Kestävää liiketoimintaa eteläisen Afrikan markkinoilla

Kirjoittajat: Nina Savela & Minna M. Keinänen-Toivola.

Eteläisen Afrikan maat ovat erityisen haavoittuvassa tilassa ilmastonmuutoksen edessä. Namibiaa, Sambiaa ja Etelä-Afrikkaa vaivaavat yhä paheneva kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt. Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) on vetänyt useampia projekteja, joiden tarkoituksena on ollut edesauttaa kestävää kehitystä paikallisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä SAMK vetää keskisen Itämeren alueen pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan edistämiseen ja eteläisen Afrikan markkinoille tähtäävää SME Aisle -hanketta (2018–2021) yhdessä suomalaisten, ruotsalaisten, virolaisten ja latvialaisten partnerien kanssa.

Kestävyys koetuksella eteläisen Afrikan maissa – miksi se kiinnostaa?

Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt luovat jo valmiiksi haavoittuviin yhteiskuntiin vaikeita ja toistuvia poikkeusolosuhteita. Monet eteläisen Afrikan maat ovat taloudessaan edelleen keskittyneet lähinnä raaka-aineiden tuottamiseen, joka on erityisen herkkä talouden osa sääolosuhteiden vaihtelulle. Lisäksi vaihtelut sääolosuhteissa ovat vieneet ja tulevat viemään elinkeinon monilta paikallisilta. Työttömyysprosentit ovat monessa eteläisen Afrikan maassa korkeat jo nyt. Etenkin nuorten osuus työttömistä on hälyttävä. Eri lähteissä on arvioitu, että ilmastopakolaisuuden ja työttömyyden seurauksena 100–200 miljoonaa ihmistä tulee jättämään maansa heikentyneiden elinolosuhteiden vuoksi vuoteen 2050 mennessä. Suurimman osan tästä väestöstä arvioidaan tulevan Afrikasta. Kurjistuvat olosuhteet maanosassa uhkaavat siis eteläisen Afrikan maiden lisäksi pahimmillaan myös meitä eurooppalaisia ennennäkemättömän pakolaiskriisiin muodossa.

Monessa eteläisen Afrikan maassa vesistöt ovat pilaantuneet kestämättömien teknologiaratkaisujen ja vaillinaisten ympäristölakien noudattamisen vuoksi. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvien muutosten lisäksi myös luonnon monimuotoisuus on näiden vuoksi maissa erityisen altis menetyksille.

Historia on kuitenkin osoittanut sen, että globaaleihin ympäristöuhkiin voidaan puuttua varsin tehokkaasti sekä resurssein että yhteistyöllä. Vuonna 2015 solmittujen kestävän kehityksen tavoitteiden ja valtioiden vastuun rinnalla on viime vuosina nähty entistä enemmän yksityisen sektorin toimijoita ympäristökysymysten ratkaisevina osatekijöinä. Yritysyhteistyö on ollut myös tiivis osa SAMKin vetämiä projekteja eteläisessä Afrikassa.

Kestävyyteen tähtääviä projekteja eteläisessä Afrikassa

SAMK on toiminut Namibiassa jo vuodesta 2012. Aiemmin kestäviä yhteiskuntia on tuettu muun muassa kestävää kaupunkikehitystä tutkineessa NAMURBAN -projektissa, josta on kirjoitettu AMK-lehdessäkin vuosina 2016 ja 2018 (Keinänen-Toivola & Savela 2016; Järvenpää ym. 2018). Muita SAMKin vetämiä kestävän kehityksen projekteja ovat olleet muun muassa vihreään ja turvalliseen logistiikkaketjuun painottunut NAMHUB -hanke (2016) sekä merenkulun koulutukseen keskittynyt MARIBILIS -hanke (2017–2020). Ajatuksena projektien toimeenpanemisessa on ollut se, etteivät projektien kautta tarjotut teknologiat ja toimintatavat ole riittäviä sellaisinaan kohdealueen tilanteen parantamiseksi, vaan niiden tueksi edellytetään koulutusta ja tuotteiden sopeuttamista paikallisten yhteiskuntien oloihin. Parhaimmassa tapauksessa kokonaisvaltaisella lähestymistavalla maita voidaan tukea hyppäämään suoraan kiertotalouden ja uusiutuvan energian ajatusmalleihin.

Projekteissa lähdetään siitä ajatuksesta, että niiden toimintatavat tukevat ekologista kestävyyttä. Tämän lisäksi projektien toteutuksessa on tärkeää sosiaalinen kestävyys, mikä konkreettisesti tarkoittaa sitä, että paikallisten ihmisten koulutusta ja työllisyyttä pyritään tukemaan. Lisäksi SAMKin hankkeissa on otettu huomioon sukupuolten välinen tasa-arvo. Projekteissa korostuu vahvasti paikallinen omistajuus. Paikalliset ovat oman ympäristönsä parhaita asiantuntijoita ja SAMKin kumppanit jakavatkin kestävän kehityksen arvot hyvässä yhteisymmärryksessä. Haasteita kestävän kehityksen näkökulmasta tuovat projektihenkilöstön matkat kohdealueille ja niistä aiheutuvat päästöt. Eteläisen Afrikan toimijoiden keskuudessa kasvokkain tapaaminen on edelleen kaikkein merkittävin yhteistyön muoto ja tätä yhteistyötä on haasteellista korvata täysin etäyhteyksillä.

Tulevaisuudessa kestävien projektien avainteemana tulee olemaan syy-seuraussuhteiden laajempi ymmärtäminen. Esimerkiksi keskusteluun on vasta viime aikoina noussut yhteiskuntien digitalisoituminen ja tästä seuraava energiankäytön lisääntymisen ja kasvavien hiilidioksidipäästöjen välinen suhde. Ympäristö- ja ilmastokysymyksillä onkin tapana olla niin sanottuja häijyjä ongelmia (eng. wicked problems), jolloin yhden ongelman ratkaiseminen tuo esiin monta uutta. Nämä ongelmat konkretisoituvat etenkin eteläisen Afrikan maissa, joissa valtiot pyrkivät samalla kitkemään kasvavaa työttömyyttä, kasvattamaan taloutta ja siirtymään uusiutuvan energian ratkaisuihin. Kestävän kehityksen teknologiat ja ratkaisut ovat potentiaalisia työvoiman luojia pitkälle tulevaisuuteen. Parhaimmassa tapauksessa ne nostavat kohdemaiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten instituutioiden kestokykyä nopeasti muuttuvissa tilanteissa. On siksi ensisijaisen tärkeää, että teknologiaan sisältyvät mahdollisuudet tulevat selvästi perustelluiksi paikallisille kumppaneille. Ratkaisujen tulee olla laajalti sekä paikallisen väestön hyväksymiä että paikallisiin olosuhteisiin sopivia.

Tiivis yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa on korostunut SAMKin vetämissä projekteissa eteläisessä Afrikassa. Esimerkkejä yhteistyöstä ovat muun muassa olleet lukuisat vierailut puolin ja toisin alueilla, lukemattomat epäviralliset keskustelut toimijoiden välillä, tutkimusyhteistyö sekä molemminpuolisen koulutuksen tarjoaminen toimintaympäristöistä.

SAMKin vetämässä SME Aisle -projektissa pienet ja keskisuuret yritykset vievät tuotteitaan ja osaamistaan eteläisen Afrikan markkinoille. Yritykset tulevat keskisen Itämeren alueelta Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta. SME Aislen kantava periaate on, että kaikki eteläiseen Afrikkaan suuntautuva liiketoiminta perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin. Projekti keskittyy Namibian, Etelä-Afrikan ja Sambian markkinoille. Tähän mennessä mukana olevat yritykset ovat muun muassa auttaneet toimittamaan matkapuhelimia Sambiaan osana väestön digitaalista osallistamista, tarjonneet uusiutuvaa energiaa tehokkaasti hyödyntäviä ja energiaa tehokkaasti varastoivia akkuteknologioita Namibiaan ja Sambiaan, vieneet aurinkopaneeleita Namibiaan sekä aloittaneet vettä säästävän lannoitteen tarjoamisen maanviljelijöille Sambiassa. Neuvotteluja käydään parhaillaan esimerkiksi logistiikkaketjuja tehostavista ratkaisuista, automaattisesta jätteidenlajitteluasemasta Namibiassa ja Etelä-Afrikassa sekä elektronisen hallinnon ratkaisuista Namibiassa ja Sambiassa.

Keskeisenä toimintatapana ovat säännölliset partnerien ja pk-yritysten yhteiset delegaatiomatkat Namibiaan, Etelä-Afrikkaan ja Sambiaan.  Kun ihmiset tuntevat toisensa, se on pohja luottamuksellisille väleille ja kestävälle liiketoiminnalle. Lisäksi projekti on tukenut paikallisten toimijoiden vierailuja keskisen Itämeren alueelle (Kuva 1), julkaissut videomateriaalia paikallisille toimijoille keskisen Itämeren alueen yritysten liiketoimintatavoista sekä puolestaan valmentanut projektissa mukana olevia yrityksiä liittyen paikallisiin olosuhteisiin, kulttuuriin, ympäristöön ja liiketoimintamahdollisuuksiin. Projektissa on tehty lukuisia avoimesti netissä saatavilla olevia julkaisuja eteläisen Afrikan markkinoista.

Kaiken kaikkiaan seitsemän yritystä on solminut tähän mennessä kauppasopimuksen paikallisten kumppanien kanssa ja kolme on perustanut yhteisyrityksen paikallisilla markkinoilla. SME Aisle -projektissa tehtävä työ on osoittanut, että vastuullinen liiketoiminta on yksi peruspilari kestävän kehityksen edistämisessä eteläisessä Afrikassa.

Vastaavanlaisia hankkeita suunnitteleville ammattikorkeakouluille on tärkeää kartoittaa aihepiiriin liittyvää osaamista ja kohdemaan tuntemusta. Projektien suunnitteluvaiheessa hyödyllisiä asiantuntijaverkostoja kannattaa Suomessa etsiä ottamalla selvää tietyn aihepiirin verkostoitumistapahtumista ja seminaareista. Kohdemaissa hyvinä yhteyksinä toimivat Suomen suurlähetystöt ja Team Finland -verkostot. Verkostojen kartoittaminen ei pelkästään auta löytämään potentiaalisia yhteistyökumppaneita, vaan myös tarjoaa hyviä keskusteluyhteyksiä maissa jo olleille toimijoille. Maissa olevat toimijat osaavat kertoa kokemuksiaan hanketoiminnasta kohdemaassa. Päätöksenteko voi lisäksi kohdemaissa olla nopeudeltaan hyvinkin erilaista kuin mihin suomalaiset toimijat ovat kotimaassa tottuneet, eikä yllätyksiltä yleensä vältytä projektityössä. Täten projektisuunnitelmassa olisi hyvä luoda riskiarvio hankkeesta ja varata suunnitelmaan riittävää joustoa. Parhaimmassa tapauksessa hankkeiden avulla luodut suhteet edistävät kestävää yhteistyötä vuosiksi eteenpäin.

Kuva 1. Namibialainen yritysdelegaatio vieraili Ruotsissa, Latviassa, Virossa ja Suomessa marraskuussa 2019. Viikko huipentui Raumalla, Satakunnan ammattikorkeakoulun vieraana. Artikkelin kirjoittajat kuvassa: keskellä Savela ja toinen oikealta Keinänen-Toivola.
Kuva 1. Namibialainen yritysdelegaatio vieraili Ruotsissa, Latviassa, Virossa ja Suomessa marraskuussa 2019. Viikko huipentui Raumalla, Satakunnan ammattikorkeakoulun vieraana. Artikkelin kirjoittajat kuvassa: keskellä Savela ja toinen oikealta Keinänen-Toivola.

Kirjoittajat

Nina Savela, VTM, projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, nina.savela(at)samk.fi

Minna M. Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, minna.keinanen-toivola(at)samk.fi


Järvenpää, T., Savela, N., Keinänen-Toivola, M. (2018). Uusiutuva energia kiertotalouden ratkaisijana. AMK-lehti/UAS Journal, 2018;1. Haettu 2.4.2020 https://uasjournal.fi/1-2018/uusiutuva-energia/

Keinänen-Toivola, M. & Savela, N. (2016). Kestävä kaupunkikehitys avainasemassa kehittyvillä markkinoilla. AMK-lehti/UAS Journal, 2016;4. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/kestava-kaupunkikehitys-avainasemassa-kehittyvilla-markkinoilla/

Uusiutuva energia kiertotalouden ratkaisuna Namibiassa

Kirjoittajat: Teija Järvenpää, Nina Savela ja Minna Keinänen-Toivola.

Voimakkaasti kehittyvissä Afrikan maissa energiankulutus ja -tarve kasvavat. Väestönkasvu megakaupunkeineen johtaa myös kasvaviin jätemääriin. Satakunnan ammattikorkeakoulun syyskuussa 2017 päättyneessä Tekes BEAM NAMURBAN-projektissa tutkittiin kaupunkikehityksen resurssitehokkaita ratkaisuja käyttäen Namibiaa pilottimaana. Näkökulmina olivat niin valtio-oppi, teknologia kuin liiketoimintapotentiaali suomalaisille yrityksille. Aiemmassa AMK-lehden artikkelissa on kuvattu projektin lähtökohdat (Keinänen-Toivola & Savela 2016), kun tässä artikkelissa keskitymme projektin tuloksiin Namibian energiasektorin osalta.

Namibian energiasektori – haasteet ja mahdollisuudet

Namibian energiasektori nojaa voimakkaasti tuontienergiaan sähkön ja öljyn osalta. Sähkönkulutus on kasvanut jatkuvasti, mutta maan sähköntuotantokapasiteetti ei ole kasvanut olennaisesti. Maa on näin ollen voimakkaasti riippuvainen muualta ostettavasta sähköstä. Namibiassa tuotettava sähkö on pääasiassa peräisin vesivoimasta, joka on altis ilmasto- ja vesiolosuhteiden muutoksille. Epävarmaa energiatilannetta yritetään korjata valmisteilla olevalla suurella kaasuvoimalaitoksella, jonka on määrä tuottaa sähköä Namibian tarpeisiin sekä myyntiin.

Namibian energiasektoriin liittyy myös kotitalouksissa käytettävä puu ja puuhiili. Suuri osa namibialaisista on edelleen sähköverkon ulkopuolella ja he ovat riippuvaisia puupolttoaineista energian tarpeen tyydyttämiseksi. Namibian valtio on jo historiassa pannut täytäntöön pienemmän mittakaavan projekteja syrjäisimmällä maaseudulla yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa sähkönsaannin turvaamiseksi ilman verkkoa. Mahdollisuuksia vielä mittavampaan toimintaan kuitenkin on.

Heikkouksiin lukeutuvat edelleen voimassa oleva yhden ostajan malli (a single-buyer model), jonka myötä itsenäiset palveluntarjoajat eivät kykene helposti osallistumaan sähköntuotannon markkinoille. Syöttötariffeja (feed-in tariffs) ja nettomittausta (net-metering) koskeva lainsäädäntö on Namibiassa vielä puutteellinen. Lisäksi Namibiassa on puutetta koulutuksesta uusiutuvan energian sektorilla, eikä uusiutuvan energian teknologia ole hintansa puolesta mahdollista kaikille. Paikoin huonokuntoisen sähköverkon ylläpitokustannuksia lisää ulkomailta tuotava materiaali.

Tulevaisuuden uhkiin lukeutuvat kasvava riippuvuus tuontisähköstä muista eteläisen Afrikan SADC-maista. Nämä maat kärsivät haasteista tarjota riittävästi sähköä kansalaisilleen, mikä taas saattaa nostaa sähkön hintaa myös Namibiassa. Lisäksi maassa kärsitään alueittain haastavasta kuivuudesta ja koska vesivoimalla tuotetaan mittava osuus maan sähköstä, kuivuus saattaa vaarantaa tulevaisuuden sähköntuotannon maassa.

Namibiassa hallitus on osoittanut kasvavissa määrin halua avata uusiutuvan energian markkinoita itsenäisille energian tuottajille. Yhteistyö teknillisten korkeakoulujen ja rahoittajien kanssa on lisännyt teknologian kehitystä. Lisäksi yhteiskunnallinen keskustelu uusiutuvan energian muotoja kohtaan on lisääntynyt. Tämä on konkreettisesti näkynyt yhä suurempien uusiutuvaa energiaa hyödyntävien projektien määrän kasvussa sekä julkista ja yksityistä sektoria yhdistävien seminaarien ja konferenssien järjestämisenä.

Namibiassa vahvuuksiin kuuluvat runsaat luonnonvarat, joita voidaan käyttää uusiutuvan energian lähteinä, kuten aurinko-, tuuli- ja bioenergia. Noin 300 aurinkoista päivää vuodessa antavat hyvät mahdollisuudet aurinkoenergian hyödyntämiselle maassa. Aurinkoenergiajärjestelmien määrä on viime vuosina kasvanut nopeasti ja kasvun odotetaan jatkuvan tulevaisuudessakin. On arvioitu, että Namibiassa yli 200 aurinkosähköjärjestelmää on kytketty sähköverkkoon (Roedern 2015). Lisäksi Namibian pitkä ja tuulinen Atlantin valtameren länsirannikko tarjoaa tuulienergian valjastamismahdollisuuksia. Bioenergiaa on toistaiseksi hyödynnetty lähinnä polttopuun ja puuhiilen muodossa, mutta SAMKin NAMURBAN-projektissa havaittiin, että Namibiassa on mahdollisuuksia myös biokaasun tuotantoon (Järvenpää 2017).

Biokaasun hyödynnettävyys Namibiassa

Energiapulaan ja jätteiden hyötykäyttöön yksi mahdollinen ratkaisu on biokaasuteknologia. Namibiassa biohajoavia jätteitä ja sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Esimerkiksi elintarviketeollisuuden jätteitä, jätevesiä ja jätevesilietteitä, teurastamojätettä ja karjan lantaa voidaan käyttää biokaasun tuotantoon. Biokaasua voidaan tuottaa hallituissa oloissa biokaasulaitoksessa, jossa hapettomissa oloissa mikro-organismit hajottavat orgaanisen aineksen ja tuottavat lopulta metaania ja hiilidioksidia eli biokaasua. Biokaasua voidaan käyttää niin lämmön- ja sähköntuotantoon kuin liikennepolttoaineeksi. Biokaasu on erinomainen esimerkki kiertotalouden ajatuksesta: biokaasun tuotantoon voidaan käyttää maatalouden, teollisuuden ja yhdyskunnan orgaaniset jätteet ja sivuvirrat. Lisäksi biokaasun tuotantoprosessissa syntyvää mädätysjäännöstä voidaan edelleen hyödyntää lannoitteena, jolloin ravinteet saadaan takaisin kiertoon.

Kala on Namibian tärkeimpiä vientituotteita, ja useat kalanjalostuslaitokset tuottavat jonkin verran perkuujätettä, jota löytyy laitoksien jätevesistä. Kuitenkin kalan perkaus keskittyy pyyntialuksiin, mistä perkuujäte päätyy mereen. Kalanjalostuslaitokset maalla keskittyvät kalojen pakkaamiseen, eikä siellä näin ollen synny suuria määriä biojätettä. Eri toimijoiden välinen yhteistyö mahdollistaisi riittävän syötteen saatavuuden. Lisäksi biokaasun tuotanto soveltuu hyvin esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden yhteyteen, sillä jätevesilietettä on saatavilla tasaisesti ja puhdistamoilla biokaasua voidaan käyttää lämmitykseen, sähköntuotantoon ja mekaanisena energiana puhdistusprosessiin.

Monipuoliselle biokaasulle on useita hyödyntämismahdollisuuksia, joista lämmöntuotanto on edullisempaa ja yksinkertaisempaa kuin sähköntuotanto. Lämpöä voidaan käyttää esimerkiksi yrityksen toiminnoissa ja biokaasureaktorin lämmityksessä. Vaikka Namibian lämpimässä ilmastossa biokaasureaktori saattaa pärjätä jopa pelkästään hyvällä eristyksellä, lisälämmitys takaa tasaisen lämpötilan biokaasureaktorissa ja myös paremman biokaasun tuoton. Tärkeää on, että biokaasulle on kustannustehokas käyttötarkoitus.

Orgaaninen jäte hajoaa hapettomissa oloissa myös kaatopaikoilla synnyttäen biokaasua. Jos metaania ei kerätä kaatopaikoilta talteen, vapautuu se ilmakehään kasvihuoneilmiötä voimistaen. Kaatopaikoilta kerättävää biokaasua voidaan hyödyntää energiana samoin kuin biokaasulaitoksella tuotettua biokaasuakin. Noin 69 prosenttia yhdyskuntajätteestä Afrikassa sijoitetaan kaatopaikoille, jolloin kaatopaikkakaasun hyödyntämiselle on potentiaalia (Roopnarain & Adeleke 2017). Jätteen läjityspaikat ja kaatopaikat muodostavat suuren biokaasun tuotantokokonaisuuden, jota on vielä toistaiseksi heikosti hyödynnetty energiantuotantoon Namibiassa.

Biokaasu on vielä toistaiseksi melko tuntematon käsite Namibiassa. Tietoisuus ja positiiviset kokemukset teknologian hyödyllisyydestä ja toimivuudesta lisäävät energiamuodon suosimista. Lisäksi tarvitaan koulutusta biokaasulaitoksen käytöstä. Kokonaisratkaisun eli tuotteen ja palveluiden tarjoamisen nähdään olevan Namibiassa kaiken perusta (Järvenpää 2017). Namibia tarjoaa paljon mahdollisuuksia biokaasun tuotannon kehittämiseksi, energialle on tarvetta ja syötemateriaalia biokaasun tuotantoon on saatavilla. Haasteita biokaasun tuotannon yleistymiselle asettavat biokaasuteknologian investointikulut sekä uusiutuvan energian kannustimien puute Namibiassa.

Biokaasun tuotanto tarjoaa teknisen mahdollisuuden nykyaikaiseen ja hajautettuun energiantuotantoon. Biokaasun ja muun uusiutuvan energian lisäämisellä Namibia voisi vähentää riippuvuuttaan tuontienergiasta ja lisätä energiaomavaraisuuttaan. Myös yksittäisten ihmisten kohdalla energian saannin turvaamisella on merkittävä vaikutus, ja Namibian maaseudun energian tarpeen tyydyttämiseksi biokaasu voi olla yksi vaihtoehto.

NAMURBAN-projektissa tultiin siihen tulokseen, että avaintekijöitä onnistuneen biokaasulaitoksen toteuttamisessa Namibiaan ovat biokaasulaitoksen oikea laitoskoko, sopivuus paikallisiin olosuhteisiin sekä palveluiden kuten koulutuksen tarjoaminen teknisen ratkaisun lisäksi. Namibian biokaasumarkkinoille nähdään potentiaalisena suomalaisena vientituotteena kokonaisratkaisun kehittäminen, missä otetaan huomioon soveltuva tuote sekä palvelu.

Kirjoittajat

Teija Järvenpää, insinööri (AMK), projektitutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, teija.t.jarvenpaa(at)samk.fi
Nina Savela, VTM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto, nina.savela(at)utu.fi
Minna Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, minna.keinanen-toivola(at)samk.fi


Järvenpää, T. (2017). Biokaasun tuotannon soveltuminen Namibiaan. Opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Haettu 18.1.2018 osoitteesta http://www.theseus.fi/handle/10024/138070

Keinänen-Toivola, M. & Savela, N. (2016). Kestävä kaupunkikehitys avainasemassa kehittyvillä markkinoilla. AMK-lehti/UAS journal, vol. 2016, no 4. Haettu 23.1.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/kestava-kaupunkikehitys-avainasemassa-kehittyvilla-markkinoilla

Roedern, C. (2015). From energy consumer to energy prosumer. 25.6.2015. Renewable Energy Industry Association of Namibia. Haettu 18.1.2018 osoitteesta http://www.reiaon.com

Roopnarain, A. & Adeleke, R. (2017). Current status, hurdles and future prospects of biogas digestion technology in Africa. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 1162-1179. Haettu 18.1.2018 osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.rser.2016.09.087

Energia-alan osaamisen kehittäminen Kymenlaaksossa

Johdanto

Suomalaisen yhteiskunnan siirtyminen kestävän kehityksen toimintamalleihin edellyttää korkeaa osaamis- ja koulutustasoa. Digitalisaatiota hyödyntäen ja koulutusta kehittämällä tähdätään joustavampiin käytäntöihin opintoasteelta toiselle siirtymisessä. Työelämään siirtymistä voidaan nopeuttaa mm. koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistamalla. Suomessa panostetaan merkittävästi biotalouteen, joka on myös Kymenlaaksossa yksi kehittämisen kärkialoista. Vuosina 2015-16 toteutetun Energiaopintojen elinkaaripolku -hankkeen tavoitteena oli eri toimijoiden yhteistyö koulutuksen tarjonnan, laadun ja tehokkuuden parantamiseksi energia-alalla. Hankkeessa kartoitettiin energia-alan osaamisen nykytasoa ja näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista sekä oppilaitoksissa että alan yrityksissä. Vertailemalla ajatuksia ja tuomalla eri toimijoita yhteen seminaareissa ja työpajoissa, pystyttiin synnyttämään elinkeinoelämän tarpeisiin perustuvia ja uusimpaan pedagogiseen osaamiseen nojaavia kehitystoimenpiteitä mukana olleiden oppilaitosten toimeenpantavaksi.

Koulutuksen kehittämistarpeiden kartoittaminen koulutusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän yhteistyönä

Energia-alan koulutuksen tarvelähtöistä kehittämistä Kymenlaaksossa lähestyttiin nykytilan kartoituksen kautta ja panostaen yhteistyön lähtökohtien vahvistamiseen. Oppilaitosten ja elinkeinoyhtiön välisenä yhteistyönä toteutettiin yrityskysely energia-alan toimijoille ja selvitettiin maaseutuyrittäjien, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun (Kyamk) ja Kouvolan seudun ammattiopiston (KSAO) opettajien sekä Kyamkin monimuoto-opiskelijoiden mielipiteitä nykyisestä energia-alan koulutuksesta ja sen kehittämisestä. Kerätyn tiedon tarkentamiseksi ja syventämiseksi sekä toimijoiden välisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi järjestettiin seminaari- ja työpajatilaisuuksia alueen tutkijoille, kehittäjille, opettajille ja yrittäjille. Tilaisuuksista vastasivat Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut (HY+) ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT), Kouvolan yksikkö. Yritysrajapinnan kontaktoinnista ja hankkeen hallinnoinnista vastasi Kouvola Innovation (Kinno).

Hanke toi aloitusseminaarista lähtien yhteen koulutus- ja kehittämisorganisaatioiden sekä elinkeinoelämän toimijoita. Seminaarissa heräteltiin ajankohtaisten alustuspuheenvuorojen ja asiantuntijapaneelin avulla keskustelua siitä, miten globaalit haasteet kuten ilmastonmuutos ja luonnonvarojen liikakäyttö vaikuttavat energiajärjestelmään ja koulutussektoriin Kymenlaaksossa. Seminaariin pystyi osallistumaan etäyhteydellä Kyamkin kampukselta Kotkasta (kuva 1). Aloitusseminaarissa esille nousseet sisällöt huomioiden hahmoteltiin verkkopohjainen kysely, jolla kartoitettiin yritysten ja maatalousyrittäjien näkemyksiä energia-alan koulutuksen kehittämiseen. Lisäksi haastateltiin avainasemassa olevia amk- ja toisen asteen opettajia sekä Kyamkin monimuoto-opiskelijoita.

Kuva 1. Ensimmäinen seminaari pidettiin Kouvola Innovationin tiloissa. Etäyhteys tilaisuudesta oli Kotkaan, Kyamkille. Kuva: Ville Räty
Kuva 1. Ensimmäinen seminaari pidettiin Kouvola Innovationin tiloissa. Etäyhteys tilaisuudesta oli Kotkaan, Kyamkille. Kuva: Ville Räty

KSAOn koulutus- ja tutkimuskeskus Biosampo-oppimisympäristössä järjestetyssä avoimessa työpajassa keskusteltiin yrityskyselyn pohjalta yrittäjyydestä, toimintakentän muutoksesta, arvojen ja lainsäädännön muutoksesta, koulutusorganisaatioiden ja yritysten välisestä yhteistyöstä sekä kyselyn ja hankkeen tulosten hyödyntämisestä alueen eri toimijoiden kesken.

Alueellista kehittämistä yhdessä yli koulutusrajojen

Kyselyiden vastauksissa tärkeinä aihealueina nousivat esille hajautettu energiantuotanto, uusiutuva energia (erityisesti aurinkoenergia ja biokaasu), energiatehokkuus, kiertotalousosaaminen, energian varastointiratkaisut sekä älyratkaisut. Yhteistyötä eri oppilaitosten kesken toivottiin alueella lisää.

Toiminta ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakouluasteen välillä on konkretisoitunut Biosampo-oppimisympäristön yhteiskäytön kautta: Kyamkin opiskelijat ovat suorittaneet mm. monipuolisia käytännön harjoituksia sekä osallistuneet oppimisympäristön kehitystyöhön (opinnäytetyö, harjoittelu). Yhdessä on suunniteltu myös toimintatapaa, jossa KSAOn opiskelijat toimivat prosessinhoitajina ja Kyamkin energiainsinööriopiskelijat toimivat ”työnjohdollisissa” tehtävissä vastaten ohjeistuksesta ja tulosten analysoinnista. Lisäksi opintopolkujen kehittämistä oppilaitosten välille (ammattiopisto-amk) on edistetty selvittämällä tekniikan siltaopinnoiksi parhaiten sopivia amk:n opintojaksoja.

Palautteen perusteella opiskelijoiden kokonaisnäkemyksien kehittämistä sekä osaamisen käytäntöön soveltamista tulisi olla enemmän: opetuksesta toivotaan laaja-alaista, jotta perustietopohja antaa tarvittaessa valmiudet erikoistua. Koulutuksen kehittämisessä tulisi huomioida alan muuttuminen, mutta myös edistää kestävien arvojen rakentumista.

Uusista työvälineistä ja menetelmistä (mm. yhteiset oppimisympäristöt ja digitalisaation hyödyntäminen) toivotaan apua opiskelijoiden aktivointiin sekä teorian ja käytännön luontevampaan yhdistämiseen. Koulutusta kehitetään vahvasti verkko-opetuksen suuntaan, koska se tuo joustavuutta opintoihin. Etäyhteydet mahdollistavat jo nyt Biosampo-oppimisympäristön laitteiden monitoroinnin ja prosessien monipuolisen opetuskäytön. Digitalisaation lisääminen opetuksessa vaatii uudenlaista pedagogista lähestymistapaa ja teknisten välineiden hallintaa, ja verkkopedagogiikkaan tuleekin edelleen panostaa.

Opetushenkilöstölle järjestettiin työpaja, jonka painotus oli pedagogiikassa ja opintosisällöissä, ja jossa työskentely pohjautui kyselyissä kartoitetuille ja yritysten osalta edellisessä tilaisuudessa esitellyille osaamistarpeille. Tilaisuudessa osallistujat kirjasivat opetuksen kehittämisideoita yhteiselle sähköiselle Padlet-seinälle; osa ideoista liittyi opintojakson parantamiseen, osa osaamisen kehittämiseen. Ideointivaiheen jälkeen osallistujat suunnittelivat omaa kurssia annettua tukirunkoa hyödyntäen. Työskentely perustui trialogisten suunnitteluperiaatteiden soveltamiseen ja sisälsi tiiviin opetuskokonaisuuden kirjoittamisen avuksi annettujen kysymysten pohjalta. Pyydettäessä pedagoginen asiantuntija kommentoi suunnitelmaa. Opetushenkilöstö kiitti mahdollisuudesta pysähtyä yhteisesti keskustelemaan opetuksen kehittämisestä käytännön tasolla. Yhteisesti käydyt pohdinnat siivittivät ryhmän vilkkaaseen keskusteluun ja lukuisiin käytännön kehitysideoihin, jotka huomioidaan koulutuksien suunnittelussa.

Yhteistyön onnistuminen

Energia-alan koulutuksen kehittämisyhteistyö Kymenlaaksossa tukee alueen ja sen toimijoiden elin- sekä vetovoimaisuutta. Toimintaympäristön ja sen toimijoiden tunteminen luovat vahvan pohjan yhteiseen kehittämiseen, kun opitaan hyödyntämään kaikkien vahvuuksia. Keskustelu eri toimijoiden välillä paitsi auttaa ymmärtämään eri toimijoiden lähtökohtia myös mataloittaa kynnystä tulevaan yhteistyöhön. Yhteistyöverkostoja tiivistämällä sekä opettajien ja kouluttajien osaamista lisäämällä kehitetään alueellisia vahvuuksia, jotka heijastuvat sekä koulutukseen että elinkeinoelämään.

Energiaopintojen elinkaaripolku -hankkeessa tartuttiin yhteiskehittämisen mahdollisuuksiin ja vahvistettiin koulutusketjun toiminta- ja opetusmalleja huomioiden yritysten esille nostamat kehitystarpeet. Koulutuksen ja työelämän lähentämisen keinoina työpajoissa nousivat esille työelämäjaksot opettajille sekä projektikurssien kehittäminen: opettajat ja opiskelijat toimivat yhdessä yritysten hankkeissa.

Yritykset toivovat työkokemusta jo vastavalmistuneilta. Opiskelijoiden yrittäjämäistä asennetta ja oma-aloitteisuutta arvostetaan; yrittäjyyden opetus tulisi nykyistä vahvemmin linkittää koulutusalaan. Yritykset korostivat, että koulutuksen tulisi vahvan teknisen osaamisen lisäksi luoda riittävät valmiudet kaupallisuuden ja kannattavuuden ymmärtämiseen. Yrittäjyydellä nähtiin olevan tulevaisuudessa entistä tärkeämpi asema hajautetussa energiantuotannossa Kymenlaaksossa.

Vahva alueellinen yhteistyö tukee valmiuksia toimia yhdessä myös kansainvälisesti mahdollistaen erottumisen kansainvälisillä areenoilla. Tästä esimerkkinä kiinalaistoimijoiden kiinnostus opiskella double degree -tutkinto niin, että Biosampoa vahvasti hyödynnetään koulutuksen osana.

Hankkeen toteuttajat ja sidosryhmät ovat nähneet lisääntyneessä yhteistyössä paljon hyvää. Yhteistä alueellista kehittämistä tulee tehdä, ja kuten yrityskyselyyn vastannut ja opetuksen kehittämiseen liittyvässä seminaarikeskustelussa mukana ollut, Elementit-E Oy:n johtaja, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen, kommentoi: ”Tarvitaan enemmän vuoropuhelua (yritysten ja oppilaitosten välillä). Yrityksen tulevaisuuden turvaaminen on tärkeää ja koulutus ei koskaan mene hukkaan.”

Kirjoittajat

Tomi Höök, DI, hankevastaava, Kouvolan seudun ammattiopisto, tomi.hook(at)ksao.fi
Sari Laurila, FM, kehittämispäällikkö, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut, sari.i.laurila(at)helsinki.fi
Melina Maunula, DI, nuorempi tutkija, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, melina.maunula(at)lut.fi
Ville Räty, ins., projektipäällikkö, Kouvola Innovation, ville.raty(at)kinno.fi
Arja Sinkko, DI, koulutusjohtaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, arja.sinkko(at)xamk.fi
Kirsi Tallinen, DI, tutkimuspäällikkö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, kirsi.tallinen(at)kyamk.fi