kehittämistyölle
Itämeren öljykuljetuksiin liittyviä riskitekijöitä on mallinnettu ja riskinarvioita laadittu jo aiemminkin. Analyysit ajoittuvat kuitenkin suurelta osin 2010-luvulle ja ovat siten vanhentuneita (esim. Helle et al. 2016; Lecklin et al. 2011; Lehikoinen et al. 2013; Lehikoinen et al. 2015; Lu et al. 2019 ja Montewka et al. 2013).
Muuttunut turvallisuustilanne ja vihreä siirtymä edellyttävät entistä enemmän merelliseen öljy- tai kemikaalivahinkoon varautumiselta.
Marisec-hankkeessa analysoidaan systemaattisesti aiemmat riskinarviot. Tämä kirjallisuusanalyysi tuottaa kuvan siitä, miten riskin muodostumista, merkittävyyttä ja hallittavuutta on tähän asti käsitelty ja millaisiin riskinarvioihin tämä on johtanut. Tuloksia tullaan vielä peilaamaan Itämeren monisyiseen riskimaisemamuutokseen koollekutsuttavissa kansainvälisissä sidosryhmätyöpajoissa.
Tavoitteena on yhteinen tilannekuva siitä, miten Itämeren öljy- ja kemikaalivahinkoriskit ovat viime aikoina muuttuneet ja tulevat lähitulevaisuudessa muuttumaan. Tältä pohjalta arvioidaan, missä määrin aiemmat riskinarviot ovat käyttökelpoisia, ja miltä osin niitä tulisi päivittää tai uudistaa. Analyysi- ja työpajakokonaisuuden tulosten perusteella tuotetaan suosituksia liittyen lähitulevaisuuden investointi-, kehitys- ja tietotarpeisiin kansallisen ja kansainvälisen varautumistason parantamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Varmuutta tai uutta suuntaa käytännön testeillä
Yhdeksi muutostekijäksi on tunnistettu vihreän siirtymän vauhdittama fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusilla, vähähiilisillä tai uusiutuvapohjaisilla vaihtoehdoilla. Sinänsä positiivinen kehityskulku tuottaa epävarmuutta vahingontorjuntaan varautumiseen, sillä vasta muutamasta aineesta on tietoa sen yhteensopivuudesta torjunta- ja keräyskaluston kanssa (Halonen 2024; Halonen 2023; Kettunen & Halonen 2023).
Marisec-työn tavoitteena onkin arvioida torjunta- ja keräyskaluston käytettävyys uusia tuotteita koskevissa vahingoissa. Ammattikorkeakoulun öljyntorjunnan harjoitus- ja testausympäristö mahdollistaa torjunta- ja keräyskyvyn todentamisen käytännön testausten avulla: testien tuloksena joko varmistutaan riittävästä suorituskyvystä tai mahdollisesti havaitaan sen puutteet. Jälkimmäisen vaihtoehdon realisoituessa kartoitetaan uusinta torjuntateknologiaa täydentämään nykyistä valmiutta.
Lisää suorituskykyä testaamalla ja tukemalla uusien teknologioiden käyttöönottoa.
Uuden teknologian soveltamispotentiaalin selvittäminen vastaa pelastustoimen ja viranomaisten tarpeeseen lisätä uuden teknologian hyödyntämistä öljyntorjunnassa. Tämä on keskeistä vaarallisten aineiden torjuntavalmiuden kehittämiseksi rannikkoalueilla sekä viranomaisten osaamisen ja huoltovarmuuden vahvistamiseksi.
Lisäksi tavoitteena on määritellä ja toteuttaa ympäristövahinkojen suorituskykyä parantavia toimenpiteitä. Uuden teknologian osalta tulee esimerkiksi tarkastella niitä teknisiä, taktisia sekä strategisia toimintamalleja, jotka tuottavat yhteensovitettuna parhaan mahdollisen vasteen onnettomuudessa muodostuville muuttujille. Samalla henkilöstön osaamiseen liittyvät osa-alueet sekä kyvykkyystarpeet mahdollistavat yhdessä laadukkaiden palvelujen tuottamisen.
Kehittämistoimilla myös laajempaa merkittävyyttä
Marisec-kehittämistoimet vastaavat Sisäministeriön 2023 julkaiseman ympäristövahinkojen torjunnan kansallisen strategian tavoitteisiin. Strategiassakin nostetaan esiin torjuntakyvyn varmistaminen uudentyyppisten polttoaineiden vahingoissa: torjuntatoimien onnistuminen edellyttää uusien aineiden keräämiseen soveltuvaa kalustoa, mutta soveltuvuuden varmistamiseksi on vielä tehtävä lisätutkimusta aineiden käyttäytymisestä ja torjuntalaitteiden toimivuudesta. Tiedon pohjalta on varauduttava investointeihin. (Simola 2023, 15, 16, 19.) Hankkeen kalustotestaukset tuottavatkin laajasti hyödynnettävissä olevaa tietoa eri kalustotyyppien käytettävyydestä, jolloin tulokset palvelevat kalustoinvestointien suunnittelua koko Itämeren alueella.
Torjuntakaluston soveltuvuuden varmistaminen edellyttää lisätutkimusta.
Strategiassa lisäksi korostetaan, että suorituskyvyn kehittäminen ja ylläpito riskejä vastaavalla tasolla edellyttää suunnitelmallista ja pitkäjänteistä panostamista paitsi kalustoon myös osaamiseen (Simola 2023, 16). Tähän vastataan harjoitustoiminnan kehittämisellä huomioimalla kansallinen ja kansainvälinen yhteistoiminta sekä toimintamallien yhteensovittaminen, mikä lisää valmiuksia tukea toimintaa omien päätoiminta-alueiden ulkopuolella.
Kansallisen ympäristövahinkojen torjunnan yhteistyöryhmän osallistaminen vastaa lisäksi strategian tavoitteeseen edistää alueellista yhteistoimintaa (Simola 2023, 17). Tiedonvaihto koko Itämeren alueella tukee lisäksi Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (2025, 87) tavoitetta kehittää yhteistoimintaa Itämerellä ja vahinkotilanteiden hallintaa yhdessä naapurivaltioiden kanssa. Yhteistyötä tehdään niin viranomaistasolla kuin Itämeren alueelle riskinarvioita ja arviointityökaluja valmistelevien hankkeidenkin kanssa.
Marisecin riskinarviotarkastelu voi osaltaan tukea myös strategian tahtotilaa vahingontorjuntaan varautumisesta ajantasaisilla ja yhteneväisillä valtakunnallisilla, alueellisilla ja paikallisilla riskiarvioilla (Simola 2023, 17). Koska useisiin riskinarvioiden elementteihin liittyy alueellisia ja kansallisia eroja, koko Itämeren aluetta koskevat riskimallit ovat väistämättä jonkin asteisia yleisluontoisia kompromisseja. Yhteiset riskinarviointityökalut ovat kuitenkin tarpeen tietyissä alueellisissa vertailuissa ja kokonaiskuvan saavuttamisessa. Toisaalta kansallisessa päätöksenteossa tärkeimpiä ovat tyypillisesti mallit, jotka mahdollistavat paikallisten olosuhteiden ja erityispiirteiden huomioimisen.
Hankkeessa toteutettava katsaus aiempiin riskianalyyseihin ja muuttuvaan riskimaisemaan, sekä näiden pohjalta käytävät keskustelut strategisen ja operatiivisen tason sidosryhmien kanssa, auttavat osaltaan myös sen hahmottamisessa, milloin tarvitaan paikallisia riskiarvioita ja missä kohdin kansainvälisesti vertailukelpoinen, yhteinen lähestymistapa on tärkeää. Näin voidaan optimaalisesti suunnata riskianalyysien ja niissä tarvittavien työkalujen päivitystyötä.
Yhteiskehittäminen viranomaistoimintaan liittyvässä tutkimus- ja kehitystyössä
Yhteistyö pelastusviranomaisen, ammattikorkeakoulun ja tutkimusyhdistyksen kesken mahdollistaa koko verkoston asiantuntijuuden ja kunkin vahvuuksien hyödyntämisen muutostilanteisiin reagoinnissa. Yhteistyö nojaa Kymenlaakson pelastuslaitoksen ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yli kaksi vuosikymmentä kestäneeseen kumppanuuteen torjuntavalmiuden kehittämisessä, josta saadut tulokset ja osaaminen näkyvät molempien päivittäisessä toiminnassa (ks. Halonen 2020). Merikotka-tutkimusyhdistyksellä on niin ikään 20-vuotinen historia yliopistoyhteistyön rakentamisessa ja kytkemisessä alueen elinvoimaisuuden kehittämiseen, ja myös tässä työssä ammattikorkeakoulu on ollut mukana sen alkumetreiltä asti.
Ammattikorkeakoulun ja viranomaisten yhteiskehittäminen TKI-toiminnan keinoin tarjoaa monitahoisen alustan uusien ratkaisujen ja toimintamallien toteuttamiseen laajemminkin. Viranomaiset kokevat ammattikorkeakoulun asiantuntemuksen, monipuolisen tutkimusinfrastruktuurin ja laajempien tutkimusresurssien luovan hyvän liityntäpinnan lisätä esimerkiksi uuden teknologian hyödyntämistä. Ammattikorkeakoulun opiskelijoille yhteistyö mahdollistaa uniikin kosketuspinnan viranomaisten kanssa tehtävään yhteiskehittämiseen ja edistää tiedon jakamista sekä verkostoitumista tulevaisuutta varten. Alueellista yliopistoyhteistyötä edistävä ja monitieteistä meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkijaverkostoa vetävä Merikotka-tutkimusyhdistys puolestaan tarjoaa ketterän väylän kytkeä nimenomaan akateemista näkökulmaa ja projekteja paikalliseen kehitystyöhön.
Kirjoittajat
Justiina Halonen, DI, merikapteeni AMK, tutkimuspäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk), Logistiikka ja merenkulku, justiina.halonen(at)xamk.fi
Annukka Lehikoinen, FT, dosentti (ympäristöriskianalyysi), tutkimusjohtaja, Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotka, annukka.lehikoinen(at)merikotka.fi
Merisade Kuusela, tradenomi (YAMK), tradenomi (AMK), kehittämispäällikkö, Kymenlaakson pelastuslaitos, pelastuslaitoksen tuki- ja kehittämispalveluiden tulosalue, merisade.kuusela(at)kymenhva.fi
Teemu Veneskari, sotatieteiden maisteri, paloinsinööri, pelastuspäällikkö, Kymenlaakson pelastuslaitos, pelastuslaitoksen tuki- ja kehittämispalveluiden tulosalue, teemu.veneskari(at)kymenhva.fi
Lähteet
Halonen, J. (2024). Future Challenges in Spill Response Preparedness: How the Green Transition Is Changing Marine Pollution Risks. In: Xamk Beyond. Futures. Kujanpää, I.; Suojärvi, E.-M. & Weaver, C. (eds.) Xamk Tutkii 30. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu., Kotka. Sivut 50–67. Viitattu 24.1.2025 Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/838683/URNISBN9789523445758.pdf?sequence=2&isAllowed=y#page=51.
Halonen, J. (2023). Öljyntorjuntavalmius turvaa myös huoltovarmuutta. AMK-lehti/UAS Journal. vol. 1/2023. Viitattu 27.1.2025. Saatavissa https://uasjournal.fi/1-2023/oljyntorjuntavalmius-turvaa-myos-huoltovarmuutta/.
Halonen, J. (2020). Xamk tukena öljyvahinkoon varautumisessa. AMK-lehti/UAS Journal. vol. 1/2020. Viitattu 27.1.2025. Saatavissa https://uasjournal.fi/1-2020/oljyvahinkoon-varautuminen/.
Helle I., Jolma A. & Venesjärvi R. (2016). Species and habitats in danger: Estimating the relative risk posed by oil spills in the northern Baltic Sea. Ecosphere 7(5).
Kettunen, M. & Halonen, J. (2023). Keräystehokkuus uusien polttoaineiden ja niiden raaka-aineiden skimmerikeräyksessä. Teoksessa: Uusimuotoisten polttoaineiden ja nesteiden vuotokäyttäytyminen ja kerättävyys. Uusiutuvista ja kierrätetyistä raaka-aineista valmistettujen nesteiden ja niiden raaka-aineiden maa- ja vesistövahinkojen torjunta. Halonen, J. (toim.) Xamk kehittää 218: 49–69. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-535-2.
Lecklin, T., Ryömä, R. & Kuikka, S. (2011). A Bayesian network for analyzing biological acute and long-term impacts of an oil spill in the Gulf of Finland. Marine Pollution Bulletin, 62(12).
Lehikoinen, A., Hänninen, M., Storgård, J., Luoma, E., Mäntyniemi, S. & Kuikka, S. (2015). A Bayesian Network for Assessing the Collision Induced Risk of an Oil Accident in the Gulf of Finland. Environ. Sci.Technol. 49(9).
Lehikoinen, A., Luoma, E., Mäntyniemi, S. & Kuikka, S. (2013). Optimizing the Recovery Efficiency of Finnish Oil Combating Vessels in the Gulf of Finland Using Bayesian Networks. Environmental Science & Technology 47: 1792–1799.
Lu, L., Goerlandt, F., Valdez Banda, O., Kujala, P., Höglund, A. & Arneborg, L. (2019). A Bayesian Network risk model for assessing recovery effectiveness of oil spill in the ice-covered Northern Baltic Sea. In: Marine Pollution Bulletin. 2019; Vol. 139. pp. 440.
Montewka, J., Weckström, M. & Kujala, P. (2013). A probabilistic model estimating oil spill clean-up costs−A case study for the Gulf of Finland. Marine Pollution Bulletin 76.
Simola, M. (2023). Ympäristövahinkojen torjunnan kansallinen strategia vuoteen 2035. Sisäministeriön julkaisuja 2023:15. Helsinki: Sisäministeriö. Viitattu 13.1.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-975-2.
Valtioneuvosto. (2025). Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2025). Valtioneuvoston periaatepäätös. Turvallisuuskomitea. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:1. Helsinki: Valtioneuvosto. Viitattu 24.1.2025. Saatavissa: https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia/.
Abstract
Shadow fleet increases the risk of oil spills in the Gulf of Finland. This refers to the vessels employed by Russia to circumvent sanctions as a result of which crude oil and oil products are now transported in older vessels without adequate insurances. In addition to the increased risk of incidents, new products replacing fossil fuels are challenging the preparedness, as their compatibility with response and recovery equipment is yet uncertain.
The Marisec project, a collaboration between a rescue service, a university of applied sciences and a research association, was launched to address to these changes. The aim is to use research, practical testing and stakeholder cooperation to improve the capacity of authorities to respond to the challenges posed by the changed security environment and the green transition.
The work will engage both national and Baltic Sea experts. The project is aligned with Finland’s national strategies, and its results will serve not only the regional level but also national preparedness development.
Vastaa