Kuinka tekoälyn tuoma lisäarvo sidotaan yhteiskuntaan?

Kirjoittaja: Matti Sarén.

Venäläinen taloustieteilijä Nikolai Kondratjev (1892−1938) esitti jo vuonna 1925 kapitalististen talouksien olevan syklisiä. Taloudet nousevat laskukausista kukoistuksiin hänen mukaansa noin 50 vuoden välein. Ensimmäinen Kondratjevin havaitsema selvä sykli alkoi 1770-luvulla, jolloin teollinen vallankumous toi mukanaan tehtaat, koneet ja kanaalit. Seuraavaksi alkoi 1830-luvulla höyryn ja hiilen aika, joka mahdollisti esimerkiksi rautatiet. Tätä seurasi 1870-luvun puolivälissä alkanut sähkön ja 1900-luvun lopulla öljyn, autojen ja massatuotannon kausi. (Kondratieff 1984.) Sittemmin tätä viitekehystä on sovellettu muun muassa teknologisten murrosten, distruptiivisten innovaatioiden sekä tuotannollisten talouden syklien selittämiseen. Nyt joidenkin tutkijoiden mukaan eletään 1970-luvulta alkanutta digitaalisen teknologian kautta (ks. esim. Perez 2015).

Charlota Perezin (2016) mukaan epärealistiset odotukset teknologian merkityksestä ja sen käyttöönoton aikataulusta johtavat jokaisessa murroksessa sijoituskuplaan. Kun teknologia arkipäiväistyy ja sen taloudellinen merkitys siirtyy spekulaatioista reaalitalouteen, puhkeaa odotusten luoma kupla, ja vaikutukset näkyvät hetkellisenä talouden stagnaationa. Kun uusi, tuottavuutta lisäävä teknologia on lopulta levinnyt laajemmin, myös talous on siinä vaiheessa toipunut.

Selvää näyttää olevan kuitenkin se, että esiteollisista agraariyhteiskunnista, joissa taloudellinen kasvu edellytti fyysisen resurssin, vaikkapa maa-alueen omistuksen haltuunottoa, ollaan siirtymässä kasvavalla nopeudella verkottuneeseen tietoyhteiskuntaan (Powell & Snellman 2004; Barney 2004). Talouden stabiliteetti ei rakennu enää niin merkittävästi fyysisiin resursseihin tai rajoitteisiin, vaan innovaatioihin ja osaamiseen. Tämä on osaltaan edistänyt ketteryyttä innovaatioiden hyödyntämisessä. Vaikka esimerkiksi IT-kupla puhkesi maaliskuussa 2000, siitä toivuttiin varsin nopeasti, sillä sen aikana tehdyt investoinnit olivat samalla kehittäneet useiden teollisten alojen kilpailukykyä ja tuottavuutta.

Monella alalla uuden tiedon ja osaamisen soveltaminen työelämässä näyttää olevan edellytys itse työn säilymiselle (Castells 2000). Kilpailu tuotteiden ja palveluiden tuotannosta globaaleilla markkinoilla edellyttää sekä koulutusjärjestelmän että sen opetussisältöjen merkittävää ja jatkuvaa päivittämistä (Guttmann 2003). Entistä tärkeämmäksi näyttää muodostuvan erityisesti osaamisen ylläpitäminen jatkuvan oppimisen periaatteella (Cascio & Montealegre 2016) sekä tämän ajatuksen omaksumista nyky-yhteiskunnan oletukselliseksi toimintamalliksi.

Innovaatiot integroitava tekemiseen

Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana kasvanut tiedon prosessointi- ja varastointikapasiteetti on mahdollistanut koneoppimisen ja tekoälyn kehittymisen. Näiden teknologioiden merkitystä korostaa se, että koneoppivat järjestelmät pystyvät tietomäärien kasvaessa hahmottamaan aina monimutkaisempia syy- ja seuraussuhteita. Niin ikään koneen oppiman ratkaisun siirtäminen toiseen laitteeseen tapahtuu lähtökohtaisesti erittäin pienillä kustannuksilla. Näistä teknologioista nähdään tällä hetkellä saatavan niin merkittävää hyötyä, että käytännössä kaikki teknologiatoimittajat ja koulutustoimijat ovat käynnistäneet ohjelmia ja hankkeita tekoälyosaamisen lisäämiseksi.

Suomi on panostanut merkittävästi tekoälytutkimukseen. Tästä esimerkkinä on Suomen Akatemian 250 miljoonan euron investointi Finnish Center for Artificial Intellgence -lippulaivaan 2019. Suomen valitsemaa strategiaa voidaan pitää hyvin samankaltaisena kuin koneoppimisen kärkimaaksi tähtäävän Kiinan. (Larson 2018; Allen 2019.) Merkittävin ero on kuitenkin siinä, millaisin rakentein tekoälyn ajatellaan siirtyvän tuotantoon. Kiinassa kooltaan valtava alihankinta- ja tuotantoverkosto varmistaa tekoälyratkaisuilla syntyvän arvon pysymisen kansallisessa taloudessa (Lee 2016). Tätä tukee Kiinan valtiollinen näkemys yksilöstä kerättävästä tiedosta: se on yhteiskunnan hyödynnettävissä ilman rajoituksia. Näiltä osin Suomen ja myös koko Euroopan tilanne on merkittävästi toinen esimerkiksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (General Data Protection Regulation, GDPR) 2016/679 johdosta.

Asiantuntijoiden liikkuvuus on globaalissa maailmassa suurta. Verrattain pienenä, viennistä riippuvaisena avotaloutena Suomi ei varmastikaan päädy strategiaan, jossa osaajien liikkuvuutta rajoitetaan. Osaajapula näyttää kuitenkin kiihtyvän aivovuodon kautta (Lukkari 2018). Suomen aiemmat merkittävät investoinnit osaamiseen ja teknologian kehitykseen ovat vaikuttaneet siihen, että maamme on toiminut eräänlaisena koekenttänä ja innovaattorina paljolti valtiollisen tuen turvin. Näistä uusista teknologioista syntynyt liiketoiminta on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkin rakentunut joko Aasiaan (esimerkkinä mobiiliteknologia 4G:n osalta yritykset Huawei tai LG) tai Yhdysvaltoihin (esimerkkinä integroitujen radiopiirien osalta yritys Broadcom). Nyt viimeistään tulisikin johtaa se selkeä huomio, ettei kilpailukyky synny pelkästään yhä globaalimmaksi ja verkottuneemmaksi muuttuvasta huippututkimuksesta. 2020-luvun koittaessa olisi tärkeä nähdä Suomen kilpailukyvyn syntyvän pikemminkin siitä, että innovaatiot integroituvat tekemiseen yhteiskunnan kaikilla tasoilla (Castelles 2010).

Tekoälyosaamista pelikoulutuksen opeilla

Kajaanin ammattikorkeakoulu käynnisti vuonna 2006 tutkinto-ohjelmat, joiden tavoitteena oli tukea kehittyvää suomalaista peliteollisuutta. Nämä ohjelmat ovat johtaneet sittemmin noin 130:een opiskelijoiden perustamaan yritykseen. Vaikka globaali viihdeteollisuus on sekin rekrytoinut valmistuneita pelialan osaajia, yritysverkosto on silti juurtunut Suomeen oletettavasti juuri osaamisen ja erinomaisten toimintaedellytysten vuoksi. Näyttää siltä, että yhteisöllisyys sekä yritysten ja korkeakoulujen verkostojen integroituminen keskenään mahdollistavat osaltaan yritystoiminnan pysymisen jatkossakin Suomessa.

Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän ytimenä on sekä tutkimus ja uuden tiedon tuottaminen (tiedeyliopistot) että tiedon soveltaminen tiiviissä yhteistyössä yritysten ja yhteisöjen kanssa (ammattikorkeakoulut). Tämän jälkimmäisen tehtävän hengessä Kajaanin ammattikorkeakoulussa aloitettiin syksyllä 2019 Datasta tekoälyyn -suuntautumisvaihtoehto tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelmassa. Se rakentuu Tieteen tietotekniikkakeskuksen (CSC) kanssa tehdylle opetuksen kehitystyölle, joka on tuottanut jo aiemmin esimerkiksi datakeskussuuntautumisen. Yhteistyöverkostoon kuuluvat myös Helsingin ja Oulun yliopistot sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT.

Uuden tutkinto-ohjelman sisältö nojautuu yhteistyökumppaneiden opetuskäyttöön luovuttaman autenttisen tiedon hyödyntämiseen. Se mahdollistaa oppimistehtävien, projektien sekä harjoittelujen kautta tapahtuvan opiskelijoiden oppimisen, mutta tuottaa samalla lisäarvoa yhteistyökumppaneille. Korkeakoulun TKI-hankkeiden rinnalla nimenomaan opetusyhteistyö paitsi tuottaa uusia osaajia alalle, kehittää myös yhteistyökumppaneiden kyvykkyyttä. Näin tekoälyyn liittyviä prosesseja voidaan tutkia, testata ja rakentaa. Samalla olemassa oleva liiketoiminta tehostuu.

Tekoälyyn liittyvän, tutkintoon johtavan koulutuksen käynnistämisen rahoittajina ovat pääsääntöisesti olleet yritykset, mutta tukea on saatu myös työ- ja elinkeino- sekä opetus- ja kulttuuriministeriöiltä. Koulutuksen sisältöjen kehittelytyö ja materiaalituotanto tehdään avoimelle alustalle. Siten se on myös muiden suomalaisten toimijoiden, esimerkiksi kaikkien ammattikorkeakoulujen hyödynnettävissä. Rahoittajat ovat lisäksi toivoneet tutkinto-ohjelman tuottavan koulutusmateriaalia niin sanotusta MyData-mallista, joka liittyy yksilöstä kerätyn tiedon omistajuuteen ja sen säilymiseen hänellä itsellään. Tässä suhteessa tutkinto-ohjelmalla on eräänlainen valtakunnallinen erityistehtävä.

Tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman uuden tekoälysuuntautumisen suunnittelussa ovat lähtökohtina olleet peliteknologian koulutuksen käynnistämisestä syntyneet opit. Menestyksekkäässä teknologian soveltamisessa on taustalla oltava riittävä osaamisen ekosysteemi. Oppiminen ja osaamisen kasvattaminen eivät rajoitu ainoastaan korkeakouluun, vaan kenties tärkein tehtävä on rakentaa asiantuntijoiden verkostoa. Sen merkitys on aivan ratkaiseva, sillä siinä arvoketjut rakentuvat pidemmiksi kuin mihin yksittäinen toimija yksin kykenisi. Verkoston arvo nousee entisestään, jos jäsenet tuovat siihen uusia ajatuksia tai haasteita. Joskus tällainen saattaa merkitä, että joku verkoston toimija tai osaaja siirtyy toiseen yritykseen tai toiselle paikkakunnalle. Silti verkosto kokonaisuudessaan on ehdoton hyötyjä.

Tärkeää on myös uuden toiminnan monialainen integrointi opetukseen ja TKI-sisältöihin. Mitä syvemmin ja laajemmin uusia tekoälyyn ja koneoppimiseen liittyviä kompetensseja käytetään opetuksen tai tutkimuksen kehittämiseen kaikilla koulutusaloilla, sitä enemmän ne tuottavat arvoa ja mahdollisuuksia koko organisaatiolle, valmistuville opiskelijoille ja yhteiskunnalle. Pelillistäminen tai koneoppisen soveltaminen esimerkiksi terveydenhuollon opetuksessa luo mahdollisuuksia sekä luoda alalle uusia liiketoimintamalleja että lisätä korkeakoulun vetovoimaa hakijoiden silmissä.

On yhtäältä mahdollista, että informaatioteknologia noudattaa sekin Kondratjevin esittämää 50 vuoden sykliä ja väistyy nyt vielä tuntemattoman distruptiivisen innovaation tieltä. Toisaalta voi olla, että yhteiskuntien muutos agraariyhteiskunnista verkottuneiksi informaatioyhteiskunniksi on niin fundamentaalisesti erilainen paradigma, ettei historiaa voi käyttää peilinä tulevaisuuden ennustamiseen eikä syklisyys siten enää jatku. Näyttää kuitenkin selvältä, että osaaminen ja sen juurruttaminen yhteiskunnan käyttövoimaksi on jatkossakin edellytys menestykseen. Osaamisen kehittämiseen tarvittavan resurssin takaaminen tulisi näkyä siksi poliittisella tasolla entistä tärkeämpänä. Mitä monialaisemmin osaamisia voidaan kehittää ja käyttää ristiin, sitä innovatiivisempia ratkaisuja voidaan esimerkiksi juuri ammattikorkeakouluissa tuottaa yhteiskuntaan.

Kirjoittaja

Matti Sarén, Ph.D., rehtori, Kajaanin ammattikorkeakoulu, matti.saren(at)kamk.fi


Allen, G. (2019). Understanding China’s AI Strategy, CNAS-raportti. Haettu 3.10.2019 osoitteesta https://www.cnas.org/publications/reports/understanding-chinas-ai-strategy.

Barney, D. (2004). The Network Society. Cambridge: Polity Press.

Cascio, W. F. ja Montelegre R. (2016). How Technology Is Changing Work and Organizations. Annual review of organizational psychology and organizational behavior. DOI: 10.1146/annurev-orgpsych-041015-062352.

Castelles, M. (2000). The rise of the network society. Oxford: Wiley Blackwell.

Castelles, M. (2010). The Information Age. Oxford: Wiley Blackwell.

Datasta tekoälyyn. Kajaanin ammattikorkeakoulun tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman suuntautumisvaihtoehto. Ks. tarkemmin https://www.kamk.fi/fi/Hakijalle/Tieto–ja-viestintatekniikan-insinoori-Datasta-tekoalyyn/bb467920-108d-47dd-a4f2-00607ad777d4.

Guttman, C. (2003). Education in and for the information society. UNESCO Publications for the World Summit on the Information Society. Haettu 3.10.2019 osoitteesta http://www.unesco.org/new/en/communication-and-information/resources/publications-and-communication-materials/publications/full-list/education-in-and-for-the-information-society/.

Kondratieff, N. (1984) [1925]. Long Wave Cycle. Venäjänkielestä kääntänyt Guy Daniels. New York: E. P. Dutton.

Larson, C. (2018). China’s massive investment in artificial intelligence has an insidious downside. doi:10.1126/science.aat2458.

Lee, J. (2016). Innovation in China: More than a Fast Follower? The Diplomat 9/6/2016.

Lukkari, J. (2018). Aivovuoto Suomesta kiihtyy – Koulutetut muuttavat yhä useammin ulkomaille. Tekniikka & talous 31.5. Noudettu 3.10.2019 osoitteesta https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/aivovuoto-suomesta-kiihtyy-koulutetut-muuttavat-yha-useammin-ulkomaille/c8f31beb-001e-3dc5-97f8-e6e49f156d9f.

Perez, C. (2015). From long waves to great surges: continuing in the direction of Chris Freeman’s 1997 lecture on Schumpeter’s business cycles. European Journal of Economic and Social Systems, Vol. 27 (1-2).

Perez, C. (2016). Capitalism, Technology and a Green Global Golden Age: The Role of History in Helping to Shape the Future. Teoksessa

Rethinking Capitalism: Economics and Policy for Sustainable and Inclusive Growth. Oxford: Wiley-Blackwell. DOI: 10.1111/1467-923X.12240.

Powell, W. W. ja Snellman K. (2004). The Knowledge Economy. Annual Review of Sociology, Vol. 30. Yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679. Ks. esimerkiksi https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0679.

Mitkä tehtäväsi aiot ulkoistaa chatbotille?

Kirjoittaja: Sakari Koivunen.

Keskustelu on luonteva tapa oppia uutta. Opettajalle tuttu aikapula on usein dialogin jarruna. Entä jos kone olisi tässä apuna? Voisiko keskusteleva tekoäly rupatella opiskelijoiden kanssa, varmistaa opittua, oikoa väärinkäsityksiä, antaa palautetta, tarjota tukea? Ensimmäisenä chatbottina pidetty ELIZA luotiin jo vuonna 1966: joko oppisimme käyttämään teknologiaa myös opetuksessa?

Valikkopohjaisen rupattelubotin tekninen toteutus on melko yksinkertainen. Polveilevan ja monipuolisen keskustelukulun laatiminen on työlästä, mutta nykyiset työkalut ovat niin selkeitä, että työ onnistuu vähemmän teknisesti orientoituneeltakin tekijältä yhdessä iltapäivässä. Valikkopohjaisen botin dialogi on luonteeltaan melko jäykkää ja ennalta suunniteltua, mutta sopivasti käsikirjoitettuna käyttäjä saa nähdäkseni silti pilotoinnin ja opiskelijakommenttien perusteella yllättävän aidon chat-kokemuksen.

Kieliteknologiaan perustuvat botit ovat hienostuneempia. Niitä voi valikkopohjaisia botteja perustellummin kutsua keskustelevaksi tekoälyksi, koska tällainen botti tunnistaa vapaasti kirjoitetun kielen rakennetta ja kontekstia. Tai ainakin yrittää tehdä niin – teknologia ei vielä ole ihan valmista, eikä kone hahmota keskustelua yhtä luontevasti kuin ihminen. Tällaisen aidommin keskustelevan botin kouluttaminen vaatii merkittävästi enemmän osaamista, työtä ja taustadataa.

Sekä yksinkertaisilla että teknisesti edistyneillä boteilla on paikkansa myös opetuskäytössä. Yllättävää on se, miten vähän botteja käytetään opetuksessa ja miten niukasti asiaa on tutkittu akateemisessa tutkimuskirjallisuudessa.

Case: kurssipalaute chatbotilla

Turun ammattikorkeakoulun campus online -kesäkurssilla 2019 annettiin opiskelijoille palaute kurssin suorituksesta chatbotin avulla. Botin synnyttämiseen Landbot-alustalla kului noin puolikas työpäivästä. Keskustelu personoidaan välittämällä kurssin pistesaldot ja opiskelijan nimi URL-osoitteeseen upotettuina muuttuja-arvopareina, jolloin opiskelijan tietoja ei sinänsä säilytetä Landbotin palvelimella, vaan linkki itsessään sisältää kaiken tarvittavan tiedon. Personoitu linkki lähetettiin opiskelijoille sähköpostilla Excel-pohjaisen sähköpostiautomaation avulla.

Botti kertoi pisteet, antoi kehuja ja kyseli samalla itsearvioinnin hengessä oppijan tavoitteiden täyttymistä. Samalla kysyttiin myös kokemuksia ja ajatuksia chatboteista. Kurssin suoritti loppuun 17 opiskelijaa yhdeksästä eri ammattikorkeakoulusta ja kolmesta eri lukiosta. Kuusitoista antoi palautteen botin kautta. Monipuolinen, vaikka suppea otos antaa kevyen käsityksen eri koulujen chatbot-hyödyntämisestä.

Tulos oli selkeä: yksikään opiskelija ei ollut milloinkaan törmännyt chatbotteihin opetuksessa. Muutama oli nähnyt botin jossain muussa ympäristössä. Lähes kaikki kokivat, että boteista olisi hyötyä opetuksessa. Hyvinä käyttökohteina nähtiin esimerkiksi kurssipalautteen kerääminen, palautteen saaminen tehdyistä tehtävistä, yleinen neuvonta ja kursseille ilmoittautumisessa avustaminen.

Pääset testaamaan palautebottia kuvitteellisena opiskelijana osoitteessa http://bit.ly/bottitest

Tarvetta tutkimukselle

Chatboteista on kirjoitettu akateemisissa julkaisuissa melko vähän, varsinkin opetuksen kentällä. Tässä on selkeästi vielä paljon tekemätöntä työtä ja tutkittavaa. Tutkimuksessa on ainakin kolme minua kiinnostavaa tulokulmaa: mitkä ovat luontevia käyttökohteita chatboteille opetuksessa, mikä on bottien vaikuttavuus oppimistuloksiin ja miten oppimisanalytiikkaa voisi viisaimmin soveltaa bottien yhteydessä. Minua tällaisen tutkimuksen tekeminen kiinnostaa. Kiinnostaako sinuakin? Tutustutaan, tehdään ja tutkitaan yhdessä!

Kirjoittaja

Sakari Koivunen, DI, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, sakari.koivunen(at)turkuamk.fi

Tekoäly – uhka vai mahdollisuus AMK-opettajalle?

Kirjoittajat: Katri Heikkinen & Anna Sivonen.

Verkkokaupat, suoratoistopalvelut ja sosiaalisen median kanavat osaavat tarjota meille tuotteita ja sisältöä, joista voisimme olla kiinnostuneita, vakuutusyhtiön nettisivuilla meitä palvelee chattibotti ja älypuhelimessa Siri. Työkaverina voi olla robotti, joka tarkistaa laskuja tai tekee osan kokoonpanotöistä. Tiedon automaatiosta on tullut 60 vuodessa osa meidän jokapäiväistä elämäämme, vaikka emme sitä aina ajattelekaan. Tiedonkäsittelyn automaation avulla voidaan tehdä ennusteita, simulaatioita ja analyysejä suureenkin tietomäärään perustuen, mikä saattaa auttaa suurienkin yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemisessa. Jo tälläkin hetkellä yhä älykkäämpi tietotekniikka vaikuttaa kaikkeen ympärillämme: opiskelijoihin, yrityksiin ja yhteiskuntaan. Eikä ole syytä olettaa, että kehitys pysähtyisi tähän.

Väestörakenteen muuttuessa ja esimerkiksi tehdas- ja maataloustyön houkuttelevuuden vähentyessä robotiikka ja tekoäly voivat hyvinkin tuoda helpotusta tiettyjä aloja uhkaavaan työvoimapulaan (Stanford University 2016, 4–5; Suomen tekoälyaika 2017, 12–13; Floridi ym. 2018, 691–692; Rouhiainen 2018, 27–28, Edelläkävijänä tekoälyaikaan 2019, 23; Tekoälyajan työ 2018, 36–37). Ammattikorkeakoulussa on tärkeä tiedostaa nämä tekoälykehitykseen kytkeytyvät uudet liiketoiminta- ja prosessimahdollisuudet, jotta emme kouluta esimerkiksi tradenomi- ja restonomiopiskelijoitamme tekemään sellaisia rutiinitehtäviä, jotka tekoäly voi heiltä viedä.

Jatkuva oppiminen nousee ensiarvoisen tärkeäksi, ja tässä meillä korkeakoulutoimijoilla on keskeinen rooli. Koulutusorganisaatioiden on huolehdittava siitä, että kansalaisyhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus hankkia tarvitsemaansa osaamista joustavasti ja itselleen oikeaan aikaan. Tämä haastaa meidät ajattelemaan koulutuksen rakenteita ja opetusta uudella tavalla. Oletettavasti valinnaisuutta ja erilaisia lyhyempiä koulutuksia tulee lisätä. Ja jos tähänkin saakka opiskelijakunta on ollut ammattikorkeakoulussa varsin heterogeenista, tulee se jatkossa olemaan sitä yhä enenevässä määrin työelämänsä jo aloittaneiden täydentäessä osaamistaan jatkuvasti työuran varrella.

Tekoäly voi mahdollistaa opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden tunnistamisen entistä tehokkaammin. Samalla tekoäly mahdollistaa entistä laajemman henkilökohtaistamisen esimerkiksi erilaisten interaktiivisten, opiskelijan edistymistä seuraavien työkalujen avulla (Stanford University 2016, 7; Rouhiainen 2016, 50.). Esimerkiksi ohjauksessa tekoäly voi tunnistaa vaikkapa verkkokurssilta opiskelijat, jotka etenevät keskimääräistä nopeammin tai hitaammin, jolloin opettajan on mahdollista kohdistaa oikea-aikaisia ohjausresursseja juuri näihin opiskelijoihin. Tekoälyä voitaneen tulevaisuudessa hyödyntää opetuksen lisäksi arvioinnissa ja palautteen antamisessa, jolloin opiskelijoille hyöty näyttäytyy kenties suurempana nopeutena ja toiminnan läpinäkyvyytenä.

Tekniikan ammattilaisten lisäksi myös tekoälyä hyödyntävillä aloilla tulee ymmärtää tekoälyn vaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa julkaisussaan Tekoälyajan työ (2018, 39), että tekoälykoulutusta on tarjolla melko hyvin teknisille ja matemaattisille aloille, mutta tekoälyä soveltavilla aloilla koulutuksessa ja osaamisessa on vielä selkeitä puutteita. Aiempaa monialaisemman tekoälyosaamisen kehittymistä on useissa ammattikorkeakouluissa pyritty tukemaan erillisinä toimenpiteinä. Viime kädessä suuri merkitys on kuitenkin sillä, miten itse miellämme asian oppilaitosten sisällä. Jos me näemme tekoälyn vain jonkinlaisena teknisenä ilmiönä, sen käsittely jää lähinnä sivulauseeksi. Todellisuudessa tekoäly on kaikkialla, ja sitä kannattaisi hyödyntää yhä useammassa yhteydessä, samoin kuin vaikkapa sähköisiä työvälineitä. Sen lisäksi, että koulutuksen sisällöissä huomioidaan tekoälyn vaikutukset, olisi hyvä kiinnittää huomiota myös tulevaisuuden keskeisten, inhimillisten työelämätaitojen kehittämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi resilienssi, tunne- ja sosiaalinen älykkyys, luovuus, kommunikaatiotaidot sekä kulttuurien ymmärrys (Tekoälyajan työ 2018, 42.; Rouhiainen 2016, 72–82.)

Maailma muuttuu, ja meidän työmme muuttuu siinä mukana. Oleellista on se, että ymmärrämme muutoksen merkityksen ja vaikutukset kaikessa mitä teemme – tekoäly on kaikille toimijoille tukiäly, eikä sitä pitäisi jättää vain teknisten alojen ammattilaisille. Me opettajat joudumme niin ikään opettelemaan uutta sekä haastamaan omaa käsitystämme opettajuudesta. Tämän voimme tehdä uteliaana ja avoimin mielin. Ilmiön ymmärtäminen on avain siihen, että voimme realistisesti arvioida tekoälyyn liittyviä mahdollisuuksia ja uhkia.

Kirjoittajat

Katri Heikkinen, KTM, DI, lehtori, Haaga-Helia, katri.heikkinen(at)haaga-helia.fi

Anna Sivonen, KTM, lehtori, Haaga-Helia, anna.sivonen(at)haaga-helia.fi


Edelläkävijänä tekoälyaikaan. Tekoälyohjelman loppuraportti (2019). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:23. Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto. Helsinki.

Floridi, L., Cowls, J., Beltrametti, M., Chatila, R., Chazerand, P., Dignum, V., Luetge, C., Madelin, R., Pagallo, U., Rossi, F., Schafer, B., Valcke, P. & Vayena, E. (2018). AI4People – An Ethical Framework for a Good AI Society: Opportunities, Risks, Principles, and Recommendations. Minds and Machines 2018:28, 689–707.

Rouhiainen, L. (2018). Artificial Intelligence : 101 things you must know today about our future. CreateSpace.

Stanford University (2016). Artificial Intelligence and Life in 2030. One Hundred Year Study on Artificial Intelligence: Report of the 2015-2016 Study Panel. Stanford University. Stanford. California.

Suomen tekoälyaika. Suomi tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi: Tavoite ja toimenpidesuositukset (2017). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2017:41. Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto. Helsinki.

Tekoälyajan työ. Neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja etiikkaan (2018). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2018:19. Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto. Helsinki.

Tekoälyn hyödyntämiseen liittyviä tietosuojakysymyksiä

Kirjoittajat: Kari Kataja & Maria Rehbinder.

Koneoppimista ja tekoälyä käytetään hyväksi korkeakoulujen hallinnossa, opetuksessa sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Näin voidaan esimerkiksi tehostaa toimintaa tai löytää kokonaan uusia tapoja hyödyntää tietomassoja. Tässä lyhyessä puheenvuorossa nostetaan esiin keskeisimpiä tekoälyn soveltamiseen liittyviä tietosuojakysymyksiä.

Mikäli tekoälyn avulla käsitellään henkilötietoja sisältäviä aineistoja, tulee tietosuoja-asiat ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Henkilötietojen käsittelyn tulee olla asianmukaista ja sen tulee perustua selkeään tarpeeseen. Lisäksi henkilötietojen käsittelyn minimoinnin periaatteen tulee toteutua. Myös muut tietosuoja-asetuksen periaatteet tulee ottaa huomioon. Paras tulos saadaan, kun tietosuojavastaava otetaan mukaan suunnitteluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tekoälyn prosessoitavaksi annettu henkilötietojen käsittely tulee kuvata mahdollisimman läpinäkyvästi, selkeästi, helposti hahmotettavasti ja tiiviisti. Henkilötiedon luovuttajan tai rekisterissä olevan on kyettävä ymmärtämään kuvaus. Siitä tulee käydä ilmi, mitä tietoja analyysissa otetaan huomioon ja mihin tekoälyn avulla saatua analyysia käytetään. Myös henkilötietojen käsittelyn logiikasta tulee kertoa rekisteröidyn kannalta merkityksellistä tietoa.

Ennen henkilötietojen käsittelyn aloittamista on myös tehtävä päätös siitä, pitääkö tehdä tietosuoja-asetuksen mukainen henkilötietojen käsittelyn vaikutustenarviointi eli DPIA (Data Processing Impact Assessment). Vaikutustenarvioinnin tekeminen on todennäköisesti tarpeen muun muassa siksi, että tekoälyn voidaan tulkita olevan tietosuoja-asetuksen 25 artiklan mukaista ”uutta teknologiaa”.

Lähtökohtaisesti rekisteröity ei saa joutua sellaisen automaattisen päätöksenteon kohteeksi, jolla on oikeusvaikutuksia tai joka muulla tavalla vaikuttaa häneen merkittävästi (Tietosuoja-asetus 2016/679, artikla 22). Tästä periaatteesta voidaan poiketa vain, jos päätös on välttämätön rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välisen sopimuksen täytäntöönpanon kannalta, käsittely on oikeuden tai lainsäädännön perusteella mahdollista tai rekisteröidyltä on tähän nimenomainen suostumus. Rekisteröidyllä on myös oikeus kieltää automaattinen päätöksenteko ja kyseenalaistaa tekoälyn tekemä päätös. EU:n tietosuojaviranomaisista koostuva European Data Protection Boardin edeltäjä Working Party 29 (2018) on antanut profiloinnista ja automaattisesta päätöksenteosta sekä täytäntöön panemisesta tarkemmat ohjeet.

Henkilötietojen käsittely on otettava huomioon myös tekoälyn käyttöön liittyvissä sopimuksissa. Henkilötietoja käsittelevien alihankkijoiden kanssa tulee olla sopimus, jonka sisältöä säätelevät tietosuoja-asetuksen artiklan 28 vaatimukset. Erityisesti on syytä tarkastella henkilötietojen siirtoja, mikäli tekoälyyn liittyvä palvelu sijaitsee EU- tai ETA -alueen ulkopuolella.

Kirjoittajat

Kari Kataja, DI, FM, KTM, KM, Tietosuojavastaava ja tietojärjestelmäpäällikkö, korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunnan puheenjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.kataja(at)hamk.fi

Maria Rehbinder, OTK, Senior Legal Counsel, Certified Information Privacy Professional (CIPP/E), Tieteellisen tutkimuksen tietosuojaryhmä (TUTTI) jäsen, Aalto-yliopisto, maria.rehbinder(at)aalto.fi


Darst, R ja Rehbinder, M. (2018). CS-E3210 Machine Learning: Basic Principles – Ethics and the GDPR. Haettu 15.8.2019 osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=aE8PePfUR9Y

EU:n yleinen tietosuoja-asetus 2016/679, Haettu 15.8.2919 osoitteesta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0679

Working party 29 (2018). Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi. Haettu 15.8.2919 osoitteesta https://ec.europa.eu/newsroom/article29/item-detail.cfm?item_id=612053

Tietoturvaa kohennettiin harjoittelemalla

Kirjoittajat: Matti Kuosmanen, Olavi Pesonen & Kari Kataja.

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (JUHTA) ja julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmä (VAHTI) järjestivät 2017–2018 kaksi tietosuojan yhteishanketta. Yhteishankkeeseen osallistumalla organisaatio sai hyvät valmiudet tulevan tietosuojalainsäädännön tuomiin muutoksiin. Yhteishankkeissa tuotettiin tietosuojakoulutusvideoita, nettitestejä ja järjestettiin työpajatilaisuuksia. Työpajoissa käsiteltiin tietosuoja-asetukseen eri osa-alueita, riskienhallintaa ja tietoturvallisuutta julkishallinnon näkökulmasta. (Arjen tietosuoja 2018).

Näihin hankkeisiin liittyen Väestörekisterikeskus järjesti tietoturva- ja tietosuojaloukkausten hallinnan harjoituksen (TAISTO18) marraskuussa 2018 (Rousku 2018). Harjoituksen tavoitteena oli kehittää organisaatioiden valmiuksia tietoturvaloukkausten hallintaan. Harjoitukseen osallistui noin 235 julkishallinnon organisaatiota, joista ammattikorkeakouluja oli seitsemän ja yliopistoja kahdeksan (VRK 2018). Korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunta suositteli osallistumista kaikille korkeakouluille.

Harjoitukseen valmistauduttiin väestörekisterikeskuksen TAISTO18-käsikirjan mukaisesti: tarvittavat henkilöt koottiin päiväksi samaan tilaan, jossa tehtävät ratkaistiin. Ulkopuolinen kirjaaja kirjasi havainnot lokiin. Tyypillisesti harjoituksessa oli mukana tietoturva- ja tietosuoja-asiantuntijoita, palvelimien ylläpitoon liittyviä henkilöitä, viestinnän asiantuntijoita ja ylintä johtoa.

Harjoituksen rungon muodosti kuvitteellinen tilanne, jossa Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus oli julkaissut punaisen varoituksen, joka liittyi useita eri käyttöjärjestelmiä koskettavaan nollapäivähaavoittuvuuteen. Useimmat käyttöjärjestelmä- ja sovellusvalmistajat olivat julkaisseet päivityksen. Haavoittuvuuden avulla oli mahdollista varastaa henkilötietoja sisältäviä aineistoja. Viestintävirasto oli saanut alustavia havaintoja, että tätä haavoittuvuutta oli todennäköisesti hyödynnetty. Harjoituspäivä jakaantui 10 erilaiseen tehtävään. Osana harjoitusta tehtiin ilmoitus tietosuojavaltuutetun toimistolle, täytettiin rikosilmoitus, sekä lähetettiin ilmoitus Viestintävirasto / Kyberturvallisuuskeskukselle. Harjoituksessa valmisteltiin myös tiedotteita ja vastattiin median kyselyihin. Lisäksi harjoituksen aikana palautettiin tehtäviä kyselytyövälineellä. Näistä vastauksista saatiin harjoituksen jälkeen organisaatiokohtainen palaute, joka on tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön.

TAISTO18-harjoituksen aikana HAMKissa, Savoniassa ja Kareliassa tehtiin seuraavia havaintoja:

  • Etukäteen harjoittelu on tärkeää ja sen pitäisi olla vuosittaista.
  • Harjoittelun avulla voidaan saada varmuutta todellisen tilanteen tilannejohtamiseen, joka tässä harjoituksessa koettiin osittain haasteelliseksi.
  • Kriisiviestinnän ohje on tärkeä tuntea ja olla saatavilla.
  • Tiedottaminen pitää olla suunniteltu etukäteen. Pystyykö johto/viestintä antamaan lausuntoja vakuuttavasti tietoturva-asioissa, vai delegoidaanko tiedottaminen tietoturvapäällikölle?
  • Korkeakoulun kriisityöryhmän rooli kyberturvallisuuteen liittyvissä asioissa olisi hyvä määritellä etukäteen.
  • Mahdollisiin median esittämiin kysymyksiin on hyvä valmistautua etukäteen, esimerkiksi harjoittelemalla vastaamista yhdessä ICT-alan termistöä tuntevien henkilöiden kanssa.
  • Palveluna ostettavien tietojärjestelmien palveluntarjoajilta saattaa olla vaikea saada tietoja laajoissa ongelmatilanteissa esimerkiksi tietoturvapäivitysten ajantasaisuudesta. Tämä korostuu erityisesti pilvipalveluissa.
  • Ongelmatilanteisiin reagoiminen saattaa olla haastavaa silloin, jos kaikki asiantuntijat eivät ole paikalla. Tämä tarkoittaa riskienhallinnan kannalta varahenkilöjärjestelyjen luomista.
  • Erilaisten laitteiden (palvelimet, tietokoneet, tabletit, matkapuhelimet) hallinnassa on parantamisen varaa.
  • Tietoturvapäivitykset kannattaa varmistaa niiden laadun toteamisen ja varmistamisen takia esimerkiksi käyttämällä sopivaa pilottiryhmää.

Kaikkiaan harjoitus onnistui hyvin ja osallistuminen koettiin hyödylliseksi. Kriisitilanteita on tarpeen harjoitella jatkossakin. Tähän vastaa ensi syksynä toteuttava TAISTO19. Lisätietoja TAISTOsta löytyy väestörekisterikeskuksen sivulta, https://vrk.fi/taisto.

Kirjoittajat

Matti Kuosmanen, FL, Tietosuojavastaava, tietohallinto- ja tietoturvapäällikkö, Savonia-amk. matti.kuosmanen(at)savonia.fi

Olavi Pesonen, FM, Informaatiotekniikan insinööri (AMK), Tietohallinto- ja tietoturvapäällikkö, tietosuojavastaava, Karelia-ammattikorkeakoulu, olavi.pesonen(at)karelia.fi

Kari Kataja, DI, FM, KTM, KM, Tietosuojavastaava ja tietojärjestelmäpäällikkö, korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunnan puheenjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.kataja(at)hamk.fi


Arjen tietosuoja 2018. Arjen tietosuojaa videokoulutukset ja nettitestit. https://arjentietosuoja.fi

Rousku 2018. Miten Suomen julkisen hallinnon organisaatiot pärjäisivät tietoturvan ja tietosuojan ollessa uhattuna? TAISTO18-harjoitus. https://vrk.fi/documents/2252790/9592142/TAISTO+tiiviisti+-esitys/72eaedff-4498-d66f-fbc8-588c3973170e/TAISTO+tiiviisti+-esitys.pdf?version=1.1 .

VRK 2018. Taisto18 osallistujalista. https://vrk.fi/documents/2252790/9592142/TAISTO18-osallistujalista/f18006cd-ea06-ff35-8582-51065c11d4ae/TAISTO18-osallistujalista.pdf?version=1.1

VRK 2019. TAISTO-harjoitus. https://vrk.fi/taisto

Pelottaako digi? – työntekijöiden näkemyksiä digitaalisuuden mukanaan tuomista muutoksista ja niihin liittyvistä osaamistarpeista

Kirjoittajat: Taru Lehtimäki & Merja Sinkkonen.

Työelämä on murroksessa. Työelämää kuvaa väestön ikääntyminen, globalisaatio, kaupungistuminen ja digitalisaatio. Työn luonne muuttuu ja teollisen työn sijaan tehdään yhä enemmän tieto- ja palvelutyötä. Myös yrittäjyyden ja palkkatyösuhteen välisen eron ennustetaan hämärtyvän.

Puheenvuorossamme pohdimme digitalisaation mukanaan tuomia muutoksia sote-alan työtehtäviin. Pohdintamme perustuu SoteNavi-hankkeessa toteutettuun alkukyselyyn (2017), johon saimme 185 vastausta. Vastaajat olivat pienten ja keskisuurten sote-alan yritysten ja järjestöjen työntekijöitä ja esimiehiä. Osana hankkeen alkukyselyä oli avoin kysymys: Millaisia muutoksia arvelet digitalisaation tuovan omaan työhösi? Vastausten pituus vaihteli yhdestä sanasta muutamaan lauseeseen.

Ensimmäisenä havaintonamme oli, että vastaajat uskoivat digitalisaation muuttavan työtään. Ensisijaisesti muutosten uskottiin kohdistuvan tiedon tallennukseen, tiedon kulkuun ja saavutettavuuteen sekä viestintään ja tiedottamiseen. Digitaalisen tiedon käsittelyn uskottiin toisaalta nopeuttavan työtä, mutta toisaalta tietokoneella tai mobiililaitteella käytetyn ajan uskotaan lisääntyvän. Tähän liittyi digitaalisen osaamisen vaade ja pelko omien taitojen riittämättömyydestä. Uusien järjestelmien ja toimintatapojen oppimiseen liittyi paljon epävarmuutta. Kansallisten toimintatapojen pelättiinkin hankaloittavan työtä digitaalisesta käsittelystä huolimatta.

Asiakkaiden näkökulmasta digitalisaation uskottiin tuovan uusia yhteydenottokanavia, toimintamuotoja ja aivan uudenlaisia palvelumuotoja. Toisaalta pelättiin, että työstä katoavat ihmisten auttamisen ja kohtaamisen mahdollisuudet ja epäiltiin, että kaikille digitaaliset palvelut eivät sovi. Vastaajat kuvasivat palveluita kehitettävän liian usein teknologia edellä.

Työn näkökulmasta vastaajat kuvasivat arjen työn helpottuvan, työtehtävien laajentuvan ja työn vaikuttavuuden seurannan parantuvan. Tähän liittyi työkyvyn ja tehon seuraamisen pelkoa ja riittämättömyyden tunteita. Digitalisaatio nähtiin kuitenkin mahdollisuutena oppia uutta ja kehittää omaa työtä. Palaverikäytänteiden uskottiin muuttuvan vaivattomammaksi tiedon jakamisen, ohjeiden saavuttamisen ja etäkokouskäytänteiden yleistyttyä.

Teknisten taitojen näkökulmasta erilaisten ohjelmistojen opetteluun käytettävän ajan epäiltiin vievän aikaa myös jatkossa. Vastaajat uskoivat, että useat järjestelmät muuttuvat tai vaihtuvat nopean teknologian kehityksen vuoksi lähivuosina. Kansallista ohjausta ja yhteen toimivia järjestelmiä toivottiin samalla, kun pelättiin sen lisäävän byrokratiaa ja tietoturvariskejä.

SoteNavi -hankkeen osallistujat näkivät digitalisaatiossa paljon mahdollisuuksia, mutta odotettuun muutokseen liittyi myös pelkoja niin oman työn kuin asiakkaiden näkökulmasta. Uuden oppimisen tulisikin kyselyn perusteella olla monipuolista ja laaja-alaista sisältäen aihealueita yksittäisten taitojen tai teknologioiden ohjaamisesta työn muutoksen ymmärrykseen. Oppimista voidaan tukea mahdollistamalla opiskelu monialaisesti, käsittelemällä työn muutosta positiivisten tulevaisuuskuvien luomiseksi sekä tarkastelemalla tuotettuja palveluita asiakaslähtöisesti esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin.

SoteNavi-hankeesta tarkemmin https://sotenavi.turkuamk.fi/

Kirjoittajat

Taru Lehtimäki, sh, TtM, lehtori, TAMK taru.lehtimaki(at)tamk.fi

Merja Sinkkonen, HM, YTT, YAMK-koulutuspäällikkö, TAMK merja.sinkkonen(at)tamk.fi

Vahvista henkilökohtaista merkitystä oppimispäiväkirjalla

Kirjoittaja: Minna Jukka.

Tieto- ja viestintätekniikan yhä lisääntyvä hyödyntäminen opetuskäytössä haastaa meidät luomaan uudenlaista vuorovaikutuksellisuutta ja henkilökohtaista koskettavuutta opintoihin.

Aittolan (2012, 242) mukaan työelämän lisääntyvät vaatimukset luovat tilausta jatkuvalle edelleen kouluttautumiselle, mutta koulun sijasta tietoa etsitään entistä enemmän sähköisistä joukkoviestimistä. Perinteisen rationaalisen didaktiikan tapa häivyttää oppimiskokemuksista oppijan elämänhistoria ja toiminta on aiheuttanut sen, että yhä suurempi osa henkilökohtaisesti merkityksellisiksi koetuista oppimiskokemuksista on siirtynyt koulun ulkopuolelle sähköisiin medioihin.

Sähköisillä joukkoviestimillä on etulyöntiasema motivoinnissa formaaliin opetukseen verrattuna. Median käyttötarkoitustutkimusten mukaan yksilölliset tarpeet ja tavoitteet muokkaavat käyttömotiiveja antaen kimmokkeen median käytölle (Mustonen 2001). Vastaavaa yksilöllisistä valinnanvapautta on vaikea toteuttaa opetuksessa, joten pelkkä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuskäytössä ei yksinään riitä ilman opiskeltavien asioiden henkilökohtaista koskettavuutta.

Kaikessa pedagogisessa toiminnassa on tärkeä ymmärtää, mikä opiskelijoita kiinnostaa, ja oppimistilanteissa tulee pyrkiä vahvistamaan yksilön henkilökohtaisia kokemuksia, merkityksiä ja tulkintoja (Aittola 2012). Opiskeltavien asioiden henkilökohtainen koskettavuus on oppimisen perusedellytys. Kuinka siis lisätä opittavien asioiden henkilökohtaista merkityksellisyyttä?

Tähän ei todennäköisesti ole olemassa yksiselitteistä oikeaa ratkaisua, mutta yksi vaihtoehto voisi olla oman oppimisen reflektointi oppimispäiväkirjan avulla. Oppimispäiväkirjan kirjoittamisen avulla voidaan parantaa henkilökohtaisten näkemysten muodostamista opiskeltavista asioista, jotka edelleen auttavat asioiden ymmärtämisessä ja muistamisessa (Lindblom-Ylänne, Levander ja Wagner 2007). Tiedon prosessoinnin avulla tapahtuva reflektointi omasta oppimisesta onkin ammattikorkeakouluopetuksessa todettu käytännössä tehokkaaksi tavaksi sekä verkko-opintojen suunnittelussa (Marstio ja Lipasti 2016) että työn opinnollistamisen ohjauksessa (Petterson 2018).

Näistä lupaavista tuloksista huolimatta oppimispäiväkirjat ovat herättäneet myös vastustusta opiskelijoiden keskuudessa. Tämän on todettu johtuvan puutteellisesta ohjeistuksesta tai riittämättömästä palautteesta (Lindblom-Ylänne ym. 2007). Usein opettajien keskuudessa esiintyykin asenne, ettei oppimispäiväkirjoja voi ohjeistaa, koska oppimispäiväkirja on vapaamuotoinen ja sen sisällön saa opiskelija päättää itse. Tämä ei ole mielestäni hyväksyttävä syy ohjeistuksen puuttumiseen.

Keräsin laajasti eri aloja edustavan yli 40 oppimispäiväkirjaohjeen aineiston kartoittaakseni ohjeistuksen parhaimpia käytäntöjä. Tämän aineiston perusteella oppimispäiväkirjaohjeet ovat parhaimmillaan persoonallisesti juuri kyseiselle kurssille räätälöityjä ohjeita, joissa selvästi ilmaistaan oppimispäiväkirjan tavoitteet, opettajan odotukset ja arvioinnin perusteet. Tyypillisesti niissä myös avustettiin oppimispäiväkirjan kirjoittamista ohjaavilla kysymyksillä, kuten mitä haluan oppia, mitä opin, mitä jäi epäselväksi, mitä oppimani tieto merkitsee itselleni, ja millaisia ajatuksia oppimani asiat herättivät. Lisäksi pyydettiin tarkastelemaan omaa aiempaa tietopohjaa suhteessa opittuihin asioihin. Virtuaalisesti toteuttavilla kursseilla sekä erityisesti aikuisopiskelijoille suunnatuilla kursseilla oppimispäiväkirjaohjeet olivat muita kursseja yksityiskohtaisempia, mikä viittaa opintojen itseohjautuvuuden lisääntymisen johtavan tarkempaan ohjeistukseen. Oppimispäiväkirjojen hyvä ohjeistus vaikuttaakin olevan uusien digitaalisten opetusmahdollisuuksien aikakautena erityisen tarpeellista.

Kirjoittaja

Minna Jukka, KTT, DI, Projektipäällikkö DaaS – Open Data as a Service, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, minna.jukka(at)xamk.fi


Aittola, T. 2012. Thomas Ziehe: Epätavanomaisen oppimisen puolustus. Teoksessa T. Aittola (toim.) Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä. Helsinki: Gaudeamus Oy, 228‒260.

Lindblom-Ylänne, S., Levander, L. & Wagner, M. 2007. Oppimispäiväkirjat ja -portfoliot. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne ja A. Nevgi (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY, 326‒354.

Marstio, T. & Lipasti, E. 2016. Opiskelijalähtöinen verkko-opintojen suunnittelu korkeakoulussa. AMK-lehti/UAS journal. vol. 2016, no 1. Haettu 26.6.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/opiskelijalahtoinen-verkko-opintojen-suunnittelu-korkeakoulussa/#1458134585005-b3f22396-5506

Mustonen, A. 2001. Mediapsykologia. Helsinki: WSOY.

Petterson, A. 2018. Work & Study, opi työssä. Näkökulmia työn opinnollistamisen ohjaukseen. AMK-lehti/UAS journal. vol. 2018, no 2. Haettu 26.6.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/2-2018/work-study-opi-tyossa-nakokulmia-tyon-opinnollistamisen-ohjaukseen/

Työelämävalmiuksia korkeakouluopintojen aikana

Kirjoittajat: Eija Rajakangas ja Liisa Kiviniemi.

Yhdessä tekeminen, verkostoituminen, sekä työhyvinvointia ja -turvallisuutta edistävät toimintatavat ovat esimerkkejä ammattialasta riippumattomista työelämävalmiuksista. Sitran Uusi koulutus -foorumin mukaan työelämässä pärjäävät ne, joilla on epävarmuuden ja muutoksen sietokykyä sekä kykyä itsetuntemukseen, empatiaan ja vuorovaikutukseen (Urpalainen 2015). Työelämävalmiuksissa yhdistyvät taidot, tiedot, persoonallisuuden piirteet ja motivaatio itsensä kehittämiseen.

Valmiina työelämään! -hankkeessa on työelämävalmiuksien valtakunnallista digitaalista opintojen tarjontaa kehittämässä viisi ammattikorkeakoulua, viisi yliopistoa ja yksi toisen asteen oppilaitos. Hankkeeseen liittyen olemme Oulun alueella järjestäneet tilaisuuksia, joissa opiskelijat ovat kuunnelleet innostavia puhujia sekä olleet mukana paneelikeskusteluissa ja työpajoissa. Opiskelijapalautteen mukaan myös tällaiset yksittäiset esitykset antavat rohkeutta urapohdintoihin sekä tsemppiä ja suuntaa opinnoille.

Koulutuksen ja siihen sisältyvien harjoittelujen sekä kesätyön merkitys on opiskelijoiden työelämävalmiuksien oppimisessa keskeinen. Harjoittelussa ja työssä opiskelija pääsee käytännössä kokemaan, mitä oma ammattiala vaatii, niin tiedollisesti, taidollisesti kuin asenteidenkin näkökulmasta. Työelämävalmiuksien oppimista ja ohjaamista kannattaa vahvistaa harjoitteluihin liittyen. Esimerkiksi ennen harjoittelua opiskelija voi kuvata omia näkemyksiään siitä, millaisia valmiuksia harjoittelupaikassa vaaditaan. Harjoittelun jälkeen hän reflektoi, miten työelämävalmiudet kehittyivät harjoittelun aikana, ja mitä niihin liittyviä kehittämishaasteita hän tai hänen ohjaajansa tunnistivat.

Konkreettisuus, havainnollistaminen ja toiminnallisuus ovat tärkeitä työelämävalmiuksien oppimisessa ja niihin liittyvissä pohdinnoissa. Teoriatiedon ohella tarvitaan esimerkkejä ja kokemustietoa. Korkeakoulusta aiemmin valmistuneet alumnit ovat tärkeä linkki koulutuksen ja työelämän välillä. Alumneilla on jo kokemusta työelämästä ja oman ammattialansa edellyttämistä asioista, ja heidän sanoillaan on suuri merkitys opiskelijalle. Opettaja on ehkä kertonut jo samasta asiasta, mutta alumnin sanoin kuultuna asia saa paljon konkreettisemman merkityksen. Työturvallisuuteen liittyvien asioiden toiminnallisesta oppimisympäristöstä on esimerkkinä Oulussa toimiva Pohjois-Suomen Turvapuisto. Siellä opiskelijat voivat eri rasteilla kokeilla esimerkiksi epäsiistin työpisteen vaikutuksia työn tehokkuuteen tai saada tietoa ja kokemusta turvallisista nostoasennoista.

Toivomme opettajille, tutoreille, opoille ja koko amk-yhteisölle intoa ja halua toimia merkittävässä tehtävässä eli opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittämisessä!

Kuva: Työturvallisuuden merkitys konkretisoituu Pohjois-Suomen Turvapuistossa.

Kirjoittajat

Eija Rajakangas, FM, Tutkintovastaava, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, eija.rajakangas(at)oamk.fi

Liisa Kiviniemi, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, liisa.kiviniemi(at)oamk.fi

Kirjoittajat ovat toimijoita Valmiina työelämään! -hankkeessa.


Urpalainen, A. (2015). Tunnistetaan vahvuudet. Millaista on koulutus, joka tunnistaa jokaisen vahvuuden? Haettu 11.2.2018 osoitteesta http://www.sitra.fi/artikkelit/tunnistetaan-vahvuudet

Työharjoittelusta saa irti paljon, kun tietää mitä siltä haluaa

Kirjoittajat: Jere Kare ja Aija Töytäri.

Tämä artikkeli kuvaa opiskelijan kokemuksia työhön kiinnittymisestä harjoittelussa. Tekstissä kuvataan prosessi, jolla opiskelija hakeutui harjoitteluun ja esitetään harjoittelun toteutumista sekä siihen liittyviä ohjaushaasteita. Artikkeli on opiskelijan kokemukseen perustuva kirjoitus harjoittelusta, jossa korostuu opiskelijan oma vastuu, itseohjautuvuus ja yksin toimiminen. Tekstissä tuodaan esille koulun ja harjoittelupaikan yhteistyön tarve. Opiskelija voi hyödyntää kirjoitusta harjoitteluraportissaan koululle.

Työharjoittelupaikan hakeminen edellyttää itseohjautuvuutta. Ilmoitus harjoittelupaikoista tulee koulun hakusivustolle, ja mikäli opiskelijalla on selkeä näkemys tavoitteistaan ja valmiudet hakea työpaikkaa itsenäisesti, hän hakee sitä. Haasteeksi muodostuu se, ettei kaikilla opiskelijoilla ole selkeää näkemystä tulevasta työ- tai harjoittelupaikasta. Silloin korostuu opettajan ohjaava rooli harjoittelupaikan valinnassa ja löytymisessä opiskelijan omien tavoitteiden perusteella.

Opiskelija lähetti hakemuksen ja kävi työhaastattelussa omatoimisesti. Kouluun hän oli yhteydessä harjoittelupaikan hakuprosessissa vain sopimuksen toimittamisessa harjoittelukoordinaattorille allekirjoitettavaksi. Ennen työharjoittelun alkua opiskelija laati koordinaattorille listan harjoittelun tavoitteista, joista tärkeimpinä oman ammatillisen osaamisen kehittäminen, organisaation ryhmädynamiikan ymmärtäminen sekä kontaktiverkoston laajentaminen. Tavoitteiden laatiminen yksin opiskelijan toimesta on mahdollista silloin, kun opiskelija on itsenäinen ja omatoiminen. Muussa tapauksessa korostuu opettajan rooli esimerkiksi opiskelijan tavoitteiden liittämisessä opintojakson ja tutkinnon tavoitteisiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä liiketalouden opiskelijan perehdytyksestä vastaa hallinnollinen avustaja, mutta työ on muutoin hyvin itsenäistä. Jo työhaastattelussa painotetaan, että harjoittelu tulisi olemaan normaalia hallinnollisten avustajien työtä. Tehtäviini kuuluu kokous- ja seminaarijärjestelyt, avustaminen esittelijöiden projekteissa ja matkajärjestelyissä, laskujen asiatarkastus, yhteydenpito ministeriön toimijoihin ja sidosryhmiin sekä ministeriön edustus tilaisuuksissa. Työhön kiinnittyminen ministeriössä on käytännössä siis varsinaista työntekoa ja uusiin työtehtäviin oppii sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan. Harjoittelussa oppiminen perustuu opiskelijan aktiivisuuteen ja työstä oppimiseen. Opiskelijan oppimisen arviointi on vähäistä. Se kuitenkin tukisi harjoittelun tavoitetta eli oppimista pelkän työnteon sijaan.

Työhön kiinnittymistä opetus- ja kulttuuriministeriössä edistetään osallistamalla ja sitouttamalla harjoittelija projekteihin sekä delegoimalla hänelle vastuullisia yksilötehtäviä. Näin harjoittelija kiinnittyy osaksi työyhteisöä eikä koe itseään muita työntekijöitä vähempiarvoiseksi. Harjoittelijalta itseltään vaaditaan organisointitaitoja ja yhteistyökykyä erilaisten ihmisten kanssa.

Työpaikan ja harjoittelijan rinnalla koulun rooli jää työharjoittelussa pieneksi. Käytännössä harjoittelupaikka haetaan itse ja työ tehdään ilman koulun ohjausta. Harjoittelijan koetaan olevan ministeriön vastuulla, yksi työntekijöistä, eikä niinkään koulun oppilas tekemässä harjoittelua oppimisen edistämiseksi.

Oppimisen arvioinnin kannalta voisi olla hyvä, että vastuuhenkilö koulusta pitäisi yhteyttä perehdyttäjään, vaikka opiskelija olisikin omatoiminen. Myös opettajan tutustumiskäynti ja ohjaus työpaikalla voisi luoda kestävämmän siteen koulun, työharjoittelupaikan ja opiskelijan välille, niin ajatuksen kuin toiminnan tasolla. Tiedustellessa aiheesta edellisten harjoittelijoiden osalta ilmenee, että koulujen ja työpaikan välillä ei ole aiemminkaan pidetty yhteyttä sen jälkeen, kun harjoittelija on aloittanut työnsä. Korkeakoulut ja työharjoittelupaikat voisivat ohjata opiskelijaa harjoitusjaksolla yhteisvoimin, eikä niin, että opiskelija on vain toisen organisaation vastuulla väliaikaisesti. Opiskelija kokee ministeriössä työskennellessä kuitenkin saaneensa aikaiseksi enemmän, kuin mitä asetti tavoitteekseen ennen työn alkua. Työharjoittelusta saa irti paljon, kun tietää mitä siltä haluaa.

Kirjoittajat

Jere Kare, liiketalouden tradenomiopiskelija, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, jere.kare(at)minedu.fi

Aija Töytäri, opetusneuvos, Opetus- ja kulttuuriministeriö, aija.toytari(at)minedu.fi

Opinnollistamisen diskurssit – puuttuuko jotain?

Kirjoittaja: Marjaana Mäkelä.

Opiskelun nivominen työelämään on luonteva osa työurien monimuotoistumista, joka on huomioitava korkeakoulujenkin opintopoluilla. Näin todetaan esimerkiksi Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotossa (OKM 2018).

Amk-toimijoille opinnollistaminen on käsitteenä jo tuttu ja myös opiskelijat alkavat löytää sen tarjoamat joustavat mahdollisuudet. Prosessien kehittämisessä on kuitenkin katvealue, johon haluan kiinnittää huomiota: miten sanallistaa melko abstraktia käsitettä ”opinnollistaminen”, jotta se tulee ymmärrettäväksi myös korkeakoulujen ulkopuolella? Millaista diskurssia käytämme, kun tarkoitamme mahdollisuutta suunnitelmallisesti yhdistää opiskelu ja työ ammattikorkeakoulussa? Onko pedagoginen ja sisäisten prosessien määrittelemä puheemme ymmärrettävää myös ”työelämässä”? Toki sama pohdinta on hyödyllistä myös muiden käytäntöjen yhteydessä, sillä liian usein jätämme huomiotta amk-koulutuksen ensimmäisen ulottuvuuden eli ammatillisuuden.

Työyhteisössäni Haaga-Heliassa olemme todenneet, että keskusteluissa yritysten edustajien kanssa työn opinnollistaminen on vielä vieras käsite. Koska se on tuntematon, opinnollistamisen pelätään heikentävän oppimistuloksia tai kyseenalaistavan opintojen korkeakoulumaisuutta. Viimemainitulle näkökulmalle on perusteita: nopea googlaus antaa eri ammattikorkeakoulujen tulkintojen lisäksi esimerkiksi valtakunnallisen Opintopolun (2018) määritelmän: ”työpajalla tai muussa työvaltaisessa ympäristössä hankittavan osaamisen tunnistamista, vertaamista ammatillisen tutkinnon perusteisiin ja dokumentoimista”. Toisen ja korkea-asteen käytännöt saattavat sekoittua siis myös työpaikoilla. OPH:n sanasto (2018) ei sisällä käsitettä lainkaan.

Tieteen termipankin (2018) mukaan yksi diskurssin määritelmä on ”sosiaalisena käytänteenä esim. aiheensa puolesta tunnistettavasti toistuva ja rajautuva kielenkäytön tapa”. Jos yhteistä sopimusta käsitteiden määrittelystä ei ole, rajaammeko työn ja amk-opintojen yhdistämisen kapeakatseisesti vain pedagogien ymmärrettäväksi? Päivittäisessä työssä törmäämme myös tulkintaan, jossa työn opinnollistaminen mielletään kurssien vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi ilman suunnitelmallisuutta tai tietoperustan opiskelua. Tämä oletus saattaa olla yhtä hyvin opiskelijalla, opettajalla, opinto-ohjaajalla kuin työpaikan esimiehelläkin. Tarvitaan siis selkeää viestintää sekä sisäisesti että työelämän suuntaan siitä, mitä työn opinnollistaminen suomalaisessa ammattikorkeakoulussa tarkoittaa. Se puolestaan edellyttää yhteistä sopimusta opinnollistamisen pedagogiasta, profiilista ja tavoitteista.

Haaga-Helia amk:n koordinoima valtakunnallinen Toteemi-hanke luo työn opinnollistamiselle sekä tutkimuksellista ja pedagogista taustaa että käytännön ratkaisumalleja. Toivomukseni on, että yhtenä tuloksena saavutamme yhteisen ymmärryksen siitä, miten amk-opinnollistaminen määritellään ja millaisella puheella siitä eri osapuolille viestitään.

Kirjoittaja

Marjaana Mäkelä, FL, YTM, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, marjaana.makela(at)haaga-helia.fi

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset – Tekijän ja ohjaajan apu

Kirjoittajat: Jyrki Kettunen, Anne Kärki, Susanna Näreaho ja Seliina Päällysaho.

Tiivistelmä

Hyvään tieteelliseen käytäntöön perehdyttäminen ja tutkimusetiikan opettaminen ovat kiinteä osa ammattikorkeakouluopetusta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston toimeksiannosta laaditut Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset yhtenäistävät opinnäytetyöprosessia, edistävät hyvää tieteellistä käytäntöä, ennaltaehkäisevät tiedevilppiä sekä ylläpitävät ja kohentavat opinnäytetöiden laatua ja työelämälähtöisyyttä.

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset – Tekijän ja ohjaajan apu

Ammattikorkeakoulujen lakisääteiseen tehtäviin kuuluu harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) sekä taiteellista toimintaa. Lisäksi TKI-toiminnan tulee palvella ammattikorkeakouluopetusta. Työelämälähtöinen ja -keskeinen TKI-toiminta todentuu erinomaisesti ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä, jolloin myös opinnäytetyön tekijän ja ohjaajan on tarkasteltava työn eettisiä ohjeita yhdessä opinnäytetyön tilaajan kanssa.

Opinnäytetyö sitouttaa eettisen pohdintaan ja valmentaa näin opiskelijaa tulevassa ammatissa tarvittavaan eettiseen toimintaan. Opinnäytetyötä voidaan pitää monella tavalla siirtymävaiheena opiskelijan roolista työelämän tai oman työn kehittäjän rooliin. Opinnäytetyön ohjaajan tuki eettiseen pohdintaan opinnäytetyön suunnittelusta aina sen raportointiin edellyttää ohjaajalta eettisten suositusten ja niihin liittyvän lainsäädännön tuntemusta. Opinnäytetyön yhteistyötyötahoilla ei välttämättä ole riittävää eettistä osaamista, joten asiat vaativat yhteistä keskustelua ja sopimista työn käynnistämisvaiheessa. Opinnäytetyön tekijän ja mahdollisen yhteistyötahon sidonnaisuudet voivat olla kriittisiä opinnäytetyön luotettavuuden kannalta; ohjaajan rooli korostuu juuri näissä tapauksissa.

TKI-maailma voi näyttää erilaiselta työelämän, opinnäytetyön toteuttajan ja tutkittavan silmin katsottuna. Innovatiivinen menetelmä ei aina osoittaudukaan vanhaa paremmaksi tai uutuuden vaikutus on oletettua vähäisempi. Uusien menetelmien, välineiden tai toimintatapojen kriittinen vaikuttavuuden arviointi on kuitenkin oleellinen osa kestävää kehitystä.

TKI-toimintaan kuuluu, että myös odottamattomat tulokset julkaistaan mahdollisesta pettymyksestä huolimatta. Avoin toiminta mahdollistaa virheistä oppimisen ja estää samanlaisten virheiden toistamisen TKI-toiminnassa.

AMK:t ovat sitoutuneet noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa -ohjetta (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2013). Ohjeessa määritellään, mitä hyvä tieteellinen käytäntö on, miten sen loukkausepäilyt käsitellään, sekä velvoitetaan ammattikorkeakoulut tarjoamaan tutkimuseettistä koulutusta opiskelijoilleen, opettajilleen ja muille asiantuntijoina käyttämilleen henkilöille. Ohje on vapaasti ladattavissa internetosoitteesta www.tenk.fi.

AMK:t ovat myös sitoutuneet järjestämään tutkimuksen suunnitelmavaiheessa sen eettisen ennakkoarvioinnin, kuten tiedeyhteisössä on yhdessä sovittu (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009). Erityisesti opiskelijan ja ohjaajan avuksi on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (Arene) toimeksiannosta laadittu Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset. Suositukset sisältävät ohjeita, kuinka ammattikorkeakoulut voivat huolehtia opiskelijoiden hyvään tieteelliseen käytäntöön perehdyttämisestä ja tutkimusetiikan koulutuksesta. Lisäksi suosituksissa otetaan kantaa opinnäytetyöprosessiin osallistuvien oikeuksiin, velvollisuuksiin ja vastuisiin tutkimuseettisestä näkökulmasta. Suositukset on julkaistu kevään 2018 aikana Arenen internetsivustolla www.arene.fi.

Kun opinnäytetyö on suunniteltu huolellisesti ja asioista on etukäteen yhdessä sovittu, työn toteutus, raportointi ja jatkotoimet sujuvat mallikkaasti. Esimerkiksi työelämälähtöisesti toteutettavassa opinnäytetyössä on syytä sopia mm. tarkasta aiheesta, aikataulusta, ohjauksesta, kustannuksista, kertyneen tutkimusaineiston ja -tulosten julkaisemisesta sekä omistus- ja käyttöoikeuksista.

Suositukset on muotoiltu opiskelijan ja ohjaajan muistilistoiksi (kuvio 1), joissa luetellaan niitä kysymyksiä, joita opinnäytetyössä on huomioitava. Kuhunkin muistilistan kohtaan sisältyy sitä tarkemmin selittävä teksti.

Kuvio 1. Ammattikorkeakouluopiskelijan ja ohjaajan opinnäytetyön eettiset ohjeet.
Kehitä, tutki ja innovoi rehellisesti, huolellisesti, avoimesti ja muita kunnioittavasti.

 

Kirjoittajat

Jyrki Kettunen, dos., vanhempi tutkija, Yrkeshögskolan Arcada, jyrki.kettunen(at)arcada.fi

Anne Kärki, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, anne.karki(at)samk.fi

Susanna Näreaho, FT, erityisasiantuntija, Metropolia, susanna.nareaho(at)metropolia.fi

Seliina Päällysaho, FT, KTM, tutkimuspäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, seliina.paallysaho(at)seamk.fi


Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2013). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Helsinki. Haettu 15.5.2018 osoitteesta http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2009). Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Helsinki. Haettu 15.5.2018 osoitteesta http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf

Kekola kokoaa kiertotaloudesta kiinnostuneet

Kirjoittajat: Pia Laine, Tuija Nieminen, Marjut Haimila ja Malla Tuuri-Sarinko.

Kiertotaloudesta puhuttaessa sanotaan, että siinä kaikki voittavat. Tämä pätee myös Kekolaan. Siis mihin? Kekola, joka tulee sanoista Kellokosken Ekolabra, on toukokuun 26. päivänä 2018 Tuusulassa Kellokosken Vanhalla Ruukilla pidettävä kiertotalousfestivaali. Vuonna 1795 perustettu Kellokosken Ruukki alueineen tarjoaa historiallisestikin mielenkiintoisen paikan festivaalille. Ensimmäiset tuotteet Ruukin teollisuuslaitoksessa oli kankivasaralla taottuja rautaesineitä – nykyään tehtaan tuotantorakennuksissa toimii vuokralaisina eri alan pienyrittäjiä ja yhdistyksiä.

Kekola-kiertotalousfestivaalin idea lähti Ruukin yrittäjiltä, jotka haluavat entistäkin enemmän profiloida toimintaansa kiertotalousajattelun mukaiseksi. Jo nyt kiertotalousmalli on mukana Ruukin yrittäjien arjessa. Esimerkiksi kahvilayrittäjän salihenkilökunta pukeutuu kokonaan vaatelainaamon vaatteisiin, jotka puolestaan ovat nuorten suomalaisten suunnittelijoiden designvaatteita. Toisena esimerkkinä hävikkibrunssit, joita kahvilayrittäjä yhdessä paikallisen päivittäistavarakauppiaan kanssa järjestää minimoidakseen ruokahävikkiä. Yrittäjien laajat yhteistyöverkostot ja aktiivinen kiertotalouteen liittyvien yhteistyökumppanien etsiminen ja löytäminen ovat antaneet aloituspotkun kiertotalousfestivaalille.

Yhteiset intressit saivat yhteen Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Ruukin yrittäjät (kuten Kinuskilla, Ruosteinen Kuu, DDSSHH Studio). Metropolia Ammattikorkeakoulussa on käynnissä useita kiertotalouteen liittyviä pienempiä ja suurempia tutkimus- ja kehityshankkeita. Myös uusissa opintosuunnitelmissa kiertotalous näkyy vahvasti. Ruukin kiertotalousfestivaali on oiva jatkumo tähän ketjuun. Ruukin yrittäjille Metropolia Ammattikorkeakoulun työpanoksella on merkittävä rooli: pienyrittäjien mahdollisuudet tuottaa itse sisältöä festivaalille ovat rajalliset, joten opiskelijaprojektien anti on erittäin tervetullutta. Opiskelijat tuovat tuoreita ja ennakkoluulottomia kiertotalouden ratkaisuja festivaalille.

Festivaaliyhteistyössä on mukana lisäksi muita tärkeitä osapuolia: paikallisia yrityksiä, yhdistyksiä (MLL, Me kellokoskelaiset ry) sekä Tuusulan kunta. Tuusulan kunnan yhteisömanagerin johdolla Kellokosken kehittämisverkosto kerää tietoa asukkaiden toiveista kierrätyksen, lajittelun ja jakamistalouden alueellisten toimintojen suhteen. Festivaaleilla ideat esitellään ja niiden toteutussuunnitelmat laaditaan yhteistyössä kehittämisverkoston, asukkaiden sekä paikallisten yrittäjien kesken. Tavoitteena on luoda Kellokosken Ruukista Kiertotalouden kollektiivi, jonka toiminta kannustaa asukkaita sekä alueen yrittäjiä toimimaan kestävän kehityksen hengessä.

Festivaalin ideana on koota yhteen kiertotalousosaamista ja -taidonnäytteitä. Tavoitteena on esitellä kiertotalousosaamista konkreettisella tavalla lisäten kuntalaisten ja tapahtumaan osallistuvien kiertotaloustietämystä sekä aktiivisuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat mukana tapahtuman sisällön tuottamisessa. Kiertotalousteema mahdollistaa hyvin tutkinto-ohjelmarajat ylittävän yhteistyön. Metropoliassa opiskeluissa painotetaan työelämälähtöistä projektioppimista eli projekteissa ratkotaan työelämän kysymyksiä samalla huomioiden oppimistavoitteet.

Tuotekehitysprojektissa Metropolia Ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat suunnittelevat Kekolaan Kestävän kehityksen herkku -projektin (kuva 1) ja pakkaustekniikan kurssilla opiskelijat miettivät Ruukin yrittäjän kahvilan kertakäyttöisille pakkausmateriaaleille kiertotalousajattelun mukaisia vaihtoehtoja. Projekteihin olemme saaneet yhteistyökumppaneiksi elintarvikealan yrityksiä, joiden arvoihin lukeutuu kestävä kehitys. Monialaisissa (kulttuurituotanto, sosiaaliala, vanhustyöala, terveysala & tekstiilisuunnitteluala) innovaatioprojektiryhmissä luodaan myös sisältöä Kekolaan. Kiertotalouden yhteisöllisyyttä lisätään kierrätetystä materiaaleista yhdessä tehtävällä tekstiiliteoksella. Yhdessä projektissa Tuusulaan muuttaville asukkaille ideoidaan ekopakettia, jonka lopulliseen sisältöön kiertotalousfestivaalien kävijöillä on mahdollista vaikuttaa. Kännyköitä varaavia pyöriä kaavaillaan yhteiskäyttöön Kellokosken kouluille ja kesällä festivaaleille. Lisäksi Kellokoskelle perustetaan kolmen talouden kiertotalousyhteisö, jossa pilotoidaan jakamista ja kierrättämistä (esimerkiksi tavaroiden kierrätystä, hävikkiruokaa naapurille ja kimppakyytiä). Kekolaan suunnitellaan myös kiertotalouden viestintästrategiaa.

Kuva 1. Kestävän kehityksen herkku -projektin satoa. Opiskelijaprojektiryhmä: Silja-Maria Rytkönen, Suvi Teliö, Suvi Palenius, Borna Ramstedt ja Oula Koskinen.

Kekola -kiertotalousfestivaali on pilottitapahtuma, jolle toivotaan jatkumoa niin Ruukissa kuin mahdollisesti muuallakin. Kiertotalouden ideologia halutaan juurruttaa Kellokosken Ruukkiin. Projektien aikana kertyneiden yhteistyöverkostojen kanssa tavoitteena on jatkaa pilotin tuoman kokemuksen kautta vastaaviin yhteisiin jatkohankkeisiin.

Kirjoittajat

Pia Laine, ETM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, pia.t.laine(at)metropolia.fi
Tuija Nieminen, artenomi (AMK), lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Muotoilun tutkinto-ohjelma, tuija.nieminen(at)metropolia.fi
Marjut Haimila, insinööri (AMK), harjoitteluinsinööri, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, marjut.haimila(at)metropolia.fi
Malla Tuuri-Sarinko, Ruukin Kinuskilla -kahvilan yrittäjä, Ruukin kiertotalousfestivaalin pääorganisoija, malla(at)mamella.fi

Metropolia Ammattikorkeakoulun internetsivut. http://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/kiertotalous/. Luettu 25.1.2018.

Tuusulan kunnan internetsivut. https://www.tuusula.fi/sivu.tmpl?sivu_id=1914. Luettu 25.1.2018.

Avoimuus uusille yhteistyötavoille mahdollistaa kiertotalouden

Kirjoittaja: Virpi Käyhkö.

Oulun ammattikorkeakoulu hakeutui keväällä 2017 Motivan hallinnoimaan Teollisten symbioosien edistämisen toimintamallin, FISS:n (Finnish Industrial Symbiosis System), mukaiseen toimintaan. Tätä kiertotaloutta ja yhdyskuntien vähähiilisyyttä edistävää toimintaa toteutamme Teolliset symbioosit Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeen puitteissa. Vastaavaa alueellista FISS-toimintaa on tällä hetkellä neljäntoista maakunnan alueella. Hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihto muiden alueellisten organisoijien kanssa mm. Motivan järjestämissä toimijatapaamisissa on auttanut meitä FISS-toiminnan sisällön kehittämisessä Pohjois-Pohjanmaalla.

Koulutus- ja kehittäjäorganisaation keskeinen tehtävä yritysten ja yhteisöiden kiertotalouden edistäjänä on toimia taustavaikuttajan roolissa. Tavoitteena on luoda uusille kestävän kehityksen mukaisille tavoille toimia mahdollisimman otolliset olosuhteet. Käytännössähän kiertotalous pohjautuu toimijoiden tarpeeseen löytää uusia toimintatapoja, joilla tavoitellaan omien resurssien aiempaa tehokkaampaa käyttöä. Tämä voi toteutua vaikkapa sopimalla tuotantoprosessin sivuvirtana syntyvän materiaalin hyödyntämisestä toisen yrityksen raaka-aineena. Kiertotalouteen pohjautuvan yhteistyön käynnistyminen edellyttää kuitenkin avoimuutta ja innovatiivisuutta, johon me taustatoimijat voimme osaltamme olla vaikuttamassa.

Kiertotaloudesta on muodostunut osa yrityksen jokapäiväistä toimintaa, kuten taloushallinto tai laatujohtaminen. Eri viestintävälineissä kiertotaloudesta kirjoitetaan ja puhutaan jo lähes päivittäin, joten terminä se on tullut useimmissa yrityksissä jo tutuksi. Käytännön toimenpiteitä kiertotalouden edistämiseksi on yrityksissä mietitty kuitenkin vähemmän, ehkä jätehuolto- tai sähkölaskun maksun yhteydessä. Meidän taustatoimijoiden tehtävänä on etsiä ja valmistella näitä käytännön toimenpiteitä yritysten ja toimijoiden apuna. Yritysten myönteinen suhtautuminen niin aihealueeseen kuin meihin hankkeen toimijoihin on ollut merkittävä motivaation lähde ja kannustin suunnitella ja toteuttaa kiertotaloutta tukevaa toimintaa.

Pohjois-Pohjanmaalla teollisessa toiminnassa sivuvirtoja syntyy metsä- ja terästeollisuudessa, energian tuotannossa, rakentamisessa, elintarviketeollisuudessa sekä yhdyskuntien jätevesilaitosten toiminnassa. Näihin materiaalivirtoihin ja hukkalämpöjen kierrättämiseen ja hyödyntämiseen liittyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin niiden tuottajille kuin hyödyntäjille. Suurin haaste liittyy siihen, kuinka eri toimijat ja asiantuntijat löytävät toisensa ja tunnistavat mahdollisuutensa. Me Oamkissa olemme järjestäneet eri sivuvirtoihin liittyviä teemoittaisia tilaisuuksia, joissa alan asiantuntijat, yhdistykset sekä yritykset ovat esimerkein avanneet puheenvuoroissaan aihealueita. Puheenvuorojen sisältöjen suunnittelussa olemme hakeneet toki tiedon ja kokemusten jakamista, mutta ennen kaikkea kiinnostuksen herättämistä kiertotalouden mahdollisuuksiin. Tilaisuuksien teemat ovat pohjautuneet maakunnan tarpeisiin; teollisuuden mineraalisiin sivuvirtoihin, rakentamisessa syntyviin ja hyödynnettäviin sivuvirtoihin, kierrätysravinteisiin, energiatehokkuuteen. Antoisissa keskusteluissa yritysten kanssa olemme saaneet parhaimmat ideat tilaisuuksissa käsiteltyihin aiheisiin.

Motivan kautta saimme opastusta mm. FISS-mallin mukaisten työpajojen toteutukseen, joita olemme järjestäneet kiertotaloustilaisuuksien yhteydessä. Työpajoissa toimijat kirjaavat vihreille ja keltaisille lapuille resursseja, joita voisivat tarjota muiden käyttöön, ja toisille lapuille taas niitä resursseja, joille heillä olisi käyttöä. Jokainen kertoo vuorollansa ääneen ”Haluamme” ja ”Tarjoamme” resurssinsa, joiden perusteella löytyy potentiaalisia symbiooseja, kiertotalouden yhteistyömuotoja. Työpajan vetäjän ryhdikkäällä tasapuolisella toiminnalla olemme varmistaneet niin yksinyrittäjän kuin ison konserniyrityksen yhdenvertaisen kohtelun. Näiden työpajojen ja tilaisuuksien kautta yrityksille ja asiantuntijoille on avautunut uusia kumppanuuksia ja mahdollisuuksia uudenlaiseen resurssien käyttöön. Avoimuus yhteistyölle mahdollistaa kiertotalouden mukanaan tuomat hyödyt kuten kustannussäästöt eikä ainoastaan jätehuollossa. Miksi investoida uuteen kuorma-autoon, jos lähialueen yrityksessä on käyttämätöntä soveltuvaa kapasiteettia kuljetusten järjestämiseen jakamistalouden hengessä?

Kiertotalouden uusien aloitteiden löytäminen sekä niihin liittyvät kokeilut ja demonstraatiot ovat haastaneet myös hankkeessa mukana olevien osatoteuttajien (Oulun seudun ammattiopisto, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus) edustajien luovuuden lentoon. Tähän motivoituneeseen ryhmään ovat kuuluneet opettajien ja tutkijoiden lisäksi myös opiskelijat, joiden luovalla ennakkoluulottomalla toiminnalla on saavutettu tuoteaihioitakin. Kun yliopistolla tutkittua ja kehitettyä osaamista voidaan hyödyntää ammattiopiston opiskelijoiden oppimisympäristössä vaikkapa eristevillajätteiden geopolymerisoinnissa tai erilaisten sivuvirtojen rakeistamisessa, voidaan toimijoiden välisen yhteistyön todeta täydentäneen hyvin toisiaan. Paperin valmistuksen sivutuotteena muodostuvalle kuitusavelle ja voimalaitoksissa syntyvälle tuhkalle on koerakeistuksissa saavutettu onnistuneita tuloksia. Ympäristölainsäädäntö asettaa kuitenkin rajaehtoja kiertotalouden tuoteinnovaatioille, mikä hidastaa niiden siirtymistä myytäväksi tuotteeksi ja liiketoiminnaksi.

Pohjois-Pohjanmaalla lähdimme liikkeelle kiertotalouden edistämis- ja kehittämistyössä muita maakuntia myöhemmin, mutta hyväksi todetuilla toimintatavoilla kirinemme takamatkaa kiinni. Teolliset symbioosit Pohjois-Pohjanmaalla-hankkeessa käynnistyy juuri toinen puolisko, jossa tulemme keskittymään yrityskäynneillä, työpajoissa ja tilaisuuksissa esille tulleiden symbioosien edistämiseen.

Kirjoittaja

Virpi Käyhkö, DI, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-alan osasto, virpi.kayhko(at)oamk.fi

Tiekartan avulla kohti kiertotaloutta Päijät-Hämeessä

Kirjoittajat: Maarit Virtanen ja Anni Orola.

Suomen tavoitteena on olla kiertotalouden kärkimaa. Sitra julkaisikin ensimmäisen kansallisen kiertotalouden tiekartan vuonna 2016. Kansallisen tiekartan lisäksi tarvitaan alueellisia tiekarttoja konkretisoimaan ja toimeenpanemaan visioita. Päijät-Hämeen tiekartta kohti kiertotaloutta julkaistiin syksyllä 2017 yhtenä ensimmäisistä maakunnallisista tiekartoista. Myös Euroopan tasolla tiekarttoja tai toimenpideohjelmia on lähinnä suurimmilla kaupungeilla kuten Amsterdamilla, Glasgow’lla ja Lontoolla.

Kiertotalouden tiekartta koottiin osana Lahden ammattikorkeakoulun hallinnoimaa ja Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamaa Kiertoliike-projektia, jonka yhteydessä selvitettiin myös Päijät-Hämeen materiaalivirtoja. Vision, alueellisten tavoitteiden ja konkreettisten toimenpiteiden määrittelemiseksi järjestettiin työpaja yhdessä sidosryhmien kanssa. Pääsidosryhmiin kuului Lappeenrannan yliopisto, alueellisia ja kunnallisia viranomaisia, alueellinen kehitysyritys sekä paikallisia yksityisiä ja julkisia yrityksiä. Työpajan jälkeen tiekartan luonnoksesta pyydettiin kommentteja myös muilta toimijoilta. Tiekartta on julkaistu nettisivun muodossa ja sitä täydennetään jatkossa.

Päijät-Hämeen kiertotalouden tiekartan visiona vuodelle 2030 on: ”Päijät-Häme on resursseja hukkaamaton menestyjä”. Tiekartta tukee alueen siirtymistä kohti kiertotaloutta sekä uuden liiketoiminnan syntymistä. Kiertotalous merkitsee Päijät-Hämeessä mm. materiaali- ja energiatehokkuutta, uudenlaisia palveluita asukkaille sekä uusia biotalouden ratkaisuja, jotka tukeutuvat alueen vahvuuksiin ja osaamiseen.

Päijät-Hämeen tiekartta toimii alueen kiertotalousstrategiana ja tukee Päijät-Hämeen älykkään erikoistumisen strategiaa. Tiekartalla on viisi pääteemaa: teknisten materiaalikiertojen hyödyntäminen, biotalouden mahdollisuudet, energiaratkaisut, kuluttamisen muutoksen tuomat uudet liiketoimintamahdollisuudet sekä ennakkoluulottomat kiertotalouden referenssikohteet.

Kuva 1. Päijät-Hämeen kiertotalouden tiekartan tavoitteet vuoteen 2030 (kuva: Oona Rouhiainen).

Tiekarttaa varten kartoitettiin alueellisia materiaalivirtoja, kuten muovi-, tekstiili-, puu- ja tuhkavirrat sekä ravinteiden kiertoa. Tavoitteena on luoda suljettuja kiertoja ja lisätä alueen läpi kulkevien materiaalivirtojen arvoa. Biokiertotaloudessa tiekartta painottaa ravinnekiertojen sulkemista, paikallista ruoantuotantoa sekä ruokajätteen ja hukatun raakamateriaalin vähentämistä. Tavoitteiden saavuttamisessa auttaa biologisten sivuvirtojen kartoittaminen ja niiden hyötykäytön lisääminen sekä kuluttajien valistaminen.

Energiaratkaisuiden suhteen Päijät-Häme tähtää energiaomavaraisuuteen. Lisäksi biomassaa suositaan energian tuotannossa ja maaseudulla pyritään siirtymään hajautettuun energiantuotantoon. Liikkumisessa kehitetään uusia liikennepalveluja kaupunkilaisille sekä pilotoidaan henkilökohtaista päästökauppaa. Jakamistalous ja muuttuvat kulutustottumukset luovat mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle. Liiketoimintamahdollisuudet voivat liittyä esimerkiksi vuokraamiseen, jakamiseen tai korjauspalveluihin. Tiekartan tavoitteena on myös lisätä Päijät-Hämeen kansainvälistä merkittävyyttä luomalla kiinnostavia referenssikohteita ja kokeilemalla erilaisia kiertotalouden ratkaisuja.

Tiekartta sisältää sekä pidemmän aikavälin tavoitteita että käytännön toimenpiteitä kiertotalousvision saavuttamiseksi. Jälkimmäisiä ovat esimerkiksi kierrätysmateriaalikirjasto tuotesuunnittelun ja muotoilun opetuksen tueksi, yhteinen mobiilialusta jakamistalouden palveluille, ravinnekierron käsittelylaitos sekä kiertotalouskasvatuksen toteuttaminen eri koulutusasteilla. Lisäksi tiekartasta löytyy esimerkkejä päijäthämäläisten yritysten hyvistä kiertotalouden käytännöistä. Kiertoliike-projektissa jatketaan myös kiertotalouden liiketoimintamallien kokoamista yhdessä alueen yritysten kanssa. Liiketoimintamallit liittyvät sivuvirtojen hyödyntämiseen, ravinteiden kiertoon, korjauspalveluihin sekä kierrätysliiketoimintaan.

Päijät-Hämeen kiertotalouden tiekartta löytyy osoitteesta www.kohtikiertotaloutta.fi

Kirjoittajat

Maarit Virtanen, HM, TKI-asiantuntija, Lahden ammattikorkeakoulu, maarit.virtanen(at)lamk.fi
Anni Orola, opiskelija, Lahden ammattikorkeakoulu, anni.orola(at)student.lamk.fi

Artikkelin pääkuva: Oona Rouhiainen.

Osaamisperustaisuus koulutusviennissä – miten taipuu ops?

Kirjoittaja: Marjaana Mäkelä.

Osaamisperustaisuus kytketään amk-sektorilla opetussuunnitelmatyöhön, osaamisen tunnistamiseen, arviointiin ja kansainväliseen sekä työelämäyhteistyöhön. Käsitteeseen sisältyvät tavoitteet ovat tuttuja amk-toimijoille, mutta niiden soveltaminen käytännössä ei ole aina yksinkertaista. Tässä käsittelen osaamisperustaisuuden tulkintaa koulutusviennin kontekstissa Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Haagan kampuksella.

Vuonna 2015 päivitetyn restonomi-opetussuunnitelmamme osaamisprofiili kuvaa ammattilaisen, joka soveltaa joustavasti oppimaansa kehittämistyöhön ja on kasvanut liikkeenjohdolliseen ajatteluun. Lisäksi jokaiselle opintojaksolle on määritelty viisi spesifiä ydinosaamista. Uusi ops on osoittautunut monilta osin onnistuneeksi, mutta ensimmäisen koko amk-tutkintoon tähtäävän koulutusvientiprojektimme alkaessa sitä oli tarkasteltava uudesta näkökulmasta.

Vuonna 2015 alkaneen projektimme tavoitteena on rakentaa maltalaisen toisen asteen hotelli- ravintola- ja matkailualan oppilaitoksen (Institute of Tourism Studies) opettajille täydennyskoulutus, joka tuottaa eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen mukaisen tason 6 (amk) ja sen jälkeen tason 7 (yamk) restonomiosaamisen. Täydennyskoulutuksen osat tunnustetaan tutkinnon suorittamisvaiheessa eli prosessin tavoitteena on saada kaksi suomalaista korkeakoulututkintoa. Koulutukseen osallistujilla on vankka ammattitaito ja yliopistotasoinen pedagoginen pätevyys, joiden tunnistaminen oli ensimmäinen osa opsin peilaamista osaamiseen. Haasteeksi jäi muokata restonomitutkinnon sisällöistä täydentävät osat, joilla katetaan puuttuva osaaminen. Koulutusvientimme asiakkaalla on tiivis aikataulu koko hankkeelle, joten joustava ratkaisu löytyi moduulikoulutuksesta, joka räätälöidään restonomitutkinnon ja myöhemmin restonomi, yamk -tutkinnon sisällöistä. Merkittävä osa amk-tutkintoa vastaavasta sisällöstä rakennetaan validoimalla aiemmin hankittu osaaminen ja opinnollistamalla hospitality-opettajan työtä (Mäkelä 2017).

Miten käy osaamisperustaisuuden, kun koko ops puretaan ja muotoillaan uudelleen? Yksityiskohtaisesta osaamisten listasta opintojaksoittain on mentävä kohti laajempia kokonaisuuksia pyrkien säilyttämään ydinosaaminen. Tässä kouluttajien ammattitaitoon perustuvat linjaukset ovat keskeisiä: mitä painottaa uudenlaisessa toteutuksessa, jossa yhdistyy useamman opintojakson sisältöjä? Millaista osaamista voi tunnistaa esimerkiksi ennakkotehtävillä? Kuinka ne nivotaan kokonaisuuteen ja ennen kaikkea: miten perustellaan valinnat asiakkaalle, joka tarkastelee koulutusta erilaisen, kenties hyvinkin perinteisen oppimiskulttuurin kontekstistaan käsin? Hospitality-alan kansainvälisyys ja jaettu käsitys ammattilaisen osaamisesta on helpottanut Haaga-Heliassa tätä keskustelua ja koulutuksen suunnittelutyötä. Suomalainen pedagoginen osaaminen on edelleen koulutusviennissä valtti; näkemykseemme luotetaan, mutta ei kritiikittömästi. Osaamispuheen ymmärrettäväksi tekeminen edellyttää koulutuksemme jatkuvaa itsearviointia ja perustelua sille, miksi suoritusten listaamisesta on siirrytty osaamisen kuvaamiseen.

Olennaista koulutusvientiratkaisuissa on nähdäkseni uskaltaa kyseenalaistaa mekanistinen ops-käsitys ja tarkastella osaamista laaja-alaisesti. Tällöin etenkin ammatillisella korkea-asteella aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja opinnollistaminen tulevat yhä keskeisimmiksi elementeiksi joustavissa, asiakaslähtöisissä projekteissa. Osaamisperustainenkin ops taipuu, mutta sen toteuttamisen tulkintojen on oltava läpinäkyviä ja pedagogisesti perusteltuja. Tähän pohdintaan Suomessa kuluneena vuonna käyttöön otettu eurooppalainen tutkintojen viitekehys (OPH 2017) on erinomainen apuväline. Omassa koulutuksessamme käytimme sitä yhteisenä referenssinä, kun keskustelua osaamisesta ja sen asettumisesta tasoille 6 ja 7 käytiin. Koulutusviennissä ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä viitekehys lisää uskottavuutta, kun oppilaitoslähtöinen osaamisdiskurssi tulkitaan laajemman osaamisnäkemyksen kautta.

Kirjoittaja

Marjaana Mäkelä, FL, YTM, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, marjaana.makela(at)haaga-helia.fi

Mäkelä, M. (2017). Opettajan työtä opinnollistamassa – Case Haaga-Helia ja ITS Malta. Teoksessa Mäki, K., Moisio, A. & Aura, P. (2017): Kolme kulmaa opinnollistamiseen. Opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Haaga-Helian julkaisut 6/2017. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Helsinki. (ss 33―36).

Mäki, K., Moisio, A. & Aura, P. (2017). Kolme kulmaa opinnollistamiseen. Opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Haaga-Helian julkaisut 6/2017. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Helsinki.

OPH. (2017.) Opetushallituksen verkkosivut: tutkintojen tunnustaminen. Saatavilla http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/tutkintojen_tunnustaminen/tutkintojen_viitekehys. Viitattu 24.10.2017.

Koulutusvienti vaatii rohkeutta kokeilla

Kirjoittajat: Niklas Nurttila, Vilma Lehtinen.

Ammattikorkeakouluilla on valtavasti osaamista ja uskottavuutta maailman laadukkaimpiin kuuluvan koulutusjärjestelmän edustajina. Suomalaisten koulutusteknologiayritysten palvelut ja tuotteet perustuvat tämän vahvan pedagogisen osaamisen pohjalta kehitettyjen teknologisten ratkaisujen hyödyntämiseen. Molemmat niistä ovat alallaan kansainvälisesti palkittuja tekijöitä, Worlddidac-palkittu verkko-oppimisalusta Claned ja Oulun ammattikorkeakoulun LAB-oppimismalli vain kaksi viimeisimmistä mainitaksemme.

Koulutusteknologiayritysten ja oppilaitosten entistä tiiviimpi yhteistyö on edellytys sille, että suomalaista koulutusalan osaamista voidaan hyödyntää maailmanlaajuisesti. Yhteistyötä on mahdollista myydä Suomena, eikä vain yksittäisenä yrityksenä tai oppilaitoksena. Näin voitaisiin hyötyä Suomen jo nykyään vahvasta brändistä koulutuksessa ja samalla helpottaa tulevien yritysten toimintaa samalla markkina-alueella.

Skhole on yksi suomalaisista koulutusteknologiayrityksistä, jonka tavoitteena on tarjota suomalainen koulutusosaaminen maailmanlaajuiseen käyttöön. Parhaillaan esimerkiksi Tenwek School of Nursing Keniassa käyttää Skholea sairaanhoidon koulutuksessaan. Vietnamissa City International Hospital pilotoi Skholen verkkokoulutuspalvelua hoitohenkilöstönsä täydennyskoulutuksessa. Olennainen tuki kansainväliselle yhteistyölle on tiivis yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa Suomessa. Kansainvälisille markkinoille tähtääviä verkkokoulutuspalveluja on kehitettävä linjassa oppilaitosten korkeiden pedagogisten tavoitteiden kanssa.

Vahvuuksina oppimateriaalin tuotanto, kontaktit ja pedagoginen osaaminen

Oppimateriaalin tuotanto ja niiden jakaminen yhteistyössä oppimisympäristöjä kehittävien yritysten kanssa on yksi mahdollinen tapa hyödyntää suomalaista koulutusosaamista kansainvälisesti. Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksen uuteen opetussuunnitelmaan kuuluu käsihygienian kurssi, joka sisältää näyttöön perustuvan käsihygienian toimintamallin ja perehdyttää sen käyttöönottoon organisaatioissa. Käsihygienia on vain yksi esimerkki tiiviistä kurssista, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia potilaskuolleisuuden vähentämiseen.

Toinen mahdollisuus piilee jo nyt erinomaisissa ammattikorkeakoulujen kansainvälisissä kontakteissa oppilaitosten ja muiden koulutusorganisaatioiden välillä. Yhteistyö oppilaitosten välillä tarkoittaa usein opiskelijoiden liikkuvuutta molempiin suuntiin. Koulutusteknologiayritykset ja oppilaitokset voisivat yhdessä sujuvoittaa opiskelijoiden siirtymiä ennakoivan etäopiskelun kautta. Pohjoismaihin opiskelemaan tai töihin suuntaava aasialainen sairaanhoitajaopiskelija voisi esimerkiksi opiskella tietyn maan terveydenhuollolle ominaisia sisältöjä ja kieltä verkkopalvelussa. Verkkopalvelut mahdollistavat myös tulevan opiskelijan osaamisen arvioinnin. Yhteiset oppimisen alustat tarjoavat tapoja jakaa osaamista ja luoda kollegiaalisuutta kansainvälisesti.

Kolmas mahdollisuus on pedagogisen suunnittelun osaamisen jakaminen, joka toteutuisi parhaiten soveltamalla ammattikorkeakouluissa olevaa osaamista oppimisympäristöjen kehittämisessä.

Rohkeutta matalan kynnyksen kokeiluihin

Peräänkuuluttaisimme oppilaitoksilta rohkeutta lähteä kokeilemaan koulutusvientiä myös pienempinä palasina. Kokonaisen sairaanhoidon koulutuksen viemisen sijaan voisi aloittaa matalamman kynnyksen tutustumistuotteista, esimerkiksi käsihygienian osaamisesta. Tulee siis ajatella isosti, mutta aloittaa tekeminen hallitusti.

Pienimuotoiset ja kevyet pilotit olisivat yksi hyvä tapa päästä liikkeelle. Suomesta löytyy Skholen ohella mieletön määrä intoa uhkuvia yrityksiä, jotka haluavat tällaisia toteuttaa yhdessä koulutusorganisaatioiden kanssa. Pilottien yhteydessä olisi helppo lähteä muodostamaan kunkin osapuolen tarpeet huomioon ottavia käytänteitä ja toimintamalleja. Startup- ja kasvuyrityksien kanssa tehdyt pilotit voisivat olla hyvä keino pienentää kokeilujen riskejä oppilaitoksen näkökulmasta.

Nostimme aiheen esille LinkedIn-keskusteluketjussa, jossa useat koulutusalan keskeiset toimijat kaipaisivat ja myös ehdottivat loistavia tapoja toteuttaa yhteistyötä käytännössä. Vilkkaassa keskustelussa oppilaitosten ja koulutusteknologiayritysten yhteistyö nähtiin win-win -tilanteena, jonka käynnistämiseksi tarvitaan osapuolten kohtaamista ja kokeilujen käynnistämistä esimerkiksi juuri pienempien pilottien muodossa.

Halua ja kiinnostusta yhteistyöhön siis on. Innostuksen lisäksi tarvitaan tukea oppilaitosten johdolta sekä poliittisesta päätöksenteosta. Ihannetilanteessa koulutusvienti on vahvasti sidoksissa olemassaolevaan koulutusjärjestelmään. Oppilaitoksilla pitäisi siis olla sekä resursseja että oikeus rakentaa erillisiä liiketoiminnallisia yksiköitä, jotka keskittyvät koulutusviennin organisoimiseen.

Yritykset tarvitsevat ammattikorkeakouluilta rohkeutta lähteä mukaan kokeilemaan ja voivat tarjota vastapalveluksena valmiita malleja siitä, miten toteuttaa kokeiluja yhteistyössä ja vaihtaa tarvittaessa suuntaa.

Kirjoittajat

Niklas Nurttila, FM, kansainvälinen liiketoiminta, Skhole Oy, niklas.nurttila(at)skhole.fi
Vilma Lehtinen, VTT, yhteisöluotsi, Skhole Oy, vilma.lehtinen(at)skhole.fi

Kokeiluekosysteemi avoimen innovaatiotoiminnan kasvualustana 

Kirjoittajat: Anu Kurvinen, Pasi Juvonen.

Avoin innovaatiotoiminta kokeilevan kehittämisen ekosysteemissä

Lähtökohtana tälle artikkelille on kokeilevan kehittämisen ekosysteemi (EDE), joka liittyy läheisesti yhteen Saimaan ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelijoiden koulutusohjelmista. Liiketalouden koulutusohjelmassa markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdon valinneet tradenomiopiskelijat ovat vuodesta 2009 lähtien opiskelleet tiimiyrittäjämallilla.

Tiimioppiminen ja tiimiyrittäjyys pohjautuvat kokemusperäiseen oppimiseen (Kolb 1984) sekä uuden tiedon luomiseen yhdessä (Von Krogh et al. 2000) dialogin (Isaac 1999) avulla. Tiimiyrittäjät reflektoivat ja käsitteellistävät käytännön projekteissa opittua yhdessä toistensa ja tiimivalmentajan kanssa. Tekemällä opittua yhdistetään kirjoista ja muista tietolähteistä hankittuun tietopääomaan (Kurvinen & Juvonen 2016).

Esittelemme, kuinka Digikaappaus – hankkeessa* on hyödynnetty EDE:ä kolmessa eri case-tapauksessa: tiimiyrittäjille annetuissa innovointitoimeksiannoissa, Digikaappaus – tapahtuman toimeksiantajayrityksille tehdyissä hackathoneissa sekä Imatralla ja Lappeenrannassa kaupunkien toimeksiannosta toteutetuissa kuntalaisten osallistamiskokeiluissa.

Kuva 1. Nykyinen kokeiluekosysteemi (mukautettu lähteen Juvonen 2016 pohjalta).

Avoin innovaatiotoiminta

Avoimella innovaatiolla tarkoitetaan ajattelu- ja toimintatapaa, jossa innovaatioiden luominen tapahtuu erilaisten sidosryhmien ja verkostojen yhteistyönä (Chesbrough 2003). Käsitteen vastinpari on suljettu innovaatiotoiminta, jossa uusien innovaatioiden ja liiketoiminnan kehittäminen tapahtuu yrityksen sisällä. Avoimeen innovaatioon liittyvä ajattelutavan teeseinä voidaan pitää seuraavia:

  • Arvoa tuotetaan kaikkialla, kaikkea ei ole kannata keksiä itse
  • Luo hyvä verkosto sisäisestä ja ulkoisesta osaamisesta
  • Anna hyvän kiertää – se tulee aikanaan takaisin

Kokeiluekosysteemi on rakentunut avoimen innovaatiotoiminnan ajatusten mukaisesti (Kuva 1). Mukana olevien sidosryhmien yhteistyö ei sisällä ylimääräisiä kynnyksiä ja verkostoon kuuluvan henkilön mielipide on yhtä lähellä kuin lähin viestintäkanava.

Avointa innovaatiotoimintaa tukeva pedagogiikka

Tietoyhteiskuntamme tuottaa jatkuvasti valtavan määrän tietoa, joka on kaikkien saatavilla. Haasteena on käsitellä sitä kriittisesti sekä omaksua kykyjä hyödyntää ja yhdistellä tieto käytäntöön älykkäällä tavalla. 2000 – luvulla opetussuunnitelmien laatimisessa avainasemassa on tietojen sekä suoraan työelämään sovellettavissa olevien taitojen opettaminen oikeassa suhteessa (Trilling & Fadel 2009; Fadel et al. 2015). Opitun tiedon syvempi ymmärtäminen sekä kyky soveltaa opittua käytännössä ovat arvokkaita taitoja opiskelijoille.

2000-luvun koulutuksen lähtökohtana on ymmärtää, missä määrin opiskelija on tiedon vastaanottaja ja missä määrin tiedon prosessoija, jonka oppimista tuetaan valmentamisen ja ohjaamisen keinoin. Taulukko 1. esittää opettaja- ja oppijakeskeisten lähestymistapojen eroavaisuudet.

Taulukko 1. Opettajakeskeisen ja oppijakeskeisen lähestymistavan vertailu (mukaillen Trilling & Fadel 2009).

Samalla, kun lähestymistapa muuttuu opettaja-keskeisestä oppija-keskeiseksi, tarvitaan uudenlaista oppimisympäristöä, missä taitojen soveltamisen oppiminen tietämyksen rinnalla on mahdollista.

Kolme case -esimerkkiä avoimesta innovaatiotoiminnasta

Konstruktivistinen oppimiskäsitys (Resnick 1989) lähtee ajatuksesta, että ihmisen oppiminen on jatkuva prosessi, missä opittua tietoa ja kokemuksia yhdistetään jatkuvasti uusien esiin tulevien tietojen kanssa. Konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen pohjautuen oppimisen keinoina EDE:ssä käytetään dialogia ja tietämyksen luomista erilaisten innovointitoimeksiantojen avulla. Esittelemme kokemuksia avoimen innovaatiotoiminnan hyödyistä kolmen case-esimerkin avulla.

  1. Tiimiyrittäjien innovaatiotoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjinä
  2. Digikaappaus – tapahtumassa toteutuneet hackathonit
  3. Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien kanssa yhteistyössä toteutettu kuntalaisten osallistamiskokeilu

Tiimiyrittäjien innovaatiotoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjinä

Tiimiyrittäjäopiskelijoiden innovointitoimeksiannot yhdistävät monia sidosryhmiä. Ulkoiselle toimeksiantajalle kokeilu on riskitön ja helppo ostaa – ainoastaan hyödylliseksi koetuista tuloksista maksetaan. Tiimiyrittäjille innovointi on joka kerta erilainen, koska toimeksiantaja vaihtuu. Myös innovointiprosessissa kehitytään kokemuksen karttuessa. Tutkijoille ja tiimivalmentajille, toimeksiannot nostavat esille runsaasti kehittämistarpeita toimeksiantaja – osaan näistä voidaan tarjota tukea tki-hankkeiden tai opinnäytetöiden avulla.

Digikaappaus – tapahtumassa toteutuneet hackathonit

Digikaappaus – hankkeen ohessa toteutetussa Digikaappaus – tapahtumassa (8.-9.2.2017) toteutui kaksi 24 tunnin hackathonia, jossa innovoijina olivat Saimaan amkin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijat, yhteensä 48 opiskelijaa. Innovoinnin toimeksiantajina olivat HUB Logistics ja VR matkustajaliikenne. HUB Logisticsin toimeksiannon aiheena olivat asiakasymmärryksen parantamisen keinot ja digitaalisuuden hyödyntäminen siinä. VR matkustajaliikenteen toimeksianto kohdentui matkaketjujen ja ”päästä-päähän” – palvelun kehittämiseen. Tekes oli tapahtuman järjestäneiden tiimiyritysten yhteistyökumppani. Opiskelijat haastoivat reippaalla tavalla toimeksiantajien nykyisiä toimintatapoja. Digikaappaus – hashtag päätyi 8.2.2017 Twitterissä Suomen trendeihin, joten tieto tapahtumasta levisi myös Etelä-Karjalan ulkopuolelle. Digikaappaus – tapahtuma ja hackathonit päätettiin järjestää myös keväällä 2018.

Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien kanssa yhteistyössä toteutettu kuntalaisten osallistamiskokeilu

Lappeenrannan ja Imatran kaupungit osallistuivat omien palveluidensa kokeilevaan kehittämiseen tavoitteena kehittää julkisen sektorin palveluita osallistamalla kansalaisia digitaalisten työvälineiden avulla. Vuoden 2016 lopulla Imatra ja Lappeenranta osallistivat kuntalaisia ottamaan kantaa joukkoliikenteen kehittämiseen. Kokeilu toteutettiin Innoduel – alustan avulla. Kuntalaisia pyydettiin vertaamaan keskenään kahta alustan esittämää ideaa ja muutaman ideaparin arvioinnin jälkeen syöttämään omia kehittämisideoita järjestelmään. Kokeilu onnistui ideoiden määrän ja arvioinnin osalta loistavasti. Tutkimus vahvisti, että kansalaisten osallistaminen julkisten palveluiden kehittämiseen on järkevää. Myös niitä tuotettaessa on tärkeää saada palveluiden käyttäjien näkökulmat ja palaute esiin. Kokeiluun osallistuneille organisaatioille oli arvokasta myös saada testata kokeiluun valittua työkalua, sillä digitaalista osallisuutta voisi kehittää edelleen muita työkaluja hyödyntäen.

Taulukko 2. Yhteenveto esitellyistä caseista.

Yhteenveto

Kokemustemme perusteella avoimen innovaatiotoiminnan edistämisessä tärkeimmät asiat liittyvät ajattelutapojen muutokseen ja sitä kautta sidosryhmien yhteistyön esteiden poistamiseen. Tätä työtä olemme tehneet jo muutaman vuoden kokeiluekosysteemiä kehittämällä. Eri sidosryhmillä on erilaista osaamista ja kun tätä osaamista yhdistetään ennakkoluulottomasti kokeillen, syntyy ennalta arvaamattomia tuloksia. Nuoret diginatiivit opiskelijat ovat mainioita sparraajia vakiintuneiden yritysten kokeneille ihmisille, opettajilla ja tutkijoilla taas on selkeä tulkin rooli asioiden käsitteellistäjinä ja opitun jakamisessa laajemmalle yleisölle. Tässä artikkelissa esiteltiin avointa innovaatiotoimintaa kolmen case – esimerkin avulla. Näistä caseista saatujen kokemusten perusteella on huomattu, että kokeiluekosysteemin toimintamallit ovat fasilitoineet muutosta mukana olleissa organisaatioissa ja näin ollen osaltaan edistäneet avointa innovaatiotoimintaa.

Jokainen avoimen innovaatiotoiminnan kokeilu onnistuu, sillä aina syntyy oppia ja vähintään yksi toimimaton tapa. Sitä paitsi välillä onnistutaan myös suoraan. Se, joka tahtoo keksii keinot – se, joka ei tahdo, keksii selitykset.

DigiKaappaus-hanke* aktivoi elinkeinoelämää, kaupunkeja ja kuntalaisia luomaan yhdessä uutta siten, että jokainen osapuoli hyötyy yhteistyöstä. Digikaappauksessa tutkitaan uusia toimintatapoja digitaalisten palveluiden kehittämiseen yhdessä. Tutkimuksessa hyödynnetään nopeaa kokeilevaa kehittämistä, jossa korostuu runsaan ennakkosuunnittelun sijasta tekemisen meininki. Toisaalta digitaalisten palveluiden ideointiin ja kehittämiseen osallistetaan kuntalaisia, millä varmistetaan palveluiden toiminta käyttäjien näkökulmasta. DigiKaappaus-hanke toteutetaan Saimaan ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, 11 yrityksen ja kahden kaupungin tiiviissä yhteistyössä. Hanke on rahoitettu Tekesin Liideri-ohjelmasta ja se toteutetaan vuosien 2016 – 2018 aikana.

Kirjoittajat

Anu Kurvinen, Lehtori, KTM, Saimaan ammattikorkeakoulu, anu.kurvinen(at)saimia.fi
Pasi Juvonen, Lehtori, Tiimivalmentaja, TkT, Saimaan ammattikorkeakoulu, pasi.juvonen(at)saimia.fi

Chesbrough, H.W. 2003. Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School.

Fadel, C., Bialik, M. & Trilling, B. 2015. Four-dimensional-education – The competencies learners need to succeed. The Center for Curriculum Redesign. Boston, MA, 02130.

Isaacs, W. 1999. Dialogue: The art of thinking together. Doubleday, Randomhouse Inc. Printed in the United States of America.

Juvonen, P. 2016. Comparison of two learning and team entrepreneurship models at a Finnish University of Applied Sciences. Setting the scene for future development. International Conference on Interactive Collaborative Learning, Belfast, Pohjois-Irlanti 21.9.2016.

Kolb, D. 1984. Experiental Learning. Prentice-Hall, Englewood Cliffs, NJ.

Kurvinen, A. & Juvonen, P. 2016. Kokeiluekosysteemiä kehittämässä – case: Innovointitoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjänä. UAS Journal 3/2016. https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/kokeiluekosysteemia-kehittamassa-innovointitoimeksiannot-sidosryhmien-yhdistajana/

Resnick, L. B. 1989. Introduction. In L. B. Resnick (Ed.), Knowing, learning, and instruction: Essays in honor of Robert Glaser (pp. 1-24). Hillsdale, NJ: Erlbaum.

Trilling, B. & Fadel, C. 2009. 21st Century Skills – Learning for Life in our Times. San Francisco. Jossey-Bass.

Von Krogh, G., Ichijo, K. & Nonaka, I. 2000. Enabling Knowledge Creation. How to Unlock the Mystery of Tacit Knowledge and Release the Power of Innovation. Oxford University Press.

DRAFT-tiimit innovoivat mikrorahoituksen tuella 

Kirjoittajat: Kirsi Taskinen, Marja-Liisa Ruotsalainen, Heikki Immonen. Kuva: Jussi Ratilainen

Karelia-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopisto ovat tarjonneet syksystä 2012 saakka opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen mahdollisuuden kokeilla erilaisia liikeideoita ja ns. yhteiskunnallisia innovaatioita mikrorahoituksen tuella. Karelia-amk:ssa ideoidun Draft-ohjelman toimintamalli on yksinkertainen: Ohjelmaan mukaan haluavat tiimit lähettävät sähköpostilla lyhyen kuvauksen omasta ideastaan. Esikarsinnan parhaat tiimit esittelevät ideansa Draft-raadille, joka valitsee kehityskelpoisimmat ideat mukaan ohjelmaan.

Tiimeiltä odotetaan hyvää valmistautumista ennen raadin eteen astumista. Riittämättömästä valmistautumisesta kertoo esimerkiksi se, että raati onnistuu googlaamalla löytämään vastaavan tai paremman version ideasta esityksen aikana alle kahdessa minuutissa, ilman että tiimi itse mainitsee kyseisen idean esityksessään.

Tuhannen euron kehittämisrahoituksen saa vuosittain noin 20 tiimiä. Ohjelmassa tiimejä valmennetaan ja tuetaan kehitystyössään, ja parhaimmillaan tiimeillä on mahdollisuus saada mikrorahoitusta yhteensä 4000 euroa. Kehitystyö on sivutoimista, ja tiimit voivat käyttää Draft-rahoitusta erilaisiin hankintoihin kuten prototyyppien komponentteihin sekä koemarkkinointi- ja matkakuluihin.

Kuva 1. Draft-ohjelma lukuina syksystä 2012 lähtien.

Karelia-amk menestyi Draft-ohjelmallaan Valtioneuvoston kanslian, Arene ry:n ja ammattikorkeakoulujen järjestämällä valtakunnallisella Kokeileva Suomi -kiertueella syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Draft äänestettiin kokeilijoiden kesken järjestetyssä videohaasteessa parhaaksi kokeiluksi ja palkittiin toukokuussa AMK-päivillä Kajaanissa. Draft-ohjelman video on katsottavissa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=AQWbLKBp-QQ

Yritysyhteistyö on Draft-ohjelman suola ja sokeri

Draftia rahoittavat Karelia-amk, Itä-Suomen yliopisto, William ja Ester Otsakorven Säätiö sekä Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO. Draft-raadissa äänivaltaa käyttävät korkeakoulujen lisäksi pohjoiskarjalaisten yritysten, Joensuun Tiedepuiston Yrityshautomon, Tekesin sekä opiskelijajärjestöjen edustajat. Draft-ohjelman hyviä tuloksia selittää tiivis alueellinen yhteistyö mm. yrityshautomon kanssa, jonne moni tiimi jatkaa Draft-vaiheen jälkeen. Esimerkkejä tällaisista nupullaan olevista menestystarinoista ovat www.trainer4riding.fiwww.modti.comwww.carecare.fiwww.havusport.fi ja www.connax.io.

Joensuun seudulla on runsaasti innovaatiotoiminnasta innostuneita yrityksiä, jotka haluavat osallistua uusien kehittämisideoiden sparraamiseen tiimien esityksiä arvioivan Draft-raadin jäseninä. Yrittäjät ja kehittämisen asiantuntijat kokevat työnsä vaihtuvina tuomareina antoisana, koska näin he saavat olla edistämässä uusien potentiaalisten startup-yritysten syntyä ja tarjoamassa yhteistyötä ensimmäisten joukossa. Tällainen toiminta tukee myös vahvasti oppilaitosyhteistyötä ja edistää myönteistä työnantajamielikuvaa yrityksistä.

Draft-rahoituksella kohti yrittäjyyttä

Kuva 2. Ekaterina Miettinen ja Maria Saastamoinen muodostavat Draft-tiimin, joka suunnittelee Joensuun keskustaan yksilöllistä hotellia. Kuva: Kirsi Taskinen.

Yksi uusimmista Draft-tiimeistä suunnittelee Joensuun keskustaan yksilöllistä hotellia, jonka jokainen uniikki huone kertoisi omaa tarinaansa Pohjois-Karjalasta. Idean takana ovat Karelia-ammattikorkeakoulussa työskentelevät tutkimusasiamies Maria Saastamoinen ja projektipäällikkö Ekaterina Miettinen, joiden tavoitteena on täydentää maakunnassa jo tarjolla olevia laadukkaita elämys-, hyvinvointi- ja kulttuuripalveluita ja tarjota matkailupalveluja yhteistyössä niiden palveluntuottajien kanssa.

Draft-raadille tehty pitchaus avasi tiimille ovet Joensuun Tiedepuiston yrityshautomoon, josta löytyi ideaa eteenpäin vieviä verkostoja. Draft-rahoituksen tukemana Saastamoinen ja Miettinen hiovat nyt liiketoimintasuunnitelmaansa ja etsivät yhteistyökumppaneita.

Kirjoittajat

Kirsi Taskinen, FM, projektikoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu, kirsi.taskinen(at)karelia.fi
Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)karelia.fi
Heikki Immonen, FM, yrittäjyyden yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu, heikki.immonen(at)karelia.fi

 

Miksi pöytälaatikko-ideoista ei tule innovaatiota? 

Kirjoittaja: Kari Laasasenaho. Kuvateksti: Aika on kortilla. Tutkimuksen ja koulutuksen säästöt ovat vähentäneet epäsuorasti myös tutkijoiden käytössä olevaa aikaa.

On tärkeä huomata, että tutkimusrahoituksen leikkaukset ja tutkimuksen kaupallistaminen kulkevat käsikädessä – niin hyvässä kuin pahassa. Kyse on pohjimmiltaan tutkijoiden aikaresursseista: Mitä vähemmän aikaa ideoiden työstämiseen jää, sen vähemmän syntyy innovaatioita.

Viime aikoina on puhuttu paljon tutkimustulosten kaupallistamisesta. On hienoa ajatella, että tutkimustulokset voisivat jäädä tuottamaan kaupallistettuna rahaa yhteiskunnalle. Nykyiset tutkimus- ja koulutussäästöt ammattikorkeakouluilta ja yliopistoilta ovat kuitenkin uhka Suomen tulevaisuudelle, sillä ne hidastavat innovaatioiden syntyä. Erityisesti nuoret tutkijat ovat saaneet säästöjen seurauksena kylmää kyytiä. Mikä olisi tutkimuksen jatkuvuuden kannalta pahempaa kuin nuoren polven menetys?

Miten säästöt näkyvät käytännössä? Ensinnäkin leikkaukset ovat pienentäneet todennäköisyyttä saada rahaa. Tästä seuraa se, että rahoituksen hankkimiseen menee enemmän aikaa ja hakemuksia lähetetään useampiin paikkoihin. Tilanne haastaa erityisesti nuoria tutkijoita, sillä rahoitus menee tahoille, joilla on näyttöjä aiemmista tutkimuksista. Rahoitus menee konkareille, joilla on hyvät verkostot valmiina. Lisäksi tutkimusrahoituksen pieneneminen lyhentää myös tutkimushankkeiden kestoa ja monivuotiset hankkeet ovat harvinaisia. Lisääntynyt byrokratia pahentaa tilannetta korkeakouluissa.

Mitä siis tapahtuu, kun edellä kuvatut asiat käyvät toteen: Nuori tutkija kokee tilanteen hankalaksi, sillä hakemusten täyttäminen vie aikaa tutkimukselta. Tämä tarkoittaa esim. tohtorintutkinnoissa pidentynyttä opiskeluaikaa, mikä heijastuu myös välillisesti yliopistojen saamaan rahoitukseen. Kun opiskelija ei valmistu ajoissa, rahat jäävät tulematta yliopiston tilille. Koulutuksen leikkaukset kohdistuvat myös ammattikorkeakouluihin. Tämä on johtanut siihen, että työntekijöiden tulee osallistua esimerkiksi opetuksen ohella myös erilaisiin hankeisiin, mikä sekin haastaa ajankäytön. Työelämälähtöisten innovaatioiden edistäminen ja useat rinnakkaiset työtehtävät ovat huono yhtälö. Negatiivisen noidankehän korjaaminen voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä.

On tärkeä huomata, että tutkimusrahoituksen leikkaukset ja tutkimuksen kaupallistaminen kulkevat käsi kädessä. Kyse on pohjimmiltaan tutkijoiden aikaresursseista: Mitä vähemmän aikaa ideoiden työstämiseen jää, sen vähemmän syntyy innovaatioita. Kyse on siitä, miten lisääntyneen työtaakan alla voi kaupallistaa tutkimustuloksia? Tämä ei sovi yhteen pöytälaatikkoideoiden kanssa. Mikäli tutkimusrahaa ei ole, yrittäjäksi ryhtyminen on yksi vaihtoehto. Ongelmana on usein se, ettei yrittäjyyteen liittyvä riskinotto sovi kaikille. Lisäksi innovointi ei ole yksinkertaista joka tieteenalalla.

Suomi tunnetaan hyvästä koulutuksesta. Maine on hyvä, koska se on luotu ennen taloustaantumaa. Nykyiset säästöt tutkimukselta ja korkeakouluilta verottavat osansa kansainvälisestä maineesta, mutta vasta viiveellä. Miten tämä tulisi ratkaista? Olemme saaneet positiivisia uutisia Suomen talouden kohentumisesta. Voisiko hallitus sitoutua määrärahojen tuntuvaan lisäämiseen, jos julkinen talous alkaa elpyä? Voisiko positiivinen koulutuslupaus olla mahdollinen? Aika on inhimillinen resurssi, jota ei voi sivuuttaa, kun tehdään tutkimuksesta innovaatioita.

Kirjoittaja

Kari Laasasenaho, projektipäällikkö (SeAMK), tutkijakoulutettava (TTY), kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Kainuun sote ja Diakonia-ammattikorkeakoulu tuovat asiakkaan valinnanvapauden juhlapuheista arkipäivään

Kirjoittajat: Esko Pääskylä, Elina Pekonen, Taina Heino.

Asiakkaan valinnanvapauslaki tulee voimaan vuonna 2019. Viimeaikainen keskustelu on keskittynyt asiakkaan oikeuteen valita joko julkinen tai yksityinen sote-keskus. Lakiin kuuluu kuitenkin myös henkilökohtainen budjetointi (HB), joka on jatkumoa palvelusetelistä. Asiakkaan palvelutarve kartoitetaan ja hänen kanssaan laaditaan asiakassuunnitelma, johon merkittyjä hyvinvointia tukevia palveluja asiakas voi vapaasti ostaa hänelle myönnetyn rahamäärän puitteissa.

STM:n rahoittamassa, Metropolia-ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Avain kansalaisuuteen -hankkeessa, HB:tä testataan kuudella alueella Suomessa. Yksi näistä on Kainuun pilotti, jonka toteutuksessa Diakonia-ammattikorkeakoulu on mukana. Keväällä 2017 Kainuun soten ammattilaiset suunnittelevat yhdessä kehittäjäasiakkaiden ja Diakin kanssa, miten HB toteutetaan käytännön asiakastyössä. Syksyllä 2017 aloitetaan HB-pilotointi 10-15 kainuulaisen erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja heidän perheidensä kanssa. Pilotissa hyödynnetään Kainuun soten sähköisen asioinnin välineitä Omasotea ja hyvinvoinnin palvelutarjotinta sekä määritellään, millaisen digialustan HB vaatii.

HB-pilotti on jo suunnitteluvaiheessa herättänyt suurta kiinnostusta erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien keskuudessa. Kainuun sote hyödyntää asiakkaiden asiantuntemusta lähes kaikessa kehittämistoiminnassaan. Kun tieto erityislasten vanhempien kehittäjäasiakasryhmän kokoamisesta levisi Kajaanin Leijonaemojen vertaistukiverkostoon, on Kainuun sote saanut runsaasti toivomiaan konkreettisia esityksiä, miten asiakkaat haluaisivat räätälöidä hyvinvointipalvelujaan HB:n avulla. Henkilökohtaisen budjetoinnin piiriin on esimerkiksi esitetty omaishoidon lakisääteisten vapaiden vaihtoa siivouspalveluihin ja monipuolisen kuntoutuksen tukemista. Uusi sosiaalihuoltolaki antaa taustatukea HB:lle: keskiössä ovat asiakkaan tarpeet, eivät palvelut. Yhteen ja samaan tarpeeseen voi löytyä ratkaisuksi useita eri palveluja. Kaikille ei tarvitse enää antaa sote-palveluja samalla kauhalla, vaan asiakkaan kanssa voidaan räätälöidä juuri hänelle sopivat palvelut.

Henkilökohtaisesta budjetoinnista on hyviä kokemuksia mm. Hollannista. Siellä HB-asiakkaat ovat olleet tyytyväisempiä palveluihinsa, vaikka samaan aikaan palvelujen järjestäjälle HB on tuonut kustannussäästöjä. Keskimäärin 15 % henkilökohtaisista budjeteista jää käyttämättä. Asiakkaat ovat löytäneet edullisempia palveluja ja kun palvelut pitää itse tilata, jää ehkä joku vähemmän tärkeä palvelu tilaamatta.

Kainuun pilotissa kehittäjäasiakkaiden toiveita analysoimalla on huomattu useita kehittämiskohteita sekä omassa organisaatiossa (esim. asiakasneuvontaan liittyen) että sote-lainsäädännössä. Asiakkaan näkökulmasta on erikoista, ettei esim. Kelan maksamia palveluja voi sisällyttää henkilökohtaiseen budjettiin. Samaan palvelutarpeeseen niilläkin vastataan. Lisäksi on havaittu, että kaikki etuisuudet koskevat yksilöitä, mutta arkipäivän pyörittäminen tapahtuu perheessä. Miksei luotaisi perhebudjetti, johon kootaan eri perheenjäsenten palvelut? Osa erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmista on joutunut jättämään työn tai opinnot siitä syystä, ettei lapsi pärjää yksin koulun jälkeen. Iltapäiväkerhon järjestäminen riittäisi paluuseen työmarkkinoille tai opintoihin, mutta kun se ei ole työvoimapoliittinen toimenpide kuten esim. työvoimakoulutus. Esimerkkejä palvelujärjestelmän toimimattomuudesta ja kyvyttömyydestä vastata perheiden tarpeisiin löytyy paljon. Avain kansalaisuuteen -hankkeessa tutkitaan, miten HB:n avulla voidaan vastata näihin ongelmiin.

Pilotointi ja pilotointikokemusten aineistonkeruu toteutuvat asiakaslähtöisen ja osallistavan työskentelyotteen avulla. Diakin tehtävänä on tukea pilotin etenemistä, mutta myös kerätä tietoa kehittämistyöstä ja arvioida sen vaikutuksia ja toteutettavuutta tulevia sote-ratkaisuja varten. Pilotoinnista saatava tieto auttaa rakentamaan suomalaista HB-toimintamallia. Tässä työssä ovat mukana ammattikorkeakoulujen hanketyöntekijät ja opiskelijat, jotka työstävät erilaisia selvityksiä ja kartoituksia.

Kirjoittajat

Esko Pääskylä, FM (teor. filosofia), suunnittelija Kainuun sote, esko.paaskyla(at)kainuu.fi
Elina Pekonen, YTM (yhteiskuntapolitiikka, sosiaalityö), lehtori Diakonia-ammattikorkeakoulu ja projektikoordinaattori Avain kansalaisuuteen –hanke, elina.pekonen(at)diak.fi
Taina Heino, YTL (sosiaalityö), Diakonia-ammattikorkeakoulu, taina.heino(at)diak.fi