Systeemiajattelun, tekoälyn ja kollektiivisen kyvykkyyden vuoropuhelu

Tässä ajassa elämme yhä monimutkaisemmissa ja keskinäisriippuvaisissa systeemeissä. Systeemiajattelu auttaa ymmärtämään niitä, kun taas systeeminen toimijuus kuvaa kykyä vaikuttaa niiden kehitykseen. Vaikka tarve systeemiselle ymmärrykselle on ilmeinen, sen merkitys ei vielä näy riittävästi ammattikorkeakoulujen opetuksessa, tutkimuksessa ja aluevaikuttavuudessa. Argumentoimme, että korkeakoulujen tulevaisuuden kyvykkyys rakentuu systeemiajattelun, ihmiskeskeisen tekoälyn hyödyntämisen ja ihmisten sekä tekoälyn muodostaman kollektiivisen toimijuuden varaan.  Teemanumeron tavoitteena on vahvistaa systeemiälykkyyttä, systeemimuotoilun hyödyntämistä ja systeemisen ajattelun arvostusta korkeakoulujen kehittämisessä, opetuksessa ja tutkimuksessa.

Teematoimittajina meitä askarrutti useat kysymykset kuten onko systeemiälykkyys väylä kollektiivisen kyvykkyyden mahdollistamiseen?

Systeemissä toimimisen älykkyys näyttäytyy lähestymistapana, joka pyrkii välttämään ulkopuolista tarkastelua. Käsityksemme systeemeistä muodostuu kyvystä luoda kollektiivisuutta, kokemuksellisia reittejä ja navigoida systeemissä. Systeemiälykäs ihminen havaitsee, ymmärtää, toimii ja vaikuttaa vuorovaikutteisiin kokonaisuuksiin eli systeemeihin, joiden osana hän itse on – usein ilman, että se on kokonaan näkyvissä, tunnistettavissa tai hallittavissa. Hallinnan käsitteestä voisimme siirtyä keskustellaan sallimisesta, osallistumisesta ja kollektiivisista resurssien hyödyntämisestä. Tämä näkemys on linjassa  palveluajattelun kanssa (Vargo & Lusch, 2004, 2008; Vargo et al., 2026), jossa voimavarojen yhdistäminen, niiden omistamisen sijaan, on keskeinen tematiikka. Systeemisyysajattelu organisaatioissa ei ole itsestäänselvyys.

Tähän teemanumeroon toivoimme laajan  kattauksen artikkeleita, jota keskittyisivät pohtimaan systeemisyyttä eri näkökulmista. Esitimme kuumiksi perunoiksi systeemiälykkyyden siis systeemissä toimimisen älykkyyttä narratiivien taustalle. Lisäksi meitä askarrutti, miten kirjoittajat suhtautuisivat tekoälyyn systeemien maailmassa.  Teematoimittajina ilahduimme suuresta kiinnostuksesta ja saimmekin, mitä toivoimme. Julkaistut artikkelit osoittavat korkeakoulukentällä on laajamittaista kiinnostusta ja tarttumapintaa systeemisyyden äärellä. Erityisesti meitä ilahdutti se, että systeemin ymmärrys eri konteksteissa on kirkkaasti esillä. Kirjoituksissa olisimme toivoneet enemmän arviointia siitä, mitä systeemisyys merkitsee eri tasoilla; yksiköissä, osastoissa, tiimeissä tai yksilötasolla tai miten eri toimintojen systeemisyys on toteutunut. Systeemien kuvauksessa tulisi näkyä keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä dynaamisen vuorovaikutuksen ilmentymänä. Organisaatioissa systeemisen ajattelun näkökulma on usein varsin pinnallinen tai puutteellinen. Usein mekanistinen, lineaarinen tehokkuusajattelu ajaa kaiken edelle.

Systeemejä arjesta avaruuteen

Venesmäki pohti arkea systeemisenä kysymyksenä. Tämä avaa uuden näkökulman sosiaalialan auttamistyöhön: sen sijaan, että paneudutaan johonkin henkilön yksittäiseen ongelmaan diagnostisena asiana, vaihtoehtona on keskittyä ymmärtämään henkilön arkea systeeminä ja ohjata henkilöä toimimaan siinä.  Salminen, Rantanen ja Levo-Aaltonen arvioivat, että valintakurssi on systeemi, jossa tehtävätyypit, arviointikäytänteet ja teknologinen oppimisympäristö ovat riippuvaisia toisistaan. Mäkelä tarkasteli liiketoiminnan muotoilua laajemmasta systeemimuotoilun näkökulmasta. Se mahdollistaa systeemin eri toimijoiden, kuten liikeyritysten tai julkisen sektorin edustajia tai kuluttajia tai kansalaisia, hyödyn eli arvonluonnin hahmottamisen ja siihen vaikuttamisen. Periniva, Piirainen, Silvén ja Sipolapohtivat tekoälyä systeemisen muutoksen voimana korkeakoulutuksessa. He tarkastelevat sokraattista dialogia ja tekoälyä menetelmiä systeemisen muutoksen tukemisessa korkeakoulutuksessa, että tekoäly voi vahvistaa ihmisten toimijuutta ja nostaa esiin ennalta odottamattomia systeemisiä aiheita, mutta eettinen käyttö vaatii ihmisen panosta kuratoinnissa ja arvioinnissa. Bingham ja Mielityinen esittävät monialaisen (sosiaali- ja oikeustiede) katsauksen systeemimuotoilun reunaehtoihin erotilanteiden käsittelyssä. Artikkelissa kuvataan myös generatiivisen tekoälyn mahdollisuuksia vaativien erotilanteiden jäsentämisessä. Ghebrebrhan esittää hoitajavetoista prototyyppiä, jonka tarkoituksena on tukea hajanaisen kliinisen tiedon hyödyntämistä ja toiminnan koordinointia potilaan akuutin tilan heikkenemisen aikana. Sen ihmiskeskeinen toimintamalli yhdistää priorisoinnin, arvioinnin, eskaloinnin, viestinnän, dokumentoinnin ja seurannan siten, että kliiniset ammattilaiset säilyttävät päätöksenteon hallinnan.  Pura, Korpela, Kuusela ja Silvennoinen siirsivät katsettamme kohti avaruutta tarkastellessaan avaruusliiketoimintaa tulevaisuuden liiketoiminnan sektorina. Tulevaisuudessa avaruusliiketoimintaekosysteemit voivat olla kollektiivisen kyvykkyyden ja liiketoiminnan kiihdyttäjiä.

Tekoälyteeman avaukseksiLundahl, Kalakoski, Antola ja Jussila pohtivat, että tekoälyn käyttöönotto edellyttää systeemiälykkyyttä. Artikkelissa tuodaan esille, että tekoälyn käyttöönottoa on tarkoituksenmukaista tarkastella systeemimuotoilun näkökulmasta. Andersson, Billing, Elomaa ja Pölönenarvioivat systeemisten viitekehysten olevan ihmiskeskeisen teknologian edistäjiä. Ihmiskeskeisiä esimerkkejä ja korkeakoulun TKIO- tuloksia nostetaan erityisesti robottien kanssa työskentelyn turvallisuuteen liittyen. Hyvämäki keskusteli artikkelissaan tekoälystä oppimisalustasiirtymän systeemisenä voimana. Rouhelo, Hakala  ja Uusi-Kakkuri  muistuttavat, että tekoälyn hyödyntämistä on syytä tarkastella sosiaalihuollossa sekä systeemisestä että ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Vaikka tekoälyn käyttö sosiaalihuollossa oli tämän tutkimuksen perusteella vielä vähäistä, niin ammattilaiset olivat tunnistaneet useita työhönsä soveltuvia käyttökohteita. Savolainen pohti, miten tekoälytyökalut voivat tehostaa käyttäjärepresentaatioiden luomista ja hyödyntämistä osana systeemistä suunnittelua. Käyttäjärepresentaatiot tarjoavat arvokkaan tavan sisällyttää käyttäjänäkökulmia systeemiseen suunnitteluun silloin, kun suora osallistuminen on vaikeaa. Asad ja Alamtarkastelivat ihmisen ja tekoälyn kumppanuutta, jossa tekoälytyökalusta siirrytään systeemitietoiseksi tutkimuskumppaniksi. Tekoälyn tehtävänä ei kuitenkaan ole korvata kokeellista tutkimusta tai asiantuntija-arviointia, vaan täydentää niitä

Tekoälyn muutosvoima ja käyttö on kilvoittanut varsin laajaa keskustelua korkeakoulutuksenkin yhteydessä. Tekoälyn odotetaan muuttavan pedagogisia käytäntöjä ja vaikuttavan erityisesti oppimistehtäviin sekä laajemmat sosiaaliset ja eettiset huolenaiheet liittyen lisääntyvään riippuvuuteen tekoälystä koulutuksessa (Deric et al., 2025; Guha et al., 2024; Sousa & Cardoso, 2025; Zhai  et al., 2021). Tossavainen ja Salmi (2026) pohtivatkin ajan hengessä nykyistä tekoälyn vuosikymmentä ja sitä, miten korkeakouluopettajat navigoivat tekoälyintegraatiossa Suomessa?

Miten tekoäly voisi tukea systeemisyyden käyttöönottoa?

Kun pyrimme yhdistämään ihmiskeskeisyyttä ja tekoälyä, monesti ajatuksemme nyrjähtää. Tarkastelukulmamme on vahvasti sitoutunut organisaatiokeskeisyyteen, lineaarisen ajatteluun ja kontrollijohtamisen perinteeseen. Tehokkuusajattelun hengessä tekoälyn toivotaan vapauttavan ihmisten voimavaroja rutiinitehtävistä uudistavaan, arvopohjaiseen ja ihmiskeskeiseen työhön. Kun systeemiajattelu kohtaa tekoälyn joudumme oppimaan ajattelemaan systeemisesti ja toimimaan järkevästi tekoälyn kanssa. Systeemiajattelun näkökulmasta toimija ei ole vain yksilö tai organisaatio, vaan mikä tahansa elementti, joka kykenee vaikuttamaan järjestelmän dynamiikkaan, palautekytkentöihin ja kehityssuuntiin. Tässä mielessä tekoäly voidaan nähdä systeemisenä toimijana. Tekoälyllä ei kuitenkaan ole omia tavoitteita, arvoja, vastuuta tai intentioita samalla tavalla kuin ihmisillä. Se toimii ihmisten määrittämien tavoitteiden, datojen ja rakenteiden puitteissa. Tällöin varsinainen toimijuus säilyy ihmisillä ja organisaatioilla. Systeemiajattelu ohjaa tekoälyn käyttöä ennen kaikkea siirtämällä huomion teknologiasta vaikutuksiin. Kysymys ei ole vain siitä, mitä tekoäly kykenee tekemään, vaan siitä, mitä sen käyttö saa aikaan systeemissä. Kuten aikaisemminkin teknologioiden käyttöönotossa, ilman systeemiajattelua tekoälyä käytetään helposti yksittäisten prosessien tehostamiseen.

Tuomme keskusteluun vielä termin digitaalinen humanismi (Werther et al., 2019), mikä läheisesti liittyy muotoilun ja tekoälyn yhdistämisen keskusteluun. Siten digitaalista muutosta ei tarkastella vain teknologian tai organisaation näkökulmasta, vaan osana ihmisten, teknologian, organisaatioiden ja yhteiskunnan muodostamaa systeemiä.

Korkeakouluissa systeemit limittyvät ja lomittuvat samoilla tavoin kuin toisissakin organisaatioissa. Mielestämme tekoälyllä olisi paikkansa tuottaa meihin liittyvistä systeemeistä kuvauksia eli mallintaa systeemejä puolestamme. Näin niitä voisi hyödyntää uusiutumisessa, johtamisessa ja erilaisissa kehittämisen yhteyksistä.

Joskus pyrimme keräämään mahdollisimman paljon tietoa, ja uskomme tiedon ratkaisevan ongelmia ilman, että tiedon laatua on kyseenalaistettu. Riittävästi tietoa tekoälyn käytön kestävään tiedolla johtamiseen ei ole. Haasteena on, että data on peräpeiliin katsomista; seurataan usein mitä on jo tapahtunut, jälkikäteen ja siiloissa – se ei kerro tulevaisuudesta tai  tulevaisuuden mahdollisuuksista. Kuten Warren Buffett kiteyttää ’liike-elämässä takapeili on aina kirkkaampi kuin tuulilasi’

“ In the business world, the rearview mirror  is always clearer than  the windshield.”

• Warren Buffett

Huolenamme on, että tiedolla johtamisen mantra siirtyy yhtä kritiikittömästi tekoälymantraksi. Tekoälyn käyttö muotoilussa ja tekoälylähtöinen muotoilu johtanee usein väljähtäneisiin muotoiluratkaisuihin, sillä tekoäly etsii usein toisteisia ratkaisuja. Tekoälylle ei ole vielä ominaista ihmisten uteliaisuus, luovuus ja yllätyksellisyys. Siksi meidän ihmisten ja asiantuntijoiden pitäisi nyt nopeasti löytää roolimme, eikä ulkoistaa kaikkea teknologialle kuten tekoälyllä.

Tekoälyn systeemisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia ja riskejä ei tunneta (Lepinkäinen, 2024; YLE, 2026).  Tekoälyn systeemiset vaikutukset lienevät dualistisia; erilaisten tiedonkäsittelyn prosessien nopeutuminen vähentää toisaalla resurssien käyttöä ja toisaalla resurssien käyttö kuitenkin kasvaa (Van Wynsberghe, 2021).

Oma näkemyksemme systeemeistä

Systeemien sanasto varsin erikoista ja se aiheuttaa monesti haasteita perehtyä ja paneutua aiheeseen. Haluammekin tässä yhteydessä tuoda keskusteluun näkemyksemme ihmisten perusolemuksesta suhteessa systeemeihin. Meillä ihmisillä on sisäänrakennettu taipumus hakeutua tavoitteelliseen yhteistoimintaan samanhenkisten kanssa (Junttila & Salovuori, 2025). Monesti tämä kuitenkin estetään tai vähintäänkin hankaloitetaan organisaatioissa. Hierarkiset ja rakenteelliset ratkaisut organisaatioissa toimivat hyvin kustannusten tarkastelun ja kontrollin näkökulmasta, mutta usein nämä tiimien, osastojen ja  yksiköiden sekä toimintojen rajat vaikeuttavat yhteistoiminnan, vuorovaikutuksen ja kollektiivisuuden syntymistä. Keskinäisriippuvuuksia ei juurikaan huomioida. Siksi perusymmärrys, että kokonaisuus on jotain enemmän kuin vain osiensa summa vaatii vielä paneutumista. Kollektiivisuuden rakentamista kontrolliajattelu ei tue.

Lopuksi

Viimeistään nyt on sinunkin hyvä paneutua systeemien tarkasteluun, muotoiluun ja merkitykseen omassa työtehtävässäsi.  Tiedämme, että sama vanha ja vallitseva ajattelumalli tuottaa aina samoja vanhoja tuotoksia. Meille teematoimittajille muuttumattomuus ja pysähtyneisyys aiheuttavat vilunväristyksiä. Jatkuvasti ja yllätyksellisesti muuttuva toimintaympäristö haastaa kehittämään uusia työkaluja, joissa pystytään hahmottamaan asioita ja ilmiöitä uudella tavalla. Meille jää pohdittavaksi, miten ihmiset ja tekoäly toimivat yhdessä osana samaa systeemiä. Juuri systeemiajattelun, systeemimuotoilun ja tekoälyn rajapinnassa tämä on yksi keskeisimmistä kysymyksistä. Voisimme väittää, että tekoälyn aikakaudella olennaista ei ole tekoälyn yksilöllinen toimijuus, vaan ihmisten ja tekoälyn muodostama kollektiivinen toimijuus.

Tämän numeron myötä toivomme herättäneemme vilkasta keskustelua, uusia ajatuksia systeemisyyden soveltamisen mahdollisuuksista sekä rohkeutta muuttaa totuttuja tapoja systeemi kerrallaan. Tulevaisuuden kyvykkyys syntyy yhdessä. Olemme käyttäneet tekoälyä tekstin tiivistämisessä. Lukuiloa!

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS