2/2018, Puheenvuoro

Opinnollistamisen diskurssit – puuttuuko jotain?

Kirjoittaja: Marjaana Mäkelä.

Opiskelun nivominen työelämään on luonteva osa työurien monimuotoistumista, joka on huomioitava korkeakoulujenkin opintopoluilla. Näin todetaan esimerkiksi Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotossa (OKM 2018).

Amk-toimijoille opinnollistaminen on käsitteenä jo tuttu ja myös opiskelijat alkavat löytää sen tarjoamat joustavat mahdollisuudet. Prosessien kehittämisessä on kuitenkin katvealue, johon haluan kiinnittää huomiota: miten sanallistaa melko abstraktia käsitettä ”opinnollistaminen”, jotta se tulee ymmärrettäväksi myös korkeakoulujen ulkopuolella? Millaista diskurssia käytämme, kun tarkoitamme mahdollisuutta suunnitelmallisesti yhdistää opiskelu ja työ ammattikorkeakoulussa? Onko pedagoginen ja sisäisten prosessien määrittelemä puheemme ymmärrettävää myös ”työelämässä”? Toki sama pohdinta on hyödyllistä myös muiden käytäntöjen yhteydessä, sillä liian usein jätämme huomiotta amk-koulutuksen ensimmäisen ulottuvuuden eli ammatillisuuden.

Työyhteisössäni Haaga-Heliassa olemme todenneet, että keskusteluissa yritysten edustajien kanssa työn opinnollistaminen on vielä vieras käsite. Koska se on tuntematon, opinnollistamisen pelätään heikentävän oppimistuloksia tai kyseenalaistavan opintojen korkeakoulumaisuutta. Viimemainitulle näkökulmalle on perusteita: nopea googlaus antaa eri ammattikorkeakoulujen tulkintojen lisäksi esimerkiksi valtakunnallisen Opintopolun (2018) määritelmän: ”työpajalla tai muussa työvaltaisessa ympäristössä hankittavan osaamisen tunnistamista, vertaamista ammatillisen tutkinnon perusteisiin ja dokumentoimista”. Toisen ja korkea-asteen käytännöt saattavat sekoittua siis myös työpaikoilla. OPH:n sanasto (2018) ei sisällä käsitettä lainkaan.

Tieteen termipankin (2018) mukaan yksi diskurssin määritelmä on ”sosiaalisena käytänteenä esim. aiheensa puolesta tunnistettavasti toistuva ja rajautuva kielenkäytön tapa”. Jos yhteistä sopimusta käsitteiden määrittelystä ei ole, rajaammeko työn ja amk-opintojen yhdistämisen kapeakatseisesti vain pedagogien ymmärrettäväksi? Päivittäisessä työssä törmäämme myös tulkintaan, jossa työn opinnollistaminen mielletään kurssien vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi ilman suunnitelmallisuutta tai tietoperustan opiskelua. Tämä oletus saattaa olla yhtä hyvin opiskelijalla, opettajalla, opinto-ohjaajalla kuin työpaikan esimiehelläkin. Tarvitaan siis selkeää viestintää sekä sisäisesti että työelämän suuntaan siitä, mitä työn opinnollistaminen suomalaisessa ammattikorkeakoulussa tarkoittaa. Se puolestaan edellyttää yhteistä sopimusta opinnollistamisen pedagogiasta, profiilista ja tavoitteista.

Haaga-Helia amk:n koordinoima valtakunnallinen Toteemi-hanke luo työn opinnollistamiselle sekä tutkimuksellista ja pedagogista taustaa että käytännön ratkaisumalleja. Toivomukseni on, että yhtenä tuloksena saavutamme yhteisen ymmärryksen siitä, miten amk-opinnollistaminen määritellään ja millaisella puheella siitä eri osapuolille viestitään.

Kirjoittaja

Marjaana Mäkelä, FL, YTM, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, marjaana.makela(at)haaga-helia.fi

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *